Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘spiritismi’

Kansalliskirjaston Siitoin-arkistojen eräs helmi on Mesikämmenen silmissä Turun Hengentieteen Seuran vieraskirja. Kyseinen kirja on noin A5-kokoinen, sentin paksuinen kovakantinen, tumma kirja. Kirjan kannesta löytyy sama kuva rautaristiä kynsissään pitävästä kotkasta, joka myöhemmin tuli tutuksi monien Siitoimen julkaisemien teosten alkulehdiltä.

kotka

Vieraskirjan alkulehdiltä löytyy otsake “Turun antroposofien ja Turun Hengentieteen Seuran jäsen- ja vieraskirja”. Samalla sivulla on lisäksi teksti “Kokouksia varten 1.9.1971-77. Seura perustettu 1.9.1971”. Tämän alle Siitoin oli piirtänyt kolmion, jonka sisällä on sydän. Tämän kolmion alle hän oli lisäksi piirtänyt seitsemän liekkiä. Kirjasta löytyy pari muutakin Siitoimen tekemää pientä piirrosta: Sydän jonka sisällä risti ja eräänlainen “tiedon puu”-piirros, jossa siinäkin samanlainen sydän jonka sisällä on risti.

Kirjaa seuran kokouksista on pitänyt omakätisesti Siitoin itse. Hän on kirjoittanut useimmiten tikkukirjaimilla, vaikka tekstaustakin kirjasta löytyy.

Varsin mielenkiintoinen yksityiskohta vieraskirjan otsakkeessa on maininta siitä, että kirja olisi myös “Turun antroposofien” ei vain Turun Hengentieteen Seuran, jäsen- ja vieraskirja. Kirjan sisällön ja muun tunnetun valossa on kuitenkin niin, että maininta antroposofiasta viittaa seuran perustamisaikojen erääseen tärkeään vaikutteeseen – ei de facto antroposofiseen seuraan.

Kirjan välissä on hieno värivalokuva Siitoimesta ja Aino Kassisesta. Kuvan takana on teksti “Pekka Siitoin ja opettaja Aino Kassinen Turussa 1970”.

Seuraavaksi esitän joitain yleisiä mainintoja siitä, mitä tämä kirja pitää sisällään. Nämä maininnat ovat Mesikämmenen mielestä kirjan mielenkiintoisinta antia. Niiden lisäksi kirjassa on paljon merkintöjä myös muista seuran tapaamisista ja niiden aiheista. Näiden mainitsemattomien kokousten aiheet ovat olleet seuran mielenkiinnon kohteet huomioiden ajalleen hyvin tyypillisiä. Seuran kokousmerkinnöistä on selvästi havaittavissa, miten politiikka pikku hiljaa tulee kasvavassa määrin mukaan seuran toimintaan, nivoutuen yhteen hengentieteen kanssa.

1971

Kirjan alkupuolelta löytyy maininta vierailevista esitelmöitsijöistä väliltä 1.9.-71 – 30.5.1972. Suurimman osan näistä, kuten muistakin seuran esitelmöinneistä, on pitänyt Siitoin itse. Ensimmäinen vieraileva esitelmöitsijä on ollut itse Aino Kassinen, joka oli Siitoimen hengentieteellinen opettaja. Siitoin on kuvaillut Kassista esitelmän kohdalla sanoin “neiti ja ihmiskunnan auttaja”. Kassisen esitelmän aihe oli “henkimaailman sanomat ja kaukoparannusosaston perustaminen Turkuun”.

1972

Seuraavan kerran Kassinen oli esitelmöimässä seuran tiloissa 2.7.1972. Tuolloin aihe oli “nykymaailman tilanne ja hengentiede menneinä aikoina”.

Syksyn avauskokous 1972 oli 5.9. klo 19.00 Siitoin-filmin studiossa. Siitoin esitelmöi tuolloin seuralle aiheesta “kristus ja juutalaiset”. Paikalla oli vieraskirjan mukaan tuolloin Siitoimen lisäksi yhdeksän muuta henkilöä.

Seuralla oli tapa, että kaikki esitelmätilaisuuksiin osallistuneet signeerasivat vieraskirjaan kulloisenkin tapahtumamerkinnän kohdalle nimensä. Varsinaista erillistä listaa seuran jäsenistä ei kirjasta löydy, joten vieraskirjan nimet muodostavat samalla kirjan ensilehdellä mainitun “jäsenluettelon”. Vieraskirjasta voi päätellä, että seuran toiminta oli varsin pienimuotoista. Viikottaisiin ilta seitsemän tapaamisiin on osallistujamäärä saattanut keskimäärin olla henkilöä tai paria pienempi kuin kirjaan merkittyihin esitelmätilaisuuksiin, joissa osallistujien määrä on vaihdellut n. 5-15 henkilön välillä per kerta. Aivan varmaa ei ole, ovatko kaikki kirjaan eri tapahtumien yhteyteen nimensä signeeraaneet kuuluneet seuraan, vai ovatko he olleet tilaisuuksissa vierailevia ulkopuolisia. Seura päästi myös muita kuin jäseniään tilaisuuksiinsa.

Syksyn 1972 toinen kokous oli 12.9. ja siinä oli sama aihe “kristus ja juutalaiset” kuin saman vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Samaa aihetta käsiteltiin myös 3.10.

10.10.1972 pidetyn kokouksen aihe oli “paholaisen todellinen kuva”, josta Siitoin esitelmöi. Paikalla oli tuolloin Pekan lisäksi kahdeksan muuta seuran jäsentä.

7.11.1972. klo 20.00 pidetystä tilasuudesta löytyy kirjasta merkintä: “Postisäästöpankin virkanais yhdistyksessä kuultiin Pekka Siitoimen esitelmä aiheesta Ufot ja henget. Kuulijoita oli noin 50.”

16.11.1972 löytyy merkintä, jonka mukaan Siitoin oli esitelmöinyt Helsingissä erään henkilön luona aiheesta “Atlantis-ajasta nykyisyyteen”. Vierailun oli järjestänyt “Helsingin vapaa parapsykologinen tutkimusseura” ja kuuntelijoita tilaisuudessa oli “noin 25 henkeä”.

1973

13.3.1973 Siitoin oli esitelmöinyt seuralleen filmistudionsa tiloissa aiheesta “hengen tehtävä ja yhteys vainajiin, sekä kuun vaikutus”.

24.8.1973 seura on järjestänyt “II avustusretken” “kummitussaarelle”. Osallistujia tähän tilaisuuteen on ollut kuusi henkeä.

13.11.1973 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “Jumala-Saatana käsite”. Osallistujia oli kymmenen.

1974

29.1.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “käärmesymboli”.

12.3.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “Kristus, Lucifer, Saatana meissä itsessämme”. Pekan lisäksi paikalla oli seitsemän muuta henkilöä.

19.3.1974 Siitoin esitelmöi seuralle ensimmäisen kerran aiheesta “arjalaisuus”.

21.5.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “henkinen kehitys suhteessa politiikkaan”.

3.9.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “itsekehitys”. Paikalla olleiden signeerauksia on kymmenen kappaletta, niiden joukossa mm. myöhemmin Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen. Tämän jälkeen Lehtosen nimi löytyykin kaikista, tai lähes kaikista seuran tilaisuuksista, jotka kirjaan on merkitty.

10.9.1974 klo 19.30 Siitoin esitelmöi aiheesta “ihmiskunnan henkinen rappiotila”. Paikalla oli Pekan lisäksi 13 muuta henkilöä.

15.10. Siitoin esitelmöi aiheesta “spiritismi”.

22.10.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “Koraani ja spiritismi”.

29.10.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “kansallisjumalat ja spiritismi”.

BerinBey19.11.1974 Seuran kunniapuheenjohtaja Boris Berin-Bey esitelmöi aiheesta “vapaus vai orjuus”. Paikalla oli yhteensä 14 henkilöä, mm. Siitoin ja Lehtonen.

3.12. Berin-Bey esitelmöi jälleen, tällä kertaa aiheenaan “kommunismi ja juutalaisuus”.

17.12. Siitoin esitelmöi aiheesta “noituus”.

1975

7.1.1975 oli seuran ohjelmassa aiheet: “tulevaisuuden työ, hengen siirto tikariin”. Esitelmöitsijöiksi oli merkitty Boris Berin-Bey ja Peter Siitoin. Osallistujia kokouksessa oli ennätykselliset 17 henkilöä, mm. Lehtonen ja Simo Törni.

14.1.1975 klo 19.00 oli kokouksen aiheena “nationalismi”.

28.1.1975 oli kokouksen aiheina “nationalismi II osa, vapaa keskustelu, spiritismi”.

4.2.1975 olleen kokouksen aiheeksi on merkitty “magiat ja spiritismi”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi.

11.2.1975 olleen kokouksen aihe oli “uforintama v. 1974”. Esitelmöitsijänä oli Tapani Kuningas, jonka kanssa Siitoimella tuli pian Ufoaika-lehden puitteissa niin pahoja erimielisyyksiä, että Siitoin vei asian oikeuteen asti – ja voitti käsittelyn.

siitoinmalka8.4.1975 Kaapo Malka esitelmöi aiheesta “Terveys ja ravinto”. Kuva Malkasta ja Siitoimesta löytyy Siitoimen teoksesta Ufot, uskonto ja Paholainen (s. 176).

15.4.1975 Boris Berin-Bey esitelmöi aiheesta “vallankumous ja juutalaisuus”.

1976

12.10.1976 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “noituus suhteessa kansallismytologiaan”.

2.11.1976 oli kokouksen aiheena “nationalismi maailmassa III osa”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi.

9.11.1976 on seura kuunnellut nauhalta vieraskielisen äänityksen aiheesta “kolmannen valtakunnan tarkoitus”. Seura on merkinnyt kirjaan henkilön, joka on tulkannut äänitteen paikalla olijoille.

30.11.1976 klo 18.00 on Seppo Lehtonen esitelmöinyt seuralle aiheesta “okkulttinen tieni”. Paikalla on ollut Lehtosen ja Siitoimen lisäksi kolme muuta henkilöä.

14.12.1976 klo 18.00 on kokouksen aihe ollut “hengen tehtävä ym. vapaata keskustelua”. Puheenjohtajaksi on poikkeuksellisesti merkitty Seppo Lehtonen, jonka lisäksi paikalla on ollut kolme muuta henkilöä. Kokouksen kohdalla on merkintä: “Huomautus: Päätöskokous 1976. Siitoin oli Ruotsissa veljesjärjestön vieraana”.

1977

Turun Hengentieteen Seuran viimeinen merkitty kokous on päivätty 15.2.1977. Aiheeksi on merkitty “maalaus talkoot + vapaa keskustelu”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi. Hänen lisäkseen paikalla on ollut kolme muuta henkilöä.

22.2.1977 klo 18.00 on kirjaan merkitty Pegasos-seuran kokous. Aiheeksi on merkitty “vapaa keskustelu”. Puheenjohtajaksi on merkitty Siitoin. Paikalla on ollut Siitoimen lisäksi kolme muuta henkilöä, mm. Lehtonen.

Kirjan viimeisellä merkityllä sivulla lukee vinottain, keskellä sivua:

NATSISMI LOPETTI KOKOUKSET 15.3.-77 JA VANKILA KUTSUU MEITÄ JOULUKUUSSA -77. NM. KURSIIVI MURHAPOLTTO. PS. OLIN SYYTÖN YLLYTYKSEEN.

Siitoin

Read Full Post »

[Haastattelu jatkuu osasta 1].

Radio Inari (RI): Hyvää päivää, saanko tulla väliin mukaan keskusteluun?

Pekka Siitoin (PS): Ole hyvä.

RI: Mitä, tuleeko tuohon satanismiin sitten jonkinlainen sitten mielenkiinto minkä takia siinä haluaa pysyä?

PS: Tulee, juu. Se on semmonen, siihen tulee semmonen himo ja tahto. Se on sama et jos sä olet tietokoneinsinööri, niin sä haluat yhä enemmän oppia ja elektroniikkaa ja tietokoneasioita. Sama pätee tällä alalla. Siitä ei niinkun halua luopua.

RI: Joo mä oikeastaan, oikeastaan sikäli hyvä sattuma että mä satun olemaan tietokoneinsinööri, harrastaja tosin.

PS: Mmm. Meilläkin on ne vehkeet ihan viimestä mallia täällä Naantalissa.

RI: Joo, mutta sitä mää sitten halusin kysyä, että siinähän on sitten sama homma ku muissakin uskonnoissa, että ku siihen pääsee kiinni niin haluaa lisää oppia ja selvittää asioita, vai mitä?

PS: Joo, kyllä. Se on aivan sama ku opiskelee tietokonetekniikkaa niin tulee semmonen himo siihen et haluaa aina vaan enemmän tietoja asioista ja kyllä se onnistuu kun vaan pysyy alalla. Ja harjottelee näitä rituaaleja ja meditaatioita.

RI: Joo, tota… millähän tavalla te sitten meditoitte oikeestaan? Onko se tämmöstä miettimistä?

PS: On, ja keskittymistä ja rituaaleja ja… siitä se lähtee. Siinä tavallaan aivoissa aukeaa semmonen uus kanava. Niinku symbolisesti löydetään tietokoneesta joku uus yhteys johonkin erikoiskohteeseen niin sitä haluaa ruveta penkomaan pohjaan asti.

RI: Onko tämä kanava sitte, öö, vaan kuvainnollinen vai voiko se toimia kanavana niinku puhuit tässä näistä voimista, niitten käyttöön? Tai yhteyksiin?

PS: Kyllä.

RI: Sitä tarkoitit myöskin?

PS: Joo, kyllä.

RI: Joo-o. Mitä mieltä sinä sitte oot yleisön käsityksestä et se varmastikkaan täysin oikea ole?

PS: Ei, kyllä nykyään yleisön käsitykset ovat kyllä muuttuneet positiivisesti saatanismia kohtaan, mutta sittenkin suuri osa ei hyväksy asiaa johtuen siitä, että heillä ei ole kokemuksia ja se on täysin ymmärrettävää.

RI: Varsinkin viime aikoina on julkisuus ollut erittäin negatiivista.

PS: Joo, mut se johtuu kirkon tiedotuskeskuksesta, kirkko pelkää, että ihmiset kääntyvät liiaksi tälle magian puolelle ja pelkää että heidän kannatuksensa katoaa.

Kirkko pelkää, että ihmiset kääntyvät liiaksi tälle magian puolelle ja pelkää että heidän kannatuksensa katoaa.

RI: Joo, no onko sama homma sitte toisin päin, että suhtaudutteko te kielteisesti kirkon toimintaan?

PS: Ei, ei, ei me suhtauduta siihen [yskäisee] …kirkko perustuu tällaiseen astraalitoimille, tunne-elämän hyväksikäytöksille, ihmisen aivopesulle ja luvataan ummet ja lammet, Helvetissähän me kaikki herätään, et ei kukaan tästä Taivaaseen pääse [armotonta käheää yskintää].

Helvetissähän me kaikki herätään, et ei kukaan tästä Taivaaseen pääse.

RI: Joo, tuosta tuli mieleen tuo ku…

PS: [Armotonta köhä-yskintää]

RI: …ku aikasemmin sanoit, että Jumala on todellinen perkele niin, mikä sitte on niinku Raamatussa kun puhutaan perkeleestä, tai Saatanasta siis…

PS: Niin, se on tuota Jehova. Esimerkiksi jehovantodistajat jotka ovat väärentäneet Raamatun ja näin, et Jumalahan on persoonaton henki, hän tukee pahaa sekä hyvää.

RI: No, entä sitte, miten Saatana jota käytetään oikeastaan vastakohtana Jumalalle, niin mikä se sitten sinun käsityksen mukaan on?

PS: No sanotaan näin et meil on kolme voimaa tääl Maan päällä, Lucifer, Kristus ja Saatana. Saatana edustaa himoja ja haluja ja nautintoja, Lucifer edustaa diktaattoreita ja kuninkaita ja maailmanvaltaa, Jeesus taas edustaa inhimillisyyttä siinä mielessä että hän haluaisi et ihmiset luopuisi kaikesta maanpäällisestä nautinnosta ja keskittyisivät muitten ihmisten auttamiseen ja lähettäisivät omaisuutensa köyhille. Tässä on kolme tällaista voimatekijää.

RI: Mitenkä tarkkaa tuo satanistien järjestäytyminen sitten on, onko, vaikuttaako esimerkiksi tuo teiän yhistys muualla ku siellä Naantalissa päin?

PS: Kyllä, meil on ympäri Suomee jäseniä, mutta eivät satanistit ole oikeastaan mitenkään järjestäytyneitä. He ovat ihan tällaisia 5-6 hengen kuppikuntia meitä lukuunottamatta. Et ei siinä oo oikeastaan mitään organisaatiota.

RI: Se jää sille kylässä toimivan kerhon tasolle?

PS: Suurin piirtein.

RI: Oisko suurempi järjestäytyminen hyväksi sillä tavalla sitten, että nämä penikat jotka kuulee jostain että tämmönenkin asia on olemassa niin, että ne jotenkin saatais aisoihin?

PS: Siinä mielessä se olis kyllä, mutta kun ajatellaan jotain tällaisia ala-ikäisiä jotka harrastavat näitä väärällä tavalla ja tuhoavat itsensä nii, eihän heillä ole varaa liittyä mihinkään tällaisiin isompiin asiantuntijajärjestöihin. Joko etäisyys tai rahallisista syistä.

RI: Joo, mutta järjestöhän vois tietenkin neuvoa, että mistä on nytte tässä kyse ja…

PS: Niin no järjestöhän on semmonen kun meilläkin parisen sataa jäsentä niin, eihän meillä ole varaa kustantaa kenenkään matkoja esimerkiksi Oulusta Naantaliin johonkin kursseille ja… sehän on rahakysymys [yskii].

RI: Joo, no minkälainen merkitys tuolla Mustalla raamatulla on satanismissa?

PS: Kyllä se on yksi pääteoksista. Myöskin Anton LaVey on kirjoittanut paljon kirjoja, mm. Saatanan Raamattu ja Saatanalliset ihmeteot ja näin. Valitettavasti niitä ei ole, LaVeyn kirjoja, suomeksi käännettynä, mutta… Musta raamattu on aika vaikeaselkoinen kirja ja [armotonta yskimistä] siellä on rituaalit aika sekasin et siinä pitäis ennen kuin Mustaan raamattuun perehtyy lukea näitä suomalaisia alan kirjoja missä on niinku perustiedot, niinku johdantoa Mustaan raamattuun. Jota justiin me tällä hetkellä täällä teemme. Teemme 15. painosta parasta aikaa tässä tehdään.

RI: Joo, onko Musta raamattu sitte, sehän on siis niinku perusteos teillä? Mistä kaikki muu on sitte peräsin?

[Pekan puhelimesta kuuluu nesteen lasiin kaatamisen lorinaa]

PS: Joo, no näin voi sanoa tavallaan, mut kyl niitä on muitakin et ei se nyt välttämättä ole mut näinki voidaan sanoa.

RI: Te ette ole yhen kirjan varassa sillä tavalla?

PS: Ei, ei, meillä on paljon alan kirjoja täällä.

[Pekan puhelimesta kuuluu pullonkorkin pyörittämisen ääntä]

RI: Kuvailisitko vähän että millanen opus se oikeastaan on?

PS: No, se on sellanen vajaa 200-sivunen kirja missä on näitä Mooseksen rituaaleja selvitetty, mut tuota niin, ei se nyt välttämätön ole, kyl muittenkin kirjojen avulla saavuttaa näitä, näitä yhteyksiä, et ei se mikään ainoa vaihtoehto ole, muitakin löytyy et, suomalaisille kyl sopis paremmin joku muu kirja kun Musta raamattu, mutta. Kalevalassa on rituaaleja ja sit näissä meidän julkaisemissa kirjoissa, Musta magia I:n ja Mustan magian salaisuudet, ne on paljon helppotajuisempia ja niil on helpompi päästä alkuun ja esimerkiks spiritismipelillä saa yhteyksiä.

RI: Mitenkä sitten tuo Kalevala ei sitten ainoastaan ole tämmöinen Suomen pienen alkuperäiskansan…

PS: Tavallaan se on suomalainen, symbolisesti suomalainen Musta raamattu, näin symbolisesti.

RI: Joo, mutta, onko se sitten tekemisissä samanlaisten asioitten kanssa ettei se ole erillinen?

PS: No, kyl se liittyy, kyl se liittyy. Suunnilleen liittyy joo. Kyl siin on niinkun symbolisesti samoja asioita. Ei nyt ihan kaikki mut symbolisesti paljonkin samaa.

RI: Mutta tämmösiä kirjojahan on sitte mun käsittääkseni suunnilleen joka kansalla omansa, että käsitelläänkö niissä samoja voimia?

PS: Suurin piirtein. Voidaan sanoa näin yleisesti ottaen, että suurin piirtein.

RI: Siinä sitten eri kansoilla vain nimet poikkeaa?

PS: Joo. Kyllä. Tässä justiin otetaan vähän Herran ehtoollista tässä samalla kun jutellaan.

RI: Ruokailu menossa?

PS: Eiii. Spiritus fortus [nauraa].

RI: Ahaa.

PS: Mmmm.

RI: Minkälainen merkitys tällä Saatanalla on koko ihmiskuntaan nähäden?

PS: Erittäin suuri merkitys. Saatana on oikeestaan, sanotaan näin, et Saatana ja Lucifer hallitsee maapalloa ja meidän toimintoja ja Kristuskin sano Raamatussa et “minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.” Niin kauan kun me olemme luciferiläisiä, Lucifer on Apollo eli auringon jumala, sitä palvottiin Roomassa Jupiter-nimellä, et Zeus oli Kreikassa Saatana, niin kauan kun me olemme heidän leivissään niin me jälleensynnymme aina uudestaan ja se on mielenkiintosta. En minä ainakaan haluaisi joutua Jeesuksen leipiin taivaankannelle omenapuun juurelle soittelemaan harppua ja laulamaan virsiä. Se jälleensyntyminen on mielenkiintoista, petetään ja huijataan välistä ja sitten voitetaan ja pelataan ja tässä on jotain mielenkiintoa.

En minä ainakaan haluaisi joutua Jeesuksen leipiin taivaankannelle omenapuun juurelle soittelemaan harppua ja laulamaan virsiä.

RI: Kertositko oikeestaan millä tavalla maailma on syntynyt satanismin mukaan? Onko käsitys sama ku, tai suunnilleen sama ku eri kansoilla, neki varmaan eroaa?

PS: No, sanotaan näin, et Luciferhän meidät loi, me synnyttiin aikoinaan Atlantis-mantereelle, siel oli seitsemän juurirotua ja neekerit on apinan ja ihmisen välimuoto ja me edustimme lähinnä Atlantis-mantereella toltekkilaista kulttuuria. Eli siis yhteiskunta-ajattelua, arjalaista ajattelua, militarismejä, ja tällaista. Ja Lucifer loi meidät kun hänet karkoitettiin aikoinaan taivaskapinan myötä Taivaasta ja tästä on tarkemmat tiedot Urantia-kirjassa. Se on, siin on muistaakseni 7000 sivua, mul on se kyllä täällä mutta jos mä sellaisen sulle lähetän niin se maksaa 10 000 mk jos mä painan sulle ne kaikki sivut [nauraa], se on siellä selitetty.

RI: Joo, siin on varmasti oma hommansa.

PS: O.

RI: Millanen sinun käsitys on sitte siitä, että löytyykö noita alan kirjoja yleensä kirjastoista?

PS: Kyl niit löytyy aika paljon, esimerkiks tuolla mul on internetilläkin saa yhteyden tähän kansainväliseen kirjanvälitysfirmaan siel on, kyl siel on tuhansia niitä mut siin on vaan se ongelma et ne on englanninkielisiä ja niit on, suomalaiset ei oo mitään englanninkielen neroja oikeen, niin niit on aika vaikea tulkita, kun siin on tätä okkulttista kieltä joka on lähinnä teknillistä englantia, ne on aika vaikea tajuta.

RI: Onko noita mitä suomenkiellä on kirjoittettu nii, tiiätkö miten niitä on saatavilla kirjastoissa tai mistä yleensä ihminen täälläpäin ku pohjoisessa asuu nii mistä se voi saada tietoa?

PS: No, sä menet lähimpään kirjastoon ja sitte sä kysyt okkulttista kirjallisuutta. Tai hengentieteen kirjallisuutta, ne on nyt eri nimikkeillä eri kirjastoissa, mut kyllä niitä löytyy täälläkin aika paljon mut ne on kyllä lähinnä sellasta teosofista jeesustelua, mutta sellasta kovaa saatanallista kirjallisuutta ei oikeastaan saa kun meiän kautta.

Kovaa saatanallista kirjallisuutta ei oikeastaan saa kun meiän kautta.

RI: Mitenkä teihin sitten saa yhteyden, onko…

PS: Meillehän voi, jos asia kiinnostaa niin, meillähän on täällä kaikki luettelot, me voidaan niitä Yhdysvalloista tilata mut ne on kaikki englanninkielisiä, niit on satoja. Kirjottaa vaan esimerkiks et Pekka Siitoin, postilokero 7, Naantali, niin kyl me lähetetään luettelo ja toimitetaan näitä kirjoja mut ne tulee maksamaan kun ne Yhdysvalloista tilataan niin riippuen kirjasta 100-200 mk kappale, siin tulee, jenkit ottaa jo puolet kirjan hinnasta postikuluihin, se on ymmärrettävää tietenkin ku tulee sielt lentokoneella ni jos on satasen kirja niin ne ottaa satasen lähetyskuluja.

RI: Mitäs sitten sanoisit semmoselle joka, jos nyt joku on tästä kiinnostunut aiheesta?

PS: No, mä pyytäisin et ottais minuun yhteyden. Meillähän on täällä faksit ja puhelinnumerot ja kaikki tai sit kirjoittaa postilokero 7 Naantali niin sillä se selviää. Kyl me aina vastataan kaikkiin kirjeisiin, et ei oo mihinkään jäänyt vastaamatta jos kirje vaan on tullut perille.

RI: No joo. Jos ei sinulla, ellei ole mitään erikoista mielessä mitä vielä haluaisit sanoa, onko muuten?

PS: Ei, mä kehottaisin vaan kaikkia niinkun ryhtymään tälle alalle luciferiläisiksi, mut se et tuota niin ei sais mitään rituaaleja ruveta harrastamaan ellei ensin hallitse näitä perusperiaatteita, koska siin voi käydä itselle köpelösti. Ja sit jos on vähän häiriintynyt tai ala-ikäinen niin ei kannattais ryhtyä ollenkaan ryhtyä koko hommaan. Siin sekoaa muuten itte.

Mä kehottaisin vaan kaikkia niinkun ryhtymään tälle alalle luciferiläisiksi.

RI: Se on oikeestaan tällä alalla vielä tärkeempää…

PS: Joo.

RI …ku muilla?

PS: Näin o.

RI: Sanotaan maallisilla aloilla…

PS: Kyllä.

RI: No joo. Kiitos vaan tästä, Pekka Siintoinen.

PS: Kiitos samoin. Hyvää jatkoa. Hail.

RI: No niin, äskeisessä satanisti Pekka Siitointa haastattelivat duona Sami Ropponen ja Mikko Mattila. Ja nyt jos teillä Radio Inarin kuuntelijoilla on jotakin sanottavaa tästä äskeisestä haastattelusta tai satanismista, saatananpalvonnasta ylipäänsä, niin tarttukaahan puhelimeen ja soittakaa numeroon 661 408, sana on vapaa. Numero oli 661 408. Kuunnellaan tässä odotellessa J. Karjalaisen ja Electric Saunan kappale Keihäänkärki. Soittakaa.

[J. Karjalaisen kappale]

– – –

[Haastattelun osa 3/3 julkaistaan huomenna].

Read Full Post »

Mesikämmenelle tarjottiin kuunneltavaksi Ilmari Rautapään etsivätarinoiden kahta ensimmäistä osaa. Mistä tässä Ilmarissa on oikein kyse? Info valottaa asiaa seuraavasti:

“Ilmari Rautapää on okkulttinen etsivä, rikollisuutta ja pimeyden voimia uhmaava shamanistinen antisankari. Parikymppisenä Ilmari joutui tahtomattaan ulottuvuuksien välisten voimien riepoteltavaksi ja haaksirikkoutui vieraaseen maailmaan – meidän maailmaamme. Yhtäkkiä hän huomasi olevansa täydellisen ulkopuolinen: ilman henkilöllisyyttä, sukulaisia, asuntoa, ystäviä tai omaisuutta. Äärimmäinen vieraantumisen kokemus vei hänet sietokykynsä ja mielenterveytensä rajoille. Alkoholismi, huumeet ja itsetuhoisuus olivat vähällä suistaa hänet ennenaikaiseen hautaan.

Tutustuessaan Johannes Valkoseen, iäkkääseen shamaaniin, ja tämän johdolla monikerroksiseen todellisuuskäsitykseen, hän alkoi hyväksyä asemansa ulottuvuuksienvälisenä orpona. Hän sukelsi okkultismiin, spritismiin ja muihin näkymätöntä todellisuutta selittäviin oppeihin. Ilmari alkoi löytää kutsumuksensa henkisenä konsulttina ja hajottavien voimien vastavoimana. Hänet alettiin tuntea okkulttisena etsivänä, miehenä joka väsymättä taisteli pimeyden sekasikiöitä, nimettömiä kauhuja ja yliluonnollista pahuutta vastaan – ellei parilla bissellä käyminen ollut sattunut venymään pitkäksi”.

Hänet alettiin tuntea okkulttisena etsivänä, miehenä joka väsymättä taisteli pimeyden sekasikiöitä, nimettömiä kauhuja ja yliluonnollista pahuutta vastaan – ellei parilla bissellä käyminen ollut sattunut venymään pitkäksi.

Tämän lisäksi pienellä etsiväntyöllä paljastuu, että tarjolla on:

“Okkulttisen etsivän taianomaisia seikkailuja innovatiivisessa formaatissa. Jyrki Pitkän kirjoittama ja Tajunta Median julkaisema äänikirjasarja raivaa uusia uria suomalaisen viihteen kentälle. Äänikirjat ovat koko ajan lisäämässä suosiotaan.

Jyrki Pitkä

Yleensä ne kuitenkin ovat eräänlainen oheistuote, joka julkaistaan jo ennalta suositun kirjan sivuun haalimaan laajempaa asiakaskuntaa. Tajunta Media sen sijaan lähtee uudenlaisella otteella liikkeelle ja tuottaa materiaalin suoraan äänikirjaksi. Tajunta Median äänikirjat eivät ole myöskään useamman cd:n tuntikausia kestäviä paketteja, vaan esikuviksi on otettu nopeasti luettavat pulp-lukemistot ja julkaisukanavaksi ladattavat mp3-tiedostot.

“Itse nuorempana olin kova kauhufani ja tykkäsin lukea Yöjuttuja”, kuvailee Jyrki Pitkä hankkeen taustoja. “Kirjoittamista harrastaneena pitkäaikainen haaveeni oli päästä kirjoittamaan Yöjuttujen tyylistä jatkuvajuonista sarjaa, jossa voisi rauhassa kehitellä hahmoja ja rakentaa omaa maailmaa”. Yöjutut olivat 80- ja 90-luvulla ilmestyneitä kauhuaiheisia lehtiä, eräänlaisia yliluonnollisia Jerry Cottoneita. Yöjuttua yritettiin elvyttää 2000-luvulla, mutta lehti ei kantanut yhtä numeroa pidemmälle.

Kirjoittamista harrastaneena pitkäaikainen haaveeni oli päästä kirjoittamaan Yöjuttujen tyylistä jatkuvajuonista sarjaa, jossa voisi rauhassa kehitellä hahmoja ja rakentaa omaa maailmaa.

“Pohdin kuinka lehden julkaisun saisi kiinnostavammaksi, ja tuli mieleen äänikirjat. Niitä on helppo ladata mp3-soittimeen ja kuunnella vaikka pyöräillessä tai bussimatkalla”, Jyrki jatkaa. Hän lähti miettimään hankkeen toteuttamista ja saikin Tajunta Media -yrityksensä kautta mukaan pari muutakin asiasta innostunutta tekijää. Sisällöltään okkulttisen etsivän, Ilmari Rautapään seikkailut hakevat vaikutteita kauhuviihteen lisäksi myös uushenkisyyden kentältä ja kansanperinteestä. Jyrki Pitkä työskenteleekin päivätyönään helsinkiläisessä esoteerisessa kirjakaupassa.

“Ideoita on helppo kaivella kun on jatkuvasti lähdemateriaalin ympäröimä, ja kieltämättä tarinan hahmoissa saattaa olla häivähdyksiä todellisista henkilöistä.” Kertomuksen nimihahmo Ilmari Rautapää työskenteleekin sattumoisin eräässä pienessä Alppilalaisen kirjakaupan takahuoneessa tarot-tulkitsijana. Hän on eräänlainen shamanistinen antisankari, jota uhkaavat sekä pimeyden voimat että yhteiskunnallinen vähäosaisuus. Ensimmäisessä seikkailussa hän kohtaa perinteisestä kauhukuvastosta tuttuja hahmoja, ihmissusia.

“Ihmissudet ovat herkullisia pahiksia, mutta yritin saada niihin hiukan uutta näkökulmaa. Ajatus on, että ihmissudet eivät ole minkään ihmissusiviruksen sairastuttamia, mitä nykyään paljon näkee, vaan henkiolentojen riivaamia ihmisiä. Perinteisesti shamanistisissa uskonnoissa eläinten henget on nähty lähes yksinomaan myönteisinä apuhenkinä tai henkioppaina, mutta entä jos kyseessä onkin yksinäinen susi, verenhimoinen saalistaja ja lähes sosiopaattinen omaneduntavoittelija? Voisiko sellaisesta hengestä olla kuitenkin hyötyä esimerkiksi raa’assa kapitalistisessa yritysmaailmassa, jossa pärjäävät vain kaikkein vahvimmat ja häikäilemättömimmät”, Pitkä pohtii.

Ihmissudet ovat herkullisia pahiksia, mutta yritin saada niihin hiukan uutta näkökulmaa.

Ensimmäisten Rautapää-seikkailujen kirjoittaja Jyrki Pitkä on harrastajakirjoittaja, kirjakauppias, blogaaja, kuvataiteilija ja videokuvaaja. Hän pyörittää Helsingin Alppilassa esoteerisen kulttuurin ja henkilökohtaisen kasvun erikoisliikettä, Kirjakauppa & galleria Tiedostamoa, ylläpitää Tajunta.net -verkkosivustoa ja puuhailee erilaisten mediaprojektien parissa Tajunta Media -tuotantoyhtiön puitteissa. Hän on syntynyt vuonna 1977 Etelä-Karjalassa ja asuu nykyään Helsingissä.”

– – –

Kuulemansa perusteella Mesikämmenen on todettava, että tässä on mainio konsepti. Tarinoiden lukijaääni (Markku Kuronen) on hyvä ja tunnelmaa luova taustamusiikkikin (Azra Topcu ja Jyrki Pitkä) toimii. Ote on ammattimainen. Meno tarinoissa on sellaista, kuin infon perusteella osaa odottaakin.

Jaksoja kuunnellessa tuli mieleen kaukaa menneisyydessä koetut jännittävät radiokuunnelmat, eikä liene ihme, jos muillekin sellaisia kuunnelleille tulee Rautapäästä samanlaisia flashbackejä. Sille osalle nuorempaa sukupolvea, jolle Rautapään konsepti tuntuu mielenkiintoiselta, tämä arvatenkin myös toimii.

Mesikämmen toivoo Ilmari Rautapäälle onnea ja menestystä. On erittäin hienoa, että tällaistakin maassamme tehdään.

Hintaa per jakso ei ole kuin 1,99€, joten Rautapään seikkailuja pääsee kuulemaan hyvin huokealla. Myös näytteitä löytyy ja niitä voi käydä kuuntelemassa täältä.

P.S. Mesikämmen toivoo, että edesmennyt valtakunnanjohtaja ja Turun Hengentieteen Seuran perustaja Pekka Siitoin pääsisi Rautapään seikkailujen juonenkulkuihin joskus mukaan!

Aiheeseen liittyen:

Ilmari Rautapään sivut.

Ilmari Rautapää Facebookissa.

Tajunta Media.

Tiedostamo.

Read Full Post »

Olemme päässeet Kursiivin tapauksen käsittelyssä sen kymmenenteen osaan. Tällä kertaa esillä on eritoten Lehtosen Pekalle antama rituaalivala. Myös legot, Musta Raamattu, 1300 Turun Hengentieteen Seuran naisosaston jäsentä, sekä Lehtosen suhde Luciferiin on esillä.

Helsingin Sanomat uutisoi 28.1.1978: “Oikeus setvi Kursiivin paloa yli 10 tuntia. Kahdeksan todistajaa työllisti oikeuden”. Jutusta selviää mm. seuraavaa: “Lehtonen kävi viikkoa ennen Kursiivin paloa läpi voimakkaan kriisin, joka sekoitti hänet”. “Lehtonen leikkii legoilla”-otsakkeen alla kerrotaan: “Pyykkönen arvioi Lehtosen menneen viime aikoina vain huonompaan suuntaan. ‘Hän on lapsellinen ja leikkii mielellään legoilla’, sanoi Pyykönen. Hän arveli Lehtosen keskustelevan oikeudessakin vain Luciferin kanssa. Luciferista on muodostunut Lehtoselle hyvin tärkeä keskustelukumppani”.

“Siitoin oli isähahmo”-otsakkeen alta taas selviää mm. seuraavaa: “Yhtenä todistajana kuultiin Lehtosen äitiä. Äidin mukaan Lehtonen on koko ikänsä ollut kiinnostunut yliluonnollisista asioista. Tämä kiinnostus veti aikoinaan Lehtosen mukaan Siitoinin vetämiin hengentieteellisiin kokouksiin. Äidilleen Lehtonen oli kertonut, että kokouksessa pelattiin spiritismiä”.

“Naisosastossa 1300 jäsentä”-otsakkeen alta löytyy hurjia väitteitä Turun Hengentieteen Seuran jäsenmääristä: “Toiseksi viimeisenä todistajana selvitti turkulainen 43-vuotias ompelijatar Siitoinin perustamien järjestöjen toimintaa. Hänen mukaansa kokouksissa pohdittiin vain hengen asioita, mystiikkaa sekä magiaa. Kommunismia vastustettiin siksi, että se kieltää uskonnollisuuden. Ompelijatar kertoi olevansa Turussa naisosaston puheenjohtaja. Hän sanoi, että naisia seuraan kuuluu 1300”.

Kansan Uutiset uutisoi samana päivänä otsakkeella “Rituaalivala Kursiivin murhapolttoa salaamassa”: “Kursiivin murhapolton uudeksi mahdolliseksi taustakuvioksi tuli eilen rituaalivala, josta syylliseksi epäiltynä vangittu ‘puoluesihteeri’ Seppo Lehtonen on kertonut ollessaan psykiatrisessa hoidossa Helsingin keskusvankilassa. Sairaalan ylilääkäri, tunnettu psykiatri Lauri Pyykönen uskoo Lehtosen kertomuksen ‘tummalle Pekka nimiselle miehelle, jolla on viikset’ vannotusta salaamisvalasta perustuvan todellisiin tapahtumiin”.

Asiasta kerrottiin tarkemmin myös näin: “Lehtosen avustajan luvalla Pyykönen selosti pitkään ‘puoluesihteerin’ hoidon kuluessa kertomia asioita, joista keskeinen oli Pekalle annettu vala, joka Pyykösen mukaan esti Lehtosta kertomasta Kursiivin palosta. Lehtonen on myöntänyt kyllä itse olleensa paikalla. Valan rikkomisesta on Lehtonen kertonut uskovansa seuraavan välittömästi kuoleman. Valan vannomisesta Lehtonen on kertonut mustaviiksisen Pekan lisäksi myös sen, että tärkeä osa siinä on ollut ns. Mustalla raamatulla ja miekalla.”

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi

Pekka Aurajoen rannalla saksalaisen sotilasaluksen edessä. Kuva Mesikämmenen arkistoista.

Edesmennyt valtakunnajohtajaksi ja Luciferin arkkipiispaksi itseään tituleerannut Pekka Siitoin oli omalla tavallaan moniulotteinen persoona. Hän ehti elämänsä aikana mm. opiskella Turun kauppakoulussa ja Suomen teatterikoulussa, kotiutumaan varusmiespalveluksestaan reservin kersanttina, olemaan Suomen tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilas (ollen Kassisen mukaan hänen paras oppilaansa), toimimaan Turun kaupunginteatterissa pikkurooleissa näyttelijänä,  pyörittämään menestynyttä valokuvausliike Siitoin-filmi oy:tä, okkulttista Turun Hengentieteen Seuraa (ja sen sisällä toiminutta Mustaa Veljeskuntaa), okkulttis-poliittista Pegasos-seuraa, olemaan SMP:n kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja, olemaan ehdolla seurakuntavaaleissa, perustamaan Isänmaallinen Kansanrintama-ryhmän ja Kansallis-Demokraattisen puolueen, kirjoittamaan ja julkaisemaan 14 kirjaa okkultismista ja politiikasta, hoitamaan postimyyntiä, vuokra-asuntobisnestä, matkustelemaan, sekä olemaan naimisissa ja saamaan lapsia. Omien sanojensa mukaan hän oli myös ollut 50 kertaa kihloissa ja maannut 800:n naisen kanssa. Hän myös pariin kertaan lähes ansioitui Naantalin kunnanvaltuutettuna 90-luvulla. Siitoimen toiminta, aikaansaamiset ja vaikutus meni välillä yli lain sallimien rajojen, ja hän mm. sai Turun synagogaan kohdistuneesta ilkivallasta ja Naantalissa tapahtuneesta kiljunmyynnistä sakkotuomiot, vankeustuomion Suomen kommunistisen puolueen kirjapaino Kursiiviin kohdistuneeseen tuhopolttoon yllyttämisestä, patruunoiden luvattomasta hallussapidosta ja yksityisarmeijan ylläpidosta, ja tämän päälle sisäasiainministeriö lakkautti neljä hänen perustamaansa ryhmää uusfasistisina ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina. Koko palapeliin liittyi oleellisella tavalla lähes alusta loppuun Siitoimen värikäs, provosoiva ja humoristinen (usein tahatonkin sellainen, varsinkin 80-luvulta eteenpäin) esiintyminen julkisuudessa, sekä lukemattomat maalailevat median raportoinnit hänen sanomisistaan ja tekemisistaan.

Ei ole mikään ihme, että näin värikäs hahmo on erilaisista syistä johtuen jaksanut kiinnostaa monia ja että Siitoin on saanut ylleen legendan auran. Siitoimen moniulotteista persoonaa ei ole helppo laittaa yhden nimikkeen alle. Jotkut ajattelevat häntä ennenkaikkea uusnatsina eivätkä ymmärrä, miksi hän hääräsi hengentieteitten kanssa. Nämä henkilöt tuntuvat usein myös ajattelevan, että loppupeleissä Siitoin ei ollut hengentieteitten kanssa tosissaan. Monet pitivät Siitointa yksinkertaisesti harmittomana ja alkoholistina natsipellenä joka kirjoitti törkeydessään ja lentävyydessään tietyllä tavalla jumalattoman huvittavia kirjoja ja oli tämän lisäksi täysipäiväinen stand-up koomikko. Siitä suurin osa lienee kuitenkin samaa mieltä, että Siitoin oli monessa asiassa käsittämätön vastavirtaan soutaja, yleisten hyväksyttävien näkemyksien ruokoton pilkkaaja. Mitä Siitoin oikein pohjimmiltaan oli? Nähdäkseni tähän kysymykseen vastaaminen vaatii katsauksen siihen, miten hänen hahmonsa oikein muodostui.

 

60-luvun lopulta 70-luvulle: Vakavammin otettava kausi

Siitoin oli Suomen olosuhteissa perin merkillinen tapaus. Hän oli kovin touhukas eikä jättänyt hengentieteitä tai politiikkaa vain puhumisen ja kirjoittamisen asteelle vaan myös hääräsi  perustamiensa seurojen ja järjestöjen kautta yhtä ja toista yhteiskunnassa. Turun Hengentieteen Seura harjoitti julkaisutoimintaa, kaukoparannuspalveluita, ja kokoontui Siitoin-filmi oy:n alakerrassa olevassa seuran tilassa, “Temppelissä”. Samaa tilaa käytti kokoontumisissaan myös Pegasos-seura ja sittemmin IKR, joka järjesti myös mielenosoituksia ja marssi pitkin Turun katuja mustiin pukeutuneina, kypärät päässä, pamput ja aseet vyöllä, rumpu päristen, megafoniin iskulauseita huutaen ja hakaristilippu liehuen. Vaikka jo 70-luvulla Siitoimen ja hänen ryhmiensä touhuille naurettiin, ottivat monet tahot niiden tekemiset ja sanomiset kuitenkin hyvinkin tosissaan, mistä kertoo mm. hänen ja ryhmiensä touhuista tehdyt kyselyt eduskunnalle, niistä vakavana uhkana tehdyt lehtikirjoitukset ja hänen järjestöjensä sittemmin tapahtunut lakkauttaminen. Oman lajinsa camp-klassikko Musta Magia, osa II, sai jonkun tekemään Turun Hengentieteen Seurasta ilmoituksen viranomaisille ja Siitoimen porukoita epäiltiin rituaalisista kissankeittämisistä. Näyttöä ei lopulta tullut, mutta lehdet repostelivat asialla kuitenkin näyttävästi. Siinä vaiheessa kun SKP:n kirjapaino Kursiiviin kohdistui isku vuonna 1977, jossa se sytytettiin tuleen ja yritettiin räjäyttää, otettiiin Siitoimen porukoiden touhut hyvin vakavasti yhteiskunnallisena uhkana. Iskun oli tehnyt Siitoimen joukoissa ollut Seppo Lehtonen, mutta Siitoin sai iskusta kuitenkin pitkän tuomion siihen yllyttäjänä. Siitoin kutsui tätä tuomiota puhtaasti poliittiseksi.

Kun miettii millainen poliittinen ilmapiiri oli 70-luvulla, menee Siitoimen ja hänen porukoittensa tuolloiset tekemiset oikeaan kontekstiin. Tuohon aikaan elettiin vielä kylmän sodan maailmassa, missä Suomi ja presidentti Kekkonen olivat hyvin mielin kielin Neuvostoliiton suuntaan, eikä sellaisessa ilmapiirissä avoimesti natsina esiintynyt Siitoin kärjekkäin kommunismin vastaisine mielipiteineen ollut oikein pop. Siitoimen esiintyminen ja julkikuva oli tuolloin myös hivenen skarpimpaa kuin 80-luvulta eteenpäin, mikä myös vaikutti asiaan. 70-luvun maastossa ei myöskään Turun Hengentieteen Seuran julkaisemat kirjat vaikuttaneet monista aivan niin huvittavilta ja käsittämättömiltä kuin nykyään, mikä voi niiden nykylukijasta tuntua kummalliselta. Myöhemmin Siitoin kommentoi tämän ajan toimintaansa Iiro Nordlingin hänestä tekemässä haastattelussa (joka löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 197) näin: “Uskoitko koskaan poliittisiin mahdollisuuksiisi? Vai oliko kyse pelkästä protestista esim. 1960-1970 radikaalien vastapainoksi?” Pekka vastasi tähän: “Sekä että. Se oli aluksi protestia, sitten yritettiin kerätä 5000 nimeä. Se epäonnistui sen Kursiivin tuhopolton takia”.

Siitoimen hahmon muotoutumisen kannalta on tärkeää huomata, että hän kiinnostui hengentieteistä kauan ennen kuin ryhtyi julkinatsiksi vuonna 1976 (vaikka myöhempinä vuosina väitti, että  hänen kasvatusäitinsä olisi tehnyt hänelle natsiunivormun hänen ollessaan jo 4-vuotias ja että hän olisi ollut natsi jo aivan pienestä pitäen). Siitoimen omien puheiden perusteella hänen kiinnostuksensa kaikkeen yliluonnolliseen sai alkunsa jo lapsuudessa, ja että hänen sukulaisissaan oli ennustustaitoisia henkilöitä. Hengentieteiden kentällä, joka 60-luvun lopulta alkaen oli saanut Suomessakin kasvavaa kiinnostusta osakseen, Siitointa kiinnosti nähtävästi kaikki mahdollinen. Ufot, ennustaminen, spiritismi, henkiparantaminen ja magia, yms. meni sulassa sovussa Blavatskyn, Ervastin ja muiden alan kirjailijoiden tekstien ohessa. Siitoin kirjoitti aiheesta paljon, kirjojensa lisäksi mm. Ufoaika lehteen (joka sittemmin muutti nimensä Ultraksi) ja paikallisiin sanomalehtiin. Siitoimen kiinnostus hengentieteisiin oli epäilemättä aitoa. Tämän kiinnostuksen seurauksena Siitoin myös päätyi maamme tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilaaksi. Kun Siitoimen linja alkoi liukua enemmän mustaan magiaan ja natsismiin, varoitti Kassinen ihmisiä Turun Hengentieteen Seurasta ja otti etäisyyttä Siitoimeen. Myöskään Ufoaika ei enää ottanut Siitoimen tekstejä julkaistavakseen. Pekan harjoittamasta Luciferin palvonnasta suosittelen lukemaan aiemmin kirjoittamani artikkelin Luciferin arkkipiispan nauru.

Siitä, miten Siitoin liukui natsismiin, ei ole täyttä varmuutta, mutta oman arvioni mukaan asiaan on vaikuttanut yksityisyrittäjänä toimineen nuorenmiehen kyrsiintyminen vasemmistolaiseen politiikkaan ja yleiseen Suomessa tuolloin vallalla olleeseen Neuvostoliiton mielistelyyn. Varmasti pohjalla oli ollut jo pitkäaikaista mielenkiintoa  natsismiin,  mutta ratkaisevana katalyyttinä on saattanut toimia Trevor Ravenscroftin vuonna 1972 suomeksi julkaistu natsiokkultismin klassikko Pyhä Keihäs. Teos, joka on faktuaalisesti suurelta osin aivan poskellaan, kertoo siitä, miten Natsi-Saksa oli  alusta loppuun okkultismin ja magian, eritoten mustan sellaisen, kyllästämää. Hengentieteisiin uppoutuneelle ja vasemmistolaiseen politiikkaan ärsyyntyneelle Siitoimelle kirja on saattanut loksauttaa monta palaa yhteen ja antaa selvän, viimekädessä henkiseltä pohjalta nousevan idean siitä, miltä pohjalta yhteiskunnassa vaikuttaa. Jo teoksessaan Musta Magia, osa I (1974), Siitoin tekee selväksi, että magia ja hengentieteet kulkevat käsi kädessä politiikan kanssa, ollen henkisen maailmankatsomuksen yhteenkietoutuneita osa-alueita, ja että siinä kuvassa niin kommunistit kuin juutalaisetkin ovat vihollisia. Sama painotus jatkui läpi koko Siitoimen loppuelämän, niin puheissa kuin teksteissä. Kuten jo edellä mainitsin, on Ravenscroftin kirjan faktat useinmiten pielessä. Teos on kuitenkin varsin mukaansatempaavaa luettavaa ja ilman syvempää aihepiiriin tutustumista se voi vaikuttaa joistain lukijoista jopa uskottavalta. 70-luvulla natsiokkultismia ei oltu juurikaan kunnolla akateemisesti tutkittu, eikä sellaisia objektiivisia esityksiä kuin Goodrick-Clarken The Occult Roots of Nazism tai Flowersin ja Moynihanin The Secret King ollut vielä olemassa. Viimeisinä vuosinaan Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (joka löytyy Koskelan ja Nordlingin teoksesta Suomen Führer) Siitoin mainitsee Ravenscroftin kirjan siihen tyyliin, että tuntee kirjan hyvin. Hän kertoi Nordlingille, että  “se (Ravenscroftin Pyhä Keihäs) on tehnyt minuun erittäin suuren vaikutuksen. Uusnatsit eivät sitä kirjaa oikein hyväksy, mutta minä pidän sitä erittäin hyvänä kirjana. Luin sen heti kun se oli käännetty suomeksi”.

Samat perusteemat natsiokkultismista vilahtelivat vahvasti myös Siitoimen vuonna 1993 siviilipalveluslehdelle antamassa haastattelussa. Mitä tulee 60-luvun lopun ja 70-luvun alkupuolen okkulttiseen ja henkiseen maastoon, saa siitä hyvän kuvan Gary Lachmannin teoksesta Tajunnan Alkemistit (Like, 2009). Teos avaa mainiosti myös natsiokkultismiin liittyviä koukeroita ja sen suomenkieliseen laitokseen on suomentaja kirjoittanut kirjan aihepiirin Suomea koskevia huomioita – joissa on mukana myös Pekka Siitoin.

Vaikka rivologia ja ördäys ei ollut tällä kaudella vahvasti esillä (ördäys ei oikeastaan ollenkaan), oli rivologia kuitenkin elementtinä selvästi läsnä. Tämä tuli esiin mm. Turun Hengentieteen Seuran rituaalisessa rivoilussa, miestenlehdille annetuissa jutuissa kuvineen, sekä Siitoin-filmi oy:n tiloissa tehdyissä pornofilmeissä ja alastonkuvauksissa.

 

80-luvulta kuolemaan asti: Uusnatsismin ja okkultismin von Münchausen

Pekan istuttua vankilassa ja perustettuaan Kansallis-Demokraattisen Puolueen kiellettyjen puolueidensa raunioille hän piti poliittisesti matalampaa linjaa, ymmärrettävästäkin syystä. Tässävaiheessa SUPO seurasi Siitoimen tekemisiä tarkasti, taustaa kun oli. Toki Pekka esillä oli, mm. Naantalin Unikeonpäivillä hän joka vuosi tuli vastaan täydessä univormussaan vanhankaupungin rantamaastossa ja lehdet kirjoittivat hänestä aika ajoin. Homma alkoi kuitenkin luisua enemmän ja enemmän huumorin ja humalaisen kohkauksen kuin edes jotenkin vakavasti otettavan politiikan tai hengentieteen puolelle. Joskus Pekka oli ryhtymässä rock-tähdeksi, joskus hän esiintyi Sleepy Sleepersin keikalla, joskus hän heilui Naantalin sambakarnevaaleilla etelävaltion lipun kanssa saaden lehdistöltä lempinimen “rockabilly Siitoin”, ja jäipä hän myös kiinni laajamittaisesta kiljunmyynnistä paikalliselle juopporemmille, joka luuhasi hänen “bunkkerillaan”. Kun Siitoimen poika Petri kuoli auto-onnettomuudessa 1985, alkoi Siitoimen juonti vielä rankemmaksi.

Pekan kurssi vakavasti otettavasta uusnatsista alkoi pahan kerran luisua myös kannattajien silmissä alaspäin. Vakavasti otettavuuden aika Siitoimen toimissa oli auttamattomasti mennyttä. Nuoremman polven uusnatsit alkoivat kasvavassa määrin pitää Siitointa aatteelleen haitaksi olevana humalaisena örveltäjänä ja julkisuudessa milloin minkäkinlaisia tempauksia tekevänä koomikkona. Germaanisen Arjalaisveljeskunnan bodaava ja raitis Väinö Kuisma vinoili Siitoimelle puhelimessa aivan suoraan Sieg Heil Suomi -dokumentin jälkimainingeissa kun Kansallinen Liittoneuvosto oli mennyt läskiksi. 70-luvulla Turun Hengentieteen Seuran puitteissa harrastettu rituaalinen rivoilu oli nyt muuntunut rivoiluksi ihan vain yleisesti ja Pekka antoikin itselleen valtakunnanjohtajan ja Luciferin arkkipiispan tittelin lisäksi vielä rivologin tittelin. Iiro Nordling kysyi Siitoimelta tämän viimeisinä vuosina tehdyssä haastattelussa (Suomen Führer, s. 183), että “Mites nämä pornolehtien jutut sitten sun imagoosi sopi… arjalaiset siitossonnit jne.?” Pekka vastasi tähän: “Nythän pitää ottaa huomioon, että saksalaiset harjoitti rodunjalostusta, nythän sitä kokeillaan Englannissa ja Yhdysvalloissa… kloonausta ja kaikkea. Eihän siinä mitään uutta ollut”. Toinen kysymys jossa mentiin samoilla linjoilla kuului näin: “Mites sitten kun sinulla on aika karski versio natsismista. Kansallissosialismiin liittyi Hitlerjugend ja Hitlerin tyttöjärjestö, jossa tytöistä tehtiin hyviä äitejä. Sinä korostat enemmän kuria ja miehistä puolta”. Pekka tähän: “En mä väittäis näin. Mä sanoisin, etä olen fifty-fifty linjalla. Tietysti luonteeltani mä olen perverssi ja mä kannatan rodunjalostusta, perversioita ja tämmöstä. Se on ihan terveen miehen merkki, kyllähän se on parempi nussia ku runkata. Tällä tavalla. Sanoisin et se on fifty-fifty enemmänkin. Huorat on elämän suola”.

Jos Pekan touhut olivat niin huvittavia jo Sieg Heil Suomi -dokumentin aikoihin, että hänen tuossa dokumentissa laukomia sanojaan toistellaan nyt mehevinä vitseinä, on reiluuden nimissä sanottava että absurdilta meno näytti kyllä kaikilla tuossa dokumentissa mukana olleilla. Yhtä kaikki, aika oli pahasti ajanut Pekasta ohi. Hänestä oli tullut suuren yleisön silmissä ennen kaikkea harmiton kummajainen, humalainen rivouksia ja muita karkeuksia suustaan melko hyväntuulisesti laskeskeleva ylipainoinen keski-ikäinen uusnatsi.

Siitoin ei kuitenkaan vaikuttanut katkeralta. Jollain lailla hän tuntui olevan sinut uuden tilanteen kanssa. Hän oli menneisyyden meriiteillään saanut itselleen tietyn eksentrisen nimen ja maineen ja hän selvästikin piti saamastaan julkisuudesta. Vankilasta vapauduttuaan Siitoin kirjoitti teoksensa Laillinen laittomuus Suomessa (1979),  Rotu-oppi (1983), Demokratia vaiko fasismi (1984) ja Kohti uutta uskoa (1989). Hän oli myös ehdolla Naantalin kunnallisvaaleissa 90-luvulla pariin kertaan ja sai kaupungissa toisella näistä kerroista kuudenneksi eniten ääniä, mutta ei huonon vertailuluvun vuoksi päässyt valtuustoon. Myös toisella näistä kerroista hän oli ääniharava, silläkin kertaa todennäköisesti protestihengessä. Tämän lisäksi hän ylläpiti vanhoja kansainvälisiä alan kontaktejaan ja loi uusia kontakteja. Nämä ovat varmaan Siitoimen vankilasta vapautumisen jälkeiset suurimmat saavutukset toimintansa kentällä. Em. “kirjat” tosin olivat itse amatöörityönä tehtyjä vihkosia, joita sai vain Pekan postimyynnistä, mutta ne kuitenkin olivat merkkejä siitä, että niin politiikka kuin hengentiedekin sai miehen edelleen kirjoittamaan. Pekan uskottavuus molempien edellä mainittujen aihepiirien kentällä jäi kuitenkin pahasti Pekan persoonan ympärillä pyörivän shown jalkoihin.

Siitoimen 80-luvulta hänen kuolemaansa asti kestänyttä kautta voisi kutsua hänen von Münchausen-kaudeksi. Aivan kuten legendaarinen Paroni von Münchausen, niin myös Pekka sepitti mielellään liioiteltuja juttuja vähintään naisseikkailuistaan ja von Münchausenin tapaan (ainakin Terry Gilliamin elokuvaversion) Pekka oli persoona, jonka ympärillä pyöri tämän tästä jonkinlainen uskomattoman oloinen show. Painopiste oli kallistunut edes jotenkin vakavasti otettavasti hengentieteellisestä ja poliittisesta toiminnasta hänen persoonansa ympärillä pyörivään humoristiseen esiintymiseen. Tietyllä tapaa Pekka oli palannut nuoruutensa teatterikuvioihin – tällä kertaa hän ei tosin näytellyt Turun kaupunginteatterin lavalla vaan kaikkialla missä liikkui. Paroni von Münchausen ei ördännyt humalassa tai pitänyt jumalanaan Luciferia, mutta hän ei ollutkaan suomalainen okkultismia harrastava uusnatsi vaan saksalainen vapaaherra. Hassua yhteensattumaa Paroni von Münchausenin ja Pekan välillä on sekin, että Pekka väitti isänsä olleen saksalainen Peter von Weltheim. Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 164) Siitoin sukutaustaansa selvittäessään myös ykskantaan totesi, että “Minä olen oikeasti paroni von Weltheim”. Ettei vain Pekka olisi aivan tarkoituksella ottanut vaikutteita von Münchausenilta?

Mainitsin tämän jutun alussa, että jotkut tuntuvat pitäneen Siitointa ennenkaikkea uusnatsina ja että monet näin ajattelevista eivät usko Pekan olleen tosissaan hengentieteen juttujensa kanssa. Aiemmin kertomieni taustojen valossa en pidä viimeksi mainittua asiaa ollenkaan paikkaansa pitävänä. Uusnatsi Pekka varmasti oli, mutta hän oli myös omansalainen hengentieteet vakavasti ottanut uusnatsi. Pekka aloitti hengentieteiden harrastuksen paljon ennen natsismia, ja natsismiin hän arvelujeni mukaan saattoi kääntyä saatuaan käsiinsä natsiokkultismin klassikon, Trevor Ravenscroftin Pyhän Keihään. Jotain Pekan hengentieteiden vakavasti ottamisesta kertoo sekin, että niin Olavi Koskela (teoksessa Suomen Führer) kuin Siitointa tämän kuolinvuoteella hoitanut nainen, molemmat kertoivat Pekan vielä kuolinvuoteellaankiin huutaneen Luciferia avukseen ahdingossaan.

Pekan hengentieteen vakavasti ottamista epäilijöille voin käänteisesti kertoa omakohtaisen tarinan, joka jo aikoinaan pisti minut ihmettelemään sitä, miten vakavasti hän oikein oli uusnatsismin ja Hitlerin arvostuksensa kanssa. Soitin joskus 80-luvun lopussa Siitoimelle ja kysyin hänen myynnissä olleista kirjoistaan. Jotain kautta puheeksi tuli Hitlerin Taisteluni, josta kysyin small talkina, että onko hänellä sitä myynnissä ja paljonko se sitten maksaa. Tähän Pekka vastasi, että hänellä ei ole sitä kuin oma kappale, “mutta paljon sä olisit siitä valmis maksamaan?” Jotenkin tämä tuntui kummalta, koska Pekka oli kuka oli ja Hitler oli oletettavasti hänen suurimpia esikuviaan ja Taisteluni ehkä hänelle kovin kirja ikinä. Mutta olin väärässä. Myöhemmin jo edellä useaan otteeseen mainitusta Suomen Führer kirjasta löytyi tätäkin asiaa valottava pätkä: “Suhtautumisesi Hitleriin, koska luit Taisteluni? Kolahtiko kuten Lincoln Rockwellille Jenkeissä?” Pekka: “Luin 1970-luvun alussa. Ei se mitenkään kolahtanut kun mä olin ollut natsi jo ennen sitä. Hänen historiansa ei ole oikein mielenkiintoista. Toinen osa on mielenkiintoisempi. Ensimmäinen osa ei oikein ole”. Samasta haastattelussa toisaalla löytyy myös toinen asiaa sivuava kohta: “Ketä fasisti/natsijohtajaa kunnioitat eniten?” Pekka: “Vaikka olenkin natsi, niin Francoa. Hitler vähän munas nää hommat. Se hosu noissa sotahommissa. Jos hän olisi antanut ylipäällikkyyden vaikka Rommelille, niin se olisi hieman hillinnyt tätä rintamalaajennusta”.

Yhteenvetona voisi todeta, että hengentieteet, politiikka ja rivologia olivat aina osa Pekan palettia. 60-luvun lopusta 70-luvulle Pekka oli vielä vakavammin otettava niin politiikassa kuin hengentieteissä ja häntä pidettiin sen ajan sosiaalis-poliittisessa maastossa (kylmän sodan aikaisessa Suomessa joka kumarteli Neuvostoliittoon päin) jopa vakavana poliittisena uhkana. Kursiivin tuhopolton ja vankilatuomion jälkeen Pekan poliittinen ura alkoi luisua vakavammin otetusta vähemmän vakavasti otettuun, kun Pekka alkoi raskaalla kädellä juoda ja vetää oman persoonansa ympärillä pyörivää viinanhuuruisen münchausenmaista showta. Hän seisoi loppuun asti niin hengentieteellisten kuin poliittistenkin näkemystensä takana, vaikka hänen uskottavuutensa niiden suhteen oli mennyt olemattomaksi.

 

Lopuksi: Mitä jos…?

Kun miettii Siitoimen elämää, tulee hänen julkinatsiksi kääntymisensä siinä selväksi taitekohdaksi. Siitoin-filmi oy:tä pyörittäessään Pekka oli vielä mallikansalainen ja hyvin menestynytkin sellainen. Vaikka Pekka ei ollut kirjailijana koskaan lahjakas, oli hän siinäkin silti varsin tuottelias. Tuottelias ja toiminnan mies hän ennen kaikkea olikin. Pekan teatteritaustat ja valokuvausliikkeen menestyksekäs pyörittäminen puhuivat omalta osaltaan siitä, että tietyillä aloilla hän oli varsin monipuolisesti lahjakaskin. Jos Pekka ei olisi ryhtynyt natsiksi vaan pysynyt valokuvausliikkeen pitäjänä sekä hengentieteissä soveliaammaksi katsotuilla laduilla, hänen elämänsä olisi varmastikin muotoutunut varsin erilaiseksi kuin miksi se sitten muotoutui. Millaisena me tuntisimme Pekka Siitoimen tänään, jos hän ei olisi ryhtynyt natsiksi?

 

Read Full Post »

Kuten jo aiemmin mainitsin, tulee tänään YLE:ltä dokumentti Aino Kassisesta, joka oli Pekka Siitoimen hengentieteen opettaja. Dokumentti on osa 5/6 Pimeän puolella-sarjaa ja tämänkertaisen jakson nimi on Toinen todellisuus.

Yllä oleva kuva on vuonna 1971 Kotipostissa julkaistusta jutusta. Alla muita otteita samasta Siitointa ja Kassista käsitelleestä jutusta:

Pimeän puolella-sarjan jakso 3/6, nimeltään Olet hypnoosissa!, käsitteli 60- ja 70-luvuilla Suomessa hyvin tunnettua julkkista, Ollivier Hawkia, eli Erkki Hakasaloa. Mesikämmenen mielessä kävi tuota jaksoa katsellessa, että Pekka Siitoin oli hyvinkin saattanut saada Hakasalolta vaikutteita hypnoottis-magneettiseen katseeseensa – lisäten Hakasalon tuijotukseen vain aimo annoksen mystisyyttä ja magiaa. Hakasalosta saa varsin hyvän kuvan vaikkapa YLE:n arkistojen huvittavassa tallenteessa Jatkoaika-ohjelmasta vuodelta 1967.

 

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »