Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Ufojen kosminen viesti’

juliste

– – –

Keikka-info Facebookissa kertoi: ”Auraalinen para-ilta: HELSINKI – HESSDALEN ALL NIGHT LONG! Keväällä 2012 Lepakkomies baarissa järjestetty raskaan noisen iltama saa ansaitsemaansa jatkoa Darkside klubilla. Esiintymässä Suomen noise-pioneerit ja illan kantavana teemana paranormaalit ilmiöt.”

Oli jälleen aika hypätä Pekka PT:n Panzerkampfwagen V:n kyytiin ja suunnata tykki kohti Helsinkiä. Mukaan kyytiin tuli myös Umpion Pentti, joka huolellisen härpäkeroudauksen jälkeen ja kymmenen minuutin ajon jälkeen harmitteli, että jotain oli kuitenkin unohtunut kotiin – Run M.C.D.:n paita, esiintymisasuksi.

Matka kului kuunnellen CMX:n uusinta (”ihan vittuillakseni otin mukaan”, totesi Pekka) ja Genocide Organia. Sekä Pekka että Pentti olivat sitä mieltä, että vanhan koulukunnan alan nimillä on se sama ongelma, että vokaaleissa piti ja pitää olla aina niin paljon efektejä.

Matkan varrella oli useampiakin yliajettuja eläimiä. Aurinko paistoi, välillä satoi.

Keikkapaikka, Darkside club, löytyi. Alun perin tilaisuuden piti olla Lepakkomiehessä, mutta päällekkäinbuukkauksien vuoksi paikkaa oltiin jouduttu muuttamaan. Darkside club oli Mesikämmenelle entuudestaan tuntematon paikka. Aavistuksen nuhjuinen mutta mukiinmenevä klubi sijaitsee katutasolla. Sen yläpuolella sijaitsee jonkun opiskelijaosuuskunnan diskreetin oloiset tilat Marimekko-verhoineen.

Roudausta, soundtsekkejä. Bizarre Uproarin taustavideolla runkkaili huppupäinen ukko selällään maaten, väliin korkokengissä olevan naisen talloessa kuollutta jyrsijää. Tämä oli ollut taannoin eräälle keikkajärjestäjälle liikaa ja kokoonpano oli saanut kyseiseen mestaan porttikiellon. Ei se jyrsijäkohtaus nyt niin paha ollut, vaikkei ehkä mitään mieltä ylentävää katsottavaa ollutkaan. Mutta se huppupäinen runkkaaja oli varsin hilpeä.

Mesikämmen päätti käydä tähän väliin haaskalla, joka löytyikin pienen tallustelun päätteeksi ihan lähimaastosta. Ravinnonsaannin jälkeen takaisin klubille siirtyessä ei kävelykadulla voinut suunnasta erehtyä, melu kuului varsin kauas. Asiaa tuntematon olisi voinut luulla, että Perhonkadulla tapahtui räjähdyksiä. Sisälle päästyään Mesikämmentä tervehti seinälle projisoituna taas se huppupäinen runkkari.

Menimme Bizarre Uproarin Pasin ja Pekan kanssa kahville, minkä jälkeen lyöttäydyimme Will over Matterin Kettusen juttusille. Puhuimme mm. valtakunnanjohtajasta yhtä ja toista, sekä mahdollisesti ensi vuonna järjestettävästä hänen 70v.-syntymäpäivätapahtumasta.

Tervahäistäkin tuttu Mikko Pöyhönen ilmestyi paikalle. Hän oli juuri saanut käsiinsä sooloprojektinsa Pyhän Kuoleman upouuden CD:n, Kevättuulisormen. Sellainen päätyi myös Mesikämmenen takin taskuun.

KSNK.

KSNK.

Ilta pimeni, ensimmäinen artisti oli astumaisillaan lavalle kun kello lähestyi puoli kymmentä.

Vaikka keikka oli keskellä viikkoa, oli paikalle saapunut varsin hyvin väkeä. Ahdasta ei ollut, mutta ei kyllä tyhjääkään. KSNK esiintyi varsin pimeässä. Äänimaisemassa oli hienoja elementtejä, mutta valitettavasti jotkut niistä puuroutuivat liiaksi. Illan avaus oli kuitenkin hyvä.

Seuraavaksi elektroniikkahärpäkkeiden, joista etäisesti tuli mieleen Star Trekin komentosilta, keskelle kipusi viime vuonna Kreikassa esiintynyt Riders of the Lost Current. Kaksi kaveria kaasunaamarit päässään vääntelivät nappuloita. Mesikämmenelle ei jäänyt esiintymisestä mieleen mitään erityistä, setti oli varsin tasainen.

Riders of the Lost Current.

Riders of the Lost Current.

Kolmantena lavalle asteli kolmen tunnin yöunilla Umpio, joka olikin Mesikämmenelle entuudestaan tuttu esiintyjä. Pentti räimi lavalla tuttuun intensiiviseen tyyliinsä mielenkiintoista äänimaisemaa tarjoillen, kenties vielä hektisemmin kuin yleensä, mikä johtui varmaankin niistä vähistä yöunista. Pentin energinen läsnäolo sähköisti yleisöä, eikä esitys varmaankaan jättänyt ketään kylmäksi. Teknisiä ongelmia oli jonkun verran, mutta ne loivat keikkaan oikeastaan vain tietynlaista jännitettä ja Pentti piti homman kuitenkin hanskassa. Artisti itse ei keikan jälkeen tuntunut esiintymiseensä täysin tyytyväiseltä. ”Mä pieraisin kesken mun setin”, totesi yliannostuksen ruisleipää syönyt Pena vielä myöhemmin. Videota Umpion setin lopusta löytyy täältä.

Umpio.

Umpio.

Tunnelma oli noussut artisti artistilta. Will over Matterin jättiläisen kokoinen viikinki-Kettunen oli saanut laitteistonsa paikoilleen ja setin intro alkoi. Sen luki efektillä keikan järjestäjä Alex Anttila. Teksti oli kirjasta Ufojen kosminen viesti, mikä on muuten lajissaan mainio opus, melkein yhtä mainio kuin Pekan Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan. Kirja on aiemmin inspiroinut ainakin Rytmihäiriötä, joka on tehnyt samannimisen biisin. Tähän väliin on pakko suositella myös John E. Mackin teosta Ufosieppaukset. Ihmiset ja avaruusoliot kohtaavat. Se on ollut jo parin vuoden ajan Mesikämmenen vuoteen vieressä iltalukemisena.

Will over Matter.

Will over Matter.

Kettujen loi tunnelmaa pikku hiljaa ja huusi Razor-hupparissaan mikkiin. Joidenkin mukaan setin jotkut osat olivat liian pitkiä eikä kokonaisuus ollut yhtä kova kuin artistin taannoinen ”kynttiläkeikka”. Mesikämmenelle tämä oli ensimmäinen kerta nähdä Will over Matter livenä ja näihin korviin kuultuna setti toimi mainiosti. Videota Will over Matterin setin alusta löytyy täältä. Illan teemaan liittyen kannattaa muuten kuunnella myös artistin äskettäin Mesikämmenen blogissa ensimmäistä kertaa esitelty Toisesta maailmasta.

Bizarre Uproar astui lavalle kuminaamiossa ja hupussa. Bassoa käsitelleen Pekka PT:n olemuksesta ei voinut olla tulematta mieleen the Mentors. Visuaalista puolta loi seinälle heijastettu jo aiemmin mainittu runkkaus-jyrsijä-korkokenkä-video, pari vahvaa valonlähdettä sekä savukone, joka loi lavatilasta ajoittain varsinaisen sumukentän.

Setti oli illan esiintyjien joukossa siitä poikkeuksellinen, että sen aikana tapahtui kontaktia yleisöön – Pekka PT käveli bassoa käsitellen yleisön reunamilla huppu päässään, ilman paitaa, ja  joku yleisöstä päätti tönäistä häntä. Keskiaikaisen teloittajan näköinen taiteilija ei reagoinut tähän mitenkään vaan jatkoi yleisön reunamilla kulkemistaan, mikä loi omansalaista jännitettä ilmaan. Meneekö tämä GG Alliniksi? Ei mennyt. Ainoastaan basso paiskautui setin lopussa lattiaan.

Mitä äänimaisemaan tulee, oli Bizarre Uproar ärjy ja intensiivinen, mutta lievää soundin puuroutumista tapahtui. Tämä ei kuitenkaan haitannut kokonaisuutta, mikä oli selvää myös yleisön reaktioista. Järeä setti sai ansaitsemansa suosionosoitukset. Videota Bizarre Uproarin setistä löytyy täältä, täältä ja täältä.

Bizarre Uproar.

Bizarre Uproar.

Iltaa omalta osaltaan höystämässä olleen Dj Jughin soittolistasta jäi erityisesti mieleen viimeisen artistin jälkeen pläjäytetty Wingin tulkinta AC/DC:n Back in Black:sta.

Panzerkampfwagen V puski läpi sumun takaisin kohti Turkua ja saapui perille aamuyöstä. Matkalla paljastui, että kaikilla Turun matkalaisilla on M.A. Nummisen nimmari. Tämä sopi illan teemaan, onhan Numminen kotimaisen elektronisen musiikin pioneeri Kaukana väijyy ystäviä-raitoineen.

Tänään, sunnuntaina, olisi Turussa Kosmiset parapäivät, mutta Mesikämmen jättää ne väliin. Kahta para-iltaa ei peräjälkeen jaksa. Auraalinen para-ilta oli mitä mainioin niin artistien osalta kuin vanhojen ja uusienkin tuttujen kohtaamisen vuoksi. Suuri kiitos niin järjestäjille, esiintyjille kuin kaikille niille, joiden kanssa Mesikämmen illan aikana turisi.

Read Full Post »