Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘sukupuu’

Nimimerkki J.N. on jatkanut suomalaisten alan miesten sukupuiden juurien kaivelua. Edelliskerralla J.N. esitteli valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimen sukupuuta. Tällä kertaa J.N. esitti tutkimustyönsä pohjalta Mesikämmenelle Väinö Kuisman sukupuuta. J.N. totesi asiasta, että kyseessä on “Suomen kalevalaisin bloodline, tietysti Karjalan kunnailta!”

(more…)

Read Full Post »

Siitoimen sukupuusta

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

Seuraavan selvityksen Pekka Siitoimen sukupuusta on tehnyt nimimerkki J.N. Helsingin Yliopiston Kirjaston käsikirjoituskokoelmien luettelon, Mesikämmenen julkaiseman Olavin isän hautakiven, Historiallisen sanomalehtikirjaston ja kirkonkirjojen perusteella.

Keskustelua Siitoimen sukupuusta on käyty Sukututkimusseuran sivuilla.

– – –

puukuvaI. Tuomas Juhananpoika Siitoin, * n. 1741 ilmeisesti Ruokolahdella, jossa oli kaksi Siitoin-nimistä taloa (toinen Eräjärvellä ja toinen Kalholammella), renki Ruokolahden Rasilassa 1780-luvun alussa, sitten torppari siellä, muutti n. 1785 torppariksi Jääsken Sunilaan. † 6.11.1790 Jääsken Sunilassa. Vihittiin avioliittoon Jääskessä 7.8.1782 Maria Eskontyttären kanssa Littulan Pajasesta.

II. Johan Jakob Siitoin, * 26.7.1783 Ruokolahden Rasilassa, läksi nahkurinoppiin ja ilmaantuu 1810-luvulla Savonlinnaan harjoittamaan ammattiaan; muuttaa 1825 Käkisalmen kaupunkiin, josta ostaa tontin n:o 159. Valitaan raatimieheksi. † 17.3.1836 Käkisalmessa. Vihittiin avioliittoon Säämingissä 8.10.1815 nahkurintytär Hedvig Bohmin (1793−1857) kanssa.

III. Karl Gustaf Siitoin, * 10.3.1821 Savonlinnassa. Toimi tullivahtimestarina Käkisalmessa. † 3.8.1880 Käkisalmessa (tai oikeastaan Pyhäjärven Sortanlahdessa). Vihittiin avioliittoon 28.6.1868 joensuulaisen Fanny Augusta Maria Kajanderin (1837−1875) kanssa.

IV. Aleksander Valdemar Siitoin * 1.4.1871 Salmin seurakunnassa (oikeastaan Suojärven Möhkössä); jäätyään orvoksi läksi Käkisalmeen, jossa ryhtyi kirjakauppa-alalle viimeistään 1887. Toimittuaan vuodesta 1891 kirja-alalla Hämeenlinnassa siirtyi Turkuun, jossa nimitettiin vastaperustetun Turun Kansallisen Kirjakauppa-Osakeyhtiön toimeenpanevaksi johtajaksi 1899. Julkaisi 1907 Turun matkaoppaan Vägvisare för resande i Åbo. Osti 1917 perinteikkään Frenckellin kirjapainon. † 1925 Turussa. Kihlaus neiti Edla Maria Lundahlin (1872−1955) julkistettiin sanomalehti Hämäläisen marraskuun numerossa 1900.

V. Olavi Valdemar Siitoin 1904−1988, myyntipäällikkö.

VI. Pekka Siitoin 1944-2003, valtakunnanjohtaja.

– – –

J.N.:n lähettämä päivitys (nr. 1) 3.3.2013:

Aleksander Valdemar Siitonen jättää taakseen kotikaupunkinsa Käkisalmen 26.8.1891 ja saapuu Hämeenlinnaan 31.10.1891. Hän rupesi kirjakauppias Aleksander Alopaeuksen kauppa-apulaiseksi ja muutti tämän taloon Hämeenlinnan kaupungin tontille n:o 54. Kirkonkirjoissa Valdemarin sukunimeksi on tosiaan merkitty Siitonen, mutta jossain välissä 1890-lukua mies ottaa käyttöön laatokankarjalaisen nimimuodon Siitoin, joka vakiintuu perheen nimeksi.  Marraskuussa 1899 hän julkisti kihlauksensa neiti Edla Maria Lundahlin kanssa. Edla Marian sukutausta on tähän asti pysynyt tuntemattomana, mutta tarkastelkaamme tätäkin seikkaa lyhykäisesti.

Edla Maria syntyi Hämeenlinnassa 16.2.1872 ja kastettiin 2.3. Edla Maria syntyi aviottomana lapsena, ja kirkonkirjoihin on merkityt ainoastaan hänen äitinsä, Josefina Lundahl nimeltään. Kiinnostava seikka on, että tämä Josefina eli tuohon aikaan Hämeenlinnan ortodoksisen seurakunnan pastorin ”W. Musoffskin” taloudenhoitajana (hushållerska) tämän talossa Birger Jaarlin kadulla talossa n:o 76. Ennen saapumistaan Hämeenlinnaan pastori Vladimir Musovski oli toiminut Impilahdella Kitelän ortodoksisen seurakunnan ponomaarina 1866-1872. Edla päätyi pastorin talouteen hyvin pian Hämeenlinnaan muuttonsa jälkeen.

Edla Maria ei ollut suinkaan Josefinan ainoa hairahdus. Itse asiassa Josefinalle syntyi aimo liuta lapsia – niin monta, että on vaikea uskoa kyseen olevan satunnaisista hairahduksista. Kirjoittaja on löytänyt seuraavat lapset, mutta enemmänkin voi olla: Nikolai (13.4.1855), Aleksander Konstantin (24.12.1856), Oskar Evert (23.7.1858), Viktor Emil (3.9.1861), Johan Eugen (11.11.1862), Anna Josefina (19.1.1864), Robert Waldemar (7.6.1866) ja Johan Leonard (15.9.1875). Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan varsin korkeaa, mutta eloonjääneet pojat saivat ajan oloon nähden erittäin korkean koulutuksen. Robert Waldemar kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta ja kirjoittautui 1900 Helsingin yliopistoon lukemaan teologiaa (äitinsä halusi hänestä teologin?); päivätyönsä hän teki kasvatuslaitoksen johdossa Koivikossa ja sitten Kerimäen kunnalliskodin johtajana. Toinen poika, Johan Leonard, opiskeli Hämeenlinnan yksityislyseossa, kirjoitti sieltä ylioppilaaksi ja kirjoittautui 1904 Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan.

Josefina Lundahlin perheen vaiheet herättävät paljon aiheellisia kysymyksiä. Miten vaatimattomista oloista lähtenyt piikatyttö, joka toistuvasti (Josefina oli käytännössä jatkuvasti raskaana) loukkasi yhteisön seksuaalinormeja (salavuoteus oli vuoteen 1926 rangaistuksen alainen rikos), saattoi pysytellä kunniallisessa asemassa pastorin taloudenhoitajana. Kuka oikeastaan oli hänen lastensa isä? Miten Josefinasta tulee yhtäkkiä talonomistaja Hämeenlinnassa? Kuka kustansi hänen poikiensa koulutuksen? Vastaus on yksinkertainen – mutta mahdoton verifioida asiakirjalähteistä! Ajatuksena olisi varsin houkuttelevaa, että Valtakunnanjohtajalla olisi myös venäläisiä sukujuuria. Vaikka perheiden sisäinen folklore on usein vääristynyttä, se kantaa usein muistumia todellisista tapahtumista. Ehkä tämä tapahtumasarja selittäisi osaltaan rivologista syntymyyttiä ”suomalais-venäläisestä huorasta”.

Josefina, joka muutti piikomaan Hämeenlinnaan marraskuussa 1853, oli itse syntynyt Tyrvännössä 6.3.1835. Isä Daniel Lundahl (22.2.1807-29.9.1875) toimi räätälinä Suotalan kylässä. Hän oli syntynyt Lusin kylässä Myllymäen torpassa, mutta hänen sukunsa oli peräisin Retulan kylän Tampulasta, jossa hänen isoisän isoisänsä Heikki Gabrielinpoika oli isännöinyt edellisen vuosisadan alussa. Vaimo, Liisa Kaarlentytär (13.3.1806-15.3.1892) oli puolestaan Hattulan tyttöjä, kevyen jalkaväen sotamiehen Carl Skinnarin tytär. Josefiina muutti Tyrvännöstä Hämeenlinnaan 9.11.1853.

– – –

J.N.:n lähettämä päivitys (nr. 2) 4.3.2013:

Vielä osoitus, kuinka genealogia auttaa meitä ymmärtämään rivologisia perustotuuksia:

Valtakunnanjohtajan isänisän äiti oli nimeltään Fanny Augusta Maria Kajander – varsin porvarilliselta kalskahtava nimi siis. Neiti oli avioitunut Käkisalmessa 25.9.1868 nuoren tullivahtimestari Karl Gustaf Siitosen kanssa; molemmat asuivat tuolloin Joensuun kylässä. Erikoista on, että Fanny on kirjattu kihlakunnankirjuri Henrik Gustaf Candelinin (1807-1876) ottolapseksi. Kihlakunnankirjuri oli itse perheetön mies ja solmi avioliiton muuan Vilhelmiina Blomqvistin kanssa vasta kypsässä iässä 1856. Tämä ei estänyt pariskuntaa saamasta viittä yhteistä lasta.

Mutta perheessä asui siis mystinen neiti Fanny Kajander!  Kirkonkirjat tietävät hänestä vain sen, että hän pääsi ripille Käkisalmessa 8.11.1855 ja oli syntynyt suuriruhtinaskunnan pääkaupungissa Helsingissä. Helsingin kastekirjoista syntymämerkintä on vaivatonta löytää: Fanny syntyi 26.4.1836 piika Maria Sofia Kajanderin aviottomana lapsena. Maria Sofian kohtalosta kirjoittaja ei tässä vaiheessa osaa sanoa mitään varmaa, mutta Fanny päätyi jollain tapaa nuoren poikamiehen Henrik Gustaf Candelinin kontoille.

Henrik Gustaf Candelin oli saapunut Helsinkiin vuonna 1830 opiskelemaan. Vuonna 1832 hän tuli maanmittausoppilaaksi, ja akateemisen loppututkinnon hän suoritti 1837. Jo seuraavana vuonna hnet nimitettiin Viipurin läänin lääninkonttoristiksi. 1830-luku oli hänelle siis päävoittoisesti ylioppilasilakoinnin aikaa. Olisiko nuori ylioppilas pannut tuolloin alulle Fanny Kajanderin? Vastaus lienee myöntävä, sillä muutoin on hyvin vaikea selittää, miksi vaatimaton lääninkonttoristi ottaa kasvattityttärekseen palkkapiian äpärätyttären.  Henrik Gustaf Candelinin ja Maria Sofia Kajanderin välillä voidaan osoittaa yksi merkittävä yhdistävä tekijä: molemmat ovat Hollolasta. He ovat hyvinkin voineet tuntea toisensa entuudestaan tai paremminkin: entä jos Fanny on saanut alkunsa Hollolassa ennen syyslukukauden 1837 alkua – ylioppilaat pääsääntöisesti viettivät kesäkaudet maaseudulla kotipuolissaan. Entä jos Maria Sofia tuli Helsinkiin piikomaan vain synnyttääkseen kaupungissa ja välttyäkseen kasvojen menetykseltä omassa suljetussa maalaisyhteisössään? Jälleen kerran asioiden todellista laitaa voidaan vain arvailla!

Hypoteesi Henrik Gustaf Candelinista Valtakunnanjohtajan vaarin vaarina lisää jälleen yhden elementin rivologisen syntymyytin tarkasteluun. Tämä avaa oven saksalaisten upseerien, Peter von Weltheimin prototyypin maailmaan. Henrik Gustaf Candelinin äiti oli näet ehta aatelisnainen, Kristina Sofia Taube, vanhaa baltiansaksalaista aatelia. Hänen isänsä, luutnantti Adam Ludvig Taube, asui Sysmässä Väihkölän virkatalossaan ja oli naimisissa serkkunsa Anna Sophia Tauben kanssa.  Avioliittojensa kautta Taubet olivat läheisissä sukusiteissä sekä vanhaan suomalaiseen aateliin että baltiansaksalaisiin säätyveljiin, jotka olivat levittäytyneet Liivinmaalle saksalaisen ritarikunnan matkassa. Adam Ludvig Tauben esi-isät ovat asuneet Etzin eli Issenin (Edise mõis) kartanoa Virumaalla ainakin 1400-luvulta lähtien, kunnes eräs suvun esi-isistä astui Ruotsin palvelukseen ja eteni Karjalan rakuunarykmentin everstiksi.

I. Adam Ludvig Taube, luutnantti, 1739-1818

II. Georg Johan Taube, vänrikki, 1712-1744

III. Wolter Ludvig Taube, kapteeni, 1684-1723

IV. Claes Johan Taube, ratsumestari, 1640-1702

V. Berndt Tuve-Taube, Karjalan rakuunarykmentin eversti, n. 1590-1676

VI. Loff Tuve von der Issen, kaatui sotakentällä Narvassa 4.2.1590

VII. Johann Tuve zu Pungern, kuoli Tallinnassa vuoden 1568 jälkeen

VIII. Jakob Tuve von der Issen, kuoli 1533.

IX. Berndt Tuve von der Issen, mainitaan asiakirjoissa 1477, kuoli n. 1496.

X. Johann Tuve von der Issen (eli Etz), kuollut vuoden 1428 jälkeen.

– – –

Mesikämmen kiittää nimimerkki J.N.:ää Siitoimen sukupuun selvityksestä.

Read Full Post »