Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Total war’

P2P-blogista (aiemmin nimellä Dyslexia) löytyy pari kuvaa Pirjo Honkasalon Vaaran merkki-dokumentista (1978) – tai tarkemmin sanottuna, sen näytöksestä.

Vaaranmerkit

Vaaranmerkit2

Sarvilevyjen sarjakuvista löytyy hauska Pekkaan liittyvä yhden ruudun strippi. Mesikämmenellä oli taannoin ilo kuulla sarjakuvassa mainittuja lauluja. Ne kuulostivat varsin hienoilta ja toivottavasti tulevat vielä levytetyiksikin.

sarvilevytsarjis

Mestari Siitoimen haudalla käy tämän tästä pyhiinvaeltajia. Parin lähiaikoina haudalla käyneen kuva pisti sosisaalisessa mediassa Mesikämmentä silmään.

siitoimenhaudalla

Äskettäin päättyneissä Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoissa oli jälleen Pekka-palkintoja. Hesiodos Foinixin Rivologinen Tutkimusseura lahjoitti voittajalle Siitoin-filmit DVD-trilogian ja Horror Shop lahjoitti voittajalle Pekka-kamee-korun sekä “Saatana elää ja voi hyvin”-t-paidan.

Suomenkielinen Wikipedia-artikkeli Pekasta on laajennettu – ja näköjään tekstin uusijat ovat lukeneet Mesikämmenen Valtakunnanjohtajan elämä-sivuston tarkkaan. Krediittejä tästä ei Wikipediassa tietenkään anneta, vaikka asia on varsin selvä, aina ainoastaan Mesikämmenen blogissa julkaistua artikkelin Pekka-kuvaa myöten.

Pekka noteerattiin äskettäin myös Ylen Turun uutisten yhteydessä. Uusnatsismin nousu Turussa huolestuttaa tutkijaa -jutussa kerrotaan: “Hakaristien ilmestyminen katukuvaan ei ole Turussa uusi ilmiö. Jo 80-luvulla Pekka Siitoin villitsi, 90-luvun aallossa ulkomailta tulleisiin kohdistui kymmeniä väkivallantekoja.” Yle Turku olisi voinut tehdä taustatyönsä vähän paremmin. Pekka Siitoin marssi Turun katukuvassa hakaristilippuineen 70-luvulla. 80-luvulla Pekka vapautui ensiksi vankilasta Kursiivin iskusta saamastaan “yllytystuomiosta” ja sen jälkeen hänen toimintansa keskittyi Naantaliin.

Kymenlaakson Esoteeris-mytologisen seuran Antti Joutsi antoi hienon video-statementin Mesikämmenelle Pekka Siitoimesta.

YouTube-nimimerkki Taikinasuikka on tehnyt videon, jossa Pekan puheita on pastattu Boyd Ricen Total war-taustan päälle. Tätä on odotettu.

Pekkaa palvotaan.

Read Full Post »

Johdanto

Siinä, että Leo Meller saapuu kaupunkiin, on aina jotain elämää suurempaa. Luvassa on aina rautaisan karismaattinen ja maskuliininen show, joka pistää mummoilla sydänmentahdistajat hakkaamaan villisti ja ruskeat tukisukkahousut savuamaan. Miehille Meller antaa arkkityyppisen mallin siitä, millainen on väkevä evankelista joka taistelee Jumalan puolesta läpeensä rappeutuneessa ja syntisessä maailmassa näin lopunaikoina. Leo Meller ja Suomen Siion on niitä artisteja, joista mm. Helsingin Sanomat ja Kirkko & Kaupunki ovat meitä vuosien varsilla varoittaneet. Turhaan ei Melleriä edelleen lasketa maamme rajun kristillisen undergroundin ykkösartistiksi. Maanantai-illan kuvia kumartelematon show Turun VPK:n talolla osoitti sen jälleen.

Jeesuksen Nimessä kerjään Sinua tulemaan tilaisuuteen JO KELLO 17. Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman.

Jos edellisvuotena viimeksi kokemani Mellerin keikka Turussa oli silkkaa rautaa, niin tämänkertaisesta keikasta saattoi jo etukäteen odottaa jotain vielä huimempaa. Patmoksen sivuilla kun oli ennen keikkaa seuraava kryptinen tiedotus, jonka perusteella osasi odottaa erityisen vaikuttavaa settiä:

TURKU – Ajankohtainen ja karismaattinen patmosilta, vieraana tri SAMUEL MAHER.

Pyhä Henki antoi minulle maanantai-iltaan sanoman, jonka kaltaista en koskaan ole tuonut julki. Jos suinkin mahdollista, Jeesuksen Nimessä kerjään Sinua tulemaan tilaisuuteen JO KELLO 17. Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman. Yliampumatta uskallan sanoa: sanoma vaikuttaa tulevaisuuteesi syyskuusta alkaen” LEO MELLER.

Varsinaisessa illan ohjelmassa alkaen klo 19 kanssamme on Kairon Patmossairaalan ylilääkäri SAMUEL MAHER ja hänen tiiminsä. Näitten ystävien palvelutyössä jopa kuolleita herää! Ihmeellisiä parantumisia tapahtuu. Tri Maher on taitava lääkäri ja vaikuttava, innoittava Raamatun opettaja. Tule ja koe oma ihmeesi.

Mukana PIRKKO SÄILÄ ja PASI TURUNEN.

Pelkästään yllä oleva teksti osoittaa eräästä kulmasta sen, miksi Meller on niin valovoimainen artisti. Hänen tulkintakykynsä on ilmiömäistä. Miettikääpä nyt, niin yllä mainitussa kuin monessa muussakin asiassa, Meller vetää kosmisesta hatustaan toinen toistaan villimpiä profetioita, varoituksia, kytköksiä asioiden välillä yms. ja aloittaa niiden pohjilta tilaisuuksia, kampanjoita (viimeisimpinä mm. Aktio Joosef, Totuusaktio Israel ja Rukousrintama Suomen ja Israelin puolesta), yms., ja myy koko paketin faneilleen, jotka ovat kerta toisensa jälkeen haltioissaan tarjotusta inspiroivan tuoreesta näkökulmasta ja visiosta, mikä se sitten milloinkin on. Tähän liittyy myös Mellerin uusiutumiskyky, vaikka hän samoja teemoja periaatteessa vuosikymmenestä toiseen kierrättääkin. Erään kristillisen kirpputorin kassatäti totesi kerran eräälle ystävälleni tämän ostaessa pariakymmentä Meller-kasettia tukkuhintaan, että tämä on kyllä aika hurjaa materiaalia… ja tähän voi jäädä koukkuun. Mielestäni tuo kuvaa Mellerin karismaa ja taitoja viihdyttäjänä varsin hyvin.

Tämä on kyllä aika hurjaa materiaalia… ja tähän voi jäädä koukkuun.

Mellerin genre on monella tapaa vaativa, mm. sen vuoksi, että hänen esittämät tulkinnat eivät kerta kaikkiaan toimisi genretietoisille faneille ilman artistin timantinkovaa itsevarmuutta. Ja sitähän Mellerillä on. Jos hänellä ei sitä olisi, ei hän pystyisi myymään yleisölleen rajuja omia tulkintojaan edellä mainitun kaltaisesti toteamalla: “Olet velkaa itsellesi ja rakkaillesi kuulla Herran antaman sanoman”. Tähän ei kuka tahansa pysty. Mutta Meller pystyy, koska hänellä on erikoiskyky kertoa, mitä Jumalalla on meille asiaa. Profeetalliseen lopun ajan Siion-genreen kuuluu sekin haasteellisuus, että on osattava vyöryttää uusia visioita niin, että aiemmat toteutumattomat ennustukset yms. eivät jää kuulijoita vaivaamaan. Meller on onnistunut tässä jo monet kerrat, ja epäilemättä hän onnistuu siinä taas uudelleen, mm. nyt kuumimpana hittinä olevan Israelin tilanten kanssa.

Patmoksen sivuilla ei tämän kertaisen Turun keikan varsinaista teemaa suoraan kerrottu, mutta se paljastui paikallislehdestä: Paljastaako Israelin Jumala miekan pakanakansoja vastaan YK:ssa 20.9.2011 – mikä on Suomen kohtalo ennustusten valossa? Asiasta uutisoitiin keikan edellä myös Leo Meller Fan Clubin sivuilla.

Showtime!

Itse keikka polkaistiin Turun VPK:lla käyntiin täsmällisesti ajallaan. Koska Meller on suuri nimi, niin hän tietysti tarvitsee itselleen lämppärin, vaikka toimisikin itse pääartistin lämppärinä. Mellerin lämmittelystä vastasi Patmoksen levymerkille työskentelevä Pirkko Säilä.

Säilän setti oli lyhyt mutta iskevä. Introna kuultiin jo aiemmilta kerroilta tutuksi tullut Turkuun on niin ihana tulla, kun tänne tulee, on sellainen olo kuin tulisi kotiin. Jostain syystä tästä muistui mieleeni kauppatorin vieressä, yökerho Börsin sisäänkäynnin tienoilla oleva arvoituksellinen seinäreliefi, jossa Daavidin tähdellä koristeltu laiva kyntää merta purjeet pullollaan. Onko Turku Suomen Siionin salaisia voimapisteitä? Tätä ei Säilä kertonut.

Intron jälkeen lämppärin setti koostui Patmoksen uusimpien tuotteiden mainostamisesta. Eräästä Patmoksen myymästä kirjauutuudesta luettiin näytteeksi ohjeita kristityille. Ohjeisiin kuului mm. se, että kanssauskovaisten väärintekemisistä, synneistä, ei saanut puhua ei-uskovaisille. Nämä sanat jäivät päähäni soimaan Säilän setistä parhaiten. Kävin myöhemmin katsomassa Patmoksen merchandisen keikkapaikan takaosassa. Kirjoja ja CD-levyjä oli reilusti, mutta bändipaitoja ei ensimmäistäkään. Kauppa kävi hyvin.

Meller astui lavalle huolettomassa asussa, lyhythihaisessa paidassa, jonka hän oli jättänyt tumman harmaiden housujen päälle. Asuvalinta oli hämäävä, sillä itse setti oli kaikkea muuta kuin huoleton ja kepeä. Mellerin maanantai-illan setti oli rankin, mitä olen hänen nähnyt koskaan esittävän. Esityksen sisältö oli hyvin raskasta ja mustaa, mikä tietysti heijastelee aikoja, joita nyt elämme. Raskautensa ja mustuutensa puolesta tämä Mellerin setti oli tyylisuunnaltaan ehkä raskainta lopunaikojen verbaalista unblack metallia, mitä maassamme on koskaan esitetty. Stryper-faneilta menee tällaista materiaalia kuunnellessa kurat housuun.

Pakanakansat vs. Israel

Heti setin alkuun tehtiin selväksi, mistä on kyse. Israel on pakanakansojen uhkaamana, ja tämä heittää ei ainoastaan Israelin, vaan koko maailman ylle suuren synkän pilven. Maailmantilanne sai artistin erittäin herkkään ja intensiiviseen iskuun jo keikan alkumetreillä. Kuten tiedämme, kuuluu Mellerin vakiosettiin aina tavalla tai toisella Israel ja lähes aina myös lopunajat. Tällä kertaa nämä kummatkin olivat setissä korostetun vahvasti läsnä.

Me elämme lopunajan viimeisiä päiviä.

Keikan ensimmäiset osat avasivat tulevaa YK:n yleiskokousta väkevän raamatullisesti. Meller esitti, että YK:n seuraava yleiskokous, 66. sellainen, ei ole sattumalta 66… luvussa on yhtä 6:sta vaille ihmisen luku 666, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että me elämme lopun ajan viimeisiä päiviä. Näissä lopun ajan tapahtumissa Israel näyttelee tietysti hyvää roolia, ja Palestiina taas pahaa roolia. Palestiinan itsenäisen valtion tunnustaminen (myös niiden maiden osalta, jotka eivät näin ole vielä tehneet, Suomi ja USA mukaanlukien) on Mellerin mukaan helvetillinen siirto maailman shakkilaudalla, ja sellaista ei saisi tapahtua. Kappaleessaan YK 666 Meller esitti palestiinalaisten esittämää pilkkaa juutalaisista varsin dramaattisin sanoin: Ja yksikään juutalainen ei koskaan enää tule tuon meidän pyhän vuoren juurelle… jälkeen YK:n 66. yleiskokouksen synti ja saasta nimeltä juutalaiset ja Israel pyyhitään pyhältä maalta!

Tässä vaiheessa keikkaa huomasin, että jopa Mellerin Raamatuin ja muistikirjoin varustautuneet die hard -fanit ottivat rohkaisevaa ryyppyä ja nitroa kului. Ja keikka oli vasta alkanut!

Toinen mieleen jäänyt numero keikan alkupuoliskolta oli biisi nimeltä Valkoisen talon www-sivut. Yhteiskunnallisesti kantaaottavissa sanoissa Meller kritisoi sitä, että Valkoisen talon www-sivuilla on jo pitkään oltu mainitsematta, että Jerusalem on Israelin pääkaupunki!… Jerusalem on ryöstetty palestiinalaisille! Tällä Meller antoi tietysti ymmärtää, että USA jo valmistelee osaltaan Palestiinan valtion tunnustamista.

Kappale esitteli myös teeman, joka kantoi hienosyisesti läpi koko loppusetin, nousten esiin aika ajoin: Israelin pyhä Jumala aloittaa siivoamisen omasta talostaan! Meller lauloi: Sillä katso, siitä kaupungista alkaen, joka on otettu minun nimiini, minä aloitan onnettomuuden tuottamisen! Sen sijaan, että Meller olisi selvästi avannut, mitä tämä tarkoittaa, hän suhteessa tarinankulun loogisuuteen esitti yllättäen aivan huiman armolahjoja koskevan soolon, jossa oli jazzahtavaa vivahdetta sikäli, että siinä vedeltiin aivan omissa sfääreissä, silti maastoutuen hienosti kappaleen pohjalla kulkevaan rytmiin. Veikkaan, että vähemmän teologiaan perehtynyt yleisö ei ymmärtänyt soolon hienouksista yhtään mitään, mutta hyvin tämäkin osio näytti silti yleisöön uppoavan.

Meller oli jo keikan tässä vaiheessa osoittanut monipuolista skaalaa niin vokaaleissa (aina syvästä surusta ja tuskasta tuliseen ja vimmaiseen paatokseen asti) kuin lavaliikehdinnässäkin – tämä oli tietysti tuttua ja taidokasta Melleriä. Kokonaisuudessaan keikan alkuosio oli sävyiltään erittäin monipuolinen, mieleen tuli niin kristitty doom metal kuin kristitty emogoottirock, pääpainon ollessa selvästi jo mainitussa verbaalisessa unblack metallissa.

Taivaassa on jo usean kuukauden ajan soitettu shofar-torvia, ja vain ympärileikatut Jumalan valitut voivat sen äänen kuulla.

30 rabbia oli selvä täytebiisi, mutta ei millään muotoa yhdentekevä. Kappale kertoi 30 rabbista, jotka ovat viime vuosina kohdanneet messiaan, Jeshuan. Tätä seurasi kappale Taivaalliset pasuunat, jonka sanat kertoivat siitä, että Taivaassa on jo usean kuukauden ajan soitettu shofar-torvia, ja vain ympärileikatut Jumalan valitut voivat sen äänen kuulla. Meller korosti kappaleen sanoja niin, että ne toistettiin pariin kertaan, samalla havainnollistavasti ilmatorvea soittaen. Tässä vaiheessa niin minua kuin varmasti monia muitakin kävi hieman harmittamaan oma ympärileikkaamattomuus, sillä olisihan se nyt nastaa kuulla, mitä hermeettistä lähetystä Taivaasta on jo parin kuukauden ajan maahan oikein lähetetty. No, esinahoista huolimatta Meller sai meidät tuntemaan, että olemme Jumalan valittuja ja Suomen Siionia!

Pakanakansojen myrsky ja maan ääret

Pakanakansojen myrsky sijoittui keikan keskivaiheille ja esitteli Melleriä parhaimmillaan. Tässä biisissä Meller otti vanhoja keikkojensa kestoelementtejä ja mestarillisesti tulkitsi niitä ajankohtaisin sävyin. Meller lauloi: Kun pakanakansojen myrsky alkaa, se alkaa maan perimmäisistä ääristä… Hän jatkoi julistamalla, että kun kaikkialla puhutaan Suomesta, niin puhutaan maan ääristä (Fin-land), maan lopusta. Me olemme maan loppu, me Suomalaiset!, Meller jylisi tavalla mikä hieman muistutti minua Lemmyn verbaalisesta ulosannista Motörheadin kappaleessa Sex and death. Meller jatkoi raamatullisesti (Jeremia 25:31): Pauhinta käy maan ääriin asti, sillä Herralla on riita kansoja vastaan, hän käy oikeutta kaiken lihan kanssa, jumalattoman hän antaa miekalle alttiiksi… Jumalattomat, keitä ne sitten ovat? Meller antoi kysymykseen saman tien selkeän vastauksen, upean dramaattisesti ääntään käyttäen: Jumalaton ihminen on ihminen, jolle Jumalan on sanonut, tästä hetkestä eteenpäin… Minä. En. Enää. Välitä… Sinusta.

Me olemme maan loppu, me Suomalaiset!

Edellämainittu kohta osaltaan alleviivasi sitä, että uusissa sanoituksissaan Meller on ottanut Jumalan tulkinnassaan varsin vanhatestamellisen painotuksen – armollinen ja rakastava, anteeksiantava Jumala on taka-alalla ja oikukas, tuittuileva, tantrumeita vetävä kosminen sadisti on päästetty valloilleen. Mutta tämä on ymmärrettävää, kun asia laitetaan nyt akuuttiin Israelin kontekstiin.

Maan äärien käsittelyssä nostettiin rohkeasti esiin myös suorasanaisesti demonisia nimiä. Meller riimitteli, että maan ääret eivät ole vain yksi ainut pohjoinen alue, esim. Suomi, Ruotsi, tai Norja, vaan että käsitteellä viitataan pohjoiseen yleisesti, ja erityisesti em. maan lopun maihin, Jerusalemista katsoen. Itärajan alue ei kuulu viimeisissä tapahtumissa Mellerin kuvaamiin maan ääriin. Itärajan alueillamme on Mellerin mukaan oma kohtalonsa, johon viimeisissä tapahtumissa vaikuttavat Goog, Maagog, Beesek ja Buubal. Tämä oli eräs keikan väkevimpiä unblack metal -hetkiä ja se kirvoittikin yleisöstä erityisen paljon amen, halleluja! -huutoja.

Norja, Suomi, ja lopun ajan tummat pilvet

Meller omisti keikasta huomattavan siivun Norjan tilanteen käsittelyyn. Hän muistutti, että Norja on ollut maan äärien maista jo vuosikymmenien ajan Israelia eniten tukeva ja että Jumala on tämän vuoksi siunannut Norjaa suurella vauraudella, erityisesti öljyn kautta. Artisti muistutti myös, että hänen henkinen oppi-isänsä oli suuri Norjan ystävä, ja että hän itsekin suuresti rakastaa Norjaa. Onhan hän mm. asunut Norjassa, saarnannut Norjassa ja kääntänyt tekstejä norjasta suomeksi. Tässä vaiheessa illan ohjelmaa Meller käytti erittäin näyttävästi eräitä keikkojensa vakioelementtejä, nimittäin lähteittensä fyysisten kappaleitten esittelyä ja dramaattista heiluttelua.

Bravo! bravo! bravo!, nyt alkaa kiva leikki, nyt näytetään mitä juutalaiset siat ovat!

Utøyan saari oli epäilemättä illan kontroversaalein biisi. Siinä Meller kertoi siitä, mitä hänen näkemyksensä mukaan saarella tapahtui, kun Anders Behring Breivik alkoi siellä julman verityönsä: Nämä nuoret eivät suinkaan huuda kauhusta, vaan he ovat huvittuneita, mitä he luulevat olevan tapahtumassa? He muistavat mitä heille on opetettu Israelin terrorista palestiinalaisia vastaan… ja he kuvittelevat, nyt alkaa, kun ministeri on lähtenyt kaksi päivää sitten, nyt alkaa havainnollistettu draama, jonka tarkoituksena on käytännössä opettaa meille, mitä palestiinalaiset raukat joutuvat kärsimään, kun juutalaiset tulevat yllättäen aseineen ja tappavat palestiinalaisia. Ja ensimmäiset, jotka surmataan, niin heidän viimeiset sanansa eivät suinkaan ole kauhunhuudot, vaan heidän viimeiset sanansa silminnäkijän mukaan ovat “bravo! bravo! bravo!, nyt alkaa kiva leikki, nyt näytetään mitä juutalaiset siat ovat!”

Jollain lailla em. biisi, sen esitystapa ja siihen liittyvät tulkinnat tuntuivat minusta hivenen oudoilta ja sopimattomiltakin. Meller muistutti, että ennen verilöylyä saarella oli esiintynyt puhuja, joka kirjaimellisesti pui nyrkkiä kaikkivaltiaalle Jumalalle, ja joka hyvän paimenen sijaan oli susi, joka vei laumansa syvemmälle Jumalan kovien tekojen kosketukseen. Minulle jäi hieman auki, liittyikö verilöyly Mellerin mielestä jotenkin jo keikan alkupuolella esitettyyn ajatukseen, että “Jumala aloittaa siivoamisen omasta talostaan” ja että oliko tapahtuma jollain lailla Jumalan vihan ilmaisu rakkaalle maan äären kansalleen, tai jotain sellaista. No, monet vaikutusvaltaiset ja hienot taiteilijat ovat kautta aikain esittäneet asioita kärjekkäästi, provosoiden ja jopa tahallaan ikävään valokeilaan astuen. Näin he ovat onnistuneet osoittamaan jotain vallitsevista kulttuurisista normeista, rajoista, siitä, miten me määrittelemme itseämme ja kulttuuriamme. Utøyan saari muistuttikin minua em. seikkojen vuoksi mm. Boyd Ricesta, jolta Meller on epäilemättä saanut eri tavoin vaikutteita.

Suomi kuvataan lehmänä ja taivaasta kuuluu sana: Se tapetaan!

Yhteiskunnallisesti vaikuttamaan pyrkivä kappale oli myöskin Suomi on lehmä, jossa Meller oli käyttänyt sanoina jonkun anonyyminä pysyttelevän henkilön unta. Kappaleessa Suomi kuvataan miehenä, joka kulkee eteenpäin. Hänen vieressään kerrotaan olevan tekstin, jossa sanotaan Jumalan yrittäneen estää Suomea menemästä EU:ssa eteenpäin, aina vuoteen 1999 asti. Tämän jälkeen kerrotaan, että tuon vuoden jälkeen Jumala ei ole Suomesta enää välittänyt. Kappale päättyy armottomaan visioon, jossa Suomi kuvataan lehmänä ja taivaasta kuuluu sana: Se tapetaan! Olin haistavinani kappaleessa lievää plagiointia CMX:n vanhasta hitistä Jumalan ruoska, mutta voi olla, että kappaleiden yhteneväisyydet ovat silkkaa sattumaa.

Onnistuneen keikan lopuksi Meller teki vielä perinteiset rock-kliseet, eli nostatteli hurmioituneen yleisön käsiä, ja VPK:n salissa tehtiinkin liki aaltoja Jumalalle. Meller lopetti keikan dramaattisesti todeten: Jos sinä et ole Jumalan ihminen tänä iltana tässä huoneessa, miten sinä uskallat elää? Jos sinulla ei ole Jeesusta vapahtajana, miten sinä uskallat kuolla? Jos sinulla ei ole pyhän hengen täyteyden kastetta, miten sinä kuvittelet selviäväsi arjesta, jota eletään tänä syksynä? Sinä tarvitset Jeesusta… ja sinä voit nostaa kätesi… tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana… sinä voit nostaa kätesi, nyt, juuri nyt, juuri nyt ja sanoa, Jeesus, otan sinut vastaan! Joku huusi tähän hurmiossa: Lisää pyhää henkeä! ja Meller komppasi asiaa.

Sinä tarvitset Jeesusta… ja sinä voit nostaa kätesi… tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana.

Jos tämän keikkaraportin aluksi tein huomion Mellerin itsevarmuudesta ja käsityksestä itsensä ainutlaatuisuudesta artistina, voisi saman huomion tehdä tässäkin kohtaa. Huomatkaa keikan lopetuspuheesta kohta “…tämä kutsu ei toistu tämän puhujan toimesta tänä iltana” – Meller tietää, että hänen kutsustaan Jeesukseen sydämeen ottaminen on ainutlaatuisen hienoa ja arvokasta. Hän on tähti. Hän tuntee arvonsa.

Keikan jälkeen Pirkko Säilä vielä johti pienen rukouksen, josta mieleeni jäi elävästi, että Jumalan käy niin paljon Israelia sääliksi, että hän säälii siellä pientä sorakasaakin.

Patmoksen ilmaismateriaali keikkapaikalla

Rukouksen jälkeen yleisölle jaettiin avokätisesti Patmoksen materiaalia, missä kerrotaan tarkemmin Mellerin keikan kappaleiden sanoista ja taustoista, sekä siitä, mitä materiaalia Patmoksella on myynnissä ja mille tilille voi maksaa Israelin hyväksi vapaavalintaisen summan (mutta 50€:tä suositellaan). Nämä materiaalit ovat hurjaa luettavaa, kuten valtavirtaa vastaan porskuttavalta underground-artistilta sopii odottaakin.

Koskaan ei Israelin edessä ole ollut niin massiivia kielteisyyden muuria kuin YK:n seuraavassa yleiskokouksessa.

Aktio Joosef -info kertoo, että koskaan ei Israelin edessä ole ollut niin massiivia kielteisyyden muuria kuin YK:n seuraavassa yleiskokouksessa. Tämän lisäksi kerrotaan, että maailma on palautumassa Kolmannen valtakunnan henkiseen ja hengelliseen ilmastoon (tähän väliin on hyvä muistuttaa, että on olemassa myös mielipiteitä, joiden mukaan Israel on itse harjoittanut varsin “natsistista” politiikkaa suhteessa palestiinalaisiin aina vuodesta 1947 asti).

Infossa Patmos kertoo myös olevansa lahjoitusrahoituksella mukana lobbaustoiminnassa (!) Israelin hyväksi. Kyseessä sanotaan olevan hengellisen sodankäynnin Israelin, Raamatun ja jopa Jumalan kunnian puolesta. Nyt ennen YK:n yleiskokousta USA:n presidentti Obaman kerrotaan sanelleen Israelille vaatimuksen suostua valtiolliseen holokaustiin. Halosta ojennetaan valitsemaan sanansa YK:n yleiskokouksessa oikein. Mikäli “pakanakansojen vaatimuksiin” suostutaan olisimme kertaiskulla syvällä viimeisten päivien profetioiden täyttymisessä. Tämä on raamatullista hardcorea, jos mikä!

Pienempi Aktio Joosef -lappu kertoo Mellerin visiosta Aktio Joosefin suhteen. Kyseessä on pyrkimys palata “Joosefin talousohjelmaan”. Meller kirjoittaa: Kuukausien ajan olen seurannut Herran Hengen vaikutusta. Minusta on tullut Joosefin ja erityisesti hänen talousfilosofiansa oppilas. Olen ihmetellen oppinut ja oppinut – ja samalla miettinyt, mitä aikaa varten henkeeni sijoittuu aivan mullistava kokonaisfilosofia kylvämisestä ja niittämisestä, sijoittamisesta ja siitä elämisestä. Myöhemmin Meller toteaa, että TOTUUSAKTIO ja AKTIO JOOSEF aivan ilmeisesti liittyvät toisiinsa jumalallisessa kutsumuksessa ja ohjauksessa. Lisäksi: Olen myös saanut henkeeni nostattaa esiin RUKOUSRINTAMAN SUOMEN JA ISRAELIN PUOLESTA. Ilmeisesti nämä kaksi ilmiötä jollakin tavalla sitoutuvat toisiinsa. Syyskuussa tiedät enemmän. Mitä luovuutta! Tällaiseen ei pysty kuin aidosti monilahjakas ja rohkea taiteilija!

Leo Meller ottaa esille raamatullisia hahmoja, joiden sisälle hän asettaa sinut. Olet esimerkiksi ‘käsille koottu imetyksestä elävä karitsa’ – Jumalallasi on jopa rinnat sinua varten!

Paperin toisella puolella mainostetaan Kalevi Lehtisen kirjaa ja kehoitetaan ostamaan myös hänen CD-levyjä: Kuuntele Kalevin erilaisimpia äänitteitä. Paperin yläpuolella mainostetaan CD-levyjä Koko ihmisen terveeksi tuleminen ja Ajat ovat vaikeat – näin Jumala hoitaa omiansa armosta perille. Viimeksimainitusta kerrotaan mm. näin: Leo Meller ottaa esille raamatullisia hahmoja, joiden sisälle hän asettaa sinut. Olet esimerkiksi ‘käsille koottu imetyksestä elävä karitsa’ – Jumalallasi on jopa rinnat sinua varten! Et ole orpokodissa – nämä ja muut esikuvat opettavat sinua. Äänitteet ovat osa Sana, henki, rukous ’10 -tapahtumaa, josta todetaan: …hämmentävien henkivaltojen, taistojen, uhrien että suuren siunauksen tapahtuma. Psykedeliaa ja esoteerista erotiikkaa!

Miten sinun rahalahjasi monistuu -paperi vetoaa lukijaan sillä, että jos olisimme voineen olla paikanpäällä Jeesuksen aikaan, olisimme olleet valmiita todella paljon palvomaan häntä ja tekemään hänen vuokseen. Tähän vedoten pyydetään nyt samanlaista panosta Israelin lobbausrahoiksi. Lapussa todetaan: 3000 x 50€: Saisimme vastata ‘kyllä’ Israeliin. Tilisiirtokuitissa on tunteisiin vetoava kuva halaavista ihmispoloista ja teksti Rakkauden kautta vaikuttava uskoni. Tämä tekoni Israelin elämäksi koetuksen hetkissä 2011. Palestiinan valtion perustamisen puolesta seuraavassa YK:n yleiskokouksessa äänestäviä kutsutaan jälleen pakanoiksi ja Tarja Halosen linjanvetoja arvuutellaan.

Jos Tarja Halonen antaa äänensä Israelin tuhoksi, nyt hänen puheensa huomioidaan. Taivaassa.

Jykevin ilmaismateriaaleista on Totuusaktio Israel -tabloid. Sen kannessa on kuva Tarja Halosesta puhumassa YK:ssa, kuvan alla teksti: Tasavallan presidentti Tarja Halonen puhunee YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 2011. Aikaisemmat puheet ovat olleet tasaisia. Jos Tarja Halonen antaa äänensä Israelin tuhoksi, nyt hänen puheensa huomioidaan. Taivaassa. Miettikää sitä.

Mellerin keikan jälkeen päätin katsoa vielä, millainen egyptiläinen pääartisti oikein oli miehiään. Jo ensimmäisen kappaleen aikana tuli kuitenkin selväksi, että vaikka mainosteksti lupasi kovaa kamaa (“hän on herättynyt kuolleen eloon”), niin Samuel Maher bändeineen oli kuitenkin aika keskinkertaista kristillistä perussettiä.

Illan kovin artisti oli ilman epäilyn häivää Leo Meller.

– – –

Read Full Post »

Boyd Rice: An Embodiment of the Wolf’s Hook

As many of you know, I wrote an article “Church of Satan is dead” some time ago. That article got me in touch with a documentary movie maker Larry Wessel, who’s interview “Larry Wessel speaks!” I then made. Wessel’s latest movie, Iconoclast, was six years in making. The result is a four hour long ride that goes through Boyd Rice’s life in three parts. This includes a good deal of history of pop culture and art too. After watching the movie I knew I wanted to write a review of it. However, after reading Carl Abrahamsson’s excellent review I thought I would have nothing to add to what he had said, because he put it all so well. You can find Abrahamsson’s review from here. Well, I thougth I could still write something about the documentary. If nothing else, I could write down my notes of the contents of the film and some of my rambling notes in between. What follows might be boring reading as it pretty much just lists the contents of the film. For those who are interested in Boyd’s art, life, and persona and have not seen the film yet, my notes and ramblings might still be interesting. So, with this note, or warning, let me begin.

Part One: Lemon Grove

Part one of the movie starts with Boyd reading his poem Secrets:

That is most powerful which remains unknown

Except unto you, and to you alone

There are secrets that slumber behind these eyes

And I stand by my secrets, my truths and my lies

There are secrets that soar where the eagle flies

Above man’s truths and beyond his lies

There are secrets that slither like snakes in the night

Coiled in shadows, far distant from light

There are secrets that confront you in the midday sun

Yet remain unknown to everyone

A secret burns bright when its law is obeyed

But is doomed to fade when that law is betrayed

For that is most powerful which remains unknown

Except unto you, and to you alone.

It seems to me that in some poetical way the ethos of this poem carries through the whole documentary. I don’t know Boyd but it seems to me that the poem carries the spirit that is present in all that Boyd has done and what he is like. He is difficult to label, he is multidimensional. He is often labeled this and that, often as something sinister and suspicious. But the truth probably lies somewhere between the lines, one could say between the opposites. I was reminded already at this point of the film of the wolf’s hook rune and how it really well seems to symbolize the essence of Boyd and his work.

After that Bob Larson does exorcism, Boyd goes to a tobacco store and buys a whole box of Samuel Gawith snuff. Wait! Is that that nasal tobacco? Yes it is, you can see Boyd taking it later in the film, in part three of the documentary, at the Absinthe studios. I have never tried nasal snuff, but I enjoy a lot the kind of snuss (especially portioned General) that you can buy in Sweden (I am having one portion under my lip right now while writing this).

A family history follows. A whole bunch of old pics. A story of a neighbohour average man’s everyday routine and how Boyd decided he will never be like that. We hear of a tv prank and a good deal of a tiki-culture. Already at this point my idea of Boyd starts to get new dimensions. I did not know that much of his interest in tiki and of things related. My idea of Boyd had previously been formed pretty much through some of his NON-recordings and his association with the Church of Satan. I think I am not the only one  like that. Much more interesting new dimensions to Boyd and his works is about to follow. This is getting really interesting.

We hear what happened in 1969. We hear of a Dark Shadows character who said: “Two natures have always existed in man, one good the other evil, perhaps with this we can bridge the gap in man’s divided nature”. Boyd comments on this: “And like a portal opened in my soul”. I am again reminded of the wolf’s hook rune and its essence. It is becoming apparent that the symbol has found a resonance within Boyd very early and that he has ever since worked to unfold the symbol’s mystery.

“Two natures have always existed in man, one good the other evil, perhaps with this we can bridge the gap in man’s divided nature”.

We hear of Strange paradise. We hear of Anton LaVey, Charles Manson, and Tiny Tim – how they were totally different and still much alike. We hear a story about Martin Denny. We hear a story about a man who lost his keys in Italy and found them from Florida. We hear about decadent Hollywood and its coolness. Rodney Bingenheimer. Glamrock. Principal in a nazi uniform poster prank. We hear a story about Boyd making a life size cross in high school and his work at Taco Bell – and of eating a moth there every now and then. Bean-qhr-qwr-qhr. We hear about how to make photos of things that does not exist, St. Jean Cocteau and Captain Beefheart’s nightly calls. Then Boyd tells about dada, surrealism, alchemy. I like it all, I can totally relate to what I hear. An image of Boyd as an artist starts to surface, an image that is new to me. The guy starts to get more and more interesting, minute by minute.

Boyd tells us how “women like it weird”. He tells us of his open-ended paintings, and again the wolf’s hook rune comes to my mind. The principle is there again. Skinned sheep’s head gift to the first lady is pure gold. A priceless prank, instant art performance. Next we hear how Boyd was living dada real. Steve Hitchcock illuminates us about how magic and alchemy is part of what Boyd does: “Boyd was someone who introduced me to the idea of alchemy of thought, where by you take negative or valueless proposition and turn it to your own advantage, by sort of inverted perception of it, which can be done, it takes a disciplined mind, a disciplined mentality if you want to make use of that, but it certainly is a valid principle”. Do you see the wolf’s hook and its principle at work again here? I do.

We hear of Boyd meeting Genesis P-Orridge. We hear of 1977 and the famous The Black Album, Boyd’s deal with Mute records, the birth of NON, and why punk was just glam rock with harder edge. Next we hear of something in which Boyd was again ahead of the time: Pagan muzak record that can be played with different speeds. This happened years, years ago. The first time I heard of such a record was when Butthole Surfers’ Hairway to Steven came out in 1988. Before of that I had for my own amusement listened to lots of records with different speeds – pretty much with the perspective of “open-ended paintings” of which Boyd spoke about earlier in the documentary. You can find the same thing interesting with different angles, perspectives. Things are most of the time not black and white, but composed of many colors and shades.

Who invented tape-loops? It was Boyd. He tells us how nothing in the world is fixed. We hear of “the world’s weirdest record”. We hear of the first NON show, which was “louder than Led Zeppelin”. There is a note of music as sounds, not so much as songs. Iitywimwybmad. Roto-guitar. Stuff ahead of the time. Live sounds from that part of the documentary remind me of some amazing underground noise gigs that I attended at Some Place Else in Turku, South-West of Finland around 2004 and 2005. Boyd did that kind of stuff about 30 years earlier. I find that rather impressive.

Part two: San Francisco

Part two of the movie deals with Boyd’s years in San Francisco area. We hear of Incredible strange films and research involved. Director Ray Dennis Steckler is revealed to be also actor Cash Flagg. The amazing scopitone machines are introduced. Boyd tells us of “close-ups of tits shaking a few seconds too long” and girls doing dances in bright colors. Sounds and looks good to me.

Then comes something I knew there was going to be covered, Boyd’s association with Anton LaVey. “Living in San Francisco it was inevitable that our paths would cross”. Blanche Barton tells about getting to know Boyd and why Boyd and Anton got so well along. “Role of the Devil has to be… one that challenges”. Barton also tells that Boyd also understood the trickster, prankster side of satanism… which is something that not everyone understands. Coop, the artist, tells about “making it hot for them”… and that “of course that applies to Boyd, perfectly”. We hear of Blinky the friendly hen’s funeral and resurrection. Vampire aesthetics. There is a note about romance and cultured gentleman in a vampire – and how below that side is a beast. A perfect wolf’s hook principle at work again.

Stanton LaVey, Anton LaVey’s more known daughter’s son, appears briefly in the film too. His first sentence in the film is “Boyd did fuck my mother!” which is followed with a warm laugh. He clearly has positive thoughts of Boyd. It seems that Boyd has had much warmer relationship with Zeena than I had. Back in the late 90’s and early 2000 I met Zeena few times, corresponded with her and it was an ongoing argument. Zeena and her husband Nikolas thought that I was trying to put too much love into the left hand path. They even called me “Jesus of darkness”. But that is another story.

Beth Moore-Love is an artist who I was not familiar with earlier. We see some of her amazing paintings. She says of Boyd: “He’s very intelligent. I like people who not only think outside of the box, but outside of the entire packeting industry… Boyd is one of them”. Boyd tells a chilling story of San Francisco’s Chinatown and its rats. It is very easy to believe. I lived in the city for some time in 2004 and Chinatown was one of my favorite places there. I visited it quite often and wondered about the smell of the place. Rats fit in the picture well.

“He’s very intelligent. I like people who not only think outside of the box, but outside of the entire packeting industry… Boyd is one of them”.

Next Boyd tells us how all the women who he brought to LaVey’s house had the next night a dream of having sex with LaVey. Boyd tells of LaVey’s different alter egos, the crime boss, the china man, and how LaVey could keep with a role for hours. The stories are hilarious and Boyd cracks up telling them. To readers of LaVey’s works it comes as no surprise that LaVey was living in a sort of alternative reality or realities he chose to live in. We hear very interesting angles on the subject. The famous Johnson & Smith’s catalogue is covered, and how “consternation” is the word related to it. Whoopee cushion. Remote controlled fart machine. How Anton programmed his keyboard with different fart sounds. The movie has been very fun already from the beginning, not just at this point. Barton tells how she and Boyd got Anton to record his music. It is very much likely that without them there would be no recorded music of LaVey.

Then comes the part dealing with Charles Manson. “Two minutes after meeting him he is giving me this you-are-me-and-I-am-you -routine”. Boyd tells us how Manson has one feet in the world of a fantasy, another in reality. We hear a story of Charlie telling to Boyd about taking a helicopter and visiting Ajatollah Khomeini. We hear that there are secrets Manson has told to Boyd – and which Boyd has promised to not tell to anyone while Manson is still alive (this reminds me of Boyd’s poem Secrets, with which the movie begins). Why Boyd got in touch with Manson in the first place? Why he seems to have interest in individuals who have been labeled very “sinister”? Some of Boyd’s associates gives a perspective on this: “Boyd has always been sort of attracted to those people who disrupt society in some way, that cause, that show the limitations of what we pretend to be civilized, I don’t want to put words into Boyd’s mouth but I know that’s part of what attracts him to this stuff”. I think this is a good angle to the question. The documentary gives a broad context where one can reflect on that. I think the documentary also gives an idea of the wolf’s hook rune, its essence and principle in artistic action – pursued by a questioning mind that does not see things in black and white but as “an open ended paintings”. Things are not fixed. In his pursuit Boyd is not afraid of putting himself in positions where he can easily get misunderstood. He is not so much afraid of social pressure as most of the people are.  Such a courage in looking at the human equation is hardly a bad thing. I would rather argue that seeing things in black and white is a bad thing. Finally, we hear of how Manson got into a solitary confinement for two weeks because of a bullet that happened to be in Boyd’s pocket – and how that ruined their relationship.

“Boyd has always been sort of attracted to those people who disrupt society in some way, that cause, that show the limitations of what we pretend to be civilized, I don’t want to put words into Boyd’s mouth but I know that’s part of what attracts him to this stuff”.

Then the documentary comes to the symbol that I’ve already mentioned few times, the wolf’s hook rune. We hear of the balance point between creation and destruction, “exactly the meaning that has been the guiding force in my life”. Adam Parfrey enters the picture – the guy is “on the same wavelenght “with Boyd. We are informed about the Apocalypse culture, 8-8-88 at Strand Theatre, San Francisco. We hear of the nazi accusations Boyd has been thrown with. “Boyd was not, is not, and will never be a nazi… you could take it as seriously as the Producers movie”. Anyone who has watched the documentary thus far must agree with that.  To say that Boyd is a nazi is absurd. We hear about the victim culture that likes to whine about everything. We learn of a mexican poster and ABBA-book that was stolen from Boyd (whoa – I did not know that Boyd likes ABBA. I have always liked them too. In my article “Church of Satan is dead” I pondered how much common ground I might have with Boyd. It seems there is much more than I thought). The San Francisco part of the movie ends with a story of Boyd moving to Denver. We hear why the place is cool. We hear that the building Boyd lives in was built in 1890. We hear how Boyd had a Carnival of souls welcome to Denver.

“Boyd was not, is not, and will never be a nazi… You could take it as seriously as the Producers movie”.

Part three: Denver

Part three deals with Boyd’s time in Denver and the stuff he has done since moving there. There is a recording session at Absinthe studios. Fredrik Nilsen gives another perspective on Boyd that tells of his wolf’s hook nature and approach to things: “He is a scholar of evil. He’s not evil. In fact, he’s a very sweet, loving, guy. But he seems to have an incredible knowledge of the nature of evil and he seems to be willing to chronicle and look at it in a sort of… empirical way, I’m not sure it is empirical… aesthetic way. And I think he is pretty great”. We see a footage of Boyd’s guest lecture “Regarding evil” at Massachusetts institute of technology. We hear of Oswald Mosley and his ralleys – and how his symbolism influenced Throbbing Gristle and David Bowie. We hear how Marilyn Manson (who has called Boyd his mentor) also used the Mosley symbolism after Boyd noted to him about it and about “a cross between glam rock and Nürenberg rally”. We hear about how to manipulate archetypes – how to step into a role you want to be in and how it then flows into you. There is a funny anti-fascism demonstrators talk with Boyd. After that there starts a really interesting part where Bob Larson talks with Boyd. He says with a big smile: “Bob has been working with me for the past 14 years… he doesn’t give up”. Boyd’s sense of humor is great and a watcher of the documentary is blessed with tons of it.

“He is a scholar of evil. He’s not evil. In fact, he’s a very sweet, loving, guy. But he seems to have an incredible knowledge of the nature of evil and he seems to be willing to chronicle and look at it in a sort of… empirical way, I’m not sure it is empirical… aesthetic way. And I think he is pretty great”.

We hear of the Partridge family & Partridge family temple: “Our religion is based on fun”. We hear of archetypes on TV. Giddle Partridge speaks. A story of Boyd as a catholic priest “blessing” kids rosery beads is pure prankster Boyd. Gidget Gein speaks how his idea of Boyd went up and down. The subject of social darwinism is touched upon. Another angle to wolf’s hook is given: Abraxas – an entity that is good and evil at the same time. We learn that Boyd has Charles Manson’s copy of the Bible. Bob Larson tells Boyd that “maybe you need an exorcism”. Boyd and Bob talk about paradigms of reality, good and evil. All in a very good spirit, pretty different from what it was like in Bob Larson’s radio show in the early 90’s. Boyd tells about Might is Right by Ragnar Redbeard and about Lions Lair and women who got spontaneously naked for him there. We hear of Tiny Tim and his phonecalls, talk about women. Nutcase letters LaVey got. LaVey’s guns. We hear a hilarious prank that Boyd did with “Got milk?”-campaign’s billboard that featured David Copperfield. The billboard had  a picture of Copperfield’s face with some milk on his upper lip and a text saying “What’s the magic word? Calsium”. Boyd changed “Calsium” with some paint into ”Cum”. I once made a similar prank with Canal plus billboard… maybe you guess what I painted it to be? Margaret Radnick tells about Boyd’s love letters to her. Boyd’s friendship with Rozz Williams is covered. Douglas P. tells an amazing story about nazi-monkeys attacking old German men with bananas. Boyd’s bar Tiki-Boyd as an alternative reality is covered.

The talk between Boyd and Bob Larson continues. If there has been lots of interesting, even surprising turns in the film thus far, it gets even more such at this point. Boyd and Bob talk about some kind of possibility to survive death, and Boyd even tells that he nowadays thinks that some kind of reincarnation of consciousness might be possilbe. Bob comments: “You may have to turn back your Church of Satan card!” Boyd: “I tried and they wouldn’t take it!” Bob: “What happened to your old misanthropic idea of things? Obviously you must have mellowed in your hatred for humanity”. Boyd: “I’m still fairly misanthropic, I just don’t think I’m not actively misanthropic. Because I’m a very happy individual and I just find it if I treat everybody with a certain degree of civility they usually treat me with civility so generally they’ve used to people treating rotly and when somebody comes along who is nice to them it is big change for them and I gotta see the best sides of everybody if I treat everybody decently and they in turn are nice to me”. Bob says back in amazement: “Do you realize what you just said? You have just recited a part of Sermon of the Mount. You have just articulated one of the most important ethics that Jesus taught! Do unto others as you would have them to do unto you”. Bob continues: “At least you’re not at this point trying to bring back Thor and declare total war!” Boyd says smilingly: “Yea, I need to change the lyrics…” We hear “People” with improvised lyrics. The movie ends with Boyd’s poem, just like it started. The ending poem is Boyd’s Gift:

On my own

Hour after hour

Sipping cocktails

And reading Schopenhauer

Living in a world

Without imagination

I see that hope

Is a lack of information

I turn my back

I shut the door

I lock the key

A prisoner in my home

But it’s lovely to be free.

After that we hear Boyd singing Terry Jacks’ Seasons in the Sun. The film ends.

As I said, the movie is multidimensional. It covers a lot. It is funny as hell. It is thought provoking. It is surprising. It gives a picture of Boyd that one might not expect. Anton LaVey said once that “Boyd is a true iconoclast” and one cannot but agree. As it has most likely become clear, I would like to add that Boyd is an embodiment of the wolf’s hook rune, the symbol he has carried with him since his childhood.

Larry Wessel has made one hell of a film and I highly recommend it to everyone who is even cursorily interested in Boyd and his art. This documentary is a classic.

Read Full Post »