Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Vietnamin sota’

Seuraava artikkeli ilmestyi alunperin Counterpunch-julkaisussa helmikuun 6. vuonna 2007. Käännös on julkaistu tekijän luvalla.

– – –

“Lähde lätkimään!” …tai kuinka Charles Manson pelasti minut Vietnamin sodalta

Alan Cabal

Vuonna 1971 Vietnamin sota levisi Laosiin ja Kamputseaan. Presidentti Nixon oli vähentänyt amerikkalaisten joukkojen määrän siellä 196 000:n, mikä oli pienin määrä sitten vuoden 1966. Tästä huolimatta sota oli selvästi täydellinen katastrofi ja Harris Poll osoitti, että 60% amerikkalaisista vastusti sotaa. Amerikkalaiset kävelit kuussa, amerikkalainen nimeltään Ray Tomlinson lähetti ensimmäisen sähköpostin “ARPAnetin” kautta ja amerikkalainen nimeltään Charles Manson tuli Kaliforniassa tuomituksi erityisen inhottavista murhista. The New York Times julkaisi Pentagonin paperit, jotka paljastivat Amerikan syyn olla Vietnamissa täydelliseksi petokseksi.

Täytin 18 vuotta, minkä vuoksi saatoin joutua kutsuntoihin.

Minulla ei ollut aikomusta mennä yliopistoon. Olin nippa nappa selvinnyt lukiosta. Vihasin koulua, joten lykkäys opintojen perusteella oli poissa laskuista. Olin puolitoistametriä pitkä, painoin 56 kiloa ja viiletin sokeasti yläilmoissa, päätyen lopulta kohtuullisen vakavaan amfetamiinipsykoosiin. Siitä oli kiittäminen holtittomia nuoruuden innossa tehtyjä kokeiluja useiden eri hallusinogeenien ja vastaavien aineiden kanssa kolmen edellisen vuoden aikana.

Omantunnonsyistä kieltäytyjän status oli todella vaikea saada. Se piti sisällään vakiintuneen uskonnollisen vakaumuksen ja sotaa vastustaviin ryhmiin kuulumisen yleisesti. Minulla ei ollut sellaisia vakaumuksia, mielestäni Vietnamin sota oli yleisesti ottaen perustuslain vastainen huijaus eikä minulla ollut mitään halua ottaa siihen osaa.

Noihin aikoihin siitä, kuka sai kutsunnat, päätettiin arpajärjestelmällä. Vuoden jokainen päivä merkittiin satunnaisesti valitulla numerolla. Oletus oli, että lukua 200 pienemmillä luvuilla todennäköisesti sai kutsunnat, ja lukua 100 pienemmillä luvuilla sai varman lipun Vietnamiin. Minun numeroni oli 38.

En voinut ajatellakaan asuvani maanpaossa Kanadassa, vaikka olinkin tehnyt vapaaehtoistyötä ryhmässä nimeltä Philadelphia Resistance, auttaen muita tekemään juuri niin. Olin melko hätääntynyt koko kuviosta siinä vaiheessa kun minun piti rekisteröityä paikalliseen valikoivan palvelun toimistoon kotikaupungissani Camdenissa, New Jerseyssä.

Poltin paljon pilveä lepuuttaakseni hermojani rekisteröintiprosessia varten. Kun täytin kaavaketta, miettien vielä Kanada-optiota, sain väläyksen, joka tuli kirkkaana kuin timantti läpi otsan. Kaavakkeessa oli kauttaaltaan pieni reunus, ehkä vähän yli 5mm. Täytettyäni kaavakkeen, kirjoitin pienin kirjaimin reunukseen: Olen ottanut LSD:tä yli 200 kertaa ja kun saan ladatun aseen käsiini, ammun ensimmäisen eteeni tulevan upseerin. VAPAUTTAKAA CHARLES MANSON!!!

Annoin kaavakkeen pienelle vanhalle naiselle tiskin takana. Hän katsoi papereitani, muuttui punaiseksi kuin juurikas ja silmäsi minua katseella, jolla olisi voinut niittää heinää.

“Lähde lätkimään”, hän murisi.

Ja niin Charles Manson pelasti tämän amerikkalaisen Vietnamin sodalta.

– – –

Aiheeseen liittyen aiemmin Mesikämmenen blogissa:

Interview with Alan Cabal

Alan Cabal explains everything # 1

Sibel Edmondsin pulloposti: Apua! Nostakaa amerikkalaisten poliittisten pakolaisten kiintiötä!

Pentagonin paperit vuotanut tutkija Ellsberg ja senaattori Gravel vaativat uutta tutkimusta syyskuun 11. iskuista

– – –

Päivän biisit: Dead Kennedys: When ya get drafted ja Holiday in Cambodia.

Read Full Post »

Edellinen postini “Brzezinskin suuri shakkilauta ja PNAC” käsitteli Brzezinskin geopoliittisia strategioita (kirjansa The Grand Chessboard pohjalta) ja Project for new American century-ajatushautumoa. Brzezinskin geopoliittiset ajatukset olivat Bushin hallinnon uuskonservatiivien kovasti arvostamia, ja vedinkin edellisessä postissani hieman yhtäläisyyksiä niiden välille. Brzezinski ei tiettävästi ole ollut viimeisimpien Afganistanin ja Irakin sotilasoperaatioiden suhteen tekemässä “suurella shakkilaudalla” merkittäviä siirtoja, mutta hänellä oli varsin suuri vastuu siirroista “suurella shakkilaudalla” 70-luvulla Afganistanissa, jossa hän oli tärkeässä roolissa salaisessa operaatiossa nimeltä “Sykloni“. Tuo operaatio koulutti ja varusti mujahadeenia taistelussa Neuvostoliittoa vastaan, ja samalla se loi pohjan al-Qaidalle. Seuraava Pariisissa vuonna 1998 tehty Brzezinskin haastattelu kertoo paljon hänen strategisesta ajattelustaan.

– – –

CIA:n puuttuminen Afganistanin tilanteeseen

Zbigniew Brzezinskin, presidentti Jimmy Carterin kansallisen neuvonantajan, haastattelu

Le Nouvel Observateur, Pariisi, tammikuun 15.-21. 1998.

Kysymys: Entinen CIA:n johtaja, Robert Gates, sanoi muistelmissaan From the Shadows, että Amerikan tiedustelupalvelu aloitti mujahadeenin auttamisen Afganistanissa kuusi kuukautta ennen kuin Neuvostoliitto tuli Afganistaniin. Tuona ajanjaksona olit presidentti Carterin kansallisen turvallisuuden neuvonantajana. Tämän vuoksi sinulla oli rooli tässä kaikessa, pitääkö tämä paikkansa?

Brzezinski: Kyllä. Virallisen historiankirjoituksen mukaan CIA alkoi avustaa mujahadeenia vuonna 1980, eli vasta sen jälkeen kun Neuvostoliiton armeija oli tunkeutunut Afganistaniin joulukuun 24. 1979. Tähän asti salassa varjeltu todellisuus on kuitenkin täysin toisenlainen. Presidentti Carter allekirjoitti heinäkuun 3. 1979 ensimmäisen toimintaohjeen, jolla salaisesti tuettiin neuvostohallinnon vastustajia Kabulissa. Tuona samana päivänä kirjoitin presidentille muistiinpanon, jossa selitin hänelle, että mielestäni tämä tuki tulee aiheuttamaan Neuvostoliiton aseellisen mukaantulon tilanteeseen.

Kysymys: Riskistä huolimatta kuitenkin kannatit tätä salaista toimintaa. Kenties kuitenkin toivoit tätä Neuvostoliiton mukaantuloa sotaan ja yritit provosoida asiaa siihen suuntaan?

Brzezinski: Se ei aivan pidä paikkaansa. Emme yllyttäneet neuvostoliittolaisia sekaantumaan tilanteeseen, mutta tietoisesti lisäsimme asian mahdollisuutta.

Kysymys: Kun neuvostoliittolaiset oikeuttivat tilanteeseen sekaantumistaan sanomalla, että he taistelivat Yhdysvaltain salaista toimintaa vastaan Afganistanissa, heitä ei uskottu. Asiassa oli kuitenkin perää. Kadutko nykyään mitään?

Brzezinski: Kadunko mitä? Se salainen operaatio oli erinomainen idea. Se sai neuvostoliittolaiset Afganistanin ansaan, pitäisikö minun sitä katua? Sinä päivänä kun neuvostoliittolaiset virallisesti ylittivät rajan, kirjoitin presidentti Carterille, että meillä on nyt mahdollisuus antaa Neuvostoliitolle sen oma Vietnamin sota. Ja niin kävi, että Moskova joutui jatkamaan sotaa, jota sen hallinto ei tukenut, melkein 10 vuotta. Tuo konflikti murensi heidät ja lopulta sai Neuvostoliiton hajoamaan.

Kysymys: Et myöskään kadu sitä, että olet tukenut islamilaista fundamentalismia, aseistanut ja kouluttanut tulevia terroristeja?

Brzezinski: Mikä on maailmanhistorialle tärkeintä? Talebaanit vai Neuvosto-imperiumin romahdus? Muutamat kiihtyneet muslimit vai Keski-Euroopan vapautuminen ja kylmän sodan loppuminen?

Kysymys: Muutamat kiihtyneet muslimit? Nykyäänhän sitä on toistettu, että islamilainen fundamentalismi edustaa maailmanlaajuista uhkaa.

Brzezinski: Hölynpölyä! Sanotaan, että länsimailla on globaali linja suhteessa islamiin. Se on hölmöä. Ei ole mitään globaalia islamia. Katsoppa islamia järkevästi, ilman tunteellista painotusta. Islam on maailman suurin uskonto 1.5 miljardin kannattajineen. Mutta mitä yhteistä on saudi-arabialaisella fundamentalismilla, maltillisella marokkolaisella, pakistanilaisella militarismilla, egyptiläisellä länsimielisellä tai keski-aasialaisella sekularismilla? Ei mitään sen ihmeempää kuin mikä yhdistää kristittyjä maita.

– – –

Brzezinskiä ovat asian tiimoilta tentanneet muutkin, mm. amerikkalaiset We Are Change-aktivistit. Tässä asian tiimoilta pari videota: Luke Rudkowski kyselee Brzezinskiltä al-Qaidan rahoittamisesta, kouluttamisesta, ja syyskuun 11. iskuista (joka löytyy laajemmalla kontekstilla hyvin mm. dokumentista The 9/11 chronicles, pt. 1, Truth Rising), Luke Rudkowski ja muut WAC-aktivistit kohtaavat Brzezinskin samojen aiheiden tiimoilta toistamiseen. Jossain vaiheessa Brzezinskiä alkoi kaikki tällainen ottaa vietävästi pattiin ja hän onkin puhunut olevansa “syvästi huolestunut” “massiivisesta globaalista poliittisesta heräämisestä.

Read Full Post »