Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘viranomaiset’

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Advertisements

Read Full Post »

Vuonna 1977 Siitoimen ja hänen luotsaamiensa seurojen välit muuhun suomalaiseen yhteiskuntaan alkoivat hiertää pahemman kerran. Alla aiheen tiimoilta lehtileikkeitä.

Aamulehti kirjoitti 16.2. 1977 “Natsipaukku”-otsakkeella mm. näin: “Kissoja keittämällä ei ulkopolitiikkaa luoda, eikä liioin kuvasteta kansalaismielipidettä maassamme. Mutta Yhteistyön ‘tiedonvälityksen’ kaltaisiin uutispaukkuihin tällaisella temppuilulla voidaan antaa aihetta ja herättää maan rajojen ulkopuolella ties millaisia mielikuvia (…) Toisaalta viranomaisten passiivisuus asiassa on ollut ymmärrettävää; psykiatria ei liene ulkoministeriön keskeisin toimintapiiri”.

Keväällä 1977 Hymy-lehti julkaisi kovasanaisen jutun, jossa kerrottiin Taisto Sinisalon saamista nimettömistä uhkaussoitoista. Tulilinjalla nähtiin olleen myös presidentti Kekkosen ja SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon. Syyttävä sormi osoitettiin hyvin arvioiden Siitoimen ja hänen porukoittensa suuntaan. Tekstissä todettiin mm. näin: “Turkulaisen Pekka Siitoinin johtama Pegasos-seura ja Isänmaallinen Kansanrintama on – eduskuntakyselyistä huolimatta – saanut jatkaa toimintaansa (…) Me emme ryhdy tässä yhteydessä jakamaan tuomioita herra Pekka Siitoinin toimille ja tuulahduksille, mutta kehotamme kyllä sisäministeriötä pitämään yhden ylimääräisen iltakoulun, jonka aiheena on ‘länsimaisen demokratiamme uhkana olevat järjestöt ja niiden toiminnan arvioiminen'”. Sinisalo sanoi jutun lopussa profeetallisesti: “…esimerkiksi Turusta versovat natsi-ilmiöt eivät ole vähäteltäviä. Suuret katastrofit alkavat usein juuri tuollaisista siemenistä (…) On hyvä, että tällaisten järjestöjen toiminta saadaan julkistettua. Jos niitä jatkuvasti salaillaan, saattaa niiden julkisuudenkaipuu toteutua vaarallisilla ja raaoilla tavoilla”.

Nordlingin ja Koskelan kirjaa Pekka Siitoin, Suomen Führer (1944-2003) varten antamassaan haastattelussa Pekka tunnusti ensimmäisen kerran missä määrin hän oli ollut osallinen niin puhelinhäiriköintiin kuin muuhunkin toimintaan: “Vuonna 2001 Siitoin tunnusti haastattelun aikana – katsoen niiden vanhenneen rikosoikeudellisesti – organisoineensa häirintäsoitot kommunistisille toimittajille 1970-luvun puolessa välissä ja jopa palopommihyökkäyksen Kansan Uutisten toimitukseen. Näistä tuli raportteja Kekkosellekin, mutta tämä vähätteli Siitoinin toimintaa aina Kursiivin kirjapainon tuhopolttoon asti” (s. 13)

Kansa Uutiset kirjoitti 16.8. 1977 otsakkeella “Fasismi ei ole naurun asia”:

Turun Sanomat kirjoitti 27.8. 1977 otsakkeella “uusnatsien kieltäminen valmisteilla”: “Turkulaisen Pekka Siitoinin johtamien uusnatsien toiminta estetään, mikäli viranomaiset löytävät keinot, joilla he voivat puuttua Isänmaalliseksi kansanrintamaksi itseään nimittävän pienen uusnatsien ryhmän esiintymiseen. Sisäministeriö valmistelee paraillaan ryhmän toiminnan kieltämistä”.

Nimimerkki “Vinkkeli” runoili Pekasta ja hänen joukoistaan Tiedonantajassa 30.8. 1977:

Turun Päivälehdessä kirjoitettiin 7.9. 1977 otsakkeella “Natsitoiminta kieltoon”: “Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Turun piiritoimikunta on jälleen uudistanut kehotuksensa valtiovallalle natsien toiminnan estämiseksi”.

Syyskuussa tilanne kiristyi siihen pisteeseen, että Pekka alkoi joukkoineen suoraan toimintaan. Kansan Uutisten Turun toimistoon lähetettiin pommipaketti 9.9. ja Suomen demokraattisen nuorisoliiton Vaasan piirijärjestön toimistoon vastaava lähetys saapui 20.9. Kansan Uutiset raportoi aiheesta: “Rikospoliisi jatkaa Turun pommipaketin lähettäjän etsimistä”. Syyttävä sormi osoitti jälleen luonnollisesti Siitoimen ja hänen ryhmiensä suuntaan. Pekka ei ottanut asian vuoksi matalaa linjaa, vaan alkoi levittää lentolehtistä, jossa kerrottiin: “Useat kymmenet kannattajamme ovat vaatineet meitä ryhtymään terrorismiin tätä ‘valedemokratiaa’ vastaan. Koska liikkeemme on rekisteröimätön, en tietenkään voi vastata siitä jos eräät fanaattiset kannattajamme alkavat tulevaisuudessa ‘listiä’ eräitä kotikommunistejamme ja vierailevia ryssiä”.

Tätäkin asiaa Pekka kommentoi Pekka Siitoin, Suomen Führer (1944-2003) kirjaa varten antamassaan haastattelussa: “Kyllä minä organisoin sen, että säännölliset häirintäsoitot menivät kommunistisille toimittajille ja Kansan Uutisille. Meillä oli vahva paikallisosasto Kotkassa. Minä en henkilökohtaisesti pidä tällaisia uhkauksia minään terrorismina, koska minullehan niitä tuli melkein joka yö. En mä sellaisesta tehnyt edes rikosilmoitusta, koska ei siitä mitään hyötyä olisi ollut”, ripittäytyy Pekka (s. 61) (…) “En ollut Kursiivin takana, mutta sitä ennen me järjestimme sellaisen homman, että lähetimme Kansan Uutisten toimitukseen… se oli siinä Keskon lähellä Läntisellä Pitkälläkadulla… savupommin. Käärittiin sanomalehteen… otettiin varmistin ja kun päätoimittaja Kivinen meni toimistoon se pamahti ja sieltä ne hyppäs ulos. Siitä oli kovat jutut lehdissä. Me järjestimme sen, mutta eihän savupommi mikään murha-ase ole. Sekin on vanhentunut.” (s. 61-62).

Lokakuussa ruotsinkilinen Veckans plus-ohjelma käsitteli Turun isänmaallista kansanrintamaa. Ohjelma sai suurta huomiota osakseen, ja siitä todettiin mm. alla olevan jutun tapaan: “Jos lehtijutut eivät ole kyllin havainnollisesti osoittaneet että ilmiö on otettava todesta, tämän viileän asiallisesti tehty ohjelma viimeistään sai vakavaksi”.

Alla tuntemattomaksi jääneen lehden aihetta sivuavan jutun kuvitusta. Paikkana Pekan huvila Vehmaalla, jossa IKR järjesti mm. aseharjoituksia. Alakuvassa Pekka on kolmas vasemmalta ylärivissä, hänen vieressään aseella kameraan osoittamassa Seppo Lehtonen.

Tiedonantaja-lehdessä sodan ja fasismin vastaisen Työ-järjestön varapuheenjohtaja Eino Pekkarinen arvioi suomalaista uusfasismia 26.10.: “Ensinnäkin on sanottava, että näitä asioita ja ilmiöitä on Suomessa tuotu aivan liian vähän esille. Meidän järjestömme on niistä jatkuvasti muistuttanut, varoittanut uusfasismin vaarasta”. Jutussa nostettiin esiin myös ajatus, että Pekan ja porukoittensa touhut eivät olisi olleet vain heidän pienten piiriensä työtä, vaan että taustalla olisi merkittävää ns. hiljaista tukea.

Samaan syssyyn nousi soppa myös IKR:n lehtisten pohjalta, joissa värvättiin työttömiä palkkasotilaiksi Rhodesiaan. Kansanedustaja Mikko Ekorre (kd) teki asiasta eduskuntakyselyn. Uusi Suomi uutisoi asiasta:

Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta:

Rhodesia-juttua Pekka kommentoi Koskelan ja Nordlingin kirjaa Pekka Siitoin, Suomen Führer (1944-2003) varten seuraavasti, törkeinkin sanankääntein: “Minuun otettiin paljon yhteyttä. Lähinnä sellaisia alikersantteja ja korpraaleja, että he haluaisivat jatkaa sotilasuraa, mutta Suomessa ei ole tilaa. Mulla oli hyvät yhteydet silloin Rhodesiaan… annoin yhteystiedot eteenpäin. Kyllä ne siellä oli ja sitten ne meni Etelä-Afrikkaan. Oli ne siellä monta vuotta ja ja sit ku ne tuli Suomeen ne toi mulle pistoolin lahjaksi ku mä järjestin… ne oli tienannu siellä aika hyvin. Oli ne jotain toista sataa neekeriäkin siellä murhannu. Siinä mielessä vakaumuksellinen juttu”.

Read Full Post »

Aamulehti uutisoi 27.3. 2011, että “Poliisi kuunteli viime vuonna reilun 600:n rikoksesta epäillyn puhelinta. Sisäministeriön mukaan määrä on hivenen suurempi kuin toissa vuonna. Valtaosa telekuuntelusta liittyi törkeiden huumerikosten tutkintaan. Poliisin televalvonnan kohteena oli viime vuonna 1400 ihmistä. Lisäystä toissa vuoteen on vajaan parinsadan ihmisen verran. Televalvonnalla selvitetään esimerkiksi sitä, mihin liittymästä on soitettu ja missä soittoon on vastattu”.

Hmm. Okei. Mitä pahaa siinä nyt sitten on, jos meitä valvotaan viranomaisten toimesta? Eihän kenelläkään ole mitään pelättävää, jos ei tee mitään pahaa? Poliisiylijohtaja Mikko Paaterollakin oli varmasti vain kaikkien paras mielessä, kun hän vuonna 2010 unelmoi saavansa kaikkien suomalaisten sormenjäljet rekisteriin, eikö vain?

No, asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Asiaan liittyy ongelmia.

Jo vuonna 2003 uutisointiin, että “kansalaisten valvonta lisääntyy nopeasti“. Uutisessa todettiin, että “oikeustieteen lisensiaatin, varatuomari Rauno Korhosen väitöstutkimuksen mukaan esimerkiksi kehitteillä oleva keskitetty sähköinen henkilökortti osoittautuu lopulta oivaksi valvontakeinoksi. Tänään Lapin yliopistossa tarkastettava tutkimus väittää, että informaatioyhteiskunnan kehitys on uhka kansalaisten yksityisyydelle ja tiedolliselle itsemääräämisoikeudelle. Valvonnan lisääntyminen näkyy erityisesti poliisin ja muiden viranomaisten jatkuvasti paisuvissa valtaoikeuksissa”.

Valvonnan lisääntyminen näkyy erityisesti poliisin ja muiden viranomaisten jatkuvasti paisuvissa valtaoikeuksissa.

2010 loppupuolella uutisoitiin, että poliisi on saamassa luvan mykistää kännyköiden tukiasemia: “Uusi laki on tuomassa poliisille entistä laajemmat oikeudet mykistää matkapuhelimia ja muita telepäätelaitteita. Laki mahdollistaisi yhden tai useamman tukiaseman sulkemisen poliisin päätöksellä, mikä käytännössä estäisi kaikkien alueella olevien matkapuhelimien käytön”. Pian tämä jälkeen uutisiin alkoi jo nousta tiukkasanaista poliisin kasvaneiden valtaoikeuksien kritiikkiä osakkeella Poliisin kyttäysjärjestelmä tyrmistyttää: “Alkaa lähennellä Stasin urkkijarekisteriä”. Henripekka Kallion kirjoittama uutinen kuului kokonaisuudessaan näin:

“Oikeusoppineet kritisoivat voimakkaasti poliisille esitettävää havaintotietojen keruujärjestelmää. – Tämähän alkaa lähennellä Itä-Saksan Stasin urkkijarekisteriä, sivaltaa oikeusinformatiikan professori Rauno Korhonen Lapin yliopistosta. Alma Median sanomalehdet kertoivat viikonvaihteessa eduskunnassa käsiteltävästä lakiesityksestä, joka antaisi poliisille oikeuden panna kenen tahansa henkilötiedot valtakunnalliseen rekisteriin pelkän yksittäisen poliisimiehen epäilysten perusteella. Määräaikainen rekisterimerkintä voitaisiin tehdä, jos poliisilla olisi perusteltu epäily siitä, että henkilö liittyy rikolliseen toimintaan olosuhteiden, uhkailujen tai muun käyttäytymisen perusteella. Poliisi saisi esimerkiksi kirjata ylös aamuyöllä kaupungilla kulkevan henkilön tiedot, jos hän kantaa mukanaan arvokkaita työkaluja joita voi epäillä varastetuiksi.

Tämähän alkaa lähennellä Itä-Saksan Stasin urkkijarekisteriä, sivaltaa oikeusinformatiikan professori Rauno Korhonen Lapin yliopistosta.

Oikeusoppineita lakiesitys tyrmistyttää. Oikeustieteen lisensiaatti Mikael Koillinen Turun yliopistosta katsoo, että esitys vaarantaisi ainakin yksityisyyden ja henkilötietojen suojan. Ne ovat perustuslain suojaamia perusoikeuksia. Koillinen pelkää rekisterin perustamisen johtavan edelleen siihen, että tietoja ryhdytään myöhemmin käyttämään uusiin tarkoituksiin. Poliisi yritti toimia näin viimeksi biometristen passien sormenjälkirekisterin kohdalla. – Seuraava askel on aina pienempi kuin ensimmäinen, Koillinen sanoo. Poliisin toimivaltuuksia on laajennettu voimakkaasti jo vuosien ajan. Harvalla asiantuntijalla on enää hyvää käsitystä kokonaistilanteesta.”

Poliisin toimivaltuuksia on laajennettu voimakkaasti jo vuosien ajan. Harvalla asiantuntijalla on enää hyvää käsitystä kokonaistilanteesta.

18. kuluvaa kuuta 2011 Suomen Kuvalehdessä ilmestyi melkoisen tylyä tekstiä niin puolustusvoimista kuin poliisista. Varoitus vallankaappauksesta: ”Armeija ja poliisi karanneet hallituksen valvonnasta Suomessa” jutussa kerrottiin pääministeri Matti Vanhasen valtiosihteerinä seitsemän vuotta toimineen Risto Volasen sanoneen mm. seuraavaa:

“Volanen väittää, että armeija ja poliisi ovat karanneet Suomessa hallituksen valvonnasta. Erityisesti sotilaat ovat vieneet poliitikoilta valtaa ja alkaneet johtaa itse itseään […] Volanen väittää, että Suomessa ei ole normaalia kriittistä journalismia sotilas- ja poliisisektoria koskevissa asioissa. Hänen mukaansa poliisi huoltaa omia luottotoimittajiaan vinkein ja vuodoin ja sotilaat omiaan kertausharjoituksin ja sotilasarvoin.

Suomessa ei ole normaalia kriittistä journalismia sotilas- ja poliisisektoria koskevissa asioissa.

Myös maanpuolustuskurssit ja muu kokonaismaanpuolustuksen järjestelmä on valjastettu sotilasjohdon markkinointitarkoituksiin. ”Sitä kautta voi jopa syntyä eräänlainen suomalainen malli sotilaallis-teollisesta kompleksista, josta presidentti Eisenhower varoitti aikoinaan Yhdysvalloissa”, Volanen epäilee”.

Oli Volasesta sitten mitä mieltä tahansa, kannattaa hänen huolestuneisuutensa syitä kyllä miettiä. Se on ollut aivan selvää jo hyvän tovin, että poliitikoilta on lähtenyt mopo monissa asioissa käsistä jo ajat sitten. Poliisista kansalaisilla taitaa keskimäärin olla vielä jollain tapaa parempi kuva. Ehkä sitäkin käsitystä kannattaa kuitenkin tarkistaa.

Liekö sattumaa, että kaiken tämän tummansävyisen kehityksen keskellä on maamme televisiosta alkanut kasvavassa määrin tulla Suomen poliisille omansalaista pr-ohjelmaa. JIM pyörittää kotimaista Poliisit-sarjaa ja Sub näyttää kotimaista Lainvalvojat-sarjaa. YLE 2 pyörittää puolestaan kotimaista Poliisi TV-ohjelmaa. Kaikissa näissä ohjelmissa näyttäytyy poliisin se puoli, jota kansalaisten on helppo arvostaa. Rikoksia ratkotaan, poliisipartiot tekevät pitkää päivää ympäri vuorokauden ja hoitavat kaikenlaisia tapauksia mallikkaasti. Näissä ohjelmissa poliisi toimii yleisen hyvän nimissä ja meidän kaikkien (paitsi rikollisten) parhaaksi. Niissä poliisi on kiva. Ainut televisiosarja mikä poliisin kustannuksella säännöllisesti naljailee on tietysti Pasila, mutta kyllä se on aika kaukana jostain takavuosina esitetystä Jouko Turkan Kiimaiset poliisit-sarjasta. Nykyään nämä useat poliisi-ohjelmat  (niin em. kotimaiset kuin niiden lisäksi näytettävät amerikkalaiset vastaavat sarjat!) suitsuttavat poliiseja. Poliiseista on tehty pop,  amerikkalaiset poliisisarjat on saatu suomalaiseen formaattiin. Lähinnä yksittäisten rikollisten (usein pikkurikollisten) touhuista ja niiden selvittämisestä on tehty viihdettä. Minua tämä kyllä arveluttaa. Rikoksien (lähinnä pikkurikoksien) ja niiden ratkomisten muovaamisessa viihteeksi on jotain perustavalla tapaa perseellään olevaa. Mitähän varten suurrikollisia ja poliittista korruptiota ei käsitellä samalla innolla? Kyllä kentällä liikkuvissa poliiseissa autoineen on jotain maagista…

Liekö sattumaa, että kaiken tämän tummansävyisen kehityksen keskellä on maamme televisiosta alkanut kasvavassa määrin tulla Suomen poliisille omansalaista pr-ohjelmaa.

Kuvakaappaus poliisisarjasta Kiimaiset poliisit (1993).

Jos me vielä yhden poliisiaiheisen tv-sarjan tähän maahan saisimme, haluaisin, että se olisi Kiimaiset poliisit, vol. 2. Siinä käytäisiin muille poliisisarjoille vastapainoksi turkkamaisella otteella läpi poliisin paisuneita valtaoikeuksia, niitä poliisin touhuja, mitkä eivät välttämättä näytä yhtä arvostettavalta kuin yksittäisten asiallisten poliisipartioiden kenttätoimet. Voi kyllä olla, että siitä nousisi saman tien sellainen häly, että ohjelma lakkautettaisiin. YLE:n arkistot kertovat vuoden 1993 Kiimaisista poliiseista mm. näin: “Sarjan kuvauksessa kerrottiin sen olevan “kotimainen poliisisarja rangaistukseksi Suomen kansalle vierasmaalaisten poliisisarjojenpalvonnasta.” Sarjasta nousi valtava kohu. Jopa eduskunnassa pelättiin, että televisiosarja pilaa Suomen ja poliisikunnan maineen. Kansanedustajat Sulo Aittoniemi ja Maunu Kohijoki jättivät Kiimaisista poliiseista hallitukselle kirjalliset kysymykset.”

Jos Kiimaisista poliiseista nousi noin kova melu vuonna 1993, jolloin poliisin valtaoikeudet olivat huomattavasti heikommat kuin nykyisin, voi vain arvella, mitä vastaavasta sarjasta nykyään seuraisi. Mistä tämä kaikki kertoo?

Jos Jouko Turkka ei haluaisi ohjata toivomaani uutta, poliisille kriittistä poliisisarjaa, voisi Marko Sihvonen olla asiaan mies paikallaan. Hänellä kun on poliisin pimeästä puolesta ensikäden tietoa ja kokemusta. Kuka muistaa Korruptoitunut hallitus-mielenosoituksen? Markon ohjauksessa toivomani televisiosarja voisi ottaa syleilyynsä poliisien lisäksi myös poliitikot. Sarjan nimi voisi olla Kiimaiset ja korruptoituneet poliisit ja poliitikot.


Read Full Post »