Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘valokuvaus’

P1160384

P1160383

P1160385

P1160386

P1160388

P1160387

P1160389b

P1160390

P1160391b

P1160391

P1160393b

P1160393

P1160395b

P1160395

P1160397

P1160398

Mesikämmen kiittää “entistä turkulaista skinheadiä” Siitoin der Führer – Wir folgen Dir!-vihkosen lainasta.

Advertisements

Read Full Post »

Seuraava lyhyt elämäkerta Pekasta on vuodelta 1976. Tekstin tyyli ja sisältö viittaavat vahvasti siihen, että kirjoittaja “Klaus Jorvas” on Pekka itse. Teksti löytyy Iiro Nordlingin kirjasta Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon (s. 79-87) sekä Kansalliskirjaston Siitoin-kokoelmasta.

– – –

Siitoin der Führer – wir folgen dir!

Puolitotuudellinen kuvakertomus liikemies Timo Pekka Olavi Siitoinin menneestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä. Tehty edellä mainitun luvalla ilman ns. ennakkosensuuria.

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA ON AIVAN LIIKAA!

Tuottanut Klaus Jorvas, sekä joukko muita aiheen sankarin kannattajia.

Turku 1976.

Kaikki alkoi siitä kun joku, kuka lieneekin keksi kameran, paljon, paljon myöhemmin syntyi maailmaan Timo Pekka Siitoin. Jo hyvin varhain hän tutustui kameraan. Tähtien asennosta naapurin Kaisa muori ilmoitti Timo Pekasta tulevan kuulun kameramiehen, yms. Führerin ja okkultistin.

Timo-Pekka varttuu ja saa oman kameran. Sitä hän käyttää innokkaasti. Ensimmäisen kerran hän käyttää naapurin Jussin päähän. Myöhemmin hän siirtyy tosi kuvauksiin. Joskus tahtoi jopa kamera unohtua muiden mielenkiintoisempien harrastusten tähden.

PEKAN TARINA

Pekka Siitoin syntyi Varkaudessa 20.5.1944. Tätä ennen hänet oli tietenkin tehty suuren intohimon vallassa Mikkelissä. Tämä oli suuri kunnia jo tuolloin Pekalle. Miksi? No tietenkin siksi, että Pekka oli synnynnäinen militaristi ja Mikkelihän oli tuolloin Suomen kunniakkaan armeijan Päämaja-kaupunki, eikä rauhaakaan vielä oltu tuolloin solmittu punaisten paholaisten kanssa.

Pienenä äidin pieni Pekka oli todella suloinen lellivauva. Kaikki kauppalan lapset kadehtivat tuolloin Pekkaa ja hänen mahtavaa leikkikalukokoelmaansa. Lapsuutensa ensimmäiset 15 vuotta vietti Pekka Loimaan kauppalassa. Pekka oli kameramies ja “fasisti” jo neljä vuotiaasta lähtien. Eräs lähistöllä asunut vanha kommunisti meinasi usein saada hermoromahduksen, kun Pekka juoksi pitkin peltoja isän vanhat sotilasvarusteet päällä ja leikkikivääri kainalossa, huutaen “kuolema kurjille kommunisteille”! Se oli sitä lapsuuden kultaista aikaa se. Viidentoista ikävuoden jälkeen muutti Pekka ja hänen vanhempansa Turkuun, tuonne kulttuurin kehtoon. Siellä Pekasta tuli pärinäpoika surinasussuineen ja lemmenretkineen. Myöhemmin kaksipyöräiset vaihtuivat nelipyöräisiin.

Turkuun tultuaan Pekka pääsi liikeapulaiskouluun, josta hänet heitettiin ulos kolmen viikon kuluttua, liian levoton kun oli. Sitten alkoivat juoksupojan hommat monissa turkulaisissa liikkeissä. Tätä Pekka teki aikansa kunnes päätti pyrkiä kauppakouluun, jonne hänet hyväksyttiin, sillä olihan hän jo miehistynytkin. Koulussa Pekka filmasi ja politikoi niin, että meinasivat muut oppilaat mennä välillä lakkoon Pekan vuoksi, mutta aina sentään puhumalla selvittiin.

Kauppakoulun päättymisen jälkeen meni Pekka melkein heti armeijaan. Hän pääsi Mittauspatteristoon Niinisaloon. Siellä taas filmattiin kymmeneen kertaan kaikki varuskunnan jäsenet ja taas politikoitiin niin, että harmia meinasi tulla. Pekka oli kuitenkin synnynnäistä “upseeriainesta”, koska hänet määrättiin AUK:n tulenjohtolinjalle. Vähän myöhemmin Pekka nimitettiin myös Niinisalon varuskunnan joulupukiksi. Pukki kuin pukki, ajatteli Pekka ja oli onnellinen. Pekka puhui niin makeasti ja kauniisti lapsille juhlassa, etteivät muut upseerit kestäneet kuulla tekstiä, vaan menivät ulos jäähylle.

Pekka sai myös toimia armeijassa TK-miehenä ja sai näin etuoikeuksia, joka toisia kismitti. Kerran Pekka meinasi herätä yöllä vesirännissä, joka oli täynnä kylmää vettä.

Ensimmäisen filmi-studionsa Pekka perusti kesällä 1965, päästyään armeijasta. Tämä studio laitettiin vanhempien olohuoneeseen. Pekka sai ensimmäiset asiakkaansa tietenkin jakamalla kasarmeihin edullisia kuvatarjouskuponkeja. Myöhemmin, ts. v. 1966, Pekka hankki uuden asuin- ja studiohuoneiston läheltä keskustaa. Osoitteeksi tuli Kaskenkatu 1 A II kerros. Siellä Pekalla oli aluksi noin 200 neliömetrin tilat, kunnes niitä sitten taas laajennettiin noin 100 neliömetriä ja ostettiin vielä lisäksi noin 120 neliömetrin huoneisto omaksi. Tämän jälkeen Pekka perusti tuontiliikkeen ja alkoi matkustella ympäri Eurooppaa liikematkoilla, tai paremminkin “bordellikiertueilla”, kuten hänen tuttavansa aivan oikein arvelivat. Avioliittokin alkoi uhkaavasti lähestyä Pekkaa, olihan hän aiemmin jo ehtinyt monien muiden tuttavuuksien ohella tutustua Pirkko Orvokkiin, savitaipalelaisen maanviljelijän tyttäreen Helsingissä. Rakkaus syttyi heti ensi silmäyksellä. Kihloihin meno tapahtui viikossa ja avioliitto vajaassa kolmessa kuukaudessa. Avioliitto teki hyvää hurjalle Pekalle, eikä hän enään uskaltanut juuri nimeksikään filmata iltaisin alastomia tyttöjä, koska vaimo oli kuin Sherlock Holmes. Pekan oli siis pakko kokeilla rauhallista perhe-elämää hurjan nuoruutensa vastapainoksi. Mikään muu ei auttanut.

Avioliitto ilmeisesti sotki Pekan pasmat täysin, hän ei oikein uskonut pystyvänsä olemaan mamman pullapoikana ja siinä hän oli täysin oikeassa. Hän purki energiansa työhön ja perusti värilaboratorioyhtiön saman talon kellarikerrokseen. Vähän myöhemmin hän vuokrasi samasta talosta pienen myymälän, jossa putiikkia pidettiin vuoden verran, kunnes hän osti tuon pienen myymälän, jossa putiikkia idettiin vuoden verran kunnes hän osti tuon pienen myymälän vieressä olevan huonekaluliikkeen huoneiston, jonka neliömäärä oli noin 150. Pekka investoi liikaa ja, eikä tajunnut revalvaation vaaraa L-Saksassa, vaan joutui ansaan. Tuontiliike meni konkurssiin ja muutkin Pekan asiat joutuivat hankalaan vaiheeseen. Huvilakin oli juuri hankittu muutamaa kuukautta ennen vaikeuksia. Pekka joutui henkiseen ahdinkotilaan, mutta ei masentunut. Hän muisti lapsuutensa ja nuoruutensa ajan muistikuvat yliluonnollisista voimista ja olennoista, jotka voivat auttaa. Pekka uskoi näihin voimiin ehdottomasti ja päätti kirjoittaa Aino Kassiselle Helsinkiin. Aino vastasi Pekan kyselyihin nopeasti ja kertoi Pekalla olevan piileviä yliluonnollisia kykyjä, jotka heräävät eloon, jos hän niitä oikealla tavalla kouluttaa.

Pekka siis ryhtyi tuumasta toimeen ja jo muutaman vuoden kuluttua hän saavutti määrätyn koulutusasteen ja alkoi opettaa muita. Tätä tarkoitusta varten hän perusti Turun Hengentieteen Seuran, johon aluksi liittyi noin 130 jäsentä. Myöhemmin toimintaa laajennettiin ja perustettiin myös ns. poliittinen okkulttinen seura, jolle annettiin nimeksi Pegasos-seura. Tämän jälkeen päätettiin tulevaisuudessa perustaa puolue, jonka nimeksi tulisi Isänmaallinen Kansanrintama I.K.R. Tämän uuden organisaation valtakunnanjohtajaksi hyväksyttiin 99%:sesti Pekka Siitoin. Nyt edellämainituilla järjestöillä oli jo jäseniä ja kannattajia v. 1976, yli 2500 henkeä. Toimintaa oli myös laajennettu ympäri Eurooppaa suhdetoiminnan muodossa vastaavien järjestöjen kanssa. Pekka järjesteli kokouksia, mielenosoituksia, ryyppyjuhlia, filmauksia ym ym ym ja sai ilokseen joukon aktiivisia ja rohkeita äärioikeistolaisia patriootteja mukaan ns. aktiiviseen toimintaan isänmaan vapauden puolesta. Kommunistit ja siionistit olivat kauhuissaan ja yrittivät tehdä kaikkea vahinkoa Pekan järjestöjen toiminnalle, mutta turhaan.

Korkeampien voimien suojelu piti ja pitää, vaikka Pekka joutuikin monasti hyvinkin hankaliin tilanteisiin. Pekan rohkeus ei pettänyt. Kerran hän sanoi minulle, ettei pelkää muuta kuin Jumalaa ja sitä ettei ole liian passiivinen. Kohtuus kaikessa, niin viinassa kuin naisissakin, sanoi Pekka. Suopo ja rikospoliisi ovat olleet Pekan jokaviikkoisia tuttavuuksia, mutta koskaan ei Pekka ole joutunut aiheellisesti syytteeseen toimintansa vuoksi. Kommunistit ja muut rappiososialistit ovat kyllä koettaneet saada Pekkaa kiinni poliittisesta vehkeilystä, mutta turhaan. Pekan lapsilaumastakin on tulossa kovia “fasisteja”, kuten isästäkin. Nuorin lapsikin huusi jo 10 kk:n ikäisenä käsi ylhäällä “Heil Hitler!” Mutta ennenkaikkea Pekka on rehellinen ihminen ja ajattelee Suomen kansan parasta. Häntä ei ehkä nyt vielä ymmärretä, kuten ei ymmärretä muitakaan kehittyneitä okkultisteja. Henkisellä ajattelulla ja materialismilla on oleva suuri ero. Pekan mielestä suomalainen politiikka on hölmöläistarinoiden tasolla ja että demokratia ei sovi meille, koska kansan keskiarvon älykkyysosamäärä on pakkasen puolella. Saksassa on taas kehittyneempää rotua, toteaa Pekka. Pekan mielestä mikään muu ei ole syntiä, kuin se, että Jumalan henkimaailman olemassaolo kielletään ja kohtuuttomuus asiassa kuin asiassa, sekä se, että syyllistymme aloittavaan väkivaltaan. Jos taas joku toinen aloittaa väkivallan on meidän puolustauduttava toteaa Pekka ja sanoo, ettei viimeksimainittu ole syntiä.

Tämä kirjanen on puolitotuudellinen kertomus Pekka Siitoinin menneestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä.

Pekka Siitoin on ollut aina varsin eriskummallinen ihminen. Häntä on väitetty noidaksi, roistoksi, huijariksi, porno-Pekaksi, natsiksi ja miksi. Lehdet ovat hänestä kirjoitelleet jos jonkinlaisia juttuja, niin hyviä kuin pahojakin.

Koska Pekka Siitoimella on okkultistina eräällä tavalla varsin merkittävä mahdollisuus vaikuttaa eräisiin asioihin joita en halua tässä yksilöidä, niin on ollut välttämätöntä tehdä hänestä huumoriin perustuva kirjanen. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että haluaisin pilailla Pekan saavutusten kustannuksella, vaan päinvastoin. Tiedämmehän kaikki sen suuren voiman joka tahattomaan huumoriin kätkeytyy. Se joka ei ymmärrä huumoria on auttamattomasti kehityksestä jäljessä.

Tämä kuvitettu kirjanen antaa varmasti ystävästämme Pekasta meille kaikille hänen kannattajilleen reilun ja hauskan kuvan.

Tekijä K.J.

– – –

Read Full Post »

Mesikämmen sai lahjoituksena Siitoin-filmi oy:n käytetyn filmipussin 70-luvulta. Tältä siis näyttivät Pekan pussit kekkoslandiassa. Mesikämmen kiittää nimettömänä pysyttelevää lahjoittajaa.

003

006

– – –

Aiheeseen liittyen:

Siitoin-filmi oy, osa 1, 2, 3, 4, 5.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Olemme päässeet Kai M. Aallon haastattelun toiseen osaan. Tällä kertaa pureudumme Aallon kokemuksiin ja näkemyksiin Pekka Siitoimesta. Tämä aihepiiri tulee jatkumaan myös haastattelun kolmannessa osassa, jossa tullaan käsittelemään myös Aallon nykytoimintaa ja näkemyksiä.

Pekka Siitoin

9. Sinut muistetaan hyvin myös Pekka Siitoimen joukoista, mm. dokumentin Sieg heil Suomi kautta. Mitä kautta ja milloin tutustuit Siitoimeen?

Aalto ja Siitoin Naantalissa itsenäisyyspäivänä 1992

Tulin tuntemaan Pekan nuoruudessani lukemieni pornolehtien (Urkki, Ratto jne.) kautta. Oulussa nuorisokodissa ja ammattikoulussa ollessani, vuonna 1983, lähestyin Pekkaa kirjeitse ja myöhemmin puhelimitse. Ehdotin hänelle aluksi luopumista kansallissosialismista ja alkamista yhteistyökumppaniksi perustamani Suomen Sosiaalihumanistisen Ympäristöpuolueen perustamisessa, mutta Pekka ei innostunut ajatuksesta ja hehkutti edelleen natsismia. Ajattelin toimia kauaskantoisen viisaasti ja ajattelin mielessäni, että Pekan puolue avaisi kuitenkin väylän ja ponnahduslaudan sosiaalihumanismin kehittämiselle varteenotettavaksi poliittiseksi voimaksi, joskin joutuisin tekemään paljon kompromisseja Pekan kanssa. Vuosien varrella psykologiset taitoni kehittyivät ja opin tulemaan hyvin toimeen Valtakunnanjohtajan kanssa.

10. Millainen mies Pekka oikein oli kun hänet paremmin tunsi? Vastasiko julkisuuden kuva yksityishenkilöä?

Pekka oli hieno mies ja täynnä kansallissankarille jo luonnostaan lankeavaa säkenöivää glamouria. Vastoin kuin julkisuuden mustamaalaajat tahtoivat kansan keskuuteen levittää disinfoaan, Pekka oli hyvässä fyysisessa ja ennen kaikkea psyykkisessä kunnossa, hän käyttäytyi sekä upseerin että herrasmiehen tavoin, hän taisi valtavan hyvin “small talkin” ja oli erittäin huumorintajuinen. Hän oli herkkä ja hänellä oli voimakkaat tunteet niin kuin muillakin herkillä ihmisillä, joten tässäkään valossa median levittämät väitteet ja mielikuvat minkäänlaisesta tunnevammaisuudesta tai jopa despotismista eivät missään tapauksessa pitäneet paikkaansa. Pekka osasi kuitenkin älykkäästi hillitä tunteensa, eikä hän rautaisten hermojensa ansiosta todellisuudessa repinyt koskaan pelihuosujaan vaikeidenkaan tilanteiden edessä. Hän kyllä osasi olla teatraalinen, sekä esiintyä ja käyttäytyä demonstratiivisesti ja tuoda tunteita voimakkaasti esille, mutta tässä yhteydessä kannattaa aina muistaa Pekan luontaiset näyttelijänlahjat. Julkisuuden luoma kuva juoposta kylähullusta ei siis missään tapauksessa vastannut todellisuutta; tämän vannon kädet Raamatun päällä.

11. Kävit niin Pekan Naantalin tukikohdassa kuin myös hänen sittemmin puretulla Vehmaan huvilallaan. Millaisia paikkoja ne tuolloin olivat, millaista meno niissä oli?

Varsinainen valtakunnankanslia sijaitsi Naantalissa, Krappula-nimiseesä kiinteistössä, jonka Pekka itse omisti. Se oli sellainen idyllinen vanhanaikainen puutalokiinteistö ja tietysti lähellä merenrantaa. Vastapäisellä rannalla olikin sopivasti presidentin kesäpaikka, Kultaranta. Siihen aikaan Valtakunnankanslian läheisyydessä sijaitsi toinenkin Pekan myöhemmän julkisuuden kannalta merkittävä paikka, nimittäin Naantalin Muumimaa sijaitsi Valtakunnankansliaa vastapäätä toisella puolella katua. Pekan taloyhtiössä, samassa pihapiirissä asui myös silloinen KDP:n puoluesihteeri, suomalaisasiamies Olavi Koskela. Taloyhtiössä oli vuokrattava useita eri kokoisia vuokra-asuntoja, joissa asui lähinnä työväenluokan ihmisiä, veteraaneja, eräs laivapoliisikin, Pekan vanhin, nyt jo edesmennyt, tytär Elina – muutamia mainitakseni.

Siitoimen Vehmaan huvilan pihapiiriä

Vehmaan huvila puolestaan sijaitsi Rautilassa, sekin oli vanhanaikainen idyllinen puutalo ja kaunis, monien puutarhakasvien sävyttämä pihakokonaisuus yhdistettynä merenrantaan loi mieleeni lähtemättömiä esteettisiä muistoja. Pihakokonaisuuteen kuului myös yhdistetty sauna-piharakennus ja huvilan rannassa oleva yksimoottorisille vesitasolentokoneille tehty parkkipaikka. Huvilalla oli tilaa ja atmosfääriä soittaa marssimusiikkiakin tarpeeksi kuuluvalla volyymilla, eikä omaakaan äänenkäyttöä tarvinnut aristella.

Silloin kun oli työn aika tehtiin lujasti töitä, tarvittaessa ympäri vuorokauden, mutta kun tuli juhlan aika, ei alkoholin käytössä turhia aristeltu. Itselläni oli luonteestani johtuen aina tapana viedä omat viinakset mukanani Naantaliin tai Vehmaalle mentäessä. Niillä vierailuilla ja niissä yhteyksissä, joissa olin Pekan kanssa tekemisissä poliittisissa asioissamme, en koskaan havainnut alkoholin lisäksi mitään muita päihteitä tai huumeita. En minä, eikä Pekka, eikä myöskään hänen lähipiirinsä käyttänyt tunnelman nostattamiseksi mitään muuta kuin alkoholia, mutta kannattaa muistaa, että satunnaisten vierailijoiden omat käyttämiset ovat tietysti ihan heidän omalla tunnollaan.

12. Maistoitko kuuluisaa Pekan tekemää kiljua? Vai oliko hän lopettanut kiljuntekemisen niihin aikoihin tutustuit häneen?

Kyllä maistoin Pekan kiljua. Se oli tehty hyvällä reseptillä, normaaliin hiivaan, sokeriin, fariinisokeriin sekä hedelmiin. Aine meni kyllä niin kovasti päähän, että epäilin monet kerran Pekan itse terästäneen sitä esimerkiksi pirtulla, mutta tuo asia on kyllä jäänyt täydellisesti toteen näyttämättä. Jo yksi kolmasosa litran motillinen meni päähän.

13. Oliko Pekka oikeasti niin kova naistenmies kuin antoi ymmärtää?

Kyllä minä uskon, että ihminen, niin mies kuin nainenkin pystyy helposti elinaikanaan harrastamaan seksiä yli 800:n henkilön kanssa. Jo helppojen matemaattistenkin analyysien jälkeen huomaamme selvät mahdollisuudet tuollaiseen. Ja Pekkahan oli erittäin puoleensavetävä ja seksuaalinen henkilö. Ja nuoruuden valokuvaajan ammatissaan hän joutui tapaamaan studiossaan jopa useita naisia päivittäin. Miesvalokuvaaja, joka saa ammattitaidollaan naisasiakkaansa kauneuden esiin, on varmasti naisen silmissä jumalallinen.

14. Pekka oli hengenmiehiä, kuten sinäkin. Siinä missä Pekka palvoi Luciferia, sinä olet kristitty. Yrittikö Pekka värvätä sinua mukaan Luciferin palvontaan, olitko mukana niissä kuvioissa? Milloin sinusta tuli kristitty?

Siitoin Sieg Heil Suomi -dokumentissa Naantalin bunkkerilla

Ei Pekka koskaan yrittänyt käännyttää minua satanistiksi, vaan toivotti jopa onnea, menestystä ja siunausta valitsemalleni tielle, enkä osallistunut Pekan mustan magian toimintaan, jota Pekka harrasti ihan konkreettisessakin mielessä enemmänkin 70- ja 80-luvuilla. Otin itse vastaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanani jo vuonna 1997, eräänä heinäkuisena yönä Oulun Helluntaiherätyksen telttakouksessa. Siitä tapahtumasta olen selvittänyt lyhyesti ja kokonaisvaltaisesti mm. täällä.

Soitin Oulusta Pekalle Naantaliin heti uskoontuloni jälkeen; alkureaktioit olivat tietysti teatraalisen voimakkaat, hän vastasi humalassa puhelimeen ja huusi ja raivosi ja totesi mm. “Aalto sinä petit minut. En olisi ikipäivänä uskonut tätä sinusta. Olen Luciferin kirkon arkkipiispa Suomessa ja lisäksi olen ikäni ollut satanisti ja nyt sinä, johon luotin täysin ja joka olet ollut tämän puolueen ja koko toimintani kantavia voimia, teet minulle tällaista! Voin sanoa Aalto senkin suoraan, että olet erittäin lahjakas verbaalisesti ja todella hyvä puhumaan ja äänenkäyttökykysi on aivan erityislaatuinen. Nyt tämä koko homma kuivuu kasaan, siellä Oulussakin, ja kaikki pitää aloittaa alusta. Saatana, minkä teit… jne.” Minä en antanut kuitenkaan periksi ja soittelin Pekalle aina tasaisen tappavaan tahtiin ja epäsäännöllisen säännöllisesti ja niinpä Pekkakin alkoi vuosien saatossa “leppyä”. Olin hänen kanssansa puhelinyhteydessä aina loppuun asti, kunnes tuli aika, jolloin Vehmaan kotinumerosta ei enää vastattu.

15. Niinä aikoina kun tunsit Pekan, harjoittiko hän aktiivisesti hengentieteitä? Oliko hänellä aktiivinen porukka niidenkin asioiden ympärillä vai loppuiko Pekan hengentieteiden harjoitus muiden kanssa Turun Hengentieteen Seuran sulkemiseen?

Kyllä Pekka harrasti hengentieteitä ja okkultismia läpi elämänsä ja kaikki poliittisessakin toiminnassa mukana olevat olivat aina tavalla tai toisella kiinnostuneita okkultismista, vaikkeivat välttämättä itse sitä harjoittaneetkaan. Oma okkultistinen toimintanikin jäi lähinnä ihmisen alitajunnan murtamisen tutkimiseen. Pekan okkultistinen toiminta ei todellakaan loppunut Turun Hengentieteen Seuran lakkauttamiseen v. 1977. Itse en ole koskaan kuulunut virallisena jäsenenä mihinkään okkultistiseen yhdistykseen, eikä jäsenyydellä sinänsä ole merkitystä okkultismin todellisen harjoittamisen ja hengentieteellisen kehittymisen ja henkilön valaistumisen suhteen.

16. Puhuiko Pekka sinulle mitään pyörittämänsä Mustan Veljeskunnan toiminnasta? Tiedätkö millaista meno tuossa seurassa oli, millaisia sen rituaalit olivat? Olitko mukana noissakin kuvioissa, otitko osaa Pekan rituaaleihin?

Mustasta veljeskunnasta en kyllä itse valitettavasti tiedä mitään, enkä ole ollut paikalla todistamassa rituaaleja, joten en katso olevani oikeutettu kertomaan sen toiminnasta ja rituaaleista mitään. Musta veljeskunta on ollut 70- ja 80- lukujen aktiviteetteja, tällöin en vielä itse ollut aktiivisesti mukana KDP:n toiminnassa, vaikka olinkin ottanut ensimmäisen kerran yhteyttä Pekkaan jo v. 1983.

17. Tarinan mukaan Pekka Siitoin nimesi sinusta hänen seuraajansa valtakunnanjohtajana. Mikä on totuus tämän asian takana? Liittyikö asiaan joitain juhlallisuuksia?

Aalto Vehmaan huvilalla Sieg Heil Suomi -dokumentissa

Kyllä se pitää ehdottomasti paikkansa. Nyt tässä yhteydessä pitää jo muistaa sekin yhdistyksemme sääntöihin nojautuva tosiseikka, siis hengellisistä erimielisyyksistä huolimatta, että olin Pekan kuollessa virallisesti edelleenkin Suomen Kansallisrintaman (SKR) Komentaja ja Kansallis-Demokraattisen Puolueen (KDP) vara-Valtakunnanjohtaja. SKR liitettiin 90-luvun alussa KDP:n alaisuuteen KDP:n jäsenjärjestöksi. Mitään juhlallisuuksia asiaan ei sinänsä liittynyt; minä itse ilmoitin vain Pekan kaatumisen jälkeen, 08.12.2003 ottavani Valtakunnanjohtajan tehtävät hoitaakseni Komentajan vakanssilla, koska halusin kunnioittaa Pekan elämäntyötä koko Suomen kansan puolustamiseksi ja suojelemiseksi, sekä ennen kaikkea Suomen kansallissosialistisen työväenliikkeen esitaistelijana ja suvereenina johtajana niin paljon, että jätin Valtakunnanjohtaja-tittelin yksistään hänen nimeensä liitettäväksi arvonimeksi. Olen lupautunut hoitamaan vt. Valtakunnanjohtajan tehtäviä siihen asti, kunnes varteenotettava ja minua pätevämpi henkilö tehtävän hoitamiseksi on löytynyt ja hän tehnyt uhrivalansa minun edessäni.

Oulussa äitienpäivänä 08.05.2011, Kai Michael Aalto, Komentaja, Kansamme Isä, Kaitselmuksen Valo

[Haastattelun osa 1 löytyy täältä ja osa 3 täältä.]

Read Full Post »

Siitoin-filmi oy:n mainos Turun seudun puhelinluettelon keltaisilla sivuilla 70-luvulla. Leike Mesikämmenen arkistoista.

Olin 22-vuotias kun menin edesmenneen vaimoni kanssa naimisiin. Hän oli silloin minua viisi ja puoli vuotta vanhempi. Hän oli diplomikosmetologina Helsingissä ja sen jälkeen me muutimme Turkuun. Perustin siellä sitten Siitoin-filmi osakeyhtiön valokuvaus- ja elokuvausliikkeen ja laboratorion. Se meni erittäin hyvin. Jaoin kasarmeihin kortteja “passikuvat markalla”. Silloin Turussa oli paljon varuskuntia. Minä suoranaisesti kuvasin kaikkien varuskuntien kuvat ja passikuvat, ylennyskuvat. Jonotus oli hirveää. Sanotaan, että silloin minusta tuli miljonääri. Kiitos varuskuntien.

– Pekka Siitoin (Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirjassa Suomen Führer (s. 45)

Siitoinin liikemiehen kunnianhimo suuntautuu valokuvausalalle. 1960-luvun lopulla muotokuvat olivat tulleet muotiin. Siinä alassa liikkui sievoisia summia. Helsingissä toiminut Kuvasiskot tuli tunnetuksi Kekkosen hovikuvaamona. Tietenkään hän ei maksanut veroja. Jonkinlaisena merkkinä vauraudesta, hän hankki tuliterän Alfa Romeon, jolla roiskuttaa kuraa itä-Helsingin kommunistien päälle. Tätä taustaa vasten ei ole ihme, että aina utelias Siitoin meni alalle. Pekka oli toisaalta ollut kiinnostunut valokuvauksesta ja saanut tehdä joitain kuvauksia jopa armeijassa. Niin saa Siitoin-filmi alkunsa.

– Iiro Nordling kirjassa Suomen Führer (s. 49-50)

Pekka filmityön parissa. Koska kuva on Naantalin asunnon "bunkkerista", on kuva aikaisintaan vuodelta 1973, jolloin Siitoin muutti perheineen Naantaliin.

1960-luvun puolivälissä hän perusti Turkuun valokuvaukseen, filmaukseen ja mainoksiin erikoistuneen yrityksen. Pekka Siitoin oli kunnianhimoinen: hän kehitti ja laajensi yrityksen toimi-aluetta muun ohella myös maahantuontiin. Hän pani peliin persoonansa mainostaessaan yrityksiään. Vuonna 1965 Siitoin avioitui itseään vanhemman naisen kanssa, ja perheeseen syntyi lyhyellä aikavälillä kolme lasta. Siitoin oli mitä mallikelpoisin kansalainen.

– Mari Kalliala teoksessa Suojelupoliisi 50 vuotta (kappaleessa “Radikaali oikeisto, tapaus Pekka Siitoin”, s. 258)

Mun isä kuului nuorempana tähän luterilaiseen kirkkoon. Sit hän rupes vuonna 1971 harrastamaan hengentiedettä, hän oli tällaisen kuuluisan selvänäkijän kuin Aino Kassisen oppilaana. Hän oli Kassisen paras oppilas. Hänellä oli Turussa Kaskenkadulla kaukoparannusryhmä. Siinä oli sellaista niinkuin mustaa magiaa ja tämmöstä, sanotaan lainausmerkeissä paholaisen palvontaa lähinnä. Sit hän harrasti siellä alastonkuvausta ja kaiken näköistä tämmöstä. Hän eros kirkosta koska se on hänen mielestään epäkristillistä.

– Paul Siitoin dokumentissa Isän valtakunta.

Siitoin-filmi oy:n näyteikkuna. Kirjojen lisäksi kuvan ylälaidassa myös Siitoimen painattaman spiritismilaudan ala-osaa.

Rekisteröimättömänä yhdistyksenä toimineen Turun Hengentieteen Seuran Siitoin perusti jo vuonna 1971. Seuralla oli kaukoparannukseen erikoistunut ryhmä, minkä ansiosta se sai lukuisia yhteydenottoja, avunpyyntöjä ja jäseniä. Seuran toiminnan painopiste oli kuitenkin yliluonnollisia ilmiöitä käsittelevän kirjallisuuden myynnissä. Se myös kustansi teoksia suurta yleisöä askarruttaneista hengentieteen kysymyksistä: unista, hengistä, ufoista, paholaisesta, uskonnosta, mustasta magiasta, parapsykologiasta, jne. Seura oli pääasiassa Siitoinin yksityinen yritys. Ei siis ihme, että tuotteliain kirjailija oli Siitoin itse – tosi jo tuolloin kiisteltynä henkilönä. Ilmeisesti osin välttääkseen erilaiset syytteet, hän käytti usein pseudonyymejä.

Kaikki Turun Hengentieteen Seuran henkimaailmaan liittynyt toiminta Siitoinin omia esiintymisiä ja mainoksia lukuun ottamatta oli luonteeltaan yksityistä ja diskreettiä. Tärkein toimintamuoto oli Siitoinin itsensä, yleensä kirjeitse antama henkilökohtainen ohjaus, johon tyypillisesti sisältyi neuvo opiskella alan kirjallisuutta. Ohjaus oli maksutonta, mitä puolestaan Turun Hengentieteen Seuran kautta tilattavissa ollut kirjallisuus ei ollut. Esiintyessään julkisuudessa hengentieteen merkeissä Siitoin kertoi seuran viikottaisista tapaamisista Turussa ja kaukoparannusta harrastavasta ryhmästä. Viikkokokouksien tapahtumista hän ei suostunut kertomaan. Mahdollisesti kyseessä olivat ns. Mustan Veljeskunnan salaiset kokoukset, joita hän kirjasessaan “Paholaisen katekismus” kertoo järjestäneensä 1970-luvun alkupuolella Turussa. Julkisuuden nälän kasvaessa hän vuoden 1976 lopulla suostui esiintyään miestenlehden valokuvassa salaisten menojen rituaalimestarina, joka silinterihatussa viittaan pukeutuneena “viiltää” tikarilla ristin alttarilla makaavan alastoman naisen vatsaan. Varsinaisessa lehtijutussa hän “paljasti” viikkokokousten olevan seksiorgioita. Suurella yleisöllä oli tosin tätä ennen ollut tilaisuus seurata Turun Hengentieteen Seuran toimintaa elokuussa 1976, jolloin joukko jäseniä jäi kiinni “rysän päältä” elävien kissojen keittämisestä Siitoinin Mustassa magiassa esiteltyjen oppien mukaisesti.

– Mari Kalliala teoksessa Suojelupoliisi 50 vuotta (kappaleessa “Radikaali oikeisto, tapaus Pekka Siitoin”, s. 261, 267-268)

Kuva Siitoin-filmi oy:n liikkeestä Turussa Kaskenmäki 1:ssä 70-luvulla, ja kuva samalta paikalta marraskuulta 2010.

[Siitoin-filmi oy, osa 2, löytyy täältä].

Read Full Post »