Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Virginia’

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

5/10) Pentagon.

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

Artikkelin osa 4/10 löytyy täältä, osa 6/10 täältä.

Read Full Post »

10 vuotta syyskuun 11. terrori-iskuista – Mitä todella tapahtui? (osat 1, 2, ja 3/10)

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

1/10) Yhdeksän vuotta syyskuun 11. 2001 tapahtumista

2/10) Iskuja edeltäneet tapahtumat ja etukäteistieto päivän tapahtumista

3/10) Maailman tehokkaimman ilmatorjunnan lamaantuminen

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

– – –

Artikkelin osa 4/10 löytyy täältä.

Read Full Post »

Pentagon

Hani Hanjour ja neljä muuta oletettua kaappaajaa nousivat Dallasissa Arlingonin kentällä American Airlinesin lennolle 77. Tätä ennen he kaikki olivat joutuneet ylimääräiseen turvatarkastukseen saatuaan metallinpaljastimet hälyttämään. Niin lento 77:llä kuin muillakin tuona päivänä käytetyillä kaappauskoneilla oli poikkeuksellisen vähän matkustajia, vain n. 30% koneiden kapasiteetista. Lennoilla olleisiin matkustajiin liittyy lukuisia muitakin kummallisuuksia, mm. heidän kuolemiensa virallisiin merkintöhin ja heidän omaistensa korvaushakemuksiin, yms. seikkoihin. Mielenkiintoista on myös se, että näillä lennoilla oli huomattavan paljon Yhdysvaltojen hallinnon eri tahojen edustajille varattuja paikkoja. Mielenkiintoisena voidaan pitää myös sitä, että presidentti George W. Bushin nuorempi veli Marwin P. Bush oli iskujen aikaan Securacomin johdossa, joka vastasi Washingtonin Dullesin kansainvälisen lentoaseman, United Airlinesin, ja World Trade Centerin turvallisuudesta. Näistä viimeisimmälle Securacomin sopimus oli voimassa aina syyskuun 11. päivään asti (WTC:n iskujen suhteen katso tästä artikkelista varsinkin osa 4/10).

Virallisen tarinan mukaan lento nr. 77 iski Virginian Arlingtonissa sijaitsevaan Pentagoniin klo 9.37, tappaen 64 koneessa ollutta sekä 125 Pentagonissa työskennellyttä. Tätä ennen kone oli onnistunut olemaan kaapattuna ilmatilassa uskomattomat 44 minuuttia. Pentagonin viranomaiset kiistivät tapahtuman jälkeen, että Pentagonilla olisi omaa ilmapuolustusta, ja että se ei olisi näin ollen voinut ampua lentoa 77 alas. Tätä asiaa on ihmetelty ja kritisoitu, koska Yhdysvaltain ilmapuolustuksen olisi tästä huolimatta pitänyt kyetä  vastaamaan Pentagonia uhkaavaan iskuun.

FBI saapui paikalle muutamassa minuutissa, julistaen paikan kansalliseksi rikospaikaksi, näin rajoittaen tapahtuman tutkimuksen vain itselleen. FBI saapui muutamassa minuutissa myös viereiselle Citgo-huoltoasemalle ja hotellille, joista se kummastakin takavarikoi niiden turvakameranauhat. Vuorokauden kuluessa tapahtumasta FBI oli takavarikoinut kaikki videonauhat tapahtumasta itselleen. Alun alkaen Pentagonin viranomaiset kiistivät, että heillä olisi ensimmäistäkään omaa nauhaa koneen iskeytymisestä rakennukseen. Vuonna 2002 maaliskuussa annettiin julkisuuteen kuitenkin viisi Pentagonin turvakameran still-kuvaa tapahtumista. Nämä kuvat, joissa ei näy AA 77-lentoa, pysyivät vuosien ajan ainoina kuvina tapahtumasta, vaikka nauhoja tapahtumasta on myöhemmin myönnetty olevan 85 kappaletta. Vasta vuonna 2006 ilmestyi kaksi muuta turvakameran ottamaa videotallennetta oletetusta iskusta. Toinen niistä on Doubletree hotellin turvakameran kuvaa, toinen Pentagonin viereisen Citgo-huoltoaseman turvakameran kuvaa. Niistä kummassakaan ei näy lentokonetta, joka iskisi Pentagoniin. Jos Pentagoniin todella iski AA 77, miksi viranomaiset eivät yksinkertaisesti näytä sitä joltain monista julkaisemattomista nauhoitteista ja tee asiasta spekuloinnista kertaheitolla loppua?

Virallisen tarinan mukaan lennon 77 kaappasi viisi terroristia, joiden johdossa ja lentokoneen ohjaimissa sanottiin olleen miehen nimeltä Hani Hanjour. Hanjourin taustaan kuului jonkun verran lentokoulutusta, mutta hän ei suorittanut ensimmäistäkään lentokurssia ja yleisesti ottaen häntä pidettiin hyvin huonona oppilaana. Eräs hänet tuntenut lennonopettaja sanoi, että hän tuskin pystyi lentämään edes yksipaikkaista Cesnaa. Tästä huolimatta hän kuitenkin onnistui suurikokoisen matkustajakoneen taiturimaisessa käsittelyssä. 9/11-komissio piti myöhemmin Hanjouria kaikkein taitavimpana lentäjänä syyskuun 11. päivän kaappaajista. Jos Pentagoniin todella iski AA 77 ja jos sitä todella lensi Hani Hanjour, hän epäilemättä antoikin kaikista syyskuun 11. päivän lentokonekaappaajista taitavimman lentonäytteen.

Kaappaajat onnistuivat vain hetkessä kaappaamaan koneen ja valtaamaan koneen ohjaamon klo 8.51. Kone ei lähettänyt merkkiäkään kaappauksesta, se muutti radikaalisti lentoreittiään, ja lensi häiritsemättömästi seuraavat 43 minuuttia ennen kuin se oletettavasti iskeytyi Pentagoniin. Lennon julkistettu lentoreitti päättyy yli 400 kilometrin päähän Washingtonista, eikä sen paluusta ole ensimmäistäkään todistetta. Ja jos tämä ei ole jo tarpeeksi merkillistä, on hyvin merkillistä vielä sekin, että lähes lentotaidoton Hanjour ei iskenyt koneella suoraan Pentagonin kattoon, vaan teki huomattavan vaikean 330-asteen syöksykierteen päin Pentagonia. Ammattilentäjät ovat analysoineet väitettyä Hanjourin lentosuoritusta tarkasti ja kuvanneet tätä suoritusta ”lähes mahdottomaksi”. Hanjour osui ainoaan osaan Pentagonia, joka oli erikoissuojattu terrori-iskua kohtaan, ja jossa oli poikkeuksellisen vähän työntekijöitä. Jos Hanjour olisi osunut mihin tahansa muuhun Pentagonin osaan, olisivat aineelliset ja henkilövahingot olleet huomattavasti suuremmat. Merkillinen yhteensattuma on sekin, että kaapatun lennon 77 toinen kapteeni, Charles Burlingate, oli ennen matkustajakoneen kapteeniuttaan töissä mm. Pentagonissa, jossa hän suunnitteli terrorisminvastaisia strategioita. Lento 77 iskeytyi juuri siihen osaan Pentagonia, jossa hän oli työskennellyt ennen lentokapteenin uraansa American Airlinesilla.

Iskusta jäi Pentagonin ulkoseinään n. 6 metrin läpimittainen reikä rakennuksen 1. ja 2. kerroksen alueelle. Iskun jälkeen alueen katto sortui tämän alueen kohdalta, saaden aikaan n. 21 metrin levyisen aukon. Jotkut silminnäkijät kertoivat kuulleensa rakennuksesta räjähdyksiä ennen katon sortumista. Pentagonin 4. kehän sisäseinään jäi ulkoseinää huomattavasti pienempi aukko, jota viralliset tahot eivät ole selittäneet mitenkään.

Virallista teoriaa lennon 77 iskeytymisestä Pentagoniin epäilevät perustelevat epäilyksiään rakennuksen saamien vähäisten vaurioiden sekä olemattoman vähäisten koneesta löydettyjen osien vuoksi. Koneen siivistä, moottoreista, tai sivuperäsimestä ei jäänyt rakennukseen minkäänlaisia jälkiä – rakennus oli iskun jälkeen täysin ehjä alueilta, joissa näiden jälkien olisi pitänyt näkyä. Myöskään nurmeen rakennuksen edessä ei jäänyt minkäänlaisia jälkiä koneesta, koska Hanjourin onnistui virallisen tarinan mukaan lentää taidokkaasti, vain muutamia senttejä irti maanpinnasta, päin Pentagonin seinää. American Society of Civil Engineers julkaisi tammikuussa 2003 The Pentagon Building Performance Report-paperin, jossa pyritään tukemaan virallista versiota tapahtumista. Tähän paperiin liittyy kuitenkin monia ongelmia, kuten mm. Sami Yli-Karjanmaa on osoittanut tuon paperin analyysissään Pentagonin vauriotutkimus: Ylimielistä huijausta -vai yritys paljastaa virallinen valhe? Monista arvovaltaisista syyskuun iskujen virallisen tarinan kritisoijista on mm. eläkkeelle jäänyt kenraalimajuri Albert Stubblebine kovin sanoin kritisoinut Pentagonin iskun virallista selitystä.

Itse lentokoneesta ei löytynyt kuin pieniä käsin pois kannettavan kokoisia osia. Boeing 757:ssä on monia käytännössä tuhoutumattomia osia, mutta niitä ei ole tähän päivään mennessä löytynyt. Jos World Trade Center rakennuksien 1,2 ja 7:n tuhoutumiset olivat ensimmäiset kerrat historiassa, jolloin valtavat teräsrakenteiset rakennukset tuhoutuivat lyhyiden epäsymmetristen tulipalon seurauksena symmetrisesti vapaapudotusnopeudella omalle tontilleen, muuntuen talkkijauheen kaltaiseksi jauhoksi ja kasaksi helposti poiskuljetettavaa teräsromua ynnä huomattavaksi määräksi sulaa terästä, oli Pentagoniin iskeytynyt AA 77 ensimmäinen matkustajakone historiassa, joka käytännössä katsoen haihtui ilmaan. Tästä huolimatta koneen uhrien kerrotaan tulleen tunnistetuiksi ja kaappareista Nawaf al-Hamsin ja Majed Moquedin henkilöllisyyspaperien kerrotaan löytyneen Pentagonin raunioista.

Isku Pentagoniin osui sen osaan, jossa sijaitsivat merivoimien operaatiot, merivoimien tiedustelu, ja merivoimien komentokeskus. Iskun seurauksena tuhoutui tärkeitä budjettitietoja. Puolustusministeri Donald Rumsfeld oli vain vuorokautta aiemmin kertonut, että Pentagonilta oli kateissa 2,3 biljoonaa dollaria. Ilman syyskuun iskuja tällainen tieto olisi ollut seuraavana päivänä suuri uutinen ja ihmettelyn aihe. Oliko tämä jälleen yksi onnekas yhteensattuma monien muiden joukossa?

Oma mielenkiintoinen asiaan liittyvä seikkansa on sekin, että kauppa- ja liikeneministeri Norman Mineta todisti 9/11-komissiolle erään avustajan käyneen raportoimassa Dick Cheneylle hyökkäysten aikaan, miten Pentagonia lähestyi lentokone. Koneen ollessa enää vain 16 kilometrin päässä avustaja kysyi Cheneyltä “ovatko käskyt vielä voimassa”. Cheney totesi näin olevan ja ihmetteli, oliko avustaja kuullut jotain muuta. Millaisista käskyistä on oikein voinut olla kyse?

Jos Pentagoniin ei iskenyt AA 77, niin mikä sitten? Ohjus? Jotkut silminnäkijät puhuivat sellaisesta, ja jopa 9/11-komission jäsen Timothy Roemer mainitsi (tai lipsautti) tämän mahdollisuuden eräässä CNN:lle antamassaan haastattelussa, samoin kuin puolustusministeri Donald Rumsfeld 12. lokakuuta  armeijan Parade Magazinelle antamassaan haastattelussa.

Pentagonin tapaukseen liittyy niin paljon kysymyksiä, että sitä on omana tapauksenaan käsiteltykin mm. dokumenttielokuvissa (esim. The PentaCon: Eyewitnesses Speak, The Pentagon Witnesses, The Eye of the Storm, The Pentagon Flyover, ja Pilots for 9/11 Truth-ryhmän dokumentissa Pandora’s Black Box) ja internet-sivuilla, mm. Pentacon ja Pilots for 9/11 Truth-ryhmän sivuilla.

[Tämä on artikkelin osa 5/10. Osan 4/10 voit lukea täältä ja osan 6/10 täältä]

Read Full Post »

Maailman tehokkaimman ilmatorjunnan lamaantuminen

Syyskuun iskuja edeltävänä vuonna Yhdysvaltain ilmapuolustus oli nopeasti ja onnistuneesti, n. 10 minuutissa, puuttunut 67 tapaukseen, jotka vaativat heiltä tilanteeseen reagointia (mm. lentokone on mennyt kurssiltaan, kone ei vastaa yhteydenottoihin, tai koneen signaali on pysyvästi kadonnut). Mutta kun syyskuun 11. aamuna neljä matkustajakonetta oli poissa kursseiltaan, ei vastannut yhteydenottoyrityksiin, eikä niiden signaaleita vastaanotettu, ei maailman suuribudjettisin ja tehokkain ilmapuolustus onnistunut hoitamaan näistä tapauksista ensimmäistäkään onnistuneesti. Koneet onnistuivat lentämään häiriöttä Yhdysvaltain ilmatilassa käsittämättömän pitkät ajat: American Airlines 11 26 minuuttia, United Airlines 175 19 minuuttia, American Airlines 77 44 minuuttia, ja United Airlines 93 38 minuuttia. Melko käsittämätöntä on myös se, että yhdestäkään näistä koneista ei lähetetty hätäkoodia kaappauksesta, eivätkä koneiden kapteenit muutenkaan antaneet merkkejä ongelmista. Kuinka todennäköistä on, että tämä oli vain huonoa tuuria, sattumaa? Koneiden kaappaukseen, niiden lentämiseen, niiden mustien laatikoiden löytämättä jäämiseen, yms. seikkoihin on virallista tarinaa kriittisesti kommentoinut mm. Pilots for 9/11 Truth, joka on tehnyt aiheen tiimoilta myös dokumentin Pilots for 9-11 Truth – World Trade Center Attack.

Iskujen jälkeen Yhdysvaltain hallinto sanoi, että tuskin kukaan oli osannut varautua matkustajakoneilla tehtyihin iskuihin. Tämä osoittautui pian vääräksi. NORAD (North American Aerospace Defense Command) oli harjoitellut juuri tällaisia iskuja WTC:tä kohtaan jo kaksi vuotta ennen syyskuun iskuja, ja Pentagonia kohtaan tapahtuvaa iskua se oli aikonut harjoitella vain viisi kuukautta ennen iskuja. Pentagonia koskeva harjoitus peruttiin, koska Pentagonissa tällaista iskua pidettiin ”liian epätodennäköisenä”. Erään näitä iskuja edeltävien harjoitusten, Amalgam Virgo 01:n, kansipaperissa oli kenenpä muunkaan kuin Osama bin Ladenin kuva.

Syyskuun 11. aamuna Yhdysvaltain ilmatilassa oli menossa useita eri sotilasharjoituksia. Näistä tiedetään kuusi, mutta harjoituksia oli todellisuudessa useampiakin. Vigilant Guardian-harjoituksen tarkoituksena oli keskittyä Yhdysvaltojen koillisosassa tapahtuviin matkustajakonekaappauksiin. Harjoitus oli osa Global Guardian-harjoitusta, joka oli ns. ”tuomiopäivän harjoitus”. Kun tieto ensimmäiseen WTC-torniin tulleesta iskusta tuli ilmatorjunnan tietoon, tämä harjoitus oletettavasti keskeytettiin. Ilmaan jäi kuitenkin kolme EFB:tä, ns. ”tuomiopäivän konetta”, joista yksi nähtiinkin Washingtonin yllä. Näiden koneiden tarkoituksena on pitää Yhdysvaltojen hallinto toiminnassa mm. mahdollisen ydinsodan aikana. Ennen paluutaan Washingtoniin koulun lukutilaisuudesta presidentti Bush kävi sekä Barksdalen lentotukikohdassa että Offerdaren lentotukikohdassa, jotka molemmat ottivat osaa em. Global Guardian-harjoitukseen. Vigilant Guardian-harjoitukseen on liitetty myös Northern Guardian-harjoitus, joka oli osa edellistä harjoitusta. Sen sisältö ei ole tarkemmin tiedossa.  Vigilant guardian-harjoitukseen on liitetty myös Richard Clarken kirjassaan Against all Enemies mainitsema Vigilan Warrior-harjoitus, joka on ollut ehkä Vigilant guardian-harjoituksen “hyökkäyskomponentti”.

Northern Vigilance-harjoitus siirsi hävittäjiä Alaskan ja Kanadan ilmatilaan pitämään silmällä Venäläisten Mig-hävittäjiä. Northern Vigilance-harjoitukseen kuului myös haamukoneiden tuottaminen puolustusvoimien tutkiin. Muut tiedetyt harjoitukset samana päivänä olivat biologiseen sodankäyntiin valmistautuva Tripod II ja National Reconnaissance Officen lentokoneiskuun keskittyvä harjoitus Virginiassa. FEMA (Federal Emergency Management Agency) oli saapunut New Yorkiin Tripod II:ta varten jo edellisenä päivänä. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun FEMA oli ollut New Yorkissa tekemässä harjoituksia – se oli ollut kaupungissa aiemmin mm. neljänä aiempana vuotena. Näillä kaikilla kerroilla terrorismin varalta olleiden harjoitusten muistioissa oli ollut varsin mielenkiintoinen kansi; WTC:n kaksoistornit kiikaritähtäimessä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Yhdysvaltain ilmapuolustus teki syyskuun 11. harjoituksia, jossa kaapattuja koneita katosi ja ilmestyi tutkiin, sotilaskoneita lennätettiin Yhdysvaltain ilmatilan ulkopuolelle, ja joissa lentokoneita ohjattiin päin rakennuksia. Yhteensattumaa? Vai osa tarkoituksellista operaatiota, jonka tarkoituksena oli pitää ilmapuolustus alhaalla? Yhdysvaltain tuolloinen kauppa- ja liikenneministeri Norman Mineta määräsi pian iskujen alettua kaikki Yhdysvaltain ilmatilassa olleet koneet laskeutumaan, mikä oltiinkin klo 12.15 mennessä onnistuneesti toteutettu – tämä saattoi olla ainut tuon päivän tehokkaasti toteutettu ilmatilaa koskeva käsky.

Oliko ketään, kuka olisi voinut tietää, mitä oikeasti oli meneillään? Varapresidentti Dick Cheney tiesi meneillään olevista harjoituksista kenties enemmän kuin kukaan muu. Salaisen palvelun vietyä hänet Valkoisen talon maanalaiseen bunkkeriin, Presidential Emergency Operations Center:iin, hän ohjasi sieltä käsin Yhdysvaltain hallituksen vastatoimia käynnissä ollutta hyökkäystä vastaan. Eräs mielenkiintoinen ulottuvuus tähän tilanteeseen on se, Cheney oli presidentin määräyksestä saanut toukokuussa kuluvaa vuotta suoran komentoaseman suhteessa kaikkiin sota- ja muihin ilmatilan harjoituksiin. Tämä käytännössä tarkoittaa, että hän viime kädessä tiesi ja oli vastuussa eri päällekkäisistä harjoituksista syyskuun 11. aamuna, joiden johdosta rutiinimenettelyjä kaapattujen koneiden suhteen ei tehty.

Virallinen selitys sille, miten syyskuun 11. päivänä yleensä rutiinilla n. 10 minuutissa tapahtuvaa lennonkeskeytystä ei onnistuttu tekemään yhdellekään neljästä kaapatusta koneesta, on vaihdellut. Alunperin syy epäonnistumisesta sysättiin NORAD:lle, sitten FAA:lle (Federal Aviation Administration). Myös 9/11-komission raportissa lopullinen syy epäonnistumisesta sysättiin FAA:n harteille. Näiden virallisen tarinan muuntumiskuvioiden lisäksi tapahtumien yksityiskohtien suhteen tarinoita muuteltiin tämän tästä. Oli syy maailman tehokkaimman ja eniten rahoitetun ilmapuolustuksen epäonnistumisessa sitten NORADissa tai FAA:ssa, on joka tapauksessa syytä ihmetellä, miksi poikenneiden lentojen vuoksi ei ryhdytty rutiinimenettelyihin. Jotain perin erikoista oli tekeillä.

[Tämä on artikkelin osa 3/10. Osan 2/10 voit lukea täältä. Osan 4/10 voit lukea täältä.]

Read Full Post »

New York, 11.9.2001

Yhdeksän vuotta syyskuun 11. 2001 tapahtumista

Syyskuun 11. 2001 tapahtumista tulee tänä vuonna kuluneeksi yhdeksän vuotta. Yhdeksässä vuodessa vastaus siihen, mitä tuona kohtalokkaana päivänä todella tapahtui, on monien mielestä edelleen epäselvä.

Virallista näkemystä päivän tapahtumista edustaa George W. Bushin hallinnon asettaman 9/11-komission raportti, FEMAn (Federal Emergency Management Agency) selvitys, NISTin (National Institute of Standards and Technology) selvitys, hallituksesta enemmän tai vähemmän riippumattomien tahojen antamat selvitykset tapahtumista (mm. Popular Mechanics), sekä valtamedian edellisiä tahoja tukeva uutisointi. Tämän virallisen version mukaan, jonka myös Suomen hallitus hyväksyy totuudeksi päivän tapahtumista, 19 ääri-islamilaista terroristia kaappasi tuona päivänä neljä matkustajakonetta Yhdysvalloissa. Niistä kaksi ohjattiin tahallisesti päin World Trade Centerin kaksoistorneja New Yorkissa, kolmannen sanottiin iskeneen Pentagoniin Arlingtonissa, Virginiassa, ja neljännen sanottiin pudonneen maahan Shanksvillessä, Pensylvaniassa. WTC:n etelätorni, eli WTC 2, sortui vajaan tunnin ja pohjoistorni, eli WTC 1, vajaan kahden tunnin kuluttua niihin kohdistuneista iskuista. Näiden rakennuksien lisäksi sortui myöhemmin iltapäivällä myös kolmas rakennus, WTC 7. Virallisen version mukaan WTC 1 ja 2 romahtivat niihin osuneiden lentokoneiden ja tätä seuranneiden tulipalojen seurauksena, ja WTC 7 siinä riehuneiden tulipalojen seurauksena. Syylliseksi iskuihin nimettiin nopeasti (uutisissa jo samana päivänä ja virallisesti syyskuun 14.) Osama bin Laden ja hänen johtamansa al-Qaida-järjestö.

Kuluneiden yhdeksän vuoden aikana virallisesta tarinasta on kuitenkin jatkuvasti tullut esiin uusia, sitä vahvasti kyseenalaistavia piirteitä, paljastuksia, tutkimuksia ja huomattavan monia epäilyttäviä yhteensattumia. Virallisen tarinan epäilijöiden määrä onkin jatkuvasti kasvanut maailmanlaajuisesti vuosi vuodelta. Epäilijöiden joukkoon kuuluu niin tavallisia kansalaisia, kansalaisjärjestöjä, julkkiksia, poliitikkoja, tutkijoita, iskujen uhrien omaisia, kuin tiedustelupalvelujen ja hallitusten virkamiehiä ympäri maailman. Yhdysvalloissa mm. arkkitehdit ja insinöörit, palomiehet, tiedustelupalvelijat, poliitikot, lakimiehet, tutkijat, ja ammattilentäjät ovat perustaneet omat ryhmänsä, jotka vaativat uutta, puolueetonta tutkimusta päivän tapahtumista. Virallisen version kritisoijien joukossa on huomattavia nimiä, mm. eläkkeelle jäänyt yhdysvaltalainen kenraalimajuri Albert Stubblebine, CIA:n kansallisen tiedustelun entinen puhemies Raymond McGovern, Italian entinen presidentti Francesco Cossiga, entinen Saksan teknologiaministeri Andreas von Bülow, Englannin salaisen palvelun MI5:n entinen tiedustelupalvelija Annie Machon, Kanadan entinen puolustusministeri ja varapääministeri Paul Hellyer, Ronald Reaganin hallinnon ajan valtiovarain apulaissihteeri Paul Craig Roberts, iskujen aikainen Venäjän armeijan puolustushaarakomentajien neuvoston jäsen kenraali Leonid Ivashov, Egyptin entinen ulkoministeri Mohamed Hassanein Heikal, Japanin parlamentin ylähuoneen jäsen Yukihisa Fujita, 1971 “Pentagon paperit” julkisuuteen vuotanut Daniel Ellsberg, 9/11-komission jäsenet Thomas Kane ja Lee Hamilton, sekä komission neuvonantaja John Farmer Jr., vain muutamia merkittäviä henkilöitä mainiten. Suomessa poliitikoistamme ja armeijan edustajistamme kukaan ei ole esittänyt virallista tarinaa kohtaan julkisuudessa kritiikkiä, mutta epäilijöiden joukko on myös meillä varsin laaja.

Virallista tarinaa  kritisoivia elokuvia, kirjoja ja internetsivuja on paljon. Näistä elokuvista tunnetuimpiin kuuluu mm. Loose Change (1. ja 2. versio, “Final cut” sekä “American Coup“),  9/11 Mysteries, Blueprint for Truth, sekä Press for Truth, kirjoista David Ray Griffinin teokset The New Pearl Harbor, Debunking 9/11 Debunking: An Answer to Popular Mechanics and the other Defenders of the Official Conspiratory Theory, The Mysterious Collapse of World Trade Center 7: Why the Official Report about 9/11 is Unscientific and False, The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions, sekä Webster Griffin Tarpleyn 9/11 Synthetic Terror: Made in USA. Lukemattomista internetsivustoista tunnetuimpiin aiheeseen keskittyviin kuuluvat mm. 911Truth.org ja 911Blogger.com. Suomessa tunnetuin aihepiirin sivusto on ollut useiden vuosien ajan 11syyskuu.net, joka on listattu myös 9/11 Truth Europe-sivustolle. 11syyskuu.net-sivuston ylläpitäjä Hannu Yli-Karjanmaalta on myös julkaistu teos Valtiot ja Terrorismi, joka käsittelee kattavasti myös syyskuun 11. terrori-iskuja.

Virallisen tarinan kritisoijiin viitataan valtamediassa usein salaliittoteoreetikkoina, antaen ikään kuin ymmärtää, että virallinen tarina päivän tapahtumista ei olisi salaliittoteoria, ja että virallisen tarinan kritisoijat sortuisivat mielikuvituksellisiin tai epätieteellisiin argumentteihin, kun taas virallisen tarinan puoltajat näin eivät tekisi. Tosiasia  kuitenkin on, että sekä virallinen teoria että sille vaihtoehtoiset teoriat ovat kaikki määritelmällisesti salaliittoteorioita. Niiden kaikkien mukaan jotkut tahot suunnittelivat salassa syyskuun iskut ja myös toteuttivat ne. Erot teorioissa koskevat sitä, mitä tuona päivänä todella nähdään tapahtuneen, ja ketkä näistä teoista nähdään olevan vastuussa. Sekä virallisen tarinan puoltajat että sen kritisoijat ovat erimielisyyksistään huolimatta yhtämielisiä siitä, että tapahtumapäivänä kuoli yhteensä lähes 3000 ihmistä, joista yli 2700 WTC:n kaksoistorneissa.

Olen itse tullut siihen tulokseen, että jos virallista tarinaa kritisoivia näkemyksiä tarkastelee avoimin mielin, ei voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että mikä ikinä totuus syyskuun 11. päivän tapahtumista onkaan, se ei voi olla siitä annettu virallinen totuus. Virallinen totuus päivän tapahtumista on monin paikoin äärettömän epätodennäköinen ja monin paikoin jopa luonnonlakien vastainen. Mitä enemmän syyskuun iskuja tutkii, sitä vähemmän virallinen versio niistä näyttää uskottavalta. Tämän lisäksi virallisen tarinan muodostumista värittää huomattava määrä  selvää valehtelua, oleellisten asioiden ohittamisia, valmiiksi päätettyihin vastauksiin selityttyä räätälöintiä, sekä muuta vähemmän luottamusta herättävää toimintaa. Jopa komission jäsenet Thomas  H. Kean ja Lee Hamilton, sekä komission neuvonantaja John Farmer Jr. ovat kirjoittaneet näistä seikoista teoksissaan The Ground Truth: The Story Behind America’s Defense on 9/11 ja Without Precedent: The Inside Story of the 9/11 Commission. Virallisen tarinan mahdottomuus laittaa miettimään todennäköisempiä vastauksia kysymyksiin päivän tapahtumista ja ennen kaikkea antaa pohtijalleen paljon kysymyksiä. Tämän pohjalta niin minun kuin monien muiden virallista tarinaa kritisoivien mielestä syyskuun 11. päivän tapahtumista pitäisikin tehdä uusi, aidosti mahdollisimman puolueeton tutkimus. Tähän aiheeseen palaan tarkemmin myöhemmin, vasta aivan artikkelin lopussa, osassa 10/10.

[Tämä on artikkelin osa 1/10. Osan 2/10 voit lukea täältä.]

Read Full Post »