Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘SUPO’

pahuudenanatomiakansiNimimerkki H.L. lähetti Mesikämmenelle ystävällisesti skannauksen valtakunnanjohtajaa käsittelevästä kappaleesta Hannu Lauerman Pahuuden anatomiasta (Edita, 2009). Skannaukset kappaleesta alla.

On sääli, että Lauerma ei ole pureutunut sen paremmin valtakunnanjohtajan hahmoon, sillä Lauermalla olisi varmasti ollut siihen rahkeita. Mies kun on varsin ansioitunut kentällään, kuten yleisesti tiedetään.

Lauerman tekstissä on muutamia selviä virheitä, ilmiselvän lähtökohtaisen negatiivisen asenteen lisäksi. Tässä ilmiselvät virheet:

1) Siitoin-filmi oy:n tila Kaskenkadulla ei ollut “nuhruinen”. Pekka piti alkuun varsin menestyksekästä valokuvausliikettä, jolla oli suurehkot tilat ja paljon asiakkaita. Firmalla oli myös pari sivufirmaa ja jotain Pekan toiminnan menestyksestä ja tasosta kertoo mm. se, että Pekan ottama kuva Thelma Ramströmistä voitti Miss Cinema Europa-palkinnon 1966.

2) Siitointa ei tuomittu vuonna 1977 viideksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi vankilaan. Kursiivin isku tapahtui loppuvuodesta 1977, jota seurasi oikeudenkäyntiä aina loppuvuoteen 1978 asti, jolloin Pekka sai viiden vuoden vankeustuomion. Tämän lisäksi, hänen vankilatuomiotaan korotettiin seitsemällä kuukaudella vasta myöhemmin.

3) Pekka ei omistanut Naantalissa useita taloja, vaan ainoastaan Krappulan kiinteistön.

4) Lauerma tekee oudon hypyn Pekan 80-luvun asioista puhuessaan tämän 70-luvun toimintaan. “Eräs suojelupoliisin raportti” josta Lauerma kertoo, viittaa Pekan vuoden 1976 vappumarssiin, vaikka asiaa tuntematon lukija saa vaikutelman, että puhutaan Pekan 80-luvun tekemisistä.

5) Kirjoittaessaan “myöhemmästä fasistityyppisestä äärioikeistolaisuudesta” Lauerma toteaa, että “teemat ja perinteet ovat olleet enemmän anglosaksisen “White Power”-hengen kuin Siitoinin edustaman aatesekamelskan värittämiä. Tosiasia on, että 80-luvun lopulta tai viimeistään 90-luvun alusta Pekka integroi em. “white power”-ideologian osaksi myös omaa toimintaansa. Ns. “white power”-henki ei ollut jotain, mikä ei olisi kuulunut Siitoimen repertuaariin.

Lauerman kirja on ilmeisesti loppuunmyyty, sillä sitä ei löydy sen enempää enää Adlibriksen, cdon.com:n tai Akateemisen kirjakaupan listoilta.

– – –

Lauerma1

Lauerma2

Lauerma2b

Advertisements

Read Full Post »

Nimimerkki Tohtori Kronos lähestyi Mesikämmentä ja kertoi mainioita muistojaan Pekasta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Muisteluidensa oheen Tohtori Knonos laittoi asiaan liittyviä kuvia niin Seiskasta kuin paikallislehden kirjoituksista, jotka käsittelivät hänen ja ystäviensä Pekan inspiroimana perustamaa hengentieteellistä seuraa. Kronos vaikutti nuorempana Viitasaarella ja asuu nykyään muualla Keski-Suomessa.

Mesikämmen kiittää Tohtori Kronosta!

– – –

Minulla on omakohtainenkin kokemus Pekasta, kävin häntä tapaamassa 91-vuonna parin kaverin kanssa. Olin aiemmin ostanut hänen kirjoittamiaan hengentieteen kirjoja ja eräs ystäväni sanoi että lähdetään Naantaliin itse mestaria tapaamaan. Olimme itsekin juovuksissa tapaamisessa ja niin oli myös Pekka itse.

Siitoin sanoi että henget olivatkin kertoneet että kohta saapuisimme.

Meillä oli reissulla mukana pari Äänekoskelaista viinaan menevää teinityttöä. Kun menimme Siitoimen residenssille, koputimme väärälle ovelle. Avaamaan tuli vanhempi nainen, iilmeisesti mestarin vaimo. Hän osoitti meidät oikealle ovelle. Siitoin sanoi että henget olivatkin kertoneet että kohta saapuisimme. Hän esitteli leikekirjaansa ja valokuviaan. Kauppasi myös stilettiä. Ostin häneltä joitakin kirjoja joita vielä puuttui. Muistan että kävin päämajan wc:ssä ja se oli uskomattoman likainen. Lähtiessämme Pekka antoi tytöille pussillisen värillisiä pumpulipalloja, naisille kun piti kuulemma antaa aina lahjoja.

Pekka antoi tytöille pussillisen värillisiä pumpulipalloja, naisille kun piti kuulemma antaa aina lahjoja.

Vuosi myöhemmin perustin Viitasaarelle parin muun kiinnostuneen kanssa New Age-kerhon joka pohjautui Siitoimen kirjojen opetuksiin. Kerho kiinnitti viranomaisten ja nuorten vanhempien kiinnostuksen, ja sen pitäminen lopahti muutaman kokoontumisen jälkeen. Asia kirvoitti keskustelua paikallislehdessä, joista ohessa skannaukset. Itse olen lehtijutussa salanimella “Riku”. Jutussa esiintyvä “Pekka” on tällä hetkellä julkisuuden henkilö, joka avautui meidän porukassa olostaan mm. Seiska-lehden numerossa 44/2000 (kuva 1, 2). Seiskassa hän kertoo kuinka okkultismiin sekaantuminen laittoi hänet yrittämään itsemurhaa.

Ihmisten huolestuminen okkultismiin liittyen saattoi osaltaan johtua tuohon aikaan muualla sattuneista median julkituomista saatananpalvojien tekosista. Viitasaarella myös tapahtui -89 spiritismin aiheuttama massahysteria. Ammattikoulun asuntolalla nuoret pelasi spiritismiä humalassa ja kyselivät piruun ja kuolemaan liittyviä asioita. Sen seurauksena yhtenä perjantai iltana nuoret sekosi ja paikalle jouduttiin kutsumaan pappi, poliisit, ensihoitajat ja sosiaaliviranomaiset. Myöhemmin ainakin yksi osallistuneista päätti myöhemmin päivänsä ja yksi toinen joutui psykiatriseen hoitoon. 90-luvulla sattui muutenkin paikkakunnalla useita henkirikoksia ja kohua herättänyt nekrofilia-tapaus.

Siitoimeen liittyen tiedän toisenkin tapauksen Viitasaarelta; 70-luvun alussa muutama nuori kaveri baari illan jälkeen keksivät piirtää paikallisen E-Liikkeen seinään maalilla hakaristin ja vetivät liikkeen lipputankoon punaiset kalsarit. Vaikka silminäkijöitä ei ollut, kaverit jäi kiinni. Suojelupoliisin edustaja tuli Helsingistä kuulustelemaan nuoria, kyseessähän oli vakava poliittinen asia. Heiltä tivattiin oliko takana äärioikeistolaisia voimia ja oliko tarkoitus loukata ystävällismielistä Neuvostoliittoa. Kavereista ei tietääkseni saatu paljon irti. Suojelupoliisi yöpyi paikallisessa hotelli Pihkurissa ja hänen kuplavolkkari oli hotellin parkkipaikalla. Yöllä yksi kuulusteltavista kävi tervaamassa auton joka puolelta. Siitä hän ei jäänyt kiinni :D

En tiedä kuuliko Siitoin poikien tempauksesta, vai ottivatko he itse yhteyttä. Tiedän kuitenkin että teon jälkeen he pitivät yhteyttä. Tuohon aikaan Supolla oli salaisia asiamiehiä joka paikkakunnalla, kaverien tempauksesta ei tiennyt kukaan eikä paikalla ollut silminnäkijöitä. Näihin kaikkiin kertomiini tapauksiin uskoisin löytyvän lehtimateriaalia Viitasaaren Seudun toimituksesta.

Voin lisäksi kertoa että tuohon aikaan alkoholi maistui ja muutenkin tuli vietettyä melko hedonistista elämää kuten Musta Magia-kirjoissa neuvotaan :D Valmistin silloin kotiviiniä ja kaverin kanssa keitettiin “tujua” eli pontikkaa. Viikonloppuisin ajeltiin ympäri maakuntaa bilepaikoissa. Niissä oli siihen aikaan uskovaisten teebusseja parkissa joissa sai käydä puhumassa uskonasioista, käännytystä siis. Minulle oli aina tärkeää käydä puhumassa Saatanan urotöistä heille. Monesti saatiin aikaan hienoja keskusteluja. Paras tapaus sattui Hirvaskankaalla yhtenä perjantai yönä, nelostien vieressä liikenneasemia vastapäätä sijaitsee Elävät Kivet-seurakunnan piruntorjuntabunkkeri. Heillä oli viikonloppuisin seurat myöhään illalla ja porukka viipyi siellä usein yli puolenyön. Menimme kaverin kanssa sinne yöllä ja meidät otettiin hyvin vastaan, tuotiinpa pöytään voileipiäkin. Ryhdyin kertomaan heille Saatanasta ja omasta uskostani, samalla meni sähköt ja tuli aivan pimeää. Tällöin sanoin että “katso, näin minun Herrani näyttää mahtinsa! ” Olihan heidän ilmeet sitten vähän jännän näköiset kynttilänvalossa :D

– – –

juttu1

juttu2

juttu3– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan kahvi.

Pekka Pytyllä.

Read Full Post »

Kursiivin iskun läpikäyminen jatkuu huhtikuun 1978 lehtileikkeillä. Tällä kertaa esiin nousee mm. se, että Kursiivin jutun yhteydessä Siitoimelle haettiin syytettä ei vain yllytyksestä vaan myös osallisuudesta iskun tekemiseen ja että syytettynä olleen Seppo Lehtosen avustaja jälleen esitti, että Lehtonen on saattanut toimia hypnotisoituna. Siitoin itse taas pyysi pääsevänsä vapaaksi ja totesi, että iskun todelliset syylliset olivat edelleen vapaana. Tarvetta Siitoimen mielentilatutkimukseen myös puitiin ja Supon asiakirjoista kiisteltiin. Oman mielenkiintoisen ulottuvuutensa tapahtumiin toi Siitoimen avustaja Raimo Iivarinen, joka järjesti itselleen 800 mk:n sakot kärjekkäillä puheillaan oikeussalissa. Hän myös varsin mielenkiintoisesti puolusti Siitointa kuvailemalla tämän toimintaa “pelleilyksi” ja “äärivasemmiston härnäämiseksi”, ei vakavaksi fasistiseksi toiminnaksi.

– – –

Huhtikuun alkupuolella Helsingin Sanomat kirjoitti otsakkeella “Siitoin ehkä mielentilatutkimukseen”:

“Fasistijärjestöjä johtanut turkulainen liikkeenharjoittaja Pekka Siitoin saatetaan määrätä mielentilatutkimukseen. Kirjapaino Kursiivin tuhopolttoa tutkiva Helsingin raastuvanoikeus päätti maanantaina pyytää virkansa puolesta vankilalääkäriltä lausunnon Siitoimen mielentilatutkimuksen tarpeellisuudesta”.

Jutusta kävi ilmi myös se, että todistajia oli jutussa ollut lähes neljäkymmentä. Varsin mielenkiintoinen oli maininta, että “Siitoin jätti oikeudelle kirjeen, jossa hän väitti syyllisten olevan yhä vapaalla jalalla. Siitoin pyysi samalla päästä vapaaksi”. Jutun lopussa mainittiin vielä Siitoimen järjestöjen lakkauttamista koskevasta oikeudenkäynnistä, jota oltiin lykätty.

siitoinehkamielentilatutkim

Huhtikuun puolenvälin tienoilla ilmestyneessä tuntemattomaksi jääneen lehden jutussa kerrottiin, että vankilapsykologin mukaan Siitoimen mielentilan tutkimiseen ei ollut tarvetta. Sama psykologi oli toisaalla todennut iskusta syytetyn Seppo Lehtosen mielisairaaksi. Siitoimen avustaja, asianajaja Raimo Iivarinen oli päästänyt oikeudessa suustaan varsin kovaa tekstiä. Jutussa todettiin:

“Siitoinin avustaja asianajaja Raimo Iivarinen esitti kirjallisen loppulausuntonsa. Hänen sananvalintansa oli siksi kärkevää, että oikeus jutun lykätessään langetti Iivariselle epäkunnioittavasta kirjoitustavasta 800 markan sakon.”

Tiedonantaja kirjoitti samasta oikeudenistunnosta laajemmin 18.4.1978 otsakkeella “Sytyttikö Siitoin murhapolton?”:

“Fasistijohtaja Pekka Siitoinille vaaditaan rangaistusta Kursiivin murhapolton sytyttämisestä eikä vain yllytyksestä murhapolttoon” (…) “Lehtosen osuus palon sytyttämisessä on kiistaton, sillä Kursiivista löytyi mm. hänen sormenjälkensä ja kengänjälkensä. Poliisit eivät kuitenkaa ole saaneet selville, keitä muita Kursiivissa oli aamuyöllä 26. marraskuuta, jolloin palo sytytettiin. Suonperä totesi, ettei Siitoinilla ole todistajan vahvistamaa alibia rikosyölle klo 24.00-7.00. Tänä aikana hän olisi hyvin ehtinyt Naantalista Helsinkiin sytyttämään murhapolton ja takaisin Naantaliin” (…) “Käsitys, ettei Lehtonen ole voinut suorittaa tekoa yksin, on hyvin yleinen murhapolton tutkijoiden ja tutkimuksia läheltä seuranneiden keskuudessa. Kirjapainoon oli raahattu mm. kaksi 20 litran polttoainekanisteria, ilmeisesti joitakin muita kanistereita, pommi, palavia nesteitä oli levitelty kolmessa eri kerroksessa osin pimeässä kirjapainossa. Lisäksi rakennukseen oli ulkopuolelle töhritty hakaristeja. Tätä kaikkea ei yksi mies voi tehdä”.

Siitoimen avustaja Raimo Iivarinen oli kuvaillut Siitoimen toimintaa oikeudessa seuraavasti:

“Iivarisen mukaan mikään ei viittaa siihen, että Siitoinin järjestöissä olisi kyse fasisminluonteisesta toiminnasta. Iivarinen totesi, että kyseessä on ollut ‘pelleily’ ja ‘äärivasemmiston härnääminen'”.

Samassa jutussa selvisi myös, mistä myös aiemmin mainitussa lehtijutussa mainittu sakko oli Iivariselle pamahtanut:

“Iivarinen väitti kirjelmässään keskusrikospoliisin lausuntoa Siitoinin aseista asiantuntemattomaksi ja vääristellyksi. Iivarinen antoi ymmärtää, että poliisin lausuntoja olisi tietoisesti vääristelty ylhäältä tulleen käskyn takia (…) Oikeus totesi Iivarisen lausunnon epäkunnioittavaksi viranomaisiin ja antoi siitä kaksikymmentä 40 markan päiväsakkoa eli 800 markkaa sakkoa. Iivarinen näytti hyvin tyytyväiseltä, kun porvarilehtien toimittajat ympäröivät hänet tämän mainostempun takia oikeuden istunnon päätyttyä.”

sytyttikosiitoin

Helsingin Sanomat kirjoitti 24.4.1978:

“Suojelupoliisin virkamies kutsuttiin oikeuden päätöksellä kuultavaksi Helsingin raastuvanoikeuteen, kun kirjapaino Kursiivin murhapolttojuttu on seuraavan kerran esillä toukokuussa”. Jutun lopussa todettiin syytettynä olleesta Lehtosesta seuraavaa: “Murhapoltosta on syytettynä laitosmies Seppo Lehtonen, joka lääkärin mukaan potee muistinmenetystä eikä ollut tälläkään kertaa paikalla. Siitointa ja maalari Timo Pekkalaa syytetään hänen yllyttämisestään. Lehtosen asianajaja toisti aikaisemman väitteensä, että Lehtonen on saattanut olla tekohetkellä hypnoottisessa tilassa, mutta joka tapauksessa hän oli täysin Siitoinin käskyvallassa. Kursiivin tiloista on löydetty Lehtosen sormenjäljet.”

psykiatrijasuopo

Kansan Uutiset kirjoitti tiistaina 25.4.1978 jutussaan “Kiista Suopon asiakirjoista”:

“Suopon ja Keskusrikospoliisin laatimien pöytäkirjojen liittämistä Siitoin-jutun asiakirjoihin vaatii Kursiivin ja Tiedonantaja ry:n asiamies, varatuomari Arjo Suonperä eilen Helsingin raastuvanoikeudessa, kun tammikuusta asti käsitelty juttu oli taas kerran esillä. Oikeusneuvos Tatu Tulenheimon johdolla istuneet oikeudenjakajat ilmoittivat, että mikäli asianosaiset haluavat niin Suopon kuulustelija voidaan kutsua kuultavaksi ensi kerraksi. Suopo on tiettävästi kuulustellut Siitoinia jo vuonna 1976”.

suoppo

Tiedonantaja mainosti 27.4.1978 tulevaa juttuaan Seppo Lehtosen äidistä:

lehtosenaiti– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä, 1978.

Read Full Post »

Tiedonantajan juttu NRP:stä vuodelta 1978.

Tiedonantajan juttu NRP:stä vuodelta 1978.

Tommi Kotonen on kirjoittanut erittäin hyvän tekstin Ylikansallista nationalismia – Ruotsalainen äärioikeisto Suomessa 1970-luvulla, joka julkaistiin äskettäin Ennen ja nyt – historian tietosanomat sivustolla.

Kotonen kertoo tekstissä myös Pekka Siitoimen yhteyksistä Nordiska rikspartietiin. Mesikämmen on aiemmin maininnut Siitoimen yhteyksistä NRP:n posteissaan Kursiivin isku, osa 2 ja blogin Valtakunnanjohtajan elämä-alasivun vuoden 1976-kohdalla. Näistä jälkimmäisessä Mesikämmen summasi asian seuraavasti:

Nordlingin mukaan ruotsalainen Nordiska Rikspartiet lähestyi Siitointa. Yhteistyö alkoi vuonna 1976 ja jatkui noin vuoden päivät. Suojelupoliisi kielsi Pekkaa yhteistyöstä NRP:n kanssa ja Pekan tähän ilmeisesti suostuttua katsoi Pekan tekemisiä jossain määrin läpi sormien. Pekka loi kontaktin myös Ahvenanmaalla olleeseen Levande Jord-natsijärjestöön jota pyöritti Claes Landz. Tätä kautta Pekka sai lisää kontakteja (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 13, 54).

SUPO:n 50v. kirjan mukaan Pekka ei saanut vakiinnutettua suhteita Ruotsiin, koska siellä Pekan toimintaa pidettiin hölmönä, niin poliittisesti kuin henkimaailman juttujen osalta. Englanninkielen opiskelut aloittanut Pekka oli rauhoitellut Landzia kirjeitse näin: ”Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)…” (SUPO:n 50v. kirja, s. 272).

Finlands people like propaganda who is little barbaartype. Many many yong boys think we are very strong mans, that we are in picture with guns and show finlands and russians new grenze (grossfinland)Pekka Siitoin.

Artikkelissaan Kotonen kirjoittaa asiasta tätä perusteellisimmin. Siitoimesta hän kirjoitti seuraavasti:

– – –

NRP:n aktiivinen toiminta jatkui Suomessa 1970-luvun puoliväliin asti. Ilmoituksia heidän lentolehtistään, hakaristien piirtelystä ja muusta vahingonteosta saapui Suojelupoliisille parhaimmillaan lähes viikoittain. Erään Suojelupoliisille tulleen ilmoituksen mukaan Mandellin laatimien lehtisten painosmäärä oli jopa 3000. NRP:n suomeksi käännettyjä lentolehtisiä jaettiin lehtien toimituksiin, niitä leviteltiin yliopistoilla ja postitettiin äärivasemmistolaisille. Jotain toiminnan merkittävyydestä kertonee sekin, että Kekkosen poikkeuslailla toteutetun uudelleenvalinnan jälkeen NRP päätyi mukaan presidentille toimitettuihin Suojelupoliisin katsauksiin.

Toiminta näyttää 1970-luvun jälkipuoliskolla osin hiljenneen sen vuoksi, että turkulainen valokuvaaja ja okkultisti Pekka Siitoin varasti kaiken huomion äärioikeistokentällä. Osa vanhoista toimijoista jättäytyi kokonaan pois toiminnasta ja osa liittyi Siitoinin joukkoihin. Myös Suojelupoliisissa todettiin uuden toimijan vaikutus: ”Muiden äärioikeistolaisten keskuudessa pelätäänkin sitä, että tämä pikku-hitler omahyväisenä ja itsekkäänä sekä vain itseään esille tuovana saattaa pilata koko heidän toimintansa tarkoituksen ja asiallisuuden”.

Suojelupoliisin päällikkö Arvo Pentti epäili sisäasiainministeriölle 8.10.1976 lähettämässään kirjelmässään Siitoinin toimien olevan vain tahallista härnäämistä:

“Vaikuttaa siltä, että Siitoin’in poliittinen toiminta olisi täysin keinotekoista. Erään Siitoinin tuttavan kertoman mukaan ensin mainitun tarkoituksena ei olisi puolueen perustaminen vaan Suomen kommunistien, Suomen ulkopoliittisen johdon ja Neuvostoliiton härnääminen.”

Yhteistyö Siitoinin ja NRP:n välillä oli alkanut vuoden 1976 aikana jatkuen tiiviinä reilun vuoden ajan. Vielä vuonna 1977, Siitoinin oikeudenkäynnin aikaan, yhteistyö ruotsalaisten aatetoverien kanssa oli sellaisella tolalla, että esimerkiksi Mandell saapui paikalle tueksi. Välit olivat tosin jo viilenneet. Ruotsalaisia yhteistyökumppaneita häiritsi erityisesti Siitoinin spektaakkelimainen toiminta.

Aluksi yhteistyö Siitoinin kanssa oli kuitenkin jouhevaa. Ensimmäiset Mandellin yhteydenotot Siitoiniin sujuivat kohteliaissa merkeissä, kuten hänen kirjeestään keväällä 1976 käy ilmi:

”Ilmoitan että olemme täällä Ruotsissa varsin kiinnostuneita arvoisasta toiminnastanne. (…) Käytännön syistä emme voi vielä tässä vaiheessa tukea suoraselkäistä valistustyötänne Suomen kansan vapauttamiseksi bolshevismin ja sionismin ikeestä täältä Ruotsista käsin.

Mandell osallistui vuonna 1976 yhteiselle vappumarssille Siitoinin joukkojen kanssa, ja Siitoin järjesti kesäasunnolleen Vehmaalla pohjoismaisten toimijoiden yhteistapaamisen. Paikalle saatiin tosin vain suomalaisia NRP:n aktiiveja. Lopulta Siitoinin julkisuushakuisuus oli liikaa erityisesti Oredssonille. Mandell lähettikin 20.2.1977 Siitoinille tuskastuneen kirjeen, jossa hän selitti ”vakavia syitä” yhteydenpidon viivästymiselle ja ilmoitti laittavansa välit poikki:

“Tämä vakava syy on se että Strängnäsistä (NRP:n päämajasta) on tullut minulle haukkumisia sen johdosta että olin kanssasi marssimassa Vappuna 1976. He eivät oikein voi mitenkään hyväksyä sinun ”provokaatiotyyliäsi”. Me emme voi ylläpitää mitään suhdetta järjestötasolla – se on käsky NRP:n taholta. käsky jota on parasta totella vitkastelematta sillä NRP:n kuri on säilyvä vuosikymmenien.”

Mandell toteaa kirjeessään, että järkipuhe ei enää tehoa: ”Olen toivonut että sinua voisi suostutella järkevämmälle linjalle, mutta se näyttää olevan turha toivo…” Siitoin katsoi tilanteen kilpailuasetelmaksi ja ilmoitti jatkavansa entisillä linjoilla: ”Aika sitten näyttää, kuka vie Pohjolan ihmisten kannatuksen, NRP vaiko IKR Suomesssa”

Siitoinin ja NRP:n toiminnassa oli paljon päällekkäisyyttä, ja toimijat olivat johtotasollakin osin samoja. Siitoinilla oli toki omiakin linkkejä ulkomaiseen äärioikeistoon. Aluksi NRP:n Kotkan alaosastossa ja sittemmin Siitoinin ”varavaltakunnanjohtajana” toiminut Tapani Pohjola kertoi kuulusteluissaan muun muassa Siitoinin kontakteista ruotsalaiseen äärioikeistolaiseen Levande Jord – organisaatioon. Pohjola tuomittiin vuonna 1978 kirjepommin lähettämisestä kommunistien nuorisoliiton Vaasan toimistoon. Hän muutti Ruotsiin vuonna 1980.

NRP:n ja Siitoinin välien tulehduttua ruotsalaiseksi yhteistyökumppaniksi jäi lopulta vain Maarianhaminassa tuolloin toiminut Claes Lantz, Levande Jord – järjestön johtaja, jonka kanssa Siitoin teki muun muassa kustannusyhteistyötä. Lantz asettui kiistassa Siitoinin kannalle:

“En voi ymmärtää Mandellin asennetta sinua kohtaan. Mutta luulen että hänellä on Oredssonin määräys olla ottamatta poliittista toimintaasi vakavasti, ja Mandell noudattaa aina kaikkea mitä Oredsson sanoo. Luulen että Oredsson pelkää näyttää paljoa hakaristejä. Mutta katson, että se mitä te teette, Suomi on täysin teidän asianne, ja Oredsson saa hoitaa ruotsalaisen politiikan kuten tahtoo.”

Täysin kitkatta ei yhteistyö Lantzinkaan kanssa sujunut. Kieliongelmat olivat yksi suuri este. Lantzia häiritsi myös se, että Siitoin ei aina noudattanut oppeja kovin kirjaimellisesti. Siitoinin näkemykset Hitlerin okkultismista ja holokaustista olivat Lantzin mielestä vanhanaikaisia. Lantz ei ollut tyytyväinen siihen, että Siitoin hyväksyi kaasukammioiden olemassaolon – seikka jonka kiistämisen Lantz näki ”hyvin tärkeänä meidän tulevaisuutemme kannalta”. Holokaustin kiistäminen palveli aatetta: ”sillä keinoin voidaan tavoittaa uusia kiinnostuneita”. Lantzin kehotuksesta Siitoin julkaisikin holokaustin kiistäjä Richard Harwoodin teoksen Minne katosi 6 000 000 ihmistä? – Totuuteen perustuva dokumentti.

Lopulta myös Lantz tuskastui Siitoinin toimintaan. Hänen mukaansa Siitoin esiintyi liikaa julkisuudessa ja käyttäytyi juuri kuten vastustajat toivoivatkin. Lantz oli kuitenkin Siitoinin ensimmäinen pidempikestoinen yhteys ruotsalaiseen äärioikeistoon. Lantz opasti Siitoinia kansainväliseen toimintaan sekä ohjasi tätä aatteellisesti ”oikeammille linjoille”.

Erilaisista yhteistyöyrityksistä huolimatta holtiton Siitoin karkotti yksi kerrallaan ruotsalaiset toimijat Suomesta. Yhteydenpito Lantziinkin katkesi lopulta Siitoinin saatua vankilatuomion osallisuudestaan kommunistien kirjapaino Kursiivin tuhopolttoon. Vankilatuomioon loppui myös liki kymmenen vuoden ajoittain tiiviskin yhteistyö ruotsalaisen ja suomalaisen äärioikeiston välillä. Yhteistyö ruotsalaisten kanssa oli omiaan radikalisoimaan toimintaa Suomessa, ja erityisesti antisemitismin uusi nousu oli paljolti ruotsalaista tuontitavaraa.

– – –

Mesikämmen suosittelee lukemaan Kotosen koko artikkelin, joka siis löytyy Ennen ja nyt – historian tietosanomat-sivuilta.

Read Full Post »

"Äitini toivoi minusta teologia mutta minusta tulikin rivologi" - Pekka

“Äitini toivoi minusta teologia mutta minusta tulikin rivologi” – Pekka

Upseeri ja herrasmies – Siitoin Bambi-lehdessä 1983 -jutun julkaisun jälkeen nimimerkki Ilkka Kosminen kysyi Mesikämmeneltä seuraavaa:

Oletko nähnyt näitä Pekan tuottamia pornoelokuvia? Mahtaako niissä olla näkyvillä Pekan seksuaalimaagisia rituaaleja, vai edustavatko ne ns. maallisempaa vetoa? Ja ennenkaikkea onko Pekka, tuo vanha pukki, perverssi sadisti ja himokas rivologi itse, näyttämässä kuinka kunnon kyytiä annetaan? Olisi hienoa lukea artikkeli Pekan toiminnasta pornografisen kulttuurin edistäjänä Suomessa.

Idea artikkelista koskien Pekan toimintaa pornografisen kulttuurin edistäjänä Suomessa on mainio. Tällaisen artikkelin kirjoittamista on tullut mietittyäkin aina silloin tällöin, mutta aihetta koskevan materiaalin olemattomuuden vuoksi tuollainen teksti on jäänyt odottamaan itseään. Seuraavassa joitain hajanaisia huomioita ja ajatuksia aihepiirin ympäriltä.

Mesikämmen ei ole nähnyt Pekan tuottamia tai kuvaamia pornoelokuvia, eikä ole edes kuullut kenestäkään kuka sellaisia olisi varmuudella nähnyt. Jossain vaiheessa tämän asiaa koskevan todistusaineiston olemattomuuden vuoksi Mesikämmen alkoi jo epäillä, onko tuollaisia filmejä ollut olemassa ensinkään. Kun Pekan persoonan yhdistää hänen omiin sanoihinsa asiasta sekä hänen käsissään olleisiin kameroihin ja studioon, olisi kuitenkin kummallista, jos Pekka ei olisi harrastanut myös alastonkuvausta ja -filmausta. Näitä materiaaleja ei ilmeisesti vain ole tullut yleisesti päivänvaloon, ainakaan vielä (kestihän Nauravat Natsit-kasetinkin uudelleen “löytyminen” yllättävän kauan… kokonaista 26 vuotta!)

Kaikkein “rohkein” Pekan kuvaama filmi, minkä Mesikämmenen on tähän mennessä nähnyt, on Pekan 60-luvulla kuvaama kaitafilminpätkä. Kyseinen filmi on kuvattu kesällä jonkun opiston, jossa Pekka ilmeisesti kävi jotain kurssia, lähimaastossa. Kameran eteen on päätynyt ilmeisesti Pekallekin tuntematon nainen, joka ottaa aurinkoa uimapuvussa viltin päällä nurmikolla. Naista kuvatessaan Pekka samalla hyväntuulisesti heitti jotain hyvin lievästi kaksimielistä läppää, Mesikämmen ei harmikseen muista täsmälleen mitä. Pornosta ja täysiverisestä rivologiasta tuo viaton filminpätkä oli kuitenkin kaukana.

pornopekkaVuosien 65-66 aikana Pekka jossain määrin ilmeisesti kuvasi alastomia naisia. Omien sanojensa mukaan ”avioliitto teki hyvää hurjalle Pekalle, eikä hän enää uskaltanut juuri nimeksikään filmata iltaisin alastomia tyttöjä, koska vaimo oli kuin Sherlock Holmes” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 83). Valokuvausliikkeensä asiakkaille omasta tai liikkeensä lempinimestä tekemän kilpailun top 10:ssä oli mm. “porno-Pekka” ja “naistenklinikka”. Tällaista “palaneen käryä”-osastoa Pekan kuvaamasta pornosta vielä vuoden 1966 jälkeen löytyy dokumentoidusti, mutta vähän.

Jossain 70-luvun alkupuolen haastattelussa Pekalta kysyttiin, salakuljettaako hän maahan pornoa. Tämän Pekka haastatelussa kiisti. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että kaiken paljastavien yhdyntäkuvien -ja filmien esittäminen ja myyminen oli Suomessa lailla kiellettyä aina vuoteen 1978 asti. Rohkeimmat suomalaiset filmit tuohon maailman aikaan olivat sellaisia kuin Mikko Niskasen ohjaama Käpy selän alla (1966) ja Jörn Donnerin Naisenkuvia (1970). Ilmapiiri oli siis varsin erilainen kuin nykyään, jolloin kovaa pornoa löytyy parilla hiirenklikkauksella ilmaiseksi, laillisesti ja hetkessä lähes joka taloudesta löytyvän internetin kautta.

SUPO:n 50v. kirjan artikkelissa Pekasta ei syystä tai toisesta mainita sanallakaan, että hän olisi kuvannut pornoa, harjoittanut viattomampaa alastonkuvausta, tai joutunut kuvaamansa pornon vuoksi viranomaisten kanssa ongelmiin.

pekkakuvaaOn vaikea sanoa, olivatko Pekan kuvaamat alastonfilmit ja -kuvat ns. pehmeää vai kovaa pornoa – vai itse asiassa pornoa ensinkään. Jos ne olivat kovaa pornoa, on vaikea sanoa, oliko Pekka itse ollut näissä valokuvissa ja filmeissä esiintymässä. Kun ottaa huomioon kuinka paljon Pekka nautti esillä olemisesta, naistenmiehenä itsensä esittämisestä, kuinka hänellä oikeasti myös oli filmistudio-aikoinaankin ns. säpinää naisten kanssa, niin on paljon mahdollista, että Pekka on ollut näitä tallenteita tehtäessä kameran molemmilla puolilla. Mikäli filmille on päätynyt naisten pehmeämpää soolonakuilua, ei liene kaukaa haettua, että Pekka on joka tapauksessa off-the-camera pyrkinyt päästä kuvauskohteitaan paaluttamaan. Jotenkin ajatus siitä, että Pekka olisi pyytänyt jonkun muun miehen pelehtimään tällaisille filmeille niissä olleiden naisten kanssa ja itse tyytynyt vain kuvaamaan näitä touhuja kuulostaa hivenen ei-Pekkamaiselta – ellei kyseessä sitten ollut puhtaasti kaupalliseen tarkoitukseen tehdyt filmit, joissa Pekka olisi katsonut viisaimmaksi pysyä kameran takana.

rituaalimenot2Monen muun asian ohella epäselvää on myös edellä mainittu seikkakin – olivatko nämä filmit tarkoitettu kaupalliseen levitykseen (jos näin on ollut, ovat ne varmasti olleet ns. kassan alta-tavaraa), olivatko ne ennen kaikkea Pekan omaksi huvikseen kuvaamia kotifilmejä, sekä keitä näissä filmeissä oikein esiintyi?

Kaikella todennäköisyydellä meininki kyseisillä tallenteilla on ollut ns. perinteistä eikä rituaalis-rivologista pornoilua. Mutta näyttöä tästä ei ole, joten asia on täysin auki. Rituaalisesti Pekka kameran edessä rivoili, tosin vaatteet päällä, myöhemmin Jermu-lehden (8/1976) jutussa “Turun Saatanan palvojien rituaalimenot”. Kyseisessä jutussa Pekka kertoi Turun Hengentieteen Seuran tapaamisten olevan usein rituaalisia orgioita. Pekka ei hävennyt rivoilua muiden edessä, kuten Esa Taberman Mesikämmenelle antamassaan haastattelussa totesi:

Suhteissa Pekkaa kiinnosti enemmän määrä kuin laatu, ts. riitti kun partnerilla oli “hame ja hän hengitti”. Paljon myöhemmin 90-luvulla eräs Vehmaan mökillä “orgioihin” osallistunut tyyppi kertoi uskomattomia tarinoita, joita en voi täysin uskoa, mutta 1977 näin itsekin ko. mökillä Pekkalan kanssa aika hurjan kohtauksen (Siitoin harjoitti seksiä pöydän päällä hyvin lihavan Rakel-nimisen “opetuslapsensa” kanssa rumpujen päristessä!) Muukalaislegioonassa ollut Pekkalakin äimistyi!

vampyyriMesikämmen muistaa myös kuulleensa valokuvasta, jossa Pekka “hailaa” kuvaajalle vehje juhlakunnossa. Se, että Pekka kutsui itseään “rivologiksi”, ei ollut mitenkään siis liioittelua. Teoksissaan Musta Magia (osat 1 ja 2) löytyy useita ohjeita rituaaliseen rivoiluun. Kaiken tiedetyn perusteella olisi kummallista, jos Pekka ei olisi kirjoissa kuvaillun tapaisia rituaalisia rivoiluja harrastanut. Siitä, onko tällaisesta touhusta koskaan päätynyt mitään filmille, ei ole tietoa.

Pekalla oli rivologista mielenkiintoa naisten kameralla kuvailuun ja tässä hän oli varsin varhaisessa vaiheessa liikkeellä. Jos Pekan elämän palapelin palat olisivat sattuneet menemään vuoden ’77-78 aikoihin vähemmän kursiivisti ja enemmän pornosti, niin ties vaikka Pekka olisi nykyään Suomen pornokeisarina Timo Korpin paikalla. Joka tapauksessa Pekka oli kameroineen suomalaisen pornon edelläkävijöiden joukossa – ties vaikka hän olisi kuvannut ensimmäisen kovaa pornoa olevan suomalaisen filmin? Tämä, kuten monta muutakin asiaa porno-Pekan rivologisten seikkailujen suhteen on kuitenkin nykyisellään täysin historian hämärässä.

Tiedätkö jotain enemmän Pekan pornoiluista? Oletko nähnyt Pekan ottamia alastonkuvia ja -filmejä? Oletko kuullut, että joku sellaisia olisi varmuudella nähnyt? Tiedätkö onko näitä porno-Pekan kadonneita rivoiluja vielä jossain tallessa?

– – –

pekkarAiheeseen liittyen:

Pekka ja arkkipiispatar.

Horst Knautin ja Pekka Siitoimen perverssiyden ylistys.

Pekan parhaat, osat 1-7.

Rivologin rodunjalostusta.

Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!

Alfauros laittoi asioita kuntoon.

Pornokauppiaan muistelmat, osat 1-4.

– – –

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1991

Toukokuu

20.5. Pekka täytti 47 vuotta.

Lokakuu

18.10. Izvestija-lehdessä julkaistiin Pekan haastattelu, mikä innosti häntä jatkamaan. Pekka oli tätä ennen SUPO:n 50v. kirjan mukaan suunnitellut jopa toimintansa lopettamista (s. 281, Mesikämmenen arkistot).

Yleistä

pekkafuhrerPekka harjoitti homoseksuaalien vastaista kampanjointia (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 166-175).

Pekasta tehtiin Stakes-opetusfilmi, hän oli No TV:ssä Tarja Smuran haastateltavana, sekä Zoo-ohjelmassa puhumassa mm. Heinäsirkan ja Juice Leskisen kanssa politiikasta, yms.  (Mesikämmenen arkistot).

pekkanotvRautaristi-lehteen alettiin tässä vaiheessa kääntää juttuja ulkomaisista lehdistä (SUPO:n 50v. Kirja, s. 281).

– – –

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1979

Helmikuu

siitoinvankilassa3.2. Kansan Uutiset otsikoi: ”Siitoin riehuu nyt lääninvankilassa” (Mesikämmenen arkistot).

5.2. Apu-lehdessä ilmestyi juttu otsikolla ”Pystyykö Pekka Siitoin levittämään vankilassa fasistipropagandaa?” (Mesikämmenen arkistot).

Maaliskuu

8.3. Turun Sanomat otsikoi: ”Neuvostolehti kehui Suomen hallituspuolueita” (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

20.5. Pekka täytti 35 vuotta.

Kesäkuu

26.6. Turun Sanomat otsikoi: ”Hovioikeus korotti Kursiivin murhapolttotuomiota”. Siitoimen tuomio nousi 5 vuodesta 5 vuoteen 7 kk:n, Seppo Lehtosen tuomio nousi 3 vuodesta 6 kk:sta 4 vuoteen 1kk:n ja kirjepommin lähettäneen Arvi Pohjolan tuomio nousi 8kk:sta 1 vuoteen (Mesikämmenen arkistot).

KDPleima27.6. Entinen SS-mies Viljo Jokivirta kirjoittaa Pekalle, ettei uskalla liittyä KDP:n eikä perustaa itsekään uutta järjestöä. Hän kertoo myös saavansa jatkuvia häirintäsoittoja yms. (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 92, 93).

Heinäkuu

23.7. Siitoin kirjoittaa Tuomiluodolle: ”Luin tässä eilen Hitler-kirjaa. Silmiini sattui mielenkiintoinen kohta. Vuonna 1923 sai Hitler 5 vuoden tuomion poliittisesta vehkeilystä. Minäkin sain RO:ssa 5 vuoden tuomion, myös poliittisista syistä. Hitler oli 34-vuotias, kun hän joutui linnaan. Niin olin minäkin. Hitler täytti vankilassa 35 vuotta. Hitler pääsi vankilasta pois ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin täytti 36 vuotta. Mikäli minä pääsen pois ennen 20.5.1980, niin tämäkin toistuu. Ihmeellistä yhteensattumaa, eikö totta? Tällä saattaa olal jokin ‘maaginen’ merkitys?” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon, omakustanne 2012, 47).

urkkiSiitoimesta on juttu miestenlehti Urkissa (Mesikämmenen arkistot).

Elokuu

Pekka kirjoittaa vankilasta vaimolleen 13.5. kirjatun kirjeen: ”Kaipaan nukkumaan viereesi ja lemmiskelemään sekä lapsia on ikävä. Näissä kirotuissa vankiloissa ei ole ollenkaan huolehdittu intiimeistä tarpeista. Elämme täällä kuin munkit ja apotit. Ei ole ihme, että täällä on paljon homoja ym. häirikköjä kun normaalit toiminnot on estetty. Kyllä minä kestän. Sexuaalisin terveisin, ajatuksissa! Pekka” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 125, 126).

Entinen SS-mies Viljo Jokivirta kirjoittaa 25.5. Pekalle, ettei muiden vankien kanssa kannata liikaa veljeillä ja että Pekka tarvitsee jatkossa uuden puolueensa kanssa korkeaa moraalia (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 99, 100).

Syyskuu

21.9. Pekka kirjoittaa SUPO:lle kirjeen. Siinä hän totesi mm. seuraavaa: ”Tämä oikeudenkäynti oli ellei sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä lasketa, Suomen suurin teatteriesitys, jonka kuiskaajakoppi sijaitsi Moskovassa… En ole eläessäni voinut kuvitella, kuinka tyhmiä ja typeriä voivat olla Helsingin rikospoliisit (…)” Pekka myös mainitsi tilanteen korjaavasta herrasmiessopimuksesta mm. seuraavaa: ”Periaatteessa kyllä hyväksyn ja ymmärrän, että joskus on pakko tehdä poliittisia oikeusmurhia, jos syyllisiä ei löydetä ajoissa. Minun tapauksessani olisi pitänyt sopia asioista herrasmiesten tavoin, eli sopia etukäteen maksettavasta korvauksesta, jos kerran minun on pakko uhrautua tämän rappiotilan tukemiseksi” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 124, 125).

24.9. Pekka kirjoitti Jarmo Salonseudulle vankilasta käsin tapahtuneesta naismetsästyksestään luottamuksellisesti. Pekalla oli kahden naisen kanssa viritys käynnissä kirjeitse. Hän lopettaa kirjeen sanoihin: ”Voi veljet Jarmo, kuinka on jännittävä ‘kesytys’ käynnissä. Molemmat ovat todellisia aatteen rotunaisia. Poden nyt sexuaalisia ahdistuksia, kun ajattelen asiaa hikinen hekuma kasvoillani. Ai ai sentään!” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 127).

urkki2Pekka kirjoitti Urkki-lehteen huomautuksen haastattelustaan lehden heinäkuun numerossa. Huomautus julkaistiin (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

Pekka kirjoittelee vankilasta myös presidentti Kekkoselle. Hän saa yleensä kirjeisiinsä kansliapäälliköltä tai -sihteeriltä ilmoituksen, että kirje on vastaanotettu, muttei muuta. 23.12. Pekka lähetti Kekkoselle 5-sivuisen kirjeen, jossa hän pohtii maan poliittista tilannetta ja omaa osaansa siinä (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 120).

22.12. Pekka saa sähkösanoman Turun lääninvankilaan tukijaltaan. Sähkösanomassa on runo: “Fascisteilla on joulu / juhla armas lapsien / eikä rasita suopo / syyt on olla iloinen” // (Mesikämmenen arkistot).

Yleistä

laillinenlaittomuusJulkaisi kirjoittamansa vihkosen Laillinen laittomuus Suomessa (Kansallis-mytologinen yhdistys, Siitoin-filmi Oy:n offsetpaino, Naantali) ja Rituaali-nimisen vihkosen, joka on suomennos Boris Ivanovin venäjänkielisestä alkuteoksta (Kansallis-Mytologinen yhdistyksen luvalla P-Seura/O.W. Siitoin, Siitoin-filmi Oy:n offsetpaino, Naantali) (Mesikämmenen arkistot).

Pekka kirjoitti itse 12-sivuisen vastineen saamastaan tuomiosta korkeimpaan oikeuteen (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 111, 115).

rituaaliVankilassa Pekka ei voinut ryypätä, mutta hän luki senkin edestä. ”Turun lääninvankilassa kävi Turun kaupungin kirjastoauto. Sinne sai tilata kirjoja, joita ei vankilan kirjastossa ollut. Yks vanha iltanäyttelijäkaveri oli sen kirjastoauton kuljettajana. Mä tilasin kaikki nää 1930-luvun saksalaiset natsikirjat mitä oli suomenkielellä ilmestynyt. Kyllä luin aika paljon vankilassa. Historiaa eniten ja sitten psykologiaa” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 65). Seksielämästään vankila-ajoilta Pekka totesi Nordlingille: ”Siihen aikaan sai tavata vaimoa, muttei panna. Nykyään on vuokrasellit, jossa voi panna. Oli pakko vetää käteen kolme kertaa päivässä, että kunto säilyi. Ellen mä olisi sitä tehnyt silloin ni ei mulla enää kyrpä seisois. Mä oon aina ollut kova kullimies” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 66).

Vankilassa Pekka tapasi Olavi Koskelan, jolla oli vasemmistolainen tausta. Koskela oli joutunut vankilaan polttopulloilla tekimistään iskuista. Miesten tutustuttua Koskela käänsi kelkkaansa ja liittyi Pekan riveihin (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 66).

Vankilassa Pekka teki myös älykkyysosamäärätestin, josta hän sai pistemäärän 128 (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 194).

Turun lääninvankilassa 1979 ollessaan Tappi Suojanen & Pekka Siitoin orkestereineen äänittivät ainakin yhden kappaleen: Pekka peloton (Mesikämmenen arkistot).

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti Siitoimen vankilassaolosta otsikoin ”Johtajilla makea elämä Turun läänillä”. Kansan Uutiset kirjoitti tänä vuonna samasta aiheesta otsikolla ”Eriarvoisuutta Turun läänillä?” (Mesikämmenen arkistot).

myotatuntoaMurskaavasta arvostelusta ja tuomitsemisesta huolimatta Pekalle herui yleisönosastoilla myös myötätuntoa, mistä esimerkkinä “Sääli Pekkaa”-kirjoitus vuodelta 1979 tuntemattomasta lehdestä.

 

– – –

Read Full Post »

Older Posts »