Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘tatuointi’

Ensimmäinen oli tämä.

siitointatska

Hellvetin hyvä.

Read Full Post »

Se löytyi! Ensimmäinen varmuudella dokumentoitu Pekka Siitoin -tatuointi!

pekka_tatuointiAnonyyminä pysyttelevä henkilö kertoi Mesikämmenelle tatuoinnistaan näin:

Tatuoinnin hengestä kertoo ehkä parhaiten se, että toiseen pohkeeseen olen ottamassa kuvaa Uuno Turhapurosta. Pintapuolisesti huumorihahmoja, mutta kun tarkastelee tarkemmin löytää jotain vakavaa ja äärimmäisen omaleimaista suomalaista sielunmaisemaa, jota löydän itsestänikin tietenkin paljon. Nämä kaksi henkilöä kietoutuvat siis jollain hämärällä tavalla yhteen ja oikean ihmisen ihossa niiden surullisen koominen ja hajanainen negatiivisuus on muuttunut täydelliseksi valon ja pimeyden symbioosiksi, jossa vallitsee vain harmonia. Tuskin tätä moni ymmärtää, mutta kehoittaisin silti ihmisiä tuumimaan asioita moniulotteisesti…

Kesken se [tatuointi] on siltä osin, että alas tulee vielä kuolematon viisaus “My god is Lucifer!” ja ympärille ns. jumala-viivat osoittamaan mahtipontisuutta.

Mesikämmen arvostaa!

 

Read Full Post »

Tällä kertaa Mesikämmenen haastattelema henkilö on blogin lukijoille jo entuudestaan tuttu ja sen vuoksi tämän jutun otsake voisi ollakin vaikkapa “Sami Haavisto puhuu, osa II”. Sitten viime haastattelun jälkeen on Haavisto mennyt ja avannut fyysisen liiketilan Helsingin Sörnäisiin, aivan kristillisen TV7:n naapuriin. Saatana saapuu Sörnäisiin tuntui sopivalta otsakkeelta haastattelulle, jossa kävimme läpi mm. mitä kaikkea Horror-Shop pitää sisällään, sekä millaisia lävistyksiä ja tatuointeja Haavisto suostuu ja ei suostu asiakkaalle tekemään.

– – –

Viime haastattelun pohjalta monet blogin lukijat jo tietävätkin sinut ja Blood Ceremony Filmsin. Nyt olet ottanut askeleen vielä syvemmälle pimeyteen ja mennyt tekemään ennen nettikauppana toimineesta Horror-Shopista ihan fyysisen liikkeen. Kerro tästä – Millainen liike on kyseessä, mitä sieltä löytää, missä liike sijaitsee?

Sami Haavisto.

Kuten kaikki hyvät jutut, ne pitää vaan löytää – näin ollen myös meidän luoksemme saapuessaan pitää nähdä pikkuisen vaivaa. Sijaintimme on oikeasti aika hyvä, vaikkakaan ei minkään pääväylän varressa. Aurinkoiselta suvilahden kadulta kun astuu varjoihin numero kymmenen kohdalta, niin saattaa löytää jotain pikkuisen erilaista.

Halusin perustaa liikkeen, mihin itse saapuisin uudestaan ja uudestaan asiakkaaksi, jos sellainen joskus Suomeen tulisi. Koska sellaista ei ollut tuloillaan, niin päätin itse laittaa tuumasta toimeen. Haaveilu ja haikailu on tiettyyn pisteeseen asti ihan ok, mutta ne vaativat purkautua aina jossain vaiheessa teoiksi. Siispä nyt Suomessa on liike, josta löydät musiikin, kirjojen, paitojen ja muiden vaatteiden lisäksi kutistettuja päitä Equadorin viidakoista, voodoo-talismaaneja sekä -nukkeja, kirouksia, magiaa ja kaikea muuta mukavaa – ehkäpä hieman siinä sivussa jotain pahaeneistä ja pelottavaakin… Liikkeen nimi kertookin aika paljon.

Horror shop erottuu ihan fyysisesti tilanakin tavanomaisemmista liikkeistä. Kerro, miltä liike näyttää.

Liike on vielä hieman keskeneräinen. Tai se tulee varmasti olemaan aina keskeneräinen, sillä uudet visiot valtaavat mielen ja niitä pitää päästä rakentelemaan tuon tuostakin. Yleisilme on hyvin synkkä, suorastaan musta. Punaisilla valoilla ja spoteilla korostetaan yksityiskohtia joita tulee koko ajan lisää. Mm. ensiviikolla alan rakentamaan voodoo-alttaria, joka toimii samalla (syntien) sovituskoppina. Irtopäät, ruumisarkut, kettingit ja pian myös lihakoukut antavat pientä pikanttia maustetta kokonaisuudelle, jota joku asiakas kerkesi luonnehtimaan vinksahtaneeksi. Tarkoituksena on antaa asiakkaillemme myös elämyksiä, ei pelkästään ostotapahtumaa.

Yksityisyrittäjäksi ryhtyminen oli varmaan suuri päätös. Kaunko olit ideaa hautonut ja valmistellut? Mitä teit ennen yrittäjäksi ryhtymistä? Miltä tuntuu ensiaskeleiden ottamisen jälkeen?

Horror Shopin kassa.

Kusessahan tässä ollaan taloudellisesti, mutta askel ollaan otettu ja siltä tieltä ei ole paluuta. En halua antaa periksi – tällä luonteella se ei tule kysymykseenkään. Näillä mennään ja koetetaan sinnitellä eteenpäin. Joku sanoi, että päässähän sulla on vikaa kun lähdet noin hyväpalkkaisista töistä epävarman ja kapean leivän ääreen, mutta minkäs teet. Visio oli liian voimakas ja en olisi koskaan antanut itselleni anteeksi, jos en olisi tätä päätöstä uskaltanut tehdä.

15 vuotta meni ICT-alan myyntitöissä ja olihan siellä hyvätkin vuotensa. Ne antoivat taloudellisen mahdollisuuden tehdä mm. elokuvaprojekteja, jotka nielivät valtavasti rahaa. Toisaalta se antoi myös pohjan sille, että pystyn jatkossakin tekemään elokuvia. En niin “suurilla” budjeteilla kuin ennen, mutta ainakin kalusto on oma ja maksettu. Se minkä budjeteissa häviää, korvaantuu mielikuvituksella on vanha hyväksi todettu lause. Kaikkea ei mitata kuitenkaan rahassa ja viimeiset 2 vuotta olen tosissani laittanut kaiken efortin tähän liikkeeseen ja sen perustamiseen.

Kutistettuja päitä.

Itse asiassa liikkeen perustaminen on kytenyt mielessäni jo paljon pidemmän aikaa. Ensimmäinen muistijälki siitä löytyy noin kymmenen vuoden takaa. Lähdin silloin ystäväni kanssa kiertämään Skotlantia ja Edinburgista löysin WYRD-Shopin. Kyseinen liike on Euroopan vanhin noituuteen keskittyvä liike ja muistan todenneeni, että tämä on jotain sellaista mitä haluan itsellenikin. Nyt haave on totta ja elän unelmaani, en unelmoiden, heh!

Siirtymärituaalina uuteen maailmaan piti myös polttaa vanha maailma pois. Viimeisenä työpäivänäni uudenvuoden aaton aattona rakensin kanaverkosta ja kankaasta luonnollisen kokoisen wickermanin. Puin hänelle valkoisen kauluspaidan, solmion ja tumman liituraitapuvun. Sen jälkeen poltin koko komeuden soihdulla Lucifer-sytytysnestettä apuna käyttäen Munkkiniemen rannassa. Voin kertoa että vaikka ne liekit olivatkin helvetillisen komeat, niin ne eivät paljoa lämmittäneet siinä räntäsateessa, varsinkaan kun asuna oli pelkkä kiltti.

Liike sijaitsee aivan kristillisen TV7:n naapurissa. Onko uskovaisia käynyt jo käännytysyrityksissä liikkeessäsi?

Levynurkka.

Ei vielä, mutta innolla odottelen heitä saapuvaksi. Pari kynäniskaista nuuneria kävi jo paheksumassa kirjoja, mutta luikkivat pakoon kun tarjouduin kertomaan heille niistä lisää. Liikkeeseeni ovat tervetulleita asiakkaiksi kaikkien uskontokuntien edustajat ja minkä tahansa elämänkatsomuksen omaavat ihmiset. Niin kauan kuin he käyttäytyvät asiallisesti ja ovat ihmisiksi, he ovat enemmän kuin tervetulleita. Mutta auta armias jos he rupeavat saarnaamaan, käännyttämään tai käyttäytymään muuten epäkorrektisti, niin silloin en epäile käyttää isällistä niskapers’otetta ja lennättää hihhuleita kadulle niin että jalat eivät maata kosketa. Heidän kannattaa pitää mielessään lause, että joka miekkaan tarttuu jne… kaupastani löytyy tarvittaessa se hukkumisosuus.

Uskon kyllä, että Melleriä ja muita hihhuleita vituttaa nähdä kotikulmillaan ikkunasta hohtava pentagrammi, mutta heidän on vain siihen totuttava. Minua henkilökohtaisesti ei häiritse lainkaan nähdä heidän mainoksiaan kadulla ja jos he saavat omasta uskostaan rauhaa ja turvaa, niin fine, good for them.

Sen lisäksi, että liikkeessä on leffoja, kirjoja, paitoja ja mahdollisuus saada itsensä tatuoiduksi, järjestetään siellä ilmeisesti myös silloin tällöin erilaisia tilaisuuksia, kuten jo ollut zombie-kirjailijatapaaminen ja “kuvauta itsesi ruumisarkussa”-päivä. Miten nuo tapahtumat menivät? Liityikö ruumisarkussa kuvauspäivään joitain hauskoja kommelluksia, tuliko pelästyneitä katseita sivustaseuraajilta? Mitä muita vastaavia tilaisuuksia on mahdollisesti mielessä, suunnitteilla, tai noin?

Kuvauta itsesi ruumisarkussa -päivä oli mahtava tapahtuma. Asiakkaat nauttivat siitä ja olihan henkilökunnallakin ihan helvetin hauskaa. Paikanpäälle oli raahattu ihan oikea arkku ja elokuvarekvisiittaa aina savukoneesta hautakiviin. Jokainen halukas sai tulla otattamaan itsestään ilmaiseksi kuvasarjan ja oli ihan hemmetin hienoa nähdä, kuinka ihmiset eläytyivät niissä kuvissa.

Tavoitteeni onkin, että Horror-Shop ei ole pelkkä kauppa, vaan enemmänkin tietynlainen olohuone ja tapahtumakeskus, jonka puitteissa pääsevät erilaiset taiteilijat esille töidensä ja henkilökohtaisten esiintymistensä kautta. Luvassa on lisää kirjailijavierailuja, teema-iltoja luentojen merkeissä, livemusiikkia ja ties mitä. Olen myös avoinna kaikille mahdollisille ehdotuksille, eli jos jollain lukijalla on ajatuksia, niin ei muuta kuin kertomaan niistä!

Kommeluksiahan aina riittää ja varsinkin hauskoja ilmeitä. Ainakin niiltä asiakkailta jotka eivät olleet tietoisia tapahtumasta ja huomasivat firman takahuoneen muistuttavan erehdyttävästi hautausmaata. Meillä voi siis törmätä ihan mihin tahansa. Olisipa komiata jos siellä järjestettäisiin joskus voodoo-rituaaleja, COS-messuja yms., yms. Saataisiinpa taas hieman puhuttavaa lähiseudun ihmisille, hehee!

Valokuvastudiopäivä oli kuitenkin niin suuri menestys, että jatkoa suunnitellaan jo…

“Kuvauta itsesi ruumisarkussa” -päivät.

Kaikkien muiden tekemisiesi lisäksi myös tatuoit. Kauanko olet tatuoimista tehnyt, miten olet pätevöitynyt hommaan, mikä tatuoimisessa kiehtoo?

Piirtämistä ja maalaamista olen harrastanut pikkupojasta lähtien, eli tatuointien teko oli kuin luonteva jatkumo sille. Tatuointien tekoon pätevöityy vain tatuoimalla ja onneksi omaan paljon ystäviä, joilla on kova luotto minuun. Sitä kautta olen saanut paljon harjoitusta ja oppaana tälle matkalle on toiminut myös kaksi ystävääni vuosien varrella, joilla molemmilla on tätä nykyä myös oma tatuointistudio.

Rakastan maalaamista ja piirtämistä, mutta tatuoinneissa kiehtoo ehkä kaikkein eniten niiden “ikuisuus”. Ne seuraavat kantajaansa koko elämän ajan ja vielä sen jälkeenkin. Elävälle kankaalle maalaamisessa on vain jotain syvempää magiaa ja jopa rituaalista, johon kuuluu osana kipu ja oman itsensä voittaminen. Kun näkee tatuoinnin saaneen henkilön onnellisen ja ylpeän ilmeen, on se niin suuri palkinto, että haluaa jo päästä tekemään seuraavaa kuvaa.

Ei liene tatuoijaa jolla ei olisi itsellään tatuointeja. Kerro omista tatuoinneistasi.

Ensimmäisen tatuointini otin vasta melkoisen myöhään. Siitä on nyt 14 vuotta ja otin sen silloin kun ensimmäinen poikani syntyi. Siinä on kolme merenneitoa ja tietty määrä pääkalloja joilla on oma symboliikkansa. Sillä tatuoinnilla on oma tarinansa ja se on toiminut myös myöhemmin vahvasti symbolisena. En halua kuitenkaan avata sen merkityksiä tässä sen enempää… Toinen tatuointini esittää korppia, joka on aikalailla rähjääntynyt ja siipeensäkin saanut. Siltikin se istuu tribaalin päällä ylväänä ja pää pystyssä. Sillä on omakohtaista elämääni koskevaa merkitystä. Paljon on elämässä turpiin tullut, mutta periksi ei anneta perkele!

Kannan kehossani myös elämäni ensirakkauden kuvaa, mustia liekkejä ja pentagrammia. Lisääkin on tulossa kunhan saan vaan niihin aikaa ja rahaa. Mutta kyllä, tatuointini sisältävät minulle symboliikkaa, ne liittyvät tapahtumiin ja ihmisiin. Ne eivät ole vain kuvia kuvien vuoksi…

Onko jotain, mitä et suostuisi tatuoimaan täysi-ikäiselle asiakkaalle? Tai alueita mihin et tatuoi? Onnistuuko “666” otsaan?

En tatuoi huumeisiin liittyviä tatuointeja enkä rauhanmerkkejä. Jokaisella tatuoijalla pitää olla joku juttu, mihin ei kosketa ja nämä ovat minulle niitä.

Jos joku asiakas haluaa ottaa kasvoihinsa pedon luvun, niin saattaisin sen tehdäkin. Tosin se edellyttäisi melkoista keskustelua ja varmuutta siitä, että henkilö todella tietää mitä tekee. Jos minä en tee sitä, niin joku muu sen tekisi…

Ai niin, en ala tatuoimaan tai lävistämään kenenkään boolsseja. Jotenkin tuntuu vieraalta ajatukselta että pitelisin kenenkään palleja käsissäni edes kumihanskojen kanssa.

Jos joku ottaa Pekka Siitoin tatuoinnin, niin saako siitä alennusta kansallissankarin kunniaksi?

Varmasti, ainakin siitä ensimmäisestä – aletaanko jo varaamaan aikaa?

Teetkö myös lävistyksiä?

Opiskelen niitä parasta aikaa. Olen tehnyt niitä nyt noin 30kpl ja peruslävistyksien homma alkaa sujua varsin hyvin. Osa lävistyksistä on tutumpia, osaan kaipaan vielä lisää harjoittelua – ainoa tapa oppia niitäkin on vaan tehdä niitä.

Horror shopilla tai Blood Ceremony Filmsillä on sponsorina joku hautaustoimisto. Miten tällainen diili syntyi, pitääkö se sisällään muuta kuin deluxe-ruumisarkun? Ymmärtääkseni olet suunnittelemassa heille design arkkuja, pitääkö paikkansa?

Ala on varsin vanhoillinen ja etenemme sen suhteen vielä varovasti. Omaa arkkumallistoani saattaa hyvinkin olla saatavilla jo vuoden kuluessa, mutta en uskalla puhua siitä vielä enempää. Ideoita ja markkinointiajatuksia olisi jo paljonkin, mutta aikataulujen hitaus ei ole nyt itsestäni kiinni. Jos homma ei etene, niin sitten etsitään toinen taho kenen kanssa se etenee.

Ja kyllä, saimme kuin saimmekin ihan helvetin komian arkun lahjoituksena, mutta siitäkin vielä on mietinnässä se, haluaako sponsorimme nimeään esille mihinkään. Tämä ei ole mitenkään ainutkertaista historiassamme. Aina välillä työllemme ilmestyy tukijoita, jotka haluavat kuitenkin jäädä salaisuuksien verhon taakse ja nimettömiksi.

Olet juuri julkaissut Tapio Kotkavuoren teoksesta Vasemman Käden Polku 4. suomenkielisen painoksen. Miksi päätit julkaista tuon teoksen? Onko Blood Ceremony Booksilta tulossa muitakin julkaisuja?

Vasemman Käden Polun 4. painos on Blood Ceremony Booksin julkaisema.

Kyllä – loistava teos jonka kaikki muut painokset on jo myyty ajat sitten loppuun. Pidän henkilökohtaisesti hyvin paljon kyseisestä kirjasta ja olisi sääli, jos uudet lukijapolvet eivät siihen saisi tutustua. Horror-Shopin hyllyillä on runsaasti aihepiiriä sisältävää kirjallisuutta, mutta suomenkielinen kirjallisuus loistaa poissaolollaan, joten katsoin että tämän kaltaiselle kirjalle on tilauksensa. Kirjan sisältö puhuttelee ja pistää ajattelemaan, oli sitten perehtynyt aiheeseen tai ei. Tämä kirja piti vain julkaista ja pitää se hengissä, vaikea selittää ja ehkäpä tämän kirjan julkaiseminen ei selityksiä edes kaipaa.

Blood Ceremony Books tulee julkaisemaan myös muita opuksia sitä mukaa kun niitä maailmalta saa haalittua. Aiheena luonnollisesti noituus, vasemman käden polku, satanismi etc. Lisäksi haaveilen julkaisevani tämän nimikkeen alla fiktiivistä kauhua, eli meihin saa olla yhteydessä, jos pöytälaatikossasi odottaa mestariteos julkaisuaan – painomäärät eivät ehkä ole suuren suuria, mutta ainakin me löydämme teoksille oikean kohderyhmän.

Jos ja kun Horror shop lähtee kovaan nousuun, niin millaisia kehityssuunnitelmia sinulla on liikkeen suhteen?

Lisää näkyvyyttä kauhukulttuurille ja elämyksiä ihmisille! Tietynlaisia ohjelmapalveluita on suunnitteilla. Jos rahaa alkaa joskus tulevaisuudessa tulemaan, niin pieni elokuvateatteri olisi tilojen yhteydessä rock ja puuttuuhan suomesta London Dungeonin kaltainen paikka. Joku helvetin rikas rahoittaja olisi nyt paikallaan ja sitten ei tarvitsisi jarrutella – tai ei rahoittajan tarvitsisi olal edes rikas. Halvallahan näitä ollaan aina tehty ja se mikä rahassa hävitään, korvataan luovuudella.

Mikä sinut on tehnyt tänään onnelliseksi?

Se että on herännyt siihen ajatukseen, että on ollut rohkeutta ja uskallusta lähteä tekemään niitä juttuja, joista suurin osa ihmisistä vain haaveilee elämänsä aikana. Hymyilen jo valmiiksi ajatukselle siitä, että sitä virnettä mikä kasvoillani on ei saa pois edes hautaustoimiston meikkaaja – se kertoo eletystä elämästä. Mutta siihen hetkeen on vielä kymmeniä vuosia, joten keskitytään sitä ennen siihen, että saa elämässä aikaan kaiken sen mitä haluaa. Vielä on monta juttua jotka haluan tehdä…

Kiitos haastattelusta, Sami Haavisto!

Aiheeseen liittyen:

Horror-Shop Facebookissa.

Tattoo Dungeon Facebookissa.

Horror-Shopin virallinen www-sivusto.

Blood Ceremonyn Sami Haavisto puhuu!

Setin Temppelin Otto Varjonen puhuu! (Haastattelussa käydään läpi mm. Haaviston Blood Ceremony Booksin kustantamaa 4. suomenkielistä painosta Tapio Kotkavuoren kirjasta Vasemman Käden Polku).

Horror-Shop sijaitsee osoitteessa Suvilahdenkatu 10, sisäpiha, 2. krs (Myös Sörnäisten Rantatien puolelta pääsee sisään, C-rappu, 2. krs – heti jalankulkusillan vieressä/tasolla). Liike on avoinna tiistaista perjantaihin klo 11.00-18.00 ja lauantaisin klo 10.00-15.00.

Read Full Post »

Read Full Post »

Mesikämmen kirjoitti jonkin aikaa sitten takakannen tekstin Sami Haaviston kirjaan Blood, Boobs and 10 year hell of making movies. Suomifilmin alamaailma. Tuo teksti käy hyvin myös Haaviston ja Blood Ceremonyn esittelystä, jos mies ja hänen luotsaamansa elokuvaryhmä ei ole entuudestaan tuttu.

Tämä kirja on dokumentti suomalaisesta underground-kauhuelokuvakulttuurista, sen suurimmasta ja äänekkäimmästä edustajasta Blood Ceremony films:stä sekä sen pääperkeleestä, Sami Haavistosta. Elämästään Addams Familyä tehnyt Haavisto on pistänyt Blood Ceremonyn 10 ensimmäistä vuotta läpi lihamyllystä ja lopputuloksena on mehukkaasti ja sopivan vinksahtaneella huumorintajulla kerrottuna, millaista on ollut raivata itselleen paikka suomalaisen elokuvamaailman pimeille ja kalmanhajuisille rajamaille. Sellaisena tämä dokumentti kertoo mielettömän tee-se-itse-tarinan tekemisen riemuineen, vastoinkäymisineen ja monine kummallisine käänteineen.

Kirjassaan Haavisto ei säästä mitään eikä ketään, vaan kertoo hienostelematta, mitä matkan varrella on tapahtunut. Matka hullusta ideasta ja sohvalla parissa tunnissa lyijykynällä paperille riivitystä ensimmäisestä käsikirjoituksesta (Desire of the Innocent Blood, 2002) aina Eileen Dalyn kaltaisen kulttinäyttelijän saamiseen elokuvaan (The Curse of the Witches Blood, 2012) asti on ollut pitkä. Haavisto ja hänen legioonansa ovat puskeneet tuon matkan aivan omaan tyyliinsä kaupallisuudesta, yleisön hyväksynnästä, Suomen elokuvasäätiöstä, uskovaisten rukoushyökkäyksestä, tai yleisistä moraalirajoista välittämättä. Kaikki on kuitenkin tehty rakkaudesta kauhuun.

Teos on 440-sivuinen järkäle, joka on sen aihepiiristä kiinnostuneille hyvin mielenkiintoista ja hilpeääkin luettavaa. Vaikka sivuja kirjassa on paljon, menee niiden lukeminen kuin siivillä, sillä sen verran hyvin tarina kulkee ja vie lukijan mukanaan. Mesikämmen suosittelee tätä suomalaisen filmimaailman Hollywood Babylonia lämpimästi.

Seuraavassa haastattelussa Sami kertoo kauhun lisäksi mm. kirjan kirjoittamisesta, ihanteellisista tisseistä, veren erotiikasta, luovuudesta, aikaansaamisesta, Suomen elokuvasäätiöstä, Blood Ceremonyn monista eri projekteista purkkilihoineen, pian ensi-iltansa saavasta The Curse of the Witches Blood-elokuvasta, yksityisyrittäjyydestä, sekä kommentoi Suomen presidentinvaalien 2012 toista kierrosta.
– – –

10 vuotta veriseremoniaa

Onnittelut ensimmäisestä kirjastasi. Kauanko kirjan kirjoittamiseen meni? Kerro jotain kirjoitusprosessista.

Kiitos, kiitos! Kirjoittamiseen meni noin puolitoista vuotta… Koska aika on ainoa asia mitä ei ole koskaan tarpeeksi, niin kirjoittaminen kärsi aluksi nimenomaan aikaresurssien puutteesta. Homma eteni hitaasti (mutta varmasti) jäähallien kahviloissa kirjoittaen, samalla kun vanhin poikani kävi jääkiekkotreeneissään. Se, että pystyy sulkemaan muun maailman helposti ulkopuolelle ja keskittymään vain siihen, mitä on tekemässä, on kullanarvoinen taito silloin, kun ympärillä kahisee kymmeniä ”toppapukuja” jotka mölisevät jääkiekosta.

Loppujen lopuksi tämä aika ei ollut riittävä kirjan viimeistelyyn, joten irtisanouduin silloisen työnantajani palveluksesta pitämään sapattivuotta ja kirjoittamaan kirjan loppuun. Joskus vaan pitää tehdä ratkaisuja, vaikka ne eivät olisi kovin järkeviä, jos palo jonkun asian toteuttamiseen on kova!

Kirjasi nimi antaa ymmärtää, että olet tissi/kankku-akselilla enemmän tissimiehiä, pitääkö tämä paikkaansa?

Itseasiassa ei pidä, vaan asia menee vähän toisinpäin, mutta tuo nimi on varmasti sopivampi ja ennen kaikkea myyvempi, kuin jos puhuisimme pakaroista tai majavista, hehe!

Miten tärkeitä tissit ovat Blood Ceremonyn elokuvissa?

Jokainen elokuvamme sisältää sopivassa määrin erotiikkaa. Mielestäni kauhu ja erotiikka kulkevat käsi kädessä, koska tämä elokuvan genre yleensäkin kulkee hieman rähjäisemmillä sivukujilla pääkatuja ja kirkkaita valoja vältellen. Blood Ceremonyn elokuvissa, varsinkin vampyyrielokuvissa erityisesti, veren erotiikalla on suuri merkitys ja se on tärkeässä roolissa. Siihen nivoutuu pureman jälkeinen kliimaksi, joka jätetään häveliäästi pois lähes kaikista vampyyrielokuvista (ja nyt en puhu paskatwilighteistä, joissa pidellään söpösti kädestä kiinni ja ynähdetään pikkuisen, kun hampaat kohtaavat kaulan). Ja kun puhutaan verenerotiikasta, niin mikä olisikaan kauniimpaa vampyyrikohtauksessa, kuin kirkkaan punainen elämänneste joka valuu kauniille rinnoille ja siitä noroina vatsalle ja muulle osalle vartaloa.

Ja jos jatkosta puhutaan, niin Blood Ceremonyn elokuvissa on myös tulevissa tuotannoissa graafisuudella suuri merkitys. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että puhumme kauhusta ja kauhuerotiikasta, emme aikuisviihteestä – haluan että elokuviamme myydään mieluummin Anttiloissa kuin Hot Lips-myymälöissä (nythän niitä ei myydä juuri missään…)

Millaiset ovat täydelliset rinnat?

Pitäisikö heittää tähän jotain soopaa että kaikki rinnat ovat kauniita, jotta kaikki feministiemakot pysyisivät tyytyväisinä ja miettisivät, että onpa siinä hyvä ihminen? Sorry to say, mutta näinhän se ei mene… Suuret tai pienet, sillä ei niin väliä, kunhan ovat kiinteät ja sopivan pyöreät. Ehkäpä kaikkein kauneimmat ovat sellaiset greipin kokoiset. Kyllä, mieluummin sellaiset, kuin luonnottoman isot jauhosäkit. hmm… Valokatkaisijatkaan eivät ole koskaan olleet muodissa, tiedäthän sellaiset pyöreät levyt rappujen seinillä 2mm reunuksella, jonka keskellä on se kytkin… Meneepä hankalaksi. Kaikkihan liittyy kuitenkin kokonaisuuteen ja niiden kantajaan, eli sopusuhtaiset kantajaansa nähden ovat kauniit, irrallisinahan ne näyttäisivät aika hassuilta.

Millaista palautetta olet kirjasta saanut? Onko räväkkä kieli, poliittisesti epäkorrektit huomiot siellä täällä, sekä suorat sanat mm. Suomen elokuvasäätiöstä saaneet ihmisiä ärtyneeksi? Miten muut indieryhmät ovat kirjaan suhtautuneet?

Sitä mukaa kun kirjaa on tilattu, niin esim. naamakirjassa on ystäväluku vähentynyt suorassa suhteessa ja elokuvaryhmässä käynyt jäsenkato, hahaa! Itse asiassa palaute kirjasta on ollut pelottavan hyvää ja sen rehellistä kieliasua on kehuttu. Siinä ei olla kaunisteltu asioita ja ne sanotaan niin, kuin sanoisin ne oikeastikin. Kyllähän se aina jotain henkilöä vituttaa, kun käyttää esim. sanaa ”neekeri”, mutta kun se sana sopii vaan niin helvetin paljon paremmin kyseiseen lauseeseen, kuin jos se korvattaisiin sanalla ”Afrikan alkuperäisasukas, joka on ihon väriltään hieman tummempi kuin eurooppalainen veljensä ja jotka ovat tasa-arvoisia keskenään ihon väristään huolimatta.

Elokuvasäätiön mielipide ei kiinnosta paskaakaan, koska elokuvasäätiötä ei kiinnosta paskaakaan suomalaisen elokuvan tukeminen. Heitä kiinnostaa ainoastaan se, että he varmistavat oman toimintansa jatkumisen tukemalla elokuvaa, joka tuo sataprosenttisen varmasti heidän yhteiskunnaltaan saamansa rahat takaisin kassakirstuun – toimintaa, jota voisi verrata rahanpesuun ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Tästä kerrotaan lisää kirjassa ja tasatakseni verenpaineitani, siirryn seuraavaan kysymykseen…

Oletko itse tyytyväinen kirjaan?

Olen, olen siihen helvetin tyytyväinen. Ainoa asia mitä olisin voinut tehdä toisin, on että olisin voinut kirjoittaa helposti 900 -sivuisen järkäleen 440 –sivuisen sijaan, sillä tarinoita jäi nyt vielä niin paljon kertomatta.

Teoksesi lienee maassamme ensimmäinen laatuaan. Kuvaat siinä mm. hyvin yksityiskohtaisesti indie-elokuvantekoon liittyviä haasteita, joita riittää. Mitä luulet, saako kirjasi lukeminen potentiaalisia uusia indie-elokuvantekijöitä innostumaan elokuvanteosta, vai tappaako se sen sortin halut monilta saman tien?

Niiltä henkilöiltä, joilta se tappaa innon lähteä tekemään elokuvaa, olisi sen innon tappanut mikä tahansa asia. 90% ihmisistä asettaa joka tapauksessa koko elämänsä ajan eteensä keinotekoisia esteitä, joiden avulla he voivat vanhana perustella sitä, miksi heiltä jäi niin monia asioita tekemättä. Mutta ne henkilöt, jotka lähtevät tekemään elokuvaa luettuaan kirjan, osaavat todennäköisesti suhtautua asioihin realistisesti ja välttää jopa pahimpia sudenkuoppia. Kaaostahan se tulee olemaan joka tapauksessa, mutta hyvä niin – kammottavista epäonnistumisista tulee hyviä tarinoita ja kun synnytyskivut ovat kovat, niin luomustaan rakastaa paljon enemmän, kuin jos koko prosessi olisi ollut luonnottoman helppo.

Tarjosit kirjaa alunperin muutamalle kustantajalle, mutta päädyit lopulta kuitenkin julkaisemaan kirjan itse – miksi näin? Kenelle kirjaa tarjosit, ehtivätkö he kommentoimaan teostasi jotenkin ennen kuin päätit julkaista teoksen itse?

Nimillä ei enää tässä vaiheessa ole merkitystä, sillä he missasivat tämän tilaisuuden jahkailullaan. Kirja todellakin lähti muutamalle kustantajalle, jotka tuntuivat olevan siitä hyvin kiinnostuneita. Julkaisua kuitenkin venytettiin ja venytettiin ja uskoisin sen syyksi sitä, että he halusivat odottaa seuraavaa ensi-iltaamme. Tämä lähinnä siitä syystä, että he näkisivät tuleeko siitä menestys ja sitä kautta saataisiin lisää huomioarvoa kirjalle. Halusin itse kirjan kuitenkin joulumarkkinoille ja myytäväksi ensi-illan yhteyteen, joten päätin pistää homman itse eteenpäin. Ensi-illassa kirjalle on kuitenkin paikalla 500 potentiaalista ostajaa, joten miksi missata tilaisuus. Olen tottunut elämässäni siihen, että muiden varaan ei voi aina laskea. Jos joku homma jää kanittamaan paikoilleen, silloin täytyy itse astua ohjaimiin ja laittaa homma rokkaamaan! Taitoin siis kirjan itse nippuun, painatin sen ja hoidin myyntiin, enkä ole katunut päätöstäni.

Kirja painaa täsmälleen 666 grammaa. Onko tämä hauskaa sattumaa vai valitsitko paperilaadun ja koon todella huolella?

Veikkaanpa, että ystävälläni ja toverillani, eli Wanhalla vihtahousulla on tässä asiassa sormensa pelissä. Hepulla löytyy sopivasti huumorintajua toisin kuin virkaveljillään, hehe!

Olet ollut jo ennen elokuvien tekoa ja kirjan kirjoittamista luova, ainakin tauluja maalaamalla. Kerrotko tästä, mihin olet luovuutesi kanavoinut ennen elokuvia ja Blood Ceremonyn muita projekteja? Harrastatko edelleenkin maalausta kaiken muun luovuutesi ohella?

Kanavoin hulluutta maalaamalla, piirtämällä sarjakuvia, tekemällä omituisia veistoksia kipsistä ja ties mistä materiaaleista. Tein näitä asioita ennen elokuvan tekoa, niiden aikana ja tänä päivänäkin. Elokuvan teko on kuitenkin niin kokonaisvaltaista puuhaa, että harvoin jää aikaa näille muille asioille, mutta kun sopiva hetki tulee, niin on aika kaivaa esiin taas maalausteline. Näissä muissakin tavoissa toteuttaa itseään ja kanavoida alitajuntaa heijastuvat samat aiheet kuin elokuvissani. Tavallaan kaikki tavat luoda tukevat kokonaisuutta ja vievät sitä eteenpäin – sinne minne tässä ollaan matkalla, ei kukaan vielä osaa sanoa, mutta useinhan matka onkin mielenkiintoisempi kuin itse päämäärä.

Mitä kaikkia sivuprojekteja Blood Ceremonyllä on ollut ja on nykyään?

Pari elokuvaa on jäänyt vielä toteuttamatta erilaisten resurssipulien johdosta. Lisäksi yksi TV-sarja junnaa paikoillaan. Siispä on hyvä ottaa pari projektia näiden lisäksi mukaan, jotta kaaos olisi täydellinen! Kutsun tätä itse vyörytystaktiikaksi. Kun on riittävän monta projektia menossa eteenpäin kerrallaan, niin valmista syntyy ihan pakostakin. Jos joku prokkis jää jumiin hetkeksi, niin viedään toista eteenpäin. Kun toinen hyytyy, niin ponkaistaan toiseen virtaa. Aikaahan tämä vie, mutta yhtäkkiä huomaat, että samaan aikaan julkaistaan kirja, pidetään elokuvan ensi-iltaa, saatetaan TV sarja esittelyyn jne… Tekeminen on tärkeää ja tämän kaltainen työskentely sopii minulle. Miljoona projektia ilmassa ja tulosta tulee paljon. Koko ajan tapahtuu eikä pääse mädäntymään sohvanpohjalle.

Ymmärtääkseni Blood Ceremonyltä saa lähitulevaisuudessa purkkilihatuotetta – Pitääkö tämä paikkansa? Jos pitää, niin millaisesta lihasta on kyse ja mistä liha on hankittu? Ruskeasannan hautausmaalta?

Tästä olen vielä ihan hissunkissun, sillä Burkelle & Harelle tulee antaa työrauha materiaalien hankkimisen vuoksi…

Koska markkinoille tulee Blood Ceremonyn kuukautissuojia?

Blood Ceremony stringejähän meillä on jo myynnissä, mutta että kuukautissuojia… Hauska ajatus. Pieniä siivekkäitä, lepakonmuotoisia vertaimeviä otuksia, jotka lentävät noin metrin korkeudessa ja kukaan ei edes näe niitä katukuvassa, hahaha!

Kävit äskettäin puhumassa Tiedostamon tilaisuudessa luovuudesta. Miten tilaisuus meni? Mikä oli esitelmäsi keskeinen sanoma?

Olen itse väärä henkilö sanomaan kuinka tilaisuus meni. Sitä pitäisi kysyä enemmänkin yleisöltä. No, kukaan ei poistunut kesken, joten kai sekin on yksi mittari. Itse asiassa tilaisuuden aihe koski luovuuden kanavoimista teoiksi. Olen hiton huono teorioimaan mistään, varsinkaan niin abstraktista asiasta kuin luovuudesta, jonka voi käsittää hyvin erilaisilla tavoilla. Siksipä puhuin siitä, kuinka voittaa keinotekoisia esteitä, jotka ovat usein itsestään lähtöisin ja kuinka saada prokkiksiin virtaa. Jos yksikin kuulija sai aiheesta potkua ja sitä kautta jotain keskeneräistä tai vielä aloittamatonta asiaa eteenpäin, niin silloin koen onnistuneeni.

Olet toiminnan miehiä. Miten tärkeää Blood Ceremonyssä, tai mielestäsi aivan yleensä, on liike, into, uusien projektien luonti ja niiden suhteen muiden ihmisten innostaminen ja niihin mukaan saaminen jos jotain haluaa saada konkreettisesti myös aikaiseksi? Ovatko Blood Ceremonylle kyräilevät muut maamme indieyrittäjät laiskoja ideoiden pyörittäjiä, jotka eivät lopulta saa mitään aikaiseksi?

Sinäpä sen sanoit, laiskojen lisäksi myös saamattomia vetelyksiä, hehe! No, korjataan vähän, sillä laiska on väärä sana. Monilla ihmisillä riittää kyllä ideoita ja visioita erilaisiin projekteihin, mutta heiltä puuttuu selkäruoto ja boolssit ideoiden saattamiseksi loppuun saakka. Sitten taas maristaan resurssipulaa ja ties keksitään ties mitä tekosyitä epäonnistumisilleen. Tämä pätee kaikkiin. Suurin osa ihmisistä puhuu ja puhuu, mutta kun tulee tekojen aika, niin sitten on aika hiljaista… Se, että Blood Ceremony saa projektinsa maaliin, johtuu pitkälti ihmisistä. Varmasti myös sillä on osansa, että innostamme toinen toisiamme ja annamme myös virheille sijaa. Täydellisyyteenhän me pyrimme, niin kuin kaikki, jotka tekevät tätä taiteen muotoa. Mutta se mikä erottaa meidät muista, on se että emme anna virheiden tai resurssipulan rajoittaa tekemistämme. Teemme niin hyvää materiaalia, kuin se silläkin hetkellä on mahdollista. Se mitä ei ole käytössä, sitä on turha itkeä! Näitä itkijöitä piisaa ja heidät on helppo tunnistaa – monta kertaa näkee jo alkumetreillä, tuleeko jokin tuotanto koskaan onnistumaan, kun kuuntelee hetken sen tekijöitä. Liike on tärkeää, tuli ja liike, jos siteerataan armeijatermejä!

Uusien ihmisten mukaantulo on myös todella tärkeää. Siinä on varmasti myös yksi syy, miksi olemme edelleen hengissä yli 10 vuoden jälkeen. Blood Ceremony ei ole tukahtunut sisäsiittoisuuteen, mikä on koitunut monen muun elokuvaryhmän kohtaloksi. Ihmisiä tulee ja menee elämäntilantteidensa mukaan. Uudet ihmiset tuovat uutta virtaa ja ideoita. Näin se homma rokkaa!

Mitä mieltä olet norjalaisesta Død snø-elokuvasta? Mahtaisiko edesmenneestä maamme Valtakunnanjohtajasta saada hyvän natsivampyyrielkuvan?

Helposti saisi! ”Valtakunnanjohtajan” perikunnalla saattaisi olla tosin sanansa sanottavana aiheeseen, hehe! Natseja, muumeja ja vampyyrejä Naantalissa – siinäpä vasta elokuvan ainekset! Olen katsonut myös Wirkolan mainion zombierainan ja olihan se ihan viihdyttävä, vaikkakin liikaa venytetty elokuva. Tiivistämällä hiukan loppua se olisi saattanut olla jopa loistavakin, mutta nyt se syyllistyi monen elokuvan perisyntiin, eli että ei osattu lopettaa ajoissa.

Ovatko Twilight-tyyppiset uudet vampyyrielokuvat rikos ihmisyyttä vastaan?

Vampyyrielokuvat? Überkaupallista paskaa ne ovat, jotka ovat suunnattu vain ja ainoastaan todella typerien teinien lompakkojen tyhjentämistä varten. Jos niistä elokuvista pitää, niin sitten on ansainnut menettää rahansa! Twilight, hyrrrr, hyi saatana!

Parhaat vampyyrielokuvat top 10?

Mahdotonta listata. Lista muuttuu vähän väliä, mutta nakataan nyt joitain esimerkkejä, eikä missään järjestyksessä. Roman Polanskin Dance of the Vampires, Jean Rollinin verenerotiikalla kyllästetyt mestariteokset, joista esimerkkinä vaikkapa Living Dead Girl. Hammer elokuvista vaikkapa Twins of evil, josta jotenkin vaan kumpuaa se kaikki loisto ja gotiikka, joka on ominaista tuon aikakauden brittiläiselle vampyyrielokuvalle. Nääh, liian vaikeaa…

– – –

Tulevaisuus

Koska kirjallesi on tulossa jatkoa? Seuraavan kymmenen vuoden päästä vai jo aiemmin?

Tarinoita olisi jo nyt yhden kirjan verran. Uskoisin että viiden vuoden kuluessa näemme toisenkin opuksen ilmestyvän, kunhan vaan saa revittyä jostain aikaa sen kirjoittamiselle.

Onko Blood Ceremonyllä tarkoituksena jatkaa kirjojen julkaisutoimintaa?

Ehdottomasti! Blood Ceremony Books tulee haalimaan okkultismia, noituutta, vasemman käden polkua, satanismia ja saatananpalvontaa käsitteleviä teoksia, sekä luonnollisesti kauhukirjallisuutta julkaistakseen niitä näiden kirjojen ystäville. Jos nurkissasi lojuu käsikirjoituksia jotka etsivät kustantajaa, niin ei muuta kuin yhteyttä tännepäin – hoidetaan ne pöytälaatikoista kansien väliin ja kauppojen hyllyille!

Milloin seuraava Blood Ceremony-elokuva, The Curse of the Witches Blood, ilmestyy? Kerro tuosta elokuvasta.

Elokuva on tällä hetkellä jälkituotantovaiheessa, joten muiden suomalaisten elokuvantekijöiden onneksi emme kerinneet mukaan Jussi-gaalaan, haha! Näillä näkymin ensi-ilta on maalis-, huhtikuussa. Kyseessä on synkeä tarina perheen kirouksesta ja elokuva sisältää itselleni rakkaita elementtejä, kuten sumuisia hautausmaita, aavemaisia kartanoita, noituutta, vampyyreitä ja tiettyä tunnelmaa, joka on nykyelokuvita ajat sitten kadonnut (lukuun ottamatta Tim Burtonin elokuvia). Kyseessä on kauhuelokuva, jossa on vahvoja elementtejä goottilaisesta kerronnasta ja pimeyden kauneudesta, jota ikävä kyllä niin harva käsittää ja ymmärtää sen väärin.

Elokuvan yhtä pääosaa esittää brittinäyttelijätär Eileen Daly ja hänen kanssaan työskentely oli yksi suuri unelmani ja haaveeni. Myös toinen suuri haaveeni meinasi toteutua ja oli hyvin hilkulla, että myös Ingrid Pitt olisi ollut mukana elokuvassamme, mutta aikataulut menivät ikävästi ristiin ja nythän niitä on enää mahdotonta paikkailla (R.I.P.). Joka tapauksessa rooleissa on mahtavia kotimaisia näyttelijöitä/näyttelijättäriä ja tulemme näkemään todella hyytäviä suorituksia jotka eivät jätä katsojia kylmäksi. Elokuvaa on mahdotonta tiivistää muutamaan riviin, mutta jos vielä jotain siitä haluan sanoa, niin se on todellinen harppaus taas kerran eteenpäin ryhmämme tuotannossa ja olen siitä helvetin ylpeä!

Onko The Curse of the Witches Bloodin jälkeen seuraavaan elokuvaan jo ideaa? Jos on, niin miten pitkällä valmistelut yms. tuon elokuvan suhteen jo ovat?

Ajatus ja tarinan runko ovat valmiina ja käsikirjoitusta aletaan työstämään mahdollisimman pian. Saattaa olla, että toteutan tässä välissä myös kokeellisemman elokuvan. Tämä siksi, että haluan todistaa itselleni, että on mahdollista tehdä elokuva lyhyemmässäkin ajassa, kuin kahdessa vuodessa – jopa 6 kuukaudessa! Sen jälkeen voisi taas tarttua megalomaaniseen eepokseen, joka syö elämästä kaksi vuotta. Tätä koitosta varten ollaan jo valmistauduttu pitkän aikaa hankkimalla lavasteita, pukuja ja proppeja.

Olet päättänyt äskettäin alkaa yksityisyrittäjäksi. Miten päädyit tähän ratkaisuun? Millaista liikettä alat pyörittää, missä, milloin? Mitä on myynnissä?

Halusin toteuttaa elämäntapamuutoksen. Hypätä pois oravanpyörästä, jossa olen pinkonut viimeiset 15 vuotta. Jatkossa elämä tulee olemaan taloudellisesti haastavampaa, mutta uskoisin myös, että onnellisempaa. Tämän muutoksen myötä haluan tehdä entistä enemmän näitä taiteellisia projekteja ja käyttää niihin sen ajan, jolloin juoksin ennen solmio kaulassa kiristäen neuvottelusta toiseen. Tähän mennessä en ole kaivannut takaisin qvartaalioravanpyörään…

Mutta takaisin itse yritykseen ja liikkeeseen. Ideana on avata oma tatuointistudio, jonka yhteydessä toimii Horror-Shop myymälä. Myymälässä myydään kauhuaiheisia t-paitoja, kauhuleffoja, musiikkia (metallia, horror punkkia, psychobillyä jne jne) sekä kaikkea friikkiä, kuten kutistettuja päitä (joita olen alkanut tuomaan maahan Ecuadorista), VooDoo nukkeja, kirjoja, noituutta, kirouksia ja muuta mukavaa.

Uskoisin, että tuonkaltaisessa liikkeessä viihtyisin loppuelämäni. Sopivan synkeä ympäristö, saa piirtää työkseen, kuunnella pitkin päivää hyvää musiikkia ja tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin ja kuulla heidän elämäntarinoitaan. Tällä hetkellä etsin sopivaa liiketilaa putiikilleni ja odotan kärsimättömästi, että pääsen sen mahdollisimman pian avaamaan.

Onko presidenttiehdokas Pekka Haavisto sinulle sukua? Aiotko äänestää presidentinvaalien toisella kierroksella? Kuka olisi paras presidentti Suomelle, jos ei jompi kumpi toisen kierroksen ehdokkaista?

Jos kahdesta paskasta pitää valita vähemmän huono vaihtoehto, niin äänestän Saulia. Pekkaa en voisi kuuna päivänä äänestää, sillä ViherVasemistolaiset ovat saattamassa tätä maata perikatoon yltiöhumanistisella maailmankatsomuksellaan, joka perustuu naiviin typeryyteen ja lapselliseen uskoon ihmisten hyvyydestä. Onhan Niinistö täysi huijari ja kelmi, joka ajaa ainoastaan ja vain omien sidosryhmiensä etuja, mutta parempi sekin, kuin ehdokas, jonka selkäruodossa on luoda Suomeen Malmön kaltaisia lähiöitä, jotka todistavat epäonnistunutta maahanmuutto/pakolaispolitiikkaa irvokkaasti kirkuen.

Jos saisin vapaasti valita Suomelle presidentin, niin uskon että sellainen löytyisi kyllä tietystä leiristä, joskaan hän ei olisi Soini. Soinin kiihkokristillisyys hipoo ja samoja sväärejä, kuin Päivi Räsäsen, joka elää omassa pikku LaaLaaLandiassaan…

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Perhe ja vapaus toteuttaa niitä luovia/taiteellisia asioita, jotka koen itselleni tärkeiksi. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan. Havahduin jopa siihen yhtenä päivänä, että ei ole yhtään asiaa joka vituttaisi?!? Onkohan tämä paha ajatellen luovuutta? Tuskin, kyllä siellä sisälläni asuu vielä sellaisia perkeleitä, että niiden voimalla saadaan aikaan rujoa jälkeä ja hurmetta valkokankaalle, kirjojen sivuille, maalauskankaalle ja ties mille alustalle perkele!

– – –

Kiitos haastattelusta, Sami!

Aiheeseen liittyen:

Blood Ceremonyn sivut.

Blood Ceremony Facebookissa.

Blood Ceremony Magazine Facebookissa.

Blood Ceremonyn Horror Shop, josta teosta Blood, Boobs, and 10 year hell of making Movies. Suomifilmin alamaailma saa tilattua.

Diary of the Mad Man. Sami Haaviston blogi.

Read Full Post »

– – –

Vaikka yllä oleva teksti Suomi24:llä 12.4. 2009 onkin ilmiselvä läppä, niin Esko Valtaoja käytti sitä artikkelissaan “Salkkareita ja virkkareita” 21.4. 2009 kuvaamaan, miten pöljiä salaliittoteoriat hänen mielestään tuppaavat olemaan. Salaliittoteorioita varsin kriittisen oloisesti käsittelevässä artikkelissaan Valtaoja kirjoitti em. Siitoin-tekstistä näin: “Vanhempien turkulaisten muistissa oleva valtakunnanjohtaja Pekka Siitoinkin on vastikään nähty ilmielävänä Hangossa; mahtaako Supolla olla osuutta asiaan?”

En lähde kommentoimaan Valtaojan näkemyksiä salaliittoteorioista tässä sen enempää, mutta saatan tehdä niin tämän postin kommenteissa, jos joku aiheeseen tarttuu. Mitä yllä olevaan läppään Siitoimesta Hangossa tulee, niin olisi kyllä melkoisen hulppeaa, jos Pekka Hangossa asustelisi ja lukisi vaikka tätä blogia jossain kalastusmökissä säännöllisesti. Hienon elokuvan tai romaanin ainekset tuossa nyt ainakin on, vaikka vähän sellaisen Apt pupil -tyyppisen thrillerin, eikö vain?

Tästä tulikin mieleen, että joskus luin jostain netistä, että jollain olisi ollut Pekka Siitoin-tatuointi käsivarressaan. En ole ensimmäiseenkään Pekka-tatuointiin itse kyllä vielä törmännyt. Jos tuolla huhupuhueella on yhtään totuuspohjaa, niin siitä olisi varsin mielenkiintoista kuulla lisää – ja tietysti myös nähdä tuo tatuointi. Mitenkään mahdotonta sitä ei ole uskoa, että Pekka-tatuointeja Suomesta löytyisi. Paljon vähäpätöisempiäkin henkilöitä ovat suomalaiset vuosien varsilla antaneet nahkaansa neulata, mieleen tulee lähihistoriasta mm. Ismo Laitela.

Valokuvia Pekka-tatuoinneistanne otetaankin suurella mielenkiinnolla vastaan!

Read Full Post »