Posts Tagged ‘Umpio’


What a great weekend of noise, power electronics and industrial music in London! Meeting old and new friends, witnessing an absolutely fantastic two day event with lots of great acts at a very nice venue. Some notes of the weekend with pics below, sugarcoated with some one liners that I penned to my notebook during the trip.

– – –


I had early wake up after just three hours of sleep at 4 am. As I walked through Turku the city looked like a warzone after the 1st of May celebration. Broken bottles, broken places, vomit, shit and carbage everywhere. Some drunks were still alive and crawling the quiet streets. It was cold and snowing.

I met Pekka PT at the airport. Air Baltic took us to Riga where to our surprise we needed to spend some six hours instead of one to our connection flight to London. Coffee, bread, some chocolate, good talks. I did read Juha Jyrkäs’ Ouramoinen (Salakirjat, 2014) from cover to cover, some of the best lines of it out loud.


Pekka PT reading a zionist rant.

Air Baltic seems to revel in Engrish. ”Exlusively on board” and ”for saftey reasons” made us smile. Some zionist had made hilarious ranting notes over an article about Israel into the airline magazine. We almost stereo-spanked an air hostess who kept on bending over next to us. She was clearly asking for it.

Gatwick express to Victoria. Lovely peaceful half an hour with a very British scenery, including the legendary Battersea powersation. After surviving some metro stations and a short walk we found our hostel and went to check the venue, the Apiary studios. Then it was time for some nourishment and we hit Raizes, a Brazilian restaurant. The place was so damn good it became our regular spot of gluttony for our whole stay.


Members of Bizarre uproar, Sick seed, Halthan, Pogrom and Unclean met. Pogrom kindly gave us copies of Creation through destruction and The entrancing cage by Maxacan tactics. We walked back to our hostel in rain and hit our beds. There was some truly hellish noise outside but it didn’t disturb us a bit. We slept like dead soldiers of the second world war.

– – –


I wanted to visit the St. Leonard’s, Shoreditch, church that was very close to our hostel. The place looked charmingly ramshackled from the outside and it was that also from the inside. We found impressive stocks and some pretty swastika-decoration. The place was empty, except for an army of spirits roaming around. I decided we needed to come back there on Sunday.

Swastika pattern at St. Leonard’s, Shoreditch.

Swastika pattern at St. Leonard’s, Shoreditch.

Shacks of St. Leonard’s, Shoreditch.

Shacks of St. Leonard’s, Shoreditch.

Meeting the very nice guys who arranged the event. Artists and other people arriving to the place. Soundchecks. Arrangements run smoothly, spirits high. It was clear that everything was done professionally. The venue was perfect with wonderful staff. The backstage was cozy and decorated with good taste. I think it is the coolest backstage I’ve seen in ages.












The gig started in time, Am not as an opening act at 8 pm after Dj Andrew CPFA’s selected music. Am not (UK) blasted a great set with a thought provoking background video that dealt among other things with colonianism. Superb.





Umpio (FIN) was the next to stand on the stage. Pentti whipped and beat the hell out of the metal junk he had collected for the set, with his trademark energy. Nice intense noise.



Unclean (FIN) opened his power electronics set with some Finnish song, I don’t remember what, but it placed proper mood for the rest of the set. From the voice samples used I recognized Veli Saarikalle, a legendary past Finnish religious preacher, a hilarious raving lunatic. Other samples used dealth with religion, for what I remember. Proud, loud, well executed set with a nice finale of smashing the CD-player against the wall.




Bizarre uproar (FIN) played in Helsinki just a week before this gig. If I’m correct, the set was the same including the famous masturbation/piss/shit/latex and high heels on a dead rat-video. The duo whipped more intense and electrifying set than that of Helsinki, which in itself was good. There was one confrontation between the bass player and a member of the audience who continually tried to grasp the artists instrument. One firm push from the pig-masked bassist gave a clear message and there was no more interference to his playing. The mastermind behind Bizarre uproar bombarded the audience with intense vocals like stukas in action in 1944. It was clear that the audience was happy with the result.



I had heard lots of positive notes about Iron fist of the sun that played the next. Those notes were correct. The man, at times with headphones on his head, gave us a very delicate set with nice nyances and brilliant sounds, superbly structured together. This was definitely one of the sets that I enjoyed the most this evening.


Dj Codex Europe closed the evening musically.

Umpio chilling out at the backstage.

Umpio chilling out at the back stage.

The Finns returned to their hostel, carrying one heavily chemically wounded comrade the whole way. The spirit of the Winter war lives, no comrade was left on the battle field.

– – –


The day started with traditional English breakfast in the great company of Bizarre uproar, Sick seed, Shift and Iron fist of the sun.


SSRI (FIN) opened Saturday at 3 pm. Regardless of the early starting time there were lots of people present, the place was certainly not empty. As Mika of Unclean said, Pekka PT is a ”mad genius” and this is true and it certainly was evident, again. There was Aleister Crowley’s speaking in the spoken samples. At the end of the set it looked like there was some technical trouble in the set, but there was not. The whole final part with the c-tape player, ending in smashing it, was all purposeful.




A reliable source told Mesikämmen that this was the last gig of SSRI and that the whole project is finished, except for already agreed publications and such.

It must also be noted that Pekka was like Peter Sellers in Dr. Strangelove during the event – he played in three different acts: Bizarre uproar, SSRI and Sick Seed. I am not surprised if there were people in the audience who did not recognize all of these roles instantly. I certainly did not figure out that Sellers played three roles in the movie when I saw it the first time.

Mollusk King (UK) smashed a traffic sign with sticks and gave his clearly own kind of addition to the evening. I might be wrong and I probably am, but my first impression was that this is a guy with a background in gothic scene who has started to do power electronics.







Shift (UK) marched to the stage at 4.30 pm. Two guys in commando beanies, military camouflage, project badges in their uniform. This was some tight stuff. It was technically well executed, provocative with middle fingers and a march into the middle of the audience. It was evident that Shift was much appreciated by the crowd, and with a good reason.







After Shift there was a break. Dj. Andrew CPFA continued the program at 7 pm. Halthan (FIN) started his set a bit after 8 pm.

”Join Halthan jugend now” projected on the wall before the gig begun gave a certain impression to everyone present. What the audience got once the set began was a tsunami of nihilism and misanthrophy. Basse offered the audience a bottle of Finnish Salmiakki-Koskenkorva booze as a sort of communion. Quotes from Pentti Linkola were seen projected on the wall as well as some provocative pictures of Pekka Eric-Auvinen and his manifesto. Basse weared a Pekka Siitoin Kiitos-t-shirt, manifesting a sort of an egregore of many Finns in the genre. Mesikämmen approves.


There certainly was a sense of danger in this set. I was forewarned to not be in the front row if I wanted to avoid Salmiakki-Koskenkorva being spitted on me or getting into a confrontation. I decided to take a safe position to witness it all. Niko of the Obscurex label was more brave and got duly attacked during the gig by Halthan. I later heard it was not the first time Halthan attacked him live. Damn, Basse, the next time confront a guy who is bigger than you! Anyway, maybe there is a reason why Halthan has been called the G.G. Allin of the genre. I certainly wish the man a smoother life than what Jesus Christ Allin had.




There was a ”secret act” in the program starting at 8.50 pm. That was Pogrom (LIT). He gave us an awesome gig with an awesome background video that consistend of three parts. All of them were titled ”Solace” of different kinds. Part two was Solace of madness, part three solace of suicide. The first part’s name escapes my memory. I visually liked especially the second part with its abstact description of madness. This was a very nice set from Pogrom on many levels.


Human larvae (GER) walked on the stage next. The long haired Teuton gave some hard threatment to a piece of aluminium and all in all gave the audience an awesome experience.



Stab electronics (UK) started with some very strong visuals about open bodies. The power electronics bombarded to the audience matched the imagery perfectly. At that point my camera’s battery died and I went to backstage. What I heard from the rest of Stab electronics from others, it was great.

Sick seed (FIN) closed the event. As it has been clear from Sick seed’s latest gigs the project has traveled into some new areas, quite different from earlier Sick seed material. This was industrial with a twist.

A reliable source told Mesikämmen that there was a meditation and some sort of a ritual done at a quiet backstage before the gig. Instant comments after the gig from Pena of Umpio were ”weird!” and ”white boys funk!”. Maybe he has a point. There were some new tracks in the set and two covers: And the snow fell and Mutiny in heaven.

In addition to the live acts there was a large room with art videos projected on the wall, distro tables from Filth and Violence, Unrest productions and Cold spring. Lots of good stuff that made me wish my budget and luggage was bigger. Unrest productions did sell a limited edition compilation tape Hatred is nothing without action which features all the artist who were on the event’s bill. There might still be some copies of the tape left if you are interested.

During the two day event there was enthusiastic audience at least from the UK, Finland, Lithuania, Germany, Norway, Holland, Bulgaria, Sweden and Italy. The artists were brilliant, the event was professionally arranged by Filth & violence and Unrest productions, the venue was perfect. The place was packed and it can be said that it was a huge success in many ways.

– – –


We hadn’t had the traditional British fish and chips with Pekka PT yet, so that was in our ”must to do”-list. Before of that we went to St. Leonard’s, Shoreditch, church that we visited on Friday. The priest noted us in the opening of his sermon. I liked that. The next thing I’m going to say is that the past genius, Wesley Willis, made a great track called They threw me out of church.



Fish and chips, we got it. And we got lots more. This was a great weekend.



– – –

Overheard during the weekend

These one liners are mostly in Finnish as they were verbally shot during the weekend. Collected by yours truly.

Missään ei oo niin hyvää uusnatsiskeneä kuin Suomessa.

(On a phone) You come and have sex with us. We are in the London. (The other person hangs up) homoloordi…

Mä oon aina halunnut olla sun päällä.

Suurin osa mun vaatteista on Thor Stenoria tai jotain muita natsimerkkejä.

Mä yritin saada vähän rakkautta mut ei… mies käänty.

Nyt panettaa. Ei voi mitään. Joku vois auttaa.

Mä näin Carbagen keikalla ja yritin vetää käteen, mut olin niin kännissä, ettei seissy.

N: Ootteko kuullu Lykke Li:tä? Y: Mimmosta se on, vähän samanlaista kuin Jenni Vartiainen? N: Semmosta eteeristä. Y: Hyi vittu.

Täällä on vanhoja hikisiä miehiä. No bitches.

N: Hailasitteks te? Y: Ei. N: Jos on mahdollisuus hailata eikä hailaa, on ämmä tai homo.

(Siivoojasta) Kiva tehdä duunii kun kuus äijää tuijottaa.

I passed out. Which is nothing new.

Me ollaan Lontoossa. Missäs muualla me oltais? Himassa vetämässä käteen.

Kliinasin prince albertin ihan kunnolla ihan tätä reissuu varten. Ihan turhaan.

N: Jätkä kaivaa munia koko ajan. Y: No kun mulla on tää herpes.

N: Kattokaa, natsi. Y: Eiks täs oo aika monta?

Genitaaliherpes. Sä et voi panna enää ketään.

Genitaaliherpes. Tietsä mul ei oo yhtään sympatiaa sua kohtaan.

Ei tää yhteiskunta pyöri silleen et mä kannan sun kassuja.

Mä en oo saanu pillua moneen kuukauteen.

I’m not like you. You collect veneral diseases.

Haluuksä koskee mun munaa?

I’m a fucking working class hero.

I need bestiality.

Cocaine buffet and black prostitutes.

Mä yritin vetää käteen siinä edessä (Bizarre Uproarin keikan aikana) muttei ottanut eteen kun olin niin kännissä.

Mun aivot lilluu läskissä.

Pekka tuo erektiovarmuuden.

Me ollaan kaikkein saastaisimpia, alhaisimmista alhaisimpia.

Vitun pullee jätkä jolla on himonussijan viikset.

Homostelua. Jos ei kaupan laitteet kelpaa, ei tarvii soittaa.

(Soundchekissä) Tuntui hyvältä. Tuntuks susta kans?

Thaimaassa on paljon paremman näkösiä lady-poikia.

(Jättää lautaselle ruokaa) N: Ajattele kehitysmaan lapsia. Y: Nimen omaan.

Nyt on asiat huonosti kun nekrutkin vittuilee.

Tämmösen vuoteen kun sais mikitettyä.

(Anglikaanikirkossa muita paikalla olijoita kommentoiden) Jumala tarvitsee mustiakin enkeleitä.

N: Tän kebab-paikan hygienia-rating on 5/5. Y: Ite printattu.


Read Full Post »

Loputon Gehennan liekki


Muistan hyvin, kun Loputon Gehennan liekki-dokumentin traileri pullahti loppuvuodesta 2011 YouTubeen. Provokatiivisuudessaan ja koomisuudessaan traileri keräsi dokumentille jo muutamassa päivässä järisyttävän paljon huomiota ja siitä keskusteltiin aina iltapäivälehtien surkuhupaisia foorumeita myöten. ”Vittu mä vihaan punkkia!”-pläjäystä näki toisteltavan sosiaalisessa mediassa tämän tästä.

Osa black metal-genressä mukana olevista ei diggaillut trailerista sen Uuno Turhapuro-ulottuvuuksien vuoksi juuri yhtään. Monet genren ulkopuoliset taas pitivät juuri tästä dokumentin ulottuvuudesta. Elokuvaa jäätiin odottamaan suurella mielenkiinnolla, jotkut loputtoman koomista pakettia toivoen, jotkut genren naurettavaksi tekemistä peläten, jotkut taas yksinkertaisesti avoimin mielin.

Sami Kettusen dokumentti, joka sai ensi-iltansa 2011 Night visions-elokuvafestivaaleilla, oli ilmestyessään välitön klassikko. Kyseessä on ensimmäinen kotimaista black metallia käsittelevä dokumenttielokuva.

Loputon Gehennan liekki pureutuu aiheeseensa monien kentän tunnettujan tekijöiden haastattelujen kautta. Lopputuloksena syntyy kuva black metalista elämäntapana, siihen liittyvistä erilaisista painotuksista, kulmista, ideologisista ulottuvuuksista, koko kakun moniulotteisuuksista. Osa haastatelluista on kameran edessä avoimesti omalla naamallaan, osa anonyymimmin vastavalossa, osa humoristisesti humalassa oluttölkki kädessä, osa kuolemanvakavasti selvinpäin, osa poliittisesti epäkorrekteja näkemyksiä laukoen, osa kaikesta politiikasta irtisanoutuen. Puhtaasti provokatiivisen humoristisesta paketista ei ole kyse, kuten trailerin perusteella jotkut arvelivat tai pelkäsivät. Tässä on syvyyttä.

Sanaisen arkkunsa elokuvassa avaavat seuraavat henkilöt: Lord Satanachia (Azazel), Victor ja Wrath (Enochian Crescent, True Black Dawn), Molestor Kadotus (Anal Blasphemy, Musta Kappeli, Hammer of Hate), Nuclear Holocausto Vengeance (Beherit), Demonos Sova (Barahtrum), Satanic Tyrant Werwolf (Satanic Warmaster), Sargeist, Spellgoth ja Shatraug (Horna), Mikko A. (Clandestine Blaze, Northern Heritage), BlackGoat (Goatmoon), Kaosbringer (Neutron Hammer), Stormheit, Kalma ja Narqath (Azaghal), Johannes Nefastos, sekä Serpent (Imperium.net).

Dokumenttia on kritisoitu useimmiten siitä, että sen kesto on vain 52 minuuttia – aiheesta kun olisi saanut helposti pidemmänkin. Monia muitakin tärkeitä genren nimiä olisi dokumenttiin voinut sisällyttää. Toisinaan kritiikkiä on kuullut siitä, että dokumentissa ei ole juurikaan itse alan musiikkia. Itseäni tämä ei haitannut, sillä alan musiikkiin voi kuka tuhansa tutustua nopeasti internetin kautta, kun taas genren maailmankuvaan pureutuvia kotimaisia videohaastatteluja ei ihan yhtä helposti tule vastaan. Kolmanneksi on kritisoitu elokuvan puolivälin tienoilla olevaa rituaaliskenaariota, jota on pidetty liian pitkänä ja muusta dokumentista hivenen irrallisena. Tässä olen sikäli samoilla linjoilla, että kyseistä rituaaliskenaariota olisi ollut hyvä kontekstualisoida hiukan paremmin suhteessa black metaliin liitettyyn satanismiin. Noin muuten Kettusen ratkaisu antaa haastateltujen kuljettaa dokumenttia omalla painollaan eteenpäin toimii kautta dokumentin varsin hyvin.

Dokumentin ansiot ovat kiistattomat. Sen kautta saa varsin hyvän katsauksen genrestä ja sen moniulotteisuudesta, vaikka louhintavaraa jääkin. Haastatteluissa on käsitelty mm. seuraavia aiheita: Mitä kautta löysin black metallin, black metaliin liitetty aate, ensimmäiset kuullut bändit, ensimmäiset omat bändit, death metallin ja black metallin suhde toisiinsa genren alkuaikoina Suomessa, 90-luvun alku, tape trading-skene, millaisia keikat olivat alkuaikoina, miten alkuaikoina sai tehdä enemmän töitä äänitteiden leviämisen eteen jne. kuin nykyään, kirkonpoltot ja niihin suhtautuminen, alkuaikojen levyjen soundit, black metal ideologisesti, suhde kaupallisuuteen ja julkisuudessa olemiseen, distrot ja lafkat, aito underground vs. esille pääsemisen vuoksi tehdyt kompromissit, synkkä energia, mystisyys, okkultismi, satanismi, mitä black metal merkitsee eri ihmisille, suomalainen mytologia ja suomalaisuus black metalissa, suhde uskontoihin yleensä, juutalaisuus, kristinusko, islam, NSBM, hautakivien potkiminen, genren pioneerien rikosrekisterit, Antifa, keikoista, kommelluksista ja porttikielloista, suomalaisen genren ominaispiirteistä, black metallin suosion tilasta ja tulevaisuudesta, naisen asemasta black metal-skenessä.

Mainion paketin jo useampaan kertaan katsoneena ei voi muuta kuin suositella sitä kaikille aihepiiristä kiinnostuneille ja toivoa, että Loputon Gehennan liekki vol. 2 ilmestyisi joku päivä.

Dokumentissa on bonuksena Sami Kettusen tekemä 21 minuutin dokumentti Romua, ruiskeita, rutinaa, joka käsittelee kotimaista melumusiikkia, sen skeneä. Muutama sana tästä dokumentista löytyy Loputon Gehennan liekki-dokumentin siteerauksien jälkeen alta.

 – – –

Siteerauksia Loputtomasta Gehennan liekistä:


Mä haluun kaikille vaan tuhoa, kuolemaa ja tuskaa, pimeyttä.

(…) Ja sit mä aloin kuuntelee sillon Bathoryä, tiekkö, Celtic Frost, niin se oli vaan että vittu fuck ass, saatana, sen jälkeen sit lähti, tää on mun juttu!

(…) Islamin uskonto, se on ihan perseestä. Siis se on ihan, jumalauta, nehän tappelee siellä keskenään koko ajan. Ihan perkele, vitun ählämit, saatana. Tappakoon toisensa. Se ei mua kiinnosta vittu pätkääkään. Saatana, vittu, nussikoon saatana äitiänsä ja mummoo, vittu.

(…) Mä oon kristinuskon vastainen. Kyllähän mä totta kai haluisin et kirkot palais. Mutta se on Suomessa niin helvetin vaikeeta.

Vittu mä vihaan punkkia! – Lord Satanachia


Jotenkin tykkäsin niistä 80-90-luvun vaihteen jutuista siinä mielessä et se ei ollut se musiiki mikä määritteli vaan aate, ton asian. Nykyään tuntuu et se on muuttunu, et se on mukamas tietynlainen genre vaikka se on nimenomaan se aate, mikä määrittelee – Wrath


Kuunneltiin paskaa musaa ja tehtiin ite parempaa.

(…) Paljonko tästä on aikaa…? Rikos on vanhentunu! No ni! No meikä, semmonen lavallinen veripulloja, potkasin yleisöön… voi vittu kun sitä lens sitä verta! – Demonos Sova


Mut se että sä olet tuolla valtavirran rajamailla ja tuot sanomaa julki, se tarkottaa et sulla on niitä nuoria, uusia käännynnäisiä tähän, joka pystyis niinkun kyseenalaistamaan sen totuuden mitä valtiovalta ja yleinen tää normisto sulle pumppaa. Sen tähden mun mielestä on melkeinpä velvollisuus olla tuolla ulkona ja tuoda julki sitä sanomaa. Et ehkä, en sano että mikä on niinku porttiteoria tai kynnysteoria vaan siellä voi olla hc-tavaraakin suoraan ihmisten naaman edessä, että, se on kivisempi tie kun se, että pysyisit undergroundissa. Mun mielestä se on suhteellisen helppoa olla tavallaan haastamatta koskaan, että jos sä oot suljetussa piirissä, kaikki tuntee sut, teet uuden julkasun toisensa perään, niin jee jee, hyvä meininki, kukaan koskaan ees joudu kyseenalaistuksi tai haastetuksi millään tavalla, mut sitku meet sinne niin sut haastetaan paitsi omien joukosta myös sieltä valtavirrasta, niin sitte joutuu asettaa itsensä ristituleen. Aina kovimmassa paineessa hioutuu parhaimmat timantit, että siinä mielessä itellä on usko siihen, et kantsii käydä heittää kaikki peliin niin sanoakseni.

(…) Tietyl taval sitä ollaan sodassa, miehittävää uskontoa vastaan kumminkin, että on onks ne nyt rikoksia millä mittapuulla jos halutaan tuhota vastustajan symboleita. Et, moni nuori soturi on tehny näit juttuja ja mikäs siinä. Siin on aikanaan miekkalähteyksellä tuotu Suomeen kristinuskoa ja meiän vanhat uskomukset pantu kasaan niin mun mielestä se on ihan reiluu viel nykypäivänäki sitten, jos pienet terroristisolut pistää vastaan tätä meininkiä – Victor


Harhaluulo, että pitäis tehä kompromissejä sen takia, että vois saada suurempaa näkyvyyttä tai vaikutusta ihmisiin, niin se on täysin niinku valheellista, koska monet bändit on jo todistanu nyt sen, että ei tarvita kymmenienkään tuhansien levyjen myyntiä, sitä, et sun tarttis tehä yhtään kompromissiä tai yhtään kirjottaa, pyytää anteeks keneltäkään mitä sä sanot vaan kun sä tarpeeks kauan vaan painat, niin ei se vaadi sitä että sun pitää antaa periks vaan kyl se muu maailma antaa periks ennemmin – Satanic Tyrant Werwolf


Saatanallisuus on se peruslähtökohta, mistä liikutaan. Asiat jotka menee liian kauas siitä saatanallisesta lähtökohdasta, niin sillon kun se unohdetaan kokonaan ja keskitytään johonkin muuhun, niin sillon mun mielestä puhutaan jostain ihan muusta kuin black metallista, joka niinkun black metal, on määritelmä, sitä et on saatanallista metallia – Molestor Kadotus


Saatana on Saatana ja se on niinku ultimaatumi paha. Se on tietysti aina se ylimmäinen.

Black metal, jollekin ei vittu maistu se, niin painukoon vittuun – BlackGoat


Jos sitäkin miettii et mitä black metal on, niin ohan se niin erilaisia asioita, että tota, toisille se voi olla pelkästään tätä goat-metal-osastoa ja toisille se saattaa olla lähenpänä luontomystiikkaa ja kaikkea siihen liitoksissa olevaa, että tota kyllä mä näkisin sen mieluummin rikkautena tämän että siinä samassa kentässä pystyy operoimaan justiinsa nää tällaset yhtyeet jotka nojaa pidemmän päälle vaikka siihen omaan kansaan, oman kansan historiaan ja kaikkeen siihen liittyvään ja sitten tosiaan nämä, jotka pohjaa tosiaan sitten enempi tähän, ehkä perinteisiin black metal-teemoihin.

(…) Nuorisolla on aikaa ja voimaa ja aktiivisia nuoria niin nuorelle tekevälle sattuu, että tota, aina välillä joku jossain roihahtaa ja jotain kaatuu et, en mä sano et se väärin on, missään nimessä, että, että, mut onhan se totta et siin on sitten seki puoli et siin on tää yhteisöllinen vaikutus sit siihen kirkkoon, et kyllähän jos kirkko palaa jossain niin sehän tuo kristillistä porukkaa vaan lähemmäs toisiaan.

(…) No, totta kai siis aina on paikkansa sillekin taistelulle sitä (kristinuskoa) vastaan ja kirkko on omalla osallaan esimerkiks edesauttaa monikulttuurisuutta ja muita arvoja jotka ei niinku oo hyviä, et kyllä siinä sitä pahaa on edelleen siinä kristinuskossa, mutta siltikin mä näkisin asian niin, et mieluummin mä rintamalla olisin kristityn suomalaisen rinnalla taistelemassa muslimeita vastaan, kun päinvastoin, esimerkiks – Stormheit.


Sen ainakin pystyy sanomaan et ei tää mikään kuoleva luonnonvara ole. Et selekeesti on sitä… no, minnekä se liekki katoais, kyllä se palaa niinku loputon Gehennan liekki – Spellgoth


Se on helppo sanoo, ei oo olemassa semmosta brutaalia black metallia tyyliin Australia-black metal tai jenkki joku havohei-osasto, ni ei sille vaan oo olemassa naisfaniryhmää. Et sit on olemassa semmonen melodinen, poppiin päin hintahtava black metalli mikä vetoaa myös naisiin, tai et siel on kynsilakassa olevii jätkii niin se aina vetoaa naisiin, mutta, se on mun mielestä yksiselitteinen asia, että black metal on ytimessään miesten musiikkia ja se ei oo mikään tasa-arvo kysymys eikä mikään tämmönen, että naisilla on oikeus johonkin vaan, se on miesten musiikkia ja piste – Mikko A.

Lopuksi vielä bonuksena kommentti dokumentista Jouko Piholta:

Mesikämmenen blogi pyysi minulta kommenttia koskien “Loputon Gehennan liekki” -dokumenttia. On hiukan hankalaa kirjoittaa kommenttia, kun on voinut nähdä vain 59 sekunnin trailerin. Mutta ehkäpä jo trailerin alussa jonkun black metallistin julkituoma filosofia tiivistää kaiken: “Saatanallisuus on peruslähtökohta.” Saatanallisuus on myös loppukohta, kun saatananpalvojat joutuvat kuolemansa jälkeen samaan paikkaan kuin Saatanakin eli helvetin tuliseen järveen. Siellä ei enää lauleta bassoja rymistellen Saatanan kunniaa, vaan vaikerretaan hampaita kiristellen suuressa tuskassa ja rikinkatkuisten myrkyllisten kaasujen vaivaamina hirveässä pimeydessä. Mutta sitä saa mitä tilaa.

– – –

Romua, ruiskeita ja rutinaa

Loputon Gehennan liekki-dokumentin bonuksena löytyy 21 minuutin dokumentti suomalaisesta melumusiikista, sen skenestä. Kuten DVD:ltä löytyvä pidempikin dokumentti, myös sen perästä löytyvä meludokumentti on lajissaan ensimmäinen kotimainen laatuaan.

Äänessä dokumentilla ovat: Mikko A. (Grunt, Freak Animal), Pentti Dassum (Umpio), Pasi ja Tiina (Aunt Mary, Bizarre Uproar), Jonte Storm (U.N.D., WoUNDead), Toni Myöhänen (STROM.ec., Eleczema), Niko (Manic/Depression), Pekka PT (Gelsomina, Sick Seed), Tommi Keränen (Rulla, Keränen), Ilkka Vekka (Haare), Jussi (Golden Rain) ja Basse (Halthan).

Haastatteluissa käsitellään mm. seuraavia aiheita: miksi kuunnella melua?, voimaelektroniikka 80-luvun alussa, miten nopeasti meluskenessä on tapahtunut muutosta, meluskenen alkuajoista, vaikutteista, instrumenteista, kontaktimikeistä, neliraitureista, c-kasettiformaatista, live-esiintymisistä ja niiden innostavuudesta sekä ekstaattisuudestakin, keikkojen yleisömääristä, pahennusta aiheuttaneista jutuista livenä, kituvat hiiret, jyrsijät, runkkaaminen, viiltely, ”perusnöyryytys”, ”fasistiset arvot”, ihmisoikeudet, ”vihamielinen sanoma”, genren julkaisujen painosmäärät, julkaisujen spesiaalisuus paskaisine Raamatun sivuineen kaikkineen, Suomi-skenen arvostuksesta maailmalla ja Suomi-skenestä yleensä.

Kuten Loputon Gehennan liekki, myös Romua, ruiskeita ja rutinaa on varsin informatiivinen ja hulppeakin paketti. Meludokumentin suurin heikkous on sama kuin black metal-dokumentissa: Molemmat ovat liian lyhyitä.

 – – –

Siteerauksia Romua, ruiskeita, rutinasta:

Joutuu itelleen jollain tavalla selittämään, et minkä takia kuuntelis musiikkia, kun taas muut joutuu keksimään tekosyitä et minkä takia ne kuuntelee melua et mikä siitä tekee kuuntelemisen arvoista, niin ite nykysellään välil miettii et minkä takia jaksaa kuunnella jotain perusrumpukomppia tai minkä takia joku kitara on mielenkiintonen soitin kun siin roikkuu vaan muutama kieli mitä rämpytellään.

(…) Perinteinen tämmönen industrial-musiikin lähestymistapa on se, että taiteilija esittää provosoivat materiaalit suoraan yleisölle ja se on, oletetaan et yleisö on siinä määrin aktiivinen et ne ei oo siel ottamassa vastaan mitään saarnaa eikä ne oo kuuntelemassa että joku kertoo niille miten asiat on – Mikko A.


Mie tykkään sellasest käsintehdyst meiningist, että joku, upottautuu siihen sellaseen melun tekemiseen ja nimenomaan siis se, että sitte tehään käsin. Kyl mie ymmärrän että tietokoneit käytetään sun muuta näin, ajat muuttuu ja kaikkee ja ihmiset tykkää sellasest soundista, mut tykkään että se tehään… käsin. Nauhalle. Voihan sen tietty nauhottaa monel muullakin taval mut, käsintehtyy, ehdottomasti. Sen nyt voi käsittää ihan miten tahansa, mut ihan pelkkää hiirennaksuttelua en niin ite välitä siitä, ehkä nyt joissain bändeis – Niko

Sen miten soitan, niin varsinkin livenä on, jollain tavalla koitan et homma ei oo enää hanskassa, täysin. Ja mutta että se on siis semmosta niinku tämmöstä peräruiskeen tavalla innostavaa, tota niin, vääntömomenttia – Tommi Keränen


Se jotenkin lähti se, tuli semmonen idea et tota, tai semmonen visio et tota, et sais jotenki… niinku perse ja sielt tulee paskaa. Sitä ruvettiin pyörittelee. Vedettiin Tiinan perseeseen (…) Se näyttää jotenkin paljon paremmalta kun se tulee naisihmisen pyllystä tulee se tuote – Pasi

Mä jätän sen natsipervoilun muille, koska tota, siihen on tekijänsä ja ne on alallaan hyviä – Ilkka Vekka

Tekstit käsittelee rakkauden ongelmia ja tämmöstä, vähän semmosta turhautuneisuutta rakkauden kentässä, et miten sä käyttäydyt jos vaikka oot tosi rakastunut johonki ihmiseen ja sä et saa mitään vastakaikua ja siitä sitte edespäin, mihin se saattaa sit mennä jos tykkäät liikaa jostain ja sit toinen sanoo sulle et ei käy mut sä silti tykkäät ja haluut viedä tätä parisuhdetta eteenpäin, vaikka toinen osapuoli ei oliskaan mukana. Et ku sitä rakkautta ei sit löydykään vastaikkaisesta sukupuolesta nii totta kai sä sit katot pornoo ja vedät käteen – Jussi


Sanotaan näin et se on muutaman vuoden sisällä, se on noussu ihan helvetin hyvin, siis silleen niinku että porukka on enemmän yhteyksissä, sanotaan 4-5-vuotta sitten ei ollu mitään semmosta Suomi-skeneä. Ja nytte Suomi-skene on tunnettu ulkomailla, itse asiassa sehän on ihan vitun arvostettuu tällä hetkellä – Basse


Trendiä ei seurailla samaan tapaan ku ulkomailla, tai Amerikassa ehkä lähinnä – Pekka PT

Kyllä täällä on aina ollu tosi omat kuviot, ja siitä tosi ylpee – Pentti Dassum

– – –

Aiheeseen liittyen:

Osta DVD täältä.

Rokumentti NettiTV – Haastattelussa ohjaaja Sami Kettunen (Loputon Gehennan liekki).

Imperium.net: Sami Kettunen, Loputon Gehennan Liekki -dokumentti.

Read Full Post »


– – –

Keikka-info Facebookissa kertoi: ”Auraalinen para-ilta: HELSINKI – HESSDALEN ALL NIGHT LONG! Keväällä 2012 Lepakkomies baarissa järjestetty raskaan noisen iltama saa ansaitsemaansa jatkoa Darkside klubilla. Esiintymässä Suomen noise-pioneerit ja illan kantavana teemana paranormaalit ilmiöt.”

Oli jälleen aika hypätä Pekka PT:n Panzerkampfwagen V:n kyytiin ja suunnata tykki kohti Helsinkiä. Mukaan kyytiin tuli myös Umpion Pentti, joka huolellisen härpäkeroudauksen jälkeen ja kymmenen minuutin ajon jälkeen harmitteli, että jotain oli kuitenkin unohtunut kotiin – Run M.C.D.:n paita, esiintymisasuksi.

Matka kului kuunnellen CMX:n uusinta (”ihan vittuillakseni otin mukaan”, totesi Pekka) ja Genocide Organia. Sekä Pekka että Pentti olivat sitä mieltä, että vanhan koulukunnan alan nimillä on se sama ongelma, että vokaaleissa piti ja pitää olla aina niin paljon efektejä.

Matkan varrella oli useampiakin yliajettuja eläimiä. Aurinko paistoi, välillä satoi.

Keikkapaikka, Darkside club, löytyi. Alun perin tilaisuuden piti olla Lepakkomiehessä, mutta päällekkäinbuukkauksien vuoksi paikkaa oltiin jouduttu muuttamaan. Darkside club oli Mesikämmenelle entuudestaan tuntematon paikka. Aavistuksen nuhjuinen mutta mukiinmenevä klubi sijaitsee katutasolla. Sen yläpuolella sijaitsee jonkun opiskelijaosuuskunnan diskreetin oloiset tilat Marimekko-verhoineen.

Roudausta, soundtsekkejä. Bizarre Uproarin taustavideolla runkkaili huppupäinen ukko selällään maaten, väliin korkokengissä olevan naisen talloessa kuollutta jyrsijää. Tämä oli ollut taannoin eräälle keikkajärjestäjälle liikaa ja kokoonpano oli saanut kyseiseen mestaan porttikiellon. Ei se jyrsijäkohtaus nyt niin paha ollut, vaikkei ehkä mitään mieltä ylentävää katsottavaa ollutkaan. Mutta se huppupäinen runkkaaja oli varsin hilpeä.

Mesikämmen päätti käydä tähän väliin haaskalla, joka löytyikin pienen tallustelun päätteeksi ihan lähimaastosta. Ravinnonsaannin jälkeen takaisin klubille siirtyessä ei kävelykadulla voinut suunnasta erehtyä, melu kuului varsin kauas. Asiaa tuntematon olisi voinut luulla, että Perhonkadulla tapahtui räjähdyksiä. Sisälle päästyään Mesikämmentä tervehti seinälle projisoituna taas se huppupäinen runkkari.

Menimme Bizarre Uproarin Pasin ja Pekan kanssa kahville, minkä jälkeen lyöttäydyimme Will over Matterin Kettusen juttusille. Puhuimme mm. valtakunnanjohtajasta yhtä ja toista, sekä mahdollisesti ensi vuonna järjestettävästä hänen 70v.-syntymäpäivätapahtumasta.

Tervahäistäkin tuttu Mikko Pöyhönen ilmestyi paikalle. Hän oli juuri saanut käsiinsä sooloprojektinsa Pyhän Kuoleman upouuden CD:n, Kevättuulisormen. Sellainen päätyi myös Mesikämmenen takin taskuun.



Ilta pimeni, ensimmäinen artisti oli astumaisillaan lavalle kun kello lähestyi puoli kymmentä.

Vaikka keikka oli keskellä viikkoa, oli paikalle saapunut varsin hyvin väkeä. Ahdasta ei ollut, mutta ei kyllä tyhjääkään. KSNK esiintyi varsin pimeässä. Äänimaisemassa oli hienoja elementtejä, mutta valitettavasti jotkut niistä puuroutuivat liiaksi. Illan avaus oli kuitenkin hyvä.

Seuraavaksi elektroniikkahärpäkkeiden, joista etäisesti tuli mieleen Star Trekin komentosilta, keskelle kipusi viime vuonna Kreikassa esiintynyt Riders of the Lost Current. Kaksi kaveria kaasunaamarit päässään vääntelivät nappuloita. Mesikämmenelle ei jäänyt esiintymisestä mieleen mitään erityistä, setti oli varsin tasainen.

Riders of the Lost Current.

Riders of the Lost Current.

Kolmantena lavalle asteli kolmen tunnin yöunilla Umpio, joka olikin Mesikämmenelle entuudestaan tuttu esiintyjä. Pentti räimi lavalla tuttuun intensiiviseen tyyliinsä mielenkiintoista äänimaisemaa tarjoillen, kenties vielä hektisemmin kuin yleensä, mikä johtui varmaankin niistä vähistä yöunista. Pentin energinen läsnäolo sähköisti yleisöä, eikä esitys varmaankaan jättänyt ketään kylmäksi. Teknisiä ongelmia oli jonkun verran, mutta ne loivat keikkaan oikeastaan vain tietynlaista jännitettä ja Pentti piti homman kuitenkin hanskassa. Artisti itse ei keikan jälkeen tuntunut esiintymiseensä täysin tyytyväiseltä. ”Mä pieraisin kesken mun setin”, totesi yliannostuksen ruisleipää syönyt Pena vielä myöhemmin. Videota Umpion setin lopusta löytyy täältä.



Tunnelma oli noussut artisti artistilta. Will over Matterin jättiläisen kokoinen viikinki-Kettunen oli saanut laitteistonsa paikoilleen ja setin intro alkoi. Sen luki efektillä keikan järjestäjä Alex Anttila. Teksti oli kirjasta Ufojen kosminen viesti, mikä on muuten lajissaan mainio opus, melkein yhtä mainio kuin Pekan Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan. Kirja on aiemmin inspiroinut ainakin Rytmihäiriötä, joka on tehnyt samannimisen biisin. Tähän väliin on pakko suositella myös John E. Mackin teosta Ufosieppaukset. Ihmiset ja avaruusoliot kohtaavat. Se on ollut jo parin vuoden ajan Mesikämmenen vuoteen vieressä iltalukemisena.

Will over Matter.

Will over Matter.

Kettujen loi tunnelmaa pikku hiljaa ja huusi Razor-hupparissaan mikkiin. Joidenkin mukaan setin jotkut osat olivat liian pitkiä eikä kokonaisuus ollut yhtä kova kuin artistin taannoinen ”kynttiläkeikka”. Mesikämmenelle tämä oli ensimmäinen kerta nähdä Will over Matter livenä ja näihin korviin kuultuna setti toimi mainiosti. Videota Will over Matterin setin alusta löytyy täältä. Illan teemaan liittyen kannattaa muuten kuunnella myös artistin äskettäin Mesikämmenen blogissa ensimmäistä kertaa esitelty Toisesta maailmasta.

Bizarre Uproar astui lavalle kuminaamiossa ja hupussa. Bassoa käsitelleen Pekka PT:n olemuksesta ei voinut olla tulematta mieleen the Mentors. Visuaalista puolta loi seinälle heijastettu jo aiemmin mainittu runkkaus-jyrsijä-korkokenkä-video, pari vahvaa valonlähdettä sekä savukone, joka loi lavatilasta ajoittain varsinaisen sumukentän.

Setti oli illan esiintyjien joukossa siitä poikkeuksellinen, että sen aikana tapahtui kontaktia yleisöön – Pekka PT käveli bassoa käsitellen yleisön reunamilla huppu päässään, ilman paitaa, ja  joku yleisöstä päätti tönäistä häntä. Keskiaikaisen teloittajan näköinen taiteilija ei reagoinut tähän mitenkään vaan jatkoi yleisön reunamilla kulkemistaan, mikä loi omansalaista jännitettä ilmaan. Meneekö tämä GG Alliniksi? Ei mennyt. Ainoastaan basso paiskautui setin lopussa lattiaan.

Mitä äänimaisemaan tulee, oli Bizarre Uproar ärjy ja intensiivinen, mutta lievää soundin puuroutumista tapahtui. Tämä ei kuitenkaan haitannut kokonaisuutta, mikä oli selvää myös yleisön reaktioista. Järeä setti sai ansaitsemansa suosionosoitukset. Videota Bizarre Uproarin setistä löytyy täältä, täältä ja täältä.

Bizarre Uproar.

Bizarre Uproar.

Iltaa omalta osaltaan höystämässä olleen Dj Jughin soittolistasta jäi erityisesti mieleen viimeisen artistin jälkeen pläjäytetty Wingin tulkinta AC/DC:n Back in Black:sta.

Panzerkampfwagen V puski läpi sumun takaisin kohti Turkua ja saapui perille aamuyöstä. Matkalla paljastui, että kaikilla Turun matkalaisilla on M.A. Nummisen nimmari. Tämä sopi illan teemaan, onhan Numminen kotimaisen elektronisen musiikin pioneeri Kaukana väijyy ystäviä-raitoineen.

Tänään, sunnuntaina, olisi Turussa Kosmiset parapäivät, mutta Mesikämmen jättää ne väliin. Kahta para-iltaa ei peräjälkeen jaksa. Auraalinen para-ilta oli mitä mainioin niin artistien osalta kuin vanhojen ja uusienkin tuttujen kohtaamisen vuoksi. Suuri kiitos niin järjestäjille, esiintyjille kuin kaikille niille, joiden kanssa Mesikämmen illan aikana turisi.

Read Full Post »

Peene1I’ve been listening to this CD quite a bit during the last few weeks. Here is what its publisher Freak Animal Records has said about it :

– – –

I wasn’t personally very excited when Peenemünde approached with their first recordings. I gave harsh critics and eventually project decided to completely re-do the material what eventually became their (improved) debut album.

Case was entirely different with this second full length. I saw their great live performance and had opportunity to hear some raw out-takes of upcoming second album. Instantly I offered to publish material as proper CD if rest of material stands equally strong. And it does. No critics of suggestions was needed.

Peene2On first album P. Perä-Takala (Sick Seed) and P. Dassum (Umpio) basically combined the known elements of their projects as mere “collaboration”. But now Peenemünde stands as project of its own identity!

Second assault of Peenumünde abandons smashing junk metals and enters the dark laboratory of poisonous experiments with cold electronics! Duo created material live on tape in sessions what to me sounds unlike anyone else does. It has the cold electric feel without the elements of “techno”. It has the fierce junk metals without fitting into line with other junk metal noisers out there. It is rotten sound from gutters of laboratory without being unnecessary “lofi” or poor quality.

Thematically Peenemünde is based on inventiveness of mankind in the field of warfare and cruelty, concentrating especially on WWII. Essential!

– – –

Peene3This is dark (conceptually and sonically), intriguingly looming, subtle and very well produced material from two great minds in the field, Pekka PT and Pentti Dassum.

Those who wonder about the name, the concept of this endeavour, can get the basic idea of it from here and maybe also a bit from Joseph P. Farrell’s book that I reviewed some time ago.

If you are even cursorily interested in this and like the sample first track of the album, I’d recommend you to buy the CD. This is a very nice piece in its genre from the sonic borderlands of our culture in this time and place.

– – –


Peene41. They come with the rising sun.

2. Epidemic prevention coverup.

3. Maruta.

4. Pressure chamber.

5. Invasive surgery.

6. Water purification facility.

7. Retreat / ruins.

– – –


Pekka PT speaks!

Live: SSRi, Umpio @ Kirjakahvila 28.9.

Read Full Post »

I guess everyone who knows a bit about the Finnish noise scene is familiar with Pekka PT. The man has been around for quite a while with his many projects. In the following interview you will find out about Pekka’s many projects and sources of inspiration, of what Otto Donner did during one of his gigs, what former Death In June member Patrick Leagas said about his vocals, of what is good and bad noise like, of noise scene in Finland and elsewhere, as well as of what Pekka thinks about spanking, G.G. Allin, Pekka Siitoin, toilet humour, and of many other things!

– – –

Pekka PT speaks!

019bIf this interview could take place anywhere, anytime, real or imaginary space, where would we be making this interview?

The place where they’re waiting for Godot.

Who are you, what do you do? Could you tell us about your background, all the projects you’ve been working with and being part of? Which one of those projects has been the most important to you – or should they be considered first of all as an organic whole?

I’m Pekka PT, I’m over 30 but under 40 years old and I live in Southwest Finland. I’m underground noise musician, family man and blue collar worker.

My main project at the moment is called Sick Seed. It’s power electronics with heavy industrial leanings and some noise thrown in as well. What I do is structured, pretty much song-oriented material with lyrics that handle my different interests.

Then there’s SSRI, which is harsh noise with psychedelic and industrial elements. I felt that the relatively strict approach of Sick Seed wasn’t enough and needed another outlet for my noise doings.

The two above are a continuation of my earlier noise project Gelsomina. It started as a pure harsh noise project with an aim to make as pure and “radiant” noise as possible. Having accomplished that, or at least having worked on that as long as it was satisfying, I moved to more organic, lo-fi, industrial sounds and moods and then came a time when everything was so different it was time to shed skin and begin a new project. Gelsomina did several releases in different formats and some of them were even somewhat critically acclaimed.

Paraffin Affiliates was a free-noise improvisation band in which I played guitar. We released one CD-R album and played a few gigs.

Skullpture was another improvisation band but with more drone approach and mostly done with guitars. We did a few CD-R releases. We were and still are good friends, but as far as I remember, all the recording sessions were frustrating and very unfriendly for some reason.

Speaking of old projects, there’s Clay Figure, which was my first serious recording project. No-limits four-track experiments. This project did a few CD-Rs and tapes, started to turn into a real band and then folded, but now I’ve resurrected it and done a comeback tape and there’s more to come. There’s a chance that I might merge Clay Figure and SSRI at some point but we’ll see.

There’s also Peenemünde, which is a collaboration project of Pentti Dassum and me. Industrial noise. We have one CD out and a second one coming up sooner or later.

sickseed5I play guitar and sing in scum metal noise rock band Chains Of Death Command. It started at first some years ago and we did one tape and forgot about it. Now the band has been resurrected with slightly different line-up and we’ve released one 7” and played one gig, recording of which will be released on tape very soon. The first tape will also be reissued since it was very limited and people have asked about it. We’re currently working on new material and there are plans for a couple of split releases.

I’m a session member of Verde, which is a kind of experimental electronic krautrock laboratory. Studio and live line-ups have featured a lot of different musicians from underground amateurs like me to professional and academically educated musicians. This band is always great fun. Hopefully we can release a new CD some time this year.

I’m also a session member of Johannes Faustus, an artrock band that just released its first album and we’re starting to rehearse for (possible) gigs soon.

There are/have been some others but they’re either just beginning or meaningless past. Besides, aren’t all those listed more than enough?

Priorities of projects change, but at the moment Sick Seed, SSRI and Chains Of Death Command are the most important ones. But yes, it’s all also an organic whole. Ars Magna. There’s a lot of overlap and I often recycle sounds and ideas from one project to another.

I have an impression that your projects’ names are well thought to describe their contents – is this correct? Would you tell us something about how you came up with the different names for your different projects.

Absolutely correct.

The name Gelsomina was chosen because it was very “non-noise.” I took it from the movie La Strada, which I was obsessed with, especially the Gelsomina character, at the time.

gelsominaSick Seed was first the title of Gelsomina’s “sex noise” tape. When I decided to quit Gelsomina and move on, I felt the continuing project needed a more suitable name. At the very beginning it was very much connected to sexual frustration and deviance and that’s what the first Sick Seed tracks were about. The scope did broaden quickly, though, and now it’s more about social “issues” and personal search. Self-therapy. There’s sick seed in me that needs to be discharged before it eats me inside. There are many things around that have grown from sick seed and there are malevolent forces that sow sick seed.

SSRI officially means selective serotonin reuptake inhibitors, but it also means Sick Seed Recycling Industries. Most sounds that I use on SSRI are recycled and reworked from my other projects.

Clay Figure name was taken from a pic I saw in some art book long ago. There was this installation titled “35000 Clay Figures on a Field” that had a room full of small, crude clay figures. I was first going to use that full name but luckily came to my senses. Clay is material that can be easily molded and it has this earthy quality and working results in amateur hands are often very crude, so it was perfect for what I was doing musically with that project.

On the other hand, I think all these names have started to live lives of their own, separate from their original meaning, ideas and connections.

In addition to noise releases you have put out a quality live c-tape of Keuhkot. What’s the story behind that release?

Keuhkot tape was released by Arkisto, a label that I run in co-operation with Pentti Dassum of Umpio, Nekorekords and many other things. It’s dedicated to reissues, unreleased unearthed old material and authorized live bootleg recordings. There’s not much of a story and I wasn’t personally involved in anything. Pentti had that recording and he acquired permission from Kake Puhuu for a release.

Who and what have been and are your biggest influences and sources of inspiration as an artist?

More or less directly influential bands/artists at the moment: Einstürzende Neubauten (until Tabula Rasa album), Con-Dom, Vivenza, Etat Brut, early Merzbow, latest Grunt albums, Brethren, Eric Lunde, early Swans, K2, early SPK, Brume, Nurse With Wound, early Contagious Orgasm, IRM (mostly lyrically), etc… Lots of “early” stuff it seems. Everything was better before and the first demo was the best.

My early noise influences were C.C.C.C., Incapacitants and Borbetomagus but I’m not very interested in any of them anymore.

Writers, thinkers, people, etc.: William S. Burroughs, J.G. Ballard, Philip K. Dick, Robert Anton Wilson, Samuel Beckett, Stephen Baxter, Louis-Ferdinand Céline, Aleister Crowley, Uuno Kailas, Kurt Vonnegut, Alan Moore (especially Promethea), Grant Morrison, Neil Gaiman, etc…

Other things: Dada, Discordianism, Surrealism, Vienna Aktionism, Art Brut, science/speculative fiction (everything from serious/hardcore to total pulp trash), The Church of the Sub-Genius, Chaos Magick, Tarot, occultism in general, 1970s and 1980s exploitation cinema of all kinds (other cinema as well, although I’m not nearly as big a film freak as before), Gnosticism, abandoned buildings, decomposition, metal objects scraping concrete surfaces, survivalism, etc…

sickseed2What kind of instruments and equipment you use in making noise?

Anything, no limits, although I usually prefer a physical sound source. Metal junk with contact mics, synths/oscillators, effect pedals, bass, guitar, tape manipulations, anything. It often goes in phases where I concentrate on one instrument or source of sound for some time and then move on to something else when I feel I’ve got out everything I can at that time from one thing.

The only common thing with everything is that I do final editing on a multitrack software on computer.

How many gigs you’ve done thus far and where have you performed? Most memorable gigs, incidents, memories in general from these gigs?

All bands and projects combined, I’d say around 50 or a little more. Not much but there aren’t that many opportunities for this kind of music. Nor will I play just anywhere. I’ve played in pubs’n’clubs, private venues and festivals. Mostly in Finland but Gelsomina did a small UK tour and Paraffin Affiliates played in St. Petersburg once.

Most memorable gigs are Verde playing at Kaustinen Folk Music Festival and another Verde gig at a musician friend’s birthday party where we were spontaneously joined by Otto Donner. When Gelsomina played in London, former Death In June member Patrick Leagas commented that my vocals sounded like Hitler. There have been good and bad times at gigs, but luckily mostly good.

What tapes and CD’s of your own creation are available currently and where one can get them?

Sick Seed’s debut album The Great Corrupter is available from me in both LP and CD format and the label (Filth & Violence) should also have them. There’s also a tape version coming soon. Sick Seed Live + 1 tape is available from the same label as well as from me. Man And Machine 7” is available from me and the label (Turgid Animal). I don’t have copies of Elephant Man tape left but the label (Obscurex) should have. The same label also has Peenemünde CD and Unclean / ABNTR / SSRI split tape and you can get those two from me, too. Shift / Sick Seed split LP and CD are available from me and probably from label (Freak Animal) and Shift as well. I also have plenty of copies of Chains Of Death Command 7” and last two Verde CDs.

– – –

Noise and the scene

How you listen to noise? Is c-tape the only true format for it?

sickseed6Either I concentrate on it fully or play it as background music for reading. I think noise should be listened to loud enough so you hear all the details. Listening to it REAL FUCKING LOUD isn’t necessary to me though there’s time for that every now and then. Good noise works at a reasonable volume, too, I think.

C-tape is traditional format and it’s still the most reasonable for small editions that noise releases usually are. Some noise fits better on tape, some on vinyl and some on CD. I don’t care what is “true” and what is not, especially since things described as true kvlt grimmfrostbitten are usually everything but.

How do you define ”noise”?

I’d rather not, but if forced at gunpoint, I’d say something like music, sound art or “aural object” that abandons melody, harmony and rhythm and replaces them with loud, abrasive, dissonant sound. That’s a crap definition, I know.

What do you listen to in noise?

Sound, details, interaction of different elements, composition, rhythm (not in “beat” sense). I’m not necessarily looking for originality but it certainly does no harm.

Why you listen to noise?

I like it, simple as that. It speaks to me. It interacts with what I have inside me. It’s the sound of destruction and building, decomposition and growth, full cycle, aural Alchemy.

How much you listen to noise in relation to other kinds of music you listen to?

I think I listen to other kinds of music much more than noise although it goes in phases, too. I haven’t noticed any certain times, situations or states of mind that would define what I want to listen to. It seems completely random.

Is noise music?

I think it is but what is music?

What is good noise like? What is bad noise like?

PekkaPTlive4Good noise is done because it has to be done, bad noise because it can be done. As said above, originality is not necessary but I loathe old farts who ride on their past and shit out one scene product after another. I don’t mind humour in noise unless it’s some post-modernist ironic piss-take. Good noise is passionate, bad noise is a product for target audience with no heart, brain or balls.

If one listens to noise a lot does it mess one’s ”biorhythms” and body up? Will plants die at home?

No, it heals them. Plants also, no need to water them anymore.

What are noise artists and listeners like – is it possible to make some general notes about them? How homogenous are these people in their age, style, political views, approach to life in general, etc.?

Male, 20-40 years old, background in other kinds of underground music, interest in “cultural extremes,” politically/ideologically either nihilist or into one extreme or another. That’s a broad generalization off the top of my head and there are exceptions. Education and family relations seem to vary a lot.

What do you think of the scene nowadays here in Finland and elsewhere? Where do you think the most interesting artists come from right now?

Finnish noise scene has been extremely strong for some years already and seems to continue that way. There’s a lot of variation in styles and people do their own thing instead of copying others or following trends. Most newcomers are very promising and bring something new to the table.

I can’t say much about scenes abroad since I don’t (have a chance to) follow them as closely. There’s been a lot of good stuff coming from Sweden all the time but it seems they’re now more productive and enthusiastic than ever.

You can talk about German style or UK style power electronics or Japanese noise or US noise, even Swedish sound but I don’t think there a special Finnish sound. Maybe it’ll take a foreigner to point out what it is?

I’d say everything from Finland and Sweden is worth checking out these days, with other countries there’s much bigger percentage of hit and miss.

Noise scene has its controversial elements, maybe especially in live settings. Have you been at some gigs where you were worried about the act in one way or another? Have you experienced or heard or seen of some noise act that you think did develope into something unacceptable or such? How people inside the scene approach these elements? How often artists just play with controversial elements because of shock value, how often there is some well thought points and intentions behind them?

sickseed1Some time ago I saw a performer cut a deep gash on his arm with razor blade. It looked bad (and actually needed 30-40 stitches afterward), but he just kept playing and rubbed blood from the wound on his face and equipment.

Once someone had a backing video of extreme pornographic material at an all-ages gig. I was sure there would be consequences but apparently there weren’t minors present or nobody cared. Another time someone had a backing video that showed cumshots on dead/dying rodents. That did cause some fuss, which was no wonder as it was a kind of crossover gig with plenty of unsuspecting audience.

I agree there are controversial elements but I don’t think they exist to the degree that outsiders and/or newcomers often think. It’s those elements that easily get anyone’s attention so it’s no wonder. I can’t say what’s the ratio of shock value (nothing wrong with trying to shock people, it’s just the attempts are usually in vain – most noise listeners are very much jaded) and serious content but I think it’s rather easy to spot who’s playing with taboos and controversial elements and who’s into them for real.

How are you inclined politically and ideologically? Did you vote in the last presidential elections?

I used to think I’m “Third Position,” but I’m not sure what it means anymore… I believe in individual nation states with their own customs and characteristics instead of one big consumerist multicultural sewer. No one should be ashamed of their heritage and no one is responsible of their forefathers doings. I’m anti-plutocratic, anti-globalization, etc. Most importantly anti-stupidity and anti-evil.

I did vote in presidential elections. My candidate was the one I thought would be the smallest evil. He wasn’t elected.

– – –


What the following things and persons bring to your mind?


Finland’s true capital.




Is it freedom to (do) something or freedom from something? Either way, I doubt it really exists.


People who ask you for cigarette, get angry when you don’t have any and then pull a pack out of their own pocket.


I’ve never seen one, which doesn’t mean they wouldn’t exist.


Influential film director, thinker and magickian.


Scapegoat for things everyone’s guilty of.


We had hunting and sporting guns at home when I was a kid. I lively remember the sounds their moving parts make. The sound of authority, responsibility and respect.


Peace and relaxation.

G.G. Allin

Hero and embodiment of free spirit.


Vampire, both psychic and physical.

Nuclear war


Pekka Siitoin

Another hero and free spirit, the Great Blasphemer and True Man.


For naughty boys and girls.

Genesis P. Orridge

Once a pioneer, now something else but I’m not sure what.


Useless. Life is here and now.

Hate crime

Carnivore put it well: “Xenophobic tendencies instilled in us at birth are mislabeled racism.” I think “greed crime,” ie. economic crime is much bigger problem and root of all other crime.

Death penalty

Ultimate means for state to use its power.

Toilet humour

…or no humour at all!

– – –

Future etc.

How your own music and approach to it has changed or developed during these years? Where do you think you are going with your music in the future?

PekkaPT5I’ve of course become more skilled and have tried a lot of different new equipment. I’m also not that interested in most extreme noise anymore, but moved towards more organic industrial sounds. I used to aim at sound that’s radiant like sun, if that makes sense, but now my ideal sound is that of decomposition and rotting, that of wood creaking, that of shoveling earth.

Starting to use vocals with Sick Seed and already in the end of Gelsomina was a big step. At that point I felt confident enough to start shouting and also that I could write lyrics that are good enough. I think I write good lyrics already but I want to become even better. I’d also like to use more varied vocals (not melodic singing though) in the future.

Can’t say for sure where I’m heading but I’d like to become better in cut-up techniques and learn to use different kinds of tape machines better. I’d also like to keep experimenting with combining noise and “real” instruments but it’s a slippery slope. I’m a guitar player at heart so I’d like to practice guitar more and utilize it more in my recordings.

How do you see the future of noise in general?

Same as its past. Art, entertainment and subculture for a small circle of people.

What kind of plans or visions you have for your distro? What kind of releases and publications we will see in the future? Do you have confirmed gigs in the future?

If everything goes well, there will be Mania / SSRI split tape and K2 tape out in February. There are more planned releases but I won’t talk about them yet lest they get jinxed one way or another. Next Arkisto release will be a Sewer Pyysalos tape (total cut-up insanity, their two CD-Rs reissued) and there are some very interesting relics waiting for Arkisto treatment so stay tuned.

pekkalive6As for gigs, there will be a Sick Seed record release party in autumn or early winter and there’s been talk of one gig abroad in spring 2014 but we’ll see. I’ll also perform as a member of Sonno Ferrum, a kind of “metal junk super band,” in May.

What makes you happy?

To crush my enemies, see them driven before me, and to hear the lamentation of their women. That and quiet family life.

– – –

Thank you for the interview, Pekka!

– – –

Some related links:

Pekka’s distro Untergeschoss.

– – –

Keikkaraportti: Live: SSRi, Umpio @ Kirjakahvila, Turku 28.9.

Live: SSRi @ Kirjakahvila, Turku 28.9. (1, 2).

– – –

Pekka PT – Gelsomina/Hard & Obscure/Sick Seed interview.

Untergeschoss 2012 interview.

– – –

Arkisto / Umpio / Nekorekords.

Filth & Violence.

Freak Animal.


Shift / Unrest Productions.

Turgid Animal.


– – –


Read Full Post »

Melukeikka Turun Kirjakahvilassa kuulosti mielenkiintoiselta yhtälöltä. Äkkiseltään kun en kyseistä intiimiä kahvilatilaa vanhan suurtorin sivussa mieltänyt tämänkaltaiselle tapahtumalle ehkä kaikkein luontevimmaksi. Aiemmat kokemani melukeikat ovat sijoittuneet nekin Turkuun, vanhoihin Some Place Elsen ja TVO:n tiloihin. Vaikka nekin olivat aivan siistejä tiloja, eivät ne kuitenkaan olleen pieniä kahviloita. Mutta siinä missä melumusiikki haastaa tarkastelemaan käsityksiä niin musiikista kuin monesta muustakin asiasta uudella tavalla, onnistui kirjakahvila haastamaan ennakkokäsitykseni keikkapaikan toimivuudesta. Loppujen lopuksi kahvila osoittautui illan äänimaisemalle ja kokemukselle muutenkin varsin mainioksi.

Keikkapaikalle saapuessani piiskasi Turun syksyisiä katuja sade, joka ei tuntunut osoittavan laantumisen merkkejä. Kenties sää sai osan potentiaalisesta yleisöstä pysymään kotona, mutta kun SSRi aloitti settinsä n. 19:40, oli suurin osa kahvilan tuoleista kuitenkin jo varattuja. SSRi:n keikan aloitti metronomin tikitys, jonka päälle äänimaisema pala palalta rakentui. Metronomia vierustivat postikortti Aleister Crowleystä sekä lasissa olleet unikonkodat. Taustalla pyöri jokin outo härveli, jota artisti viritteli aika ajoin. Ymmärrän melumusiikin teknisestä puolesta vähän, mutta pidän siitä, mitä SSRi:nkin keikan aikana näin ja kuulin. Luovaa äänimaailmaa epätavallisin keinoin aikaansaatuna. Artisti yhdisti tähän myös minimalistisen banishment-ritualistisen osion, jossa kuultiin myös setin vokalisaatiot ja nähtiin tekstipapereiden symbolista poisheittelyä.

Umpio asettautui tupakkatauon jälkeen Kissin Rock and roll over-paidassa pöytänsä taakse ja aloitti saman tien varsin vimmaisan setin. Hivenen Osama bin Ladenin näköinen mies räimi viritetyn metalliharavan ja ketjun kanssa pöydän päällä kuin viimeistä päivää, kunnes siirtyi kattilankanteen ja muihin instrumentteihinsa. Meluvalliin oli sijoitettu mainioita taukoja jolloin lattialle pudotettu metallihärpäke toi kokonaisuuteen omaa elävyyttään. Artisti eläytyi settiinsä kiitettävällä antaumuksella alusta loppuun saakka. Hän antoi kaikkensa.

Artisteille kiitos elämyksestä, kirjakahvilalle kiitos tapahtuman järjestämisestä. Ei harmittanut lainkaan kastua vesisateessa tämän vuoksi.

Videopätkiä illasta: SSRi (1, 2), Umpio (1, 2).

Read Full Post »

Halthan is harsh and violent noise/power electronics from Finland. Mesikämmen had been following the artist’s doings for some time when a new Halthan CD I am your enemy came out. The CD made an impression on the old bear and it felt just natural to make an interview with the artist. So, here, ladies and gentlemen – Halthan speaks!

– – –

For the starters

Who are you, what do you do and how are you doing?

Please allow me to introduce myself
I’m a man of wealth and taste
I’ve been around for a long, long year
stole many a man’s soul and faith.

And I was ’round when Jesus Christ
had his moment of doubt and pain
made damn sure that Pilate
washed his hands and sealed his fate

And i´m feeling great.

If this interview could take place anywhere, anytime, real or imaginary space, where would we be making this interview?

In Seili which is a island near town of Parainen. It worked as hospital for lepers (1619-1785), then it was a mental hospital (1785-1962). I´ve heard they used pretty rough methods in treatment for (female) patients.

What is music?

Music can be found (almost) from everywhere, but I have no idea what it actually is, do you know?

Is Halthan music?

Definetely yes. Same can be asked, if all these overproduced, overtly marketed Finnish/American idols, X-factors are music?

What are your main influences?

Con-Dom, Genocide Organ, Grey Wolves, S.P.K. etc, etc… Non-musical influences are way too long to list, but overall it´s about everything that this degenerated human race does.

How and when Halthan got started in the first place? How you came up with the name “Halthan”?

Halthan was born out of anger, curiosity & boredom. I had been many years in Finnish punk/hc-scene, but started to get annoyed with all it´s rules, dogmas, pc-attitude (+few personal conflicts) and I was thinking like if they (bands mentioned before) can do it, so can I. So I started toying around with all kinds of sounds, experimenting, learning different techniques and so on. This all was around 2001-2003. The name “Halthan” was/is ancient germanic word, and Finnish word “Hallita” (to govern, rule, reign) is derived from word “Halthan”. Original indoeuropean meaning was “to drive cattle” which I find suitable. Afterall, what humans are but tamed cattle?

How are you inclined politically and ideologically? Did you vote in the last presidential elections?

This is tough one. I´ve mostly considered myself a nihilist. Modern world is full of different moral/political ideologies which are, in the end, different sides of the same coin and all that leads to dead end. Halthan is political, but in other hand we also demand destruction/rejection of all politics/ideologies. And, no
I didn´t vote!

Halthan made a gig recently in a private setting in Helsinki. Where was it, what was it all like, how your gig went?

It was held at F&V headquarters in Mellunmäki (east-helsinki), middle of industrial area. I like these private gigs a lot, mainly ´cause it keeps the morons away, so the atmosphere is usually very friendly and you can do what ever you want. Besides it´s quite difficult to get our kinda bands into regular clubs. Halthan went quite well. Mr. Bizarre helped me with electronics. We had all kinda paraphernalia on the stage: printed propaganda, wooden cross with (USA, Israel, EU and Islam) flags stapled into it (and I smashed the whole fucker during the gig) and a box full of bloody syringes and coins which I handed over to people (seems like most of them didn´t get the allegory of it). It was 25 min full of hatred. Other performers were Umpio (from Turku) which was really good. Not so noisy as usual, more rhytm(?) oriented metaljunk abuse and contact mic mayhem. Roman Pilates (from Canada) was headlining and totally not my cup of tea. Unfocused hipsternoise with too low volume.

– – –

I am your enemy

There is a new CD out from you, I am your enemy. Tell us something about it – How the new release differs from your earlier stuff or how is it similar to them? How you came up with the name for the CD?

It took pretty long to put together due some personal problems. Process was a bit different than before, basics were done in usual way which means recording all kind of sounds, samples, pulses etc..and then I tried to make something what could be called (even distantly) as music. But this time we (me and F&V) kinda re-recorded the whole shit and vocals through BIG amps so that added some extra pressure and aggression into it. Minus-side was that some details were buried under the massive wall of sound. Title just popped into my mind one day and it´s self-explanatory, ´nuff said.

The sound and atmosphere on the new CD is very intense, harsh and violent. How this was accomplished, what kind of equipment you used, etc.? Are you satisfied with the result?

Violence (mental and physical) has always been very essence of Halthan, so it came naturally and when recording something I let out my inner demons or something like that… In this record I mostly used field recordings and different kinda metal junk as a sound sources, and later I treated them via some effects PC-multitracker and result is very satisfying.

There are six very powerful tracks on the CD; Obliterate the nation, Saligia, Glorious perdition, Bloodline, Invisible war and Musta Saara. The last track is maybe the one that most stands out of the whole package. How you got inspired to make a track out of that old religious hymn?

I´ve heard it only once before I decided to Halthanize it and as a hymn it is pretty standard material, but the lyrics were excellent stuff, something I´d call “christian imperialism”. Hymn is quite old (at least 70years i guess) and it´s now banned here ´cause of racist content, hah.

“Ei taivahassa kuolon vaaraa,/No danger of death in heaven,
ei kyyneleitä, yötäkään”./no tears, no night”.
Näin lauloi kerran musta Saara,/So sang black Saara once,
pien’ neekerlapsi hyvillään./little nigger child, happy.

Taivaassa Herra tuskat poistaa/In heaven Lord removes pains
ja huokaukset kokonaan./and sights completely.
Siell’ Herran kasvot mulle loistaa,/Face of the Lord will shine for me there,
siell’ luonaan aina olla saan./I can always be with him there.

Hän kertovan on kuullut kerran/She has heard once
näin opettajan valkoisen./a white teacher to tell so.
Hän armosta sai kuulla Herran/She heard about mercy of the Lord
ja ystävästä lapsien./and of a friend of children.

Hän sai myös kaupungista kuulla,/She also heard of a city
joll’ ompi autuus muurinaan./that has a bliss as its wall.
Hän siellä kerran riemusuulla/She wishes that also she
myös tahtois kiittää Jeesustaan./could thank Jesus with joyful mouth there once.

Nyt riutuu raukka tuskissansa/Now she wretched suffers in pain
hän siinä olkivuoteellaan,/on her straw bed,
mutt’ rauha lepää kasvoillansa/but she has peace on her face
ja riemu loistaa katseestaan./and joy shines from her eyes.

Ja ystävää ei vierellänsä,/She has no friend beside her,
vaikk’ kova ompi vuoteensa./although her bed is hard
Hän tuskat kantaa yksinänsä/She bears her pains alone
niin onnellisna, iloisna./so glad, so happy.

Ei miettimästä voi hän laata/She can’t stop thinking
nyt noita ihmesanoja./about those words of wonder
Hän muistaa tuota “uutta maata”/She remembers that “new land”
ja “uuden taivaan” riemua./and joys of “new heaven”.

“Oi, kuolemaa ei taivahassa”,/”Oh, no death in heaven”,
hän laulaa aina hiljempään./she sings as her voice dims.
“Ei tuskaa niin kuin maailmassa,/”No pain there as in the world,
ei itkua, ei yötäkään.”/no crying, no night”.

Hän huokaa yhä heikommasti:/She sights even dimmer:
“Oi kaupunki, sä kultainen!/”Oh you golden city!
– Ei kuolemaa”, ja rauhaisasti/-No death”, and peacefully
hän vaipuu kuolon unehen./she fades into a sleep of death.

Nyt Jeesuksensa kunniaksi/Now for the glory of Jesus
hän soittaa siellä kanneltaan./she plays her kantele there.
Karitsan veri valkeaksi/The blood of lamb turned
sai mustan Saaran kokonaan./black Saara completely white.

Mesikämmen can translate this into english, I´m too lazy. [Done! – Mesikämmen].

Where to get a copy of your CD?

From me (halthan @ hotmail . com) or Filth & Violence-records.

– – –

Romua, ruiskeita, rutinaa

You are featured in a short documentary about Finnish harsh noise and power electronics called Romua, Ruiskeita, Rutinaa that came out the last year. What do you think of the documentary? Did it paint a well representative picture of the genre here?

I´ve not even seen it.

A friend of mine made a comment immediately after seeing the documentary here in Turku that the genre has all the weirdest and freakest individuals in it – that there is not anything quite like that for example in the genre of black metal. Why do you think harsh noise and power electronics genre appeals to this kind of people?

I highly disagree with your friend and I wonder what he means by “weirdest and freakest”? People who I know from this genre, are very stable and sane personalities with realistic sense of what´s going on, unlike (for example) your mentioned BM, which is populated by people whose life is centered in fairytales, imaginary entities, etc… hah. People in HN/PE comes from all walks of life, so their interest is completly personal, or at least it´s the way i see it.

Is harsh noise and power electronics among the “most shocking” genres there are nowadays? Is any music genre anymore truly “dangerous”? Who you count among the most “dangerous”, “shocking” or potentially most challenging persons and artists to the Western consensus reality nowadays?

No, I don´t think so. Of course contents of it might appear as shocking for some people who are not familiar with this genre. I see the contents pretty much as a ultimate reality & grotesque side of humanity, of course it´s sometimes taken to the limits and beyond, but come on… can´t you take a little bit of irony? There´s nothing dangerous in music anymore. It´s all lame entertaintment. Sorry to disappoint you, but no matter how I try i can´t find anyone, not even potential ones.

What do you think of the state of harsh noise and power electronics nowadays – in Finland and worldwide? Where comes the most interesting stuff right now?

It seems to be better than ever, especially here in Finland. Whole “scene” (damn, i hate that word) is very active. Impossible to say any specific area for most interesting stuff, but here´s something I´ve enjoyed a lot lately; Pogrom (Lithunia), Iron Fist Of The Sun (UK), Wertham (Italy), Sick Seed (Finland), Alfarmania (Sweden), STAB Electronics (UK) and so on, and so on. Generally speaking all the good stuff comes from good old Europa, not US, hah!

– – –


What the following things and persons bring to your mind? Short associations or comments, please.


Daydreamers without any clue of reality. Stench of weed & dirty clothes.

Björn Wahlroos
Capitalist cunt.

Nuclear war

Kake Randelin

G.G. Allin


Mental sodomy.


Pentti Linkola

Not so important.

North Korea
Individuality´s a disability.

Death penalty
State approved murder.

Hip hop

Fairytale gone wrong.

Dresscodes & pseudo-fascism.

Genesis P. Orridge

Bad noise.


Magic Mushrooms
Not for me. One trip gone shit was enough.

Fast food

Britney Spears
For sale.

– – –

End notes, future

You are a passionate chili-gardener. How long you’ve been doing that? What types of chilis are your favorites?

Heh, indeed it is my passion/obsession. Been doing that about 7 years now and more seriously about 3 years. I really enjoy the idea of growing your own food (even if it´s “only something” like chilis) and there is great amount of satisfaction when you eat first time your own crop, besides gardening is shitload of fun too. What comes to my personal taste, I prefer fruity, freshy type of chilis like Starfish, Aji Cristal, Habanero (and all varietes of it) and Poblano to name a few. Heat level is not that important for me, flavour comes always first. There are so many varietys, so it is sometimes difficult to choose something new for the next season… or what the fuck, I wanna try them all, heh.

What kind of plans you have for the future? Any confirmed gigs etc.?

No gigs in sight (if anyone wants to book us, drop me a line)

Do you already have ideas regarding new material? Pekka Siitoin theme album?

Yes, I´m planning Siitoin related stuff, but it´s all still open. It turned out to be more difficult task than I expected, I want to combine different elements in it and find the right balance between them. Idea is to make stuff that deals with his occult side, not with political side (that has been done several times already with bad results).

What makes you happy?

Quality time with my son… the rest is war…

– – –

Thank you for the interview, Halthan!

Read Full Post »