Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘uskovaiset’

Nimimerkki Tohtori Kronos lähestyi Mesikämmentä ja kertoi mainioita muistojaan Pekasta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Muisteluidensa oheen Tohtori Knonos laittoi asiaan liittyviä kuvia niin Seiskasta kuin paikallislehden kirjoituksista, jotka käsittelivät hänen ja ystäviensä Pekan inspiroimana perustamaa hengentieteellistä seuraa. Kronos vaikutti nuorempana Viitasaarella ja asuu nykyään muualla Keski-Suomessa.

Mesikämmen kiittää Tohtori Kronosta!

– – –

Minulla on omakohtainenkin kokemus Pekasta, kävin häntä tapaamassa 91-vuonna parin kaverin kanssa. Olin aiemmin ostanut hänen kirjoittamiaan hengentieteen kirjoja ja eräs ystäväni sanoi että lähdetään Naantaliin itse mestaria tapaamaan. Olimme itsekin juovuksissa tapaamisessa ja niin oli myös Pekka itse.

Siitoin sanoi että henget olivatkin kertoneet että kohta saapuisimme.

Meillä oli reissulla mukana pari Äänekoskelaista viinaan menevää teinityttöä. Kun menimme Siitoimen residenssille, koputimme väärälle ovelle. Avaamaan tuli vanhempi nainen, iilmeisesti mestarin vaimo. Hän osoitti meidät oikealle ovelle. Siitoin sanoi että henget olivatkin kertoneet että kohta saapuisimme. Hän esitteli leikekirjaansa ja valokuviaan. Kauppasi myös stilettiä. Ostin häneltä joitakin kirjoja joita vielä puuttui. Muistan että kävin päämajan wc:ssä ja se oli uskomattoman likainen. Lähtiessämme Pekka antoi tytöille pussillisen värillisiä pumpulipalloja, naisille kun piti kuulemma antaa aina lahjoja.

Pekka antoi tytöille pussillisen värillisiä pumpulipalloja, naisille kun piti kuulemma antaa aina lahjoja.

Vuosi myöhemmin perustin Viitasaarelle parin muun kiinnostuneen kanssa New Age-kerhon joka pohjautui Siitoimen kirjojen opetuksiin. Kerho kiinnitti viranomaisten ja nuorten vanhempien kiinnostuksen, ja sen pitäminen lopahti muutaman kokoontumisen jälkeen. Asia kirvoitti keskustelua paikallislehdessä, joista ohessa skannaukset. Itse olen lehtijutussa salanimella “Riku”. Jutussa esiintyvä “Pekka” on tällä hetkellä julkisuuden henkilö, joka avautui meidän porukassa olostaan mm. Seiska-lehden numerossa 44/2000 (kuva 1, 2). Seiskassa hän kertoo kuinka okkultismiin sekaantuminen laittoi hänet yrittämään itsemurhaa.

Ihmisten huolestuminen okkultismiin liittyen saattoi osaltaan johtua tuohon aikaan muualla sattuneista median julkituomista saatananpalvojien tekosista. Viitasaarella myös tapahtui -89 spiritismin aiheuttama massahysteria. Ammattikoulun asuntolalla nuoret pelasi spiritismiä humalassa ja kyselivät piruun ja kuolemaan liittyviä asioita. Sen seurauksena yhtenä perjantai iltana nuoret sekosi ja paikalle jouduttiin kutsumaan pappi, poliisit, ensihoitajat ja sosiaaliviranomaiset. Myöhemmin ainakin yksi osallistuneista päätti myöhemmin päivänsä ja yksi toinen joutui psykiatriseen hoitoon. 90-luvulla sattui muutenkin paikkakunnalla useita henkirikoksia ja kohua herättänyt nekrofilia-tapaus.

Siitoimeen liittyen tiedän toisenkin tapauksen Viitasaarelta; 70-luvun alussa muutama nuori kaveri baari illan jälkeen keksivät piirtää paikallisen E-Liikkeen seinään maalilla hakaristin ja vetivät liikkeen lipputankoon punaiset kalsarit. Vaikka silminäkijöitä ei ollut, kaverit jäi kiinni. Suojelupoliisin edustaja tuli Helsingistä kuulustelemaan nuoria, kyseessähän oli vakava poliittinen asia. Heiltä tivattiin oliko takana äärioikeistolaisia voimia ja oliko tarkoitus loukata ystävällismielistä Neuvostoliittoa. Kavereista ei tietääkseni saatu paljon irti. Suojelupoliisi yöpyi paikallisessa hotelli Pihkurissa ja hänen kuplavolkkari oli hotellin parkkipaikalla. Yöllä yksi kuulusteltavista kävi tervaamassa auton joka puolelta. Siitä hän ei jäänyt kiinni :D

En tiedä kuuliko Siitoin poikien tempauksesta, vai ottivatko he itse yhteyttä. Tiedän kuitenkin että teon jälkeen he pitivät yhteyttä. Tuohon aikaan Supolla oli salaisia asiamiehiä joka paikkakunnalla, kaverien tempauksesta ei tiennyt kukaan eikä paikalla ollut silminnäkijöitä. Näihin kaikkiin kertomiini tapauksiin uskoisin löytyvän lehtimateriaalia Viitasaaren Seudun toimituksesta.

Voin lisäksi kertoa että tuohon aikaan alkoholi maistui ja muutenkin tuli vietettyä melko hedonistista elämää kuten Musta Magia-kirjoissa neuvotaan :D Valmistin silloin kotiviiniä ja kaverin kanssa keitettiin “tujua” eli pontikkaa. Viikonloppuisin ajeltiin ympäri maakuntaa bilepaikoissa. Niissä oli siihen aikaan uskovaisten teebusseja parkissa joissa sai käydä puhumassa uskonasioista, käännytystä siis. Minulle oli aina tärkeää käydä puhumassa Saatanan urotöistä heille. Monesti saatiin aikaan hienoja keskusteluja. Paras tapaus sattui Hirvaskankaalla yhtenä perjantai yönä, nelostien vieressä liikenneasemia vastapäätä sijaitsee Elävät Kivet-seurakunnan piruntorjuntabunkkeri. Heillä oli viikonloppuisin seurat myöhään illalla ja porukka viipyi siellä usein yli puolenyön. Menimme kaverin kanssa sinne yöllä ja meidät otettiin hyvin vastaan, tuotiinpa pöytään voileipiäkin. Ryhdyin kertomaan heille Saatanasta ja omasta uskostani, samalla meni sähköt ja tuli aivan pimeää. Tällöin sanoin että “katso, näin minun Herrani näyttää mahtinsa! ” Olihan heidän ilmeet sitten vähän jännän näköiset kynttilänvalossa :D

– – –

juttu1

juttu2

juttu3– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan kahvi.

Pekka Pytyllä.

Read Full Post »

outotie1Jouko Piho on eläkkeelle siirtynyt opettaja, kirjoittaja, runoilija, muusikko, oman puolueensa perustaja, maailmanmatkaaja ja suuri naiskauneuden arvostaja sekä profeetta. Jouko Piho on oman tiensä kulkija ja omalla oudolla tavallaan mielenkiintoinen hahmo, uskonnollinen radikaali. Jouko Piho aiheuttaa enemmän yleistä pahennusta kuin kaikki Suomen satanistit ja black metal bändit yhteensä. Tämä on tietysti mahdollista vain lopunaikoina.

Pihosta on viime vuosina tullut eräs tunnetuimmista uskovaisista maamme sosiaalisessa mediassa. Syy Joukon tunnettavuuteen ovat tietysti hänen uskonnolliset kannanottonsa ja näkemyksensä, jotka suurimman osan mielestä ovat hölmöjä ja absurdeja, mutta käsittämättömyydessään useimmiten samalla viihdyttäviä. Monilla on hyvässä muistissa mm. Joukon profetia, jonka mukaan Venäjän piti hyökätä Suomeen tämän vuoden kesäkuun 13. päivä. Kaikki Joukon visiot tulevaisuudesta eivät kuitenkaan ole olleet pielessä – vuonna 1998 Jouko nimittäin näki oikeaan osuneen enneunen Mika Häkkisen formula 1 -maailmanmestaruudesta.

Piho on ollut varsin aktiivinen näkemyksiensä julkituonnissa. Niitä löytää netistä ennen kaikkea hänen kotisivuiltaan, mutta onpa Jouko kirjoitellut aikanaan aktiivisesti sellaisellekin foorumille kuin Punk in Finland. Tämän lisäksi Jouko on julkaissut vuonna 2005 ensimmäisen kirjansa: Outo tie. Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa. Kovakantinen opus on tuhti paketti, jossa on noin 450 sivua ja joka paperivalintansa vuoksi painaa kuin keskivertosaarnaajan synnit. Kirja on runsaasti kuvitettu.

Kirjan nimi alaotsikkoaan myöten vastaa sisältöä hyvin. Mesikämmen summaa seuraavaksi kirjan sisältöä opuksen nimen mukaisesti.

– – –

Kamppailu Jumalan kanssa

Kirja antaa varsin mielenkiintoisen kurkistuksen eräästä idiosynkrastisesta kulmasta siihen outoon universumiin, mikä on uskovaisten päänsisäinen todellisuus. Tämä on uskontopsykologisesti varsin mehevää ja hämmentävää settiä niille, ketkä itse eivät tuollaisessa universumissa elä. Uskovaisena miehenä aivan kaikki asiat merkityksellistyvät Piholle viime kädessä hänen uskonsa kautta. Ainakin teoreettisesti.

Jumalan tahdon noudattamisessa ja toisinaan myös ymmärtämisessä on omat kinkkiset ulottuvuutensa. Tässä Joukoa ja kanssauskoviaan auttavat erilaiset ennemerkit ja profetiat, joita otetaan ja saadaan tämän tästä sieltä ja täältä. Se, miten näiden pohjalta asioita tosissaan arvioidaan, tulkitaan, ja sitten toimitaan, on uskossa elämättömälle silkkaa twilight zonea.

Jumala, Jumalan tahdon toteuttaminen ja naiset nivoutuvat Joukolla monella tapaa toisiinsa. Tämä tulee esiin mm. ajatuksista, joita hän kävi läpi ollessaan lähetystyössä Italiassa: Toisinaan kuumassa heinäkuun Italiassa katuja talloessani ja kirjalaukkua kantaessani mieleni pehmeni ja ajattelin vähän muutakin kuin evankeliointia. Aloin haaveilla siitä, että entäpä jos minulla olisi joskus italialainen vaimo. Tulisin takaisin Italiaan, naisin jonkun kauniin italiattaren, perustaisimme perheen ja eläisimme onnellisina elämämme loppuun asti. Niin, mitä nyt siinä välissä pitäisi myös evankelioida Italian kansaa.

Kamppailu Jumalan kanssa vaikuttaa kirjan perusteella ilmenneen Joukon elämässä erityisesti naisenkaipuun ja eri seurakuntien kanssa tapahtuneen väännön kautta. Ja sitä vääntöä on sitten riittänytkin.

– – –

Kamppailu naisten kanssa

Huima osa kirjasta käsittelee Pihon rakastumisia ja ihastumisia, joista jälkimmäisiä näyttää usein olleen monta samaan aikaan. Piho toteaakin kirjassaan, että päiväkirjoistani voisi saada sen kuvan, että olen haaveillut elämässäni lähinnä naisista. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikkina vuosina Jumalan ikävä on ollut aina voimakkaasti läsnä, vaikka en ole kovin usein kirjoittanut sitä muistiin.

Ihastuksiaan läpikäydessään Piho usein pohtiikin, onko se tai tämä nainen Jumalan hänelle tarkoittama. Erääseen venezuelalaiseen naiseen Piho ihastui vain kirjeiden perusteella niin paljon, että alkoi opiskella espanjaa. Homma kusi lopulta kuitenkin reisille: Ja pettymyshän siitä tuli. Sain kahden kuukauden odottelun jälkeen viimein kuvan Nancyltä (…) Kuva oli minulle tyrmistys. Se ei herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita puhumattakaan rakkaudesta. Koin voimakkaasti, että Nancy ei ole tuleva vaimoni.

Vaikka naiset vetävät Joukoa vahvasti puoleensa, ei hän kuitenkaan uskovaisena ole harrastanut esiaviollista seksiä, mistä kertoo mm. seuraava esimerkki: (…) Siitä huolimatta Anita rakasti minua, jopa siinä määrin, että hän ehdotti tulopäiväni iltana, että me menisimme sänkyyn rakastelemaan. Torjuin ajatuksen seksistä kauhistuneena. Sanoin Anitalle: ”Ei missään nimessä. Emmehän me ole naimisissa.” Nyt oli Anitan vuoro hämmästellä: ”Niin, mutta jos me rakastamme toisiamme, niin kyllä me voimme rakastella”. En suostunut. Sinä iltana erosimme hiukan kireissä väleissä.

Jo kirjan alkupuolella olevasta Seksuaalisuuteni herää-kappaleessta alkaa tulla ilmi, että Jouko on kirjassaan harvinaisen suorasanainen ja avoin myös elämänsä intiimeimmistä puolista. Kyseisestä kappaleesta saamme kuulla mm. sen, että Joukolle paljastui vasta 14-vuotiaana, mistä lapset tulevat maailmaan: Lopulta sain tietää suuren salaisuuden eräältä kaverilta Lahden helluntaiseurakunnan kesäleirillä Kotirannassa v. 1961. Olin järkyttynyt. En voinut mitenkään käsittää, että lasten saaminen tapahtuisi sillä tavalla, siis jotenkin niin kuin rumasti (…) No, myöhemmin aloin ymmärtää eri tavalla. Itse asiassa miehen ja naisen välinen sukupuoliyhdyntä on yksi kauneimpia asioita maailmassa.

Itsetyydys nousee kirjassa aika ajoin esiin. Jouko kertoo, mitä mieltä asiasta on: Olen sitä mieltä, että itsetyydytys on luonnon antama purkautumiskeino tapauksissa, jolloin normaali sukupuoliyhdyntä ei ole mahdollista. Itsetyydytys ei saa kuitenkaan hallita ihmistä niin kuin ei mikään muukaan asia.

Itsetyydytys nousee esille myös Joukon brutaalin avoimessa ensimmäisen avioliittonsa tilityksessä. Sairaalloisen mustasukkainen vaimo sai Joukon kerran pakenemaan kotoaan, kuitenkin vain palatakseen takaisin vaimon luo:Kun olin aikani kierrellyt Helsinkiä, juonut pari olutta, ostanut yhden seksilehden, runkannut vessassa sekä käynyt katsomassa Marion Brandon elokuvan Viimeinen tango Pariisissa, alkoi mieleni muuttua. Päätin palata takaisin. En ollut valmis eroon.

Lukijalle ei jää epäselvyyttä siitä, että Jouko pitää isorintaisista naisista ja että hän on hetero. Eräs Joukon ihastuksista oli hänen historian opettajansa, jolla Jouko kertoi olleen minuakin kovasti kiinnostaneet isot puskurit. Lukiovuosien alkaessa Joukon elämästä jäivät naiset yllättäen pois. Hänen elämässään ei ollut tuolloin muuta kuin koulunkäynti, seurakunta ja Raimo Leino [Joukon ystävä]. Jouko täsmensi asiaa: Enkä ollut kuitenkaan mikään homppeli.

Toisaalla kirjassa Jouko täsmentää millaisista naisista hän pitää: Tiedän, että olen hulluna kauniisiin vaaleaveriköihin. Toisaalta uskon, että Jumala ymmärtää minua ja antaa minulle jonain päivänä sen uskomattoman kauniin, pienen ja vaalean, hyväluonteisen, pehmeästi puhuvan, isorintaisen, seksikkäästi pukeutuvan ja meikkaavan, minua rakastavan ja ymmärtävän ihanan NAISEN, jota olen koko ikäni tähän mennessä turhaan etsinyt. Toive oli kohtuullinen ja Jumala palkitsi Joukon sittemmin elämänsä naisella, jonka kanssa hän on ollut naimisissa nyt yli 20 vuotta.

Kuten heteromiehille yleensäkin, myös Joukolle naiset aiheuttavat myös vaaratilanteita, mistä kertoo mm. kirjan kappale Tyttöystäväni halusi tappaa itsensä ja minut. Asiaan liittyivät usein autot: Vuonna 1969 olin ollut kaksi kertaa lähellä kuolemaa annettuani naisten ohjata autoani. Vuonna 1978 tuli kolmas kerta, joka oli näistä kolmesta kaikkein vakavin. Viimekätinen syy näihin tilanteisiin eivät kuitenkaan olleet naiset. Jouko selitti tapahtuneen näin: Kyseessä oli selvästi Saatanan tappoyritys, jonka Jumalan enkelit estivät.

Eräät Joukon ihastusten kohteet ovat olleet julkkiksia, kuten Marilyn Monroe, Marion, Tabe Slioor (joka tapasi 60-luvulla muuten Anton LaVeyn), Liana Kaarina, Pirkko Mannola ja Kike Elomaa. Kiken kohtaamisesta Tapiola Gardenissa Jouko kertoo seuraavaa: Kaipaan hirveästi naista. Tämä tuli hyvin ilmi eilen Tapiola Gardenissa. Siellä ei ollut ketään sen kummempaa. Loppuillasta lauloi Kike Elomaa. Silloin kaikki kaipaukseni purkautui häneen. Menin lähelle lavaa ja aloin katsoa ihaillen Kikeä, joka huomasi sen ja vastasi katseisiini katsomalla minua usein hymyillen. Kerran lähetin jopa lentosuukon Kikelle, joka tuntui hyväksyvän sen hymyillen.

Marilyn Monroeta Jouko ei valitettavasti pystynyt muiden julkkisihastustensa tapaan lähestymään, mutta Jouko kertoo, että Marilyn on kolmen ensimmäisen ihmisen joukossa, ketkä hän haluaa tavata taivaassa.

– – –

Kamppailu helluntaiherätyksen kanssa

Jouko tuli uskoon jo lapsena. Hän julisti Jumalasta pihapiirinsä lapsille, oli omassa piirissään ilmeisen hyvänä puhujana pidetty ja meni upotuskasteelle 11-vuotiaana. Hänelle profetioitiin, että hänestä tulee vielä suuri Jumalan sanan julistaja. Hän muistelee, miten puhui ensimmäisen kerran kielillä, miten häntä uskonsa takia kiusattiin ja miten helluntaiherätyksessä oli kaikenlaisen hyvän lisäksi myös kääntöpuolensa: lähes kaikki mahdollinen oli syntiä. Tivolit, Korkeasaari, Linnanmäki, teatteri, elokuvat, kulttuuri- ja urheilukilpailut, televisio, radio, yms. olivat poissa laskuista. Ulkonäön ja pukeutumisen säätely ja valvonta kuului seurakunnan toimintaan sekin. Seuraava pätkä kuvaa meininkiä hyvin:

Kun melkein kaikki oli syntiä, niin raja kulki siinä, että sain sentään kerätä postimerkkejä. Mutta siinäkin kävi kerran niin, että liimaillessani postimerkkejä kansiooni isäni tuli luokseni ja sanoi: ”Kuule, olisi paljon hyödyllisempää lukea Raamattua.” No, minä kilttinä poikana laitoin postimerkkikansioni sivuun, otin Raamattuni esille ja aloin lukea sitä. Isäni huomasi sen ja tuli kohta kehumaan minua, että noin sitä pitää.

Kirjassa käydään läpi Joukon historia eri seurakunnissa ja uskonnollisissa ryhmissä. Mukaan mahtuu toimintaa niin Suomessa, Ruotsissa, Italiassa kuin Yhdysvalloissakin. Piho oli vuosien varsilla tekemisissä mm. Niilo Ylivainion ja Leo Mellerin kanssa. Viimeksi mainitun naisseikkailuista ja raamatunsalakuljetuksista entisen Neuvostoliiton alueelle kirjassa on varsin mielenkiintoinen kappale Leo Mellerin kiirastuli. Näin sivumennen sanoen, olisi hienoa jos Meller kirjoittaisi elämästään yhtä avoimen tilityksen kuin mitä Piho on tässä kirjassaan tehnyt.

Joukon räväköiden tekstien kirjoittelu alkoi jo vuonna 1967 helluntaiherätyksen äänenkannattaja Ristin Voitto-lehdessä. Homma jatkui myöhemmin mm. Hyvän Sanoman toimittajana ja Kirkko ja Kaupunki-lehden jutuissa. Hyvän Sanoman sivuilla Jouko kävi julkisesti kirjeenvaihtoa erään ulkosuomalaisen ateistin kanssa. Netmission-sivuilla 2003 Piho puolusti transsukupuolista uskovaista, mistä hyvästä hän sai foorumille 40 päivän bännin. Kyseinen bänni ei ole muuten ainut hankaus lajiaan Joukon uskonnollisen kotimaaston kanssa. Joukon suhde helluntaiherätykseen on ollut varsin ristiriitainen. Vuosien varsilla Joukoa on helluntailaisten piireissä niin diggailtu kuin karsastettukin. Eri asemiin on pyydetty ja niistä on annettu myös monoa.

Piho pohtii kirjassaan tietysti myös uskonnollisia kysymyksiä, kuten voiko uskovassa olla pahoja henkiä, oppia lopunajoista, milloin Jeesus tulee takaisin, mitä on pyhyys, sekä teodikean ongelmaa.

Kaiken tämän lisäksi kirjassa on yhtä ja toista muutakin. Jouko kertoo mm. ensimmäisestä kännistään, mielipiteensä ufoista, ennustamisesta, Urantia-kirjasta, Da Vinci-koodista, yhteydenpidostaan Jari Sarasvuohon ja Lenita Airistoon, miksi teologia on ”modernismin myrkkykylvöstä”, sekä siitä onko parta syntiä. Mukana on myös Joukon runoja ja eri julkaisuihin kirjoittamia tekstejä. Saamme nauttia myös Joukon matkakertomuksista, mm. Israelista, sekä hänen aforismeistaan.

– – –

outotiePiho myy kirjaansa nykyään kotisivujensa kautta alennushintaan, mikä postikuluineen tarkoittaa vajaata 18:a euroa. Pyytäessä opukseen saa varmaankin tekijän nimikirjoituksen. Mikään best-seller kirja ei ole ollut, sillä Joukon vanhojen kotisivujen tietojen pohjalta voi päätellä, että kirjaa on nykyisellään myyty ehkä reilut 700 kappaletta. Eiköhän nyt pistetä joukolla Joukon kirjamyynti kovaan nousuun. Kertokaa tilatessanne Mesikämmeneltä terveisiä.

18 euroa voi kuulostaa aika kovalta hinnalta paketista uskonnollista huuruilua. Samalla rahalla kun saa vaikkapa mäyräkoirallisen olutta tai pari pulloa Gambinaa. Pihon kirjaan sijoittamisessa on kuitenkin puolensa. Uskonnollisen huurun ja -tykityksen saralla Pihon kirja on nimittäin helmi. Mikäli kulttuurin raja-alueiden ilmiöt kiinnostavat, myös kristillisissä muodoissaan, on tämä kirja suhteessa hintaansa varsin mainio hankinta (tähän väliin todettakoon kuitenkin, että Mesikämmen itse sai kirjan ystävältään lahjaksi).

Jouko Pihon Outo tie. Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa on varmasti yksi oudoimpia kristillisiä elämäkertoja, joita Mesikämmen on lukenut. Tämä on kulttiteos, joka kuuluu alan keräilijöiden hyllyyn siinä missä vaikkapa Leo Mellerin Rock, Keijo Ahorinnan Saatananpalvonnan monet kasvot, Pat Pullingin Noidankehässä, Horst Knautin Paluu tulevaisuudesta, tai Hal Lindseyn Saatana elää ja voi hyvin maa planeetalla.

Mesikämmen suosittelee.

[Päivitys 15.7.2013: Jouko Piho pyysi tarkentamaan seuraavia asioita: Hän ei omien sanojensa mukaan ole saanut mitään profetiaa siitä, että Venäjä olisi hyökännyt Suomeen 13.6.2013 – “Minä olen vain julkaissut sivuillani nimimerkki ‘Pauliinan’ sen sisältöisen sanoman”. Kirjan myynnistä ja painosmäärästä Jouko valotti seuraavaa: “Olen myynyt kirjaani 691 kpl ja antanut lahjaksi ystäville ja sukulaisille sekä ilmaisina markkinointikappaleina (esim. lehtien toimituksiin) 184 kpl eli kirjaani on mennyt 875 kpl ja jäljellä on vielä 125 kpl. Painos oli 1000 kpl.” Näiden lisäksi kirja-arvioon on korjattu Joukon ja hänen elämänkumppaninsa avioliiton kesto “yli 15 vuodesta” “yli 20 vuoteen” ja loppulinkkeihin on Joukon toiveesta lisätty Suomen laillisuuspuolueen kotisivulinkki.]

– – –

Aiheeseen liittyen:

Jouko Piho puhuu! Mesikämmenen tekemä haastattelu.

Tilaa Pihon kirja alennushintaan 10e + postit täältä.

Jouko Pihon uudet ja vanhat kotisivut.

Jouko Piho Facebookissa.

Jouko Piho Twitterissä.

Jouko Piho Fingerporissa.

Jouko Piho Hikipediassa.

Jouko Piho kertoi Radio Cityn haastattelussa demoneista.

Joukon Pihon perustaman Laillisuuspuolueen kotisivut.

Read Full Post »

foreningenveronicaspiritismi

Samoin kuin Musta Raamattu, myös spiritismipeli (tai “lauta”) on maassame vähintään nimenä tuttu lähes kaikille nuorista vanhoihin. Pekka painatti uniikin spiritismipelin pahville Föreningen Veronican nimissä vuonna 1976 ja mainosti sitä mm. seuraavasti:

YHTEYSLAUTA eli SPIRITISMIPELI + KÄYTTÖOHJEET 39,-

Haluatko, että uusi maailma, henkien maailma, avautuu Sinulle? Alkuperäisen YHTEYSLAUDAN eli SPIRITISMIPELIN välityksellä pääset yhteyteen henkimaailman kanssa ja saat ennustuksia ja mielenkiintoisia tietoja korkeiltakin hengiltä rajan toiselta puolelta. Peli toimii luotettavasti, jos noudatat mukana seuraavia käyttöohjeita. Tuhansia vuosia vanha menetelmä, joka on erittäin suosittu mm. Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.

Joiltakin Pekalta pelin ostaneilta meni järki. Kursiivin iskun tehnyt Seppo Lehtonen lienee näistä tunnetuin tapaus. Myös muita tapauksia on, kuten Pekan kirjeenvaihto on osoittanut.

Uskovaiset tietysti kauhistelivat myös tätä Pekan myyntiartikkelia, kuolleiden kanssa seurustelua kun ei katsota Raamatussa hyvällä. Hyvin kuvaavia esimerkkejä tällaisesta asenteesta spiritismiin löytyy mm. täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.

Mesikämmen teki empiirisen kokeen siitä, liikkuuko spiritismipelissä lasi, tapahtuuko outoja.

– – –

Read Full Post »

Tällä kertaa Mesikämmenen haastattelema henkilö on blogin lukijoille jo entuudestaan tuttu ja sen vuoksi tämän jutun otsake voisi ollakin vaikkapa “Sami Haavisto puhuu, osa II”. Sitten viime haastattelun jälkeen on Haavisto mennyt ja avannut fyysisen liiketilan Helsingin Sörnäisiin, aivan kristillisen TV7:n naapuriin. Saatana saapuu Sörnäisiin tuntui sopivalta otsakkeelta haastattelulle, jossa kävimme läpi mm. mitä kaikkea Horror-Shop pitää sisällään, sekä millaisia lävistyksiä ja tatuointeja Haavisto suostuu ja ei suostu asiakkaalle tekemään.

– – –

Viime haastattelun pohjalta monet blogin lukijat jo tietävätkin sinut ja Blood Ceremony Filmsin. Nyt olet ottanut askeleen vielä syvemmälle pimeyteen ja mennyt tekemään ennen nettikauppana toimineesta Horror-Shopista ihan fyysisen liikkeen. Kerro tästä – Millainen liike on kyseessä, mitä sieltä löytää, missä liike sijaitsee?

Sami Haavisto.

Kuten kaikki hyvät jutut, ne pitää vaan löytää – näin ollen myös meidän luoksemme saapuessaan pitää nähdä pikkuisen vaivaa. Sijaintimme on oikeasti aika hyvä, vaikkakaan ei minkään pääväylän varressa. Aurinkoiselta suvilahden kadulta kun astuu varjoihin numero kymmenen kohdalta, niin saattaa löytää jotain pikkuisen erilaista.

Halusin perustaa liikkeen, mihin itse saapuisin uudestaan ja uudestaan asiakkaaksi, jos sellainen joskus Suomeen tulisi. Koska sellaista ei ollut tuloillaan, niin päätin itse laittaa tuumasta toimeen. Haaveilu ja haikailu on tiettyyn pisteeseen asti ihan ok, mutta ne vaativat purkautua aina jossain vaiheessa teoiksi. Siispä nyt Suomessa on liike, josta löydät musiikin, kirjojen, paitojen ja muiden vaatteiden lisäksi kutistettuja päitä Equadorin viidakoista, voodoo-talismaaneja sekä -nukkeja, kirouksia, magiaa ja kaikea muuta mukavaa – ehkäpä hieman siinä sivussa jotain pahaeneistä ja pelottavaakin… Liikkeen nimi kertookin aika paljon.

Horror shop erottuu ihan fyysisesti tilanakin tavanomaisemmista liikkeistä. Kerro, miltä liike näyttää.

Liike on vielä hieman keskeneräinen. Tai se tulee varmasti olemaan aina keskeneräinen, sillä uudet visiot valtaavat mielen ja niitä pitää päästä rakentelemaan tuon tuostakin. Yleisilme on hyvin synkkä, suorastaan musta. Punaisilla valoilla ja spoteilla korostetaan yksityiskohtia joita tulee koko ajan lisää. Mm. ensiviikolla alan rakentamaan voodoo-alttaria, joka toimii samalla (syntien) sovituskoppina. Irtopäät, ruumisarkut, kettingit ja pian myös lihakoukut antavat pientä pikanttia maustetta kokonaisuudelle, jota joku asiakas kerkesi luonnehtimaan vinksahtaneeksi. Tarkoituksena on antaa asiakkaillemme myös elämyksiä, ei pelkästään ostotapahtumaa.

Yksityisyrittäjäksi ryhtyminen oli varmaan suuri päätös. Kaunko olit ideaa hautonut ja valmistellut? Mitä teit ennen yrittäjäksi ryhtymistä? Miltä tuntuu ensiaskeleiden ottamisen jälkeen?

Horror Shopin kassa.

Kusessahan tässä ollaan taloudellisesti, mutta askel ollaan otettu ja siltä tieltä ei ole paluuta. En halua antaa periksi – tällä luonteella se ei tule kysymykseenkään. Näillä mennään ja koetetaan sinnitellä eteenpäin. Joku sanoi, että päässähän sulla on vikaa kun lähdet noin hyväpalkkaisista töistä epävarman ja kapean leivän ääreen, mutta minkäs teet. Visio oli liian voimakas ja en olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, jos en olisi tätä päätöstä uskaltanut tehdä.

15 vuotta meni ICT-alan myyntitöissä ja olihan siellä hyvätkin vuotensa. Ne antoivat taloudellisen mahdollisuuden tehdä mm. elokuvaprojekteja, jotka nielivät valtavasti rahaa. Toisaalta se antoi myös pohjan sille, että pystyn jatkossakin tekemään elokuvia. En niin “suurilla” budjeteilla kuin ennen, mutta ainakin kalusto on oma ja maksettu. Se minkä budjeteissa häviää, korvaantuu mielikuvituksella on vanha hyväksi todettu lause. Kaikkea ei mitata kuitenkaan rahassa ja viimeiset 2 vuotta olen tosissani laittanut kaiken efortin tähän liikkeeseen ja sen perustamiseen.

Kutistettuja päitä.

Itse asiassa liikkeen perustaminen on kytenyt mielessäni jo paljon pidemmän aikaa. Ensimmäinen muistijälki siitä löytyy noin kymmenen vuoden takaa. Lähdin silloin ystäväni kanssa kiertämään Skotlantia ja Edinburgista löysin WYRD-Shopin. Kyseinen liike on Euroopan vanhin noituuteen keskittyvä liike ja muistan todenneeni, että tämä on jotain sellaista mitä haluan itsellenikin. Nyt haave on totta ja elän unelmaani, en unelmoiden, heh!

Siirtymärituaalina uuteen maailmaan piti myös polttaa vanha maailma pois. Viimeisenä työpäivänäni uudenvuoden aaton aattona rakensin kanaverkosta ja kankaasta luonnollisen kokoisen wickermanin. Puin hänelle valkoisen kauluspaidan, solmion ja tumman liituraitapuvun. Sen jälkeen poltin koko komeuden soihdulla Lucifer-sytytysnestettä apuna käyttäen Munkkiniemen rannassa. Voin kertoa että vaikka ne liekit olivatkin helvetillisen komeat, niin ne eivät paljoa lämmittäneet siinä räntäsateessa, varsinkaan kun asuna oli pelkkä kiltti.

Liike sijaitsee aivan kristillisen TV7:n naapurissa. Onko uskovaisia käynyt jo käännytysyrityksissä liikkeessäsi?

Levynurkka.

Ei vielä, mutta innolla odottelen heitä saapuvaksi. Pari kynäniskaista nuuneria kävi jo paheksumassa kirjoja, mutta luikkivat pakoon kun tarjouduin kertomaan heille niistä lisää. Liikkeeseeni ovat tervetulleita asiakkaiksi kaikkien uskontokuntien edustajat ja minkä tahansa elämänkatsomuksen omaavat ihmiset. Niin kauan kuin he käyttäytyvät asiallisesti ja ovat ihmisiksi, he ovat enemmän kuin tervetulleita. Mutta auta armias jos he rupeavat saarnaamaan, käännyttämään tai käyttäytymään muuten epäkorrektisti, niin silloin en epäile käyttää isällistä niskapers’otetta ja lennättää hihhuleita kadulle niin että jalat eivät maata kosketa. Heidän kannattaa pitää mielessään lause, että joka miekkaan tarttuu jne… kaupastani löytyy tarvittaessa se hukkumisosuus.

Uskon kyllä, että Melleriä ja muita hihhuleita vituttaa nähdä kotikulmillaan ikkunasta hohtava pentagrammi, mutta heidän on vain siihen totuttava. Minua henkilökohtaisesti ei häiritse lainkaan nähdä heidän mainoksiaan kadulla ja jos he saavat omasta uskostaan rauhaa ja turvaa, niin fine, good for them.

Sen lisäksi, että liikkeessä on leffoja, kirjoja, paitoja ja mahdollisuus saada itsensä tatuoiduksi, järjestetään siellä ilmeisesti myös silloin tällöin erilaisia tilaisuuksia, kuten jo ollut zombie-kirjailijatapaaminen ja “kuvauta itsesi ruumisarkussa”-päivä. Miten nuo tapahtumat menivät? Liityikö ruumisarkussa kuvauspäivään joitain hauskoja kommelluksia, tuliko pelästyneitä katseita sivustaseuraajilta? Mitä muita vastaavia tilaisuuksia on mahdollisesti mielessä, suunnitteilla, tai noin?

Kuvauta itsesi ruumisarkussa -päivä oli mahtava tapahtuma. Asiakkaat nauttivat siitä ja olihan henkilökunnallakin ihan helvetin hauskaa. Paikanpäälle oli raahattu ihan oikea arkku ja elokuvarekvisiittaa aina savukoneesta hautakiviin. Jokainen halukas sai tulla otattamaan itsestään ilmaiseksi kuvasarjan ja oli ihan hemmetin hienoa nähdä, kuinka ihmiset eläytyivät niissä kuvissa.

Tavoitteeni onkin, että Horror-Shop ei ole pelkkä kauppa, vaan enemmänkin tietynlainen olohuone ja tapahtumakeskus, jonka puitteissa pääsevät erilaiset taiteilijat esille töidensä ja henkilökohtaisten esiintymistensä kautta. Luvassa on lisää kirjailijavierailuja, teema-iltoja luentojen merkeissä, livemusiikkia ja ties mitä. Olen myös avoinna kaikille mahdollisille ehdotuksille, eli jos jollain lukijalla on ajatuksia, niin ei muuta kuin kertomaan niistä!

Kommeluksiahan aina riittää ja varsinkin hauskoja ilmeitä. Ainakin niiltä asiakkailta jotka eivät olleet tietoisia tapahtumasta ja huomasivat firman takahuoneen muistuttavan erehdyttävästi hautausmaata. Meillä voi siis törmätä ihan mihin tahansa. Olisipa komiata jos siellä järjestettäisiin joskus voodoo-rituaaleja, COS-messuja yms., yms. Saataisiinpa taas hieman puhuttavaa lähiseudun ihmisille, hehee!

Valokuvastudiopäivä oli kuitenkin niin suuri menestys, että jatkoa suunnitellaan jo…

“Kuvauta itsesi ruumisarkussa” -päivät.

Kaikkien muiden tekemisiesi lisäksi myös tatuoit. Kauanko olet tatuoimista tehnyt, miten olet pätevöitynyt hommaan, mikä tatuoimisessa kiehtoo?

Piirtämistä ja maalaamista olen harrastanut pikkupojasta lähtien, eli tatuointien teko oli kuin luonteva jatkumo sille. Tatuointien tekoon pätevöityy vain tatuoimalla ja onneksi omaan paljon ystäviä, joilla on kova luotto minuun. Sitä kautta olen saanut paljon harjoitusta ja oppaana tälle matkalle on toiminut myös kaksi ystävääni vuosien varrella, joilla molemmilla on tätä nykyä myös oma tatuointistudio.

Rakastan maalaamista ja piirtämistä, mutta tatuoinneissa kiehtoo ehkä kaikkein eniten niiden “ikuisuus”. Ne seuraavat kantajaansa koko elämän ajan ja vielä sen jälkeenkin. Elävälle kankaalle maalaamisessa on vain jotain syvempää magiaa ja jopa rituaalista, johon kuuluu osana kipu ja oman itsensä voittaminen. Kun näkee tatuoinnin saaneen henkilön onnellisen ja ylpeän ilmeen, on se niin suuri palkinto, että haluaa jo päästä tekemään seuraavaa kuvaa.

Ei liene tatuoijaa jolla ei olisi itsellään tatuointeja. Kerro omista tatuoinneistasi.

Ensimmäisen tatuointini otin vasta melkoisen myöhään. Siitä on nyt 14 vuotta ja otin sen silloin kun ensimmäinen poikani syntyi. Siinä on kolme merenneitoa ja tietty määrä pääkalloja joilla on oma symboliikkansa. Sillä tatuoinnilla on oma tarinansa ja se on toiminut myös myöhemmin vahvasti symbolisena. En halua kuitenkaan avata sen merkityksiä tässä sen enempää… Toinen tatuointini esittää korppia, joka on aikalailla rähjääntynyt ja siipeensäkin saanut. Siltikin se istuu tribaalin päällä ylväänä ja pää pystyssä. Sillä on omakohtaista elämääni koskevaa merkitystä. Paljon on elämässä turpiin tullut, mutta periksi ei anneta perkele!

Kannan kehossani myös elämäni ensirakkauden kuvaa, mustia liekkejä ja pentagrammia. Lisääkin on tulossa kunhan saan vaan niihin aikaa ja rahaa. Mutta kyllä, tatuointini sisältävät minulle symboliikkaa, ne liittyvät tapahtumiin ja ihmisiin. Ne eivät ole vain kuvia kuvien vuoksi…

Onko jotain, mitä et suostuisi tatuoimaan täysi-ikäiselle asiakkaalle? Tai alueita mihin et tatuoi? Onnistuuko “666” otsaan?

En tatuoi huumeisiin liittyviä tatuointeja enkä rauhanmerkkejä. Jokaisella tatuoijalla pitää olla joku juttu, mihin ei kosketa ja nämä ovat minulle niitä.

Jos joku asiakas haluaa ottaa kasvoihinsa pedon luvun, niin saattaisin sen tehdäkin. Tosin se edellyttäisi melkoista keskustelua ja varmuutta siitä, että henkilö todella tietää mitä tekee. Jos minä en tee sitä, niin joku muu sen tekisi…

Ai niin, en ala tatuoimaan tai lävistämään kenenkään boolsseja. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatukselta että pitelisin kenenkään palleja käsissäni edes kumihanskojen kanssa.

Jos joku ottaa Pekka Siitoin tatuoinnin, niin saako siitä alennusta kansallissankarin kunniaksi?

Varmasti, ainakin siitä ensimmäisestä – aletaanko jo varaamaan aikaa?

Teetkö myös lävistyksiä?

Opiskelen niitä parasta aikaa. Olen tehnyt niitä nyt noin 30kpl ja peruslävistyksien homma alkaa sujua varsin hyvin. Osa lävistyksistä on tutumpia, osaan kaipaan vielä lisää harjoittelua – ainoa tapa oppia niitäkin on vaan tehdä niitä.

Horror shopilla tai Blood Ceremony Filmsillä on sponsorina joku hautaustoimisto. Miten tällainen diili syntyi, pitääkö se sisällään muuta kuin deluxe-ruumisarkun? Ymmärtääkseni olet suunnittelemassa heille design arkkuja, pitääkö paikkansa?

Ala on varsin vanhoillinen ja etenemme sen suhteen vielä varovasti. Omaa arkkumallistoani saattaa hyvinkin olla saatavilla jo vuoden kuluessa, mutta en uskalla puhua siitä vielä enempää. Ideoita ja markkinointiajatuksia olisi jo paljonkin, mutta aikataulujen hitaus ei ole nyt itsestäni kiinni. Jos homma ei etene, niin sitten etsitään toinen taho kenen kanssa se etenee.

Ja kyllä, saimme kuin saimmekin ihan helvetin komian arkun lahjoituksena, mutta siitäkin vielä on mietinnässä se, haluaako sponsorimme nimeään esille mihinkään. Tämä ei ole mitenkään ainutkertaista historiassamme. Aina välillä työllemme ilmestyy tukijoita, jotka haluavat kuitenkin jäädä salaisuuksien verhon taakse ja nimettömiksi.

Olet juuri julkaissut Tapio Kotkavuoren teoksesta Vasemman Käden Polku 4. suomenkielisen painoksen. Miksi päätit julkaista tuon teoksen? Onko Blood Ceremony Booksilta tulossa muitakin julkaisuja?

Vasemman Käden Polun 4. painos on Blood Ceremony Booksin julkaisema.

Kyllä – loistava teos jonka kaikki muut painokset on jo myyty ajat sitten loppuun. Pidän henkilökohtaisesti hyvin paljon kyseisestä kirjasta ja olisi sääli, jos uudet lukijapolvet eivät siihen saisi tutustua. Horror-Shopin hyllyillä on runsaasti aihepiiriä sisältävää kirjallisuutta, mutta suomenkielinen kirjallisuus loistaa poissaolollaan, joten katsoin että tämän kaltaiselle kirjalle on tilauksensa. Kirjan sisältö puhuttelee ja pistää ajattelemaan, oli sitten perehtynyt aiheeseen tai ei. Tämä kirja piti vain julkaista ja pitää se hengissä, vaikea selittää ja ehkäpä tämän kirjan julkaiseminen ei selityksiä edes kaipaa.

Blood Ceremony Books tulee julkaisemaan myös muita opuksia sitä mukaa kun niitä maailmalta saa haalittua. Aiheena luonnollisesti noituus, vasemman käden polku, satanismi etc. Lisäksi haaveilen julkaisevani tämän nimikkeen alla fiktiivistä kauhua, eli meihin saa olla yhteydessä, jos pöytälaatikossasi odottaa mestariteos julkaisuaan – painomäärät eivät ehkä ole suuren suuria, mutta ainakin me löydämme teoksille oikean kohderyhmän.

Jos ja kun Horror shop lähtee kovaan nousuun, niin millaisia kehityssuunnitelmia sinulla on liikkeen suhteen?

Lisää näkyvyyttä kauhukulttuurille ja elämyksiä ihmisille! Tietynlaisia ohjelmapalveluita on suunnitteilla. Jos rahaa alkaa joskus tulevaisuudessa tulemaan, niin pieni elokuvateatteri olisi tilojen yhteydessä rock ja puuttuuhan suomesta London Dungeonin kaltainen paikka. Joku helvetin rikas rahoittaja olisi nyt paikallaan ja sitten ei tarvitsisi jarrutella – tai ei rahoittajan tarvitsisi olal edes rikas. Halvallahan näitä ollaan aina tehty ja se mikä rahassa hävitään, korvataan luovuudella.

Mikä sinut on tehnyt tänään onnelliseksi?

Se että on herännyt siihen ajatukseen, että on ollut rohkeutta ja uskallusta lähteä tekemään niitä juttuja, joista suurin osa ihmisistä vain haaveilee elämänsä aikana. Hymyilen jo valmiiksi ajatukselle siitä, että sitä virnettä mikä kasvoillani on ei saa pois edes hautaustoimiston meikkaaja – se kertoo eletystä elämästä. Mutta siihen hetkeen on vielä kymmeniä vuosia, joten keskitytään sitä ennen siihen, että saa elämässä aikaan kaiken sen mitä haluaa. Vielä on monta juttua jotka haluan tehdä…

Kiitos haastattelusta, Sami Haavisto!

Aiheeseen liittyen:

Horror-Shop Facebookissa.

Tattoo Dungeon Facebookissa.

Horror-Shopin virallinen www-sivusto.

Blood Ceremonyn Sami Haavisto puhuu!

Setin Temppelin Otto Varjonen puhuu! (Haastattelussa käydään läpi mm. Haaviston Blood Ceremony Booksin kustantamaa 4. suomenkielistä painosta Tapio Kotkavuoren kirjasta Vasemman Käden Polku).

Horror-Shop sijaitsee osoitteessa Suvilahdenkatu 10, sisäpiha, 2. krs (Myös Sörnäisten Rantatien puolelta pääsee sisään, C-rappu, 2. krs – heti jalankulkusillan vieressä/tasolla). Liike on avoinna tiistaista perjantaihin klo 11.00-18.00 ja lauantaisin klo 10.00-15.00.

Read Full Post »

Sunnuntain eli ns. pyhäpäivän kunniaksi Mesikämmen tarjoaa katsauksen Mike Pohjolan teokseen Ihmisen poika (Gummerus, 2011). Katsaus sopii blogiin hyvin mm. siitä syystä, että kirjassa seikkailee muiden hahmojen ohessa myös edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin, jota tässä blogissa on jonkin verran käsitelty jo aiemmin. Kirjan Siitoin-kohdat käydään seuraavassa muun ohessa säntillisesti läpi.

Pohjolan uusin teos on liitteineen 607-sivuinen järkäle. Siinä on siis enemmän sivuja kuin viimeisimmän suomenkielisen Koraanin versiossa ja jokunen sivu vähemmän kuin Raamatussa. Tämä sopii kuvaan, sillä teos, jonka kappaleiden nimet usein mukailevat Raamatun kappaleiden nimiä, kertoo Jeesuksen toisesta tulemisesta. Takakansi kertoo kirjasta tarkemmin seuraavaa:

Eräänä päivänä pieni Julius Sariola kiipeää leikin lomassa korkeaan puuhun ja putoaa. Kuin ihmeen kaupalla hänen saappansa tarttuu oksaan, ja Julius pelastuu. Kun hän kertoo tapauksesta äidilleen, tämä sanoo suojelusenkelin pelastaneen hänet, koska Jumalalla on hänelle vielä tehtävä maailmassa.

Tapaus jää vaivaamaan tiukan uskonnollisessa perheessä kasvavaa Juliusta, ja jossain vaiheessa hän oivaltaa, mikä on tuo Jumalan hänelle varaama tehtävä: Julius on Jeesuksen toinen tuleminen. Koska hän tietää, että lopun aikoina tulee vääriä profeettoja, hän ei kerro asiasta kenellekään. Elämäänsä hän alkaa kuitenkin elää valmistautuen vaivihkaa tulevaan tehtäväänsä, mikä se ikinä onkin.

Ihmisen poika on kertomus uskosta ja epäilystä, Commodore 64-koneista, roolipelaamisesta, Jerusalemin syndroomasta ja Turun taudista. Se on 70-luvulla syntyneiden sukupolviromaani ja ajaton myytti, omaelämäkerrallinen tarina ja tietoinen antirealistinen konstruktio. Ennen kaikkea se on järisyttävä lukuelämys.

Kuten monissa hyvissä teoksissa joissa on alkusivuilla kartta seudusta, johon tarina sijoittuu, niin on myös tässä: Turku – Jeesuksen toisen tulemisen aikoihin. Kartasta löytyy monta tärkeää maamerkkiä, mm. vanha hirttopaikka, Pyhän Henrikin parantava lähde ja “paikka jossa on hämähäkkejä“.

– – –

Juonesta

[Jos et halua pilata omaa Ihmisen pojan lukukokemustasi vaan haluat lukea ennen kaikkea Mesikämmenen ajatuksia teoksesta, siirry kohtaan “Ajatuksia”. Jos taas et halua lukea näistä kumpaakaan vaan sinua kiinnostaa vain Mesikämmenen omakohtaiset muistot kirjan maaston ja teemojen tienoilta, siirry kohtaan “Horinoita”].

Kirja alkaa ei enemmällä eikä vähemmällä kuin maailman luomisella. Tämän jälkeen tarina kertoo isolla pensselillä maalaten maailmankaikkeuden ja Maan historiaa, niin astronomista, biologista kuin lopulta kulttuuristakin. Painotus jälkimmäisen suhteen on uskonnoissa, mikä käy perpektiivinä tietysti järkeen, sillä onhan kirjassa kyse Jeesuksen toisesta tulemisesta. Vähä vähältä päästään alkuräjähdyksestä tarkempiin yksityiskohtiin, kuten ihmisten touhuihin Suomessa 1970-luvulla. Pohjustus on mainio tiivistelmä maailmanhistoriasta ja se laittaa väkisinkin miettimään sitä, että vaikka ihmiset ovat kulttuurihistoriansa kautta muuttuneet ajan saatossa huimasti mm. teknologisesti, niin pohjalla tuntuu universaalin sitkeästi pysyvän ajasta ja paikasta toiseen aina vain samoja elementtejä – niin hyvässä kuin pahassa, mm. uskonnollisuuden ja uskontojen suhteen.

Kirjan päähenkilö Julius syntyy Ulvilassa vuonna 1978 umpiuskonnolliseen perheeseen, jossa Raamatusta löytyy opetuksia tilanteeseen kuin tilanteeseen ja niin ruoka- kuin iltarukouksetkin luetaan tunnollisesti. Sen jälkeen kun hän on pudonnut metsässä puusta ja onnistunut ihmeellisesti jäämään kengästään oksaan roikkumaan (vähän kuin Jeesus ristillä tai Óðinn vastaanottaessaan riimujen viisauden), häntä alkaa perustavalla tapaa nakertaa ajatus, että Jumala on varannut hänelle jonkin suuri tehtävän.

Jos kirjan alun maailmanluontikappale antoi historiallista perspektiiviä ihmisten touhujen suhteellisuudelle ja universaalisuudelle, niin samaa tekevät myös kautta teoksen kerrotut tarinat erilaisista Juliuksen elinaikana muualla maailmalla nousseista kulteista ja niiden johtajista. Aika ajoin pullahtaa esiin Jim Joneseja ja vastaavia tapauksia, jotka ovat uskoneet olleensa, ja uskovat yhä edelleenkin olevansa, jos nyt eivät aivan jeesuksia, niin jonkin sortin messiaita kuitenkin.

Perhettä alkaa vaivata huoli Loviisan ydinvoimalan läheisyydessä elämisen turvallisuudesta ja he päätyvät muuttamaan Naantaliin. Kaupunkia kuvaillaan sellaisella tarkkuudella kuin vain paikat tunteva voi niistä kertoa.

Pekka Siitoin mainitaan kirjassa kaikkiaan kuudessa eri kohtaa. Ensimmäinen näistä on sivulla 81:

Kaupungilla oli myös synkkä puolensa, jota edusti Pekka Siitoin, tunnettu natsijohtaja ja saatananpalvoja, josta pieni Julius ei kuitenkaan vielä tiennyt mitään.

Uskovaisen Juliuksen päässä pyörii monenlaisia suuria kysymyksiä. Ne koskevat niin teologisia, uskontotieteellisiä, eettisiä kuin politiittisiakin asioita. Ja niitä asioita riittää. Samalla kun Juliuksen kasvutarina ja henkinen etsintä kehittyy, kehittyy samalla myös kerronta paikallispolitiikan kiemuroista. Varsinkin ns. Turun tautia, eli Turun kaupungin korruptoitunutta politiikkaa ruoditaan oivasti. Tarinan poliittisesta pääroistosta Ilkka Sadinkuusesta ei voi olla tulematta mieleen eräs nimeltämainitsematon paikallinen pitkänlinjan poliittinen “mulkkurikollinen”, edesmenneen valtakunnanjohtajan terminologiaa käyttääkseni.

Juliuksen elämään saapuu fantasian maailma. Tärkeää roolia siinä näyttelevät roolipelit, Tolkienin luoma maailma ja televisiosarja Star Trek the Next Generation. Ydinvoiman ja ydinaseiden kauhut kummittelevat Juliuksen ja hänen perheensä päässä edelleen ja Julius piirtelee sinappiputkilon korkilla potentiaalisia ydintuhovyöhykkeitä Suomessa ja muualla. Pikkuhiljaa Julius alkaa myös kehittää päässään utopiaa yhteisöstä, joka olisi turvassa tällaisilta potentiaalisilta kauheuksilta. Koulussa alkaa keskeiseksi identiteetin muokkaajaksi muodostua nörttien ja kovisten lokerot, ilman harmaan vyöhykkeitä. Koulun liikunnantunnit jalkapallojoukkueiden jäsenten valintoineen (joissa Julius on aina listan hännillä) alkavat merkitä toistuvaa julkista nöyryytysnäytelmää.

80/90-lukujen taitteessa maailmalla, varsinkin Yhdysvalloissa, nousi ns. “Satanic panic“-hysteria. Saatananpalvojia nähtiin joka puolella ja heidän nähtiin pyörittävän maailmanlaajuista verkostoa, jossa harjoitettiin kaikkia mahdollisia alan kuviteltuja kauheuksia huumeineen, orgioineen, rikoksineen ja ihmisuhreineen. Ilmiö rantautui myös Suomeen, vaikkakin kohtuullisen lievässä muodossa. Tämäkin ajankuva nivoutuu osaksi Juliuksen tarinaa, sillä roolipelien pelaajana häntä katsotaan tietysti tässä skenaariossa epäilevin katsein. Tarinassa Naantalissa toimiva pastori Farforst päättääkin pistää nuorisotiloissa pyörineelle roolipelien pelaamiselle lopun, sillä konsultoituaan Pat Pullingin kirjaa Noidankehässä hän tulee siihen johtopäätökseen, että roolipelit haiskahtavat epäilyttävästi sarvipäälle.

Satanismihysterian yhteydessä Siitoimesta kirjoitetaan kirjassa toisen kerran (s. 131-134).

Naantalissakin tiedettiin olevan yksi saatananpalvojajengi, jota veti Pekka Siitoin. Yleisesti ottaen Siitointa pidettiin kuitenkin harmittomana hulluna, joka tuskin harrasti rituaalimurhia.

Siitoimesta tulee tässä yhteydessä saman tien juttua kolme sivua putkeen, historiallisine perustietoineen ja muumipapan hirttäjäisineen. Julius menee tarinan tässä kohdassa Pekan ovelle myymään seurakunnan nuorisoseuran kalenteria. Kauppoja ei tule. Kohtaus on dialogeineen erittäin hupaisaa luettavaa varmasti monelle sellaisellekin, joka ei Pekan edesottamuksia ja ääntä entuudestaan tiedä tai muista. Seuraavassa tästä näyte:

Ovi avattiin. Sisällä oli väsähtäneen näköinen keski-ikäinen mies, joka haisi viinalta. Miehellä oli pyöreät kasvot, Hitler-viikset ja koppalakki, mutta vaatteina shortsit ja teepaita.

“Miten voin auttaa?” sanoi mies hitaasti erittäin möreällä äänellä. Tässä oli nyt Pekka Siitoin.

“Päivää”, sanoi Julius. “Haluaisittekste ostaa partiolaisten joulukalenterin? Rahat menee hyvään tarkoitukseen.”

“Minä en vietä joulua.” Mies sytytti tupakan ja yskäisi.

“Ai miten nii ette vietä jouluu?”

“Joulu on sielulle sama kuin keskitysleiri juutalaisille.”

“No vietättekste juhannusta?”

“Kyllä.”

“Tää voi olla juhannuskalenterikin. Ei maksa kun viistoista markkaa.” Julius alkoi päästä vauhtiin.

“Ei se mene hyvään tarkoitukseen, se menee pahaan tarkoitukseen. Kristillisen kirkon patamustat papit tuhoavat Suomen ja suomalaiset. Me olemme niin lannistuneita, että äänestämme kaikissa vaaleissa samat mulkkurikolliset eduskuntaan ja kaupunginvaltuustoihin. Käyttäisit sinä poika ne rahat mieluummin vaikka huoriin”.

Jossain vaiheessa Juliuksen tajuntaan iskee koko voimalla vahvat epäilyt siitä, että hän saattaa hyvinkin olla Jeesuksen toinen tuleminen. Hän alkaa myös suunnitella asioita tätä mahdollisuutta silmälläpitäen. Samanaikaisesti Julius kuitenkin elää useammassa maailmassa, jotka tuntuvat monin tavoin yhteensovittamattomilta. Roolipelit, Tolkien ja Star Trek ovat laittaneet hänet vakavasti miettimään uskontojen fiktiivisyyttä ja epäily kalvaa hänen sieluaan. Satanismihysterian aalloilla tämä Jeesuksen toinen tuleminen tutustuu myös Anton LaVeyn Saatanallisen Raamatun ajatuksiin ja päätyy jopa pitämään satanismista esitelmän koulun uskonnontunnilla.

Siitoin pomppaa esiin kolmannen kerran sivulla 214 seuraavalla maininnalla:

Pekka Siitoin oli varmaan hullu, mutta tuskin nörtti.

Neljännen kerran Siitoimesta kerrotaan sivulla 263:

Myös Pekka Siitoin oli ehdolla Naantalin valtuustoon. Vaalimainoskehikoita levisi Naantalissa. Sarioloidenkin kodin lähelle. Kehikoissa oli vierekkäin eri puolueiden julisteet ja Siitoimen oma vaalimainos. Mainoksissa oli Siitoimen naama ja teksti: ‘Natsi-Siitoin valtuustoon’. Julius piti ensin niitä pilana, mutta tajusi sitten, että tämä todella oli virallinen vaalilause. Joku tosin ehti nopeasti tuhria sen muotoon: ‘Natsi-Siitin valtuustoon’. Siitoin sai kuudenneksi eniten henkilöääniä koko kaupungissa, mutta vertailuluvun vuoksi ei siltikään päässyt valtuustoon.

Viidennen kerran valtakunnanjohtajasta kerrotaan sivuilla 288-289, joissa kerrotaan, miten Julius löytää hänen kirjojaan helsinkiläisestä kirjakaupasta. Ufot, uskonto ja paholainen-teoksesta lainataan kuuluisaa kohtaa, jossa kerrotaan käärmeen siitin-symboliikasta.

Kuudennen ja viimeisen kerran Siitoin mainitaan sivulla 308, jossa pastori Farforst törmää häneen Naantalin vanhassakaupungissa ja vaihtaa hänen kanssaan pari sanaa käydyistä vaaleista.

Lopputeos on yleisesti ottaen Juliuksen kasvutarinaa, siinä missä alkukin. Hän käy läpi kaikkia niitä kysymyksiä joita nuoret käyvät läpi. Roolipelit jatkavat tärkeän osan näyttelemistä hänen elämässään. Hän matkustaa Israeliin, jatkaa opintojaan, ryhtyy kasvissyöjäksi, päättää mennä sivariin, ryhtyy aktivistiksi, harrastaa seksiä, muttei ryyppää tai polta kuten ikätoverinsa. Ystäväpiiriin kuuluu monenkirjavaa väkeä. Vaikka välillä Julius menettää uskonsa Jumalaan, kasvaa sisäinen kutsu ihmisen poikana kasvamistaan, kunnes lopussa kulminoituu huipennukseensa.

En viitsi paljastaa tämän enempää mitä loppuhuipennuksessa tapahtuu, mutta paljastettakoon sen verran, että roolipelimiehenä Pohjola on tehnyt kirjaan varsin erikoisen ja yllättävän, roolipelinomaisen, lopun. Se toimii hyvin ja on omaperäinen loppu kirjalle.

– – –

Ajatuksia

Jeesuksen toinen tuleminen on teemana loistava. Näin vahvassa länsimaiseen kulttuuriin liittyvässä hahmossa ja asiassa on helposti menestyksen ainekset käsissä, aihe kun kiinnostaa ja puhuttelee eri tavoin hyvin erilaisia lukijoita. Uskovaiset, satanistit, agnostikot ja ateistitkin löytänevät tämän kirjan käsiinsä. Mesikämmen ei ollut mitenkään yllättynyt kun kuuli, että kirjasta on jo tehty Hollywood-sopimus.

Pohjola, jonka toinen nimi on muuten Julius, on kutonut tarinassaan yhteen omaelämänkerrallisia aineksia ja fiktiota ja pistänyt Jeesuksen tallomaan maamme ensimmäisen pääkaupungin ja Naantalin katuja. Tätä kautta historiallisen Jeesuksen hahmo ja hänen touhunsa menevät varsin hauskaan, mutta myös ajatuksia kutkuttavaan valoon. Monty Pythonin Life of Brian-tyyppiseksi homma ei kuitenkaan mene missään vaiheessa, vaikka viihdyttävää teksti usein onkin. Perusvire teoksessa on pohtiva. Kun myytti tuodaan lähelle niin ajassa kuin paikassa, tulee siitä jotain riisutuksi, mikä on helposti koomista, mutta samalla paljastuu jotain myytissä olevaa ajatonta ja yleisinhimillistä. Tässä on eräs tämän romaanin hienouksista.

Ihmisen poika on hyvin kirjoitettu. Väliin kävi kuitenkin mielessä, että teoksessa muista kirjoista käytetyt siteeraukset ovat paikoin varsin pitkiä, vaikka ne paikkansa teoksessa puolustavatkin. Mielessä kävi myös se, että Juliuksen kehitystarinaan sitoutuvat sivujuonet olisivat voineet olla ainakin paikoin lyhyempiä tai selvemmin Juliuksen kehitystarinaan liittyviä, mutta kirjan punainen lanka onnistuu kuitenkin sitomaan paketin mainiosti yhteen.

Kirjan takakannessa kirjaa mainostetaan “järisyttäväksi lukuelämykseksi”. Järisyttävästä en tiedä, mutta mainiosta ja lukemisen arvoisesta teoksesta tässä kuitenkin on kyse. En epäile, etteikö tämä voisi joillekin järisyttäväkin lukuelämys olla.

Teos aukeaa erityisen hyvin niille, jotka ovat syntyneet 70-luvulla. Potentiaalisesti teos puhuttelee kaikkein parhaiten Naantalin ja Turun seuduilla kasvaneita, joille kirjan maasto on tullut oman nuoruuden aikana tutuksi pussikaljoineen, Cosmic Comic Cáfessa istumisineen, paikallispolitiikan ihmettelyineen, ja joille kirjassa runsaasti käytetty turunmurre on puhuttunakin tuttua. Roolipelien maailmaan uppoutuminen auttaa teoksen sisään pääsemiseen myöskin. Ajankuva kirjassa on yhtä kaikki elävää monine yksityiskohtineen ja tapahtumineen ja asioita paljon pohtivan nuoren kasvutarinaan löytää helposti omat yhtymäkohtansa muutkin kuin turkulaiset, naantalilaiset tai roolipelaajien parissa nuoruuttaan viettäneet entiset teinit. Kirja tarjoaa paitsi mehevää aikamatkailua myös suurien kysymyksien monipuolista ja runsasta pohdintaa. Uskontotiedettä, teologiaa, filosofiaa ja sosiologiaa opiskelleet pääsevät tekstiä läpikäydessään masturboimaan aihepiirin taustatiedoillaan hienosti.

Jos Mesikämmenellä olisi murrosikään ehtineitä pikkukarhuja pesässään, niin Mesikämmen laittaisi niiden tassuihin Pohjolan kirjan ja sanoisi, että tämä kannattaa muuten lukea. Saisi jälkikasvu samalla tärkeiden kysymysten pohdinnan lisäksi oivan peilipinnan siihen ajanjaksoon, jolloin maailmaansiittäjänsä nuoruuttaan vietti.

Jostein Gaarderin Sofian maailmassa (Tammi, 1994) käydään vähän samantapaisesti tarinana läpi länsimaisen filosofian historiaa kuin Pohjolan Ihmisen pojassa käydään läpi monenlaisia uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia teemoja. Gaarderin kirja on kuitenkin aivan pirun paljon tylsempi, eikä sen ärsyttävä ja steriili tarina varmastikaan toimi tai puhuttele teinejä parhaalla mahdollisella tavalla. Tietysti Gaarderin kirjassa on ajattoman tärkeitä teemoja, mutta se jää kuitenkin selvästi kakkoseksi Pohjolan teokselle tärkeiden kysymysten pohdinnassa ihan jo siksi, että Sofian maailmassa tärkeiden kysymysten pohtimisen lisäksi ei ryypätä, naida, puhuta saatananpalvonnasta, eikä siinä seikkaile päähenkilöiden ohella myös Pekka Siitoin.

– – –

Horinoita

Lopuksi muutamia omakohtaisia kirjaan ja sen maastoon liittyviä horinoita.

Luotettavat lähteet ovat kertoneet, että Pohjolalle oli kirjan Pekka Siitointa koskeviin kohtiin Mesikämmenen blogista apua. Hieno juttu.

Teoksen maasto on Mesikämmenelle niin tuttu kuin olla ja voi, sillä juuri noissa maisemissa ja kutakuinkin samoihin aikoihin myös Mesikämmen alkoi luoda universumin kaaoksesta omaa kosmostaan. Siitoimen naapurustossakin asuneena tulivat hänen sanomisensa ja tekemisensä ja niistä liikkuneet jutut varsin tutuiksi.

Kirjan mukaansatempaavuudesta voi päätellä jotain siitä, että Mesikämmeneltä jäi kirjan aloittamisen jälkeen John Carterin kirjoittama Jack Parsonsin elämänkerta Sex and Rockets kesken. Se on aika huimaa se. Parsons kutsui itseään antikristukseksi.

Commodore 64:n Mesikämmen muistaa hyvin, sillä sellaisen kanssa pelattiin erään hyvän ystävän luona kaksiulotteista viivapingistä, mikä oli tuohon aikaan häkellyttävä peliteknologinen virstanpylväs. Myös Star Trek the Next Generation tuli erittäin tutuksi, mutta Wesley Crusherin sijaan, jota kirjan Julius diggailee, diggailee Mesikämmen kapteeni Picardia ja erityisesti neuvonantaja Deanne Troita. Mesikämmenellä on teinivuosilta vieläkin tallessa jättimäinen Troi-juliste ja astiakaapista löytyy edelleen Troi-muki. Muusta Star Trek-sälästä puhumattakaan.

Roolipeleistä Mesikämmen ei taas koskaan innostunut, vaikka hilkulla oli. Se oli sitä aikaa, kun käsiin oli ylä-asteella päätynyt Siitoimen painattama Musta raamattu ja magian yhteydessä asiasta pelottelijat mainitsivat samassa hengenvedossa myös roolipelit. Se sai tietysti roolipelit kuulostamaan mielenkiintoisilta. Näin jälkeenpäin ajatellen roolipeleistä meni kuitenkin se jonkinlainen kiehtovuuden hehku jo aivan alkumetreillä pois, koska asiaa tarkemmin valottanut tyyppi, jota kutsuttakoon tässä Neuvoseksi, oli omalaatuisella tavallaan kajahtanut tapaus eikä muilla tuntunut koulussa olevan tuolloin asiaan kiinnostusta. Neuvonen oli epävakaa tapaus jolla oli väkivaltaisia taipumuksia. Koulussa kiersi noihin aikoihin hänen itse alulle panemansa tarina, jossa hänen äitinsä oli yllättänyt hänet ronkkimassa haarukalla perseeseensä katkennutta nakkia. Muutaman vuoden kuluttua tästä oli tämä nakki-Neuvonen kuulemma päätynyt hullujenhuoneelle. En tiedä, oliko saatanallisilla roolipeleillä tapahtuneeseen osuutta.

Ihmisen pojassa eräs keskeisistä hahmoista on pappi nimeltä Farfors. Hän muistuttaa kovasti 80-luvulla Naantalin seurakunnassa toiminutta nuorisopastori Antero Virtasta, joka oli varsin omalaatuinen tapaus, kuten kirjan Farforskin. Antero muistutti ulkonäöltään hivenen tunnetumpaa veljeään, Pertti “Veltto” Virtasta. Antero sai tarinan mukaan Naantalin seurakunnasta 80-luvun lopulla potkut, koska häntä pidettiin seurakunnan toimintaan liian outona. En tiedä, onko tarinassa perää, mutta uskottavalta se kuulostaa.

Kirjassa mainittu “Naantalin ensimmäinen graffiti” on täsmälleen ottaen sen mäen päällä, joka on kutakuinkin Ukko-Pekka-nimisen kaupan vieressä. Graffiti, joka on hopeasprayllä maalattu “SID”, ilmestyi paikalleen aikoinaan jonkun punkkarin maalaamana. Sana viittaa tietysti Sid Viciousiin. Hurjina 80-luvun punk-vuosina jopa Naantalin kaivopuistossa, siis aivan Naantalin kirkon ja Kaivohuoneen vieressä, sekä noin parin sadan metrin päässä Siitoimen tukikohdasta, mellasti mm. kotimaisen hardcorepunkin suuri nimi Kaaos. Pekkaa luultavasti otti aivan julmetusti pattiin moinen meno aivan valtakunnankanslian vieressä. Sen c-kasetin perusteella, joka Mesikämmenellä tuosta puistokonsertista on, oli meno varsin huuruista. Jopa Kaaoksen lavalle intronnut kaupunginedustaja tuntui puheesta päätellen olleen kaasussa, eikä humalatilasta ollut epäilystä ainakaan Kaaoksen suhteen, sillä bändi joutui aloittamaan biisin tai parikin epämääräisen tilansa takia uudestaan.

80/90-luvun taitteen satanismihysteria oli monin tavoin huvittavaa aikaa. Ihmisen pojassa mainitun Pat Pullingin Noidankehässä-teoksen (Kuva ja Sana, 1993) lisäksi muita alan merkkitekeleitä maassamme ovat Leo Mellerin legendaarinen Rock (Kuva ja Sana, 1986), Mellerin TV-“dokumentti” Enkeliruhtinas, Nyt!, sekä helluntailaisten nuorten liikkeelle laskema c-kasetti Rock ‘n’ rollin maailma. YouTubesta löytyy kasetin tiimoilta tehty Kotimaan katsaus vuodelta 1986 (osa 1 ja osa 2), joka puhuu omaa kieltään asian vakavastiotettavuudesta. Vaikka satanismihysteriä oli monin tavoin huvittavaa sitä sivustaseuraaville, ei se sitä ollut niiden kohdalla, jotka joutuivan tämän uusnoitavainon kynsiin. Tästä kertoo omaa tylyä kieltään mm. Robert Hicksin teos In pursuit of Satan (1991) ja Antony Thomaksen BBC:lle tekemä dokumenttielokuva In Satan’s name (1994). Myös FBI:n K.V. Lanningin tekemä raportti vuodelta 1992, Investigator’s Guide to Allegations of ‘Ritual’ Child Abuse, summaa tyhjentävästi, että satanismipaniikissa ei ollut järjen häivää.

Aivan lopuksi on vielä mainittava, että myös Mesikämmenellä on ollut lapsuudessaan Juliuksen tavoin erityisen mieleenpainunut puusta putoamisen ja oksassa roikkumisen kömmellys, sekä “olenko minä Jeesuksen toinen tuleminen?”-pohdinta. Tuo pohdinta oli tosin suhteellisen lyhyt hetki, joka iski karhunpojan tajuntaan hirveällä ravisuttavalla voimalla, kosmisen kaameine vastuuntunteineen ja potentiaalisien seuraamuksien taakkoineen. Onneksi tuo kokemus hiipui kuitenkin melko nopeasti pois tajunnasta, eikä palannut, toisin kuin Ihmisen pojan Juliuksella. Tämän huomioiden oli kuitenkin kuin kosmista vinoilua, että Mesikämmenelle saapui postista vain muutamaa päivää ennen Ihmisen pojan arvostelukappaletta Mustan Raamatun deluxe-painos, jonka pakettiin oli paketoija tituleerannut Mesikämmentä “Jumalan karitsaksi”. Hemmetti, onko tässä nyt sitä paljon puhuttua johdatusta?

Ihmisen poika on hieno kirja. Mesikämmen suosittelee.

– – –

Arvioita:

Parnasso

Kulttuurivihkot

– – –

Päivän musiikkivalinnat:

Laibach: Jesus Christ Superstar.
Charles Manson: Son of Man-levy (side A, side B).
Hassisen Kone: Jeesus tulee.
CMX: Jesse delaa.

Read Full Post »

Leo Meller on legenda jo eläessään. Siitä kertoo jo se, että hänellä on oma fan clubinsakin. Mesikämmen päätti, että tuon porukan ihmisiä pitää haastatella ennen kuin tempaus tulee – sillä silloin haastattelun tekeminen on jo liian myöhäistä. Clubin ilosanomasta Mesikämmen sai kertomaan neljä väkevää todistajaa, joilla on tempaustakuu.

Olette Leo Meller Fan Clubin (LMFC) ydinryhmää – mistä ryhmässä on oikein kyse? Ainakaan tavallisten uskovaisten ryhmästä ei selvästikään ole kyse, muttei mistään pilkkaryhmästäkään, onko näin?

H: On. Ryhmä koostuu lähinnä meistä jotka nautimme Mellerin verbaalista nerokkuudesta ja karismasta noin viihteellisessä mielessä, jos niin voi sanoa.

T: Pilkkaryhmästä ei ole kyse. Arvostamme lämpimässä humoristisessa hengessä Leon karismaattista persoonaa, vaikuttavaa artikulaatiota, visionäärisiä näkemyksiä ja laajaa tuotantoa ja vaikuttavia live-esiintymisiä, jotka jättävät Rammsteininkin toiseksi. Tietyssä mielessä tämän ryhmän olemassaoloa voi pitää merkkinä siitä, että Leo on alansa suurmies. Ihan kenen tahansa hyväksi ei tällaisia ryhmiä perustella.

J: Ei todellakaan ole kyse mistään pilkkaryhmästä vaikkakin sellaisia syytöksiä on meidän suuntaan heitetty. Kyse on enemmänkin Leon karismasta ja puhetaidoista (esiintymisistä) nauttiva ryhmä, jolla on myös oikein hyvä ja hurtti huumorintaju. Uskon että Leo salaa tykkää LMFC:stä.

Ensimmäiset muistikuvanne Leosta? Koska jäitte Leon lumoihin?

F: Leon Rock-kirja, se päätyi nopeasti vanhempieni käsiin ja sillä oli välillisesti suurehko vaikutuksensa nuoren hevirokkarin elämään. Myös Leon muu materiaali ja seurakunnan painopisteet tuli tutuksi.

T: Rock-kirja teki nuoreen metallimuusikkoon ja okkultistiin lähtemättömän vaikutuksen, samoin Enkeliruhtinas, nyt! -dokumentti. Sen jälkeen on Leon magia pitänyt vahvasti pauloissaan.

J: Eka muistikuva Leosta on Okei-lehdestä missä oli peräti 4 sivua pitkä artikkeli heavy metallin pahuudesta ja puhujana oli asiantuntija Leo Meller :) Vuosi oli muistaakseni 1985 ja seuraavana vuonna ilmestyi legendaarinen kirjanen rockista, siitä Leon diggaaminen alkoi ja huipentui 90-luvulla tapaamiseen :)

Millaista muuta “alan taustaa” teillä on, onko uskovaisten kanssa tullut paljonkin oltua tekemisissä?

F: Merkittävä osa nuoruutta.

T: Itselläni ei ole minkäänlaista alan taustaa, eikä umpiuskovaisia ole ollut lähipiirissä tai ystävien joukossa. Tausta näiden juttujen suhteen on ollut lähinnä uskovaisten touhujen huvittunutta, mutta aidosti kiinnostunutta uskontotieteellistä seurailua, kaupungita löydettyjen traktaattien keräilyä, yms.

J: Onhan niiden kanssa tullut usein keskusteltua, koulun lähiystävissä oli pari kiihkouskovaistakin jotka sitten lopulta eivät enää puhuneet tai katsoneet suuntaani kun pääsimme yläasteelle koska kyseenalaistin kaiken liiaksi heidän mielestä :) Tosin yksi heistä antoi myöhemmin käteeni ISON metallivastaisen lehden :)

Millaisia ihmisiä LMFC:n kuuluu? Onko Leoa itseään pyydetty seuraan vaikka kunniajäseneksi?

H: LMFC:ssa on mm. entisia uskovia sekä alaan muuta kautta kosketuksen saaneita, alan asiantuntijoita, jotka tiedostavat äärikristillisyyteen kuuluvan viihdearvon. Leo ei valitettavasti käytä sosiaalista mediaa, olisi kyllä upeaa saada itse Mestari kunniavieraaksi. Olen miettinyt että tarvitaan voimakasta hengen johdatusta jotta näin kävisi.

LMFC toimii ennen kaikkea Facebookissa suljettuna ryhmänä, vaikka “majakkana” toimiva blogisivukin löytyy.

F: klubin jäsenet tuntuvat melkein kaikki tietävän ja/tai tuntevan herätysliikkeen kentän, joko henkilöhistoriansa tai opintojensa puolesta, tai he muuten seuraavat kenttää jolla Leo keikkailee. Jäsenet eivät suhtaudu Leoon kritiikittömästi mutta ovat postmodernisti vaihtaneet Leon tulkintakontekstin.

J: Laajalta piiriltä kaikenkarvaisia ja vähemmän karvaisia ihmisiä kuuluu ryhmään. Leo olisi kyllä SUURI kunnia saada seuramme jäseneksi mutta uskon että Leo ei pysty siihen kiireiltään liittymään.

Millä perusteella Facebook-ryhmään pääsee tai sieltä lentää ulos? Molempiahan on ilmeisesti tapahtunut.

H: Anokaa niin teille annetaan, pätee tähän. Paitsi jos edustat ääriryhmää, koska valitettavasti äärikristityt eivät kykene toimaan ryhmän hyvän hengen mukaisesti.

Miksi ryhmä on ns. suljettu, eli sen keskusteluja ei näe kuin ryhmään hyväksytyt jäsenet?

F: Ryhmä on suljettu koska sen jäseniltä toivotaan kykyä nähdä herätysliikkeiden ilmiöt toisessa valossa kuin missä ne yleensä esitellään. Se perinteinen valaistus, se on pirun tylsä. Lisäksi itsensä etäännyttäminen poliittisista ja uskonnollisista viitekehyksistä on varmaan käytännössä välttämätöntä. Ja kyky nauraa itselleen Leon tahdissa.

J: JOS ryhmä olisi avoin kaikille olisi meillä kädet täynnä töitä poistaa sieltä asiattomia viestejä joita sinne välillä tupsahtelee hieman liian tiukkapipoisilta immeisiltä. Salaseura tämä ei kuitenkaan ole vaikka sellaistakin on väitetty.

LMFC:n sisällä on väliin ollut ilmeisesti varsin hauskoja joskin tyypillisiä uskovaisten ja ei-uskovaisten välisiä keskusteluja. Miten näihin keskusteluihin suhtaudutaan puolin ja toisin, miten ne yleensä päättyvät?

H: Oi kyllä, yleensä se alkaa uskovaisten puolelta huutamisella ja päättyy täysin mauttomaan uhkailuun sekä jäsenyyden menettämiseen. Omaa ryhmää ne lähinna huvittaa, vaikkei yllätä. Tavattomuudellaan he todistavat oikeaksi sen, minkä me jo tiedämmekin.

T: Tilanne on mielenkiintoinen. Siitä huolimatta, että ennen ryhmään hyväksymistä kaikki jäsenkandidaatit ovat nähneet ryhmän infon, jossa kerrotaan mistä on kyse, ryhmään toisinaan pullahtaa ihmisiä jotka mielensäpahoittaneen hurskasta viittaa kantaen alkavat sitten ryhmän sisällä verbaaliseen pyhään sotaan. Niihin sitten lämminhenkisesti kirjoitetaan vasta-argumentteja, jos jaksetaan ja viitsitään. Homma päättyy yleensä siihen, että meuhkaajilta palaa jossain vaiheessa käämit ja he lähtevät ryhmästä, tai jos he alkavat vaikuttaa uhkaavilta (sitäkin on tapahtunut), heidät poistetaan ryhmästä.

Harvoja tällaisia tapauksia ryhmässä on ollut, mutta muutama sellainen varsin viihdyttävä tapaus on ryhmään eksynyt. Tähän väliin on muuten huomautettava, että ainakaan kukaan LMFC:n ydinryhmäläinen ei näe tarpeelliseksi saati fiksuksi mennä minnekään uskovaisten ryhmään meuhkaamaan siihen tyyliin, mihin uskovaisia on LMFC:n toisinaan eksynyt. Tässä kohtaa on tietysti muistettava, että meillä ei olekaan lähetyskäskyn oikeutusta moiseen hieman ylimieliseen ja ei niin hyvin sympatioitakaan puolelleen saavaan toimintaan.

J: Tähän tuli Sionin viisailta H. ja T. jo niin kattavia vastauksia että Veli J. pysyy hiljaa.

Onko ryhmällä ollut tapaamisia tai onko sellaisia suunnitteilla?

F: On, omat suviseurat on viritteillä, tosin vain oikeauskoisille. Tällä haavaa.

J: Ensimmäistä suunnitellaan ja jännitylksellä odotetaan toteutuuko profetia tämän suhteen!

T: Kyllä. Tänä vuonna Suomen eteläisimmällä alueella. Alue on valittu symbolisesti tarkkaan – pyrimme pääsemään mahdollisimman lähelle Israelia maamme rajojen sisäpuolella.

Jos mormoneilla on maagiset alusvaatteet, on LMFC:n die hard-jäsenillä LMFC-paita. Millaisia ylimaallisia voimia paidan käyttö tuo tullessaan? Ilmeisesti suuria, sillä kuulopuheen mukaan joku ryhmän jäsen pukeutui tuohon paitaan suurella vaivalla ennen äkillistä sairaalaan joutumistaankin ambulanssikyydillä – pitääkö tämä paikkansa? Mikä ajatus tässä oli takana?

J: Leo-paita on suoja kaikkea vastaan ja sisältää Mestarin maagiset sanat lopun ajoista [paidan selkäpuolella on teksti “Me elämme lopunajan viimeisiä päiviä” sekä Leon nimikirjoitus – Mesikämmen huom.] Vaikka paita oli tuskallista saada päälle piti se saada ylle ambulanssimiehistön avustamana, koska eihän sitä voinut olla varma onko tämä se viimeinen lähtö vaiko ei kun ei kertaakaan olla ambulanssilla kotoa jouduttu hakemaan. Mietin siinä että JOS käy pahasti ja lähtö tulee on mukana Leon sanat: Elämme lopunajan viimeisiä päiviä! Leo kuitenkin suojeli paidan haltijaa ja hyvän lääkityksen voimin pystyin omin jaloin poistumaan saraalasta viiden tunnin makoilun jälkeen! Leo on väkevä!

F: Paita on vähän kuin papin tai rabbin virka-asu. Tiettävästi se on ainoa tunnettu tekstiili joka kykenee ihmetekoihin kuten parantamaan sairaita, vaikka sen on luotettavasti dokumentoitu myös suojelevan kantajaansa ja siinä on mukava matkustaa yksityiskoneella Suomi-Ranska väliä.

T: Yhdyn edellisiin puhujiin, verbaalisesti.

Ymmärtääkseni ryhmä on tuottanut myös muita Siionin henkivaltoja kanavoivia objekteja, mm. jäsenkortin, jonka kautta jäsenellä on tempaustakuu, kyniä, jääkaappimagneetteja, bannerin, sekä viini- ja viinapullon etikettejä – kerrotteko näistä ja niiden vaikutuksista enemmän?

H: Kortin kantajallahan on tietysti tempaustakuu joka on ajankohtainen, nyt kun elämme lopunajan aikoja. Viina ja viinietiketeillahan prosentit juomassa tietysti tuplaantuu! Jos Jeesus muutti veden viiniksi, se ei ollut temppu eikä mikään, takaan että Leo muuttaa viinin viinaksi ja viinankin 66,6 prosenttiseksi. Leo-magneetti jääkaapin ovessa taas tavallaan ikäänkuin kestosiunaa ruuan siellä takana.

T: Suunnitteilla on myös Israelin tähti-lautapeli.

J: Leo-viini odottaa suvitapaamista ja kaikki paperini allekirjoitan Leon siunaamalla kynällä ja jääkaappiani suojelee Leo-magneetti ja lompakossani on AINA tempaustakuu-kortti mukana!!! Kohta pääsee KUNNOLLA suunnitelemaan peliä Israelin tähti kun saa tavarat varastosta omaan kotiin.

LMFC:llä on jopa oma versionsa uskontunnustuksesta. Osaavatko kaikki ryhmän jäsenet sen ulkoa?

H: Hieno tunnustus onkin, en usko että kaikki osaavat sitä vielä ulkoa, mutta onhan tässä vielä aikaa harjoitella, ehkä saamme kaikki tunnustaa sen yhteen ääneen, tulevassa Patmoksen LMFC-tilaisuudessa.

J: Sen ehtii vielä oppimaan ulkoa!

Onko Leo alfauros? Miksi ihailet Leoa? Mikä hänessä eniten viehättää?

H: Leo on todellinen alfauros, hänen katseessaankin on sellaista voimaa että Pekka Siitoimen hypnoottismagneettinen katsekin häviää leikiten, Leo ottaa tilan ja naisen haltuun pelkällä olemuksellaan. Leon koko olemus huutaa tiukkaa johtajuutta ja pakottaa polvilleen kaikki jotka sen vaikutuksen piiriin joutuvat.

T: Ilman muuta on. Leo antaa kaikille tosimiehille jämerän arkkityyppisen mallin siitä, millaista on olla väkevä miehinen hengensoturi lopunaikojen maailmassa. Tämä tietysti vetoaa kaikkiin naisiin magneetin tavoin. Jo nimi, Leo, eli leijona, kertoo oleellisen.

J: Kysymykseen vastattu jo niin avarasti että ei voi muuta kommentoida, Leo on UROS!

Onko Leo Suomen paras kristitty?

S: Onko Kristus messias? Tästähän ei ole epäilystäkään.

F: Parhaan kristityn tittelistähän ei kristittyjen ole kai sopiva kilpailla, otaksuttavasti juuri siksi että sellainen epämääräisen maallinen kunniantavoittelu loukkaisi Mestarin kunniaa.

T: Kilpailijoissa on kovia nimiä, kuten Veli Saarikalle, mutta Leo hallitsee suvereenisti.

J: Leo tietää kuka Leo on ja me tiedämme kuka ja mitä Leo on!

Leo on ollut uransa aikana varsin tuottelias. Mikä tai mitkä Leon kirjat, äänitteet, tai muut dokumentit ovat suosikkejanne ja miksi?

T: Rock-kirja on ylivoimainen suosikkini. Äänitteistä Avaruusmessias ajan merkkinä kuuluu huippuihin, sillä se murskasi lapsuuteni ulkoavaruuden sankaria kohtaan kokemani valheelliset käsitykset perusteellisesti. Monia muitakin hienoja äänitteitä ja kirjoja löytyy, mutta nuo ovat omissa kirjoissani yli muiden.

J: Leon ROCK-kirja on legendaarinen, omistan parit muutkin tallenteet joista yhden sain aikoinaan kolmena kappaleena omaan käyttööni, siinä kuuluu tuttu äänikin välillä. Paras TV-toteutus on ehdottomasti Enkeli Ruhtinas NYT!

Keräilevätkö klubin jäsenet Leon tuotoksia?

T: Totta kai. Kirjoja, äänitteitä, lehtisiä, mitä vain Leoon liittyvää. Monella clubin jäsenellä on varsin mittavat kokoelmat.

J: TOTTAKAIT!

Pitäisikö Leon klassikosta Rock tehdä päivitetty uusintapainos ja jos, niin miksi?

H: Ehdottomasti pitäisi! Tässä on tullut sen verran uutta genrea markkinoille että olisi mahtavaa saada Leon päivitetty mielipide ja tulkinta näistä, toisaalta liian avoin “saatanallisuus” musiikissa saattaa viedä siitä tulkitsemisen ilon. Ehkei siinä ole Leolle haastetta tarpeeksi.

T: Ilman muuta! Tätä olen jo useiden vuosien ajan rukoillut. Sitten Rock-kirjan julkaisun on Leon teoksessa osoittamallaan tavalla Saatanan esiinmarssi käynyt aina vain julkeammaksi niin meillä kuin muualla maailmalla. Norjassa ovat saatanalliset metallimuusikot polttaneet kirkkoja kuin kokkoja ikään ja onpa Suomessakin leimahdellut. Kukaan muu kuin Leo ei pystyisi sanoillaan koskettamaan maamme nuoria ja vähän vanhempiakin rock- ja tanssimusiikin vaaroista kuten Leo. Rock-kirjasta pitäisi saada myös Leon lukema äänikirja.

J: Ehdottomasti, niin paljon on rockin saralla tapahtunut vuosien aikana että Leon viisauksia pitäisi saada päivitetty ja kansan tietoon!

Oletteko koskaan tavannut Leoa? Entä ryhmän muut jäsenet? Millaisia tapaamiset ovat olleet?

T: Jotkut ryhmän jäsenet ovat tavanneet, mutta suurin osa ei ole. Itse olen tavannut Mestarin kerran. Sain tuolloin kunnian puhua hänen kanssaan ja paiskata lopuksi kättä, minkä päälle vielä toivotimme toisillemme Jumalan siunausta.

J: Olen tavannut Leon ja istunnut vastakkain Leon kanssa tuntitolkulla, taisin kaiken kaikkiaan viettää Leon seurassa 5 tuntia syöden pari sämpylää ja juoden kahviakin hänen kanssaan. Sitten menimme studioon puhumaan radio-aalloille livenä, oli oikein hauska hetki ja tapahtuma, siitä on myös tallenne olemassa jonka sain kolmena kappaleena itselleni käyttöön, tosin monien muuttojen jälkeen enää 1 kappale on olemassa itselläni. Leon tapaaminen oli karismaattinen kohtaaminen, iloinen ja lämmin (kunnes poistuin), jonka jälkeen tuli pari kommenttia mihin en enää pystynnyt vastaamaan koska en ollut paikalla :)

Onko Patmoksesta oltu teihin yhteydessä? Jos on, niin millaista kommunikointi on ollut?

J: Ainoastaan tuolloin 90-luvulla olin yhteydessä Leoon kun keskustelimme.

H: Sain ilokseni Leolta meilin takaisin, jossa hän oli yllättynyt yhteydenotostani ja pyysi valokuvia minusta mutta ikävä kyllä kuvissani näkyvä LMFC-paita taisi peläyttää hänet ja aiheuttaa jonkinlaisen väärinkäsityksen.

T: Eräs Patmoksen työntekijä postitteli minulle yhteen väliin, hyvin asiallisen oloinen kaveri ja taisi olla huumorintajuakin. Sain kutsun tulla käymään tukikohdassa kahvillakin, jos sinnepäin sattuisin matkaamaan.

Mitä suunnitelmia LMFC:llä on tulevaisuuden suhteen? Varaudutteko tempaukseen? Koska tempaus tulee?

T: Olemme varautuneet tempaukseen jäsenkorteillamme, joiden kantajilla on tempaustakuu. Tempaus tulee varmasti jossain vaiheessa, sillä kuten mestari on sanonut, me elämme lopunajan viimeisiä päiviä.

J: Tempaisu voi tulla hetkenä minä hyvänsä ja jäsenkortin mukaan on tempaustakuu milloin tahansa.

Vaikka klubissa hyväntuulisen ja lämpimän humoristisesti fanitetaan Leoa, on ryhmän jäsenillä myös selkeitä erimielisyyksiä ja kriittisyyttä Leon näkemyksiä kohtaan. Israelin ja Palestiinan suhteet ovat ilmeisesti eräs tällaisista asioista – pitääkö tämä paikkansa ja jos niin miksi?

F: Kriittisyys on jalostumatonta sarkasmia.

T: Kyllä pieniä erimielisyyksiä löytyy, mm. juuri tuosta Palestiinan kysymyksestä.

J: Tietyt asiat koskien Palestiinaa on tuonnut erimielisyyksiä esille. Mutta ainahan näitä on.

Pitäisikö Palestiina julistaa mielestänne itsenäiseksi? Onko LMFC:llä tähän virallista linjaa?

H: Ehdottomasti pitäisi, ja uskoisin että LMFC:n linja on kaikessa oikeamielisyydessään tässä aika yhtenäinen. Olemmehan “humanisteja”.

T: Kyllä pitäisi. Näin jouduttaisimme Jeesuksen toista tulemista.

J: Kyllä pitäisi.

Pahat kielet ovat sanoneet Leosta vuosien varsilla kaikenlaista, mm. Helsingin Sanomat 17.9. 2000 erikoissivuillaan julkaisemassaan artikkelissa “Leo Meller, taivaan sisäpiirikauppias“. Mitä mieltä olet tällaisista teksteistä?

F: Mainittu artikkeli on ansioitunut ja soisin enemmänkin julkisuudessa vastaavankaltaista kirjoittelua herätysliikkeiden voimahahmoista ja heidän lahkojensa toiminnasta.

T: Kolikolla on aina kaksi puolta.

J: Raamatusta löytyy kaikkeen vastaus, myös se, että yleensä sivuilla on kaksi puolta ja jommasta kummasta löytyy se oikea vastaus. Leo tietää sen mutta suuressa viisaudessaan hän haluaa koetella meitä.

Mikä on Baphomet-kansio?

T: Baphomet-kansio on salainen asiakirja, jota säilytetään tiettävästi Porissa. Se sisältää vaiettua totuutta rappareista ja kaikenlaisista saatanallisista kreikkalais-humanisteista liberaaleista, jotka sotivat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa vastaan. Baphomet-kansiossa on myös hetero pride-manifesti ja se on sinetöity sanoin Deus Protector Noster!

J: Baphomet-kansio on NIIN salainen kansio että sen olemassa olosta ei moni tiedä ja jos tietää liikaa voi joutua sen syövereihin menettäen sielunsa, uskoisin että siellä mainitaan jo LMFC myöskin suurena salaliittona tahrata Mestari Leon maine vaikka asia ei näin ole. Mutta me humanisteina ja demokratian perusmuurareina pidämme vuohet kylläisinä jotta saamme niistä maitoa jaettavaksi, ja varmemman paikan kansiossa…

Mikä tekee teidät onnellisiksi?

F: Minut tekee onnelliseksi kauniit, hyvät ja oikeamieliset asiat.

T: Hurskaat asiat, mestarin opetukset ja Jumalan ruoska.

J: Aika moni asia joista tässä veljet jo mainitsivat kaikki tärkeimmät.

– – –

Mesikämmen kiittää LMFC:n haastatteluun osallistuneita jäseniä.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Keikka-arvio: Leo Meller Turussa 27.9.

Keikka-arvio: Leo Meller Turussa 22.8.

Totuus E.T.:stä.

Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?

Read Full Post »

Eräs tapa, jolla monet uskovaiset osoittavat kerta toisensa jälkeen olevansa sekoilun ytimessä, on muiden asioihin puuttuminen ilman mitään järkeviä perusteluita. Esimerkkejä tästä on vaikka millä mitalla.

Tänään aamulla luin eräästä pienimuotoisesta esimerkistä asian tiimoilta: Turun Hengentieteen Seuran Facebook-sivut on jo toistamiseen suljettu uskovaisten sinnikkään nurinan vuoksi.

Jostain syystä tästä nousi mieleen kysymys, että jos saatananpalvojilla olisi yhtä paljon omia kirkkoja kuin kristityillä on omia kirkkoja, niin kummat polttaisivat enemmän vastapuolen kirkkoja, saatananpalvojat vai kristityt?

Read Full Post »

Older Posts »