Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Venäjä’

Timo Hännikäinen puhuu!

timohannikainen

Kansallinen, traditionalistinen, radikaali. Nämä määreet kuvaavat Timo Hännikäistä ja verkkolehti Sarastusta hyvin. Monipuolinen ja tuottelias Hännikäinen on älykäs ja rohkea mies, jolla on mielenkiintoisia ja syväluotaavia ajatuksia kulttuurista. Mesikämmen tuumasi, että miestä pitää jututtaa.

Seuraavasta haastattelusta selviää mm. se, mitä radikaali traditionalismi on, mihin verkkolehti Sarastus pyrkii, millainen joukko lehteä toimittaa, mikä Suomen poliittisessa tilanteessa nykyään mättää ja mistä länsimaiden perikadossa on kyse. Hännikäinen kertoo myös tulevaisuuden suunnitelmistaan ja seuraavasta kirjastaan. Mesikämmenen oli luonnollisesti kysyttävä hiukan myös miehen ajatuksia Pekka Siitoimesta.

Hyvä naiset ja herrat, Timo Hännikäinen puhuu!

– – –

Pohjustusta

Olet runoilija, esseisti, kääntäjä ja kriitikko. Kerro taustastasi niille, jotka eivät siitä tiedä. Millainen mies on Timo Hännikäinen?

Olen syntynyt vuonna 1979 Padasjoella, Päijät-Hämeessä. Helsingissä olen asunut kohta 20 vuotta. Olen ”puolivapaa” kirjailija, eli maksan vuokrani ja laskuni tekemällä osan vuodesta puolipäivätöitä koulun iltavahtimestarina, muu toimeentulo tulee apurahoista ja kirjoituspalkkioista. Olen julkaissut seitsemän omaa teosta ja kääntänyt muun muassa Oscar Wilden, Charles Simicin ja Robert Louis Stevensonin tuotantoa. Olen naimisissa ja puolison lisäksi ruokakuntaan kuuluu cockerspanieliuros. Harrastukset vaihtelevat, tällä hetkellä lähinnä sydäntä ovat vinyylilevyjen keräily ja pienriistanmetsästys.

Tunnetuin teoksesi lienee vuonna 2009 ilmestynyt Ilman (Savukeidas), joka kertoo naisen puutteesta. Mitä tuumaat tuosta kirjastasi ja sen kautta saaneestasi huomiosta nyt, viitisen vuotta teoksen ilmestyttyä? Luetko vanhoja tekstejäsi? Mihin teoksiisi olet tyytyväisin ja miksi?

Ilman oli minulle jonkinlainen läpimurtoteos, joka kaiken synnyttämänsä julkisuuden lisäksi sai erittäin hyvät arvostelut. Useimmat kirjaa käsitelleet tosin keskittyivät siihen seksinpuute-aiheeseen, eivätkä huomioineet läpiseksualisoituneen kulttuurin analyysia, joka oli kirjan varsinainen pointti. Julkisuusrumban otin eräänlaisena kokeiluna, oli kiinnostavaa kokea kertarysäyksellä se median ja julkisuuden maailma, johon harva suomalainen kirjailija pääsee tai joutuu koko urallaan. Mutta olen ihan tyytyväinen, että sitä kesti vain aikansa. En ole mikään karismaattinen esiintyjä tai mediapersoona, mieluummin kirjoitan kuin puhun. Itse kirjaan olen yhä tyytyväinen, vaikka olenkin kyllästynyt puhumaan siitä julkisesti. Se vangitsee aika hyvin tietyn elämänvaiheen tunnot ja ajatukset. Enää en pystyisi kirjoittamaan sellaista teosta, niin moni asia on muuttunut niin ulkoisessa kuin sisäisessä elämässä. Omaa tuotantoa jälkikäteen lukiessa huomioikin yleensä sellaiset asiat, jotka nykyään tekisi eri lailla tai joista oma näkemys on muuttunut johonkin suuntaan. Se on oikeastaan hyvä asia: uskon, että ajattelun ja tuotannon pitää olla elävä ja ristiriitainen kokonaisuus, ei mikään valmis suljettu systeemi.

Kirjojesi lisäksi sinut tunnetaan nykyään myös verkkolehti Sarastuksesta ja radikaalista traditionalismista. Mitä kautta, miksi ja milloin sinusta tuli traditionalisti? Mistä radikaalissa traditionalismissa on kyse?

Traditionalismilla tai radikaalilla traditionalismilla viitataan usein sellaisiin filosofeihin kuten René Guenon ja Julius Evola, joiden ajattelussa uskonnollinen mystiikka oli keskeisellä sijalla. Itse käytän termiä laajemmin. Sarastuksen yhteydessä traditionalismi on käytännössä löyhä yleisnimitys sellaiselle oikeistolaiselle ajattelulle, joka poikkeaa sekä liberaalista talousoikeistosta että valtavirran konservatiivisuudesta. Tällainen ajattelu suuntaa kritiikkinsä käytännössä koko valistuksen ja Ranskan vallankumouksen perintöön. Se näkee yhteiskunnan pikemminkin orgaanisena kokonaisuutena kuin yksilöiden välisenä abstraktina sopimuksena. Vähintäänkin yhteiskuntasopimuksen piiriin pitäisi kuulua myös menneet ja tulevat sukupolvet, eivät ainoastaan elävät. Traditionalismissa politiikan keskipiste ja ihmistä viime kädessä määrittävä tekijä on identiteetti. Identiteetillä on lukuisia ulottuvuuksia, jotka muodostuvat vastakohtaisuuksien ja rajojen puitteissa: paikallinen, historiallinen, sukupuolinen, uskonnollinen, sivilisationistinen, jne. Esimerkiksi minä olen yhtä aikaa helsinkiläinen, suomalainen, eurooppalainen ja valkoinen mies, ja jokainen näistä ominaisuuksista kiinnittää minut tiettyyn kohtalonyhteyteen muiden kaltaisteni kanssa. Ei ole olemassa yhtä ja jakamatonta ”ihmiskuntaa” yhteisine tavoitteineen, vaan eri ryhmillä on omat intressinsä, jotka voivat myös joutua konfliktiin keskenään. Minulle traditionalismi on paikallisen ja kansallisen puolustamista globaalia vastaan.

Minulle traditionalismi on paikallisen ja kansallisen puolustamista globaalia vastaan.

Poliittisia kantoja Sarastuksen piiristä löytyy joka lähtöön, kristitystä konservatiivista jonkinlaiseen fasistiin. Osa kirjoittajista, mukaanlukien minä itse, ei edes halua määritellä itseään kovin tarkasti poliittisessa mielessä, vaan löytää ja yhdistelee ideoita monista ajatussuuntauksista. Se, mikä minut on johtanut tällaisen suuntauksen piiriin, onkin sitten mutkikkaampi kysymys. Perinteen merkitys inhimillisessä kokemuksessa ja Euroopan olemus ovat oikeastaan aina kiinnostaneet minua. Varsinkin kirjailijantyöni kautta tunnen lujaa yhteenkuuluvuutta siihen monisyiseen ja ristiriitaiseen traditioon, jonka muodostavat pakanallinen antiikki, kristillinen keskiaika ja uudempi tieteellinen ajattelu. Olen sielultani eurooppalainen ihminen.

Mitä suomalaisuus merkitsee sinulle? Mikä maamme ja kulttuurimme menneisyydessä on säilyttämisen arvoista ja miksi? Millaisia ovat suomalaisen psyyken valoisat ja pimeät puolet?

Suomalaisuutta on oikeastaan mahdoton ymmärtää ottamatta huomioon maantieteellistä sijaintia ja ilmasto-olosuhteita. Maantieteellisesti Suomi on rajamaa Euroopan ja Venäjän välissä, vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Baltian maat ja Ukraina. Reuna-alueilla syntyy omanlaistaan kulttuuria ja mentaliteettia, joka poikkeaa keskuksista. Mentaliteettiamme ovat muokanneet myös ankarat ilmasto-olot. Kirjailija Marko Tapion mukaan kamppailu kylmyyttä ja pimeyttä vastaan on muovannut eräänlaisen arktisen persoonallisuustyypin, joka on säilynyt nykyaikaan saakka. Suomalainen on sitkeä, vakaa ja kestää vastoinkäymiset hammasta purren. Mutta samalla meissä on ajoittainen taipumus äärimmäisyyksiin, jotka voivat saada hyvinkin traagisia muotoja. Suomessa on käyty Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen verinen sisällissota, juoppous on yleistä ja itsemurhiakin esiintyy paljon. Toisaalta tämä taipumus on purkautunut myös hienona taiteena ja kirjallisuutena, ja uskon myös talvisodan puolustushengen ilmentäneen sitä.

Halveksiiko suomalainen kulttuuriväki omaa kansallista perintöään? Jos näin on, niin mistä se kertoo?

Tavallaan tällaista halveksuntaa on esiintynyt aina. 1800-luvulla suuri osa sivistyneistöstä piti suomen kieltä liian karkeana kulttuurin ja kirjallisuuden kieleksi. 1920-luvulla Tulenkantajat pitivät suomalaista kulttuurielämää takapajuisena ja ihailivat romanttiseen tyyliinsä kaikkea modernia ja ”keskieurooppalaista”. Tämä on itse asiassa perifeerinen ilmiö, rajamaiden kirous. Reuna-alueilla helposti ajatellaan, että oma kulttuuriperintö on liian haurasta ja kaikki arvokas tulee keskuksista. Jos kirjallinen kulttuuri on nuori, kuten Suomessa, se vain lisää tällaista asennoitumista. Sen käytännön seurauksiin kuuluvat ulkomaisten vaikutteiden omaksuminen sellaisinaan, suodattamatta, sen sijaan että sovellettaisiin niitä täkäläiseen perinteeseen. Taidehistoriassa keskitytään lähinnä tarkastelemaan, miten erilaiset kansainväliset suuntaukset, kuten vaikkapa romantiikka, funktionalismi ja postmodernismi, ovat tulleet Suomeen. Toisaalta meillä on kaikkina aikoina ollut sellaisiakin taiteilijoita, jotka ovat vakavissaan tutkineet paikalliseen identiteettiin nojaavan taiteen mahdollisuuksia ja pyrkineet luomaan kansallisia muotoja ulkomaisille vaikutteille. Heihin sopisi kiinnittää enemmän huomiota. Kulttuurielämä kaipaisi jonkinlaista etnofuturistista otetta.

Oletko ateisti, agnostikko tai joitain muuta?

Henkilökohtaisesti uskon, ettei historialla ole suuntaa eikä elämällä muuta tarkoitusta kuin ne, jotka yksilöt ja yhteisöt sille antavat. En odota mitään tämän elämän jälkeen, paitsi kenties länsimaisen kulttuurin ja omien ajatusteni säilymistä. En kuitenkaan suosittele tällaista katsomusta kenellekään – se olisi turhaa, sillä kyseessä on pikemminkin sisäsyntyinen kokemus kuin opittu ajattelutapa. Joillakin on kyky uskoa jumaliin, joillakin toisilla ei, ja tämän kohtalon kanssa on elettävä.

En lainkaan väheksy uskontoja: se olisi sama kuin väheksyisi ihmislajia, sillä ihminen on jotenkin asetuksellisesti uskonnollinen olento. Elämästä tekee elämisen arvoista tunne kuulumisesta itseään ja pieniä kuvioitaan suurempaan kokonaisuuteen, ja uskonto lienee yleisin tapa saavuttaa tällainen tunne. Harva pärjää ilman uskontoa tai jotakin sen korviketta. Jos nämä lapselliset uusateistit, Richard Dawkins opetuslapsineen, todella käsittäisivät kuinka ankara paikka maailma ilman korkeamman voiman ohjausta on, he juoksisivat hädissään ensimmäisen vastaantulevan new age -gurun syliin. Niinpä he ottavatkin korvikeuskonnoksi humanismin, biologisen reduktionismin tai edistysajattelun, joka on pelkkä kristillisen eskatologian maallistunut versio. Uskonnottomuus sopii niille, jotka kestävät pohjimmiltaan nihilististä maailmaa, jossa ihmistä varten ei ole mitään suurta suunnitelmaa.

Suosikkialkoholijuomasi?

Miedoista paras on brittiläinen Old Rosie -siideri. Väkevistä parhaita ovat viskit, skottilaisista Laphroaig ja irlantilaisista Jameson.

– – –

Sarastus ja radikaali traditionalismi

Verkkolehti Sarastus aloitti toimintansa syyskuussa 2012. Miksi tällaiselle verkkolehdelle oli tarvetta, miten se maastoutuu suhteessa maamme nykyiseen kulttuuriin ja poliittiseen ilmapiiriin? Mihin Sarastus pyrkii, mikä on sen raison d’être?

moderniamaailmaaSarastuksen tarkoitus on toimia poliittisista puolueista ja järjestöistä riippumattomana ajatushautomona, joka tuo esiin traditionalistisia ja kansallismielisiä näkökulmia politiikkaan ja kulttuuriin. Suomesta puuttuu tämäntyyppinen ajattelun perinne, tai ainakin se on katkennut, sillä 1960-luvulta saakka älymystö on ollut leimallisesti vasemmistolaista ja vasemmistolla on ollut käsissään aloite melkein kaikessa kulttuurianalyysissa ja yhteiskuntakritiikissä. Poliittisen mielipiteen heilahdukset eivät ole muuttaneet tätä tilannetta. Jos halutaan yhteiskunnallista muutosta, sen täytyy tapahtua ensin ihmisten mielissä, ja tässä suhteessa akateeminen maailma, kulttuurielämä ja media, nykyään yhä enemmän myös sosiaalinen media, ovat ratkaisevassa roolissa.

Sarastuksen tarkoitus on toimia poliittisista puolueista ja järjestöistä riippumattomana ajatushautomona, joka tuo esiin traditionalistisia ja kansallismielisiä näkökulmia politiikkaan ja kulttuuriin.

Missä ja kenen tai keiden toimesta idea Sarastuksen aloittamiselle alkoi? Milloin idea Sarastuksesta nousi ensimmäisen kerran ilmaan?

Ajatus tämäntyyppisestä julkaisusta oli putkahdellut kansallismielisissä ympyröissä jo pidemmän aikaa, mutta konkreettisia suunnitelmia ei ollut. Kesällä 2012 otin sähköpostitse yhteyttä joukkoon luotettuja samanmielisiä ihmisiä, joiden tiesin olevan myös näkemyksellisiä kirjoittajia, ja ehdotin verkkojulkaisun perustamista. Pidimme pari yhteistapaamista ja jatkoimme suunnittelua sähköpostitse. Syyskuuhun mennessä olimme päässeet yksimielisyyteen suurista linjoista, luoneet lehden ulkoasun ja laatineet ensimmäiset kirjoitukset.

Kerro Sarastuksen toimittajakunnasta. Kuinka erilaista väkeä verkkolehden toimittajista löytyy? Esiintyykö toimittajakunnan kesken vahvaa ideologista kädenvääntöä verkkolehden sisällön suhteen vai luoviutuvatko asiat omalla painollaan jaetuttujen traditionaalisten lähtökohtien kautta?

Toimituskunta on pysynyt suurin piirtein samana, mutta vakituisia avustajia on ilmaantunut suhteellisen lyhyessä ajassa kiitettävä määrä. Suurin osa ei ole ammattikirjoittajia, mutta monella on esimerkiksi yliopistotaustaa ja sitä kautta kokemusta asiatekstin laatimisesta. Toimitus- ja avustajakunta jakaantuu eri puolille Suomea, ja yhteistyötä tehdään internetin välityksellä. Kuten jo aiemmin totesin, Sarastusta toimittaa poliittisesti kirjava joukko, jota yhdistävät tietyt yleiset periaatteet. Poliittisista eroavaisuuksista ja lehden linjasta syntyy silloin tällöin toimituksen sisäistä debattia, mutta sitä on aina käyty hyvässä hengessä. Sarastus on loppujen lopuksi varsin avoin erilaisille näkemyksille, ainoastaan silkan huuhaan kuten ilmastodenialismin ja holokaustinkiistämisen olemme päättäneet pitää lehden ulkopuolella.

Millaista yhteydenpitoa ja yhteistyötä Sarastuksella on muiden samanhenkisten ihmisten ja ryhmien kanssa Suomen rajojen ulkopuolelta?

Sarastus on julkaissut käännöksiä artikkeleista, jotka ovat alunperin ilmestyneet muun muassa amerikkalaisissa Alternative Right- ja Counter Currents -verkkolehdissä, ruotsalaisella Motpol-sivustolla, erilaisissa ranskalaisissa julkaisuissa, jne. Tällä tavoin lehti on tullut tunnetuksi samanhenkisten keskuudessa myös ulkomailla, ja toimituskunnan jäsenet ovat jonkin verran yhteydessä ulkomaisiin kirjoittajiin. Tiettyä kiinnostusta Suomea kohtaan on herännyt tämän takia. Amerikkalainen kirjailija Jack Donovan, jota haastattelin alkuvuodesta Sarastukseen, kirjoitti myöhemmin facebook-sivuillaan, että hänen mielestään Suomi on paras maa, koska suomalaiset lukijat lähettävät hänelle jatkuvasti täkäläisten neofolk-yhtyeiden levyjä ja muuta kiinnostavaa tavaraa.

Miten Sarastukseen on yleisesti ottaen suhtauduttu eri piireissä? Onko Sarastuksen osakseen saama huomio yllättänyt millään tapaa?

Jo sivuston tilastoja seuratessa huomaa, että lehteä lukevat varsin monet. Päivittäinen kävijämäärä on keskimäärin reilun tuhannen luokkaa ja tähän mennessä suosituinta kirjoitusta on jaettu facebookissa noin 500 kertaa. Olen myös havainnut, että sitä lukevat monet sellaisetkin, jotka eivät lehden aatemaailmaa allekirjoita. En tiedä, onko se yllättävää. Traditionalismi ja ”uusi oikeisto” ovat Suomessa melko uusia juttuja, joten on tavallaan luonnollista että ne herättävät kiinnostusta. Huvittavimpia ovat oikeastaan Sarastuksen herättämät ristiriitaiset reaktiot eri leireissä. Vasemmisto on yrittänyt lyödä meihin natsileimaa, ja eräällä uusnatsien sivustolla meitä on taas sanottu ”siionistien peiteoperaatioksi” tai joksikin vastaavaksi. Kai tämäkin on merkki siitä, että olemme osanneet tehdä jotain oikein.

Miten tunnetusti vasemmistohenkinen kirjallisuuspiiri ja siihen kuuluvat ystäväsi ovat suhtautuneet oikeistoradikaaleihin ystäviisi ja Sarastus-verkkolehteen?

Suhtautuminen vaihtelee, mutta onhan se selvää, ettei maineeni sillä suunnalla ole yleisesti ottaen kovin hyvä. Välillä kustantajaltani on kyselty, miksei minua kieltäydytä julkaisemasta – ja ironista kyllä, kyselijät ovat yleensä sellaisia jotka muuten väittävät olevansa kaikkea ilmaisunvapauden rajoittamista vastaan. Sinänsä minua ei liikuta moinen, sillä minulla on edelleen riittävästi julkaisukanavia ja lukijoita. En ole erityisen aktiivinen kirjallisuuspiireissä, koska ne ovat hirvittävän sisäsiittoisia porukoita, joissa ihmiset seurustelevat lähes pelkästään saman alan tyyppien kanssa ja uskovat tekevänsä jotakin merkittävää, vaikka heidän touhuistaan on kiinnostunut vain kourallinen kollegoita. Minulle on vakiintunut sieltä muutama luotettu ystävä, joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja joita tapaan melko säännöllisesti, mutta kirjallisuusväen kissanristiäisissä minua näkee harvoin.

Mitä mieltä olet Suomen poliittisesta nykytilanteesta? Mikä nykytilanteessa mättää eniten ja mitkä asiat siihen ovat syynä? Millaisia mahdollisia valopilkkuja nykytilanteessa on? Millaisena näet maamme poliittisen tulevaisuuden?

Suomen poliittinen tilanne muistuttaa monessa mielessä tyypillisen eurooppalaisen teollisuusmaan tilannetta, vaikka erojakin on. Meillä on matala syntyvyys ja ylisuureksi paisunut julkinen talous. Perheet ja muut pysyvät tukirakenteet hajoavat, ruumiillisen työn arvostus on matala, demografisia ja taloudellisia ongelmia yritetään ratkaista maahanmuutolla, joka lähinnä synnyttää uusia ongelmia. Talouskriisi ei ole iskenyt meihin erityisen lujaa, mutta toisaalta olemme tuskin vielä nähneet sen pahinta vaihetta.

Tämänhetkisten ongelmien taustalla on pitkälti suurten ikäluokkien rakentama yhteiskunta, joka perustuu arvoliberalismille ja ensi sijassa aineelliseksi ymmärretylle hyvinvoinnille.

Tämänhetkisten ongelmien taustalla on pitkälti suurten ikäluokkien rakentama yhteiskunta, joka perustuu arvoliberalismille ja ensi sijassa aineelliseksi ymmärretylle hyvinvoinnille. Sen nimissä kansallisomaisuutta on myyty ulkomaille yleisen kulutusjuhlan rahoittamiseksi, ihmisiä on ylikoulutettu työttömiksi ja jätetty tulevien sukupolvien maksettavaksi massiivinen valtionvelka. Suurten ikäluokkien niin sanotut ”pehmeät arvot” loivat hirmuisen kovan yhteiskunnan, jossa yhteisvastuuta ei tunneta ja jokainen odottaa saavansa valtiolta enemmän kuin itse antaa. Rikkaat eivät enää halua maksaa veroja eivätkä köyhät tehdä töitä. Verojen maksu ja työnteko ovat jääneet keskiluokan harteille, ja keskiluokan kapinahenki alkaa näkyä muun muassa perussuomalaisten suosion kasvussa.

Valopilkkuna nyky-Suomessa näen sen, ettei tänne ole vielä kehittynyt sellaisia suuria maahanmuuttajakeskittymiä kuin vaikkapa Ruotsiin tai Ranskaan. Toisaalta Suomella on maantieteellisen sijaintinsa takia toinen ongelma: Venäjä suhtautuu meihin kuin omaan takapihaansa ja saattaa tulevaisuudessa käyttää täällä asuvia venäläisiä ulkopoliittisen painostuksen välineenä, kuten se on tehnyt Baltiassa ja Ukrainassa. Venäjän imperialistiset haaveet ovat ainakin lyhyellä tähtäimellä vakavin ulkoinen uhka Suomelle. Tarja Halosen presidenttikaudella tätä tosiseikkaa yritettiin kaikin keinoin peittää näkyvistä. Nyt unesta ollaan hiljalleen heräämässä, toivon ettei se tapahdu liian myöhään.

Millaisessa Suomessa Timo Hännikäinen haluaisi elää? Millainen olisi ihanteellinen tilanne Suomessa nykyään? Mitkä asiat olisivat toisin?

En mielelläni rakentele yhteiskuntautopioita, koska yhteiskunta on aina elävä kokonaisuus eikä mikään ideaali voi sellaisenaan toteutua. Jos takertuu liian tiukasti kuvaan ihanneyhteiskunnasta, todellisuuden lainalaisuudet unohtuvat helposti. Joitakin yleisiä linjoja mielessäni toki on.

Ihanne-Suomeni olisi sellainen, missä osa valtion nykyisistä tehtävistä olisi paikallisyhteisöillä ja ihmiset olisivat riippuvaisempia toisistaan kuin valtiokoneistosta. Ihmisillä olisi runsaasti yhteyksiä erilaisiin itsenäisesti toimiviin instituutioihin liikuntakerhoista osuuskuntiin ja muihin taloudellista toimintaa harjoittaviin organisaatioihin. Oppisopimuskoulutusta ja vastaavia järjestelyjä tuettaisiin jotta ihmisten olisi helppo työskennellä käytännön ammateissa. Pienyrittäjien asema olisi vahva. Valtio tukisi ja suojelisi paikallisyhteisöjä mutta puuttuisi niiden varsinaiseen toimintaan harvoin. Euroopan ulkopuolelta suuntautuva maahanmuutto olisi vähäistä ja tiukasti kontrolloitua. Sen sijaan opiskelija-, tiede- ja kulttuurivaihtoa olisi runsaasti ja siihen kannustettaisiin. Yksi valtiovallan tärkeistä tehtävistä olisi luonnonvarojen varjelu ja ekometsätalouden kaltaisten kestävien mallien tukeminen luonnonvarojen käytössä. Maanpuolustukseen panostettaisiin, ja vakinaisen armeijan lisäksi maassa olisi suojeluskuntien tapaisia paikallistason maanpuolustusjärjestöjä kuten Virossa.

Onko Suomi mielestäsi vielä itsenäinen? Miksi on tai ei ole?

Tiukassa mielessä Suomi on ollut itsenäinen ainoastaan 1920- ja 30-luvuilla. Silloin maa oli taloudellisesti omavarainen ja meillä oli itsenäinen ulkopolitiikka. Tämä kausi päättyi talvisotaan, jonka jälkeen tuli liittolaisuus Saksan kanssa, sitten YYA-aika ja lopulta EU:n jäsenyys. Ensimmäisen tasavallan kaltainen itsenäisyys ei tietenkään olisi enää nykyään mahdollista. Kansainvälinen politiikka ei perustu sopimuksien noudattamiselle, vaan se on taistelua. Suuret kansakunnat taistelevat vallasta ja pienet olemassaolosta. Niinpä pieni maa ei pysty sooloilemaan kovin pitkään, vaan sen on etsittävä vahvoja liittolaisia. Samalla on kuitenkin osattava luovia erilaisten valtablokkien välissä ja säilytettävä henkinen ja kulttuurinen itsenäisyys, joka on minusta se itsenäisyyden olennaisin muoto.

Mitä mieltä olet EU:sta? Pitäisikö Suomen erota EU:sta? Pitäisikö Suomen ottaa markka takaisin käyttöön?

Yhdistynyt Eurooppa ei ole lainkaan huono idea, mutta valitettavasti EU lähti jo varhaisvaiheessaan toteuttamaan sitä väärällä tavalla. Unionia luotaessa Robert Schuman kannatti ajatusta mannereurooppalaisesta konfederaatiosta, joka kunnioittaa jäsenmaidensa historiallisia ja kulttuurisia juuria ja jolla on vahva itsenäinen puolustus. Valitettavasti voitolle pääsi Jean Monet’n visio, jossa EU on talouspainotteinen liitto, jolla ei ole tarkkoja kulttuurisia tai maantieteellisiä rajoja. Sillä ei ole periaatteellisia estoja laajentua ei-eurooppalaisten kansojen keskuuteen ja puolustuksessaan se tukeutuu Yhdysvaltoihin. Tällaisena EU on kaikkien kansallisten ja paikallisten identiteettien vihollinen.

EU:sta eroaminen tuottaisi tällä hetkellä Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta nykyisen linjan vastaisten poliittisten voimien niin täällä kuin muualla Euroopassa pitäisi pyrkiä uudistamaan liittoa sisältäpäin.

Radikaalin traditionalismin kannattaminen tuntunee tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta – vai onko näin? Onko traditionalismi idealistista eskapismia suhteessa vääjäämättömään suuntaan, johon maailma menee?

Maailma ei etene vääjäämättömään suuntaan kuin aikansa. Liberalismin ja globalisaation maailma pitää itseään ikuisena, mutta niin kaikki tuhoutuneet imperiumit ovat pitäneet. Itse uskon, että elämme jonkinlaista siirtymäkautta. Kirjailija Anthony Burgess laati romaanissaan The Wanting Seed hahmotelman historian kolmivaiheisesta syklistä. Syklin alussa vallitsee malli, jossa laki, järjestys ja perinnäistavat ovat kaiken ydin. Kun tällainen järjestys on pysynyt vakaana riittävän kauan, aletaan kuvitella että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja kykenee pelkän järkensä avulla luomaan ihanneyhteiskunnan. Kun tämä malli kaatuu omaan mahdottomuuteensa, siirrytään välivaiheeseen jota leimaa kaaoksen ja tyrannian vuorottelu ja kaikkinainen epävakaus. Lopulta konservatiivinen järjestys palaa ja sykli alkaa alusta. Jos Burgessin hahmotelma vastaa todellisuutta, olemme tällä hetkellä siirtymässä sekasortoiseen välivaiheeseen. Silloin niillä, jotka pyrkivät pitämään vanhaa perinneainesta hengissä ja luomaan uutta, on tärkeä rooli. He ovat kuin munkkeja, jotka vaalivat antiikin sivistystä luostareissaan Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeisinä levottomina aikoina. Kuten Alain de Benoist sanoi: ”He elävät pimeydessä mutteivät kuulu pimeyteen, vaan kamppailevat sytyttääkseen valon uudelleen.”

Maailma ei etene vääjäämättömään suuntaan kuin aikansa. Liberalismin ja globalisaation maailma pitää itseään ikuisena, mutta niin kaikki tuhoutuneet imperiumit ovat pitäneet.

Onko traditionalismin suosio nousussa vai onko se pysynyt suurin piirtein saman kokoisen pienehkön joukon tapana katsoa maailmaa ja elää siinä? Voiko traditionalismi edes nousta suurempaan suosioon, onko se luonteeltaan vääjäämättä kulttuurisessa marginaalissa?

Ainakin sitä kohtaan tunnetaan enemmän kiinnostusta. Liberaali ja vasemmistolainen ylivalta henkisessä elämässä on jatkunut niin kauan, että se on rappeutunut opittujen iskulauseiden toistamiseksi. Silloin vastakkaiset näkökulmat tuntuvat automaattisesti raikkailta. En katsoisi, että traditionalismi edes pyrkii suuren yleisön suosioon, sillä kyseessä ei ole mikään yhtenäinen ideologia vaan pikemminkin monia ajatussuuntia sisältävä virtaus – vähän samaan tapaan kuin ”konservatiivinen vallankumous” 1920-luvun Saksassa. Sekin oli aatteellisesti kirjava, epäyhtenäinen ja elitistinen liike, mutta vaikutti laajalti oman aikansa poliittiseen ilmapiiriin.

Millaisia sisäisiä jännitteitä, ristiriitoja tai haasteita traditionalisti joutuu maailmankatsomuksensa vuoksi nykymaailmassa omassa elämässään kohtaamaan? Miten traditionalisti tasapainoilee suhteessaan uuteen ja vanhaan teknologiaan, individualismiin ja kollektiivisuuteen, yms.? Millaisissa asioissa olet joutunut tekemään käytännöllisiä tai muunlaisia kompromissejä suhteessa traditionalistisiin periaatteisiisi?

Tämä on tietysti hyvä kysymys jokaiselle, joka elää omista arvoistaan poikkeavassa yhteiskunnassa. Toisaalta ratkaisu ei ole monimutkainen: on vain asetettava asiat tärkeysjärjestykseen ja mietittävä, mitä todella tarvitsee elääkseen arvokkaasti. Jos ei tavoittele suuria omaisuuksia, virallisia tunnustuspalkintoja ja yleistä hyväksyntää, on aivan mahdollista elää loukkaamatta vakavasti periaatteitaan. Järjestelmää voi käyttää hyödykseen ottamalla siltä sen mitä tarvitsee ja samalla työskentelemällä jonkin paremman rakentamiseksi. Minusta ei esimerkiksi ole järkevää boikotoida jotakin tarvitsemaansa tuotetta sen takia, ettei pidä sitä valmistavasta yrityksestä. Julius Evola kehotti ratsastamaan tiikerillä, kunnes se väsyy juoksemaan. Toisaalta ei myöskään kannata valittaa median turruttavaa vaikutusta ja kulttuurin kaupallisuutta, jos itse menee virran mukana. On hyvin helppoa olla katsomatta televisiota ja haalimatta merkkituotteita, mielekkäämpää tekemistä löytyy yllin kyllin.

Jos ottaa spengleriläisen käsityksen kulttuurin elinkaaresta tosiasiana, kuten traditionalistit ilmeisesti universaalisti ottavat, niin tarkoittaako se sitä, että traditionalismiin liittyy aina sisäänkirjoitettuna kulttuuripessimismi? Ovatko traditionalistit pessimistejä? Mikä on traditionalismin positiivinen anti nykykulttuurin kokonaisuudessa?

perikatoSpengler katsoi kaikkien korkeakulttuurien käyvän läpi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevan. Pessimistinä häntä on pidetty siksi, että hän katsoi itse elävänsä kuihtumisen vaihetta. Spengler tarkoitti länsimaisella kulttuurilla noin vuodesta 500 jKr. meidän päiviimme saakka jatkunutta kulttuurikokonaisuutta, esimerkiksi antiikin kulttuuri oli hänen mielestään aivan oma kokonaisuutensa. ”Perikato” ei tarkoittanut hänelle mitään täydellistä tuhoa, vaan yhden korkeakulttuurin kuihduttua uusi alkaa itää. Jotkut sen piirteet myös siirtyvät uuteen kulttuuriin ja saavat siellä uudenlaisia muotoja. Esimerkiksi kristinusko syntyi jo antiikissa, mutta se säilyi antiikin kulttuurin kuoltua ja siitä tuli Spenglerin tarkoittaman länsimaisen kulttuurin pohjakivi. Minusta ei ole hedelmällistä vain surra oman kulttuurimme ilmiöiden rappeutumista ja varjella vanhoja muotoja, vaan on katsottava myös eteenpäin ja etsittävä kaikkea sellaista, mikä voisi elää oman korkeakulttuurimme yli ja toimia kokoavana voimana uudessa. Tämän takia Sarastus on minusta hyvä nimi lehdelle, siinä on eteenpäin katsova henki. Ellei Euroopan supistuva väestö kokonaan tai suurimmaksi osaksi korvaudu afrikkalaisilla ja aasialaisilla, eurooppalaisuus säilyy ja löytää uusia ilmenemismuotoja tulevaisuudessa.

Millainen on tyypillinen suomalainen traditionalisti?

Sellaista tuskin on olemassakaan.

– – –

Pekka Siitoin

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, niin kysytään sinulta myös edesmenneestä valtakunnanjohtajasta. Mitä mieltä olet hänestä?

Pekka oli kokonaistaideteos, kansanomaisemmin sanottuna elämäntaiteilija. Hän teki itsestään jonkinlaisen performanssin. Arvostan häntä, koska hän oli niin vapaa kaikesta itsesensuurista. Hänen julkiset esiintymisensä olivat loistavaa viihdettä.

Miten arvioit Pekan roolin 70-luvun Suomessa? Miten merkittävä Pekan rooli oli Kekkosen ja Neuvostoliiton kritiikissä maassamme? Oliko Pekka todellinen ja vakavasti otettava poliittinen vastavoima, vai esitettiinkö hänet paisutettuna uhkana kommunistien toimesta, puhtaasti poliittisin tarkoitusperin?

Minusta Pekka oli eräänlainen YYA-Suomen pimeä alitajunta. Hän teki kaikkea, mikä silloin oli kiellettyä tai epäkorrektia, ja kaiken lisäksi aivan äärimmäisellä ja karnevalistisella tavalla. En tiedä pitääkö tarina paikkansa, mutta olen kuullut että Pekan kotipihalla Naantalissa liehunut hakaristilippu näkyi paikkaan, jota Kekkonen ja muut sen ajan merkittävät poliitikot käyttivät huvilana.

On huvittavaa lukea, miten vasemmistolehdistö aikoinaan uutisoi Pekan ja hänen aatetovereittensa tekemisistä. Otsikoissa maalailtiin vakavaan sävyyn fasismin uuden nousun uhkaa, vaikka kyseessä oli aivan marginaalinen joukko eksentrikkoja. Samaan tyyliinhän kirjoitellaan nykyään ”äärioikeiston noususta”, vaikka joku uusnatsismi on Suomessa varsin vähäpätöinen ilmiö.

Pekka mielletään nykyään lähinnä ronskin humoristisena spektaakkelina, jossa yhdistyi rivologia, hengentieteet ja politiikka. Jos unohdetaan Pekan auraa vahvasti värittävä huumori ja koomisuus, niin mitä mieltä olet Pekan eläessään esittämistä poliittisista näkemyksistä? Missä määrin niissä oli jotain, mistä mahdollisesti olet samaa mieltä?

En oikeastaan pidä Pekkaa poliittisena hahmona, vaan pikemminkin showmiehenä ja arvokkaan kylähulluperinteen modernina jatkajana. Hänen sukulaissielujaan tässä mielessä ovat muun muassa Sigurd Wettenhovi-Aspa ja Ior Bock, joista on tullut kiinteä osa suomalaista folklorea.

Jos Kursiivin iskua ei olisi tapahtunut ja Pekka ei olisi saanut siitä vankilatuomiota, miten arvelet Pekan myöhempien vaiheiden menneen? Olisiko Pekka saanut rekisteröityä puolueensa virallisesti, olisiko Pekan homma pysynyt vakavammin otettavana ja noususuhdanteisena?

En tiedä, tavoitteliko Pekka vakavissaan kansansuosiota. Jos joku haluaisi oikeasti edistää natsi-ideologiaa, hän ottaisi aivan toisenlaisen lähestymistavan kuin Naantalin kaduilla koppalakki päässä saapastellut mies, joka hirtti muuminuken, uskoi yhdessä edellisistä elämistään olleensa ranskalainen aatelismies ja julisti olevansa ”kivenkova rasisti, sadisti ja fasisti.” Pekalle tärkeintä oli show. Uskon hänen pikemminkin eläneen jotakin eriskummallista fantasiaa kuin tavoitelleen poliittista uskottavuutta.

Radikaaliksi traditionalistiksi kehittymisesi tuo etäisesti mieleen Pekan poliittisen radikalisoitumisen 70-luvulla – samaan hengenvetoon on toki todettava, että teidän kahden välillä eroja löytyy hyvin paljon. Ennen kuin Pekka radikalisoitui, hän oli tullut tunnetuksi valokuvausliikkeestään, Aino Kassisen ykkösoppilaana olemisestaan, yms. sosiaalisesti varsin hyväksytystä ja arvotetustakin toiminnasta. Ennen julkista profiloitumistasi radikaaliksi traditionalistiksi olit tullut tunnetuksi arvostettuna kirjailijana, kääntäjänä ja mm. kulttuurilehti Kerberoksen päätoimittajana. Kun Pekan poliittinen profiili radikalisoitui, hän menetti ystäviään ja hänen ja perheensä elämä vaikeutui. Onko elämäsi vaikeutunut sitten julkisen profiloitumisesi traditionalistina, oletko menettänyt ystäviä? Onko maailmankatsomuksellinen kehityksesi antanut uutta näkökulmaa Pekkaan?

Jotkut tuttavat ja kollegat ovat vieraantuneet minusta sen jälkeen kun olen ”tullut kaapista” näissä asioissa, mutten sanoisi elämäni vaikeutuneen. Minulle on tärkeintä se että voin tehdä työtäni, ei se, olenko väleissä kaikkien kanssa. Mitä Pekkaan tulee, hänkään tuskin ahdistui huonosta maineestaan vaan pikemminkin nautti siitä. Mutta hänen perheellään oli varmasti kovin vaikeaa. Isän valtakunta -dokumenttia katsoessani totesin, ettei hänen lapsiaan ainakaan käy kateeksi.

Missä määrin Pekka oli mielestäsi traditionalisti?

Ehkä hänen okkultismiharrastuksestaan voisi löytyä yhtymäkohtia vaikkapa Evolaan, joka oli kovin kiinnostunut magiasta. En tunne sitä puolta kovin tarkkaan. Natsismi puolestaan on monella tapaa aika kaukana traditionalismista, vaikka yhtymäkohtiakin löytyy. Esimerkiksi natsien ihailu keskitettyä totalitaarista valtiota kohtaan ja rotumystiikka ovat vieraita useimmille traditionalisteille.

– – –

Assosiaatiot

Mitä seuraavat asiat tuovat sinulle mieleen? Voit vastata yhdellä sanalla tai pidemmin.

Pentti Linkola.

Suomalaisen luonnonsuojelun suurmies ja erinomainen asiaprosaisti.

H.P. Lovecraft.

Ensimmäinen kirjallinen ihastukseni. Loi oman mytologiansa, mikä ei ole vähäinen saavutus.

Liberalismi.

Tarkoitti alunperin poliittista ja taloudellista vapautta, nykyään voi tarkoittaa mitä tahansa.

Multikulturalismi.

Kyvyttömyyttä ymmärtää, mitä kulttuuri tarkoittaa.

Hipsterit.

Varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun ironia muuttuu retorisesta keinosta elämäntavaksi.

Kestävä kehitys.

Talouskasvu-uskovaisten saivartelua.

Poliittinen korrektius.

Sensuurilla on monta nimeä.

Islam.

Juutalaisuuden ja kristinuskon outo äpärälapsi.

Porno.

Korvannut seksin länsimaissa.

Tom of Finland.

Siitoin-postimerkki olisi ollut parempi.

Perussuomalaiset.

Poliittinen sillisalaatti, josta löytyy niin viisaita kuin idiootteja.

Jussi Halla-aho.

Suoraselkäinen poliitikko, tosin reagoi liian herkästi lehdistön kirjoitteluun.

Kokoomus.

Plutokraattien puolue.

Vihreät.

Liberaaleja, jotka haluavat kieltää kaiken.

Rasismi.

Tarkoitti alunperin rotusortoa, nykyään voi tarkoittaa mitä tahansa.

Skinheadit.

Onko heitä enää Suomessa?

Natsi-Saksa.

Valtiomuotoinen yritys yhdistää estetiikka ja politiikka.

Helsingin Sanomat.

Painettua internettiä.

Suomen Sisu.

Kansallismielinen keskustelukerho, josta nousi myöhemmin poliittisia vaikuttajia.

Kansallinen vastarinta.

Vanhoissa natseissa oli enemmän tyyliä kuin uusissa.

Vasemmisto.

Puolusti aiemmin työtä pääomaa vastaan, nykyään puolustaa työtä vieroksuvia.

Metsästys.

Ihmisen alkuperäisin elinkeino.

Käsin kirjoitetut kirjeet.

Käyneet valitettavan harvinaisiksi. Merkittävien henkilöiden valittuja sähköposteja lienee turha julkaista.

Neofolk.

Kiinnostavin 1970-luvun jälkeen syntynyt musiikin tyylilaji. Death In Junen ja Blood Axisin levyt soivat kotonani ahkerasti.

Sananvapaus Suomessa.

Siitä tingitään aina kun joku käyttää sitä.

Suomen oikeuslaitos.

Luotan siihen yhä vähemmän.

Kuolemantuomio.

Rehellinen ja suvereeni vallankäytön muoto.

Tasa-arvo.

Käsitteellinen mahdottomuus. Arvo perustuu erolle.

Feministit.

Uskovat, että naisen tulee tehdä mitä huvittaa ja miehen mitä nainen sanoo.

Pussy Riot.

Minun marttyyrini on Dominique Venner eikä Pussy Riot.

Cheek.

Vihaan rappia, esittivätpä sitä minkä väriset tahansa.

Venäjä.

Suomalais-ugrilaisten kansojen historiallinen vihollinen, joka on tuottanut hienoa kirjallisuutta.

Yhdysvallat.

Atlantin takainen öykkäri, jonka aseita Eurooppa tällä hetkellä valitettavasti tarvitsee.

NATO.

Kannatan Suomen jäsenyyttä. Pienen kansakunnan edustajana on pakko olla pragmaattinen.

Sauna.

Siitä minä nautin.

– – –

Tulevaisuus

kaliyugaElämmekö Kali Yugan aikakautta? Onko länsimaiden perikato käsillä? Jos elämme Kali Yugaa, mitä merkkejä tästä on nähtävissä?

Yksi selvä rappion merkki on se, ettei tulevaisuudenuskoa enää tapaa. Valtavirran poliittiset toimijat kyllä teeskentelevät optimismia, mutta kukaan ei tunnu tosissaan uskovan siihen. Ihmiset vain toivovat hiljaa mielessään, ettei romahdus tapahdu heidän elinaikanaan. Toisaalta pitää muistaa, että perikato harvemmin tarkoittaa nopeaa ja täydellistä luhistumista. Rooman valtakunnastakin romahti vain länsipuoli, Bysantti porskutti vielä täydet tuhat vuotta. Rapistuvat kulttuurit voivat sinnitellä hämmästyttävän pitkään.

Yksi selvä rappion merkki on se, ettei tulevaisuudenuskoa enää tapaa. Valtavirran poliittiset toimijat kyllä teeskentelevät optimismia, mutta kukaan ei tunnu tosissaan uskovan siihen.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on? Mitä seuraava kirjasi tulee käsittelemään?

Minulla on valmisteilla esseekirja, jonka olisi tarkoitus ilmestyä ensi keväänä. Se on tietyllä tavalla jatkoa Ilman-kirjalle, sillä sen keskipisteessä on suomalainen mies ja mies yleensä. Käsittelen siinä ”miehen metafysiikkaa” eli sitä, mitä maskuliinisuus pohjimmiltaan on kulttuurisista muuttujista riisuttuna. Samalla käyn läpi sitä, miten moderni yhteiskunta on oikeastaan naisten intressejä varten rakennettu. Lyhyesti sanottuna, Otto Weininger kohtaa Fight Clubin. Lisäksi minulla on tekeillä romaani ja suomennosvalikoima Jack Londonin asiaproosaa.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia on verkkolehti Sarastuksella? Miltä Sarastuksen tulevaisuus näyttää? Pysyykö Sarastus pelkästään verkkolehtenä, vai onko sille mietitty myös traditionaalisempaa paperilehti-formaattia?

Sarastus tuskin ainakaan kovin pian siirtyy paperilehdeksi, mutta toimitus on suunnitellut parhaiden kirjoitusten julkaisemista säännöllisin väliajoin jonkinlaisena vuosikirjana. Muutakin pienimuotoista julkaisutoimintaa on ideoitu. Olemme aloittaneet Spenglerin Ihminen ja tekniikka -teoksen julkaisemisen suomeksi ”jatkokertomuksena” Sarastuksessa, ja suomennos olisi tarkoitus julkaista myöhemmin myös kirjana.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Mielenkiintoisten ihmisten seura. Joskus he ovat eläviä ihmisiä, joskus taas taiteilijoita ja filosofeja joiden kanssa keskustelen heidän teostensa välityksellä.

– – –

Mesikämmen kiittää Timo Hännikäistä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Hännikäisen blogi Marginalia. [Marginalia vanhassa osoitteessaan].

Hännikäinen Wikipediassa.

Hännikäisen kirjailijasivu Facebookissa.

Hännikäisen haastattelu Kuiskaus pimeässä-lehdessä.

Hännikäisen haastattelu Hommalla: Timo Hännikäinen: Ikkunat auki Impivaaraan.

Juhani Karilan juttu Helsingin Sanomissa: Esseisti Hännikäinen: Tasa-arvo on liian pitkällä. Esseisti Timo Hännikäinen radikalisoitui.

City-lehden juttu Hännikäisestä ja hänen 2009 ilmestyneestä kirjastaan Ilman (Savukeidas, 2009).

Hännikäinen puhumassa kirjastaan Ilman Maria-ohjelmassa.

Hännikäinen Perttu Häkkisen haastateltavana Ylen Suomalainen mies-sarjassa 2012.

Täyslaidallinen humanismia vastaan. Hännikäisen kirjan Ihmisen viheliäisyydestä (Savukeidas, 2011) arvio Elonkehässä.

Verkkolehti Sarastus.

Verkkolehti Sarastus Facebookissa.

 

Read Full Post »

bb4Monet blogin aktiivilukijat muistanevat, että Boris Berin-Bey-niminen mies oli Turun Hengentieteen Seuran kunniapuheenjohtaja. Mistä syystä Pekka oli antanut Berin-Beylle näin korkean arvon seurassaan? Ja kuka Berin-Bey oikein oli?

Tarkkaa syytä Berin-Beyn kunniapuheenjohtajan asemaan ei löydy mistään, mutta Pekan ajatuksille myötämielisyyden lisäksi kuvioon on varmaankin vaikuttanut Berin-Beyn (aiemmin Popper) tausta: hän oli eräs ns. Leinon vangeista ja tätä kautta varsin omakohtaisesti Neuvostoliiton kauhuja kokenut. Tätä kautta on helppo ymmärtää, miksi Pekka piti Berin-Beyn tukea toiminnalleen, niin ideologista kuin kenties taloudellistakin, erittäin korkeassa arvossa.

Pekka kustansi Föreningen Veronican nimissä 1974 Berin-Beyn muistelmat kokemuksistaan Leinon vankina. Tyly teos on nimeltään Venäjän punainen lihamylly. Kirja on tylsähkösti kirjoitettu, mutta Leinon vangeista kiinnostuneille se on silti sisällöltään varsin mielenkiintoista luettavaa. Esipuheen kirjaan on kirjoittanut Pekka. Tämän lisäksi kirjan lopusta löytyy Pekan teoksesta Henget kertovat siteerattu kappale ”Missä ovat hakkapeliitat ja marttyyrit?” Kyseisen kappaleen laittaminen Berin-Beyn kirjan loppuun antaa ymmärtää, että Berin-Bey oli Pekan mielestä tuollainen – hakkapeliitta ja marttyyri.

bb1Kursiivin iskun oikeudenkäynnin aikoihin Tiedonantaja tiesi kertoa Berin-Beyn puhuneen Pekan kanssa aseiden ja ammusten hankinnasta armeijan varastoista Pekan ja ryhmiensä toimintaan. Tiedonantaja epäili ”vanhan ylimyksen”, Berin-Beyn, olevan eräs Pekan toimien rahoittaja. Berin-Beytä luonnehdittiin myös näin: ”Helsingissä asustava tataariylimyksen jälkeläinen Boris Berin-Bey (Popperi), joka uskoo vanhan vallan vielä palaavan Venäjälle.”

Mesikämmenen tekemien tutkimuksien mukaan Berin-Bey esitelmöi Turun Hengentieteen Seuran tiloissa muutamaan kertaan: ”19.11.1974 Seuran kunniapuheenjohtaja Boris Berin-Bey esitelmöi aiheesta “vapaus vai orjuus”. Paikalla oli yhteensä 14 henkilöä, mm. Siitoin ja Lehtonen (…) 3.12. Berin-Bey esitelmöi jälleen, tällä kertaa aiheenaan “kommunismi ja juutalaisuus” (…) ”15.4.1975 Boris Berin-Bey esitelmöi aiheesta “vallankumous ja juutalaisuus”. Näiden lisäksi hän esitelmöi kerran yhdessä Pekan kanssa: ”7.1.1975 oli seuran ohjelmassa aiheet: “tulevaisuuden työ, hengen siirto tikariin”. Esitelmöitsijöiksi oli merkitty Boris Berin-Bey ja Peter Siitoin. Osallistujia kokouksessa oli ennätykselliset 17 henkilöä, mm. Lehtonen ja Simo Törni.”

berinbeyOtetaan loppuun vielä Pekan tekemä esittely Berin-Beyn taustasta ajalta ennen Leinon vangiksi joutumista. Esittely on esipuhe Venäjän punainen lihamylly-teokseen:

– – –

Boris Berin-Bey syntyi Pietarissa 6.12.1904. Hänen isänsä oli laivaston upseeri ja ukrainan-tataari syntyperältään. Äiti taas toimi Pietarissa sairaalan emäntänä ja oli syntyperältään puoliksi tataari ja puoliksi puolalainen. Näin ollen Boris Berin-Bey väittääkin itse olevansa puolitataari ja puolittain ns. Ukrainan kasakka. Sukunimen yhteydessä oleva sana Bey, tarkoittaa herraa, joka on lähinnä ”aatelisarvoa” vastaava sana Venäjällä.

Boris opiskeli nuorena, v. 1912-16 Pietarin Gymnasiassa, joka koulu vastasi lähinnä meidän lyseotamme supistetussa muodossaan. Vuonna 1917 hänen isänsä osti huvilan Viipurista ja jo seuraavan vallankumouksen alkaessa nuori Berin-Bey muutti vapaaehtoisesti Suomeen, koska hän ei kannattanut bolseviikkien veritekoja ja raakuuksia.

bb5Oltuaan Suomessa sukulaistensa luona joitakin vuosia, hän lähti Belgiaan opiskelemaan. Tämä tapahtui vuonna 1928. Siellä hän pääsi Luvenin yliopiston kauppa-osaston oppilaaksi. Opiskelu kesti kolme vuotta, mutta tutkinto epäonnistui. Boris päätti palata Suomeen, jossa hän vuonna 1930 avioitui ja myöhemmin heille syntyi pieni Irina-tytär. Belgiassa ollessaan Boris oli hankkinut itselleen laajan tuttavapiirin ympäri maailmaa ja hän osasi monia kieliä, kuten ranskaa, venäjää, suomea, saksaa, englantia ja vähän ruotsia.

Syksyllä 1930 päätti Berin-Bey vaimoineen palata takaisin Belgiaan, jossa hä sai konttoristin paikan tavarataloyhtiössä nimeltään l’Innovation. Taloudellisen laman seurauksena joutui Boris jälleen vaihtamaan työpaikkaa ja alaa. Hän pääsikin erään ystävänsä myötävaikutuksella v. 1932 galvanointitehtaaseen töihin. Etevänä harjoittelijana, lähetti tehtaan johtaja myöhemmin Boriksen ranskalaiseen, 3-vuotiseen, 5-osastoiseen Korkeatekniseen kouluun (Institu Superieyr Teknikque), jossa Boris suoritti galvanointi-insinöörina tutkinnon. Tämän jälkeen hän oli jonkun aikaa työssä jälleen tehtaassa. Vuonna 1937 hän meni uudestaan erääseen toiseen kouluun Belgiassa, jonka nimi oli Ecole Technique Moyenne et Superieure. Siellä hän opiskeli auto- ja elektroniikka-asioita. Vuonna 1938 Boris palasi Suomeen sukulaistensa pyynnöstä.

Sodan syttyessä Boris Berin-Bey päätti ryhtyä vapaaehtoisena Suomen armeijan palvelukseen tulkkina. Tämä oli jalo teko häneltä Suomea kohtaan, vaikka hän ei virallisesti ollut niin Venäjän, kuin Suomenkaan kansalainen. Hänelle oli nimittäin aiemmin myönnetty ainoastaan kansainvälinen ”emigranttipassi”, jonka turvin hän pystyi liikkumaan maailmalla. Vuonna 1941-43, hän siis toimi sotavankien tulkkina Syvärillä.

Mitä sitten lähinnä sodan päättymisen jälkeen seurasi, siitä kertoo Teille seuraavassa ystävämme Boris Berin-Bey.

– – –

bb6

Berin-Bey sai Leinon vankina 10 vuoden vankileirituomion Neuvostoliitossa. Hän palasi Suomeen 31.7.1956. Berin-Beyn toiminnasta Turun Hengentieteen Seuran jäsenenä ja Pekan toiminnan tukijana on olemattoman vähän tietoa. Mesikämmen ei ole löytänyt Berin-Beystä Kursiivin iskun oikeudenkäynnin jälkeiseltä ajalta mitään tietoa. Synnyinvuotensa perusteella (1904) Berin-Bey ei ole enää keskuudessamme.

[Kuvat teoksista Boris Berin-Bey: Venäjän punainen lihamylly ja Peter Siitoin: Musta Magia, osa II].

Read Full Post »

Rami Kuusisen ja Kimmo Miettisen tekemä 1983 Bambi-lehdessä julkaistu Pekan haastattelu kuuluu alan klassikoihin. Juttu on varsin kattava (käyden läpi niin Pekan historiaa, hengentieteitä, politiikkaa, suhdetta punkkareihin ja skinheadeihin, yms.) ja siinä on muutamia mielenkiintoisia tarkennuksia Pekan historiaan. Pari jo legendaarista sutkautustakin mahtuu mukaan. Ohessa juttu kuvina, muutamien poimintojen kera.

bambi1

“Firmansa oli valokuvaustudio, joka toimi aluksi vanhempien olohuoneesta käsin. Bisnes meni hyvin. Siitoimen mukaan henkien ansiosta: nämä neuvoivat kaikissa liikeasioissa aina Mersun ostoa myöten” (…) “Elokuvaosasto Siitoin-filmi oy valmisti lähinnä matkailu- ja mainosfilmejä, mutta myös pari halpaa pornoelokuvaa” (…) “Ammattimaisen valokuvauksen Siitoin lopetti Kursiivi-jutusta vankilaan joutuessaan, nykyisin [1983] Siitoin-filmi oy kustantaa okkulttista ja poliittista kirjallisuutta (paljon muutakin kuin johtajansa hengentuotteita).”

“Puolueensa tuottamia tappioita Siitoin paikkailee neljällä muulla liikeyrityksellä, etenkin haastattelupaikkana toimineen hyvällä paikalla Naantalissa sijaitsevan “miljoonan markan” kiinteistöryhmän vuokratuloilla” (…) “Onko hän sittenkin väärinymmärretty idealisti? Vai kylmäverinen huumorihuijari, Gonzon kaksoisagentti?” (…) “Ei ollut kuin kymmenestä äänestä kiinni ettei minua valittu kirkkovaltuustoon”.

“Lehtonen sekoili jo monta kuukautta ennen tapahtumaa ja hänet erotettiin puolueesta 10 päivää ennen Kursiivin tuhopolttoa” (…) “Lehtosen asia oli hyvä, mutta se ei ollut minun aikaansaannostani. Jos minä olisin suunnitellut sen ei olisi tapahtunut tämmöisiä kömmähdyksiä” (…) “Lähetin sen jälkeen kantelun Yhdistyneille Kansakunnille ja YK lähetti nootin Suomen hallitukselle sekä vaati tarkempia tutkimuksia ja selvityksiä. Me ollaan neljä tai viisi kertaa yritetty purkaa sitä tuomiota, mutta Suomen korkein oikeus ja hovioikeus ja yleensä oikeusministeriö on sellainen, että jos ne kerran antaa tuomion jossain isossa jutussa ne ei sitä pura, koska ne pelkää koko Suomen oikeuslaitoksen joutuvan naurunalaiseksi”.

Hymy-lehti maksoi v. 1976 jutustaan Katsokaa fasistin viiksiä 11000 markan palkkion viiksien omistajalle” (…) “Erosin kirkosta 70-luvun alussa ja olin siitä erossa kahdeksan vuotta, sitten liityin takaisin” (…) “Se johtuu siitä, että sukulaiset haukkuivat ja painostivat, että minut tapetaan siellä vankilassa, enkä saa kunnon hautajaisia, vedetään johonkin maakuoppaan. Eikä sukulaiset uskalla edes tulla hautajaisiin, koska minut on “erotettu” kirkosta. Ajattelin, että tehdään sukulaisten mieliksi ja liityin takaisin. Mutta ei se tarkoita, että hyväksyisin kirkon linjan. Olen okkultisti, eli hengentieteen harrastaja, ja se on paljon laajempaa ja tärkeämpää kuin nykyinen kirkkouskovaisuus”.

bambi2

“Me suomalaiset olemme vanhaa orjakansaa. Me olemme olleet ryssien orjia, me olemme olleet ruotsalaisten orjia. Meitä on tuomittu milloin ruotsin, milloin venäjän kielellä. Emme ole tienneet mistä meitä milloinkin syytetään, olemme vain tottuneet alistumaan. Tästä johtuen meidän kansallinen mentaliteettimme on vajonnut jotenkin alas” (…) “Työväenluokka ja keskiluokka on eniten minun kannallani. Kokoomuksen nuoret ovat täydellisiä pullapoikia ja mammanpoikia ja pelkureita ja paskahousuja. Eivät he uskalla mihinkään tulla, pelkäävät että isi vähentää viikkorahoja” (…) “Olen sitä mieltä, että ainoa oikea nuorisomusiikkisuuntaus on alkuperäinen rock-musiikki, jota esittivät Bill Haley ja Elvis Presley. En hyväksy punk-musiikkia, enkä oikein muitakaan suuntauksia, mutta ns. rokkareiden ja skinheadien suosima musiikki on lähinnä sydäntäni nuorisoa ajatellen”.

bambi3bambi4

“Minä olen ollut teatterissa ja vankilassa ja kaikkea ja minä olen nähnyt homoja ja lesboja, se on kamalaa… vedetään toista perseeseen, tulee semmonen ripulinen kyrpä sieltä ulos. Se on on inhottavaa…” (…) “Ruotsissa Nordiska Rikspartiessa, eli Pohjolan valtakunnanpuolueessa on puolet homoja! Minä en hyväksy sitä. Se on homoklubi koko puolue ne luulee, että KDP:kin on joku sellainen” (…) “Minä tunnen sotilaita, fanaattisia tappajia, sissimajureita, ja ne on kamalia juoppoja ja kauheita pukkeja. Kauheita tappajia. Se liittyy jotenkin yhteen. Meidän puolueesta on 90% kovia ottamaan ja kovia pukkeja. Minullakin on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut suhde 800 eri naisen kanssa”.

“En mielelläni puhu omasta okkultismistani, koska nykyiset natsit ei hyväksy hengentiedettä, valitettavasti. Mutta Saksan natseille, Hitler mukaanluettuna, oli salaiset veljeskunnat ja kaikki” (…) “Henget tulee ja herättää yöllä, sitten lähdetään temppeliin tuonne henkimaailmaan. Olen käynyt kolme kertaa temppelissä, jossa on ollut kaikenlaisia henkiä ja sitten minut on vihitty johonkin tarkoitukseen. Siitä kerron kirjassani Ufot, uskonto ja paholainen.

bambi5

“Meillä ei ole mitään sukulaisuutta Aatamiin ja Eevaan. Meidät on luotu Atlantis-mantereelle, josta me ollaan kehitytty tänne. Jehova taas loi juutalaisen rodun. Kiinalaiset ja japanilaiset ja muut vinosilmät on puolestaan tulleet toiselta planeetalta. Sellaiselta planeetalta, joka oli Maan ja Marsin välissä, joka räjähti ja josta on enää jäljellä vain asteroidivyöhyke. Atlantis taas jäi vedenpaisumuksen alle”.

bambi6

“Uusi testamentti on totta, Vanha testamentti on paskaa”.

bambi7

– – –

Read Full Post »

Länsimaissa monet ovat inspiroituneet ns. Maya-kalenterin päättymisestä kuluvan vuoden joulukuun 21. päivään. Pessimistisimmissä visioissa tuolloin tulee maailmanloppu, positiivisimmissa taas ihmiskunta alkaa silloin siirtyä toisenlaiseen tietoisuuteen ja ymmärrykseen.

Mesikämmenen blogin on asiaan liittyen todettava, että hengentieteen edesmennyt mestari Pekka Siitoin ei sanonut asiasta mitään. Ei ainakaan suoraan ja selväsanaisesti. Uudelleen perustettu Turun Hengentieteen Seura taas on esittänyt asian tiimoilta oman selväsanaisen näkemyksensä.

Vuoden 2012 joulukuun 21. päivän merkityksen ja tapahtumien sijaan Pekka kyllä yleisesti esitti ennustuksiaan tulevaisuudesta. Pegasos-seuran vuonna 1975 julkaisemasta Selvänäkijät kertovat: Ennustuksia Suomen tulevasta kohtalosta-kirjasesta löytyy Pekan ennustuksia koskien Suomea ja Neuvostoliittoa. Pari Pekan tekemistä ennustuksista on sittemmin käynytkin toteen – Neuvostoliitto on hajonnut ja kokoomuksesta on tullut Suomen suurin puolue.

– – –

Selvänäkijät kertovat-kirjasen esipuhe kertoo, mistä teoksessa on tarkalleen kyse:

Hyvät lukijat,

tuntien velvollisuuteni omalta kohdaltani Suomen kansaa kohtaan, katsoin velvollisuudekseni seuramme puheenjohtajana kustantaa tämän kirjan. Uskon, että tästä kirjasesta on hyötyä monille sellaisille ihmisille, jotka elävät eräänlaisessa poliittisessa epätietoisuudessa. Olen koonnut tähän kirjaan monien suomalaisten ennustajien näkemyksiä asioista. Näitä kaikkia ennustuksia ei ole ennen uskallettu julkaista missään lehdessä poliittisista syistä. Tästä johtuen, eivät ennustajatkaan uskalla antaa omaa nimeään julkisuuteen odotettavissa olevien määrättyjen piirien uhkailujen ja painostuksten vuoksi. Tämä on täysin ymmärrettävää ajatellen ennustajia, koska heidän arvokas työnsä voisi tällöin kärsiä ja mennä jopa hukkaan. Suomessakin on paljon sellaisia selvänäkijöitä, jotka eivät ole julkisesti myöntäneet kykyjään, vaikka he ovatkin hyvin pitkällä näissä asioissa. Henkisten johdatuksien myötä olen kuitenkin onnistunut saamaan suureen osaan heistä yhteyden joten tämän kirjasen julkaisu on näin tullut mahdolliseksi. Mainittakoon, että nämä ennustukset on koottu pääasiallisesti vuoden 1974 ja 1975 aikana, joten tuoreutta ei niiltä puutu.

Tein jokaiselle ennustajalle kahdeksan kysymystä, johon he vastasivat.

Ennen kuin menemme varsinaisiin kysymyksiin, esitän Teille ennen sitä vuonna 1871-1879 Merikarvian kirkkoherrana toimineen pappismies Gustav Nyholmin Raamatun pohjalta tehdyn ennustuksen Googin sodasta, sekä Suomen kohtalosta. Kirkkoherra Nyholm laati tuon ennustuksen yllättävän tarkasti ja siitä saamme lisävalaistusta myös näihin uudemman ajan ennustuksiin. Kirjailija Matilda Roslin-Kalliola kirjoitti nuo Gustav Nyholmin ennustukset muistiin 1876 ja vuonna 1912 ne julkaistiin kirjana turkulaisen virkaveljeni, valokuvaaja Hj. Renvallin kustantamana. Renvall joutui vankilaan, toivottavasti minulle ei käy samoin.

Pekka Siitoin
Pegasos-seuran puheenjohtaja

– – –

Edellä olevan esipuheen viimeisen lauseen voi tulkita niin, että Pekalla oli aavistus, että hän saattaa joutua vankilaan. Kenties hänellä oli asian suhteen aavistus suuntaan tai toiseen, mutta sitä hän ei selkeästi tuonut esiin. Todennäköisimmin Pekka halusi tuolla toteamuksellaan vain laittaa julkaisemaansa opukseensa pientä dramaattista lisäpotkua. Kuten nyt tiedämme, tapahtui vuoden 1977 lopussa Kursiivin isku, mihin yllyttämisestä hänet tuomittiin 1978 viideksi vuodeksi vankeuteen – vain kolmisen vuotta tuon edellä lainatun vankila-kommenttinsa jälkeen.

– – –

Pekka esitti teoksessa ensin esipuheessa mainitun pappismies Nyholmin ennustuksen, minkä jälkeen hän esitti kysymyksiä seuraaville selvänäkijöille: ”Selvänäkijä A. Helsingistä”, ”Selvänäkijä E. Keski-Suomesta”, ”Ennustaja S. Turusta”, ”Selvänäkijä R. Itä-Suomesta”, ”Selvänäkijä J. Helsingistä”, ”Selvänäkijä G. Ruotsista” ja ”Selvänäkijä S. Ruotsista”.

Näistä ”Ennustaja S. Turusta” on Pekka itse. Tämä on selvää valittujen toteamuksien, lauseenrakenteiden, tyylin ja näkemyksien pohjalta. Asiaa tukee myös se, että Pekka vaikutti vielä tuolloin ennen kaikkea Turussa niin valokuvausliikkeensä kuin seurojensa kanssa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Pekka erottautui muista kirjassa olleista tituleeraamalla itseään ”ennustajaksi”, ei muiden tapaan ”selvänäkijäksi”.

Selvänäkijöille esitetyt kysymykset olivat seuraavat:

1. Miten poliittinen tilanne Suomessa tulee kehittymään?
2. Onko Kekkonen ollut Suomelle oikea ratkaisu?
3. Miten eri poliittiset puolueet tulevat menestymään?
4. Minkälainen vaikutus on Neuvostoliitolla Suomeen?
5. Onko pienistä ryhmittymistä hyötyä?
6. Mikä tulee olemaan Neuvostoliiton ja sen satelliittien tulevaisuus?
7. Mitkä asiat tulevat koitumaan Suomen kansan vahingoksi?
8. Voiko Suomen kansa pelastua itsenäisenä kansakuntana, ja jos voi, niin miten?

– – –

Pekka itse (”Ennustaja S. Turusta”) vastasi näihin kysymyksiin seuraavasti:

1. Huonosti, elleivät ihmiset pian ala viisastua tajuamaan sitä, kutka puolueet todella ajavat maan etuja. Ellei ensin ajeta maan etuja, yksityisten etujen kustannuksella joudumme sosialistiseen Suomeen noin 10 vuoden kuluessa. Olemme menossa ansaan, mutta ihmiset eivät tajua totuutta. Mikäli sosialistit saavat vallan, menettävät ihmiset kesämökkinsä ja säästönsä, sekä muut ylimääräiset omaisuutensa. Huonoon suuntaan ollaan menossa. Pahalta näyttää.

2. Ei ole ollut. Kekkonen on tehnyt liikaa sopimuksia ja lupauksia itään. Nämä asiat on salattu ihmisiltä, koska kansa ei olisi niitä hyväksynyt. Kekkonen on aina ollut liian pehmeä poliitikko. Kekkosen pitäisi jo luopua ja pelastaa omalta osaltaan Suomen kansan yhtenäisyys puolueettomasti. Puolueettomuutta julistava Kekkonen ei todellisuudessa ole puolueeton Suomen kansaa kohtaan.

Suurten vaikeuksien ja katastrofaalisten tilanteiden jälkeen tulee Kokoomus Suomen valtapuolueeksi.

3. Suurten vaikeuksien ja katastrofaalisten tilanteiden jälkeen tulee Kokoomus Suomen valtapuolueeksi. Muut menettävät silloin kannatuksensa normaalilla tavalla. Pienet puolueet tulevat häviämään, koska ne vain hajoittavat johdonmukaisen politiikan toteuttamista.

4. Erittäin suuri joka alalla. Rahaa ja painostusta käytetään paljon Suomen muuttamiseksi sosialistiseksi. Tekevät paljon vahinkoa, mutta eivät onnistu, koska heidän maansa joutuu hyvin pian suuriin vaikeuksiin poliittisesti ja taloudellisesti. Voi niitä ihmisparkoja, jotka ryssiä auttavat tässä myyräntyössä. Heidät tullaan kaikki paljastamaan ja tuomitsemaan. Painostuksen onnistuminen on ihmisten oma vika, koska me suomalaiset olemme arkalaisia. Ei meillä todellisuudessa ole mitään pelättävää. Mikäli ryssät tulevat tänne, on kolmas maailmansota valmis.

5. Pienistä ns:sta isänmaanystävällisistä ryhmistä on paljon hyötyä tulevaisuudessa. Nämä ryhmät jäsenineen ja muine kannattajineen voivat paljon auttaa kanssaihmisiään kärsimyksissä. Myös ryhmien määrä ja valppaus takaa sen, ettei anarkia pääse tulevaisuudessa vallalle. Voidaan sanoa, että tällaisten ryhmien opetus ja kasvatustyö myötävaikuttavat positiivisesti isänmaan hengen kehittämisessä.

Satelliittivaltiot vapautuvat ja Venäjä luovuttaa aiemmin miehittämänsä alueet takaisin. Tämä tapahtuu sen jälkeen kun kommunismi on lyöty ja Venäjästä on tullut ns. ”vapaa länsimaa”.

6. Neuvostoliiton tulevaisuus tulee olemaan kehno. Sen johtajat kyllä aavistavat itsekin sen. Tästä johtuen ne suuret Neuvostoliiton viljaostot lännestä. Kommunistit haluavat varastoida viljaa III maailmansotaa varten ja omia vaikeuksiaan ajatellen. Satelliittivaltiot vapautuvat ja Venäjä luovuttaa aiemmin miehittämänsä alueet takaisin. Tämä tapahtuu sen jälkeen kun kommunismi on lyöty ja Venäjästä on tullut ns. ”vapaa länsimaa”. Niille ihmisille käy myös huonosti, jotka ovat olleet liitossa äärisosialistien kanssa.

7. Kurin ja järjestyksen puuttuminen, sekä yrittämisen rankaiseminen liian suurilla velvoitteilla. Vahinkoa aiheuttaa myös se, että melkein aina ns. ”epäpätevät” jäsenkirjakiipijät voittavat paikan haussa todellisen asiantuntijan.

8. Pahalta näyttää nykyisen kehityksen kannalta asioita tarkastellessa. En osaa ennustaa kuinka lähitulevaisuudessa tässä mielessä käy – riippuu ehkä Suomen kansan henkisestä kehityksestä, kuinka asiat alkavat luistaa. Salatieteen mukaan on kohtalossa aina poikkeuksia, jos niin suodaan. Tähän vaikuttavat Jumala ja henget. Meidän tulisi etsiä apua omilta kansallishengiltämme. Kalevalassa on heistä kerrottu. Mikäli unohdamme heidät ja oman kansallishenkemme sekä ennen kaikkea kansallismielisyytemme – tuhoudumme varmasti tavalla tai toisella.

Mesikämmen jättää näiden ennustusten tulkitsemisen lukijoille, mutta heittää esiin huomion siitä, että kun Pekan ennustuksissa ”sosialismin” irrottaa tiukasti Neuvostoliittoon yhdistämisestä ja miettii käsitteen yhteydessä myös EU-politiikkaa, saadaan ennustuksiin mielenkiintoista lisäulottuvuutta.

Neuvostoliiton hajoamisen suhteen on tässä yhteydessä pakko tietysti mainita, että Pekka omalta osaltaan antoi Radio cityn 1985 Uusnatsin kuva-ohjelmassa oman täsmäiskunsa Neuvostoliiton vaikutuksen heikkenemiseen Suomessa, ja siten pienen iskun myös itse rapautuvaan Neuvostoliittoon. Turun Hengentieteen Seuralla on Pekan roolista niin Neuvostoliiton hajoamiseen kuin vuoden 2012 merkitykseen sitten oma vahva näkemyksensä, joka on erikseen käyty juurta jaksain läpi tekstissä nimeltä Iron Siitoin.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka ja Radio city (osa 1, 2).
Iron Siitoin.
Pekan viisauksia.

Read Full Post »

Edellinen posti käsitteli Siitoimen kuuluisaa esiintymistä Radio Cityssä vuonna 1985. Paikallisradiolinja jatkuu tälläkin kertaa Pekan 10.3. 1997 Radio Inarille antaman haastattelun muodossa, josta Mesikämmen teki hiljattain transkriptin. Radiohaastattelun lainasta Mesikämmen kiittää nimettömänä pysyttelevää Siitoin-keräilijää.

Radio Inarin haastattelu keskittyy satanismiin ja saatananpalvontaan. Ohjelman sisältö on varsin viihdyttävää niin nuorten toimittajien aihepiirin tietämättömyyden johdosta, Pekan vetämän linjan johdosta, toimittajien ajoittaisen hämmennyksen johdosta, kuin näiden osasten muodostaman kokonaisuuden johdosta. Asiasisällössä vilisee virheitä puolin ja toisin. Kuvan kruunaa haastattelun lopuksi saatu kommenttisoitto sekä Radio Inarin erään toimittajan näkemys aihepiiristä.

Haastattelu on pilkottu kolmeen osaan. Niistä kaksi ensimmäistä pitää sisällään Pekan haastattelun, kolmannessa osassa taas päästään palautesoittoon ja loppukaneetteihin.

– – –

Hyvää iltaa kaikille Radio Inarin kuuntelijoille. Tämä on Radio Inarin tiistaimakasiinilähetys ja lähetys tulee pajalta, Ivalon studiolta. Studiolla tänään Sippo Seurujärvi, elikkä allekirjoittanut ja Mikko Mattila.

Tiistaimakasiinissa on esitelty aiemmin lukuisia seurakuntia ja eri uskontoja mutta tänään sitten hypätäänkin aivan toiseen äärilaitaan, nimittäin tänään käsittelemme satanismia.

[Carl Orffin Carmina Buranan O Fortuna soi].

Mikko Mattila ja Sami Ropponen haastattelivat tuossa aiemmin iltapäivällä alan todellista erikoismiestä, nimittäin Pekka Siitointa.

Radio Inari (RI): Puhelimessa on Pekka Siitoin…

Pekka Siitoin (PS): Pitää paikkansa. Terveisiä Naantalista Inariin ja Ivaloon.

RI: Missä vaiheessa sinä aloit pohtimaan näitä hengellisiä asioita?

PS: Vuonna 1971 olin taloudellisessa ahdinkotilanteessa ja käännyin opettaja-äitini, selvänäkijä Aino Kassisen puoleen, joka oli Oulusta kotoisin. Hän vihki minut saatanismiin ja selvänäköisyyteen ja okkultismiin. Siitä lähtien olen harrastanut aktiivisesti näitä asioita. Olen kirjoittanut mm. itse 13 kirjaa, suurimman osan salanimellä.

RI: No, miten tämä… saatananpalvonta, voiko sitä kutsua siksi nytten…?

PS: Sanoisin mieluummin satanismi, koska saatananpalvonta on rituaalien harrastamista teurastamalla eläimiä, mutta satanismi on taas ns. henkistä laatua, siinä ei välttämättä tarvita mitään eläinuhreja.

RI: No…

PS: Olen satanisti.

RI: No, miten tämä satanismi on vaikuttanut sinuun ennen kuin aloit siihen… satanismiin…

PS: Se on vaikuttanut sillä tavalla että jo pikkupoikana näin ennusunia ja minulla oli piileviä kykyjä, aloin niitä sitten kehitellä ja sen jälkeen asia on kehittynyt huomattavasti ja siitä on ollut myöskin aika paljon hyötyä, mutta toisaalta taas ne ihmiset jotka eivät hyväksy tätä asiaa niin leimaavat minut hulluksi ja kirkon piireissä en ole oikein suosittu. Kehottaisin lukemaan kirjani Paholaisen katekismus jota mainostetaan myöskin internetissä tällä hetkellä Kirjavälitys oy:n toimesta.

Ne ihmiset jotka eivät hyväksy tätä asiaa niin leimaavat minut hulluksi ja kirkon piireissä en ole oikein suosittu.

RI: Tämä saatananpalvonta se on saanu aika negatiivista palautetta julkisuudessa.

PS: Se pitää paikkansa. Se johtuu siitä, että tällaiset amatöörihenkilöt alkavat sitä harrastaa jotka eivät tiedä asiasta yhtään mitään. Saatanismilla voidaan tehdä paljon hyvää, se on lähestulkoon kuin shamanismi, ei sillä välttämättä tarvitse pahaa kenellekkään tehdä. Sitä me emme ole harrastaneet.

RI: No, kun sinä sanoit tuossa nämä amatöörit, niin tarkoitatko sinä näitä asiantuntemattomia, esimerkiksi joku 10v. penikka niin… jossakin black metal konsertissa ollu ja se sitten tullee sieltä etusormi ja pikkurilli pystyssä ja menee potkimaan hautakiviä nurin ja semmosta?

PS: Joo, kyllä. Siis sanoisin näin rehellisesti, että saatanismi kuuluu täysi-ikäisille ihmisille joiden on ensin luettava suuri määrä kirjoja ja tällaiset ala-ikäiset ihmiset kuvittelevat olevansa satanisteja vaikka he eivät todellisuudessa sitä ole, että tähän asiaan pitää perehtyä ensin sanoisin näin vähintään viisi vuotta lukemalla alan kirjoja ennen kuin voi väittää olevansa satanisti tai hallitsevansa tilanteen.

[Hiljaisuus]

RI: [Hämmentynyttä hiljaista mutinaa]

PS: Olen aina ollut sadisti, mutta olen ollut sitä ainoastaan henkisesti, en fyysisesti.

[Hiljaisuus]

RI: [Hämmentyneenä] Joo…

[Hiljaisuus]

PS: Siis lähinnä vihamiehiä kohtaan, tarkoitan tällä sitä.

Olen aina ollut sadisti, mutta olen ollut sitä ainoastaan henkisesti, en fyysisesti.

[Hiljaisuus]

RI: [Hämmentynyttä mutinaa] No… sinä kun puhuit tässä rituaaleista, mitä nämä saatananpalvojat tekee…

PS: Niin.

RI: Niin, minkälaisia niitä on ja mikä on niiden merkitys… ja tämä välineistö, yleinen välineistö, mitä siinä tarvitaan…?

PS: Noo, tämä on niin pitkä juttu että tästä tulee varmasti viiden tunnin puhelu jos kaikki alan kertoa, mutta niinkuin olen julkisesti kertonut niin tästä olen julkaissut monia kirjoja, mm. Musta magia I:n, Musta magia II:n, meillä on myöskin myynnissä alkuperäinen Musta raamattu, ynnä muita alan kirjoja, niistä ne selviävät. Sitä ei voi oikeastaan puhua, niistä ei voi puhua puhelimessa lyhyesti, koska ne ovat niin pitkiä asioita.

RI: No, kun tuli puhe tästä Mustasta raamatusta, niin, siinähän on tämä Mooseksen 6. ja 7. kirja…

PS: Pitää paikkansa.

RI: Niin miksi se on poistettu siitä?

PS: Se johtuu siitä, että muinaiset juutalaispapit eli rabbiinit niin he pelkäsivät että jos kansa saa liikaa tietoa maagisista rituaaleista niin heidän valtansa häipyy kuin pieru Saharaan. Ja, se on ainoastaan heidän yksinoikeutensa noitua… yrittää noitua meitä arjalaisia tuhoon juutalaisuuden kustannuksella, koska tavallaan juutalaisuus ei ole uskonto vaan se on elämäntapa, jolla on tarkoitus orjuuttaa arjalaiset heidän oppiensa ja politiikkaansa alle. Kommunismi on mm. juutalainen keksintö. Kaikki Venäjän kommunistijohtajat aikoinaan olivat juutalaisia. Yhdysvalloissa Clintonin klaanin [epäselvää] olivat juutalaisia. Tästä johtuu, että Hitler tuhosi juutalaisia, koska juutalaiset halusivat orjuuttaa germaanit, orjuuteen.

Muinaiset juutalaispapit eli rabbiinit niin he pelkäsivät että jos kansa saa liikaa tietoa maagisista rituaaleista niin heidän valtansa häipyy kuin pieru Saharaan.

RI: No kun näistä juutalaisista tuli puhe niin, niin… ovatko ne siinä mielessä totaalisia saatananpalvojia koska ne haluavat tukahduttaa muut uskonnot ja politiikat ja sen semmoset?

PS: Mielestäni ovat koska Jeesuskin sanoi silloin, yhdessä kohdassa meni temppeliin niin hän ruoski rahanvaihtajat, juutalaiset ja kaupustelijat temppelin portilta ulos ja sanoi “te olette isästä perkeleestä, te olette valehtelijan ja valehtelijan lapsia, poistukaa täältä”, eli Jeesus tavallaan tuomitsi myöskin juutalaiset tässä mielessä koska Jehova on mielestäni todellinen Saatana. Voidaan sanoa näin, että Jeesus oli arjalainen. Ja äpärä niinkuin minäkin.

Voidaan sanoa näin, että Jeesus oli arjalainen. Ja äpärä niinkuin minäkin.

RI: Niin, mutta kun se syntyi juutalaiseen rotuun…

PS: Se johtui siitä, että hän halusi puhdistaa juutalaisen rodun pahuudesta. Mutta hän ei ilmeisesti siinä onnistunut, koska tänä päivänä juutalaiset hallitsevat kommunismia ja rahamaailmaa.

[Hiljaisuus]

RI: No, näistä nykyajan kirkoista… niin, onko ne menneet liian maallisiksi…

PS: Nykyajan kirkot ovat täysiä maallisia laitoksia. Pappiperkeleet puhuvat paskaa. He saavat 20 000 mk palkkaa kuukaudessa kun pitävät muutaman typerän saarnan, pitävät muutamat ristiäiset, ynnä muuta.

[Hiljaisuus]

RI: Niin eli, toisin sanoen… vois sitten nämä nykyajan kirkot leimata saatanan konttoreiksi?

PS: Mielestäni olen sitä mieltä.

[Taustalta kuuluu jotain melua ja joku kuiskaa Pekan luurin läheisyydessä “hiljaa!”]

RI: Millainen tämä saatananpalvonta, niin, millaista se oli alunperin, että…?

PS: Alunperin se oli, jos ajatellaan juutalaisia, muinaishistoriasta inkoja, niin se oli uhraamista elävillä ihmisillä tai eläimillä [yskii käheästi]. Ja, nykyaikanahan se ei oo mahdollista, mutta sitä on mahdollista harrastaa ilman mitään uhreja.

RI: Kuten esimerkiksi…?

PS: Ottamalla henkisiä rituaaleja.

RI: Millaisena sinä sitten näet tämän saatananpalvannon tulevaisuuden?

PS: Mielestäni se kehittyy kyllä koko ajan enenevään suuntaan. Pitäisi vaan olla se kontrolli, että sitä eivät harrasta asiantuntemattomat vaan asiantuntijat. Ja Lapissa on paljon ollut noitia, seitoja ynnä muita ja shamaaneja. Kyllä he hallitsevat varmasti asiansa varmasti melko hyvin.

RI: No, erottaako nykyajan saatananpalvojan muista ihmisistä?

PS: Ei välttämättä, ellei häntä tunne. Sanoisin näin, että jos on jonkun henkilön kanssa tekemisissä kuukauden verran niin kyllä silloin varmasti tarkka henkilö huomaa, että asia on näin. Ei sitä muutamalla tutustumiskerralla erota.

RI: No, näitten saatananpalvojien määrä… niin kuin iso se oikein on ja kuinka ne on oikein järjestäytyneet?

PS: No, sanotaan, meillä on täällä Naantalissa Kansallis-mytologinen yhdistys, siinä on noin parisataa jäsentä, suurin osa on tämmöistä keski-ikäistä väkeä, mutta kyllä varmasti nuorison piirissä näitä voi olla jopa tuhansia, mutta he eivät hallitse asiaa.

RI: Niin ja, se hallitsemattomuus voi johtaa…

PS: Ihan mihin vaan.

RI: Hulluuteen?

PS: Murhiin ja mihin vaan. Huumeisiin ja murhiin ja tämmösiin.

RI: No, jos järjestöön tulee joku asiantuntematon ihminen, niin… miten ne yleensä niin kertoo ne asiat niinku ne on?

PS: No, yleensä jos tulee tämmönen asiantuntematon tai ala-ikäinen yrittää päästä, me ei oteta ala-ikäisiä, niin, hänhän ensmäiseks haluaa tehdä liiton Saatanan kanssa ja haluaa saada rituaalit selville ja tämmöstä kaikkea, se johtaa kyllä sitten ennen pitkää itsetuhoon jos ei hallitse henkimaailman voimia koska ne ovat hyvin suuria voimia ja siinä voi helposti tuhota itsensä.

RI: No, kun näissä lehdissä on ollu näitä juttuja ku joku on halunnut päästä pois jostakin lahkosta niin, sitä ei ole sitten päästetty, sitä on uhkailtu ja painostettu ja käytetty fyysistä väkivaltaa, niin mitä sanot tämmösistä järjestöistä?

PS: No, mielestäni se on rikollista toimintaa koska, meilläkin tässä meidän piirissämme niin jokainen saa lähteä jos haluaa, eikä me ei millään tavalla järjestetä mitään kostoiskuja kyseistä henkilöä kohtaan jos se siitä on kysymys. Kaikki täytyy tällaset asiat perustua vapaaehtoisuuteen ja jos on alalla viis vuotta ja opiskelee alaa hyvin niin ei kukaan halua edes lähteä pois… tästä piiristä.

RI: Nii että siihen on sitten mieltynyt, että on katsonut että tämä asia on minulle perhaaksi?

PS: Aivan oikein.

RI: Äskeisessä Pekka Siitointa haastatteli Mikko Mattila. Kuunnellaanpas tähän väliin kokonaisuudessaan Carmina Buranan kappale O Fortuna, jonka jälkeen haastattelemista jatkaa Sami Ropponen.

– – –

[Haastattelun osa 2/3 ilmestyy huomenna].

Read Full Post »

10 vuotta syyskuun 11. terrori-iskuista – Mitä todella tapahtui? (osat 1, 2, ja 3/10)

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

1/10) Yhdeksän vuotta syyskuun 11. 2001 tapahtumista

2/10) Iskuja edeltäneet tapahtumat ja etukäteistieto päivän tapahtumista

3/10) Maailman tehokkaimman ilmatorjunnan lamaantuminen

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

– – –

Artikkelin osa 4/10 löytyy täältä.

Read Full Post »

Johdanto

Siinä, että Leo Meller saapuu kaupunkiin, on aina jotain elämää suurempaa. Luvassa on aina rautaisan karismaattinen ja maskuliininen show, joka pistää mummoilla sydänmentahdistajat hakkaamaan villisti ja ruskeat tukisukkahousut savuamaan. Miehille Meller antaa arkkityyppisen mallin siitä, millainen on väkevä evankelista joka taistelee Jumalan puolesta läpeensä rappeutuneessa ja syntisessä maailmassa näin lopunaikoina. Leo Meller ja Suomen Siion on niitä artisteja, joista mm. Helsingin Sanomat ja Kirkko & Kaupunki ovat meitä vuosien varsilla varoittaneet. Turhaan ei Melleriä edelleen lasketa maamme rajun kristillisen undergroundin ykkösartistiksi. Maanantai-illan kuvia kumartelematon show Turun VPK:n talolla osoitti sen jälleen.

Jeesuksen Nimessä kerjään Sinua tulemaan tilaisuuteen JO KELLO 17. Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman.

Jos edellisvuotena viimeksi kokemani Mellerin keikka Turussa oli silkkaa rautaa, niin tämänkertaisesta keikasta saattoi jo etukäteen odottaa jotain vielä huimempaa. Patmoksen sivuilla kun oli ennen keikkaa seuraava kryptinen tiedotus, jonka perusteella osasi odottaa erityisen vaikuttavaa settiä:

TURKU – Ajankohtainen ja karismaattinen patmosilta, vieraana tri SAMUEL MAHER.

Pyhä Henki antoi minulle maanantai-iltaan sanoman, jonka kaltaista en koskaan ole tuonut julki. Jos suinkin mahdollista, Jeesuksen Nimessä kerjään Sinua tulemaan tilaisuuteen JO KELLO 17. Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman. Yliampumatta uskallan sanoa: sanoma vaikuttaa tulevaisuuteesi syyskuusta alkaen” LEO MELLER.

Varsinaisessa illan ohjelmassa alkaen klo 19 kanssamme on Kairon Patmossairaalan ylilääkäri SAMUEL MAHER ja hänen tiiminsä. Näitten ystävien palvelutyössä jopa kuolleita herää! Ihmeellisiä parantumisia tapahtuu. Tri Maher on taitava lääkäri ja vaikuttava, innoittava Raamatun opettaja. Tule ja koe oma ihmeesi.

Mukana PIRKKO SÄILÄ ja PASI TURUNEN.

Pelkästään yllä oleva teksti osoittaa eräästä kulmasta sen, miksi Meller on niin valovoimainen artisti. Hänen tulkintakykynsä on ilmiömäistä. Miettikääpä nyt, niin yllä mainitussa kuin monessa muussakin asiassa, Meller vetää kosmisesta hatustaan toinen toistaan villimpiä profetioita, varoituksia, kytköksiä asioiden välillä yms. ja aloittaa niiden pohjilta tilaisuuksia, kampanjoita (viimeisimpinä mm. Aktio Joosef, Totuusaktio Israel ja Rukousrintama Suomen ja Israelin puolesta), yms., ja myy koko paketin faneilleen, jotka ovat kerta toisensa jälkeen haltioissaan tarjotusta inspiroivan tuoreesta näkökulmasta ja visiosta, mikä se sitten milloinkin on. Tähän liittyy myös Mellerin uusiutumiskyky, vaikka hän samoja teemoja periaatteessa vuosikymmenestä toiseen kierrättääkin. Erään kristillisen kirpputorin kassatäti totesi kerran eräälle ystävälleni tämän ostaessa pariakymmentä Meller-kasettia tukkuhintaan, että tämä on kyllä aika hurjaa materiaalia… ja tähän voi jäädä koukkuun. Mielestäni tuo kuvaa Mellerin karismaa ja taitoja viihdyttäjänä varsin hyvin.

Tämä on kyllä aika hurjaa materiaalia… ja tähän voi jäädä koukkuun.

Mellerin genre on monella tapaa vaativa, mm. sen vuoksi, että hänen esittämät tulkinnat eivät kerta kaikkiaan toimisi genretietoisille faneille ilman artistin timantinkovaa itsevarmuutta. Ja sitähän Mellerillä on. Jos hänellä ei sitä olisi, ei hän pystyisi myymään yleisölleen rajuja omia tulkintojaan edellä mainitun kaltaisesti toteamalla: “Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman”. Tähän ei kuka tahansa pysty. Mutta Meller pystyy, koska hänellä on erikoiskyky kertoa, mitä Jumalalla on meille asiaa. Profeetalliseen lopun ajan Siion-genreen kuuluu sekin haasteellisuus, että on osattava vyöryttää uusia visioita niin, että aiemmat toteutumattomat ennustukset yms. eivät jää kuulijoita vaivaamaan. Meller on onnistunut tässä jo monet kerrat, ja epäilemättä hän onnistuu siinä taas uudelleen, mm. nyt kuumimpana hittinä olevan Israelin tilanten kanssa.

Patmoksen sivuilla ei tämän kertaisen Turun keikan varsinaista teemaa suoraan kerrottu, mutta se paljastui paikallislehdestä: Paljastaako Israelin Jumala miekan pakanakansoja vastaan YK:ssa 20.9.2011 – mikä on Suomen kohtalo ennustusten valossa? Asiasta uutisoitiin keikan edellä myös Leo Meller Fan Clubin sivuilla.

Showtime!

Itse keikka polkaistiin Turun VPK:lla käyntiin täsmällisesti ajallaan. Koska Meller on suuri nimi, niin hän tietysti tarvitsee itselleen lämppärin, vaikka toimisikin itse pääartistin lämppärinä. Mellerin lämmittelystä vastasi Patmoksen levymerkille työskentelevä Pirkko Säilä.

Säilän setti oli lyhyt mutta iskevä. Introna kuultiin jo aiemmilta kerroilta tutuksi tullut Turkuun on niin ihana tulla, kun tänne tulee, on sellainen olo kuin tulisi kotiin. Jostain syystä tästä muistui mieleeni kauppatorin vieressä, yökerho Börsin sisäänkäynnin tienoilla oleva arvoituksellinen seinäreliefi, jossa Daavidin tähdellä koristeltu laiva kyntää merta purjeet pullollaan. Onko Turku Suomen Siionin salaisia voimapisteitä? Tätä ei Säilä kertonut.

Intron jälkeen lämppärin setti koostui Patmoksen uusimpien tuotteiden mainostamisesta. Eräästä Patmoksen myymästä kirjauutuudesta luettiin näytteeksi ohjeita kristityille. Ohjeisiin kuului mm. se, että kanssauskovaisten väärintekemisistä, synneistä, ei saanut puhua ei-uskovaisille. Nämä sanat jäivät päähäni soimaan Säilän setistä parhaiten. Kävin myöhemmin katsomassa Patmoksen merchandisen keikkapaikan takaosassa. Kirjoja ja CD-levyjä oli reilusti, mutta bändipaitoja ei ensimmäistäkään. Kauppa kävi hyvin.

Meller astui lavalle huolettomassa asussa, lyhythihaisessa paidassa, jonka hän oli jättänyt tumman harmaiden housujen päälle. Asuvalinta oli hämäävä, sillä itse setti oli kaikkea muuta kuin huoleton ja kepeä. Mellerin maanantai-illan setti oli rankin, mitä olen hänen nähnyt koskaan esittävän. Esityksen sisältö oli hyvin raskasta ja mustaa, mikä tietysti heijastelee aikoja, joita nyt elämme. Raskautensa ja mustuutensa puolesta tämä Mellerin setti oli tyylisuunnaltaan ehkä raskainta lopunaikojen verbaalista unblack metallia, mitä maassamme on koskaan esitetty. Stryper-faneilta menee tällaista materiaalia kuunnellessa kurat housuun.

Pakanakansat vs. Israel

Heti setin alkuun tehtiin selväksi, mistä on kyse. Israel on pakanakansojen uhkaamana, ja tämä heittää ei ainoastaan Israelin, vaan koko maailman ylle suuren synkän pilven. Maailmantilanne sai artistin erittäin herkkään ja intensiiviseen iskuun jo keikan alkumetreillä. Kuten tiedämme, kuuluu Mellerin vakiosettiin aina tavalla tai toisella Israel ja lähes aina myös lopunajat. Tällä kertaa nämä kummatkin olivat setissä korostetun vahvasti läsnä.

Me elämme lopunajan viimeisiä päiviä.

Keikan ensimmäiset osat avasivat tulevaa YK:n yleiskokousta väkevän raamatullisesti. Meller esitti, että YK:n seuraava yleiskokous, 66. sellainen, ei ole sattumalta 66… luvussa on yhtä 6:sta vaille ihmisen luku 666, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että me elämme lopun ajan viimeisiä päiviä. Näissä lopun ajan tapahtumissa Israel näyttelee tietysti hyvää roolia, ja Palestiina taas pahaa roolia. Palestiinan itsenäisen valtion tunnustaminen (myös niiden maiden osalta, jotka eivät näin ole vielä tehneet, Suomi ja USA mukaanlukien) on Mellerin mukaan helvetillinen siirto maailman shakkilaudalla, ja sellaista ei saisi tapahtua. Kappaleessaan YK 666 Meller esitti palestiinalaisten esittämää pilkkaa juutalaisista varsin dramaattisin sanoin: Ja yksikään juutalainen ei koskaan enää tule tuon meidän pyhän vuoren juurelle… jälkeen YK:n 66. yleiskokouksen synti ja saasta nimeltä juutalaiset ja Israel pyyhitään pyhältä maalta!

Tässä vaiheessa keikkaa huomasin, että jopa Mellerin Raamatuin ja muistikirjoin varustautuneet die hard -fanit ottivat rohkaisevaa ryyppyä ja nitroa kului. Ja keikka oli vasta alkanut!

Toinen mieleen jäänyt numero keikan alkupuoliskolta oli biisi nimeltä Valkoisen talon www-sivut. Yhteiskunnallisesti kantaaottavissa sanoissa Meller kritisoi sitä, että Valkoisen talon www-sivuilla on jo pitkään oltu mainitsematta, että Jerusalem on Israelin pääkaupunki!… Jerusalem on ryöstetty palestiinalaisille! Tällä Meller antoi tietysti ymmärtää, että USA jo valmistelee osaltaan Palestiinan valtion tunnustamista.

Kappale esitteli myös teeman, joka kantoi hienosyisesti läpi koko loppusetin, nousten esiin aika ajoin: Israelin pyhä Jumala aloittaa siivoamisen omasta talostaan! Meller lauloi: Sillä katso, siitä kaupungista alkaen, joka on otettu minun nimiini, minä aloitan onnettomuuden tuottamisen! Sen sijaan, että Meller olisi selvästi avannut, mitä tämä tarkoittaa, hän suhteessa tarinankulun loogisuuteen esitti yllättäen aivan huiman armolahjoja koskevan soolon, jossa oli jazzahtavaa vivahdetta sikäli, että siinä vedeltiin aivan omissa sfääreissä, silti maastoutuen hienosti kappaleen pohjalla kulkevaan rytmiin. Veikkaan, että vähemmän teologiaan perehtynyt yleisö ei ymmärtänyt soolon hienouksista yhtään mitään, mutta hyvin tämäkin osio näytti silti yleisöön uppoavan.

Meller oli jo keikan tässä vaiheessa osoittanut monipuolista skaalaa niin vokaaleissa (aina syvästä surusta ja tuskasta tuliseen ja vimmaiseen paatokseen asti) kuin lavaliikehdinnässäkin – tämä oli tietysti tuttua ja taidokasta Melleriä. Kokonaisuudessaan keikan alkuosio oli sävyiltään erittäin monipuolinen, mieleen tuli niin kristitty doom metal kuin kristitty emogoottirock, pääpainon ollessa selvästi jo mainitussa verbaalisessa unblack metallissa.

Taivaassa on jo usean kuukauden ajan soitettu shofar-torvia, ja vain ympärileikatut Jumalan valitut voivat sen äänen kuulla.

30 rabbia oli selvä täytebiisi, mutta ei millään muotoa yhdentekevä. Kappale kertoi 30 rabbista, jotka ovat viime vuosina kohdanneet messiaan, Jeshuan. Tätä seurasi kappale Taivaalliset pasuunat, jonka sanat kertoivat siitä, että Taivaassa on jo usean kuukauden ajan soitettu shofar-torvia, ja vain ympärileikatut Jumalan valitut voivat sen äänen kuulla. Meller korosti kappaleen sanoja niin, että ne toistettiin pariin kertaan, samalla havainnollistavasti ilmatorvea soittaen. Tässä vaiheessa niin minua kuin varmasti monia muitakin kävi hieman harmittamaan oma ympärileikkaamattomuus, sillä olisihan se nyt nastaa kuulla, mitä hermeettistä lähetystä Taivaasta on jo parin kuukauden ajan maahan oikein lähetetty. No, esinahoista huolimatta Meller sai meidät tuntemaan, että olemme Jumalan valittuja ja Suomen Siionia!

Pakanakansojen myrsky ja maan ääret

Pakanakansojen myrsky sijoittui keikan keskivaiheille ja esitteli Melleriä parhaimmillaan. Tässä biisissä Meller otti vanhoja keikkojensa kestoelementtejä ja mestarillisesti tulkitsi niitä ajankohtaisin sävyin. Meller lauloi: Kun pakanakansojen myrsky alkaa, se alkaa maan perimmäisistä ääristä… Hän jatkoi julistamalla, että kun kaikkialla puhutaan Suomesta, niin puhutaan maan ääristä (Fin-land), maan lopusta. Me olemme maan loppu, me Suomalaiset!, Meller jylisi tavalla mikä hieman muistutti minua Lemmyn verbaalisesta ulosannista Motörheadin kappaleessa Sex and death. Meller jatkoi raamatullisesti (Jeremia 25:31): Pauhinta käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita kansoja vastaan, hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa, jumalattoman hän antaa miekalle alttiiksi… Jumalattomat, keitä ne sitten ovat? Meller antoi kysymykseen saman tien selkeän vastauksen, upean dramaattisesti ääntään käyttäen: Jumalaton ihminen on ihminen, jolle Jumalan on sanonut, tästä hetkestä eteenpäin… Minä. En. Enää. Välitä… Sinusta.

Me olemme maan loppu, me Suomalaiset!

Edellämainittu kohta osaltaan alleviivasi sitä, että uusissa sanoituksissaan Meller on ottanut Jumalan tulkinnassaan varsin vanhatestamellisen painotuksen – armollinen ja rakastava, anteeksiantava Jumala on taka-alalla ja oikukas, tuittuileva, tantrumeita vetävä kosminen sadisti on päästetty valloilleen. Mutta tämä on ymmärrettävää, kun asia laitetaan nyt akuuttiin Israelin kontekstiin.

Maan äärien käsittelyssä nostettiin rohkeasti esiin myös suorasanaisesti demonisia nimiä. Meller riimitteli, että maan ääret eivät ole vain yksi ainut pohjoinen alue, esim. Suomi, Ruotsi, tai Norja, vaan että käsitteellä viitataan pohjoiseen yleisesti, ja erityisesti em. maan lopun maihin, Jerusalemista katsoen. Itärajan alue ei kuulu viimeisissä tapahtumissa Mellerin kuvaamiin maan ääriin. Itärajan alueillamme on Mellerin mukaan oma kohtalonsa, johon viimeisissä tapahtumissa vaikuttavat Goog, Maagog, Beesek ja Buubal. Tämä oli eräs keikan väkevimpiä unblack metal -hetkiä ja se kirvoittikin yleisöstä erityisen paljon amen, halleluja! -huutoja.

Norja, Suomi, ja lopun ajan tummat pilvet

Meller omisti keikasta huomattavan siivun Norjan tilanteen käsittelyyn. Hän muistutti, että Norja on ollut maan äärien maista jo vuosikymmenien ajan Israelia eniten tukeva ja että Jumala on tämän vuoksi siunannut Norjaa suurella vauraudella, erityisesti öljyn kautta. Artisti muistutti myös, että hänen henkinen oppi-isänsä oli suuri Norjan ystävä, ja että hän itsekin suuresti rakastaa Norjaa. Onhan hän mm. asunut Norjassa, saarnannut Norjassa ja kääntänyt tekstejä norjasta suomeksi. Tässä vaiheessa illan ohjelmaa Meller käytti erittäin näyttävästi eräitä keikkojensa vakioelementtejä, nimittäin lähteittensä fyysisten kappaleitten esittelyä ja dramaattista heiluttelua.

Bravo! bravo! bravo!, nyt alkaa kiva leikki, nyt näytetään mitä juutalaiset siat ovat!

Utøyan saari oli epäilemättä illan kontroversaalein biisi. Siinä Meller kertoi siitä, mitä hänen näkemyksensä mukaan saarella tapahtui, kun Anders Behring Breivik alkoi siellä julman verityönsä: Nämä nuoret eivät suinkaan huuda kauhusta, vaan he ovat huvittuneita, mitä he luulevat olevan tapahtumassa? He muistavat mitä heille on opetettu Israelin terrorista palestiinalaisia vastaan… ja he kuvittelevat, nyt alkaa, kun ministeri on lähtenyt kaksi päivää sitten, nyt alkaa havainnollistettu draama, jonka tarkoituksena on käytännössä opettaa meille, mitä palestiinalaiset raukat joutuvat kärsimään, kun juutalaiset tulevat yllättäen aseineen ja tappavat palestiinalaisia. Ja ensimmäiset, jotka surmataan, niin heidän viimeiset sanansa eivät suinkaan ole kauhunhuudot, vaan heidän viimeiset sanansa silminnäkijän mukaan ovat “bravo! bravo! bravo!, nyt alkaa kiva leikki, nyt näytetään mitä juutalaiset siat ovat!”

Jollain lailla em. biisi, sen esitystapa ja siihen liittyvät tulkinnat tuntuivat minusta hivenen oudoilta ja sopimattomiltakin. Meller muistutti, että ennen verilöylyä saarella oli esiintynyt puhuja, joka kirjaimellisesti pui nyrkkiä kaikkivaltiaalle Jumalalle, ja joka hyvän paimenen sijaan oli susi, joka vei laumansa syvemmälle Jumalan kovien tekojen kosketukseen. Minulle jäi hieman auki, liittyikö verilöyly Mellerin mielestä jotenkin jo keikan alkupuolella esitettyyn ajatukseen, että “Jumala aloittaa siivoamisen omasta talostaan” ja että oliko tapahtuma jollain lailla Jumalan vihan ilmaisu rakkaalle maan äären kansalleen, tai jotain sellaista. No, monet vaikutusvaltaiset ja hienot taiteilijat ovat kautta aikain esittäneet asioita kärjekkäästi, provosoiden ja jopa tahallaan ikävään valokeilaan astuen. Näin he ovat onnistuneet osoittamaan jotain vallitsevista kulttuurisista normeista, rajoista, siitä, miten me määrittelemme itseämme ja kulttuuriamme. Utøyan saari muistuttikin minua em. seikkojen vuoksi mm. Boyd Ricesta, jolta Meller on epäilemättä saanut eri tavoin vaikutteita.

Suomi kuvataan lehmänä ja taivaasta kuuluu sana: Se tapetaan!

Yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivä kappale oli myöskin Suomi on lehmä, jossa Meller oli käyttänyt sanoina jonkun anonyyminä pysyttelevän henkilön unta. Kappaleessa Suomi kuvataan miehenä, joka kulkee eteenpäin. Hänen vieressään kerrotaan olevan tekstin, jossa sanotaan Jumalan yrittäneen estää Suomea menemästä EU:ssa eteenpäin, aina vuoteen 1999 asti. Tämän jälkeen kerrotaan, että tuon vuoden jälkeen Jumala ei ole Suomesta enää välittänyt. Kappale päättyy armottomaan visioon, jossa Suomi kuvataan lehmänä ja taivaasta kuuluu sana: Se tapetaan! Olin haistavinani kappaleessa lievää plagiointia CMX:n vanhasta hitistä Jumalan ruoska, mutta voi olla, että kappaleiden yhteneväisyydet ovat silkkaa sattumaa.

Onnistuneen keikan lopuksi Meller teki vielä perinteiset rock-kliseet, eli nostatteli hurmioituneen yleisön käsiä, ja VPK:n salissa tehtiinkin liki aaltoja Jumalalle. Meller lopetti keikan dramaattisesti todeten: Jos sinä et ole Jumalan ihminen tänä iltana tässä huoneessa, miten sinä uskallat elää? Jos sinulla ei ole Jeesusta vapahtajana, miten sinä uskallat kuolla? Jos sinulla ei ole pyhän hengen täyteyden kastetta, miten sinä kuvittelet selviäväsi arjesta, jota eletään tänä syksynä? Sinä tarvitset Jeesusta… ja sinä voit nostaa kätesi… tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana… sinä voit nostaa kätesi, nyt, juuri nyt, juuri nyt ja sanoa, Jeesus, otan sinut vastaan! Joku huusi tähän hurmiossa: Lisää pyhää henkeä! ja Meller komppasi asiaa.

Sinä tarvitset Jeesusta… ja sinä voit nostaa kätesi… tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana.

Jos tämän keikkaraportin aluksi tein huomion Mellerin itsevarmuudesta ja käsityksestä itsensä ainutlaatuisuudesta artistina, voisi saman huomion tehdä tässäkin kohtaa. Huomatkaa keikan lopetuspuheesta kohta “…tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana” – Meller tietää, että hänen kutsustaan Jeesukseen sydämeen ottaminen on ainutlaatuisen hienoa ja arvokasta. Hän on tähti. Hän tuntee arvonsa.

Keikan jälkeen Pirkko Säilä vielä johti pienen rukouksen, josta mieleeni jäi elävästi, että Jumalan käy niin paljon Israelia sääliksi, että hän säälii siellä pientä sorakasaakin.

Patmoksen ilmaismateriaali keikkapaikalla

Rukouksen jälkeen yleisölle jaettiin avokätisesti Patmoksen materiaalia, missä kerrotaan tarkemmin Mellerin keikan kappaleiden sanoista ja taustoista, sekä siitä, mitä materiaalia Patmoksella on myynnissä ja mille tilille voi maksaa Israelin hyväksi vapaavalintaisen summan (mutta 50€:tä suositellaan). Nämä materiaalit ovat hurjaa luettavaa, kuten valtavirtaa vastaan porskuttavalta underground-artistilta sopii odottaakin.

Koskaan ei Israelin edessä ole ollut niin massiivia kielteisyyden muuria kuin YK:n seuraavassa yleiskokouksessa.

Aktio Joosef -info kertoo, että koskaan ei Israelin edessä ole ollut niin massiivia kielteisyyden muuria kuin YK:n seuraavassa yleiskokouksessa. Tämän lisäksi kerrotaan, että maailma on palautumassa Kolmannen valtakunnan henkiseen ja hengelliseen ilmastoon (tähän väliin on hyvä muistuttaa, että on olemassa myös mielipiteitä, joiden mukaan Israel on itse harjoittanut varsin “natsistista” politiikkaa suhteessa palestiinalaisiin aina vuodesta 1947 asti).

Infossa Patmos kertoo myös olevansa lahjoitusrahoituksella mukana lobbaustoiminnassa (!) Israelin hyväksi. Kyseessä sanotaan olevan hengellisen sodankäynnin Israelin, Raamatun ja jopa Jumalan kunnian puolesta. Nyt ennen YK:n yleiskokousta USA:n presidentti Obaman kerrotaan sanelleen Israelille vaatimuksen suostua valtiolliseen holokaustiin. Halosta ojennetaan valitsemaan sanansa YK:n yleiskokouksessa oikein. Mikäli “pakanakansojen vaatimuksiin” suostutaan olisimme kertaiskulla syvällä viimeisten päivien profetioiden täyttymisessä. Tämä on raamatullista hardcorea, jos mikä!

Pienempi Aktio Joosef -lappu kertoo Mellerin visiosta Aktio Joosefin suhteen. Kyseessä on pyrkimys palata “Joosefin talousohjelmaan”. Meller kirjoittaa: Kuukausien ajan olen seurannut Herran Hengen vaikutusta. Minusta on tullut Joosefin ja erityisesti hänen talousfilosofiansa oppilas. Olen ihmetellen oppinut ja oppinut – ja samalla miettinyt, mitä aikaa varten henkeeni sijoittuu aivan mullistava kokonaisfilosofia kylvämisestä ja niittämisestä, sijoittamisesta ja siitä elämisestä. Myöhemmin Meller toteaa, että TOTUUSAKTIO ja AKTIO JOOSEF aivan ilmeisesti liittyvät toisiinsa jumalallisessa kutsumuksessa ja ohjauksessa. Lisäksi: Olen myös saanut henkeeni nostattaa esiin RUKOUSRINTAMAN SUOMEN JA ISRAELIN PUOLESTA. Ilmeisesti nämä kaksi ilmiötä jollakin tavalla sitoutuvat toisiinsa. Syyskuussa tiedät enemmän. Mitä luovuutta! Tällaiseen ei pysty kuin aidosti monilahjakas ja rohkea taiteilija!

Leo Meller ottaa esille raamatullisia hahmoja, joiden sisälle hän asettaa sinut. Olet esimerkiksi ‘käsille koottu imetyksestä elävä karitsa’ – Jumalallasi on jopa rinnat sinua varten!

Paperin toisella puolella mainostetaan Kalevi Lehtisen kirjaa ja kehoitetaan ostamaan myös hänen CD-levyjä: Kuuntele Kalevin erilaisimpia äänitteitä. Paperin yläpuolella mainostetaan CD-levyjä Koko ihmisen terveeksi tuleminen ja Ajat ovat vaikeat – näin Jumala hoitaa omiansa armosta perille. Viimeksimainitusta kerrotaan mm. näin: Leo Meller ottaa esille raamatullisia hahmoja, joiden sisälle hän asettaa sinut. Olet esimerkiksi ‘käsille koottu imetyksestä elävä karitsa’ – Jumalallasi on jopa rinnat sinua varten! Et ole orpokodissa – nämä ja muut esikuvat opettavat sinua. Äänitteet ovat osa Sana, henki, rukous ’10 -tapahtumaa, josta todetaan: …hämmentävien henkivaltojen, taistojen, uhrien että suuren siunauksen tapahtuma. Psykedeliaa ja esoteerista erotiikkaa!

Miten sinun rahalahjasi monistuu -paperi vetoaa lukijaan sillä, että jos olisimme voineen olla paikanpäällä Jeesuksen aikaan, olisimme olleet valmiita todella paljon palvomaan häntä ja tekemään hänen vuokseen. Tähän vedoten pyydetään nyt samanlaista panosta Israelin lobbausrahoiksi. Lapussa todetaan: 3000 x 50€: Saisimme vastata ‘kyllä’ Israeliin. Tilisiirtokuitissa on tunteisiin vetoava kuva halaavista ihmispoloista ja teksti Rakkauden kautta vaikuttava uskoni. Tämä tekoni Israelin elämäksi koetuksen hetkissä 2011. Palestiinan valtion perustamisen puolesta seuraavassa YK:n yleiskokouksessa äänestäviä kutsutaan jälleen pakanoiksi ja Tarja Halosen linjanvetoja arvuutellaan.

Jos Tarja Halonen antaa äänensä Israelin tuhoksi, nyt hänen puheensa huomioidaan. Taivaassa.

Jykevin ilmaismateriaaleista on Totuusaktio Israel -tabloid. Sen kannessa on kuva Tarja Halosesta puhumassa YK:ssa, kuvan alla teksti: Tasavallan presidentti Tarja Halonen puhunee YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2011. Aikaisemmat puheet ovat olleet tasaisia. Jos Tarja Halonen antaa äänensä Israelin tuhoksi, nyt hänen puheensa huomioidaan. Taivaassa. Miettikää sitä.

Mellerin keikan jälkeen päätin katsoa vielä, millainen egyptiläinen pääartisti oikein oli miehiään. Jo ensimmäisen kappaleen aikana tuli kuitenkin selväksi, että vaikka mainosteksti lupasi kovaa kamaa (“hän on herättynyt kuolleen eloon”), niin Samuel Maher bändeineen oli kuitenkin aika keskinkertaista kristillistä perussettiä.

Illan kovin artisti oli ilman epäilyn häivää Leo Meller.

– – –

Read Full Post »

Older Posts »