Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Svart Records’

Kuten jo Mesikämmenen tekemästä Ilkka Vekan haastattelusta tuli ilmi, on Mesikämmen täysin hurahtanut Seremoniaan. Seuraava levyarvio on siis sellaisen eläimen kirjoittama, joka ei ole nyt tassuissa olevan levyn suhteen kovinkaan neutraali.

Syy siihen, miksi Seremonia saa Mesikämmenen tassut vipajamaan, on monisyinen. Musiikillisesti Seremonian retrohtava ja psykedeelis-maustettu raskas rock tuo kovasti mieleen vanhan Black Sabbathin, mistä Mesikämmen on suuresti pitänyt jo vuodesta peruna. Mistään puhtaasta kopioinnista ei kuitenkaan ole kyse, vaikka vaikute kuuluukin. Seremonian konsepti on varsin omansalainen. Jos Sabbathin lisäksi muita viitepisteitä haluaisi bändin musiikin kudoksesta kaivella, voisi lapioon tarttua vaikka sellaisia nimiä kuin Wigwam ja Tasavallan Presidentti.

Edellisen hienouden lisäksi on Seremonian tekemisissä vahvasti omanlaisensa DIY-ote, mikä tuo kokonaisuuteen jopa punkmaisen ulottuvuuden, vaikka Seremonia onkin musiikillisesti punkista varsin kaukana. Seremonia ei lokeroidu helposti, vaikka varsinkin tietynlaiseen retrohevilaatikkoon on bändiä koetettu sulloa. Mesikämmen on kyllä kyseisen retrohevilaatikon bändejä kuullut, eikä yleisesti ottaen niistä liiemmin välitä, koska niistä tuntuu viime kädessä usein puuttuvan juuri tuo edellä mainittu jutun oma konsepti ja juju – minkä vuoksi ne kuulostavatkin yleensä persoonattomilta.

Yksi syy, miksi Seremonia Mesikämmenen mielestä toimii, ovat bändin erittäin onnistuneet sanoitukset ja niiden toimiva esitys. Seremonian sanoitukset ovat äkkiseltään katsottuna yksinkertaisen selkeitä, mutta ne jättävät usein suuren tulkinnanvaran. Tekstit käsittelevät okkultismia, ihmisen ahneutta ja pimeää puolta, ympäristön tuhoa, yms. teemoja tavalla, jossa ne eivät kuulosta sen enempää saarnaavilta kuin korneiltakaan – mikä on ansiokasta, sillä tuollaisilla teemoilla tulee helposti hölmön kuuloista jälkeä.

Oma syynsä Seremonian sanoitusten onnistumiseen on enemmän tai vähemmän hienovaraisen humoristinen ote kautta linjan. Joitain tämä voi kenties ärsyttääkin. Seremonia ei missään tapauksessa ole kuitenkaan mikään huumoribändi, vaan tasapainoilee sanoissaan ja niiden ilmaisussa hienosti vakavan ja vähemmän vakavan rajoilla. Kaiken kaikkiaan on sanottava, että kuka tai ketkä bändin sanoista vastaavatkaan, on hän tai ovat he luoneet hienoa, onnistunutta ja omassa kontekstissaan toimivaa lyriikkaa. Sellainen ei ole mikään pieni saavutus.

Oma osansa Seremonian hienoa omansakuuloista palettia on Noora Federleyn laulu, mikä ei aivan helposti sovi tyypillisiin raskaamman rockin naislaulajien laatikkoon. Federleyn laulu on enemmän viattoman puhtoista kuin hevimäisen uhoavaa, vimmaisaa, yltiövoimantunnoissaan mesoavaa tai eri tavoin ilmisaatanallista. Tämä on miellyttävän raikasta ja melko normista poikkeavaa. Paikoin lähes ilmisaatanallisiin ja okkulttisiin sanoituksiin yhdistettynä tämä luo sellaista kontrastia, että tyhmemmänkin pitäisi tajuta asiaan liittyvä hienous. Vaikkapa kappale Antikristus 666 kuulostaisi perinteisemmän heveillä vokaaleilla helposti tylsältä tuhanteen kertaan kuullulta, persoonattomalta hutulta.

Eräs tekijä, mikä Mesikämmenelle toi bändin pihviin aivan erityistä mehua, on singlebiisi Rock ‘n’ rollin maailman ilmiselvä yhteys takavuosina helluntailaisten tekemään saman nimiseen c-kasettiin rock-musiikin vaaroista. Kun tuon kasetin legendaarinen hörhöilyhenki pistetään onnistuneesti sanoituksiin ja tarjoillaan toimivassa raskaahkossa paketissa, on käsissä jo jotain vähintään nerokasta. Ainakin niiden mielestä, joille tämä yhtälö aukeaa.

Levyn tuotanto ja soundimaailma poikkeaa sekin Mesikämmenen korvaan edukseen. Soundit ovat karheahkot ja sen kuulee, että tätä ei ole hiottu ikuisuuksia studion kätköissä. Soitto on elävää, ei steriiliä, siinä on tekemisen maku. Äänimaailma toimii paketin kokonaisuudessa hienosti.

Levyn kokonaisuuden heikoin lenkki on Mesikämmenen mielestä ehkäpä sen kansi. Silotellusta normista poiketaan takavuosien demokasettimaisella kannellakin, mikä ei ole ruma tai paketin kanneksi epäonnistunut, mutta koko konseptin DIY-henkeä noudattaen olisi kanteen voinut löytyä kenties parempikin vaihtoehto.

– – –

Levyn avaa tulevaa enteilevä sähköä sähisevä intro, Seremonia. Tätä seuraa Uhrijuhla, jossa on tarttuva riffi ja kertosäe, kuten monissa muissakin levyn kappaleissa. Seuraavaksi kaiuttimista vyöryy päälle levyn jo tunnettu singlebiisi Rock ‘n’ rollin maailma. Kappaleen sanat ovat kertakaikkisen loistavat ja jäävät päähän riemastuttamaan myös hetkinä, jolloin levy ei soi.

Huutava taivas, kuiskaava maa on asteen verran rauhallisempi raita, joka toimii jälleen hienosti. Black Sabbath ei voi olla tulematta mieleen kappaleen riffeistä. Aamuruskon kaupunki kuuluu eräisiin Mesikämmenen levyn suosikkeihin. Kappaleessa on hienoa tunnelmointia ja lopun psykeurut ja yleinen kohkaus toimivat mahtavasti. Kosminen ruumisvaunu on levyn menevä ”let’s go!”-raita ja se tarjoaa hyvän esimerkin bändin kantaaottavammista sanoituksista. Luonto kostaa armotta, on ahneuden palkkana kuolema! Pentti Linkolan pitäisi kuulla tämä.

Luciferin käärmeet tarjoilee jumalattoman hienon kertosäkeen. Kappaleen tempon nopeuden kasvu loppupuolella ja sitä seuraava intensiivinen ja perinpohjainen muussaus on jotain aivan helvetin hienoa kuultavaa. Antikristus 666 kuuluu sekin Mesikämmenelle levyn suosikkibiiseihin. Kertosäe on yksinkertaisessa pläjäyttävyydessään jotain aivan hurmaavaa ja jää välittömästi päähän. Kappaleessa on kuiskailtuna Raamatun ilmestyskirjaa. Instrumentaali Kiirastulen tähtisumu pohjustaa levyn viimeistä raitaa, Hautakiven varjoissa, joka pyörii ja kasvaa hypnoottisesti. Sanat ja Federleyn laulu toimivat jälleen upeasti. Kappale hiipuu loppuunsa huilun tahdittama.

– – –

Mesikämmen antaa Seremonian ensimmäiselle täyspitkälle arvosanaksi 10/10.

Seremonian nimeään kantava täyspitkä ilmestyy Svart Recordsin julkaisemana 14.9. Levyä voi ennakkotilata Levykauppa Äx:stä. Seiskatuumaista Rock ‘n’ rollin maailmaa saa tilattua myös Svart Recordsilta.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Seremonian Ilkka Vekka puhuu!

Read Full Post »

Toukokuussa kuluvaa vuotta tapahtui Suomen musiikkimaailmassa jotain hienoa. Seremonia-nimiseltä yhtyeeltä ilmestyi nettiin video kappaleeseensa Rock ‘n’ rollin maailma. Vanhana Black Sabbath-fanina Mesikämmen hurahti siihen aivan täysin. Kun reilun parin kuukauden jälkeen biisi kuulosti edelleen mitä mainioimmalta ja tieto piakkoin ilmestyvästä esikoisalbumista oli varmistunut, tuntui tarpeelliselta lähestyä yhtyettä.

Seremonian muodostavat henkilöt: Erno Taipale (rummut, huilu, kitara), Ilkka Vekka (bassokitara, syntetisaattori, taustalaulu), Ville Pirinen (kitara, syntetisaattori, taustalaulu) ja Noora Federley (laulu). Heistä Ilkka Vekka antoi Mesikämmenelle seuraavan haastattelun.

– – –

Pohjustukseksi

Tervehdys! Mitä Seremonialle kuuluu näin lopunaikoina elokuussa 2012?

Ihan hyvää kiitos, levy ilmestyy kohta, keikkoja on kalenterissa ja veikkaanpa että maailma jatkuu vielä ensi vuonnakin; Maya-kalenteri on kuitenkin vain ihmisen tekemä kalenteri.

Millainen on Seremonian historia lyhyesti? Miten päädyitte Seremonian konseptiin?

Seremonia perustettiin n. kaksi vuotta sitten ns. “ajatuksen tasolla”, käytännön toteutukseen alettiin vasta marraskuussa 2011. Konseptia ei sen kummemmin mietitty. Olen oikeastaan ihan pikkupojasta saakka halunnut soittaa raskaammanpuoleista psykedeelistä rokkia okkulttisin vivahtein mutta vasta nyt löytyi sopivat ihmiset ympärille.

Oliko alusta saakka selvää, että päädytte esittämään kappaleitanne suomeksi? Miksi suomenkieli englanninkielen sijaan? Esittikö Sapattivuosi jonkinlaista inspiraatiota tässä? Kuka vastaa kappaleittenne sanoituksista ja mitä kaikkea kappaleiden sanat käsittelevät?

Laulukieleksi päätettiin heti alussa suomi. Yksi syy oli sekin että kukaan Suomessa ei tuntunut tekevän 70-lukuista hard rockia Suomeksi; esim. länsinaapurissahan äidinkielellään laulavia alan bändejä on. Sapattivuosi ei ole kyllä vaikuttanut mitenkään, yhden biisin olen tainnut kuulla. Jos suoraan sanotaan niin olen alusta asti pitänyt kyseistä projektia aika hölmönä. Ei Black Sabbathia tarvitse coveroida kenenkään, millään kielellä. Minä kirjoitan teksit, ja niissä käsitellään ihmisen ahneutta ja pahuutta ja näistä aiheutuvia ympäristö- ym. tuhoja, maailmanloppua, kuolemaa, mielenterveyden järkkymistä ja okkultismia.

Mitkä ovat Seremonian suurimmat vaikuttajat, musiikillisesti, kirjallisesti, muuten? Omiin korviini kuuluu musiikkilisista vaikuttajista kaikuja mm. sellaisista bändeistä kuin Black Sabbath ja Saint Vitus, varmaan muitakin löytyy?

Kolme suurinta vaikuttajaa lienevät Black Sabbath, Haikara ja Ainigma. Ja kaikki yhden levyn tehneet 70-luvun autotallibändit jotka yrittivät kuulostaa Black Sabbathilta, kaikenlainen “kakkosdivarin” jytä, proge, psykedelia ja hard rock, ja ylipäätään musiikki joka on syntynyt vahvasta ilmaisun tarpeesta, teknisyyden ym. muotoseikkojen jäädessä toisarvoisiksi.

Miten päädyitte nimeen Seremonia? Millaisesta mustasta seremoniasta tässä on oikein kyse? Onko tämä nyt sitä saatananpalvontaa rock-musiikissa?

Alussa minulla oli kaksi vaihtoehtoa; Seremonia ja Rituaali. Tulin siihen tulokseen että rituaalin voi suorittaa yksin, seremoniaan vaaditaan ryhmä. Olemme ryhmä, näin ollen Seremonia on parempi nimi. Saatananpalvonnasta ei ole kyse, termi “Saatana” edustaa ihmisen pahaa puolta joka manifestoituu milloin mitenkin.

Teiltä on tulossa esikoispitkäsoitto syyskuun puolenvälin tienoilla. Kerro levystä, mitä siltä on odotettavissa? Kuinka päädyitte turkulaiselle Svart Recordsille?

Mitä tuosta nyt sanoisi; puolisen tuntia psykedelia/proge-vivahteista hard rockia. Levyyn haettiin tietynlaista “omakustanne”-henkeä, ja mielestäni siinä onnistuttiin aika hyvin. Soitamme vimmaisen innoituksen vallassa, taitojemme rajoissa mahdollisimman tarkasti. Onnistuneen oton jälkeen pidämme tietoisesti kaikenlaisen korjailun ja puleeraamisen minimissä. Muusikoiden “kädenjälki” saa ja pitää kuulua. Teimme levyn talvella, lähetimme sitä muutamille levy-yhtiöille ja Svart records ilmoitti halukkuutensa julkaisun tekemiseen.

Oletteko tyytyväisiä levyyn?

Olemme.

– – –

Rock ‘n’ rollin maailma

Sami Sänpäkkilä ohjasi kappaleestanne Rock ‘n’ rollin maailma videon, mikä on saanut osakseen varsin paljon huomiota ja aiheuttanut keskustelua sosiaalisilla foorumeilla. Yllättikö videon saama huomio? Millaista palaute on ollut?

Huomio yllätti, vaikka olisihan se ehkä pitänyt aavistaa. Nykyään saadaan “internet-kohu” aikaan lähes asiasta kuin asiasta. Palaute on ollut pääasiallisesti positiivista, jotkut ovat tietenkin ymmärtäneet väärin / loukkaantuneet / pahoittaneet mielensä mutta kaikkia ei voi, eikä pidäkään miellyttää.

Rock ‘n’ rollin maailma-kappaleen inspiraatio on selvästikin peräisin samannimisestä legendaarisesta helluntailaisten, Timo Närhen ja Jyrki Isohellan, 1986 julkaisemasta c-kasetista. Miten tämä biisi täsmälleen syntyi?

Teksti syntyi kahdessa osassa ja tuli päähäni kuin automaattikirjoituksella. Täysin selittämätöntä oikeastaan. Riffi syntyi levyä äänittäessä.

Onko kyseinen kappale päätynyt Isohellan tai Närhen korviin? Oletteko saaneet heiltä palautetta kappaleestanne? Entä muilta helluntailaisilta tai uskovaisilta? Mitä terveisiä Seremonia kertoisi Isohellalle ja Närhelle? Pääsevätkö herrat ilmaiseksi Seremonian keikalle?

Eivät tietääkseni ole kuulleet, ainakaan mitään palautetta emme ole saaneet. Kiitokset herroille inspiraatiosta ja termin “aaveen pää” lanseeraamisesta. Ja tsemppiä englanninkielen opiskeluun. Teki muuten aika paljon mieli kääntää levyn liitteen englanninkielisiin teksteihin “aaveen pää” muotoon “goat’s head” mutta maltoin mieleni. Seremonian keikoille on sen verran edulliset liput että herrat varmaan voivat maksaakin.

Mitä mieltä olette, pitäisikö Isohellan ja Närhen tehdä kasetistaan päivitetty uusintaversio tai kakkososa? Olisi varmaan kaikkien kannalta hyvä, että herrat kuuntelisivat esikoislevynne takaperin ja tekisivät kaikista piiloviesteistänne analyysin.

Kakkososa olisi paikallaan, nykyäänhän levyjä ei enää tarvitse soittaa takaperin viestejä löytääkseen. Ja analyysi Seremonian debyytistä olisi toivottavaa, ettei vaan olisi mitään sujahtanut tahattomasti sekaan.

Käyttääkö Saatana musiikkia suunnitelmissaan?

Hyvin todennäköisesti käyttää, sen verran paljon ihan totaalisen PAHAA musiikkia maailmassa nykyään on.

Esiinnyitte hiljan Flow-festivaalilla. Miten keikka meni? Miten paljon olette noin muuten keikkailleet? Kuuluuko settiinne omien biisien lisäksi covereita?

Soitto oli ok, miksaus oli luokatonta, eli Flow meni siinä mielessä penkin alle. Kyseessä oli bändin kolmas keikka; ensimmäinen oli Heinäkuussa Savulohirockissa Tampereen Telakalla, toinen 5 minuutin festivaaleilla, myöskin Tampereella. Pari coveria (käännökset Pentagram/Macabre: Be Forewarned, ja Saint Vitus: I Bleed Black -kappaleista) on äänitetty mahdollista myöhempää käyttöä varten mutta keikkasetti koostuu vain omista biiseistä.

– – –

Lopunajan näkymät

Levynjulkaisun jälkeen teitä näkee varmaankin keikkaseremonioilla ympäri Suomea. Onko keikkoja sovittu jo paljon, ja missä teitä voi odottaa seremonioimaan? Onko ulkomaankeikkoja tiedossa?

Seuraava keikka on 25.8. Hectorockissa Lepakkomiehessä. Lisäksi syksyn aikana soitetaan ainakin Tampereella, Hämeenlinnassa, Turussa, Porissa ja Jyväskylässä. Ulkomailta on jotain kyselyä tullut ja lähdemme mielellämme, mutta hommat ovat sen verran levällään ettei parane vielä huudella niistä sen enempää.

Mitä muita lopunaikojen suunnitelmia teillä on? Joko seuraavalle levylle on materiaalia? Oletteko valmistautuneet tempaukseen?

Seuraavalle levylle on materiaalia valmiina ja äänittämään olisi tarkoitus ryhtyä vielä tämän vuoden puolella. Tempaukseen ei olla valmistauduttu, osuu kohdalle jos on osuakseen.

Mikä tekee teidät onnelliseksi?

Ne kuuluisat “pienet asiat”, hyvä ruoka, hyvä musiikki, hyvä seura, hyvä olut jne.

– – –

Mesikämmen kiittää Ilkka Vekkaa haastattelusta!

Loppuun on vielä mainittava, että Mesikämmen yritti saada Seremonian haastattelun oheen Timo Närhen ja Jyrki Isohellan kommentit siitä, mitä he nykyään tuumaavat 1986 tekemästään Rock ‘n’ rollin maailma c-kasetista ja Seremonian samaa nimeä kantavasta kappaleesta. Valitettavasti Närhestä tai Isohellasta ei ole kuulunut mitään takaisin.

Sermonian ensimmäinen täyspitkä, joka kantaa klassisen yksinkertaisesti yhtyeen nimeä, ilmestyy syyskuun 14. päivänä. Levyn esikuuntelun perusteella Mesikämmen tietää sanoa, että jos levyn singlebiisi miellyttää, tulee kuuntelijaa mielyttämään varmasti koko levykin. Seremonian upeaa levyä voi ennakkotilata CD:nä ja vinyylinä Levykauppa X:stä, josta myös vinyylistä Rock ‘n’ rollin maailma -seiskatuumaista löytyy. Singleä löytyy luonnollisesti myös Svart Recordsista.

Arvostelu Seremonian ensimmäisestä albumista ilmestyy Mesikämmenen blogiin lähiaikoina.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Seremonia Facebookissa.

Svart Records.

Seremonian Rock ‘n’ rollin maailma-kappaleen videon ohjaajan, Sami Sänpäkkilän, kirjoitus videon tekemisestä.

Timo Närhen ja Jyrki Isohellan 1986 tekemä Rock ‘n’ rollin maailma-kasetti ladattavina tiedostoina.

Timo Närhen ja Jyrki Isohellan kasetin A-puoli YouTubessa.

Kotimaan katsaus rock-musiikin saatanallisuudesta 1986 (osa 1/2, 2/2).

Hyvää Juhannusta! (Polta rock-levysi Leo Mellerin ohjeen mukaan).

Read Full Post »