Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Vasemman Käden Polku’

hmksm2013On Hypnoottis-magneettisen katseen SM 2013:n palkintojenjaon aika. Suuret kansanjoukot ovat kokoontuneet Turun, Suomen todellisen pääkaupungin, kauppatorille. Liput liehuvat. Puheita pidetään. Ulkotulet palavat. Kaupungin sinfoniaorkesteri esiintyy. Rytmihäiriö esittää kisojen virallisessa mainosvideossa käytetyn kappaleen Todellisuuden mestari. Ihmiset ovat hurmoksessa. Kaikilla on mukavaa. Suomen kansa kokee transsendentaalista yhteenkuuluvaisuutta puoluerajoista riippumatta. Presidentti Sauli Niinistö itkee liikutuksesta.

Hypnoottis-magneettisen katseen suomenmestari 2013 Sini Marie Kyllikki Eloranta nousee kultamitalistin pallille kansanjoukkojen villin hurrauksen säestämänä. Mesikämmen laittaa hänen kaulaansa kisojen kultamitalin ja komentaja Kai M. Aalto kättelee hänet ja aloittaa juhlapuheen hänen kunniakseen seuraavin sanoin:

Kisojen ylituomarina ja niiden korkeinpana suojelijana minulla on tänään kunnia rakkaudesta sekä teitä että koko maailmankatsomustamme kohtaan julistaa tämänvuotisten kisojen voittajaksi Sini Marie Kyllikki Eloranta. Taistelijat, kuten te ymmärrätte, Sini ei voittanut sen vuoksi, että te äänestitte häntä, vaan sen vuoksi että Kaitselmus oli jo ennalta valinnut hänet… (komentaja Aallon juhlapuhe tulee kokonaisuudessaan blogin sivulle lähipäivinä).

Tämän jälkeen Elorannan toiveesta voittokappaleeksi valittu Queenin Princess of the universe soitetaan. Tämän jälkeen sama rituaali toistuu hopea- ja pronssimitalistin kohdalla. Hopeamitalisti Arto Waseniuksen kunniaksi soitetaan hänen toiveestaan Laibachin Opus Dei ja pronssimitalisti Miika Ihanaisen kunniaksi Toto:n Child’s anthem.

Vuoden tärkeimmät SM-kisat on jälleen saatu päätökseen.

– – –

Mesikämmen luovuttaa mitalisijoille yltäneiden yhteystiedot tämän viikonlopun aikana luottamuksellisesti palkintoja myöntäneille tahoille, jotka sitten hoitavat palkintojen postitukset eteenpäin.

Kisassa on annettu myös 5 kpl erityismainintoja.

– – –

Seuraavaksi palkinnot ja erityismaininnat sekä ne saaneet:

– – –

Suomenmestari 2013, Sini Marie Kyllikki Eloranta:

sinimarie* Pekka Siitoin: Musta Magia -trilogia sekä Pekka Siitoin-camee-koru (Lahjoittaja: Horror Shop).

* Hermeetikko-aikakauskirja nr. 1 (Lahjoittaja: Hermeetikko).

* 50e:n lahjakortti Salakirjoille (Lahjoittaja: Salakirjat).

* Elokuvapalkinto (Lahjoittaja: Pieni Leffakauppa).

* 10 kpl Anima Arctican CD-julkaisuja (Lahjoittaja: Anima Arctica).

* 9 kpl Metal Asylum Promotionsin promoja sekä 2 kpl Corpset CD-levyjä (Lahjoittaja: Metal Asylum Promotions).

* Rautaiset rakastajat-kirja (Lahjoittaja: Janne Flinkkilä).

* Napalminalle, tulinen nallekarkki 150g (Lahjoittaja: Poppamies).

* Tapio Kotkavuori: Vasemman Käden Polku-kirja (Lahjoittaja: Seti I).

* Pekka Siitoin bitcoin-seteli (Lahjoittaja: Jiri Keronen).

* Taskumatti, Pekka-kuvalla (Lahjoittaja: Nimetön).

* Kisojen kultamitali ja kunniakirja sekä Mesikämmenen blogin jääkaappimagneetti (Lahjoittaja: Mesikämmenen blogi).

– – –

SM-hopeamitalisti 2013, Arto Wasenius:

artowasenius* Hermeetikko aikakauskirja nr. 2 (Lahjoittaja Hermeetikko).

* 25e:n lahjakortti Salakirjoille (Lahjoittaja: Salakirjat).

* Elokuvapalkinto (Lahjoittaja: Pieni Leffakauppa).

* Tapio Kotkavuori: Vasemman Käden Polku-kirja (Lahjoittaja: Seti I).

* Pekka Siitoin bitcoin-seteli (Lahjoittaja: Jiri Keronen).

* Kisojen hopeamitali ja kunniakirja sekä Mesikämmenen blogin jääkaappimagneetti (Lahjoittaja: Mesikämmenen blogi).

– – –

SM-pronssimitalisti Miika Ihanainen:

miikaihanainen* 25e:n lahjakortti Salakirjoille (Lahjoittaja: Salakirjat).

* Elokuvapalkinto (Lahjoittaja: Pieni Leffakauppa).

* Tapio Kotkavuori: Vasemman Käden Polku-kirja (Lahjoittaja: Seti I).

* Pekka Siitoin bitcoin-seteli (Lahjoittaja: Jiri Keronen).

* Kisojen pronssimitali ja kunniakirja sekä Mesikämmenen blogin jääkaappimagneetti (Lahjoittaja: Mesikämmenen blogi).

– – –

Erityismaininnat (5 kpl):

Tuomas Tähti, kisojen viides sija. Tuomas Tähti on aina ensimmäisistä hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoista asti ollut uuttera kisojen propagandisti. Hän on puhunut niistä esimerkillisesti niin työtovereilleen kuin muillekin. Mesikämmen antaa Tähdelle kisojen parhaan propagandistin erityismaininnan ja siitä palkintona blogin jääkaappimagneetin ja pullon Gambinaa.

Vesa Ruokangas. Rivologis-hypnoottis-magneettisen katseen erityismaininta. Violent Journey Recordsin Vesan kuva puhuu asiasta omaa kieltään. Mesikämmen antaa Vesalle palkinnoksi Mesikämmenen blogin jääkaappimagneetin.

– – –

Nimimerkki Seti I antoi Mesikämmenelle oman harkinnan mukaan jaettavaksi palkintosijojen lisäksi kolmelle erityismaininnalle Tapio Kotkavuoren kirjan Vasemman Käden Polku (4. painos). Kirjan teemaa löyhästi mukaillen nämä kappaleet menevät seuraaville kisaan osallistujille:

Sari Niemi. Hypnoottis-magneettisen saatananpalvontakatseen erityismaininta. Kirja sopii Sarille, koska Mesikämmen tietää, että Sari palvoo Saatanaa.

Juhani Seppälä. Hypnoottis-magneettisen heavy metal-katseen erityismaininta. Juhani on otsaansa myöten heavy metallin pauloissa ja heavy metal on Saatanan musiikkia, kuten Leo Meller on meille kertonut. Tämä kirja sopii siis Juhanille, joka niukalla äänimäärällä ei yltänyt kisojen finaaliin.

Samuli Kuivila. Rivologisen alkoholi-invokaatio-katseen erityismaininta. Samulin kisakuva kertoi, että Samuli on Mestari Siitoimen tapaan okkultisti, joten erityismainintakirja sopii Samulille.

– – –

Onnittelut kaikille palkituille ja erityismainituille!

Ensi vuonna uudestaan!

Advertisements

Read Full Post »

Seuraava teksti on Wookin esipuhe Voimasanan vuonna 2007 julkaisemaan suomenkieliseen Saatanalliseen Raamattuun. Eilen Mesikämmen julkaisi Tapio Kotkavuoren esipuheen samaan kirjaan, Tulen ajan aamunkoitteessa.

– – –

Summa Theologiae Diabolicae

saatanallinenraamattutakakansiTulen ikuisesti muistamaan itseni selvittämässä pikkukaupungin ainoan kirjakaupan jo iäkkäämmälle ja syvästi uskovaiselle omistajalle, ettei The Satanic Biblen tilaaminen ulkomailta (1) ja minulle myyminen olisi laitonta tai nollaisi hänen taivaaseenpääsymahdollisuuksiaan. Hänellä ei selvästikään ollut minkäänlaista käsitystä kyseisen kirjan sisällöstä tai edes halua sen luonnetta ymmärtää – vain tuulesta temmattu, mutta samanaikaisesti täysin järkähtämätön mielikuva siitä, millaisia kauheuksia se voisi kansiensa väliin kätkeä. Jo tuolloin, vielä koskaan Saatanallista Raamattua käsissäni pitämättä, tunsin ensimmäisen kerran sen sisältämien ajatuksien voiman ja niitä ympäröivän synkän auran: ymmärsin, että ihmiset säikkyvät mieluummin itse luolansa seinälle heijastelemiaan varjoja kuin katsovat peiliin ja silmästä silmään noiden varjojen aiheuttajaa, puhumattakaan siitä, että he uskaltautuisivat lähtemään kokonaan ulos luolasta ja katsomaan asioita muusta kuin totutusta perspektiivistä (2).

Pitkällisen keskustelun ja pienen odottelun tuloksena sain kuitenkin lopulta Saatanallisen Raamattuni (ja sen välissä Jeesus Pelastaa -lehtisen) kuin kielletyn hedelmän tiedon puusta. Luin sen läpi yhdeltä istumalta ja loppuun päästyäni huudahdin tyrmistyneenä – kuten niin monet ennen ja jälkeen itseäni: ”Juuri noinhan minäkin olen aina ajatellut!” Tämä ei johdu siitä, että kirjan teksti olisi hypnotisoinut, noitunut tai muutoin käännyttänyt minut tai lukuisat muut sen vakuuttamat ”kunnon kansalaiset” moraalittomiksi ja rikollisiksi pirunpalvojiksi – kyse on jostakin paljon vaarallisemmasta:

Jos Anton LaVey yllyttäisi kirjassaan ihmisiä palvomaan Paholaista niin kuin oikean käden polun (3) uskonnoissa palvotaan milloin mitäkin jumalaa – alistuen ja uhraten – ja koettaisi suostutella heitä itsetuhoisille tai muutoin haitallisille teille, olisi hän Raamattuineen lokeroitavissa mm. kristinuskon oppien mukaiseksi pahan arkkityypiksi. Vaikka tällainen varmasti sävähdyttäisikin, se tapahtuisi kuitenkin kaikille entuudestaan tuttujen ”pelisääntöjen” puitteissa ja olisi loppujen lopuksi helppoa sivuuttaa olankohautuksella. Näin ei kuitenkaan ole. LaVeyn kirjassaan esiintuoma filosofia on totuttuun ja turvalliseen ”hyvä vs. paha” – asetteluun nähden jotakin aivan muuta – kolikon kolmas kääntöpuoli. Se on maanläheistä, rationaalisesti perusteltua ja ennen kaikkea yksilölähtöistä; ihmisen omaa etua ja kykyjen maksimaalista hyödyntämistä ylistävää ja edistävää. Jos tässä haluaa nähdä jotakin ”pahaa” on kyse mitä luultavimmin nimenomaan halusta tehdä niin. Tällaista halua voi aiheuttaa omista pölyttyneistä uskomuksistaan ja mustavalkoisista ajatusmalleistaan väkisin kiinni pitämisen lisäksi myös kateus niitä kohtaan, jotka uskaltavat vaihtaa perspektiiviä ja ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä.

Mutta, jos ja kun näin on, ovatko sitten kaikki omilla aivoillaan ajattelevat ja ihmiseläimen luontonsa tuntevat ihmiset tietämättään satanisteja? Eivät ole. Saatanallisessa Raamatussa esitetyt ajatukset pohjautuvat ihmiseläimelle luonnolliseen käyttäytymiseen ja ajatusmalleihin, ja sellaisina ne varmasti ainakin joiltain osin koskettavat jokaista yllä mainitun kaltaista henkilöä. Tässä on kuitenkin vasta puolet kokonaisuudesta, josta nykyaikainen satanismi – sellaisena kuin se Saatanallisessa Raamatussa esitetään – koostuu. Sekulaarihumanismi voi allekirjoittaa vaikkapa jokaisen tästä kirjasta löytyvän filosofisen ajatuksen ja rationaalisen perustelun ja jäädä silti ihmettelemään, miksi esitettyjä asioita ”monimutkaistetaan” ja kärjistetään käyttämällä uskonnollista terminologiaa ja – ehkäpä aivan erityisesti – rituaaleja. Kyse on, ja on aina ollut, estetiikasta.

Saatanallinen estetiikka on hyvinkin selkeässä ja koherentissa muodossa sykähdyttänyt ja inspiroinut ihmiskuntaa 1700-luvun romantisistisen kirjallisuuden ja taiteen edustajista alkaen aina nykypäivän black metal -genren nimeen vannovaan nuorisoon asti. Sen enempää kumpaankaan edellä mainittuun kuin moniin muihinkaan niiden väliin jääviin asioihin rinnastumatta myös LaVeyn esiintuoma uskonto – satanismi – lainaa antinomisen luomisenergiansa tästä saatanallisen estetiikan virtauksesta. Voidaankin sanoa, että se on sekoitus piinkovaa faktaa olemassaolon raadollisuudesta ja sitä kultivoivasta fantasiasta. Tämän optimaalisen seoksen elämän realiteettien kohtaamista, niiden avulla menestymistä ja niistä nauttimista LaVey kiteytti Sanaan, jolla hän päätti ”hengen uskontojen” vuosisatoja kestäneen valtakauden ja julisti Saatanan Ajan alkaneeksi. Tuo Sana on Indulgenssi.

Malliesimerkkinä tällaisesta kiehtovasta ja samalla tarkoitushakuisesta faktan ja fiktion sekoituksesta toimii LaVeyn oma, myyttien täyttämä henkilöhistoria (4), jonka ”värittämisestä” hän on tosin voimakkaasti kritisoitukin. Osansa kritiikistä on saanut myös hänen perustamansa, ja yhä toimintaansa jatkava, Saatanan Kirkko, jota vastaan on hyökätty jopa satanisteiksi itseään kutsuvien suulla. Yhtenä Saatanallisen Raamatun ylitsepääsemättömänä vahvuutena voisikin nähdä sen, että vaikka se koostuu jo ennen LaVeyta olemassa olleista komponenteista (5), ja vaikka ihmisistä ja organisaatioista ollaankin hajanaisella ”saatanallisten ideologioiden” kentällä montaa mieltä, tuskin kukaan käy kiistämään sen osiensa arvon ylittävää summaa, joka määrittää nykymuotoisen satanismin perustan.

On siis selvää, että käsissäsi on historiallinen teos, joka 60-luvun loppupuoliskolla toimi San Franciscosta ympäri maailman levinneen aikakauden murroksen kulmakivenä. Mutta mikä on sen arvo nykypäivän jo yli saatanallisen saatanallistuneessa yhteiskunnassa, jossa jokainen jarisarasvuo on oman elämänsä sankari ja vanhat vampyyrielokuvat kumilepakoineen vain huvittavat ihmisiä? Tämä on kysymys, johon jokainen kirjan lukija joutuu vastaamaan omalta osaltaan – aivan kuten sen yksilöllisyyttä, omaa luovuutta ja harkintakykyä korostavaan sanomaan sopiikin. Samanlaisen haasteen eteemme – sen suomalaisina lukijoina – heittää kulttuuriero sovinnaisen kaksinaismoralismin luvattuun maahan, Amerikan Yhdysvaltoihin nähden (7).

Näistä kynnyksistä huolimatta, Saatanallisen Raamatun sivuilta on oikeilla silmillä löydettävissä ajasta ja paikasta riippumaton totuuden siemen, joka oikein kultivoituna voi johtaa löytäjänsä yhdeksi kaikkia fantasiauniversumeja ihmeellisemmän ja maagisemman valtakunnan – todellisen maailman – valtiaaksi. Laita Valkoinen Jänis seuraamaan sinua.

Wooki

Naantalissa

31. joulukuuta XLI A.S.

Tiukasti yksityisyyttään varjelevan henkilön nimimerkki Wooki on tullut tutuksi satanismista kiinnostuneiden keskuudessa niin Suomessa kuin sen rajojen ulkopuolellakin. Erityisen näkyvää ja pitkäjänteistä työtä aiheen tiimoilta hän on tehnyt maassamme uskonnonvapautta ja uskonnollista tasa-arvoa edistävän yhdistyksen, Pakanaverkko ry:n perustajajäsenenä ja aktiivina. Hänen satanismin filosofiaa käsitteleviä tekstejään on julkaistu lukuisissa lehdissä sekä aihealueelle keskeisimmillä, niin suomen- kuin englanninkielisilläkin internet-sivustoilla, ja niitä käytetään myös peruskoulujen elämänkatsomustiedon kurssimateriaalina. Hän on toiminut aiheen tiimoilta kontaktina niin medialle, tutkijoille kuin asiasta esoteerisesti kiinnostuneillekin. Hänen suomennoksiaan aihealueen keskeisimmistä teksteistä on julkaistu mm. Saatanan Kirkon sivuilla. Tämän kirjan Yhdeksän Saatanallista Julkilausumaa ovat hänen kääntämiään.

– – –

Viitteet:

(1) Saatanallista Raamattua ei vielä tuolloin ollut saatavilla kotimaastamme, saati sitten suomennetuna.

(2) Luolavertaus, kts. Platon: Valtio, 7. kirja. Katso myös Saatanan Kirjan kohta V:8.

(3) Oikean ja vasemman käden polut, kts. Kotkavuori, Tapio: Vasemman Käden Polku (Voimasana, 2004).

(4) Kts. Peter Gilmoren esipuhe tästä kirjasta, sekä laajemmin Barton, Blanche: Secret Life of a Satanist (Feral House, 1990) ja Aquino, Michael A.: The Church of Satan.

(5) On tunnettu tosiasia, että LaVey lainasi ja muokkasi – luvan kanssa ja luvatta – kirjaansa varten lukuisten eri kirjoittajien tekstejä (vrt. esim. Redbeard, Ragnar: Might is Right, 1896, ja tämän kirjan kappale Saatanan Kirja).

(6) Kts. esim. jo pelkästään Suomen osalta Hermonen, Merja: Pimeä hehku: satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa (Loki-kirjat, 2006).

(7) Tarkemmin siitä ajan ja kulttuurin hengestä, johon Saatanallinen Raamattu syntyi ja pureutui, kts. Tapio Kotkavuoren esipuhe tästä kirjasta.

Voimasanan 2007 julkaisema Saatanallinen Raamattu ilman kansipaperia.

Voimasanan 2007 julkaisema Saatanallinen Raamattu ilman kansipaperia.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Aviisi 04/2007: Tyhmyyttä vastaan.

Read Full Post »

Tällä kertaa Mesikämmenen haastattelema henkilö on blogin lukijoille jo entuudestaan tuttu ja sen vuoksi tämän jutun otsake voisi ollakin vaikkapa “Sami Haavisto puhuu, osa II”. Sitten viime haastattelun jälkeen on Haavisto mennyt ja avannut fyysisen liiketilan Helsingin Sörnäisiin, aivan kristillisen TV7:n naapuriin. Saatana saapuu Sörnäisiin tuntui sopivalta otsakkeelta haastattelulle, jossa kävimme läpi mm. mitä kaikkea Horror-Shop pitää sisällään, sekä millaisia lävistyksiä ja tatuointeja Haavisto suostuu ja ei suostu asiakkaalle tekemään.

– – –

Viime haastattelun pohjalta monet blogin lukijat jo tietävätkin sinut ja Blood Ceremony Filmsin. Nyt olet ottanut askeleen vielä syvemmälle pimeyteen ja mennyt tekemään ennen nettikauppana toimineesta Horror-Shopista ihan fyysisen liikkeen. Kerro tästä – Millainen liike on kyseessä, mitä sieltä löytää, missä liike sijaitsee?

Sami Haavisto.

Kuten kaikki hyvät jutut, ne pitää vaan löytää – näin ollen myös meidän luoksemme saapuessaan pitää nähdä pikkuisen vaivaa. Sijaintimme on oikeasti aika hyvä, vaikkakaan ei minkään pääväylän varressa. Aurinkoiselta suvilahden kadulta kun astuu varjoihin numero kymmenen kohdalta, niin saattaa löytää jotain pikkuisen erilaista.

Halusin perustaa liikkeen, mihin itse saapuisin uudestaan ja uudestaan asiakkaaksi, jos sellainen joskus Suomeen tulisi. Koska sellaista ei ollut tuloillaan, niin päätin itse laittaa tuumasta toimeen. Haaveilu ja haikailu on tiettyyn pisteeseen asti ihan ok, mutta ne vaativat purkautua aina jossain vaiheessa teoiksi. Siispä nyt Suomessa on liike, josta löydät musiikin, kirjojen, paitojen ja muiden vaatteiden lisäksi kutistettuja päitä Equadorin viidakoista, voodoo-talismaaneja sekä -nukkeja, kirouksia, magiaa ja kaikea muuta mukavaa – ehkäpä hieman siinä sivussa jotain pahaeneistä ja pelottavaakin… Liikkeen nimi kertookin aika paljon.

Horror shop erottuu ihan fyysisesti tilanakin tavanomaisemmista liikkeistä. Kerro, miltä liike näyttää.

Liike on vielä hieman keskeneräinen. Tai se tulee varmasti olemaan aina keskeneräinen, sillä uudet visiot valtaavat mielen ja niitä pitää päästä rakentelemaan tuon tuostakin. Yleisilme on hyvin synkkä, suorastaan musta. Punaisilla valoilla ja spoteilla korostetaan yksityiskohtia joita tulee koko ajan lisää. Mm. ensiviikolla alan rakentamaan voodoo-alttaria, joka toimii samalla (syntien) sovituskoppina. Irtopäät, ruumisarkut, kettingit ja pian myös lihakoukut antavat pientä pikanttia maustetta kokonaisuudelle, jota joku asiakas kerkesi luonnehtimaan vinksahtaneeksi. Tarkoituksena on antaa asiakkaillemme myös elämyksiä, ei pelkästään ostotapahtumaa.

Yksityisyrittäjäksi ryhtyminen oli varmaan suuri päätös. Kaunko olit ideaa hautonut ja valmistellut? Mitä teit ennen yrittäjäksi ryhtymistä? Miltä tuntuu ensiaskeleiden ottamisen jälkeen?

Horror Shopin kassa.

Kusessahan tässä ollaan taloudellisesti, mutta askel ollaan otettu ja siltä tieltä ei ole paluuta. En halua antaa periksi – tällä luonteella se ei tule kysymykseenkään. Näillä mennään ja koetetaan sinnitellä eteenpäin. Joku sanoi, että päässähän sulla on vikaa kun lähdet noin hyväpalkkaisista töistä epävarman ja kapean leivän ääreen, mutta minkäs teet. Visio oli liian voimakas ja en olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, jos en olisi tätä päätöstä uskaltanut tehdä.

15 vuotta meni ICT-alan myyntitöissä ja olihan siellä hyvätkin vuotensa. Ne antoivat taloudellisen mahdollisuuden tehdä mm. elokuvaprojekteja, jotka nielivät valtavasti rahaa. Toisaalta se antoi myös pohjan sille, että pystyn jatkossakin tekemään elokuvia. En niin “suurilla” budjeteilla kuin ennen, mutta ainakin kalusto on oma ja maksettu. Se minkä budjeteissa häviää, korvaantuu mielikuvituksella on vanha hyväksi todettu lause. Kaikkea ei mitata kuitenkaan rahassa ja viimeiset 2 vuotta olen tosissani laittanut kaiken efortin tähän liikkeeseen ja sen perustamiseen.

Kutistettuja päitä.

Itse asiassa liikkeen perustaminen on kytenyt mielessäni jo paljon pidemmän aikaa. Ensimmäinen muistijälki siitä löytyy noin kymmenen vuoden takaa. Lähdin silloin ystäväni kanssa kiertämään Skotlantia ja Edinburgista löysin WYRD-Shopin. Kyseinen liike on Euroopan vanhin noituuteen keskittyvä liike ja muistan todenneeni, että tämä on jotain sellaista mitä haluan itsellenikin. Nyt haave on totta ja elän unelmaani, en unelmoiden, heh!

Siirtymärituaalina uuteen maailmaan piti myös polttaa vanha maailma pois. Viimeisenä työpäivänäni uudenvuoden aaton aattona rakensin kanaverkosta ja kankaasta luonnollisen kokoisen wickermanin. Puin hänelle valkoisen kauluspaidan, solmion ja tumman liituraitapuvun. Sen jälkeen poltin koko komeuden soihdulla Lucifer-sytytysnestettä apuna käyttäen Munkkiniemen rannassa. Voin kertoa että vaikka ne liekit olivatkin helvetillisen komeat, niin ne eivät paljoa lämmittäneet siinä räntäsateessa, varsinkaan kun asuna oli pelkkä kiltti.

Liike sijaitsee aivan kristillisen TV7:n naapurissa. Onko uskovaisia käynyt jo käännytysyrityksissä liikkeessäsi?

Levynurkka.

Ei vielä, mutta innolla odottelen heitä saapuvaksi. Pari kynäniskaista nuuneria kävi jo paheksumassa kirjoja, mutta luikkivat pakoon kun tarjouduin kertomaan heille niistä lisää. Liikkeeseeni ovat tervetulleita asiakkaiksi kaikkien uskontokuntien edustajat ja minkä tahansa elämänkatsomuksen omaavat ihmiset. Niin kauan kuin he käyttäytyvät asiallisesti ja ovat ihmisiksi, he ovat enemmän kuin tervetulleita. Mutta auta armias jos he rupeavat saarnaamaan, käännyttämään tai käyttäytymään muuten epäkorrektisti, niin silloin en epäile käyttää isällistä niskapers’otetta ja lennättää hihhuleita kadulle niin että jalat eivät maata kosketa. Heidän kannattaa pitää mielessään lause, että joka miekkaan tarttuu jne… kaupastani löytyy tarvittaessa se hukkumisosuus.

Uskon kyllä, että Melleriä ja muita hihhuleita vituttaa nähdä kotikulmillaan ikkunasta hohtava pentagrammi, mutta heidän on vain siihen totuttava. Minua henkilökohtaisesti ei häiritse lainkaan nähdä heidän mainoksiaan kadulla ja jos he saavat omasta uskostaan rauhaa ja turvaa, niin fine, good for them.

Sen lisäksi, että liikkeessä on leffoja, kirjoja, paitoja ja mahdollisuus saada itsensä tatuoiduksi, järjestetään siellä ilmeisesti myös silloin tällöin erilaisia tilaisuuksia, kuten jo ollut zombie-kirjailijatapaaminen ja “kuvauta itsesi ruumisarkussa”-päivä. Miten nuo tapahtumat menivät? Liityikö ruumisarkussa kuvauspäivään joitain hauskoja kommelluksia, tuliko pelästyneitä katseita sivustaseuraajilta? Mitä muita vastaavia tilaisuuksia on mahdollisesti mielessä, suunnitteilla, tai noin?

Kuvauta itsesi ruumisarkussa -päivä oli mahtava tapahtuma. Asiakkaat nauttivat siitä ja olihan henkilökunnallakin ihan helvetin hauskaa. Paikanpäälle oli raahattu ihan oikea arkku ja elokuvarekvisiittaa aina savukoneesta hautakiviin. Jokainen halukas sai tulla otattamaan itsestään ilmaiseksi kuvasarjan ja oli ihan hemmetin hienoa nähdä, kuinka ihmiset eläytyivät niissä kuvissa.

Tavoitteeni onkin, että Horror-Shop ei ole pelkkä kauppa, vaan enemmänkin tietynlainen olohuone ja tapahtumakeskus, jonka puitteissa pääsevät erilaiset taiteilijat esille töidensä ja henkilökohtaisten esiintymistensä kautta. Luvassa on lisää kirjailijavierailuja, teema-iltoja luentojen merkeissä, livemusiikkia ja ties mitä. Olen myös avoinna kaikille mahdollisille ehdotuksille, eli jos jollain lukijalla on ajatuksia, niin ei muuta kuin kertomaan niistä!

Kommeluksiahan aina riittää ja varsinkin hauskoja ilmeitä. Ainakin niiltä asiakkailta jotka eivät olleet tietoisia tapahtumasta ja huomasivat firman takahuoneen muistuttavan erehdyttävästi hautausmaata. Meillä voi siis törmätä ihan mihin tahansa. Olisipa komiata jos siellä järjestettäisiin joskus voodoo-rituaaleja, COS-messuja yms., yms. Saataisiinpa taas hieman puhuttavaa lähiseudun ihmisille, hehee!

Valokuvastudiopäivä oli kuitenkin niin suuri menestys, että jatkoa suunnitellaan jo…

“Kuvauta itsesi ruumisarkussa” -päivät.

Kaikkien muiden tekemisiesi lisäksi myös tatuoit. Kauanko olet tatuoimista tehnyt, miten olet pätevöitynyt hommaan, mikä tatuoimisessa kiehtoo?

Piirtämistä ja maalaamista olen harrastanut pikkupojasta lähtien, eli tatuointien teko oli kuin luonteva jatkumo sille. Tatuointien tekoon pätevöityy vain tatuoimalla ja onneksi omaan paljon ystäviä, joilla on kova luotto minuun. Sitä kautta olen saanut paljon harjoitusta ja oppaana tälle matkalle on toiminut myös kaksi ystävääni vuosien varrella, joilla molemmilla on tätä nykyä myös oma tatuointistudio.

Rakastan maalaamista ja piirtämistä, mutta tatuoinneissa kiehtoo ehkä kaikkein eniten niiden “ikuisuus”. Ne seuraavat kantajaansa koko elämän ajan ja vielä sen jälkeenkin. Elävälle kankaalle maalaamisessa on vain jotain syvempää magiaa ja jopa rituaalista, johon kuuluu osana kipu ja oman itsensä voittaminen. Kun näkee tatuoinnin saaneen henkilön onnellisen ja ylpeän ilmeen, on se niin suuri palkinto, että haluaa jo päästä tekemään seuraavaa kuvaa.

Ei liene tatuoijaa jolla ei olisi itsellään tatuointeja. Kerro omista tatuoinneistasi.

Ensimmäisen tatuointini otin vasta melkoisen myöhään. Siitä on nyt 14 vuotta ja otin sen silloin kun ensimmäinen poikani syntyi. Siinä on kolme merenneitoa ja tietty määrä pääkalloja joilla on oma symboliikkansa. Sillä tatuoinnilla on oma tarinansa ja se on toiminut myös myöhemmin vahvasti symbolisena. En halua kuitenkaan avata sen merkityksiä tässä sen enempää… Toinen tatuointini esittää korppia, joka on aikalailla rähjääntynyt ja siipeensäkin saanut. Siltikin se istuu tribaalin päällä ylväänä ja pää pystyssä. Sillä on omakohtaista elämääni koskevaa merkitystä. Paljon on elämässä turpiin tullut, mutta periksi ei anneta perkele!

Kannan kehossani myös elämäni ensirakkauden kuvaa, mustia liekkejä ja pentagrammia. Lisääkin on tulossa kunhan saan vaan niihin aikaa ja rahaa. Mutta kyllä, tatuointini sisältävät minulle symboliikkaa, ne liittyvät tapahtumiin ja ihmisiin. Ne eivät ole vain kuvia kuvien vuoksi…

Onko jotain, mitä et suostuisi tatuoimaan täysi-ikäiselle asiakkaalle? Tai alueita mihin et tatuoi? Onnistuuko “666” otsaan?

En tatuoi huumeisiin liittyviä tatuointeja enkä rauhanmerkkejä. Jokaisella tatuoijalla pitää olla joku juttu, mihin ei kosketa ja nämä ovat minulle niitä.

Jos joku asiakas haluaa ottaa kasvoihinsa pedon luvun, niin saattaisin sen tehdäkin. Tosin se edellyttäisi melkoista keskustelua ja varmuutta siitä, että henkilö todella tietää mitä tekee. Jos minä en tee sitä, niin joku muu sen tekisi…

Ai niin, en ala tatuoimaan tai lävistämään kenenkään boolsseja. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatukselta että pitelisin kenenkään palleja käsissäni edes kumihanskojen kanssa.

Jos joku ottaa Pekka Siitoin tatuoinnin, niin saako siitä alennusta kansallissankarin kunniaksi?

Varmasti, ainakin siitä ensimmäisestä – aletaanko jo varaamaan aikaa?

Teetkö myös lävistyksiä?

Opiskelen niitä parasta aikaa. Olen tehnyt niitä nyt noin 30kpl ja peruslävistyksien homma alkaa sujua varsin hyvin. Osa lävistyksistä on tutumpia, osaan kaipaan vielä lisää harjoittelua – ainoa tapa oppia niitäkin on vaan tehdä niitä.

Horror shopilla tai Blood Ceremony Filmsillä on sponsorina joku hautaustoimisto. Miten tällainen diili syntyi, pitääkö se sisällään muuta kuin deluxe-ruumisarkun? Ymmärtääkseni olet suunnittelemassa heille design arkkuja, pitääkö paikkansa?

Ala on varsin vanhoillinen ja etenemme sen suhteen vielä varovasti. Omaa arkkumallistoani saattaa hyvinkin olla saatavilla jo vuoden kuluessa, mutta en uskalla puhua siitä vielä enempää. Ideoita ja markkinointiajatuksia olisi jo paljonkin, mutta aikataulujen hitaus ei ole nyt itsestäni kiinni. Jos homma ei etene, niin sitten etsitään toinen taho kenen kanssa se etenee.

Ja kyllä, saimme kuin saimmekin ihan helvetin komian arkun lahjoituksena, mutta siitäkin vielä on mietinnässä se, haluaako sponsorimme nimeään esille mihinkään. Tämä ei ole mitenkään ainutkertaista historiassamme. Aina välillä työllemme ilmestyy tukijoita, jotka haluavat kuitenkin jäädä salaisuuksien verhon taakse ja nimettömiksi.

Olet juuri julkaissut Tapio Kotkavuoren teoksesta Vasemman Käden Polku 4. suomenkielisen painoksen. Miksi päätit julkaista tuon teoksen? Onko Blood Ceremony Booksilta tulossa muitakin julkaisuja?

Vasemman Käden Polun 4. painos on Blood Ceremony Booksin julkaisema.

Kyllä – loistava teos jonka kaikki muut painokset on jo myyty ajat sitten loppuun. Pidän henkilökohtaisesti hyvin paljon kyseisestä kirjasta ja olisi sääli, jos uudet lukijapolvet eivät siihen saisi tutustua. Horror-Shopin hyllyillä on runsaasti aihepiiriä sisältävää kirjallisuutta, mutta suomenkielinen kirjallisuus loistaa poissaolollaan, joten katsoin että tämän kaltaiselle kirjalle on tilauksensa. Kirjan sisältö puhuttelee ja pistää ajattelemaan, oli sitten perehtynyt aiheeseen tai ei. Tämä kirja piti vain julkaista ja pitää se hengissä, vaikea selittää ja ehkäpä tämän kirjan julkaiseminen ei selityksiä edes kaipaa.

Blood Ceremony Books tulee julkaisemaan myös muita opuksia sitä mukaa kun niitä maailmalta saa haalittua. Aiheena luonnollisesti noituus, vasemman käden polku, satanismi etc. Lisäksi haaveilen julkaisevani tämän nimikkeen alla fiktiivistä kauhua, eli meihin saa olla yhteydessä, jos pöytälaatikossasi odottaa mestariteos julkaisuaan – painomäärät eivät ehkä ole suuren suuria, mutta ainakin me löydämme teoksille oikean kohderyhmän.

Jos ja kun Horror shop lähtee kovaan nousuun, niin millaisia kehityssuunnitelmia sinulla on liikkeen suhteen?

Lisää näkyvyyttä kauhukulttuurille ja elämyksiä ihmisille! Tietynlaisia ohjelmapalveluita on suunnitteilla. Jos rahaa alkaa joskus tulevaisuudessa tulemaan, niin pieni elokuvateatteri olisi tilojen yhteydessä rock ja puuttuuhan suomesta London Dungeonin kaltainen paikka. Joku helvetin rikas rahoittaja olisi nyt paikallaan ja sitten ei tarvitsisi jarrutella – tai ei rahoittajan tarvitsisi olal edes rikas. Halvallahan näitä ollaan aina tehty ja se mikä rahassa hävitään, korvataan luovuudella.

Mikä sinut on tehnyt tänään onnelliseksi?

Se että on herännyt siihen ajatukseen, että on ollut rohkeutta ja uskallusta lähteä tekemään niitä juttuja, joista suurin osa ihmisistä vain haaveilee elämänsä aikana. Hymyilen jo valmiiksi ajatukselle siitä, että sitä virnettä mikä kasvoillani on ei saa pois edes hautaustoimiston meikkaaja – se kertoo eletystä elämästä. Mutta siihen hetkeen on vielä kymmeniä vuosia, joten keskitytään sitä ennen siihen, että saa elämässä aikaan kaiken sen mitä haluaa. Vielä on monta juttua jotka haluan tehdä…

Kiitos haastattelusta, Sami Haavisto!

Aiheeseen liittyen:

Horror-Shop Facebookissa.

Tattoo Dungeon Facebookissa.

Horror-Shopin virallinen www-sivusto.

Blood Ceremonyn Sami Haavisto puhuu!

Setin Temppelin Otto Varjonen puhuu! (Haastattelussa käydään läpi mm. Haaviston Blood Ceremony Booksin kustantamaa 4. suomenkielistä painosta Tapio Kotkavuoren kirjasta Vasemman Käden Polku).

Horror-Shop sijaitsee osoitteessa Suvilahdenkatu 10, sisäpiha, 2. krs (Myös Sörnäisten Rantatien puolelta pääsee sisään, C-rappu, 2. krs – heti jalankulkusillan vieressä/tasolla). Liike on avoinna tiistaista perjantaihin klo 11.00-18.00 ja lauantaisin klo 10.00-15.00.

Read Full Post »

Vuonna 2004 ilmestyi maassamme Setin Temppelin erään suomalaisen jäsenen, Tapio Kotkavuoren, teos Vasemman Käden Polku. Esipuheen teokseen oli kirjoittanut Setin Temppelin perustaja, tri. Michael A. Aquino. Teoksen julkaisija oli kaarinalainen pienkustantamo Voimasana, joka sittemmin kunnostautui julkaisemalla myös Kotkavuoren toisen teoksen Saatanan Mustat Nahkasiivet eli Sodoman 104 päivää eli San Franciscon päiväkirja, sekä mm. aikapäiviä sitten loppuunmyydyn ensimmäisen suomenkielisen version Anton LaVeyn Saatanallisesta Raamatusta.

Julkaisunsa jälkeen Vasemman Käden Polku sai pienkustantamon kirjaksi kohtuullisen paljon huomiota, niin positiivista kuin negatiivistakin. Vuonna 2008 City-lehti listasi kirjan 10:n 2000-luvulla “järkyttäneen, inhottaneen ja suututtaneen” kirjan joukkoon artikkelissaan 2000-luvun kirjaroviot.

Kotkavuoren teos julkaistiin Voimasanan toimesta myös englanniksi. Kustantamon lopetettua toimintansa näki englanninkielinen versio kirjasta toisen kerran päivänvalon amerikkalaisen Rûna-Raven -kustantamon toimesta. Suomenkielellä teoksesta on tähän mennessä tehty kolme loppuunmyytyä painosta.

Kun Mesikämmen sai kuulla, että teoksesta on tulossa neljäs suomenkielinen painos deluxe-versiona, oli aika ottaa yhteyttä Setin Temppelin nykyiseen Suomen kontaktiin, Otto Varjoseen, ja laittaa miehen peukalo ruuviin. Haastattelussa puristettiin asioita mm. Varjosesta itsestään, Kotkavuoren teoksesta ja sen uudesta painoksesta, sekä Setin Temppelin suomalaisten jäsenten ajatuksista ja tekemisistä nykyään.

– – –

Taustaa

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Otto Varjonen, Setin pappi ja toimin tällä hetkellä Setin Temppelin kontaktihenkilönä Suomessa.

Oletko kuulunut joskus ev.lut. kirkkoon? Jos olet, miksi erosit siitä? Jos et, miksi et liittynyt siihen? Mitä mieltä olet ev. lut. kirkosta tai kristinuskosta ylipäätään?

Monien muiden tavoin, minut liitettiin tavan vuoksi kyseisen kirkon jäseneksi ennen kuin olin itse kykenevä asian suhteen mitään päätöksiä tekemään. Oikeastaan minkäänlaisesta uskonnollisuudesta aloin kuitenkin kiinnostumaan vasta aikuistumisen kynnyksellä. Tästä sukeutuneiden tutkiskelujen tuloksena erosin ev. lut. kirkosta heti 18 vuotta täytettyäni. Muistan, että maistraattiin tässä tarkoituksessa marssiminen tuntui hyvin vahvasti aikuistumisriitiltä – elämän ohjaksien omiin käsiin ottamiselta tässäkin suhteessa. Lienee siis pakko myöntää, että ev. lut. kirkko on onnistunut tuottamaan minullekin sentään yhden hengellisen kokemuksen.

Millään tavoin kenenkään henkilökohtaisia uskomuksia, valintoja tai esteettisiä preferenssejä väheksymättä, kristinusko yleisellä tasolla edustaa minulle muiden aavikkomonoteismien tavoin aikansa elänyttä (ja kyseenalaisesti palvellutta) näkemystä uskonnollisuuteen. Nimenomaisesti ev. lut. kirkossa nävertää sen teoriassa jo aikoja sitten poistettu, mutta käytännössä edelleen hyvin vahva valtionkirkon asema täällä Suomessa, joka nostaa sen keinotekoisesti erilleen kaikista muista maan uskontokunnista. Yritysten kirkollisvero on huono vitsi.

Mistä Setin Temppelissä on kyse?

Setin Temppeli on kansainvälinen initiatorinen organisaatio, joka keskittyy Vasemman Käden Polun filosofian ja metodien (magian) tutkimiseen sekä käytäntöön soveltamiseen. Se tarjoaa jäsenilleen työkaluja itse-initiaation työstämiseen lukuisien eri painotuksilla varustettujen järjestöjen, julkaisujen, tapaamisten yms. kautta. Setin Temppelin pääasiallinen pyrkimys on edistää psyyken evoluutiota yksilötasolla sekä tukea kaikkia tämän ilmentymiä maailmassa. Se edustaa ns. perinteisiin uskontoihin verrattuna täysin uudenlaista lähestymistapaa uskonnollisuuteen ja näkee sen parhaimmillaan olevan yksilölähtöistä ja vapauttavaa (vs. sitovaa).

Miksi olet juuri Setin Temppelin etkä jonkun muun vastaavan organisaation jäsen, kuten Saatanan Kirkon tai O.T.O.:n?

Johonkin organisaatioon kuuluminen ei ole minulle itseisarvoinen asia, enkä ole missään vaiheessa harjoittanut tutkivaa vertailua sen suhteen minkä “vaihtoehdon valitsen”. Setin Temppeli puhutteli – ja puhuttelee – minua tietynlaisella aitoudellaan mitä tulee sen yksilölle tarjoamiin mahdollisuuksiin ja toisaalta haasteisiin työstää omaa Olevaksi Tulemistaan. Mainittujen Saatanan Kirkon ja O.T.O.:n jäsenyydellä tavoitellaan käsittääkseni hieman erilaisia asioita ja erilaisin keinoin.

Voiko ihminen olla setiläinen kuulumatta Setin Temppeliin? Mitä hyötyä on liittyä mihinkään tällaiseen initiatoriseen/maagiseen organisaatioon? Mitä sellaista tällaisten organisaatioiden jäsenyys mahdollistaa, mitä omin päin alan asioiden pohtiminen tai tekeminen ei mahdollista?

Setin Temppelin filosofiaa on tuotu julkisesti esiin sen pitkäaikaisempien jäsenien toimesta alati kiihtyvällä tahdilla (esimerkkeinä mainittakoon Tapio Kotkavuoren kirjojen lisäksi Don Webbin teokset, Michael Aquinon internet-julkaisut ja KHPR podcastit) eikä ole epäilystäkään ettei näistä voisi saada paljon irti ilman Temppelin jäsenkorttiakin. Pitää kuitenkin muistaa ettei kyseessä ole perinteisellä tavalla paikalleen pultattu “lopullinen totuus asioista” vaan – kuten jokaisella initiaatilla – myös Setin Temppelillä on oma Xeperinsä. Nimenomaisesti Setin Aionista ja Temppelin mysteereistä puhuttaessa ovat sen jäsenet luonnollisestikin aitiopaikalla näiden avautumisen suhteen.

Mitä sanot sellaisille kriittisille äänille, jotka sanovat että johonkin organisaatioon liittyminen viimekädessä vain rajoittaa yksilön ajattelua tms.?

Yhtälailla voisi varmaankin argumentoida, että periaatteellinen mihinkään organisaatioon liittymättömyys rajoittaa omia valintoja ja mahdollisuuksia. Ymmärrän kuitenkin yskän tämänkaltaisen ajattelun takana: klassisesti uskonnollinen organisaatio tarkoittaa väistämättä dogmeja ja rajoitteita. Oma kokemukseni Setin Temppelistä on kuitenkin ollut, että se on VKP:n hengen mukaisesti yksilölähtöinen organisaatio, joka avaa jäsenilleen lukuisia ovia niiden sulkemisen sijaan. Uskoisin, että avoimin mielin Temppelin julkaisemaan materiaaliin tutustuva huomaa pian saman.

Mikä Setin Temppelin suhde niin meillä kuin maailmalla on edellä mainittuihin organisaatioihin, Saatanan Kirkkoon ja O.T.O.:n? Entä muihin initiatorisiin/maagisiin/muunlaisiin organisaatioihin?

Sittemmin laantuneet takavuosien kahnaukset joita käytiin tuolla suuressa maailmassa Saatanan Kirkon ja Setin Temppelin jäsenten välillä ovat varmaankin melko yleisesti tiedossa. Suomessa mitään tämänkaltaista nokittelua ei onneksi ole tarvinnut juurikaan todistaa – jos jotakin, niin täällä päin tuntuu ongelma olevan pikemminkin sen suuntainen, että setiläisyyttä pidetään jonkinlaisena “satanismin alalajina” vaikka kyse on kyllä ihan omanlaisestaan jutusta. O.T.O.:n kanssa Temppelillä taasen on kansainvälisestikin ollut hyvinkin läheiset välit. Muista initiatorisista koulukunnista voisi mainita Neljännen Tien ja Riimukillan, joiden kanssa vallinnut synergia on ainakin täällä Temppelin päässä näkynyt hyvinkin selkeiden vaikutteiden muodossa.

Mitä mieltä olet ateisteista?

Merkityksessä “en usko mihinkään spesifiseen jumalalliseen tai muutoin yliluonniseen voimaan” se on mielestäni varsin validi ja potentiaalisesti voimauttava lähtökohta näin kokevalle yksilölle. Nostan myös hattua kriittiselle ajattelulle sen kaikissa muodoissa ja pidän tieteellisiä menetelmiä huomattavasti fiilis-pohjalta mihin sattuu uskoskelua parempana tapana lähestyä olemassaolon ja maailmankaikkeuden mysteerejä. Tiede-uskovaisuuden tasolle vietynä se alkaa kuitenkin mielestäni rajoittaa yksilön mahdollisuuksia kokea kokonaisvaltaisesti kaikkea sitä mistä ihmisenä olemisessa on kyse ja johtaa pahimmillaan vain muiden juttujen kritisointiin oman jutun tekemisen sijaan.

– – –

Kotkavuoren Vasemman Käden Polku

Mitä magiaa käsitteleviä suomalaisten kirjoittamia kirjoja, joita arvostat, on maassamme julkaistu ennen Kotkavuoren Vasemman Käden Polkua? Tai sen jälkeen?

Äkkiseltään ei tule mieleen kuin Kennet Granholmin Embracing the Dark ja Ensio Katajan Riimujen Viisaus, mutta on juuri sellainen tunne että nyt kyllä unohdin jotakin.

Kotkavuoren Vasemman Käden Polusta on tulossa 4. suomenkielinen painos. Mistä kirja kertoo? Millainen uusi 4. painos on, miten se eroaa aiemmista painoksista? Kuka kirjan julkaisee, koska se täsmälleen ilmestyy?

Vasemman Käden Polku on nimensä mukaisen aihealueen perusteos ja on tullut sellaisena jo hyvinkin tunnetuksi sekä meillä että (englanninkielisten käännöstensä kautta) maailmalla. Se esittelee VKP:hen olennaisesti kuuluvat käsitteet ja -menetelmät sekä teoriassa että käytännössä ja tarjoaa jotakin niin aiheesta yleissivistyksen nimissä kuin omakohtaisemminkin kiinnostuneille. Kirja on kirjoitettu erityisesti kirjailijan omakohtaisesta ja Setin Temppelin perspektiivistä, mutta sen asiasisältö on silti yleispätevä koko maagisen kentän kirjolle.

Nyt tuloaan tekevä 4. painos on kovakantinen ja harvinaisen näyttäväksi kehuttu laitos. Sen “ekstroina” on luvassa kaksi kokonaan uutta esipuhetta, joiden suhteen allekirjoittaneellakin saattaa olla oma lusikkansa mukana sopassa. Kirjan julkaisee Blood Ceremony Books ja sen ilmestymistä ei pitäisi joutua enää odottelemaan kuin korkeintaan muutamia viikkoja.

Kirja on saanut niin positiivista kuin negatiivistäkin palautetta. Positiivisesta ja kiinnostuneesta suhtautumisesta kertoo jo se, että kirjasta on ylipäätään tulossa jo 4. suomenkielinen painos (englanninkielisten painosten lisäksi), negatiivisesta palautteesta kertoo taas mm. takavuosien kirjastoepisodit. Kerrotko jotain näistä? Mistä kirjan saama vastaanotto mielestäsi kertoo?

Heti VKP:n ilmestymisen jälkimainingeissa sekä Turun että Tampereen kaupunginkirjastojen kukkahattutädit päättivät ilmeisen omavaltaisesti tehdä historiaa ja sensuroida ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin teoksen laitostensa valikoimista. Mitä ilmeisimmin näin tehtiin puhtaasti siksi, että kirjan kannesta löytyi pentagrammi ja sisällysluettelosta pahoja sanoja kuten “Pimeyden Ruhtinas”. Kuten jokainen kirjan lukeva tulee huomaamaan, sen todellinen sanoma on huomattavasti vähemmän “paha” kuin monien mainittujenkin kirjastojen valikoimista jo entuudestaan löytyvien teosten. Asiasta nousi tuolloin melkoinen kohu ja VKP ilmestyi loppujen lopuksi näidenkin kirjastojen hyllyihin.

Tarinan opetuksena voisi pitää vaikkapa sitä, että unitilassa kulkien elämme itse heijastelemiemme kuvastuksien maailmassa ja olisi tärkeää mahdollisimman usein pyrkiä näkemään näiden taakse.

Eräs mielenkiintoinen piirre teoksessa on se, että osa negatiivisesta palautteesta tulee ihmisiltä, jotka ovat odottaneet jonkinlaista “synkempää” tai misantropisempaa tms. esitystä vasemman käden polusta (VKP) – mutta kirjaa luettuaan he ovatkin joutuneet huomaamaan, että teoshan on perussävyltään tietyllä tavalla elämään hyvin positiivisesti suhtautuva, vaikka terminologisesti ja symbolisesti opus jakaakin monta termiä ja symbolia tällaisten “synkempien” VKP-tulkintojen kanssa. Olen ollut huomaavinani, että tämän saman asian takia jotkut ei-setiläisiin VKP-piireihin kuuluvat (tai sellaisiin itsensä laskevat) tahot aika ajoin napisevat Setin Temppelistä samasta syystä maailmalla yleisestikin. Ovatko setiläiset pohjimmiltaan oikeasti jonkinlaisia gnostilaisia kristittyjä, jotka vain sattuvat pitämään VKP:n estetiikasta, käsitteistä ja symboleista? Mitä sinulle tästä kaikesta tulee mieleen?

Setin Temppelin käyttämä terminologia ja symboliikka vaikuttaa – pääosin sen Saatanan Kirkkoon kytköksissä olevan historian kautta – pelkästään pintaa katsoen gootahtavan synkältä ja saatanalliselta. Näiden termien ja symbolien takana oleva filosofia on kuitenkin elämänmyönteinen, olemassaoloa juhliva ja siitä suorastaan ahnehtien mahdollisimman paljon irti ottava. Se, miten tämä kunkin yksittäisen initiaatin kohdalla ilmenee on kiinni yksilön henkilökohtaisista esteettisistä preferensseistä ja tässä suhteessa Vasemman Käden Polku edustaa nimenomaisesti kirjoittajalleen ominaisimpia taipumuksia. Jos tämä on joillekin liikaa, niin kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi miettimään miksi oikeastaan pitääkään niin tärkeänä sitä että saa oman tieto-annoksensa valmiiksi pureskeltuna ja oikean väriseen pakkaukseen pakattuna.

Itselleni on ollut henkilökohtaisesti mahtava kokemus todistaa useammassa Setin Temppelin kansainvälisessä tapaamisessa, kuinka samaan tapahtumaan pakkautuu tiedemiehiltä, vampyyreilta, pullantuoksuisilta mummeleilta, hipeiltä ja vaikka vähän miltä ulkoisesti vaikuttavaa porukkaa selkein kulttuurillisin eroin ja sukupolvien välisin kuiluin varustettuna, mutta kuinka nämä kaikki silti löytävät välittömästi ns. yhteisen sävelen, koska jokaista yksilöä yhdistää aito halu tehdä initiaatiota – ymmärtää ja ottaa haltuun omaa elämää ja olemassaoloa.

Toinen edelliseen liittyvä mielenkiintoinen seikka on se, että vaikka teos edustaa ns. transsendenttista, pohjimmiltaan hyvin metafyysistä suhtautumista VKP:n, ei sen sisällössä ole niin teoriassa tai käytännössä juurikaan myyttistä utua tms., mitä kenties voisi teokselta odottaa. Onko eräs syy kirjan muiden VKP-kenttään itsensä laskevien ärsytystekijässä sen elämään lähtökohtaisen positiivisesti suuntautumisen lisäksi juuri sen haastavuus magian konkreettisessa ilmenemisessä, itsensä haastamisessa? Onko immanentissa VKP:ssä (tai joissain sumeissa ei-setiläisissä transsendenteissa lähestymistavoissa) kyse pohjimmiltaan tietyllä tapaa ennen kaikkea tietynlaisesta laid-back-elämäntyylistä ja sitä tukevasta maailmankatsomuksesta? Erottaako setiläisen VKP:n muusta VKP:stä sen henkilökohtainen haasteellisuus?

Näinkin voisi sanoa. VKP:n immanentti koulukuntahan lähtee kärjistäen siitä ajatuksesta, että olet itse oma jumalasi eikä sinun tarvitse muuta kuin pitää tämä visusti mielessä ja tehdä mitä huvittaa, mikä valitettavan usein tarkoittaa sitä ettei oikeastaan tehdä yhtään mitään. Setin Temppeli – VKP:n transsendentin koulukunnan edustajana – haastaa tämän ajatuksen sillä pienellä suurella erolla, että sen mukaan meillä on potentiaalia tietoisen työn kautta horjuttaa ihmisyyden rajoja, mutta tämän vahvuuden näkeminen tarkoittaa toisaalta myös omien heikkouksien näkemistä. Peiliin katsominen voi välillä kirpaistakin.

Eräs Vasemman Käden Polun “ärsyttävä” piirre voi myös olla se kuinka tieteellisen eksaktisti se määrittelee erilaiset maagiset termit ja metodit, joista totutusti on puhuttu vain epämääräisen mystisesti vihjaillen. Tästä voi tulla mystikolle sellainen olo, että hänen elämää suuremmat salaisuutensa latistetaan liian mundaaniin muottiin ja toisaalta halu haastaa esitetyt väittämät. Tähän päivään mennessä en kuitenkaan ole törmännyt yhteenkään kunnolla perusteltuun argumenttiin miksi ja miltä osin kirjassa esitetyt asiat olisivat väärin – vaikka itse väittämää on kyllä kuultu siitäkin edestä. Edelleen, jos ainoa tapa kokea jokin asia pyhän (vs. profaaniin) sfääriin kuuluvana on mystifioida se käsittämätöntä lähentelevään muotoon, on sen todellinen arvo vähintäänkin kyseenalainen.

Mitkä ovat mielestäsi Kotkavuoren kirjan ansiot, entä missä kirja olisi voinut olla parempi? Esipuheessa kerrotut kirjan tavoitteet varmastikin toteutuvat – eksoteeriset kurkistelijat saavat perusinfon Temppelistä yleisten väärinkäsityksien oikomisineen ja esoteerisemmat etsijät pääsevät noukkimaan setiläisen teorian ja käytännön seisovasta pöydästä sitä sun tätä. Onko teos tarkoituksella kirjoitettu niin, että jotkut ihmiset takertuvat kirjan käsitteisiin yms. seikkoihin kirjan perusideoiden sijaan? Onko Kotkavuori epäsuoraan vittuillut esitystavallaan tietynlaisille ihmisille, jotka varmaan joka tapauksessa olisivat olleet hänen ja Setin Temppelin kanssa monista asioista eri mieltä? Missä määrin teoksesta näkyy se, että se on tekijän toisen teoksen, Saatanan Mustat Nahkasiivet eli Sodoman 104 päivää eli San Franciscon päiväkirja, mukaan kirjoitettu vain kolmessa kuukaudessa?

Kaikessa akateemisuudessaan tätä kirjaa lienee monen vaikeaa nähdä ns. innoittuneena saati sitten kanavoituna. Ainakin oikein silmin katsottuna on kuitenkin selvää, että siitä löytyvien ajatusten taustalla on jotakin universaalisti puhuttelevaa ja transpersoonallista. Samasta asiasta saattaa kieliä sekin, että ne nimenomaisesti vääränlaisetkin silmät tuntuvat näkevän kirjassa asioita joita objektiivisempi lukija ei siitä löydä kirveelläkään.

Olen joskus toivonut, että VKP:n sivumäärä olisi ollut vähintään kaksinkertainen nykyiseen verrattuna ja että nämä lisäsivut olisi käytetty siinä esitettyjen ajatusten tarkemmin auki kirjoittamiseen – jotakin, mihin Kotkavuori olisi taatusti halutessaan pystynyt – koska nykyisellään se loppujen lopuksi jättää nimenomaisesti esoteerisen yleisönsä useampien kysymysten kuin vastausten äärelle. Toisaalta, jos tämä toiveeni olisi toteutunut, se ei varmastikaan olisi toiminut niin hyvänä herättelijänä monelle sen esittämien kysymysten pohtijalle kuin se nyt on tehnyt joten ehkä ihan hyvä näin.

Kuinka hyvin Vasemman Käden Polku heijastaa setiläisten ajatuksia setiläisen magian teoriasta ja käytännöstä yleisemmin? Teoshan on kuitenkin, kuten sen kirjoittaja itsekin teoksessa toteaa, hyvin henkilökohtainen.

Kirjan lähestymistapa aiheeseen on vahvan omakohtainen, mutta toisaalta: ellei se olisi sitä, heijastaisiko se kovin hyvin yksilöllisyyttä korostavan Temppelin filosofiaa? Henkilön, joka ei ole syvällisesti perehtynyt setiläisen magian teoriaan ja käytäntöön saattaa olla vaikeaa erottaa kirjasta mitkä siinä esitetyt ajatukset ovat suoraan Temppelin filosofiaan- ja mitkä Kotkavuoren omaan Polkuun liittyviä, mutta tämä ei ole niin vakavaa, koska sitä joka tapauksessa kannattaa luonnollisestikin lukea yhtenä näkemyksenä tai ikkunana aiheeseen. Kuu, jota sormi tässäkin tapauksessa osoittaa, ei pohjimmiltaan ole edes setiläinen vaan universaali.

Kuka julkaisi Kotkavuoren kuolinilmoituksen Turun Sanomissa vuonna 2007? Miksi Kotkavuori erosi Setin Temppelistä tuona vuonna? Millainen hänen suhteensa on Setin Temppeliin ja setiläisiin nykyään? Entä mitä hän mahtaa tuumata Vasemmman Käden Polusta nykyään?

Ilmoituksen julkaisi Temppelin jäsenistöön kuuluva porukka Kotkavuoren ystäviä – hänen itsensä siunauksella, luonnollisestikin – ja kuuluin itsekin tähän joukkoon. Sen tarkoituksena oli sisäpiirin virnuiluna ja toisaalta eräänlaisena yhteisenä maagisena työskentelynä juhlistaa ja aikakirjoihin merkitä sitä henkilökohtaista siirtymää initiatorisessa työssä, jonka Kotkavuori noihin aikoihin kävi läpi ja joka oli myös hänen Temppelistä eroamisensa taustalla. Kuten tästäkin näkee, eroaminen ja siihen liittyvät asiat tapahtuivat varsin hyvässä hengessä – eikä Temppelin toimintatapoihin yleensäkään ottaen kuulu mitkään lapselliset suun mutristelut sellaisten jäsenten suuntaan, jotka kokevat oman Polkunsa haarautuvan sen kanssa eri suuntaan. Jokainen purjehtikoon helvettiin omalla banaaninkuorellaan, kuten eräs viisas wicca kerran totesi.

Setin Temppelin ylipapitar myönsi sittemmin Kotkavuoren haamulle kunniajäsenen elinikäisen tittelin ja hänen suhteensa Temppelin jäsenistöön ovat muutenkin edelleen varsin läheiset ja hyvät. Myös hänen Temppelin sisäiseen toimintaan jättämät jälkensä niin kirjoitusten kuin yleisempienkin oppien muodossa jatkavat siellä edelleen omaa elämäänsä ja vaikuttavat merkittävällä tavalla monien jäsenten initiaatioon. Vasemman Käden Polkuun Kotkavuori on käsittääkseni edelleen tyytyväinen kokonaisuutena vaikka onkin maininnut että nyt kirjoitettuna siitä tulisi luultavasti joiltain osin hyvinkin erilainen.

– – –

Setin Temppeli Suomessa

Ovatko Setin Temppelin suomalaiset jäsenet mahdollisesti kirjoittamassa uusia teoksia suomeksi tai englanniksi? Jos ovat, mitä nuo teokset tulevat käsittelemään, koska sellaisia voimme odottaa?

Ainakaan tietääkseni mitään varsinaista kirjaprojektia ei kenelläkään ole tällä hetkellä käynnissä. Itsekin työstän tällä hetkellä vain erästä Temppelin sisäistä julkaisua vaikka aina näin kevään aikoihin tuleekin sellainen olo, että kyllä jokaisen pitäisi elämänsä aikana kirjoittaa vähintään yksi roviolla polttamisen arvoinen kirja. Joitain hajanaisempia Temppelin suomalaisten jäsenten kirjoituksia voi kuitenkin tätä nykyä bongailla Boreas-blogistamme.

Mitä Setin Temppelin toimintaan Suomessa nykyään kuuluu? Saatteko paljon jäsenhakemuksia, miten arvioisit jäsenhakemuksien ja yhteydenottojen luonnetta ja tasoa?

Ihan hyvää kuuluu, Pylon- yms. toiminta jatkuu entiseen tapaan aktiivisena maassamme vaikka jostain syystä vastakkaisiakin huhuja on joissain julkisissa keskusteluissa levitelty. Olemme myös järjestämässä pitkästä aikaa Suomessa suurempaa kansainvälistä tapaamista, mikä on aina mahtava juttu.

Jäsenyys-tunnusteluja on jälleen alkanut vähän hiljaisemman kauden jälkeen tipahdella mailiboksiin niinkin kiitettävällä tahdilla, että itselläni on suorastaan muiden kiireitteni ohella välillä vaikeuksia pysyä niiden tahdissa. Setin Temppeli tuntuu inspiroivan magiasta ja itse-initiaatiosta aidosti kiinnostuneiden lisäksi myös vähän kaikenlaisia… no, hörhöjä, ja tästä johtuen hakemusten taso vaihtelee psyyken evoluution huipentumista surkuhupaisaan.

Millainen asema suomalaisilla setiläisillä on Setin Temppelin kansainvälisessä kokonaisuudessa? Kuulin joskus, että väkilukuun suhteutettuna Suomi olisi maailman setiläisin maa – pitääkö tämä paikkansa?

Tottahan se on, niin hassulta kuin se voi kuulostaakin. Mutta kyllä maamme initiaatit tunnetaan kansainvälisessä Temppelissä nimenomaan laadustaan eikä niinkään määrästään: suomalaisia on jo perinteisesti sen piirissä totuttu pitämään hyvin aidolla ja vahvalla otteella initiaatioon ottautuvina henkilöinä, joiden tekemisillä on huomattavaa painoarvoa koko globaalin Temppelin mittakaavassa.

Miltä tulevaisuus näyttää Setin Temppelin kannalta niin Suomessa kuin maailmalla?

Uskon vahvasti, että se mitä Temppelin sinällään vaiherikkaassa ja vaikuttavassakin historiassa on tähän mennessä nähty, on vain alkusoittoa tuleville tapahtumille.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Vapaus, Olevaksi Tuleminen ja hyvä groove.

Mesikämmen kiittää Otto Varjosta haastattelusta.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Blood Ceremony Booksin ennakkotilaussivu Vasemman Käden Polun 4. suomenkieliselle laitokselle.

Setin Temppelin kansainväliset sivut.

Setin Temppelin Suomen sivut.

Setin Temppelin suomalaisten jäsenten blogi Boreas.

Read Full Post »

Mesikämmen kirjoitti jonkin aikaa sitten takakannen tekstin Sami Haaviston kirjaan Blood, Boobs and 10 year hell of making movies. Suomifilmin alamaailma. Tuo teksti käy hyvin myös Haaviston ja Blood Ceremonyn esittelystä, jos mies ja hänen luotsaamansa elokuvaryhmä ei ole entuudestaan tuttu.

Tämä kirja on dokumentti suomalaisesta underground-kauhuelokuvakulttuurista, sen suurimmasta ja äänekkäimmästä edustajasta Blood Ceremony films:stä sekä sen pääperkeleestä, Sami Haavistosta. Elämästään Addams Familyä tehnyt Haavisto on pistänyt Blood Ceremonyn 10 ensimmäistä vuotta läpi lihamyllystä ja lopputuloksena on mehukkaasti ja sopivan vinksahtaneella huumorintajulla kerrottuna, millaista on ollut raivata itselleen paikka suomalaisen elokuvamaailman pimeille ja kalmanhajuisille rajamaille. Sellaisena tämä dokumentti kertoo mielettömän tee-se-itse-tarinan tekemisen riemuineen, vastoinkäymisineen ja monine kummallisine käänteineen.

Kirjassaan Haavisto ei säästä mitään eikä ketään, vaan kertoo hienostelematta, mitä matkan varrella on tapahtunut. Matka hullusta ideasta ja sohvalla parissa tunnissa lyijykynällä paperille riivitystä ensimmäisestä käsikirjoituksesta (Desire of the Innocent Blood, 2002) aina Eileen Dalyn kaltaisen kulttinäyttelijän saamiseen elokuvaan (The Curse of the Witches Blood, 2012) asti on ollut pitkä. Haavisto ja hänen legioonansa ovat puskeneet tuon matkan aivan omaan tyyliinsä kaupallisuudesta, yleisön hyväksynnästä, Suomen elokuvasäätiöstä, uskovaisten rukoushyökkäyksestä, tai yleisistä moraalirajoista välittämättä. Kaikki on kuitenkin tehty rakkaudesta kauhuun.

Teos on 440-sivuinen järkäle, joka on sen aihepiiristä kiinnostuneille hyvin mielenkiintoista ja hilpeääkin luettavaa. Vaikka sivuja kirjassa on paljon, menee niiden lukeminen kuin siivillä, sillä sen verran hyvin tarina kulkee ja vie lukijan mukanaan. Mesikämmen suosittelee tätä suomalaisen filmimaailman Hollywood Babylonia lämpimästi.

Seuraavassa haastattelussa Sami kertoo kauhun lisäksi mm. kirjan kirjoittamisesta, ihanteellisista tisseistä, veren erotiikasta, luovuudesta, aikaansaamisesta, Suomen elokuvasäätiöstä, Blood Ceremonyn monista eri projekteista purkkilihoineen, pian ensi-iltansa saavasta The Curse of the Witches Blood-elokuvasta, yksityisyrittäjyydestä, sekä kommentoi Suomen presidentinvaalien 2012 toista kierrosta.
– – –

10 vuotta veriseremoniaa

Onnittelut ensimmäisestä kirjastasi. Kauanko kirjan kirjoittamiseen meni? Kerro jotain kirjoitusprosessista.

Kiitos, kiitos! Kirjoittamiseen meni noin puolitoista vuotta… Koska aika on ainoa asia mitä ei ole koskaan tarpeeksi, niin kirjoittaminen kärsi aluksi nimenomaan aikaresurssien puutteesta. Homma eteni hitaasti (mutta varmasti) jäähallien kahviloissa kirjoittaen, samalla kun vanhin poikani kävi jääkiekkotreeneissään. Se, että pystyy sulkemaan muun maailman helposti ulkopuolelle ja keskittymään vain siihen, mitä on tekemässä, on kullanarvoinen taito silloin, kun ympärillä kahisee kymmeniä ”toppapukuja” jotka mölisevät jääkiekosta.

Loppujen lopuksi tämä aika ei ollut riittävä kirjan viimeistelyyn, joten irtisanouduin silloisen työnantajani palveluksesta pitämään sapattivuotta ja kirjoittamaan kirjan loppuun. Joskus vaan pitää tehdä ratkaisuja, vaikka ne eivät olisi kovin järkeviä, jos palo jonkun asian toteuttamiseen on kova!

Kirjasi nimi antaa ymmärtää, että olet tissi/kankku-akselilla enemmän tissimiehiä, pitääkö tämä paikkaansa?

Itseasiassa ei pidä, vaan asia menee vähän toisinpäin, mutta tuo nimi on varmasti sopivampi ja ennen kaikkea myyvempi, kuin jos puhuisimme pakaroista tai majavista, hehe!

Miten tärkeitä tissit ovat Blood Ceremonyn elokuvissa?

Jokainen elokuvamme sisältää sopivassa määrin erotiikkaa. Mielestäni kauhu ja erotiikka kulkevat käsi kädessä, koska tämä elokuvan genre yleensäkin kulkee hieman rähjäisemmillä sivukujilla pääkatuja ja kirkkaita valoja vältellen. Blood Ceremonyn elokuvissa, varsinkin vampyyrielokuvissa erityisesti, veren erotiikalla on suuri merkitys ja se on tärkeässä roolissa. Siihen nivoutuu pureman jälkeinen kliimaksi, joka jätetään häveliäästi pois lähes kaikista vampyyrielokuvista (ja nyt en puhu paskatwilighteistä, joissa pidellään söpösti kädestä kiinni ja ynähdetään pikkuisen, kun hampaat kohtaavat kaulan). Ja kun puhutaan verenerotiikasta, niin mikä olisikaan kauniimpaa vampyyrikohtauksessa, kuin kirkkaan punainen elämänneste joka valuu kauniille rinnoille ja siitä noroina vatsalle ja muulle osalle vartaloa.

Ja jos jatkosta puhutaan, niin Blood Ceremonyn elokuvissa on myös tulevissa tuotannoissa graafisuudella suuri merkitys. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että puhumme kauhusta ja kauhuerotiikasta, emme aikuisviihteestä – haluan että elokuviamme myydään mieluummin Anttiloissa kuin Hot Lips-myymälöissä (nythän niitä ei myydä juuri missään…)

Millaiset ovat täydelliset rinnat?

Pitäisikö heittää tähän jotain soopaa että kaikki rinnat ovat kauniita, jotta kaikki feministiemakot pysyisivät tyytyväisinä ja miettisivät, että onpa siinä hyvä ihminen? Sorry to say, mutta näinhän se ei mene… Suuret tai pienet, sillä ei niin väliä, kunhan ovat kiinteät ja sopivan pyöreät. Ehkäpä kaikkein kauneimmat ovat sellaiset greipin kokoiset. Kyllä, mieluummin sellaiset, kuin luonnottoman isot jauhosäkit. hmm… Valokatkaisijatkaan eivät ole koskaan olleet muodissa, tiedäthän sellaiset pyöreät levyt rappujen seinillä 2mm reunuksella, jonka keskellä on se kytkin… Meneepä hankalaksi. Kaikkihan liittyy kuitenkin kokonaisuuteen ja niiden kantajaan, eli sopusuhtaiset kantajaansa nähden ovat kauniit, irrallisinahan ne näyttäisivät aika hassuilta.

Millaista palautetta olet kirjasta saanut? Onko räväkkä kieli, poliittisesti epäkorrektit huomiot siellä täällä, sekä suorat sanat mm. Suomen elokuvasäätiöstä saaneet ihmisiä ärtyneeksi? Miten muut indieryhmät ovat kirjaan suhtautuneet?

Sitä mukaa kun kirjaa on tilattu, niin esim. naamakirjassa on ystäväluku vähentynyt suorassa suhteessa ja elokuvaryhmässä käynyt jäsenkato, hahaa! Itse asiassa palaute kirjasta on ollut pelottavan hyvää ja sen rehellistä kieliasua on kehuttu. Siinä ei olla kaunisteltu asioita ja ne sanotaan niin, kuin sanoisin ne oikeastikin. Kyllähän se aina jotain henkilöä vituttaa, kun käyttää esim. sanaa ”neekeri”, mutta kun se sana sopii vaan niin helvetin paljon paremmin kyseiseen lauseeseen, kuin jos se korvattaisiin sanalla ”Afrikan alkuperäisasukas, joka on ihon väriltään hieman tummempi kuin eurooppalainen veljensä ja jotka ovat tasa-arvoisia keskenään ihon väristään huolimatta.

Elokuvasäätiön mielipide ei kiinnosta paskaakaan, koska elokuvasäätiötä ei kiinnosta paskaakaan suomalaisen elokuvan tukeminen. Heitä kiinnostaa ainoastaan se, että he varmistavat oman toimintansa jatkumisen tukemalla elokuvaa, joka tuo sataprosenttisen varmasti heidän yhteiskunnaltaan saamansa rahat takaisin kassakirstuun – toimintaa, jota voisi verrata rahanpesuun ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Tästä kerrotaan lisää kirjassa ja tasatakseni verenpaineitani, siirryn seuraavaan kysymykseen…

Oletko itse tyytyväinen kirjaan?

Olen, olen siihen helvetin tyytyväinen. Ainoa asia mitä olisin voinut tehdä toisin, on että olisin voinut kirjoittaa helposti 900 -sivuisen järkäleen 440 –sivuisen sijaan, sillä tarinoita jäi nyt vielä niin paljon kertomatta.

Teoksesi lienee maassamme ensimmäinen laatuaan. Kuvaat siinä mm. hyvin yksityiskohtaisesti indie-elokuvantekoon liittyviä haasteita, joita riittää. Mitä luulet, saako kirjasi lukeminen potentiaalisia uusia indie-elokuvantekijöitä innostumaan elokuvanteosta, vai tappaako se sen sortin halut monilta saman tien?

Niiltä henkilöiltä, joilta se tappaa innon lähteä tekemään elokuvaa, olisi sen innon tappanut mikä tahansa asia. 90% ihmisistä asettaa joka tapauksessa koko elämänsä ajan eteensä keinotekoisia esteitä, joiden avulla he voivat vanhana perustella sitä, miksi heiltä jäi niin monia asioita tekemättä. Mutta ne henkilöt, jotka lähtevät tekemään elokuvaa luettuaan kirjan, osaavat todennäköisesti suhtautua asioihin realistisesti ja välttää jopa pahimpia sudenkuoppia. Kaaostahan se tulee olemaan joka tapauksessa, mutta hyvä niin – kammottavista epäonnistumisista tulee hyviä tarinoita ja kun synnytyskivut ovat kovat, niin luomustaan rakastaa paljon enemmän, kuin jos koko prosessi olisi ollut luonnottoman helppo.

Tarjosit kirjaa alunperin muutamalle kustantajalle, mutta päädyit lopulta kuitenkin julkaisemaan kirjan itse – miksi näin? Kenelle kirjaa tarjosit, ehtivätkö he kommentoimaan teostasi jotenkin ennen kuin päätit julkaista teoksen itse?

Nimillä ei enää tässä vaiheessa ole merkitystä, sillä he missasivat tämän tilaisuuden jahkailullaan. Kirja todellakin lähti muutamalle kustantajalle, jotka tuntuivat olevan siitä hyvin kiinnostuneita. Julkaisua kuitenkin venytettiin ja venytettiin ja uskoisin sen syyksi sitä, että he halusivat odottaa seuraavaa ensi-iltaamme. Tämä lähinnä siitä syystä, että he näkisivät tuleeko siitä menestys ja sitä kautta saataisiin lisää huomioarvoa kirjalle. Halusin itse kirjan kuitenkin joulumarkkinoille ja myytäväksi ensi-illan yhteyteen, joten päätin pistää homman itse eteenpäin. Ensi-illassa kirjalle on kuitenkin paikalla 500 potentiaalista ostajaa, joten miksi missata tilaisuus. Olen tottunut elämässäni siihen, että muiden varaan ei voi aina laskea. Jos joku homma jää kanittamaan paikoilleen, silloin täytyy itse astua ohjaimiin ja laittaa homma rokkaamaan! Taitoin siis kirjan itse nippuun, painatin sen ja hoidin myyntiin, enkä ole katunut päätöstäni.

Kirja painaa täsmälleen 666 grammaa. Onko tämä hauskaa sattumaa vai valitsitko paperilaadun ja koon todella huolella?

Veikkaanpa, että ystävälläni ja toverillani, eli Wanhalla vihtahousulla on tässä asiassa sormensa pelissä. Hepulla löytyy sopivasti huumorintajua toisin kuin virkaveljillään, hehe!

Olet ollut jo ennen elokuvien tekoa ja kirjan kirjoittamista luova, ainakin tauluja maalaamalla. Kerrotko tästä, mihin olet luovuutesi kanavoinut ennen elokuvia ja Blood Ceremonyn muita projekteja? Harrastatko edelleenkin maalausta kaiken muun luovuutesi ohella?

Kanavoin hulluutta maalaamalla, piirtämällä sarjakuvia, tekemällä omituisia veistoksia kipsistä ja ties mistä materiaaleista. Tein näitä asioita ennen elokuvan tekoa, niiden aikana ja tänä päivänäkin. Elokuvan teko on kuitenkin niin kokonaisvaltaista puuhaa, että harvoin jää aikaa näille muille asioille, mutta kun sopiva hetki tulee, niin on aika kaivaa esiin taas maalausteline. Näissä muissakin tavoissa toteuttaa itseään ja kanavoida alitajuntaa heijastuvat samat aiheet kuin elokuvissani. Tavallaan kaikki tavat luoda tukevat kokonaisuutta ja vievät sitä eteenpäin – sinne minne tässä ollaan matkalla, ei kukaan vielä osaa sanoa, mutta useinhan matka onkin mielenkiintoisempi kuin itse päämäärä.

Mitä kaikkia sivuprojekteja Blood Ceremonyllä on ollut ja on nykyään?

Pari elokuvaa on jäänyt vielä toteuttamatta erilaisten resurssipulien johdosta. Lisäksi yksi TV-sarja junnaa paikoillaan. Siispä on hyvä ottaa pari projektia näiden lisäksi mukaan, jotta kaaos olisi täydellinen! Kutsun tätä itse vyörytystaktiikaksi. Kun on riittävän monta projektia menossa eteenpäin kerrallaan, niin valmista syntyy ihan pakostakin. Jos joku prokkis jää jumiin hetkeksi, niin viedään toista eteenpäin. Kun toinen hyytyy, niin ponkaistaan toiseen virtaa. Aikaahan tämä vie, mutta yhtäkkiä huomaat, että samaan aikaan julkaistaan kirja, pidetään elokuvan ensi-iltaa, saatetaan TV sarja esittelyyn jne… Tekeminen on tärkeää ja tämän kaltainen työskentely sopii minulle. Miljoona projektia ilmassa ja tulosta tulee paljon. Koko ajan tapahtuu eikä pääse mädäntymään sohvanpohjalle.

Ymmärtääkseni Blood Ceremonyltä saa lähitulevaisuudessa purkkilihatuotetta – Pitääkö tämä paikkansa? Jos pitää, niin millaisesta lihasta on kyse ja mistä liha on hankittu? Ruskeasannan hautausmaalta?

Tästä olen vielä ihan hissunkissun, sillä Burkelle & Harelle tulee antaa työrauha materiaalien hankkimisen vuoksi…

Koska markkinoille tulee Blood Ceremonyn kuukautissuojia?

Blood Ceremony stringejähän meillä on jo myynnissä, mutta että kuukautissuojia… Hauska ajatus. Pieniä siivekkäitä, lepakonmuotoisia vertaimeviä otuksia, jotka lentävät noin metrin korkeudessa ja kukaan ei edes näe niitä katukuvassa, hahaha!

Kävit äskettäin puhumassa Tiedostamon tilaisuudessa luovuudesta. Miten tilaisuus meni? Mikä oli esitelmäsi keskeinen sanoma?

Olen itse väärä henkilö sanomaan kuinka tilaisuus meni. Sitä pitäisi kysyä enemmänkin yleisöltä. No, kukaan ei poistunut kesken, joten kai sekin on yksi mittari. Itse asiassa tilaisuuden aihe koski luovuuden kanavoimista teoiksi. Olen hiton huono teorioimaan mistään, varsinkaan niin abstraktista asiasta kuin luovuudesta, jonka voi käsittää hyvin erilaisilla tavoilla. Siksipä puhuin siitä, kuinka voittaa keinotekoisia esteitä, jotka ovat usein itsestään lähtöisin ja kuinka saada prokkiksiin virtaa. Jos yksikin kuulija sai aiheesta potkua ja sitä kautta jotain keskeneräistä tai vielä aloittamatonta asiaa eteenpäin, niin silloin koen onnistuneeni.

Olet toiminnan miehiä. Miten tärkeää Blood Ceremonyssä, tai mielestäsi aivan yleensä, on liike, into, uusien projektien luonti ja niiden suhteen muiden ihmisten innostaminen ja niihin mukaan saaminen jos jotain haluaa saada konkreettisesti myös aikaiseksi? Ovatko Blood Ceremonylle kyräilevät muut maamme indieyrittäjät laiskoja ideoiden pyörittäjiä, jotka eivät lopulta saa mitään aikaiseksi?

Sinäpä sen sanoit, laiskojen lisäksi myös saamattomia vetelyksiä, hehe! No, korjataan vähän, sillä laiska on väärä sana. Monilla ihmisillä riittää kyllä ideoita ja visioita erilaisiin projekteihin, mutta heiltä puuttuu selkäruoto ja boolssit ideoiden saattamiseksi loppuun saakka. Sitten taas maristaan resurssipulaa ja ties keksitään ties mitä tekosyitä epäonnistumisilleen. Tämä pätee kaikkiin. Suurin osa ihmisistä puhuu ja puhuu, mutta kun tulee tekojen aika, niin sitten on aika hiljaista… Se, että Blood Ceremony saa projektinsa maaliin, johtuu pitkälti ihmisistä. Varmasti myös sillä on osansa, että innostamme toinen toisiamme ja annamme myös virheille sijaa. Täydellisyyteenhän me pyrimme, niin kuin kaikki, jotka tekevät tätä taiteen muotoa. Mutta se mikä erottaa meidät muista, on se että emme anna virheiden tai resurssipulan rajoittaa tekemistämme. Teemme niin hyvää materiaalia, kuin se silläkin hetkellä on mahdollista. Se mitä ei ole käytössä, sitä on turha itkeä! Näitä itkijöitä piisaa ja heidät on helppo tunnistaa – monta kertaa näkee jo alkumetreillä, tuleeko jokin tuotanto koskaan onnistumaan, kun kuuntelee hetken sen tekijöitä. Liike on tärkeää, tuli ja liike, jos siteerataan armeijatermejä!

Uusien ihmisten mukaantulo on myös todella tärkeää. Siinä on varmasti myös yksi syy, miksi olemme edelleen hengissä yli 10 vuoden jälkeen. Blood Ceremony ei ole tukahtunut sisäsiittoisuuteen, mikä on koitunut monen muun elokuvaryhmän kohtaloksi. Ihmisiä tulee ja menee elämäntilantteidensa mukaan. Uudet ihmiset tuovat uutta virtaa ja ideoita. Näin se homma rokkaa!

Mitä mieltä olet norjalaisesta Død snø-elokuvasta? Mahtaisiko edesmenneestä maamme Valtakunnanjohtajasta saada hyvän natsivampyyrielkuvan?

Helposti saisi! ”Valtakunnanjohtajan” perikunnalla saattaisi olla tosin sanansa sanottavana aiheeseen, hehe! Natseja, muumeja ja vampyyrejä Naantalissa – siinäpä vasta elokuvan ainekset! Olen katsonut myös Wirkolan mainion zombierainan ja olihan se ihan viihdyttävä, vaikkakin liikaa venytetty elokuva. Tiivistämällä hiukan loppua se olisi saattanut olla jopa loistavakin, mutta nyt se syyllistyi monen elokuvan perisyntiin, eli että ei osattu lopettaa ajoissa.

Ovatko Twilight-tyyppiset uudet vampyyrielokuvat rikos ihmisyyttä vastaan?

Vampyyrielokuvat? Überkaupallista paskaa ne ovat, jotka ovat suunnattu vain ja ainoastaan todella typerien teinien lompakkojen tyhjentämistä varten. Jos niistä elokuvista pitää, niin sitten on ansainnut menettää rahansa! Twilight, hyrrrr, hyi saatana!

Parhaat vampyyrielokuvat top 10?

Mahdotonta listata. Lista muuttuu vähän väliä, mutta nakataan nyt joitain esimerkkejä, eikä missään järjestyksessä. Roman Polanskin Dance of the Vampires, Jean Rollinin verenerotiikalla kyllästetyt mestariteokset, joista esimerkkinä vaikkapa Living Dead Girl. Hammer elokuvista vaikkapa Twins of evil, josta jotenkin vaan kumpuaa se kaikki loisto ja gotiikka, joka on ominaista tuon aikakauden brittiläiselle vampyyrielokuvalle. Nääh, liian vaikeaa…

– – –

Tulevaisuus

Koska kirjallesi on tulossa jatkoa? Seuraavan kymmenen vuoden päästä vai jo aiemmin?

Tarinoita olisi jo nyt yhden kirjan verran. Uskoisin että viiden vuoden kuluessa näemme toisenkin opuksen ilmestyvän, kunhan vaan saa revittyä jostain aikaa sen kirjoittamiselle.

Onko Blood Ceremonyllä tarkoituksena jatkaa kirjojen julkaisutoimintaa?

Ehdottomasti! Blood Ceremony Books tulee haalimaan okkultismia, noituutta, vasemman käden polkua, satanismia ja saatananpalvontaa käsitteleviä teoksia, sekä luonnollisesti kauhukirjallisuutta julkaistakseen niitä näiden kirjojen ystäville. Jos nurkissasi lojuu käsikirjoituksia jotka etsivät kustantajaa, niin ei muuta kuin yhteyttä tännepäin – hoidetaan ne pöytälaatikoista kansien väliin ja kauppojen hyllyille!

Milloin seuraava Blood Ceremony-elokuva, The Curse of the Witches Blood, ilmestyy? Kerro tuosta elokuvasta.

Elokuva on tällä hetkellä jälkituotantovaiheessa, joten muiden suomalaisten elokuvantekijöiden onneksi emme kerinneet mukaan Jussi-gaalaan, haha! Näillä näkymin ensi-ilta on maalis-, huhtikuussa. Kyseessä on synkeä tarina perheen kirouksesta ja elokuva sisältää itselleni rakkaita elementtejä, kuten sumuisia hautausmaita, aavemaisia kartanoita, noituutta, vampyyreitä ja tiettyä tunnelmaa, joka on nykyelokuvita ajat sitten kadonnut (lukuun ottamatta Tim Burtonin elokuvia). Kyseessä on kauhuelokuva, jossa on vahvoja elementtejä goottilaisesta kerronnasta ja pimeyden kauneudesta, jota ikävä kyllä niin harva käsittää ja ymmärtää sen väärin.

Elokuvan yhtä pääosaa esittää brittinäyttelijätär Eileen Daly ja hänen kanssaan työskentely oli yksi suuri unelmani ja haaveeni. Myös toinen suuri haaveeni meinasi toteutua ja oli hyvin hilkulla, että myös Ingrid Pitt olisi ollut mukana elokuvassamme, mutta aikataulut menivät ikävästi ristiin ja nythän niitä on enää mahdotonta paikkailla (R.I.P.). Joka tapauksessa rooleissa on mahtavia kotimaisia näyttelijöitä/näyttelijättäriä ja tulemme näkemään todella hyytäviä suorituksia jotka eivät jätä katsojia kylmäksi. Elokuvaa on mahdotonta tiivistää muutamaan riviin, mutta jos vielä jotain siitä haluan sanoa, niin se on todellinen harppaus taas kerran eteenpäin ryhmämme tuotannossa ja olen siitä helvetin ylpeä!

Onko The Curse of the Witches Bloodin jälkeen seuraavaan elokuvaan jo ideaa? Jos on, niin miten pitkällä valmistelut yms. tuon elokuvan suhteen jo ovat?

Ajatus ja tarinan runko ovat valmiina ja käsikirjoitusta aletaan työstämään mahdollisimman pian. Saattaa olla, että toteutan tässä välissä myös kokeellisemman elokuvan. Tämä siksi, että haluan todistaa itselleni, että on mahdollista tehdä elokuva lyhyemmässäkin ajassa, kuin kahdessa vuodessa – jopa 6 kuukaudessa! Sen jälkeen voisi taas tarttua megalomaaniseen eepokseen, joka syö elämästä kaksi vuotta. Tätä koitosta varten ollaan jo valmistauduttu pitkän aikaa hankkimalla lavasteita, pukuja ja proppeja.

Olet päättänyt äskettäin alkaa yksityisyrittäjäksi. Miten päädyit tähän ratkaisuun? Millaista liikettä alat pyörittää, missä, milloin? Mitä on myynnissä?

Halusin toteuttaa elämäntapamuutoksen. Hypätä pois oravanpyörästä, jossa olen pinkonut viimeiset 15 vuotta. Jatkossa elämä tulee olemaan taloudellisesti haastavampaa, mutta uskoisin myös, että onnellisempaa. Tämän muutoksen myötä haluan tehdä entistä enemmän näitä taiteellisia projekteja ja käyttää niihin sen ajan, jolloin juoksin ennen solmio kaulassa kiristäen neuvottelusta toiseen. Tähän mennessä en ole kaivannut takaisin qvartaalioravanpyörään…

Mutta takaisin itse yritykseen ja liikkeeseen. Ideana on avata oma tatuointistudio, jonka yhteydessä toimii Horror-Shop myymälä. Myymälässä myydään kauhuaiheisia t-paitoja, kauhuleffoja, musiikkia (metallia, horror punkkia, psychobillyä jne jne) sekä kaikkea friikkiä, kuten kutistettuja päitä (joita olen alkanut tuomaan maahan Ecuadorista), VooDoo nukkeja, kirjoja, noituutta, kirouksia ja muuta mukavaa.

Uskoisin, että tuonkaltaisessa liikkeessä viihtyisin loppuelämäni. Sopivan synkeä ympäristö, saa piirtää työkseen, kuunnella pitkin päivää hyvää musiikkia ja tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin ja kuulla heidän elämäntarinoitaan. Tällä hetkellä etsin sopivaa liiketilaa putiikilleni ja odotan kärsimättömästi, että pääsen sen mahdollisimman pian avaamaan.

Onko presidenttiehdokas Pekka Haavisto sinulle sukua? Aiotko äänestää presidentinvaalien toisella kierroksella? Kuka olisi paras presidentti Suomelle, jos ei jompi kumpi toisen kierroksen ehdokkaista?

Jos kahdesta paskasta pitää valita vähemmän huono vaihtoehto, niin äänestän Saulia. Pekkaa en voisi kuuna päivänä äänestää, sillä ViherVasemistolaiset ovat saattamassa tätä maata perikatoon yltiöhumanistisella maailmankatsomuksellaan, joka perustuu naiviin typeryyteen ja lapselliseen uskoon ihmisten hyvyydestä. Onhan Niinistö täysi huijari ja kelmi, joka ajaa ainoastaan ja vain omien sidosryhmiensä etuja, mutta parempi sekin, kuin ehdokas, jonka selkäruodossa on luoda Suomeen Malmön kaltaisia lähiöitä, jotka todistavat epäonnistunutta maahanmuutto/pakolaispolitiikkaa irvokkaasti kirkuen.

Jos saisin vapaasti valita Suomelle presidentin, niin uskon että sellainen löytyisi kyllä tietystä leiristä, joskaan hän ei olisi Soini. Soinin kiihkokristillisyys hipoo ja samoja sväärejä, kuin Päivi Räsäsen, joka elää omassa pikku LaaLaaLandiassaan…

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Perhe ja vapaus toteuttaa niitä luovia/taiteellisia asioita, jotka koen itselleni tärkeiksi. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan. Havahduin jopa siihen yhtenä päivänä, että ei ole yhtään asiaa joka vituttaisi?!? Onkohan tämä paha ajatellen luovuutta? Tuskin, kyllä siellä sisälläni asuu vielä sellaisia perkeleitä, että niiden voimalla saadaan aikaan rujoa jälkeä ja hurmetta valkokankaalle, kirjojen sivuille, maalauskankaalle ja ties mille alustalle perkele!

– – –

Kiitos haastattelusta, Sami!

Aiheeseen liittyen:

Blood Ceremonyn sivut.

Blood Ceremony Facebookissa.

Blood Ceremony Magazine Facebookissa.

Blood Ceremonyn Horror Shop, josta teosta Blood, Boobs, and 10 year hell of making Movies. Suomifilmin alamaailma saa tilattua.

Diary of the Mad Man. Sami Haaviston blogi.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Seinätaidetta Aurajoen varrella.

Samperi. Åbo Akademin kirjastosta tulee sähköpostia, jossa kerrotaan, että Hanegraaffin länsimaista esoteriaa koskeva opus pitää palauttaa. Mesikämmen ei millään viitsisi lähteä ulos. Mutta pakko se nyt on. Pari viikkoa sitten hän sai maksaa kirjaston myöhästysmaksuista jo tarpeeksi pitkän pennin. Se harmitti. Siispä pyörän selkään ja Auranjoen vieritse kohti kirjastoa.

No niin. Kirjat on palautettu ruotsiksi asioiden. Koskahan tätä ennen Mesikämmen asioikaan ruotsiksi? Taisi olla viimeisimmällä ruotsinreissulla.  Suomessa hän ei ole käyttänyt ruotsinkieltä muualla kuin Åbo Akademissa asioidessaan. Mesikämmen pitää kielistä, mutta pakkoruotsi on hänen mielestään perseestä. Varsinkin, kun Suomessa ei saa ruotsinkielen asemasta huolimattakaan myydä  tai ostaa nuuskaa. Kiitos siitäkin, Euroopan Unioni. Nuuska kelpaisi tähänkin väliin Mesikämmenelle varsin hyvin.

Pentagrammi Turun Tuomiokirkon seinässä.

Kirjaston vieressä seisoo auringonlaskussa tumman puhuvana Turun Tuomiokirkko. Se on muuten Suomen ensimmäinen tiilirakennus, kaiken muun historiallisuutensa lisäksi. Tämä muistuttaa Mesikämmentä eräistä pienistä mielenkiintoisista yksityiskohdista kirkon ulkoseinässä, joista melko harvat tietävät, vaikka rakennus seisoo kaiken kansan nähtävillä aivan keskustan kupeessa. Mitä ne yksityiskohdat sitten ovat? Ne ovat symboleja.

Kirkon ulkoseinän tiilistä löytyy symboleita, taikamerkkejä. Melko helposti löydettävissä ovat reilun parin metrin korkeudella oleva pentagrammi, sekä sitä alempana välittömässä lähimaastossa olevat avain-symbolit. Joku Turun yliopiston uskontotieteen opiskelija oli perehtynyt näihin karkeasti tehtyihin symboleihin joskus enemmänkin. Asiasta oli artikkeli, muttei Mesikämmen muista enää missä. Etsintä internetin syövereistäkään ei tuonut asian suhteen tulosta. Harmi.

Kolme avainsymbolia Turun Tuomiokirkon seinätiilissä.

Tuomiokirkon tiilet eivät ole mitään aivan uusia ja ulkoseinän symbolit on uurrettu tiiliin jo tiilien tekovaiheessa. Koska siinä maailmassa, missä nuo tiilet tehtiin, oli paljon enemmän taikauskoa ja hengenmaailman liikkeet otettiin yleisesti paljon vakavammin kuin nyt, herää mieleen muutamia kysymyksiä. Kuka tai ketkä näitä merkkejä näihin tiiliin oikein uursi ja miksi? Mitä ne symbolisoivat niille, ketkä näitä merkkejä tiiliin uursivat? Oliko kyseessä kirkon hyväksymät pienet karkeat ulkoseinän yksityiskohdat vai oliko kyseessä jonkun muun sooloilu? Ja jos symbolit oli uurrettu tiiliin jo niiden tekovaiheessa, onko näitä pieniä symboleita ympäri kirkkoa myös useiden metrien korkeudella, missä sattuu? Vai ovatko nämä tiilet huolella säästetty näköetäisyydelle laitettavaksi? Viisikanta ei ole mikään täysi kummajainen kirkkotaiteessakaan, Turustakin sitä löytyy ainakin Pyhän Kaarinan kirkon sisältä, pohjoisseinältä. Avain on samoin hyvin yleisesti käytössä ollut symboli.

Pääkallon historiaa.

Hmm. Tähän maastoon liittyy muuten yhtä ja toista muutakin mielenkiintoista. Eräs Mesikämmenen Pekka Siitoin-kokoelman helmistä on Turun Tuomiokirkon lattian alta olevista haudoista aikoinaan ilmeisesti paikan remontin yhteydessä poistettu kallonpuolikas. Arvella vain voi, kenen takavuosien ylenpiluokkaisen pyöräilykypärä on kyseessä. Tuomiokirkon lattian alle kun eivät päässeet haudatuksi ihan ketkä vain. Kallon sisäpuolella on liimattuna muinainen paperilappu, jossa lukee musteella kirjoitettuna “Åbo DomKyrka. 1600-talet. 3.8. 1923”. Siitoimeen tämä kallonpuolikas liittyy siten, että se oli hänen hallussaan hänen elinaikanaan. En ihmettelisi, jos sitä olisi jollain tavalla käytetty Siitoimen perustaman Mustan Veljeskunnan irstaissa menoissa 70-luvulla Kaskenkadulla Siitoin-filmi oy:n takahuoneessa. Mesikämmen sai kallon tassuihinsa Pekan kuolinpesän ostaneen tahon kautta jokunen vuosi sitten.

Orava tuli moikkaamaan Mesikämmentä.

Mutta mikäs se siinä hyppii? Oravahan se siinä. Mesikämmen imitoi oravan ääntä ja saa otuksen huomion. Se viilettää pikavauhtia alas puusta ja juoksee nurmea pitkin kohti. Pysähtyy. Seisoo takajaloillaan ja katsoo suoraan kohti. Kunnes taas mennään puuhun ja lujaa. Mieletön fysiikka. Mesikämmenestä ei olisi samaan. Kurre näyttää melko hyvinsyöneeltä ja silti kiipeily sujuu kuin tuosta vain.

Mesikämmen suuntaa tassunsa kohti Rothoviuksenkadun kulmaa. Se on aivan Tuomiokirkon vieressä. Pienellä bumerangilla käveltynä törmää Turun yliopiston maagiseen, metalliseen, kullanväriseen kehään kadussa. Siinä kerrotaan yliopiston vuosilukutietoja sen sijaan, että kehä olisi täynnä taikamerkkejä ja demonien nimiä (kuten Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, tai Päivi Räsänen). Tällä paikalla varmaan uhrataan synkin menoin aina virasta vaihtuva yliopiston rehtori. Tai jotain sellaista.

Sanamaagikon muistolaatta.

Mesikämmen saapuu Rothoviuksenkadun kulmalle. Sieltä löytyy muistolaatta perin merkittävästä asiasta. Teksti graniitissa kertoo: “Tästä paikasta pyhän Laurentiuksen prebandatalosta on Mikael Agricola Jumalan kutsuma uskonpuhdistajamme lähettänyt ensimmäisen suomalaisen kirjan maailmaan ja luonut pohjolaan henkisen mahdin, jonka suojassa Suomen kansa on tullut tietoiseksi omasta olemuksestaan ja kypsynyt suuriin historiallisiin tekoihin. 1542. 1942.” Olemme siis siirtyneet Tuomiokirkon symbolisista maagisista merkeistä päivän voimaeläimen ja maagisen kehän kautta sanamagian ulottuvuuksiin. Tähän väliin on siis paikallaan pari sanamagiaa koskevaa lainausta.

Yliopiston saatananpalvontakehä.

Ensimmäinen niistä löytyy Suomen kirkkohistoria-teoksesta: “Ensimmäinen Suomea koskeva historiallinen asiakirja on paavi Aleksanteri III:n Uppsalan arkkipiispalle 1171 lähettämä bulla, joka alkaa sanoilla Gravis admodum (ylen raskas). Ylen raskas oli se apostoliselle istuimelle esitetty valitus, jonka mukaan suomalaiset aina vihollisen sotajoukon ahdistaessa lupaavat säilyttää kristinuskon ja pyytävät sen saarnaajia, mutta vaaran väistyttyä kieltävät uskon ja vainoavat pappeja.” Paavi kirjoitti ruotsiin: “Koska he näin pilkkaavat Jumalaa ja halveksivat kristillistä uskoa ja kun he näin ovat kaksinkertaisesti Helvetin lapsia, ei ole soveliasta, että heille tuottaa vastoinkäymisissä turvaa kristityn nimi, jota he myötäkäymisissä pilkkaavat ja kammoksuvat”. Mesikämmen huomioi tähän väliin, ettei Vatikaani ole tähän päivään mennessä perunut tätä historiallista sanamaagista julistustaan.

Sanamagiaa 1500-luvulta: tri Faust manaa Jyrki Kataista

Toinen sanamaaginen julistus löytyy edesmenneen kotimaisen maagikon, Tapio Kotkavuoren, kirjasta Saatanan mustat nahkasiivet (Voimasana, 2004, s. 188-189, 194). Se liittyy Rothoviuksenkadun kulmaan parillakin tavalla aivan suoraan: “…Kuriositeetilla tarkoitan piispa Rothoviuksen sanoja Turun akatemian avajaisjumalanpalvelussaarnasta vuodelta 1640 CE. Hän lausui: “Kun karhu vangitaan, järjestetään pimeässä kestit, juodaan karhun pääkallosta, äännellään ja muristaan kuten karhu ääntelee. Näin sitten saadaan muka enemmän onnea”. Tällä piispa Rothovius viittasi tietysti esikristillisen perinteen karhukulttiin ja karhunpeijaisiin. Rothoviuksen haluama suunta suomalaisten suhteesta karhuun on reilussa kolmessasadassa vuodessa muuttunut varmastikin suuntaan, josta tämä piispa olisi tyytyväinen. Pyhästä ja kunnioitetusta olennosta karhu on muuttunut iltapäivälehtien kuvaamaksi lähinnä vaaralliseksi ja tunkeilevaksi pedoksi, joka ihmisalueilla nähtyä useimmiten ammutaan hengiltä. Parhaimmillaan karhu tuntuu olevan eläintarhaan teljettynä, jolloin se saa yleisessä mentaliteetissa nallekarhumaisen auran ylleen. Jossain löyhässä kehyksessä tämä heijastelee aivan suoraan sitä keskiaikaista kristillistä

…ja sitten takaisin karhunpesälle.

mentaliteettia, jossa villi ja kesyttämätön luonto ja sen olennot ovat tietyssä mielessä jumalattomia ja Saatanasta. On historiallisesti ironista ja maagisesti sopivaa, että tulen suuremman mustan magian Työskentelyllä lähettämään Vasemman käden polun, joka pitää sisällään myös Suuren Karhun Järjestön käyttämän Karhunmaljan, Suomeen ja vanhalle mantereelle yleisestikin, Rothoviuksenkadulta Turusta” (alaviitteistä: “Paikalta, jossa on muistolaatta sen talon seinässä, josta Mikael Agricola lähetti Suomeen ensimmäisen suomenkielisen ABC-kirjan”).

Mesikämmen pitää viimeisestä lainauksesta kovasti. No niin. Näissä merkeissä pyörä kohti kotia.

Read Full Post »