Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Tervahäät’

otavanveretOtavan Verien äskettäin julkaistu esikoinen (Cyclic Law, 2014) on majesteettista, jylhää, syvää ja valtavia ulottuvuuksia luotaavaa ambienttia. Tämä pärjää vertailussa mennen tullen Steve Roachin tuotannolle, ja tämä on jotain mitä Roachia ikuisuuksia kuunnelleena Mesikämmen ei sanoisi kepein perustein.

Levyn takaa löytyvät miehet nimeltä Kaarna ja Kivelä. Tarkkaavaiset lukijat pistävät merkille, että Kaarnan nimi pullahtelee nykyään esiin varsin monissa ja varsin kovissa projektissa, kuten vaikkapa Tervahäissä ja Slave’s Maskissa. Miehen tekosia kannattaa seurata.

Alle 50-minuuttisessa paketissa on kolme raitaa. CD:n kannet ovat upeat ja tukevat äänimaisemaa täydellisesti. Tyylillisesti Otavan Veriä ei voi pistää dark ambient-nimikkeen alle, mutta missään valoisassa new age-huminassa ei myöskään mennä. Tässä on onnistuttu kanavoimaan jotain teeskentelemätöntä kiekolle.

Kanadalaisen julkaisijan, Cyclic Law:n, englanninkielinen kuvailu levystä kuuluu näin: Their first self titled album is a conceptual journey towards the the vastness of the universe, where one would simply seep into and become on with these amorphous territories. A calm, epic, massive and monotonously rich curtain of ritualistic sonorities escalates as radiant timbres morphs like an aurora borealis amongst stellar luster. Ever present is the uttermost distance, deep as lethargy, soothing as still waters and affective as phantoms.

Tätä julkaisua voi suositella lämpimästi kaikille tasokasta ambienttia arvostaville.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Osta Otavan Veret -CD.

Otavan Veret Facebookissa.

Näytteitä Otavan Verien CD:ltä.

otavanveret2

Advertisements

Read Full Post »

slavesmaskkansi

Slave’s Mask oli Mesikämmenelle entuudestaan tuntematon duo. Anonyymeinä pysyttelevät miehet taas olivat muiden musiikkikuvioidensa, eritoten Tervahäiden ja Hornan kautta tuttuja. Kaarna ja sg.7 ovat monella tapaa tuotteliaita, luovia ja uusia maastojakin koluavia miehiä.

Tämä on duon toinen levy. Debyytti oli vuonna 2006 ilmestynyt Faustian electronic & bruise poetry. Luetun perusteella debyytti jää nyt käsillä olevalle, aivan hiljattain julkaistulle levylle, selvästi toiseksi. Debyyttiä kuulemattomana Mesikämmen ei osaa asiaa kommentoida.

Musiikillisesti Soak Kaos liikkuu kautta koko levyn tunnelmallisesti elektronisessa maastossa. Martial industrial -elementtejäkin löytyy. Levyltä voi bongata myös ”trip-hop-komppeja”. Vokaalit vaihtelevat puheesta puhtaaseen lauluun ja öreähköön karjuntaan, usein samassa kappaleessakin.

Ensimmäinen mieleentullut viitepiste on Enigma, sillä erotuksella, että Slave’s Mask ei ole vain eetteristä avaruusleijuntaa, eikä naisääntä vahvana elementtinä löydy. Enigman levyillä ei karjuta. Slave’s Maskin Soak Kaosilla karjutaan. Slave Mask on tummempaa.

Paikoitellen tunnelmasta tulee mieleen kärpässientä syönyt villisika joka keinuu öisen tähtitaivaan alla pimeää metsää omissa maailmoissaan möyryten. Hyvässä mielessä.

Levyssä on hienot kannet. Naamioituneista miehistä, levyn alta löytyvästä yantrasta ja kappaleiden nimistä saa vaikutelman, että tässä ammennetaan enemmän tai vähemmän esoteerisesti varsinkin idän suunnasta. Kappaleiden sanoja levyn paketista ei löydy, mutta selkeästi puhutuista ja lauletuista lyriikoista saa kyllä varsin hyvin selkoa, mitä sikseen tulee.

Soak Kaos on varsin omansalainen levy, joka ei helposti lokeroidu. Mikäli näytebiisi miellyttää, kannattaa koko albumiin tutustua.

Mesikämmen suosittelee.

– – –

Levyn kappaleet:

1. Soak Kaos
2. st. Swastika Street
3. Shadow Path Mantra
4. Necropolis City Plan
5. Hail the Sun
6. pt. I – Ghost Currency pt. II – Scars, Stigmas & Stitches

– – –

Aiheeseen liittyen:

Osta Soak Kaos.

Slave’s Mask Facebookissa.

slavesmask2

 

Read Full Post »

th1

Tervahäät on kokoonpano, joka on monessa suhteessa palauttanut Mesikämmennen toivoa ns. neofolk-genreen. Unohtakaa Death in June! Tervahäät on parempi! Nyt puhutaan eeppisen upeasta alan musiikista, suomalaiskansallisesta näkövinkkelistä käsin.

Kaikki duon levyt ovat rautaisia, mutta varsinkin viimeisin täyspitkä, Patria, räjäyttää niin sanotusti pankin. On vaikea löytää tarpeeksi superlatiiveja Patrian kuvailuun. Harvemmin Mesikämmen yltyy kehumaan alan teoksia näin paljon, mutta nyt on syytä. Tervahäät on musiikillisesti tämän päivän Eino Leino, V.A. Koskenniemi ja Paavo Haavikko!

Oli siis hyvä syy lähestyä Tervahäitä ja kysyä heiltä muutamia kysymyksiä. Haastatteluun vastailivat kokoonpanon Kaarna että Riimu.

– – –

Taustaa

Milloin ja missä Tervahäät perustettiin? Millaista musiikillista taustaa Tervahäiden jäsenillä on? Mitkä asiat inspiroivat aloittamaan duon, mistä nimi Tervahäät?

th2Kaarna: Tervahäät perustettiin kesällä 2008 pääkaupungissamme, jossa asuimme tuolloin molemmat. Musiikillista taustaa minulla oli tuohon aikaan lähinnä koneellisemman musiikin parista, mainittakoon 2002-2010 aktiivisena ollut sooloprojekti Somnivore, ja 2003 perustettu Slave’s Mask.

Riimu: Julkaisematon demo lienee paras merkitä alkupisteeksi. Lähtökohtia on vaikea panna sanoiksi. Omasta mielestäni halusimme luoda valokuvia äänen kautta ja improvisaatioon nojaava drone ja folk antoivat meille parhaat avaimet lukkoihin. Ennen Tervahäitä olin tehnyt neofolkia Tuhat kuolemaa sekunnissa -yhtyeessä.

Kaarna: Nimi ”Tervahäät” syntyi sittemmin 2008 syksyllä, kun esikoislevyn utuinen hahmo alkoi jo vähitellen selkiytyä. Atavistinen kanavointi musiikiksi asti tuntui onnistuneen hyvin, ja musiikin ja muiden asiaan liittyvien tekemisten nostattamia mielikuvia vilisi jatkuvasti mielessä nostattaen lisää intoa tekemiselle. Yksi näistä mielikuvista oli vahva näky jonkinlaisesta juhlasta, jota vietetään yksin ensimmäisenä hääpäivänä puolison poismenon jälkeen. Hääjuhlaperinteeseen nojaten tämä ilmi tullut juhla oli nimeltään Tervahäät. Nimi istui hyvin lyijyisen, eteerisen ja kylmän esikoislevyn muihinkin puoliin, jonkinlaisen muinaisuuden ja toismaallisuuden tuntuun, ja ympäröivien metsien raskaisiin huokauksiin. Se oli myös alusta asti tarkasteltuna sopivan taipuisa muitakin käyttötarkoituksia ja intention suuntaamisia silmälläpitäen. Hyvin pian määrittelynsä jälkeen nimi löysi itsestään myös vertauskuvan metsän ja ihmisen yhteiselosta, ja todisti monisyiset syvyytensä muillakin tavoilla.

th3Molemmat tämän nimen puolet sisältävät symboliikan sisäksi myös paljon muita latauksia, ja viittaavat myös itsenäisesti monella eri tasolla tapahtuviin alkemiallisiin prosesseihin; liittoihin ja jalostumisiin, syntyihin ja synteeseihin. Kun tarkastelee Patriaa nimen ”Tervahäät” valossa, näyttäytyy yhtyeen nimi levyn erilaisesta luonteesta johtuen hyvin toisenlaisena kuin vaikkapa edeltäjäänsä Kalmonsäiettä pohtiessa. Silti tiettyjä samankaltaisia latauksia ja pohjavireitä tietenkin säilyy asiayhteydestä huolimatta. Nimen punainen lanka pysyy, vaikka sillä välillä parsitaan ja välillä kuristetaan.

Tärkeimmät inspiraation lähteet; musiikit, kirjalliset, muunlaiset?

Riimu: Inspiraatiot liittyvät paikkoihin. Olemme vahvasti kytköksissä äänitysympäristöömme, eteläsavolaiseen maalaismaisemaan, jossa levyjen kappaleet on suurilta osin valmistettu. Paikka on ikään kuin uneen astumista: muualla kohtaamamme koettelemukset, pohdinnat, voitot ja menetykset järjestyvät tuolla kappaleiksi ja levykokonaisuuksiksi. Kirjallisista vaikuttajista sanon itselleni Mika Waltarin unenomaiset teokset, Aleksis Kiven runon Kaunisnummella, ja kansalliseepoksemme Kalevalan.

Kaarna: Inspiroidun lähes kaikesta ympärillä olevasta, kun olen inspiroituneella tuulella. Se mistä tuo tuuli aina tulee, sitä en tiedä.

Millainen työnjako Tervahäissä on, mitä tekee Riimu, mitä Kaarna?

Riimu: Olen Tervahäissä pääasiallisesti kitaristi. Jaamme lauluosuudet sopivaksi katsomiemme paikkojen mukaan keskenämme.

th4Kaarna: Painotuksia suuntaan ja toiseen työnjaossa on hyvin tapauskohtaisesti. Laulamme ja kirjoitamme molemmat. Soitamme myös molemmat useita eri instrumentteja, ja sävellystyylimme on hyvin erilainen. Minun näkökulmasta Riimun työskentely pohjaa yleensä enemmän sointuihin, kun taas minulla usein rytmi ja äänen väri vie oli käsissämme mitkä soittimet vain. Olemme iloksemme huomanneet, että saamme usein yhdistettyä parhaat puolemme sävellystyössä.

Tervahäät maastoutuu osaltaan neofolk-genreen. Mitä mieltä olette neofolk-scenestä meillä ja maailmalla nykyään? Onko neofolk yleisesti vielä voimissaan vai onko genressä havaittavissa jonkinlaista hyytymistä?

Riimu: Genre on siitä mieluisa, että se sallii sisuksiinsa suuren määrän erilaista musiikillista sekä henkistä materiaalia. Ei se missään tapauksessa kuollut genre ole, sitä vastaanhan puhuu jo kuulijakunnan sekoittuminen monen huomattavasti nimeltään tunnetumpien musiikinlajin, kuten vaikkapa black metalin ja industrialin, kanssa.

th5Ääniteanniltaan neofolk on saattanut kokea pienehkön inflaation muutamia vuosia sitten, kun vakavia aiheita lähdettiin käsittelemään innokkain joukoin. Oman äänen löytäminen on tässä tärkeää ja siksi onkin iloista huomata, miten lämpimästi Tervahäät otetaan vastaan huomattavasti kurinalaisempaa äänimaisemaa noudattavan genren kuuntelijoiden kesken.

Kaarna: Vaikeaa on mieltää hyytyneeksi tällaista juttua jossa ei ole koskaan varsinaisesti mitään vauhtia ollutkaan. Genre on ollut alusta asti tuomittu ja siunattu pysymään pienenä. Suomen kuulijakunta laaja ja kirjava. Aluksi neofolk näyttäytyi minulle mielenkiintoisuudestaan huolimatta jotenkin sekavana ja jäykkänä ilmiönä, mutta kun tätä piirrettä on jo hyvän aikaa tarkastellut, tuntuvat aluksi silmiinpistävät hajanaisuudet ja ristiriitaisuudet nykyään pintapuolisilta. Nykyään koen neofolkin puhtaana, voimakkaana, syvänä, järkevänä ja henkisenä musiikkityylinä. Ja samoin kuin muidenkin genrejen kanssa, riittää kourallinen hyviä artisteja tässäkin tapauksessa pitkälle, ja myös määräämään koko genren arvon. Ei niillä sadalla kehnolla ole väliä, mutta kourallisella umpikultaisia on.

th5bItse neofolkin teko lepää tässä valtakunnassa vain muutamien henkilöiden harteilla, mutta on silti aivan hyvissä kantimissa. Maamme on pieni, mutta taiteelliselta luomisvoimaltaan kaiken maailmanlaajuisen huomionsa ansaitseva ja väkevä. Useat muut musiikkityylit ovat jo jalkautuneet Suomesta maailmalle, sittemmin vähitellen myös suomalainen neofolk. Tietenkin omia polkujaan ja vaivihkaa ilman sen kummempaa kekkulointia ja meteliä – niin kuin tällä kansalla on usein tapana asiansa hoitaa.

Tervahäiden musiikissa ja sanoissa on aistittavissa tyylikkään verhotusti kansallis-myyttinen, romanttinen, esoteerinen vire. Liittyykö tähän musiikin ulottuvuuteen tarkasti mietittyä myyttistä, esoteeristä operointia, vain onko tuo ulottuvuus ennenkaikkea alitajunnasta kumpuavaa tunnelmaa, substanssia?

Riimu: Yksinkertaisesti sanottuna olemme kaksikkona muodostaneet oman kulttuurimme toverillisuuden ja ystävyyden kautta. Mitä itsekkäitä henkisiä ja soitannollisia lähtökohtia meillä yksityishenkilöinä ja taiteen tekjöinä olikin, olemme vuosien saatossa tehneet näistä sekä palvonnan kohteen että pyhän inspiraation kaivon.

Onko Tervahäät tehnyt keikkoja?

th6Kaarna: Esiinnyimme kolmihenkisenä eri puolilla Suomea vuonna 2010. Sen jälkeen keskityimme Kalmonsäikeen ja Patrian tekoon ja monia muita suoranaisesti Tervahäihin liittymättömiä asioita oli hoidettavana, joten keikat saivat jäädä muutamaksi vuodeksi. Tänä vuonna aloitimme esiintymiset uudelleen, tällä kertaa nelihenkisellä kokoonpanolla. Neljäs ja uusin esintymisten osa on perkussiot, ja esiintymisten luonne onkin muuttunut tämän elementin ja uusien kappaleiden myötä.

Mihin Tervahäät pyrkii? Miksi on Tervahäiden raison d’être ?

Riimu: Mitään manifesteja on turha hakea. Päällimmäisenä pyrkimyksenä lienee halu auttaa toisia ihmisiä sekä itsejämme.

Kaarna: Tämä tapahtuu puhtaan ja syvän taiteen kautta.

– – –

Patria

Patria-levy on saanut osakseen varsin hyvän vastanoton. Olitteko itse täysin tyytyväisiä levyyn kun materiaalit li äänitetty ja valmis levy sitten viimein käsissä? Ovatko levyn osakseen saamat ylistyssanat yllättäneet, vai osasitteko odottaa niitä?


th6bKaarna: Patria, ja myös edeltäjänsä Kalmonsäie, olivat henkilöhistoriani ensimmäisiä levyjä, joista en vieläkään löydä mitään pienintäkään kohtaa minkä olisin jälkeenpäin katsottuna halunnut tehdä eri tavoin. Ei mitään korjattavaa, ei pikkuruisintakaan yksityiskohtaa muutettavaksi. Olin reaktiostani ja kokemuksestani hyvin hämmentynyt, julkaisuja on kuitenkin tullut jo tehtyä hyvänlainen pino ja ennen on ollut aina mielessä jotain pienempää tai isompaa viilattavaa. Tiesimme siis kyllä alusta asti onnistuneemme hyvin, mutta muiden kokijoiden reaktio on saapumishetkeensä asti arvoitus, joten kai kaikki muiden sanat ja ulkopuolisten reaktiot ovat jollain tavalla yllättäviä.

Riimu: Olen äärimmäisen tyytyväinen levyyn, kuten olen tyytyväinen muihinkin äänitteisiimme. Levy on osattu ottaa vastaan tuumailevana ja rauhallisena, siinä olevat aiheet on selvästi jaksettu kuunnella ajatuksella loppuun.

Patria julkaistiin itsenäisyyspäivänä 2012. Tämä ei varmaankaan ollut sattumaa. Mitä isänmaa teille merkitsee? Kerrotteko levyn kantavasta teemasta, miten se valikoitui, mitä siitä halusitte musiikillanne välittää?

Kaarna: Julkaisupäivän valinnassa ei ole sattumalla sijaa. Isänmaan merkitys on niin monisyinen ja hankalasti esitettävissä ja jopa keskusteltavissa oleva asia, että saamme ajatuksemme asiasta parhaiten purettua juuri tämän levyn kautta. Alkusysäys Patrialle oli erityisen kaunis ja mieleenjäävä. Teos alkoi ottaa määrätietoisesti muotoaan eräänä sykähdyttävän rauhaisana kevättalven aurinkoisena päivänä pakkasesta paukkuvien honkien ja valkoisten hankien kimmellyksen keskellä. Se päivä ja sitä seurannut yö kiukaan loimussa tähtien alla väritti levyn pohjavirettä paljon.

th7Riimu: Atavistinen suomalaisuus on ollut mukana alusta lähtien ja suomalaisuutta olemme käsitelleet keskenämme hyvin paljon. Patriassa nämä tulevat esille meille tärkeiden polkujen kautta meditatiivisena, rakkaudellisina sekä väkivallattomina.

Kaarna: Patrialla on myös urbaanimpia piirteitä kuin kahdella edeltäjällänsä. Asuin levyn tekoaikaan vielä Helsingissä ja pääkaupunkimme historian siipien havina, arkkitehtuuri ja muu vanhasta ylevästä ydinkaupungista runomitalla korviin kuiskiva henki on myös osaltaan levyllä läsnä.

Levylle on onnistuttu saamaan varsin syvä suomalainen tunnelma; arkaainen, ylväs, kaunis, arvokas, herkkä, myyttisesti kimaltava, melankolinen. Millainen suomalainen sielunmaisema mielestänne pohjimmiltaan on – ja miksi se on sellainen kuin on?

Riimu: En aio paeta suomalaisuuttani enkä halua taistella sitä vastaan, nämä ovat mahdottomia hankkeita. Haluan tulla osaksi esivanhempieni henkeä: kaikkea sitä ylevää sekä rääväsuista kieltä ja kulttuuria, tutkimatonta perintöä, alkuääntä.

Kaarna: Tämä on todella vanha kansa. Vanha, vivahteikas ja omintakeinen. Suomalaisina miehinä tätä sielunmaisemaa kuvataan, tutkitaan ja suodatetaan. Mielikuvamme selviää parhaiten taidettamme kokemalla, koska niin kuin rakas tämä oma kieli meille onkin, sen sanat loppuvat silti kesken kaikista tärkeimpien asioiden äärellä.

Levyltä löytyy kolme kappaletta, joiden sanat ovat Eino Leinolta (Aamurusko/”Nuorten usko”), V.A. Koskenniemeltä (Taivaidentakaiset/”Isäin ääni” & ”Tähtilaulu”) ja P. Haavikolta (Isänmaa/”Mikä se on se sellainen mies”). Oletteko lukeneet kyseisiä kirjailijoita paljon, mitä kautta heidän tekstinsä päätyivät levyn kappaleiden sanoituksiin?

Kaarna: Onhan noita tullut luettua. Nämä kirjailijat ja heidän kirjoituksensa osaltaan ruokkivat intoa Patrian tekoon. Lainatut tekstit heijastuvat levyn yhteisen nimittäjän kautta eri tavoin kuin erillisenä teoksina koettuina. Erillisinä, osina alkuperäisiä kokonaisuuksiaan, ne nojaavat voimakkaammin kirjoittajien henkilöhistoriaan ja muuhun tuotantoon. Tervahäät ja Patria -suodattimien läpi nähtynä tekstien hyvinkin erilaiset sävyt lähestyvät toisiaan, ja yhteinen nimittäjä viittelöi tekstien toisiaan sivuaviin piirteisiin.

Suurimmat suomalaiset kautta aikain?

th8Riimu: Riimu: Aleksis Kivi toi meille suomalaisen kansan henkisen historian Seitsemän veljestä -teoksellaan. Hänen oma elämänsä toimii myös vertauskuvana: kun kulttuurista tuodaan esille myös karkeimmat ja salonkeihin kelpaamattomimmat osaset, esilletuoja nauretaan piiloon ja lyödään kuoliaaksi. Olavi Paavolainen pakeni veljessodan langettamaa tunkkaista ilmastoa rohkeimmin kuin kukaan aikalaisensa. Hän toi meille maistiaisia aivan kotiovellamme tapahtuvasta taiteen modernisaatiosta ja antoi meille maailmansodan jälkeisen Suomen tärkeimmän kriittisen kirjan Synkkä yksinpuhelu -päiväkirjassaan. Ilmari Kianto, jonka kirja Punainen viiva opettaa kaiken tarvittavan puoluepolitiikan taktiikoista ja ennen kaikkea sen lupauksista ja niiden kestävyydestä.

Kaarna: Suomalaisia kirjailijoita ja muusikkoja on hyviä ja minulle eri tavoilla merkittäviä paljon, ei tunnu luontevalta niitä listata. Se, että noita nimenomaista kolmea upeaa runoilijaa käytettiin lainoina ei silti vie heitä mihinkään esilaulajan erityisasemaan Suomen suurten kynäniekkojen mittavassa kuorossa. Koin Retretissä pikkupoikana elämäni ensimmäisen todella voimakkaan taide-elämyksen Weckströmin patsaiden äärellä. Samoihin syvyyksiin vei Särestöniemen näyttely nuorukaisen aikoinaan asuessani Lapissa. Näistä kokemuksista johtuen voin vaivoitta yksiselitteisesti sanoa, että Reidar Särestöniemi on maailman paras maalari, ja Björn Weckström on maailman paras seppä. Heidät voisin mieluusti jollekin korokkeelle nostaa lukuisten suomalaisten muusikkojen ja kirjailijoitten viereen. Oikeastaan vielä muutaman tuuman muusikoita ja kirjailijoita korkeammalle. Sopisi siihen varmaankin vielä Minkkisen valokuvat samalle jalustalle, henkeäsalpaavan sykähdyttävää jälkeä nekin.

– – –

Lopuksi

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia Tervahäillä on?

K: Neljäs levy Taival on miltei valmis, ja julkaistaan muutamien kuukausien sisällä. Se tulee viittomaan enemmän metsäpolkujen ja hiekkateiden suuntaan. Esiintyminen Virossa joulukuussa osuu mahdollisesti lähelle samaa hetkeä kuin tämä neljännen levyn julkaisu. Trilogian aloittanut Patria saa jossain vaiheessa jatkoa, ja koska Taival on loppuviimeistelyjä vaille valmis, on tarkkuusalue vähitellen osumassa tälle trilogian toiselle osalle nimeltään ”Virtus”. Muutama muu hahmoteltu työ tai teos on jo saanut sisältöä ja pohjaa, ja odottavat omaa aikaansa verstaassa.

Mikä tekee teidät onnelliseksi?

th9Riimu: Lohikeiton ääreltä tavattu ystävä ja vieressä ikkunasta näkyvä maisema, joka ei olekaan niin harmaa kuin miltä aamulla vielä näytti.

Kaarna: Elämäni minut on onnelliseksi tehnyt. Että saa olla juuri näin, näissä paikoissa ja tilanteissa. Heittää yksimielisesti pehmeät löylyt ja katsoa hankien ohi kuinka aika sulaa.

– – –

 Mesikämmen kiittää Tervahäitä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Anima Arctica (josta saa Tervahäät-levyjä).

Tervahäät Facebookissa.

Tervahäät: Matomieli (fan video).

Tervahäät: Patria-arvio Imprium-foorumillla.

Read Full Post »

juliste

– – –

Keikka-info Facebookissa kertoi: ”Auraalinen para-ilta: HELSINKI – HESSDALEN ALL NIGHT LONG! Keväällä 2012 Lepakkomies baarissa järjestetty raskaan noisen iltama saa ansaitsemaansa jatkoa Darkside klubilla. Esiintymässä Suomen noise-pioneerit ja illan kantavana teemana paranormaalit ilmiöt.”

Oli jälleen aika hypätä Pekka PT:n Panzerkampfwagen V:n kyytiin ja suunnata tykki kohti Helsinkiä. Mukaan kyytiin tuli myös Umpion Pentti, joka huolellisen härpäkeroudauksen jälkeen ja kymmenen minuutin ajon jälkeen harmitteli, että jotain oli kuitenkin unohtunut kotiin – Run M.C.D.:n paita, esiintymisasuksi.

Matka kului kuunnellen CMX:n uusinta (”ihan vittuillakseni otin mukaan”, totesi Pekka) ja Genocide Organia. Sekä Pekka että Pentti olivat sitä mieltä, että vanhan koulukunnan alan nimillä on se sama ongelma, että vokaaleissa piti ja pitää olla aina niin paljon efektejä.

Matkan varrella oli useampiakin yliajettuja eläimiä. Aurinko paistoi, välillä satoi.

Keikkapaikka, Darkside club, löytyi. Alun perin tilaisuuden piti olla Lepakkomiehessä, mutta päällekkäinbuukkauksien vuoksi paikkaa oltiin jouduttu muuttamaan. Darkside club oli Mesikämmenelle entuudestaan tuntematon paikka. Aavistuksen nuhjuinen mutta mukiinmenevä klubi sijaitsee katutasolla. Sen yläpuolella sijaitsee jonkun opiskelijaosuuskunnan diskreetin oloiset tilat Marimekko-verhoineen.

Roudausta, soundtsekkejä. Bizarre Uproarin taustavideolla runkkaili huppupäinen ukko selällään maaten, väliin korkokengissä olevan naisen talloessa kuollutta jyrsijää. Tämä oli ollut taannoin eräälle keikkajärjestäjälle liikaa ja kokoonpano oli saanut kyseiseen mestaan porttikiellon. Ei se jyrsijäkohtaus nyt niin paha ollut, vaikkei ehkä mitään mieltä ylentävää katsottavaa ollutkaan. Mutta se huppupäinen runkkaaja oli varsin hilpeä.

Mesikämmen päätti käydä tähän väliin haaskalla, joka löytyikin pienen tallustelun päätteeksi ihan lähimaastosta. Ravinnonsaannin jälkeen takaisin klubille siirtyessä ei kävelykadulla voinut suunnasta erehtyä, melu kuului varsin kauas. Asiaa tuntematon olisi voinut luulla, että Perhonkadulla tapahtui räjähdyksiä. Sisälle päästyään Mesikämmentä tervehti seinälle projisoituna taas se huppupäinen runkkari.

Menimme Bizarre Uproarin Pasin ja Pekan kanssa kahville, minkä jälkeen lyöttäydyimme Will over Matterin Kettusen juttusille. Puhuimme mm. valtakunnanjohtajasta yhtä ja toista, sekä mahdollisesti ensi vuonna järjestettävästä hänen 70v.-syntymäpäivätapahtumasta.

Tervahäistäkin tuttu Mikko Pöyhönen ilmestyi paikalle. Hän oli juuri saanut käsiinsä sooloprojektinsa Pyhän Kuoleman upouuden CD:n, Kevättuulisormen. Sellainen päätyi myös Mesikämmenen takin taskuun.

KSNK.

KSNK.

Ilta pimeni, ensimmäinen artisti oli astumaisillaan lavalle kun kello lähestyi puoli kymmentä.

Vaikka keikka oli keskellä viikkoa, oli paikalle saapunut varsin hyvin väkeä. Ahdasta ei ollut, mutta ei kyllä tyhjääkään. KSNK esiintyi varsin pimeässä. Äänimaisemassa oli hienoja elementtejä, mutta valitettavasti jotkut niistä puuroutuivat liiaksi. Illan avaus oli kuitenkin hyvä.

Seuraavaksi elektroniikkahärpäkkeiden, joista etäisesti tuli mieleen Star Trekin komentosilta, keskelle kipusi viime vuonna Kreikassa esiintynyt Riders of the Lost Current. Kaksi kaveria kaasunaamarit päässään vääntelivät nappuloita. Mesikämmenelle ei jäänyt esiintymisestä mieleen mitään erityistä, setti oli varsin tasainen.

Riders of the Lost Current.

Riders of the Lost Current.

Kolmantena lavalle asteli kolmen tunnin yöunilla Umpio, joka olikin Mesikämmenelle entuudestaan tuttu esiintyjä. Pentti räimi lavalla tuttuun intensiiviseen tyyliinsä mielenkiintoista äänimaisemaa tarjoillen, kenties vielä hektisemmin kuin yleensä, mikä johtui varmaankin niistä vähistä yöunista. Pentin energinen läsnäolo sähköisti yleisöä, eikä esitys varmaankaan jättänyt ketään kylmäksi. Teknisiä ongelmia oli jonkun verran, mutta ne loivat keikkaan oikeastaan vain tietynlaista jännitettä ja Pentti piti homman kuitenkin hanskassa. Artisti itse ei keikan jälkeen tuntunut esiintymiseensä täysin tyytyväiseltä. ”Mä pieraisin kesken mun setin”, totesi yliannostuksen ruisleipää syönyt Pena vielä myöhemmin. Videota Umpion setin lopusta löytyy täältä.

Umpio.

Umpio.

Tunnelma oli noussut artisti artistilta. Will over Matterin jättiläisen kokoinen viikinki-Kettunen oli saanut laitteistonsa paikoilleen ja setin intro alkoi. Sen luki efektillä keikan järjestäjä Alex Anttila. Teksti oli kirjasta Ufojen kosminen viesti, mikä on muuten lajissaan mainio opus, melkein yhtä mainio kuin Pekan Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan. Kirja on aiemmin inspiroinut ainakin Rytmihäiriötä, joka on tehnyt samannimisen biisin. Tähän väliin on pakko suositella myös John E. Mackin teosta Ufosieppaukset. Ihmiset ja avaruusoliot kohtaavat. Se on ollut jo parin vuoden ajan Mesikämmenen vuoteen vieressä iltalukemisena.

Will over Matter.

Will over Matter.

Kettujen loi tunnelmaa pikku hiljaa ja huusi Razor-hupparissaan mikkiin. Joidenkin mukaan setin jotkut osat olivat liian pitkiä eikä kokonaisuus ollut yhtä kova kuin artistin taannoinen ”kynttiläkeikka”. Mesikämmenelle tämä oli ensimmäinen kerta nähdä Will over Matter livenä ja näihin korviin kuultuna setti toimi mainiosti. Videota Will over Matterin setin alusta löytyy täältä. Illan teemaan liittyen kannattaa muuten kuunnella myös artistin äskettäin Mesikämmenen blogissa ensimmäistä kertaa esitelty Toisesta maailmasta.

Bizarre Uproar astui lavalle kuminaamiossa ja hupussa. Bassoa käsitelleen Pekka PT:n olemuksesta ei voinut olla tulematta mieleen the Mentors. Visuaalista puolta loi seinälle heijastettu jo aiemmin mainittu runkkaus-jyrsijä-korkokenkä-video, pari vahvaa valonlähdettä sekä savukone, joka loi lavatilasta ajoittain varsinaisen sumukentän.

Setti oli illan esiintyjien joukossa siitä poikkeuksellinen, että sen aikana tapahtui kontaktia yleisöön – Pekka PT käveli bassoa käsitellen yleisön reunamilla huppu päässään, ilman paitaa, ja  joku yleisöstä päätti tönäistä häntä. Keskiaikaisen teloittajan näköinen taiteilija ei reagoinut tähän mitenkään vaan jatkoi yleisön reunamilla kulkemistaan, mikä loi omansalaista jännitettä ilmaan. Meneekö tämä GG Alliniksi? Ei mennyt. Ainoastaan basso paiskautui setin lopussa lattiaan.

Mitä äänimaisemaan tulee, oli Bizarre Uproar ärjy ja intensiivinen, mutta lievää soundin puuroutumista tapahtui. Tämä ei kuitenkaan haitannut kokonaisuutta, mikä oli selvää myös yleisön reaktioista. Järeä setti sai ansaitsemansa suosionosoitukset. Videota Bizarre Uproarin setistä löytyy täältä, täältä ja täältä.

Bizarre Uproar.

Bizarre Uproar.

Iltaa omalta osaltaan höystämässä olleen Dj Jughin soittolistasta jäi erityisesti mieleen viimeisen artistin jälkeen pläjäytetty Wingin tulkinta AC/DC:n Back in Black:sta.

Panzerkampfwagen V puski läpi sumun takaisin kohti Turkua ja saapui perille aamuyöstä. Matkalla paljastui, että kaikilla Turun matkalaisilla on M.A. Nummisen nimmari. Tämä sopi illan teemaan, onhan Numminen kotimaisen elektronisen musiikin pioneeri Kaukana väijyy ystäviä-raitoineen.

Tänään, sunnuntaina, olisi Turussa Kosmiset parapäivät, mutta Mesikämmen jättää ne väliin. Kahta para-iltaa ei peräjälkeen jaksa. Auraalinen para-ilta oli mitä mainioin niin artistien osalta kuin vanhojen ja uusienkin tuttujen kohtaamisen vuoksi. Suuri kiitos niin järjestäjille, esiintyjille kuin kaikille niille, joiden kanssa Mesikämmen illan aikana turisi.

Read Full Post »