Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘sekoaminen’

Nimimerkki Tohtori Kronos lähestyi Mesikämmentä ja kertoi mainioita muistojaan Pekasta ja muusta aiheeseen liittyvästä. Muisteluidensa oheen Tohtori Knonos laittoi asiaan liittyviä kuvia niin Seiskasta kuin paikallislehden kirjoituksista, jotka käsittelivät hänen ja ystäviensä Pekan inspiroimana perustamaa hengentieteellistä seuraa. Kronos vaikutti nuorempana Viitasaarella ja asuu nykyään muualla Keski-Suomessa.

Mesikämmen kiittää Tohtori Kronosta!

– – –

Minulla on omakohtainenkin kokemus Pekasta, kävin häntä tapaamassa 91-vuonna parin kaverin kanssa. Olin aiemmin ostanut hänen kirjoittamiaan hengentieteen kirjoja ja eräs ystäväni sanoi että lähdetään Naantaliin itse mestaria tapaamaan. Olimme itsekin juovuksissa tapaamisessa ja niin oli myös Pekka itse.

Siitoin sanoi että henget olivatkin kertoneet että kohta saapuisimme.

Meillä oli reissulla mukana pari Äänekoskelaista viinaan menevää teinityttöä. Kun menimme Siitoimen residenssille, koputimme väärälle ovelle. Avaamaan tuli vanhempi nainen, iilmeisesti mestarin vaimo. Hän osoitti meidät oikealle ovelle. Siitoin sanoi että henget olivatkin kertoneet että kohta saapuisimme. Hän esitteli leikekirjaansa ja valokuviaan. Kauppasi myös stilettiä. Ostin häneltä joitakin kirjoja joita vielä puuttui. Muistan että kävin päämajan wc:ssä ja se oli uskomattoman likainen. Lähtiessämme Pekka antoi tytöille pussillisen värillisiä pumpulipalloja, naisille kun piti kuulemma antaa aina lahjoja.

Pekka antoi tytöille pussillisen värillisiä pumpulipalloja, naisille kun piti kuulemma antaa aina lahjoja.

Vuosi myöhemmin perustin Viitasaarelle parin muun kiinnostuneen kanssa New Age-kerhon joka pohjautui Siitoimen kirjojen opetuksiin. Kerho kiinnitti viranomaisten ja nuorten vanhempien kiinnostuksen, ja sen pitäminen lopahti muutaman kokoontumisen jälkeen. Asia kirvoitti keskustelua paikallislehdessä, joista ohessa skannaukset. Itse olen lehtijutussa salanimella “Riku”. Jutussa esiintyvä “Pekka” on tällä hetkellä julkisuuden henkilö, joka avautui meidän porukassa olostaan mm. Seiska-lehden numerossa 44/2000 (kuva 1, 2). Seiskassa hän kertoo kuinka okkultismiin sekaantuminen laittoi hänet yrittämään itsemurhaa.

Ihmisten huolestuminen okkultismiin liittyen saattoi osaltaan johtua tuohon aikaan muualla sattuneista median julkituomista saatananpalvojien tekosista. Viitasaarella myös tapahtui -89 spiritismin aiheuttama massahysteria. Ammattikoulun asuntolalla nuoret pelasi spiritismiä humalassa ja kyselivät piruun ja kuolemaan liittyviä asioita. Sen seurauksena yhtenä perjantai iltana nuoret sekosi ja paikalle jouduttiin kutsumaan pappi, poliisit, ensihoitajat ja sosiaaliviranomaiset. Myöhemmin ainakin yksi osallistuneista päätti myöhemmin päivänsä ja yksi toinen joutui psykiatriseen hoitoon. 90-luvulla sattui muutenkin paikkakunnalla useita henkirikoksia ja kohua herättänyt nekrofilia-tapaus.

Siitoimeen liittyen tiedän toisenkin tapauksen Viitasaarelta; 70-luvun alussa muutama nuori kaveri baari illan jälkeen keksivät piirtää paikallisen E-Liikkeen seinään maalilla hakaristin ja vetivät liikkeen lipputankoon punaiset kalsarit. Vaikka silminäkijöitä ei ollut, kaverit jäi kiinni. Suojelupoliisin edustaja tuli Helsingistä kuulustelemaan nuoria, kyseessähän oli vakava poliittinen asia. Heiltä tivattiin oliko takana äärioikeistolaisia voimia ja oliko tarkoitus loukata ystävällismielistä Neuvostoliittoa. Kavereista ei tietääkseni saatu paljon irti. Suojelupoliisi yöpyi paikallisessa hotelli Pihkurissa ja hänen kuplavolkkari oli hotellin parkkipaikalla. Yöllä yksi kuulusteltavista kävi tervaamassa auton joka puolelta. Siitä hän ei jäänyt kiinni :D

En tiedä kuuliko Siitoin poikien tempauksesta, vai ottivatko he itse yhteyttä. Tiedän kuitenkin että teon jälkeen he pitivät yhteyttä. Tuohon aikaan Supolla oli salaisia asiamiehiä joka paikkakunnalla, kaverien tempauksesta ei tiennyt kukaan eikä paikalla ollut silminnäkijöitä. Näihin kaikkiin kertomiini tapauksiin uskoisin löytyvän lehtimateriaalia Viitasaaren Seudun toimituksesta.

Voin lisäksi kertoa että tuohon aikaan alkoholi maistui ja muutenkin tuli vietettyä melko hedonistista elämää kuten Musta Magia-kirjoissa neuvotaan :D Valmistin silloin kotiviiniä ja kaverin kanssa keitettiin “tujua” eli pontikkaa. Viikonloppuisin ajeltiin ympäri maakuntaa bilepaikoissa. Niissä oli siihen aikaan uskovaisten teebusseja parkissa joissa sai käydä puhumassa uskonasioista, käännytystä siis. Minulle oli aina tärkeää käydä puhumassa Saatanan urotöistä heille. Monesti saatiin aikaan hienoja keskusteluja. Paras tapaus sattui Hirvaskankaalla yhtenä perjantai yönä, nelostien vieressä liikenneasemia vastapäätä sijaitsee Elävät Kivet-seurakunnan piruntorjuntabunkkeri. Heillä oli viikonloppuisin seurat myöhään illalla ja porukka viipyi siellä usein yli puolenyön. Menimme kaverin kanssa sinne yöllä ja meidät otettiin hyvin vastaan, tuotiinpa pöytään voileipiäkin. Ryhdyin kertomaan heille Saatanasta ja omasta uskostani, samalla meni sähköt ja tuli aivan pimeää. Tällöin sanoin että “katso, näin minun Herrani näyttää mahtinsa! ” Olihan heidän ilmeet sitten vähän jännän näköiset kynttilänvalossa :D

– – –

juttu1

juttu2

juttu3– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan kahvi.

Pekka Pytyllä.

Read Full Post »

Kukapa ei olisi kuullut Mustasta Raamatusta?

Melko useat ovat opusta joskus käsissään hypistelleetkin, hieman harvemmat jaksaneet tuon melko pitkäveteisen pierugrimoiren läpi lukeakin, ja sitten on niitä, ketkä keräilevät kaikenlaista alan huurua, kuten Mesikämmen, ja ovat hankkineet tästäkin klassisesta grimoiresta useampiakin eri versioita hyllyynsä.

Mesikämmen osti ensimmäisen editionsa Mustaa Raamattua joskus hamalla 80-luvulla. Kuten useimpien ketkä tuohon aikaan teoksen käsiinsä hankkivat, myös Mesikämmenen hankkima laitos oli ehtaa Siitoin-filmi oy:n amatööripainotyötä. Tuossa huonosti painetussa mustiin paksumpiin paperikansiin huonosti liimatussa nivaskassa oli tietynlaista outoa lumoa, jos tämän sortin asiat jollain tapaa kiinnostivat. Kirjalla oli tietynlainen hämärä aura, mihin vaikutti osaltaan se, että tuohon maailman aikaan teosta ei saanut suomeksi oikeastaan muualta kuin Pekka Siitoimen postimyynnistä. Pekan puoluesihteerinä toiminut Olavi Koskela on myöhemmin kertonut Iiro Nordlingin kanssa kirjoittamassaan Suomen Führerissä, että teos oli postimyynnin parhaiten kaupaksi käyneitä tuotteita.

Sittemmin teos on julkaistu korjailtuna versiona suomen kielellä uudestaan. Asiassa on ansioitunut kustantamo nimeltä Salakirjat. Ensimmäinen Salakirjojen julkaisema laitos Mustasta Raamatusta oli pokkari, nyt saataville on tullut varsin näyttävä kovakantinen versio.

Salakirjojen kovakantinen versio Mustasta Raamatusta on loistava esimerkki siitä, miten hyvännäköiset kirjat myyvät paremmin kuin kirjat, joissa on keskinkertaiset tai jopa rumat kannet. Mesikämmen oli jo aikapäiviä sitten tullut siihen tulokseen, että eri versioita tästä sisällöltään melko tylsästä opuksesta on hyllyssä jo enemmän kuin tarpeeksi – mutta tämä Salakirjojen julkaisema laitos näytti kuitenkin niin hyvältä, että kirja tuli hankittua. Samaan hengenvetoon voisi todeta, että jos tämän alansa klassikon on joskus harkinnut hankkivansa mutta ostos on jäänyt tekemättä, niin tämä versio kannattaa kokoelmiinsa ostaa. Opus ei ole ainoastaan kaunis ja laadukas painotyö, vaan siihen on lisätty myös erinomainen johdanto, joka kertoo hyvin teoksen varsin mielenkiintoista historiaa niin Suomessa kuin muualla maailmalla.

Siitä huolimatta, että kirja on tullut helpommin saatavaksi kuin ennen ja se on ehkäpä menettänyt jotain sen lumoon liittyvästä aurasta, elävät kirjaan liittyvät uskomukset kuitenkin ainakin jossain määrin kansan syvissä riveissä. Mesikämmen todisti viime vuonna eräässä divarissa, miten joku vanhempi mies lähestyi liikkeen pitäjää ja arkaillen kysyi, olisiko hänellä myydä Mustaa Raamattua. Ei ollut. Tilanne ja tunnelma oli kuin jostain lovecraftimaisesta käsikirjoituksesta, missä hämärästä kirjakaupasta oltaisiin nyt-on-tosi-kyseessä -hengessä oltu etsimässä Necronomiconia.

Olisi muuten mielenkiintoista kuulla millaisia tarinoita ja muisteloita ihmisillä tähän kirjaan liittyen on. Tietääkö kukaan kirjan takia lopullisesti järkensä valon menettäneitä? Sellaisiakin kuulemma on.

Aiheeseen liittyen:

Salakirjat


Anne Pönni kertoo mm. mustien lateksihousujen ja Mustan Raamatun vaaroista, sekä jälkimmäisen ostosreissusta Pekka Siitoimen luo
(lateksihousuja hän ei tiettävästi ostanut Pekalta).

Rikosraportin laatudokumentissa mm. Riku Rinne kertoo, miten saatanapalvojajengin johtaja luki Mustasta Raamatusta.

Kirkon av-keskuksen laatudokumentissa Saatana kutsuu minua entinen saatananpalvoja kertoo miten jengin johtaja Sepi luki jengille Mustaa Raamattua.

Mustan Raamatun loitsut heräävät -lehtiartikkeli vuodelta 1978.

Dosentti S. Albert Kivinen kertoo Mustan Raamatun alkuperästä ja sisällöstä.

– – –

P.S. Tämä ei ollut maksettu mainos. Mesikämmen kyllä mielellään ottaa kirjailijoilta ja kustantamoilta kirjoista arvostelukappeita vastaan ja sitten kirjoittaa niistä, joten tarjota sopii.

Read Full Post »