Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Sleepy Sleepers’

sarvisuhinamainosMesikämmen ei muista, koska hän edellisen kerran kävi Lahdessa. Paikasta on aiemmin tullut mieleen lähinnä Sleepy Sleepers ja Väinö Kuisma. Tällä matkalla asia muuttuu.

Sarvilevyt sijaitsee aivan keikkapaikan, Rooster pubin, vieressä. Sarvi on hieno paikka, josta löytyy harvinaisen hyvä kattaus vaihtoehtoisempaa musiikkia. Pläräämme hyllyt läpi. Kyllä lahtelaisten kelpaa. Tällaisen levykaupan soisi olevan Turussakin.

Ennen keikkaa käymme Helvetissä, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa Tiina-Liisa Kaalamon veistoksia ja Vesa-Antti Puumalaisen maalauksia. Näyttely on avoinna kuluvan kuun loppuun asti. Mesikämmen suosittelee.

Käymme MK9:n kanssa syömässä. Muut mättävät naamaansa lihaa, MK9 kasvissettiä. Kysyn MK9:n kuuluisasta panttivankikeikasta, josta hän sitten juurta jaksain meille kertoo. Sitä kuunnellessa ruokailu sujuu mielenkiintoisissa merkeissä. Tästä keikasta ja MK9:n historiasta muutenkin löytyy hyvä summaus Special Interests-sivustolta.

Haahuilemme ympäri kaupunkia kohti keikkapaikkaa. Roosterissa Mesikämmen tapaa KEMS:n miehiä, mm. Antti Joutsin. Juomme kossushotit ja puhumme mm. Pekka Siitoimesta, josta Antti antaa hienon videostatementin. Roosterin pihalla kuulemme pari hemmetin hienoa tarinaa Väinö Kuismasta, mutta niitä ei valitettavasti voi tämän jutun ohessa jakaa.

Rooster on varsin intiimi paikka ja se pakkautuu täyteen. Bizarre Uproar avaa illan, tällä kertaa yhden miehen voimin. Kuulemme BU:lta harvinaisen rauhallisen, lähes dark ambient-meininkejä lähestyvän setin, joka on kuitenkin piinaava ja kaikkea muuta kuin ambientmaisen eteerinen ja leijaileva. Setin aikana kattokoristeena olleita vinyylejä putoilee ainakin pari kertaa lattiaan. Tiettävästi ei kuitenkaan kenenkään päähän. Mainio, erilainen BU-setti.

Toisena soittaneen Sick Seedin setissä on pari nykykokoonpanolla aiemmin livenä kuulematonta biisiä, The most hated crime ja Idealist. Tämänkin setin aikana katosta putoaa levyä lattiaan. Pekka PT vokalisoi biisit karismaattiseen voimalliseen tyyliinsä. Setin päättää hittibiisi Helsingin synagogat.

Illan päättävän yhdysvaltalaisen MK9:n taustavideoissa näkyy sotaa, ruumiita, väkivaltaa. Artisti jakaa yleisölle manifestin. Taustalla pyörivä musiikki on varsin yksinkertaista luuppia, minkä päälle kuulemme keikan teemojen pohjalta improvisoitua tilitystä amerikkalaisuudesta, kulutuksesta, vitutuksesta, ja vastaavista aiheista. Artisti kiertää pienessä pubissa minne tiiviisti pakkauteessa yleisössä mahtuu, puhuen ja huutaen. Setti on enemmän performanssia kuin vaikkapa voimaelektroniikkaa. Omalla tavallaan MK9:n esitys oli varsin raikas tuulahdus alan keikoilla.

Hommat ovat ohi inhimilliseen aikaan. Ilta oli hieno, vaikka emme tavanneetkaan Väinö Kuismaa. Lahteen kannattaa tulla Sarven suhinaklubille toistekin.

– – –

Helvetti

P1170751

P1170756

P1170755

P1170757

P1170758

P1170759

P1170761

P1170762

P1170764

P1170765

Lahti

P1170767

P1170769

P1170770

P1170771

P1170855

Rooster

P1170773

P1170805

P1170865

P1170870

Bizarre Uproar

P1170784

P1170789

P1170795

P1170797

P1170802

Sick Seed (kuvat: Antti Joutsi)

P1170812

P1170825

P1170829

P1170830

P1170837

P1170848

MK9 (lyhyt videoklippi keikalta)

P1170909

P1170873

P1170889

P1170904

– – –

Lopuksi vielä päivän aikana kuultuja onelinereita:

N: ”Sun munkissa on karva. Häpykarva”. P: ”No, se maistuukin vähän kebabilta”.

B: ”Yllättävän tilava toi sun peräluukku”.

B: ”Yleensä jos panee jonkun paksuks niin siit seuraa lasku”.

[Puoli tuntia Lahden keskustassa kävelyn jälkeen]: V: ”Mä ymmärrän nyt kyllä Väinö Kuismaa paljon paremmin”.

V: ”Täällähän on kaikki natsit paikalla” [välitön spontaani reaktio] A: ”Anshelmi puuttuu!”

B: ”No, muuttuuko teidän kulutustottumukset nyt MK9:n setin jälkeen?” P: ”Ei”. B: ”Ei munkaan, päin vastoin”.

J: ”Teidän kaikkien pitää nähdä sellanen kuin Killing of Pori, sit te tiedätte millasesta kaupungista mä tuun”.

B: ”Tiedättekö miksi on alettu kutsua töissä sellasia vanhempia äijiä? Mummonnussijoiksi.”

B: ”Pitääkö pillussa olla karvat? Mun mielestä se on vähän kaksjakonen juttu. Toisaalta tulee hyviä muistoja, mutta… on se vaan kätevämpää ilman”.

– – –

Read Full Post »

Mesikämmenen tassuihin päätyi joitain aikoja sitten Pekan kirje Sleepy Sleepers-yhtyeelle. Pekka lähetti bändille “lämpimät keskitysleiri-terveiset”, kertoi kannattavansa bändin show-toimintaa ja kertoi haluavansa joskus kunnioittaa bändin tilaisuutta “kahden adjutanttini kera univormut päällä”.

SiitoinkirjeSleepytPekan kunniajäsenyydestä Sleepy Sleepersin fan clubissa kerrottiin myös oheisessa jutussa joskus samoihin aikoihin: “Sleepyihin on yhdistetty punk ja anarkia. Viime viikkoina huomattavaa julkisuutta saanut turkulainen liikkeenharjoittaja Pekka Siitoin, kuuluu Hannu Rainerlan mukaan fan-klubin kunniajäseniin”.

sleepysleepers

Aiemmin blogissa on kerrottu Pekasta ja Sleepyistä myös seuraavaa:

Rautaristi-lehdessä oli 1982 juttua mm. Dallas-sarjasta ja Sleepy Sleepersistä – jonka KDP oli yksimielisesti valinnut Suomen suosituimmaksi yhtyeeksi (Mesikämmenen arkistot).

Koska Kai M. Aalto kuuluu Siitoin-saagaan, kuuluu seuraava kuriositeettikin tässä yhteydessä mainita. Legendan mukaan Kai M. Aaltoa ja Markku Järvenpäätä olisi vuoden 1986 lentokonekaappaukseen osaltaan innoittanut Sleepy Sleepersin kappale Kaapataan lentokone Moskovaan.

– – –

Miksi Pekka sitten diggaili Sleepyjä? Bändin musiikki kun ei ollut mitään vanhan koulukunnan rockia, josta Pekka oli kertonut pitävänsä. Asiaa vaikutti varmasti mm. se, että Sleepyt eivät silloin tällöin kaihtaneet pahennusta aiheuttavassa kohkauksessaan käyttää provokatiivisesti mm. hakaristia ja koska bändin kieliposkessa tekemät poliittiset pläjäykset ärsyttivät kommunisteja ja saivat aikaan mm. tällaisia reaktioita:

Vuonna 1977 yhtye aiheutti pienehkön skandaalin levyllään Takaisin Karjalaan. Alun perin nimi oli Karjala takaisin, mutta tällä nimellä levy-yhtiö EMI ei uskaltanut sitä julkaista. Levyllä kuultiin mm. kappaleet “Kapina Wiipurin asemalla”, “Anarkiaa Karjalassa”, “IC:llä Karjalaan”, “Jytinää Eestissä”, “Mennään Karjalaan” ja “Kaapataan lentokone Moskovaan”. Levy oli vallitsevan itsesensuurin aikana liikaa. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Kajaanin osasto paheksui helmikuussa 1978 julkisesti yhtyeen musiikkia ala-arvoiseksi ja Suomen ja Neuvostoliiton hyviä suhteita vahingoittavaksi. Raha-automaattiyhdistys reagoi nopeasti ulkopoliittiseen keskusteluun: Kaapataan lentokone Moskovaan -single poistui jukebokseista.

Kommunisteja inhonnut ja Karjalan palauttamista itsekin vaatinut Pekka arvosti tätä. Teatteritaustaa omaava showmies, jonka modus operandi oli monella tapaa ravistella suomettunutta kulttuuriamme, näki Sleepyissä todennäköisesti tiettyä hengenheimolaisuutta. Suomen ja Neuvostoliiton suhteita vaalineet tahot suhtautuivat Sleepyihin ja Pekkaan samanlaisin reaktioin: Siinä missä Sleepyjä syytettiin 1978 Suomen ja Neuvostoliiton suhteita vahingoittavaksi, syytettiin Pekkaa ja Radio Cityä samasta asiasta vuonna 1985. Ei liene kaukaa haettua, että vuonna 1986 tehty Nauravat Natsit c-kasetti oli jollain tasolla, jossain määrin, myös Sleepyjen inspiroimaa kohkausta.

sleepythakaristi

Päivän biisit: Anarkiaa Karjalassa ja UKK.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll.

Pekka ja Radio City (osa 1, 2).

Nauravat Natsit: Siitoin-saagan viimein esiintuotu liitonarkki.

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1982

Tammikuu

20.1. Siitoin vangitaan kiljuntekoon liittyen.

kilju2

21.1. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Nyt syytettynä kiljukaupasta. Pekka Siitoin vangittiin taas” (Mesikämmenen arkistot).

22.1. Turun Päivälehti otsikoi: ”Siitoin vangittu kiljunmyynnistä”, “Siitoin passitettiin Turun lääninvankilaan”. Rannikkoseutu otsikoi: “Pekka Siitoin jälleen raastupaan – nyt viinanmyynnistä” (Mesikämmenen arkistot).

25.1. Siitoin Naantalin raastuvanoikeudessa kiljunteon vuoksi.

kiljua626.1. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Siitoin oikeudessa suljetuin ovin”. Ingressi summasi: ”Pekka Siitoin vastasi eilen ensimmäisen kerran oikeudessa kiljupuuhistaan. Juttua käsiteltiin suljettujen ovien takana, koska Siitoinin rikostoverina syytettiin alaikäistä henkilöä. Juttu siirrettiin syytettyjen pyynnöstä kuukauden kuluttua pidettävään jatkokäsittelyyn”. Jutussa tiedettiin kertoa myös, että Pekan asiakaskunta koostui enimmäkseen Krappula-kiinteistön vuokralaisista. Hintaa kiljulla oli ollut 20mk litra (Mesikämmenen arkistot).

kiljua827.1. Uusi Suomi uutisoi: ”Siitoin vapaaksi”. Juttu kertoi: ”Alkoholipitoisen aineen valmistuksesta syytetty, pariksi päiväksi vangittu naantalilainen toimitusjohtaja Pekka Siitoin päästettiin oikeuden päätöksellä vapaaksi. Siitoimen mukaan hänen valmistamansa neste oli kotiviiniä, ei viinaa. Jutun käsittely jatkuu Naantalin raastuvanoikeudessa 22.2.” (Mesikämmenen arkistot).

Helmikuu

juopotpoliisi2.2. Rannikkoseudun poliisi-uutiset osastolla todettiin: ”Alikatu 9 on vakituinen juoppohälytysten osoite, josta on jälleen haettu väkeä”. Alikatu 9 on osoite, jossa Pekka asui (Mesikämmenen arkistot).

22.2. Siitoimen kiljun valmistus -ja myynti on uudelleen Naantalin raastuvanoikeudessa (Mesikämmenen arkistot).

Pekka saa National Association for the Advancement of White Peoples-järjestön presidentti David Dukelta 20.2. kirjatun kirjeen. Kirjeessä Duke toivoo tapaamista Pekan kanssa tullessaan käymään Euroopassa. (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 150).

Maaliskuu

2.3. Turun Sanomat uutisoi: ”Siitoin oikeuteen maanantaina”. Asia koski kiljunvalmistusta (Mesikämmenen arkistot).

kiljua123.3. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Siitoin sai sakot”. Ingressi summasi: ”Naantalilainen liikkeenharjoittaja Pekka Siitoin tuomittiin Naantalin raastuvanoikeudessa eilen sakkorangaistukseen alkoholin luvattomasta valmistuksesta”. Turun Sanomat otsikoi samasta aiheesta “Siitoimelle sakkoja” (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

3.5. Pekka vastaa David Duken kirjeeseen (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 151, 152).

20.5. Pekka täyttää 38 vuotta.

Kesäkuu

Tukholmalainen julkaisee jutun: ”Pekka Siitoin oikeusmurhan uhrina” (Mesikämmenen arkistot).

Heinäkuu

tukholmalainen128.7. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Kaikkea näkee Suomen suvessa. Rockabilly-Siitoin ja sambaajat” (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

10.11. Turun Sanomat otsikoi: ”KKO hylkäsi Siitoimen hakemuksen”. Korkein oikeus hylkäsi Siitoimen korkeimmalle oikeudelle osoittaman hakemuksen, jossa pyydettiin purkamaan hänelle mm. murhapolton yllytyksestä annettu tuomio (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

KDP:n puoluesihteeri Juhani Tuomilehto lähettää 7.12. kirjatun erokirjeensä KDP:stä. (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 135, 136).

Yleistä

rockabillysiitoin1Pekka kertoo tänä vuonna polttaneensa hashista, jota hänen luonaan vieraillut henkilö hänele tarjosi. Hashish ei vaikuttanut Pekkaan hänen sanojensa mukaan muuten, kuin että poltettuaan sitä kaksi piipullista hän nukkui 17 tuntia (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, 187).

Rautaristi-lehdessä on juttua mm. Dallas-sarjasta ja Sleepy Sleepersistä – jonka KDP on yksimielisesti valinnut Suomen suosituimmaksi yhtyeeksi. (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 139).

Jossain vaiheessa vuotta Pekka luki nauhalle täydennetyn version esitelmästään Uuden ajan hengentieteen historia. Alunperin Pekka oli pitänyt tämän esitelmän Turun Hengentieteen Seuralle vuonna 1973 (Mesikämmenen arkistot).

– – –

Read Full Post »

Hikipediasta löytyy sivu myös hypnoottis-magneettisesta katseesta. Mesikämmen päätti pelastaa sivun tekstin blogiinsa, koska siitä huolimatta että kyseinen teksti on varsin hyvä, saattaa se kadota netistä. Hikipedia on merkinnyt artikkelin seuraavalla tiedolla: “Tämä artikkeli on merkitty parannettavaksi välittömästi, koska sen sisältö tai aihe on kakkaa. Voit auttaa Hikipediaa muokkaamalla artikkelia paremmaksi. Jos parantaminen ei kiinnosta ketään, artikkelille käy huonosti.” Artikkelille huonosti käyminen tarkoittaa ilmeisestikin sen poistamista Hikipedian sivuilta.

– – –

Hypnoottis-magneettinen katse

Hypnoottis-magneettisen katseen on tehnyt tunnetuksi Oulun suurmies Kai M. Aalto. Hän sai idean katseeseen valtakunnanjohtaja Pekka Siitoinilta. Aallon ja erään hänen ystävänsä piti hypnoottis-magneettista katsetta käyttäen vuonna 1986 kaapata lentokone, jotta Kain puolueelle oltaisiin saatu lunnaina rahaa. Homma kuitenkin kusi kintuille, mutta legenda syntyi. Lentokonekaappaukseen poikia oli innoittanut Sleepy Sleepersin kappale Kaapataan lentokone Moskovaan. Ensimmäisen kerran hypnoottis-magneettinen katse on sanalta mainittu Alibi-lehdessä, jossa Aalto myös legendaarisesti demonstroi kyseistä tuijotusta.

Mistä hypnoottis-magneettisessa katseessa on kyse?

Aalto on sanonut hypnoottis-magneettisesta katseesta seuraavaa:

Olen lainannut termin huumorimielessä Pekka Siitoinilta ja Turun Hengentieteen Seuralta, mutta itse katse edustaa maaailmankaikkeuden kaunista, jaloa, puhdasta ja dynaamista alkuvoimaa. Se juontaa juurensa nuoren ihmisen kiihkeyteen, elinvoimaan, suojeluvaistoon ja rakkauteen. Se on katse täynnä nuoruuden voimaa ja aitoja tunteita. Vain ihminen, jolla on aidot tunteet, pystyy katsomaan kaiken läpi tulevaisuuteen – ja jos tarve vaatii, vielä sitäkin kauemmas, aina sinne asti, missä maailmankaikkeuden korkein totuus, suurin kirkkaus, ylin valta ja äärettömin rakkaus vastaa katseeseemme.

Siinä on kysymys ennenkaikkea katsottavan henkilön auttamisesta, äärettömän rakkauden ilmapiirissä tapahtuvasta ympäristön opettamisesta ja jalostamisesta kaikkien totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden lakien mukaisesti ja pyrkimyksestä saada katsottava henkilö käyttämään omia, osittain piileviäkin henkisiä resursseja. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että siinä ei koskaan saa olla kysymys toisten vahingoittamisesta, valehtelemisesta tai muusta vääryydestä lähimmäisiämme kohtaan. Vastoin kuin moni varmasti kuvittelee, siinä ei ole kysymys “ajatusten siirrosta” tai muusta parapsykologisesta hömpästä.

Kysymyksessä on lahja, joka annetaan tietyille ihmisyksilöille jo heidän syntymässään. Sitä ei voi opetella ja matkiminenkin tuottaa vain naurettavia lopputuloksia.

Muita hypnoottis-magneettisen katseen taitajia

Muita hypnoottis-magneettisen katseen taitajia ovat maassamme olleet mestarihypnotisoija Oliwer Hawk, valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin, aluekomentaja Kristian Arje ja Arjalaisen Germaani-Veljeskunnan Väinö Kuisma.

Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisat

Ensimmäiset hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisat järjestettiin vuonna 2011. Kisan järjestäjänä toimi Mesikämmenen blogi ja kisojen suojelijana ja ylituomarina itse Kai M. Aalto. Kisat saivat osakseen ekstaattista huomiota aina Helsingin Sanomia myöten. Palkinnot kisaan lahjoitti Turun hengentieteen seura, Kymenlaakson esoteeris-mytologinen seura ja Pieni leffakauppa. Finnair ei tiettävästi lahjoittanut kisaan palkintoja.

Itse kisa tapahtui Facebook-ryhmän äänestyksessä. Kaikkiaan ääniä annettiin 601 kpl. Kultamitalisijalle historiallisessa kisassa ylsi Jaarli Kaikkitaival (148 ääntä), hopealle Ilmari Pöyhönen (138 ääntä) ja pronssille Antti Joutsi (110 ääntä). Mesikämmenen blogi raportoi kisan kulusta kisan Facebook-ryhmän lisäksi myös blogissaan kaikkiaan kahdentoista postin muodossa, jotka pitivät sisällään myös Kai M. Aallon kisakommentointia sekä mitalisijoille yltäneiden haastattelut.

Hypnoottis-magneettisen katseen ensimmäisissä SM-kisoissa sanottua

Kai M. Aalto:

Kisojen suosio yllätti minut niinkuin varmasti monet muutkin tiedostavat yksilöt, voimakkaasti (tähän väliin virnistys). Kun lähtökohtaisesti kuitenkin liikutaan taiteellisesti ja viihteellisestikin dadaismiin perustuvassa marginaaliryhmässä, voidaan tällaisten kisojen suosiota vielä loppumetreillä jotua selittämään jopa henkimaailman asioilla, siis asioilla, jotka ylittävät suurten joukkojen tavanomaisen ymmärtämis- ja sisäistämiskyvyn.

Jokainen osallistuja ja jokainen ääni on tärkeä. Tulitpa sitten voittajaksi tai viimeiseksi, jo pelkästään se, että osallistuja on hyväksytty osallistujaksi tähän arvovaltaiseen Kisaamme, ylentää osallistujan niiden henkilöiden joukkoon, joiden nimet tullaan muistamaan ikuisen tulen loisteessa ja kirkkaudessa isänmaanrakkauden uhrialttarilla. Myös jokainen Ääni on tärkeä, se on osoitus äänestäjän puhtaassa omassatunnossa tapahtuneesta valinnasta, ja nämä valinnat rakentuvat lopulta suureksi uhriksi jalolle alttarillemme.

Jaarli Kaikkitaival:

Salatut käyvät julki! Seisomme murroksen partaalla. Kaukana ei ole se aika kun suuret massat ja valtamedia joutuvat kohtaamaan totuuden. Totuuden itsestään, ja maailmasta, sekä totuuden hypnoottis-magneettisen tekniikan ja sensellaisten esoteeristen menetelmien olemassaolosta, voimasta ja vaikutuksesta.

Ilmari Pöyhönen:

Kilpailuun lähetetyt kuvat olivat kokonaisvaltaisesti parempaa keskitasoa. Aika monelle kisaan heittäytyneille taisi käydä selväksi, ettei hypnoottis-magneettinen katse ole mikään helppoheikkien silmänmuljauttelu, vaan hartaan harjoittelun ja hengentieteen opiskelun kautta saatu kyky.

Antti Joutsi:

Taso oli kovaa ja kilpailussa oli paljon vaikuttavia katseita. Kenenkään osallistujista ei kannata jättää tähän, vaan jatkaa taitojensa kehittämistä. Turun Hengentieteen Seura sai paljon positiivista mainosta kisan myötä ja antaa varmasti monille mielekkään kanavan katseen kehittämiseen.

– – –

Read Full Post »

Suomen Führer, osa II

Alkusoitto: Suomen Führer, osa I

Kolme vuotta Pekka Siitoimen kuoleman jälkeen ilmestyi Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirja Suomen Führer, Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin 1944-2003. Teoksessa, jota tässä blogissa on useaan kertaan aiemmin siteerattu, käytiin läpi niin Pekan elämäntarinaa kuin kylmän sodan aikaista Suomen poliittista ilmapiiriä johon Pekan toiminta kontekstualisoitui, sekä tietysti nationalistisen tai kansallismielisen toiminnan muutoksia vuosien varsilla muutenkin.

Suurimman osan reilun 200-sivuisen teoksen tekstistä kirjoitti Nordling, Koskelan täydentäessä kuvaa varsin elävästi kirjoitetuilla muistoilla Pekan niiltä Naantalin vuosilta, jolloin Koskela asui Pekan kanssa samassa talossa ja oli Pekan puolueen KDP:n toiminnassa aktiivisesti mukana. Kai M. Aalto kertoi viime vuonna Mesikämmenelle antamassaan haastattelussa, että häntä oli alunperin myöskin pyydetty mukaan kirjoittamaan tuota kirjaa. Aalto oli syystä tai toisesta kuitenkin kieltäytynyt kunniasta. Hän valotti ensimmäisen kerran syvemmin menneisyyttään Pekan riveissä tuossa edellämainitussa haastattelussa.

Suomen Führer oli n. 200 kappaleen omakustanteena tehty laitos, joka olisi kaivannut kovasti oikolukua ja ammattimaisempaa taittoa, eikä muutama kuvakaan Pekan värikkään elämän varrelta olisi ollut pahitteeksi sisältöä tukemaan. Näiden seikkojen lisäksi kirja painottui esittämään ja pohtimaan Pekan elämää ja toimintaa sen poliittisen ulottuvuuden kautta. Tämä tarkoitti sitä, että Pekan tosissaan ottamat hengentieteet jäivät teoksessa hyvin pieneen rooliin, ja se mitä aiheesta kerrottiin osoitti sen, ettei uskontotieteen piiriin kuuluvat asiat ole Nordlingin ominta alaa. Jokainen kirjoittaa tietysti omasta näkökulmastaan, niin myös historiaa opiskellut Nordling, joka on myös myöntänyt Suomen Führerin puutteet.

Puutteistaan huolimatta tuo opus oli kuitenkin ensimmäinen Pekasta tehty elämänkerta ja se onnistui maalaamaan kohteestaan tietyistä kulmista katsoen varsin informatiivisen kuvan. Tietyllä tapaa teoksen hiomattomuus jopa sopi kohteeseensa, kun miettii niin Pekan elämää kuin hänen itse kustantamiaan kirjojaankin. Tarkkaavainen lukija löysi niistäkin kuitenkin homman ytimen ja sen mehut.

Suomen Führerin painos on sittemmin myyty loppuun, mutta halukkaat voivat pienellä pitkäjänteisyydellä löytää niitä silloin tällöin mm. Huutonetistä.

– – –

Suomen Führer, osa II

Nyt alkuvuodesta 2012 ilmestyi Huutonettiin Nordlingin uusin kirja Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012. Kuten Suomen Führer, niin myös tämä uusi teos olisi kaivannut kipeästi oikolukua ja muutakin hiomista, taitosta ja kansista alkaen, aina sisällysluetteloon (joka puuttuu kokonaan), ja sisältöön asti. Kirja on jälleen julkaistu omakustanteena, painosmäärän jäädessä tällä kertaa vain sataan kappaleeseen. Sivuja on jälleen reilu pari sataa. Sisältöä tukevaa kuvitusta ei teoksessa ole tälläkään kertaa. Mikäli kirja kiinnostaa, kannattaa kipin kapin suunnata Huutonettiin ja hankkia tämä opus, joka epäilemättä myydään pian loppuun.

Kirjan takakansi kertoo teoksesta ja sen tarkoituksesta seuraavaa:

Kirja pyrkii tarjoamaan katsauksen Suomen äärioikeiston vaiheisiin Pekka Siitoinin ajoista nykyhetkeen. Pekka Siitoinin arkiston aukeaminen vuonna 2010 tarjosi aiheen kirjalle. Vietin useita viikkoja kansalliskirjastossa penkomassa tuota valtavaa aineistoa. Havaitsin sen oivaksi aineistoksi tutkia kuinka antikommunismista ja kekkosvastaisuudesta alkanut äärioikeiston kehitys on kulkenut nykyiseen persuaikaan ja Halla-ahon maahanmuuttokriittisyyteen.

Lähtökohta on Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisin. Kansalliskirjaston Siitoin-kansiot tosiaan avautuivat vuonna 2010. Pekka lähetti elämänsä aikana runsaskätisesti itseään koskevaa aineistoa kansallisarkistoon, jossa ne ovat antaneet odottaa itseään. Eräs Mesikämmenen tuttu oli puhunut asiasta jo vuosia, aikomuksenaan hyödyntää noita arkistoja omaan akateemiseen jatkotutkintoonsa. Tarkoituksena oli, että Mesikämmen olisi hypännyt tämän tutun kyytiin ja Pekan arkistoja oltaisiin menty yksissä tuumiin tutkimaan, useampaankin kertaan. Ne reissut ovat antaneet odottaa itseään. Ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa arkistoille ehti Nordling. Voin kuvitella, miten kiehtovia hetkiä hän on noina kansallisarkistossa viettämiensä viikkojen aikana kokenut.

Nordlingin uuden teoksen suurin vahvuus onkin siinä käytetty ainutlaatuinen arkistomateriaali. Mikäli teoksessa olisi yleisen aihepiirin kontekstualisoinnin lisäksi viitattu aiempaan aihepiiriä sivuavaan tutkimukseen ja pureuduttu aineistoon jostain selkeästä ja hyvin valitusta näkökulmasta käsin, olisi tuo aineisto päässyt avautumaan ja puhumaan varmasti paljon nykyistä paremmin. On selvää, että Nordling ei ole pyrkinyt tekemään teoksestaan akateemista tutkimusta, mutta siitä huolimatta ainakin avainkäsitteiden määrittelyä olisi pitänyt tehdä huomattavasti nykyistä paremmin, sillä jo teoksen populaarimpikin käsittely sitä vaatisi edes jotenkin. Nyt avainkäsitteet jäävät hyvin väljästi pyörimään läpi teoksen. Mm. äärioikeistoa tai kansallismielisyyttä ei määritellä teoksessa juuri ollenkaan. Tästä seuraa yhtä ja toista, mm. hyvin väljästi tehtyä ja monin paikoin perusteetonta Siitoimen niputtamista samaan laatikkoon kuin Halla-aho.

Myös itse aineistosta, joka on kirjan suurin vahvuus, olisi ollut hyvä kuulla enemmän, ja aineistoon viittaaminenkin olisi voinut olla tarkempaa. Nordlingin teos on varsin yleisiä suuntaviivoja ja kirjan aihepiirin maastoa maalaileva. Kansallisarkiston materiaalien käsittely jää lähinnä kuvailevaksi, eikä aineiston syvempää analyysiä ole. Kaikki edellä oleva on harmillista, sillä aineisto olisi ollut varmasti kohtuullisen helppo saada avautumaan ja puhumaan enemmän kuin mitä lopputulos on nyt.

Tämän lisäksi jo teoksen aihepiirin rajaus olisi kannattanut jättää suosiolla itse Pekkaan, sillä teoksen aineisto käsittelee selvästi ennen kaikkea Pekkaa, on melko äsken avautunutta ja siksi ainutlaatuista ja tämän päälle sitä on vielä paljon. Halla-ahosta on teoksessa hyvin vähän, eikä teoksen nimeäminen Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon ole sen vuoksi hyvin perusteltua. Kun katsoo, mitä Nordlingilla on Halla-ahosta sanottavaa, olisi Halla-aho kannattanut jättää kirjan nimestä yksinkertaisesti pois. Osuvampi nimi teokselle olisi vaikka Suomen Führer, osa II. En usko, että Nordling on kirjan raflaavalla nimeämisellä halunnut saada kirjalleen lisähuomiota, kun ottaa huomioon jo sen, miten pienestä painoksesta on kyse. Mutta jos tarkoituksena on ollut kirjoittaa “Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012”, olisi niin Halla-ahosta kuin muistakin kenttään niputetuista nimistä pitänyt kirjoittaa huomattavasti enemmän. Nyt otsake ei vastaa sisältöä. Tämä kirja käsittelee ennen kaikkea Pekkaa.

Kaiken tämän kritiikin jälkeen on kuitenkin sanottava, että teoksen Pekkaa koskevan epäilemättä uutteran arkistonkaivuun kautta paperille tuodut löydöt ovat kenelle tahansa Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisinta luettavaa. Se antaa paljon anteeksi kirjan puutteista. Arkistojen löytöjen esittely ei jää vain Pekan poliittiseen ulottuvuuteen, vaan mukana on myös aimo annos Pekan hengentieteeseen liittyviä löydöksiä. Myös Pekan teatteritaustaa koskien kirjassa on hyvin mielenkiintoista materiaalia. Nordlingin heikkoudet uskontotieteen aihepiiriin kuuluvan materiaalin käsittelyssä ei tällä erää haittaa, koska hän on antanut Pekan oman äänen puhua puolestaan, jättäen liiallisen tulkinnan niistä viisaasti sikseen.

Puutteistaan huolimatta suosittelen tätä teosta kaikille, ketkä ovat Pekan sanomisista, tekemisistä ja legendasta kiinnostuneita. Opus täydentää Suomen Führeriä hienosti. Jos vain jomman kumman Nordlingin Pekka-kirjoista haluaa lukea, niin tämä voisi olla se parempi.

– – –

Otteita Suomen Führer II:sta

Seuraavassa muutamia otteita Nordlingin teoksesta, sekä niiden kommentointia. Lisäksi yhteenvetoa teoksen sisällöstä muutenkin.

Kuten edellä on jo tullut mainittua, on Nordlingin teoksessa sen keskeisten käsitteiden (mm. oikeisto, äärioikeisto, kansallismielisyys) määrittelemättömyys eräs teoksen vakava ongelma. Osittain tästä johtuen seuraa usein seuraavan tapaista maalailua, jossa ei ristiriitaisuuksia ja ilmeisiä perusteettomia yhteen niputtamisia puutu. Myös solvaamis-sanan käyttöä voidaan alla olevassa kritisoida parillakin tapaa. Jätän asian tarkemmin avaamisen lukijalle itselleen.

Jussi Halla-ahosta on mediassa tullut käsite ja häntä voisi pitää Pekka Siitoinin jälkeen maamme tunnetuimpana elossa olevana “natsina”, vaikkei hän sellaista viittaa haluakaan sovittaa itselleen. Eikä natsi-termi rehellisesti ajateltuna olekaan tänä päivänä muuta kuin leimaamistarkoituksessa käytetty pilkkakirves. Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen liittäminen kommunismiin on lähempänä totuutta, kuin Halla-ahon kytkeminen natsismiin. Halla-aho tunnetaan julkisuudessa maahanmuuttokriittisyydestään ja Islamin profeetta Muhammedin solvaamisesta. (s. 23)

Seuraava siteeraus pitää sisällään useampia huvittavia seikkoja:

Samoin homojen vastaisuutta oli mukana myös Pekka Siitoinilla, joka ei itse perverssejä juttuja harrastaneena ollut mikään koti, uskonto ja isänmaa-aatteen mannekiini. Helsingissä ja maassamme 2000-luvulla yleisemminkin vallitsevan ilmapiirin vuoksi Halla-aho ei halua profiloitua tuolla teemalla. Hänen kannattajissaan on jopa homoutta kannattavia ihmisiä mm. Muutos 2011 puolueen Jiri Keronen. Kerosen neronleimaus oli esittää avioliitto “homojen hommaksi” . (s. 29)

Pitääkö Nordling homoseksuaalisuutta perverssinä? Asia jää hivenen auki, mutta siltä vaikuttaa. Halla-aho ei varmaankaan ole profiloitunut homovastaisella teemalla koska sellainen ei ole hänen ajamiensa asioiden keskiössä – eikä Halla-aho ymmärtääkseni ole mitenkään homovastainen. Jiri Keronen taas ei tietääkseni “kannata homoutta”, vaan homojen tasa-arvoa.

Eräs mielenkiintoinen kirjan hengentieteitä koskeva seikka on se, miten tärkeäksi Pekka koki Trevor Ravenscroftin teoksen Pyhä Keihäs. Asian tiimoilta Mesikämmen oli muuten ensimmäinen, joka internetissä esitti, että juuri tuo teos onnistui niputtamaan Pekalle 70-luvun alussa niin hengentieteet kuin politiikankin yhteen, ja sai Pekan lopulta kallistumaan julkinatsiksi. Esitin tämän näkemyksen joulukuun 4. päivä vuonna 2010 artikkelissa Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi. Nordlingin arkistonpenkominen vahvistaa näkemykseni paikkansapitävyyden. Asiaan viitataan teoksessa useampaankin kertaan, mm. seuraavissa kohdissa:

Siitoinin suurin natsismiin innoittanut teos ennen Kursiivin tapausta oli Ravenscoftin Pyhä Keihäs. Tämä teos näyttää kolahtaneen Siitoiniin hänen opiskellessaan hengentieteitä 1970-luvun alussa. Siitoin kertoo monissa kirjeissä lukeneensa ko. teoksen heti tuoreeltaan 1974. (s. 45)

Kirjeenvaihdosta käy selväksi, että Siitoinille suurin totuus kansallissosialismista löytyi Ravenscoftin teoksesta Pyhä Keihäs. (s. 46)

Pekan istuessa vankilassa hän luki paljon kansallissosialismiin liittyvää historiankirjoitusta. Kirjojen ääressä hän koki toisinaan myös seuraavanlaisia maagisia ahaa-elämyksiä:

Siitoin kirjoittaa maagisesta yhtäläisyydestä oman ja Hitlerin elämän välillä Tuomiluodolle 23.7.1979: “Luin tässä eilen Hitler-kirjaa. Silmiini sattui mielenkiintoinen kohta. Vuonna 1923, sai Hitler 5 vuoden tuomion poliittisesta vehkeilystä. Minäkin sain RO:ssa 5 vuoden tuomion, myös poliittisista syistä. Hitler oli 34-vuotias, kun hän joutui linnaan. Niin olin minäkin. Hitler täytti vankilassa 35 vuotta. Hitler pääsi vankilasta pois ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin täytti 36 vuotta. Mikäli minä pääsen pois ennen 20.5.1980, niin tämäkin toistuu. Ihmeellistä yhteensattumaa, eikö totta? Tällä saattaa olla jokin “maaginen” merkitys?” (s.47)

Jo edellä mainitsemassani artikkelissani Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi pohdin Pekan elämän selkeitä eri vaiheita ja niiden osittaista päällekkäin nivoutumista. Rivologia ja ördäys kasvoi ajan saatossa, mutta merkkejä siitä oli jo varhain. Eräs tällainen esimerkki rivologiasta löytyy Pekan kirjeestä Suomen Uutisten päätoimittaja Enävaaralle 70-luvun alkupuolella. Siteerauksessa mainittu “asiantuntijaryhmä” oli epäilemättä Turun hengentieteen seura.

Lähetän ohessa erään varsin ajankohtaisen kirjoituksen Suomen Uutisiin julkaistavaksi, mielellään seuraavassa lehdessä. Kuulun erääseen ns. asiantuntijaryhmään täällä Turussa, jossa käsitellään seksuaalista käyttäytymistä eri tilanteissa… Kunnioittavasti samalla pyydän teitä järjestämään minulle lehtimieskortin, jotta pääsen tekemään helpommin juttuja politiikasta ja muista tärkeistä asioista. (s. 60)

Nordling painottaa teoksessaan useaan otteeseen Pekkaa asiassa kuin asiassa näyttelijänä, minkä painotuksen Mesikämmenkin allekirjoittaa. Tapa jolla Nordling asiasta teoksessaan kirjoittaa, herättää kysymyksen, että missä määrin Nordling on saanut tulkinnalleen ideaa vaikkapa juuri tuosta Mesikämmenen edellä mainitusta artikkelista. Kenties jossain määrin, mutta kenties Nordling on päätynyt tähän melko itsestään selvään näkökantaan aivan omillaan.

Turun hengentieteen seuraa ruoditaan kirjassa kiitettävästi. Kuuluisa rituaalimenokuva, jonka täsmällinen alkuperä on ollut Mesikämmenelle aiemmin hämärässä, paljastuu Nordlingin salapoliisityön jäljiltä Jermu-lehdeksi.

Myös Pekan elämän alamäkeen luisua valotetaan kirjassa Pekan omin dokumentein. Mukana on mm. Pekan vaimolle erään naapuruston asukkaan lähettämä kirje, joka pitää sisällään rajuja syytöksiä kavalluksista ja jopa väkisinmakaamisista. Mielenkiintoista asiaan liittyen on se, että Pekka pisti tällaistakin materiaalia itsestään kansallisarkistoon, eikä siivonnut kuvaansa, kuten varmasti moni olisi tehnyt. Nordling toteaakin, että “harva henkilö olisi yhtä rehellinen omien likaisten asioidensa jättämisestä muiden tutkittavaksi” (s. 77)

Pekan vankilasta vapautumisen jälkeen ilmestyi jakeluun “Klaus Jorvaksen” teksti Siitoin Der Führer – Wir Folgen Dir!, jossa puolitotuudellisesti maalaillaan kuvaa Pekasta. Lyhyehkö teksti on julkaistu kirjassa kokonaisuudessaan. Teksti on Pekkaa von Münchausenina parhaimmillaan, sen verran värikästä on sen kerronta ja sisältö. Mesikämmen pitää lähes varmana, että tuo teksti oli Pekan itsensä kynäilemä. “Jorvaksen” teksti päättyi seuraavaan perin pekkamaiseen julistukseen:

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA, ON AIVAN LIIKAA!

Pekan harjoittamaa hengentiedettä on usein ja perustellusti pidetty karskin maanläheisenä ja pragmaattisena, vaikka sen teoreettinen pohja huitoo usein mitä korkeimmissa metafyysisissä sfääreissä. Kirjasta löytyy osuva esimerkki siitä, minkälaisia neuvoja ja mihin tyyliin Pekka saattoi antaa hänen puoleensa hengentieteellisistä syistä kääntyneille opastusta tarvitseville ihmisille. Seuraavan neuvon Pekka antoi jollekin nuorelle miehelle 21.1.1980:

…mutta kaikesta huolimatta täytyy aina muistaa, että naiset ovat maailman katalampia, kieroimpia ja ilkeimpiä olentoja, joihin ei voi koskaan luottaa ja joille ei koskaan saa antaa valtaa. Nainen on hyvä orja, mutta huono isäntä. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin mies osaa pitää naisensa kurissa ja ojennuksessa, eikä anna tälle tilaisuutta hyppiä silmille”. Lisäksi: “Toinen asia, joka sinun on ehdottomasti opittava on se, että pidät turpasi kiinni. Et ikinä saa vakituista paikkaa ja kunnon ystäviä, jos lörpötät jokaiselle elämäntarinasi ikävät puolet. Siis päätä nyt itsellesi se, ettet kerro enään kenellekään yhtään mitään ja muista myös tämä. Mikäli minä olisin työnantajasi ja tietäisin ne jutut mitä olet minulle kertonut, niin saisit kallossinkuvan takapuoleesi. Ellet tätä opi, niin pirukaan ei voi sinua auttaa, vaan saat elää elämäsi liekki majoissa. OPI SIIS TÄMÄ! (s. 91)

Meno 70-luvun kylmän sodan Suomessa oli hurjaa. Kun Pekka joutui linnaan, jatkoivat Pekalle myötämieliset tahot silti touhujaan. Alla esimerkki.

Kotkassa toiminta oli myöskin Siitoinin käsistä pois, mutta antikommunistien aktivismi jatkui siellä vahvana. Siellä mm. maalattiin Leninin patsas punaiseksi Siitoinin vankilaan joutumisen jälkeen. Siitäkin tuli kansainvälinen selkkaus ja mm. ulkoministeri Paavo Väyrynen valitteli tapahtunutta maailmalle. (s. 93)

Muistaakohan Väyrynen tapahtuneen? Mesikämmenen blogissa haastateltu Esa Taberman tulee monen muun ohella teoksessa mainituksi. Tabermannista kirjoitetaan hivenen enemmän kuin monista muista Pekan joukoissa 70-luvulla olleista henkilöistä, ja häntä myös siteerataan Abdullah Tammen suhteen pitkästi. Pekka oli soluttautujien suhteen ilmeisen tarkkana, ja Tammen tapaus osoittaa, että hänellä oli siihen perustellut syynsä.

Pekan vankilaan saamat uhkaukset kirjeitse ovat karua luettavaa. Vankilasta käsin Pekka lähetti säännöllisesti myös presidentti Kekkoselle kirjeitä. Hän mm. kertoi olevansa valmis kulissien takaiseen korvaukseen siitä hyvästä, että hän joutui poliittisista syistä vankilaan. Vastakaikua ei tullut ja Pekan sävy Kekkoselle kiristyi kirjeissä. Romanssinnälkäänsä Pekka hoiti vankilasta käsin myöskin kirjeitse, viritteillä oli mm. pari avioliittoa. Romantiikan luokkaan meneviin siteerattuihin kirjeisiin kuuluu myös erään taideopiskelijaneidon kirje Pekalle, jossa neito tilittää olan takaa mm. siitä, miten Pekka piti häntä huorana. Tulikivenkatkuinen ja tahattoman humoristinen kirje on erokirje.

Kokonaisuudessaan on teoksessa julkaistu myös Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen nimiin laitettu kirje, jota Pekka yritti käyttää todistusaineistona Kursiivin jutussa omasta syyttömyydestään. Kirje, jossa Lehtosen nimeen on liitetty titteli “Lusiverin poika”, on mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta kaikella todennäköisyydellä se on Pekan itsensä kirjoittama.

80-luvulla Pekan kurssi oli laskusuhdanteinen ja jäsenkato KDP:stä oli tosiasia. Tilanteen keskellä Pekka joutui puolustelemaan myös hengentieteiden harjoittamista, joka monille KDP:n jäsenille oli kuin punainen vaate:

Okkultismi on hyvä ja tärkeä asia ja kuten tiedättekin, niin koko kolmannen valtakunnan ylin johto harrasti sitä. Asiasta on monia kirjoja, kuten esimerkiksi Pyhä Keihäs, joka kertoo Hitlerin vihkiytymisestä asiaan, jne. Sanontasi, etteivät okkultismin harrastajat ole järki-ihmisiä on täysin väärä. Asia on täysin päinvastoin. Tietenkin on selvää, että monet häiriintyneet ihmiset kiinnostuvat okkultismista ja tulevat mukaan toimintaan siksi, etteivät ole löytäneet muilta tahoilta apua. Sama pätee myös muissa uskonlahkoissa. (s. 135)

Homma suistui 80-luvulla kovaan laskuun, mistä Nordling löytää pohjalukemat KDP:n Rautaristi-lehdestä:

Vuonna 1982 alkaa näkyä Siitoinin veltostuminen. Lehdessä on juttua mm. Dallas-sarjasta ja Sleepy Sleepersistä – KDP on yksimielisesti valinnut sleepparit Suomen suosituimmaksi yhtyeeksi. Vuonna 1984 jutut madaltuvat entisestään. Lehdessä pohditaan sitä, että Pirkka-Pekka Petelius on hyvä mies ja tosi arjalainen. Riman alitus lienee spermapankin perustaminen (s. 139)

80-luvun yhteydenotoista mainitaan ulkomailta David Dukelta ja National Alliancelta tulleet kirjeet. Duken kirje myös siteerataan kokonaisuudessaan. Pekalta siteerataan kokonaisuudessan kirje Pentti Linkolalle, jonka Pekka halusi nimetä KDP:n kunniajäseneksi. Linkola ei vastannut kirjeeseen.

Pekalle ominainen huumori on läsnä teoksen alusta loppuun. Loppupuolelta teosta löytyy tästä esimerkkinä huima teksti Suojelupoliisin puliukot:

Supon tärkein ase ääriryhmien oikealta/vasemmalle vakoilussa ovat puliukot. Kaikissa yleisissä tilaisuuksissa, joissa ns. ääriryhmät esiintyvät, on vähintään 1-2-naamioituneita ns. puliukkoja, likaiset vaatteet päällä ja lippalakki päässä. Yleensä niillä on Lasol-pullo taskussa, jossa ei tietenkään ole sitä ainetta, vaan vettä. He esiintyvät ko. juoppoina lähellä puhujankoroketta ja juovat vettä Lasol-pulloistaan. Osalla on kuulolaite, joka on käytännössä naamioitu radiolähetin, joka lähettää ko. tilaisuuden viestit Supon päämajaan. Välistä niillä on lähetin kauluksen alla näkymättömissä. Rinnassa heillä on usein kirkas merkki, jossa on piilokamera. Nämä valejuopot herättävät hilpeyttä yleisön keskuudessa Lasol-pullojensa kanssa, koska yleisesti ottaen suomalaiset juopot rakastavat kanssakumppaneitaan. Näin Supo saa äänitettyä ja kuvattua rauhassa ko. tilaisuudet ja yleisesti ottaen tyhmät nauris-aivo suomalaiset eivät “hoksaa” mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Führer ei voi todeta muuta kuin sen, että autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku vaan kelluvat. Heil Hitler! (s. 196-197)

Olen hyvin kriittinen Nordlingin tavasta niputtaa Pekka samaan laatikkoon Halla-ahon kanssa, sekä hänen löyhästä tavastaan käyttää käsitteitä (oikeisto, äärioikeisto, jne.), kuten on jo aiemmin käynyt ilmi. Jostain olen kuitenkin hänen kanssaan samaakin mieltä, jos unohdetaan Halla-ahon laskeminen äärioikeistoon kuuluvaksi. Aivan teoksensa lopussa Nordling toteaa:

Vielä 1980-luvulla Euroopan äärioikeisto oli mieluummin arabien nationalismia tukevaa. Islam ei ehkä silloin ollut niinkään tapetilla. (s. 200)

Pekka itse on tästä hyvä esimerkki. Musta magia-teoksissaan hän viittasi positiiviseen sävyyn Koraaniin miehen ja naisen välisistä suhteista puhuessaan, ja yleissävy arabimaita kohtaan oli Pekalla muutenkin positiivinen.

Lopuksi voisi vielä sanoa, että on hyvä, että joku on kansallisarkiston Pekka-kansioita jo tutkinut ja aiheesta kirjoittanutkin. Olisi sääli, jos kukaan ei olisi näin jo tehnyt. Vaikka olen kautta tämän katsauksen kovinkin sanoin arvostellut Nordlingin uuttakin kirjaa, on Nordling kuitenkin saanut Pekasta jo kaksi kirjaa ulos. Muita kirjoja samasta aiheesta ei ole ilmestynyt. Kritisointi on aina tietysti helpompaa kuin se, että alkaa itse toimeen ja kirjoittaa aiheesta, kenties paremman teoksen. Alan harrastajille molemmat Nordlingin kirjat ovat joka tapauksessa kulttikamaa.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Ennen julkinatsiksi ryhtymistään loppuvuodesta 1975 Pekka Siitoin toimi SMP:ssä (1969?-1972?) ja sen jälkeen muutaman vuoden SKYP:ssä (1972?-1975). Alla muutamia leikkeitä noilta vuosilta.

Pekka oli ehdolla valtuustoon:

Pekka rummutti SMP:n puolesta:

Pekka kertoi, miten SMP oli “kansamme onneksi”:

Pekka kertoi, miten keskustapuolueen “kumiukot” Virolainen ja Karjalainen johtivat kehnoa ja juonittelevaa puoluetta:

Pekka kertoi kansanedustajan vastuusta, sekä siitä, miten “meidän SMP:n jäsenten tulee olla ylpeitä puolueestamme, jonka kansanedustaja Veikko Vennamo on luonut taistellen urheasti yksinään pelastaakseen Suomen kansan jälleen takaisin oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden tielle, jolta me jo olimme luisumassa pois”:

Jo SMP:n aikoina Pekalla oli hengentieteet mukana paletissaan. Turun päivälehti irvaili asiasta artikkelissaan “Salatiede avuksi”: “Jotta poliittisen okkultismimme kuva olisi täydellinen kiikuttivat sos.dem. piirimme pojat nähtäväkseni Suomen Uutiset, jossa oli seuraava ilmoitus: ‘SMP:n Turun kilta järjestää antroposofian, tai ns. salatieteen alkeiskurssit alkaen 7.9. -71 klo 19.00 Siitoin-Filmi Oy:n kokoushuoneessa, osoite Kaskenkatu 1 A. Kurssit kestävät noin 8 kk, ja ne pidetään joka tiistain em. paikassa. Kurssien vetäjänä toimii P. Siitoin, ja kurssille on myös lupautunut saapumaan mm. ulkolaisia ja kotimaisia vierailijoita. Alan kirjallisuutta saa ostaa tai lainata P. Siitoimelta’. Sillä tavalla! Kahdeksan kuukautta kun kurssataan, niin jopa alkaa okkulttinen politiikan teko luistaa ja mammojen ja papparaisten päät menevät pyörälle. Parempaa kunnallisvaalivalistusta ei tarvita (…) Sieluni silmin näen SMP:n pienemmät kihot – Poutilaisen, Pölläsen, Lemströmin, Kurpan ja Matveisen – vajonneena liikkumattomaan mietiskelyn tilaan Siitoinin johtamissa antroposofisissa harjoituksissa”.

Yllä oleva kirjoitus kirvoitti Vt. prof. Reijo Wileniuksen selventämään, että “SMP ei saisi esiintyä hengentiedekurssien toimeenpanijana”. Kirjoitus julkaistiin Turun päivälehdessä 10.10. 1971. Siitoimesta Wilenius ei diplomaattisesti sanonut sanaakaan, vaan tyytyi Suomen antroposofisen liiton puheenjohtajana vain selventämään seuransa toimintaperiaatteita.

Vennamolaisuutensa vuoksi Pekka joutui kokemaan myös poliittista syrjintää. Tästä kertoo hänen kirjoittamansa teksti “SMP:n jäsen erotettiin taloyhtiön johtokunnasta”:

Vuonan 1972 SMP:stä erosi omaksi ryhmäkseen SKYP. Siitoin oli mukana vaihtamassa leiriä:

SKYP:n riveissä ollessaan Pekka kirjoitti puolueen lehteen Yhtenäisyyteen 21.5.1975 siitä, miten hänen mielestään pienyrittäjät ovat maamme selkärankaa:

Pian tämän jälkeen Pekka erosi SKYP:stäkin ja aloitti IKR:n. Jo loppuvuodesta 1975 Pekka järjesti mielenosoituksen Francon puolesta. Vuonna 1976 IKR marssi jo huomiota herättäen vappuna, ja vuonna 1977 höyryä oli kertynyt siinä määrin, että kirjaimellisesti pamahti. Eikä vain Kursiivissa.

Tuumin eräässä aikaisemmassa postissani, mitä Pekka olisi ajatellut perussuomalaisista. SMP:tä, sen 1970 saamaa “jytkyä” eduskuntavaaleissa, yms. seikkoja miettien on tullut mietittyä hieman myös SMP:n ja perussuomalaisten samankaltaisuuksia. Vallitsevaa politiikkaa vastaan tunnettiin protestimielialaa tuolloinkin. Perussuomalaisten vaalivoitto on yleisesti nähty sellaisena myöskin. Niin Veikko Vennamoa kuin Timo Soiniakin on sanottu karismaattiseksi puoluejohtajaksi. Perussuomalaisten juuret ovat SMP:ssä. Timo Soini vaikutti puolueessa pitkään ja hartaasti, ollen mm. puolueessa viimeisenä vaikuttanut puoluesihteeri.

Ilmeisesti Pekka koki, että SMP sen enempää kuin sitä seurannut SKYP:ään ei pystynyt pureutumaan kunnolla niihin seikkoihin, joita hän halusi ajaa. Pekkaa otti vietävästi pattiin Kekkonen ja vasemmisto. Pekalle seuraava askel oli aloittaa oma ärjympi toiminta. Tämän pohjalta on tullut mieleen, että mitä sitten, jos ja tai kun perussuomalaisia äänestäneet pettyvät puolueeseensa, kuten Pekka ilmeisesti aikoinaan pettyi SMP:n ja SKYP:n – alkaako esiin nousta ärjympiä otteita vaativia ihmisiä ja ryhmiä? Vallitsevaan menoon tyytymättömiä löytyy tietysti aina. Tässä ilmapiirissä on laittanut mietityttämään sekin, miten perusteilla oleva suomalainen natsipuolue istuu tähän palapeliin. Tuleeko historia toistamaan itseään? Toivottavasti ei.

Päivän biisi: Sleepy Sleepers: UKK.

Read Full Post »

Older Posts »