Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘The Church of Luciferian Light’

Luciferin arkkipiispa. Alkuperäiskuva Mesikämmenen arkistoista.

Luciferin arkkipiispa. Alkuperäiskuva Mesikämmenen arkistoista.

Kuten monet tietävät, tituleerasi Pekka itseään elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana ”Luciferin arkkipiispaksi”. Hän alkoi satunnaisesti käyttämään tätä titteliä sen jälkeen, kun floridalainen The Church of Luciferian Light nimesi Pekan 6.10.1993 seuran jäseneksi. Kyseessä ei tässä vaiheessa ollut mikään seuran korkea-arvoinen jäsenyys.

Sana Pekan itse itselleen the Church of Luciferian Light-yhteydessä antamalle korkealle tittelille kantautui myös seuran johtohenkilöiden korviin, eivätkä he olleet asiasta kovin mielissään. Ryhmä kirjoitti Pekalle:

We have received a letter (…) telling us that they have been in contact with you, and that you told them that you were ‘the archbishop of the Luciferian Light Group in Finland’. In this, please be advised that our records show that you are a member of the Luciferian Light Group, #96-0109, in good standing. We do not show you having any doctoral certification!

Without doctoral certification, you may not act as an extension of the Luciferian Light Group, under any circumstance. Continuing to act as you are until this matter is settled will jeopardize your membership status (…) We show you having only a general membership certificate, a ‘certificate of association’ (Suomen kansalliskirjaston Siitoin-kokoelma)

Seuran edellä mainitsema “tohtorin” todistus ei tietenkään viittaa korkeimman yliopistollisen tutkinnon suorittamiseen, vaan puhtaasti seuran sisäiseen, todennäköisesti jonkinlaisen kurssin myötä jäsenen saamaan titteliin. Tarina ei kerro, mitä Pekka tähän kirjeeseen vastasi. Olemassa olevien asiapapereiden pohjalta varmaa kuitenkin on, että 13. lokakuuta 1999 seura antoi Pekalle “alemman tutkinnon” (“associate’s degree”) “saatanallisessa teologiassa”. On hivenen hämärää, missä määrin Pekka jatkoi floridalaisilta saamansa nuhtelukirjeen jälkeen arkkipiispan tittelin käyttöään ryhmään liittyen, mutta jäsenyys kuitenkin säilyi ja jopa edistystä seuran puitteissa tapahtui, vaikkakaan tiettävästi ei siihen “tohtorin” titteliin asti.

associatesdegreeHuvittavaa tapauksessa on se, että Pekalla oli jo ennen the Church of Luciferian Light-ryhmään liittymistään huomattavasti pidempi ja aikaansaavampi ura Luciferin ja Saatanan ylistämisessä Turun Hengentieteen Seurassa ja sen toiminnan lopettamisen jälkeenkin omalla tahollaan, kuin tuon floridalaisen pikkuryhmän millään “korkea-arvoisella” prameita titteleitä itse itselleen antaneella jäsenellä todennäköisesti oli. Kyseinen floridalainen ryhmä ei koskaan ollut satanismin kentällä millään muotoa merkittävä tekijä. Sitä ei ole enää olemassa eikä siitä myöskään löydy juuri mitään mainintoja edes internetistäkään. Ryhmä oli tyypillinen muutaman nuoren miehen 90-luvun  satanismiryhmä.

Siinä missä näiden floridalaisten katoaminen kuin pieru Saharaan puhuu omaa kieltään, puhuu sitä myös Pekan oma esimerkki. Hän kutsui itseään hengentieteen uransa n. kahdenkymmenen ensimmäisen vuoden aikana yksinkertaisesti salatieteilijäksi, okkultistiksi, Luciferin seuraajaksi, saatananpalvojaksi tai satanistiksi, eikä ottanut itselleen heti hengentieteellisen uransa alkumetreillä mitään prameaa titteliä. Hän oli ylistänyt Luciferia ja Saatanaa avoimesti aina varhaiselta 70-luvulta asti, pitänyt mustia messuja, julkaissut kirjoja aihepiiriä sivuten, ansioitunut rivologina ja esiintynyt lehdissä, televisiossa ja radiossa asian vuoksi, jne. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka selväsanaisesti ja julkisesti kutsui itseään saatananpalvojaksi, satanistiksi ja Luciferin seuraajaksi. Tässä yhteydessä sopii muistaa, että 70-luvulla ilmapiiri oli asian suhteen hyvin toisenlainen kuin nykyään – Saatana on nykyään yleisesti paljon salonkikelpoisempi kuin tuolloin. Pekka teki rohkeasti kaikkea, mitä Luciferin arkkipiispan saattoi odottaa tekevän, oli näiden tekojen laadusta sitten mitä mieltä tahansa. Ja toisin kuin Church of Luciferian Light-ryhmä, Pekka muistetaan sanoistaan ja teoistaan enemmän kuin hyvin. Hän ansaitsi tittelinsä ja tietyllä omalaatuisen primitiivisellä tavallaan oli Luciferin arkkipiispa.

luciferianlightMiksi heikosti englantia taitava Pekka sitten ylipäätään liittyi mihinkään pieneen ulkomaalaiseen satanistiryhmään? Mesikämmen tuumaa, että Pekka ei enää 1981 vankilasta vapauduttuaan jaksanut tai viitsinyt alkaa pyörittämään mitään omaa alan porukkaa. Turun Hengentieteen Seura oli lain voimalla suljettu hänen muiden järjestöjensä ohella lopullisesti 1978. Tämä ei tietenkään ollut pidätellyt Pekkaa perustamasta heti perään Kansallis-Demokraattista Puoluetta. Musta maaginen rivoilu ei ilmeisesti kuitenkaan vetänyt yhtä paljon ryhmätoiminnasta kiinnostuneita puoleensa kuin poliittinen toiminta, vaikka hengentieteistä kiinnostuneita Pekan ympäriltä löytyikin. Hengentieteellinen toiminta pysyi siis organisoimattomana. Pekan kiinnostus aiheeseen ei kuitenkaan ollut kadonnut, mikä sitten kasvavassa määrin alkoi myös hiertää hänen poliittisessa toiminnassaan. Monien silmissä alkoholin reippaan käytön lisäksi Pekan hengentieteelliset jutut kun söivät poliittisen aatteen uskottavuutta.

Tässä tilanteessa Pekka varmaan katseli, olisiko olemassa jotain hengentieteellistä ryhmää, jossa hän voisi toimia ja jonka kautta kohottaa profiiliaan myös sillä saralla. Lähtökohtaisesti tämä oli varmastikin kompromissitilanne, Pekka kun mielellään oli itse niiden juttujen ohjaksissa, joissa oli mukana. Suomessa ei ollut mitään hengentieteellistä ryhmää, jossa Luciferia ja Saatanaa oltaisiin arvostettu sellaisella otteella kuin millä Pekka asiaan suhtautui. Ulkomaan suurista ryhmistä Saatanan Kirkko oli varmasti poissa laskuista jo sen ateistisen ja materialistisen luonteen vuoksi. Jos Pekka törmäsi Setin Temppelin materiaaleihin, olivat ne sitten taas varmasti aivan liian älyllisesti korkealentoista. Ja mikäli Pekka olisi noista kumpaankaan jäseneksi hakenut, olisi mahdollinen jäsenyys töpännyt alkumetreille monesta muustakin syystä. Ajatus siitä, että Pekka olisi tunnustellut maastoa vaikka Saatanan Kirkon suhteen ja pekkamaisella englannillaan kirjoittanut Anton LaVeylle on kyllä varsin kutkuttava. Sellaisiin kirjeisiin tai sähköpostiviesteihin Mesikämmen ei Suomen kansalliskirjastossa taannoin törmännyt, mutta paljon Pekan kirjeenvaihtoa jäi kyllä läpikäymättä…

Tässä tilanteessa floridalainen pikkuryhmä, joka ei ollut selkeän materialistinen, turhan tarkka jäsentensä taustoista, liian monimutkainen, ja jolla samalla oli nimessään Lucifer, kuulosti Pekasta varmaankin hyvältä. Vaikka ryhmän jäsenyys ei suonut fyysistä ryhmätoimintaa, antoi se Pekalle kuitenkin jälleen mahdollisuuden asemaan hengentieteellisessä ryhmässä. Pekka monistikin jäsentodistustaan muutamiin julkaisuihinsa näyttääkseen, että hän oli myös hengentieteellisesti vielä tekijä ja kuvioissa mukana. Epäilemättä hän samalla ajatteli, että ulkomaalaiseen ryhmään kuuluminen näyttäisi vaikuttavalta – varsinkin jos kutsuisi itseään siinä samalla ryhmän arkkipiispaksi Suomessa.

Post scriptum: Oma mielenkiintoinen lukunsa on se, kuinka paljon Church of Luciferian Light-ryhmään kuului muita suomalaisia. Jostain syystä Pekan jäsentodistuksesta löytyy sen oikeaksi todistajien (“Imperial Dragon” ja “Sribe”) lisäksi hänen oma signeerauksensa (mitä todistuksessa ei ilmeisesti tarvitsisi olla) sekä jonkun toisen suomalaisen signeeraus. Näiden signeerausten yhteydessä on Pekka oman signeerauksensa alle kirjoittanut “kirkon johtaja Suomessa”. Asiasta saa vaikutelman, että Pekka teki omasta jäsentodistuksestaan samalla ryhmän eräänlaisen suomalaisten jäsenkirjan. Mutta oliko heitä enemmän kuin vain nuo kaksi? Monta kysymystä asiaan liittyen on auki…

– – –

Aiheeseen liittyen:

Luciferin arkkipiispan nauru.

Kansalliskirjaston Siitoin-kokoelma.

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1993

Tammikuu

Pekka matkusti Olavi Koskelan ja kahden nuoren naantalilaisen naisen kanssa Lissaboniin. Koskela kuvasi Pekan menoa näin: ”Portugalissa sai vapaasti olla natsi. Sitä Pekka osoittikin joka paikassa. Hakaristipaita päällä hän höpötti joka paikassa. Koppalakki oli jätetty kotiin. ‘I am colonel Siitoin from Finland. I am racista, fascista, nazista, militarista, sadista…’ Pekkaa ei kumma kyllä lyöty kertaakaan vaan ihmiset katselivat huvittuneena tai kummastuneena (…) Eräässä suuressa salissa oli luokallinen pieniä koululaisia pienen naislatino-opettajan kanssa. Yllättäen Pekka kohotti kätensä pystyyn ja sanoi ‘Heil Hitler!’ Puolikasvuiset kohottivat kätensä perässä ja opettaja katsoi vaivautuneena. Tilanne oli koominen ja yllättävä. Valitettavasti en saanut sitä nauhalle” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 142, 143)

Lomalta paluun jälkeen Pekka ja Koskela päätyivät Naantalin hovissa (joka paloi maan tasalle 31.1.2013) tappeluun, minkä vuoksi poliisi hälytettiin paikalle (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 143).

Helmikuu

siitoin113.2. Pekka antoi haastattelun siviilipalvelulehteen (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

Pekka täytti 49 vuotta.

Kesäkuu

Näihin aikoihin Naantalin Muumimaan aloittaessa Pekka hirtti isokokoisen Muumipappa-pehmolelun Krappula-kiinteistönsä ikkunaan protestiksi sille, että Muumimaan keskus sijaitsi aivan Krappulan vieressä. Asiasta uutisoitiin laajasti huvittuneeseen sävyyn (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin Turun juutalaisella hautausmaalla tehtiin ilkivaltaan. Pekkaa ja Väinö Kuismaa haastateltiin asian vuoksi A-studioon (Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

Floridalainen the Church of Luciferian Light nimesi Pekan seuran jäseneksi.

Yleistä

turnerdiariesPekka julkaisi lyhennettynä suomennoksen Andrew McDonaldin teoksesta The Turner diaries (Turnerin päiväkirjat, käsikirja valkoisen vallan kaappauksesta, Kansallis-mytologinen yhdistys).

Näihin aikoihin Pekan hengentieteen harjoittamisessa satanismi vahvistui ja ufo-jutut siirtyivät taka-alalle. Siitoimesta tuli mm. The Church of Luciferian Light:n Suomen edustaja. Hengentieteellisen kirjallisuuden saralla Musta Raamattu pysyy Pekan kirjojen myyntiykkösenä (SUPO:n 50. kirja, s. 281).

– – –

Read Full Post »