Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Turun kaupunginteatteri’

Blogin lukija Antti K. lähetti Mesikämmenelle skannauksen oheisesta Hymyn 10/1992 jutusta. Juttu käsitteli Pekan kunnallisvaaliehdokkuutta ja muuta Pekkaan liittyvää.

Juttu löytyy alta kokonaisuudessaan kuvina, jotka saa luettavampaan kokoon kuvia klikkaamalla. Mesikämmen on lukemisen helpottamiseksi myös kirjoittanut jutun kuvien alle puhtaaksi.

– – –

hymy1

hymy2– – –

Kuvateksti: Pekka Siitoin marssii vaaleihin varmana voitostaan. Siitoin harmittelee, ettei puolueella ole varaa kustantaa suuria puoluekokouksia. – Kaikki jäsenet pitäisi saada Naantaliin asuntoyhtiööni kirjoille. Valtaisimme valtuuston ja tekisimme tästä natsikaupungin, mies haaveilee.

Kaikki jäsenet pitäisi saada Naantaliin asuntoyhtiööni kirjoille. Valtaisimme valtuuston ja tekisimme tästä natsikaupungin, mies haaveilee.

– – –

Suomen uusnatsien päämaja on Pekka Siitoimen omistamassa Rosenkreuzt-asuntoyhtiössä Naantalissa. Naapuritalon nimi on Frankenstein. Siitoin naurahtaa, että nimien pitäisi olla toisin päin.

Kaupungissa saattaa pian olla Suomen ensimmäinen natsivaltuutettu, sillä Pohjolan Führer Pekka Siitoin on ehdokkaana kunnallisvaaleissa.

Naapurit ja vuokralaiset ovat hyväksyneet hänen toimintansa ja jotkut jopa auttavat miestä erilaisissa töissä. Vastapäisessä talossa on päiväkodillinen lapsia, jotka führerin nähdessään nostavat innoissaan kätensä natsitervehdykseen.

Lapsista Siitoin sanoo vaali-ilmoituksessaan seuraavasti: Jollen olisi Suomen uusnatsijohtaja, haluaisin olla Markus-setä, koska rakastan lapsia ja kunnollisia vanhempia.

Jollen olisi Suomen uusnatsijohtaja, haluaisin olla Markus-setä, koska rakastan lapsia ja kunnollisia vanhempia.

– Oma äitini oli venäläis-suomalainen huutolaistyttö ja isäni saksalainen sotilas. Häntä en ole koskaan tavannut. Olen äpärä niin kuin Jeesuskin oli. Äpärät pärjäävät hyvin tässä maailmassa, Siitoin vakuuttaa. Merkonomin ja faktorin koulutukset hankkinut Siitoin toimi kuusikymmenluvun alussa neljä ja puoli vuotta Turun kaupunginteatterissa sijaisnäyttelijänä.

– Olin siellä tanssijana, laulajana ja statistina. Poliitikolle näyttelijän taidot ovat ehdottoman tärkeitä. Myös puhe- ja laulutunneista on ollut suunnattomasti hyötyä väkijoukoille puheita pitäessäni. Ei pääse ääni pettämään kesken puheen, Siitoin jyrisee.

Todisteeksi taidoistaan valtakunnanjohtaja kajauttaa pari laulua voimakkaalla bassollaan. Ei yhtään ihmetytä, että hän voitti tänä kesänä Unikeonpäivillä järjestetyn karaoke-kilpailun. Siitoin kertoo ylpeänä saaneensa samana päivänä Mister Maha -arvonimen. Hänellä oli Naantalin suurin, ruskein ja karvaisin vatsa.

Siitoin kertoo ylpeänä saaneensa samana päivänä Mister Maha -arvonimen. Hänellä oli Naantalin suurin, ruskein ja karvaisin vatsa.

Pohjolan Führer oli SMP:n vaaliehdokkaana vuonna 1971. Nelisen vuotta myöhemmin Tampereella syntyi Isänmaallinen Kansanrintama, jota Siitoin oli perustamassa. Kansanrintama jouduttiin lopettamaan fasistisen toiminnan ja laittoman yksityisarmeijan ylläpidon vuoksi.

Siitoin kertoo olevansa nyt kansallis-demokraattisen puolueen johtaja. Aktiivijäseniä on tiedotteen mukaan noin tuhat ja kannattajia eli natsimielisiä noin 2500. Siitoin aikoo perustaa Suomeen kansallissosialistisen puolueen kunhan saa kokoon tarvittavat 5000 kannattajaa.

– Natsipuolueen perustaminen olisi nyt aivan laillista, kun Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 ja YYA-sopimus ovat historiallista vessapaperia. Ne eivät enää sido meitä mihinkään suuntaan. Silti ihmiset nukkuvat YYA-unessa ja ovat poliittisia pelkureita.

– KDP on ronskisti hallitusta vastaan. Kekkonen oli KGP:n agentti ja Suomen ensimmäinen aito skinhead. Koivisto on nukkuneen rukous ja pääministeri oikea papukaija Pula-Aho. Väyrysestä tulee mieleen lähinnä kastemato ja pyrkyri, valtakunnanjohtaja Siitoin pommittaa.

Kekkonen oli KGP:n agentti ja Suomen ensimmäinen aito skinhead. Koivisto on nukkuneen rukous ja pääministeri oikea papukaija Pula-Aho. Väyrysestä tulee mieleen lähinnä kastemato ja pyrkyri.

KDP ei myöskään sulata homoseksuaaleja. ‘Jo riittää homojen vouhotus!’ on otsikoitu eräs puolueen lukemattomista lentolehtisistä. Siitoin vaatii kaikki homot kastroitaviksi ja lesbot bordelleihin yleiseen käyttöön.

Pekka Siitoin puhuu KDP:n asioista, mutta pyrkii Naantalin kunnanvaltuustoon yksityisenä ehdokkaana. Hän on varma valinnastaan.

– Naantalissa riittää 120 ääntä valtuustoon pääsemikseksi. Monet ovat sanoneet, että me äänestetään sinut piruuttaankin valtuustoon. Jotkut poliisin ja armeijankin edustajat ovat luvanneet äänensä minulle. Poliiseissa on natseja enemmän kuin kukaan uskoisikaan, ehdokas Siitoin vakuuttaa.

Siitoimen pöydän takana maailmanhistoriakin saa aivan uusia käänteitä. Vastuu toisesta maailmansodasta on hänen mielestään Winston Churchillillä, joka oli ‘läpeensä kiero mies’. Englanti on muutenkin syntipukki moneen pahaan.

– Kuka sellaisesta homolordien ja lesboleidien maasta pitäisi, Führer ärähtää ja osoittaa pyssyllään saarivaltiota seinällään olevalta Euroopan kartalta.

Kuka sellaisesta homolordien ja lesboleidien maasta pitäisi, Führer ärähtää ja osoittaa pyssyllään saarivaltiota seinällään olevalta Euroopan kartalta.

Siitoimen mukaan Churchillillä oli kahden miljoonan punnan pelivelat, jotka upporikas juutalainen maksoi sillä ehdolla, että Englanti ei koskaan tee sovintoa Saksan kanssa. Churchillin saksalaisvihaa lisäsi kuulemma se, että saksalaissotilas vei hänen morsiamensa. Lisäksi Siitoin kertoo tietävänsä, että englantilaiset keksivät keskitysleirit, ja suuttuivat saksalaisten varastaessa idean.

– On valetta, että saksalaiset olisivat tappaneet kuusi miljoonaa juutalaista keskitysleireillä. Eihän niitä ollut koko Euroopassakaan niin paljon, Valtakunnanjohtaja uskoo.

Siitoimesta on ainesta myös pukiksi, mikäli miehen puheisiin on uskomista. Johtajalla on omien sanojensa mukaan ollut vajaat 800 naissuhdetta.

– Vain kolme kertaa olen joutunut käyttämään ehkäisyä, eikä kertaakaan ole tullut minkäänlaista sukupuolitautia. Minä olen koirilta oppinut, että ensin pitää haistaa ennen kuin saa maistaa. Koirathan eivät syö mitään myrkyllistä, Siitoin tietää.

Minä olen koirilta oppinut, että ensin pitää haistaa ennen kuin saa maistaa. Koirathan eivät syö mitään myrkyllistä.

Menneinä vuosina Siitoin oli innokas UFO-tutkija. Hän on huvilallaan kuvannut yhden lentelijän, ja nähnyt avaruusolijoiden istuvan katollaan. Kummituskin liikkuu huvilalla.

– Harrastan okkultismia, koska natsismi perustuu siihen. Hitler katsoi tähdistä sotasuunnitelmansa. Yksi tähti jäi häneltä huomaamatta ja siksi Saksa hävisi sodan. Olen kirjoittanut ja kustantanut okkultismista useita kirjoja. Minulla on selvänäkijän ja ennustajankin lahjoja, Siitoin vakuuttaa.

– – –

Aiheeseen liittyen kannattaa lukea myös Pekka Siitoin Huomenta Suomessa 1992 (vuoden 1992 kunnallisvaalit), Viimeisimmät lisäykset Mesikämmenen Pekka-kokoelmaan (totuus Pekan ottamasta ufokuvasta), Pekan ennustuksia (Pekan oikeaan osuneet ennustukset), Pekka ja SMP/SKYP (Pekan SMP-historia) sekä Päivän Pekka-materiaalit ja -tarina (tarina siitä, miten Pekka opetti päiväkodin lapset hailaamaan).

Read Full Post »

Neljäs Mesikämmenen esittelemä Pekan lyhytelokuva on nimeltään Iloinen leski (Maxim-kohtaus, parodia), joka pohjautuu Franz Lehárin samannimiseen operettiin vuodelta 1905.

Noin kymmenminuuttinen filmi on kuvattu todennäköisesti 1961. Pekka näytteli filmissä kreivi Daniloa ja lauloi roolissa mm. seuraavaa:

Käyn illoin Maximiin, mä paikkaan intiimiin, nyt joka ainokaisen mä tunnen pikkunaisen! Mä heidän seurassansa unhoitan synnyinmaan! Shamppanjaa juodaan vaan ja tanssitaan, mä lemmen sanat kuiskaan ja sulo suuta muiskaan! Mä heidän seurassansa, unohdan synnyinmaan!

Iloinen leski löytyy lo-fi tasoisena täältä.

– – –

m6

maxim

– – –

Aiheeseen liittyen:

Rock-Pekka esittää: The worryin’ kind.

Pekka Siitoin: Muisto vain.

Pekka Siitoin: Kurssilaisten vapaatunnit.

Ennennäkemättömiä Pekka-filmejä.

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1961

Helmikuu

Pekka siirtyi Kesko Oy:llä mopedilähetin tehtävistä varastomiehen tehtäviin.

Toukokuu

20.5. Pekka täytti 17 vuotta.

Lokakuu

keskotodistus31.10. Lopetti työsuhteen Kesko Oy:n kanssa. Työtodistuksen mukaan ”Timo-Pekka Siitoin on palvellut liikkeessämme 8.2.-60 lähtien aluksi mopedilähettinä, ajan 8.2.-31.8..-61 kauppavälinevarastossa joutuen toimimaan myös osavarastohoitajan tehtävissä sekä ajan 1.9.-31.10. -61 kangasvarastossa varastomiehenä. Liikkeemme palveluksesta hän erosi viimeksi mainittuna päivänä” (Kesko Oy:n työtodistus 9.4.1962, Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

24.12. Tämän vuoden joululta Pekasta löytyy kaitafilmipätkää. Filmillä esiintyy myös Hulde Sofia Rissanen ja Olavi Valdermar Siitoin. Filmillä syödään, avataan joululahjoja, jne. Pekka sai joululahjaksi filmin perusteella ainakin sateenvarjon (Mesikämmenen arkistot).

pekkapaketti1

pekkapaketti2

Yleistä

pekkateatterissaAloitti Turun kaupunginteatterissa sijaisnäyttelijänä, tuuraten iltaisin sairastuneita näyttelijöitä (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 44). Ilmeisesti näihin aikoihin hän opiskeli myös Suomen teatterikoulussa.

Näihin aikoihin Pekka teki lyhytelokuvan Iloinen leski (Mesikämmenen arkistot).

– – –

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi

Pekka Aurajoen rannalla saksalaisen sotilasaluksen edessä. Kuva Mesikämmenen arkistoista.

Edesmennyt valtakunnajohtajaksi ja Luciferin arkkipiispaksi itseään tituleerannut Pekka Siitoin oli omalla tavallaan moniulotteinen persoona. Hän ehti elämänsä aikana mm. opiskella Turun kauppakoulussa ja Suomen teatterikoulussa, kotiutumaan varusmiespalveluksestaan reservin kersanttina, olemaan Suomen tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilas (ollen Kassisen mukaan hänen paras oppilaansa), toimimaan Turun kaupunginteatterissa pikkurooleissa näyttelijänä,  pyörittämään menestynyttä valokuvausliike Siitoin-filmi oy:tä, okkulttista Turun Hengentieteen Seuraa (ja sen sisällä toiminutta Mustaa Veljeskuntaa), okkulttis-poliittista Pegasos-seuraa, olemaan SMP:n kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja, olemaan ehdolla seurakuntavaaleissa, perustamaan Isänmaallinen Kansanrintama-ryhmän ja Kansallis-Demokraattisen puolueen, kirjoittamaan ja julkaisemaan 14 kirjaa okkultismista ja politiikasta, hoitamaan postimyyntiä, vuokra-asuntobisnestä, matkustelemaan, sekä olemaan naimisissa ja saamaan lapsia. Omien sanojensa mukaan hän oli myös ollut 50 kertaa kihloissa ja maannut 800:n naisen kanssa. Hän myös pariin kertaan lähes ansioitui Naantalin kunnanvaltuutettuna 90-luvulla. Siitoimen toiminta, aikaansaamiset ja vaikutus meni välillä yli lain sallimien rajojen, ja hän mm. sai Turun synagogaan kohdistuneesta ilkivallasta ja Naantalissa tapahtuneesta kiljunmyynnistä sakkotuomiot, vankeustuomion Suomen kommunistisen puolueen kirjapaino Kursiiviin kohdistuneeseen tuhopolttoon yllyttämisestä, patruunoiden luvattomasta hallussapidosta ja yksityisarmeijan ylläpidosta, ja tämän päälle sisäasiainministeriö lakkautti neljä hänen perustamaansa ryhmää uusfasistisina ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina. Koko palapeliin liittyi oleellisella tavalla lähes alusta loppuun Siitoimen värikäs, provosoiva ja humoristinen (usein tahatonkin sellainen, varsinkin 80-luvulta eteenpäin) esiintyminen julkisuudessa, sekä lukemattomat maalailevat median raportoinnit hänen sanomisistaan ja tekemisistaan.

Ei ole mikään ihme, että näin värikäs hahmo on erilaisista syistä johtuen jaksanut kiinnostaa monia ja että Siitoin on saanut ylleen legendan auran. Siitoimen moniulotteista persoonaa ei ole helppo laittaa yhden nimikkeen alle. Jotkut ajattelevat häntä ennenkaikkea uusnatsina eivätkä ymmärrä, miksi hän hääräsi hengentieteitten kanssa. Nämä henkilöt tuntuvat usein myös ajattelevan, että loppupeleissä Siitoin ei ollut hengentieteitten kanssa tosissaan. Monet pitivät Siitointa yksinkertaisesti harmittomana ja alkoholistina natsipellenä joka kirjoitti törkeydessään ja lentävyydessään tietyllä tavalla jumalattoman huvittavia kirjoja ja oli tämän lisäksi täysipäiväinen stand-up koomikko. Siitä suurin osa lienee kuitenkin samaa mieltä, että Siitoin oli monessa asiassa käsittämätön vastavirtaan soutaja, yleisten hyväksyttävien näkemyksien ruokoton pilkkaaja. Mitä Siitoin oikein pohjimmiltaan oli? Nähdäkseni tähän kysymykseen vastaaminen vaatii katsauksen siihen, miten hänen hahmonsa oikein muodostui.

 

60-luvun lopulta 70-luvulle: Vakavammin otettava kausi

Siitoin oli Suomen olosuhteissa perin merkillinen tapaus. Hän oli kovin touhukas eikä jättänyt hengentieteitä tai politiikkaa vain puhumisen ja kirjoittamisen asteelle vaan myös hääräsi  perustamiensa seurojen ja järjestöjen kautta yhtä ja toista yhteiskunnassa. Turun Hengentieteen Seura harjoitti julkaisutoimintaa, kaukoparannuspalveluita, ja kokoontui Siitoin-filmi oy:n alakerrassa olevassa seuran tilassa, “Temppelissä”. Samaa tilaa käytti kokoontumisissaan myös Pegasos-seura ja sittemmin IKR, joka järjesti myös mielenosoituksia ja marssi pitkin Turun katuja mustiin pukeutuneina, kypärät päässä, pamput ja aseet vyöllä, rumpu päristen, megafoniin iskulauseita huutaen ja hakaristilippu liehuen. Vaikka jo 70-luvulla Siitoimen ja hänen ryhmiensä touhuille naurettiin, ottivat monet tahot niiden tekemiset ja sanomiset kuitenkin hyvinkin tosissaan, mistä kertoo mm. hänen ja ryhmiensä touhuista tehdyt kyselyt eduskunnalle, niistä vakavana uhkana tehdyt lehtikirjoitukset ja hänen järjestöjensä sittemmin tapahtunut lakkauttaminen. Oman lajinsa camp-klassikko Musta Magia, osa II, sai jonkun tekemään Turun Hengentieteen Seurasta ilmoituksen viranomaisille ja Siitoimen porukoita epäiltiin rituaalisista kissankeittämisistä. Näyttöä ei lopulta tullut, mutta lehdet repostelivat asialla kuitenkin näyttävästi. Siinä vaiheessa kun SKP:n kirjapaino Kursiiviin kohdistui isku vuonna 1977, jossa se sytytettiin tuleen ja yritettiin räjäyttää, otettiiin Siitoimen porukoiden touhut hyvin vakavasti yhteiskunnallisena uhkana. Iskun oli tehnyt Siitoimen joukoissa ollut Seppo Lehtonen, mutta Siitoin sai iskusta kuitenkin pitkän tuomion siihen yllyttäjänä. Siitoin kutsui tätä tuomiota puhtaasti poliittiseksi.

Kun miettii millainen poliittinen ilmapiiri oli 70-luvulla, menee Siitoimen ja hänen porukoittensa tuolloiset tekemiset oikeaan kontekstiin. Tuohon aikaan elettiin vielä kylmän sodan maailmassa, missä Suomi ja presidentti Kekkonen olivat hyvin mielin kielin Neuvostoliiton suuntaan, eikä sellaisessa ilmapiirissä avoimesti natsina esiintynyt Siitoin kärjekkäin kommunismin vastaisine mielipiteineen ollut oikein pop. Siitoimen esiintyminen ja julkikuva oli tuolloin myös hivenen skarpimpaa kuin 80-luvulta eteenpäin, mikä myös vaikutti asiaan. 70-luvun maastossa ei myöskään Turun Hengentieteen Seuran julkaisemat kirjat vaikuttaneet monista aivan niin huvittavilta ja käsittämättömiltä kuin nykyään, mikä voi niiden nykylukijasta tuntua kummalliselta. Myöhemmin Siitoin kommentoi tämän ajan toimintaansa Iiro Nordlingin hänestä tekemässä haastattelussa (joka löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 197) näin: “Uskoitko koskaan poliittisiin mahdollisuuksiisi? Vai oliko kyse pelkästä protestista esim. 1960-1970 radikaalien vastapainoksi?” Pekka vastasi tähän: “Sekä että. Se oli aluksi protestia, sitten yritettiin kerätä 5000 nimeä. Se epäonnistui sen Kursiivin tuhopolton takia”.

Siitoimen hahmon muotoutumisen kannalta on tärkeää huomata, että hän kiinnostui hengentieteistä kauan ennen kuin ryhtyi julkinatsiksi vuonna 1976 (vaikka myöhempinä vuosina väitti, että  hänen kasvatusäitinsä olisi tehnyt hänelle natsiunivormun hänen ollessaan jo 4-vuotias ja että hän olisi ollut natsi jo aivan pienestä pitäen). Siitoimen omien puheiden perusteella hänen kiinnostuksensa kaikkeen yliluonnolliseen sai alkunsa jo lapsuudessa, ja että hänen sukulaisissaan oli ennustustaitoisia henkilöitä. Hengentieteiden kentällä, joka 60-luvun lopulta alkaen oli saanut Suomessakin kasvavaa kiinnostusta osakseen, Siitointa kiinnosti nähtävästi kaikki mahdollinen. Ufot, ennustaminen, spiritismi, henkiparantaminen ja magia, yms. meni sulassa sovussa Blavatskyn, Ervastin ja muiden alan kirjailijoiden tekstien ohessa. Siitoin kirjoitti aiheesta paljon, kirjojensa lisäksi mm. Ufoaika lehteen (joka sittemmin muutti nimensä Ultraksi) ja paikallisiin sanomalehtiin. Siitoimen kiinnostus hengentieteisiin oli epäilemättä aitoa. Tämän kiinnostuksen seurauksena Siitoin myös päätyi maamme tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilaaksi. Kun Siitoimen linja alkoi liukua enemmän mustaan magiaan ja natsismiin, varoitti Kassinen ihmisiä Turun Hengentieteen Seurasta ja otti etäisyyttä Siitoimeen. Myöskään Ufoaika ei enää ottanut Siitoimen tekstejä julkaistavakseen. Pekan harjoittamasta Luciferin palvonnasta suosittelen lukemaan aiemmin kirjoittamani artikkelin Luciferin arkkipiispan nauru.

Siitä, miten Siitoin liukui natsismiin, ei ole täyttä varmuutta, mutta oman arvioni mukaan asiaan on vaikuttanut yksityisyrittäjänä toimineen nuorenmiehen kyrsiintyminen vasemmistolaiseen politiikkaan ja yleiseen Suomessa tuolloin vallalla olleeseen Neuvostoliiton mielistelyyn. Varmasti pohjalla oli ollut jo pitkäaikaista mielenkiintoa  natsismiin,  mutta ratkaisevana katalyyttinä on saattanut toimia Trevor Ravenscroftin vuonna 1972 suomeksi julkaistu natsiokkultismin klassikko Pyhä Keihäs. Teos, joka on faktuaalisesti suurelta osin aivan poskellaan, kertoo siitä, miten Natsi-Saksa oli  alusta loppuun okkultismin ja magian, eritoten mustan sellaisen, kyllästämää. Hengentieteisiin uppoutuneelle ja vasemmistolaiseen politiikkaan ärsyyntyneelle Siitoimelle kirja on saattanut loksauttaa monta palaa yhteen ja antaa selvän, viimekädessä henkiseltä pohjalta nousevan idean siitä, miltä pohjalta yhteiskunnassa vaikuttaa. Jo teoksessaan Musta Magia, osa I (1974), Siitoin tekee selväksi, että magia ja hengentieteet kulkevat käsi kädessä politiikan kanssa, ollen henkisen maailmankatsomuksen yhteenkietoutuneita osa-alueita, ja että siinä kuvassa niin kommunistit kuin juutalaisetkin ovat vihollisia. Sama painotus jatkui läpi koko Siitoimen loppuelämän, niin puheissa kuin teksteissä. Kuten jo edellä mainitsin, on Ravenscroftin kirjan faktat useinmiten pielessä. Teos on kuitenkin varsin mukaansatempaavaa luettavaa ja ilman syvempää aihepiiriin tutustumista se voi vaikuttaa joistain lukijoista jopa uskottavalta. 70-luvulla natsiokkultismia ei oltu juurikaan kunnolla akateemisesti tutkittu, eikä sellaisia objektiivisia esityksiä kuin Goodrick-Clarken The Occult Roots of Nazism tai Flowersin ja Moynihanin The Secret King ollut vielä olemassa. Viimeisinä vuosinaan Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (joka löytyy Koskelan ja Nordlingin teoksesta Suomen Führer) Siitoin mainitsee Ravenscroftin kirjan siihen tyyliin, että tuntee kirjan hyvin. Hän kertoi Nordlingille, että  “se (Ravenscroftin Pyhä Keihäs) on tehnyt minuun erittäin suuren vaikutuksen. Uusnatsit eivät sitä kirjaa oikein hyväksy, mutta minä pidän sitä erittäin hyvänä kirjana. Luin sen heti kun se oli käännetty suomeksi”.

Samat perusteemat natsiokkultismista vilahtelivat vahvasti myös Siitoimen vuonna 1993 siviilipalveluslehdelle antamassa haastattelussa. Mitä tulee 60-luvun lopun ja 70-luvun alkupuolen okkulttiseen ja henkiseen maastoon, saa siitä hyvän kuvan Gary Lachmannin teoksesta Tajunnan Alkemistit (Like, 2009). Teos avaa mainiosti myös natsiokkultismiin liittyviä koukeroita ja sen suomenkieliseen laitokseen on suomentaja kirjoittanut kirjan aihepiirin Suomea koskevia huomioita – joissa on mukana myös Pekka Siitoin.

Vaikka rivologia ja ördäys ei ollut tällä kaudella vahvasti esillä (ördäys ei oikeastaan ollenkaan), oli rivologia kuitenkin elementtinä selvästi läsnä. Tämä tuli esiin mm. Turun Hengentieteen Seuran rituaalisessa rivoilussa, miestenlehdille annetuissa jutuissa kuvineen, sekä Siitoin-filmi oy:n tiloissa tehdyissä pornofilmeissä ja alastonkuvauksissa.

 

80-luvulta kuolemaan asti: Uusnatsismin ja okkultismin von Münchausen

Pekan istuttua vankilassa ja perustettuaan Kansallis-Demokraattisen Puolueen kiellettyjen puolueidensa raunioille hän piti poliittisesti matalampaa linjaa, ymmärrettävästäkin syystä. Tässävaiheessa SUPO seurasi Siitoimen tekemisiä tarkasti, taustaa kun oli. Toki Pekka esillä oli, mm. Naantalin Unikeonpäivillä hän joka vuosi tuli vastaan täydessä univormussaan vanhankaupungin rantamaastossa ja lehdet kirjoittivat hänestä aika ajoin. Homma alkoi kuitenkin luisua enemmän ja enemmän huumorin ja humalaisen kohkauksen kuin edes jotenkin vakavasti otettavan politiikan tai hengentieteen puolelle. Joskus Pekka oli ryhtymässä rock-tähdeksi, joskus hän esiintyi Sleepy Sleepersin keikalla, joskus hän heilui Naantalin sambakarnevaaleilla etelävaltion lipun kanssa saaden lehdistöltä lempinimen “rockabilly Siitoin”, ja jäipä hän myös kiinni laajamittaisesta kiljunmyynnistä paikalliselle juopporemmille, joka luuhasi hänen “bunkkerillaan”. Kun Siitoimen poika Petri kuoli auto-onnettomuudessa 1985, alkoi Siitoimen juonti vielä rankemmaksi.

Pekan kurssi vakavasti otettavasta uusnatsista alkoi pahan kerran luisua myös kannattajien silmissä alaspäin. Vakavasti otettavuuden aika Siitoimen toimissa oli auttamattomasti mennyttä. Nuoremman polven uusnatsit alkoivat kasvavassa määrin pitää Siitointa aatteelleen haitaksi olevana humalaisena örveltäjänä ja julkisuudessa milloin minkäkinlaisia tempauksia tekevänä koomikkona. Germaanisen Arjalaisveljeskunnan bodaava ja raitis Väinö Kuisma vinoili Siitoimelle puhelimessa aivan suoraan Sieg Heil Suomi -dokumentin jälkimainingeissa kun Kansallinen Liittoneuvosto oli mennyt läskiksi. 70-luvulla Turun Hengentieteen Seuran puitteissa harrastettu rituaalinen rivoilu oli nyt muuntunut rivoiluksi ihan vain yleisesti ja Pekka antoikin itselleen valtakunnanjohtajan ja Luciferin arkkipiispan tittelin lisäksi vielä rivologin tittelin. Iiro Nordling kysyi Siitoimelta tämän viimeisinä vuosina tehdyssä haastattelussa (Suomen Führer, s. 183), että “Mites nämä pornolehtien jutut sitten sun imagoosi sopi… arjalaiset siitossonnit jne.?” Pekka vastasi tähän: “Nythän pitää ottaa huomioon, että saksalaiset harjoitti rodunjalostusta, nythän sitä kokeillaan Englannissa ja Yhdysvalloissa… kloonausta ja kaikkea. Eihän siinä mitään uutta ollut”. Toinen kysymys jossa mentiin samoilla linjoilla kuului näin: “Mites sitten kun sinulla on aika karski versio natsismista. Kansallissosialismiin liittyi Hitlerjugend ja Hitlerin tyttöjärjestö, jossa tytöistä tehtiin hyviä äitejä. Sinä korostat enemmän kuria ja miehistä puolta”. Pekka tähän: “En mä väittäis näin. Mä sanoisin, etä olen fifty-fifty linjalla. Tietysti luonteeltani mä olen perverssi ja mä kannatan rodunjalostusta, perversioita ja tämmöstä. Se on ihan terveen miehen merkki, kyllähän se on parempi nussia ku runkata. Tällä tavalla. Sanoisin et se on fifty-fifty enemmänkin. Huorat on elämän suola”.

Jos Pekan touhut olivat niin huvittavia jo Sieg Heil Suomi -dokumentin aikoihin, että hänen tuossa dokumentissa laukomia sanojaan toistellaan nyt mehevinä vitseinä, on reiluuden nimissä sanottava että absurdilta meno näytti kyllä kaikilla tuossa dokumentissa mukana olleilla. Yhtä kaikki, aika oli pahasti ajanut Pekasta ohi. Hänestä oli tullut suuren yleisön silmissä ennen kaikkea harmiton kummajainen, humalainen rivouksia ja muita karkeuksia suustaan melko hyväntuulisesti laskeskeleva ylipainoinen keski-ikäinen uusnatsi.

Siitoin ei kuitenkaan vaikuttanut katkeralta. Jollain lailla hän tuntui olevan sinut uuden tilanteen kanssa. Hän oli menneisyyden meriiteillään saanut itselleen tietyn eksentrisen nimen ja maineen ja hän selvästikin piti saamastaan julkisuudesta. Vankilasta vapauduttuaan Siitoin kirjoitti teoksensa Laillinen laittomuus Suomessa (1979),  Rotu-oppi (1983), Demokratia vaiko fasismi (1984) ja Kohti uutta uskoa (1989). Hän oli myös ehdolla Naantalin kunnallisvaaleissa 90-luvulla pariin kertaan ja sai kaupungissa toisella näistä kerroista kuudenneksi eniten ääniä, mutta ei huonon vertailuluvun vuoksi päässyt valtuustoon. Myös toisella näistä kerroista hän oli ääniharava, silläkin kertaa todennäköisesti protestihengessä. Tämän lisäksi hän ylläpiti vanhoja kansainvälisiä alan kontaktejaan ja loi uusia kontakteja. Nämä ovat varmaan Siitoimen vankilasta vapautumisen jälkeiset suurimmat saavutukset toimintansa kentällä. Em. “kirjat” tosin olivat itse amatöörityönä tehtyjä vihkosia, joita sai vain Pekan postimyynnistä, mutta ne kuitenkin olivat merkkejä siitä, että niin politiikka kuin hengentiedekin sai miehen edelleen kirjoittamaan. Pekan uskottavuus molempien edellä mainittujen aihepiirien kentällä jäi kuitenkin pahasti Pekan persoonan ympärillä pyörivän shown jalkoihin.

Siitoimen 80-luvulta hänen kuolemaansa asti kestänyttä kautta voisi kutsua hänen von Münchausen-kaudeksi. Aivan kuten legendaarinen Paroni von Münchausen, niin myös Pekka sepitti mielellään liioiteltuja juttuja vähintään naisseikkailuistaan ja von Münchausenin tapaan (ainakin Terry Gilliamin elokuvaversion) Pekka oli persoona, jonka ympärillä pyöri tämän tästä jonkinlainen uskomattoman oloinen show. Painopiste oli kallistunut edes jotenkin vakavasti otettavasti hengentieteellisestä ja poliittisesta toiminnasta hänen persoonansa ympärillä pyörivään humoristiseen esiintymiseen. Tietyllä tapaa Pekka oli palannut nuoruutensa teatterikuvioihin – tällä kertaa hän ei tosin näytellyt Turun kaupunginteatterin lavalla vaan kaikkialla missä liikkui. Paroni von Münchausen ei ördännyt humalassa tai pitänyt jumalanaan Luciferia, mutta hän ei ollutkaan suomalainen okkultismia harrastava uusnatsi vaan saksalainen vapaaherra. Hassua yhteensattumaa Paroni von Münchausenin ja Pekan välillä on sekin, että Pekka väitti isänsä olleen saksalainen Peter von Weltheim. Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 164) Siitoin sukutaustaansa selvittäessään myös ykskantaan totesi, että “Minä olen oikeasti paroni von Weltheim”. Ettei vain Pekka olisi aivan tarkoituksella ottanut vaikutteita von Münchausenilta?

Mainitsin tämän jutun alussa, että jotkut tuntuvat pitäneen Siitointa ennenkaikkea uusnatsina ja että monet näin ajattelevista eivät usko Pekan olleen tosissaan hengentieteen juttujensa kanssa. Aiemmin kertomieni taustojen valossa en pidä viimeksi mainittua asiaa ollenkaan paikkaansa pitävänä. Uusnatsi Pekka varmasti oli, mutta hän oli myös omansalainen hengentieteet vakavasti ottanut uusnatsi. Pekka aloitti hengentieteiden harrastuksen paljon ennen natsismia, ja natsismiin hän arvelujeni mukaan saattoi kääntyä saatuaan käsiinsä natsiokkultismin klassikon, Trevor Ravenscroftin Pyhän Keihään. Jotain Pekan hengentieteiden vakavasti ottamisesta kertoo sekin, että niin Olavi Koskela (teoksessa Suomen Führer) kuin Siitointa tämän kuolinvuoteella hoitanut nainen, molemmat kertoivat Pekan vielä kuolinvuoteellaankiin huutaneen Luciferia avukseen ahdingossaan.

Pekan hengentieteen vakavasti ottamista epäilijöille voin käänteisesti kertoa omakohtaisen tarinan, joka jo aikoinaan pisti minut ihmettelemään sitä, miten vakavasti hän oikein oli uusnatsismin ja Hitlerin arvostuksensa kanssa. Soitin joskus 80-luvun lopussa Siitoimelle ja kysyin hänen myynnissä olleista kirjoistaan. Jotain kautta puheeksi tuli Hitlerin Taisteluni, josta kysyin small talkina, että onko hänellä sitä myynnissä ja paljonko se sitten maksaa. Tähän Pekka vastasi, että hänellä ei ole sitä kuin oma kappale, “mutta paljon sä olisit siitä valmis maksamaan?” Jotenkin tämä tuntui kummalta, koska Pekka oli kuka oli ja Hitler oli oletettavasti hänen suurimpia esikuviaan ja Taisteluni ehkä hänelle kovin kirja ikinä. Mutta olin väärässä. Myöhemmin jo edellä useaan otteeseen mainitusta Suomen Führer kirjasta löytyi tätäkin asiaa valottava pätkä: “Suhtautumisesi Hitleriin, koska luit Taisteluni? Kolahtiko kuten Lincoln Rockwellille Jenkeissä?” Pekka: “Luin 1970-luvun alussa. Ei se mitenkään kolahtanut kun mä olin ollut natsi jo ennen sitä. Hänen historiansa ei ole oikein mielenkiintoista. Toinen osa on mielenkiintoisempi. Ensimmäinen osa ei oikein ole”. Samasta haastattelussa toisaalla löytyy myös toinen asiaa sivuava kohta: “Ketä fasisti/natsijohtajaa kunnioitat eniten?” Pekka: “Vaikka olenkin natsi, niin Francoa. Hitler vähän munas nää hommat. Se hosu noissa sotahommissa. Jos hän olisi antanut ylipäällikkyyden vaikka Rommelille, niin se olisi hieman hillinnyt tätä rintamalaajennusta”.

Yhteenvetona voisi todeta, että hengentieteet, politiikka ja rivologia olivat aina osa Pekan palettia. 60-luvun lopusta 70-luvulle Pekka oli vielä vakavammin otettava niin politiikassa kuin hengentieteissä ja häntä pidettiin sen ajan sosiaalis-poliittisessa maastossa (kylmän sodan aikaisessa Suomessa joka kumarteli Neuvostoliittoon päin) jopa vakavana poliittisena uhkana. Kursiivin tuhopolton ja vankilatuomion jälkeen Pekan poliittinen ura alkoi luisua vakavammin otetusta vähemmän vakavasti otettuun, kun Pekka alkoi raskaalla kädellä juoda ja vetää oman persoonansa ympärillä pyörivää viinanhuuruisen münchausenmaista showta. Hän seisoi loppuun asti niin hengentieteellisten kuin poliittistenkin näkemystensä takana, vaikka hänen uskottavuutensa niiden suhteen oli mennyt olemattomaksi.

 

Lopuksi: Mitä jos…?

Kun miettii Siitoimen elämää, tulee hänen julkinatsiksi kääntymisensä siinä selväksi taitekohdaksi. Siitoin-filmi oy:tä pyörittäessään Pekka oli vielä mallikansalainen ja hyvin menestynytkin sellainen. Vaikka Pekka ei ollut kirjailijana koskaan lahjakas, oli hän siinäkin silti varsin tuottelias. Tuottelias ja toiminnan mies hän ennen kaikkea olikin. Pekan teatteritaustat ja valokuvausliikkeen menestyksekäs pyörittäminen puhuivat omalta osaltaan siitä, että tietyillä aloilla hän oli varsin monipuolisesti lahjakaskin. Jos Pekka ei olisi ryhtynyt natsiksi vaan pysynyt valokuvausliikkeen pitäjänä sekä hengentieteissä soveliaammaksi katsotuilla laduilla, hänen elämänsä olisi varmastikin muotoutunut varsin erilaiseksi kuin miksi se sitten muotoutui. Millaisena me tuntisimme Pekka Siitoimen tänään, jos hän ei olisi ryhtynyt natsiksi?

 

Read Full Post »

Read Full Post »

 

Valtakunnanjohtaja antoi siviilipalvelusmiehelle käyntikorttinsa.

 

Aseistakieltäytymisestä

V: Mielipiteesi siviilipalveluksesta vaihtoehtona asepalvelukselle? Onko se sinusta ollenkaan hyväksyttävää? Jos voisit niin poistaisitko sen laista kokonaan?

PS: Periaatteessahan minä en hyväksy siviilipalvelua, mutta on ehkä hyvin pieniä poikkeuksia, jotka voitaisiin määrätä esim. johonkin pelastuspalvelukoulutukseen. Yleensä johonkin tällaiseen valtion laitokseen, missä symbolisesti sanottuna käytetään univormuja. Mutta en taas hyväksy sitä, että joku siviilipalvelusmies pannaan jotain kukkapenkkiä kitkemään, se on naurettavaa. Se on liian helppoa.

HA: Kuten vanhainkodeissa palvelu?

PS: Kyllä minun mielestäni, jos minä saisin määrätä, niin pitäisi kaikki pitäisi olla tällaisia ns. univormuvirkoja, että ei mitään sairaalahommaa, eikä vapautusta missään tapauksessa. Et, mä kannattaisin sitä, et jos menee palo-opistoon harjoittelijaksi esimerkiksi tai jotain tämmöstä. Kyllä sen pitäis olla tän siviilipalveluksen vähintään 12 kk, vuosi siis.

HA: Sehän on nykyään 13 kk.

PS: Niin, mut kyl sen vähintään pitäis olla 12 kk. Koska siis, tällainen aseeton palvelus on paljon helpompaa henkisesti määrätylle luonteelle. Kun se, et jossain metsässä jonkun rynnäkkökiväärin kanssa ammut.

HA: Toisaalta se et jos aattelee et aseetonta palvelusta suorittaa armeijassa niin, se saattaa olla henkisesti siin mielessä kyllä vaikeempaa, et se ympäristön paine saattaa olla suurempi.

PS: Joo, se on ongelma siinä kyllä. Siinä joutuu toisten pilkattavaksi, se on henkisesti aika raskasta silloin olla siellä, kyl se totta on. Et, toisaalta siin ois sellainen vaihtoehto olemassa, et olis tuota jossain esim. armeijan huoltoverstaalla, mekaanikkona. Joku tällainen armeijan huoltovirka, ettei tarttis olla sitten aseellisten joukossa. Mut kyllä mä pyrkisin siihen, et pitäis mahdollisimman paljon rajoittaa siviilipalvelustoimintaa. Kyl se ymmärrettävää, et aina on joku pieni prosentti siinä, mä en tiedä kuinka monta prosenttia tänä vuonna…

V: Se on semmoinen, onks se joku sellainen hieman alle 5 prosenttia, tai jotain tätä luokkaa.

PS: Se on kyl mun mielestä aika paljon. Et jos mä oisin diktaattorina niin se pitäis supistaa 2 prosenttiin, mun mielestä.

V: Entäpä sitten vielä radikaalimmat, eli totaalikieltäytyjät?

PS: Totaalikieltäytyjille pitäisi tehdä oikein katalat temput.

V: Eli?

PS: Keskitysleirille. Puolitoista vuotta pakkotyötä.

V: Mitä Hitler järjesti aikansa ”aseistakieltäytyjille”?

PS: No, ensin pistettiin vankilaan, ja sen jälkeen siirrettiin keskitysleirille, ja jos ei vieläkään mieli muuttunut, niin sitten yleensä ammuttiin.

V: Siinä annettiin kuitenkin tällainen pieni mahdollisuus vielä?

PS: Joo, mä muistan lukeneeni yhdestä tapauksesta. Yks henkilö oli 6 kk vankilassa, ei suostunut. Sit hän oli vuoden keskitysleirillä. Eikä suostunut, sit ammuttiin. Muistaakseni Eric Honeckerilla oli ihan vastaava tausta. Gestapo pidätti hänet. Nyt kun hän oli vankilassa silloin, Saksassa nyt uudestaan, niin hän oli Gestapon aikana, hänet pantiin samaan selliin mis hän oli Hitlerin aikana ollut 40-luvulla. Ne pani piruuttaan hänet samaan selliin, eiks ollut hieno temppu? Honecker vielä kertoi kerran yhdessä lehtihaastattelussa ennen kuin hän menetti valtansa, et hän inhoo sitä vankilaa perin pohjin koska Gestapo kidutti häntä siellä. Sit saksalaiset huomas sen jutun ja ajatteli, et pannaan ukko samaan paikkaan, samaan selliin viel, se oli hieno kosto! Niin mäkin olisin tehnyt. Ihmisen täytyy olla hiukan sadisti, kaikkien upseerien täytyy olla määrätyllä tavalla sitä. Ellei ole hiukan sadisti niin ei pysty tappamaan, jos tarve vaatii.

HA: Ellei sit oo jotain tiettyjä periaatteita mitä ajaa takaa…

PS: Niin, voihan siinä tietenkin olla periaatteitten mahdollisuuskin, mut kyllä siinä hiukan sadismia vaaditaan, myöskin.

V: Millaiseksi maalaisit kuvan arkkityyppisestä sivarista? Millainen on yleensä sivari?

PS: Minä sanoisin, että se käsitys mikä minulla on sivareista, on jotenkin suurimmalta osaltaan ehkä uskonnollinen tai filosofisesti jotenkin heilahtanut. Näin yleisesti ottaen en minä sitä väittäisi, että sivarit tyhmiä on, mutta ne on filosofisesti tai uskonnollisesti ottaneet semmoisen määrätyn jyrkän kannan. Sanotaanhan Raamatussakin, että ”palvelkaa keisaria, ja antakaa keisarille mikä keisarin on”. Se tarkoittaa sitä, ettei Raamattukaan vastusta armeijaa. Ei Raamattu kiellä armeijassa oloa.

Mä olen itse merkonomi ja faktori ja entinen valo- ja elokuvaaja ja ollut neljä ja puol vuotta Turun kaupunginteatterissa sijaisnäyttelijänä. Sit mul on tää asuntoyhtiö Naantalissa ja sit mulla on kirjapaino ja kirjakustantamo… ja sit mul on kaikkia muita tämmösiä pikkuhommia… ja sitten mulla on tämä puoluejohtajan homma. Kaikennäköistä tämmöstä mä harrastan. Hyvän poliitikon pitää olla myös hyvä näyttelijä.

HA: Oletko sä saanut jotain koulutusta näyttelijänä?

PS: No, mä olin harjoittelijana Turun kaupunginteatterissa neljä ja puol vuotta… siit on 30 vuotta aikaa.

V: Neljässä ja puolessa vuodessa saa varmasti jo hyvän tuntuman.

PS: Kyllä, sehän on melkein kuin teatterikoulu, eihän sekään kestä kuin pari vuotta.

V: Mitä nuoret miehet mielestäsi menettävät valitessaan siviilipalveluksen asepalveluksen sijasta?

PS: He ovat menettäneet mielestäni aika paljon, koska kansallinen identiteetti ja yhtenäisyys korostuu armeijassa kaikkein hienoiten. Siellä huomaa sen taisteluhengen ja talvisodanhengen joka siellä vallitsee. Se on sellainen suuri voima, joka antaa rohkeutta ja ylpeyttä isänmaan hyväksi. Sitä ei mistään muualta saa, mistään sairaanhoidosta tai kukkasten kuokkimisesta.

HA: Kyseessä on siis lähinnä ”henki”?

PS: On, siellä tulee hieno henki. Se on niin kuin pyhä henki, kuten uskovaiset sanovat. Helluntailaiset sanoivat, että ”pyhä henki on laskeutunut meihin” ja sotilaat sanoivat kun pääsivät armeijasta, että ”isänmaan henki on laskeutunut meihin”.

V: Saksalaisillahan oli tällainen hegeliläinen valtionhenki-käsite.

PS: Joo, kyllä. Mä oon lukenut paljon filosofiaa ja hengentiedettä. Siel on paljon mielenkiintoisia filosofeja kun väittää, mut ei kaikki väitä samalla tavalla.

HA: Mitä mieltä olet Hegelin näkemyksestä?

PS: No, kyllä minä osittain kannatan Hegeliä… Kant on taas hiukan eriskummallinen. Kyl mä ne kaikki lukenut olen.

HA: Hitlerillähän oli hegeliläisiä näkemyksiä…

PS: Oli, jonkun verran.

HA: Siis tällaisesta valtionhengestä, ja että valtio menee yksityisen ihmisen edelle.

PS: Machiavellistä mä olen pitänyt.

V: Arvelinkin, että Ruhtinas on suosikkikirjojasi.

PS: (Nauraa) Joo, poikani kirjoitti lukiossa kirjan Machiavellin käsityksiä vallasta ja vallankäytöstä. Hän sai ensimmäisen palkinnon siitä (Naantalin lukion kirjoituskilpailu).

V: Taisin lainatakin sen joskus kirjastosta. Sehän on Naantalin kirjastossa.

PS: Onko?

V: Joo.

PS: Niin, Petri Siitoin.

V: Joo, mä joskus ylä-asteella lainasin ja luin sen.

PS: Juu, hän kirjoitti lukiossa sen.

V: Muistan, että siinä mainittiin just että ”tämä teos on voittanut ensimmäisen palkinnon lukiossa”.

PS: Juu, se on sama kirja sitten.

V: No, mitä jos sinulla olisi tällä hetkellä kutsuntaikäinen sivarin valinnut poika, miten reagoisit?

PS: Saisin hermoromahduksen.

V: Se olisi kuitenkin hänen henkilökohtainen ratkaisu.

PS: No, eihän ketään tietenkään pakottaa voi, se on selvää. Eihän pakottamalla saa mitään. Vaikka mun vanhin poika kuolikin armeijassa kun hän tuli lomalle, auto-kolarissa, niin kyllä siitä huolimatta olen militaristi.

HA: Niin, se ei liittynyt armeijaan se onnettomuus.

PS: Ei, se oli hänen oma vika kun nukahti. Mä sanoin et älä aja, jos olet väsynyt, tule linja-autolla. Ei hän uskonut. Sitä ei kannata uskoo koskaan. Niinkuin sekin dollarilla suihin kaveri, ei se uskonut ja menetti kaikki rahansa. Tällaista se on, ei ikinä uskota viisaampia.

[Tämä on haastattelun osa 3/4. Osan 4/4 voit lukea täältä. Artikkeli on alun perin julkaistu kokonaisuudessan Blood Ceremony -elokuvalehdessä 1/2009. Voit ostaa lehden täältä].

Read Full Post »