Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘vankila’

P2P-blogista (aiemmin nimellä Dyslexia) löytyy pari kuvaa Pirjo Honkasalon Vaaran merkki-dokumentista (1978) – tai tarkemmin sanottuna, sen näytöksestä.

Vaaranmerkit

Vaaranmerkit2

Sarvilevyjen sarjakuvista löytyy hauska Pekkaan liittyvä yhden ruudun strippi. Mesikämmenellä oli taannoin ilo kuulla sarjakuvassa mainittuja lauluja. Ne kuulostivat varsin hienoilta ja toivottavasti tulevat vielä levytetyiksikin.

sarvilevytsarjis

Mestari Siitoimen haudalla käy tämän tästä pyhiinvaeltajia. Parin lähiaikoina haudalla käyneen kuva pisti sosisaalisessa mediassa Mesikämmentä silmään.

siitoimenhaudalla

Äskettäin päättyneissä Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoissa oli jälleen Pekka-palkintoja. Hesiodos Foinixin Rivologinen Tutkimusseura lahjoitti voittajalle Siitoin-filmit DVD-trilogian ja Horror Shop lahjoitti voittajalle Pekka-kamee-korun sekä “Saatana elää ja voi hyvin”-t-paidan.

Suomenkielinen Wikipedia-artikkeli Pekasta on laajennettu – ja näköjään tekstin uusijat ovat lukeneet Mesikämmenen Valtakunnanjohtajan elämä-sivuston tarkkaan. Krediittejä tästä ei Wikipediassa tietenkään anneta, vaikka asia on varsin selvä, aina ainoastaan Mesikämmenen blogissa julkaistua artikkelin Pekka-kuvaa myöten.

Pekka noteerattiin äskettäin myös Ylen Turun uutisten yhteydessä. Uusnatsismin nousu Turussa huolestuttaa tutkijaa -jutussa kerrotaan: “Hakaristien ilmestyminen katukuvaan ei ole Turussa uusi ilmiö. Jo 80-luvulla Pekka Siitoin villitsi, 90-luvun aallossa ulkomailta tulleisiin kohdistui kymmeniä väkivallantekoja.” Yle Turku olisi voinut tehdä taustatyönsä vähän paremmin. Pekka Siitoin marssi Turun katukuvassa hakaristilippuineen 70-luvulla. 80-luvulla Pekka vapautui ensiksi vankilasta Kursiivin iskusta saamastaan “yllytystuomiosta” ja sen jälkeen hänen toimintansa keskittyi Naantaliin.

Kymenlaakson Esoteeris-mytologisen seuran Antti Joutsi antoi hienon video-statementin Mesikämmenelle Pekka Siitoimesta.

YouTube-nimimerkki Taikinasuikka on tehnyt videon, jossa Pekan puheita on pastattu Boyd Ricen Total war-taustan päälle. Tätä on odotettu.

Pekkaa palvotaan.

Advertisements

Read Full Post »

Alkuperäinen posti otsikon mukaisesta videosta sisälsi vain yhden kuvakaappauksen ja linkin videoon. Koska joidenkin mielestä tekstit vilisevät videolla liian nopeasti, niin laitetaanpa nyt video kuvina jakoon. Niitä kelpaa hitaampienkin omaa vauhtiaan tavata.

Yksi huomioitava fakta: Videolla mainitaan, että blogissa on pian julkaistu (5.2.2013) jo 300 postia Pekka Siitoimesta. Nykyisellään (13.1.2014) Pekka-juttuja on julkaistu kohta jo 450 kappaletta.

– – –

1

2

3

4

5

6

7

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19

20

21

22

23

24

25

26

27

28

29

30

31

32

33

34

35

36

37

3839

40

41

42

43

44

45

46

47

48

49

50

51

52

53– – –

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1979

Helmikuu

siitoinvankilassa3.2. Kansan Uutiset otsikoi: ”Siitoin riehuu nyt lääninvankilassa” (Mesikämmenen arkistot).

5.2. Apu-lehdessä ilmestyi juttu otsikolla ”Pystyykö Pekka Siitoin levittämään vankilassa fasistipropagandaa?” (Mesikämmenen arkistot).

Maaliskuu

8.3. Turun Sanomat otsikoi: ”Neuvostolehti kehui Suomen hallituspuolueita” (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

20.5. Pekka täytti 35 vuotta.

Kesäkuu

26.6. Turun Sanomat otsikoi: ”Hovioikeus korotti Kursiivin murhapolttotuomiota”. Siitoimen tuomio nousi 5 vuodesta 5 vuoteen 7 kk:n, Seppo Lehtosen tuomio nousi 3 vuodesta 6 kk:sta 4 vuoteen 1kk:n ja kirjepommin lähettäneen Arvi Pohjolan tuomio nousi 8kk:sta 1 vuoteen (Mesikämmenen arkistot).

KDPleima27.6. Entinen SS-mies Viljo Jokivirta kirjoittaa Pekalle, ettei uskalla liittyä KDP:n eikä perustaa itsekään uutta järjestöä. Hän kertoo myös saavansa jatkuvia häirintäsoittoja yms. (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 92, 93).

Heinäkuu

23.7. Siitoin kirjoittaa Tuomiluodolle: ”Luin tässä eilen Hitler-kirjaa. Silmiini sattui mielenkiintoinen kohta. Vuonna 1923 sai Hitler 5 vuoden tuomion poliittisesta vehkeilystä. Minäkin sain RO:ssa 5 vuoden tuomion, myös poliittisista syistä. Hitler oli 34-vuotias, kun hän joutui linnaan. Niin olin minäkin. Hitler täytti vankilassa 35 vuotta. Hitler pääsi vankilasta pois ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin täytti 36 vuotta. Mikäli minä pääsen pois ennen 20.5.1980, niin tämäkin toistuu. Ihmeellistä yhteensattumaa, eikö totta? Tällä saattaa olal jokin ‘maaginen’ merkitys?” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon, omakustanne 2012, 47).

urkkiSiitoimesta on juttu miestenlehti Urkissa (Mesikämmenen arkistot).

Elokuu

Pekka kirjoittaa vankilasta vaimolleen 13.5. kirjatun kirjeen: ”Kaipaan nukkumaan viereesi ja lemmiskelemään sekä lapsia on ikävä. Näissä kirotuissa vankiloissa ei ole ollenkaan huolehdittu intiimeistä tarpeista. Elämme täällä kuin munkit ja apotit. Ei ole ihme, että täällä on paljon homoja ym. häirikköjä kun normaalit toiminnot on estetty. Kyllä minä kestän. Sexuaalisin terveisin, ajatuksissa! Pekka” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 125, 126).

Entinen SS-mies Viljo Jokivirta kirjoittaa 25.5. Pekalle, ettei muiden vankien kanssa kannata liikaa veljeillä ja että Pekka tarvitsee jatkossa uuden puolueensa kanssa korkeaa moraalia (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 99, 100).

Syyskuu

21.9. Pekka kirjoittaa SUPO:lle kirjeen. Siinä hän totesi mm. seuraavaa: ”Tämä oikeudenkäynti oli ellei sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä lasketa, Suomen suurin teatteriesitys, jonka kuiskaajakoppi sijaitsi Moskovassa… En ole eläessäni voinut kuvitella, kuinka tyhmiä ja typeriä voivat olla Helsingin rikospoliisit (…)” Pekka myös mainitsi tilanteen korjaavasta herrasmiessopimuksesta mm. seuraavaa: ”Periaatteessa kyllä hyväksyn ja ymmärrän, että joskus on pakko tehdä poliittisia oikeusmurhia, jos syyllisiä ei löydetä ajoissa. Minun tapauksessani olisi pitänyt sopia asioista herrasmiesten tavoin, eli sopia etukäteen maksettavasta korvauksesta, jos kerran minun on pakko uhrautua tämän rappiotilan tukemiseksi” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 124, 125).

24.9. Pekka kirjoitti Jarmo Salonseudulle vankilasta käsin tapahtuneesta naismetsästyksestään luottamuksellisesti. Pekalla oli kahden naisen kanssa viritys käynnissä kirjeitse. Hän lopettaa kirjeen sanoihin: ”Voi veljet Jarmo, kuinka on jännittävä ‘kesytys’ käynnissä. Molemmat ovat todellisia aatteen rotunaisia. Poden nyt sexuaalisia ahdistuksia, kun ajattelen asiaa hikinen hekuma kasvoillani. Ai ai sentään!” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 127).

urkki2Pekka kirjoitti Urkki-lehteen huomautuksen haastattelustaan lehden heinäkuun numerossa. Huomautus julkaistiin (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

Pekka kirjoittelee vankilasta myös presidentti Kekkoselle. Hän saa yleensä kirjeisiinsä kansliapäälliköltä tai -sihteeriltä ilmoituksen, että kirje on vastaanotettu, muttei muuta. 23.12. Pekka lähetti Kekkoselle 5-sivuisen kirjeen, jossa hän pohtii maan poliittista tilannetta ja omaa osaansa siinä (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 120).

22.12. Pekka saa sähkösanoman Turun lääninvankilaan tukijaltaan. Sähkösanomassa on runo: “Fascisteilla on joulu / juhla armas lapsien / eikä rasita suopo / syyt on olla iloinen” // (Mesikämmenen arkistot).

Yleistä

laillinenlaittomuusJulkaisi kirjoittamansa vihkosen Laillinen laittomuus Suomessa (Kansallis-mytologinen yhdistys, Siitoin-filmi Oy:n offsetpaino, Naantali) ja Rituaali-nimisen vihkosen, joka on suomennos Boris Ivanovin venäjänkielisestä alkuteoksta (Kansallis-Mytologinen yhdistyksen luvalla P-Seura/O.W. Siitoin, Siitoin-filmi Oy:n offsetpaino, Naantali) (Mesikämmenen arkistot).

Pekka kirjoitti itse 12-sivuisen vastineen saamastaan tuomiosta korkeimpaan oikeuteen (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 111, 115).

rituaaliVankilassa Pekka ei voinut ryypätä, mutta hän luki senkin edestä. ”Turun lääninvankilassa kävi Turun kaupungin kirjastoauto. Sinne sai tilata kirjoja, joita ei vankilan kirjastossa ollut. Yks vanha iltanäyttelijäkaveri oli sen kirjastoauton kuljettajana. Mä tilasin kaikki nää 1930-luvun saksalaiset natsikirjat mitä oli suomenkielellä ilmestynyt. Kyllä luin aika paljon vankilassa. Historiaa eniten ja sitten psykologiaa” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 65). Seksielämästään vankila-ajoilta Pekka totesi Nordlingille: ”Siihen aikaan sai tavata vaimoa, muttei panna. Nykyään on vuokrasellit, jossa voi panna. Oli pakko vetää käteen kolme kertaa päivässä, että kunto säilyi. Ellen mä olisi sitä tehnyt silloin ni ei mulla enää kyrpä seisois. Mä oon aina ollut kova kullimies” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 66).

Vankilassa Pekka tapasi Olavi Koskelan, jolla oli vasemmistolainen tausta. Koskela oli joutunut vankilaan polttopulloilla tekimistään iskuista. Miesten tutustuttua Koskela käänsi kelkkaansa ja liittyi Pekan riveihin (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 66).

Vankilassa Pekka teki myös älykkyysosamäärätestin, josta hän sai pistemäärän 128 (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 194).

Turun lääninvankilassa 1979 ollessaan Tappi Suojanen & Pekka Siitoin orkestereineen äänittivät ainakin yhden kappaleen: Pekka peloton (Mesikämmenen arkistot).

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti Siitoimen vankilassaolosta otsikoin ”Johtajilla makea elämä Turun läänillä”. Kansan Uutiset kirjoitti tänä vuonna samasta aiheesta otsikolla ”Eriarvoisuutta Turun läänillä?” (Mesikämmenen arkistot).

myotatuntoaMurskaavasta arvostelusta ja tuomitsemisesta huolimatta Pekalle herui yleisönosastoilla myös myötätuntoa, mistä esimerkkinä “Sääli Pekkaa”-kirjoitus vuodelta 1979 tuntemattomasta lehdestä.

 

– – –

Read Full Post »

Länsimaissa monet ovat inspiroituneet ns. Maya-kalenterin päättymisestä kuluvan vuoden joulukuun 21. päivään. Pessimistisimmissä visioissa tuolloin tulee maailmanloppu, positiivisimmissa taas ihmiskunta alkaa silloin siirtyä toisenlaiseen tietoisuuteen ja ymmärrykseen.

Mesikämmenen blogin on asiaan liittyen todettava, että hengentieteen edesmennyt mestari Pekka Siitoin ei sanonut asiasta mitään. Ei ainakaan suoraan ja selväsanaisesti. Uudelleen perustettu Turun Hengentieteen Seura taas on esittänyt asian tiimoilta oman selväsanaisen näkemyksensä.

Vuoden 2012 joulukuun 21. päivän merkityksen ja tapahtumien sijaan Pekka kyllä yleisesti esitti ennustuksiaan tulevaisuudesta. Pegasos-seuran vuonna 1975 julkaisemasta Selvänäkijät kertovat: Ennustuksia Suomen tulevasta kohtalosta-kirjasesta löytyy Pekan ennustuksia koskien Suomea ja Neuvostoliittoa. Pari Pekan tekemistä ennustuksista on sittemmin käynytkin toteen – Neuvostoliitto on hajonnut ja kokoomuksesta on tullut Suomen suurin puolue.

– – –

Selvänäkijät kertovat-kirjasen esipuhe kertoo, mistä teoksessa on tarkalleen kyse:

Hyvät lukijat,

tuntien velvollisuuteni omalta kohdaltani Suomen kansaa kohtaan, katsoin velvollisuudekseni seuramme puheenjohtajana kustantaa tämän kirjan. Uskon, että tästä kirjasesta on hyötyä monille sellaisille ihmisille, jotka elävät eräänlaisessa poliittisessa epätietoisuudessa. Olen koonnut tähän kirjaan monien suomalaisten ennustajien näkemyksiä asioista. Näitä kaikkia ennustuksia ei ole ennen uskallettu julkaista missään lehdessä poliittisista syistä. Tästä johtuen, eivät ennustajatkaan uskalla antaa omaa nimeään julkisuuteen odotettavissa olevien määrättyjen piirien uhkailujen ja painostuksten vuoksi. Tämä on täysin ymmärrettävää ajatellen ennustajia, koska heidän arvokas työnsä voisi tällöin kärsiä ja mennä jopa hukkaan. Suomessakin on paljon sellaisia selvänäkijöitä, jotka eivät ole julkisesti myöntäneet kykyjään, vaikka he ovatkin hyvin pitkällä näissä asioissa. Henkisten johdatuksien myötä olen kuitenkin onnistunut saamaan suureen osaan heistä yhteyden joten tämän kirjasen julkaisu on näin tullut mahdolliseksi. Mainittakoon, että nämä ennustukset on koottu pääasiallisesti vuoden 1974 ja 1975 aikana, joten tuoreutta ei niiltä puutu.

Tein jokaiselle ennustajalle kahdeksan kysymystä, johon he vastasivat.

Ennen kuin menemme varsinaisiin kysymyksiin, esitän Teille ennen sitä vuonna 1871-1879 Merikarvian kirkkoherrana toimineen pappismies Gustav Nyholmin Raamatun pohjalta tehdyn ennustuksen Googin sodasta, sekä Suomen kohtalosta. Kirkkoherra Nyholm laati tuon ennustuksen yllättävän tarkasti ja siitä saamme lisävalaistusta myös näihin uudemman ajan ennustuksiin. Kirjailija Matilda Roslin-Kalliola kirjoitti nuo Gustav Nyholmin ennustukset muistiin 1876 ja vuonna 1912 ne julkaistiin kirjana turkulaisen virkaveljeni, valokuvaaja Hj. Renvallin kustantamana. Renvall joutui vankilaan, toivottavasti minulle ei käy samoin.

Pekka Siitoin
Pegasos-seuran puheenjohtaja

– – –

Edellä olevan esipuheen viimeisen lauseen voi tulkita niin, että Pekalla oli aavistus, että hän saattaa joutua vankilaan. Kenties hänellä oli asian suhteen aavistus suuntaan tai toiseen, mutta sitä hän ei selkeästi tuonut esiin. Todennäköisimmin Pekka halusi tuolla toteamuksellaan vain laittaa julkaisemaansa opukseensa pientä dramaattista lisäpotkua. Kuten nyt tiedämme, tapahtui vuoden 1977 lopussa Kursiivin isku, mihin yllyttämisestä hänet tuomittiin 1978 viideksi vuodeksi vankeuteen – vain kolmisen vuotta tuon edellä lainatun vankila-kommenttinsa jälkeen.

– – –

Pekka esitti teoksessa ensin esipuheessa mainitun pappismies Nyholmin ennustuksen, minkä jälkeen hän esitti kysymyksiä seuraaville selvänäkijöille: ”Selvänäkijä A. Helsingistä”, ”Selvänäkijä E. Keski-Suomesta”, ”Ennustaja S. Turusta”, ”Selvänäkijä R. Itä-Suomesta”, ”Selvänäkijä J. Helsingistä”, ”Selvänäkijä G. Ruotsista” ja ”Selvänäkijä S. Ruotsista”.

Näistä ”Ennustaja S. Turusta” on Pekka itse. Tämä on selvää valittujen toteamuksien, lauseenrakenteiden, tyylin ja näkemyksien pohjalta. Asiaa tukee myös se, että Pekka vaikutti vielä tuolloin ennen kaikkea Turussa niin valokuvausliikkeensä kuin seurojensa kanssa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Pekka erottautui muista kirjassa olleista tituleeraamalla itseään ”ennustajaksi”, ei muiden tapaan ”selvänäkijäksi”.

Selvänäkijöille esitetyt kysymykset olivat seuraavat:

1. Miten poliittinen tilanne Suomessa tulee kehittymään?
2. Onko Kekkonen ollut Suomelle oikea ratkaisu?
3. Miten eri poliittiset puolueet tulevat menestymään?
4. Minkälainen vaikutus on Neuvostoliitolla Suomeen?
5. Onko pienistä ryhmittymistä hyötyä?
6. Mikä tulee olemaan Neuvostoliiton ja sen satelliittien tulevaisuus?
7. Mitkä asiat tulevat koitumaan Suomen kansan vahingoksi?
8. Voiko Suomen kansa pelastua itsenäisenä kansakuntana, ja jos voi, niin miten?

– – –

Pekka itse (”Ennustaja S. Turusta”) vastasi näihin kysymyksiin seuraavasti:

1. Huonosti, elleivät ihmiset pian ala viisastua tajuamaan sitä, kutka puolueet todella ajavat maan etuja. Ellei ensin ajeta maan etuja, yksityisten etujen kustannuksella joudumme sosialistiseen Suomeen noin 10 vuoden kuluessa. Olemme menossa ansaan, mutta ihmiset eivät tajua totuutta. Mikäli sosialistit saavat vallan, menettävät ihmiset kesämökkinsä ja säästönsä, sekä muut ylimääräiset omaisuutensa. Huonoon suuntaan ollaan menossa. Pahalta näyttää.

2. Ei ole ollut. Kekkonen on tehnyt liikaa sopimuksia ja lupauksia itään. Nämä asiat on salattu ihmisiltä, koska kansa ei olisi niitä hyväksynyt. Kekkonen on aina ollut liian pehmeä poliitikko. Kekkosen pitäisi jo luopua ja pelastaa omalta osaltaan Suomen kansan yhtenäisyys puolueettomasti. Puolueettomuutta julistava Kekkonen ei todellisuudessa ole puolueeton Suomen kansaa kohtaan.

Suurten vaikeuksien ja katastrofaalisten tilanteiden jälkeen tulee Kokoomus Suomen valtapuolueeksi.

3. Suurten vaikeuksien ja katastrofaalisten tilanteiden jälkeen tulee Kokoomus Suomen valtapuolueeksi. Muut menettävät silloin kannatuksensa normaalilla tavalla. Pienet puolueet tulevat häviämään, koska ne vain hajoittavat johdonmukaisen politiikan toteuttamista.

4. Erittäin suuri joka alalla. Rahaa ja painostusta käytetään paljon Suomen muuttamiseksi sosialistiseksi. Tekevät paljon vahinkoa, mutta eivät onnistu, koska heidän maansa joutuu hyvin pian suuriin vaikeuksiin poliittisesti ja taloudellisesti. Voi niitä ihmisparkoja, jotka ryssiä auttavat tässä myyräntyössä. Heidät tullaan kaikki paljastamaan ja tuomitsemaan. Painostuksen onnistuminen on ihmisten oma vika, koska me suomalaiset olemme arkalaisia. Ei meillä todellisuudessa ole mitään pelättävää. Mikäli ryssät tulevat tänne, on kolmas maailmansota valmis.

5. Pienistä ns:sta isänmaanystävällisistä ryhmistä on paljon hyötyä tulevaisuudessa. Nämä ryhmät jäsenineen ja muine kannattajineen voivat paljon auttaa kanssaihmisiään kärsimyksissä. Myös ryhmien määrä ja valppaus takaa sen, ettei anarkia pääse tulevaisuudessa vallalle. Voidaan sanoa, että tällaisten ryhmien opetus ja kasvatustyö myötävaikuttavat positiivisesti isänmaan hengen kehittämisessä.

Satelliittivaltiot vapautuvat ja Venäjä luovuttaa aiemmin miehittämänsä alueet takaisin. Tämä tapahtuu sen jälkeen kun kommunismi on lyöty ja Venäjästä on tullut ns. ”vapaa länsimaa”.

6. Neuvostoliiton tulevaisuus tulee olemaan kehno. Sen johtajat kyllä aavistavat itsekin sen. Tästä johtuen ne suuret Neuvostoliiton viljaostot lännestä. Kommunistit haluavat varastoida viljaa III maailmansotaa varten ja omia vaikeuksiaan ajatellen. Satelliittivaltiot vapautuvat ja Venäjä luovuttaa aiemmin miehittämänsä alueet takaisin. Tämä tapahtuu sen jälkeen kun kommunismi on lyöty ja Venäjästä on tullut ns. ”vapaa länsimaa”. Niille ihmisille käy myös huonosti, jotka ovat olleet liitossa äärisosialistien kanssa.

7. Kurin ja järjestyksen puuttuminen, sekä yrittämisen rankaiseminen liian suurilla velvoitteilla. Vahinkoa aiheuttaa myös se, että melkein aina ns. ”epäpätevät” jäsenkirjakiipijät voittavat paikan haussa todellisen asiantuntijan.

8. Pahalta näyttää nykyisen kehityksen kannalta asioita tarkastellessa. En osaa ennustaa kuinka lähitulevaisuudessa tässä mielessä käy – riippuu ehkä Suomen kansan henkisestä kehityksestä, kuinka asiat alkavat luistaa. Salatieteen mukaan on kohtalossa aina poikkeuksia, jos niin suodaan. Tähän vaikuttavat Jumala ja henget. Meidän tulisi etsiä apua omilta kansallishengiltämme. Kalevalassa on heistä kerrottu. Mikäli unohdamme heidät ja oman kansallishenkemme sekä ennen kaikkea kansallismielisyytemme – tuhoudumme varmasti tavalla tai toisella.

Mesikämmen jättää näiden ennustusten tulkitsemisen lukijoille, mutta heittää esiin huomion siitä, että kun Pekan ennustuksissa ”sosialismin” irrottaa tiukasti Neuvostoliittoon yhdistämisestä ja miettii käsitteen yhteydessä myös EU-politiikkaa, saadaan ennustuksiin mielenkiintoista lisäulottuvuutta.

Neuvostoliiton hajoamisen suhteen on tässä yhteydessä pakko tietysti mainita, että Pekka omalta osaltaan antoi Radio cityn 1985 Uusnatsin kuva-ohjelmassa oman täsmäiskunsa Neuvostoliiton vaikutuksen heikkenemiseen Suomessa, ja siten pienen iskun myös itse rapautuvaan Neuvostoliittoon. Turun Hengentieteen Seuralla on Pekan roolista niin Neuvostoliiton hajoamiseen kuin vuoden 2012 merkitykseen sitten oma vahva näkemyksensä, joka on erikseen käyty juurta jaksain läpi tekstissä nimeltä Iron Siitoin.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka ja Radio city (osa 1, 2).
Iron Siitoin.
Pekan viisauksia.

Read Full Post »

Tällä kertaa Kursiivin iskusta tulee isohko mälli huimaa asiaa. Jutun juoni tiivistyy ja saa sellaisia ulottuvuuksia ja käänteitä, että kasassa on varsin hyvän salapoliisikertomuksen ja salaliittoteoriankin ainekset.

Mitä todella tapahtui? Toimiko Seppo Lehtonen yksin vai ei? Kenelle kuuluivat salaperäiset toiset kengänjäljet Kursiivin tiloissa iskun ajoilta, kuka oli tämä “Joe Doe # 2” jota ei koskaan identifioitu? Toimiko Lehtonen jossain määrin nuoren miehen harkitsemattomasta vimmasta ja oliko Pekalla ollut Lehtosen tyttöystävän kanssa sutinaa? Vai oliko miesten tulehtuneilta vaikuttavat suhteet vain hämäystä ja osa heidän suunnitelmaansa? Onko Kursiivin iskussa mahdollisesti mukana ollut tai olleet Lehtosen avustajat vielä elossa ja vapaana? Oliko Lehtonen vain yksinkertainen syntipukki, joka oltiin käsitelty toimimaan kuin eräänlainen “Manchurian candidate“, jotta Suomelle poliittisesti kiusallinen neuvostoliittovastainen Siitoin saatiin vankilaan? Kuka vuosi tiedon Pekkalan pidätysmääräyksestä ennätysajassa Pekalle? Miksi puolustusvoimat ei nostanut syytteitä Pekan hallussa laittomasti olleista panoksistaan? Mitä poliisi todella teki ja mitkä olivat poliisin suhteet Pekkaan kulissien takana? Oliko Pekan joukoissa muitakin soluttautujia kuin Risto “Abdullah” Tammi? No, vaikka villeimmät ja kieliposkessa tehdyt spekulaatiot Kursiivin iskun tiimoilta jättäisi sikseen, jää jäljelle kuitenkin vielä suuri määrä oikeasti mielenkiintoisia kysymyksiä – kuten kysymykset Lehtosen mahdollisista avustajista.

– – –

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti: “Todistajat: Pekka Siitoin hallitsi Seppoa”. (…) “Tuntui, että Seppo ei päässyt elokuviinkaan ilman Pekka Siitoinin lupaa. Sepon virkistysmatka erääseen hiihtokeskukseenkin peruuntui sen takia, että Siitoin piti sitä aatteen vastaisena. Näin todisti Kursiivin murhapoltosta syytetyn laitosmies Seppo Lehtosen tyttöystävä Virpi Alanen eilen Helsingin raastuvanoikeudessa.”

Mielenkiintoisessa lehtileikkeessä kerrotaan mm. seuraavaa: “Tulipaloa seuraavana sunnuntaina Lehtonen oli vieraillut tyttöystävänsä ja tämän isän kertoman mukaan Alasten kotona Espoossa. – Silloin Seppo esitti lehdestämme Kursiivin paloa käsittelevän uutisen ja sanoi, että hänestä saatetaan tehdä syntipukki, Virpi Alanen kertoi.”

Tuntemattomaksi jäänyt lehti otsakoi: “Kursiivin poltosta syytetyn mielentilaa selvitettiin oikeudessa”. Jutusta selviää mm. seuraavaa: “Lehtonen kieltäytyy myös keskustelemasta Pekka Siitoimesta, vaikka selvästi käykin ilmi Lehtosen pelko ja viha Siitointa kohtaan.”

Uusi Suomi kirjoitti 3.1. 1978: “Syytetyn sormenjäljet Kursiivin palopaikalla”. (…) “Lehtosen avustaja asianajaja Alexander Schichmann ilmoitti päämiehensä epäilevän, että hänet olisi hypnotisoitu tekemään rikos. IKR:n “valtakunnanjohtaja” liikkeenharjoittaja Timo Pekka Olavi Siitoin, synt. 1944 julisti, ettei hänelle ole mitään osuutta Kursiivin asiassa. – Jos minä siellä olisin ollut, en minä omaa teippiäni olisi käyttänyt, Siitoin selitti ja jatkoi. – En minä sentään aasi ole.”

“(…) Lehtonen kertoi mm. nyt muistavansa, että hän oli ollut huoneessa, jonka seinällä oli roikkunut hakaristein koristeltu kivääri ja tuoleissa istunut kaksi miestä. Toinen heistä oli ollut sama ruskeapukuinen mies (Siitoin?), joka istui oikeussalissa. Mies oli antanut hänelle jotakin ainetta käsivarteen ja puhutellut.”

“(…) Kolmannen syytteen mukaan Siitoinin Vehmaalla sijaitsevasta huvilasta oli takavarikoitu 1470 rynnäkkökiväärin patruunaa ja 300 paukkupatruunaa, joihin Siitoinilla ei ollut hallussapitolupaa.”

Tiedonantaja otsikoi 4.1. 1978: “Fasisteille vaaditaan ankaraa rangaistusta”:

Tiedonantaja kirjoitti 6.1. 1978: “Esitys fasisti-järjestön lakkauttamisesta”:

Samassa Tiedonantajan numerossa otsikoitiin myös “Murhapoltto osoitti fasismin vaaran”:

Suomen Kuvalehti kirjoitti 6.1. 1978: “Naantalilainen liikemies Pekka Siitoin, 33, symbolisoi sitä, mikä meillä, Pariisin rauhansopimuksen perusteella on kiellettyä ja siksi silmällä pidettävää. Hän on fasisti eikä sitä kiellä. Pikemmin hän on siitä ylpeä ja pitää tärkeänä, että asiasta puhutaan.”

Tiedonantaja kirjoitti 10.1. 1978: “Kursiivin palon tutkimuksissa pahoja aukkoja” (…) “Moni Tiedonantajajan kirjapainon murhapolttoon liittyvä asia on edelleen hämärän peitossa. Kuukauden kestäneen työn tuloksena syntynyt yli 200-sivuinen Helsingin rikospoliisin tutkintapöytäkirja jättää monia kysymyksiä vastaamatta. Fasistisen Isänmaallisen Kansanrintaman rahoittajista, sen taustavoimista ja yhteyksistä ei poliisin pöytäkirjoissa ole tietoja. Myös monet rikoksen suorittamiseen liittyvät seikat ovat jääneet avoimiksi.”

“(…) Sen puolesta, että murtautujia olisi ollut useampia, puhuu moni seikka. Ensinnäkin kirjapainoon oli kannettu melkoinen määrä tavaraa. Sinne oli viety pommi, nesteellä täytetty muovikanisteri ja Marco-pullo, jotka jäivät ehjiksi, sekä vielä astiat, joissa kuljetettiin kirjapainon sisätiloihin ne palavat nesteet, joilla oli valeltu mm. paperivarastoa ja seiniä ja kirajapainon seiniä kolmanteen kerrokseen saakka. Toinen seikka, joka viittaa useampaan murtautujaan, on se, että kirjapainon sisätiloissa oli tehty paljon. Oli mm. sytytetty pommin sytytyslankaa ja vielä kierretty talo ja maalattu ulkopuolelle oveen hakaristi. Kaikki tämä on vienyt paljon aikaa. Ja on otettava huomioon, että se tapahtui pimeänä syysyönä täysin pimeissä tiloissa. Sytyttäjä tai sytyttäjät ovat siis tarvinneet valolähdettä. Seppo Lehtosen jalanjälkien lisäksi rikospaikalta löytyi muita jalanjälkiä. Niiden alkuperää ei ole pystytty selvittämään.

Jutussa myös todetaan, että “heti rikoksen tapahduttua poliisin edustajat totesivat, että kyse on erittäin taitavasti tehdystä rikoksesta, jota yksi ihminen tuskin kykenee suorittamaan.”

Eräs mielenkiintoinen kysymys herää luettaessa listaa kuudesta mainitusta epäillystä. Nimien joukossa on myös “turkulainen entinen ompelija Mirjam Ramström, 43”, jonka on kerrottu osallistuneen IKR:n toimintaan. Onko tämä nainen sukua kuuluisalle Thelma Ramströmille, josta Pekka oli ottanut valokuvaliikkeessään palkittuja kuvia?

Sama Tiedonantajan numero jatkoi: “Timo Pekkala on kuulusteluissa tunnustanut, että Pekka Siitoin, Seppo Lehtonen ja hän itse ovat lukuisia kertoja suunnitelleet useiden kommunististen kohteiden räjäyttämistä. Kursiivin lisäksi listalla on ollut Kansan Uutisten toimitus ja useita SKP:n piiritoimistoja. Pekka on tunnustanut myös sen, että “järjestöllä” eli Isänmaallisella Kansanrintamalla on syksyllä jo melko pitkään ennen Kursiivin polttoa ollut hallussaan pommi. Muut todistajat ovat vahvistaneet tällaiset puheet.”

(…) “Muukalaislegioonassa koulutusta hankkinut Pekkala on esiintynyt asiantuntijana ja esittänyt useampia vaihtoehtoisia tapoja valmistaa pommeja.

(…) Pekkala on se IKR:n jäsen, jonka television Veckans Puls-ohjelmassa sanoi olevansa valmis kaikkiin laillisiin ja laittomiin keinoihin, jopa aseelliseen toimintaan, kommunismin tuhoamiseksi. Poliisikuulusteluissa Pekkala on vahvistanut, olevansa edelleen samaa mieltä.”

Samassa artikkelissa puitiin myös IKR:n jäsenten hallussa olevia tulenosoitussoihtuja, joista yhtä oltiin käytetty kirjepommina SDNL:n Vaasan piiritoimistoa vastaan, sekä Siitoimen hallussa olevaa asevarastoa. Esiin nostetaan myös tieto, että Siitoin oli saanut tiedon tuntemattomalta lähteeltä vain tunti Kursiivin iskun jälkeen. Tiedonantaja kirjoitti:

“Kirjapaino Kursiivi sytytettiin tuleen tuleen aamuyöllä 26. marraskuuta. Palokunta sai hälytyksen klo 6.18. Vain vajaa tunti myöhemmin eli klo 7.00-7.10 Pekka Siitoin soitti fasistijärjestönsä jäsenelle Esa Tabermanille ja pyysi tätä hoitamaan järjestön koulutuspäällikön Timo Pekkalan “maan alle”. Siitoin kehotti Tabermania välittämään Pekkalalle sanan, että tämä on etsintäkuulutettu. Pekkalan oli määrä hankkiutua “maan alle” eli poliiseja piiloon. Katoaminen ei kuitenkaan onnistunut. Pekkala pidätettiin maanantaina 28. marraskuuta. Hän on Seppo Lehtosen ja Pekka Siitoimen kanssa syytettynä Kursiivin palosta.”

Tämän jälkeen jutussa käydään läpi Siitoimen Lehdolle ja Pekkalalla valehdellut alibit, sekä sitä, miten pian Kursiivin iskun jälkeen IKR jatkoi toimintaansa:

“Poliisin tietojen mukaan Siitoinin liikkeessä pidettiin tiistaina 29. marraskuuta eli kolme päivää tuhopolton jälkeen kokous, jossa oli joitakin Siitoinin lähimpiä miehiä. Selvityksen mukaan juuri Siitoin oli tässä tilaisuudessa vaatinut kommunistien toimintapisteitten tehokasta häirintää. Häirintä olikin tähän aikaan hyvin vilkasta. Moniin SKP:n ja muiden demokraattisten järjestöjen toimistoihin ja tilaisuuksiin tuli soittoja tai kirjelappuja, joissa uhattiin räjäytyksillä ja yksityisiin ihmisiin kohdistuvalla väkivallalla. Kokouspäivänä eli 29. marraskuuta Siitoinin johtamat fasistit häiritsivät Turussa järjestettyä rauhanmarssia.”

Tiedonantaja kirjoitti 12.1. 1978: “Etsintäkuulutus vuoti fasistijohtajalle. Varoittiko poliisi Siitointa etukäteen?”

“(…) Turun poliisin osastonjohtaja Nyström kiistää, että hänellä tai Turun poliisilla olisi mitään osuutta Timo Pekkalan etsintäkuulutusta koskeneen tiedon vuotamiseen fasistijohtaja Pekka Siitoinille.”

“(…) Eilisessä Tiedonantajassa julkaistussa lausunnossa Helsingin poliisin apulaisosastonjohtaja Väinö Rantio myönsi vuodon tapahtuneen, mutta ei kertonut mikä taho siihen oli syyllistynyt. Helsingin poliisijohto luonnehtii etsintäkuulutustiedon vuotamista Siitoinille “tapaturmaksi.”

“(…) Siitoin itse on useissa yhteyksissä kehunut yhteyksillään poliisiin, muun muassa Turun poliisiin. Vielä viime syksynä fasistit saivat vapaasti jakaa lentolehtisiään Turussa ilman että poliisi olisi asiaan puuttunut.”

“(…) Rantion mukaan Helsingin poliisi on tietoinen siitä, kuka tai mikä taho Siitoinille oli vuotanut. “Täältä tieto ei kuitenkaan mennyt”, Rantio vakuuttaa. Etsintäkuulutusta koskeneen tiedon vuotaminen auttoi monella tavalla fasisteja ja vaikeutti murhapolton selvittämistä. Tästä huolimatta poliisi ei tiettävästi ole ryhtynyt toimenpiteisiin vuodon takana ollutta tai olleita vastaan.”

Helsingin Sanomat kirjoitti 17.1. 1978: “Kursiivin syytetyillä kaunoja keskenään. Oikeus kuuli Siitointa suljettujen ovien takana.” (…) Suljettujen ovien takana käydystä keskustelusta laadittiin lyhyt selonteko, jonka mukaan Pekka Siitoin ja laitosmies Seppo Lehtonen riitaantuivat lokakuussa naisasioista.”

Samassa jutussa kerrottiin myös seuraavaa:

“(…) Oikeudessa Siitoin kertoi Lehtosen kiristäneen häntä kertomaan kuulusteluissa valhetta. Kiristämiseen Lehtonen käytti Siitoimen mukaan jotain naisjuttua.”

“(…) Todistaja kertoi tutustuneensa myös Lehtoseen. Vajaa viikko ennen Kursiivin paloa todistaja oli tavannut Lehtosen Naantalissa. Tällöin Lehtonen oli uskonut hänelle salaisuuden. Lehtonen oli päättänyt siirtää Turun Taidemuseon mäellä seisovan Lenin-patsaan kuorma-autolla Aurajokeen. Todistaja ei pitänyt Lehtosen puheita hulluina.”

Tiedonantaja otsikoi 13.1. 1978: “Uutta aineistoa fasistien toiminnasta”. Jutussa todettiin mm. näin: “Kirjapaino Kursiivin murhapoltto tapahtui 26. marraskuuta. Fasistien tarkoituksena oli räjäyttää koko rakennus ihmisineen ilmaan. Painoon asetettu pommi ehdittiin kuitenkin purkaa ennen räjähdystä.”

Tiedonantaja otsikoi 17.1. 1978: “Fasisteille vaaditaan ankaraa rangaistusta”.

Sama juttu jatkoi: “Lehtosen syyllisyys tekoon on selvitetty vedenpitävästi samoin kuin Siitoinin ja Pekkalan osuus yllyttäjinä, Suonperä totesi. Edelleen hän totesi, että on täysin mahdollista, että Siitoin on itse ollut paikan päällä rikosta suorittamassa. Hänen Naantalissa olonsa rikosyönä on vain Siitoinin vaimon lausunnon varassa.”

“(…) Tutkintapöytäkirjat osoittavat myös, että Siitoin on antanut fasistijärjestönsä jäsenille ohjeen kertoa poliiseille hämäystarkoituksessa “henkimaailman asioista”. Lehtonen rupesi noudattamaan tätä ohjetta heti huomattuaan, että poliisilla oli pitävät todisteet hänen syyllisyydestään.”

“(…) Kuulusteluissa Siitoin on väittänyt, ettei hän varhain aamulla 26.11. tiennyt mitään koko murhapoltosta. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan “kuulusteltava halusi vielä tehostaa väitettään toteamalla, että palon sytyttäjä tai sytyttäjät ovat olleet tuolloin vasta matkalla Helsingistä Turkuun”. Oikeuden puheenjohtaja sai Siitoinin suun loksahtamaan kysymällä, mistä hän tiesi sytyttäjien olleen tulossa juuri Turkuun.”

Artikkelissa myös kerrottiin, että oikeudessa oltiin Siitoimen ja Lehtosen riitaantumista kyseenalaistettu seuraavin perustein:

“Suonperä kuitenkin osoitti poliisitutkintapöytäkirjoihin vedoten, että Lehtonen oli mm. 29.11. eli kolme päivää murhapolton jälkeen yhdessä Siitoinin kanssa suunnittelemassa jatkotoimenpiteitä. Siitoinin liikkeessä pidetyn kokouksen jälkeen Siitoin ja Lehtonen menivät vielä yhdessä häiritsemään Rauhanpuolustajain järjestämää fasisminvastaista mielenosoitusta.”

“(…) Edelleen Suonperä puuttui jutun poliisitutkimuksessa ilmenneisiin puutteisiin, mm. siihen, ettei ole selvitetty, ketkä muut kuin Lehtonen ovat olleet mukana Kursiivissa murhapolttoa ja räjäytyksen yritystä suorittamassa.”

“(…) Pekka Siitointa puolustaa oikeudessa asianajaja Raimo Iivarinen, joka on tunnettu kokoomuslainen. Hän on mm. kokoomuksen varavaltuutettu Turun kaupunginvaltuustossa. Iivarinen hoitaa myös muita Siitoinin asioita”.

“(…) Hämmästystä herätti myös se, että puolustusvoimilla ei ollut mitään vaatimuksia jutussa, vaikka Siitoinilla oli ollut hallussaan puolustusvoimain omaisuutta, mm. lähes 1500 rynnäkkökiväärin patruunaa ja laatikollinen tulenosoituspanoksia. Ne on epäilemättä varastettu, mutta puolustusvoimilla ei silti ole vaatimuksia.”

Kansan Uutiset kirjoitti 17.1. 1978: “Fasismista” (…) “Onko kyseessä vakava oikeistovaara vai pienen tärähtäneen ryhmän puuhailu”.

Tiedonantaja otsikoi johonkin väliin: “Poliiseja fasistien ampuma-harjoituksissa”. (…) “Kaksi tamperelaista poliisia on osallistunut Pekka Siitoinin johtaman fasistijärjestön ampumaharjoituksiin. asian on paljastanut yksi järjestön jäsen keskusrikospoliisin kuulusteluissa.” Poliisi ja Suopo nostettiinkin oikeudenkäynnissä myöhemmin esiin melko mielenkiintoisesti, mistä tulee olemaan lisää tämän juttusarjan myöhemmissä osissa.

Uusi Suomi uutisoi 18.1. 1978: “Siitoin siirtyy tutkimaan mytologiaa”. Pitkä ja varsin kattava artikkeli sisältää mm. seuraavia mielenkiintoisia yksityiskohtia:

(…) “Istunnossa kävi ilmi, että IKR:n “valtakunnanjohtaja”, liikkeenharjoittaja Timo Pekka Olavi Siitoin, synt. 1944, oli kuulusteluissa vakuuttanut poliisille, että hän jättää politiikan ja siirtyy tutkimaan kansallismytologiaa.”

“(…) Toinen syytetty rakennusmaalari Timo Samuli Pekkala, synt. 1956, taas kertoi karanneensa muukalaislegioonasta ja marssineensa 300 kilometria autiomaan halki Etiopiaan ja joutuneensa siellä vakoilijaksi epäiltynä putkaan. Kahden ja puolen kuukauden kuluttua Pekkalan oli onnistunut lopulta salateitse toimittaa kirje Suomen lähetystöön ja sen avulla hankkia itselleen vapaus ja paluuliput kotimaahan.”

“(…) Siitoinin avustaja asianajaja Raimo Iivarinen epäili vastineessaan, että kysymyksessä saattaa olla provokaatio. Hän katsoi, ettei ehdotonta näyttöä siitä, että Lehtonen olisi syypää Kursiivin paloon, ole vielä esitetty. Iivarinen huomautti siitäkin, että kaikki IKR:n jäsenet on esitutkinnassa kuulusteltu, eikä kukaan heistä ole väittänyt Siitoinin yllyttäneen väkivaltaan. Kirjelmän mukaan on myös otettava huomioon, että teko on tehty mahdollisesti kostoksi ja Siitoinin mustamaalaamiseksi. Ilmoitettuaan Lehtosen ja kolmannen syytetyn rakennusmaalari Timo Samuli Pekkalan, synt 1956, kuuluneen kommunisteihin Iivarinen arveli, että nämä on ehkä tarkoituksella solutettu järjestöön, jotta Siitoin saataisiin syytteeseen teosta, josta voi joutua 5 vuodeksi vankeuteen.

“(…) Esitutkinnassa Siitoin oli joutunut tunnustamaan, että hän oli valehdellut. Hän oli näet järjestänyt alibin Lehtoselle. Siitoin oli vakuuttanut poliisille tietävänsä, että Lehtonen oli ollut marraskuun 26. päivän vastaisen yön yli Kursiivin paloa edeltäneen yön kotonaan. Siitoinin mukaan Lehtonen oli lähtenyt matkalle ja vaatinut Siitoinia todistamaan vallan muuta. Oikeudessa Siitoin pyysi istuntosalin tyhjentämistä, jotta oikeus saisi kuulla syyn. – Mennään intimiteettisuojan alueelle, hän selitti. Oikeus päättikin kuulla Siitoinia suljetuin ovin ja ilmoitti sen jälkeen Siitoinin väittäneen Lehtosen uhkailleen häntä naisasioilla.”

” (…) Kun Suonperä tiedusteli Siitoinilta, mitä eräässä IKR:n kokouksessa oli keskusteltu, Siitoin ilmoitti: – Naisista, Suur-Saksan armeijan tulevaisuudesta ja niistä vahingoista, joita kommunistit toiminnallaan ovat tälle maalle aikaansaaneet.”

“(…) Todistaja kertoi, että Hengentieteen Seuran kokouksista oli väki kohta vähentynyt, kun politiikka vedettiin toimintaan mukaan. Suopokin oli pian sen jälkeen kiinnostunut asiasta, ja sen miehet käyneet kerran viikossa hakemassa julkaisuja. Siitoinin suu levisi leveään hymyyn ja hän taputteli tyytyväisenä käsiään, kun hän kuuli todistajan kertovan Lehtosen suunnitelmista. Todistaja näet sanoi Lehtosen ilmoittaneen marraskuussa, että hän aikoi kuljettaa Leninin patsaan Turun taidemuseon edestä Aura-jokeen.” (Mainittu Leninin patsas on muuten edelleen Turun taidemuseon edessä. Mesikämmen on sitä mieltä, että sille parempi paikka voisi todellakin olla Aurajoessa).

“(…) Siitoin oli todistajille valittanut, ettei hän pelkää kommunisteja, vaan omia miehiä. Niinikään Siitoin oli todennut Lehtosen tulleen hulluksi ja sanonut, ettei hänen kanssaan voi enää asua samassa talossa. Lehtonen olikin sanottu irti talonmiehen toimestaan ja poistettu pari päivää myöhemmin IKR:n jäsenluettelostakin.”

“(…) Toimistoapulainen selitti Siitoinin sanoneen, että hän on ehdoton johtaja. Mitä hän määrää, se tehdään. Todistaja selitti kuitenkin, ettei se mitään merkinnyt. Ainoa määräys oli ollut, mihin mennään nukkumaan.”

Lopuksi vielä pieni kevennys: Sanaristikko Hymy-lehdestä vuodelta 1978. Pekan kuva on ristikossa ylhäällä, äärioikealla (sopiva paikka!). Kuva ristikosta on Pekan omista arkistoista, joten kaikella todennäköisyydellä ristikko on myös Pekan itsensä täyttämä.

Read Full Post »

Mesikämmen on seurannut pitkään Leon Kosmos-nimellä esiintyvän henkilön kirjoituksia tämän Lemurian Kosminen Muna-blogissa. Kosmoksen tekstit ovat ruokottomuudessaan enimmäkseen kosmisen levottomia ja huvittavia, pesten siinä sarjassa mennen tullen vaikka Jussi Parviaisen kohutut blogitekstit, mutta joiltain osin Mesikämmenen arvomaailmasta käsin Kosmoksen jutut ovat myös hyvinkin vastenmielisiä. Vaikka Kosmoksen teksti on sen verran lennokasta, että sitä ei voi aivan kokonaan tosissaan ottaa, niin pistää kuitenkin miettimään, missä määrin teksteissä on totuuden siementä. Meitä kun on todella moneksi. Leon Kosmoksesta Mesikämmenelle tulee mieleen omalaatuinen kudelma Ranskan muukalaislegioonan sotilasta, Pekka Siitointa, G.G. Allenia, paroni von Münhausenia ja Markiisi de Sadea.

Seuraavan haastattelun tekemisen järkevyyttä tuli karhunpesässä pohdittua muutamaan kertaan, mutta lopulta sähköposti kiikutti herra Kosmokselle tukun kysymyksiä. Vastaukset ilmestyivät sähköpostilaatikkoon vajaan viikon sisään. Osa haastattelun vastauksista oli niin härskejä tai yleisesti törkeitä, että Mesikämmen katsoi viisaimmaksi ensimmäisen kerran koskaan sensuroida haastattelemaltaan henkilöltä saamiaan vastauksia. Vielä vastausten pienen editoimisen jälkeenkin haastattelun julkaisun järkevyyttä tuli mietittyä. Yleisenä disclaimerina tässä vielä alleviivattakoon, että Mesikämmenen blogi irtisanoutuu monista Leon Kosmoksen näkemyksistä. Mikäli lukija ei halua lukea monin tavoin vallitsevien hyvien tapojen ja arvojen vastaisista näkemyksistä, hänen kannattaa lopettaa tämän tekstin lukeminen tähän. Tästä eteenpäin lukeminen tapahtuu lukijan omalla vastuulla.

Mesikämmenen blogi on julkaissut seuraavan haastattelun kutakuinkin siinä samassa hengessä, kuin missä antropologi Mary Douglasia kiinnosti puhtauden ja vaaran käsitteet – kulttuurisesti meillä on tietynlainen käsitys siitä mikä on puhdasta, likaista, turvallista, vaarallista, sopivaa, epäsopivaa, jne. Kulttuuriset raja-ilmiöt ovat hyvin mielenkiintoisia juuri siksi, että ne kertovat paljon siitä, miten me määrittelemme todellisuuttamme. Miettimällä näiden määrittelyjen perusteita voi oivaltaa paljon niin vallitsevasta kulttuurista kuin itsestäänkin. Oli Leon Kosmosken hahmo ja jutut sitten totta tai fiktiota, niin reaktiomme niihin ovat miettimisen arvoisia.

Lusiferin soldaatti Leon Kosmos puhuu!

Kuka olet ja mitä teet? Kerro jotain myös taustastasi. Sinulla on omien sanojesi mukaan palkkasotilaan taustaa, missä olet palkkasotilaana toiminut?

Minä olen Leon Kosmos. Olen alfauros, Lusiferin soldaatti, sadomaagikko, hengentieteiden kenttätutkija, vapaamuurari, yksityisyrittäjä, huoripukki, viinamäen mies, kansallissosialisti, sovinisti, rasisti ja reservin upseeri. Olen neljännen polven raisiolainen. Olen koko ikäni tutkinut ja harjoittanut okkultismia ja hengentieteitä. Nuorempana toimin palkkasotilaana pääasiassa Afrikan mantereella, Rhodesiassa ja Etelä-Afrikan tasavallassa. Koska onnensoturin työkuva on sangen vaihteleva, olen myös tehnyt lyhyempiä työrupeamia Lähi-Idän ja Indokiinan kriisipesäkkeissä. Vanhemmiten olen keskittynyt alan konsulttitoimintaan, sillä päteville ammattisotilaille on aina enemmän kysyntää kuin tarjontaa.

Pidät paljon huomiota saanutta blogia Lemurian Kosminen Muna. Mihin pyrit blogin pitämisellä? Millaista palautetta olet saanut suorasanaisista ja poliittisesti epäkorrekteista kirjoituksistasi ja videoistasi?

Haluan saattaa suuren yleisön tietoisuuteen harvemmin tunnettuja hengentieteen ilmiöitä sekä samalla kertoa näkemyksiäni elämästä. Esimerkiksi demonien manaamisesta on sangen vähän autenttista materiaalia saatavilla ja pidän tärkeänä, etä ihmiset saavat oikean kuvan tapahtumien kulusta viihdeteollisuuden esittämien täysin vääristyneiden mallien sijasta. Olen saanut runsasti palautetta ja miltei poikkeuksetta se on ollut rohkaisevaa. Kristikansalta olen saanut pääasiassa haistatteluja ja tappouhkauksia, olipa joku ottanut asiakseen lähettää Isä-Jumalan siunauksen kanssa veriset bokserit postilokerooni. Myöskin runsaasti pillua on tätä kautta herunut, niin itselleni kuin kanssalusiferisti Kaasu-Vataselle, mikä tuo suuresti lisäarvoa blogin pitämisen.

Oletko hullu?

Tämän asian pohtiminen ei kiinnosta minua lainkaan. Mielenterveys on seikka, joka määräytyy ympäristön normien mukaan. Olen kieltämättä ollut mielisairaalassa muutamaan otteeseen elämässäni, mutta koen silti itseni huomattavasti terveemmäksi kuin moni terveenkirjoissa oleva. Hengentieteisiin vihkiytyneet ihmiset tapaavat muutenkin altistua melkoisille henkisille paineille ja koska tämänkaltaiset ihmiset ovat miltei poikkeuksetta psyykeeltään kovin herkkiä, niin tästä ennemmin tai myöhemmin seuraa henkistä ylikuormitusta, joka ilmenee juurikin mielen oireiluna.

Onko tarinoissasi tai YouTubeen itsestäsi laittamassa videossa yhtään liioittelua?

Ei. Jokainen sana on täyttä totta. Kaikki mainitsemani asiat ovat todella tapahtuneet. Lusiferia on palvottu suvussani useiden sukupolvien ajan. Koska harjoittamiini sexuaali- ja sadomaagisiin menoihin kuuluu olennaisesti sangen runsas parittelu ja varsinkin neitsyyden vieminen Lusiferin kunniaksi, niin tätä kautta minulle on kertynyt hyvinkin runsaasti naisseikkailuja ja jälkikasvua. Otollisimmat poikalapset olen vihkinyt sukuni perinteiden mukaisesti Lusiferin palvelijoiksi jotta he aikanaan siirtäisivät tämän perinnön jälkeläisilleen. Varsinkin mainostamani sadomaaginen spermapankki on tuonut runsaasti tilaisuuksia levittää väkevää arjalaisen alfauroksen perimää.

Onko tekstejäsi tulossa joskus kirjana?

Voi olla, että julkaisen postuumisti muistelmani, sillä ne tulevat sisältämään hyvin tulenarkaa materiaalia ja järkyttäviä paljastuksia maailman poliittisista ja taloudellisista vaikuttajista, enkä halua yhtään enempää ongelmia Supon kanssa kuin minulla juuri nyt on. Toki jos joku on kiinnostunut kustantamaan hengentieteellisiä kirjoituksiani, ei minulla suinkaan ole mitään sitä vastaan. Kirjoitan toki jatkuvasti reportaasheja ja lehtiartikkeleita hengentieteen ja sadomagian kenttätutkimuksistani alan julkaisuihin, mutta nämä kirjoitukset ovat enemmän suunnattuja muille hengentieteen tutkijoille enkä usko niiden niinkään kiinnostavan blogini lukijoita.

Oletko ollut vankilassa tai saanut sakkotuomioita värikkään elämäsi aikana?

Kyllä. Olen saanut useita sakkoja pahoinpitelyistä, poliisille niskoittelusta, kirkkorauhan rikkomisesta, exhibitionismista ja muista pienistä rikkeistä. Vankilassa en hyvin väljästi tulkittuna ole ollut, siitä saan kiittää asemaani vapaamuurareissa ja hyviä yhteyksiäni poliisin päällystöön, mutta putkassa olen istunut oman osuuteni ellei enemmänkin. Tämä osin kertoo enemmän yhteiskunnasta jossa elämme kuin minusta, sillä nyrkkitappelut, taxijonossa painiminen ja muu humaltunut riehakas ilonpito kuuluu normaaliin miehisen miehen elämään.

Siitä ei ole järin pitkää aikaa, kun tällaisista sanktioista päätettiin ase kädessä vapaiden miesten kesken käräjäkivillä. Minulle kelpaa tämä malli edelleen sangen mainiosti. Kaikki on mennyt päin helvettiä sen jälkeen, kun naisille annettiin ääni- ja puheoikeus ja heidät päästettiin pois keittiöstä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Naisen paikka on kulkea konttaamalla makuuhuoneen ja keittiön väliä peräaukko rasvattuna ja mittavalla dildolla varustettuna.

Miten kommentoit Suomen presidentinvaalien 2012 tulosta?

Tämä seikka on täysin yhdentekevä. Koko parlamentaarinen demokratia on ja on aina ollut silkkaa silmänlumetta, jolla pidetään tavallisten ihmisten kaltaiset tuotantoeläimet tyytyväisenä. Presidentit, hallitukset, viranomaiset, näillä tahoilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista valtaa. Todellinen valta tässä maailmassa on ollut jo pitkään pienellä joukolla rikkaita pankkiirisukuja, kirkonmiehiä ja kuninkaallisia sekä heidän hännystelijöillään. Nämä ovat Saatanan palvelijoita ja ihmiskunta on ollut heidän vallassaan tuhansien vuosien ajan.

On kerrassaan naivia kuvitella, että nämä kansakuntien todelliset hallitsijat sallisivat edustuksellisen demokratian, jos sillä tavoin olisi pienintäkään mahdollisuutta vaikuttaa maailman tilaan.

Presidentti on pelkkä käsinukke, joka nyrkki perseessään puhuu isäntänsä eli satanistisen rahaeliitin suulla. Tässä katsannossa olisi Haavisto ollut kieltämättä parempi presidentti. Toisaalta Sauli Niinistö on mielestäni selkeästi Saatanan vallassa, onhan hän todistetusti osallistunut rahavallan perinteisiin jo vuosituhansia jatkuneisiin satanis-okkulttisiin menoihin, jonka kulissina toimii tällä vuosisadalla Bilderbergin kokous. Siellä tämä edellä mainittu satanistinen rahaeliitti harjoittaa lapsiuhreja, vampirismia, kannibalismia ja homosexuaalisuutta sekä huumehuuruisia sexiorgioita, joissa Saatanan kunniaksi harjoitetaan kaikkia tunnettuja perversioita ja poltellaan pieruja.

Kuulut Turun Hengentieteen Seuraan ja sen sisäiseen Lucifer Looshiin. Mitä kautta päädyit seuraan ja miksi liityit juuri sen Lucifer Looshiin?

Liityin seuraan, koska tunsin aikanani paljon seuran aktiivijäseniä, mutta en koskaan tullut liittyneeksi itse. Harkitsin asiaa, mutta seura yllättäen lakkautettiin. Nyt kun seura on perustettu uudelleen, en nähnyt mitään syytä aikailla. Lusiferin looshin valitsin, koska ole vakaumuksellinen Lusiferin palvelija ja sitä olen ollut koko ikäni. Näinä aikoina Lusiferin alamaiset muutoinkin kerääntyvät yhteen sankoin joukoin, sillä merkit ovat selvät, Lusiferin aika on koittava ja se tulee tapahtumaan pian. Silloin on jokaisen valittava puolensa ja niin on julistettu, että hänen ensimmäiset lapsensa tulevat olevaan Herrallemme otollisimpia. Maailmanpiiri on siirtymässä hyvin pitkään kestäneestä Saatanan ajasta Lusiferin aikaan, jolloin koittaa ihmiskunnan uusi kultakausi. Haluan omalla toiminnallani olla edesauttamassa tätä tapahtumaa.

Uskotko oikeasti henkivaltoihin vai ovatko ne vain jonkinlainen runollinen konteksti, johon saa kätevästi puettua monenlaista aikuisen miehen kohellusta?

Uskon vakaasti pyhään kolminaisuuteen, eli Isä-Jumalaan, Lusiferiin ja Saatanaan. Vaikka minun herrani on Lusifer, niin arvostan suuresti myös muita kolminaisuuden osia. Henkimaailma on yhtä todellinen kuin reaalitodellisuus, ellei enemmänkin. Vaikka suurin osa ihmiskunnasta ei ole kykenevä sitä havaitsemaan, me henkisesti kehittyneemmät ja salatieteisiin perehtyneet vanhemmat sielut elämme yhtälailla eetteriulottuvuudessa kuin täällä reaalitodellisuudessa. Henkivallat ja henkimaailma ovat totisinta totta sanan varsinaisessa merkityksessä ja profetioin, että kovan kohtalon tulee sellainen ihminen saamaan, joka ei tätä seikkaa ymmärrä.

Turun Hengentieteen Seura pitää hyvin matalaa linjaa jäsenistään, mutta olen ymmärtänyt, että seuralla on jo nyt jäseniä melkein saman verran kuin kultaisella 70-luvulla. Tiedätkö, tai voitko kertoa, pitääkö tämä paikkansa?

Kyllä, näin on asia. Tämän seikan voin seuran toiminnasta paljastaa. Turun Hengentieteen Seuran sisäpiiriläisenä voin vahvistaa, että jäsenmäärä lisääntyy koko ajan ja uskonkin, että pian olemme sangen merkittävä yhteiskunnallinen taustavaikuttaja. Erilaiset salaseurat käyttävät muutenkin maailmanlaajuisesti huomattavaa taloudellista ja poliittista valtaa, eikä ole suinkaan sattuma, että tahot jotka yrittävät näitä valtakeskittymiä julkituoda ja paljastaa leimataan hörhöiksi salaliittoteorioiden kannattajiksi. Kuulun Turun Hengentieteen Seuran lisäksi vapaamuurareihin sekä muutamiin kansainvälisiin salaseuroihin, joista en voi enkä halua enempää kertoa.

Seura ilmoitti viime vuonna pitäneensä kesäretriitin seuraan kuuluvan Kaasu-Vatasen kesäresidenssillä. Olitko paikalla, ja jos olit, niin miten retriitti sujui? Harjoitettiinko retriitillä sellaisia mustia messuja metsässä, joista Pekka Siitoin teoksissaan Musta Magia I & II on kirjoittanut? Miksi retriittiin osallistujille suositeltiin “voimassaolevaa henkivakuutusta”? Kuka voitti soramontturallin?

Kyllä, olin paikalla, kuin myös Kaasu-Vatanen ja kenttäsika Päivi-Maria. Kaikki sujui vallan mainiosti, sillä miestapoilta säästyttiin. Joimme runsaasti viinaksia ja olutta, paistoimme makkaraa, ammuimme pilkkaan, löimme välillä miespainiksi roomalais-kreikkalaisittain ja harmonikkamusiikki soi.

Myös salatieteitä harjoitettiin juurikin mustan magian Mestarin, Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimen oppien mukaisesti ja tilaisuus onnistui muutamia haavereita lukuunottamatta mainiosti. Tästä magianharjoituksesta saatan kirjoittaa oman blogitekstin. Soramontturalli huipensi tapahtumat, semminkin kun päätimme sallia pienikaliiberisten kertatuliaseiden käytön kisassa lisäämässä jännitystä. Kaasu-Vatanen johti enimmän osan kisasta minun antaessani auton takapenkiltä käsin hyviä neuvoja, kunnes hän sorsahauleja väistellessään ohjasti auton katolleen. B.S. Mullerin kärjen tuntumassa peesaaminen ja taktisesti loistava ajo toi hänelle voiton, mikä hänelle suotakoon, sillä B.S. oli nuorempana lupaava jokamiesluokan kuljettaja. Mainittakoon, että joviaalina toverina kelpo Muller laittoi kaikkien riemuksi palkintona olleen isoperseisen latvialaishuoran kiertoon.

Tapasitko koskaan Pekka Siitointa? Olet kirjoittanut Pekasta oikein oman blogitekstinkin, jossa kehut häntä suuresti. Mitkä olivat Pekan vahvimmat ja heikoimmat puolet?

Kyllä, tapasin Pekka Siitoimen joitakin kertoja hänen kotonaan Kaarinassa ja lisäksi hän kävi luonani harvakseltaan katsomassa 8 mm pornofilmejä ja juomassa viinaa. Joskus mukana oli myös messuemäntiä eli huoria, silloin teimme jokusen saksalaisella huumorilla ryyditetyn aikuisfilmin. Pekka viihtyi enimmäkseen kameran takana, mutta muistanpa eräänkin rainan, jolla Valtakunnanjohtaja lykkii iloisesti koira-asennossa koppalakki kallellaan ex-vaimoani Riitta-Lisaa tuhkaluukkuun.

Koska olen menestyvä liikemies, saatoin myös tukea hänen toimintaansa taloudellisesti, mutta koska Suopo tarkkaili häntä aktiivisesti ja en halunnut joutua tekemisiin heidän kanssaan, niin olin häneen yhteydessä jo pelkistä käytännön syistä harvakseltaan. Samoin hänen lähipiirissään oli mielestäni liikaa epäilyttäviä aineksia, joiden kanssa en halunnut olla tekemisissä. Pekka Siitoin oli karismaattinen johtaja, joka hypnoottismagneetisella katseellaan hallitsi monia henkisesti heikkolahjaisempia seuraajiaan jopa niin, että nämä olivat aivain kuin haitilaisen zombi-myrkyn vallassa. Mikäli Valtakunnanjohtajalla olisi ollut enemmän aikaa, olisi hän kerännyt oman SS-zombien armeijan ja aloittanut täysimittaisen vallankumouksen.

Pekka Siitoin oli todellinen humanisti, sydämensivistynyt ja empaattinen ihminen, todellinen arvojohtaja, joka ei koskaan saanut sitä tunnustusta minkä hän ansaitsisi. Pekka oli intohimoinen ihminen, joka rakasti elämää. Tämä saattoi myös koitua hänen kohtalokseen. Vaikka en itsekään lasiin sylje, niin mielestäni Pekan alkoholinkäyttö alkoi olla viimeisinä aikoina liian runsasta jopa siinä määrin, että siitä oli haittaa hänen poliittiselle ja hengentieteelliselle työlleen. Toisaalta ymmärrän häntä hyvin, sillä Pekka Siitoin oli jatkuvasti ankarien paineiden alaisena, sillä pitää muistaa, että Pekka oli avoimesti natsi ja Lusiferin palvelija sangen ahdasmielisinä aikoina.

Mitä Pekan kirjoja arvostat eniten ja miksi?

Musta Magia I ja II sekä erityisesti Paholaisen Katekismus ovat Mestari Siitoimen merkkiteoksia. Näissä kirjoissa on yksissä kansissa mittava määrä okkultistista tietämystä ja lisäksi ne ovat vallan mainioita lähdeteoksia kenttämanausta harjoitettaessa. Koska keräilen hengentieteen kirjallisuutta, on minulla luonnollisesti hallussa koko hänen tuotantonsa ja useita muita kirjoja, joiden tekemiseen Siitoin on suoraan tai välillisesti osallistunut. Kokoelmiini kuuluu myös joitain Mestari Siitoimen alkuperäisiä käsikirjoituksia. Omistan myös ainoan tunnetun kappaleen koskaan julkaisematonta esseetä, jossa Pekka Siitoin pohtii rotuopin ja okkultismin välistä suhdetta. Tämän tekstin sain aikanaan oikoluettavaksi, ja unohdin palauttaa sen ennen hänen kuolemaansa.

Olet omien sanojesi mukaan sadomaagikko. Miten ja missä olet perehtynyt tähän aiheeseen. Minkälaisia sadomaagisia operaatioita harjoitat ja miksi? Blogisi lukijat muistavat tietysti viimevuotiset kenttäraporttisi Pohjanmaalta, mutta onko sen jälkeen ollut joitain erityisiä uusia sadomaagisia operaatioita?

Sadomagia on nimensä mukaisesti sekoitus sadismia ja magiikkaa, jota harjoitettaessa syntyy niin henkinen kuin fyysinenkin yhteys herraamme Lusiferiin. Kun nämä kaksi yhdistää, syntyy jotakin joka on selkeästi enemmän kuin osiensa summa. Seksuaalisuus on kuulunut kautta ihmiskunnan historian olennaisena osana jumalainpalveluksen harjoittamiseen, joskin tämän valtavan henkisen voimavaran merkitystä eivät tunnu nykyiset pystyyn kuolleet valtauskonnot ymmärtävän. Normaalin sadomaagisen hartaudenharjoittamisen ja lihan piilottamisen lisäksi ei kovinkaan mainittavia operaatiota ole viime aikoina tapahtunut.

Mitä kuuluu blogissasi mainitulle kenttäsika Päivi Marialle ja ex-vaimollesi Riitta-Liisalle?

Päivi-Maria voi paksusti hoitopaikassaan läheisen kotieläinpuiston lätissä elikkä sikopajassa, vieläpä sanan varsinaisessa merkityksessä. Päivi-Maria on toisin sanoen pieniin päin. Neiti N.N:n luona suorittamamme manauksen aikana Päivi-Maria osoitti olevansa poikkeuksellisen kykenevä työskentelemään kovankin paineen alaisena, joten pyrimme jalostamaan tästä emakosta täydellisen sikarodun okkulttiseen kenttätyöhön. Muutenkin hän on oikea femme fatale, en ollenkaan epäile etteikö yhteiselomme jatkuisi muutenkin kuin työn merkeissä, mutta ammattietiikkani on sitä tasoa, etten suvaitse seurustelua työyhteisössä.

Riitta-Liisa on poistunut joukostamme oman käden kautta. Tukholman poliisi löysi hänen ruumiinsa Stadsgårdenin satama-altaasta hiljattain. Naisparka oli kärventänyt itseään sikarilla, leikellyt irti niin nisänsä kuin korvansakin, ampunut itseään polvilumpioihin ja rusikoinut kasvonsa miltei tunnistamattomiksi ennen kuin oli hukuttautunut. Mutta suremaan en jää, sillä pillua maailmassa riitää ja leskenperintökin auttaa mukavasti sopeutumaan tilanteeseen ja jatkamaan eteenpäin. Haluaisin kuitenkin lausua Riitta-Liisan muistolle Valtakunnanjohtaja Siitoimen muistovärssyn vaimonsa kuoleman johdosta: “Paljon pilasit, kaiken munasit, nyt pillusi on kylmennyt”.

Olet omien sanojesi mukaan alfauros ja umpihetero. Millainen on ihannenaisesi?

Arvostan naisessa perinteisiä äidin ja kotihengettären ominaisuuksia, eli että nainen laittaa maukkaita liharuokia, huolehtii kodin siivoamisesta ja miehestään sekä imee kyrpää kun käsketään sen kummemmin mukisematta. Myös leveä lantio on tärkeä, silloin nainen voi vaivatta synnyttää poikalapsia. Isot hinkit tuovat myös runsasta lisärvoa ja kyky ottaa kulli suuhun kasseja myöten. Naisen tulee luonnollisesti olla valkoihoinen arjalainen, eikä hänen suvussaan saa olla juutalaista verta, sitä en hyväksy. Olen blogissani kirjoittanut mietteitäni vaimon kouluttamisesta, joten sieltä löytyy runsaasti pohdiskeltavaa, mikäli asia kiinnostaa.

Pitäisikö bordellit laillistaa Suomessa?

Ehdottomasti. Ihmisten moraalia ei voi säädellä lakien avulla, oli kyse sitten mistä tahansa kiellosta. Seksistä on aina maksettu, eikä se lopu sillä että toiminta tehdään laittomaksi. Kieltolakien tyyppiset lait ovat typeriä ja omiaan lisäämään yleistä lain halveksuntaa muitakin lakeja kohtaan. Kieltolait hyödyttävät ainoastaan rikollisia ja korruptoituneita viranomaisia, sikäli kun näiden kahden ryhmän välillä niin suurta eroa ylipäätään on. Muualla maailmassa on yleinen tapa, että isä vie sexuaalisen kypsyyden saavuttaneen poikalapsen bordelliin ja tätä hienoa perinnettä sopisi Suomessakin ylläpitää. Tyttäristä ei ole niin väliksi, nämä kun todennäköisesti ovat jo töissä mainituissa laitoksissa.

Blogitekstiesi perusteella katselet ainakin ns. “alppipornoa”. Mitä se on? Millainen pornokokoelma Kosmoksen residenssistä löytyy?

Alppiporno on saksalaista laadukasta aikuisviihdettä. Tähän genreen kuuluu olennaisesti humoristisin juonenkääntein höystetyt sexiseikkailut Tirolin vuoristossa, käkikellot, nahkashortsit, suuret oluttuopit, poskisexi ja jodlaaminen kliimaxin hetkellä. Henkilökohtainen pornofilmikokoelmani on sangen mittava, sillä aloin keräämään sexifilmejä jo 60-luvulla. Viimeksi kun inventoin kokelmani, 8 mm filmejä oli reilut 500 kappaletta ja videokasetteja reilusti yli neljä tuhatta. Mielestäni videokasetti on ainoa oikea formaatti perinteisten kaitafilmien lisäksi aikuisviihteen katseluun. Toki olen joutunut hankkiman joitankin DVD-levyjä, koska esimerkiksi japanilaista oksennuspornoa ei niinkään löydy muussa formaatissa.

Laitoit viime vuoden alussa YouTubeen videon, jossa tarjoat naisille seksipalveluita. Onko kiinnostusta palveluihin löytynyt?

Kyllä. Vaikka ex-vaimoni Riitta-Liisa ei olekaan enää hedelmöitystiimissämme mukana, se ei haittaa, sillä hänen panoksensa oli muutenkin melko vähäinen. Jo useampi naisihminen on saanut avun kauttani. Tosin olen alkanut epäillä, että moni on hankkiutunut spermapankkini asiakkaaksi pelkästään siitä syystä, että saisi kunnon karjusonnin arjalaista kyrpää niin että ei ihan heti kykene vaikka mieli tekisikin. Mutta se heille suotakoon, sillä valtaosa nykymiehistä on pienikaluisia aasimiehiä, jotka eivät kykene naistaan tyydyttämään. Tällainen on omiaan aiheutamaan lesbolaisuutta ja feminismiä, ja niitä ei luoja paratkoon tarvita enää yhtään yhteiskuntaa mädättämään.

Millainen mies on Kaasu-Vatanen, joka on ystäväsi, ja jonka olet maininnut usein blogissasi? Ymmärtääkseni olette koheltaneet yhdessä monessa paikassa ja joutuneet suljetulle osastollekin joskus. Pitääkö tämä paikkansa?

Kaasu-Vatanen on Lusiferin sotilas ja yhtälailla ammattisotilas kuten minäkin. Kova mies ottamaan kuppia ja vallan villitty pillun perään ja mikäs siinä kun on vehkeet kuin siitosoriilla. Kun Rhodesiassa ostimme poikien kanssa huoran, joutui kelpo Vatanen jäämään aina jonon viimeiseksi, sillä hänen jäljiltään jäi vain verisiä peräaukkoja ja revenneitä välilihoja. Tutustuimme siis sotatantereella. En ollenkaan epäile, etteikö Kaasu-Vatanen olisi elämänsä varrella ollut suljetulla osastolla, mutta tästä minulla ei ole tietoa. Kun viimeksi olin suljetulla osastolla lepäämässä, Vatanen selvisi pelkällä vatsahuuhtelulla ja herrasmiesten suosimalla yksityisklinikalla suoritetulla ilokaasuhoidolla.

Suosikkiaseesi?

Suosikkiaseeni on ja on aina ollut rynnäkkökivääri mallia AK-47 eli Kalshnikov. Varsinkin työaseena se on lyömätön, koska tätä nimenomaista rynnäkkökivääriä käytetään niin yleisesti kolmannen maailman kriisipesäkkeissä, joten kentällä työskennellessä varaosia ja ammuksia on aina saatavilla. Ase on myös hyvin varma toiminnaltaan, joten se toimii niin kurassa kuin pakkasessakin ja on ennen kaikkea helppo huoltaa kenttäolosuhteissa. Minulla on mittava kokoelma erilaisia ampuma-aseita historiallisista mustaruutiaseista moderneihin sarjatuliaseisiin, mutta Kalshnikov on klassikko, jonka rinnalla ei mikään ase pärjää vertailussa.

Suosikkipäihteesi? Miten rentoudut? Missä lomailet?

Pirtu. Ylipäätään tiukka viina, whisky, vuosikertakonjakit ja absintti, tosin olutkin menee janojuomana ja sitä on miellyttävämpi oksentaa kuin väkeviä. Pervitiini eli siviilikelellä amfetamiini kuuluu työnkuvaan, mutta käytän sitä ainaostaan käytännön syistä, en niinkään päihteenä. Olen toki käyttänyt runsaasti erilaisia hallusinogeeneja kun olen osallistunut luonnonkansojen rituaaleihin hengentieteen kenttätutkimuksissani.

Rentoudun kuuntelemalla Paula Koivuniemeä, kouluttamalla saksanpaimenkoiriani, savaten eli ranskalaisen potkunyrkkeilyn parissa ja hoitamalla mehikasvipuutarhaani. Myös mustaruutiammunta on sangen rentouttavaa. Nussiminen on myös merkittävä osa elämääni. Sangen vilkas sexi-elämä tuo elämään mukavasti lisäarvoa, minulla on omakotitaloni kellarissa täysin varusteltu dungeon. Eli jos naispuolisilta lukijoilta löytyy mieltymystä päästä todellisen alfaorin sexiorjaksi, niin ottakaa yhteyttä. Haaremissa riittää tilaa.

Lomailen nykyään Thaimaassa, siellä riittää kohtuuhintaista nuorta pillua ja viinaa. Vaikka sangen varakas olenkin, olen ihan periaateesta tarkka talouskukkarostani. Tunnen henkilökohtaisesti vakilomakohteeni paikallisen poliisipäällikön ja sen ansiosta saan vapauden toteuttaa itseni hyvinkin moninaisilla tavoilla, joista tavalliset turistit voivat vain haaveilla. Olen toki matkustanut hengentieteitä tutkiessani laajasti ympäri maailmaa, mutta lomailuun Thaimaa on tällä hetkellä ykköskohde.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Popyhtye Manowarin kitaristi Ross the Boss on osuvasti todennut; ”elämän tarkoitus on tuottaa viholliselle kipua”. Yhdyn tähän täysin. Olen onnellisimmillani sotatanteella, pää täynnä adrealiinia ja hyvää farmaseuttista piriä. Benito Mussolini on osuvasti todennut; ”sota on miehelle mitä äitiys naiselle” ja tämän allekirjoitan täysin. Tosin karaoke on yhtälailla antoisaa. Esitän mieluusti Elviksen ikivihreää kappaletta Flaming Star, olen jopa opetellut vaativan Love me tender-saksauksen lavashowta ajatellen.

– – –

Kiitos haastattelusta, Leon Kosmos.

Aiheeseen liittyen:

Leon Kosmoksen blogi Lemurian Kosminen Muna

Read Full Post »

Suomen Führer, osa II

Alkusoitto: Suomen Führer, osa I

Kolme vuotta Pekka Siitoimen kuoleman jälkeen ilmestyi Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirja Suomen Führer, Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin 1944-2003. Teoksessa, jota tässä blogissa on useaan kertaan aiemmin siteerattu, käytiin läpi niin Pekan elämäntarinaa kuin kylmän sodan aikaista Suomen poliittista ilmapiiriä johon Pekan toiminta kontekstualisoitui, sekä tietysti nationalistisen tai kansallismielisen toiminnan muutoksia vuosien varsilla muutenkin.

Suurimman osan reilun 200-sivuisen teoksen tekstistä kirjoitti Nordling, Koskelan täydentäessä kuvaa varsin elävästi kirjoitetuilla muistoilla Pekan niiltä Naantalin vuosilta, jolloin Koskela asui Pekan kanssa samassa talossa ja oli Pekan puolueen KDP:n toiminnassa aktiivisesti mukana. Kai M. Aalto kertoi viime vuonna Mesikämmenelle antamassaan haastattelussa, että häntä oli alunperin myöskin pyydetty mukaan kirjoittamaan tuota kirjaa. Aalto oli syystä tai toisesta kuitenkin kieltäytynyt kunniasta. Hän valotti ensimmäisen kerran syvemmin menneisyyttään Pekan riveissä tuossa edellämainitussa haastattelussa.

Suomen Führer oli n. 200 kappaleen omakustanteena tehty laitos, joka olisi kaivannut kovasti oikolukua ja ammattimaisempaa taittoa, eikä muutama kuvakaan Pekan värikkään elämän varrelta olisi ollut pahitteeksi sisältöä tukemaan. Näiden seikkojen lisäksi kirja painottui esittämään ja pohtimaan Pekan elämää ja toimintaa sen poliittisen ulottuvuuden kautta. Tämä tarkoitti sitä, että Pekan tosissaan ottamat hengentieteet jäivät teoksessa hyvin pieneen rooliin, ja se mitä aiheesta kerrottiin osoitti sen, ettei uskontotieteen piiriin kuuluvat asiat ole Nordlingin ominta alaa. Jokainen kirjoittaa tietysti omasta näkökulmastaan, niin myös historiaa opiskellut Nordling, joka on myös myöntänyt Suomen Führerin puutteet.

Puutteistaan huolimatta tuo opus oli kuitenkin ensimmäinen Pekasta tehty elämänkerta ja se onnistui maalaamaan kohteestaan tietyistä kulmista katsoen varsin informatiivisen kuvan. Tietyllä tapaa teoksen hiomattomuus jopa sopi kohteeseensa, kun miettii niin Pekan elämää kuin hänen itse kustantamiaan kirjojaankin. Tarkkaavainen lukija löysi niistäkin kuitenkin homman ytimen ja sen mehut.

Suomen Führerin painos on sittemmin myyty loppuun, mutta halukkaat voivat pienellä pitkäjänteisyydellä löytää niitä silloin tällöin mm. Huutonetistä.

– – –

Suomen Führer, osa II

Nyt alkuvuodesta 2012 ilmestyi Huutonettiin Nordlingin uusin kirja Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012. Kuten Suomen Führer, niin myös tämä uusi teos olisi kaivannut kipeästi oikolukua ja muutakin hiomista, taitosta ja kansista alkaen, aina sisällysluetteloon (joka puuttuu kokonaan), ja sisältöön asti. Kirja on jälleen julkaistu omakustanteena, painosmäärän jäädessä tällä kertaa vain sataan kappaleeseen. Sivuja on jälleen reilu pari sataa. Sisältöä tukevaa kuvitusta ei teoksessa ole tälläkään kertaa. Mikäli kirja kiinnostaa, kannattaa kipin kapin suunnata Huutonettiin ja hankkia tämä opus, joka epäilemättä myydään pian loppuun.

Kirjan takakansi kertoo teoksesta ja sen tarkoituksesta seuraavaa:

Kirja pyrkii tarjoamaan katsauksen Suomen äärioikeiston vaiheisiin Pekka Siitoinin ajoista nykyhetkeen. Pekka Siitoinin arkiston aukeaminen vuonna 2010 tarjosi aiheen kirjalle. Vietin useita viikkoja kansalliskirjastossa penkomassa tuota valtavaa aineistoa. Havaitsin sen oivaksi aineistoksi tutkia kuinka antikommunismista ja kekkosvastaisuudesta alkanut äärioikeiston kehitys on kulkenut nykyiseen persuaikaan ja Halla-ahon maahanmuuttokriittisyyteen.

Lähtökohta on Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisin. Kansalliskirjaston Siitoin-kansiot tosiaan avautuivat vuonna 2010. Pekka lähetti elämänsä aikana runsaskätisesti itseään koskevaa aineistoa kansallisarkistoon, jossa ne ovat antaneet odottaa itseään. Eräs Mesikämmenen tuttu oli puhunut asiasta jo vuosia, aikomuksenaan hyödyntää noita arkistoja omaan akateemiseen jatkotutkintoonsa. Tarkoituksena oli, että Mesikämmen olisi hypännyt tämän tutun kyytiin ja Pekan arkistoja oltaisiin menty yksissä tuumiin tutkimaan, useampaankin kertaan. Ne reissut ovat antaneet odottaa itseään. Ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa arkistoille ehti Nordling. Voin kuvitella, miten kiehtovia hetkiä hän on noina kansallisarkistossa viettämiensä viikkojen aikana kokenut.

Nordlingin uuden teoksen suurin vahvuus onkin siinä käytetty ainutlaatuinen arkistomateriaali. Mikäli teoksessa olisi yleisen aihepiirin kontekstualisoinnin lisäksi viitattu aiempaan aihepiiriä sivuavaan tutkimukseen ja pureuduttu aineistoon jostain selkeästä ja hyvin valitusta näkökulmasta käsin, olisi tuo aineisto päässyt avautumaan ja puhumaan varmasti paljon nykyistä paremmin. On selvää, että Nordling ei ole pyrkinyt tekemään teoksestaan akateemista tutkimusta, mutta siitä huolimatta ainakin avainkäsitteiden määrittelyä olisi pitänyt tehdä huomattavasti nykyistä paremmin, sillä jo teoksen populaarimpikin käsittely sitä vaatisi edes jotenkin. Nyt avainkäsitteet jäävät hyvin väljästi pyörimään läpi teoksen. Mm. äärioikeistoa tai kansallismielisyyttä ei määritellä teoksessa juuri ollenkaan. Tästä seuraa yhtä ja toista, mm. hyvin väljästi tehtyä ja monin paikoin perusteetonta Siitoimen niputtamista samaan laatikkoon kuin Halla-aho.

Myös itse aineistosta, joka on kirjan suurin vahvuus, olisi ollut hyvä kuulla enemmän, ja aineistoon viittaaminenkin olisi voinut olla tarkempaa. Nordlingin teos on varsin yleisiä suuntaviivoja ja kirjan aihepiirin maastoa maalaileva. Kansallisarkiston materiaalien käsittely jää lähinnä kuvailevaksi, eikä aineiston syvempää analyysiä ole. Kaikki edellä oleva on harmillista, sillä aineisto olisi ollut varmasti kohtuullisen helppo saada avautumaan ja puhumaan enemmän kuin mitä lopputulos on nyt.

Tämän lisäksi jo teoksen aihepiirin rajaus olisi kannattanut jättää suosiolla itse Pekkaan, sillä teoksen aineisto käsittelee selvästi ennen kaikkea Pekkaa, on melko äsken avautunutta ja siksi ainutlaatuista ja tämän päälle sitä on vielä paljon. Halla-ahosta on teoksessa hyvin vähän, eikä teoksen nimeäminen Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon ole sen vuoksi hyvin perusteltua. Kun katsoo, mitä Nordlingilla on Halla-ahosta sanottavaa, olisi Halla-aho kannattanut jättää kirjan nimestä yksinkertaisesti pois. Osuvampi nimi teokselle olisi vaikka Suomen Führer, osa II. En usko, että Nordling on kirjan raflaavalla nimeämisellä halunnut saada kirjalleen lisähuomiota, kun ottaa huomioon jo sen, miten pienestä painoksesta on kyse. Mutta jos tarkoituksena on ollut kirjoittaa “Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012”, olisi niin Halla-ahosta kuin muistakin kenttään niputetuista nimistä pitänyt kirjoittaa huomattavasti enemmän. Nyt otsake ei vastaa sisältöä. Tämä kirja käsittelee ennen kaikkea Pekkaa.

Kaiken tämän kritiikin jälkeen on kuitenkin sanottava, että teoksen Pekkaa koskevan epäilemättä uutteran arkistonkaivuun kautta paperille tuodut löydöt ovat kenelle tahansa Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisinta luettavaa. Se antaa paljon anteeksi kirjan puutteista. Arkistojen löytöjen esittely ei jää vain Pekan poliittiseen ulottuvuuteen, vaan mukana on myös aimo annos Pekan hengentieteeseen liittyviä löydöksiä. Myös Pekan teatteritaustaa koskien kirjassa on hyvin mielenkiintoista materiaalia. Nordlingin heikkoudet uskontotieteen aihepiiriin kuuluvan materiaalin käsittelyssä ei tällä erää haittaa, koska hän on antanut Pekan oman äänen puhua puolestaan, jättäen liiallisen tulkinnan niistä viisaasti sikseen.

Puutteistaan huolimatta suosittelen tätä teosta kaikille, ketkä ovat Pekan sanomisista, tekemisistä ja legendasta kiinnostuneita. Opus täydentää Suomen Führeriä hienosti. Jos vain jomman kumman Nordlingin Pekka-kirjoista haluaa lukea, niin tämä voisi olla se parempi.

– – –

Otteita Suomen Führer II:sta

Seuraavassa muutamia otteita Nordlingin teoksesta, sekä niiden kommentointia. Lisäksi yhteenvetoa teoksen sisällöstä muutenkin.

Kuten edellä on jo tullut mainittua, on Nordlingin teoksessa sen keskeisten käsitteiden (mm. oikeisto, äärioikeisto, kansallismielisyys) määrittelemättömyys eräs teoksen vakava ongelma. Osittain tästä johtuen seuraa usein seuraavan tapaista maalailua, jossa ei ristiriitaisuuksia ja ilmeisiä perusteettomia yhteen niputtamisia puutu. Myös solvaamis-sanan käyttöä voidaan alla olevassa kritisoida parillakin tapaa. Jätän asian tarkemmin avaamisen lukijalle itselleen.

Jussi Halla-ahosta on mediassa tullut käsite ja häntä voisi pitää Pekka Siitoinin jälkeen maamme tunnetuimpana elossa olevana “natsina”, vaikkei hän sellaista viittaa haluakaan sovittaa itselleen. Eikä natsi-termi rehellisesti ajateltuna olekaan tänä päivänä muuta kuin leimaamistarkoituksessa käytetty pilkkakirves. Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen liittäminen kommunismiin on lähempänä totuutta, kuin Halla-ahon kytkeminen natsismiin. Halla-aho tunnetaan julkisuudessa maahanmuuttokriittisyydestään ja Islamin profeetta Muhammedin solvaamisesta. (s. 23)

Seuraava siteeraus pitää sisällään useampia huvittavia seikkoja:

Samoin homojen vastaisuutta oli mukana myös Pekka Siitoinilla, joka ei itse perverssejä juttuja harrastaneena ollut mikään koti, uskonto ja isänmaa-aatteen mannekiini. Helsingissä ja maassamme 2000-luvulla yleisemminkin vallitsevan ilmapiirin vuoksi Halla-aho ei halua profiloitua tuolla teemalla. Hänen kannattajissaan on jopa homoutta kannattavia ihmisiä mm. Muutos 2011 puolueen Jiri Keronen. Kerosen neronleimaus oli esittää avioliitto “homojen hommaksi” . (s. 29)

Pitääkö Nordling homoseksuaalisuutta perverssinä? Asia jää hivenen auki, mutta siltä vaikuttaa. Halla-aho ei varmaankaan ole profiloitunut homovastaisella teemalla koska sellainen ei ole hänen ajamiensa asioiden keskiössä – eikä Halla-aho ymmärtääkseni ole mitenkään homovastainen. Jiri Keronen taas ei tietääkseni “kannata homoutta”, vaan homojen tasa-arvoa.

Eräs mielenkiintoinen kirjan hengentieteitä koskeva seikka on se, miten tärkeäksi Pekka koki Trevor Ravenscroftin teoksen Pyhä Keihäs. Asian tiimoilta Mesikämmen oli muuten ensimmäinen, joka internetissä esitti, että juuri tuo teos onnistui niputtamaan Pekalle 70-luvun alussa niin hengentieteet kuin politiikankin yhteen, ja sai Pekan lopulta kallistumaan julkinatsiksi. Esitin tämän näkemyksen joulukuun 4. päivä vuonna 2010 artikkelissa Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi. Nordlingin arkistonpenkominen vahvistaa näkemykseni paikkansapitävyyden. Asiaan viitataan teoksessa useampaankin kertaan, mm. seuraavissa kohdissa:

Siitoinin suurin natsismiin innoittanut teos ennen Kursiivin tapausta oli Ravenscoftin Pyhä Keihäs. Tämä teos näyttää kolahtaneen Siitoiniin hänen opiskellessaan hengentieteitä 1970-luvun alussa. Siitoin kertoo monissa kirjeissä lukeneensa ko. teoksen heti tuoreeltaan 1974. (s. 45)

Kirjeenvaihdosta käy selväksi, että Siitoinille suurin totuus kansallissosialismista löytyi Ravenscoftin teoksesta Pyhä Keihäs. (s. 46)

Pekan istuessa vankilassa hän luki paljon kansallissosialismiin liittyvää historiankirjoitusta. Kirjojen ääressä hän koki toisinaan myös seuraavanlaisia maagisia ahaa-elämyksiä:

Siitoin kirjoittaa maagisesta yhtäläisyydestä oman ja Hitlerin elämän välillä Tuomiluodolle 23.7.1979: “Luin tässä eilen Hitler-kirjaa. Silmiini sattui mielenkiintoinen kohta. Vuonna 1923, sai Hitler 5 vuoden tuomion poliittisesta vehkeilystä. Minäkin sain RO:ssa 5 vuoden tuomion, myös poliittisista syistä. Hitler oli 34-vuotias, kun hän joutui linnaan. Niin olin minäkin. Hitler täytti vankilassa 35 vuotta. Hitler pääsi vankilasta pois ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin täytti 36 vuotta. Mikäli minä pääsen pois ennen 20.5.1980, niin tämäkin toistuu. Ihmeellistä yhteensattumaa, eikö totta? Tällä saattaa olla jokin “maaginen” merkitys?” (s.47)

Jo edellä mainitsemassani artikkelissani Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi pohdin Pekan elämän selkeitä eri vaiheita ja niiden osittaista päällekkäin nivoutumista. Rivologia ja ördäys kasvoi ajan saatossa, mutta merkkejä siitä oli jo varhain. Eräs tällainen esimerkki rivologiasta löytyy Pekan kirjeestä Suomen Uutisten päätoimittaja Enävaaralle 70-luvun alkupuolella. Siteerauksessa mainittu “asiantuntijaryhmä” oli epäilemättä Turun hengentieteen seura.

Lähetän ohessa erään varsin ajankohtaisen kirjoituksen Suomen Uutisiin julkaistavaksi, mielellään seuraavassa lehdessä. Kuulun erääseen ns. asiantuntijaryhmään täällä Turussa, jossa käsitellään seksuaalista käyttäytymistä eri tilanteissa… Kunnioittavasti samalla pyydän teitä järjestämään minulle lehtimieskortin, jotta pääsen tekemään helpommin juttuja politiikasta ja muista tärkeistä asioista. (s. 60)

Nordling painottaa teoksessaan useaan otteeseen Pekkaa asiassa kuin asiassa näyttelijänä, minkä painotuksen Mesikämmenkin allekirjoittaa. Tapa jolla Nordling asiasta teoksessaan kirjoittaa, herättää kysymyksen, että missä määrin Nordling on saanut tulkinnalleen ideaa vaikkapa juuri tuosta Mesikämmenen edellä mainitusta artikkelista. Kenties jossain määrin, mutta kenties Nordling on päätynyt tähän melko itsestään selvään näkökantaan aivan omillaan.

Turun hengentieteen seuraa ruoditaan kirjassa kiitettävästi. Kuuluisa rituaalimenokuva, jonka täsmällinen alkuperä on ollut Mesikämmenelle aiemmin hämärässä, paljastuu Nordlingin salapoliisityön jäljiltä Jermu-lehdeksi.

Myös Pekan elämän alamäkeen luisua valotetaan kirjassa Pekan omin dokumentein. Mukana on mm. Pekan vaimolle erään naapuruston asukkaan lähettämä kirje, joka pitää sisällään rajuja syytöksiä kavalluksista ja jopa väkisinmakaamisista. Mielenkiintoista asiaan liittyen on se, että Pekka pisti tällaistakin materiaalia itsestään kansallisarkistoon, eikä siivonnut kuvaansa, kuten varmasti moni olisi tehnyt. Nordling toteaakin, että “harva henkilö olisi yhtä rehellinen omien likaisten asioidensa jättämisestä muiden tutkittavaksi” (s. 77)

Pekan vankilasta vapautumisen jälkeen ilmestyi jakeluun “Klaus Jorvaksen” teksti Siitoin Der Führer – Wir Folgen Dir!, jossa puolitotuudellisesti maalaillaan kuvaa Pekasta. Lyhyehkö teksti on julkaistu kirjassa kokonaisuudessaan. Teksti on Pekkaa von Münchausenina parhaimmillaan, sen verran värikästä on sen kerronta ja sisältö. Mesikämmen pitää lähes varmana, että tuo teksti oli Pekan itsensä kynäilemä. “Jorvaksen” teksti päättyi seuraavaan perin pekkamaiseen julistukseen:

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA, ON AIVAN LIIKAA!

Pekan harjoittamaa hengentiedettä on usein ja perustellusti pidetty karskin maanläheisenä ja pragmaattisena, vaikka sen teoreettinen pohja huitoo usein mitä korkeimmissa metafyysisissä sfääreissä. Kirjasta löytyy osuva esimerkki siitä, minkälaisia neuvoja ja mihin tyyliin Pekka saattoi antaa hänen puoleensa hengentieteellisistä syistä kääntyneille opastusta tarvitseville ihmisille. Seuraavan neuvon Pekka antoi jollekin nuorelle miehelle 21.1.1980:

…mutta kaikesta huolimatta täytyy aina muistaa, että naiset ovat maailman katalampia, kieroimpia ja ilkeimpiä olentoja, joihin ei voi koskaan luottaa ja joille ei koskaan saa antaa valtaa. Nainen on hyvä orja, mutta huono isäntä. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin mies osaa pitää naisensa kurissa ja ojennuksessa, eikä anna tälle tilaisuutta hyppiä silmille”. Lisäksi: “Toinen asia, joka sinun on ehdottomasti opittava on se, että pidät turpasi kiinni. Et ikinä saa vakituista paikkaa ja kunnon ystäviä, jos lörpötät jokaiselle elämäntarinasi ikävät puolet. Siis päätä nyt itsellesi se, ettet kerro enään kenellekään yhtään mitään ja muista myös tämä. Mikäli minä olisin työnantajasi ja tietäisin ne jutut mitä olet minulle kertonut, niin saisit kallossinkuvan takapuoleesi. Ellet tätä opi, niin pirukaan ei voi sinua auttaa, vaan saat elää elämäsi liekki majoissa. OPI SIIS TÄMÄ! (s. 91)

Meno 70-luvun kylmän sodan Suomessa oli hurjaa. Kun Pekka joutui linnaan, jatkoivat Pekalle myötämieliset tahot silti touhujaan. Alla esimerkki.

Kotkassa toiminta oli myöskin Siitoinin käsistä pois, mutta antikommunistien aktivismi jatkui siellä vahvana. Siellä mm. maalattiin Leninin patsas punaiseksi Siitoinin vankilaan joutumisen jälkeen. Siitäkin tuli kansainvälinen selkkaus ja mm. ulkoministeri Paavo Väyrynen valitteli tapahtunutta maailmalle. (s. 93)

Muistaakohan Väyrynen tapahtuneen? Mesikämmenen blogissa haastateltu Esa Taberman tulee monen muun ohella teoksessa mainituksi. Tabermannista kirjoitetaan hivenen enemmän kuin monista muista Pekan joukoissa 70-luvulla olleista henkilöistä, ja häntä myös siteerataan Abdullah Tammen suhteen pitkästi. Pekka oli soluttautujien suhteen ilmeisen tarkkana, ja Tammen tapaus osoittaa, että hänellä oli siihen perustellut syynsä.

Pekan vankilaan saamat uhkaukset kirjeitse ovat karua luettavaa. Vankilasta käsin Pekka lähetti säännöllisesti myös presidentti Kekkoselle kirjeitä. Hän mm. kertoi olevansa valmis kulissien takaiseen korvaukseen siitä hyvästä, että hän joutui poliittisista syistä vankilaan. Vastakaikua ei tullut ja Pekan sävy Kekkoselle kiristyi kirjeissä. Romanssinnälkäänsä Pekka hoiti vankilasta käsin myöskin kirjeitse, viritteillä oli mm. pari avioliittoa. Romantiikan luokkaan meneviin siteerattuihin kirjeisiin kuuluu myös erään taideopiskelijaneidon kirje Pekalle, jossa neito tilittää olan takaa mm. siitä, miten Pekka piti häntä huorana. Tulikivenkatkuinen ja tahattoman humoristinen kirje on erokirje.

Kokonaisuudessaan on teoksessa julkaistu myös Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen nimiin laitettu kirje, jota Pekka yritti käyttää todistusaineistona Kursiivin jutussa omasta syyttömyydestään. Kirje, jossa Lehtosen nimeen on liitetty titteli “Lusiverin poika”, on mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta kaikella todennäköisyydellä se on Pekan itsensä kirjoittama.

80-luvulla Pekan kurssi oli laskusuhdanteinen ja jäsenkato KDP:stä oli tosiasia. Tilanteen keskellä Pekka joutui puolustelemaan myös hengentieteiden harjoittamista, joka monille KDP:n jäsenille oli kuin punainen vaate:

Okkultismi on hyvä ja tärkeä asia ja kuten tiedättekin, niin koko kolmannen valtakunnan ylin johto harrasti sitä. Asiasta on monia kirjoja, kuten esimerkiksi Pyhä Keihäs, joka kertoo Hitlerin vihkiytymisestä asiaan, jne. Sanontasi, etteivät okkultismin harrastajat ole järki-ihmisiä on täysin väärä. Asia on täysin päinvastoin. Tietenkin on selvää, että monet häiriintyneet ihmiset kiinnostuvat okkultismista ja tulevat mukaan toimintaan siksi, etteivät ole löytäneet muilta tahoilta apua. Sama pätee myös muissa uskonlahkoissa. (s. 135)

Homma suistui 80-luvulla kovaan laskuun, mistä Nordling löytää pohjalukemat KDP:n Rautaristi-lehdestä:

Vuonna 1982 alkaa näkyä Siitoinin veltostuminen. Lehdessä on juttua mm. Dallas-sarjasta ja Sleepy Sleepersistä – KDP on yksimielisesti valinnut sleepparit Suomen suosituimmaksi yhtyeeksi. Vuonna 1984 jutut madaltuvat entisestään. Lehdessä pohditaan sitä, että Pirkka-Pekka Petelius on hyvä mies ja tosi arjalainen. Riman alitus lienee spermapankin perustaminen (s. 139)

80-luvun yhteydenotoista mainitaan ulkomailta David Dukelta ja National Alliancelta tulleet kirjeet. Duken kirje myös siteerataan kokonaisuudessaan. Pekalta siteerataan kokonaisuudessan kirje Pentti Linkolalle, jonka Pekka halusi nimetä KDP:n kunniajäseneksi. Linkola ei vastannut kirjeeseen.

Pekalle ominainen huumori on läsnä teoksen alusta loppuun. Loppupuolelta teosta löytyy tästä esimerkkinä huima teksti Suojelupoliisin puliukot:

Supon tärkein ase ääriryhmien oikealta/vasemmalle vakoilussa ovat puliukot. Kaikissa yleisissä tilaisuuksissa, joissa ns. ääriryhmät esiintyvät, on vähintään 1-2-naamioituneita ns. puliukkoja, likaiset vaatteet päällä ja lippalakki päässä. Yleensä niillä on Lasol-pullo taskussa, jossa ei tietenkään ole sitä ainetta, vaan vettä. He esiintyvät ko. juoppoina lähellä puhujankoroketta ja juovat vettä Lasol-pulloistaan. Osalla on kuulolaite, joka on käytännössä naamioitu radiolähetin, joka lähettää ko. tilaisuuden viestit Supon päämajaan. Välistä niillä on lähetin kauluksen alla näkymättömissä. Rinnassa heillä on usein kirkas merkki, jossa on piilokamera. Nämä valejuopot herättävät hilpeyttä yleisön keskuudessa Lasol-pullojensa kanssa, koska yleisesti ottaen suomalaiset juopot rakastavat kanssakumppaneitaan. Näin Supo saa äänitettyä ja kuvattua rauhassa ko. tilaisuudet ja yleisesti ottaen tyhmät nauris-aivo suomalaiset eivät “hoksaa” mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Führer ei voi todeta muuta kuin sen, että autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku vaan kelluvat. Heil Hitler! (s. 196-197)

Olen hyvin kriittinen Nordlingin tavasta niputtaa Pekka samaan laatikkoon Halla-ahon kanssa, sekä hänen löyhästä tavastaan käyttää käsitteitä (oikeisto, äärioikeisto, jne.), kuten on jo aiemmin käynyt ilmi. Jostain olen kuitenkin hänen kanssaan samaakin mieltä, jos unohdetaan Halla-ahon laskeminen äärioikeistoon kuuluvaksi. Aivan teoksensa lopussa Nordling toteaa:

Vielä 1980-luvulla Euroopan äärioikeisto oli mieluummin arabien nationalismia tukevaa. Islam ei ehkä silloin ollut niinkään tapetilla. (s. 200)

Pekka itse on tästä hyvä esimerkki. Musta magia-teoksissaan hän viittasi positiiviseen sävyyn Koraaniin miehen ja naisen välisistä suhteista puhuessaan, ja yleissävy arabimaita kohtaan oli Pekalla muutenkin positiivinen.

Lopuksi voisi vielä sanoa, että on hyvä, että joku on kansallisarkiston Pekka-kansioita jo tutkinut ja aiheesta kirjoittanutkin. Olisi sääli, jos kukaan ei olisi näin jo tehnyt. Vaikka olen kautta tämän katsauksen kovinkin sanoin arvostellut Nordlingin uuttakin kirjaa, on Nordling kuitenkin saanut Pekasta jo kaksi kirjaa ulos. Muita kirjoja samasta aiheesta ei ole ilmestynyt. Kritisointi on aina tietysti helpompaa kuin se, että alkaa itse toimeen ja kirjoittaa aiheesta, kenties paremman teoksen. Alan harrastajille molemmat Nordlingin kirjat ovat joka tapauksessa kulttikamaa.

Read Full Post »

Older Posts »