Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Uganda’

Now if we have any children here please step out! Dis is a parental guidance moment! I’ve done little resaach, this is what they do in da privacy of their bedrooms:

– – –

Eat da poo poo metal remix.

Eat da poo poo thrash metal remix.

Can’t touch this poo poo.

Eat da poo poo autotune remix.

Eat da poo poo amons anus reggae remix.

Eat da poo poo Bloodclaat Queerfish debakel remix.

Eat da poo poo DJ Pro-Hak remix.

Eat da poo poo KAPEEPCITY remix.

Eat da poo poo DEEPAH remix.

Eat da poo poo hardstyle DEEPAH remix.

Eat da poo poo DEEPA remix.

Eat da poo poo put the hand deepah remix.

Eat da poo poo deeppah remix.

Eat da poo poo fisting remix.

Eat da poo poo remix.

Eat da poo poo we don’t want it remix.

Eat da poo poo smelly genitals remix.

Eat da poo poo electro house remix.

Eat da poo poo electro-crisco remix.

Eat da poo poo dance remix (to eat the poo poo of our children).

Eat da poo poo autotune and vocoder.

Eat da poo poo hardstyle rmx by Clair Collective.

Eat da poo poo Dj Horsey Horse BOOM BOOM remix.

Eat da poo poo techno house remix.

Eat da poo poo chocolate soft serve remix.

Eat da poo poo ice cream remix.

Eat da poo poo TRBD remix.

Eat da poo poo DJ Kitany remix.

Eat da poo poo extended Sparta remix.

Eat da poo poo Dub mash up mess remix.

Eat da poo poo anooleekin’ Martin Ssempa & the ugandan fist-fest-orchestra remix.

Eat da poo poo DJ Trends remix.

Eat da poo poo jazz remix.

Eat da poo poo acoustic cover.

Eat da poo poo symmetrical sounds remix.

– – –

It is so painful that they have to take drugs – but they enjoy it! This is deviant and therefore sick. All over da place! We do not want it!

Related:

Here is the original clip from which the above remixes are made of. It is taken from a documentary called Missionaries of hate. Here’s a small update on the documentary.

Read Full Post »

Jari Tervo julkaisi tasan viikko sitten Uuden Suomen blogissaan varsin mainion tekstin nimeltä Kristillis-siveellinen kirjoitus, joka oli jatko-osa hänen myöskin varsin mainioon Homoilta ja ihmisoikeudet-kirjoitukseen. Jonkun aasinsillan kautta nuo kirjoitukset muistuttivat minua parista hyllyssäni pölyyntyvästä, aihepiiriin liittyvästä teoksesta. Niissä molemmissa on tietynlaista kiehtovan tärähtänyttä otetta.

Ensimmäinen näistä kirjoista on lähes sata vuotta vanha. Virsikirja – Siionin Kannel (Suomalainen virsikirja ewankelis-luterilaisille seurakunnille, Suomen suuriruhtinaanmaasta, 1886. Sortawalasta, Suomen Kirkon sisälähetysseuran kirjapainosta, 1915) on esteettisesti oikein tyylikäs, lajityypilleen klassisen musta, nahkakantinen yrmy ilmestys. Voin sieluni silmin nähdä, miten sitä on aikoinaan pidelty upouutena arvoteoksena käsissä, miten sen fraktuurafonttista tekstiä on huolella tavattu, ja miten siinä olevia virsiä  on veisattu sielun syvyykistä, täydestä sydämestä – kuten virttä numero 191 (joka tunnetaan myös nimellä Musta Saara):

Ei taivahassa kuolon vaaraa ei kyyneleitä, yötäkään”.

Näin lauloi kerran musta Saara,

pien’ neekerlapsi hyvillään.

Taivaassa Herra tuskat poistaa ja huokaukset kokonaan.

Siell’ Herran kasvot mulle loistaa, siell’ luonaan aina olla saan.

Hän kertovan on kuullut kerran näin opettajan valkoisen.

Hän armosta sai kuulla Herran ja ystävästä lapsien.
Hän sai myös kaupungista kuulla, joll’ ompi autuus muurinaan.

Hän siellä kerran riemusuulla myös tahtois kiittää Jeesustaan.

Nyt riutuu raukka tuskissansa hän siinä olkivuoteellaan,

mutt’ rauha lepää kasvoillansa ja riemu loistaa katseestaan.

Ja ystävää ei vierellänsä, vaikk’ kova ompi vuoteensa.

Hän tuskat kantaa yksinänsä niin onnellisna, iloisna.
Ei miettimästä voi hän laata nyt noita ihmesanoja.

Hän muistaa tuota ”uutta maata” ja ”uuden taivaan” riemua.

Oi, kuolemaa ei taivahassa”, hän laulaa aina hiljempään.

Ei tuskaa niin kuin maailmassa, ei itkua, ei yötäkään.”

Hän huokaa yhä heikommasti: ”Oi kaupunki, sä kultainen! – Ei kuolemaa”,

ja rauhaisasti hän vaipuu kuolon unehen.
Nyt Jeesuksensa kunniaksi hän soittaa siellä kanneltaan.

Karitsan veri valkeaksi sai mustan Saaran kokonaan“.

Niin ne ajat muuttuvat. Nykyään tämä on tietysti poliittisesti epäkorrektia tekstiä ja tämän julkaisusta voisi kenties saada viharikostuomion, sen verran herkkänahkainen on Suomen poliittinen ilmapiiri nykyään. Mitenhän mahtaa olla, ovatko Suomalaiset lähetystyöntekijät laulaneet Mustaa Saaraa joskus Afrikassa? En ihmettelisi, on sitä lähetystyöntekijät paljon ihmeellisimpiä ja törkeämpiäkin juttuja ajan saatossa tehneet, vielä nykypäivänäkin. Jopa Wikipedia osaa kertoa Ugandan kohdalla näin: “Loppuvuodesta 2009 nousi maailmanlaajuinen kohu, kun Ugandan hallitus teki lakiesityksen, jossa homoseksuaalisuudesta olisi eräissä tilanteissa langetettu kuolemantuomio. Esityksen uskottiin saaneen pontta yhdysvaltalaisten lähetyssaarnaajien vaikutuksesta”. Helsingin Sanomat uutisoi aiheen tiimoilta kuluvan vuoden tammikuussa mm. näin: “Kuolemantuomiosta nousi maailmanlaajuinen kohu sen jälkeen, kun yhdysvaltalainen laatulehti The New York Times oli kertonut asiasta viime maanantaina. Lehden mukaan kuolemantuomio lisättiin lakiin sen jälkeen, kun amerikkalaiset, evankelikaaliset lähetyssaarnaajat olivat pitäneet konferenssissa Ugandassa tulikivenkatkuisia puheita homoseksuaalisuutta vastaan.” Paikalliset viranomaiset  ovat  kierrättäneet näitä asenteita kansansa keskuudessa sittemmin kovalla kädellä. Tuliko yllätyksenä? Minua tämä ei ainakaan yllättänyt ei niin yhtään. Organisoitu kristinusko se siinä vain toisti taas itseään. Eat da poo poo. Sääliksi käy nykyajan Mustaa Saaraa. Hän tarvitsisi asiallista koulutusta ja avustusta, ei hurskaaseen auttamiseen puettua vaarallista hölynpölyä.

Sääliksi käy nykyajan Mustaa Saaraa. Hän tarvitsisi asiallista koulutusta ja avustusta, ei hurskaaseen auttamiseen puettua vaarallista hölynpölyä.

Toinen kirja, mikä Tervon em. kirjoituksista tuli mieleen, on huomattavasti tuoreempaa perua. Kyse on Erik Wahlströmin teoksesta Jumala (Schildts Kustannus Oy, 2006. Ruotsinkielinen alkuteos: Gud). Wahlström esittää kirjassaan Jumalan historian. Teos alkaa siitä, miten Jumala nuorena miehenä luo kiimassaan maailmankaikkeuden vetämällä käteen, miten hän Vanhan Testamentin aikaan sekoilee valitun kansansa kanssa, ja miten hän lopulta vanhenee ja vetäytyy eläkkeelle. Suosittelen teosta kovasti, ehkä varsinkin niille, joiden mielestä Raamattu on tylsä teos, kuten toisaalta myös niille, jotka Raamattunsa hyvin tuntevat. Wahlström on Raamattunsa lukenut tarkkaan ja antaa siihen piristävän perspektiivin, josta Kirkko & Kaupunki ei tykkää. On muuten omalla tavallaan ihme, että Jumalan kaltaisen teoksen kirjoittamisesta ja julkaisusta ei kukaan edes mieti nostavansa syytettä “uskonrauhan rikkomisesta”. Sopii miettiä, mitä se kertoo ajastamme. No, onneksi vanha kunnon Westboro Baptist Church jakaa Jumalan tuomiota kaikelle kansalle, jos maallinen tuomiovalta ei sitä meille täysin turmeltuneille tee. Topekalainen seurakunta on muuten erittäin kyrsiintynyt niin ruotsalaisiin kuin suomalaisiinkin. Sopii vain arvailla, miten hirveä mies Erik Wahlström, tuo ruotsinsuomalainen rienaaja, heidän mielestään on. Minusta taas mies, joka on kirjoittanut kirjan joka alkaa seuraavilla lauseilla, ei voi olla kovin paha:

Jumala oli kiimassa. Hän vääntelehti yksinäisestä kaipauksesta ajattomassa ei-tilassa kuin leijuva jumalallinen sikiö, mutta täysiaikainen, voimallinen, uhkaava

Ai niin, nyt muistin. Se aasinsilta, minkä kautta Tervon tämän tekstin alussa mainituista kirjoituksista hyppäsin niin Mustaan Saaraan kuin Wahlströmin Jumalaan, oli sen asian ihmettely, miksi kristinuskoon niin usein liittyy käsittämättömän kiero suhtautuminen seksuaalisuuteen. Osaako joku kertoa?

P.S. Epäilen, että Westboro Baptist Church on ollut mukana tässä tutkimuksessa.

P.S. II: Lue myös kirjoitukseni Kristinusko on homojen hommaa.

Read Full Post »