Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Stasi’

Aamulehti uutisoi 27.3. 2011, että “Poliisi kuunteli viime vuonna reilun 600:n rikoksesta epäillyn puhelinta. Sisäministeriön mukaan määrä on hivenen suurempi kuin toissa vuonna. Valtaosa telekuuntelusta liittyi törkeiden huumerikosten tutkintaan. Poliisin televalvonnan kohteena oli viime vuonna 1400 ihmistä. Lisäystä toissa vuoteen on vajaan parinsadan ihmisen verran. Televalvonnalla selvitetään esimerkiksi sitä, mihin liittymästä on soitettu ja missä soittoon on vastattu”.

Hmm. Okei. Mitä pahaa siinä nyt sitten on, jos meitä valvotaan viranomaisten toimesta? Eihän kenelläkään ole mitään pelättävää, jos ei tee mitään pahaa? Poliisiylijohtaja Mikko Paaterollakin oli varmasti vain kaikkien paras mielessä, kun hän vuonna 2010 unelmoi saavansa kaikkien suomalaisten sormenjäljet rekisteriin, eikö vain?

No, asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Asiaan liittyy ongelmia.

Jo vuonna 2003 uutisointiin, että “kansalaisten valvonta lisääntyy nopeasti“. Uutisessa todettiin, että “oikeustieteen lisensiaatin, varatuomari Rauno Korhosen väitöstutkimuksen mukaan esimerkiksi kehitteillä oleva keskitetty sähköinen henkilökortti osoittautuu lopulta oivaksi valvontakeinoksi. Tänään Lapin yliopistossa tarkastettava tutkimus väittää, että informaatioyhteiskunnan kehitys on uhka kansalaisten yksityisyydelle ja tiedolliselle itsemääräämisoikeudelle. Valvonnan lisääntyminen näkyy erityisesti poliisin ja muiden viranomaisten jatkuvasti paisuvissa valtaoikeuksissa”.

Valvonnan lisääntyminen näkyy erityisesti poliisin ja muiden viranomaisten jatkuvasti paisuvissa valtaoikeuksissa.

2010 loppupuolella uutisoitiin, että poliisi on saamassa luvan mykistää kännyköiden tukiasemia: “Uusi laki on tuomassa poliisille entistä laajemmat oikeudet mykistää matkapuhelimia ja muita telepäätelaitteita. Laki mahdollistaisi yhden tai useamman tukiaseman sulkemisen poliisin päätöksellä, mikä käytännössä estäisi kaikkien alueella olevien matkapuhelimien käytön”. Pian tämä jälkeen uutisiin alkoi jo nousta tiukkasanaista poliisin kasvaneiden valtaoikeuksien kritiikkiä osakkeella Poliisin kyttäysjärjestelmä tyrmistyttää: “Alkaa lähennellä Stasin urkkijarekisteriä”. Henripekka Kallion kirjoittama uutinen kuului kokonaisuudessaan näin:

“Oikeusoppineet kritisoivat voimakkaasti poliisille esitettävää havaintotietojen keruujärjestelmää. – Tämähän alkaa lähennellä Itä-Saksan Stasin urkkijarekisteriä, sivaltaa oikeusinformatiikan professori Rauno Korhonen Lapin yliopistosta. Alma Median sanomalehdet kertoivat viikonvaihteessa eduskunnassa käsiteltävästä lakiesityksestä, joka antaisi poliisille oikeuden panna kenen tahansa henkilötiedot valtakunnalliseen rekisteriin pelkän yksittäisen poliisimiehen epäilysten perusteella. Määräaikainen rekisterimerkintä voitaisiin tehdä, jos poliisilla olisi perusteltu epäily siitä, että henkilö liittyy rikolliseen toimintaan olosuhteiden, uhkailujen tai muun käyttäytymisen perusteella. Poliisi saisi esimerkiksi kirjata ylös aamuyöllä kaupungilla kulkevan henkilön tiedot, jos hän kantaa mukanaan arvokkaita työkaluja joita voi epäillä varastetuiksi.

Tämähän alkaa lähennellä Itä-Saksan Stasin urkkijarekisteriä, sivaltaa oikeusinformatiikan professori Rauno Korhonen Lapin yliopistosta.

Oikeusoppineita lakiesitys tyrmistyttää. Oikeustieteen lisensiaatti Mikael Koillinen Turun yliopistosta katsoo, että esitys vaarantaisi ainakin yksityisyyden ja henkilötietojen suojan. Ne ovat perustuslain suojaamia perusoikeuksia. Koillinen pelkää rekisterin perustamisen johtavan edelleen siihen, että tietoja ryhdytään myöhemmin käyttämään uusiin tarkoituksiin. Poliisi yritti toimia näin viimeksi biometristen passien sormenjälkirekisterin kohdalla. – Seuraava askel on aina pienempi kuin ensimmäinen, Koillinen sanoo. Poliisin toimivaltuuksia on laajennettu voimakkaasti jo vuosien ajan. Harvalla asiantuntijalla on enää hyvää käsitystä kokonaistilanteesta.”

Poliisin toimivaltuuksia on laajennettu voimakkaasti jo vuosien ajan. Harvalla asiantuntijalla on enää hyvää käsitystä kokonaistilanteesta.

18. kuluvaa kuuta 2011 Suomen Kuvalehdessä ilmestyi melkoisen tylyä tekstiä niin puolustusvoimista kuin poliisista. Varoitus vallankaappauksesta: ”Armeija ja poliisi karanneet hallituksen valvonnasta Suomessa” jutussa kerrottiin pääministeri Matti Vanhasen valtiosihteerinä seitsemän vuotta toimineen Risto Volasen sanoneen mm. seuraavaa:

“Volanen väittää, että armeija ja poliisi ovat karanneet Suomessa hallituksen valvonnasta. Erityisesti sotilaat ovat vieneet poliitikoilta valtaa ja alkaneet johtaa itse itseään […] Volanen väittää, että Suomessa ei ole normaalia kriittistä journalismia sotilas- ja poliisisektoria koskevissa asioissa. Hänen mukaansa poliisi huoltaa omia luottotoimittajiaan vinkein ja vuodoin ja sotilaat omiaan kertausharjoituksin ja sotilasarvoin.

Suomessa ei ole normaalia kriittistä journalismia sotilas- ja poliisisektoria koskevissa asioissa.

Myös maanpuolustuskurssit ja muu kokonaismaanpuolustuksen järjestelmä on valjastettu sotilasjohdon markkinointitarkoituksiin. ”Sitä kautta voi jopa syntyä eräänlainen suomalainen malli sotilaallis-teollisesta kompleksista, josta presidentti Eisenhower varoitti aikoinaan Yhdysvalloissa”, Volanen epäilee”.

Oli Volasesta sitten mitä mieltä tahansa, kannattaa hänen huolestuneisuutensa syitä kyllä miettiä. Se on ollut aivan selvää jo hyvän tovin, että poliitikoilta on lähtenyt mopo monissa asioissa käsistä jo ajat sitten. Poliisista kansalaisilla taitaa keskimäärin olla vielä jollain tapaa parempi kuva. Ehkä sitäkin käsitystä kannattaa kuitenkin tarkistaa.

Liekö sattumaa, että kaiken tämän tummansävyisen kehityksen keskellä on maamme televisiosta alkanut kasvavassa määrin tulla Suomen poliisille omansalaista pr-ohjelmaa. JIM pyörittää kotimaista Poliisit-sarjaa ja Sub näyttää kotimaista Lainvalvojat-sarjaa. YLE 2 pyörittää puolestaan kotimaista Poliisi TV-ohjelmaa. Kaikissa näissä ohjelmissa näyttäytyy poliisin se puoli, jota kansalaisten on helppo arvostaa. Rikoksia ratkotaan, poliisipartiot tekevät pitkää päivää ympäri vuorokauden ja hoitavat kaikenlaisia tapauksia mallikkaasti. Näissä ohjelmissa poliisi toimii yleisen hyvän nimissä ja meidän kaikkien (paitsi rikollisten) parhaaksi. Niissä poliisi on kiva. Ainut televisiosarja mikä poliisin kustannuksella säännöllisesti naljailee on tietysti Pasila, mutta kyllä se on aika kaukana jostain takavuosina esitetystä Jouko Turkan Kiimaiset poliisit-sarjasta. Nykyään nämä useat poliisi-ohjelmat  (niin em. kotimaiset kuin niiden lisäksi näytettävät amerikkalaiset vastaavat sarjat!) suitsuttavat poliiseja. Poliiseista on tehty pop,  amerikkalaiset poliisisarjat on saatu suomalaiseen formaattiin. Lähinnä yksittäisten rikollisten (usein pikkurikollisten) touhuista ja niiden selvittämisestä on tehty viihdettä. Minua tämä kyllä arveluttaa. Rikoksien (lähinnä pikkurikoksien) ja niiden ratkomisten muovaamisessa viihteeksi on jotain perustavalla tapaa perseellään olevaa. Mitähän varten suurrikollisia ja poliittista korruptiota ei käsitellä samalla innolla? Kyllä kentällä liikkuvissa poliiseissa autoineen on jotain maagista…

Liekö sattumaa, että kaiken tämän tummansävyisen kehityksen keskellä on maamme televisiosta alkanut kasvavassa määrin tulla Suomen poliisille omansalaista pr-ohjelmaa.

Kuvakaappaus poliisisarjasta Kiimaiset poliisit (1993).

Jos me vielä yhden poliisiaiheisen tv-sarjan tähän maahan saisimme, haluaisin, että se olisi Kiimaiset poliisit, vol. 2. Siinä käytäisiin muille poliisisarjoille vastapainoksi turkkamaisella otteella läpi poliisin paisuneita valtaoikeuksia, niitä poliisin touhuja, mitkä eivät välttämättä näytä yhtä arvostettavalta kuin yksittäisten asiallisten poliisipartioiden kenttätoimet. Voi kyllä olla, että siitä nousisi saman tien sellainen häly, että ohjelma lakkautettaisiin. YLE:n arkistot kertovat vuoden 1993 Kiimaisista poliiseista mm. näin: “Sarjan kuvauksessa kerrottiin sen olevan “kotimainen poliisisarja rangaistukseksi Suomen kansalle vierasmaalaisten poliisisarjojenpalvonnasta.” Sarjasta nousi valtava kohu. Jopa eduskunnassa pelättiin, että televisiosarja pilaa Suomen ja poliisikunnan maineen. Kansanedustajat Sulo Aittoniemi ja Maunu Kohijoki jättivät Kiimaisista poliiseista hallitukselle kirjalliset kysymykset.”

Jos Kiimaisista poliiseista nousi noin kova melu vuonna 1993, jolloin poliisin valtaoikeudet olivat huomattavasti heikommat kuin nykyisin, voi vain arvella, mitä vastaavasta sarjasta nykyään seuraisi. Mistä tämä kaikki kertoo?

Jos Jouko Turkka ei haluaisi ohjata toivomaani uutta, poliisille kriittistä poliisisarjaa, voisi Marko Sihvonen olla asiaan mies paikallaan. Hänellä kun on poliisin pimeästä puolesta ensikäden tietoa ja kokemusta. Kuka muistaa Korruptoitunut hallitus-mielenosoituksen? Markon ohjauksessa toivomani televisiosarja voisi ottaa syleilyynsä poliisien lisäksi myös poliitikot. Sarjan nimi voisi olla Kiimaiset ja korruptoituneet poliisit ja poliitikot.


Read Full Post »

Seuraava viesti ilmestyi Sibel Edmondsin Boiling Frogs-sivustolla tämän kuun 11. päivä.

Vetoomus kansainväliselle yhteisölle

Me, Amerikan kansalaiset, lähestymme tämän tärkeän viestimme vastaanottajia Atlantin ja Tyynen valtameren toisella puolella. Viestimme on toimitettu pullossa, äärettömän hitaalla keinolla, johtuen siitä, että kommunikaatiokeinomme ovat hyvin rajoitetut (hallintomme valvoo laajamittaisesti ja ilman valtuuksia puhelimiamme, tekstiviestejämme, sähköpostejamme, faksejamme, ja internetyhteyksiämme). Pyydämme tämän viestin vastaanottajia lisäämään epätoivoisen tukahdutetun kansamme teidän poliittisten pakolaismaiden listalle tai vaihtoehtoisesti nostamaan vuosittaista yhdysvaltalaisten poliittisten pakolaistenne kiintiötä. Me emme ainoastaan täytä YK:n vuoden 1967 pakolaisstatukseen oikeuttavaa protokollaa, joka perustuu poliittiseen mielipiteeseen, jäsenyyteen ja toimintaan missä tahansa sosiaalisessa ryhmässä, vaan me myös reilusti ylitämme nuo vaatimukset.

Meitä, aivan jokaista amerikkalaista, kohdellaan potentiaalisina terroristeina, syyllisinä ilman mahdollisuutta todistaa toisin. Meitä valvotaan kellon ympäri (puhelimet, sähköposti, faksi, tekstiviestit, internetyhteys; näistä internetin käyttö tulee pian valvonnan ja rajoituksien alaiseksi) ja jos haluamme matkustaa, joudumme pakollisiin ja nöyryyttäviin ruumiintarkastuksiin.

Meiltä, Amerikan kansalaisilta, on riistetty mahdollisuus osoittaa kollektiivista erimielisyyttämme jopa kaikkein rauhallisimmin mahdollisin keinoin ja tavoin. Jäsenyytemme ja osallistumisemme sellaisiin ryhmiin tai tilaisuuksiin jotka kyseenalaistavat laittomia sotia tai muita epäinhimillisiä toimia voi viedä meidät hallintomme avoimesti määritellylle “vihollisten ja terroristien” listalle. Sellaisen seuraukset voivat vaihdella lentokiellosta siihen, että hallintoa palvelevat yksityiset aseistetut joukot pelottelevat ja ratsaavat perheitämme, tai siihen, että päätyy ajatuksiensa vuoksi syytetyksi liittovaltion poliisin valamiehistön eteen ja tämän jälkeen joutuu vangituksi.

Siitä, että harjoittaa tietynlaista journalismia tai hyvä samarialainen -tyyppistä raportointia niiden henkilöiden vääristä, epäeettisistä ja jopa laittomista teoista, joille on uskottu kansamme hyvinvointi, vauraus ja turvallisuus, voi seurata nykyään, että päätyy syytetyksi, vainotuksi, ja mahdollisesti jopa salamurhatuksi. Tilanne on laajentunut nykyään koskemaan myös niitä, jotka ovat ehkä lukeneet ja levittäneet alunperin muiden kokoamaa ja levittämää informaatiota. Siinä missä yhteiskuntamme epäkohtien ilmiantajat heitetään nykyään kaltereiden taakse, ryöstävät rikolliset veronmaksajiltamme miljardeja dollareita, ja kidutuksiin ja murhiin osallistuvat ovat hallitsijoidemme hyvin suojelemia ja avarakätisesti palkitsemia.

Kehotamme teitä muistamaan, millaista tukahduttavaa toimintaa itäsaksalaiset saivat Stasin käsissä kärsiä, ja sen jälkeen kertomaan sen vapaavalintaisella neljänumeroisella luvulla. Mikä tahansa luku käy, kunhan siinä on neljä numeroa. Meidän Stasimme on teknologisesti pätevä ja se pystyy kuuntelemaan ja äänittämään satoja miljoonia kommunikaatioita. Hallitsijoidemme kanssa yhteistyötä tekevät megakorporaatiot voivat laittaa satoja tuhansia meistä kommunikaation ulkopuolelle ilman, että asialle voi tehdä mitään. Tämän päälle, meillä ei ole itäsaksalaisten tapaan ylikiivettävää kapeaa muuria, eikä meillä ole elinkelpoista, luotettavaa, tai kyllin itsenäistä naapurivaltiota, mihin paeta. Jäätävä pohjoinen naapurimme on aivan yhtä innokas laittomiin salamurhiin kuin omat armottomat hallitsijamme. Entä sitten eteläiset naapurimme? Ensiksikin pitäisi selvitä aseistettujen kansalaissotilaiden käsistä rajan toiselle puolelle. Tummahiuksiset voivat tulla sotketuiksi meksikolaisiin tässä ja joutua ammutuksi. Tämän jälkeen pitäisi selvitä Meksikon huumejengipoliisin käsistä, joka voi helposti pitää meitä kilpailijana huumekauppa-alueellaan. Kuten huomaatte, ovat mahdollisuutemme selvitä siellä heikot tai täysin mahdottomat.

Anomme teitä myöntämään meille amerikkalaisille ensimmäisen luokan poliittisten mielipidevankien statuksen. Pyydämme, että vähintään harkitsette vaihtokauppajärjestelyä, jossa huippuluokan rikollisenne, ammattihuijarinne ja psykoottiset sarjakiduttajanne lähetetään tänne. Täällä he voivat löytää hyvän ympäristön toimilleen, sekä saada niille hallintomme rajoittamattoman suojan ja palkkiot. Ne meistä, ketkä etsivät säädyllistä vapauden ja oikeuden tasoa, voisivat käänteisesti saada turvapaikan maissanne.

Kiireellisesti toimianne ja apuanne odottaen,

Me, vapautta etsivät amerikkalaiset

 

Mesikämmenen huomio: Sibel Edmonds on merkittävä Yhdysvaltain hallinnon epäkohtien paljastaja. Hän on entinen FBI:n kääntäjä, jota on lain nojalla laajamittaisimmin koko Yhdysvaltain historiassa kielletty puhumasta tietämistään valtiosalaisuuksista. Pentagon paperit 1971 vuotanut Daniel Ellsberg on sanonut, että Edmondsin tiedot, jotka liittyvät monen muun asian ohella syyskuun 11. 2001 iskuihin, ovat huomattavasti hänen itsensä vuotamia tietoja merkittävämmät. Katso asian tiimoilta myös Edmonsin tapauksesta kertova dokumentti Kill the Messenger ja tämä syyskuun 11. tutkimusta käsittelevä posti. Humoristisemmin, katso Edmonsin pullopostin lisäksi myös tämä turvapaikkahakemus.

Read Full Post »