Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘satanismi’

P1160588

Final Conflict-zine julkaisi vuonna 1998 mielenkiintoisen 100-sivuisen A5-julkaisun: Satanism and its allies. The Nationalist Movement Under Attack. Kirjasen nimi kertoo osuvasti mistä sen kansien välissä on kyse, introssa kulmaa vielä tarkennetaan: “The writers wish to be clear where they stand: they are Christian and revolutionary nationalists”. Tästä kulmasta on ymmärrettävää, että samalla kentällä suhaavat enemmän tai vähemmän satanistiset henkilöt ja ryhmät voivat ottaa pattiin.

No, vihkosta ei tarvitse lukea kovin pitkälle, kun tekstin historiallinen paikkansapitävyys, analyyttiset ja tulkinnalliset “ansiot” alkavat paljastua. Sen lisäksi, että “satanismiksi” niputetaan asioita jotka eivät sitä mitenkään järkevästi tarkastellen ole (kuten vaikka uuspakanuus yleisesti), ovat historialliset faktat riemastuttavan usein aivan totaalisen päin helvettiä. Teksti on niin hulppeaa, että sitä on monin paikoin erittäin viihdyttävää lukea. Vertailukohdiksi käyvät melko hyvin uskovaisten tekstit satanismista tai siihen heidän toimesta niputetuista asioista yleisestikin. Argumentaatioltaan tämä näyttää Pat Pullingia, Bob Larsonia, Leo Melleria tai Keijo Ahorintaa paremmalta, mutta siihen ei tietysti paljoa vaadita.

Heikkouksistaan huolimatta opus antaa varsin mielenkiintoisen kurkistuksen alan skeneen vajaan parinkymmenen vuoden takaa. Näin tehdessään se myös listaa vinon pinon eri ryhmiä ja henkilöitä teoksessa esitetystä perspektiivistä, jakaen niistä murskatuomioita toisensa perään. Tarkkaavainen lukija pääsee tekstikokonaisuudesta kyllä jyvälle siitä, millaisesta tavasta jäsentää alan kenttää on kyse.

The National Renaissance Party:ä käsittelevässä kappaleessa mainitaan myös Pekka Siitoin lyhyesti aivan kappaleen lopussa. Muistutuksena on tähän väliin sanottava, että Pekka oli NRP:n kanssa jonkin verran tekemisissä ja sopi mm. 1975 materiaalin vaihdosta heidän kanssaan. NRP lytätään opuksessa useammastakin kulmasta, eräiden niistä ollen ryhmän johtaja James Madolen kiinnostus teosofiaan sekä hänen intoilunsa “Luciferin ylpeydestä”. Tässä valossa Pekan yhteydenpito NRP:n kanssa alkaa viimeistään kuulostaa ymmärrettävältä!

Jutun mehukkain siivu on kuitenkin itse kappaleen lopussa, jossa kerrotaan: “With the death of Madole in 1979, the NRP rapidly came to an end, but does not mean that it is the end of the road for the ‘Occult-fascist axis’. One organisational vehicle has gone, but the poisonous spirit and deformed politics live on, in Bolton’s words, ‘in new forms’ – forms that we will be looking at later, and forms not limited to the wacky world of America. For example, Final Conflict received and e-mail in March 1998 from one Pekka Siitoin, who is the leader of the Finnish Nazis, and who informed us that ‘Satan is the king in the world. Heil Hitler and Ave Satan!’ His PS kindly informed us ‘I was again in Casino and 500 US dollars victory! Thank you very much for Satan’. A crank? Possibly. An isolated case? No. An evil influence. Certainly.”

Mesikämmen kiittää entistä turkulaista skinheadia tämän julkaisun lainasta.

P1160590

P1160592

P1160608

P1160606

Read Full Post »

Loputon Gehennan liekki

381970

Muistan hyvin, kun Loputon Gehennan liekki-dokumentin traileri pullahti loppuvuodesta 2011 YouTubeen. Provokatiivisuudessaan ja koomisuudessaan traileri keräsi dokumentille jo muutamassa päivässä järisyttävän paljon huomiota ja siitä keskusteltiin aina iltapäivälehtien surkuhupaisia foorumeita myöten. ”Vittu mä vihaan punkkia!”-pläjäystä näki toisteltavan sosiaalisessa mediassa tämän tästä.

Osa black metal-genressä mukana olevista ei diggaillut trailerista sen Uuno Turhapuro-ulottuvuuksien vuoksi juuri yhtään. Monet genren ulkopuoliset taas pitivät juuri tästä dokumentin ulottuvuudesta. Elokuvaa jäätiin odottamaan suurella mielenkiinnolla, jotkut loputtoman koomista pakettia toivoen, jotkut genren naurettavaksi tekemistä peläten, jotkut taas yksinkertaisesti avoimin mielin.

Sami Kettusen dokumentti, joka sai ensi-iltansa 2011 Night visions-elokuvafestivaaleilla, oli ilmestyessään välitön klassikko. Kyseessä on ensimmäinen kotimaista black metallia käsittelevä dokumenttielokuva.

Loputon Gehennan liekki pureutuu aiheeseensa monien kentän tunnettujan tekijöiden haastattelujen kautta. Lopputuloksena syntyy kuva black metalista elämäntapana, siihen liittyvistä erilaisista painotuksista, kulmista, ideologisista ulottuvuuksista, koko kakun moniulotteisuuksista. Osa haastatelluista on kameran edessä avoimesti omalla naamallaan, osa anonyymimmin vastavalossa, osa humoristisesti humalassa oluttölkki kädessä, osa kuolemanvakavasti selvinpäin, osa poliittisesti epäkorrekteja näkemyksiä laukoen, osa kaikesta politiikasta irtisanoutuen. Puhtaasti provokatiivisen humoristisesta paketista ei ole kyse, kuten trailerin perusteella jotkut arvelivat tai pelkäsivät. Tässä on syvyyttä.

Sanaisen arkkunsa elokuvassa avaavat seuraavat henkilöt: Lord Satanachia (Azazel), Victor ja Wrath (Enochian Crescent, True Black Dawn), Molestor Kadotus (Anal Blasphemy, Musta Kappeli, Hammer of Hate), Nuclear Holocausto Vengeance (Beherit), Demonos Sova (Barahtrum), Satanic Tyrant Werwolf (Satanic Warmaster), Sargeist, Spellgoth ja Shatraug (Horna), Mikko A. (Clandestine Blaze, Northern Heritage), BlackGoat (Goatmoon), Kaosbringer (Neutron Hammer), Stormheit, Kalma ja Narqath (Azaghal), Johannes Nefastos, sekä Serpent (Imperium.net).

Dokumenttia on kritisoitu useimmiten siitä, että sen kesto on vain 52 minuuttia – aiheesta kun olisi saanut helposti pidemmänkin. Monia muitakin tärkeitä genren nimiä olisi dokumenttiin voinut sisällyttää. Toisinaan kritiikkiä on kuullut siitä, että dokumentissa ei ole juurikaan itse alan musiikkia. Itseäni tämä ei haitannut, sillä alan musiikkiin voi kuka tuhansa tutustua nopeasti internetin kautta, kun taas genren maailmankuvaan pureutuvia kotimaisia videohaastatteluja ei ihan yhtä helposti tule vastaan. Kolmanneksi on kritisoitu elokuvan puolivälin tienoilla olevaa rituaaliskenaariota, jota on pidetty liian pitkänä ja muusta dokumentista hivenen irrallisena. Tässä olen sikäli samoilla linjoilla, että kyseistä rituaaliskenaariota olisi ollut hyvä kontekstualisoida hiukan paremmin suhteessa black metaliin liitettyyn satanismiin. Noin muuten Kettusen ratkaisu antaa haastateltujen kuljettaa dokumenttia omalla painollaan eteenpäin toimii kautta dokumentin varsin hyvin.

Dokumentin ansiot ovat kiistattomat. Sen kautta saa varsin hyvän katsauksen genrestä ja sen moniulotteisuudesta, vaikka louhintavaraa jääkin. Haastatteluissa on käsitelty mm. seuraavia aiheita: Mitä kautta löysin black metallin, black metaliin liitetty aate, ensimmäiset kuullut bändit, ensimmäiset omat bändit, death metallin ja black metallin suhde toisiinsa genren alkuaikoina Suomessa, 90-luvun alku, tape trading-skene, millaisia keikat olivat alkuaikoina, miten alkuaikoina sai tehdä enemmän töitä äänitteiden leviämisen eteen jne. kuin nykyään, kirkonpoltot ja niihin suhtautuminen, alkuaikojen levyjen soundit, black metal ideologisesti, suhde kaupallisuuteen ja julkisuudessa olemiseen, distrot ja lafkat, aito underground vs. esille pääsemisen vuoksi tehdyt kompromissit, synkkä energia, mystisyys, okkultismi, satanismi, mitä black metal merkitsee eri ihmisille, suomalainen mytologia ja suomalaisuus black metalissa, suhde uskontoihin yleensä, juutalaisuus, kristinusko, islam, NSBM, hautakivien potkiminen, genren pioneerien rikosrekisterit, Antifa, keikoista, kommelluksista ja porttikielloista, suomalaisen genren ominaispiirteistä, black metallin suosion tilasta ja tulevaisuudesta, naisen asemasta black metal-skenessä.

Mainion paketin jo useampaan kertaan katsoneena ei voi muuta kuin suositella sitä kaikille aihepiiristä kiinnostuneille ja toivoa, että Loputon Gehennan liekki vol. 2 ilmestyisi joku päivä.

Dokumentissa on bonuksena Sami Kettusen tekemä 21 minuutin dokumentti Romua, ruiskeita, rutinaa, joka käsittelee kotimaista melumusiikkia, sen skeneä. Muutama sana tästä dokumentista löytyy Loputon Gehennan liekki-dokumentin siteerauksien jälkeen alta.

 – – –

Siteerauksia Loputtomasta Gehennan liekistä:

Clipboard03

Mä haluun kaikille vaan tuhoa, kuolemaa ja tuskaa, pimeyttä.

(…) Ja sit mä aloin kuuntelee sillon Bathoryä, tiekkö, Celtic Frost, niin se oli vaan että vittu fuck ass, saatana, sen jälkeen sit lähti, tää on mun juttu!

(…) Islamin uskonto, se on ihan perseestä. Siis se on ihan, jumalauta, nehän tappelee siellä keskenään koko ajan. Ihan perkele, vitun ählämit, saatana. Tappakoon toisensa. Se ei mua kiinnosta vittu pätkääkään. Saatana, vittu, nussikoon saatana äitiänsä ja mummoo, vittu.

(…) Mä oon kristinuskon vastainen. Kyllähän mä totta kai haluisin et kirkot palais. Mutta se on Suomessa niin helvetin vaikeeta.

Vittu mä vihaan punkkia! – Lord Satanachia

Clipboard06

Jotenkin tykkäsin niistä 80-90-luvun vaihteen jutuista siinä mielessä et se ei ollut se musiiki mikä määritteli vaan aate, ton asian. Nykyään tuntuu et se on muuttunu, et se on mukamas tietynlainen genre vaikka se on nimenomaan se aate, mikä määrittelee – Wrath

Clipboard23

Kuunneltiin paskaa musaa ja tehtiin ite parempaa.

(…) Paljonko tästä on aikaa…? Rikos on vanhentunu! No ni! No meikä, semmonen lavallinen veripulloja, potkasin yleisöön… voi vittu kun sitä lens sitä verta! – Demonos Sova

Clipboard04

Mut se että sä olet tuolla valtavirran rajamailla ja tuot sanomaa julki, se tarkottaa et sulla on niitä nuoria, uusia käännynnäisiä tähän, joka pystyis niinkun kyseenalaistamaan sen totuuden mitä valtiovalta ja yleinen tää normisto sulle pumppaa. Sen tähden mun mielestä on melkeinpä velvollisuus olla tuolla ulkona ja tuoda julki sitä sanomaa. Et ehkä, en sano että mikä on niinku porttiteoria tai kynnysteoria vaan siellä voi olla hc-tavaraakin suoraan ihmisten naaman edessä, että, se on kivisempi tie kun se, että pysyisit undergroundissa. Mun mielestä se on suhteellisen helppoa olla tavallaan haastamatta koskaan, että jos sä oot suljetussa piirissä, kaikki tuntee sut, teet uuden julkasun toisensa perään, niin jee jee, hyvä meininki, kukaan koskaan ees joudu kyseenalaistuksi tai haastetuksi millään tavalla, mut sitku meet sinne niin sut haastetaan paitsi omien joukosta myös sieltä valtavirrasta, niin sitte joutuu asettaa itsensä ristituleen. Aina kovimmassa paineessa hioutuu parhaimmat timantit, että siinä mielessä itellä on usko siihen, et kantsii käydä heittää kaikki peliin niin sanoakseni.

(…) Tietyl taval sitä ollaan sodassa, miehittävää uskontoa vastaan kumminkin, että on onks ne nyt rikoksia millä mittapuulla jos halutaan tuhota vastustajan symboleita. Et, moni nuori soturi on tehny näit juttuja ja mikäs siinä. Siin on aikanaan miekkalähteyksellä tuotu Suomeen kristinuskoa ja meiän vanhat uskomukset pantu kasaan niin mun mielestä se on ihan reiluu viel nykypäivänäki sitten, jos pienet terroristisolut pistää vastaan tätä meininkiä – Victor

Clipboard24

Harhaluulo, että pitäis tehä kompromissejä sen takia, että vois saada suurempaa näkyvyyttä tai vaikutusta ihmisiin, niin se on täysin niinku valheellista, koska monet bändit on jo todistanu nyt sen, että ei tarvita kymmenienkään tuhansien levyjen myyntiä, sitä, et sun tarttis tehä yhtään kompromissiä tai yhtään kirjottaa, pyytää anteeks keneltäkään mitä sä sanot vaan kun sä tarpeeks kauan vaan painat, niin ei se vaadi sitä että sun pitää antaa periks vaan kyl se muu maailma antaa periks ennemmin – Satanic Tyrant Werwolf

Clipboard05

Saatanallisuus on se peruslähtökohta, mistä liikutaan. Asiat jotka menee liian kauas siitä saatanallisesta lähtökohdasta, niin sillon kun se unohdetaan kokonaan ja keskitytään johonkin muuhun, niin sillon mun mielestä puhutaan jostain ihan muusta kuin black metallista, joka niinkun black metal, on määritelmä, sitä et on saatanallista metallia – Molestor Kadotus

Clipboard13

Saatana on Saatana ja se on niinku ultimaatumi paha. Se on tietysti aina se ylimmäinen.

Black metal, jollekin ei vittu maistu se, niin painukoon vittuun – BlackGoat

Clipboard17

Jos sitäkin miettii et mitä black metal on, niin ohan se niin erilaisia asioita, että tota, toisille se voi olla pelkästään tätä goat-metal-osastoa ja toisille se saattaa olla lähenpänä luontomystiikkaa ja kaikkea siihen liitoksissa olevaa, että tota kyllä mä näkisin sen mieluummin rikkautena tämän että siinä samassa kentässä pystyy operoimaan justiinsa nää tällaset yhtyeet jotka nojaa pidemmän päälle vaikka siihen omaan kansaan, oman kansan historiaan ja kaikkeen siihen liittyvään ja sitten tosiaan nämä, jotka pohjaa tosiaan sitten enempi tähän, ehkä perinteisiin black metal-teemoihin.

(…) Nuorisolla on aikaa ja voimaa ja aktiivisia nuoria niin nuorelle tekevälle sattuu, että tota, aina välillä joku jossain roihahtaa ja jotain kaatuu et, en mä sano et se väärin on, missään nimessä, että, että, mut onhan se totta et siin on sitten seki puoli et siin on tää yhteisöllinen vaikutus sit siihen kirkkoon, et kyllähän jos kirkko palaa jossain niin sehän tuo kristillistä porukkaa vaan lähemmäs toisiaan.

(…) No, totta kai siis aina on paikkansa sillekin taistelulle sitä (kristinuskoa) vastaan ja kirkko on omalla osallaan esimerkiks edesauttaa monikulttuurisuutta ja muita arvoja jotka ei niinku oo hyviä, et kyllä siinä sitä pahaa on edelleen siinä kristinuskossa, mutta siltikin mä näkisin asian niin, et mieluummin mä rintamalla olisin kristityn suomalaisen rinnalla taistelemassa muslimeita vastaan, kun päinvastoin, esimerkiks – Stormheit.

Clipboard18

Sen ainakin pystyy sanomaan et ei tää mikään kuoleva luonnonvara ole. Et selekeesti on sitä… no, minnekä se liekki katoais, kyllä se palaa niinku loputon Gehennan liekki – Spellgoth

Clipboard12

Se on helppo sanoo, ei oo olemassa semmosta brutaalia black metallia tyyliin Australia-black metal tai jenkki joku havohei-osasto, ni ei sille vaan oo olemassa naisfaniryhmää. Et sit on olemassa semmonen melodinen, poppiin päin hintahtava black metalli mikä vetoaa myös naisiin, tai et siel on kynsilakassa olevii jätkii niin se aina vetoaa naisiin, mutta, se on mun mielestä yksiselitteinen asia, että black metal on ytimessään miesten musiikkia ja se ei oo mikään tasa-arvo kysymys eikä mikään tämmönen, että naisilla on oikeus johonkin vaan, se on miesten musiikkia ja piste – Mikko A.

Lopuksi vielä bonuksena kommentti dokumentista Jouko Piholta:

Mesikämmenen blogi pyysi minulta kommenttia koskien “Loputon Gehennan liekki” -dokumenttia. On hiukan hankalaa kirjoittaa kommenttia, kun on voinut nähdä vain 59 sekunnin trailerin. Mutta ehkäpä jo trailerin alussa jonkun black metallistin julkituoma filosofia tiivistää kaiken: “Saatanallisuus on peruslähtökohta.” Saatanallisuus on myös loppukohta, kun saatananpalvojat joutuvat kuolemansa jälkeen samaan paikkaan kuin Saatanakin eli helvetin tuliseen järveen. Siellä ei enää lauleta bassoja rymistellen Saatanan kunniaa, vaan vaikerretaan hampaita kiristellen suuressa tuskassa ja rikinkatkuisten myrkyllisten kaasujen vaivaamina hirveässä pimeydessä. Mutta sitä saa mitä tilaa.

– – –

Romua, ruiskeita ja rutinaa

Loputon Gehennan liekki-dokumentin bonuksena löytyy 21 minuutin dokumentti suomalaisesta melumusiikista, sen skenestä. Kuten DVD:ltä löytyvä pidempikin dokumentti, myös sen perästä löytyvä meludokumentti on lajissaan ensimmäinen kotimainen laatuaan.

Äänessä dokumentilla ovat: Mikko A. (Grunt, Freak Animal), Pentti Dassum (Umpio), Pasi ja Tiina (Aunt Mary, Bizarre Uproar), Jonte Storm (U.N.D., WoUNDead), Toni Myöhänen (STROM.ec., Eleczema), Niko (Manic/Depression), Pekka PT (Gelsomina, Sick Seed), Tommi Keränen (Rulla, Keränen), Ilkka Vekka (Haare), Jussi (Golden Rain) ja Basse (Halthan).

Haastatteluissa käsitellään mm. seuraavia aiheita: miksi kuunnella melua?, voimaelektroniikka 80-luvun alussa, miten nopeasti meluskenessä on tapahtunut muutosta, meluskenen alkuajoista, vaikutteista, instrumenteista, kontaktimikeistä, neliraitureista, c-kasettiformaatista, live-esiintymisistä ja niiden innostavuudesta sekä ekstaattisuudestakin, keikkojen yleisömääristä, pahennusta aiheuttaneista jutuista livenä, kituvat hiiret, jyrsijät, runkkaaminen, viiltely, ”perusnöyryytys”, ”fasistiset arvot”, ihmisoikeudet, ”vihamielinen sanoma”, genren julkaisujen painosmäärät, julkaisujen spesiaalisuus paskaisine Raamatun sivuineen kaikkineen, Suomi-skenen arvostuksesta maailmalla ja Suomi-skenestä yleensä.

Kuten Loputon Gehennan liekki, myös Romua, ruiskeita ja rutinaa on varsin informatiivinen ja hulppeakin paketti. Meludokumentin suurin heikkous on sama kuin black metal-dokumentissa: Molemmat ovat liian lyhyitä.

 – – –

Siteerauksia Romua, ruiskeita, rutinasta:

Joutuu itelleen jollain tavalla selittämään, et minkä takia kuuntelis musiikkia, kun taas muut joutuu keksimään tekosyitä et minkä takia ne kuuntelee melua et mikä siitä tekee kuuntelemisen arvoista, niin ite nykysellään välil miettii et minkä takia jaksaa kuunnella jotain perusrumpukomppia tai minkä takia joku kitara on mielenkiintonen soitin kun siin roikkuu vaan muutama kieli mitä rämpytellään.

(…) Perinteinen tämmönen industrial-musiikin lähestymistapa on se, että taiteilija esittää provosoivat materiaalit suoraan yleisölle ja se on, oletetaan et yleisö on siinä määrin aktiivinen et ne ei oo siel ottamassa vastaan mitään saarnaa eikä ne oo kuuntelemassa että joku kertoo niille miten asiat on – Mikko A.

Clipboard37

Mie tykkään sellasest käsintehdyst meiningist, että joku, upottautuu siihen sellaseen melun tekemiseen ja nimenomaan siis se, että sitte tehään käsin. Kyl mie ymmärrän että tietokoneit käytetään sun muuta näin, ajat muuttuu ja kaikkee ja ihmiset tykkää sellasest soundista, mut tykkään että se tehään… käsin. Nauhalle. Voihan sen tietty nauhottaa monel muullakin taval mut, käsintehtyy, ehdottomasti. Sen nyt voi käsittää ihan miten tahansa, mut ihan pelkkää hiirennaksuttelua en niin ite välitä siitä, ehkä nyt joissain bändeis – Niko

Sen miten soitan, niin varsinkin livenä on, jollain tavalla koitan et homma ei oo enää hanskassa, täysin. Ja mutta että se on siis semmosta niinku tämmöstä peräruiskeen tavalla innostavaa, tota niin, vääntömomenttia – Tommi Keränen

Clipboard41

Se jotenkin lähti se, tuli semmonen idea et tota, tai semmonen visio et tota, et sais jotenki… niinku perse ja sielt tulee paskaa. Sitä ruvettiin pyörittelee. Vedettiin Tiinan perseeseen (…) Se näyttää jotenkin paljon paremmalta kun se tulee naisihmisen pyllystä tulee se tuote – Pasi

Mä jätän sen natsipervoilun muille, koska tota, siihen on tekijänsä ja ne on alallaan hyviä – Ilkka Vekka

Tekstit käsittelee rakkauden ongelmia ja tämmöstä, vähän semmosta turhautuneisuutta rakkauden kentässä, et miten sä käyttäydyt jos vaikka oot tosi rakastunut johonki ihmiseen ja sä et saa mitään vastakaikua ja siitä sitte edespäin, mihin se saattaa sit mennä jos tykkäät liikaa jostain ja sit toinen sanoo sulle et ei käy mut sä silti tykkäät ja haluut viedä tätä parisuhdetta eteenpäin, vaikka toinen osapuoli ei oliskaan mukana. Et ku sitä rakkautta ei sit löydykään vastaikkaisesta sukupuolesta nii totta kai sä sit katot pornoo ja vedät käteen – Jussi

Clipboard44

Sanotaan näin et se on muutaman vuoden sisällä, se on noussu ihan helvetin hyvin, siis silleen niinku että porukka on enemmän yhteyksissä, sanotaan 4-5-vuotta sitten ei ollu mitään semmosta Suomi-skeneä. Ja nytte Suomi-skene on tunnettu ulkomailla, itse asiassa sehän on ihan vitun arvostettuu tällä hetkellä – Basse

Clipboard38

Trendiä ei seurailla samaan tapaan ku ulkomailla, tai Amerikassa ehkä lähinnä – Pekka PT

Kyllä täällä on aina ollu tosi omat kuviot, ja siitä tosi ylpee – Pentti Dassum

– – –

Aiheeseen liittyen:

Osta DVD täältä.

Rokumentti NettiTV – Haastattelussa ohjaaja Sami Kettunen (Loputon Gehennan liekki).

Imperium.net: Sami Kettunen, Loputon Gehennan Liekki -dokumentti.

Read Full Post »

saatananpalvontaasuomessa80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa ”rock-musiikki on Saatanasta”-vouhotus sekä tuolloin muutenkin yleinen ”Satanic scare”-perseily pyyhälsi ympäri maailman, myös Suomen, aiheuttaen yllättävän laajaa huolestuneisuutta kansan syvissä riveissä. Tämä voi nykyään tuntua kummalta ja huvittavaltakin, sen verran naurettavaa se meno oli, vaikka huvittavuus oli ilmiön todellisten uhrien kannalta asiasta kyllä kaukana.

Suomessa aihepiiriin parissa ansioituivat erityisesti Seinäjoen helluntaiseurakunnan Jouko Isohella ja Timo Närhi c-kasetillaan Rock ‘n’ rollin maailma (1986) sekä Leo Meller kirjallaan Rock (1986) ynnä ”dokumenttielokuvallaan” Enkeliruhtinas, nyt! (90-luvun alussa). Näiden mestariteoksien lisäksi Meller pykäsi vuonna 1993 eetteriin radio-ohjelman saatananpalvonnasta, joka sitten pian julkaistiin c-kasetilla nimeltä Saatananpalvontaa Suomessa (kasetit I ja II).

Viimeksi mainitusta äänitteestä tuli pian keräilyharvinaisuus. Mesikämmen ei kuullut äänitettä kuin vasta hiljattain, jolloin nauhalla esiintynyt Hans K. lahjoitti äänitteen Mesikämmenelle. Kasettienlahjoituspäivä sattui sopivasti olemaan Leon nimipäivä, 28.6.2013. Hans antoi kasetit juhlallisesti, asiaan varta vasten valmistetussa laatikossa. Paketti oli leomaisen symbolisesti sinetöity seitsemästi. Melko tarkalleen kaksikymmentä vuotta vanha äänite oli viimein päätynyt Mesikämmenen tassuihin, vieläpä “paholaisen asianajajan” toimesta.

Syy, miksi Hans päätyi Mellerin haastateltavaksi tämän radio-ohjelmaan, johtui siitä, että Meller oli nähnyt Hansin aiemmin samana vuonna Jyrki Richtin haastateltavana YLE:n Yhden illan pysäkki-keskusteluohjelmassa. Aiheena oli ollut satanismi. Hans oli itse asiassa ensimmäinen uudemman polven satanisti (Order of the Left Hand Pathin jäsenenä lähellä LaVeylaista satanismia), joka esiintyi maamme mediassa. Aiemmin esillä oli ollut ainoastaan Pekka Siitoin, jonka lähestymistapa satanismiin oli jotain… aivan muuta.

Lähes 3 tunnin ohjelmassa esiintyivät Hansin lisäksi myös Keijo Ahorinta, Marjaliisa Tiikko, Leena Huima ja tietysti Leo Meller itse. Heidän lisäkseen kourallinen kuuntelijoita pääsi esittämään Hansille kysymyksiään.

Ahorinta oli jo tässä vaiheessa (neljä vuotta ennen surkuhupaisan Saatananpalvonnan monet kasvot-kirjasen julkaisua) profiloitunut mielestään ”tutkijaksi”, vaikka ukon horinoissa ei ollut tuolloinkaan mitään, mistä sellaista olisi voinut päätellä. Viime vuonna Ahorinta pullahti julkisuuteen, kun tuli selväksi, että hän oli saatananpalvonnan “asiantuntijana” Anneli Auerin oikeudenkäynnissä. Tämän jutun siteerauksista selviää yhtä ja toista, mikä laittaa Ahorinnan “tutkijan” statuksen, “asiantuntijuuden”, vähintään mielenkiintoiseen valoon.

boksi2Muista ohjelmassa esiintyneistä: Tiikko on äiti, jonka tytär oli ollut mukana tamperelaisessa saatananpalvontajengissä. Huima taas oli jonkun sortin seurakuntatyöntekijä ja toimittaja, jolla tuntui olevan kova tarve päteä varsin häröillä jutuilla. Leo taas oli ehta oma itsensä, Suomen Siionin grand old man.

Ohjelman kokonaisuus on sekasotku, monella tapaa nyrjähtänyttä ja sekavaa ajattelua, argumentaatiota ja yleistä huuruilua, jolle voi samanaikaisesti itkeä ja nauraa.

Saatananpalvontaa Suomessa on pilkottu kahteentoista n. viidentoista minuutin osaan. Seuraavassa linkit näihin osiin, lyhyet kuvailut näiden osien sisällöstä sekä lainauksia niissä käytetyistä puheenvuoroista.

Mesikämmen kiittää Hans K.:ta lahjasta!

– – –

Saatananpalvontaa Suomessa

Osa 1: Äänessä Tiikko, Turunen sekä Meller. Osa koostuu lähinnä Tiikon kertomuksesta siitä, millaisessa jengissä hänen tyttärensä oli mukana.

saatananpalvontaasuomessa2Tälle jengille on yhtenäistä pukeutuminen. Eli pukeudutaan täysin mustiin. Ja tuota ja yleensä sitten nää nuoret haluaa värjätä tukkansa mustaksi, tytöt. Ja sitten on tämmönen, et ollaan likasia. Ei halutakaan peseytyä (…) Ja sitten on nää tämmöset hakaneulat aika voimakkaana mukana ja erilaiset niitit, mitä laitetaan. Ja sitten on todella tämmösiä t-paitojakin, mihinkä sitten itse kirjotetaan ”paholainen” ja ”devil” ja mitä kaikkea ne käyttää. Ja Tampereella ainakin on tunnuksena tytöillä vasemman silmäluomen päällä ”M”-kirjain, taikka sitten vasemman olkapään. Ja pojilla on sitten väärinpäin käännetty risti tässä ranteen kohdalla – Tiikko.

– – –

Osa 2: Äänessä Tiikko ja Meller. Osa on jatkoa ykkösosan aiheelle.

Meidän maassamme toimii joitakin järjestöjä joiden yhteisenä otsakkeena voisi olla vaikkapa tämmönen termi kuin ”Uskontojen uhrit”. Tämäkin on uskonto mistä me nyt puhumme Meller.

– – –

Osa 3: Äänessä Meller, Hans K. ja Ahorinta. Osassa käydään läpi satanismin ja saatananpalvonnan eroa (mitä Mellerin mielestä ei ole). Meller nostaa esille myös LaVeyn teokset sekä erityisesti elämäkerran The Secret Life of a Satanist ja tuo esiin näkemystään, että satanistit bluffaavat, huijaavat muille, mitä he oikein tekevät ja miksi. Meller näyttää ajattelevan, että satanistit saatananpalvojien tapaan tekevät kaikenlaisia laittomia hirveyksiä, vaikka he pyrkivätkin antamaan itsestään lainkuuliaista kuvaa ulkopuolisille.

Me ollaan vasemman käden polku -niminen ryhmittymä ja olemme satanisteja, filosofisella kannalla. Teemme erittäin suuren eron satanismin ja saatananpalvonnan välille. Niillä on todella syvä kuilu siinä välillä. Jotkut meistä ajattelee että Saatana on persoonallinen hahmo, toiset taas enemmän luokittelee sen luonnon pimeäksi energiaksi – Hans K.

Raamatullisen mittapuun mukaisesti ei ole mitään eroa, tämä on vain terminologiaa, joku on saatananpalvoja, joku on satanisti, joku on filosofi, kysymys on olennosta, persoonasta, joka on Luojan, Jumalan, kanssa sodassa. Voiko olla silloin mitään Saatanaan tavalla tai toisella liittyvää, joka itse asiassa ei juontaisi koko olemuksellisen kuvansa kaikesta siitä, mitä Saatana on. Raamatun mukaisesti hän on valehtelija, hän on murhaaja, hän on varas, hän on bluffi – Meller.

– – –

Osa 4: Äänessä Meller, Hans K., Ahorinta. Osassa väännetään peistä Anton LaVeyn tekstien tiimoilta, Keijo selittää juttujaan ja Leo alleviivaa sitä, että hänen mielestään saatananpalvonnan ja satanismin välillä ei ole eroa.

Tiedän sen raadollisuuden, mikä liittyy tähän Anton LaVeyn kokonai… siis siihen saatanallisuuteen mikä siinä on, niin se on se ponnin, mikä esimerkiks pakottaa minua yhä syvempään ja syvempään tutkimaan tätä asiaa – Ahorinta.

Vähitellen mulle aukeni se maailma, mitä mä tällä hetkellä sitten oon puhumassa vanhemmille, aivan samalla tavalla kuin Marjaliisa tuossa, että, meiän täytyy niinkun ryhtyä taisteluun ja herättää myös ihmisiä huomaamaan että mistä on kysymys. Ei ole aika enää nukkua vaan nyt on aika tehdä työtä. Ja jos mä saan siihen tieteellisen pohjan tähän koko asiaan ja se tulee hyväksytyksi, niin silloinhan tämmösillä asioilla on enemmän painoarvoa kuin vaan sillä että mä kulkisin esimerkiks Raamattu kädessä tuolla ja julistaisin sanaa, niin kuin esimerkiks Leo tekee, tekee todella hyvin töitä, niin sillä ois kuitenkin näkemys eri, koska mä tulen eri lähtökohdista. Mä tulen seuraten jälkiä, niinko vihikoira ja sitten moni muu tulee siihen päälle niinko tietoisena näistä asioista. Niin mun asemani on silloin tietysti vähän toinen. Mun täytyy saada se todistetuksi ja sen jälkeen sitten voidaan olla ihmisiä auttamassa – Ahorinta.

Minuun on otettu yhteyttä Torniosta, ehkä pohjoisin paikka, Nunnalahti, tuolla itäisempiä puolia, ja oikeestaan koko Etelä-Suomesta on ottaneet vanhemmat yhteyttä nyt kun mä sitten tuolta tutkimuskammiostani lähdin sitten julkisuuteen. Ja kaikki tää on tapahtunut noin kolmen kuukauden sisällä. Ja tää laajuus mikä tällä hetkellä saatananpalvontaan sitten Suomessa on, niin sitä on kaikissa suurissa kaupungeissa ja myös pienissä kyläpahasissa, ajatellaan jotain Alavuden pientä kuntaa, taikka jotain Nunnalahden kuntaa, näitä pieniä kuntia, eli se ei oo tavallaan säästäny ketään. Että tää on hirmunen ongelma. Ja sanotaan että tää tule laman myötä, niin lama tietysti syventää ihmisten mielet muutenkin mustaks, mutta tämä on ollut jo kauan. Ja tää on syönyt itselleen maaperää, nimenomaan syönyt itselleen maaperää… ihmisten mielissä. Esimerkiks sillä tavoin, että meil on tiettyjä tunnusmerkkejä, joita oli jo pitkään havaittavissa, jotka olis pitänyt esimerkiks seurakunnan ihmisten tietää ja nähdä, mutta ne tuli joka päivä, niitä tuli televisiosta, radiosta, lehdistöstä, joka puolelta ja ne tuli hyväksytyksi ja me hyväksyttiin tavallaan että se kuuluu ajan ilmiöön (…) Jos ihan puhutaan sybmoleista, niin Hanssilla on tietty symboli tuossa rintapielessään ja samalla tavoin sitten nää ristit, puheet, sitten on videoviihde, ja musiikki, nimenomaan tietynlaiset hevimetallit, tuottivat tämmöstä viihdettä joka jatkuvasti tuli meiltä ja nyttenkin se tulee satellikanavien kautta meille, jatkuvasti tavallaan siksi, että kun ne tulee televisiosta niin siinä ei voi olla mitään pahaa. Ja tällä tavoin se tilanne pehmitetään, jotta sitten taas saadaan napatuksi joku uhri, minä sanon ihan selvästi uhriksi koska mä en oo nähny yhtään onnellista ihmistä joka on esimerkiks saatananpalvoja – Ahorinta.

Meidän on mahdotonta kristillisen standardin puitteissa tehdä eroa saatananpalvonnan ja saatanismin kanssa – Meller.

– – –

Osa 5: Äänessä Meller, Hans K. ja Ahorinta. Hans kertoo mm. uskovansa evoluutioteoriaan, Meller puhuu ihmisen ja eläimen eroavaisuudesta, minkä lisäksi hän ruotii Death Scenes-elokuvaa, jonka Anton LaVey spiikkasi. Leo toteaa myös sen, että satanismi on hänen mielestään portti saatananpalvontaan. Keijo, “tutkija”, horisee aivan käsittämättömän sekavaa uskovaista hölynpölyä väkivaltaviihteen ja satanismin yhteydestä, siitä miten satanismin ja saatananpalvonnan “tutkiminen” veti hänet käsittämättömiin syvyyksiin, miten satanismi on “tuoksua levittävä kukka”, sekä miksi spiritismi ei ole vain “kevyttä saatananpalvontaa”.

Eläin ei osaa valita oikean ja väärän välillä. Ihminen osaa, joka merkitsee et Jumala loi hänet joksikin muuksi kaikki nämä häntää heiluttavat ystävämme – Meller.

Nää nuoret saatananpalvojat, niin ne käyttää nimenomaan väkivaltaviihdettä. Ja se että mä en tarkkaan tiedä, koska mua ei oo päästetty, koska mä en ole ”uskova”, niin mua ei päästetä sinne heidän tilaisuuksiinsa, niin mä en tiedä mitä kaikkea siellä tapahtuu. Mut sen tiedän mitä tapahtuu sen jälkeen. Ja nimenomaan, mä kerroin Hanssille tuolla, että yks kaveri, minun hyvä ystävä, maalas koko huoneensa täysin mustaksi. Hans ei pystynyt ymmärtämään sitä miks. Ja hän kuunteli siellä musiikkia ja hän katsoi videoita. Ei ne ollu tuommosia, mutta ne oli samalla tavoin raakoja. Ja nyt kun tämän kaverin sielunelämää ja henkistä kasvuaan tutkii ja miettii, niin se että hän sanoi että ne ei vaikuta häneen mitenkään. Mutta aina kun hän oli tämmösen seremonian jälkeen tullut sitten taas ihmisten ilmoille, hänestä näki sen aivan selvästi, koska tavallaan semmonen synkkä pilvi seurasi hänen ympärillään ja hänen päällään ja hän oli täysin muuttunut kaveri kun hän oli tehnyt tätä juuri. Eli kyl mä siis mä myönnän aivan rehellisesti sen, että siis tämä on yksi keino hallita ihmistä nimenomaan. Ja tää on yks polku joka johdattaa Saatanan luokse. Ja vielä se että tavallaan semmoisella ajatuksella, eli josset sinä tee, niin sinulle käy näin, tai, jos sinä olet palvelija, niin sinä voit tehdä näin, se on tavallaan palkinto. Niin siinä mielessä Hanssin ja mun ajatukset on eriävät. Ja mä puhun tässä aivan, ihan vaan tutkijana – Ahorinta.

Me ollaan hirvittävien asioiden kanssa tekemisissä. Jos me ajatellaan sitä et mä olen puolentoista vuoden aikana lukenut, katsonut videoita, filmejä, ja elänyt tavallaan ulkopuolisena sitä elämää mitä tämmönen noviisi joka on tulossa saatananpalvojaks elää, ja viime kesä mulla oli semmonen aika että mä tunsin että en mä jaksa yksin ylös tästä, että mulla oli niin hirvittävä painolasti, että kaikki se mitä mä olin kokenut, en voinut kenenkään kanssa jakaa sitä (…) Kaikki se, mitä on syntymässä, että se sitten puhkeaa myös kukkaan. Siis nythän se on kukassa, omalla tavallaan (…) Se on semmonen kukka vielä joka levittää sitten tuoksua, joka houkuttelee sitten paljon paljon ihmisiä tähän samaan remmiin. Hans puhui tuhansista ihmisistä jotka on satanisteja. Kuinka paljon on saatananpalvojia? Sitä lukua ei uskalla lähteä ees arvioimaan – Ahorinta.

Se [ero satanismin ja saatananpalvonnan välillä] on iltaruskon viimeisten hetkien ja yön täyden pimeyden, siin on se ero silloin kun me ajatellaan kristillisesti – Ahorinta.

Eiks käytännössä oo niin että, tää tämmönen, puhutaan nyt lempeämmästä iltaruskon saatanismista, eiks se oo käytännössä portti, joka eräänlaisena initiaationa absoluuttisesti on sen herran hallinnassa, joka hallitsee ihmistä, niin vetää hänet loppuun saakka ja pudottaa lopulta Helvettiin?  Meller.

Mä sanon et portti vois olla jo spiritismi. Jota pidetään siis äärettömän kevyenä, sanotaan et jos me puhutaan kevyistä huumeista, niin spiritismi on eräitten ihmisten käsityksen mukaan kevyt saatananpalvonta. Joka mun mielestä ei oo kyllä sitä, koska spiritismi vetää aivan samoilla tavoin ihmisen, kuin vetää saatananpalvonta ja satanismi, siis sen herran palvelukseen, ketä siinä halutaan – Ahorinta.

– – –

Osa 6: Äänessä Ahorinta, Meller, Huima, Hans K. ja Tiikko. Ahorinta horisee mm. Kauko Röyhkästä, Huima pistää ruosteisen lusikkansa soppaan saatananpalvonnan ja satanismin erosta sekä yrittää formuloida jotain ihmisen vapauden kaipuusta. Myös Tiikko sanoo mielipiteensä satanismin ja saatananpalvonnan eroista. Meller kertoilee mm. mustista messuista, uskoen pitävänsä käsissään raskauttavaa todistusaineistoa siitä, että Saatanan Kirkko olisi mukana rikollisessa toiminnassa.

Tässä on se, mistä oikeestaan tää koko polku alkaa. Kun ihminen tulee saatananpalvojaksi, hänet on jätetty yksin, hän ei oo saanu vastauksia esimerkiks omaan seksuaalisuuteensa. Monet saatananpalvojat joita mä tunnen niin heille ei oo pystytty antamaan, esmes kirkko ei oo pystynyt antamaan vastausta seksuaalikysymyksiin. Niinkun Kauko Röyhkä oli jossakin kirjoittanut että kun hänellä oli tämmönen uskonnollinen kokemus, niin hänen oma seksuaalisuutensa oli niin voimakas että hän tunsi että hän ei saanut riittävän usein onanoida, ja se oli se, mikä erotti hänet sitten taas uskosta. Ja tänä päivänä hän on sitten julistautunut saatananpalvojaksi tai saatanistiksi – Ahorinta.

Tää vapauden pyrkimys niin se on sellanen hirveen yleisinhimillinen asia et sitä voi tarkastella monesta näkökulmasta. Ja mä oon ihan viime aikoina ajatellu et kenties just tää ihmisen pyrkimys vapauteen, ihmisen pyrkimys tehdä mikä siit itsest tuntuu hyvältä, ilman et sitä mikää muu sitoo, niin ehkä se on juuri se ihmisen perimmäinen kapina Jumalaa vastaan ja sit on samantekevää mitä muotoja se ottaa. Et loppujen lopuks nii se saattaa kiertyä siihen, että koko tää paketti, ihmisen vapauden erilaisia muotoja, niin lopulta ne on keskenään kuitenkin hirveen samanlaisia – Huima.

– – –

Osa 7: Äänessä Hans K., Meller, Huima ja Ahorinta. Huima puhuu ”uhreista” eri uskonnoissa, Ahorinta esittää tietävänsä jotain filosofiasta, yms.

Mun mielest koko tän jutun ongelma on siinä et mikä tahansa systeemi joka, minkä takii mä otin esille tän vapauden, mikä tahansa sellanen systeemi joka avaa ihmiselle täyden vapauden päättää kaikista asioistaan itse, päättää itse mihin se uskoo, mitä se tekee, niin heti kun sille tulee riittävän isoja ärsykkeitä, kun joku houkuttelee sitä riittävästi kun se joutuu mihin tahansa myllyyn oli se nyt huume tai viina tai seksi tai vaikka filosofinen harrastelu joka lopult sekottaa pään, mikä tahansa mylly mihin se joutuu pyörimään, niin kun se on riittävän voimakas, niin se lähtee pyörittämään sitä ihmistä jos sil on tämmönen ajatus et vapaasti voi tehdä mitä tahansa ja mennä mukaan mihin vaan, ettei mitään rajotuksii oo. Must tää on se ongelma – Huima.

Eihän filosofienkaan joukossa jos ne on yhdessä, ja jos ne on saman aatteen kannattajia, niin eihän se voi olla kuin höyhenparvi jota voidaan puhaltaa mihin suuntaana tahansa, eikö totta? Eihän se voi olla myöskään sun ajatustes mukainen eikä sun ideologias mukainen? Vaan silloinhan siinä täytyy olla siis joku joka kasvattaa, opettaa, siis jonkun täytyy olla myös ideologisesti vastuussa, eikö? – Ahorinta.

– – –

Osa 8: Äänessä Tiikko, Huima, Ahorinta, Meller, Hans. Meller kertoo huiman tarinan lapsia saatananpalvontamenoihin synnyttäneistä, yms. Hans puhuu mm. vapaudesta. Ensimmäiset kuuntelijoiden soitot. Ahorinta “tutkijana” kertoo siitä, mitä tässä ajassa pitäisi tehdä.

Mä olin Torontossa tilanteessa jossa oli loppujen lopuksi kolmesta covenista kysymys, eli mitä se merkitsee? 13, 26, 50 ihmistä, joista yksikään ei näistä ihmisistä ollut millään tavalla tekemisissä minkäänlaisten huumeiden kanssa. Ne oli kaikki reiluja saatananpalvelijoita. Mut se mitä ne teki oli se että ne synnytti lapsia voidakseen käyttää näitä rituaalivälikappaleina, voidakseen myöskin surmata niitä. Ja mä oon itse istunut silmäkkäin tällaisen pariskunnan kanssa, joka on tullut omaan kristilliseen kääntymykseen ja kuuluu Torontossa People’s Church -nimiseen suureen evankeliseen seurakuntaan. Ne kerto mulle stoorinsa – Meller.

Mä olen huolissani siitä että sana Saatana tai siitä tulevat johdannaiset niin, enkä mä halua epäillä sun vilpittömyyttä, mut kuitenkin kiillotetaan sillä tavalla et se ydin, mikä maailmanlaajuisesti tähän ilmiöön kuitenkin sisältyy, peittyy. Täällä joku puhu kukasta, joka kukkii ja vetää puoleensa, niin suunnaton riski on olemassa, et tää tulee vaarantamaan ihmisten elämän. Me puhutaan ei-kristittyinä heidän fyysisestä elämästään, heidän mielenterveydestään, heidän ajallisuudestaan, kristittyinä me jatkamme ja sanomme, heidän iankaikkinen kohtalonsa on kysymyksessä – Meller.

Mä haluaisin sanoa sen, että jokainen ihminen joka tässä ajassa elää, niin ei antais kaikkien ajan virtauksien tulla ja mennä ja ajatella niin et okei, ne kuuluu tähän päivään. Vaan meidän täytyis lähteä kriittisesti suhtautumaan, eli niinkun Raamatussa sanotaan et meidän täytyis koetella henkiä. Niin samalla tavalla tänä päivänä meidän tulis oppia näkemään se, ne henget mitkä vaikuttaa tässä maailmassa. Ja se, että meidän täytyy saada ihmisten tietoisuuteen se, että on olemassa henkimaailma, joka tällä hetkellä runtelee meidän lapsia. Joka haluaa käyttää hyväksi joka ikisen kohtaamansa ihmisen minkä he tuota näkee. Eli Saatanalla on kiire ja Saatana haluaa ottaa niin paljon nuoria ihmisiä haltuunsa kuin vaan voi. Mutta, mikä sitten on se voima millä sitten pitäis tehdä? Mä uskon että koska meidän täytyis torjua pelko ja millä tavoin pelko torjutaan, niin se tulee ainoastaan sillä tavoin että me pystyttäis niinku näkemään Jumalan voima, joka on korkeempi kuin Saatanan voima. Ja Jumala on luvannut lahjoittaa meille rakkauden ja tää rakkauden henki vetää meidät sitten aika hulluihin tekoihin mm. tutkimaan sitä saatananpalvontaa ja satanismia – Ahorinta.

– – –

Osa 9: Äänessä Hans, Meller, Ahorinta, Tiikko. Leolla on pöydällä Alibi. Leo mainitsee Pat Pullingin ”hyvänä ystävänään” ja kertoo lisää uskomattomia kauhutarinoita saatananpalvonnasta ja roolipelien pelaamisesta. Ahorinta kertoo “totuuden” cornu-käsimerkistä ja rock-musiikista. Huima ja Hans puhuvat symboleista jotka liitetään satanismiin ja saatananpalvontaan. Lisää kuuntelijoiden soittoja.

Tos on toi käsimerkki mikä on tolla seuraavalla sivulla, eli sehän on Saatanan tunnusmerkki. Jos te meette rock-konserttiin ja katsotte ihmisten käsiä niin suurin osa niistä on nyrkeissä, mutta ne jotka ovat myyneet itsensä Saatanalle niillä on juuri tämä merkki ja vielä sillä tavalla peukalo siihen alas käännettynä että siitä tulee se pukin parta. Eli se on hyvin tyypillinen. Oikeestaan piilomerkitys mikä tuolla rock-konserteissa näkyy on… [sytkäreiden liekit] … jos me ajatellaan mikä Lucifer on, niin sehän on tämmönen valon lapsi, valon tuoja, valon kantaja. Niin tällä tavallaan annetaan myös se mahdollisuus et tervetuloa Saatana. Siis tehdään se Saatanalle tulo siihen tilaisuuteen helpommaksi silloin kun tää tulimeri [sytkäreiden liekit] on vastaanottamassa. Ja tää on samanlainen piilomerkitys. Monet lapset eivät edes tiedä, tai nuoret eivät tiedä, kun ne näitä merkkejä viljelivät, eli mitä ne sillon ovat kutsumassa itse asiassa, siis ihan tahtomattaan – Ahorinta.

– – –

Osa 10: Äänessä Tiikko, Meller, Huima, Hans, Meller. Ahorinta kertoo, miten hänen ”tutkimuksensa” tekivät hänen olostaan raskaan ja ahdistuneen. Eräs kuuntelija esittää Hansille mainion kysymyksen evoluutiota ja Jumalaa koskien, toinen kuuntelija taas varoittaa Hansia Helvetistä. Huima horisee taas omiaan uhreista ja uhriajattelusta. Meller kertoo, miksi muut uskonnot kuin kristinusko ovat eksytystä.

Mitä syvemmälle mä olen menny itte tähän hommaan niin sitä vakuuttuneemmaks mä olen tullut siitä et meillä on luojajumala. Se on taas toisinpäin kun Hanssilla. Hans haluaa erottautua Jumalasta ja kieltää sen (…) mut mitä syvemmäks mä meen tonne alakertaan niin sitä voimmakkaammaks taas mulle tulee usko siihen, et on Jumala, joka on kuitenkin kaikkea voimakkaampi. Ja nimenomaan silloin kun mä puhuin tosta aikasemmin siitä että kuinka vaikee vaihe mulla oli kesällä, siinä kaiken tämäan tutkimuksen ahdistamana ja tavallaan taistelin yksin, niin sillon oikeestaan niitä ainoita tekijöitä oli se, että pysty tähän luottamaan siihen että mulla myös on korkeempi herra, joka pysty mua auttamaan silloin kun mul oli todella hankalaa. Kun mä olin ihan samalla tavalla kun Marjaliisa niin, en mä voinu kenellekään puhua mitään. Mä olin todella umpiossa ja taistelin vaan tavallaan oman itseni kanssa ja niitä yhteydenpitoja mitä sit yritti saada niin muihin ihmisiin niin huomas et joo ei sielt tullu minkäänlaista vastakaikua. Mut kauitenkin se että siinä mitä syvemmälle menee pimeyteen niin sitä kirkkaammaksi tulee Jumalan armo – Ahorinta.

Olkoon nyt vaikka että jossakin tutkimuksen vaiheessa mä joudun pyytämään Leolta anteeksi sitä et mä olen tehnyt tällasen karkean erottelun saatanismin ja saatananpalvonnan välillä, voi olla et mä joudun sitä vielä pyytämään anteeksi mutta se on nyt mun tutkimuksen tätä hetkeä ja härkäpäisesti suomalaisena pidän siitä tietysti kiinni, kunnes sitten se toiseksi todennetaan – Ahorinta.

Käytännön tasolla asia on just niin kun täs on tullut monta kertaa esiin, et meidän täytyy tehdä ero niiden pahojen tekojen ja sit niiden välillä jotka ei tee näitä pahoja tekoja, silloin kun on kyse ihmisten auttamisesta, mut jos me aatellaan asiaa niinku kristinuskon ytimen kannalta, niin (…) ensmäinen käsky, Minä olen herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia ja tää on niinkuin se idea, tää on käskyist ensimmäinen joka sulkee sisälleen kaikki ja kristinuskon kannalt kaikki, mikä ei pidä jumalanaan sitä yhtä, kaikki mikä asettaa sen rinnalle muita, just tää et sä sanot että ihminen voi olla buddhalainen tai hindu tai satanisti tai ateisti, mikä tahansa, valintansa mukaan, juuri se on sen ensimmäisen käskyn rikkomista ja juuri se vie koko systeemin, se vie jalat alta koko systeemiltä ja jos kristinusko sanoo et kaikki tää Jumalan vastustaminen on lähtöisin Jumalan vihollisesta eli Saatanasta niin me voitais tällä syyllä kutsua saatanismiks kaikkea semmosta uskonnollisuutta mikä ottaa Jumalan rinnalle minkä tahansa muun Jumalan. Rakenteellisesti kysymys on tästä – Huima.

– – –

Osa 11: Äänessä Huima, Hans, Meller, Tiikko. Huima esittää ei-niin-vakuuttavan argumenttinsa siitä, miksi ainoastaan kristinuskossa on totuus. Meller puhuu Saatanan vallan kasvusta maailmassa ja kertoo jälleen saatananpalvonnasta kauhutarinan. Kaikki antavat loppukommenttejaan.

Mun mielestä jokainen uskonto on ihmismielen keksimää – Hans.

– – –

Osa 12: Äänessä Huima, Meller ja Ahorinta. Meller kertoo siitä, miten Jeesus oli synnitön. Ahorinta rukoilee ohjelman lopuksi. Meller selvittää Huimalle, mitä ”veren ääni” tarkoittaa.

Kaikkein tärkeintä on lähtee ihan siit yksinkertaisesta vanhasta perusopetuksen mallista et opetetaan lapsille käskyt, mitä Jumala tahtoo, ja sit opetetaan miten ihminen selviytyy siit ongelmasta joka sitä vastaan väistämättä tulee kun se huomaa et se ei kykene näitä käskyjä täyttämään. Eli opetetaan sille mitä sovitus on, miten synti saadaan anteeksi, miten yhteys Jumalaan saadaan. Ja yksinkertaisesti siis jauhetaan tätä asiaa niin kauan että tota se on ainakin varmasti kuultu. Tää kuulostaa hirveen yksinkertaisesti kuulostaa varmaan aivopesulta ja kaikelt muulta semmoselta mutta mä en usko et on mitään muuta menetelmää – Huima.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Nahkaliivi-Ahorinta ratsastaa jälleen (osa 1, 2, 3).

Mesikämmenen Leo Melleriä koskevat postit.

Missä on voodoo-mies Hannu Rauhala?

Read Full Post »

RIkuva

Viimeisimmät Mesikämmenen lataamat Pekka-audiot ovat olleet hengentieteellisesti varsin white light. Tilanne vaatii pientä kosmista tasapainottamista. Mesikämmen on aiemmin julkaissut transkription Pekan Radio Inarille 1997 antamasta haastattelusta, jossa aiheena oli satanismi ja saatananpalvonta. Transkriptio löytyy kolmessa osassa täältä, täältä ja täältä. Hilpeä haastattelu löytyy nyt myös audiona kolmessa osassa täältä, täältä ja täältä.

– – –

Tässä justiin otetaan vähän Herran ehtoollista tässä samalla kun jutellaan. Spiritus fortus.

Mä kehottaisin vaan kaikkia niinkun ryhtymään tälle alalle luciferiläisiksi.

Read Full Post »

Luciferin arkkipiispa. Alkuperäiskuva Mesikämmenen arkistoista.

Luciferin arkkipiispa. Alkuperäiskuva Mesikämmenen arkistoista.

Kuten monet tietävät, tituleerasi Pekka itseään elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana ”Luciferin arkkipiispaksi”. Hän alkoi satunnaisesti käyttämään tätä titteliä sen jälkeen, kun floridalainen The Church of Luciferian Light nimesi Pekan 6.10.1993 seuran jäseneksi. Kyseessä ei tässä vaiheessa ollut mikään seuran korkea-arvoinen jäsenyys.

Sana Pekan itse itselleen the Church of Luciferian Light-yhteydessä antamalle korkealle tittelille kantautui myös seuran johtohenkilöiden korviin, eivätkä he olleet asiasta kovin mielissään. Ryhmä kirjoitti Pekalle:

We have received a letter (…) telling us that they have been in contact with you, and that you told them that you were ‘the archbishop of the Luciferian Light Group in Finland’. In this, please be advised that our records show that you are a member of the Luciferian Light Group, #96-0109, in good standing. We do not show you having any doctoral certification!

Without doctoral certification, you may not act as an extension of the Luciferian Light Group, under any circumstance. Continuing to act as you are until this matter is settled will jeopardize your membership status (…) We show you having only a general membership certificate, a ‘certificate of association’ (Suomen kansalliskirjaston Siitoin-kokoelma)

Seuran edellä mainitsema “tohtorin” todistus ei tietenkään viittaa korkeimman yliopistollisen tutkinnon suorittamiseen, vaan puhtaasti seuran sisäiseen, todennäköisesti jonkinlaisen kurssin myötä jäsenen saamaan titteliin. Tarina ei kerro, mitä Pekka tähän kirjeeseen vastasi. Olemassa olevien asiapapereiden pohjalta varmaa kuitenkin on, että 13. lokakuuta 1999 seura antoi Pekalle “alemman tutkinnon” (“associate’s degree”) “saatanallisessa teologiassa”. On hivenen hämärää, missä määrin Pekka jatkoi floridalaisilta saamansa nuhtelukirjeen jälkeen arkkipiispan tittelin käyttöään ryhmään liittyen, mutta jäsenyys kuitenkin säilyi ja jopa edistystä seuran puitteissa tapahtui, vaikkakaan tiettävästi ei siihen “tohtorin” titteliin asti.

associatesdegreeHuvittavaa tapauksessa on se, että Pekalla oli jo ennen the Church of Luciferian Light-ryhmään liittymistään huomattavasti pidempi ja aikaansaavampi ura Luciferin ja Saatanan ylistämisessä Turun Hengentieteen Seurassa ja sen toiminnan lopettamisen jälkeenkin omalla tahollaan, kuin tuon floridalaisen pikkuryhmän millään “korkea-arvoisella” prameita titteleitä itse itselleen antaneella jäsenellä todennäköisesti oli. Kyseinen floridalainen ryhmä ei koskaan ollut satanismin kentällä millään muotoa merkittävä tekijä. Sitä ei ole enää olemassa eikä siitä myöskään löydy juuri mitään mainintoja edes internetistäkään. Ryhmä oli tyypillinen muutaman nuoren miehen 90-luvun  satanismiryhmä.

Siinä missä näiden floridalaisten katoaminen kuin pieru Saharaan puhuu omaa kieltään, puhuu sitä myös Pekan oma esimerkki. Hän kutsui itseään hengentieteen uransa n. kahdenkymmenen ensimmäisen vuoden aikana yksinkertaisesti salatieteilijäksi, okkultistiksi, Luciferin seuraajaksi, saatananpalvojaksi tai satanistiksi, eikä ottanut itselleen heti hengentieteellisen uransa alkumetreillä mitään prameaa titteliä. Hän oli ylistänyt Luciferia ja Saatanaa avoimesti aina varhaiselta 70-luvulta asti, pitänyt mustia messuja, julkaissut kirjoja aihepiiriä sivuten, ansioitunut rivologina ja esiintynyt lehdissä, televisiossa ja radiossa asian vuoksi, jne. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka selväsanaisesti ja julkisesti kutsui itseään saatananpalvojaksi, satanistiksi ja Luciferin seuraajaksi. Tässä yhteydessä sopii muistaa, että 70-luvulla ilmapiiri oli asian suhteen hyvin toisenlainen kuin nykyään – Saatana on nykyään yleisesti paljon salonkikelpoisempi kuin tuolloin. Pekka teki rohkeasti kaikkea, mitä Luciferin arkkipiispan saattoi odottaa tekevän, oli näiden tekojen laadusta sitten mitä mieltä tahansa. Ja toisin kuin Church of Luciferian Light-ryhmä, Pekka muistetaan sanoistaan ja teoistaan enemmän kuin hyvin. Hän ansaitsi tittelinsä ja tietyllä omalaatuisen primitiivisellä tavallaan oli Luciferin arkkipiispa.

luciferianlightMiksi heikosti englantia taitava Pekka sitten ylipäätään liittyi mihinkään pieneen ulkomaalaiseen satanistiryhmään? Mesikämmen tuumaa, että Pekka ei enää 1981 vankilasta vapauduttuaan jaksanut tai viitsinyt alkaa pyörittämään mitään omaa alan porukkaa. Turun Hengentieteen Seura oli lain voimalla suljettu hänen muiden järjestöjensä ohella lopullisesti 1978. Tämä ei tietenkään ollut pidätellyt Pekkaa perustamasta heti perään Kansallis-Demokraattista Puoluetta. Musta maaginen rivoilu ei ilmeisesti kuitenkaan vetänyt yhtä paljon ryhmätoiminnasta kiinnostuneita puoleensa kuin poliittinen toiminta, vaikka hengentieteistä kiinnostuneita Pekan ympäriltä löytyikin. Hengentieteellinen toiminta pysyi siis organisoimattomana. Pekan kiinnostus aiheeseen ei kuitenkaan ollut kadonnut, mikä sitten kasvavassa määrin alkoi myös hiertää hänen poliittisessa toiminnassaan. Monien silmissä alkoholin reippaan käytön lisäksi Pekan hengentieteelliset jutut kun söivät poliittisen aatteen uskottavuutta.

Tässä tilanteessa Pekka varmaan katseli, olisiko olemassa jotain hengentieteellistä ryhmää, jossa hän voisi toimia ja jonka kautta kohottaa profiiliaan myös sillä saralla. Lähtökohtaisesti tämä oli varmastikin kompromissitilanne, Pekka kun mielellään oli itse niiden juttujen ohjaksissa, joissa oli mukana. Suomessa ei ollut mitään hengentieteellistä ryhmää, jossa Luciferia ja Saatanaa oltaisiin arvostettu sellaisella otteella kuin millä Pekka asiaan suhtautui. Ulkomaan suurista ryhmistä Saatanan Kirkko oli varmasti poissa laskuista jo sen ateistisen ja materialistisen luonteen vuoksi. Jos Pekka törmäsi Setin Temppelin materiaaleihin, olivat ne sitten taas varmasti aivan liian älyllisesti korkealentoista. Ja mikäli Pekka olisi noista kumpaankaan jäseneksi hakenut, olisi mahdollinen jäsenyys töpännyt alkumetreille monesta muustakin syystä. Ajatus siitä, että Pekka olisi tunnustellut maastoa vaikka Saatanan Kirkon suhteen ja pekkamaisella englannillaan kirjoittanut Anton LaVeylle on kyllä varsin kutkuttava. Sellaisiin kirjeisiin tai sähköpostiviesteihin Mesikämmen ei Suomen kansalliskirjastossa taannoin törmännyt, mutta paljon Pekan kirjeenvaihtoa jäi kyllä läpikäymättä…

Tässä tilanteessa floridalainen pikkuryhmä, joka ei ollut selkeän materialistinen, turhan tarkka jäsentensä taustoista, liian monimutkainen, ja jolla samalla oli nimessään Lucifer, kuulosti Pekasta varmaankin hyvältä. Vaikka ryhmän jäsenyys ei suonut fyysistä ryhmätoimintaa, antoi se Pekalle kuitenkin jälleen mahdollisuuden asemaan hengentieteellisessä ryhmässä. Pekka monistikin jäsentodistustaan muutamiin julkaisuihinsa näyttääkseen, että hän oli myös hengentieteellisesti vielä tekijä ja kuvioissa mukana. Epäilemättä hän samalla ajatteli, että ulkomaalaiseen ryhmään kuuluminen näyttäisi vaikuttavalta – varsinkin jos kutsuisi itseään siinä samalla ryhmän arkkipiispaksi Suomessa.

Post scriptum: Oma mielenkiintoinen lukunsa on se, kuinka paljon Church of Luciferian Light-ryhmään kuului muita suomalaisia. Jostain syystä Pekan jäsentodistuksesta löytyy sen oikeaksi todistajien (“Imperial Dragon” ja “Sribe”) lisäksi hänen oma signeerauksensa (mitä todistuksessa ei ilmeisesti tarvitsisi olla) sekä jonkun toisen suomalaisen signeeraus. Näiden signeerausten yhteydessä on Pekka oman signeerauksensa alle kirjoittanut “kirkon johtaja Suomessa”. Asiasta saa vaikutelman, että Pekka teki omasta jäsentodistuksestaan samalla ryhmän eräänlaisen suomalaisten jäsenkirjan. Mutta oliko heitä enemmän kuin vain nuo kaksi? Monta kysymystä asiaan liittyen on auki…

– – –

Aiheeseen liittyen:

Luciferin arkkipiispan nauru.

Kansalliskirjaston Siitoin-kokoelma.

Read Full Post »

Seuraava teksti on Wookin esipuhe Voimasanan vuonna 2007 julkaisemaan suomenkieliseen Saatanalliseen Raamattuun. Eilen Mesikämmen julkaisi Tapio Kotkavuoren esipuheen samaan kirjaan, Tulen ajan aamunkoitteessa.

– – –

Summa Theologiae Diabolicae

saatanallinenraamattutakakansiTulen ikuisesti muistamaan itseni selvittämässä pikkukaupungin ainoan kirjakaupan jo iäkkäämmälle ja syvästi uskovaiselle omistajalle, ettei The Satanic Biblen tilaaminen ulkomailta (1) ja minulle myyminen olisi laitonta tai nollaisi hänen taivaaseenpääsymahdollisuuksiaan. Hänellä ei selvästikään ollut minkäänlaista käsitystä kyseisen kirjan sisällöstä tai edes halua sen luonnetta ymmärtää – vain tuulesta temmattu, mutta samanaikaisesti täysin järkähtämätön mielikuva siitä, millaisia kauheuksia se voisi kansiensa väliin kätkeä. Jo tuolloin, vielä koskaan Saatanallista Raamattua käsissäni pitämättä, tunsin ensimmäisen kerran sen sisältämien ajatuksien voiman ja niitä ympäröivän synkän auran: ymmärsin, että ihmiset säikkyvät mieluummin itse luolansa seinälle heijastelemiaan varjoja kuin katsovat peiliin ja silmästä silmään noiden varjojen aiheuttajaa, puhumattakaan siitä, että he uskaltautuisivat lähtemään kokonaan ulos luolasta ja katsomaan asioita muusta kuin totutusta perspektiivistä (2).

Pitkällisen keskustelun ja pienen odottelun tuloksena sain kuitenkin lopulta Saatanallisen Raamattuni (ja sen välissä Jeesus Pelastaa -lehtisen) kuin kielletyn hedelmän tiedon puusta. Luin sen läpi yhdeltä istumalta ja loppuun päästyäni huudahdin tyrmistyneenä – kuten niin monet ennen ja jälkeen itseäni: ”Juuri noinhan minäkin olen aina ajatellut!” Tämä ei johdu siitä, että kirjan teksti olisi hypnotisoinut, noitunut tai muutoin käännyttänyt minut tai lukuisat muut sen vakuuttamat ”kunnon kansalaiset” moraalittomiksi ja rikollisiksi pirunpalvojiksi – kyse on jostakin paljon vaarallisemmasta:

Jos Anton LaVey yllyttäisi kirjassaan ihmisiä palvomaan Paholaista niin kuin oikean käden polun (3) uskonnoissa palvotaan milloin mitäkin jumalaa – alistuen ja uhraten – ja koettaisi suostutella heitä itsetuhoisille tai muutoin haitallisille teille, olisi hän Raamattuineen lokeroitavissa mm. kristinuskon oppien mukaiseksi pahan arkkityypiksi. Vaikka tällainen varmasti sävähdyttäisikin, se tapahtuisi kuitenkin kaikille entuudestaan tuttujen ”pelisääntöjen” puitteissa ja olisi loppujen lopuksi helppoa sivuuttaa olankohautuksella. Näin ei kuitenkaan ole. LaVeyn kirjassaan esiintuoma filosofia on totuttuun ja turvalliseen ”hyvä vs. paha” – asetteluun nähden jotakin aivan muuta – kolikon kolmas kääntöpuoli. Se on maanläheistä, rationaalisesti perusteltua ja ennen kaikkea yksilölähtöistä; ihmisen omaa etua ja kykyjen maksimaalista hyödyntämistä ylistävää ja edistävää. Jos tässä haluaa nähdä jotakin ”pahaa” on kyse mitä luultavimmin nimenomaan halusta tehdä niin. Tällaista halua voi aiheuttaa omista pölyttyneistä uskomuksistaan ja mustavalkoisista ajatusmalleistaan väkisin kiinni pitämisen lisäksi myös kateus niitä kohtaan, jotka uskaltavat vaihtaa perspektiiviä ja ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä.

Mutta, jos ja kun näin on, ovatko sitten kaikki omilla aivoillaan ajattelevat ja ihmiseläimen luontonsa tuntevat ihmiset tietämättään satanisteja? Eivät ole. Saatanallisessa Raamatussa esitetyt ajatukset pohjautuvat ihmiseläimelle luonnolliseen käyttäytymiseen ja ajatusmalleihin, ja sellaisina ne varmasti ainakin joiltain osin koskettavat jokaista yllä mainitun kaltaista henkilöä. Tässä on kuitenkin vasta puolet kokonaisuudesta, josta nykyaikainen satanismi – sellaisena kuin se Saatanallisessa Raamatussa esitetään – koostuu. Sekulaarihumanismi voi allekirjoittaa vaikkapa jokaisen tästä kirjasta löytyvän filosofisen ajatuksen ja rationaalisen perustelun ja jäädä silti ihmettelemään, miksi esitettyjä asioita ”monimutkaistetaan” ja kärjistetään käyttämällä uskonnollista terminologiaa ja – ehkäpä aivan erityisesti – rituaaleja. Kyse on, ja on aina ollut, estetiikasta.

Saatanallinen estetiikka on hyvinkin selkeässä ja koherentissa muodossa sykähdyttänyt ja inspiroinut ihmiskuntaa 1700-luvun romantisistisen kirjallisuuden ja taiteen edustajista alkaen aina nykypäivän black metal -genren nimeen vannovaan nuorisoon asti. Sen enempää kumpaankaan edellä mainittuun kuin moniin muihinkaan niiden väliin jääviin asioihin rinnastumatta myös LaVeyn esiintuoma uskonto – satanismi – lainaa antinomisen luomisenergiansa tästä saatanallisen estetiikan virtauksesta. Voidaankin sanoa, että se on sekoitus piinkovaa faktaa olemassaolon raadollisuudesta ja sitä kultivoivasta fantasiasta. Tämän optimaalisen seoksen elämän realiteettien kohtaamista, niiden avulla menestymistä ja niistä nauttimista LaVey kiteytti Sanaan, jolla hän päätti ”hengen uskontojen” vuosisatoja kestäneen valtakauden ja julisti Saatanan Ajan alkaneeksi. Tuo Sana on Indulgenssi.

Malliesimerkkinä tällaisesta kiehtovasta ja samalla tarkoitushakuisesta faktan ja fiktion sekoituksesta toimii LaVeyn oma, myyttien täyttämä henkilöhistoria (4), jonka ”värittämisestä” hän on tosin voimakkaasti kritisoitukin. Osansa kritiikistä on saanut myös hänen perustamansa, ja yhä toimintaansa jatkava, Saatanan Kirkko, jota vastaan on hyökätty jopa satanisteiksi itseään kutsuvien suulla. Yhtenä Saatanallisen Raamatun ylitsepääsemättömänä vahvuutena voisikin nähdä sen, että vaikka se koostuu jo ennen LaVeyta olemassa olleista komponenteista (5), ja vaikka ihmisistä ja organisaatioista ollaankin hajanaisella ”saatanallisten ideologioiden” kentällä montaa mieltä, tuskin kukaan käy kiistämään sen osiensa arvon ylittävää summaa, joka määrittää nykymuotoisen satanismin perustan.

On siis selvää, että käsissäsi on historiallinen teos, joka 60-luvun loppupuoliskolla toimi San Franciscosta ympäri maailman levinneen aikakauden murroksen kulmakivenä. Mutta mikä on sen arvo nykypäivän jo yli saatanallisen saatanallistuneessa yhteiskunnassa, jossa jokainen jarisarasvuo on oman elämänsä sankari ja vanhat vampyyrielokuvat kumilepakoineen vain huvittavat ihmisiä? Tämä on kysymys, johon jokainen kirjan lukija joutuu vastaamaan omalta osaltaan – aivan kuten sen yksilöllisyyttä, omaa luovuutta ja harkintakykyä korostavaan sanomaan sopiikin. Samanlaisen haasteen eteemme – sen suomalaisina lukijoina – heittää kulttuuriero sovinnaisen kaksinaismoralismin luvattuun maahan, Amerikan Yhdysvaltoihin nähden (7).

Näistä kynnyksistä huolimatta, Saatanallisen Raamatun sivuilta on oikeilla silmillä löydettävissä ajasta ja paikasta riippumaton totuuden siemen, joka oikein kultivoituna voi johtaa löytäjänsä yhdeksi kaikkia fantasiauniversumeja ihmeellisemmän ja maagisemman valtakunnan – todellisen maailman – valtiaaksi. Laita Valkoinen Jänis seuraamaan sinua.

Wooki

Naantalissa

31. joulukuuta XLI A.S.

Tiukasti yksityisyyttään varjelevan henkilön nimimerkki Wooki on tullut tutuksi satanismista kiinnostuneiden keskuudessa niin Suomessa kuin sen rajojen ulkopuolellakin. Erityisen näkyvää ja pitkäjänteistä työtä aiheen tiimoilta hän on tehnyt maassamme uskonnonvapautta ja uskonnollista tasa-arvoa edistävän yhdistyksen, Pakanaverkko ry:n perustajajäsenenä ja aktiivina. Hänen satanismin filosofiaa käsitteleviä tekstejään on julkaistu lukuisissa lehdissä sekä aihealueelle keskeisimmillä, niin suomen- kuin englanninkielisilläkin internet-sivustoilla, ja niitä käytetään myös peruskoulujen elämänkatsomustiedon kurssimateriaalina. Hän on toiminut aiheen tiimoilta kontaktina niin medialle, tutkijoille kuin asiasta esoteerisesti kiinnostuneillekin. Hänen suomennoksiaan aihealueen keskeisimmistä teksteistä on julkaistu mm. Saatanan Kirkon sivuilla. Tämän kirjan Yhdeksän Saatanallista Julkilausumaa ovat hänen kääntämiään.

– – –

Viitteet:

(1) Saatanallista Raamattua ei vielä tuolloin ollut saatavilla kotimaastamme, saati sitten suomennetuna.

(2) Luolavertaus, kts. Platon: Valtio, 7. kirja. Katso myös Saatanan Kirjan kohta V:8.

(3) Oikean ja vasemman käden polut, kts. Kotkavuori, Tapio: Vasemman Käden Polku (Voimasana, 2004).

(4) Kts. Peter Gilmoren esipuhe tästä kirjasta, sekä laajemmin Barton, Blanche: Secret Life of a Satanist (Feral House, 1990) ja Aquino, Michael A.: The Church of Satan.

(5) On tunnettu tosiasia, että LaVey lainasi ja muokkasi – luvan kanssa ja luvatta – kirjaansa varten lukuisten eri kirjoittajien tekstejä (vrt. esim. Redbeard, Ragnar: Might is Right, 1896, ja tämän kirjan kappale Saatanan Kirja).

(6) Kts. esim. jo pelkästään Suomen osalta Hermonen, Merja: Pimeä hehku: satanismi ja saatananpalvonta 1990-luvun suomalaisessa nuorisokulttuurissa (Loki-kirjat, 2006).

(7) Tarkemmin siitä ajan ja kulttuurin hengestä, johon Saatanallinen Raamattu syntyi ja pureutui, kts. Tapio Kotkavuoren esipuhe tästä kirjasta.

Voimasanan 2007 julkaisema Saatanallinen Raamattu ilman kansipaperia.

Voimasanan 2007 julkaisema Saatanallinen Raamattu ilman kansipaperia.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Aviisi 04/2007: Tyhmyyttä vastaan.

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1997

Maaliskuu

siitoinradioinari210.3. Pekka antoi haastattelun Radio Inarille. Haastattelun aiheena oli satanismi ja saatananpalvonta (Mesikämmenen arkistot).

Huhtikuu

22.4. Pekasta oli lyhyt haastattelu A-raportissa. Häneltä kysyttiin ”arjalaisesta utopiasta” (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

20.5. Pekka täytti 53 vuotta.

Yleistä

Pekka muutti vaimonsa kanssa Vehmaan Rautilaan. Hän totesi asiasta: ”Se oli 24 vuotta meillä, kunnes se sitten… piti luopua siitä, peruskorjausmääräysten vuoksi. Sitten erään petoksen vuoksi, johon eräs professori syyllistyi. Toisaalta ei se ollut mikään vahinko. Jos siinä asuu ilmaiseksi 24 vuotta ja siinä samassa tienaa vuokratuloja pari miljoonaa. Niin voitokse sekin voidaan laskea” (Nordling, Koskela: Suomen Führer, omakustanne, Tampere, 2006, s. 53)

arjalanpaistiPekka pääsi mukaan Feijan keittokirjaan, jossa hän kertoo itsestään, sekä antaa reseptit ”arjalanpiirakoihin” ja ”arjalanpaistiin”.

SUPO:n 50v. Kirja toteaa: ”Vuonna 1997 valtakunnan natsijohtaja katsoi parhaaksi vetäytyä internetiin tarjoamaan palveluitaan kotisivuillaan” (s. 282). Samoihin aikoihin Pekka alkoi myös kirjoitella värikkäitä sähköposteja (Mesikämmenen arkistot).

– – –

Read Full Post »

Older Posts »