Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘taide’

divinepekka

Taiteilija Jenna Jauhiaiselta:

Olen vuosien varrella ammentanut eetteristä lukuisia näkyjä Pekasta. Internetissähän näitä on pyörinyt jo hyvä tovi, mutta “Divine Pekka” on niistä ensimmäinen jonka olen saattanut fyysiseen muotoon.

Mustavalkoisessa kuvassa Pekka Siitoin on yhdistettynä syntiemme puolesta vuonna 1988 kuolleeseen Harris Glenn Milsteadiin, eli Divineen. Kuva huokuu utuisen seesteistä seksiä.

Kyseessä on n. 10 senttiä korkea ja 8 senttiä leveä Lambda-tekniikalla valotettu, Silisec-pohjusteinen valokuvavedos. Hyvin säilytettynä akryylipäälysteinen teos säilyy muuttumattomana seuraavalle vuosisadalle. Yhteensä näitä tulee olemaan olemassa vain 10 kappaletta. Kolme näistä on jo myyty, eli kannattaa toimia nopeasti.

Teoksen asianmukainen hinta on 88 euroa sisältäen toimituskulut. Tilaukset sähköpostitse osoitteeseen hyperreaaliyah @ gmail.com

Advertisements

Read Full Post »

anshelmintaidetta

1) Nimimerkki A.W.:n äskettäin näkemä uni:

“Jonkun madonreiän tai muun vaikeasti selitettävän poikkeaman kautta pystyin siirtymään rinnakkaisulottuvuuteen, jossa löysin itseni kesäleiriltä entisen Jyväskylän maalaiskunnan Manunsaaren leirikeskuksesta, jonka vetäjä oli itse Pekka Siitoin. Hän itse haravoi ja teimme samalla muiden kanssa puhdetöitä, kunnes kokosin rohkeuteni ja pyysin erästä paikalla ollutta hyvää ystävääni ottamaan minusta ja Mestarista yhteiskuvan. Muistan vaivautuneena selitelleeni kamerani outoutta, koska kuvaus suoritettiin älypuhelimellani, joita ei luonnollisesti tuohon aikaan vielä ollut. Myöhemmin joimme samaisen leirikeskuksen saunan eteisessä yhdessä marjakossua. Pekka esiintyi unessa hyvin isällisenä hahmona ja tunnelma oli kuin suoraan lapsuuden kesästä – maaginen ja lämmin.”

2) Orchestra Jazz – Laivaseminaari feat. Pekka Siitoin.

3) Anshelm von Weltheimin Pekka-taidetta (yllä).

– – –

Aiheeseen liittyen

“Mesikämmeneltä saa kaiken tarvittavan”.

Read Full Post »

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

esoterraTällä kertaa blogissa julkaistaan vieraskynän teksti. Seuraavan katsauksen EsoTerra-julkaisuun on kirjoittanut Jarno Alander. Mesikämmen kiittää Jarnoa tekstistä.

– – –

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

Länsimaisen massakulttuurin kääntöpuolesta kiinnostuneille suomalaislukijoille saattaa olla tuttu Adam Parfreyn kirjasarja Apocalypse Culture. Alkuperäinen Apocalypse Culture ilmestyi vuonna 1988, laajennettu uusintapainos vuonna 1990, ja vuonna 2000 vielä aivan uusi Apocalypse Culture II.

Kysymyksessä on kokoelma artikkeleita, haastatteluja ja reportaaseja mahdollisimman oudoista, kiistanalaisista ja shokeeraavista aiheista: erilaisista kulteista, salaliittoteoreetikoista, natseista, satanisteista ja rajoja tavalla tai toisella rikkovista taiteilijoista. Parfrey kiistää, että kirjojen tarkoitus olisi ollut vain mässäillä raflaavilla aiheilla: hänen mukaansa tarkoitus oli järkyttää lukija länsimaisesta henkisestä horroksesta ajattelemaan asioita uudelta ja kannalta ja kyseenalaistamaan elämäänsä.

Vuodesta 1991 aina vuoteen 2000 asti kerran vuodessa (poislukien vuosi 1998) ilmestynyt EsoTerra: The Journal of Extreme Culturea voisi kuvailla kausijulkaisun muotoon paketoiduksi vastineeksi Apocalypse Culturelle – tosin sillä erotuksella, että Chad Hensleyn toimittaman EsoTerran painotus oli (kuten jo alaotsikko antaa ymmärtää) selkeästi enemmän musiikissa, kirjallisuudessa ja muussa ”äärimmäisessä” kulttuurissa.

Internet-aikakauden koittaessa toden teolla painettujen fanzineiden alakulttuuri lakkasi olemasta noin silmänräpäyksessä. Näin kävi myös EsoTerralle, joka jäi historiaan Hensleyn siirtyessä muihin tehtäviin. Kuitenkin vuonna 2011 mies palasi vanhan projektinsa pariin ja koosti 320-sivuisen kokoelman EsoTerran parhaita paloja. Antologia on paitsi muistomerkki tälle kyseiselle lehdelle, myös tavallaan koko fanzine-kulttuurille – niin hyvässä kuin pahassa.

EsoTerraa työstänyt kirjava ryhmä ei ole kantanut huolta hakukoneoptimoinnista tai heidän juttujensa jaoista ja peukutuksista sosiaalisessa mediassa. Kirjan materiaali on vaihtelevaa, usein tavalla tai toisella kokeellista, paikoin ensiluokkaisen kiehtovaa, toisinaan taas pelkästään noloa. Mahtuupa mukaan myös jonkin verran ilmiselvää täytemateriaalia – Hensleylle hatunnosto siitä, että hän on mitä ilmeisimmin pyrkinyt koosteessaan tavoittaman alkuperäisen lehden hengen, eikä vain tyytynyt noukkimaan rusinoita pullasta.

Eräs todella paha puute antologiassa kuitenkin on (itse asiassa on aika häiritsevää, että näin ilmiselvä asia ei ole tullut Hensleylle mieleen), nimittäin se, ettei juttujen yhteydessä ole minkäänlaista merkintää alkuperäisestä julkaisuajankohdasta, ei päivämäärää eikä lehden numeroa. Esipuheessaan Hensley kertoo kokoelman keskittyvän ”suurimmaksi osaksi” EsoTerran ”myöhemmin numeroihin”, mutta siinä kaikki. Lukijalla käy peräti mielessä, että onko epämääräisyys tahallista ja yritetäänkö sillä salata jotain kiusallista. Ei hyvä.

Oli niiden alkuperäinen julkaisuajankohta mikä tahansa, antologian järjestyksessä ensimmäisten juttujen joukossa on yllä mainitun Adam Parfreyn haastattelu. jossa mies kuvailee työtään “apokalyptiseksi sosiologiaksi”. Parfrey paljastaa myös hauskasti alkuaikoinaan julkaisseensa materiaaliaan Hustler– ja Penthouse-lehdissä, koska muut valtavirtajulkaisut eivät siihen suostuneet koskemaan. Tunnetustihan pornolehdet ennen internetin yleistymistä tapasivat tarjota lukijoilleen myös muunlaista materiaalia, joka ei kunniallisuuden päivänvaloa kestä.

Parfreyn haastattelun oheen on myös ympätty hänen kirjoittamansa essee ”Weird Sex Cults” (josta lisää alempana). Haastattelu ja perään näyte haastateltavan työstä on konsepti, jota noudatetaan pitkin kirjaa, pääosin toimivasti. Poikkeuksiakin löytyy, kuten esimerkiksi ”kuoleman enkelin papitar” ja kuolema-aiheista taidetta tekevä Leilah Wendell.

Haastattelujen perään lisättyjen työnäytteiden osastossa pajatson kuitenkin tyhjentävät Genesis P-Orridgen haastattelua seuraavat kolme erilaista, noin sivun mittaista sekavaa sepustusta, joista huomattava osa on kirjoitettu tikkukirjaimilla. Niitä silmäillessä voi suorastaan kuulla, kuinka mies naureskelee partaansa kuvitellen kuinka lukijat yrittävät saada niistä jotain tolkkua.

Northamptonin suuri mies Alan Moore haastatellaan yhdessä kirjailijan ja elokuvantekijän Peter Whiteheadin (jonka juuri haastattelun aikaan ilmestyneeseen romaaniin The Risen Moore oli suunnitellut kannet) kanssa. Ikävä kyllä haastattelu on toteutettu pubissa, seikka joka alkaa haastattelun loppupuolella näkyä turhan selvästi. Haastattelussa käsitellään Mooren From Hell –sarjaa ja sen vaikuttimia. Käytännössä kaikki EsoTerran haastattelemat brittivaikuttajat nimeävät Aleister Crowleyn yhdeksi suurimmista vaikuttajistaan, ja Crowleyn nimi tulee esiin myös From Hell –sarjasta keskusteltaessa. Kun Moorelta kysytään mielipidettä eri kriminologien julkaisemiin kirjoihin, joissa he väittävät selvittäneensä Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden (mm. Patricia Cornwell, Stephen Knight), Moore esittää vähintäänkin mielenkiintoisen ajatuksen, ettei todellista ratkaisua ole edes olemassa, koska viktoriaaninen maailma ja sen ihmiset ovat myös lakanneet olemasta.

Haastattelussa käydään läpi myös muita Mooren arvostamia kulttuurivaikuttajia, kuten kirjailija Iain Sinclair ja taitelijamystikko Austin Osman Spare.

Koko antologian lupaavimpaan antiin kuuluu kauhunovellisti Thomas Ligottin haastattelu. Hieman hölmön, superlatiiveja ja muita ylisanoja viljelevän johdannon (tekijänä muuan R. F. Paul) jälkeen Ligotti osoittautuu, ei mitenkään yllättävästi, hyvin älykkääksi, teräväksi ja kuivan humoristiseksi henkilöksi. Tosin rivien välistä paistaa läpi kärsimättömyys usein melko omituisiin kysymyksiin (”kärsitkö mistään allergioista? En tietääkseni, ellei olemassaoloa itseään lasketa.”)

Haastattelu käsittelee Ligottin yhteistyötä David Tibetin kanssa tekemää yhteistyötä Current 93:n albumilla In a Foreign Town, In a Foreign Land. Myöhemminhän yhteistyö jatkui useilla muillakin Current 93-albumeilla.

Haastattelussa käydään läpi myös Ligottin vaikutteet. Kenellekään ei varmaankaan ole yllätys, että esiin nousevat sellaiset nimet kuin Arthur Machen ja tietenkin H. P. Lovecraft. Jälkimmäistä Ligotti kuvailee mieheksi, joka ”osoitti kaikki synkimmät aavistukseni maailmankaikkeudesta oikeiksi”. Kauhugenren ulkopuolelta Ligotti pudottelee sellaisia nimiä kuin Jorge Luis Borges, Vladimir Nabokov, japanilaisrunoilija Hagiwara Sarutako, Thomas Berhardt ja Bruno Schulz.

Haastattelua seuraa Ligottin novelli “The Nightmare Network”, tämän jälkeen taas Ligottin itsensä toteuttama David Tibetin haastattelu — tai oikeastaan sana-assosiaatioleikki, jossa Tibet ilmoittaa mielipiteensä mm. kissoista, Jeesuksesta, Buddhasta, nihilismistä, krautrockista, E. M. Cioranista, Steve Stapletonista, tieteestä, ihmisyydestä ja lopuksi tietenkin Thomas Ligottista ja David Tibetista itsestään.

Koko kokoelman ehdoton huippukohta ja arvokkain kulttuuriteko on japanilaisen äänitaiteilijan Masami Akitan eli Merzbown haastattelu. Akita on tunnetusti ihmisenä äärimmäisen ujo ja hiljainen (jollakin perverssin epäintuitiivisella tavalla tämä tuntuu aivan odotuksenmukaiselta vastakohdalta miehen kuulijaa painajaismaisella intensiteetillä piekseviin melukollaaseihin), joten hänestä on saatavana harvinaisen vähän haastatteluja muilla kielillä kuin japaniksi. Lisäksi monet olemassa olevat englanninkieliset haastattelut on käännetty japanista, joten niissä englannin kieleksi tunnistettavat sanat seuraavat kyllä toisiaan, mutta parhaimmillaankin niistä muodostuu vain hyvin hataria ymmärrettäviä merkityksiä. EsoTerran haastattelu on kuitenkin pääosin ymmärrettävä, ja vuosien varrella olen törmännyt siitä poimittuihin lainauksiin useissa eri yhteyksissä, esimerkiksi Paul Hegartyn mainiossa historiikissa Noise/Music: A History. Haastattelussa Akita esittää usein lainatun toteamuksensa, että jos musiikki on seksiä, Merzbow on pornoa. Tosin samassa yhteydessä hän kertoo ajattelevansa, että Merzbow’n musiikkia voi pitää kiihottavana vain henkilö, joka näkee autokolarissa yhdynnän vertauskuvan. Japanin amerikkalaistumisen huonoimmiksi seurauksiksi Akita nimeää aidsin leviämisen maahan ja kahvin juomisen yleistymisen.

Haastatteluista kolmas kohokohta on makaabereista veistoksistaan ja tauluistaan tunnettu sveitsiläistaiteilija H. R. Giger. Vaikutteista ja innoittajista puhuessa Lovecraft ja Crowley pomppaavat jälleen kerran esiin kuin vieteriukot. Gigerin haastattelusta löytyy myös ristipölytystä muihin teoksessa esiintyviin taiteilijoihin: Giger mainitsee ryhtyneensä hiljattain lukemaan Thomas Ligottin novelleja. “They are very nice” kuuluu miehen kommentti kokonaisuudessaan.

Muita yhtyeitä ja musiikkiprojekteja joita kokoelmassa esitellään ovat mm. Sunn O))), Isis, Psychic TV, Allerseelen, Strenght Through Joy, maailman kiireisin tyhjäntoimittaja Boyd Rice, aivan aidosti ja pelottavasti häiriintyneen oloinen Atrax Morguen Marco Corbelli, Endura (jälkeen yksi erittäin vahvasti Lovecraft-vaikutteinen projekti), Der Blutschach ja aivan koko teoksen viimeisenä artikkelina saksalaista neofolkia käsittelevä artikkeli, jossa esitellään Sonne Hagal, Forseti ja muutamia muita alan yrittäjiä.

Lopuksi vielä muutamia esimerkkejä teoksen sisältämästä ajan hammasta hieman huonommin kestäneestä materiaalista. Muistaakseni joskus 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa sadomasokismi ja erilaiset sitomisleikit ja kumipuvut olivat vasta murtautumassa valtavirtaan (itsekin täysin vaniljaheterona eksyin näihin aikoihin kalliolaisessa opiskelijakommuunissa järjestettyihin, äärimmäisen surkuhupaisiin alan kekkereihin). Jokainen trendi tarvitsee tietenkin sopivan musiikkiskenen, ja sitä EsoTerrassa edustavat kumisissa uimapuvuissa ja Dana Scully –kampauksissa pomppivat Women of Sodom ja Master/Slave Relationship –niminen akti. Molemmat näistä ovat ainakin minun tietääkseni vaipuneet armollisesti unohduksiin.

Varsin nolo on myös Parfreyn artikkeli, jossa hän muutaman sivun sisällä niputtaa surutta venäläiset skoptsit eli kuohilaat, Afrikassa harrastettavat tyttölasten sukuelinten silpomiset ja länsimaiset nekro- ja koprofiilit. Maailmassa, jossa kaikenlaista jännää ja rankkaa tavaraa löytyy muutamalla hiiren klikkauksella loputtomiin, eivät tämänkaltaiset jutut enää tunnu kovin tarpeellisilta.

Teoksen loppupuolelle on sijoitettu myös Hensleyn toteuttama triptyykki norjalaisen black metal-skenen vaikuttajien haastatteluja. Ääneen pääsevät Emperorin Insahn, Aghastin Nebelhexe ja Mortiis. Haastattelut ovat sinänsä mielenkiintoisia ja asiallisia, mutta musiikista niissä ei juuri puhuta. Michael Moynihanin kirjoittama johdanto sen sijaan on käytännössä pelkkä mainos miehen (lähinnä kirjan mittaan venytettyä 7 päivää-lehden artikkelia muistuttavalle) Lords of Chaos -paljastus- ja kiihotusteokselle.

– – –

Aiheeseen liittyen

Write with Blood: Gerhard Hallstatt speaks!

Boyd Rice speaks!

Psychic TV/PTV 3 22.2. 2014 Tavastia.

Read Full Post »

Ensinnäkin, tiedotus siitä, että Pekan nimittämä seuraajansa, komentaja Kai M. Aalto nimitti Jiri Kerosen kenttäpäälliköksi herrojen taannoisessa tapaamisessa. Jiri kommentoi asiaa: “Elämäni hienoimpia päiviä!” Onnittelut Jirille! Kerosen haastattelu on muuten tulossa blogiin lähiaikoina.

10156137_10152207716075698_1352503263261976722_n

Toiseksi, tuntemattoman nettitaiteilijan Pekka-nykytaidetta:

homoloordi

Kolmanneksi, tiedotus siitä, että taannoisen Pekan spiritismilautakisan voitti nimimerkki S.S. Lauta on toimitettu onnekkaalle voittajalle – ja kuuleman mukaan lautaa on myös menestyksekkäästi jo kokeiltukin.

Read Full Post »

Tämä on totuus. Koska:

– – –

Musiikki

Clipboard03Kaken musiikki on täyttä rautaa. Kake toi konemusiikki-iskelmän Suomeen ja oli siis aikaansa edellä.

Kaken kappaleissa on usein vimmaisen kiihkeä elämän ja rakkauden rytmi, mikä kertoo räjähtävästä elämänvoimasta. Kake ei inise, kuten monet muut Suomi-iskelmän tekijät. Kake käsittelee elämän vaikeitakin aiheita positiivisellä ja humoristisellä otteella. Kaken musiikki on vitaalia ja siitä tulee kaikille hyvä mieli. Kaken musiikissa on solar-fallista voimaa.

Kaken musiikissa on luovia cross-over elementtejä, kuten hedelmäpelin heldelmäsuora-ääni Nasta pimu-kappaleen introssa. Tällaiseen eivät tusinaiskelmäartistit uskaltaudu. Tämä on neroutta.

Kaken musiikkivideot ovat helmiä. Yhtä hyviä ei ole tehty vuosiin.

Kaikista edellämainituista syistä Kaken musiikki vetoaa yli kansanryhmien ja hänen keikoillaan käy mm. punkkareita.

– – –

Sanat

Clipboard011Kaken kappaleiden nimet ja sanat ovat usein silkkaa neroutta ja tajunnan laajentavaa dadaa. Tähän ei moni pysty tai siihen uskaltaudu. Kappaleiden nimistä mainittakoon mm. Nätti tyttö vähän pehmee, Asia on ananas, Pomminvarmaa, Kova duuni, En suostu, Alta pois, Elämä on kovaa, Rannalle tein randevuun, Ei mitään hämminkiä, Tyttö kuin tulivuori, Meininki on melkoinen, Hervoton remmi päällä, Tätä kukkaa en hukkaa, Et sinä tuomita saa, En ole ihmiseksi mikään enkeli, Tuutilullaa, Seuraavassa elämässä.

Näytteitä Kaken biisien sanoista:

Nasta pimu: Nasta pimu, menee taju, raju olet pakkaus, anna rakkaus nyt sun! Nasta pimu, revin nutun, jutun jos sä ohitat, niin asiat, nyt on! (…) Nasta pimu, ota minut, sinut tahdon väkisin, niukat rahatkin saat mun! (…) Kun olet lähellä, en minä sähellä, vaan elän hyvästi ja tunnen syvästi, oon vähän kipsissä, kun silmää ripsissä, mä tuikkeen sulla nään! (…)

Tilipäivä koittaa: Tilipäivä koittaa, tilipäivä koittaa! Sydämessä soittaa mulla myöskin viulut nää! Tankillisen bensaa ostan, kytkimen mä silloin nostan, tahdon tulla kioskille, ehkä päässä räjähtää!

Nätti tyttö vähän pehmee: (…) Hei, sä olet mitä odotan! Hei, sä olet mitä haluan! Hei, sä annat toiveen ihanan, helkutti vie! (…) Tyttö olet joka näin multa kaiken järjen vei! Ois mun pakko jotakin keksiä, mutta sulle ehdota… sellaista.

Hei vaan heilani suloinen: Hei vaan heilani suloinen, tässä ois mies isotuloinen, kävin kassan kautta nimittäin, sataset on limittäin! (…) Kroisos rankka, Roope ankka, oon tuokion, tää ilta vain on mun ainoain, hetken tässä jässikässä nään pörssihain! Hei vaan heilani suloinen, tänään minä oon isotuloinen, nyt se alkaa kerran me tavattiin, sinappia kravattiin!

– – –

Fanit

Clipboard05Kaken fanit puhuvat. He ovat omaa luokkaansa. YouTube-kommenteista poimittua:

Mahtava kappale ja komee Välikoppa escortti.

Kake on legenda. Tyyppinä mukava ja sympaattinwn.

RANDELININ KAKE HÄN TULEE… OTTAKAA JÄYKKÄÄ.

Kake oli Oulujärvirallissa istumassa Sainzin vanhab Escortin kyydissä, ja ratin takana istu Karjalaisen Jukka. Ja kyllä se on parempi, että Kake siellä vänkärin penkillä istuukin :D

Lotus meni päin puuta Jyskälässä 1991 ?

FORD oli hyvä mutta ei ollu BDA !

Kake on Kuningas!

Kake on kake. Aito äijä !!! ja ennen tehtiin sanoja, joissa oli toivoa, huumoria. 70- 80 sanat ja sanoma jäi elämään…

Kake Baarin perustaminen olisi kyllä varmaan tosi hieno ajatus. Siellä kyllä varmaan tulisin käymään. Kake on tosi hyvä. Olen kakea kuunnellut tosi paljon 80 luvulla ja vieläkin se kuulostaa hyvältä jopa vaimoni ja lapset tykkää Kakesta.

Kake on vaan niin Super…

Kake jyrää.

Viimesin biisi minkä vaimolle soitin; ero tuli kun tällästa laitoin eetteriin.

Kake on Porno!

Vitun homot kake on paras.

Nastapilu :D

En ois ikinä uskonu sanovani tätä mut tää on oikeestikin hyvä XD

Tulee muistot mieleen. Joskus 80 luvun loppupuolella ite olin vannoutunut hevi mies ja veli tykkäs kuunnella tällasta musiikkia. Aina kun oltiin jossain juopottelemassa niin meillä oli kova tappelu mitä musiikkia kuunnellaan. Nyt tämä jopa kuullostaa hyvältä, vaikka vieläkin oon hevi miehiä.

Kake Skywalker.

Kake “Rautakyrpä” Randelin.

Niin moniulotteista musiikkia!! Aivan loistavaa!!

En voi lopettaa kakelle masturboimista, hän tihkuu pornoa ääni kuin orangilla.

Jumalauta mitkä sanat!

Tää on tosi hyvä panobiisi.

– – –

Mies itse

Clipboard02Kakella on yliluonnollisia voimia. Hän on mm. nähnyt enneunia, kuten hänen Perttu Häkkiselle antamastaan haastattelusta selviää. Kake Randelin on todistetusti levitoinut Ämyrin tanssilavalla kesällä 1995. Kake on nähnyt vision.

Kake Randelin on kovan luokan rallikuski. Kun Kaken yhteydessä puhutaan ralleista, ei puhuta vain biiseistä.

Kake Randelin on maalannut tauluja jo pienestä pitäen. Hän kykenee realismiin, joten hänen ei tarvitse suhertaa abstraktia taidetta kuten amatöörien.

Kake uskaltaa sanoa myös poliittiset mielipiteensä, mutta on silti sitoutumaton.

Kake on myynyt järjettömät määrät levyjä.

Kake tekee järjettömästi hurjia keikkoja.

Kaiken edellä mainitun perusteella on selvää, että Kake on monilahjakkuus, renenssanssimies par excellence.

Kake Randelin hallitsee! Sinappia kravattiin!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Perttu Häkkisen tekemä haastattelu Kakesta.

Read Full Post »

Pekka-taidetta

Mesikämmen bongasi NES-Retromaailma-sivulta seuraavat Pekka-taideteokset. Tyylistä päätellen kuvista vastaa saman henkilö, joka aiemmin julkaisi luomuksiaan Dyslexiaisokhere-blogissa.

– – –

pekkainthesky

nattipekka

redhairedpekka

pekkajaganjaalien

pekkanterveiset

psykepekka

Read Full Post »

Mesikämmenen tietoon on tuotu podcast nimeltä Radio Wyrd, joka vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta.

Neljä miestä kokoontuvat puisen pöydän ympärille, juovat viskiä ja pohtivat todellisuuden ja elämän ihmeellistä monimuotoisuutta. He nostavat maljoja, kertovat tarinoita, jakavat ideoita ja nauravat. Radio Wyrd on podcast, joka syntyy näistä hetkistä pöydän ympärillä.

Podcastin aiheet ovat rajattomat ja vaihtelevat kepeän hauskoista hartaan vakaviin. Käsiteltävänä saattaa olla yhtälailla erilaiset kulttuurin muodot kuin ajankohtaiset ilmiöt, niin muinaiset sivilisaatiot kuin tulevaisuuden visiotkin.

Pöydän äärelle kutsutaan ajoittain erinäisiä vieraita jakamaan heidän omia näkemyksiään. Radio Wyrd on kuin nykypäivän versio antiikin areenoista, jossa tarinat ja ideat kohtaavat vuoropuheluna- vuoropuheluna, joka perustuu toveruuteen ja hengenheimolaisuuteen, prometeaaniseen tiedonjanoon, sekä kuvia kumartelemattomaan huumoriin.

Lähetys 1: Kaukokaipuuta ja pyhiinvaelluksia: A.A. Cederberg
@ Studio Wyrd, Helsinki 15.6.2012

Ensimmäisessä Wyrd-jaksossa on äänessä A.A.Cederberg, elokuvantekijä, muusikko ja kirjailija Helsingistä. Lähetyksessä käsitellään hänen matkojaan, kirjoituksiaan ja musiikkiaan, varsinkin Tuhkankantajat-yhtyeessä jossa hän vaikuttaa.

Hänen kirjoituksistaan ovat puheenaiheina etenkin “In Search of Magic Mirrors”, joka käsittelee kaukokaipuuta, pyhiinvaellusta ja sukellusta Intian esoteeriseen perinteen maailmaan (tarina julkaistaan syksyn aikana kirjana suomenkielisenä käännöksenä Salakirjat-kustantamon toimesta), ja “At the Well of Initiation”, joka käsittelee Quinta da Regaleiraa, Portugalissa sijaitsevaa hermeettistä mysteeripuutarhaa. Viimeksimainittu kirjoitus julkaistiin äskettäin osana “The Fenris Wolf #5” antologiaa, joka on saatavana kirjakauppa Tiedostamosta.

Kyytipoikina illan aikana olivat mm. kallopullollinen viskiä ja Double Dog olutta, joten kaada itsellesi lasillinen ja kuuntele erikoinen ensilähetys, joka välillä poikkeaa hämärillekin sivukujille!

Read Full Post »

Older Posts »