Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Sieg Heil Suomi’

Olemme päässeet Kai M. Aallon haastattelun kolmanteen ja viimeiseen osaan. Tämä osa jatkaa Pekka Siitoimeen liittyvien asioiden käsittelyä. Aalto valottaa meille myös aluekomentaja Kristian Arjen kohtaloa sekä sitä, kuka oli legendaarinen Jaska, jota Pekka pyysi Sieg Heil Suomi -dokumentissa laittamaan parvekkeen oven auki. Lopuksi Aalto antaa katsauksen nykyiseen toimintaansa ja näkemyksiinsä.

– – –

18. Millaiset fiilikset sinulla on Sieg Heil Suomi -dokumentista? Oliko se reilu? Erityisiä muistoja dokumentin kuvaamisesta yms. siihen liittyvästä?

Sieg Heil Suomi -dokumentti oli mielestäni kuvattu dokumenttinä esitettäväksi varsin laajaa tietämystä kuvaamisesta ja dokumentin tekemisestä sinänsä vaativalla, vielä 90-luvun alussa uudella ja kiehtovalla ns. Gonzo-TV -tyylillä, jossa asiallisten haasteluosoiden sijaan, kamera yksinkertaisesti kiertää mukana kohteiden kulkiessa paikasta toiseen eri tilanteiden mukana. Tyyliin nimenomaan kuuluu, ehkä kaksimieliseltäkin haiskahtava menetelmä “he tekevät sen itse”. Tämä kannattaa aina muistaa Sieg Heil Suomi -dokumentin kohdalla: tyylilaji on tavallisuudesta poikkeava.

Mutta tottakait tuollainen tyyli palveli sen aikaista punamediaa, YLE:ä. Punainen toimittaja Nina Stenroos kameramiehineen taisi tehdä tämän dokumentin muistaakseni graduna johonkin koulutusohjelmaansa. Dokumentti tehtiin alusta loppuun saakka palvelemaan sen aikaista punamediaa ja sosiaalidemokraattien hegemoniaa koko suomalaisessa tiedonvälityksessä, reiluuden kanssa sillä ei ole ollut koskaan mitään tekemistä.

Olin humalassa dokumentin aikana, koska valtakunnanjohtaja Siitoin oli narrannut minua edellisenä iltana suurpiirteisesti toteamalla, että älkää sitten ihmetelkö, huomenna täällä saattaa pyöriskellä joitakin kameramiehiä, joku toimittaja-gimuli saattaa tehdä jotain hauskoja kysymyksiäkin, mutta niistä ei kannata välittää koska kaikki huonot kohdat editoidaan pois lopputuloksesta. Sieg heil Suomi -dokumentin loppulinen editointi jäikin saamieni tietojen mukaan sekä Väinö Kuisman, että Nina Stenroosin yhteiseksi projektiksi. Ja nyt, jälkeenpäin, jos aivan tarkkoja olemme, eikös Väinö Kuisma näyttäydykin jotenkin muita enemmän edukseen koko dokumentissa?

19. Mitä em. dokumentissa mukana olleille muille nationalisteille nykyään kuuluu? Oletko heidän kanssaan tekemisissä?

Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin kaatui vaikean syöpäsairauden murtamana Vehmaan terveyskeskuksessa 08.06.2003. Aluekomentaja Kristian Arje on myös kaatunut. Väinö Kuismalle soitin viimeksi muistaakseni v. 2005. Suomalaisasiamies Olavi Koskela elää ja voi hyvin suomalaisen suurperheensä kanssa. Hän elää edelleen kuten opettaakin. Olin Koskelan kanssa tekemisissä SKS-kansaliikkeen aikoihin, mutta nykyään vähemmän. Dokumentissa vilahtavat pari oululaista kaveria minun lisäkseni ovat elossa ja voivat hyvin. Toiselle näistä olen jopa kummisetä. Voin ylipäätään todeta asian siten, että kaikki maailman nationalistit kyllä pitävät aina ja kaikkialla yhteyttä toisiinsa, vaikka järjestöt ja puolueet ja järjestärakenteet vaihtuvatkin, Asiamme ei ole kuoleva koskaan. Veren ja Hengen kautta kaikki maailman nationalistit ovat yhteydessä ja sidoksissa toisiinsa, vaikka sitä ei sivullinen päältä päin huomaisikaan. Yhteytemme on silti murtumaton, ikuisesti.

20. Sieg Heil Suomi -dokumentissa esiintyi myös mies nimeltä Kristian Arje. Millainen mies Arje oikein oli? Erityisiä muistoja hänestä? Mihin hän kuoli?

Arje oli ryhdikäs, suoraselkäinen, karaistunut ja periksiantamaton isänmaansuojelija; horoskoopissa skorpioni. Hän oli yrittäjä ja liikemies, joka omisti siivous- ja kiinteistönhoitoalan yrityksiä elämänsä aikana. Saamieni tietojen mukaan Arjen elämän loppupuolta alkoi hallita yhä enemmän alkoholi, mutta tietojeni mukaan Arje teki sittemmin parannuksen, otti vastaan Jeesuksen Kristuksen Armon, tuli uskoon ennen kuolemaansa. Pidin puhelimitse yhteyttä Arjeen vielä pitkään 90-luvun loppuun saakka. Helluntaiseurakunta oli Arjenkin kotiseurakunta. Arje oli kunnian ja rakkauden mies, joka tunnusti Mestarinsa äärettömän rakkauden loppuun asti.

21. Kuka oli se Sieg Heil Suomi -dokumentissa mainittu Jaska, jota Pekka pyysi laittamaan parvekkeen oven auki?

Muistaakseni se Sieg heil Suomi -dokumentin Jaska oli eräs Aallon Jaakko Vehmaalta. Sukunimestään huolimatta hän ei ollut sukua minulle. Hän oli tyttökaverinsa kanssa mukana Siitoinin huvilalla tuolloin. Saattaa vilahtaa nopesti kuvattuna jossain välissä dokumenttia. Sen sijaan “Jaska” ei ole varmuudella dokumentissa parvekkeella vierelläni näkyvä kundi, vaan hän on eräs oululainen nimettömänä pysyvä taistelija; taistelija jo silloin ja elämässään menestyvä taistelija edelleenkin.

22. YLE näytti hiljan Pekkaa käsitelleen dokumentin Isän valtakunta. Mitä mieltä olet dokumentista?

Se oli surullinen, mutta ei välttämättä kokonaisvaltaisesti totuudenmukainen dokumentti, koska subjektiivisenä näkohtana oli kuitenkin, arvattavastikin katkeroituneen, vaikeasta isä-poika -suhteesta kärsineen pojan tietynlainen elämänmittainen ja – makuinen tilitys. Tällöin tuollainenkin, objektiiviseksi tarkoitettu dokumentti saa mielestäni välttämättä vääränlaisiakin emotionaalisia värityksiä.

23. Kuinka kauan olit tekemisissä Pekan kanssa? Olitteko väleissä hänen kuolemaansa asti?

Pekka Siitoin oli minulle henkisessä mielessä kuin oma Isäni, ei enempää eikä vähempää. Tottakait olin Hänen kanssaan tekimisissä loppuun asti. Ja Hänen kaatumisensa merkistsi minulle kuin Isäni kuolemaa. Ei pidä kuvitella, että yhteytemme olisi loppunut siihen, kun 02.07.1997 tulin uskoon. Miettikää tätä suhdetta kuin Isän ja Pojan välinen rakkaus, ei se “sivuseikkoihin” kaadu.

24. Pekka uskoi jälleensyntymiseen ja puhui Luciferin palvojan mahdollisuudesta muuttua kuoltuaan vampyyriksi. Missä uskot Pekan nykyään olevan? Jälleensyntyneenä tässä maailmassa, vampyyrinä Naantalissa, Taivaassa, Helvetissä, vaiko kiirastulessa?

Kyllähän Pekka on itseasiassa jälleensyntyneenä vampyyrina Naantalissa. Tätä ei toki pitäisi koskaan sanoa ääneen, koska on olemassa äärimmäisen herkkiä ihmisyksilöitä, mm. mielenterveyskuntoujien parissa, jotka voivat saada henkisiä traumoja ja muita häiriötiloja tallaisten totuuksien tullessa päivän valoon. Mutta ainakin minä olisin valmis uskomaan silmääkään räpäyttämättä, jos joku esimerkiksi joku vanhapiika Naantalissa tulee kertomaan, että täydenkuun aikaan keskiyön tienoilla hänen makuuhuoneensa ikkunan alle oli hiiviskelly aivan edesmenneen Valtakunnanjohtamme näköinen hahmo. Totuus on monesti taruakin ihmeellisempää!

Lopuksi

25. Suomi vietti äsken 93:tta itsenäisyyspäiväänsä. Onko Suomi sinusta vielä itsenäinen? Miksi on tai ei ole?

Suomen kansallinen itsenäisyys menetettiin ovelasti manipuloidun EU-kansanäänestyksen seuraksena Suomen liityttyä EU:hun vuoden 1995 alussa. Tosiasia on, että kaikki itsenäisyyspäivämme tämän ajankohdan jälkeen ovat olleet vain kansallisen itsenäisyyden muistojuhlia. Kansakunta, joka ei voi itsenäisesti päättää perustuslaistaan, muista laeista tai asetuksista, eikä edes rahastaan ei voi koskaan olla kansallisesti itsenäinen. Totuus ei pala tulessakaan.

26. Mitä poliittinen toimintasi nykyään pitää sisällään? Miten ideologisesti olet muuttunut sitten Sieg Heil Suomi -dokumentin aikojen?

En toimi enää aktiivisesti politiikassa, vaan kokopäiväisesti hengellisessä vapaahtoistyössä, tällä hetkellä oululaisten hengellisten yhdyskuntien kautta, mutta kun ja jos aikaa jää, olen luvannut olla käytettävissä eri kansallismielisten puolueiden ja ryhmittymien kunnallisjärjestöjen toiminnassa ja mm. ehdokkaana eri vaaleissa. Jo tässä yhteydessä voin mainita sen, että se tosiseikka, saanko 1 vai 100 ääntä, ei haittaa minua ollenkaan, vaan tärkeintä on tietysti kaunis ja jalo ajatus Asiamme edistämiksi; eli vähintä mitä jokainen kansallismielinen ja isänmaallinen Suomessa voi Asiamme edistämiksesi tehdä, on olla käytettävissä. Tehtäviä varmasti riittä kaikille Komentajan sukankuivaajasta kahvinkeittäjään ja kopiokoneenkäyttäjään asti (virnistää).

27. Mitä sellaista haluaisit ihmisten tietävän sinusta, mitä he eivät kenties tiedä?

Olen saanut elämässäni kaiken, mitä olen halunnutkin ja ennenkaikkea minkä olen itse ansainnutkin. Jokaisen ihmisen kannattaisi elämässään oppia ymmärtämään se tosiasia, että sitä saa, mitä tilaa – niin hyvässä kuin pahassakin. Vanha saksalainen sananlasku sanoo: Jokaiselle ansionsa mukaan – Jedem das seine!

28. Naisihanteesi?

Yli 170-senttinen valkoinen alfanaaras – edes lievä älykkyys olisi eduksi, koska olen nähnyt elämässäni aivan liikaa yksinkertaisia ihmisiä.

29. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Ääretön rakkaus.

– – –

Mesikämmenen blogi kiittää Kai M. Aaltoa haastattelusta.

[Haastattelun osa 2 löytyy täältä]

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

“Worshipping the Devil in the name of God”

May 20th 2011 marked 67 years since Pekka Siitoin’s birth. It is a good time to take an academic perspective on the man’s (1944-2003) odd, outrageous, unorthodox and rather inconsistent spiritual and magical views.
– – –

“Worshiping the Devil in the Name of God”

Anti-Semitism, Theosophy and Christianity in the Occult Doctrines of Pekka Siitoin

Dr. Kennet Granholm

Assistant Professor in History of Religions, Stockholm University

Abstract

This article explores the occult doctrines of Finnish Satanist and neo-Nazi politician Pekka Siitoin (1944-2003). Siitoin was a national celebrity in Finland, but previous studies of him have almost exclusively focused on his political activities. The aim with this article is to contextualize Siitoin’s curious mix of racist politics and Theosophicaly inspired Satanism to the political climate of post-World War II Finland. The unorthodox appropriation of Jewish mysticism in an anti-Semitic context, and the specifics of Siitoin’s pro-Christ Devil Worship, will also be treated.

Introduction

The history of Western esotericism is full of colourful and eccentric characters. The Finnish occultist and neo-Nazi politician Pekka Siitoin is one of them. In Finland, Pekka Siitoin became (in)famous throughout the country for his curious mix of radical racists political activism and satanic magic practice, both of which he championed since the early 1970s. In the few studies of the man, the focus has been on his political activism, whereas the occult dimension has not been deemed worthy of serious attention in itself (see Kalliala, 1999a; 1999b; 1999c; Kaplan 1999; 2001). The short discussion of Siitoin in the postscript of the Finnish translation of Gary Valentine Lachman’s Turn of Your Mind (Vil, 2003) is one of the few texts where the occult aspect is given primary attention. This article is an attempt to remedy the situation, and provide an insight into the very interesting, and indeed highly disturbing, occult teachings of Pekka Siitoin.

In this article I will provide a discussion of the occult worldview of Pekka Siitoin, and contextualize it to his racist political philosophies. I seek to understand his highly unorthodox politics and occultism through the lens of the political and social history of post-World War II Finland. As my aim is to first and foremost focus on the occult dimensions of Pekka Siitoin’s life, certain artificial divisions need to be made. As the radical political philosophies of Siitoin easily out-shadow his occult practices, my discussion of Siitoin’s life history will make a division of these two aspects. In practice, these two fields of Siitoin’s life were intrinsically linked, which will be apparent in my more detailed discussion of Siitoin’s theories regarding magic.

Pekka Siitoin: Biography and Legend

Pekka Siitoin was born in Varkaus, Finland, on May 29th, 1944, and lived his early years with his parents in Loimaa, in south-eastern Finland. Later on, however, Siitoin came to claim that he was adopted. His real parents were supposed to be the German officer, or obersturmbannführer, Peter von Weltheim, and his mother a Russian-Finnish whorei and/or nurse. Consequently Siitoin sometimes referred to himself as Baron von Weltheim, and would actually publish some of his book under the pseudonym Peter von Weltheim. Siitoin’s childhood was generally happy and normal, although there are some indications that his father may have had an inclination towards alcoholism. At age 15 or 16 Siitoin and his mother moved to Turku, Finland, following some monetary arguments between his parents, according to Siitoin. (Kalliala, 1999a, 258; Nordling & Koskela, 2006, 37-38).

In the early 1960s Siitoin took up photography and video filming as hobbies, something which he later came to make a profession of (Kalliala, 1999a, 258; Nordling & Koskela, 2006, 45). In the mid 1960s he founded the photography firm Siitoin-filmi oy in Turku. At age 22, he married and eventually had four children with his wife. Two of these children later died, and Siitoin conceived two more children with other women after his wife’s passing away. (Nordling & Koskela, 2006, 182-183).

In 1973 Siitoin and his family moved to Naantali, a neighbouring town to Turku, and it was here that most of Siitoin’s political and metaphysical activities would be centred. In 1997 Siitoin moved to Vehmaa, also near the city of Turku. (Nordling & Koskela, 2006, 52-53). On December 8, 2003, Siitoin died of cancer (Nordling & Koskela, 2006, 161).

Political Activities

It is his controversial extreme right-wing politics that Siitoin is most (in)famous for, and he claimed to have become interested in Nazism at the age of four (Nordling & Koskela, 1999, 35, 40). Siitoin’s political activism and career can be divided into three main eras; political awakening and direct action in the 1970s, stagnation in the 1980s, and a re-awakening and in the 1990s.

Siitoin’s political activities started in the late 1960s, with sympathies for the bourgeois party Kokoomus. Quite soon, however, Siitoin’s political interests started to take on a more radical flavour. In the early 1970s Siitoin started to publish populist writings in local newspapers, and he was even a candidate for Suomen maaseudun puolue (SMP, The Finnish Rural Party) in the 1972 municipality and church elections in Turku, albeit without much success. He was also a member of the Suomen kansan yhtenäisyyden puolue (SKYP, The Party for The Unification of the Finnish People), an offshoot of SMP. As the 1970s progressed Siitoin’s political ambitions started taking an increasingly right-wing turn. In the mid 1970s he started to use his metaphysical society, Turun hengentieteen seura (THS, Turku Occult Society), as a forum for his right-wing, nationalistic politics. The small journal, Nationalisti-pasuuna (The Nationalist-Bassoon), published on a weekly basis, served this interest, as did several books published by the society. At the end of 1975 Siitoin started to wear black shirts and blue ties in his public appearances, a style of clothing borrowed from the 1930s Finnish fascist organization Isänmaallinen kansallisliitto (IKL, Patriotic People’s Alliance). He also sported an Adolf Hitler-styled moustache, which he claimed to have grown per request of the members of his political party (Nordling & Koskela, 2006, 182). The Isänmaa ja vapaus (Fatherland and Freedom) group was founded in early 1976, and the more organized Isänmaallinen kansallisrintama (IKR, Patriotic People’s Front) in late 1976. For IKR the main enemy consisted of the Soviet Union and communism, and rhetorical devices used where derived from German Nazism. The Soviet Union was argued to be the “product of a Jewish communist conspiracy”. (Kalliala, 1999a, 259-265).

After the mid 1970s Siitoin’s political interests led him to organize coups against communist media personalities. He admits to having staged several instances of threat-calls to what he perceived to be communist journalists, as well as a smoke-bomb attack on the offices of communist newspaper Kansan uutiset (The People’s News) (Nordling & Koskela, 2006, 13, 61, 175-176; The incident is also mentioned in the diaries of Urho Kekkonen, president of Finland from 1956 to 1981. Kekkonen, 2004, 225). However, it was the arson of the communist-owned printing house Kursiivi which led Siitoin to be incarcerated. In late 1977 the ministry of internal affairs made the decision to disband all of Siitoin’s unregistered organizations as contrary to the 1944 (Paris) and 1947 (Moscow) peace treaties, which outlawed fascist organizations (Pekonen et al, 1999, 37). Less than a week later an attempt to arson Kursiivi occurred. An individual close to Siitoin was arrested for the deed, and Siitoin was found guilty of incitement. He received a jail sentence of five years on November 13th, 1978. (Kalliala, 1999a, 274-275). Siitoin himself consistently argued his innocence, and regarded himself to have been the victim of political conspiracy on the part of Finnish president Urho Kekkonen (Nordling & Koskela, 2006, 13).

When Siitoin was released from jail in 1981 the political atmosphere of Finland had changed, and so had the public and media views on Pekka Siitoin. The era of political activism was over, and Siitoin appeared hopelessly outdated. As a convicted felon, he was now deemed dangerous and the media portrayals of him reflected this. His background as a felon also attracted the criminal element to his politics, something which he disliked. Increasingly he started to figure in porn magazine articles to further his causeii, although he did appear in other media as well. (Nordling & Koskela, 2006, 31, 182-183). Siitoin’s new political party, Kansallis-Demokraattinen Puolue (KDP, the National-Democratic Party), was mentioned for the first time in 1978, and was officially announced in after Siitoin’s release from jail in 1981. The party published the newsletter/magazine Rautaristi (Iron Cross). The death of Siitoin’s oldest son in 1985 led him to greatly decrease his public appearances, and he spent the rest of the 1980s mostly in correspondence with his foreign contacts in the neo-Nazi and -Fascist milieus. (Kalliala, 1999a, 277-279).

The rise of neo-Nazism and the White Power movement in the 1990s brought Siitoin to the front anew. The circulation of the KDP newsletter Rautaristi increased, and it now included translated texts from the global right-wing radical scene. Instead of the anti-communist politics, which had been at the absolute centre during the 1970s, a shift towards White Power ideologies occurred. In 1993 Siitoin appeared with other leading neo-Nazis in the documentary Sieg Heil Suomi, which depicted the foundation of Kansallinen rintama [National Front]iii (Stenros, 1994). Amidst all of this, Siitoin expressed rather negative sentiments of the Skinhead movement, which he saw as being more focused on mindless violence than on political ideology (Nordling & Koskela, 2006, 180, 185-186). However, Siitoin was now regarded a drunkard and a “Nazi-clown”, not as a serious political or religious figure (see e.g. Kaplan, 2001, for this view of Siitoin). He was a candidate in both the 1992 and the 1996 city council elections in Naantali, and actually received the sixth most votes, 141 in total, in the 1996 elections. He was not elected, however, as he was nominated as an individual, and the D’Hondt system used in Finland favours political parties and coalitions. (Kalliala, 1999a, 280-282; Nordling & Koskela, 2006, 171-172).

Metaphysical Career

In later retellings, Pekka Siitoin’s metaphysical journey appears to have started early. He claimed to have met a friend of his father who was clairvoyant at a young age (Nordling & Koskela, 2006, 39). He also claimed that a gypsy woman foretold that the young lad would grow up to be a famous man (Nordling & Koskela, 2006, 40, 188-189). However, Siitoin’s actual career in magic and metaphysics can be regarded to have started in 1971, when he contacted the famed Finnish fortune-teller Aino Kassinen due to some financial troubles (Nordling & Koskela, 2006, 50-51, 172).

Aino Kassinen (1900-1977) was something of an “official fortune-teller” of Finland from the 1930s onwards. Kassinen claims to have been consulted by, among others, Risto Ryti, president of Finland 1940-1944, and Marshall in the army, Marshall Mannerheim (Kassinen, 1972, 49-52, 57). Kassinen seems to have been largely self-taught in fortune-telling and esoteric philosophy, but she did come into contact with at least the Theosophical Society and some of its Finnish offshoots, as well as the writings of Rudolf Steiner (Kassinen, 1972, 47). It is highly likely that she would have been influenced by these contacts. In her autobiography Kassinen mentions Siitoin as one of her two most promising students in the occult (Kassinen, 1972, 64-65). Siitoin would throughout his life stress his initial contacts with Kassinen (e.g. Siitoin, 1973, 21; 1985, 88), and claim that he was baptized into Satanism by her (Nordling & Koskela, 2006, 192).

In 1971 Siitoin founded Turun Hengentieeteen Seura, mentioned above (Kalliala, 1991a, 261). Aino Kassinen was in contact with this group, which she claims had about thirty members in the early 1970s (Kassinen, 1972, 64). Siitoin’s association held meetings and lectures in Turku, offered spiritual healing over distance, and published and sold books (Ultra, 1974b, 36; Kalliala, 1999a, 261). Later the two sister-organizations Föreningen Veronica (The Veronica Organization) and Pegasos-seura (the Pegasus-Society) formed in order to market and sell occult material outside the borders of Finland (Kalliala, 1999a, 261). According to Mari Kalliala, Siitoin was fairly popular in the occult milieu of Finland in the early 1970s, and did receive plenty of contacts from people seeking spiritual guidance. In the mid 1970s, however, this changed as his political sentiments and activism caused resentment. Aino Kassinen, who had earlier praised Siitoin, warned people to stay away from him (Kalliala, 1999c, 92; Nordling & Koskela, 2006, 50-51), and the only alternative spiritual magazine in Finland, Ultra, refused to print Siitoin’s articles and advertisements from the summer of 1974 onwardsiv (Kalliala, 1999a, 260-261). In November 1977, when the Finnish ministry of internal affairs discontinued all of Siitoin’s societies and political parties, THS was discontinued as well (Kalliala, 1999a, 274-275).

The new organization Kansallis-mytologinen seura (National-Mythological Society) was formed in 1981 after Siitoin’s release from jail (Kalliala, 1999a, 277), and it was under this organization that Siitoin published his remaining books.

Although Siitoin wrote books under his given name, most of his books on metaphysical subjects were published using pseudonyms. They were also mostly published before his imprisonment. Books dealing with magic written by Siitoin and published by his societies include:

Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan [Contacts with UFOs and the Spirit World], originally published in 1973 under the pseudonym Hesiodos Foinix. Also published in Swedish as Kontakt med ufos och andevärlden, parts one and two.

Musta magia, osa 1 [Black Magic, part 1], originally published in 1974 under the pseudonym Peter Siitoin. Also published in Swedish as Svart magi, del 1.

Uuden ajan unikirja [Dream-Book for the New Age], originally published in 1974 under the pseudonym Cassius Maximanus. Also published in Swedish as Nya tidens drömbok.

Ufot, uskonto ja paholainen [UFOs, Religion, and the Devil], originally published in 1974 under the pseudonym Jonathan Shedd.

Musta magia, osa 2 [Black Magic, part 2], originally published in 1975 under the pseudonym Peter Siitoin. Also published in Swedish as Svart magi, del 2.

Paholaisen katekismus [The Catechism of the Devil], originally published in 1977.

Kohti uutta uskoa [Towards a New Faith], originally published in 1989 under the pseudonym Peter von Weltheim.

Besides the books written by Siitoin himself, his societies also published and sold books such as a translation of the grimoire The Sixth and Seventh Books of Moses (Siitoin, 1986), a book on witchcraft by Ray Isaksson (Isaksson, 1985), and various works by persons connected to the Theosophical/Anthroposohical-milieu, such as H. P. Blavatsky, Rudolf Steiner and Pekka Ervast.

Aino Kassinen had instructed Siitoin to read works by the founder of the Anthroposophical Society, Rudolf Steiner (Kalliala, 1999a, 260), and it is indeed apparent that Siitoin was indebted to this writer for much of his occult philosophies. As Siitoin began to increasingly combine his unorthodox political views with his occultism, while continuing to recommend Anthroposophical literature to his correspondents, the Finnish members of the Anthropological Society started to become concerned. In 1972, the president of the Anthropological Society in Finland and Siitoin discussed the issue publicly on the pages of Ufoaika, the precursor to the earlier mentioned alternative spiritual magazine Ultra (Kalliala, 1999a, 260).

Metaphysical Worldview and Magical Practice

The Heavenly Hierarchy

In Siitoin’s view of the cosmos, the world was created by an impersonal and all-powerful being, or electro-magnetic force-field (Siitoin, 1974, 14). Although this being is regarded impersonal, it is often referred to in the masculine as Father. This creator-being does not in any way participate in worldly events, as it has created several subordinate beings who have taken this role. In the book Ufot, uskonto ja paholainen these subordinate beings are identified as Kether, Chokmah, Binah, Chesed, Geburah, Tiphereth, Netzach, Hod, Yesod, and Malkuth (Siitoin, 1974, 15). These divine beings, or “gods”, have their negative counterparts in another ten beings; Saatan-Moloch, Beelzebub, Lucifer, Ashtaroth, Asmodeus, Belphegor, Baal, Adrammalech, Lilith, and Nahema (Siitoin, 1974, 15).

In the book Svart Magi del I the divinities, now called arch-angels and Zefirothsvi, get slightly different names; Eheje-Eleie-Ether Elion (Metatron), Jrhowah (whose “class is Chochma”), Tetragrammaton Elohim (whose “class is Bizah”), El (whose “class-number is Aesed”), Elohim (whose “class-number is Geburah”), Eloha (whose “class-number is Tipheret”), Tetragrammaton Zebaoth (whose “class-number is Nezaed”), Elohim Sabaoth (whose “class-number is Hod”), Sadai (whose “class-number is Jesod”), and Adonay Melech (whose “class-number is Malchat”) (Siitoin, 1985, 46-51). Although the existence of “shadows” to these Zefiroths is mentioned, they are not named. Siitoin does, however, write that the “angels of light” are led by Mikael and the “angels of darkness” are led by Lucifer, and that the Creator-Father does not interfere in their operations (Siitoin, 1985, 51-52).

In connection to these divine beings a nine-levelled hierarchy of spiritual attainment is described (Siitoin, 1985, 41-45). Jesus Christ is mentioned as the only being to have attained the sufficient degree of spiritual evolution to attain the highest level, and thus as the highest personified divine being in cosmos. Lucifer is described as having attained the next highest spiritual evolutionary level, and Satan as having attained a stage under this (Siitoin, 1974, 104). Jesus Christ is also described as the reincarnation of Zoroaster, who on the request of the Creator-Father left his material body and manifested as the Christ (Siitoin, 1974, 29). However, it is not Jesus Christ who is the most important divinity for Pekka Siitoin, this is reserved for Satan and Lucifer.

As mentioned earlier, Lucifer is in Siitoin’s writings identified as the ruler of the “angels of darkness”. This does, however, not mean that Lucifer is deemed an evil being. In Ufot, uskonto ja paholainen Lucifer is described as one of the highest beings on the spiritual planes, and the one who created the material world. He is also said to have severed his ties to the heavenly host by refusing to leave earth when human beings had been created. (Siitoin, 1974, 11-13). Lucifer is also said to support the development of physical beings into “great personalities” through the use of technology and material luxuries, and that love and emotive behaviour stands in the way of this (Siitoin, 1985, 55). According to Siitoin, it is important to accept both “Christ-consciousness” and “Lucifer-consciousness” in our existence, as they are both necessary forces that balance each other (Siitoin, 1973, 145).

Satan, then, is regarded as a being separate from Lucifer, and as the divinity of material and physical indulgence. This being is said to value material lusts and animalistic orgies, the amassment of monetary wealth, heavy drinking and all other kinds of over-indulgence (Siitoin, 1985, 55-56). Satan-Moloch is also identified as the current ruler of the material world, as Lucifer has chosen to dwell on the spiritual planes (Siitoin, 1974, 24).

The last central divinity in Siitoin’s metaphysical system is Jehovah. This being is not identified as the Creator-Father, but rather as a divine being comparable to Satan and Lucifer, and the creator of the Jewish people. In Siitoin’s mythology Jehovah is the spiritual being most closely identified as “evil”. He is described as having a competitive relationship with Lucifer and Satan, and as striving for dominion over the world.

Cosmogony, Anthropogony and Misogyny

Pekka Siitoin displays a very unorthodox view on the creation of the world and of man. The “electromagnetic force-field”, the Creator-Father in Siitoin’s metaphysical system, is the original source of everything. However, the process of creation was performed by the subordinate divine beings mentioned above. One of these beings, Lucifer, was responsible for the creation of our solar system (Siitoin, 1974, 12-13). The creation of our world was a seven-staged process, where each stage was assigned a responsible creator out of Lucifer’s servants. When reaching the fourth stage, earth was ready for population. However, human beings were created on other planets through selective breeding, and were transported to earth using spacecrafts (Siitoin, 1974, 17). The technologically advanced society of Atlantis was founded about 90.000 years ago, and Lucifer severed his ties to the Heavenly Host in order to become the overlord and god of the Atlanteans. The Atlanteans were more spiritual in nature than modern humans, and they eventually divided into seven sub-races (Siitoin, 1974, 17-21). When the Atlanteans started to abuse their spiritual powers, their gods destroyed their island in a flood (Siitoin, 1973, 21). The fifth sub-race of Atlanteans, the Semites, had come to develop the capacities of morality and individual thought, but this development of independent thought diminished man’s occult powers. It is from the Semitic race that modern humans, the Aryans, descend (Siitoin, 1973, 20).

Although Siitoin’s focus is on the Atlanteans, he does not consider them to be the first root-race of human beings. Instead, the Atlanteans were preceeded by the Lemurians, whom where in turn preceded by two other root-races (Siitoin, 1974, 17). Here Siitoin’s account takes an overtly racist turn. The Lemurians procreated with animals and thus “cave-men” were created. According to Siitoin, the Africans, and the gorillas, are the result of cross-species procreation of these “cave-men”, animals and Atlanteans (Siitoin, 1974, 23). Thus, the African people are, in Siitoin’s view, comparable to primates, and are less human than “the Aryans”.

When Lucifer created the world, the divine being Jehovah was part of his “team” (Siitoin, 1974, 26). However, Jehovah was a jealous and power-hungry being, and secretly plotted against Lucifer and his people. He created Adam and Eve in his own image, and thus the Jewish people was born. At the same time he created the notion of sin, in order to gain control over the people he had created. Siitoin describes Jehovah as a being that constantly seeks to dominate others, and these characteristics are transferred to the Jewish people as well. (Siitoin, 1974, 26-27).

The Japanese and Chinese are a curious anomaly in Siitoin’s mythology. Siitoin explains the advanced and alien culture of the Asian peoples by placing their origin on an alien planet (Siitoin, 1974, 23-24). According to Siitoin, the Japanese and Chinese destroyed their home planet in an atomic war and a handful of them escaped using spacecrafts. The answer to why these peoples have an advanced, but not extraordinarily advanced, culture is that all the scientist and scientific knowledge were destroyed in the war. Siitoin does not seem to dislike Asians, and values them much higher than he does people of Jewish and African origin.

UFOs are central to Siitoin’s philosophy. This can probably be attributed at least partly to the alternative spiritual milieu of Finland in the 1970s, which was strongly focused on UFO beliefs. For example, the only real alternative spiritual magazine of the time was the 1972 launched Ufoaika (UFO Age), which focused heavily on UFOs (Ultra, 1974a; 1974b). Many of Siitoin’s publications from the 1970s feature the word UFO in the title (i.e. Siitoin, 1973; 1974). In Siitoin’s mythology UFOs are the vehicles of higher spiritual beings.

In addition to being racist in his accounts of non-European cultures and people, Siitoin is also explicitly misogynistic. In his mythology and philosophy women have no real substance. In esoteric contexts highly evolved spiritual beings are commonly described as androgynous, but in Siitoin’s account they are strictly male. Women can only evolve on a high spiritual level once they are reborn as men (Siitoin, 1976, 63). In several of Siitoin’s books the ideal roles and natures of women are described. A woman should ideally get married at an age between fourteen and sixteen, to a man twenty to thirty years her senior. The reason for this is that she can then easily be “taught” by her man, and become subordinate and eager to please her man, and thus the marriage would be a “happy” one (Siitoin, 1976, 59-61; 1985, 102-103). Siitoin regards it “a pity that women fast become spoilt after the age of sixteen”, presumably because adult women are more independent. (Siitoin, 1985, 102-103). Furthermore, a woman should be monogamous, while a man can have several wives (Siitoin, 1976, 59-61). Interestingly, but hardly surprisingly, Siitoin seems to regard all women as having loose sexual morals (e.g. Siitoin, 2000, 22), and this also applies to his imagined birth mother (Nordling & Koskela, 2006, 37-38).

The Practice of Magic

Magical practice for Pekka Siitoin entails “speaking with God in his own language”. The use of this “mystery-language”, which entails the use of symbols, incantations and ritualistic practices, grants the magician power over the natural world. (Siitoin, 1985, 10-11). Even though two of Siitoin’s books are named Black Magic, he seems unsure of how to define this “black” magic. In some regard he adheres to the classic distinction of white magic being benevolent in nature, and black magic being malevolent. However, only violence is regarded as truly evil, and is as such something which Siitoin does not condone in his books (Siitoin, 1985, 10-12). Generally he is very strict in pointing out that the goal of metaphysical studies should first and foremost be the evolution of mankind and the world (Siitoin, 1974, 95). It needs to be pointed out that what is most likely meant by mankind is “the Aryan race” and men only, and that Siitoin’s views of what is beneficial for the world probably differ greatly from common sentiments.

Of Siitoin’s books, Svart magi del I (Siitoin, 1985) and del II (Siitoin, 1976) contain the most detailed instructions for magical practice, largely consisting of an amalgam of Theosophical notions and folklore material. The classic grimoire The Sixth and Seventh Books of Moses, in Finland often named “The Black Bible”, was a central piece of magical literature in Siitoin’s system. Siitoin’s translation of the book (Siitoin, 1986) was published in several printings from the 1970s, and is often referred to in his other books (e.g. Siitoin, 1976, 5-6; 1985, 14-18).

In Svart Magi del I two ways of making a pact with Satan are described, both involving ceremonial sacrifice. The first involves the ceremonial sacrifice of a black cat. The cat should be boiled alive during a midnight with a full moon (Siitoin, 1985, 60-63). During the cooking the would-be magician is to read the following phrases aloud, eight times at the different cardinal points: “I call to You Oh Prince of Darkness Lucifer, In Your name I ask Satan to take me as his servant” (Siitoin, 1985, 62). When the cat is cooked, it flesh is burnt and the bones are collected for keeping under one’s mattress. Three months after doing this ceremony the magician is to contact Satan through the use of an Ouija-board, and hope for a positive answer from the Prince of Darkness. However, in a TV-interview Siitoin says that he is very fond of cats and has never performed a sacrifice comparable to the one described in his book (Youtube, 2007vii).

The second way of gaining the favour of Satan is reserved for men only, and is an indication of Siitoin’s misogynistic tendencies. The would-be magician is to find a young woman who has not yet lost her virginity. He should then seduce her, and when he sleeps with her for the first time he should mentally focus on the following incantation: “Here, oh Prince of Darkness, You have a humble gift so that Satan in your name may take me as his pupil” (Siitoin, 1985, 63).

Most of the practical magic described in Svart Magi del I and del II are based on folkloristic sources, and deal with mundane things. For example, spells and rituals for causing haunting in an enemy’s home, the humiliation of and victory over antagonists, the cessation of bleeding, the calming down of an angry dog, and curing warts, ear infections, and sleeplessness are described (Siitoin, 1985, 70-73, 89-93, 121-129). However, Siitoin also includes a quit elaborate ceremony for waking the dead (Siitoin, 1985, 78-86).

Siitoin attributes great importance to sexuality as an avenue of magical practice (Siitoin, 1976, 58-60). The earlier example of a pact with Satan includes the ritual use of sex, and sexual magic is also described as a part of other ceremonies as well. A peculiar ritual, again in order to seek the approval of Satan, is described in Svart magi del I. Here the practitioners are divided into groups of four women and four men. These individuals should undress and stand so that the men and the women are opposite each other, staring at each others’ genitalia. The participants who are sexually aroused, indicated with an erect penis for men and vaginal secretion for women, are suitable to be servants of Satan (Siitoin, 1985, 108-110). Another sexually explicit ritual described involves the sacrifice of semen. In this ritual the oldest women of the group, attributed the role of priestess, has her genitalia smeared in olive oil by the youngest man in the group, and her behind smeared in olive oil by the oldest man in the group. At the same time the participants proclaim: “Demon est deus Inversus, hallow and blessed be You oh holy snake” (Siitoin, 1985, 112). Hereafter the rest of the women in the group are to sexually stimulate the men and collect their semen in coffee cups. While this occurs, the Priestess circles the group and repeatedly incants “Legich, Legich, Legich, come and witness our loyalty to Satan” (Siitoin, 1985, 112). Finally the priestess blesses the semen, which has been poured into a big jar, and it is then burnt and the smoke inhaled (Siitoin, 1985, 111-113). No descriptions as to what specific effects these sexual rituals are thought to have are given, other than that they are enjoyable to Satan, and that the participants may ask Satan for general favours after having performed a ritual of sexual nature (Siitoin, 1985, 113).

Sources of Inspiration

Pekka Siitoin self-identified as a Satanist, but his particular brand of Satanism is very different to most common forms of contemporary satanic philosophy. The advent of modern Satanism can be attributed to Anton Szandor LaVey (1930-1997). In 1966, LaVey founded the Church of Satan in San Francisco, USA, and in 1969 his Satanic Bible (LaVey, 1969), which was to become the holy book of a great number of contemporary Satanists (see Lewis, 2002), was published for the first time. Pekka Siitoin, however, does not seem to have been particularly influenced by LaVey. The former was aware of the existence of the latter, and expressed a willingness to translate his works into Finnish (Nordling & Koskela, 2006, 103). However, he did not regard LaVey as the instigator of Satanism (Nordling & Koskela, 2006, 191).

Pekka Siitoin’s brand of Satanism and Devil Worship is also unorthodox in its interesting take on traditional Christian concepts and figures. In Siitoin’s system, it is fully acceptable to worship any of one the higher divine beings. However, this worship must be performed in the name of God! Also as discussed above, Siitoin’s view of Christ is very positive, and his Satanism can therefore not be regarded as anti-Christian per se. When taking Siitoin’s extensive use of Christian mythology and his positive view of Jesus the Christ into account, his philosophy could in a loose sense be termed “Christian Devil Worship”. It goes without saying that Siitoin’s doctrines are very far removed from any forms of traditional Christianity. My use of the term Christian in the description of Siitoin’s philosophy should be understood in a comparison to organizations such as Church of Satan. Most forms of contemporary Satanism are very far removed from any Christian context, and rarely make use of Biblical figures other than Satan (the use of whom is heavily detraditionalized). It should be noted that Siitoin did express sentiments that the true teachings of Christ had been distorted by the Church (e.g. Siitoin, 1973, 156; 1974, 105-107; 2000, 24-27), and his doctrines can therefore be seen as anti-Church.

There are significant differences between the satanic philosophies and doctrines of Siitoin and the main strands of contemporary Satanism. When comparing LaVey’s “Nine Satanic Statements” (LaVey, 1969), with Siitoin’s “Ten Satanic Commandments”, as found in Siitoin’s Paholaisen Katekismus (Siitoin, 2000), the differences are apparent. Pekka Siitoin’s Ten Satanic Commandments are the direct reversals of the ten biblical commandments. In contrast, LaVey’s Nine Satanic Statements are presented in a manner which implicitly refer to the biblical Ten Commandments, but cannot be regarded as simple reversals. Also, whereas the Church of Satan was essentially an atheist organization, the Satanism of Pekka Siitoin is metaphysically grounded.

Siitoin actually has a peculiarly inclusive view of who is to be regarded a Satanist, as he mentions H.P. Blavatsky, Merlin the Magician, Christian Rosencreutz and emperor Caligula as such (Nordling & Koskela, 2006, 191). In the same context, Siitoin also mentions Manly Palmer Hall’s book “The Secret Teachings of All Ages” (Hall, 2001) as a work in which famous Satanists are named. This book has indeed influenced him a great deal.

The Theosophical Society – mainly through the books of H.P. Blavatsky, and the Anthroposophical Society – through the texts of Rudolf Steiner, have been extremely influential on Siitoin’s esoteric speculations. Siitoin’s doctrines on cosmogony and anthropogony are to a large extent derived from Theosophical sources. The notions of seven root-races, the seven souls of man, and the seven stages of creation are found both in Blavatsky’s and Siitoin’s books, as are the mythological continents of Lemuria and Atlantis. Blavatsky similarly assumed a rather positive view of Lucifer, even naming the magazine of her London-based Esoteric Section of the Theosophical Society after this character. Lucifer was here not equated with the Biblical Satan, but instead as a being who could illuminate the spiritual path of the occultist. Rudolf Steiner, in turn, based much of his speculations on the nature of reality on his notion of The Akashic Chronicles – the past, present and future history of creation as recorded in astral realms. The notion of the Akashic Chronicles is frequently mentioned in Siitoin’s books as well, and is featured as one of the main legitimising factors of his speculations. Siitoin probably first came across these sources in the early 1970s, when his mentor, the fortune-teller Aino Kassinen, suggested that he should read works by Rudolf Steiner (Kalliala, 1999a, 259).

Another book which Siitoin himself names as influential on him is Trevor Ravenscroft’s The Spear of Destiny, a book which Nicholas Goodrick-Clarke identifies as essentially derived from Anthroposophic doctrine (Goodrick-Clarke, 2001, 120-121). In the book, Hitler’s military and political success is attributed to him having had the mythical Spear of Longinus in his possession (Ravenscroft, 2000). The legend of the spear is that it was the one used to pierce Jesus’ abdomen during his crucifixion, and that a person in possession of it will hold the destiny of mankind in his hands. The book was first published in 1972, and it is very likely that Siitoin got hold of it early on.

Clearly then, Siitoin’s use of Blavatsky’s, Steiner’s, Hall’s and Ravenscroft’s works consists of rather radical reinterpretations, in which the latent seed of racism is utilized to its fullest possible extent.

Anti-Semitism and Magic

Anti-Semitism has a long and profound, although not uniform, history in West. During the Alexandrian and Roman occupations of Israel the Jewish religion was regarded as a potential source of rebellious uprising, in the early Christian writings of Paul the Jewish people were seen as overwhelmingly sinful, and in the latter parts of the Middle Ages official Christian sentiments towards Jewry were explicitly negative (Chazan, 2005, 398-399). It was, however, with the rise of nationalism in the 19th and 20th centuries that anti-Semitism as we know it today emerged. Jews were now perceived as foreign elements in otherwise homogenous national cultures (Chazan, 2005, 402).

The Protocols of the Elders of Zion (see Marsden, 2006), from the turn of the 19th century, expressed the anti-Jewish sentiments of the time, and have continued to exert influence to this day. The text was produced in 1897 by Philip Petrovich Stepanov as the manuscript Subjugation of the World for Jews, and was first published in 1905 as an appendix to the second edition of Sergei Nilus’ book The Great in the Small (Ben-Itto, 2005, 21-25) The Protocols were presented as the authentic proceedings of a meeting arranged by King Solomon in 929 BCE (Ben-Itto, 2005, 21). The protocols of the meeting, which was arranged in order to devise of a way of conquering the world for the Jews without bloodshed (Ben-Itto, 2005, 21), contained numerous examples of the perceived sinister nature of the Jewish people. Divided into twenty-four protocols, the text deals with subjects such as economic and military control, brainwashing and re-education of the gentile, and control of the press, all in order to keep the world under Jewish control (Marsden, 2006). Phrases of the following nature are plentiful in the protocols:

The ruler who is governed by the moral is not a skilled politician (Marsden, 2006, 19).

Whether a State exhausts itself in its own convulsions, whether its internal discord brings it under the power of external foes – in any case it can be accounted irretrievably lost: IT IS IN OUR POWER (Marsden, 2006, 18).

Without an absolute despotism there can be no existence for a civilization which is carried on not by the masses but by their guide (Marsden, 2006, 22).

In order to incite seekers after power to a misuse of power we have set all forces in opposition one to another (Marsden, 2006, 32).

The Protocols were conclusively proven to be falsifications as early as 1921 (Ben-Itto, 2005, 67), but they have nevertheless been used for anti-Semitic purposes throughout the 20th century. Famous examples are Adolf Hitler’s and Henry Ford’s propagandist use of it (Ben-Itto, 2005, 58-73). Marc Levin’s documentary film The Protocols of Zion (2005) provides a number of examples of the anti-Semitic use of the Protocols in the contemporary world.

For Pekka Siitoin the Protocols of the Elders of Zion were the truth. He published the text, and refers to them in several of his books. It is, however, interesting to note that his view of Jews was somewhat ambivalent. Moses is identified as the person who rebelled against the will of the evil god Jehovah, and strived to convey the secrets of magic to non-Jews (Siitoin, 1985, 14-16). Siitoin’s sentiment seems to be that Jews have the chance to reform, just as long as they abandon Jehovah and aspirations of world domination. However, at other times Siitoin seems to regard Jews as utterly irredeemable and flawed on a racial level.

It is fascinating that a man who holds extreme anti-Semitic views, and actively pursues an anti-Semitic agenda, would base his magical philosophy on Jewish mysticism. For anyone even faintly familiar with Jewish Kabbalah the god-names of Siitoin’s Heavenly Hierarchy, as mentioned earlier, should be familiar. They are of course the names of the different Sefirot on the Kabbalistic Tree of Life (see Idel, 2005). The counterparts are in turn named after the arch-demons of Kelipoth, the shadow-side of the Sefirot (see Pick, 1974, 77-78; Scholem, 1991, 73-77, 232-244; Giller, 2001, 49-148-149; Idel, 2002, 465-467; Granholm, 2005, 22-23). It is very unlikely that Siitoin would have borrowed these names directly from Kabbalistic sources. Instead the likely source is Manly Palmer Hall’s The Secret Teachings of All Ages, which Siitoin himself names as a book which has inspired him (Nordling & Koskela, 2006, 192). In Hall’s book both the Sefirot and the Kelipothic arch-demons are named, albeit slightly differently than in Siitoin’s books (Hall, 2001, 120-122). Another author that treated the Kelipoth in the 1970s is the British magician Kenneth Grant (see Evans, 2007, 284-344), whose “Typhonian Trilogies” contain ample reference to the night-side of Kabbalah (See Grant, 1994a; 1994b). It is, however, unlikely that Siitoin would have been familiar with these works, and it needs to be noted that Grant’s works do not contain the blatant racism which is infused in Siitoin’s books.

Political Climate in Finland

When treating Pekka Siitoin’s anti-Semitism the political climate of Finland in the 1970s needs to be taken into consideration. The political atmosphere of Finland after World War II deeply was affected by the country’s close proximity to the Soviet Union (see Allison, 1985). Finland had waged war against the Soviet Union in 1939-1940 and 1941-1944, and had received aid by Nazi Germany. Finland, of course, lost the war, and, while maintaining its independence, fears for a Soviet retaliation were imbedded in the collective consciousness of the people. During the 1930s fascist political parties and groups had a presence in Finland, as elsewhere in Europe. The peace treaties of 1944 (Moscow) and 1947 (Paris) outlawed fascist organizations, and these laws were quite strictly enforced in Finland (Pekonen et al, 1999, 33). Furthermore, the Soviet Union exercised pressure to silence anti-communist and anti-Soviet sentiments (Singleton, 1998, 134), which were indeed strong in Finland (Kalliala, 1999b, 73). In short, the major concern of Finnish post-World War II foreign policy, and of Finnish politics in general, was to maintain peaceful relations with its eastern neighbour (Pekonen et al, 1999, 33-34). The major political parties of the era were in general agreement of this condition, and thus no real room for radical right wing parties to grow and prosper existed (Pekonen et al, 1999, 34). Indeed, radical right-wing and racists political parties have never been particularly successful in Finland (Kestilä, 2007, 33-34).

It was in this political climate that Pekka Siitoin was born and raised. Anti-communist and anti-Soviet sentiments were widely spread, but they could not find expression. The sentiments towards Nazi Germany were mainly positive for quite a long time. Hitler’s regime had been regarded as the only force powerful enough to withstand the “evil” Soviet empire, and while the terrors of the holocaust were known in Finland as elsewhere, it took a long time before the subject received any substantial discussion in the country. Thus, it was not before the 1970s that the mostly positive view of Nazi Germany started to change.

It is within this context that Siitoin’s anti-Semitic sentiments must be examined. Siitoin had strong anti-communist and anti-Soviet sentiments, and came to see communism as part of a Jewish conspiracy. As detailed above, Siitoin was well familiar with the Protocols of the Elders of Zion, and in these a section entitled “We support communism” can be found (Marsden, 2006, 33-37). Basing his anthropogony on the writings of Helena Petrovna Blavatsky, which are infused with the racism of the late 19th century, an anti-Semitic worldview was easy to formulate.

Before the 1990s there is an apparent lack of articulated racist sentiments towards non-Jews in Siitoin’s written production. While the genealogy of African people provided in Ufot, uskonto ja paholainen, as discussed above, is obviously racists, it is not an articulation of reflected racism per se. It should be interpreted more as an expression of utter unfamiliarity and orientalism. Before the 1990s the number of people of foreign origin in Finland was almost non-existent (see Pekonen, 1999, 52), and it is really with the increasing number of asylum seekers in the 1990s that the neo-Nazi movements and racism directed towards non-Caucasian people took hold (Pekonen, 1999, 37-39). As Siitoin wrote most of his books before the 1990s, not much of an expressed racism towards coloured people is to be found in them. He did, however, express radical racist sentiments in, for example, TV-interviews (see Youtube, 2007).

Conclusion

During my youth, in the 1980s and 1990s, Pekka Siitoin was most commonly regarded a joke. A rather representative example of this is a TV-show from the 1990s, where Siitoin is called a “Nazi-clown” to his face by the interviewer (Youtube, 2007), a comment which he dismissed but did not seem all too bothered with. Having familiarized myself with the occult productions of Siitoin, I believe that the outrageous comments made by him are better understood when put into the context of his magical worldview and life-philosophy. In short, Siitoin was not simply a “Nazi-clown”, and his quite elaborate metaphysical worldview, a synthesis of both occult and political sources, demonstrates that he was not simply a moron. Rather, he led his life in accordance to the “will of Satan” in his magical system. This is also what makes his political sentiments more disturbing. Pekka Siitoin was a true nihilist, and had he ever attracted any significant following the results could have been devas
tating.

Although the search for Philosophia Perennis, the eternal and infallible teaching which is beyond time, is a common trait of esoteric philosophies (see Faivre 1998: 114-115), esoteric teachings are as firmly grounded in their history as are all other human endeavours. The books by H.P. Blavatsky were imbued by popularized understandings of one of the most influential scientific theories of the 19th century; evolution. Thus, the notion of a succession of more and more advanced human races, as expressed in her The Secret Doctrine (Blavatsky, 2007a; 2007b), is a consequence of late nineteenth century preferences. Pekka Siitoin’s unorthodox appropriation of Theosophically grounded material also needs to be understood in the historical and societal context of his time. The racist ideologies inherent in early Theosophist material were easily fitted together with the anti-Semitism of The Protocols of the Elders of Zion, the fear of the communist Soviet Union, the admiration of Nazi Germany as the antagonist of this “Evil Empire”, and the view of Adolf Hitler as a master occultist as expressed in Trevor Ravenscroft’s The Spear of Destiny.

References

Allison, Roy, 1985, Finland’s Relations with the Soviet Union 1944-1984. London, Macmillan
Ben-Itto, Hadassa, 2005, The Lie That Wouldn’t Die. The Protocols of the Elders of Zion. London, Vallentine Mitchell
Blavatsky, Helena Petrovna, 2007a, The Secret Doctrine. Volume 1: Cosmogenesis. URL: http://www.theosophy.org/Blavatsky/Secret%20Doctrine/SD-I/SDVolume_I.htm. (accessed July, 17th, 2007)
Blavatsky, Helena Petrovna, 2007b, The Secret Doctrine. Volume 2: Anthropogenesis. URL: http://www.theosophy.org/Blavatsky/Secret%20Doctrine/SD-II/SDVolume_2.htm. (accessed July, 17th, 2007)
Chazan, Robert, 2005, “Anti-Semitism, Revision of Alan Davies’ original article from 1987,” in Encyclopedia of Religion, 2nd edition. Edited by Lindsay Jones. Detroit, Macmillan, 397-403
Evans, Dave, 2007, The History of British Magick after Crowley. Kenneth Grant, Amado Crowley, Chaos Magic, Satanism, Lovecraft, The Left Hand Path, Blasphemy and Magical Morality. London, Hidden Publishing
Faivre, Antoine, 1998, “Renaissance Hermeticism and the Concept of Western Esotericism,” in Gnosis and Hermeticism from Antiquity to Modern Times. Edited by Roelof van den Broek & Wouter J. Hanegraaff. Albany, State University of New York Press, 109-123
Granholm, Kennet, 2005, Embracing the Dark. The Magic Order of Dragon Rouge – Its Practice in Dark Magic and Meaning Making. Åbo, Åbo Akademi University Press
Grant, Kenneth, 1994a (1975), Cults of the Shadow. London, Skoob Books
Grant, Kenneth, 1994b (1977), Nightside of Eden. London, Skoob Books
Giller, Pinchas, 2001, Reading the Zohar. The Sacred Text of the Kabbalah. Oxford, Oxford University Press
Goodrick-Clarke, Nicholas, 2001, Black Sun. Aryan Cults, Esoteric Nazism and the Politics of Identity. New York, New York University Press
Hall, Manly Palmer, 2001, The Secret Teachings of All Ages. An Encyclopedic Outline of Masonic, Hermetic, Qabbalistic and Rosicrucian Symbolic Philosophy. Available at http://www.sacred-texts.com/eso/sta/index.htm
Hanegraaff, Wouter J., 1996, New Age Religion and Western Esotericism. Esotericism in the Mirror of Secular Thought. Leiden, Brill
Idel, Moshe, 2002, Absorbing Perfections. Kabbalah and Interpretation. New Haven, Yale University Press
Idel, Moshe, 2005, “Qabbalah,” in Encyclopedia of Religion, 2nd edition. Edited by Lindsay Jones. Detroit, Macmillan, 7533-7539
Isaksson, Ray, 1985, Mustan magian salaisuudet. Naantali, Kansallis-mytologinen yhdistys
Kalliala, Mari, 1999a, “Radikaalioikeisto – tapaus Pekka Siitoin,” in Isänmaan puolesta. Suojeluspoliisi 50 vuotta, edited by Matti Simola and Tuulia Sirvio. Jyväskylä, Gummerus. 253-287.
Kalliala, Mari, 1999b, “Traditions of the Radical Right in Finnish Political Culture,” in The New Radical Right in Finland, edited by Kyösti Pekonen, 61-83. Jyväskylä, The Finnish Political Science Association
Kalliala, Mari, 1999c, “Pekka Siitoin – A Representative of the Cultic Milieu,” in The New Radical Right in Finland, edited by Kyösti Pekonen, 87-113. Jyväskylä, The Finnish Political Science Association
Kaplan, Jeffrey, 1999, “The Finnish New Radical Right in Comparative Perspective,”in The New Radical Right in Finland, edited by Kyösti Pekonen, 205-224. Jyväskylä, The Finnish Political Science Association
Kaplan, Jeffrey, 2001, “Radical Religion in Finland?,” in Nova Religio 5:1, 121-142
Kassinen, Aino, 1972, Sierskan. Täby, Larson
Kekkonen, Urho, 2004, Urho Kekkosen päiväkirjat. Osa 4 ’75 – ’81. Ed. by Juhani Suomi. Helsinki, Otava
Kestilä, Elina, 2007, Radikaalioikeistopuolueet länsi-euroopassa. Tutkimuksia vaalikannatuksen vaihteluun vaikuttavista kysyntä- ja tarjontateoreettisista tekijöistä. Turku, Turun yliopisto
LaVey, Anton Szandor, 1969, The Satanic Bible. New York, Avon
Lewis, James R., 2002, “Diabolical Authority. Anton LaVey, The Satanic Bible and the Satanist ‘Tradition’.” In Marburg Journal of Religion 7:1, 1-16. Online journal, URL: http://web.uni-marburg.de/religionswissenschaft/journal/mjr/pdf/2002/lewis2002.pdf
Levin, Marc, 2005, Protocols of Zion. Documentary film. HBO/Cinemax Documentary
Marsden, Victor E., 2006, The Protocols of the Elders of Zion. (No place of publication given), Filiquarian Publishing
Nordling, Iiro and Koskela, Olavi, 2006, Suomen Führer. Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin. Tampere, self-published (ISBN 952-92-0509-0)
Pekkonen, Kyösti, Hynynen, Pertti and Kalliala, Mari, 1999, “The New Radical Right Taking Shape in Finland,” in The New Radical Right in Finland, edited by Kyösti Pekonen, 31-60. Jyväskylä, The Finnish Political Science Association
Pick, Bernhard, 1974, The Cabala. Its Influence on Judaism and Christianity. La Salle, Open Court
Ravenscroft, Trevor, 2000, Pyhä keihäs. Jyväskylä, Gummerus
Scholem, Gershom, 1991, On the Mystical Shape of the Godhead. Basic Concepts in the Kabbalah. New York, Schocken Books
Siitoin, Pekka (as Hesiodos Foinix), 1973, Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan. Turku, Turun hengentieteellinen seura
Siitoin, Pekka (as Jonathan Shedd), 1974, Ufot, uskonto ja paholainen. Turku, Turun hengentieteellinen seura
Siitoin, Pekka (as Peter Siitoin), 1976, Svart magi del 2. Turku, Pegasos-club
Siitoin, Pekka (as Peter Siitoin), 1985 (1974/5), Svart magi del 1. Turku, Pegasos-club
Siitoin, Pekka (translator), 1986, Kuudes ja seitsemäs Mooseksen kirja eli Mooseksen taika- ja henkioppi ja selityksiä ihmetöistä joita tekivät vanhat ja viisaat heprealaiset. Naantali, Kansallis-mytologinen yhdistys
Siitoin, Pekka (as Peter von Weltheim), 1989, Kohti uutta uskoa. Naantali, Kansallis-mytologinen yhdistys
Siitoin, Pekka, 2000, Paholaisen katekismus. Naantali, Kansallis-mytologinen yhdistys
Singleton, Fred, 1998, A Short History of Finland. Revised and updated by A. F. Upton. Cambridge, Cambridge University Press
Stenros, Nina, 1994, Sieg Hail Suomi. Documentary film. Helsinki, Oblomovies oy
Ultra, 1974a, Ultra, issue 1, November 1974.
Ultra, 1974b, Ultra, issue 2, December 1974.
Vil, Ike, 2003, ”Suomentajan jälkisanat. Ex boreus lux,” in Tajunnan alkemistit. Kuusikymmentäluvun mystiikka ja vesimiehen ajan pimeä puoli. (Gary Valentine Lachman). Helsinki, Like kustannus

Read Full Post »

Olemme päässeet Kai M. Aallon haastattelun toiseen osaan. Tällä kertaa pureudumme Aallon kokemuksiin ja näkemyksiin Pekka Siitoimesta. Tämä aihepiiri tulee jatkumaan myös haastattelun kolmannessa osassa, jossa tullaan käsittelemään myös Aallon nykytoimintaa ja näkemyksiä.

Pekka Siitoin

9. Sinut muistetaan hyvin myös Pekka Siitoimen joukoista, mm. dokumentin Sieg heil Suomi kautta. Mitä kautta ja milloin tutustuit Siitoimeen?

Aalto ja Siitoin Naantalissa itsenäisyyspäivänä 1992

Tulin tuntemaan Pekan nuoruudessani lukemieni pornolehtien (Urkki, Ratto jne.) kautta. Oulussa nuorisokodissa ja ammattikoulussa ollessani, vuonna 1983, lähestyin Pekkaa kirjeitse ja myöhemmin puhelimitse. Ehdotin hänelle aluksi luopumista kansallissosialismista ja alkamista yhteistyökumppaniksi perustamani Suomen Sosiaalihumanistisen Ympäristöpuolueen perustamisessa, mutta Pekka ei innostunut ajatuksesta ja hehkutti edelleen natsismia. Ajattelin toimia kauaskantoisen viisaasti ja ajattelin mielessäni, että Pekan puolue avaisi kuitenkin väylän ja ponnahduslaudan sosiaalihumanismin kehittämiselle varteenotettavaksi poliittiseksi voimaksi, joskin joutuisin tekemään paljon kompromisseja Pekan kanssa. Vuosien varrella psykologiset taitoni kehittyivät ja opin tulemaan hyvin toimeen Valtakunnanjohtajan kanssa.

10. Millainen mies Pekka oikein oli kun hänet paremmin tunsi? Vastasiko julkisuuden kuva yksityishenkilöä?

Pekka oli hieno mies ja täynnä kansallissankarille jo luonnostaan lankeavaa säkenöivää glamouria. Vastoin kuin julkisuuden mustamaalaajat tahtoivat kansan keskuuteen levittää disinfoaan, Pekka oli hyvässä fyysisessa ja ennen kaikkea psyykkisessä kunnossa, hän käyttäytyi sekä upseerin että herrasmiehen tavoin, hän taisi valtavan hyvin “small talkin” ja oli erittäin huumorintajuinen. Hän oli herkkä ja hänellä oli voimakkaat tunteet niin kuin muillakin herkillä ihmisillä, joten tässäkään valossa median levittämät väitteet ja mielikuvat minkäänlaisesta tunnevammaisuudesta tai jopa despotismista eivät missään tapauksessa pitäneet paikkaansa. Pekka osasi kuitenkin älykkäästi hillitä tunteensa, eikä hän rautaisten hermojensa ansiosta todellisuudessa repinyt koskaan pelihuosujaan vaikeidenkaan tilanteiden edessä. Hän kyllä osasi olla teatraalinen, sekä esiintyä ja käyttäytyä demonstratiivisesti ja tuoda tunteita voimakkaasti esille, mutta tässä yhteydessä kannattaa aina muistaa Pekan luontaiset näyttelijänlahjat. Julkisuuden luoma kuva juoposta kylähullusta ei siis missään tapauksessa vastannut todellisuutta; tämän vannon kädet Raamatun päällä.

11. Kävit niin Pekan Naantalin tukikohdassa kuin myös hänen sittemmin puretulla Vehmaan huvilallaan. Millaisia paikkoja ne tuolloin olivat, millaista meno niissä oli?

Varsinainen valtakunnankanslia sijaitsi Naantalissa, Krappula-nimiseesä kiinteistössä, jonka Pekka itse omisti. Se oli sellainen idyllinen vanhanaikainen puutalokiinteistö ja tietysti lähellä merenrantaa. Vastapäisellä rannalla olikin sopivasti presidentin kesäpaikka, Kultaranta. Siihen aikaan Valtakunnankanslian läheisyydessä sijaitsi toinenkin Pekan myöhemmän julkisuuden kannalta merkittävä paikka, nimittäin Naantalin Muumimaa sijaitsi Valtakunnankansliaa vastapäätä toisella puolella katua. Pekan taloyhtiössä, samassa pihapiirissä asui myös silloinen KDP:n puoluesihteeri, suomalaisasiamies Olavi Koskela. Taloyhtiössä oli vuokrattava useita eri kokoisia vuokra-asuntoja, joissa asui lähinnä työväenluokan ihmisiä, veteraaneja, eräs laivapoliisikin, Pekan vanhin, nyt jo edesmennyt, tytär Elina – muutamia mainitakseni.

Siitoimen Vehmaan huvilan pihapiiriä

Vehmaan huvila puolestaan sijaitsi Rautilassa, sekin oli vanhanaikainen idyllinen puutalo ja kaunis, monien puutarhakasvien sävyttämä pihakokonaisuus yhdistettynä merenrantaan loi mieleeni lähtemättömiä esteettisiä muistoja. Pihakokonaisuuteen kuului myös yhdistetty sauna-piharakennus ja huvilan rannassa oleva yksimoottorisille vesitasolentokoneille tehty parkkipaikka. Huvilalla oli tilaa ja atmosfääriä soittaa marssimusiikkiakin tarpeeksi kuuluvalla volyymilla, eikä omaakaan äänenkäyttöä tarvinnut aristella.

Silloin kun oli työn aika tehtiin lujasti töitä, tarvittaessa ympäri vuorokauden, mutta kun tuli juhlan aika, ei alkoholin käytössä turhia aristeltu. Itselläni oli luonteestani johtuen aina tapana viedä omat viinakset mukanani Naantaliin tai Vehmaalle mentäessä. Niillä vierailuilla ja niissä yhteyksissä, joissa olin Pekan kanssa tekemisissä poliittisissa asioissamme, en koskaan havainnut alkoholin lisäksi mitään muita päihteitä tai huumeita. En minä, eikä Pekka, eikä myöskään hänen lähipiirinsä käyttänyt tunnelman nostattamiseksi mitään muuta kuin alkoholia, mutta kannattaa muistaa, että satunnaisten vierailijoiden omat käyttämiset ovat tietysti ihan heidän omalla tunnollaan.

12. Maistoitko kuuluisaa Pekan tekemää kiljua? Vai oliko hän lopettanut kiljuntekemisen niihin aikoihin tutustuit häneen?

Kyllä maistoin Pekan kiljua. Se oli tehty hyvällä reseptillä, normaaliin hiivaan, sokeriin, fariinisokeriin sekä hedelmiin. Aine meni kyllä niin kovasti päähän, että epäilin monet kerran Pekan itse terästäneen sitä esimerkiksi pirtulla, mutta tuo asia on kyllä jäänyt täydellisesti toteen näyttämättä. Jo yksi kolmasosa litran motillinen meni päähän.

13. Oliko Pekka oikeasti niin kova naistenmies kuin antoi ymmärtää?

Kyllä minä uskon, että ihminen, niin mies kuin nainenkin pystyy helposti elinaikanaan harrastamaan seksiä yli 800:n henkilön kanssa. Jo helppojen matemaattistenkin analyysien jälkeen huomaamme selvät mahdollisuudet tuollaiseen. Ja Pekkahan oli erittäin puoleensavetävä ja seksuaalinen henkilö. Ja nuoruuden valokuvaajan ammatissaan hän joutui tapaamaan studiossaan jopa useita naisia päivittäin. Miesvalokuvaaja, joka saa ammattitaidollaan naisasiakkaansa kauneuden esiin, on varmasti naisen silmissä jumalallinen.

14. Pekka oli hengenmiehiä, kuten sinäkin. Siinä missä Pekka palvoi Luciferia, sinä olet kristitty. Yrittikö Pekka värvätä sinua mukaan Luciferin palvontaan, olitko mukana niissä kuvioissa? Milloin sinusta tuli kristitty?

Siitoin Sieg Heil Suomi -dokumentissa Naantalin bunkkerilla

Ei Pekka koskaan yrittänyt käännyttää minua satanistiksi, vaan toivotti jopa onnea, menestystä ja siunausta valitsemalleni tielle, enkä osallistunut Pekan mustan magian toimintaan, jota Pekka harrasti ihan konkreettisessakin mielessä enemmänkin 70- ja 80-luvuilla. Otin itse vastaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena Vapahtajanani jo vuonna 1997, eräänä heinäkuisena yönä Oulun Helluntaiherätyksen telttakouksessa. Siitä tapahtumasta olen selvittänyt lyhyesti ja kokonaisvaltaisesti mm. täällä.

Soitin Oulusta Pekalle Naantaliin heti uskoontuloni jälkeen; alkureaktioit olivat tietysti teatraalisen voimakkaat, hän vastasi humalassa puhelimeen ja huusi ja raivosi ja totesi mm. “Aalto sinä petit minut. En olisi ikipäivänä uskonut tätä sinusta. Olen Luciferin kirkon arkkipiispa Suomessa ja lisäksi olen ikäni ollut satanisti ja nyt sinä, johon luotin täysin ja joka olet ollut tämän puolueen ja koko toimintani kantavia voimia, teet minulle tällaista! Voin sanoa Aalto senkin suoraan, että olet erittäin lahjakas verbaalisesti ja todella hyvä puhumaan ja äänenkäyttökykysi on aivan erityislaatuinen. Nyt tämä koko homma kuivuu kasaan, siellä Oulussakin, ja kaikki pitää aloittaa alusta. Saatana, minkä teit… jne.” Minä en antanut kuitenkaan periksi ja soittelin Pekalle aina tasaisen tappavaan tahtiin ja epäsäännöllisen säännöllisesti ja niinpä Pekkakin alkoi vuosien saatossa “leppyä”. Olin hänen kanssansa puhelinyhteydessä aina loppuun asti, kunnes tuli aika, jolloin Vehmaan kotinumerosta ei enää vastattu.

15. Niinä aikoina kun tunsit Pekan, harjoittiko hän aktiivisesti hengentieteitä? Oliko hänellä aktiivinen porukka niidenkin asioiden ympärillä vai loppuiko Pekan hengentieteiden harjoitus muiden kanssa Turun Hengentieteen Seuran sulkemiseen?

Kyllä Pekka harrasti hengentieteitä ja okkultismia läpi elämänsä ja kaikki poliittisessakin toiminnassa mukana olevat olivat aina tavalla tai toisella kiinnostuneita okkultismista, vaikkeivat välttämättä itse sitä harjoittaneetkaan. Oma okkultistinen toimintanikin jäi lähinnä ihmisen alitajunnan murtamisen tutkimiseen. Pekan okkultistinen toiminta ei todellakaan loppunut Turun Hengentieteen Seuran lakkauttamiseen v. 1977. Itse en ole koskaan kuulunut virallisena jäsenenä mihinkään okkultistiseen yhdistykseen, eikä jäsenyydellä sinänsä ole merkitystä okkultismin todellisen harjoittamisen ja hengentieteellisen kehittymisen ja henkilön valaistumisen suhteen.

16. Puhuiko Pekka sinulle mitään pyörittämänsä Mustan Veljeskunnan toiminnasta? Tiedätkö millaista meno tuossa seurassa oli, millaisia sen rituaalit olivat? Olitko mukana noissakin kuvioissa, otitko osaa Pekan rituaaleihin?

Mustasta veljeskunnasta en kyllä itse valitettavasti tiedä mitään, enkä ole ollut paikalla todistamassa rituaaleja, joten en katso olevani oikeutettu kertomaan sen toiminnasta ja rituaaleista mitään. Musta veljeskunta on ollut 70- ja 80- lukujen aktiviteetteja, tällöin en vielä itse ollut aktiivisesti mukana KDP:n toiminnassa, vaikka olinkin ottanut ensimmäisen kerran yhteyttä Pekkaan jo v. 1983.

17. Tarinan mukaan Pekka Siitoin nimesi sinusta hänen seuraajansa valtakunnanjohtajana. Mikä on totuus tämän asian takana? Liittyikö asiaan joitain juhlallisuuksia?

Aalto Vehmaan huvilalla Sieg Heil Suomi -dokumentissa

Kyllä se pitää ehdottomasti paikkansa. Nyt tässä yhteydessä pitää jo muistaa sekin yhdistyksemme sääntöihin nojautuva tosiseikka, siis hengellisistä erimielisyyksistä huolimatta, että olin Pekan kuollessa virallisesti edelleenkin Suomen Kansallisrintaman (SKR) Komentaja ja Kansallis-Demokraattisen Puolueen (KDP) vara-Valtakunnanjohtaja. SKR liitettiin 90-luvun alussa KDP:n alaisuuteen KDP:n jäsenjärjestöksi. Mitään juhlallisuuksia asiaan ei sinänsä liittynyt; minä itse ilmoitin vain Pekan kaatumisen jälkeen, 08.12.2003 ottavani Valtakunnanjohtajan tehtävät hoitaakseni Komentajan vakanssilla, koska halusin kunnioittaa Pekan elämäntyötä koko Suomen kansan puolustamiseksi ja suojelemiseksi, sekä ennen kaikkea Suomen kansallissosialistisen työväenliikkeen esitaistelijana ja suvereenina johtajana niin paljon, että jätin Valtakunnanjohtaja-tittelin yksistään hänen nimeensä liitettäväksi arvonimeksi. Olen lupautunut hoitamaan vt. Valtakunnanjohtajan tehtäviä siihen asti, kunnes varteenotettava ja minua pätevämpi henkilö tehtävän hoitamiseksi on löytynyt ja hän tehnyt uhrivalansa minun edessäni.

Oulussa äitienpäivänä 08.05.2011, Kai Michael Aalto, Komentaja, Kansamme Isä, Kaitselmuksen Valo

[Haastattelun osa 1 löytyy täältä ja osa 3 täältä.]

Read Full Post »

Eräs Mesikämmenen blogin suosituimpia tekstejä kautta aikain on ollut “Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä“. Tuo juttu saa edelleen säännöllisesti lukijoita. Kyseisessä tekstissä käydään läpi Alibin juttua vuonna 1986 tehdystä epäonnistuneesta lentokonekaappauksesta, jutun yhteydessä mainittua “hypnoottis-magneettista katsetta”, sekä pohditaan tuota katsetta Alibin jutun tekijälle demonstroineen Kai M. Aallon innoittimia ko. katseen käyttöön. Jutun lopuksi lukijoille on esitetty vielä kysely, kenellä Sieg Heil Suomi-dokumentissa esiintyneellä nationalistilla on vakuuttavin hypnoottis-magneettinen katse. Kyselyyn voi edelleen ottaa osaa.

Yllätyksekseni itse Aaltokin innostui tuosta tekstistä, osoittaen itseironiaa, mikä yllätti. Näihin aikoihin muistelen Aallon jossain maininneen, että hän on aina ollut dadaisti, ja että sitä eivät ihmiset aina tunnu tajuavan. Mesikämmenen blogi otti Aaltoon noihin aikoihin yhteyttä ja tiedusteli, olisiko häntä mahdollista haastatella hänen taustojensa ja nykytoimiensa, hypnoottis-magneettisen katseen, sekä Pekka Siitoimen suhteen. Aalto suostui haastatteluun, mistä myös mainitsimme tekstissä “Luvassa hypnoottis-magneettista menoa“. Tuo oli aikaa ennen nyt jo käytyjä vuoden 2011 eduskuntavaaleja. Aalto lupasi vastata Mesikämmenen blogin hänelle lähettämään 29:n kysymyksen osioon vaalien jälkeen, ja nyt tuo aika on tullut. Koska Mesikämmen lähetti Aallolle laajoja ja syvällistä pureutumista vaativia kysymyksiä, tullaan haastattelu julkaisemaan kolmessa osassa. Nyt julkaistu haastattelun osa 1/3 pureutuu Aallon taustaan sekä suurta huomiota saaneeseen hypnoottis-magneettiseen katseeseen.

Jotain tämän haastattelun ainutlaatuisuudesta voi päätellä Aallon hiljattain antamasta kommentista asiaa koskien: “Ajattelen paneutuvani tähän haastatteluun intensiivisesti, koska tämä tulee olemaan tähän mennessä ainoa näin laaja ja totuudenmukainen haastattelu, kun muistamme senkin, että pyynnöistä huolimatta en kymmenisen vuotta sitten suostunut kirjoittamaan omaa osiotani Olavi Koskelan ja Iiro Nordlingin kirjoittamaan teokseen Suomen Führer, valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin (1944-2003), joka ilmestyi vuonna 2006.”

Haastattelun seuraavat osat tulevat pureutumaan Aallon kokemuksiin ja näkemyksiin Pekka Siitoimesta, sekä Aallon nykytoimintaan ja ajatuksiin. Mutta nyt, ladies and gentlemen, yksinoikeudella Mesikämmenen blogissa: Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3).

Taustaa

1. Kuka olet ja mitä teet?

Olen Kai Mikael Aalto, syntynyt Oulussa 22.03.1966. Olen siis oululainen 45-vuotias isänmaansuojelija. Poliittiselta maailmankatsomukseltani edustan aitoa kansallismielistä kristillissosialismia ja hengellisesti olen lähinnä karismaattinen protestantti.

2. Olet jossain yhteydessä sanonut itseäsi dadaistiksi. Mitä olet tällä tarkoittanut?

Sitä, mitä koko dadaismilla taiteensuuntauksena alunperin tarkoitettiinkin, eli kaiken kyseenalaistamista ja maailmanlaajuista vastareaktiota silloisen ensimmäisen maailmansodan järjettömyyttä ja mielettömyyttä vastaan ja siitä kummunnutta yleiskattavaa pasifismia. Minulla persoonakohtaisesti dadaismi kietoutuu piikikkääseen sarkasmiin, joka yksinkertaisesti on järjettömyyden verhoamista järkevyyden kulisseihin. Monesti kuitenkin sorrun vastoin kaikkia periaatteitani räikeään ja suoraan irrationalismiin.

3. Kadutko joitain nuorempana tekemiäsi asioita? Vai onko kaikki ollut ajallaan mielekästä osana suurempaa kokonaisuutta ja suuntaa?

En kadu mitään. Elämä on itse elämistä varten. Ja hän, ken ei saa aikaiseksi virheitä, ei saa aikaiseksi yleensä mitään muutakaan, varsinkaan mainitsemisen arvoista. Kuoleman jälkeen on aikaa katua, vaikka se silloinkin fundamentaalis-kristillisen maailmankatsomuksen näkökulmasta onkin turhaa (virnistää).

Hypnoottis-magneettinen katse

4. Olet saanut paljon huomiota hypnoottis-magneettisen katseen tunnetuksi tekijänä. Mistä sait idean hypnoottis-magneettiseen katseeseen? Pekka Siitoimelta? Miten harjoittelit hypnoottis-magneettista katsetta?

Olen lainannut termin huumorimielessä Pekka Siitoinilta ja Turun Hengentieteen seuralta, mutta itse katse edustaa maaailmankaikkeuden kaunista, jaloa, puhdasta ja dynaamista alkuvoimaa. Se juontaa juurensa nuoren ihmisen kiihkeyteen, elinvoimaan, suojeluvaistoon ja rakkauteen. Se on katse täynnä nuoruuden voimaa ja aitoja tunteita. Vain ihminen, jolla on aidot tunteet, pystyy katsomaan kaiken läpi tulevaisuuteen – ja jos tarve vaatii, vielä sitäkin kauemmas, aina sinne asti, missä maailmankaikkeuden korkein totuus, suurin kirkkaus, ylin valta ja äärettömin rakkaus vastaa katseeseemme.

5. Mistä hypnoottis-magneettisessa katseessa on kyse?

Siinä on kysymys ennenkaikkea katsottavan henkilön auttamisesta, äärettömän rakkauden ilmapiirissä tapahtuvasta ympäristön opettamisesta ja jalostamisesta kaikkien totuuden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden lakien mukaisesti ja pyrkimyksestä saada katsottava henkilö käyttämään omia, osittain piileviäkin henkisiä resursseja. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että siinä ei koskaan saa olla kysymys toisten vahingoittamisesta, valehtelemisesta tai muusta vääryydestä lähimmäisiämme kohtaan. Vastoin kuin moni varmasti kuvittelee, siinä ei ole kysymys “ajatusten siirrosta” tai muusta parapsykologisesta hömpästä.

6. Miten opastaisit lukijoita hypnoottis-magneettisen katseen harjoittamiseen? Miten se tehdään?

Kysymyksessä on lahja, joka annetaan tietyille ihmisyksilöille jo heidän syntymässään. Sitä ei voi opetella ja matkiminenkin tuottaa vain naurettavia lopputuloksia.

7. Näin jälkeenpäin ajatellen, harmittaako kun et päässyt mukaan siihen vuoden 1986 lentokonekaappaukseen? Vai oliko parempi niin kuin kävi? Jos olisit päässyt mukaan em. kaappaukseen, olisiko homma hoitunut hypnoottis-magneettisella katseella?

Ei todellakaan harmita, mutta voin taatusti sanoa, että jos olisin päässyt/joutunut mukaan koneeseen, olisin katunut koko loppuelämäni. Todellisuudessa en muutenkaan ole niin julkisuushakuinen persoona kuin mitä pahat kielet ja mustamaalaajat toistuvasti väittävät. – En olisi hoitanut hommaa hypnoottis-magneettisella katseella vaikka vuoden 1986 Alibi-lehti näin räikeästi valehteleekin. Koko lentokonekaappaushan oli “aseita” myöten Markku J. Järvenpään kännissä kehittelemä “loistoidea”. Todellisuudessa hypnoottis-magneettista katsetta oli tarkoitus käyttää nimenomaan lentokoneen miehistön, henkilökunnan ja matkustajien rauhoittamiseen ja kaikenlaisen paniikin ja sen mahdollisesti aiheuttamien epätoivoisten tekojen estämisiin. Ihmisten rauhoitteleminen oli todellinen syy – ei kait nyt kukaan ole tosissaan niin hullu, että yrittäisi kaapata ison liikennelentokoneen pelkästään katseiden avulla (virnistää).

8. Käsittelikö lehdistö em. lentokonekaappausta ja siihen liittyviä kuvioita reilusti vai vääristeltiinkö tapahtunutta tms.?

Lehdet valehtelevat ja liioittelevat aina, eikä Alibi Suomessa siinä suhteessa tee minkäänlaista poikkeusta. Tuo vuoden 1986 Alibin haastattelu oli maksettu haastattelu, eli sain siitä silloin 3500 mk, olisiko vähän alle 1000 euroa nykyrahassa ja myynnin edistämiseksi lupasin haastattelun ilman omaa sensurointiani eli en tarkastanut juttua, kirjoitusta enkä kuviakaan ennen jutun painoon menoa. Kyseessä oli Alibin heinäkuun numero kyseisenä vuonna ja toimittajan mukaan heinäkuun numerot myyvät niin huonosti, että niihin olisi hyvä aina pakostakin saada “säväyttäviä” juttuja, kun muistamme mm. nämä seikat tuota juttua lukiessamme, kykenemme hahmottamaan senkin taustoja enemmän.

Oulussa 25.04.2011 Kai Michael Aalto

[Haastattelun osa 2 löytyy täältä]

Read Full Post »

Pieni mainos tähän väliin.

Mesikämmen on lähettänyt hypnoottis-magneettisen katseen mestarille, Kai M. Aallolle kattavan haastattelun (lähes 30 kysymystä), jossa käydään läpi niin Kain taustaa, hypnottis-magneettista katsetta, Pekka Siitointa, kuin Kain nykymenoa ja sen eroa menneeseen, sekä Kain näkemyksiä Suomen itsenäisyydestä.

Kai on lupautunut haastatteluun, joka laajuutensa vuoksi saatetaan julkaista useammassa osassa. Haastattelun julkaisun ajankohta on vielä auki, se saatetaan julkaista ennen tulevia vaaleja tai sitten sen jälkeen. Aika näyttää. Hyvää kannattaa tietysti odottaa. Luvassa on varsin ainutlaatuista materiaalia, mitä vaikkapa Helsingin Sanomista ei koskaan tulla kuulemaan.

Odottaessa voi lukaista vaikka aiemman asiaa sivuavan postin, “Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä“.

Päivän biisi: Sleepy Sleepers: Kaapataan lentokone Moskovaan.

Read Full Post »

Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi

Pekka Aurajoen rannalla saksalaisen sotilasaluksen edessä. Kuva Mesikämmenen arkistoista.

Edesmennyt valtakunnajohtajaksi ja Luciferin arkkipiispaksi itseään tituleerannut Pekka Siitoin oli omalla tavallaan moniulotteinen persoona. Hän ehti elämänsä aikana mm. opiskella Turun kauppakoulussa ja Suomen teatterikoulussa, kotiutumaan varusmiespalveluksestaan reservin kersanttina, olemaan Suomen tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilas (ollen Kassisen mukaan hänen paras oppilaansa), toimimaan Turun kaupunginteatterissa pikkurooleissa näyttelijänä,  pyörittämään menestynyttä valokuvausliike Siitoin-filmi oy:tä, okkulttista Turun Hengentieteen Seuraa (ja sen sisällä toiminutta Mustaa Veljeskuntaa), okkulttis-poliittista Pegasos-seuraa, olemaan SMP:n kunnallisjärjestön varapuheenjohtaja, olemaan ehdolla seurakuntavaaleissa, perustamaan Isänmaallinen Kansanrintama-ryhmän ja Kansallis-Demokraattisen puolueen, kirjoittamaan ja julkaisemaan 14 kirjaa okkultismista ja politiikasta, hoitamaan postimyyntiä, vuokra-asuntobisnestä, matkustelemaan, sekä olemaan naimisissa ja saamaan lapsia. Omien sanojensa mukaan hän oli myös ollut 50 kertaa kihloissa ja maannut 800:n naisen kanssa. Hän myös pariin kertaan lähes ansioitui Naantalin kunnanvaltuutettuna 90-luvulla. Siitoimen toiminta, aikaansaamiset ja vaikutus meni välillä yli lain sallimien rajojen, ja hän mm. sai Turun synagogaan kohdistuneesta ilkivallasta ja Naantalissa tapahtuneesta kiljunmyynnistä sakkotuomiot, vankeustuomion Suomen kommunistisen puolueen kirjapaino Kursiiviin kohdistuneeseen tuhopolttoon yllyttämisestä, patruunoiden luvattomasta hallussapidosta ja yksityisarmeijan ylläpidosta, ja tämän päälle sisäasiainministeriö lakkautti neljä hänen perustamaansa ryhmää uusfasistisina ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisina. Koko palapeliin liittyi oleellisella tavalla lähes alusta loppuun Siitoimen värikäs, provosoiva ja humoristinen (usein tahatonkin sellainen, varsinkin 80-luvulta eteenpäin) esiintyminen julkisuudessa, sekä lukemattomat maalailevat median raportoinnit hänen sanomisistaan ja tekemisistaan.

Ei ole mikään ihme, että näin värikäs hahmo on erilaisista syistä johtuen jaksanut kiinnostaa monia ja että Siitoin on saanut ylleen legendan auran. Siitoimen moniulotteista persoonaa ei ole helppo laittaa yhden nimikkeen alle. Jotkut ajattelevat häntä ennenkaikkea uusnatsina eivätkä ymmärrä, miksi hän hääräsi hengentieteitten kanssa. Nämä henkilöt tuntuvat usein myös ajattelevan, että loppupeleissä Siitoin ei ollut hengentieteitten kanssa tosissaan. Monet pitivät Siitointa yksinkertaisesti harmittomana ja alkoholistina natsipellenä joka kirjoitti törkeydessään ja lentävyydessään tietyllä tavalla jumalattoman huvittavia kirjoja ja oli tämän lisäksi täysipäiväinen stand-up koomikko. Siitä suurin osa lienee kuitenkin samaa mieltä, että Siitoin oli monessa asiassa käsittämätön vastavirtaan soutaja, yleisten hyväksyttävien näkemyksien ruokoton pilkkaaja. Mitä Siitoin oikein pohjimmiltaan oli? Nähdäkseni tähän kysymykseen vastaaminen vaatii katsauksen siihen, miten hänen hahmonsa oikein muodostui.

 

60-luvun lopulta 70-luvulle: Vakavammin otettava kausi

Siitoin oli Suomen olosuhteissa perin merkillinen tapaus. Hän oli kovin touhukas eikä jättänyt hengentieteitä tai politiikkaa vain puhumisen ja kirjoittamisen asteelle vaan myös hääräsi  perustamiensa seurojen ja järjestöjen kautta yhtä ja toista yhteiskunnassa. Turun Hengentieteen Seura harjoitti julkaisutoimintaa, kaukoparannuspalveluita, ja kokoontui Siitoin-filmi oy:n alakerrassa olevassa seuran tilassa, “Temppelissä”. Samaa tilaa käytti kokoontumisissaan myös Pegasos-seura ja sittemmin IKR, joka järjesti myös mielenosoituksia ja marssi pitkin Turun katuja mustiin pukeutuneina, kypärät päässä, pamput ja aseet vyöllä, rumpu päristen, megafoniin iskulauseita huutaen ja hakaristilippu liehuen. Vaikka jo 70-luvulla Siitoimen ja hänen ryhmiensä touhuille naurettiin, ottivat monet tahot niiden tekemiset ja sanomiset kuitenkin hyvinkin tosissaan, mistä kertoo mm. hänen ja ryhmiensä touhuista tehdyt kyselyt eduskunnalle, niistä vakavana uhkana tehdyt lehtikirjoitukset ja hänen järjestöjensä sittemmin tapahtunut lakkauttaminen. Oman lajinsa camp-klassikko Musta Magia, osa II, sai jonkun tekemään Turun Hengentieteen Seurasta ilmoituksen viranomaisille ja Siitoimen porukoita epäiltiin rituaalisista kissankeittämisistä. Näyttöä ei lopulta tullut, mutta lehdet repostelivat asialla kuitenkin näyttävästi. Siinä vaiheessa kun SKP:n kirjapaino Kursiiviin kohdistui isku vuonna 1977, jossa se sytytettiin tuleen ja yritettiin räjäyttää, otettiiin Siitoimen porukoiden touhut hyvin vakavasti yhteiskunnallisena uhkana. Iskun oli tehnyt Siitoimen joukoissa ollut Seppo Lehtonen, mutta Siitoin sai iskusta kuitenkin pitkän tuomion siihen yllyttäjänä. Siitoin kutsui tätä tuomiota puhtaasti poliittiseksi.

Kun miettii millainen poliittinen ilmapiiri oli 70-luvulla, menee Siitoimen ja hänen porukoittensa tuolloiset tekemiset oikeaan kontekstiin. Tuohon aikaan elettiin vielä kylmän sodan maailmassa, missä Suomi ja presidentti Kekkonen olivat hyvin mielin kielin Neuvostoliiton suuntaan, eikä sellaisessa ilmapiirissä avoimesti natsina esiintynyt Siitoin kärjekkäin kommunismin vastaisine mielipiteineen ollut oikein pop. Siitoimen esiintyminen ja julkikuva oli tuolloin myös hivenen skarpimpaa kuin 80-luvulta eteenpäin, mikä myös vaikutti asiaan. 70-luvun maastossa ei myöskään Turun Hengentieteen Seuran julkaisemat kirjat vaikuttaneet monista aivan niin huvittavilta ja käsittämättömiltä kuin nykyään, mikä voi niiden nykylukijasta tuntua kummalliselta. Myöhemmin Siitoin kommentoi tämän ajan toimintaansa Iiro Nordlingin hänestä tekemässä haastattelussa (joka löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 197) näin: “Uskoitko koskaan poliittisiin mahdollisuuksiisi? Vai oliko kyse pelkästä protestista esim. 1960-1970 radikaalien vastapainoksi?” Pekka vastasi tähän: “Sekä että. Se oli aluksi protestia, sitten yritettiin kerätä 5000 nimeä. Se epäonnistui sen Kursiivin tuhopolton takia”.

Siitoimen hahmon muotoutumisen kannalta on tärkeää huomata, että hän kiinnostui hengentieteistä kauan ennen kuin ryhtyi julkinatsiksi vuonna 1976 (vaikka myöhempinä vuosina väitti, että  hänen kasvatusäitinsä olisi tehnyt hänelle natsiunivormun hänen ollessaan jo 4-vuotias ja että hän olisi ollut natsi jo aivan pienestä pitäen). Siitoimen omien puheiden perusteella hänen kiinnostuksensa kaikkeen yliluonnolliseen sai alkunsa jo lapsuudessa, ja että hänen sukulaisissaan oli ennustustaitoisia henkilöitä. Hengentieteiden kentällä, joka 60-luvun lopulta alkaen oli saanut Suomessakin kasvavaa kiinnostusta osakseen, Siitointa kiinnosti nähtävästi kaikki mahdollinen. Ufot, ennustaminen, spiritismi, henkiparantaminen ja magia, yms. meni sulassa sovussa Blavatskyn, Ervastin ja muiden alan kirjailijoiden tekstien ohessa. Siitoin kirjoitti aiheesta paljon, kirjojensa lisäksi mm. Ufoaika lehteen (joka sittemmin muutti nimensä Ultraksi) ja paikallisiin sanomalehtiin. Siitoimen kiinnostus hengentieteisiin oli epäilemättä aitoa. Tämän kiinnostuksen seurauksena Siitoin myös päätyi maamme tunnetuimman ennustajan Aino Kassisen oppilaaksi. Kun Siitoimen linja alkoi liukua enemmän mustaan magiaan ja natsismiin, varoitti Kassinen ihmisiä Turun Hengentieteen Seurasta ja otti etäisyyttä Siitoimeen. Myöskään Ufoaika ei enää ottanut Siitoimen tekstejä julkaistavakseen. Pekan harjoittamasta Luciferin palvonnasta suosittelen lukemaan aiemmin kirjoittamani artikkelin Luciferin arkkipiispan nauru.

Siitä, miten Siitoin liukui natsismiin, ei ole täyttä varmuutta, mutta oman arvioni mukaan asiaan on vaikuttanut yksityisyrittäjänä toimineen nuorenmiehen kyrsiintyminen vasemmistolaiseen politiikkaan ja yleiseen Suomessa tuolloin vallalla olleeseen Neuvostoliiton mielistelyyn. Varmasti pohjalla oli ollut jo pitkäaikaista mielenkiintoa  natsismiin,  mutta ratkaisevana katalyyttinä on saattanut toimia Trevor Ravenscroftin vuonna 1972 suomeksi julkaistu natsiokkultismin klassikko Pyhä Keihäs. Teos, joka on faktuaalisesti suurelta osin aivan poskellaan, kertoo siitä, miten Natsi-Saksa oli  alusta loppuun okkultismin ja magian, eritoten mustan sellaisen, kyllästämää. Hengentieteisiin uppoutuneelle ja vasemmistolaiseen politiikkaan ärsyyntyneelle Siitoimelle kirja on saattanut loksauttaa monta palaa yhteen ja antaa selvän, viimekädessä henkiseltä pohjalta nousevan idean siitä, miltä pohjalta yhteiskunnassa vaikuttaa. Jo teoksessaan Musta Magia, osa I (1974), Siitoin tekee selväksi, että magia ja hengentieteet kulkevat käsi kädessä politiikan kanssa, ollen henkisen maailmankatsomuksen yhteenkietoutuneita osa-alueita, ja että siinä kuvassa niin kommunistit kuin juutalaisetkin ovat vihollisia. Sama painotus jatkui läpi koko Siitoimen loppuelämän, niin puheissa kuin teksteissä. Kuten jo edellä mainitsin, on Ravenscroftin kirjan faktat useinmiten pielessä. Teos on kuitenkin varsin mukaansatempaavaa luettavaa ja ilman syvempää aihepiiriin tutustumista se voi vaikuttaa joistain lukijoista jopa uskottavalta. 70-luvulla natsiokkultismia ei oltu juurikaan kunnolla akateemisesti tutkittu, eikä sellaisia objektiivisia esityksiä kuin Goodrick-Clarken The Occult Roots of Nazism tai Flowersin ja Moynihanin The Secret King ollut vielä olemassa. Viimeisinä vuosinaan Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (joka löytyy Koskelan ja Nordlingin teoksesta Suomen Führer) Siitoin mainitsee Ravenscroftin kirjan siihen tyyliin, että tuntee kirjan hyvin. Hän kertoi Nordlingille, että  “se (Ravenscroftin Pyhä Keihäs) on tehnyt minuun erittäin suuren vaikutuksen. Uusnatsit eivät sitä kirjaa oikein hyväksy, mutta minä pidän sitä erittäin hyvänä kirjana. Luin sen heti kun se oli käännetty suomeksi”.

Samat perusteemat natsiokkultismista vilahtelivat vahvasti myös Siitoimen vuonna 1993 siviilipalveluslehdelle antamassa haastattelussa. Mitä tulee 60-luvun lopun ja 70-luvun alkupuolen okkulttiseen ja henkiseen maastoon, saa siitä hyvän kuvan Gary Lachmannin teoksesta Tajunnan Alkemistit (Like, 2009). Teos avaa mainiosti myös natsiokkultismiin liittyviä koukeroita ja sen suomenkieliseen laitokseen on suomentaja kirjoittanut kirjan aihepiirin Suomea koskevia huomioita – joissa on mukana myös Pekka Siitoin.

Vaikka rivologia ja ördäys ei ollut tällä kaudella vahvasti esillä (ördäys ei oikeastaan ollenkaan), oli rivologia kuitenkin elementtinä selvästi läsnä. Tämä tuli esiin mm. Turun Hengentieteen Seuran rituaalisessa rivoilussa, miestenlehdille annetuissa jutuissa kuvineen, sekä Siitoin-filmi oy:n tiloissa tehdyissä pornofilmeissä ja alastonkuvauksissa.

 

80-luvulta kuolemaan asti: Uusnatsismin ja okkultismin von Münchausen

Pekan istuttua vankilassa ja perustettuaan Kansallis-Demokraattisen Puolueen kiellettyjen puolueidensa raunioille hän piti poliittisesti matalampaa linjaa, ymmärrettävästäkin syystä. Tässävaiheessa SUPO seurasi Siitoimen tekemisiä tarkasti, taustaa kun oli. Toki Pekka esillä oli, mm. Naantalin Unikeonpäivillä hän joka vuosi tuli vastaan täydessä univormussaan vanhankaupungin rantamaastossa ja lehdet kirjoittivat hänestä aika ajoin. Homma alkoi kuitenkin luisua enemmän ja enemmän huumorin ja humalaisen kohkauksen kuin edes jotenkin vakavasti otettavan politiikan tai hengentieteen puolelle. Joskus Pekka oli ryhtymässä rock-tähdeksi, joskus hän esiintyi Sleepy Sleepersin keikalla, joskus hän heilui Naantalin sambakarnevaaleilla etelävaltion lipun kanssa saaden lehdistöltä lempinimen “rockabilly Siitoin”, ja jäipä hän myös kiinni laajamittaisesta kiljunmyynnistä paikalliselle juopporemmille, joka luuhasi hänen “bunkkerillaan”. Kun Siitoimen poika Petri kuoli auto-onnettomuudessa 1985, alkoi Siitoimen juonti vielä rankemmaksi.

Pekan kurssi vakavasti otettavasta uusnatsista alkoi pahan kerran luisua myös kannattajien silmissä alaspäin. Vakavasti otettavuuden aika Siitoimen toimissa oli auttamattomasti mennyttä. Nuoremman polven uusnatsit alkoivat kasvavassa määrin pitää Siitointa aatteelleen haitaksi olevana humalaisena örveltäjänä ja julkisuudessa milloin minkäkinlaisia tempauksia tekevänä koomikkona. Germaanisen Arjalaisveljeskunnan bodaava ja raitis Väinö Kuisma vinoili Siitoimelle puhelimessa aivan suoraan Sieg Heil Suomi -dokumentin jälkimainingeissa kun Kansallinen Liittoneuvosto oli mennyt läskiksi. 70-luvulla Turun Hengentieteen Seuran puitteissa harrastettu rituaalinen rivoilu oli nyt muuntunut rivoiluksi ihan vain yleisesti ja Pekka antoikin itselleen valtakunnanjohtajan ja Luciferin arkkipiispan tittelin lisäksi vielä rivologin tittelin. Iiro Nordling kysyi Siitoimelta tämän viimeisinä vuosina tehdyssä haastattelussa (Suomen Führer, s. 183), että “Mites nämä pornolehtien jutut sitten sun imagoosi sopi… arjalaiset siitossonnit jne.?” Pekka vastasi tähän: “Nythän pitää ottaa huomioon, että saksalaiset harjoitti rodunjalostusta, nythän sitä kokeillaan Englannissa ja Yhdysvalloissa… kloonausta ja kaikkea. Eihän siinä mitään uutta ollut”. Toinen kysymys jossa mentiin samoilla linjoilla kuului näin: “Mites sitten kun sinulla on aika karski versio natsismista. Kansallissosialismiin liittyi Hitlerjugend ja Hitlerin tyttöjärjestö, jossa tytöistä tehtiin hyviä äitejä. Sinä korostat enemmän kuria ja miehistä puolta”. Pekka tähän: “En mä väittäis näin. Mä sanoisin, etä olen fifty-fifty linjalla. Tietysti luonteeltani mä olen perverssi ja mä kannatan rodunjalostusta, perversioita ja tämmöstä. Se on ihan terveen miehen merkki, kyllähän se on parempi nussia ku runkata. Tällä tavalla. Sanoisin et se on fifty-fifty enemmänkin. Huorat on elämän suola”.

Jos Pekan touhut olivat niin huvittavia jo Sieg Heil Suomi -dokumentin aikoihin, että hänen tuossa dokumentissa laukomia sanojaan toistellaan nyt mehevinä vitseinä, on reiluuden nimissä sanottava että absurdilta meno näytti kyllä kaikilla tuossa dokumentissa mukana olleilla. Yhtä kaikki, aika oli pahasti ajanut Pekasta ohi. Hänestä oli tullut suuren yleisön silmissä ennen kaikkea harmiton kummajainen, humalainen rivouksia ja muita karkeuksia suustaan melko hyväntuulisesti laskeskeleva ylipainoinen keski-ikäinen uusnatsi.

Siitoin ei kuitenkaan vaikuttanut katkeralta. Jollain lailla hän tuntui olevan sinut uuden tilanteen kanssa. Hän oli menneisyyden meriiteillään saanut itselleen tietyn eksentrisen nimen ja maineen ja hän selvästikin piti saamastaan julkisuudesta. Vankilasta vapauduttuaan Siitoin kirjoitti teoksensa Laillinen laittomuus Suomessa (1979),  Rotu-oppi (1983), Demokratia vaiko fasismi (1984) ja Kohti uutta uskoa (1989). Hän oli myös ehdolla Naantalin kunnallisvaaleissa 90-luvulla pariin kertaan ja sai kaupungissa toisella näistä kerroista kuudenneksi eniten ääniä, mutta ei huonon vertailuluvun vuoksi päässyt valtuustoon. Myös toisella näistä kerroista hän oli ääniharava, silläkin kertaa todennäköisesti protestihengessä. Tämän lisäksi hän ylläpiti vanhoja kansainvälisiä alan kontaktejaan ja loi uusia kontakteja. Nämä ovat varmaan Siitoimen vankilasta vapautumisen jälkeiset suurimmat saavutukset toimintansa kentällä. Em. “kirjat” tosin olivat itse amatöörityönä tehtyjä vihkosia, joita sai vain Pekan postimyynnistä, mutta ne kuitenkin olivat merkkejä siitä, että niin politiikka kuin hengentiedekin sai miehen edelleen kirjoittamaan. Pekan uskottavuus molempien edellä mainittujen aihepiirien kentällä jäi kuitenkin pahasti Pekan persoonan ympärillä pyörivän shown jalkoihin.

Siitoimen 80-luvulta hänen kuolemaansa asti kestänyttä kautta voisi kutsua hänen von Münchausen-kaudeksi. Aivan kuten legendaarinen Paroni von Münchausen, niin myös Pekka sepitti mielellään liioiteltuja juttuja vähintään naisseikkailuistaan ja von Münchausenin tapaan (ainakin Terry Gilliamin elokuvaversion) Pekka oli persoona, jonka ympärillä pyöri tämän tästä jonkinlainen uskomattoman oloinen show. Painopiste oli kallistunut edes jotenkin vakavasti otettavasti hengentieteellisestä ja poliittisesta toiminnasta hänen persoonansa ympärillä pyörivään humoristiseen esiintymiseen. Tietyllä tapaa Pekka oli palannut nuoruutensa teatterikuvioihin – tällä kertaa hän ei tosin näytellyt Turun kaupunginteatterin lavalla vaan kaikkialla missä liikkui. Paroni von Münchausen ei ördännyt humalassa tai pitänyt jumalanaan Luciferia, mutta hän ei ollutkaan suomalainen okkultismia harrastava uusnatsi vaan saksalainen vapaaherra. Hassua yhteensattumaa Paroni von Münchausenin ja Pekan välillä on sekin, että Pekka väitti isänsä olleen saksalainen Peter von Weltheim. Iiro Nordlingille antamassaan haastattelussa (löytyy teoksesta Suomen Führer, s. 164) Siitoin sukutaustaansa selvittäessään myös ykskantaan totesi, että “Minä olen oikeasti paroni von Weltheim”. Ettei vain Pekka olisi aivan tarkoituksella ottanut vaikutteita von Münchausenilta?

Mainitsin tämän jutun alussa, että jotkut tuntuvat pitäneen Siitointa ennenkaikkea uusnatsina ja että monet näin ajattelevista eivät usko Pekan olleen tosissaan hengentieteen juttujensa kanssa. Aiemmin kertomieni taustojen valossa en pidä viimeksi mainittua asiaa ollenkaan paikkaansa pitävänä. Uusnatsi Pekka varmasti oli, mutta hän oli myös omansalainen hengentieteet vakavasti ottanut uusnatsi. Pekka aloitti hengentieteiden harrastuksen paljon ennen natsismia, ja natsismiin hän arvelujeni mukaan saattoi kääntyä saatuaan käsiinsä natsiokkultismin klassikon, Trevor Ravenscroftin Pyhän Keihään. Jotain Pekan hengentieteiden vakavasti ottamisesta kertoo sekin, että niin Olavi Koskela (teoksessa Suomen Führer) kuin Siitointa tämän kuolinvuoteella hoitanut nainen, molemmat kertoivat Pekan vielä kuolinvuoteellaankiin huutaneen Luciferia avukseen ahdingossaan.

Pekan hengentieteen vakavasti ottamista epäilijöille voin käänteisesti kertoa omakohtaisen tarinan, joka jo aikoinaan pisti minut ihmettelemään sitä, miten vakavasti hän oikein oli uusnatsismin ja Hitlerin arvostuksensa kanssa. Soitin joskus 80-luvun lopussa Siitoimelle ja kysyin hänen myynnissä olleista kirjoistaan. Jotain kautta puheeksi tuli Hitlerin Taisteluni, josta kysyin small talkina, että onko hänellä sitä myynnissä ja paljonko se sitten maksaa. Tähän Pekka vastasi, että hänellä ei ole sitä kuin oma kappale, “mutta paljon sä olisit siitä valmis maksamaan?” Jotenkin tämä tuntui kummalta, koska Pekka oli kuka oli ja Hitler oli oletettavasti hänen suurimpia esikuviaan ja Taisteluni ehkä hänelle kovin kirja ikinä. Mutta olin väärässä. Myöhemmin jo edellä useaan otteeseen mainitusta Suomen Führer kirjasta löytyi tätäkin asiaa valottava pätkä: “Suhtautumisesi Hitleriin, koska luit Taisteluni? Kolahtiko kuten Lincoln Rockwellille Jenkeissä?” Pekka: “Luin 1970-luvun alussa. Ei se mitenkään kolahtanut kun mä olin ollut natsi jo ennen sitä. Hänen historiansa ei ole oikein mielenkiintoista. Toinen osa on mielenkiintoisempi. Ensimmäinen osa ei oikein ole”. Samasta haastattelussa toisaalla löytyy myös toinen asiaa sivuava kohta: “Ketä fasisti/natsijohtajaa kunnioitat eniten?” Pekka: “Vaikka olenkin natsi, niin Francoa. Hitler vähän munas nää hommat. Se hosu noissa sotahommissa. Jos hän olisi antanut ylipäällikkyyden vaikka Rommelille, niin se olisi hieman hillinnyt tätä rintamalaajennusta”.

Yhteenvetona voisi todeta, että hengentieteet, politiikka ja rivologia olivat aina osa Pekan palettia. 60-luvun lopusta 70-luvulle Pekka oli vielä vakavammin otettava niin politiikassa kuin hengentieteissä ja häntä pidettiin sen ajan sosiaalis-poliittisessa maastossa (kylmän sodan aikaisessa Suomessa joka kumarteli Neuvostoliittoon päin) jopa vakavana poliittisena uhkana. Kursiivin tuhopolton ja vankilatuomion jälkeen Pekan poliittinen ura alkoi luisua vakavammin otetusta vähemmän vakavasti otettuun, kun Pekka alkoi raskaalla kädellä juoda ja vetää oman persoonansa ympärillä pyörivää viinanhuuruisen münchausenmaista showta. Hän seisoi loppuun asti niin hengentieteellisten kuin poliittistenkin näkemystensä takana, vaikka hänen uskottavuutensa niiden suhteen oli mennyt olemattomaksi.

 

Lopuksi: Mitä jos…?

Kun miettii Siitoimen elämää, tulee hänen julkinatsiksi kääntymisensä siinä selväksi taitekohdaksi. Siitoin-filmi oy:tä pyörittäessään Pekka oli vielä mallikansalainen ja hyvin menestynytkin sellainen. Vaikka Pekka ei ollut kirjailijana koskaan lahjakas, oli hän siinäkin silti varsin tuottelias. Tuottelias ja toiminnan mies hän ennen kaikkea olikin. Pekan teatteritaustat ja valokuvausliikkeen menestyksekäs pyörittäminen puhuivat omalta osaltaan siitä, että tietyillä aloilla hän oli varsin monipuolisesti lahjakaskin. Jos Pekka ei olisi ryhtynyt natsiksi vaan pysynyt valokuvausliikkeen pitäjänä sekä hengentieteissä soveliaammaksi katsotuilla laduilla, hänen elämänsä olisi varmastikin muotoutunut varsin erilaiseksi kuin miksi se sitten muotoutui. Millaisena me tuntisimme Pekka Siitoimen tänään, jos hän ei olisi ryhtynyt natsiksi?

 

Read Full Post »

« Newer Posts - Older Posts »