Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘The Book of the Law’

lainkirja

Tänään, sekä huomenna että ylihuomenna, on Lain kirjan vastaanoton 109. vuosijuhla.

Asian kunniaksi:

Lain kirja Pohjois-Karjalan murteella:
osa 1/3,
osa 2/3,
osa 3/3.

Liber Oz Pohjois-Karjalan murteella.

Lain kirja äänikirjana (Lon Milo DuQuetten lukemana):
osa 1.
osa 2,
osa 3,
osa 4,
osa 5,
osa 6.

93 93/93.

Advertisements

Read Full Post »

liberozkarelianb

– – –

Aiheeseen liittyen:

Liber Al vel Legis Pohjois-Karjalan murteella (osa 1, 2, 3).

Aleister Crowley 2012 commemorative coins.

Aleister Crowley’s glossary of synonyms and phrases from “The Nameless Novel”.

Did Aleister Crowley visit Finland?

Happy Crowleymas!

Obama in Crowley shirt.

Fresh fever from the skies: Churton’s biography of Crowley.

Greater Feast.

Mysteeri nimeltä Lin gha-Rej (osa 1, 2, 3).

Perdurabo.

Kenneth Anger – Valkokankaan kapinallinen maagikko (osa 1, 2, 3, 4, 5, 6)

Read Full Post »

I received two sets of Aleister Crowley 2012 commemorative coins today. These are very nice!

The coins are put forth by Aleister Crowley 2012 campaign. You can find them also from Facebook.

The campaign tells us:

– – –

Do what thou wilt shall be the whole of the Law.

We realize that Aleister Crowley is dead. And British. And, moreover, not running for office. Nevertheless, we believe that the most effective vote you can cast in 2012 is one for Aleister Crowley.

The absolute rule of the state shall be a function of the absolute liberty of each individual will.

Considering staying home and not voting? You’ll be in the vast, silent, ignored majority. Until now, the only other way for voters to express their dissatisfaction was to vote for Mickey Mouse or Cthulhu. We applaud all these efforts, but votes for such characters are an expression of mere dissatisfaction. Such votes fail to send a positive message about what Americans and all people truly want: Liberty.

We believe ours is the first campaign ad in the 2012 U.S. Presidential Election.

We do not endorse every political opinion Crowley ever put forward, nor do we suggest that the U.S. should necessarily adopt them. Rather, we call attention to his central message of liberty, the Law of Thelema, as defined in Liber AL vel Legis: The Book of the Law. This is summarized exquisitely in two verses from this text: “Do what thou wilt shall be the whole of the Law,” and “Love is the law, love under will.” It is this message which we hope someday may inform all politics, and we hope that this message will be heard everywhere. More about Thelema.

If 1% of voters write in “Aleister Crowley,” then his message of Liberty will be heard around the world, as amazed media report a groundswell of support for someone they thought was not only dead and British, but still the wickedest man in the world. We don’t actually imagine he will get that many votes, but that’s beside the point. Ceci n’est pas une campagne politique.

Even if you don’t live in the U.S., or if you don’t actually plan to write in Crowley, that is no reason not to promote this campaign! At the very least, it is a great conversation starter, and in any case you will be helping to spread Crowley’s fundamental message of freedom, and his declaration of the sovereignty of the individual.

Still not sure? Check out the Top ten reasons to support Aleister Crowley in 2012, Ten more reasons to support Aleister Crowley in 2012, and the Top Ten campaign slogans.

Still not sure? That’s OK! There’s no commitment necessary. Don’t even vote for Aleister Crowley in 2012 if you don’t want to! The campaign is still fun to support and provides and interesting way to discuss the philosophy and religion of Thelema.

We suggest that you write yourself in as Crowley’s running mate! “Anyone who wants to say anything, off with his head, and On with the Dance; let Joy be unconfined, You at the prow and Therion at the helm! Off we go.”

Love is the law, love under will.

– – –

If you are interested to order AC2012 coins you can find information on how to do it from here. Be sure to check also the Facebook page for the coins.

93 93/93.

Read Full Post »

Tänään, sekä huomenna että ylihuomenna, on Lain kirjan vastaanoton 108. vuosijuhla.

Asian kunniaksi:

Lain kirja Pohjois-Karjalan murteella:
osa 1/3,
osa 2/3,
osa 3/3.

Liber Oz Pohjois-Karjalan murteella.

Lain kirja äänikirjana (Lon Milo DuQuetten lukemana):
osa 1.
osa 2,
osa 3,
osa 4,
osa 5,
osa 6.

93 93/93.

Read Full Post »

Kenneth Anger Hollywoodissa.

Vaikka Anger on tehnyt itsestään huomattavan undergroundnimen, tulee hänen elämäntarinaansa seurattuaan mieleen, että hän ei ole ehkä täysin löytänyt omaa genreään, tai että – tai jopa – ainakaan hän ei ole löytänyt genreä, jossa hän olisi täysin sinut itsensä kanssa. Mies tuntuu jossain määrin katkeralta, niin Hollywoodille, kuin monelle muullekin taholle, kuten tulee hyvin esiin vaikkapa Sanjiv Bhattacharyan hänestä 2004 tekemästä haastattelusta The Guardianiin. Kenties hänen ottamansa taiteilijasukunimi oli enne tästä kaikesta. Epäilemättä mies on toteuttanut maagisen oppi-isänsä Do What Thou Wilt -ohjetta (minkä voi tulkita muotoon ”tee mitä todella tahdot, kunhan se palvelee elämääsi ja sitä mitä syvimmiltäsi olet”), mutta tämä ei tunnu tehneen miehestä kuitenkaan aivan onnellista. Kenties Anger on ottanut sydämeensä myös toisen Crowleyn opinkappaleen, jonka mukaan menestys on todiste siitä, että on seurannut tahtoaan. Vaikka Crowleyn tarkoittama ”menestys” ei tarkoitakaan menestysteologian mukaista menestystä maailmassa sinällään, ei Angerille tunnu riittävältä se, mitä hän on saavuttanut.

Kenties tämä David Lynchiä edeltävä unenomaisen-elokuvan sanansaattaja voisi saada hieman sielunrauhaa muistamalla, mitä edesmennyt Ordo Templi Orientisin johtohahmo, Hymaneus Beta X°, sanoi hänestä vuonna 1990: ”Kenneth Anger on pitkään tukenut Theleman Lakia – jos sanoisi sekä hänen taiteessaan että elämässään, tehtäisiin asiassa täysin tarpeeton rajanveto. Hänen elokuvansa ja elämänsä ovat aivan erityisenlaisia ‘maagisia tilintekoja’. Kukaan toinen elokuvantekijä ei ole saanut filmille rituaalin olemusta kuten Anger on”. Tunnustusta Anger on saanut myös muilta kuin maagisilta kollegoiltaan – hänelle on myönnetty kunniatohtorin arvo Pasadenan muotoilun taidekorkeakoulussa, ja hänen elokuviaan on näytetty ympäri maailmaa eri festivaaleilla ja niitä ovat tunnustaneet ja palkinneet mm. Festival du Film Maudit, Los Angelesin Elokuvakriitikot, San Franciscon kansainvälinen Elokuvafestivaali, Mar del Plata Elokuvafestivaali, sekä Amerikan Elokuvainstituutti.

Niille, ketkä ovat kiinnostuneita seuraamaan Angerin jatkuvia teemoja hänen elokuvissaan, on hyvä avainkäsite hänelle tärkein myyttinen hahmo – Lucifer, valontuoja. Crowleyn perustamaa Theleman uskontoa tuntevat voivat panna merkille, että Anger on suoraan sanonut hänen kuvaamansa Luciferin olevan sama entiteetti kuin Aiwaz, jonka Aleister Crowley koki inspiroineen hänet kirjoittamaan Theleman perustustekstin, Lain Kirjan, vuonna 1904. Valon tematiikka on läsnä jo Angerin ensimmäisestä tunnetusta elokuvastaan alkaen, kuten hän on itsekin vihjannut. Monissa Angerin elokuvissa on juuri valo tärkeänä elementtinä läsnä. Elokuvien hahmo etsii usein jonkinlaista ”valoa” – ja löytää sen, usein tässä prosessissa hän myös kuolee, mutta aina samalla transformoituu. Anger ei tee tätä useinkaan itsestään selvästi, vaan vain vihjaa siihen. Mutta niille, keitä asian maaginen ja symbolinen ulottuvuus kiinnostaa, tämä kenties avaa monia hänen elokuviaan ns. ”uuteen valoon”.

Toinen yleinen teema Angerin elokuvissa on ritualistinen erilaisten voimien ja elementtien kutsuminen, ja niiden elokuvan loppua kohti nouseva intensiteetti. Angerin elokuvat kuvaavat rituaaleja, ja myös ovat hänen mukaansa rituaaleja – niiden on tarkoitettu tuottavan tietynlaisen vaikutuksen katsojan tajuntaan. Ja jos valo on Angerille tärkeä elementti, on siitä loogisena jatkeena myös värit. Tässä Anger seuraa selkeästi Crowleyn käsityksiä värien maagisista merkityksistä, ominaisuuksista ja käytöstä. Asiaan voi perehtyä tarkemmin mm. Crowleyn Tarot-symboliikkaakin koskettavan The Book of Thoth:n kautta, tai Deborah Allisonin kirjoittamasta erinomaisesta Senses of Cineman artikkelista Magick in Theory and Practise: Ritual Use of Color in Kenneth Anger’s Invocation of my Demon Brother.

Elokuussa 2007 Anger kertoi tekevänsä eturauhassyövän vuoksi kuolemaa. Hän ennusti kuolevansa lokakuun 31., eli Pyhäinpäivän aaton, Halloweenin, yönä 2008. Nimekkäiden maagikoiden lähihistoriaa tarkastellen tämä sattuu olemaan sama ajankohta, jolloin edellä mainittu Angerin ystävä, Anton LaVey, kuoli 1997. Jos tämä ennuste toteutuu, tulee Anger jakamaan LaVeyn elämän kanssa vielä enemmän kuin jo edellä käsiteltiin. Tämän artikkelin kirjoittamisen aikaan, syyskuussa 2008, ohjaajalegenda oli kuitenkin vielä elossa, reilu kuukausi ennen ennustamaansa kuolinhetkeään. Täysin poissuljettuna ei voi pitää sitäkään mahdollisuutta, että kyseinen ilmoitus on ollut mustaa huumoria. Angerin maagisen oppi-isän, Crowleyn ajatukset ovat hyvin usein puettu huumoriin, ja lavastipa hän kerran Portugalissa kirjailija Fernando Pessoan avustuksella itsemurhankin. Anger on ollut elämässään samantapainen Crowleyn kanssa jo muutenkin, eikä tässä asiassa samoilla jäljillä olo välttämättä yllättäisi.

Anger julisti kuolemastaan kollegansa, ohjaajan ja okkultistin, Curtis Harringtonin muistotilaisuudessa, jossa hän häiriköi huutelemalla kyseenalaisia kommentteja näyttelijä Jack Larsonin (50-luvun Teräsmies-elokuvien tähti) muistopuheen päälle. Anger ilmoitti sairastamisestaan ja tulevasta kuolemastaan aivan tilaisuuden lopussa, ilmoittaen samalla myös, että tapahtumaan pääsevät valitettavasti vain kutsutut vieraat. On Anger elossa tai ei tämän artikkelin ilmestyessä, on kohtuullisen varmaa kuitenkin se, että Suomessa emme Kenneth Angeriä enää elävänä näe. Hän vieraili maassamme Tampereen lyhytelokuvajuhlilla 1998 esittelemässä töitään, eikä myöhemmin Disinfo.com:n konferenssissa, New Yorkissa vuonna 2000 antamiensa kommenttien perusteella saanut Suomesta erityisen hyvää kuvaa:

Kävin äskettäin Suomessa, ja kaikki suomalaiset kävelit ympäriinsä kännykät kiinni korvissaan… he kokevat olevansa eristyksissä siellä Pohjolassa… tiedättehän, siellä on pimeää suurimman osan vuotta, ja hyvin kylmää, pimeää… He ovat värittömiä ihmisiä… heillä on melkein valkoiset silmät, hyvin vaaleat siniset silmät, ja tuhkan vaaleat hiukset, heillä ei ole hiustensa värissä edes yhtään keltaista kuten ruotsalaisilla. Heidän ihonsa on eräällä lailla herkkusienen-valkoinen… ei heillä siellä solariumeja ole… mitkä kyllä aiheuttavatkin syöpää. Kaipa heillä ihan hyvin menee, mutta he kaikki kävelevät ympäriinsä ja näyttävät puhuvan itsekseen, tiedättehän, silmät lasittuneina… tätä tapahtuu nykyään ympäri maailmaa, mikä on tietysti ihmisistä itsestään kiinni. Ehkä se on heistä hyvä asia. Kännykät ovat täysin päätyneet tällaiseen asemaan joissakin maissa, kuten Suomessa.

Ehkä tähän mielikuvaan vaikutti se, että Anger on hyvin teknologiakriittinen. Tai ehkä miehelle, jolle valo on tärkeä elementti, oli Suomen pimeys yksinkertaisesti liikaa…

Kenneth Anger.

[Tämä on artikkelin osa 6/6. Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan alun perin Blood Ceremony -elokuvalehdessä 4/2008. Voit ostaa lehden täältä.

Read Full Post »

Anton LaVey Invocation of my Demon Brother:ssa.

Anger kiinnostui teini-iässä yliluonnollisesta yleensä, ja aivan erityisen vaikutuksen häneen tekivät jo aiemmin mainitun brittiläisen maagikon, Aleister Crowleyn (1875-1947), ajatukset. Crowleyn esittelemä Theleman (”Tahto” kreikaksi) filosofia jätti Angeriin pysyvän vaikutuksen, mikä myös näkyy hänen elokuvissaan, erityisesti Lucifer Rising:ssa (1970-1980) ja Inauguration of the Pleasure Dome:ssa (1954, 1966), sekä Invocation of my Demon Brother:ssa (1969). Angerin ainut pidempi dokumentti on hänen äänittämänsä Thelema Abbey (1955) – joka sekin on nykyään kadonneiksi laskettujen Angerin töiden joukossa. Yleisesti ottaen, Angeria voi syyllä pitää maailman elokuvaohjaajista selkeimmin crowleylaisena profiloituneeksi, kuten mm. Robert A. Haller huomioi artikkelissaan Angerista Filmmakers Filming-monografiassa, joka myöhemmin julkaistiin myös Crowleyn kuuluisaksi tekemän maagisen järjestön, Ordo Templi Orientiksen, The Equinox-julkaisussa vuonna 1990.

Kinsey ja Anger Theleman Luostarissa, Sisiliassa.

Kadonnut Thelema Abbey-dokumentti olisi käsillä ollessaan ainutlaatuista satoa Angerin sekä edellä mainitun tri. Kinseyn 1955 tekemästä kolmen kuukauden matkasta Crowleyn Sisiliassa sijainneeseen ”Theleman luostariin”. Kinsey oli seksologina hyvin kiinnostunut Crowleyn seksuaalimagiasta ja siihen liittyvistä asioista. Hän arvosti Angerin tuntemusta Crowleyn filosofiasta ja magiasta ja pyysi tältä pohjalta tämän mukaansa Sisiliaan. Luostarissa miehet puhdistivat Mussolinin hallinnon (joka oli karkottanut Crowleyn maasta) käskystä peittämiä seinä- ja lattiamaalauksia, sekä kuvasivat niitä. Valokuvia tältä matkalta on onneksi sentään säilynyt. Kiitelty Crowleyn elämänkerran kirjoittaja Lawrence Sutin kutsuu erästä näistä Angerin esiin kaivamista maalauksista Crowleyn visuaalisen taiteen mestariteokseksi. Tuo maalaus, joka oli Crowleyn ja hänen silloisen partnerinsa, Leah Hirsigin, makuuhuoneessa (”painajaisten huoneessa”), on Sutinin kuvailemana ”ällistyttävä kollaasi hillitsemätöntä seksuaalisuutta, jumalanpilkkaa, runoutta, ja maagista profeetallisuutta”.

Mielenkiintoisena kuriositeettina näistä maalauksista voi mainita sen, että Crowley yritti luostarissaan asuessaan saada niistä maksullista nähtävyyttä. Tämä ei hänen elinaikanaan onnistunut, mutta nykyään Sisilian matkailuesitteistä löytyy kuvia kyseisistä maalauksista. Toisena mielenkiintoisena aiheeseen liittyvänä kuriositeettina voi mainita, että Bill Condonin 2005 ohjaamassa valtavirta-elokuvassa Kinseyn elämästä (Kinsey) ei mainita sekunnillakaan hänen ja Angerin matkasta Sisiliaan, saati heidän tuttavuudestaan ylipäätään. Tämä on sikäli kummallista, että Kinsey-elokuvan shokkiarvo (jonka voisi kuvitella olleen osa sen käsikirjoittajien ajatuksia) ei Anger-Crowley-kytkennällä olisi varmasti kärsinyt yhtään, päinvastoin. Kenties tämä mutka ei sopinut tarinan kerrontaan, tai kenties aihe olisi ollut poliittisesti liian epäkorrekti.

Inauguration of the pleasure dome.

Ensimmäinen Angerin selkeästi crowleylainen elokuva, Inauguration of the Pleasure Dome (1954) valmistui vuotta ennen edellä mainittua Sisilian matkaa. Hän sai siihen näyttelemään pari nimekästä henkilöä: Anais Ninin (joka oli Henry Millerin kanssa tavannut Crowleyn Pariisissa 30-luvulla) sekä kirjailijan ja taidemaalarin, Marjorie Cameronin (paikallisessa kalifornialaisessa Ordo Templi Orientis-Looshissa vaikuttaneen Jack Parsonsin, aikansa erittäin merkittävän raketti-insinöörin, lesken). Elokuva myös merkitsi tietynlaista siirtymää – Anger siirtyi mustavalkoisista elokuvista värillisiin, unenomaisista enemmän myyttisiin, elokuvissa näyttelijöiden määrä yleisesti ottaen kasvoi, kuten myös hänen elokuviensa pituudet (Inaugurationin pituus on 38 minuuttia). Samalla Angerin itsensä rooli monien elokuviensa tekijänä alkoi painottaa häntä aiempaa selvemmin maagikkona, tai eräänlaisena pappina elokuvien takana. Tämä näkyy tässä kyseisessä elokuvassa erityisesti siinä, miten ”ehtoollinen” on sitä tärkeä osa. Kautta koko elokuvan sen hahmot muuttavat tajunnantilojaan nauttimalla erilaisia narkoottisia aineita, mitä elokuvan avaushahmon, Shivan, vieraat tapaamiseen tuovat. Lopputuloksena on transpersoonallinen ekstaasi.

Inauguration of the Pleasure Dome:n inspiraatio oli erään Anais Ninin ystävän järjestämissä naamiaisissa, joihin myös Anger osallistui. Hän sai niissä idean, että voisi käyttää vastaavaa teemaa elokuvassa, laittaen maagikot myyttiseen kontekstiin. Tämä myyttinen konteksti oli tietysti hyvin crowleylainen. Niinpä elokuvasta löytyy niin ”portto”, ”suuri peto”, kuin myös Astarte, Pan, Shiva, Osiris, Isis, Kali, Lilith, Hecate, ja Tohtori Caligarin kabinetista tuttu Cesare, unissakävelijä. Elokuva on Angerin sanoin ”omistettu harvoille, ja Aleister Crowleylle, ja kruunatulle ja voittavalle lapselle” (millä viitataan Ra-Hoor-Khuitiin, sodan ja koston jumalaan, joka mainitaan Lain Kirjassa, Crowleyn perustaman Theleman uskonnon perustustekstissä). Elokuvan crowleylainen teema ei rajoitu ainoastaan tehdyn elokuvan puitteisiin, vaan on Angerille tyypillisesti ennen kaikkea ”elokuvaa suurempaa”, hänen sisäisen maailmansa visioiden ja kokemusten valkokankaalla ilmaisua. Inauguration on sellaisena kuitenkin hyvin mielenkiintoisessa asemassa Angerin elokuvien joukossa, koska hänellä ja crowleylaista porttoa näytelleellä Marjorie Cameronilla oli molemmilla sama, hyvin vakavasti koettu maaginen käsitys Cameronin roolista kyseisessä elokuvassa.

Jack Parsons.

Cameronin edesmennyt puoliso Jack Parson oli myös Crowleyn filosofian ja magian, Theleman uskonnon vannoutunut harjoittaja. Hän oli hyvän tovin koettanut maagisten rituaalien (”Babalon Työskentelyjen”) avulla tuottaa sellaisen jumalattaren inkarnaatiota, joka ilmentäisi Crowleyn esittelemän uskonnon olemuksen ja onnistuisi sen vuoksi ”vaikuttamaan myös historian kehitykseen”. Cameronin tavattuaan Parson oli varma, että hän oli onnistunut näissä pyrkimyksissään, ja tavannut tuon kutsumansa jumalattaren, crowleylaisittain ilmaistuna, ”porton”. Hän myös kirjoitti itse Aleister Crowleylle tästä tapahtumasta 1946: ”[…] Palasin kotiin ja löysin nuoren naisen (Marjorie Cameronin), joka vastasi vaatimuksiini. Häntä voi kuvailla ’tulen ilma’-tyypiksi, hänellä on pronssin punaiset hiukset, hän on tulinen ja hienovarainen, päättäväinen ja jääräpäinen, vilpitön ja perverssi, hän on poikkeuksellinen persoonallisuus jolla on niin kykyä kuin älykkyyttä”.

Kun Inauguration of the Pleasure Dome ilmestyi ensimmäisen kerran valkokankaalle n. kahdeksan vuotta myöhemmin, oli Cameron täysin sisäistänyt Parsonilta saamansa maagisen roolin ja aseman. Sekä hän että Anger pitivät molemmat elokuvaa todisteena siitä, että Cameron oli onnistuneesti ilmentänyt Babalonin, Jack Parsonsin kutsuman jumalattaren, voiman Maan päälle.

[Tämä on artikkelin osa 2/6. Osan 3/6 voit lukea täältä. Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan alun perin Blood Ceremony -elokuvalehdessä 4/2008. Voit ostaa lehden täältä.

Read Full Post »