Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Seremonia: Seremonia’

Kuten jo Mesikämmenen tekemästä Ilkka Vekan haastattelusta tuli ilmi, on Mesikämmen täysin hurahtanut Seremoniaan. Seuraava levyarvio on siis sellaisen eläimen kirjoittama, joka ei ole nyt tassuissa olevan levyn suhteen kovinkaan neutraali.

Syy siihen, miksi Seremonia saa Mesikämmenen tassut vipajamaan, on monisyinen. Musiikillisesti Seremonian retrohtava ja psykedeelis-maustettu raskas rock tuo kovasti mieleen vanhan Black Sabbathin, mistä Mesikämmen on suuresti pitänyt jo vuodesta peruna. Mistään puhtaasta kopioinnista ei kuitenkaan ole kyse, vaikka vaikute kuuluukin. Seremonian konsepti on varsin omansalainen. Jos Sabbathin lisäksi muita viitepisteitä haluaisi bändin musiikin kudoksesta kaivella, voisi lapioon tarttua vaikka sellaisia nimiä kuin Wigwam ja Tasavallan Presidentti.

Edellisen hienouden lisäksi on Seremonian tekemisissä vahvasti omanlaisensa DIY-ote, mikä tuo kokonaisuuteen jopa punkmaisen ulottuvuuden, vaikka Seremonia onkin musiikillisesti punkista varsin kaukana. Seremonia ei lokeroidu helposti, vaikka varsinkin tietynlaiseen retrohevilaatikkoon on bändiä koetettu sulloa. Mesikämmen on kyllä kyseisen retrohevilaatikon bändejä kuullut, eikä yleisesti ottaen niistä liiemmin välitä, koska niistä tuntuu viime kädessä usein puuttuvan juuri tuo edellä mainittu jutun oma konsepti ja juju – minkä vuoksi ne kuulostavatkin yleensä persoonattomilta.

Yksi syy, miksi Seremonia Mesikämmenen mielestä toimii, ovat bändin erittäin onnistuneet sanoitukset ja niiden toimiva esitys. Seremonian sanoitukset ovat äkkiseltään katsottuna yksinkertaisen selkeitä, mutta ne jättävät usein suuren tulkinnanvaran. Tekstit käsittelevät okkultismia, ihmisen ahneutta ja pimeää puolta, ympäristön tuhoa, yms. teemoja tavalla, jossa ne eivät kuulosta sen enempää saarnaavilta kuin korneiltakaan – mikä on ansiokasta, sillä tuollaisilla teemoilla tulee helposti hölmön kuuloista jälkeä.

Oma syynsä Seremonian sanoitusten onnistumiseen on enemmän tai vähemmän hienovaraisen humoristinen ote kautta linjan. Joitain tämä voi kenties ärsyttääkin. Seremonia ei missään tapauksessa ole kuitenkaan mikään huumoribändi, vaan tasapainoilee sanoissaan ja niiden ilmaisussa hienosti vakavan ja vähemmän vakavan rajoilla. Kaiken kaikkiaan on sanottava, että kuka tai ketkä bändin sanoista vastaavatkaan, on hän tai ovat he luoneet hienoa, onnistunutta ja omassa kontekstissaan toimivaa lyriikkaa. Sellainen ei ole mikään pieni saavutus.

Oma osansa Seremonian hienoa omansakuuloista palettia on Noora Federleyn laulu, mikä ei aivan helposti sovi tyypillisiin raskaamman rockin naislaulajien laatikkoon. Federleyn laulu on enemmän viattoman puhtoista kuin hevimäisen uhoavaa, vimmaisaa, yltiövoimantunnoissaan mesoavaa tai eri tavoin ilmisaatanallista. Tämä on miellyttävän raikasta ja melko normista poikkeavaa. Paikoin lähes ilmisaatanallisiin ja okkulttisiin sanoituksiin yhdistettynä tämä luo sellaista kontrastia, että tyhmemmänkin pitäisi tajuta asiaan liittyvä hienous. Vaikkapa kappale Antikristus 666 kuulostaisi perinteisemmän heveillä vokaaleilla helposti tylsältä tuhanteen kertaan kuullulta, persoonattomalta hutulta.

Eräs tekijä, mikä Mesikämmenelle toi bändin pihviin aivan erityistä mehua, on singlebiisi Rock ‘n’ rollin maailman ilmiselvä yhteys takavuosina helluntailaisten tekemään saman nimiseen c-kasettiin rock-musiikin vaaroista. Kun tuon kasetin legendaarinen hörhöilyhenki pistetään onnistuneesti sanoituksiin ja tarjoillaan toimivassa raskaahkossa paketissa, on käsissä jo jotain vähintään nerokasta. Ainakin niiden mielestä, joille tämä yhtälö aukeaa.

Levyn tuotanto ja soundimaailma poikkeaa sekin Mesikämmenen korvaan edukseen. Soundit ovat karheahkot ja sen kuulee, että tätä ei ole hiottu ikuisuuksia studion kätköissä. Soitto on elävää, ei steriiliä, siinä on tekemisen maku. Äänimaailma toimii paketin kokonaisuudessa hienosti.

Levyn kokonaisuuden heikoin lenkki on Mesikämmenen mielestä ehkäpä sen kansi. Silotellusta normista poiketaan takavuosien demokasettimaisella kannellakin, mikä ei ole ruma tai paketin kanneksi epäonnistunut, mutta koko konseptin DIY-henkeä noudattaen olisi kanteen voinut löytyä kenties parempikin vaihtoehto.

– – –

Levyn avaa tulevaa enteilevä sähköä sähisevä intro, Seremonia. Tätä seuraa Uhrijuhla, jossa on tarttuva riffi ja kertosäe, kuten monissa muissakin levyn kappaleissa. Seuraavaksi kaiuttimista vyöryy päälle levyn jo tunnettu singlebiisi Rock ‘n’ rollin maailma. Kappaleen sanat ovat kertakaikkisen loistavat ja jäävät päähän riemastuttamaan myös hetkinä, jolloin levy ei soi.

Huutava taivas, kuiskaava maa on asteen verran rauhallisempi raita, joka toimii jälleen hienosti. Black Sabbath ei voi olla tulematta mieleen kappaleen riffeistä. Aamuruskon kaupunki kuuluu eräisiin Mesikämmenen levyn suosikkeihin. Kappaleessa on hienoa tunnelmointia ja lopun psykeurut ja yleinen kohkaus toimivat mahtavasti. Kosminen ruumisvaunu on levyn menevä ”let’s go!”-raita ja se tarjoaa hyvän esimerkin bändin kantaaottavammista sanoituksista. Luonto kostaa armotta, on ahneuden palkkana kuolema! Pentti Linkolan pitäisi kuulla tämä.

Luciferin käärmeet tarjoilee jumalattoman hienon kertosäkeen. Kappaleen tempon nopeuden kasvu loppupuolella ja sitä seuraava intensiivinen ja perinpohjainen muussaus on jotain aivan helvetin hienoa kuultavaa. Antikristus 666 kuuluu sekin Mesikämmenelle levyn suosikkibiiseihin. Kertosäe on yksinkertaisessa pläjäyttävyydessään jotain aivan hurmaavaa ja jää välittömästi päähän. Kappaleessa on kuiskailtuna Raamatun ilmestyskirjaa. Instrumentaali Kiirastulen tähtisumu pohjustaa levyn viimeistä raitaa, Hautakiven varjoissa, joka pyörii ja kasvaa hypnoottisesti. Sanat ja Federleyn laulu toimivat jälleen upeasti. Kappale hiipuu loppuunsa huilun tahdittama.

– – –

Mesikämmen antaa Seremonian ensimmäiselle täyspitkälle arvosanaksi 10/10.

Seremonian nimeään kantava täyspitkä ilmestyy Svart Recordsin julkaisemana 14.9. Levyä voi ennakkotilata Levykauppa Äx:stä. Seiskatuumaista Rock ‘n’ rollin maailmaa saa tilattua myös Svart Recordsilta.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Seremonian Ilkka Vekka puhuu!

Read Full Post »