Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Timo Pekkala’

Oheinen teksti ilmestyi Pohjolan poliisi kertoo -teoksessa 1979. Koska Kursiivin isku oli varsin tuore tapaus, oli siihen liittyvien henkilöiden nimiä muutettu artikkeliin. Henkilöiden oikeat nimet ovat nykyään kuitenkin helppo päätellä.

Mesikämmen kiittää H.L.:ää tämän materiaalin välittämisestä.

– – –

img004 (1)

img005 (1)

img006 (1)

img007 (1)

img008 (1)

img010 (1)

img011 (1)

img012 (1)

img013 (1)

img014 (1)

img015 (1)

img016 (1)

img017 (1)

img018

img019 (1)

img020 (1)

img021 (1)

img022 (1)

Read Full Post »

Tällä kertaa Kursiivin iskua käsittelevissä lehtileikkeissä käydään läpi vasemmiston huolestuneisuutta fasistisesta toiminnasta ja viranomaisten saamattomuudesta sen suhteen, Timo Pekkalan todistajanlausunnon muuttumista, oikeusprosessin mutkistumista, SKP:n 60-vuotisjuhlaan tehtyä savupommi-iskua, sekä mm. Seppo Lehtosen mielentilatutkimuksen edistymistä.

– – –

Tiedonantaja 23.8.1978: “SFT: Fasistisiin ilmiöihin suhtauduttava vakavasti.”

vakvasti

Turun Sanomat 24.8.1978: “Pekkala muutti kertomuksiaan. Lenin-museokin yritettiin räjäyttää. Kursiivin murhapoltto-oikeudenkäynti sai lisäväriä yhden pääsyytetyn, Timo Pekkalan, lisäkertomusten takia. Pekkala kertoi tuoreissa poliisikuulusteluissa Seppo Lehtosen yrittäneen viime lokakuussa räjäyttää Tampereella olevan Lenin-museon Pekka Siitoimen käskystä.”

sitioimenkaskysta1

Helsingin Sanomat 24.8.1978: “Kursiivin palosta tulossa lisää oikeudenkäyntejä. Kirjapaino Kursiivin tuhopoltto-oikeudenkäynti poikii lähikuukausina todennäköisesti sivuoikeudenkäyntejä. Poliisi tutkii parhaillaan kolmen henkilön osalta epäilyjä väärästä valasta.”

uusiaoikeudenkaynteja

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti elokuun 1978 lopulla: “Fasistit asialla Kuusankoskella. Savupommi SKP:n 60-vuotisjuhlaan. Kuusankoskella keskiviikkona järjestettyä SKP:n 60-vuotisjuhlaa häirittiin heittämällä savupommi kohti torille kokoontunutta yleisöä. Pommi heitettiin juhlapaikan vieressä olevasta puistikosta, mutta se ei lentänyt yleisön joukkoon asti. Silminnäkijöiden mukaan savupommi oli armeijan käytössä oleva merkkisavupanos. Häirintä tapahtui juuri ennen kansanedustaja Taisto Sinisalon juhlapuhetta.”

savupommi

Tiedonantajassa Pekkala valotti näihin aikoihin asioita lisäksi näin: “Pelkkää bisnestä. Siitoimella oli tapana usein rehvastella oikeusjutuillaan ja esimerkiksi presidentti Kekkoselle lähettämillään kirjeillä, kertoi Pekkala. Omana käsityksenään hän totesi, että Siitoimen toiminta hengentieteellisissä yhdistyksissä oli pelkkää bisnestä (…) Päästyään tutkintavankeudesta viime helmikuussa Pekkala oli alkanut perustaa uutta järjestöä, Kansallisen Vallankumouksen Liittoa (…) Siitoin puolestaan oli seurannut järjestöjensä aiheuttamia reaktioita mm. Tiedonantajasta, jota hän oli tilannut Munkki-Krouvin nimelle.”

siitoinkasky2

Uusi Suomi 3.10.1978: “Kursiivin juttuun uusia pöytäkirjoja. Poliisi tutkii perättömiä lausumia. Kirjapaino Kursiivin murhapolttoa koskevassa jutussa on poliisi tehnyt lisätutkimuksia. Helsingin raastuvanoikeuteen odotetaan tutkimusten tuloksena perättömiä lausumia koskevia pöytäkirjoja.”

uusiapoytakirjoja

Tiedonantaja 31.10.1978: “Siitoimen todistajat kangertelivat. Mielentilatutkimusta arvosteltiiin oikeudessa. Pääosa oikeuden istunnosta kului neljän Pekka Siitoimen todistajan ristiriitaisiin kertomuksiin (…) Oikeudessa kuultiin myös Turun vankimielisairaalan ylilääkäriä Matti Tuovista, joka selvitti vangittuna olevan Seppo Lehtosen mielentilatutkimuksen perusteita. Tuovinen myönsi, että hänen laatimansa tutkimus nojaa rikoksen tekoajalta täydellisesti olettamuksiin. Yksi näistä on, että Lehtonen suoritti Kursiivin murhapolton päästäkseen irti riippuvuussuhteestaan Pekka Siitoimeen. Kursiivin asiamies Arjo Suonperä epäili tätä teoriaa ja totesi mielentilatutkimuksen nojaavan lähes pelkästään niihin epäuskottaviin väitteisiin joita Siitoimen kannattajat ovat esittäneet Lehtosesta.”

mielentilatutkimukseen

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti näihin aikoihin: “Kursiivin poltosta syytetyn mielentilaa selvitettiin oikeudessa. Kirjapaino Kursiivin murhapoltosta syytetyn turkulaisen laitosmiehen Seppo Lehtosen henkisestä tilasta keskusteltiin Helsingin raastuvanoikeudessa, kun pitkäksi venyneen jutun käsittely jatkui (…) Lehtonen kieltäytyy myös keskustelemasta Pekka Siitoimesta, vaikka selvästi käykin ilmi Lehtosen pelko ja viha Siitointa kohtaan (…) Juttu tulee taas esille marraskuun 13. päivänä, jolloin sille on odotettavissa päätös.”

mielentila

Näihin aikoihin ilmestyi Tiedonantajassa myös seuraava juttu: “Kursiivin todistaja: ‘Pääsyytetyllä muistikatkos’ (…) Istunnossa käsiteltiin lisäksi laveasti Siitoimen ja erään hänen johtamassaan järjestössä mukana olleen todistajan välisiä suhteita. Kyseinen helsinkiläisnuorukainen oli oman kertomansa mukaan joutunut linjariitoihin Siitoimen kanssa syytettyään tätä ‘aatteen petturiksi ja huonoksi natsiksi'”.

muistikatkos

– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä (1978).

Read Full Post »

pekka

– – –

Kursiivin iskun käsittelyssä lähestytään jo tuomioiden langettamista. Sitä ennen kuitenkin vielä muutamia sitä edeltäviä otsikoita, jotka käsittelivät mm. oikeudenkäynnin ratkaisun siirtymistä, SKDL:n järjestötaloon kohdistunutta pommiuhkaa, Pekkalan todistajalausunnon muuttumista, mahdollisia uusia syytteitä, yms.

– – –

Aamulehti kirjoitti 29.6.1978: “Kursiivi: Ratkaisu siirtyy. Vielä kolmanteentoista käsittelyyn ehtii kirjapaino Kursiivin murhapolttoa käsittelevä oikeudenkäynti. Helsingin raastuvanoikeus päätti keskiviikkona, että pääsyytettynä olevan turkulaisen laitosasentajan mielentilatutkimuksen valmistuminen on oikeudenkäynnin edellytys ja lykkäsi jutun jatkokäsittelyyn 23:nteen elokuuta. Oikeus julisti myös istunnosta pois jääneen ja sotilaskarkuruudesta etsityn syytetyn, maalari Timo Pekkalan vangituksi. Pekkala määrättiin vangittavaksi syyttäjänä toimineen kaupunginviskaali Hannu Kuusiston vaatimuksesta.”

ratkaisusiirtyy

Kansan Uutiset kertoi 5.7.1978: “Vääristä valoista uusia syytteitä uusfasisteille? Eräitä Kursiivin murhapolton johdosta oikeudessa kuultuja uusfasistisiin järjestöihin kuuluneita henkilöitä tultaneen syyttämään vääristä valoista. Uusien syytteiden arvellaan liittyvän poliisin viime aikoina erityisesti Turun suunnalla suorittamiin uusiin kuulusteluihin.”

vaaratvalat

Kansan Uutiset kertoi 20.7.1978: “Turun järjestötalon portailla pommipaketti. SKDL:n Turun Järjestötaloon kohdistui tiistai-iltana pommiuhka kun sen portailta löydettiin klo 17.15 muovikassiin sijoitettu tekele, jonka tarkasteltaessa todettiin mahdollisesti sisältävän räjähdyspanoksen. Poliisi otti laitteen huostaansa.”

turussapommipaketti

Turun Sanomat kirjoitti 21.7.1978: “Kursiivin palosta syytetty perui puheensa. Kirjapaino Kursiivin murhapolttoon yllytyksestä syytetty maalari Timo Pekkala on muuttanut aiempaa kertomustaan Helsingin raastuvanoikeudessa. Pekkalan uudet lausumat lisäävät Pekka Siitoimen syyllisyyttä, kerrotaan Helsingin rikospoliisista.”

perui

Tuntematon lehti kirjoitti 22.7.1978: “Uusia todisteita Siitoinia vastaan. Kursiivin murhapoltosta syytetty Timo Pekkala on ilmoittanut Helsingin raastuvanoikeudessa haluavansa muuttaa oikeudenkäynnissä aiemmin antamiaan lausuntoja.”

uusiatodisteita

Lopuksi vielä pari suurin piirtein näiltä ajoilta olevaa lehtileikettä.

Tiedonantaja: “Pekkala määrättiin vangittavaksi. Varusmiespalveluksesta karkuteilla oleva Timo Pekkala ei ilmaantunut eilen Helsingin raastuvanoikeuteen, jossa käsiteltiin kolmattatoista kertaa Kursiivin murhapolttoa. Pekkala on yksi kolmesta pääsyytetystä ja hänet on määrätty olemaan henkilökohtaisesti läsnä oikeuden istunnossa.”

pekkalavangittavaksi

Turun Sanomat kirjoitti: “Kursiivijutun ensi tuomio asianajajalle. Pekka Siitoimen puolustusasianajaja Raimo Iivarinen sai 800 markan sakon epäkunnioittavasta kirjoitustavasta Helsingin raastuvanoikeudessa maanantaina Kursiivin murhapoltto-oikeudenkäynnissä. Iivarinen oli epäillyt keskusrikospoliisin sormenjälkilausuntoa paperikoritavaraksi.”

ensituomio

– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä (1978).

Read Full Post »

pekkalapaljastaa22Muutaman kuukauden tauon jälkeen Kursiivin iskun läpikäyminen jatkuu. Tällä kertaa huomion keskipisteessä on Timo Pekkala, joka katosi kesken oikeudenkäynnin.

Iltasanomat 20.6.1978: ”Syytetty karkasi armeijasta Ruotsiin? Kursiivin murhapoltto-oikeudenkäynnissä syytettynä oleva maalari Timo Pekkala on karannut varusmiespalveluksesta. Pekkalan on määrä olla vastaamassa teoistaan sakon uhalla Helsingin raastuvanoikeudessa 28. kesäkuuta Kursiivi-oikeudenkäynnin jatkuessa. Pekkalan uskotaan kuitenkin poistuneen maasta.”

iltasanomatpekkala

Tiedonantaja kertoi 22.6.1978 seuraavaa: ”Pekkala jätti viestin. ‘Tiedän fasistien asekätköt’. Varusmiespalveluksesta karkuteillä oleva Timo Pekkala jätti Kursiivin asianajajalle puhelinviestin vain muutamaa päivää ennen katoamistaan. Kesäkuun alussa tuntematon mieshenkilö soitti asianajaja Arjo Suonperälle ilmoittaen Pekkalalla olevan tietoja muun muassa fasistien asekätköistä. Puhelinsoittaja antoi ymmärtää Pekkalan olevan valmis antamaan tietoja.”

pekkalakarkuteilla2

Tiedonantaja kertoi 26.7.1978: ”Pekkala ei ilmestynyt oikeuden eteen. Osallisuudesta Kursiivin murhapolttoon syytetty Timo Pekkala ei ilmestynyt eilen jutun kolmanteentoista käsittelyyn Helsingin raastuvassa. Oikeus määräsi Pekkalan vangittavaksi. Jutun käsittely lykättiin elokuun loppupuolelle Seppo Lehtosen mielentilatutkimuksen ollessa vielä kesken.”

Samassa jutussa esitettiin myös seuraavia mielenkiintoisia käänteitä: ”Kursiivia edustanut varatuomari Arjo Suonperä vaati Pekka Siitointa vangittavaksi perustellen tätä mm. sillä, että Siitoin on parhaillaan myymässä liikehuoneistoaan ja katsoi tämän voivan merkitä sitä, että myös Siitoin suunnittelee katoamista. Oikeus ei suostunut Suonperän vaatimukseen vaan määräsi Siitoimen saapumaan oikeuden seuraavaan istuntoon 1000 markan sakon uhalla” (…) ”Siitoin väittää saaneensa Pekkalalta viestin, jossa tämä ilmoittaa lähteneensä palkkasotilaaksi Rhodesiaan. Edelleen Siitoin kertoo jättäneensä tämän viestin Suojelupoliisin Turun toimistolle.” (…) ”Tällä hetkellä Pekkala on ollut kateissa jo yli kolme viikkoa. Hänellä ei ole voimassa olevaa ulkomaanpassia.” Juttu kertoi myös Pekkalan muukalaislegioonataustasta, jota blogissa on käsitelty jo aiemmin.

pekkalaeiilmestynyt

Kansan Uutiset kertoi 27.6.1978: ”Pekkalan katoamisessa useita outoja piirteitä.” Jutussa tiedettiin mm. seuraavaa: ”Uusnatsien sotilaskouluttajaksi nimitetty Timo Pekkala vapautettiin vankilasta viime helmikuussa. Hän joutui välittömästi asepalvelukseen, joka oli jäänyt suorittamatta Pekkalan värväydyttyä Ranskan muukalaislegioonaan vuonna 1975.”

pekkalankatoamisessaoutojapiirteita

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti: ”Pekkala palasi muukalaislegioonaan? Kursiivin polttoon yllytyksestä syytetty karkasi armeijasta.” Jutussa Pekkalan epäiltiin jo lähteneen maasta: ”Suomen poliisi etsii ilmeisesti turhaan Kursiivin palossa syytettynä olevaa sotilaskarkuri Timo Pekkalaa. Pekkala on tiettävästi jo Länsi-Saksassa. Lopullinen määränpää lienee Afrikka. Pekkala on kertonut ystävilleen aikovansa palkkasoturiksi.”

pekkalakarkuteilla1

Lopulta Pekkala jäi kiinni. Tuntemattomaksi jäänyt lehti kertoi: ”Karkuri-Pekkala poliisin käsiin Turussa. Kursiivin murhapolton yllytyksestä epäilty timo Samuli Pekkala pidätettiin perjantaina Turussa. Noin kuukausi sitten varusmiespalveluksesta karannut Pekkala toimitetaan vangittuna elokuussa pidettävään Helsingin raastuvanoikeuden istuntoon.” Juttu tiesi lisäksi kertoa mm. seuraavaa: ”Hänen epäiltiin pyrkivän muukalaislegioonaan Afrikkaan, missä hän on aikaisemminkin ollut. Pekkala pidätettiin kuitenkin Turussa. Hänet nähtiin torstaina eräässä baarissa, yleisöltä saatujen vihjeiden perusteella Turun rikospoliisi tavoitti hänet perjantaina. Pidätettäessä hän ei tehnyt vastarintaa.”

karkuri

Tiedonantaja kertoi näillä main seuraavaa: ”Pekkala myös Kursiivissa. Hakaristit samanlaisia. Aiheen epäillä vangittuna olevan Timo Pekkalan olleen Kursiivin kirjapainossa murhapolttoyönä antavat talon seinään piirretyt hakaristit, totesi Kursiivin edustaja Arjo Suonperä eilen jatkuneessa oikeudenkäynnissä. Suonperä osoitti valokuvin sekä Hämeen yhteistyön että kirjapaino Kursiivin seiniin piirettyjä vinossa asennossa olleita hakaristejä. Pekkala on aiemmin tunnustanut töhrineensä Seppo Lehtosen kanssa Hämeen Yhteistyön seiniin hakaristejä. Pekkalan ‘puumerkki’ oli vino hakaristi. Samanlaisia vinoja fasistitunnuksia ilmestyi Kursiivin ikkunoihin murhapolttoyönä. Pekkala on kiistänyt osallisuuteensa murhapolttoon.”

pekkala

Tuntemattomaksi jäänyt lehti keritoi: ”Pekkala paljastaa Siitoinin osuutta. Varsin raskauttavan tuntuiseksi uusnatsien ‘valtakkunnanjohtajalle’ Pekka Siitoinille muodostui Timo Pekkalan uuden kertomuksen kuuleminen eilen Helsingin raastuvanoikeudessa Kursiivin murhapolttoa käsittelevässä nyt 14. kerran. Pekkala kertoi mm. Siitoinilta tulleen määräyksen räjäytysmatkalle Tampereelle ja ‘valtakunnanjohtajan’ itse sanoneen hänelle soittaneensa uhkaussoiton Kursiiviin.” (…) ”Sotilaskarkurina kiinni saatu ja nyt oikeuteen tuotu Pekkala sai 300 markan sakon poisjäämisestään oikeuden edellisestä istunnosta. Hänet määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuna. Siitoin sen sijaan saa edelleen odotella oikueden ratkaisuja vapaalla jalalla.” Jutusta selvisi myös seuraavaa: (…) ”Edelleen Pekkala kertoi Lehtosen maininneen saaneensa räjäytyskäskyn henkimaailmasta Pekka Siitoinin kautta.” (…) ”Siitoinin hengentieteelliset puuhailut Pekkala leimasi nyt pelkäksi bisnekseksi.”

pekkalapaljastaa

pekkalapaljastaa2

Tiedonantaja kirjoitti 30.6.1978: ”Onko Suomen armeija fasistien koulutuspaikka?” (…) ”Se että kaveri pestautui muukalaislegioonaan, ei pitäisi olla mainostamisen arvoinen asia niin kuin Ilta-Sanomat asian esittää, vaan mielestäni se osoittaa voimakasta henkistä rajoittuneisuutta olemassaolevasta todellisuudesta, mitä voidaan kutsua myös henkiseksi tasapainottomuudeksi. Henkilö, joka pestautuu muukalaislegioonaan, tappaa käskystä, ei omasta vakaumuksesta, käskystä josta tulee rahakorvaus. Tällainen yksilö ei ole enää inhimillinen olento, vaan aivoton tappokone.”

suomenarmeija– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä (1978).

Read Full Post »

Esa Taberman julkaisi 20.6. kuluvaa vuotta seuraavan tekstinsä Facebookin Pekka Siitoin Fan Clubissa. Mesikämmen kommentoi tekstiä Tabermanin tekstin perään.

– – –

Pekka Siitoimen hengentieteelliset ulottuvuudet ja esikuvat

Kirjoittanut Esa Taberman

rituaalimenot2Vaikka Pekka kiinnosti minua lähinnä enemmänkin poliittisten näkemystensä ja toimiensa vuoksi kuin ns. ”hengentieteen” näkökulmasta en tietenkään voinut välttää kosketusta Pekan tuohonkaan puoleen jo siksi, että se vaikutti voimakkaasti Pekan kaikkeen ajatteluun ja tekemiseen. Hänen poliittiset näkemyksensä olivat tuon mainitun aspektin värittämiä ja väitteet siitä, että suuri osa Pekan siirtymisestä poliittiselle linjalleen johtui hänen tutustumisestaan noihin aikoihin ilmestyneeseen okkultistiseen kirjaan (Ravenscroft: Pyhä keihäs) eivät ole täysin tuulesta temmattuja.

Minkälaisia sitten olivat nuo Pekan ”hengentieteelliset” näkemykset? Itse hän väitti usein uskottavastikin saaneensa vaikutteita tuolloin 70-luvulla tunnetulta ”selvännäkijältä” Aino Kassiselta, mutta mielestäni Pekka kaikesta päätellen yksinkertaisti asioita huomattavastikin antaessaan ymmärtää, että oli pelkkä Aino Kassisen työn jatkaja. Itse asiassa uskallan väittää, että Pekan todellinen esikuva niin hyvässä kuin pahassakin oli ehkä jopa hänen tietämättäänkin aivan joku muu!

Käytännössä kaikki Pekan tunteneet panivat merkille hänen poikkeuksellisen voimakkaan seksuaalisuutensa. Se vaikutti niin hänen yksityiselämäänsä kuin hänen julkisiinkin tekoihinsa ja lausuntoihinsa. Vaikutus oli niin kaiken kattava, että minun ja Timo Pekkalan tapaiset aatteelliset puristit saimme syyn suhtautua kyynisesti ylipäätään kaikkiin Pekan tekemisiin. Olimmehan ns. nuoria vihaisia miehiä ja ainakaan minä en tuolloin ymmärtänyt, ettemme olleet tekemisissä ns. normaalin poliittisen toimijan kanssa vaan henkilön, joka oli pikemminkin omaa maailmanselitystään haparoiden ja jäsentymättömästi rakentava guru. Guru, jolla oli oma poliittinen agendansa ja hyvin erikoinen filosofiansa, mutta joka ei siis ollut poliittinen toimija vaan jotain samanlaista kuin Charles Manson, vaikka Pekan yhteydet Mansonin toimintatapoihin ovatkin eräitä kiinnostavia yhtäläisyyksiä ja ideologisia lausuntoja lukuunottamatta onneksi vain näennäisiä. Molemmat miehet olivat saman aikakauden luomuksia, mutta erosivat toisistaan merkittävillä tavoin ja ennenkaikkea Pekalta puuttui Mansonille ominainen äärimmäinen sosiopatia ts. ehkä joku psykologi saattaisi pitää Pekkaa narsistina, mutta hänessä ei ollut taipumuksia joukkomurhien organisointiin!

Pohjimmiltaan Pekan hengelliset näkemykset perustuivat hänen näkemyksiinsä seksuaalisuuden suuresta voimasta niin magian kuin ylipäätään kaikken muunkin takana. Pekalle Saatana oli seksuaalinen olento ja seksuaalisuus oli Saatanan tärkein vaikutuskeino. Koska Pekka oli hyvin seksuaalinen persoona hän toteutti tätä näkemystään omien seksuaalisten yllykkeittensä oikeutuksena. Ehkä Pekka ei itsekään tiennyt, mikä osa hänen toiminnastaan oli loppujen lopuksi hengellistä pyrkyä johonkin ja mikä vain pyrkimystä lieventää voimakkaan seksuaalivietin paineita. Kukaan muu ei sitä tiennyt senkään vähää ja Pekan tee mitä haluat -filosofia johti hänen mahdollisten henkisten päämäärien vaihtumiseen johonkin, jota Pekka itse harvinaisen osuvasti, kuinkas muuten, kutsui rivologiaksi. Ts. Pekasta ei loppujen lopuksi tullut gurua vaan pelleksi koettu ja löysiä puhuva kehno Hitler-Pastissi, joka tunnettiin lähinnä kiljun voimin naisseuraa etsivänä vitsinä!

En tiedä, kuinka paljon Pekka tiesi Aleister Crowleystä ylipäätään ja tämän aatemaailmasta erikseen. Ehkä Pekka oli omin päin päätynyt samanlaisiin päätelmiin kuin itseään ”Suureksi Pedoksi” nimittänyt Crowley ja yritti, kuten Crowleykin, elää filosofiaansa todeksi. Molempien elämänkaaret ja jopa näkemykset muistuttavat aavemaisesti toisiaan aina maineetonta loppua myöten, mutta toisin kuin Crowley, joka yhä edelleen jakaa mielipiteitä ja jolla on lähes 70-vuotta kuolemansa jälkeen yhä puolestapuhujia, Pekka on jäänyt paljon vähäisempään jälkimaineeseen ja hänestä ei ole tehty vakiohahmoa kauhuelokuviin jos myös -elokuviinkaan.

– – –

Mesikämmen kommentoi:

Kiitos Esa mielenkiintoisista näkemyksistäsi.

Tässä välissä olisi varmasti hyödyllistä määritellä muutamia termejä, mm. “rivologia” ja sen suhde “hengentieteeseen”, mutta eiköhän tässä pärjätä ilmankin.

Koska olit Pekan joukoissa mukana, todistit Pekan toimintaa 70-luvulla suoraan kentällä, on pohdinnoissasi kulttuurihistoriallisesti arvokkaita vaikutelmia ja havaintoja. Kaikkein mielenkiintoisinta tekstissäsi on mielestäni se, miten sinä ja Pekkala koitte Pekan omalaatuisen yhdistelmän politiikkaa, hengentieteitä ja Pekan münchausenmaista persoonaa. On helppo uskoa, että monille poliittisin painotuksin mukana olleille (”vihaisille nuorille miehille” kuin muillekin) tuo kokonaisuus oli enemmän tai vähemmän hämmentävä, vaikea sulattaa ja ottaa tosissaan – vaikka tuolloin, 70-luvulla, Pekka oli kuitenkin poliittisen vakavasti otettavuutensa kannalta vahvimmillaan (kts. tekstini Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi).

Kirjoitit mielenkiintoisesti siitä, miten ”käytännössä kaikki Pekan tunteneet panivat merkille hänen poikkeuksellisen voimakkaan seksuaalisuutensa” ja miten ”se vaikutti niin hänen yksityiselämäänsä kuin hänen julkisiinkin tekoihinsa ja lausuntoihinsa”. Nämä seikat ovat ilmiselvästi totta, myös niiden silmissä, jotka eivät Pekan toimintaa paikan päällä nähneet mutta jotka ovat Pekan legendaan eri lähteiden kautta myöhemmin tutustuneet. Näyttää siltä, että ”rivologia” oli Pekalla verissä jo 60-luvulla Siitoin-filmi oy:n alkuaikoina (kts. tekstini Porno-pekan kadonneet rivoilut) ja että Turun Hengentieteen Seuran puhtoisten ensimmäisten vuosien jälkeen asia pääsi kunnolla kukkaansa vuosien 74-76 välillä.

Pekka otti Aino Kassiseen yhteyttä jouduttuaan yrityksensä kanssa taloudellisiin vaikeuksiin 1970. Kassisen kautta Pekka tutustui erityisesti antroposofiaan ja teosofiaan, mutta myös tuohon aikaan hengentieteen kentällä olleisiin yleisiin teemoihin laajemminkin, mm. ufoihin. Vuoden 1971 lopussa perustettu Turun Hengentieeen Seura heijasteli tätä kaikkea hyvin (kts. Tri Kennet Granholmin teksti Pekasta nimeltä Worshipping the Devil in the name of God).

Puhtoisen alkunsa jälkeen Turun Hengentieteen Seura alkoi kuitenkin julkaista materiaalia, jossa oli selvästi ”rivologisia” ulottuvuuksia. Näihin kuuluvat erityisesti Musta Magia, osa I (1974) ja II (1975), sekä Paholaisen Katekismus (1977). Pekka alkoi kunnostautua myös julkisuudessa rivologisesti, tunnetuin tapaus näistä oli Jermu-lehden (8/1976) Pekasta tekemä juttu nimeltä Turun saatananpalvojien rituaalimenot. Huomionarvoinen seikka tässä yhteydessä on, että Pekan oppilassuhde Kassiseen katkesi näihin aikoihin. Huvittavaa asiassa on se, että Pekka myöhemmin kertoi Kassisen vihkineen hänet satanismiin, vaikka tosiasiassa Pekan liukuminen siihen suuntaan oli hänen samanaikaisesti ottamansa äärioikeistolaisen poliittisen linjauksen kanssa se syy, miksi Kassinen lopetti yhteydenpitonsa Pekkaan.

Kirjoitit tekstissäsi Kassisen ja Pekan väleistä: (…) uskallan väittää, että Pekan todellinen esikuva niin hyvässä kuin pahassakin oli ehkä jopa hänen tietämättäänkin aivan joku muu! Mitä tällä tarkoitat? Epäilemättä Pekalla oli moniakin “esikuvia” jo 70-luvun alussa, mutta on kiistatonta, että hengentieteellisen uransa alussa Aino Kassinen oli Pekalle tärkein opettaja ja tien viitoittaja.

Mainitsemasi Trevor Ravenscroftin Pyhä Keihäs (1973) oli Pekalle merkittävä teos, siitä ei ole epäilystäkään. Vaikka opus on historiallisesti ja tosiasiallisesti muutenkin enimmäkseen täyttä satua (ja sellaisena ennen kaikkea pseudohistoriaa, ei niinkään okkultismia), onnistui se nivomaan Pekalle mielekkäällä tavalla yhteen hengentieteitä ja politiikkaa. Kirjan vaikutus on nähtävissä jo Musta Magia, osa I:ssä (kts. tekstini Suomen Führer osa II sekä jo edellä mainitussa tekstissäni Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi).

Mutta mistä Pekka sitten sai hengentieteisiinsä ”rivologisia” vaikutteita? 70-luvun alussa ei suomeksi ollut magiaa käsittelevää kirjallisuutta liiemmin olemassa, eikä ns. seksimagiaa käsittelevää kirjallisuutta lainkaan. Englanniksi aiheesta löytyi maailmalta jo tuolloin joitain teoksia, mutta niistä kuuleminen ja niiden käsiinsä saaminen oli hivenen työlästä Suomesta käsin. Tämän lisäksi Pekan englannin kielen taidot eivät riittäneet niiden lukemiseen. Voidaan siis pitää varmana, että ”rivologiset” ulottuvuudet hengentieteelliseen repertuaariinsa Pekka loi luovasti itse, omaa mielikuvitustaan ja sopivia lähteitä yhdistellen. Tämä tietysti sopii kuvaan, sillä Pekan koko hengentieteellinen ajatusrakennelma on omalaatuinen kudelma “omaa ja lainattua”. Eräs teos, joka on saattanut Pekkaa asian rivologisissa ulottuuksissa inspiroida on Horst Knautin 1970 suomeksi julkaistu teos Paluu tulevaisuudesta (kts. tekstini Horst Knautin ja Pekka Siitoimen perverssiyden ylistys).

Mainitsit tekstissäsi yleisluontoisesti, että Pekalla olisi jotain yhtäläisyyksiä Charles Mansoniin. Eroavaisuuksia näiden miesten välillä löytyy monella tapaa, mutta löytyy niitä yhtäläisyyksiäkin. Molempia miehiä kiinnosti henkisyys ja molemmilla oli tavalla tai toisella kiinnostusta myös yhteiskunnallisiin asioihin. Molemmat olivat karismaattisia ja molempiin liitettiin jo tuolloin, no, sanokaamme ”rivologia”. Molemmilla oli oma ”kulttinsa”. Molemmat maastoutuivat ”vesimiehen ajan pimeälle puolelle” (kts. Gary Lachmannin Tajunnan alkemistit, joissa sekä Pekasta että Charliesta on juttua, sekä jo edellä mainitsemani tri. Granholmin artikkeli). Amerikkalaisista aikalaisista Mansonia luontevammin löydän Pekan vertailukohdaksi kuitenkin edesmenneen Anton LaVeyn, mistä artikkelin verran olen kirjoittanutkin (kts. Luciferin arkkipiispan nauru).

Tekstisi mielenkiintoisin pohdinta on tässä:

Pohjimmiltaan Pekan hengelliset näkemykset perustuivat hänen näkemyksiinsä seksuaalisuuden suuresta voimasta niin magian kuin ylipäätään kaiken muunkin takana. Pekalle Saatana oli seksuaalinen olento ja seksuaalisus oli Saatanan tärkein vaikutuskeino. Koska Pekka oli hyvin seksuaalinen persoona hän toteutti tätä näkemystään omien seksuaalisten yllykkeittensä oikeutuksena. Ehkä Pekka ei itsekään tiennyt, mikä osa hänen toiminnastaan oli loppujen lopuksi hengellistä pyrkyä johonkin ja mikä vain pyrkimystä lieventää voimakkaan seksuaalivietin paineita. Kukaan muu ei sitä tiennyt senkään vähää ja Pekan tee mitä haluat -filosofia johti hänen mahdollisten henkisten päämäärien vaihtumiseen johonkin, jota Pekka itse harvinaisen osuvasti, kuinkas muuten, kutsui rivologiaksi.

Pekan hengentieteellisessä kudelmassa seksuaalisuus ja Saatana todellakin liittyivät yhteen ja oleellisesti tähän konkreettiseen maailmaamme, kuten vaikka seuraavasta lainauksesta selviää:

Käärme, eli siitin, eli Paholainen ja niiden voima hallitsevat tätä aineellista maailmaa. Käärme kuvaa myös ikuisen elämän kiertokulkua munan, eli maapallon puitteissa. Muinaiset ihmiset pitivät siitintä Jumalan vertauskuvana, koska siitin oli elämän antaja ja jatkaja. Aineellisesti ajatellen he olivat uskossaan melko oikeassa, koska Paholainen on aineellisen maailman herra eli “Jumala”, ja juuri hän hallitsee siittimen käyttöön liittyviä voimia. Tästä johtuu, että katoliset papit ja buddhalaiset munkit eivät ollenkaan hyväksy siittimen käyttöä mihinkään muuhun kuin virtsaamiseen (teoksessa Ufot, uskonto ja Paholainen, 1974).

Asiasta kannattaa katsoa myös Musta Magia osa I:stä löytyvä lyhyt kuvailu Saatanasta (s. 58).

Pekka ei missään yksiselitteisesti kuitenkaan kirjoittanut, että seksuaalisuus olisi viime kädessä kaiken olemassa olevan (myös ”henkisen maailman”) takana oleva voima. Pekan tekstien pohjalta voisi päätellä jotain aivan päinvastaista, sillä kirjoittamissaan näkemyksissä ”tämän maailman herraa” palveltiin viime kädessä Jumalan kunniaksi – ja Jumala abstraktina otuksena oli Pekan käsityksissä jotain pelkän seksuaalisuuden tuolla puolen olevaa. Pekan henkiset päämäärät (mitä ne täsmällisesti ottaen sitten olivatkaan) eivät vuosien varrella nähdäkseni “vaihtuneet rivologiaan”, vaan ne ja hänen toimintansa muutenkin “rivologisoituivat” aiemmasta puhtoisesta antroposofiasta ja teosofiasta. Oma kysymyksensä sitten on, missä määrin münchausenmaista showta vetävä Pekka kirjaimellisesti uskoi kirjoittamaansa ja kertomaansa okkulttiseen maailmankuvaan. Ateisti Pekka ei kuitenkaan koskaan ollut, se on varmaa.

Voidaan pitää varmana, että Aleister Crowley oli Pekalle nimenä tuttu, sen verran häneen on viitattu jo suomenkielisessä kirjallisuudessakin. Crowleytä ei kuitenkaan Pekan elinaikana käännetty suomeksi, joten Crowleyn ajatuksiin tarkemmin tutustuminen jäi Pekalta kaikella todennäköisyydellä väliin. Crowleyn tekstit ovat myös aivan liian hienosyisiä, jotta Pekka olisi niistä sen enempää kiinnostunut. Pekka ei ole teksteissään tai missään tunnetuissa haastatteluissaan maininnut Crowleytä sanallakaan.

Kirjoitit, että molempien (Siitoin ja Crowley):

(…) elämänkaaret ja jopa näkemykset muistuttivat aavemaisesti toisiaan aina maineetonta loppua myöten, mutta toisin, kuin Crowley, joka yhä edelleen jakaa mielipiteitä ja jolla on lähes 70-vuotta kuolemansa jälkeen yhä puolestapuhujia, Pekka on jäänyt paljon vähäisempään jälkimaineeseen ja hänestä ei ole tehty vakiohahmoa kauhuelokuviin jos myös -elokuviinkaan.

En kyllä mitenkään näe, miten Siitoimen ja Crowleyn elämänkaaret tai näkemykset muistuttaisivat toisiaan mitenkään ”aavemaisesti”. Yleisellä tasolla yhtäläisyyksiä toki löytyy, ennen kaikkea kiinnostus salatieteisiin ja voimakas seksuaalisuus (mikä näkyi myös molempien magiassa niin sanoissa kuin teoissa) ynnä värikäs provokatiivinen persoonallisuus. Tällaiset yleiset seikat tosin yhdistävät varsin monia, jotka tietyn tyyppisestä esoteriasta ovat ylipäätään kiinnostuneita (kts. vaikka aiemmin mainitsemani Anton LaVey).

Merkittäviä eroavaisuuksia miesten välillä oli huomattavasti mm. oppineisuudessa, yleisessä sofistikoituneisuudessa sekä poliittisissa näkemyksissä. Aiheeseen liittyen suosittelen tutustumaan Richard Kaczynskin Perdurabo:n, Tobias Churtonin Aleister Crowley, the biography:n, sekä Oxford University Press:n julkaisemaan akateemiseen antologiaan Aleister Crowley and Western Esotericism. Mesikämmenen Aleister Crowleytä käsitteleviä tekstejä parin edellä mainitun tekstin lisäksi löytyy täältä.

Mitä Siitoimen ja Crowleyn legendan vertailuun tulee, on lähtökohdiksi huomioitava tietysti se, että Siitoin operoi ennen kaikkea suomeksi ja Suomessa, Crowley taas ennen kaikkea englanniksi ja ympäri maailmaa, erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Omassa kontekstissaan molempien miesten, ei vain Crowleyn, legendan ja suosion voidaan sanoa heidän kuolemansa jälkeen vain kasvaneen. Jo kursorinen vilkaisu vaikkapa LAShTAL – Home of the Aleister Crowley Societyn sivustoon ja Mesikämmenen Valtakunnanjohtajan elämä-sivun alasivuun post 2003 kertoo asiasta selkeää kieltään.

P.S. Tämä on Mesikämmenen blogin 666. posti.

Read Full Post »

Kursiivin iskun läpikäyminen jatkuu touko- ja kesäkuun 1978 lehtileikkeillä. Tällä kertaa esitellyistä jutuista selviää, että Pekka pääsi väliaikaisesti vapaalle, Lehtonen määrättiin viimein mielentilatutkimukseen (minkä vuoksi jutun käsittely lykkääntyi hieman), Siitoimen järjestöt (Isänmaallinen Kansanrintama, Isänmaa ja Vapaus, Turun Hengentieteen Seura ja Pegasos-seura) lakkautettiin lopullisesti, että Siitoin ja hänen tukijansa kertoivat saman tien uusien järjestöjen perustamisen olevan jo suunnitteilla, ja että Pekan toiminnan tukijat jatkoivat kommunistien häirintää.

– – –

Kuva tuntemattomaksi jääneestä lehdestä (todennäköisesti Tiedonantaja). Kuvateksti kertoo: “Pekka Siitoin (vas.) laskettiin vapaalle jalalle eilen. Timo Pekkala (toinen vas.) pääsi pois tutkintovankeudesta jo viime helmikuussa. Siitoimen yllättävästä vapauttamisesta päätti oikeus, jonka puheenjohtajana toimi Tatu Tulenheimo (pöydän takana keskellä). Kursiivin asianajaja varatuomari Arjo Suonperä ei saanut oikeutta – hänen palkkioanomuksensa hylättiin lähes kokonaan.”

oikeudessa

Iltasanomat kertoi 9.5.1978: “Siitoin vapaaksi”. Jutussa todettiin: “Vangittuna ollut liikkeenharjoittaja Pekka Siitoin lasketaan vapaaksi ja murhapoltosta syytetty laitosmies Seppo Lehtonen passitetaan mielentilatutkimukseen.” (…) “Yli neljä kuukautta kestänyttä kirjapaino Kursiivin murhapolttojuttua käsitellään seuraavan eli 14. kerran kesäkuun lopussa.” (…) “Pari viikoa sitten vaati syyttäjä, kaupunginviskaali Hannu Kuusisto, että murhapoltosta epäillylle Seppo Lehtoselle tehtäisiin mielentilatutkimus. Lehtonen itse ei ole hetkeen osallistunut oikeudenkäynteihin, sillä hän on lääkärinlausunnon mukaan oikeudenkäyntikelvoton. Lehtosen tutkiminen kestää yhdestä kahteen kuukautta ja on epävarmaa valmistuuko mielentilatutkimus 28. kesäkuuta mennessä. Silloin juttu käsitellään seuraavan kerran.”

pekkavapaaksi3

Kansan Uutiset uutisoi 9.5.: “‘Valtakunnanjohtaja’ vapaaksi vankilasta”. Jutussa todettiin mm. näin: “Siitoin määrättiin saapumaan 1000 markan sakon uhalla oikeuteen asian tullessa seuraavan kerran esille 28. päivänä kesäkuuta.” (…) “Eräs Siitoinin johtamiin uusfasistisiin järjestöihin kuulunut nuorukainen vakuutti oikeudessa lakkautettujen järjestöjen tilalle jo perustetun uutta järjestöä. Todistajana kuultiin mm. turkulaista teknikkoa, jolle Siitoin oli alkoholia nautittaessa kertonut tavoitteenaan olevan järjestelmän muuttamisen. ‘Kohta rupeaa paukkumaan ja on jo paukkunutkin’, oli ‘valtakunnanjohtaja’ luvannut teknikon kertoman mukaan.”

Lisäksi samassa jutussa kerrottiin mm. näin: “Oikeudessa luettiin myös Seppo Lehtosen äidin kirjelmä, jossa hän totesi poikaansa käytetyn hyväksi ja että nyt tästä koetaan tehdä syntipukki.” (…) “Juuri Lehtosen mielentilan selvittämiseksi pyysi syyttäjä jutun lykkäämistä.” (…) Neljän fasistisista toimista syytetyn turkulaisen seuran lakkauttamisvaatimus jouduttiin lykkäämään toisen kerran maanantaina Naantalin raastuvanoikeudessa, koska käsittely sattui samaksi päiväksi, kuin ns. Kursiivin oikeusjuttu.”

pekkavapaaksipekkavapaaksi2

Turun Sanomat kirjoitti 16.5.1978: “Oikeus lakkautti fasistiyhdistykset” (…) “Naantalin raastuvanoikeus lakkautti maanantaina neljä liikkeenharjoittaja Pekka Siitoimen perustamaa rekisteröimätöntä yhdistystä. Nämä ovat Isänmaallinen Kansanrintama, Turun Hengentieteen Seura, Isänmaa ja Vapaus sekä Pegasos-seura. Siitoin ilmoitti heti tyytymättömyytensä päätökseen.” (…) “Oikeus katsoi päätöksessään, että yhdistysten tarkoituksiin on kuulunut valtiollisiin asioihin vaikuttaminen, eivätkä ne ole olleet pelkästään metsästystä ja metsästyksen hoitoa varten. Oikeuden mukaan yhdistysten toiminta on ollut lain, hyvien tapojen ja helmikuun 10. päivänä 1947 allekirjoitetun Pariisin rauhansopimuksen vastaista. Rauhansopimus kieltää fasismin luonteisen toiminnan Suomessa.” (…) “Jutun käsittely kesti noin tunnin. Syyttäjällä, polisiitarkastaja Jyrki Levonilla ei ollut esitettävänään enää mitään uutta, mutta Siitoimen oikeusasiamies Raimo Iivarinen esitti, että Turun Hengentieteen Seura ja Pegasos-seura voisivat jatkaa toimintaansa. Puolustuksen mukaan ne ovat keskittyneet noituuteen ja muihin henkimaailman asioihin.”

lakkautettu

Uusi Suomi kirjoitti 16.5.1978: “‘Samaa soppaa kaikki’. Siitoimen seurat lakkautettiin”. (…) “Siitoin oli läsnä maanantaisessa oikeuden istunnossa ja ilmoitti valittavansa nyt tehdystä päätöksestä. Hän ei vastustanut nytkään Isänmaallisen Kansanrintaman eikä Isänmaa ja Vapaus -seuran lakkauttamista, mutta katsoi edelleen, että kahdella muulla seuralla ei ollut yhteyttä IKR:ään paitsi muutaman yhteisen jäsenen osalta sekä joidenkin painettujen tuotteiden kustantajana. Siitoimen puolustusasianajaja Raimo Iivarinen luki vastineen lisäksi otteita useista kymmenistä liitteistä ja luovutti oikeudelle Hengentieteen Seuran pöytäkirjat, joiden perusteella ei Iivarisen mukaan voitu osoittaa todisteita kaikkien seurojen lakkauttamiseen.” (…) “Pekka Siitoin oli oikeudessa mukanaan valtakunnankanslerinsa ja propagandapäällikkönsä. Uusien yhdistysten perustaminen on hänen mukaansa jo aloitettu.”

lakkautus

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti: “Fasistit leivättömässä pöydässä. Toimintakielto vahvistettiin” (…) “Tutkimusten mukaan ainakin Isänmaallinen kansanrintama nimisen yhdistyksen puitteissa on annettu jäsenille aseharjoittelua ja harjoitettu jäseniä ampumaan.”

fasistitleivattomassapoydassa

Tiedonantaja kirjoitti 1.6.1978: “Fasistit jatkavat tihutöitään” (…) “Suomen fasistiset ainekset jatkavat toimintaansa siitä huolimatta, että sisäministeriö ja oikeuslaitos ovat muodollisesti lakkauttaneet Pekka Siitoinin johtaman ‘isänmaallisen kansanrintaman'” (…) “Fasistit ovat mm. tehneet ilkivaltaa Tiedonantajan kirjapainon autolle ja jättäneet autoon uhkauksen. Samaten uhkaussoittoja ja -kirjeitä on tullut.”

fasistitjatkavattihutoita

Seuraavassa Kursiivin jutun käsittelyn osassa Timo Pekkala järjestää yllätyksen…

– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä, 1978.

Read Full Post »

Kursiivin iskun läpikäyminen jatkuu huhtikuun 1978 lehtileikkeillä. Tällä kertaa esiin nousee mm. se, että Kursiivin jutun yhteydessä Siitoimelle haettiin syytettä ei vain yllytyksestä vaan myös osallisuudesta iskun tekemiseen ja että syytettynä olleen Seppo Lehtosen avustaja jälleen esitti, että Lehtonen on saattanut toimia hypnotisoituna. Siitoin itse taas pyysi pääsevänsä vapaaksi ja totesi, että iskun todelliset syylliset olivat edelleen vapaana. Tarvetta Siitoimen mielentilatutkimukseen myös puitiin ja Supon asiakirjoista kiisteltiin. Oman mielenkiintoisen ulottuvuutensa tapahtumiin toi Siitoimen avustaja Raimo Iivarinen, joka järjesti itselleen 800 mk:n sakot kärjekkäillä puheillaan oikeussalissa. Hän myös varsin mielenkiintoisesti puolusti Siitointa kuvailemalla tämän toimintaa “pelleilyksi” ja “äärivasemmiston härnäämiseksi”, ei vakavaksi fasistiseksi toiminnaksi.

– – –

Huhtikuun alkupuolella Helsingin Sanomat kirjoitti otsakkeella “Siitoin ehkä mielentilatutkimukseen”:

“Fasistijärjestöjä johtanut turkulainen liikkeenharjoittaja Pekka Siitoin saatetaan määrätä mielentilatutkimukseen. Kirjapaino Kursiivin tuhopolttoa tutkiva Helsingin raastuvanoikeus päätti maanantaina pyytää virkansa puolesta vankilalääkäriltä lausunnon Siitoimen mielentilatutkimuksen tarpeellisuudesta”.

Jutusta kävi ilmi myös se, että todistajia oli jutussa ollut lähes neljäkymmentä. Varsin mielenkiintoinen oli maininta, että “Siitoin jätti oikeudelle kirjeen, jossa hän väitti syyllisten olevan yhä vapaalla jalalla. Siitoin pyysi samalla päästä vapaaksi”. Jutun lopussa mainittiin vielä Siitoimen järjestöjen lakkauttamista koskevasta oikeudenkäynnistä, jota oltiin lykätty.

siitoinehkamielentilatutkim

Huhtikuun puolenvälin tienoilla ilmestyneessä tuntemattomaksi jääneen lehden jutussa kerrottiin, että vankilapsykologin mukaan Siitoimen mielentilan tutkimiseen ei ollut tarvetta. Sama psykologi oli toisaalla todennut iskusta syytetyn Seppo Lehtosen mielisairaaksi. Siitoimen avustaja, asianajaja Raimo Iivarinen oli päästänyt oikeudessa suustaan varsin kovaa tekstiä. Jutussa todettiin:

“Siitoinin avustaja asianajaja Raimo Iivarinen esitti kirjallisen loppulausuntonsa. Hänen sananvalintansa oli siksi kärkevää, että oikeus jutun lykätessään langetti Iivariselle epäkunnioittavasta kirjoitustavasta 800 markan sakon.”

Tiedonantaja kirjoitti samasta oikeudenistunnosta laajemmin 18.4.1978 otsakkeella “Sytyttikö Siitoin murhapolton?”:

“Fasistijohtaja Pekka Siitoinille vaaditaan rangaistusta Kursiivin murhapolton sytyttämisestä eikä vain yllytyksestä murhapolttoon” (…) “Lehtosen osuus palon sytyttämisessä on kiistaton, sillä Kursiivista löytyi mm. hänen sormenjälkensä ja kengänjälkensä. Poliisit eivät kuitenkaa ole saaneet selville, keitä muita Kursiivissa oli aamuyöllä 26. marraskuuta, jolloin palo sytytettiin. Suonperä totesi, ettei Siitoinilla ole todistajan vahvistamaa alibia rikosyölle klo 24.00-7.00. Tänä aikana hän olisi hyvin ehtinyt Naantalista Helsinkiin sytyttämään murhapolton ja takaisin Naantaliin” (…) “Käsitys, ettei Lehtonen ole voinut suorittaa tekoa yksin, on hyvin yleinen murhapolton tutkijoiden ja tutkimuksia läheltä seuranneiden keskuudessa. Kirjapainoon oli raahattu mm. kaksi 20 litran polttoainekanisteria, ilmeisesti joitakin muita kanistereita, pommi, palavia nesteitä oli levitelty kolmessa eri kerroksessa osin pimeässä kirjapainossa. Lisäksi rakennukseen oli ulkopuolelle töhritty hakaristeja. Tätä kaikkea ei yksi mies voi tehdä”.

Siitoimen avustaja Raimo Iivarinen oli kuvaillut Siitoimen toimintaa oikeudessa seuraavasti:

“Iivarisen mukaan mikään ei viittaa siihen, että Siitoinin järjestöissä olisi kyse fasisminluonteisesta toiminnasta. Iivarinen totesi, että kyseessä on ollut ‘pelleily’ ja ‘äärivasemmiston härnääminen'”.

Samassa jutussa selvisi myös, mistä myös aiemmin mainitussa lehtijutussa mainittu sakko oli Iivariselle pamahtanut:

“Iivarinen väitti kirjelmässään keskusrikospoliisin lausuntoa Siitoinin aseista asiantuntemattomaksi ja vääristellyksi. Iivarinen antoi ymmärtää, että poliisin lausuntoja olisi tietoisesti vääristelty ylhäältä tulleen käskyn takia (…) Oikeus totesi Iivarisen lausunnon epäkunnioittavaksi viranomaisiin ja antoi siitä kaksikymmentä 40 markan päiväsakkoa eli 800 markkaa sakkoa. Iivarinen näytti hyvin tyytyväiseltä, kun porvarilehtien toimittajat ympäröivät hänet tämän mainostempun takia oikeuden istunnon päätyttyä.”

sytyttikosiitoin

Helsingin Sanomat kirjoitti 24.4.1978:

“Suojelupoliisin virkamies kutsuttiin oikeuden päätöksellä kuultavaksi Helsingin raastuvanoikeuteen, kun kirjapaino Kursiivin murhapolttojuttu on seuraavan kerran esillä toukokuussa”. Jutun lopussa todettiin syytettynä olleesta Lehtosesta seuraavaa: “Murhapoltosta on syytettynä laitosmies Seppo Lehtonen, joka lääkärin mukaan potee muistinmenetystä eikä ollut tälläkään kertaa paikalla. Siitointa ja maalari Timo Pekkalaa syytetään hänen yllyttämisestään. Lehtosen asianajaja toisti aikaisemman väitteensä, että Lehtonen on saattanut olla tekohetkellä hypnoottisessa tilassa, mutta joka tapauksessa hän oli täysin Siitoinin käskyvallassa. Kursiivin tiloista on löydetty Lehtosen sormenjäljet.”

psykiatrijasuopo

Kansan Uutiset kirjoitti tiistaina 25.4.1978 jutussaan “Kiista Suopon asiakirjoista”:

“Suopon ja Keskusrikospoliisin laatimien pöytäkirjojen liittämistä Siitoin-jutun asiakirjoihin vaatii Kursiivin ja Tiedonantaja ry:n asiamies, varatuomari Arjo Suonperä eilen Helsingin raastuvanoikeudessa, kun tammikuusta asti käsitelty juttu oli taas kerran esillä. Oikeusneuvos Tatu Tulenheimon johdolla istuneet oikeudenjakajat ilmoittivat, että mikäli asianosaiset haluavat niin Suopon kuulustelija voidaan kutsua kuultavaksi ensi kerraksi. Suopo on tiettävästi kuulustellut Siitoinia jo vuonna 1976”.

suoppo

Tiedonantaja mainosti 27.4.1978 tulevaa juttuaan Seppo Lehtosen äidistä:

lehtosenaiti– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä, 1978.

Read Full Post »

Older Posts »