Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Turun tauti’

Tuomas Tähti puhuu!

tuomas

Tuomas Tähti on turkulainen nuorimies, jonka tekemisiä Mesikämmen on seurannut muutaman vuoden ajan mielenkiinnolla. Poliittisesti aktiivisen Tuomaan tähti on selvästi syttynyt loistamaan ja miehen sanat ja teot puhuvat omaa kieltään. Oli aika kysyä Tuomaalta muutama kysymys.

Seuraavasta haastattelusta selviää yhtä ja toista, mm. Tuomaan poliittinen historia, Tuomaan näkemykset Turusta, Turun taudista, hyvästä musiikista, hypnoottis-magneettisesta katseesta, Raamatusta, Gambinasta, politiikasta niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla, Tony Halmeesta, Jussi Halla-ahosta, Timo Soinista, Pekka Siitoimesta, nationalismista, Suomen maahanmuuttopolitiikasta, Suomen mediasta, itsenäisyydestä, EU:sta, sekä monista muista aiheista.

Hyvät naiset ja herrat, Tuomas Tähti puhuu!

– – –

Pohjustusta

Kuka olet ja mitä teet?

Olen 27-vuotias peruspäivärahalla elävä perussuomalainen. Toimin nykyään Turun Perussuomalaisten varapuheenjohtajana, Varsinais-Suomen Perussuomalaisten Nuorten sihteerinä, Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamiehenä, Turun nuorisolautakunnan jäsenenä ja tarkastuslautakunnan varajäsenenä. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri.

Asut Turussa. Millainen paikka Turku on asua, mitkä ovat kaupungin parhaimmat ja huonoimmat puolet? Onko Turku ”Suomen persereikä”, kuten stereotypinen toteamus menee, vai onko se vain kateellisten tahojen panettelua? Onko ”Turun tauti” mielestäsi vielä voimissaan?

Turulla ei ole matkailijoille juurikaan annettavaa, mutta asuinkaupunkina Turku on viihtyisä. Suomen isoista kaupungeista Turku lienee kompaktein: lähes kaikki on kävely- tai pyöräilymatkan etäisyydellä. Kaupungin rakennukset ovat esteettisesti miellyttäviä ja niiden lisäksi Turusta löytyy suuriakin viheralueita. Turku on myös Suomen merkittävin rock-kaupunki.

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. 

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. Rakennuslautakunnan puheenjohtajana toimi kolmella eri vuosikymmenellä Raimo Huhtanen (vas.), joka työskenteli rakennusliike Hartelan pääluottamusmiehenä yli 20 vuotta ja jota on Rakennuslehdessä kutsuttu ”gryndereitten ylimmäksi ystäväksi”. Hän on täysin jäävi olemaan rakennuslautakunnassa. Nyttemmin Huhtanen on sentään tippunut lautakunnan varapuheenjohtajan paikalle, mutta päätöksenteko on Turussa laajemminkin likaista. Alle kaksi vuotta sitten uutisoitiin, että Turussa on salattu laittomasti yli sata kaupunginhallituksen päätöstä (Turun Sanomat 28.8.2012).

Olet suuri musiikkidiggari ja Facebook-profiilissasi on näkynyt tämän tästä kuvia sinusta eri artistien kanssa. Mitkä ovat tällä hetkellä suosikkiartistejasi ja miksi? Kaikkein mieleenjääneimmät keikat mitä olet tähän mennessä nähnyt? Millainen musiikki vetoaa Tuomas Tähteen? Missä piilee hyvän musiikin taika?

Laulut ovat runonlausuntaa musiikilla säestettynä. Poikkeuksen muodostavat instrumentaalikappaleet. Niitä kuuntelen hyvin harvoin, koska pidän sellaisesta musiikista, jossa on tarinankerrontaa. Sanoman ei tarvitse olla yksiselitteinen, vaan laululle on kunniaksi, jos se voidaan perustellusti tulkita usealla erilaisella tavalla. Tällöin tulkinta kertoo enemmän tulkitsijasta kuin tulkittavasta. Toisaalta laulun sanoma saa olla yksiselitteinenkin, jos se miellyttää kuulijaa. Sellaisia lauluja, joiden sanoitukset miellyttävät minua henkilökohtaisesti, tekee mm. W.A.S.P., joka muistetaan lähinnä vuosien 1984–1992 julkaisujen ansiosta, vaikka yhtye on tehnyt erinomaista materiaalia myös 1990-luvun puolivälin jälkeen. Monitulkintaisemmista artisteista pidän mielenkiintoisimpana Laibachia, joka on edelleen ajankohtainen, vaikka ryhmän perustamisesta on jo 34 vuotta.

Sellaisia artisteja, joiden musiikkia kuuntelen jatkuvasti, on vain alle 50, mutta niihin olen sitoutunut sitäkin lujemmin. Lapsena ollessani ensimmäiset rock-artistit, joiden musiikkia kuulin, olivat luultavasti Uriah Heep ja Cat Stevens (nyk. Yusuf Islam). Siihen aikaan en osannut englantia, joten en ymmärtänyt laulujen sisällöstä mitään. Pidän kuitenkin molemmista artisteista yhä tänäkin päivänä ja Uriah Heepin jäsenet tapasinkin viime vuonna.

Olen nähnyt omien muistiinpanojeni mukaan noin 190 keikkaa. Voisin nostaa niistä muutamia jalustalle, mutta keikkakokemukset ovat subjektiivisia, joten parhaimpien keikkojen luettelo olisi lukijan kannalta arvoton. Jos haastattelun lukija haluaa kokea huikeita show-elämyksiä, suosittelen käymään ainakin Emilie Autumnin ja Lady Gagan keikoilla.

Olet pitänyt nimeäsi kantavaa blogia vuodesta 2010. Onko blogin pitäminen ollut antoisaa? Oletko harkinnut muuta kirjoittamista, vaikkapa kirjaa, jossain vaiheessa? Mitkä ovat mielestäsi parhaimmat blogitekstisi?

Blogissa on vaihtelevaa sisältöä Michael Monroen keikkailusta interaktiivisen tarinankerronnan pedagogisiin mahdollisuuksiin. Aiheet ilmentävät omia kiinnostuksenkohteitani, mistä johtuen blogiin kirjoittaminen on hyvinkin antoisaa. Onnistuneimpia blogikirjoituksiani ovat nähdäkseni ne, joissa käsittelen nationalismia ja suomalaisuutta. Ne toimivat myös johdatuksena uudelle lukijalle. Kirjankin kirjoittamista olen ajatellut, mutta asia ei ole ajankohtainen.

Olet ottanut osaa hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoihin, sijoittuen viime vuonna kisoissa viidenneksi ja saaden erityismaininnan kisojen eteen tekemästäsi propagandatyöstä. Aiotko ottaa osaa kisoihin myös tänä vuonna? Miten olet kuluneen vuoden aikana harjoittanut hypnoottis-magneettisia taitojasi? Miltä erityismainintapalkinnoksesi saamasi Gambina maistui?

Pääsin juuri ja juuri finaalikierrokselle, enkä usko kykeneväni tulevaisuudessa enää siihenkään, koska kilpailun taso on noussut vuosi vuodelta. Kun viime vuonna näin kisan voittaneen Sini Elorannan kuvan, tajusin heti, että häviän itseäni paremmalle. Viimevuotisen kisan ollessa käynnissä harjoittelin hypnoottis-magneettista katsetta silloisella työpaikallani päivittäin, mutta nyttemmin harjoittelu on jäänyt vähemmälle.

Palkinnoksi saamani Gambina oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kiitän! Gambinassa on kiistatta Alkon valikoiman paras hinta-laatusuhde. Tuo vermutin ja ginin hurmaava sekoitus sopii niin arkeen kuin juhlaankin.

Onko hypnoottis-magneettisista taidoistasi ollut hyötyä poliittisessa toiminnassasi? Jos on, niin miten?

Hypnoottis-magneettinen katse on erinomainen ”keskustelukatalyytti”. Hyvässä ja pahassa.

Olet kristitty. Mikä on suosikkikohtasi Raamatusta?

En mielelläni poimi Raamatusta yksittäisiä kohtia irti asiayhteydestään. Koska kuitenkin erikseen kysyit suosikkikohtaani, mainitsen Matteuksen evankeliumista löytyvän rakkauden kaksoiskäskyn, joka kuuluu näin: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

– – –

Politiikka

Koska kiinnostuit politiikasta? Mitkä olivat ensiaskeleesi politiikan ihmeelliseen maailmaan? Miten päädyit puolueeseen jossa nykyään vaikutat, perussuomalaisiin? Miksi juuri perussuomalaiset?

Kiinnostuin politiikasta 15-vuotiaana ja tutustuin tuolloin Suomen kaikkien rekisteröityjen puolueiden ohjelmiin. Tulin siihen tulokseen, ettei politiikassa ole tarjolla täydellisiä työkaluja (puolueethan ovat työkaluja), mutta jotkut puolueet ovat suomalaisten edun ja yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta vähemmän huonoja kuin toiset. Karsimalla huonoja vaihtoehtoja pois puoluelistalta päädyin lopulta kannattamaan Perussuomalaisia. Timo Soini oli ensimmäinen henkilö, jota äänestin täysi-ikäiseksi tultuani. Liityin puolueen jäseneksi kuitenkin vasta 24-vuotiaana eli jytkyn jälkeen, koska halusin ennen jäseneksi liittymistä nähdä, mihin suuntaan puolue kasvaa.

Millaisia asioita ajat politiikassa, mitkä asiat ovat sinulle politiikassa erityisen tärkeitä?

Tärkeimpiä asioita ovat kansallinen itsemääräämisoikeus, suomalaisuus, suomalaisten etu, työllisyys, turvallisuus (viittaan turvallisuudella sekä maanpuolustukseen että omavaraisuuteen) ja kansalaisten tasa-arvoisuus. Pakkoruotsin vastustaminen ja humanitäärisen maahanmuuton vähentäminen puuttuvat listalta, koska kyseiset aihekokonaisuudet sisältyvät jo mainittuihin suomalaisuuteen ja suomalaisten etuun.

Poliittiset esikuvasi, innoittajasi? Miksi juuri he?

Sanat ”esikuva” ja ”innoittaja” tarkoittavat eri asioita, koska esikuva on sellainen henkilö, jonka kaltaiseksi joku haluaa tulla, mutta innoittaja voi toimia vaikkapa valmentajan roolissa. Esikuvia minulla ei ole, mutta innoittajia on ollut. Noin kymmenen vuotta sitten Tony Halme oli hieno mies lukioikäisen Tuomaan mielestä. Arvostan Halmetta edelleen, mutta eri syistä kuin silloin: 10 vuotta sitten seurasin Halmeen poliittista toimintaa suurella mielenkiinnolla, mutta nykyään arvostan enemmän sitä sinnikkyyttä, jota käyttäen Halme rakensi elämänsä ja uransa huomattavan vaatimattomista lähtökohdista. Tämän päivän aktiivisista poliitikoista arvostan mm. Jussi Halla-ahoa ja Olli Immosta. Halla-aho politikoi kiihkottomasti ja perustelee näkemyksiään faktoilla, mitä pidän hyvin ilahduttavana. Immosesta en ollut kuullutkaan ennen kuin hänet valittiin kansanedustajaksi, mutta hän on osoittautunut erittäin järkeväksi ja ahkeraksi kansallismieliseksi poliitikoksi, jonka kaltaisia tarvitaan enemmänkin.

Miten käsityksesi politiikasta on muuttunut sitten ensiaskeleittesi politiikkaan – niin kunnallisesti kuin valtakunnallisellakin tasolla? Entä miten poliittiset näkemyksesi ovat mahdollisesti kuluneiden vuosien varsilla muuttuneet?

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta alaikäisenä olin nykyistä ehdottomampi ja radikaalimpi. Se myös näkyi ulospäin: vuosina 2002–2004 kirjoitin Internetiin joitakin hölmöjä kirjoituksia. En kuitenkaan kadu vanhoja tekstejäni, koska osaan nauraa itselleni.

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan.

Mitä mieltä olet Timo Soinista?

Soini tulee jäämään historiaan puoluejohtajana, jonka puheenjohtajuuden aikana puolueen parlamenttipaikkojen määrä kasvoi noin 40-kertaiseksi.

Oletko lukenut Soinin tuoreen kirjan Maisterisjätkä? Ajatuksia kirjasta?

Tarkoittanet Peruspomo-kirjaa. Maisterisjätkä ei ole tuore, vaan se ilmestyi jo 2008. Luin Maisterisjätkän vasta kaksi vuotta sen ilmestymisen jälkeen, mutta Peruspomon aion lukea aivan lähitulevaisuudessa.

Aivan, sekoitin kirjat. Miten maahanmuuttopolitiikkaa hoidetaan mielestäsi Suomessa – nykyisen järjestelmän heikkoudet ja vahvuudet? Jaatko Jussi Halla-ahon kriittiset näkemykset aiheeseen liittyen?

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma. Nykyisen järjestelmän heikkous on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Suomen valtio sallii tapahtuvan muutakin kuin kantaväestöä hyödyttävää maahanmuuttoa. Hyvin koulutetut, työkykyiset maahanmuuttajat meidän kannattaa toivottaa tervetulleiksi, ja olisi hyvä jos nykyistä suurempi osa Suomessa valmistuvista ulkomaalaisista korkeakouluopiskelijoista jäisi Suomeen työskentelemään valmistumisensa jälkeen. Ulkomaalaisten, Suomessa valmistuneiden maisterien pitämiseksi Suomessa valtio ei tee tällä hetkellä yhtään mitään, vaikka heihin sijoitetaan rahaa antamalla heille ilmaista koulutusta. Jos mitään ei jatkossakaan tehdä, tulee ulkomaalaisten opiskelu Suomessa muuttaa maksulliseksi.

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma

Kouluttamattomia ja kielitaidottomia maahanmuuttajia ei pitäisi päästää Suomeen asumaan, koska sellaisesta maahanmuutosta ei ole hyötyä kantaväestölle. Hyväksyn Suomeen kohdistuvan maahanmuuton lähinnä silloin, kun se tapahtuu työn, opiskelun tai avioliiton takia, ja vain jos tulija on lainkuuliainen. Toki hyväksyn lisäksi suomalaisten paluumuuton.

Kannatan pakolaisten vastaanottamisen lopettamista, ja oleskelulupia pitäisi myöntää huomattavasti vähemmän ja valikoidummin kuin nykyään. Tämä ei olisi pelkästään Suomen etu: hädänalaisten ihmisten auttaminen rajallisilla resursseilla on kustannustehokkaampaa kriisialueilla kuin Suomessa, missä yleinen hintataso on korkea. Sillä rahamäärällä, mikä Suomessa käytetään pakolaisten asumiseen, perusterveydenhoitoon, kuntoutuspalveluihin, tulkkaamiseen, vanhuspalveluihin, sosiaalityön erityispalveluihin jne., voitaisiin kriisialueilla auttaa huomattavasti suurempia ihmisjoukkoja. Tämä edustaisi myös kestävämpää kehitystä, sillä eihän yleistilanne kriisialueella parane sillä, että suhteellisen pieni määrä ihmisiä tuodaan Suomeen.

Onko maamme valtamedia kohdellut perussuomalaisia mielestäsi reilusti? Jos ei, niin miksi ei?

Valtamedia on kohdellut puoluetta ja sen jäseniä vaihtelevasti. Eräät yksittäiset toimittajat ilmentävät vahvaa antipatiaa perussuomalaisia kohtaan. Ylilyöntejä ovat olleet mm. puolueen rinnastaminen äärioikeistoon, väitteet puolueen hajoamisesta sekä yksittäisiin jäseniin kohdistuneet loukkaukset, kuten Jussi Halla-ahon kutsuminen ”kiusalliseksi rotutohtoriksi” (Yle TV1 7.2.2009). Toisaalta vähän ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja valtamedia antoi puolueelle paljon enemmän näkyvyyttä kuin Perussuomalaisten eduskuntaryhmän silloinen koko olisi edellyttänyt. Siitä oli puolueelle epäilemättä hyötyä.

Onko perussuomalaiset aidosti oppositiopuolue? Maamme vaihtoehtomediassa perussuomalaisia on kritisoitu mm. siitä, että perussuomalaiset tosiasiassa kannattavat EU-jäsenyyttä ja NATO:n liittymistä, vaikka yleisen mielikuvan mukaan näin ei ole. Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen on esittänyt samanlaista kritiikkiä perussuomalaisia kohtaan. Miten kommentoit?

En ole aiemmin törmännyt väitteeseen siitä, että Perussuomalaiset kannattaa Suomen NATO-jäsenyyttä. EU-politiikan osalta olen kyllä tutustunut Pesosen esittämään kritiikkiin. Katson aiheelliseksi siteerata Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaa vuodelta 2011: ”Perussuomalaiset on EU-kriittinen puolue, sillä me korostamme politiikassamme sitä, miten toimimaton järjestelmä EU käytännössä on. Toisaalta Perussuomalaiset on myös EU-vastainen puolue, sillä meidän mielestämme EU:n toimimattomuus kansanvallan näkökulmasta sisältyy jo ylikansallisen EU-järjestelmän perimmäiseen ideaan. EU ei siis ole kansanvaltainen järjestelmä edes teoriassa, ja Perussuomalaisten mielestä kansanvalta taas on paras tapa järjestää yhteiskunnallinen päätöksenteko. Perussuomalaiset kannattavat itsenäisten kansallisvaltioiden hallitustenvälistä yhteistyötä. Vahvana tavoitteenamme on palauttaa valtaa EU:lta takaisin kansallisvaltioille.”

Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle? Onko Suomi vielä aidosti itsenäinen?

Itsenäisyys antaa kansalle mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, oman hyvinvoinnin rakentamiseen ja omista asioista päättämiseen. Itsenäisyys ei kuitenkaan ole välttämätön eikä riittävä ehto hyvinvoinnille. Saamelaisten asiat ovat ihan hyvin, vaikka heillä ei ole omaa valtiota. Haitilaisten elinoloissa ei ole kehumista, vaikka maa on itsenäinen. Suomen ja suomalaisten tapauksessa uskon, että itsenäisyys olisi meille hyväksi. Käytän sanaa ”olisi”, koska Suomi ei enää vuosiin ole ollut itsenäinen. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 47 todetaan yksiselitteisesti Euroopan unionin oikeushenkilöllisyys. Unionille myönnetyn oikeushenkilöllisyyden ansiosta sillä on valtuudet neuvotella ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia sekä liittyä kansainvälisten järjestöjen jäseneksi ja kansainvälisiin yleissopimuksiin.

Lainsäädännöstämme suurin osa tulee EU:lta. Valtamediakin myöntää, että isossa ryhmässä olevalla europarlamentin jäsenellä on enemmän vaikutusvaltaa kuin Suomen hallituksessa toimivalla ministerillä (esim. Turun Sanomat 15.4.2014). Suomea ei johdeta Suomesta käsin.

Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti.

Eihän meillä ole enää edes omaa valuuttaa! Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti. Oma valuutta antaa liikkumatilaa työllisyystilanteen parantamiseen ja se on kansallisvaltion keskeinen kulmakivi ja itsenäisyyden edellytys.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät äänestä vaaleissa? Miksi politiikka on tärkeää ja miksi ihmisten pitäisi olla siitä kiinnostuneita?

Ihmiset jättävät äänestämättä erilaisista syistä. Jehovan todistajilla kyse on uskonnollisesta vakaumuksesta ja jossain määrin kunnioitan heidän päätöstään. Olen kuitenkin tavannut myös sellaisia itsekeskeisiä yksilöitä, jotka tosissaan ylpeilevät sillä, etteivät seuraa politiikkaa vaan keskittävät kaiken aikansa ja tarmonsa omiin bisneksiinsä. Heidän asennettaan kunnioitan varsin vähän. Demokraattisissa, korruptoitumattomissa valtioissa kansalaisilla on upea mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin äänestämällä ja on lähtökohtaisesti haaskausta jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Äänestämättä jättäminen saattaa kuitenkin olla viisas ratkaisu, jos äänioikeutettu ei ole seurannut politiikkaa vaalien välillä lainkaan.

Jos et kuuluisi perussuomalaisiin, mikä puolue olisi toiseksi lähimpänä sydäntäsi?

Valtakunnallisissa vaaleissa olen äänestänyt muistaakseni kolmea eri puoluetta: Perussuomalaisia, Suomen Kansan Sinivalkoisia ja Kokoomusta. Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa olen äänestänyt demariopiskelijoita. Vuonna 2010 allekirjoitin Muutos 2011 –puolueen kannattajakortin, mitä olen hetkittäin katunut jälkeenpäin. Jos Perussuomalaiset-puoluetta ei olisi nykyään olemassa, äänestäisin Itsenäisyyspuoluetta, Sinivalkoista Rintamaa tai Muutosta.

Olet nationalisti, eli kansallismielinen. Mitä kansallismielisyys merkitsee sinulle?

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä. Nämä pari yksinkertaista virkettä ovat mielestäni nationalismin ydin.

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä.

Nationalisti tarkoittaa sanalla ”kansa” etnis-kulttuurista yhteisöä. Kansakunnan identiteetti ja yhteisöllisyys syntyvät väestön yhteisestä syntyperästä ja yhteisestä kielestä, uskonnosta/uskonnoista, arvoista, kulttuuriperinnöstä jne. Väestön monietnisyys ja monikulttuurisuus muodostuvat ongelmiksi, jos ne johtavat yhteisöllisyyden katoamiseen.

Nationalisti tiedostaa, että kansa saattaa olla eri asia kuin kansalaisten muodostama ihmisjoukko.

Nationalismia ei pidä sekoittaa patriotismiin, joka minun nähdäkseni on pelkkää tunteellista kiintymystä kotimaata kohtaan. Valtion tehtävä yhteiskunnallisena oikeushenkilönä on toimia kansalaisten edunvalvontakoneistona ja oikeudenmukaisuuden puolustajana. Valtiolla on vain välinearvoa. Valtioita voidaan muodostaa myös muista kuin kansallisista syistä.

Mihin suuntaan haluaisit Turun kunnallispolitiikan kehittyvän seuraavina vuosina? Miten olet vaikuttanut näihin asioihin ja miten aiot niihin jatkossa vaikuttaa?

Kokoomus ja SDP ovat jo pitkään kyenneet viemään Turun päätöksentekoa kuin litran mittaa. Politiikka on sellainen joukkuelaji, jossa kentälle pitää mahtua enemmänkin kuin kaksi joukkuetta. Muuten päätöksenteosta tulee likaista ja Turussa se totisesti on sitä. Uskon ja toivon, että kansallismieliset voimat ovat merkittävässä roolissa poliittisen toimintakulttuurin muuttamisessa.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa sain 179 ääntä ja pääsin nuorisolautakunnan jäseneksi. Lautakunnassa olen mm. pyrkinyt suuntaamaan entistä vähemmän rahaa poliittisille nuorisojärjestöille ja vastaavasti entistä enemmän rahaa partiotoiminnalle ja muille epäpoliittisille nuorisoharrastuksille. Olen lisäksi tarkastuslautakunnassa Anneli Suomisen varajäsenenä, mutta Suominen on osallistunut kokouksiin moitteettoman ahkerasti, joten en ole tähän mennessä ollut äänioikeutettu yhdessäkään tarkastuslautakunnan kokouksessa.

Kaupunginvaltuustoon en vuoden 2012 vaaleissa päässyt, mutta onhan olemassa muitakin vaikutuskanavia. Minä ja pari muuta Turun Perussuomalaisten jäsentä laadimme viime vuonna kuntalaisaloitteen Turun hallinnon turhien sivukulujen karsimiseksi. Samaan aikaan kun leikataan vanhusten, lasten ja sairaiden palveluista, ylisuureksi kasvanut Turun hallinto käyttää rahaa lounaisiin, tapahtumalippuihin ja matkailuun. Turun kaupungin verottamia rahoja tulisi käyttää kohteisiin, joista on turkulaisille itselleen mahdollisimman paljon hyötyä.

Kaavoituksessa ja kaikessa muussakin pitkäjänteisessä kunnallisessa päätöksenteossa tulee painottaa laaja-alaisia ideoita eikä ”postimerkkisuunnittelua”. Tulevaisuudessa rakennettavia eri yritysten toimitiloja tulee kaavoittaa nykyisten ja tulevien joukkoliikenneväylien varteen, jotta joukkoliikenne saadaan mahdollisimman houkuttelevaksi vaihtoehdoksi työmatkakäytössä. Rakentavin keino parantaa joukkoliikenteen kannattavuutta on pyrkiä käyttäjämäärien lisäämiseen, ei linjojen karsimiseen.

Miten arvioit Suomen poliittisen nykytilanteen? Mihin suuntaan haluaisit Suomen kehittyvän sisä- ja ulkopoliittisesti?

Suomen nykytilanne on vakaa: valtio kulkee tasaisella nopeudella kohti vaikeuksia.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa. Tämä voidaan tehdä esim. muuttamalla EU jäsenvaltioiden väliseksi vapaakauppa-alueeksi. Vähintään yhtä kiireellistä on euroalueesta eroaminen. Euroraha vahvistaa globalisaatiota, jossa tuotantoa keskitetään ja jossa ympäristöongelmat pahenevat lyhytnäköisen voitontavoittelun vuoksi. Suomeen tarvitaan hallitus, joka puolustaa suomalaisten etua sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Turvallisuuteen on panostettava. Armeijaan tai siviilipalvelukseen meneminen tulee muuttaa pakolliseksi kaikille terveille nuorille sukupuolesta riippumatta. Historiasta voidaan oppia, ettei muiden apuun kannata hädän hetkellä luottaa liikaa. NATO-jäsenyys ei kannattaisi.

– – –

Pekka Siitoin

Mitä mieltä olet Pekka Siitoimesta?

Nauravat natsit –levy painii aivan omassa sarjassaan. Koen saaneeni rahoille vastinetta.

Jos Pekka olisi elossa, mitä ajattelisit hänen ajattelevan perussuomalaisista?

Siitoin ajattelisi luultavasti, että perussuomalaiset tekevät liian vähän liian myöhään.

Mitä perussuomalaisten piirissä yleisesti ajatellaan Pekasta?

Puoluepoliittisessa toiminnassa ihmiset voidaan jaotella kahteen ryhmään sen mukaan, hyväksytäänkö heidät puolueen jäseniksi vai eikö hyväksytä. Jos henkilöä ei hyväksyttäisi edes rivijäseneksi, on oikeastaan samantekevää, mitä hänestä yksityiskohtaisessa katsannossa ajatellaan.

Legendan mukaan Hommaforum, jonka vuonna 2008 perustivat Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjan aktiivit, sai nimensä Sieg Heil Suomi-dokumentissa olleesta lausahduksesta, että ”homma on kovassa nousussa”. Pitääkö tämä paikkansa?

Tämän kysymyksen äärellä valvon itsekin. En seurannut Halla-ahon vieraskirjassa käytyä keskustelua, mutta samaan aikaan toisaalla kirjoittelin Suomen Sisun keskustelupalstalle sitäkin aktiivisemmin. En tiedä Hommaforumin nimen alkuperää, mutta pidän mahdollisena sitä, että kertomasi anekdootti vastaa totuutta.

Mistä Pekka Siitoimen nykyinen kulttisuosio mielestäsi johtuu?

Siitoimen kulttisuosiossa on kyse samasta ilmiöstä kuin siinä, että joukko poliittisesti passiivisia nuoria äänesti Paavo Väyrystä viimekertaisissa presidentinvaaleissa. Kun nykynuori tarkastelee Siitoimen toimintaa, reaktio on samanlainen kuin Väyrysen esiintyessä: Mies on niin komeasti parodiahorisontin tuolla puolen, ettei ole pelkoa siitä, että hänen tukijansa luultaisiin olevan tosissaan. Toinen tärkeä seikka on ollut Siitoimen persoonaan sisältynyt särmikkyys. Lisäksi tarvitaan vielä vetoapua: Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

– – –

Tulevaisuus

Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle, niin politiikassa kuin muuten?

Kykymme hallita tulevaisuutta on heikko. Maailmaan vaikuttavat niin monet muuttujat, etteivät inhimillinen laskentakykymme ja voimamme riitä niiden käsittelyyn. Joudun joka vuosi muuttamaan tulevaisuudensuunnitelmiani – halusin tai en. Suunnitelmista on vain vähäistä hyötyä, mutta suunnitteleminen on henkisesti kehittävää toimintaa.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Läsnä Oleva Johdonmukainen Henki.

– – –

Mesikämmen kiittää Tuomas Tähteä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Tuomas Tähden blogi.

Tuomas Tähti kommentoi H-MK SM 2013:a.

Halla-aho ja Saatanan lonkerot.

Read Full Post »

Sunnuntain eli ns. pyhäpäivän kunniaksi Mesikämmen tarjoaa katsauksen Mike Pohjolan teokseen Ihmisen poika (Gummerus, 2011). Katsaus sopii blogiin hyvin mm. siitä syystä, että kirjassa seikkailee muiden hahmojen ohessa myös edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin, jota tässä blogissa on jonkin verran käsitelty jo aiemmin. Kirjan Siitoin-kohdat käydään seuraavassa muun ohessa säntillisesti läpi.

Pohjolan uusin teos on liitteineen 607-sivuinen järkäle. Siinä on siis enemmän sivuja kuin viimeisimmän suomenkielisen Koraanin versiossa ja jokunen sivu vähemmän kuin Raamatussa. Tämä sopii kuvaan, sillä teos, jonka kappaleiden nimet usein mukailevat Raamatun kappaleiden nimiä, kertoo Jeesuksen toisesta tulemisesta. Takakansi kertoo kirjasta tarkemmin seuraavaa:

Eräänä päivänä pieni Julius Sariola kiipeää leikin lomassa korkeaan puuhun ja putoaa. Kuin ihmeen kaupalla hänen saappansa tarttuu oksaan, ja Julius pelastuu. Kun hän kertoo tapauksesta äidilleen, tämä sanoo suojelusenkelin pelastaneen hänet, koska Jumalalla on hänelle vielä tehtävä maailmassa.

Tapaus jää vaivaamaan tiukan uskonnollisessa perheessä kasvavaa Juliusta, ja jossain vaiheessa hän oivaltaa, mikä on tuo Jumalan hänelle varaama tehtävä: Julius on Jeesuksen toinen tuleminen. Koska hän tietää, että lopun aikoina tulee vääriä profeettoja, hän ei kerro asiasta kenellekään. Elämäänsä hän alkaa kuitenkin elää valmistautuen vaivihkaa tulevaan tehtäväänsä, mikä se ikinä onkin.

Ihmisen poika on kertomus uskosta ja epäilystä, Commodore 64-koneista, roolipelaamisesta, Jerusalemin syndroomasta ja Turun taudista. Se on 70-luvulla syntyneiden sukupolviromaani ja ajaton myytti, omaelämäkerrallinen tarina ja tietoinen antirealistinen konstruktio. Ennen kaikkea se on järisyttävä lukuelämys.

Kuten monissa hyvissä teoksissa joissa on alkusivuilla kartta seudusta, johon tarina sijoittuu, niin on myös tässä: Turku – Jeesuksen toisen tulemisen aikoihin. Kartasta löytyy monta tärkeää maamerkkiä, mm. vanha hirttopaikka, Pyhän Henrikin parantava lähde ja “paikka jossa on hämähäkkejä“.

– – –

Juonesta

[Jos et halua pilata omaa Ihmisen pojan lukukokemustasi vaan haluat lukea ennen kaikkea Mesikämmenen ajatuksia teoksesta, siirry kohtaan “Ajatuksia”. Jos taas et halua lukea näistä kumpaakaan vaan sinua kiinnostaa vain Mesikämmenen omakohtaiset muistot kirjan maaston ja teemojen tienoilta, siirry kohtaan “Horinoita”].

Kirja alkaa ei enemmällä eikä vähemmällä kuin maailman luomisella. Tämän jälkeen tarina kertoo isolla pensselillä maalaten maailmankaikkeuden ja Maan historiaa, niin astronomista, biologista kuin lopulta kulttuuristakin. Painotus jälkimmäisen suhteen on uskonnoissa, mikä käy perpektiivinä tietysti järkeen, sillä onhan kirjassa kyse Jeesuksen toisesta tulemisesta. Vähä vähältä päästään alkuräjähdyksestä tarkempiin yksityiskohtiin, kuten ihmisten touhuihin Suomessa 1970-luvulla. Pohjustus on mainio tiivistelmä maailmanhistoriasta ja se laittaa väkisinkin miettimään sitä, että vaikka ihmiset ovat kulttuurihistoriansa kautta muuttuneet ajan saatossa huimasti mm. teknologisesti, niin pohjalla tuntuu universaalin sitkeästi pysyvän ajasta ja paikasta toiseen aina vain samoja elementtejä – niin hyvässä kuin pahassa, mm. uskonnollisuuden ja uskontojen suhteen.

Kirjan päähenkilö Julius syntyy Ulvilassa vuonna 1978 umpiuskonnolliseen perheeseen, jossa Raamatusta löytyy opetuksia tilanteeseen kuin tilanteeseen ja niin ruoka- kuin iltarukouksetkin luetaan tunnollisesti. Sen jälkeen kun hän on pudonnut metsässä puusta ja onnistunut ihmeellisesti jäämään kengästään oksaan roikkumaan (vähän kuin Jeesus ristillä tai Óðinn vastaanottaessaan riimujen viisauden), häntä alkaa perustavalla tapaa nakertaa ajatus, että Jumala on varannut hänelle jonkin suuri tehtävän.

Jos kirjan alun maailmanluontikappale antoi historiallista perspektiiviä ihmisten touhujen suhteellisuudelle ja universaalisuudelle, niin samaa tekevät myös kautta teoksen kerrotut tarinat erilaisista Juliuksen elinaikana muualla maailmalla nousseista kulteista ja niiden johtajista. Aika ajoin pullahtaa esiin Jim Joneseja ja vastaavia tapauksia, jotka ovat uskoneet olleensa, ja uskovat yhä edelleenkin olevansa, jos nyt eivät aivan jeesuksia, niin jonkin sortin messiaita kuitenkin.

Perhettä alkaa vaivata huoli Loviisan ydinvoimalan läheisyydessä elämisen turvallisuudesta ja he päätyvät muuttamaan Naantaliin. Kaupunkia kuvaillaan sellaisella tarkkuudella kuin vain paikat tunteva voi niistä kertoa.

Pekka Siitoin mainitaan kirjassa kaikkiaan kuudessa eri kohtaa. Ensimmäinen näistä on sivulla 81:

Kaupungilla oli myös synkkä puolensa, jota edusti Pekka Siitoin, tunnettu natsijohtaja ja saatananpalvoja, josta pieni Julius ei kuitenkaan vielä tiennyt mitään.

Uskovaisen Juliuksen päässä pyörii monenlaisia suuria kysymyksiä. Ne koskevat niin teologisia, uskontotieteellisiä, eettisiä kuin politiittisiakin asioita. Ja niitä asioita riittää. Samalla kun Juliuksen kasvutarina ja henkinen etsintä kehittyy, kehittyy samalla myös kerronta paikallispolitiikan kiemuroista. Varsinkin ns. Turun tautia, eli Turun kaupungin korruptoitunutta politiikkaa ruoditaan oivasti. Tarinan poliittisesta pääroistosta Ilkka Sadinkuusesta ei voi olla tulematta mieleen eräs nimeltämainitsematon paikallinen pitkänlinjan poliittinen “mulkkurikollinen”, edesmenneen valtakunnanjohtajan terminologiaa käyttääkseni.

Juliuksen elämään saapuu fantasian maailma. Tärkeää roolia siinä näyttelevät roolipelit, Tolkienin luoma maailma ja televisiosarja Star Trek the Next Generation. Ydinvoiman ja ydinaseiden kauhut kummittelevat Juliuksen ja hänen perheensä päässä edelleen ja Julius piirtelee sinappiputkilon korkilla potentiaalisia ydintuhovyöhykkeitä Suomessa ja muualla. Pikkuhiljaa Julius alkaa myös kehittää päässään utopiaa yhteisöstä, joka olisi turvassa tällaisilta potentiaalisilta kauheuksilta. Koulussa alkaa keskeiseksi identiteetin muokkaajaksi muodostua nörttien ja kovisten lokerot, ilman harmaan vyöhykkeitä. Koulun liikunnantunnit jalkapallojoukkueiden jäsenten valintoineen (joissa Julius on aina listan hännillä) alkavat merkitä toistuvaa julkista nöyryytysnäytelmää.

80/90-lukujen taitteessa maailmalla, varsinkin Yhdysvalloissa, nousi ns. “Satanic panic“-hysteria. Saatananpalvojia nähtiin joka puolella ja heidän nähtiin pyörittävän maailmanlaajuista verkostoa, jossa harjoitettiin kaikkia mahdollisia alan kuviteltuja kauheuksia huumeineen, orgioineen, rikoksineen ja ihmisuhreineen. Ilmiö rantautui myös Suomeen, vaikkakin kohtuullisen lievässä muodossa. Tämäkin ajankuva nivoutuu osaksi Juliuksen tarinaa, sillä roolipelien pelaajana häntä katsotaan tietysti tässä skenaariossa epäilevin katsein. Tarinassa Naantalissa toimiva pastori Farforst päättääkin pistää nuorisotiloissa pyörineelle roolipelien pelaamiselle lopun, sillä konsultoituaan Pat Pullingin kirjaa Noidankehässä hän tulee siihen johtopäätökseen, että roolipelit haiskahtavat epäilyttävästi sarvipäälle.

Satanismihysterian yhteydessä Siitoimesta kirjoitetaan kirjassa toisen kerran (s. 131-134).

Naantalissakin tiedettiin olevan yksi saatananpalvojajengi, jota veti Pekka Siitoin. Yleisesti ottaen Siitointa pidettiin kuitenkin harmittomana hulluna, joka tuskin harrasti rituaalimurhia.

Siitoimesta tulee tässä yhteydessä saman tien juttua kolme sivua putkeen, historiallisine perustietoineen ja muumipapan hirttäjäisineen. Julius menee tarinan tässä kohdassa Pekan ovelle myymään seurakunnan nuorisoseuran kalenteria. Kauppoja ei tule. Kohtaus on dialogeineen erittäin hupaisaa luettavaa varmasti monelle sellaisellekin, joka ei Pekan edesottamuksia ja ääntä entuudestaan tiedä tai muista. Seuraavassa tästä näyte:

Ovi avattiin. Sisällä oli väsähtäneen näköinen keski-ikäinen mies, joka haisi viinalta. Miehellä oli pyöreät kasvot, Hitler-viikset ja koppalakki, mutta vaatteina shortsit ja teepaita.

“Miten voin auttaa?” sanoi mies hitaasti erittäin möreällä äänellä. Tässä oli nyt Pekka Siitoin.

“Päivää”, sanoi Julius. “Haluaisittekste ostaa partiolaisten joulukalenterin? Rahat menee hyvään tarkoitukseen.”

“Minä en vietä joulua.” Mies sytytti tupakan ja yskäisi.

“Ai miten nii ette vietä jouluu?”

“Joulu on sielulle sama kuin keskitysleiri juutalaisille.”

“No vietättekste juhannusta?”

“Kyllä.”

“Tää voi olla juhannuskalenterikin. Ei maksa kun viistoista markkaa.” Julius alkoi päästä vauhtiin.

“Ei se mene hyvään tarkoitukseen, se menee pahaan tarkoitukseen. Kristillisen kirkon patamustat papit tuhoavat Suomen ja suomalaiset. Me olemme niin lannistuneita, että äänestämme kaikissa vaaleissa samat mulkkurikolliset eduskuntaan ja kaupunginvaltuustoihin. Käyttäisit sinä poika ne rahat mieluummin vaikka huoriin”.

Jossain vaiheessa Juliuksen tajuntaan iskee koko voimalla vahvat epäilyt siitä, että hän saattaa hyvinkin olla Jeesuksen toinen tuleminen. Hän alkaa myös suunnitella asioita tätä mahdollisuutta silmälläpitäen. Samanaikaisesti Julius kuitenkin elää useammassa maailmassa, jotka tuntuvat monin tavoin yhteensovittamattomilta. Roolipelit, Tolkien ja Star Trek ovat laittaneet hänet vakavasti miettimään uskontojen fiktiivisyyttä ja epäily kalvaa hänen sieluaan. Satanismihysterian aalloilla tämä Jeesuksen toinen tuleminen tutustuu myös Anton LaVeyn Saatanallisen Raamatun ajatuksiin ja päätyy jopa pitämään satanismista esitelmän koulun uskonnontunnilla.

Siitoin pomppaa esiin kolmannen kerran sivulla 214 seuraavalla maininnalla:

Pekka Siitoin oli varmaan hullu, mutta tuskin nörtti.

Neljännen kerran Siitoimesta kerrotaan sivulla 263:

Myös Pekka Siitoin oli ehdolla Naantalin valtuustoon. Vaalimainoskehikoita levisi Naantalissa. Sarioloidenkin kodin lähelle. Kehikoissa oli vierekkäin eri puolueiden julisteet ja Siitoimen oma vaalimainos. Mainoksissa oli Siitoimen naama ja teksti: ‘Natsi-Siitoin valtuustoon’. Julius piti ensin niitä pilana, mutta tajusi sitten, että tämä todella oli virallinen vaalilause. Joku tosin ehti nopeasti tuhria sen muotoon: ‘Natsi-Siitin valtuustoon’. Siitoin sai kuudenneksi eniten henkilöääniä koko kaupungissa, mutta vertailuluvun vuoksi ei siltikään päässyt valtuustoon.

Viidennen kerran valtakunnanjohtajasta kerrotaan sivuilla 288-289, joissa kerrotaan, miten Julius löytää hänen kirjojaan helsinkiläisestä kirjakaupasta. Ufot, uskonto ja paholainen-teoksesta lainataan kuuluisaa kohtaa, jossa kerrotaan käärmeen siitin-symboliikasta.

Kuudennen ja viimeisen kerran Siitoin mainitaan sivulla 308, jossa pastori Farforst törmää häneen Naantalin vanhassakaupungissa ja vaihtaa hänen kanssaan pari sanaa käydyistä vaaleista.

Lopputeos on yleisesti ottaen Juliuksen kasvutarinaa, siinä missä alkukin. Hän käy läpi kaikkia niitä kysymyksiä joita nuoret käyvät läpi. Roolipelit jatkavat tärkeän osan näyttelemistä hänen elämässään. Hän matkustaa Israeliin, jatkaa opintojaan, ryhtyy kasvissyöjäksi, päättää mennä sivariin, ryhtyy aktivistiksi, harrastaa seksiä, muttei ryyppää tai polta kuten ikätoverinsa. Ystäväpiiriin kuuluu monenkirjavaa väkeä. Vaikka välillä Julius menettää uskonsa Jumalaan, kasvaa sisäinen kutsu ihmisen poikana kasvamistaan, kunnes lopussa kulminoituu huipennukseensa.

En viitsi paljastaa tämän enempää mitä loppuhuipennuksessa tapahtuu, mutta paljastettakoon sen verran, että roolipelimiehenä Pohjola on tehnyt kirjaan varsin erikoisen ja yllättävän, roolipelinomaisen, lopun. Se toimii hyvin ja on omaperäinen loppu kirjalle.

– – –

Ajatuksia

Jeesuksen toinen tuleminen on teemana loistava. Näin vahvassa länsimaiseen kulttuuriin liittyvässä hahmossa ja asiassa on helposti menestyksen ainekset käsissä, aihe kun kiinnostaa ja puhuttelee eri tavoin hyvin erilaisia lukijoita. Uskovaiset, satanistit, agnostikot ja ateistitkin löytänevät tämän kirjan käsiinsä. Mesikämmen ei ollut mitenkään yllättynyt kun kuuli, että kirjasta on jo tehty Hollywood-sopimus.

Pohjola, jonka toinen nimi on muuten Julius, on kutonut tarinassaan yhteen omaelämänkerrallisia aineksia ja fiktiota ja pistänyt Jeesuksen tallomaan maamme ensimmäisen pääkaupungin ja Naantalin katuja. Tätä kautta historiallisen Jeesuksen hahmo ja hänen touhunsa menevät varsin hauskaan, mutta myös ajatuksia kutkuttavaan valoon. Monty Pythonin Life of Brian-tyyppiseksi homma ei kuitenkaan mene missään vaiheessa, vaikka viihdyttävää teksti usein onkin. Perusvire teoksessa on pohtiva. Kun myytti tuodaan lähelle niin ajassa kuin paikassa, tulee siitä jotain riisutuksi, mikä on helposti koomista, mutta samalla paljastuu jotain myytissä olevaa ajatonta ja yleisinhimillistä. Tässä on eräs tämän romaanin hienouksista.

Ihmisen poika on hyvin kirjoitettu. Väliin kävi kuitenkin mielessä, että teoksessa muista kirjoista käytetyt siteeraukset ovat paikoin varsin pitkiä, vaikka ne paikkansa teoksessa puolustavatkin. Mielessä kävi myös se, että Juliuksen kehitystarinaan sitoutuvat sivujuonet olisivat voineet olla ainakin paikoin lyhyempiä tai selvemmin Juliuksen kehitystarinaan liittyviä, mutta kirjan punainen lanka onnistuu kuitenkin sitomaan paketin mainiosti yhteen.

Kirjan takakannessa kirjaa mainostetaan “järisyttäväksi lukuelämykseksi”. Järisyttävästä en tiedä, mutta mainiosta ja lukemisen arvoisesta teoksesta tässä kuitenkin on kyse. En epäile, etteikö tämä voisi joillekin järisyttäväkin lukuelämys olla.

Teos aukeaa erityisen hyvin niille, jotka ovat syntyneet 70-luvulla. Potentiaalisesti teos puhuttelee kaikkein parhaiten Naantalin ja Turun seuduilla kasvaneita, joille kirjan maasto on tullut oman nuoruuden aikana tutuksi pussikaljoineen, Cosmic Comic Cáfessa istumisineen, paikallispolitiikan ihmettelyineen, ja joille kirjassa runsaasti käytetty turunmurre on puhuttunakin tuttua. Roolipelien maailmaan uppoutuminen auttaa teoksen sisään pääsemiseen myöskin. Ajankuva kirjassa on yhtä kaikki elävää monine yksityiskohtineen ja tapahtumineen ja asioita paljon pohtivan nuoren kasvutarinaan löytää helposti omat yhtymäkohtansa muutkin kuin turkulaiset, naantalilaiset tai roolipelaajien parissa nuoruuttaan viettäneet entiset teinit. Kirja tarjoaa paitsi mehevää aikamatkailua myös suurien kysymyksien monipuolista ja runsasta pohdintaa. Uskontotiedettä, teologiaa, filosofiaa ja sosiologiaa opiskelleet pääsevät tekstiä läpikäydessään masturboimaan aihepiirin taustatiedoillaan hienosti.

Jos Mesikämmenellä olisi murrosikään ehtineitä pikkukarhuja pesässään, niin Mesikämmen laittaisi niiden tassuihin Pohjolan kirjan ja sanoisi, että tämä kannattaa muuten lukea. Saisi jälkikasvu samalla tärkeiden kysymysten pohdinnan lisäksi oivan peilipinnan siihen ajanjaksoon, jolloin maailmaansiittäjänsä nuoruuttaan vietti.

Jostein Gaarderin Sofian maailmassa (Tammi, 1994) käydään vähän samantapaisesti tarinana läpi länsimaisen filosofian historiaa kuin Pohjolan Ihmisen pojassa käydään läpi monenlaisia uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia teemoja. Gaarderin kirja on kuitenkin aivan pirun paljon tylsempi, eikä sen ärsyttävä ja steriili tarina varmastikaan toimi tai puhuttele teinejä parhaalla mahdollisella tavalla. Tietysti Gaarderin kirjassa on ajattoman tärkeitä teemoja, mutta se jää kuitenkin selvästi kakkoseksi Pohjolan teokselle tärkeiden kysymysten pohdinnassa ihan jo siksi, että Sofian maailmassa tärkeiden kysymysten pohtimisen lisäksi ei ryypätä, naida, puhuta saatananpalvonnasta, eikä siinä seikkaile päähenkilöiden ohella myös Pekka Siitoin.

– – –

Horinoita

Lopuksi muutamia omakohtaisia kirjaan ja sen maastoon liittyviä horinoita.

Luotettavat lähteet ovat kertoneet, että Pohjolalle oli kirjan Pekka Siitointa koskeviin kohtiin Mesikämmenen blogista apua. Hieno juttu.

Teoksen maasto on Mesikämmenelle niin tuttu kuin olla ja voi, sillä juuri noissa maisemissa ja kutakuinkin samoihin aikoihin myös Mesikämmen alkoi luoda universumin kaaoksesta omaa kosmostaan. Siitoimen naapurustossakin asuneena tulivat hänen sanomisensa ja tekemisensä ja niistä liikkuneet jutut varsin tutuiksi.

Kirjan mukaansatempaavuudesta voi päätellä jotain siitä, että Mesikämmeneltä jäi kirjan aloittamisen jälkeen John Carterin kirjoittama Jack Parsonsin elämänkerta Sex and Rockets kesken. Se on aika huimaa se. Parsons kutsui itseään antikristukseksi.

Commodore 64:n Mesikämmen muistaa hyvin, sillä sellaisen kanssa pelattiin erään hyvän ystävän luona kaksiulotteista viivapingistä, mikä oli tuohon aikaan häkellyttävä peliteknologinen virstanpylväs. Myös Star Trek the Next Generation tuli erittäin tutuksi, mutta Wesley Crusherin sijaan, jota kirjan Julius diggailee, diggailee Mesikämmen kapteeni Picardia ja erityisesti neuvonantaja Deanne Troita. Mesikämmenellä on teinivuosilta vieläkin tallessa jättimäinen Troi-juliste ja astiakaapista löytyy edelleen Troi-muki. Muusta Star Trek-sälästä puhumattakaan.

Roolipeleistä Mesikämmen ei taas koskaan innostunut, vaikka hilkulla oli. Se oli sitä aikaa, kun käsiin oli ylä-asteella päätynyt Siitoimen painattama Musta raamattu ja magian yhteydessä asiasta pelottelijat mainitsivat samassa hengenvedossa myös roolipelit. Se sai tietysti roolipelit kuulostamaan mielenkiintoisilta. Näin jälkeenpäin ajatellen roolipeleistä meni kuitenkin se jonkinlainen kiehtovuuden hehku jo aivan alkumetreillä pois, koska asiaa tarkemmin valottanut tyyppi, jota kutsuttakoon tässä Neuvoseksi, oli omalaatuisella tavallaan kajahtanut tapaus eikä muilla tuntunut koulussa olevan tuolloin asiaan kiinnostusta. Neuvonen oli epävakaa tapaus jolla oli väkivaltaisia taipumuksia. Koulussa kiersi noihin aikoihin hänen itse alulle panemansa tarina, jossa hänen äitinsä oli yllättänyt hänet ronkkimassa haarukalla perseeseensä katkennutta nakkia. Muutaman vuoden kuluttua tästä oli tämä nakki-Neuvonen kuulemma päätynyt hullujenhuoneelle. En tiedä, oliko saatanallisilla roolipeleillä tapahtuneeseen osuutta.

Ihmisen pojassa eräs keskeisistä hahmoista on pappi nimeltä Farfors. Hän muistuttaa kovasti 80-luvulla Naantalin seurakunnassa toiminutta nuorisopastori Antero Virtasta, joka oli varsin omalaatuinen tapaus, kuten kirjan Farforskin. Antero muistutti ulkonäöltään hivenen tunnetumpaa veljeään, Pertti “Veltto” Virtasta. Antero sai tarinan mukaan Naantalin seurakunnasta 80-luvun lopulla potkut, koska häntä pidettiin seurakunnan toimintaan liian outona. En tiedä, onko tarinassa perää, mutta uskottavalta se kuulostaa.

Kirjassa mainittu “Naantalin ensimmäinen graffiti” on täsmälleen ottaen sen mäen päällä, joka on kutakuinkin Ukko-Pekka-nimisen kaupan vieressä. Graffiti, joka on hopeasprayllä maalattu “SID”, ilmestyi paikalleen aikoinaan jonkun punkkarin maalaamana. Sana viittaa tietysti Sid Viciousiin. Hurjina 80-luvun punk-vuosina jopa Naantalin kaivopuistossa, siis aivan Naantalin kirkon ja Kaivohuoneen vieressä, sekä noin parin sadan metrin päässä Siitoimen tukikohdasta, mellasti mm. kotimaisen hardcorepunkin suuri nimi Kaaos. Pekkaa luultavasti otti aivan julmetusti pattiin moinen meno aivan valtakunnankanslian vieressä. Sen c-kasetin perusteella, joka Mesikämmenellä tuosta puistokonsertista on, oli meno varsin huuruista. Jopa Kaaoksen lavalle intronnut kaupunginedustaja tuntui puheesta päätellen olleen kaasussa, eikä humalatilasta ollut epäilystä ainakaan Kaaoksen suhteen, sillä bändi joutui aloittamaan biisin tai parikin epämääräisen tilansa takia uudestaan.

80/90-luvun taitteen satanismihysteria oli monin tavoin huvittavaa aikaa. Ihmisen pojassa mainitun Pat Pullingin Noidankehässä-teoksen (Kuva ja Sana, 1993) lisäksi muita alan merkkitekeleitä maassamme ovat Leo Mellerin legendaarinen Rock (Kuva ja Sana, 1986), Mellerin TV-“dokumentti” Enkeliruhtinas, Nyt!, sekä helluntailaisten nuorten liikkeelle laskema c-kasetti Rock ‘n’ rollin maailma. YouTubesta löytyy kasetin tiimoilta tehty Kotimaan katsaus vuodelta 1986 (osa 1 ja osa 2), joka puhuu omaa kieltään asian vakavastiotettavuudesta. Vaikka satanismihysteriä oli monin tavoin huvittavaa sitä sivustaseuraaville, ei se sitä ollut niiden kohdalla, jotka joutuivan tämän uusnoitavainon kynsiin. Tästä kertoo omaa tylyä kieltään mm. Robert Hicksin teos In pursuit of Satan (1991) ja Antony Thomaksen BBC:lle tekemä dokumenttielokuva In Satan’s name (1994). Myös FBI:n K.V. Lanningin tekemä raportti vuodelta 1992, Investigator’s Guide to Allegations of ‘Ritual’ Child Abuse, summaa tyhjentävästi, että satanismipaniikissa ei ollut järjen häivää.

Aivan lopuksi on vielä mainittava, että myös Mesikämmenellä on ollut lapsuudessaan Juliuksen tavoin erityisen mieleenpainunut puusta putoamisen ja oksassa roikkumisen kömmellys, sekä “olenko minä Jeesuksen toinen tuleminen?”-pohdinta. Tuo pohdinta oli tosin suhteellisen lyhyt hetki, joka iski karhunpojan tajuntaan hirveällä ravisuttavalla voimalla, kosmisen kaameine vastuuntunteineen ja potentiaalisien seuraamuksien taakkoineen. Onneksi tuo kokemus hiipui kuitenkin melko nopeasti pois tajunnasta, eikä palannut, toisin kuin Ihmisen pojan Juliuksella. Tämän huomioiden oli kuitenkin kuin kosmista vinoilua, että Mesikämmenelle saapui postista vain muutamaa päivää ennen Ihmisen pojan arvostelukappaletta Mustan Raamatun deluxe-painos, jonka pakettiin oli paketoija tituleerannut Mesikämmentä “Jumalan karitsaksi”. Hemmetti, onko tässä nyt sitä paljon puhuttua johdatusta?

Ihmisen poika on hieno kirja. Mesikämmen suosittelee.

– – –

Arvioita:

Parnasso

Kulttuurivihkot

– – –

Päivän musiikkivalinnat:

Laibach: Jesus Christ Superstar.
Charles Manson: Son of Man-levy (side A, side B).
Hassisen Kone: Jeesus tulee.
CMX: Jesse delaa.

Read Full Post »