Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Tampere’

Tampereella äskettäin bongattu pekkagrammi:

BpOIc81CMAE2OzS

R-M S. lähetti kuvallisia terveisiä Wewelsburgista:

10350609_10152239048448370_7031536970872923799_n

Kymenlaakson Esoteeris-Mytologinen Seura on viettänyt aikaa hyvässä seurassa:

10330249_10152482863324686_4297421470983521439_n

Ja lopuksi vielä tämä. T.P.O.:n bongaus Reinikainen on ottamassa sormenjälkiä vainajalta jolla kuolonkankeus on nostanu käden ylös ja tuumaa “Tämä on vissiin niitä uus-siitoinisteja. Hail vaan sullekki (kohta 26:33).

Advertisements

Read Full Post »

Blogin lukija Antti K. lähetti Mesikämmenelle skannauksen oheisesta Hymyn 10/1992 jutusta. Juttu käsitteli Pekan kunnallisvaaliehdokkuutta ja muuta Pekkaan liittyvää.

Juttu löytyy alta kokonaisuudessaan kuvina, jotka saa luettavampaan kokoon kuvia klikkaamalla. Mesikämmen on lukemisen helpottamiseksi myös kirjoittanut jutun kuvien alle puhtaaksi.

– – –

hymy1

hymy2– – –

Kuvateksti: Pekka Siitoin marssii vaaleihin varmana voitostaan. Siitoin harmittelee, ettei puolueella ole varaa kustantaa suuria puoluekokouksia. – Kaikki jäsenet pitäisi saada Naantaliin asuntoyhtiööni kirjoille. Valtaisimme valtuuston ja tekisimme tästä natsikaupungin, mies haaveilee.

Kaikki jäsenet pitäisi saada Naantaliin asuntoyhtiööni kirjoille. Valtaisimme valtuuston ja tekisimme tästä natsikaupungin, mies haaveilee.

– – –

Suomen uusnatsien päämaja on Pekka Siitoimen omistamassa Rosenkreuzt-asuntoyhtiössä Naantalissa. Naapuritalon nimi on Frankenstein. Siitoin naurahtaa, että nimien pitäisi olla toisin päin.

Kaupungissa saattaa pian olla Suomen ensimmäinen natsivaltuutettu, sillä Pohjolan Führer Pekka Siitoin on ehdokkaana kunnallisvaaleissa.

Naapurit ja vuokralaiset ovat hyväksyneet hänen toimintansa ja jotkut jopa auttavat miestä erilaisissa töissä. Vastapäisessä talossa on päiväkodillinen lapsia, jotka führerin nähdessään nostavat innoissaan kätensä natsitervehdykseen.

Lapsista Siitoin sanoo vaali-ilmoituksessaan seuraavasti: Jollen olisi Suomen uusnatsijohtaja, haluaisin olla Markus-setä, koska rakastan lapsia ja kunnollisia vanhempia.

Jollen olisi Suomen uusnatsijohtaja, haluaisin olla Markus-setä, koska rakastan lapsia ja kunnollisia vanhempia.

– Oma äitini oli venäläis-suomalainen huutolaistyttö ja isäni saksalainen sotilas. Häntä en ole koskaan tavannut. Olen äpärä niin kuin Jeesuskin oli. Äpärät pärjäävät hyvin tässä maailmassa, Siitoin vakuuttaa. Merkonomin ja faktorin koulutukset hankkinut Siitoin toimi kuusikymmenluvun alussa neljä ja puoli vuotta Turun kaupunginteatterissa sijaisnäyttelijänä.

– Olin siellä tanssijana, laulajana ja statistina. Poliitikolle näyttelijän taidot ovat ehdottoman tärkeitä. Myös puhe- ja laulutunneista on ollut suunnattomasti hyötyä väkijoukoille puheita pitäessäni. Ei pääse ääni pettämään kesken puheen, Siitoin jyrisee.

Todisteeksi taidoistaan valtakunnanjohtaja kajauttaa pari laulua voimakkaalla bassollaan. Ei yhtään ihmetytä, että hän voitti tänä kesänä Unikeonpäivillä järjestetyn karaoke-kilpailun. Siitoin kertoo ylpeänä saaneensa samana päivänä Mister Maha -arvonimen. Hänellä oli Naantalin suurin, ruskein ja karvaisin vatsa.

Siitoin kertoo ylpeänä saaneensa samana päivänä Mister Maha -arvonimen. Hänellä oli Naantalin suurin, ruskein ja karvaisin vatsa.

Pohjolan Führer oli SMP:n vaaliehdokkaana vuonna 1971. Nelisen vuotta myöhemmin Tampereella syntyi Isänmaallinen Kansanrintama, jota Siitoin oli perustamassa. Kansanrintama jouduttiin lopettamaan fasistisen toiminnan ja laittoman yksityisarmeijan ylläpidon vuoksi.

Siitoin kertoo olevansa nyt kansallis-demokraattisen puolueen johtaja. Aktiivijäseniä on tiedotteen mukaan noin tuhat ja kannattajia eli natsimielisiä noin 2500. Siitoin aikoo perustaa Suomeen kansallissosialistisen puolueen kunhan saa kokoon tarvittavat 5000 kannattajaa.

– Natsipuolueen perustaminen olisi nyt aivan laillista, kun Pariisin rauhansopimus vuodelta 1947 ja YYA-sopimus ovat historiallista vessapaperia. Ne eivät enää sido meitä mihinkään suuntaan. Silti ihmiset nukkuvat YYA-unessa ja ovat poliittisia pelkureita.

– KDP on ronskisti hallitusta vastaan. Kekkonen oli KGP:n agentti ja Suomen ensimmäinen aito skinhead. Koivisto on nukkuneen rukous ja pääministeri oikea papukaija Pula-Aho. Väyrysestä tulee mieleen lähinnä kastemato ja pyrkyri, valtakunnanjohtaja Siitoin pommittaa.

Kekkonen oli KGP:n agentti ja Suomen ensimmäinen aito skinhead. Koivisto on nukkuneen rukous ja pääministeri oikea papukaija Pula-Aho. Väyrysestä tulee mieleen lähinnä kastemato ja pyrkyri.

KDP ei myöskään sulata homoseksuaaleja. ‘Jo riittää homojen vouhotus!’ on otsikoitu eräs puolueen lukemattomista lentolehtisistä. Siitoin vaatii kaikki homot kastroitaviksi ja lesbot bordelleihin yleiseen käyttöön.

Pekka Siitoin puhuu KDP:n asioista, mutta pyrkii Naantalin kunnanvaltuustoon yksityisenä ehdokkaana. Hän on varma valinnastaan.

– Naantalissa riittää 120 ääntä valtuustoon pääsemikseksi. Monet ovat sanoneet, että me äänestetään sinut piruuttaankin valtuustoon. Jotkut poliisin ja armeijankin edustajat ovat luvanneet äänensä minulle. Poliiseissa on natseja enemmän kuin kukaan uskoisikaan, ehdokas Siitoin vakuuttaa.

Siitoimen pöydän takana maailmanhistoriakin saa aivan uusia käänteitä. Vastuu toisesta maailmansodasta on hänen mielestään Winston Churchillillä, joka oli ‘läpeensä kiero mies’. Englanti on muutenkin syntipukki moneen pahaan.

– Kuka sellaisesta homolordien ja lesboleidien maasta pitäisi, Führer ärähtää ja osoittaa pyssyllään saarivaltiota seinällään olevalta Euroopan kartalta.

Kuka sellaisesta homolordien ja lesboleidien maasta pitäisi, Führer ärähtää ja osoittaa pyssyllään saarivaltiota seinällään olevalta Euroopan kartalta.

Siitoimen mukaan Churchillillä oli kahden miljoonan punnan pelivelat, jotka upporikas juutalainen maksoi sillä ehdolla, että Englanti ei koskaan tee sovintoa Saksan kanssa. Churchillin saksalaisvihaa lisäsi kuulemma se, että saksalaissotilas vei hänen morsiamensa. Lisäksi Siitoin kertoo tietävänsä, että englantilaiset keksivät keskitysleirit, ja suuttuivat saksalaisten varastaessa idean.

– On valetta, että saksalaiset olisivat tappaneet kuusi miljoonaa juutalaista keskitysleireillä. Eihän niitä ollut koko Euroopassakaan niin paljon, Valtakunnanjohtaja uskoo.

Siitoimesta on ainesta myös pukiksi, mikäli miehen puheisiin on uskomista. Johtajalla on omien sanojensa mukaan ollut vajaat 800 naissuhdetta.

– Vain kolme kertaa olen joutunut käyttämään ehkäisyä, eikä kertaakaan ole tullut minkäänlaista sukupuolitautia. Minä olen koirilta oppinut, että ensin pitää haistaa ennen kuin saa maistaa. Koirathan eivät syö mitään myrkyllistä, Siitoin tietää.

Minä olen koirilta oppinut, että ensin pitää haistaa ennen kuin saa maistaa. Koirathan eivät syö mitään myrkyllistä.

Menneinä vuosina Siitoin oli innokas UFO-tutkija. Hän on huvilallaan kuvannut yhden lentelijän, ja nähnyt avaruusolijoiden istuvan katollaan. Kummituskin liikkuu huvilalla.

– Harrastan okkultismia, koska natsismi perustuu siihen. Hitler katsoi tähdistä sotasuunnitelmansa. Yksi tähti jäi häneltä huomaamatta ja siksi Saksa hävisi sodan. Olen kirjoittanut ja kustantanut okkultismista useita kirjoja. Minulla on selvänäkijän ja ennustajankin lahjoja, Siitoin vakuuttaa.

– – –

Aiheeseen liittyen kannattaa lukea myös Pekka Siitoin Huomenta Suomessa 1992 (vuoden 1992 kunnallisvaalit), Viimeisimmät lisäykset Mesikämmenen Pekka-kokoelmaan (totuus Pekan ottamasta ufokuvasta), Pekan ennustuksia (Pekan oikeaan osuneet ennustukset), Pekka ja SMP/SKYP (Pekan SMP-historia) sekä Päivän Pekka-materiaalit ja -tarina (tarina siitä, miten Pekka opetti päiväkodin lapset hailaamaan).

Read Full Post »

JMK

Mesikämmenen blogin vuoden 2014 ensimmäinen posti on Muutos 2011-puolueen perustajan, kasvatustieteiden tohtori Juha Mäki-Ketelän haastattelu. Haastattelusta selviää yhtä ja toista, mm. miksi Muutos 2011 perustettiin, mikä johti Mäki-Ketelän eroon puolueen puheenjohtajuudesta, mitkä ovat suoran demokratian vahvuudet ja heikkoudet ja miksi siilit ovat upeita eläimiä.

Hyvät naiset ja herrat, Juha Mäki-Ketelä puhuu!

– – –

Aluksi

Kuka olet ja mitä teet?

Ammatiltani olen opettaja. Opetan mm. myyntiä, asiakaspalvelua ja psykologiaa kauppaoppilaitoksessa. Opetan lisäksi ammattikorkeakoulussa tutkimustyön perusteita ja laadullista tutkimusta. Koulutukseltani olen kaiken muun lisäksi kasvatustieteen tohtori.

Olet Tampereelta. Millainen paikka Tampere on verrattuna vaikka Turkuun tai Helsinkiin?

Tällä hetkellä asun kolmatta vuotta Ylöjärvellä, joka on oikein mukava paikka asua. Tampereellakin olen asunut liki 20 vuotta, joten siitäkin tohdin jotain lausua. Turkuun tai Helsinkiin verrattuna Tampere on erittäin hieno paikka, sillä siellä ei ole juurikaan turkulaisia eikä helsinkiläisiä, vaan hekin muuttuvat nopeasti tamperelaisiksi.

– – –

Muutos 2011 yms.

Muutos 2011 perustettiin 4.6.2009 olohuoneessasi Tampereella. Millaisia muistoja sinulla on tästä tapahtumasta? Keitä oli paikalla, millainen oli tunnelma?

Sanotaanko vaikka, että ilmassa oli orastavaa muutoksen tuntua. Paikalla oli jokunen ihan tavallinen rivikansalainen ja jokunen julkisuudestakin tuttu henkilö, joiden nimet jääkööt nyt ainakin toistaiseksi salaisuudeksi…

Ennen puolueen perustamista tulit tunnetuksi adressista, jolla vaadittiin uuden ulkomaalaislain hylkäämistä. Adressi keräsi 30000 nimeä, mutta laki puskettiin eduskunnassa kuitenkin läpi 25.4.2009. Miten ratkaiseva vaikutus tällä kaikella oli suoraa demokratiaa, suomalaisten etua ja sananvapautta ajavan Muutoksen syntymiseen?

Adressi ja Muutoksen perustaminen eivät sinänsä suoranaisesti liity toisiinsa. Adressi oli lähinnä yksittäisen, poliittiseen suhmurointiin kyllästyneen veronmaksajan vastalause suomalaisen (poliittisen) eliitin mistään piittaamattomalle näennäisdemokratialle. Mielestäni olisi vähintään kohteliasta, että myös maksajalta kysyttäisiin edes joskus, mihin hölmöilyyn hän haluaa verorahojaan kulloinkin käytettävän. Maahanmuuton perusteeton lisääminen ei ole mielestäni sellainen. Ensin tulee laittaa suomalaisten asiat kuntoon. Sitten vasta parannetaan maailmaa, jos ylimääräistä rahaa löytyy. Tällä hetkellä ei löydy eikä löytyne tulevaisuudessakaan.

Toisaalta adressirumban voi tietyllä tapaa nähdä jonkinlaisena lähtölaukauksena Muutoksen perustamiseen, sillä noihin aikoihin tajusin lopullisesti, että suomalaista (poliittista) eliittiä ei kiinnosta tippaakaan tavallisen kansalaisen mielipiteet, hänen eduistaan tai oikeuksistaan puhumattakaan. Jotain muutosta asioihin piti saada. Niinpä aloin sitten puuhata organisaatiota, jonka tunnusten alla Suomen kehittämisestä kiinnostuneet aktiiviset kansalaiset voisivat ajaa itselleen tärkeitä asioita.

Mitkä ovat suoran demokratian vahvimmat ja heikoimmat puolet?

Vahvin puoli on se, että kansa saa itse päättää itseään koskevista ja arkeensa vaikuttavista asioista. Samalla se on myös suoran demokratian heikoin puoli, sillä kansa saattaa saada aikaan todella typeriäkin päätöksiä.

Sinänsähän jälkimmäinen ei muuttaisi mitään nykytilanteeseen verrattuna, sillä nykyiset, elinkeinoelämän naruissa roikkuvat ammattipoliitikot nukkehallituksineen saavat joka tapauksessa aikaan todella typeriä päätöksiä. Monet niistä on paljon typerämpiä kuin mihin kansalaiset koskaan pystyisivät. Tästä mainioina esimerkkeinä toimivat vaikkapa Ollilan työryhmän kaavailemat tiemaksut satelliittiseurantoineen tai Tampereen Rantatien tunnelihanke.

Mielestäni kansalaisten pitää antaa tehdä myös typeriä ja itselleen haitallisia päätöksiä. Ehkäpä niillä ja niiden seurauksilla olisi kansakuntaa kasvattavia vaikutuksia. Ja vaikkei olisikaan, niin missään tapauksessa ammattipoliitikot eivät opi mitään virheistään. Tämän meille on jo opettanut niin historia kuin nykyhetki. Valitettavasti tulevaisuus tulee vahvistamaan sanani.

Olit 2009 Jussi Halla-ahon valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehenä ja keräsit tarvittavat kannattajakortit. Halla-aho ei kuitenkaan lähtenyt ehdokkaaksi. Mitä ajattelit Jussi Halla-ahosta tuolloin, entä nykyään? Entä perussuomalaisista yleensä?

Ensin tahdon huomauttaa, että en suinkaan minä niitä kortteja kerännyt, vaan Jussin mielipiteet jakavat suuret kansanjoukot. Minä olin vain eräänlainen yhteyshenkilö, jolle kannattajakortit toimitettiin.

Kävimme ennen Jussin päätöstä hänen kanssaan kirjeenvaihtoa siitä, miten hänen tulisi menetellä eurovaaliehdokkuutensa suhteen. Jussilla oli erittäin hyvät perusteet olla lähtemättä ehdolle. Hyväksyin hänen ratkaisunsa täysin ja hyväksyn edelleen.

Mitäkö ajattelen Jussista nykyään?

Kuten olen jo monesti aiemminkin todennut, tavallisen, lapsensa, työnsä, veronsa ja muut asiansa hoitavan veronmaksajan on varsin helppoa olla monessa asiassa Jussin kanssa samaa mieltä.

Hänen näkemyksiään esimerkiksi islamiin ja muslimeihin liittyviin asioihin en ole koskaan jakanut, mutta jokainen vetää tyylillään. Toivotan hänelle pitkää ja menestyksekästä uraa poliitikkona ja olen varma, että sellainen hänellä myös on edessä.

Perussuomalaisista en ole oikein mitään mieltä. Tai no, siitä voisi tulla ihan hyvä puolue, jos vain pääsisivät Soinista jotenkin eroon. Soinin ns. pelin politiikka on jarru, joka estää perussuomalaisia kehittymästä oikeastaan mihinkään järjelliseen suuntaan. Ennen kaikkea se estää puoluetta kehittymästä organisaatioksi, joka agendallaan houkuttelisi todella suuria äänestäjäjoukkoja.

Päätit vuonna 2010 erota Muutoksen puheenjohtajan tehtävästä. Mistä tämä päätös syntyi, millaisia reaktioita se sai aikaan? Ymmärtääkseni Hommaforumilla, jossa Muutoksen puolueohjelma oli tehty yhteistyönä, eroamisesi puheenjohtajan pestistä sai aikaan varsin ärtynyttä tunnelmaa.

Lähdin perustamaan uuden tyyppistä yhteiskuntapoliittista organisaatiota, jonka suojissa yksittäiset ihmiset voisivat ajaa itselleen tärkeinä pitämiä asioita. Itselleni tärkein asia oli suora demokratia. Ei siis esim. islam, muslimit, ihmisten ihonväri ym. ihmisten henkilökohtaiset ominaisuudet, arvot tai valinnat.

Varsin nopeasti jouduin kuitenkin surukseni huomaamaan, että olin näkemysteni kanssa monessa asiassa melko yksin. Etenkin Muutoksen hallituksessa oli ajoittain hyvinkin merkittäviä näkemyseroja siitä, miten ja mihin suuntaan Muutosta pitäisi johtaa. Siinä vaiheessa, kun vaalilauseiksi alettiin jäsenkunnassa sorvailla ”Valkoinen Suomi” –tyyppisiä typeryyksiä, näin, että on minun on tullut aika jatkaa matkaani toisaalle.

Mitään kovin ihmeellistä tässä ei mielestäni sinänsä ollut, sillä alkujaankin Muutoksen puheenjohtajan pesti oli määräaikainen. Tämä lukee Muutoksen omissa säännöissä. Kauhea haloohan päätöksestäni sitten kuitenkin nousi ihan valtamediaa myöten. Tämä kyllä kertoo enemmän suomalaisen poliittisen journalismin surkeasta tasosta kuin mistään muusta. Toisaalta tämä ei ole mikään suuri yllätys, sillä eipä suomalaisen journalismin tasossa ylipäätään nykyisin juuri hurraamista ole.

Vuotta myöhemmin, 2011, sinut erotettiin Muutoksesta. Miksi, millainen prosessi tämä oli?

Enimmäkseen lapsellista kiukuttelua. Varmaan molemmin puolin.

Jotkut pahat kielet epäilivät, että koska ilmestyit ikään kuin tyhjästä Muutoksen kanssa maamme poliittiselle kentälle, olisit ollut muiden poliittisten voimien myyrä tai tarkoituksenasi olisi ollut perussuomalaisten kannatuksen nakertaminen. Miten kommentoit tätä?

Niin, mikäli nettiin ja sinne kirjoitteleviin häiriintyneisiin tyhjäpäihin on uskominen, olen mm. kokoomuksen agentti, demareiden agentti, kommunistien agentti, sisäministeriön agentti ja Supon majuri. Etenkin tuo viimeinen ”titteli” on huvittanut minua aina suunnattomasti. Tuskinpa Supossa edes mitään majureita onkaan? Yhtä kaikki salaliittoteoriat ovat hellyttäviä aikuisten satuja. Niitä lisää!

– – –

Muutoksen jälkeen

Mitä mieltä olet Muutos 2011:sta nykyään, mikä on suhteesi puolueeseen? Onko puolue onnistunut siinä, mitä odotit tai toivoit siltä alunperin?

En ole missään tekemisissä puolueen kanssa, enkä juuri sen jäsenten edesottamuksia seuraa. Jotain kummallisuuksia olen kuullut niiden Ylen toimittajille lausuneen, enempää en heidän mahdollisista saavutuksistaan tiedä.

Kuinka paljon seuraat nykyään politiikkaa? Äänestätkö vaaleissa? Jos äänestät, äänestätkö Muutosta?

En juurikaan seuraa. Poliittinen sirkus ja siihen liittyvä pelleily eivät kiinnosta enää siinä määrin, että viitsisin niihin aikaani haaskata. En äänestä sen paremmin Muutosta kuin mitään muutakaan puoluetta. Enkä todennäköisesti tule jatkossakaan äänestämään, sillä en halua osallistua nykyisen demokratiakuplan ylläpitämiseen leikkimällä heidän leikkejään.

Mitä mieltä olet James Hirvisaaresta, josta hieman yllättävien käänteiden jälkeen tuli tänä vuonna Muutoksen ensimmäinen kansanedustaja?

En mitään mieltä, kun en ole miestä koskaan tavannut. Tai sen verran voin sanoa, että ihan pätevältä blueskitaristilta vaikutti, kun joskus netistä jonkun videoklipin miehestä ja hänen soitostaan näin. Se on aina hieno piirre ihmisessä, että soittaa sähkökitaraa ja vieläpä bluesia!

– – –

Valtakunnanjohtajasta

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, kysytään pari kysymystä Pekka Siitoimesta. Tapasitko koskaan valtakunnanjohtaja Pekka Siitonta?

En tavannut, koska en ole ikinä oikein tähän ”isänmaalliseen” tai ”kansallismieliseen” sceneen tuntenut mitään erityistä vetovoimaa saati siihen jollain tapaa heittäytynyt.

Sen verran legendaarinen hahmo mies kyllä tuntuu olleen, että olisin ihan puhtaasti käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta halunnut jokusen sanan hänen kanssaan vaihtaa. Kaikki persoonalliset henkilöt kiinnostavat käyttäytymistieteilijää aina!

Mitä ajattelet Pekka Siitoimesta? Pekan vahvimmat, parhaimmat ja heikoimmat puolet?

Jos nyt ihan suoraan sanon, niin Pekka taisi kyllä olla enemmän ns. kylähullu kuin Valtakunnanjohtaja, jollaisena hän mielellään esiintyi ja taisi myös itseään ihan tosissaan pitää. Ja mikäs siinä, kylähullut ovat aina rikastuttaneet omalla tavallaan suomalaista kulttuuria. Hänen mahdollisia vahvuuksiaan tai heikkouksiaan en osaa sen kummemmin eritellä, kun en ole häntä tosiaan koskaan tavannut.

Lapsuudesta on muuten jäänyt mieleeni eräs jännä Pekka Siitoimeen liittyvä juttu: olin serkkujeni luona Mäntsälässä kyläilemässä. Heillä oli vino pino kirjoja nimeltä ”Pohjolan poliisi kertoo”. Eräässä niistä oli juttu ”Kirjapaino Kursiivin” tuhopolttoyrityksestä, johon Siitoinkin oli käsitykseni mukaan jotenkin näppinsä sotkenut. Mielestäni tarina oli kuin parhaasta jännityskirjasta konsanaan. Olin tosin sen verran pikkujätkä tuolloin, että tuskin taisin edes ymmärtää, että kyseessä oli valitettavan tosi tarina eikä mikään Pertsan ja Kilun seikkailu.

– – –

Siilit ja onnellisuus

Olet Facebookin kautta tullut tunnetuksi erittäin vahvana siilimiehenä. Miten tämä suhteesi siileihin alkoi?

Olin nuorena poikana kotikaupungissani Ikaalisissa grillijonossa, kun huomasin vieressä kulkevalla tiellä pienen siilinpoikasen paniikissa välillä säntäilevän ohikulkevien autojen välissä, välillä käpertyvän kerälle mukamas suojaan autoilta. Minä tietenkin suurena luonnon ja eläinten ystävänä siltä seisomalta jätin makkaraperunat tiskille, otin farkkutakin päältäni, kiepautin pikku siilukaisen siihen ja kannoin sen puiston laitaan kauas tiestä, minne sen sitten vapautin. Taisinpa toivottaa vielä turvallista kotimatkaakin pikku piikkitakille.

Kohta tuon jälkeen huomasin, että kotini lähellä liikuskelee paljonkin siilejä. Niille tuli sitten silloin tällöin vietyä pientä iltapalaa. Niinpä niitä alkoi kerääntyä pihaamme oikein urakalla, joten pakkohan niitä oli alkaa ruokkia, kun olin itse niitä sinne houkutellutkin. Siitä se sitten alkoi.

Sittemmin minulla on ollut tapana jeesailla siilejä aina siellä, missä kulloinkin olen asunut, jos niitä on nurkissa pyörinyt. Olenkin elämäni aikana ruokkinut vähintään satoja siilejä. Punkkeja olen poistanut kymmenistä siileistä. Niin ikään kymmenille olen antanut loishäätöjä ja antibioottikuureja, hoitanut niiden haavoja, lihottanut sisätiloissa jne. Onpa jokunen ollut talvenkin yli täyshoidossa ulkovarastossani horrostamassa, kun aikainen talvi on päässyt yllättämään pikkukaverin. Siilien talvimökkejä on tullut rakennettua lähemmäs sata. Olen myös luennoinut siileistä esim. kansalaisopistoissa ja vetänyt pesämökinrakennuskurssejakin.

Parasta siileissä on niiden alkuperäinen, yli 40 miljoonaa vuotta sitten syntynyt reiru villieläimen luonne. Ne tekevät juuri niin kuin itse haluavat, eivätkä yritä miellyttää ketään. Toisaalta ne tottuvat hyvinkin nopeasti niille ystävällisiin ihmisiin ja oppivat tunnistamaan nämä sekä äänen että hajun perusteella. Pihassani on ollut useampikin siili, joka tulee huudettaessa syömään ihan niin kuin koiratkin.

Kaiken kaikkiaan ne ovat todella ainutlaatuisen hienoja ja persoonallisia otuksia.

Siili on ehdottomasti voimakkain voimaeläimistäni. Oikeaan käsivarteeni onkin tatuoitu siilin tassunjälki. Kuva on tarkka kopio takapihani kivilaattaan jääneestä tassunjäljestä.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Erilaiset luonnon ja eläinten hyvinvointiin liittyvät asiat. Erityisesti se, kun saan kulkea koirani kanssa metsässä, missä ei kuulu ensimmäistäkään ihmisen aikaan saamaa ääntä eikä näy merkkiäkään ihmisen kädenjäljestä. Valitettavasti tuollaisia metsiä on nykyään entistä harvemmassa.

Jos joskus vielä alan puuhaamaan politiikan kanssa, niin perustan puolueen, joka ajaa vain ja ainoastaan luonnon ja eläinten hyvinvointia. Ne menevät aina ihmisen hyvinvoinnin edelle, sillä ilman hyvinvoivaa luontoa ei ihmisellä ole mitään mahdollisuutta pärjätä.

– – –

Mesikämmen kiittää Juha Mäki-Ketelää haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Juha Mäki-Ketelän kotisivut.

Helena Eronen puhuu!

Read Full Post »

pekkalapaljastaa22Muutaman kuukauden tauon jälkeen Kursiivin iskun läpikäyminen jatkuu. Tällä kertaa huomion keskipisteessä on Timo Pekkala, joka katosi kesken oikeudenkäynnin.

Iltasanomat 20.6.1978: ”Syytetty karkasi armeijasta Ruotsiin? Kursiivin murhapoltto-oikeudenkäynnissä syytettynä oleva maalari Timo Pekkala on karannut varusmiespalveluksesta. Pekkalan on määrä olla vastaamassa teoistaan sakon uhalla Helsingin raastuvanoikeudessa 28. kesäkuuta Kursiivi-oikeudenkäynnin jatkuessa. Pekkalan uskotaan kuitenkin poistuneen maasta.”

iltasanomatpekkala

Tiedonantaja kertoi 22.6.1978 seuraavaa: ”Pekkala jätti viestin. ‘Tiedän fasistien asekätköt’. Varusmiespalveluksesta karkuteillä oleva Timo Pekkala jätti Kursiivin asianajajalle puhelinviestin vain muutamaa päivää ennen katoamistaan. Kesäkuun alussa tuntematon mieshenkilö soitti asianajaja Arjo Suonperälle ilmoittaen Pekkalalla olevan tietoja muun muassa fasistien asekätköistä. Puhelinsoittaja antoi ymmärtää Pekkalan olevan valmis antamaan tietoja.”

pekkalakarkuteilla2

Tiedonantaja kertoi 26.7.1978: ”Pekkala ei ilmestynyt oikeuden eteen. Osallisuudesta Kursiivin murhapolttoon syytetty Timo Pekkala ei ilmestynyt eilen jutun kolmanteentoista käsittelyyn Helsingin raastuvassa. Oikeus määräsi Pekkalan vangittavaksi. Jutun käsittely lykättiin elokuun loppupuolelle Seppo Lehtosen mielentilatutkimuksen ollessa vielä kesken.”

Samassa jutussa esitettiin myös seuraavia mielenkiintoisia käänteitä: ”Kursiivia edustanut varatuomari Arjo Suonperä vaati Pekka Siitointa vangittavaksi perustellen tätä mm. sillä, että Siitoin on parhaillaan myymässä liikehuoneistoaan ja katsoi tämän voivan merkitä sitä, että myös Siitoin suunnittelee katoamista. Oikeus ei suostunut Suonperän vaatimukseen vaan määräsi Siitoimen saapumaan oikeuden seuraavaan istuntoon 1000 markan sakon uhalla” (…) ”Siitoin väittää saaneensa Pekkalalta viestin, jossa tämä ilmoittaa lähteneensä palkkasotilaaksi Rhodesiaan. Edelleen Siitoin kertoo jättäneensä tämän viestin Suojelupoliisin Turun toimistolle.” (…) ”Tällä hetkellä Pekkala on ollut kateissa jo yli kolme viikkoa. Hänellä ei ole voimassa olevaa ulkomaanpassia.” Juttu kertoi myös Pekkalan muukalaislegioonataustasta, jota blogissa on käsitelty jo aiemmin.

pekkalaeiilmestynyt

Kansan Uutiset kertoi 27.6.1978: ”Pekkalan katoamisessa useita outoja piirteitä.” Jutussa tiedettiin mm. seuraavaa: ”Uusnatsien sotilaskouluttajaksi nimitetty Timo Pekkala vapautettiin vankilasta viime helmikuussa. Hän joutui välittömästi asepalvelukseen, joka oli jäänyt suorittamatta Pekkalan värväydyttyä Ranskan muukalaislegioonaan vuonna 1975.”

pekkalankatoamisessaoutojapiirteita

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti: ”Pekkala palasi muukalaislegioonaan? Kursiivin polttoon yllytyksestä syytetty karkasi armeijasta.” Jutussa Pekkalan epäiltiin jo lähteneen maasta: ”Suomen poliisi etsii ilmeisesti turhaan Kursiivin palossa syytettynä olevaa sotilaskarkuri Timo Pekkalaa. Pekkala on tiettävästi jo Länsi-Saksassa. Lopullinen määränpää lienee Afrikka. Pekkala on kertonut ystävilleen aikovansa palkkasoturiksi.”

pekkalakarkuteilla1

Lopulta Pekkala jäi kiinni. Tuntemattomaksi jäänyt lehti kertoi: ”Karkuri-Pekkala poliisin käsiin Turussa. Kursiivin murhapolton yllytyksestä epäilty timo Samuli Pekkala pidätettiin perjantaina Turussa. Noin kuukausi sitten varusmiespalveluksesta karannut Pekkala toimitetaan vangittuna elokuussa pidettävään Helsingin raastuvanoikeuden istuntoon.” Juttu tiesi lisäksi kertoa mm. seuraavaa: ”Hänen epäiltiin pyrkivän muukalaislegioonaan Afrikkaan, missä hän on aikaisemminkin ollut. Pekkala pidätettiin kuitenkin Turussa. Hänet nähtiin torstaina eräässä baarissa, yleisöltä saatujen vihjeiden perusteella Turun rikospoliisi tavoitti hänet perjantaina. Pidätettäessä hän ei tehnyt vastarintaa.”

karkuri

Tiedonantaja kertoi näillä main seuraavaa: ”Pekkala myös Kursiivissa. Hakaristit samanlaisia. Aiheen epäillä vangittuna olevan Timo Pekkalan olleen Kursiivin kirjapainossa murhapolttoyönä antavat talon seinään piirretyt hakaristit, totesi Kursiivin edustaja Arjo Suonperä eilen jatkuneessa oikeudenkäynnissä. Suonperä osoitti valokuvin sekä Hämeen yhteistyön että kirjapaino Kursiivin seiniin piirettyjä vinossa asennossa olleita hakaristejä. Pekkala on aiemmin tunnustanut töhrineensä Seppo Lehtosen kanssa Hämeen Yhteistyön seiniin hakaristejä. Pekkalan ‘puumerkki’ oli vino hakaristi. Samanlaisia vinoja fasistitunnuksia ilmestyi Kursiivin ikkunoihin murhapolttoyönä. Pekkala on kiistänyt osallisuuteensa murhapolttoon.”

pekkala

Tuntemattomaksi jäänyt lehti keritoi: ”Pekkala paljastaa Siitoinin osuutta. Varsin raskauttavan tuntuiseksi uusnatsien ‘valtakkunnanjohtajalle’ Pekka Siitoinille muodostui Timo Pekkalan uuden kertomuksen kuuleminen eilen Helsingin raastuvanoikeudessa Kursiivin murhapolttoa käsittelevässä nyt 14. kerran. Pekkala kertoi mm. Siitoinilta tulleen määräyksen räjäytysmatkalle Tampereelle ja ‘valtakunnanjohtajan’ itse sanoneen hänelle soittaneensa uhkaussoiton Kursiiviin.” (…) ”Sotilaskarkurina kiinni saatu ja nyt oikeuteen tuotu Pekkala sai 300 markan sakon poisjäämisestään oikeuden edellisestä istunnosta. Hänet määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuna. Siitoin sen sijaan saa edelleen odotella oikueden ratkaisuja vapaalla jalalla.” Jutusta selvisi myös seuraavaa: (…) ”Edelleen Pekkala kertoi Lehtosen maininneen saaneensa räjäytyskäskyn henkimaailmasta Pekka Siitoinin kautta.” (…) ”Siitoinin hengentieteelliset puuhailut Pekkala leimasi nyt pelkäksi bisnekseksi.”

pekkalapaljastaa

pekkalapaljastaa2

Tiedonantaja kirjoitti 30.6.1978: ”Onko Suomen armeija fasistien koulutuspaikka?” (…) ”Se että kaveri pestautui muukalaislegioonaan, ei pitäisi olla mainostamisen arvoinen asia niin kuin Ilta-Sanomat asian esittää, vaan mielestäni se osoittaa voimakasta henkistä rajoittuneisuutta olemassaolevasta todellisuudesta, mitä voidaan kutsua myös henkiseksi tasapainottomuudeksi. Henkilö, joka pestautuu muukalaislegioonaan, tappaa käskystä, ei omasta vakaumuksesta, käskystä josta tulee rahakorvaus. Tällainen yksilö ei ole enää inhimillinen olento, vaan aivoton tappokone.”

suomenarmeija– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä (1978).

Read Full Post »

saatananpalvontaasuomessa80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa ”rock-musiikki on Saatanasta”-vouhotus sekä tuolloin muutenkin yleinen ”Satanic scare”-perseily pyyhälsi ympäri maailman, myös Suomen, aiheuttaen yllättävän laajaa huolestuneisuutta kansan syvissä riveissä. Tämä voi nykyään tuntua kummalta ja huvittavaltakin, sen verran naurettavaa se meno oli, vaikka huvittavuus oli ilmiön todellisten uhrien kannalta asiasta kyllä kaukana.

Suomessa aihepiiriin parissa ansioituivat erityisesti Seinäjoen helluntaiseurakunnan Jouko Isohella ja Timo Närhi c-kasetillaan Rock ‘n’ rollin maailma (1986) sekä Leo Meller kirjallaan Rock (1986) ynnä ”dokumenttielokuvallaan” Enkeliruhtinas, nyt! (90-luvun alussa). Näiden mestariteoksien lisäksi Meller pykäsi vuonna 1993 eetteriin radio-ohjelman saatananpalvonnasta, joka sitten pian julkaistiin c-kasetilla nimeltä Saatananpalvontaa Suomessa (kasetit I ja II).

Viimeksi mainitusta äänitteestä tuli pian keräilyharvinaisuus. Mesikämmen ei kuullut äänitettä kuin vasta hiljattain, jolloin nauhalla esiintynyt Hans K. lahjoitti äänitteen Mesikämmenelle. Kasettienlahjoituspäivä sattui sopivasti olemaan Leon nimipäivä, 28.6.2013. Hans antoi kasetit juhlallisesti, asiaan varta vasten valmistetussa laatikossa. Paketti oli leomaisen symbolisesti sinetöity seitsemästi. Melko tarkalleen kaksikymmentä vuotta vanha äänite oli viimein päätynyt Mesikämmenen tassuihin, vieläpä “paholaisen asianajajan” toimesta.

Syy, miksi Hans päätyi Mellerin haastateltavaksi tämän radio-ohjelmaan, johtui siitä, että Meller oli nähnyt Hansin aiemmin samana vuonna Jyrki Richtin haastateltavana YLE:n Yhden illan pysäkki-keskusteluohjelmassa. Aiheena oli ollut satanismi. Hans oli itse asiassa ensimmäinen uudemman polven satanisti (Order of the Left Hand Pathin jäsenenä lähellä LaVeylaista satanismia), joka esiintyi maamme mediassa. Aiemmin esillä oli ollut ainoastaan Pekka Siitoin, jonka lähestymistapa satanismiin oli jotain… aivan muuta.

Lähes 3 tunnin ohjelmassa esiintyivät Hansin lisäksi myös Keijo Ahorinta, Marjaliisa Tiikko, Leena Huima ja tietysti Leo Meller itse. Heidän lisäkseen kourallinen kuuntelijoita pääsi esittämään Hansille kysymyksiään.

Ahorinta oli jo tässä vaiheessa (neljä vuotta ennen surkuhupaisan Saatananpalvonnan monet kasvot-kirjasen julkaisua) profiloitunut mielestään ”tutkijaksi”, vaikka ukon horinoissa ei ollut tuolloinkaan mitään, mistä sellaista olisi voinut päätellä. Viime vuonna Ahorinta pullahti julkisuuteen, kun tuli selväksi, että hän oli saatananpalvonnan “asiantuntijana” Anneli Auerin oikeudenkäynnissä. Tämän jutun siteerauksista selviää yhtä ja toista, mikä laittaa Ahorinnan “tutkijan” statuksen, “asiantuntijuuden”, vähintään mielenkiintoiseen valoon.

boksi2Muista ohjelmassa esiintyneistä: Tiikko on äiti, jonka tytär oli ollut mukana tamperelaisessa saatananpalvontajengissä. Huima taas oli jonkun sortin seurakuntatyöntekijä ja toimittaja, jolla tuntui olevan kova tarve päteä varsin häröillä jutuilla. Leo taas oli ehta oma itsensä, Suomen Siionin grand old man.

Ohjelman kokonaisuus on sekasotku, monella tapaa nyrjähtänyttä ja sekavaa ajattelua, argumentaatiota ja yleistä huuruilua, jolle voi samanaikaisesti itkeä ja nauraa.

Saatananpalvontaa Suomessa on pilkottu kahteentoista n. viidentoista minuutin osaan. Seuraavassa linkit näihin osiin, lyhyet kuvailut näiden osien sisällöstä sekä lainauksia niissä käytetyistä puheenvuoroista.

Mesikämmen kiittää Hans K.:ta lahjasta!

– – –

Saatananpalvontaa Suomessa

Osa 1: Äänessä Tiikko, Turunen sekä Meller. Osa koostuu lähinnä Tiikon kertomuksesta siitä, millaisessa jengissä hänen tyttärensä oli mukana.

saatananpalvontaasuomessa2Tälle jengille on yhtenäistä pukeutuminen. Eli pukeudutaan täysin mustiin. Ja tuota ja yleensä sitten nää nuoret haluaa värjätä tukkansa mustaksi, tytöt. Ja sitten on tämmönen, et ollaan likasia. Ei halutakaan peseytyä (…) Ja sitten on nää tämmöset hakaneulat aika voimakkaana mukana ja erilaiset niitit, mitä laitetaan. Ja sitten on todella tämmösiä t-paitojakin, mihinkä sitten itse kirjotetaan ”paholainen” ja ”devil” ja mitä kaikkea ne käyttää. Ja Tampereella ainakin on tunnuksena tytöillä vasemman silmäluomen päällä ”M”-kirjain, taikka sitten vasemman olkapään. Ja pojilla on sitten väärinpäin käännetty risti tässä ranteen kohdalla – Tiikko.

– – –

Osa 2: Äänessä Tiikko ja Meller. Osa on jatkoa ykkösosan aiheelle.

Meidän maassamme toimii joitakin järjestöjä joiden yhteisenä otsakkeena voisi olla vaikkapa tämmönen termi kuin ”Uskontojen uhrit”. Tämäkin on uskonto mistä me nyt puhumme Meller.

– – –

Osa 3: Äänessä Meller, Hans K. ja Ahorinta. Osassa käydään läpi satanismin ja saatananpalvonnan eroa (mitä Mellerin mielestä ei ole). Meller nostaa esille myös LaVeyn teokset sekä erityisesti elämäkerran The Secret Life of a Satanist ja tuo esiin näkemystään, että satanistit bluffaavat, huijaavat muille, mitä he oikein tekevät ja miksi. Meller näyttää ajattelevan, että satanistit saatananpalvojien tapaan tekevät kaikenlaisia laittomia hirveyksiä, vaikka he pyrkivätkin antamaan itsestään lainkuuliaista kuvaa ulkopuolisille.

Me ollaan vasemman käden polku -niminen ryhmittymä ja olemme satanisteja, filosofisella kannalla. Teemme erittäin suuren eron satanismin ja saatananpalvonnan välille. Niillä on todella syvä kuilu siinä välillä. Jotkut meistä ajattelee että Saatana on persoonallinen hahmo, toiset taas enemmän luokittelee sen luonnon pimeäksi energiaksi – Hans K.

Raamatullisen mittapuun mukaisesti ei ole mitään eroa, tämä on vain terminologiaa, joku on saatananpalvoja, joku on satanisti, joku on filosofi, kysymys on olennosta, persoonasta, joka on Luojan, Jumalan, kanssa sodassa. Voiko olla silloin mitään Saatanaan tavalla tai toisella liittyvää, joka itse asiassa ei juontaisi koko olemuksellisen kuvansa kaikesta siitä, mitä Saatana on. Raamatun mukaisesti hän on valehtelija, hän on murhaaja, hän on varas, hän on bluffi – Meller.

– – –

Osa 4: Äänessä Meller, Hans K., Ahorinta. Osassa väännetään peistä Anton LaVeyn tekstien tiimoilta, Keijo selittää juttujaan ja Leo alleviivaa sitä, että hänen mielestään saatananpalvonnan ja satanismin välillä ei ole eroa.

Tiedän sen raadollisuuden, mikä liittyy tähän Anton LaVeyn kokonai… siis siihen saatanallisuuteen mikä siinä on, niin se on se ponnin, mikä esimerkiks pakottaa minua yhä syvempään ja syvempään tutkimaan tätä asiaa – Ahorinta.

Vähitellen mulle aukeni se maailma, mitä mä tällä hetkellä sitten oon puhumassa vanhemmille, aivan samalla tavalla kuin Marjaliisa tuossa, että, meiän täytyy niinkun ryhtyä taisteluun ja herättää myös ihmisiä huomaamaan että mistä on kysymys. Ei ole aika enää nukkua vaan nyt on aika tehdä työtä. Ja jos mä saan siihen tieteellisen pohjan tähän koko asiaan ja se tulee hyväksytyksi, niin silloinhan tämmösillä asioilla on enemmän painoarvoa kuin vaan sillä että mä kulkisin esimerkiks Raamattu kädessä tuolla ja julistaisin sanaa, niin kuin esimerkiks Leo tekee, tekee todella hyvin töitä, niin sillä ois kuitenkin näkemys eri, koska mä tulen eri lähtökohdista. Mä tulen seuraten jälkiä, niinko vihikoira ja sitten moni muu tulee siihen päälle niinko tietoisena näistä asioista. Niin mun asemani on silloin tietysti vähän toinen. Mun täytyy saada se todistetuksi ja sen jälkeen sitten voidaan olla ihmisiä auttamassa – Ahorinta.

Minuun on otettu yhteyttä Torniosta, ehkä pohjoisin paikka, Nunnalahti, tuolla itäisempiä puolia, ja oikeestaan koko Etelä-Suomesta on ottaneet vanhemmat yhteyttä nyt kun mä sitten tuolta tutkimuskammiostani lähdin sitten julkisuuteen. Ja kaikki tää on tapahtunut noin kolmen kuukauden sisällä. Ja tää laajuus mikä tällä hetkellä saatananpalvontaan sitten Suomessa on, niin sitä on kaikissa suurissa kaupungeissa ja myös pienissä kyläpahasissa, ajatellaan jotain Alavuden pientä kuntaa, taikka jotain Nunnalahden kuntaa, näitä pieniä kuntia, eli se ei oo tavallaan säästäny ketään. Että tää on hirmunen ongelma. Ja sanotaan että tää tule laman myötä, niin lama tietysti syventää ihmisten mielet muutenkin mustaks, mutta tämä on ollut jo kauan. Ja tää on syönyt itselleen maaperää, nimenomaan syönyt itselleen maaperää… ihmisten mielissä. Esimerkiks sillä tavoin, että meil on tiettyjä tunnusmerkkejä, joita oli jo pitkään havaittavissa, jotka olis pitänyt esimerkiks seurakunnan ihmisten tietää ja nähdä, mutta ne tuli joka päivä, niitä tuli televisiosta, radiosta, lehdistöstä, joka puolelta ja ne tuli hyväksytyksi ja me hyväksyttiin tavallaan että se kuuluu ajan ilmiöön (…) Jos ihan puhutaan sybmoleista, niin Hanssilla on tietty symboli tuossa rintapielessään ja samalla tavoin sitten nää ristit, puheet, sitten on videoviihde, ja musiikki, nimenomaan tietynlaiset hevimetallit, tuottivat tämmöstä viihdettä joka jatkuvasti tuli meiltä ja nyttenkin se tulee satellikanavien kautta meille, jatkuvasti tavallaan siksi, että kun ne tulee televisiosta niin siinä ei voi olla mitään pahaa. Ja tällä tavoin se tilanne pehmitetään, jotta sitten taas saadaan napatuksi joku uhri, minä sanon ihan selvästi uhriksi koska mä en oo nähny yhtään onnellista ihmistä joka on esimerkiks saatananpalvoja – Ahorinta.

Meidän on mahdotonta kristillisen standardin puitteissa tehdä eroa saatananpalvonnan ja saatanismin kanssa – Meller.

– – –

Osa 5: Äänessä Meller, Hans K. ja Ahorinta. Hans kertoo mm. uskovansa evoluutioteoriaan, Meller puhuu ihmisen ja eläimen eroavaisuudesta, minkä lisäksi hän ruotii Death Scenes-elokuvaa, jonka Anton LaVey spiikkasi. Leo toteaa myös sen, että satanismi on hänen mielestään portti saatananpalvontaan. Keijo, “tutkija”, horisee aivan käsittämättömän sekavaa uskovaista hölynpölyä väkivaltaviihteen ja satanismin yhteydestä, siitä miten satanismin ja saatananpalvonnan “tutkiminen” veti hänet käsittämättömiin syvyyksiin, miten satanismi on “tuoksua levittävä kukka”, sekä miksi spiritismi ei ole vain “kevyttä saatananpalvontaa”.

Eläin ei osaa valita oikean ja väärän välillä. Ihminen osaa, joka merkitsee et Jumala loi hänet joksikin muuksi kaikki nämä häntää heiluttavat ystävämme – Meller.

Nää nuoret saatananpalvojat, niin ne käyttää nimenomaan väkivaltaviihdettä. Ja se että mä en tarkkaan tiedä, koska mua ei oo päästetty, koska mä en ole ”uskova”, niin mua ei päästetä sinne heidän tilaisuuksiinsa, niin mä en tiedä mitä kaikkea siellä tapahtuu. Mut sen tiedän mitä tapahtuu sen jälkeen. Ja nimenomaan, mä kerroin Hanssille tuolla, että yks kaveri, minun hyvä ystävä, maalas koko huoneensa täysin mustaksi. Hans ei pystynyt ymmärtämään sitä miks. Ja hän kuunteli siellä musiikkia ja hän katsoi videoita. Ei ne ollu tuommosia, mutta ne oli samalla tavoin raakoja. Ja nyt kun tämän kaverin sielunelämää ja henkistä kasvuaan tutkii ja miettii, niin se että hän sanoi että ne ei vaikuta häneen mitenkään. Mutta aina kun hän oli tämmösen seremonian jälkeen tullut sitten taas ihmisten ilmoille, hänestä näki sen aivan selvästi, koska tavallaan semmonen synkkä pilvi seurasi hänen ympärillään ja hänen päällään ja hän oli täysin muuttunut kaveri kun hän oli tehnyt tätä juuri. Eli kyl mä siis mä myönnän aivan rehellisesti sen, että siis tämä on yksi keino hallita ihmistä nimenomaan. Ja tää on yks polku joka johdattaa Saatanan luokse. Ja vielä se että tavallaan semmoisella ajatuksella, eli josset sinä tee, niin sinulle käy näin, tai, jos sinä olet palvelija, niin sinä voit tehdä näin, se on tavallaan palkinto. Niin siinä mielessä Hanssin ja mun ajatukset on eriävät. Ja mä puhun tässä aivan, ihan vaan tutkijana – Ahorinta.

Me ollaan hirvittävien asioiden kanssa tekemisissä. Jos me ajatellaan sitä et mä olen puolentoista vuoden aikana lukenut, katsonut videoita, filmejä, ja elänyt tavallaan ulkopuolisena sitä elämää mitä tämmönen noviisi joka on tulossa saatananpalvojaks elää, ja viime kesä mulla oli semmonen aika että mä tunsin että en mä jaksa yksin ylös tästä, että mulla oli niin hirvittävä painolasti, että kaikki se mitä mä olin kokenut, en voinut kenenkään kanssa jakaa sitä (…) Kaikki se, mitä on syntymässä, että se sitten puhkeaa myös kukkaan. Siis nythän se on kukassa, omalla tavallaan (…) Se on semmonen kukka vielä joka levittää sitten tuoksua, joka houkuttelee sitten paljon paljon ihmisiä tähän samaan remmiin. Hans puhui tuhansista ihmisistä jotka on satanisteja. Kuinka paljon on saatananpalvojia? Sitä lukua ei uskalla lähteä ees arvioimaan – Ahorinta.

Se [ero satanismin ja saatananpalvonnan välillä] on iltaruskon viimeisten hetkien ja yön täyden pimeyden, siin on se ero silloin kun me ajatellaan kristillisesti – Ahorinta.

Eiks käytännössä oo niin että, tää tämmönen, puhutaan nyt lempeämmästä iltaruskon saatanismista, eiks se oo käytännössä portti, joka eräänlaisena initiaationa absoluuttisesti on sen herran hallinnassa, joka hallitsee ihmistä, niin vetää hänet loppuun saakka ja pudottaa lopulta Helvettiin?  Meller.

Mä sanon et portti vois olla jo spiritismi. Jota pidetään siis äärettömän kevyenä, sanotaan et jos me puhutaan kevyistä huumeista, niin spiritismi on eräitten ihmisten käsityksen mukaan kevyt saatananpalvonta. Joka mun mielestä ei oo kyllä sitä, koska spiritismi vetää aivan samoilla tavoin ihmisen, kuin vetää saatananpalvonta ja satanismi, siis sen herran palvelukseen, ketä siinä halutaan – Ahorinta.

– – –

Osa 6: Äänessä Ahorinta, Meller, Huima, Hans K. ja Tiikko. Ahorinta horisee mm. Kauko Röyhkästä, Huima pistää ruosteisen lusikkansa soppaan saatananpalvonnan ja satanismin erosta sekä yrittää formuloida jotain ihmisen vapauden kaipuusta. Myös Tiikko sanoo mielipiteensä satanismin ja saatananpalvonnan eroista. Meller kertoilee mm. mustista messuista, uskoen pitävänsä käsissään raskauttavaa todistusaineistoa siitä, että Saatanan Kirkko olisi mukana rikollisessa toiminnassa.

Tässä on se, mistä oikeestaan tää koko polku alkaa. Kun ihminen tulee saatananpalvojaksi, hänet on jätetty yksin, hän ei oo saanu vastauksia esimerkiks omaan seksuaalisuuteensa. Monet saatananpalvojat joita mä tunnen niin heille ei oo pystytty antamaan, esmes kirkko ei oo pystynyt antamaan vastausta seksuaalikysymyksiin. Niinkun Kauko Röyhkä oli jossakin kirjoittanut että kun hänellä oli tämmönen uskonnollinen kokemus, niin hänen oma seksuaalisuutensa oli niin voimakas että hän tunsi että hän ei saanut riittävän usein onanoida, ja se oli se, mikä erotti hänet sitten taas uskosta. Ja tänä päivänä hän on sitten julistautunut saatananpalvojaksi tai saatanistiksi – Ahorinta.

Tää vapauden pyrkimys niin se on sellanen hirveen yleisinhimillinen asia et sitä voi tarkastella monesta näkökulmasta. Ja mä oon ihan viime aikoina ajatellu et kenties just tää ihmisen pyrkimys vapauteen, ihmisen pyrkimys tehdä mikä siit itsest tuntuu hyvältä, ilman et sitä mikää muu sitoo, niin ehkä se on juuri se ihmisen perimmäinen kapina Jumalaa vastaan ja sit on samantekevää mitä muotoja se ottaa. Et loppujen lopuks nii se saattaa kiertyä siihen, että koko tää paketti, ihmisen vapauden erilaisia muotoja, niin lopulta ne on keskenään kuitenkin hirveen samanlaisia – Huima.

– – –

Osa 7: Äänessä Hans K., Meller, Huima ja Ahorinta. Huima puhuu ”uhreista” eri uskonnoissa, Ahorinta esittää tietävänsä jotain filosofiasta, yms.

Mun mielest koko tän jutun ongelma on siinä et mikä tahansa systeemi joka, minkä takii mä otin esille tän vapauden, mikä tahansa sellanen systeemi joka avaa ihmiselle täyden vapauden päättää kaikista asioistaan itse, päättää itse mihin se uskoo, mitä se tekee, niin heti kun sille tulee riittävän isoja ärsykkeitä, kun joku houkuttelee sitä riittävästi kun se joutuu mihin tahansa myllyyn oli se nyt huume tai viina tai seksi tai vaikka filosofinen harrastelu joka lopult sekottaa pään, mikä tahansa mylly mihin se joutuu pyörimään, niin kun se on riittävän voimakas, niin se lähtee pyörittämään sitä ihmistä jos sil on tämmönen ajatus et vapaasti voi tehdä mitä tahansa ja mennä mukaan mihin vaan, ettei mitään rajotuksii oo. Must tää on se ongelma – Huima.

Eihän filosofienkaan joukossa jos ne on yhdessä, ja jos ne on saman aatteen kannattajia, niin eihän se voi olla kuin höyhenparvi jota voidaan puhaltaa mihin suuntaana tahansa, eikö totta? Eihän se voi olla myöskään sun ajatustes mukainen eikä sun ideologias mukainen? Vaan silloinhan siinä täytyy olla siis joku joka kasvattaa, opettaa, siis jonkun täytyy olla myös ideologisesti vastuussa, eikö? – Ahorinta.

– – –

Osa 8: Äänessä Tiikko, Huima, Ahorinta, Meller, Hans. Meller kertoo huiman tarinan lapsia saatananpalvontamenoihin synnyttäneistä, yms. Hans puhuu mm. vapaudesta. Ensimmäiset kuuntelijoiden soitot. Ahorinta “tutkijana” kertoo siitä, mitä tässä ajassa pitäisi tehdä.

Mä olin Torontossa tilanteessa jossa oli loppujen lopuksi kolmesta covenista kysymys, eli mitä se merkitsee? 13, 26, 50 ihmistä, joista yksikään ei näistä ihmisistä ollut millään tavalla tekemisissä minkäänlaisten huumeiden kanssa. Ne oli kaikki reiluja saatananpalvelijoita. Mut se mitä ne teki oli se että ne synnytti lapsia voidakseen käyttää näitä rituaalivälikappaleina, voidakseen myöskin surmata niitä. Ja mä oon itse istunut silmäkkäin tällaisen pariskunnan kanssa, joka on tullut omaan kristilliseen kääntymykseen ja kuuluu Torontossa People’s Church -nimiseen suureen evankeliseen seurakuntaan. Ne kerto mulle stoorinsa – Meller.

Mä olen huolissani siitä että sana Saatana tai siitä tulevat johdannaiset niin, enkä mä halua epäillä sun vilpittömyyttä, mut kuitenkin kiillotetaan sillä tavalla et se ydin, mikä maailmanlaajuisesti tähän ilmiöön kuitenkin sisältyy, peittyy. Täällä joku puhu kukasta, joka kukkii ja vetää puoleensa, niin suunnaton riski on olemassa, et tää tulee vaarantamaan ihmisten elämän. Me puhutaan ei-kristittyinä heidän fyysisestä elämästään, heidän mielenterveydestään, heidän ajallisuudestaan, kristittyinä me jatkamme ja sanomme, heidän iankaikkinen kohtalonsa on kysymyksessä – Meller.

Mä haluaisin sanoa sen, että jokainen ihminen joka tässä ajassa elää, niin ei antais kaikkien ajan virtauksien tulla ja mennä ja ajatella niin et okei, ne kuuluu tähän päivään. Vaan meidän täytyis lähteä kriittisesti suhtautumaan, eli niinkun Raamatussa sanotaan et meidän täytyis koetella henkiä. Niin samalla tavalla tänä päivänä meidän tulis oppia näkemään se, ne henget mitkä vaikuttaa tässä maailmassa. Ja se, että meidän täytyy saada ihmisten tietoisuuteen se, että on olemassa henkimaailma, joka tällä hetkellä runtelee meidän lapsia. Joka haluaa käyttää hyväksi joka ikisen kohtaamansa ihmisen minkä he tuota näkee. Eli Saatanalla on kiire ja Saatana haluaa ottaa niin paljon nuoria ihmisiä haltuunsa kuin vaan voi. Mutta, mikä sitten on se voima millä sitten pitäis tehdä? Mä uskon että koska meidän täytyis torjua pelko ja millä tavoin pelko torjutaan, niin se tulee ainoastaan sillä tavoin että me pystyttäis niinku näkemään Jumalan voima, joka on korkeempi kuin Saatanan voima. Ja Jumala on luvannut lahjoittaa meille rakkauden ja tää rakkauden henki vetää meidät sitten aika hulluihin tekoihin mm. tutkimaan sitä saatananpalvontaa ja satanismia – Ahorinta.

– – –

Osa 9: Äänessä Hans, Meller, Ahorinta, Tiikko. Leolla on pöydällä Alibi. Leo mainitsee Pat Pullingin ”hyvänä ystävänään” ja kertoo lisää uskomattomia kauhutarinoita saatananpalvonnasta ja roolipelien pelaamisesta. Ahorinta kertoo “totuuden” cornu-käsimerkistä ja rock-musiikista. Huima ja Hans puhuvat symboleista jotka liitetään satanismiin ja saatananpalvontaan. Lisää kuuntelijoiden soittoja.

Tos on toi käsimerkki mikä on tolla seuraavalla sivulla, eli sehän on Saatanan tunnusmerkki. Jos te meette rock-konserttiin ja katsotte ihmisten käsiä niin suurin osa niistä on nyrkeissä, mutta ne jotka ovat myyneet itsensä Saatanalle niillä on juuri tämä merkki ja vielä sillä tavalla peukalo siihen alas käännettynä että siitä tulee se pukin parta. Eli se on hyvin tyypillinen. Oikeestaan piilomerkitys mikä tuolla rock-konserteissa näkyy on… [sytkäreiden liekit] … jos me ajatellaan mikä Lucifer on, niin sehän on tämmönen valon lapsi, valon tuoja, valon kantaja. Niin tällä tavallaan annetaan myös se mahdollisuus et tervetuloa Saatana. Siis tehdään se Saatanalle tulo siihen tilaisuuteen helpommaksi silloin kun tää tulimeri [sytkäreiden liekit] on vastaanottamassa. Ja tää on samanlainen piilomerkitys. Monet lapset eivät edes tiedä, tai nuoret eivät tiedä, kun ne näitä merkkejä viljelivät, eli mitä ne sillon ovat kutsumassa itse asiassa, siis ihan tahtomattaan – Ahorinta.

– – –

Osa 10: Äänessä Tiikko, Meller, Huima, Hans, Meller. Ahorinta kertoo, miten hänen ”tutkimuksensa” tekivät hänen olostaan raskaan ja ahdistuneen. Eräs kuuntelija esittää Hansille mainion kysymyksen evoluutiota ja Jumalaa koskien, toinen kuuntelija taas varoittaa Hansia Helvetistä. Huima horisee taas omiaan uhreista ja uhriajattelusta. Meller kertoo, miksi muut uskonnot kuin kristinusko ovat eksytystä.

Mitä syvemmälle mä olen menny itte tähän hommaan niin sitä vakuuttuneemmaks mä olen tullut siitä et meillä on luojajumala. Se on taas toisinpäin kun Hanssilla. Hans haluaa erottautua Jumalasta ja kieltää sen (…) mut mitä syvemmäks mä meen tonne alakertaan niin sitä voimmakkaammaks taas mulle tulee usko siihen, et on Jumala, joka on kuitenkin kaikkea voimakkaampi. Ja nimenomaan silloin kun mä puhuin tosta aikasemmin siitä että kuinka vaikee vaihe mulla oli kesällä, siinä kaiken tämäan tutkimuksen ahdistamana ja tavallaan taistelin yksin, niin sillon oikeestaan niitä ainoita tekijöitä oli se, että pysty tähän luottamaan siihen että mulla myös on korkeempi herra, joka pysty mua auttamaan silloin kun mul oli todella hankalaa. Kun mä olin ihan samalla tavalla kun Marjaliisa niin, en mä voinu kenellekään puhua mitään. Mä olin todella umpiossa ja taistelin vaan tavallaan oman itseni kanssa ja niitä yhteydenpitoja mitä sit yritti saada niin muihin ihmisiin niin huomas et joo ei sielt tullu minkäänlaista vastakaikua. Mut kauitenkin se että siinä mitä syvemmälle menee pimeyteen niin sitä kirkkaammaksi tulee Jumalan armo – Ahorinta.

Olkoon nyt vaikka että jossakin tutkimuksen vaiheessa mä joudun pyytämään Leolta anteeksi sitä et mä olen tehnyt tällasen karkean erottelun saatanismin ja saatananpalvonnan välillä, voi olla et mä joudun sitä vielä pyytämään anteeksi mutta se on nyt mun tutkimuksen tätä hetkeä ja härkäpäisesti suomalaisena pidän siitä tietysti kiinni, kunnes sitten se toiseksi todennetaan – Ahorinta.

Käytännön tasolla asia on just niin kun täs on tullut monta kertaa esiin, et meidän täytyy tehdä ero niiden pahojen tekojen ja sit niiden välillä jotka ei tee näitä pahoja tekoja, silloin kun on kyse ihmisten auttamisesta, mut jos me aatellaan asiaa niinku kristinuskon ytimen kannalta, niin (…) ensmäinen käsky, Minä olen herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia ja tää on niinkuin se idea, tää on käskyist ensimmäinen joka sulkee sisälleen kaikki ja kristinuskon kannalt kaikki, mikä ei pidä jumalanaan sitä yhtä, kaikki mikä asettaa sen rinnalle muita, just tää et sä sanot että ihminen voi olla buddhalainen tai hindu tai satanisti tai ateisti, mikä tahansa, valintansa mukaan, juuri se on sen ensimmäisen käskyn rikkomista ja juuri se vie koko systeemin, se vie jalat alta koko systeemiltä ja jos kristinusko sanoo et kaikki tää Jumalan vastustaminen on lähtöisin Jumalan vihollisesta eli Saatanasta niin me voitais tällä syyllä kutsua saatanismiks kaikkea semmosta uskonnollisuutta mikä ottaa Jumalan rinnalle minkä tahansa muun Jumalan. Rakenteellisesti kysymys on tästä – Huima.

– – –

Osa 11: Äänessä Huima, Hans, Meller, Tiikko. Huima esittää ei-niin-vakuuttavan argumenttinsa siitä, miksi ainoastaan kristinuskossa on totuus. Meller puhuu Saatanan vallan kasvusta maailmassa ja kertoo jälleen saatananpalvonnasta kauhutarinan. Kaikki antavat loppukommenttejaan.

Mun mielestä jokainen uskonto on ihmismielen keksimää – Hans.

– – –

Osa 12: Äänessä Huima, Meller ja Ahorinta. Meller kertoo siitä, miten Jeesus oli synnitön. Ahorinta rukoilee ohjelman lopuksi. Meller selvittää Huimalle, mitä ”veren ääni” tarkoittaa.

Kaikkein tärkeintä on lähtee ihan siit yksinkertaisesta vanhasta perusopetuksen mallista et opetetaan lapsille käskyt, mitä Jumala tahtoo, ja sit opetetaan miten ihminen selviytyy siit ongelmasta joka sitä vastaan väistämättä tulee kun se huomaa et se ei kykene näitä käskyjä täyttämään. Eli opetetaan sille mitä sovitus on, miten synti saadaan anteeksi, miten yhteys Jumalaan saadaan. Ja yksinkertaisesti siis jauhetaan tätä asiaa niin kauan että tota se on ainakin varmasti kuultu. Tää kuulostaa hirveen yksinkertaisesti kuulostaa varmaan aivopesulta ja kaikelt muulta semmoselta mutta mä en usko et on mitään muuta menetelmää – Huima.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Nahkaliivi-Ahorinta ratsastaa jälleen (osa 1, 2, 3).

Mesikämmenen Leo Melleriä koskevat postit.

Missä on voodoo-mies Hannu Rauhala?

Read Full Post »

Gerhard Hallstatt with a rock painting discovered in 1911 by Jean Sibelius. Photo (c) Sebastian Devamitra Porceddu 2012

Gerhard Hallstatt with a rock painting discovered in 1911 by Jean Sibelius.
Photo (c) Sebastian Devamitra Porceddu 2012

Like the music which he composes and records under the name of ”Allerseelen”, Gerhard’s writing does not easily fit any ready-made label or category. While the majority of people are content to travel the iron tracks laid down by their religion, politics, peer pressure, or brand-name culture (no matter that they are always crashing into each other), he follows a mercurial path: quick, elusive, and a little mischievous. When I first met him at a conference in Vienna, I was immediately attracted by his friendly persona and lack of posturing. As I got to know him and his writings better, I admired the way he was following his own star wherever it lead, with no possible financial or professional gain.

– Joscelyn Godwin in his foreword to Gerhard Hallstatt’s Blutleuchte.

It was a December evening in Turku the last year. We sat down at restaurant Koulu, talked and enjoyed some beer and salmiakki shots. Like Joscelyn Godwin, I got an impression that Gerhard was very friendly, not posturing, and he was clearly following his own star. His music, writings, photography and travels had formed a multifaceted living piece of art from well over two decades of pursuing his unique path. I had for some time thought about making an interview with Gerhard and meeting him made me think that it was the right time for it. Gerhard liked the idea and I started to write an interview for him.

In the following interview Gerhard tells about his writings, music, travels, inspirations, panteism, Christianity, mountains, and many other things, such as sauna, Koskenkorva, salmiakki, Pippuriset pääkallot, Santa Lucia and Jean Sibelius.

– – –

For those readers who don’t know you yet, would you give an introduction of yourself – who are you, what have you done and what are you doing nowadays?

I started in my youth recording on old cassette recorders strange music that consisted of loops of kettledrums, violins, metals. I wrote surrealistic poems and texts on loud type-writers and also started at an early age taking photographs. I still have today hundreds of diapositives that I should digitalize one day.

I was very much interested in alchemy, and this fascination inspired all my artistic activities. Still today, twenty years later, I am in some way working very similar although nowadays computers are of course involved. But still today I am recording in a very old-fashioned way, without using a computer programme. The cassettes became CDs, the little photocopied booklets that I did in my youth became printed magazines or books, and the camera I am working now with is a digital one.

I was very much interested in alchemy, and this fascination inspired all my artistic activities.

I myself did not change that much, I do not feel that much different from the time when I was 17. Still today I am full of enthusiasm, full of chaos, and hopefully this will remain like this for the next decades. ”You must have chaos within you to give birth to a dancing star”, like wonderful Friedrich Nietzsche wrote. I see myself nowadays like a kind of troubadour in a telectronic age, spending a lot of time on music, poetry, travelling to present these songs to a smaller or larger audience in various countries – and sometimes I am performing these songs in old castles too. But apart from travelling I also enjoy living in Wien which is definitely one of the most beautiful cities of the world. I did not grow up in Wien. I was born on the country-side, the first large city that I got to know was Berlin, I was staying there some weeks when I was 16. Wien I only got to know when I was 17.

You played live in Finland again, at Tampere, on 7th of December 2012. How was it? It was your second time here, right? How did it differ from your previous gig in Turku in 2007?

Allerseelen live in Moscow 2012. Photo (c) Miss Goodwrong

Allerseelen live in Moscow 2012.
Photo (c) Miss Goodwrong

The live performance in Tampere was our second concert in Finland. The first had taken place in Turku in October 2007. Then the line-up was very different, in Turku there were on stage Marcel P. on bass, Dimo Dimov on drums and I. But as both have been very busy with studies and working, since 2012 the current line-up of Allerseelen is consisting of Christien H. on drums and Noreia on bass. Both concerts were thus quite different.

Some new songs we were performing in December in Tampere for the very first time on stage – and two of these new songs were inspired by my Finland preparations: The song Grünes Licht / Green Light was inspired by magnificent aurora borealis photos. Unfortunately I did not see these wonderful lights when I was in Finland. Hopefully another time. Another song, Neunmondmesser / Nine Moon Knife was partly inspired by the Finnish knife puukko and the Kalevala moment where Kullervo finds a stone in his bread that destroys his only knife. Both songs will be on the next Allerseelen CD Terra Incognita.

On our Tampere guestlist was even Kiira Korpi. Unfortunately she did not show up – it would be great to see her dancing to some of our songs.

You traveled after the concerts in Tampere and Rakvere, Estonia, for some time in Southern Finland – what kind of impressions you got from these places? Where did you go, what were your favorite places, experiences? What was your impression of Finland?

Unfortunately I did not have time to see the paintings of Hugo Simberg in the Tampere cathedral. I like very much some of his works. After our Tampere concert we had to leave really early to travel by bus and ferry-boat and another bus to Rakvere in Estonia. We were performing there the next evening.

After some beautiful days in Rakvere and Tallinn, I returned for two weeks to Finland. It was a wonderful experience. When we performed in Turku in October 2007, I really enjoyed the traditional sauna combined with short baths in the cold sea. Already then I had been looking forward to another visit in Finland, hoping that this would happen again in the cold months of the year. And I had good luck. This December I spent again some time at saunas in various places – and it was wonderful to roll naked in the snow after the sauna.

Santa Lucia procession.Photo (c) Gerhard Hallstatt 2012

Santa Lucia procession.
Photo (c) Gerhard Hallstatt 2012

I also saw two beautiful Santa Lucia processions in Turku and Inkoo. I even filmed the Santa Lucia procession in Turku but still have to work on this video. In Turku there were many people watching the procession of Santa Lucia with the burning candles on her head. But in the small church of Inkoo there were not many people.

I was with a friend because I had seen photos of the danse macabre paintings inside this church. We did not know about the Santa Lucia procession there. I was glad to take some beautiful photographs combining lovely young girls with their candles and the kuolemantanssi frescoes.

The fortified island Suomenlinna was very impressive too. This might inspire another Allerseelen song. Some places that I had intended to visit were closed, for example Ainola, the house of Jean Sibelius in Järvenpää, and the wonderful castle Olavinlinna. So there are many reasons to return. Also I really enjoy lakritsi, salmiakki – as sweets as well as alcoholic drinks. Only some days ago I saw a photo of the absinthe spoons that are on display in Jean Sibelius´ house in Järvenpää – I did not know that he was drinking absinthe too. So I have at least a little bit in common with Jean Sibelius.

What have been and are your biggest influences in music, literature, and art in general?

Berlin was maybe the place that changed my life most as there, living for some time in a squat, I got to know the music of Einstürzende Neubauten, Deutsch Amerikanische Freundschaft, Abwärts. I was there when I was 16. I was again in Berlin when I was 18 – and then I saw there SPK live which had been a big influence on me together with the industrial music of Throbbing Gristle.

Gerhard Hallstatt, Schwedenhöhlen, Niederösterreich. Photo (c) Zeke Maziur.

Gerhard Hallstatt, Schwedenhöhlen, Niederösterreich. Photo (c) Zeke Maziur.

One of my favourite writer was and is Arthur Rimbaud – his magical symbolism, his travels, the mysteries in his biography, also his sudden and surprising decision to stop writing. When I was 17, I spent some weeks in France, visiting the village where he lived, visiting his tomb and travelling to many other places in France. When I was 19, I was again in Northern France, I saw there Psychic TV live in Rouen.

I am inspired a lot by writers like Antonin Artaud, Hermann Hesse, Ernst Jünger, Friedrich Nietzsche, Rainer Maria Rilke. The Industrial Culture Handbook published by Re/Search many years ago was a real book of revelation for me: Suddenly I came across a counter-culture that combined controversial musicians, heretic writers, revolutionary artists, cultural outlaws. I liked and still like very much the art of Man Ray, Edvard Munch, the Pre-Raphaelites, I love films by Jean Cocteau, Alejandro Jodorowsky and Pier Paolo Pasolini. In fact, my artistic pantheon contains of dozens of artists that I might consider as inspirations, masters, muses, and a list would be really long.

How you came up with the names Aorta, Ahnstern and Allerseelen? How they manifest the substance of their vessel and aim – and what are their aims?

I am inspired a lot by the writings of Friedrich Nietzsche, and I also like very much his words “Of all that is written, I love only what a person hath written with his blood. Write with blood, and thou wilt find that blood is spirit.“ So there were many reasons to chose the name Aorta for my record label and also the magazine. Whereas the word heart had been used too often in too kitschy contexts and the concept of blood was too often too strongly connected with destruction and war, the word Aorta still contained some innocence beyond kitschy or romantic visions of love and war.

Drums of Calanda, Spain.Photo (c) Gerhard Hallstatt

Drums of Calanda, Spain.
Photo (c) Gerhard Hallstatt

The name of my book Blutleuchte – which is also the name of a Finnish music project – means Blood Lantern. This title was inspired by the cult of the Blutleuchte that had been founded by Alfred Schuler and some other poets and philosophers around Stefan George in Munich around 1900. They believed in the pagan blood of prechristian antiquity and wanted a pagan renaissance. Alfred Schuler was also a big inspiration for Rainer Maria Rilke.

Ahnstern was an old German word for the planet Saturn, I had discovered this word in a book on runes. I used this name for magazine after I had published twenty issues of Aorta. The record label Steinklang also uses this name as sub-label.

There are many reasons why I chose the name Allerseelen. This name was partly inspired by Georges Bataille, by Pier Paolo Pasolini and especially by the concept of the Dia de los Muertos in Mexico the rites uniting life and death in early November. Only some years ago I found out that very similar traditions also existed in Austria and still exist in Bulgaria.

What it means to be an artist in your case?

Without art, life would really be boring, a waste of time. I have been accustomed for all these years to either working on something in music or poetry or photography. I am lucky that I may combine all these arts in the Allerseelen releases.

Without art, life would really be boring, a waste of time.

Human bones and leaves in a small lake. Photo (c) Gerhard Hallstatt 2007.

Human bones and leaves in a small lake.
Photo (c) Gerhard Hallstatt 2007.

I could not even imagine a life without art, without being surrounded by books, paintings, records. If I had to choose between a life without art, without aesthetic addictions, artistic obsessions and a death with art, I definitely would choose this adventurous terra incognita named death. It seems that I have the romantic impression that the realm of death is filled with art, beauty, poetry. In my youth I was also obsessed with death, I was collecting human bones and skulls, and I was fascinated by the stigmata of Catholic visionaries. I wrote about this in my magazine Aorta, these texts were then also published in the book Blutleuchte. This was definitely inspired by blood-stained Catholicism in my childhood, the theatre of cruelty that I got to know in churches and at school.

You have been doing your projects for quite long time already. How your approaches and interests have changed during the years? What subjects you don’t find anymore so important or interesting, what subjects have lately emerged? What subjects have continued to interest you?

If I am in love with something, I may be really stubborn. I still have the same interests that I had in my teenage years: art, occultism, surrealism, symbolism, travelling. In the past some people saw Allerseelen in a political context – but I was never really interested in politics. Politics were only of interest for me when they were connected to art or occultism. Thus I was and am still very interested in the biographies of magical monarchs like Ludwig II from Bavaria or Rudolf II in Prague or Frederick II in Italy.

Les Agudes, Catalunya.Photo (c)Sabinita 2002.

Les Agudes, Catalunya.
Photo (c) Sabinita 2002.

There is a still a lot of fever inside my head and heart, an ardent enthusiasm for utopies and visions. I do not feel adult at all. I am still living in a quite archaic way, surrounded by books, heating with wood. I do not download music, I am not accustomed to read electronic books. I always knew that time is more important than money. An archaic life without many responsibilities, in some way similar maybe to the way of life of E.M. Cioran in Paris, had been my dream when I was 17 – and it became reality. Hopefully this dream still will be reality when I am 71.

I still have the same interests that I had in my teenage years: art, occultism, surrealism, symbolism, travelling. In the past some people saw Allerseelen in a political context – but I was never really interested in politics.

Basically I am interested in things that combine culture and nature, paganism and christianity. I visited cromlechs, dolmens, menhirs in many countries. I have always been fascinated by magical and tragical biographies. This is why I wrote in my magazines and in my book Blutleuchte about visionaries and artists like Kenneth Anger, Bobby Beausoleil, Leonora Carrington, Corneliu Codreanu, Otto Rahn, Leni Riefenstahl, Viktor Schauberger, Rudolf Schwarzkogler, Karl Maria Wiligut and many others – all their lifes had magical and tragical qualities. All these fascinating and more or less controversial personalities still today are interesting me very much. If I wrote today about these artists and occult or political or ecological visionaries, my texts would definitely be different. But I am not certain to which extent they would be different.

What is or are your own favorite Allerseelen records and why?

I prefer the last two CDs named Hallstatt and Rauhe Schale. Both contain for me very intense memories. My recordings are always very individual and personal, even today when I am working on stage and in studio with various other musicians.

Allerseelen: Hallstatt. Ahnstern/Aorta (2007).

Allerseelen: Hallstatt.
Ahnstern/Aorta (2007).

Allerseelen sometimes have been compared to a group like Laibach – but this only makes sense in a superficial way. Maybe because of some musical elements, maybe because of the use of sometimes dangerous symbols. But Allerseelen never has been a collective, and the Allerseelen lyrics and visions are very subjective. In many ways, the Allerseelen CDs are acoustic diaries. For me they represent microcosms that are manifestations of a certain period of my life with specific experiences and impressions, beautiful ones, powerful ones, sad ones. Each song has a special story that quite often is only known to me.

In many ways, the Allerseelen CDs are acoustic diaries.

I also like the very early Allerseelen recordings that I released on cassettes with dozens of loops that I recorded with a bought violin and kettle-drums that I had stolen from a church. Although usually I am not listening to my own recordings. I love my songs when they are slowly coming into existence, when I feel a certain sacred marriage between rhythms and melodies and lyrics. When a song is finished, I usually stop listening to it. Probably because I already know it too much by heart. The process, the path has always been more important for me than the result, the peak, this is for me as valid in music as in travelling, as in the mountains. If life is the path and death is the peak, I am also definitely more interested into the path.

Blutleuchte is a book of yours that came out the last year. What the book contains? How you got Joscelyn Godwin to write the introduction to it? I remember you mentioned to me in Turku (while having beer and salmiakki shots at Koulu) that he is a friend of yours, do I remember this correctly?

Gerhard Hallstatt: Blutleuchte. Photo (c) Gerhard Hallstatt.

Gerhard Hallstatt: Blutleuchte.
Photo (c) Gerhard Hallstatt.

I liked our evening at Koulu in Turku – and I hope to return there soon. Joscelyn Godwin is a real renaissance scholar. He wrote several fascinating books about alchemy, magic, music and various other topics. We know each other for several years. We met various times in Wien, and I also visited him when he lived for some months in Venice. He had been a subscriber of my magazines Aorta and Ahnstern, so he already knew all the texts of the Blutleuchte book before I asked him if he might like to write a foreword. These now completely sold out magazines Aorta and Ahnstern had been bi-lingual magazines in German and English about my experiences, impressions, studies.

Some texts were like travel diaries – I wrote about my travels to little villages in Italy and Spain, about my visits at castles like Montsegur in South France and Castel del Monte in Apulia. Other texts, like small biographies, were the result of patient researches at libraries. I always wrote about artists and visionaries that were fascinating me. And I wrote always also about my own fascination.

So far there are already American and French editions of my book Blutleuchte containing all these texts and I think that in 2014 also German and Spanish editions finally will be available too. I am looking forward to these editions. All of these will be available via my Aorta Mailorder.

You have a strong interest in occult, pagan and folk related subjects. Which one of these describe you the best: an atheist, an agnostic, a pagan? If pagan, what kind of a pagan?

I would call myself a pantheist, and my pantheon is nature, this is why I spend as much time as possible outdoors.

I would call myself a pantheist, and my pantheon is nature, this is why I spend as much time as possible outdoors. I have been interested in a lot of different traditions, alchemy, kabbala, magic, shamanism, tarot. As an artist I always have been considering everything from an aesthetic point of view, and this is valid also for the world of occulture. This is why I may be fascinated as much by a Tibetan painting as by a Catholic fresco, by a rock painting in Finland as much as by a petroglyph in a temple on Malta. I am fascinated by Mithraism and visited various Mithras temples in Austria, Italy, Slovenia. Some weeks ago I visited a very small Mithras grotto close to Dubrovnik in Croatia. But I do not consider myself as follower of Mithras.

What do you think of Christianity and catholicism?

In my pantheism there is also a lot of place for Christian traditions and myths that very often have their roots in pre-christian, pagan traditions – like for example the beautiful Santa Lucia processions in Scandinavia. All Christian plants seem to have pagan roots.

I am a pantheist who is also fascinated by Christian mysticism, I like the writings of Meister Eckehart, of Saint Hildegard. Christianity is fascinating as a strong syncreticism with so many aspects borrowed or stolen from the mysteries of Isis, Cybele, Mithras. Catholicism is a bloody myth – but I still have to meet a Catholic who really believes in the most important dogma that bread is turned into sacred meat, that wine becomes sacred blood. I never met anyone who believed this. I suppose that all over the world there is thus only existing a hard core of maybe only some hundred or thousand real Catholics.

Cocullo, Abruzzi, Italia. Photo (c) Gerhard Hallstatt.

Cocullo, Abruzzi, Italia.
Photo (c) Gerhard Hallstatt.

I am fascinated by several Catholic phenomena like stigmata. Years ago I did a lot of research on the stigmatized Therese von Konnersreuth in Bavaria and wrote about this in my book Blutleuchte after a visit in the small village Konnersreuth. In Blutleuchte I also wrote about the bloody Semana Santa drums of Calanda in Spain that Luis Bunuel used as soundtrack for some of his movies. I was two times in Calanda. And also in the small village Cocullo in Italy I was impressed by a nowadays Christian procession with living snakes on San Domenico– this tradition definitely has a pagan, pre-christian root. Maybe soon I will travel there again…

Actually especially Catholicism is a real pantheon and pandemonium with all its Saints, with its colourful hell and more or less pale heaven. In the Kansallismuseo in Helsinki I was incredibly fascinated by a very realistic sculpture of the pagan Lalli who had killed bishop Henrik. The dead bishop was standing on the bloody body of Lalli who had very beautiful eyes and held a book in his hands. I identified immediately with this pagan and his book. Only later I was told details about the life of Lalli.

You have traveled a lot. Where you have been, what traveling means to you – pilgrimages? I recall you have described your travels as ”magical mystery tours”. What places have made the deepest impression on you and why? What are the most special experiences you have had during these travels?

Luckily we have been invited with Allerseelen to perform in a lot of countries in Europe. We also performed in North America and Russia – and I always try to combine these concerts with some explorations of culture and nature in these countries. It would make me sad to visit for example Helsinki just for one night.

Basically I am very curious. So very often I am returning from countries with dozens of wonderful experiences and impressions that may inspire new songs. From Finland and Estonia for example I came back with great Kalevala and Kalevipoeg impressions. I am learning a lot in these concert travels. I got to know new artists, musicians, writers – and I came back also with a lot of lakritsi, salmiakki, strange sweets like Pippuriset Pääkallot and delicious drinks like Leijona Pastilli Shot, Koskenkorva Lakritsi.

Cocullo, Abruzzi, Italia.Photo (c) Gerhard Hallstatt

Cocullo, Abruzzi, Italia.
Photo (c) Gerhard Hallstatt

I had very strange experiences when I travelled in my youth alone to the Italian volcanoes Vesuvio, Etna and Stromboli. I have not yet written about these experiences but will do so one day. I still have my diaries, some photographs and even some super-8 filmings that I took on Etna. I had not been well equipped at all, no good shoes, not enough water, not enough realism. A lot of dangerous things might have happened. Nowadays I would go there again much better prepared – with good maps, with more water – and I would not go there in hot August like I did when I was 18. I did not have enough water when I was on Etna and had already some hallucinations before I finally knew that I had to return to survive. I wounded my foot when I wanted to climb inside the crater of Vesuvio. And on Stromboli strange things happened too.

In these days in Southern Italy and Sicily I had with me Also sprach Zarathustra. In some way I was as crazy as the volcanic philosopher Friedrich Nietzsche. While I am talking about this, I feel again a very strong desire to leave again for these volcanoes – there are only paths as volcanoes do not have peaks. “For staying is nowhere.” (Rainer Maria Rilke: Duineser Elegien)

You mentioned the castles Montsegur and Castel del Monte. Can you tell us something about them?

Montsegur, Ariege, France. Photo (c) Gerhard Hallstatt.

Montsegur, Ariege, France.
Photo (c) Gerhard Hallstatt.

Usually the most impressive places are those where I am travelling alone. In this I am very close to the Steppenwolf described by Hermann Hesse in his famous novel. I visited the Cathars´ castle Montsegur in South France two times. The first time it was magical and intense, I had slept outdoors in my sleeping bag for several days, I had walked for hours. It was a real tour de force.

When I arrived in the late afternoon at Montsegur, I was the only visitor. It was raining a bit, and I knew that I would stay there over night. I also spent nights in other castles of the Cathars, these nights at Queribus and Peyrepertuse were intense too. During my second visit on Montsegur I felt like an average tourist as I was not alone. It was the same castle yet it was not the magical Montsegur that I had witnessed in my first visit. I really believe in the well-known saying: The path is more important than the peak.

Usually the most impressive places are those where I am travelling alone.

The next time I will again travel alone to Montsegur to spend there another night. I was visiting the octogonal Castel del Monte in La Puglia, Italy, in a very similar manner, walking for several hours on small roads towards a magical castle that looked from the distance like a white crystal on a hill. When I was going there I did not know where I would stay over night. I did not care as I also had my sleeping bag with me. My travelling then was in some way close to the travels of Arthur Rimbaud. While I am telling this, I feel a strong desire to visit both places again in the same Steppenwolf manner – alone, walking a lot with a backbag filled with a sleeping bag, with maps and books and water and a knife.

Lastly, what about mountains? You often mention mountains in your songs.

Vihren, Pirin, Bulgaria. Photo (c) Gerhard Hallstatt 2007.

Vihren, Pirin, Bulgaria.
Photo (c) Gerhard Hallstatt 2007.

Mountains have been very important for me in the last ten years. And usually I like the paths up to the peaks more than the peaks themselves. On the peaks I usually feel a certain emptiness. I felt this emptiness also in the castle Montsegur. ”Six thousand feet beyond man and time” is a good description of Friedrich Nietzsche who wrote about his years close to the wild mountains of Engadin in Switzerland, high above manhood, high above average life.

Julius Evola wrote several essays about this in his Meditations on the Peaks, inspired by his tours on difficult mountains in Austria, Italy, Switzerland. I hope to visit one day the glacier where his ashes are buried.

Some days ago I was sleeping alone in a mountain hut on the mountain Schneeberg in Lower Austria that has a room for emergencies that is always open. On a height of over 2.000 metres, I was drinking Koskenkorva Lakritsi and thinking of my beautiful days in Finland.

– – –

Vielen Dank für das Interview, Gerhard!

There is going to be a review of Gerhard’s book Blutleuchte and Allerseelen’s CD Rauhe Schale in the blog in a near future.

– – –

Related links:

Allerseelen

Gerhard Hallstatt: Blutleuchte

Aorta Mailorder

Gerhard Hallstatt: Blutleuchte + Allerseelen: Dein Herz schlägt aufwärts

Allerseelen: Das Feuer fragt

Allerseelen: Wo ist das Leben

Allerseelen remixed two songs of Agalloch for the Agalloch DoCD / DoLP Whitedivisiongrey:

Allerseelen / Agalloch: Dunkelgraue Stille

Allerseelen / Agalloch: Nur noch Asche
– – –

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1977

Helmikuu

karjala1Nykyposti julkaisi Pekasta ja hänen porukoistaan helmikuun alussa jutun otsakkeella ”Nykyposti uusfascistien sotaharjoituksissa. Palautamme Karjalan takaisin Suomelle!” (SUPO:n 50v. Kirja, s. 270, Mesikämmenen arkistot).

15.2. on Turun Hengentieteen Seuran vieras- tai jäsenkirjaan merkitty seuran viimeinen kokous. Aiheeksi on merkitty “maalaus talkoot + vapaa keskustelu”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi. Hänen lisäkseen paikalla on ollut kolme muuta henkilöä (Mesikämmenen arkistot).

16.2. Aamulehti kirjoitti otsikolla ”Natsipaukku” Siitoimesta ja hänen ryhmistään. Jutussa todettiin mm. näin: ”Toisaalta viranomaisten passiivisuus asiassa on ollut ymmärrettävää; psykiatria ei liene ulkoministeriön keskeisin toimintapiiri” (Mesikämmenen arkistot).

22.2. klo 18.00 on Turun Hengentieen Seuran vieras – tai jäsenkirjaan merkitty Pegasos-seuran kokous. Aiheeksi on merkitty “vapaa keskustelu”. Puheenjohtajaksi on merkitty Siitoin. Paikalla on Siitoimen lisäksi ollut kolme muuta henkilöä, mm. Lehtonen (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin Hymy julkaisi Siitoimesta ja hänen ryhmästään jutun otsikolla ”Taisto Sinisalolle soitellaan. Sinut tapetaan Taisto!” Juttu käsitteli vasemmistolaisen Sinisalon Siitoimen porukoilta saamiaan uhkailusoittoja yms. (Mesikämmenen arkistot).

sinuttapetaantaisto1Joskus näihin aikoihin Esa Taberman ja Timo Pekkala liittyivät IKR:n. Taberman todisti nähneensä pian tämän jälkeen Pekan Vehmaan huvilalla seuraavaa: ”1977 näin itsekin ko. mökillä Pekkalan kanssa aika hurjan kohtauksen (Siitoin harjoitti seksiä pöydän päällä hyvin lihavan Rakel-nimisen “opetuslapsensa” kanssa rumpujen päristessä!) Muukalaislegioonassa ollut Pekkalakin äimistyi!” (Mesikämmenen haastattelu: Esa Taberman puhuu!)

Maaliskuu

15.3.-päivämäärä mainitaan Turun Hengentieteen Seuran vieras- tai jäsenkirjan viimeisellä sivulla seuraavasti, todennäköisesti aivan saman vuoden lopussa tehdyssä merkinnässä: “NATSISMI LOPETTI KOKOUKSET 15.3.-77 JA VANKILA KUTSUU MEITÄ JOULUKUUSSA -77. NM. KURSIIVI MURHAPOLTTO. PS. OLIN SYYTÖN.”

Huhtikuu

Näihin aikoihin Pekan toiminnasta kerrottiin NSAAP:n julkaisussa NS-Bulletinissa. Pekka sai paljon kannustavia yhteydenottoja ja oli tyytyväinen asiasta (SUPO:n 50v. Kirja, s. 273).

Toukokuu

vappumarssiturussa8.5. Kansan Uutiset otsikoi Pekan ja porukoittensa vappumarssista: ”Hakaristimiehet marssilla Turussa” (Mesikämmenen arkistot).

9.5. Tuomittiin Nauvossa Siitoimen ryhmiin kuulunut Veli Antti Sipilä kissan elävältä keittämisestä. Kansan Uutiset julkaisi 4.2. 1978 asiasta jutun, jossa kerrottiin mm. näin: “Siitoinin kirjoissa kuvailluista rituaaleista ainakin joitakin on kokeiltu myös käytännössä. Siitoinin järjestöihin kuulunut insinööri Veli Antti Sipilä tuomittiin 9.5. 1977 Nauvon kihlakunnanoikeudessa kolmen jaloistaan sidotun kissan elävältä keittämisestä. Oikeuden pöytäkirjojen mukaan Siitoin oli toiminut rituaalissa asiantuntijana ja oikeudessa hän vahvisti rituaalin noudattaneen julkaisemassaan teoksessa Musta magia I selostettua kaavaa” (Mesikämmenen arkistot).

10.5. Tiedonantaja otsikoi Pekan ja porukoittensa vappumarssista: ”Rauhansopimusta rikotaan, hallitus vaikenee”. Samassa numerossa lehti otsikoi myös ”Yleisradio mainosti fasisteja” (Mesikämmenen arkistot).

20.5. Pekka täytti 33 vuotta.

Heinäkuu

belgiaiskansi20071977Pekka matkusti neljen hengen ryhmänsä kanssa kanssa Belgiaan Vlaamse Militant Ordern (VMO) järjestämään uusnatsijärjestön kolmipäiväiseen tapaamiseen Diksmuidiin. Oppaina heillä oli kokeneemmat ruotsalaiset kontaktinsa. Pekka ja porukkansa esiintyivät univormuissa, mikä oli kiellettyä ja minkä vuoksi heidät pidätettiin. Joitain heidän matkalta ostamia tavaroita takavarikoitiin (SUPO:n 50v. Kirja, s. 273, Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 57).

20.7. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Natsijuhlat Belgiassa. 4 suomalaista pidätettiin” (Mesikämmenen arkistot).

21.7. Demari otsikoi ”Uusnatsien juhlanloppu putkassa”. Samana päivänä Aamulehti otsakoi ”Suomalainen natsiryhmä putkaan Belgiassa”. Turun Päivälehti otsikoi samana päivänä: ”Siitoin ‘puolusti’ aatettaan nyrkein” (Mesikämmenen arkistot).

Elokuu

pekkajaliautolla12.8. Kansan Uutiset uutisoi: ”Fasistit aikovat marssia Kotkassa ensi sunnuntaina” (Mesikämmenen arkistot).

15.8. Kansan Uutiset otsikoi: ”Sisäministeriö kielsi Kotkan fasistimarssin” (Mesikämmenen arkistot) .

16.8. Kansan Uutiset otsikoi: ”Fasismi ei ole naurun asia” (Mesikämmenen arkistot).

16.8. Turun Päivälehti kertoi: ”Pekka Siitoin ajeli yksin autolla Kotkassa” (Mesikämmenen arkistot).

24.8. Tiedonantaja uutisoi: ”Turun poliisi salli taas natsiesiintymisen” (Mesikämmenen arkistot) .

27.8. Turun Sanomat otsikoi “Uusnatsien kieltäminen valmisteilla” (Mesikämmenen arkistot).

Samoihin aikoihin myös Puolan reserviläisjärjestön viikkolehti Za Wolnose i Lud kirjoitti Siitoimesta ja hänen porukoistaan, muistuttaen Pariisin rauhansopimuksesta (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuu

9.9. Kansan Uutisten Turun toimistoon lähetettiin pommipaketti. Lähetyksen takana oli Pekan ”varavaltakunnanjohtajaksi” nimittämä kotkalainen varastomies. Pommi oli suutari, mutta tapaus sai viranomaiset muuttamaan näkemystään siitä, että Siitoimen ja hänen ryhmiensä toiminta ei ollut vain kovaäänistä ja provosoivaa, harmitonta puuhastelua. Tämän kautta sai alkunsa Siitoimen järjestöjen lakkauttamisen valmistelu (SUPO:n 50v. Kirja, s. 274).

12.9. Kansan Uutiset raportoi “Rikospoliisi jatkaa Turun pommipaketin lähettäjän etsimistä” (Mesikämmenen arkistot).

20.9. Suomen demokraattisen nuorisoliiton Vaasan piirijärjestön toimistoon lähetettiin pommipaketti (Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

Veckans Puls tekee Siitoimesta ja hänen ryhmästään kohua herättävän puolen tunnin ohjelman Vehmaalla (Mesikämmenen arkistot).

rhodesiaSamaan syssyyn nousi soppa myös IKR:n lehtisten pohjalta, joissa värvättiin työttömiä palkkasotilaiksi Rhodesiaan. Kansanedustaja Mikko Ekorre (kd) teki asiasta eduskuntakyselyn. Uusi Suomi uutisoi asiasta: ”IKR:n lehtisistä eduskuntakysely”. Helsingin Sanomat uutisoi samasta aiheesta otsikolla ”IKR värvää suomalaisia Rhodesiaan palkkasotureiksi” (Mesikämmenen arkistot).

29.10. Seppo Lehtonen ja Timo Pekkala kävivät Tampereella aikeenaan räjäyttää Lenin-museo. Tammikuussa 1978 Tiedonantaja kertoi tästä seuraavaa: ”Pekkala kertoi keskiviikkona Helsingin raastuvanoikeudessa Siitoimen suunnitelmista räjäyttää ja tuhopolttaa kommunistikohteita, mm. puoluetoimistoja ja lehtitaloja. Yksi kohde oli Tampereen Lenin-museo. Pekkalan mukaan yritys epäonnistui 29. viime lokakuuta, kun räjäytyksen yrittäjät eivät kyenneet tunkeutumaan museorakennukseen. Pekkala ja Lehtonen olivat vain maalailleet hakaristeja rakennuksen seiniin”. Lisätarkennus Tampereelle suunnitelluista iskuista on perin mielenkiintoinen: “Käsky räjäyttämiseen oli Lehtosen mukaan ‘tullut Siitoimen välityksellä henkimaailmasta’. Samoin olivat henget määränneet miehet lähtemään heti räjäytyksen jälkeen pakenemaan Tampereelta”. (…) “Samalla matkalla miehet kävivät vielä töhrimässä Kansan Uutisten ja Suomi-Neuvostoliitto-Seuran toimistojen seiniä” (…) “Pekkala kertoi vielä, että Siitoin oli fasistijärjestön johtokolmikon keskusteluissa kannattanut terroritoimintaa kommunistisia lehtiä ja puoluetoimistoja vastaan. Pekkalan mukaan Siitoin oli myös todennut, että ‘kyllä me vielä sen pankkiryöstönkin teemme.’” (Mesikämmenen arkistot). Vuonna 1979 Tiedonantaja tiesi kertoa, että myös Esa Taberman oli Tampereella Pekkalan ja Lehtosen kanssa (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

4.11. Sisäasiainministeriö lakkautti väliaikaisesti kaikki Siitoimen järjestöt: Turun Hengentieteen Seura, Pegasos-seura, Isänmaa ja vapaus, Isänmaallinen Kansanrintama (Mesikämmenen arkistot).

naantalirob5.11. Aamulehti kirjoitti “Ministeriö kielsi neljä järjestöä”. Helsingin Sanomat kirjoitti samana päivänä: “Fasistijärjestöjen lakkautus voimaan heti. Poliisi haki Siitoinin kotoa kuulusteltavaksi”. Siitoimen seurat kiellettiin kuitenkin vain väliaikaisesti, ei lopullisesti (Mesikämmenen arkistot).

7.11. Helsingin Sanomat uutisoi: “Siitoin perusti uusia yhdistyksiä kiellettyjen tilalle”: “Pekka Siitoin on perustanut Turussa sisäasiainministeriön perjantaina lakkauttaman neljän yhdistyksen tilalle kaksi uutta järjestöä, joiden nimet ovat Suomalainen kansanrintama ja Salainen veljeskunta (…) ‘Salainen veljeskunta’ on Siitoinin mukaan lähinnä mystinen liike, joka jollain tavalla muistuttaa vapaamuurareita. ‘Tulemme perustamaan aina uusia yhdistyksiä lakkautettujen tilalle’, Siitoin sanoi” (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin Risto Tammi liittyi, tai paremminkin soluttautui, Siitoimen porukoihin. Häneen suhtauduttiin varauksella alusta asti (Mesikämmenen: Ihmeellinen Abdullah, osa 1).

iltasanomattulella8.11. Ilta-Sanomissa ilmestyy Kätsyn tekemä pilapiirros Siitoimen porukoista. Kuvassa on teksti ”Pojat, pojat, eipäs leikitä tulella!” Samana päivänä Kansan Tahto kirjoitti otsikolla “Fasismi ja rauhansopimus”: “Rauhansopimuksen määräyksistä huolimatta fasistiset järjestöt näyttävät olevan aivan luvallisia. Niiden jäsenet saavat esiintyä julkisesti hakaristiunivormuissaan, levittää aineistoaan ja pitää aseharjoituksiaan (Turku). He saavat lähetellä kirjepommeja (Vaasa) ja uhkauskirjeitä tai vaatia valtakunnanrajojen siirtämistä, kommunistien ‘listimistä’ tai värvätä miehiä rotusortajien palkkajoukkoihin (Kemi). Viranomaiset vain levittelevät käsiään, oikeuskansleri ei ole tietääkseenkään ja hallitus on vaiti. Näinkö meillä rauhansopimusta noudatetaan?” (Mesikämmenen arkistot).

15.11. Tiedonantaja kertoi “Hakaristimiehet liikkeellä: Kirjapaino Kursiivin seinät töhrittiin”: “Tapaus osoittaa, että sisäministeriön päätöksestä huolimatta maamme fasistit jatkavat toimintaansa”. Lehdessä kerrottiin myös, että Kursiivin työläiset olivat “huolissaan äärioikeiston hyökkäyksistä”: (…) “hyökkäykset ovat jopa kohdistuneet suoranaisesti joihinkin työntekijöihin, mm. autolähetti on yritetty suistaa tieltä ja lehden yökuljettajan pääsy kirjapainoon on yritetty estää väkivalloin” (Mesikämmenen arkistot).

16.11. Pekan mukaan Seppo Lehtonen erotettiin IKR:stä näihin aikoihin: “Lehtonen seikoili jo monta kuukautta ennen tapahtumaa [Kursiivin iskua] ja hänet erotettiin puolueesta 10 päivää ennen Kursiivin tuhopolttoa. Hän tulkitsi sen epäluottamuslauseeksi, että häneen ei luoteta puolueessa, koska hän ei ole tarpeeksi rohkea, ja meni ja teki tämän jutun yksinään. Me ei tiedetty asiasta mitään” (haastattelu Bambi-lehdessä 3/1983, Mesikämmenen arkistot).

17.11. Naantalin raastuvanoikeus vahvisti sisäasianministeriön 4.11. tekemän päätöksen Siitoimen järjestöjen lakkauttamisesta (SUPO:n 50. kirja, s. 274-275).

18.11. Turun Omakotilehti kirjoitti: “Pekka Siitoimen usko fasisti-ideologiaansa on järkkymätön” (Mesikämmenen arkistot).

murhapolttojapommi26.11. Kommunistien Tiedonantaja-lehteä painavaan kirjapaino Kursiiviin iskettiin Helsingissä lauantain vastaisena yönä (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Kansanuutiset kirjoitti: “Helsingin Lauttasaaressa sijaitsevassa Kursiivi Oy:n kirjapainossa yritettiin lauantain vastaisena yönä murhapolttoa. Kirjapaino sytytettiin tuleen ja kirjapainoon oli sijoitettu pommi, jonka armeijan pioneeriosasto ehti purkaa ennen räjähdystä (…) Oletettavasti viime aikoina toimintaansa tehostaneiden fasistien toimesta tehty murhapoltto vaurioitti mm. Kursiivi Oy:n kirjapainon paperivaraston ja kaksi offset-konetta” (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Karjalainen kirjoitti: “Helsingin palolaitos sai asiasta tiedon aamulla klo 6.18, ja useista palopesäkkeistä sytytetty palo saatiin pian hallintaan (…) Rikoksen tutkintaa varten on perustettu laajapohjainen tutkijaryhmä, johon kuuluu tutkijoita ja asiantuntijoita keskusrikospoliisista, Helsingin rikospoliisista sekä eräistä muista poliisipiireistä. Poliisi ei tutkimusten tässä vaiheessa anna tutkijaryhmän nimiä julkisuuteen. Asian johdosta on tiettävästi oltu yhteydessä myös sisäministeriöön. Suojelupoliisi tutkii myös tapausta” (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Eteenpäin kirjoitti: “Lehden mukaan vahinkojen suuruudet ovat 1,5-2 milj. markkaa. Vakuutukset kattavat ne vain osin (…) Iisalon mielestä palo on poliittista sabotaasia, ja hän katsoi sen johtuneen siitä, että Tiedonantaja on käsitellyt sivuillaan kaikkein laajimmin ja yksityiskohtaisimmin fasistien toimintaa Suomessa. Lauttasaaressa Veneentekijäntie 2:ssa sijaitsevan Kursiivin seiniin oli Iisalon kertoman mukaan töhritty kaksi viikkoa sitten hakaristejä, ja tämän jälkeen pari päivää myöhemmin oli Tiedonantajan toimitukseen tullut soitto, jossa ilmoitettiin, että lähiaikoina Kursiivi aiotaan räjäyttää ilmaan” (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Turun Sanomat uutisoi: “Veneentekijäntie 2:ssa sijaitsevan Kursiivi Oy:n palon havaitsivat Merimiesammattikoulun oppilaat, jotka herättivät kirjapainon talonmiehen. Tällöin kirjapainossa oli jo savua niin, ettei sinne ollut menemistä. Talonmies hälytti palokunnan kello 6.18″ (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Helsingin Sanomat kirjoitti: “Lehti katsoo, että murhapoltto oli poliittinen sabotaasi ja johtui lehden puuttumisesta laajalti fasistien toimintaan Suomessa. Samaa varhempaa sarjaa on toimituksen mukaan Vaasassa SDNL:n toimistoon lähetetty kirjepommi (…) Kursiivin latomo ei vaurioitunut palossa. Pahimmat vauriot kärsi kaksi offset-konetta. Iisalon mukaan Tiedonantajan painamiseen voidaan käyttää vanhoja rotaatiokoneita” (Mesikämmenen arkistot).

27.11. Uusi Suomi kirjoitti: “Helsingin palolaitoksen saapuessa paikalle tuli oli jo ehtinyt levitä pohjakerroksesta olevasta lehtipainosta toisessa kerroksessa sijaitsevan latomon porraskäytävään. Kahden offsetpainokoneen lisäksi palossa tuhoutui kirjapainon paperivarasto. ‘Jos tuli olisi ehtinyt levitä laajemmalle, olisi räjähdysvaara ja ihmishenkien menetys ollut mahdollista. Talossahan asuu talonmies perheineen’, kertoi Tiedonantajan päätoimittaja Urho Jokinen (…) Päätoimittaja Jokisen mielestä kirjapainon palo oli poliittinen murhapoltto. ‘Vastaaanlaista ei ole sattunut Suomessa 1930-luvun jälkeen’ (…) Jokisen arvelujen mukaan paloa oli sytyttämässä useita henkilöitä. ‘Palopesäkkeitä löydettiin ainakin kolme. Taloon oli luultavasti murtauduttu ikkunan kautta. Yön aikana talon ulkoseiniin oli ilmestynyt uusia hakaristejä’” (Mesikämmenen arkistot).

ukk27.11. Presidentti Urho Kekkonen mainitsi SKDL:n vaalijuhlassa Kulttuuritalolla seuraavaa: “Eräiden viimeaikaisten ilmiöiden vuoksi katson tarpeelliseksi todeta, että Suomi ei ole fasistien isänmaa enkä minä fasistien presidentti”. Vaalijuhlissa oli poikkeuksellisen tiukat turvallisuusjärjestelyt (Mesikämmenen arkistot). Pian tämän jälkeen Tiedonantaja uutisoi äärioikeiston raivostuneen presidentti Kekkosen fasismin vastaisesta lausunnosta: “Suomen äärioikeisto on katkerana ottanut vastaan tasavallan presidentti Urho Kekkosen lausunnon, jossa tämä totesi ‘ettei Suomi ole fasistien isänmaa enkä minä fasistien presidentti’ (Mesikämmenen arkistot).

28.11. Ilta-Sanomat kertoi poliisien olevan “terroristin jäljillä”. Kansan Uutiset otsikoi: ”Kursiivin polttajat karkuteillä”. Saman päivän aikana poliisi teki ensimmäisen pidätyksen. Pidätetty on Timo Pekkala, IKR:n koulutuspäällikkö, joka on aiemmin palvellut mm. muukalaislegioonassa (Mesikämmenen arkistot).

kekkonentahtaimessa29.11. Ilta-Sanomat uutisoi otsikolla “Pidätyksiä Kursiivin palossa. Poliisi tutkii televisionauhaa” (Mesikämmenen arkistot).

29.11. IKR pitää Siitoimen liiketiloissa kokouksen. Tiedonantaja lehti tiesi kertoa tästä 10.1.1978 seuraavaa: “Poliisin tietojen mukaan Siitoinin liikkeessä pidettiin tiistaina 29. marraskuuta eli kolme päivää tuhopolton jälkeen kokous, jossa oli joitakin Siitoinin lähimpiä miehiä. Selvityksen mukaan juuri Siitoin oli tässä tilaisuudessa vaatinut kommunistien toimintapisteitten tehokasta häirintää. Häirintä olikin tähän aikaan hyvin vilkasta. Moniin SKP:n ja muiden demokraattisten järjestöjen toimistoihin ja tilaisuuksiin tuli soittoja tai kirjelappuja, joissa uhattiin räjäytyksillä ja yksityisiin ihmisiin kohdistuvalla väkivallalla. Kokouspäivänä eli 29. marraskuuta Siitoinin johtamat fasistit häiritsivät Turussa järjestettyä rauhanmarssia” (Mesikämmenen arkistot).

pravda29.11. Pravda kirjoitti Kursiivin iskusta (Mesikämmenen arkistot).

30.11. Tiedonantaja uutisoi, että “fasistit uhkaavat uusilla terroriteoilla”. Jutunteon aikaan oli Kursiivin iskun johdosta pidätetty yksi henkilö ja useita oli kuulusteltu. Rikospaikalta oli löytynyt Siitoimen firman mainosteippiä ja Siitoimelle myötämieliset tahot olivat tehneet uusia pommiuhkauksia. Samassa lehden numerossa kerrottiin myös Pravdan uutisoineen Kursiivin iskusta, Tauno Palon olleen iskun vuoksi järkyttynyt ja Hannu Salaman lahjoittaneen Kursiiville 500mk (Mesikämmenen arkistot).

30.11. Helsingin Sanomat otsikoi: ”Kursiivin palo: Turun fasistien jäsen pidätetty”. Tekijä mainittiin taustavaikuttajaksi. Samassa numerossa otsikoitiin myös ”Kursiivin polttajien haku ulottuu yli Etelä-Suomen”, ”Meidän perhe oli kuolemanvaarassa” (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

1.12. Tiedonantaja otsikoi: ”Oikeuskansleri lupaa: Fasistien taustavoimat tutkitaan”. Samassa numerossa kerrotaan eduskunnalle tehdystä kyselystä, jonka allekirjoitti kolmisenkymmentä kansanedustajaa. Kysely koski sitä, millaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä fasismin vaaraa vastaan. Lehti uutisoi myös Kursiivin iskun takia järjestetyistä rauhanmarsseista Turussa, Tampereella, Helsingissä, Kemissä ja Oulussa. Lisäksi lehdessä on juttu otsikolla ”Järjestöiltä tulvii kannanottoja. Fasistit saatava lukkojen taakse”. Näihin aikoihin Tiedonantaja uutisoi myös otsakkeella ”Lehtityöntekijöiden vaatimus: Hallituksen estettävä fasistien toiminta”. Samana päivänä Varaylipoliisipäällikkö Kyösti Jousimaa sanoo, ettei Pariisin rauhansopimus päde Suomessa fasistien toimintaan nähden. Saman päivän aikana pidätetään kaksi uutta epäiltyä, joista toinen on Seppo Lehtonen (Mesikämmenen arkistot).

2.12. Tiedonantaja tiesi kertoa, että Kursiivin iskuun liittyen oli tehty kolme pidätystä (Mesikämmenen arkistot).

3.12. paljastui, että Pekka oli valehdellut Lehtoselle alibin. Myös Timo Pekkala muutti kertomustaan tapahtuneesta (Mesikämmenen arkistot).

20.12. Ilta-Sanomat kertoo: “Siitoinille syyte myös aseellisen toiminnan valmistelusta”. Jutussa todettiin myös, että “poliisi odotti istuntohuoneistoon mellakkaa. Sitä varten paikalle oli asetettu poliisivartio”(Mesikämmenen arkistot) .

mielentilaa20.12. Kansan Uutiset otsikoi: ”Kursiivin palo: Syytetylle esitetään mielentilatutkimusta” (Mesikämmenen arkistot). Näihin aikoihin Tiedonantaja kertoi Seppo Lehtosesta mm. seuraavaa: “‘Puoluesihteeri’ Seppo Lehtonen on vankilassa ollut hoidettavana psykiatrisella osastolla, jossa hänestä on tehty alustava mielentilatutkimus. Sen mukaan Lehtonen ei muista mitään vuosista, jotka on kuulunut Siitoinin järjestöihin. Hän on ilmoittanut valkoisten muumioiden ja Luciferin vainoavan itseään. Vankilan psykiatrin mukaan Lehtonen on poikkeava ja pitää itseään huomattavasti todellista ikäänsä nuorempana. Psykiatri suosittelee Lehtosta mielentilatutkimukseen” (Mesikämmenen arkistot).

Näihin aikoihin Tiedonantaja uutisoi otsikolla ”Fasistit taas liikkeellä Helsingissä”. Jutussa kerrottiin IKR:n nimissä levitetyistä kovasanaisista Neuvostoliiton ja kommunismin vastaisista monisteista Helsingissä (Mesikämmenen arkistot).

KONICA MINOLTA DIGITAL CAMERAJoulukuussa käynnistyi myös laajan ”terrorikampanjan” ensimmäinen aalto oikeusmurhan estämiseksi. IKR:n nimissä lähetettiin SUPO:on kirje, jossa uhattiin räjäyttää Yleisradio ja suistaa junia kiskoilta ellei Kursiivin iskusta tuomittuja vapauteta. Pommi-iskulla uhattiin myös Rauhanpuolustajia ja Paasikivi-seuraa (SUPO:n 50v. Kirja, s. 275).

31.12. Uusi Suomi teki vuosikatsauksen, ja numeron kannessa oli myös Siitoin (Mesikämmenen arkistot) .

Yleistä

mm12pkPekka julkaisi kirjoittamansa vihkosen Paholaisen Katekismus (Kansallis-mytologinen yhdistys).

Suomen lehdissä alkoi esiintyä juttuja, joiden mukaan Siitoin saisi aseita armeijasta ja rahaa ulkomailta. Pekka tunnustaa ”pikkusummien” saamisia Saksasta ja Yhdysvalloista, mutta Nordlingin mukaan Pekka olisi näyttänyt myös kuitteja suuremmista summista (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 67, Mesikämmenen arkistot).

Kursiivin iskun jälkeen Hymy julkaisi provosoivan jutun, jossa todettiin mm. ”Kursiivin räjähdyksen ainoa hyötyjä oli Tiedonantaja” (Mesikämmenen arkistot).

pum1

Kursiivin iskusta löytyy filminpätkää YLE:n arkistoista.

– – –

Read Full Post »

Older Posts »