Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘salatieteet’

Posteljooni oli jättänyt postilaatikkoon taas hienon lahjan blogin lukijalta: Sieg Heil Suomi, magnum edition.

Mesikämmenellä ei ole aavistustakaan, paljonko näitä on olemassa. DVD on hyvin tehdyn kotiproduktion tuotoksia. Levyn takakansi kertoo seuraavaa:

– – –

Sotaleikkejä, salatieteitä, suomalaisuutta.

Suomen nationalistivoimat on kutsuttu yhteiseen kokoukseen. Mukana ovat mm. Kansallisdemokraattisen puolueen, Arjalaisen Germaani Veljeskunnan ja Arjalaisen veren liiton edustajat. Tarkoituksena on perustaa yhteystyöjärjestö, Kansallinen Liittoneuvosto. Erimielisyydet kuitenkin kasvavat kansallismielisten keskuudessa ja Väinö Kuisman AGV:stä muotoutuu kunnianhimoisempi Isänmaallinen Oikeisto.

Ekstrat:

Kursiivin tuhopoltto (A-studio 2.12. 1977)

Puhetta natseista (Zoo – eläimellistä menoa 22.10. 1991)

Juutalaisten hautakivet nurin (Kotimaan katsaus 20.7. 1993)

Kommentteja tuhotöistä (A-studio 4.8.1993)

Äärioikeisto riidoissa (Ajankohtainen kakkonen 14.5. 2002).

(…) DVD and DVD cover design by Mr. Decadence. Disassociative production 2013.

– – –

P1130582

P1130583

P1130588

– – –

Mesikämmen kiittää nimimerkki S.J.:tä DVD:stä.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka Siitoin: Taisteluni.

Sieg Heil Suomi -dokumentti kokonaisena.

Advertisements

Read Full Post »

rivologi1Pekka Siitoimesta inspiraatiota ammentavien bändien ja artistien määrä tuntuu kasvavan vuosi vuodelta. Näistä kaikista konseptuaalisesti ja myös musiikillisesti äärimmäisin on Rivologi, joka bändin nimeä ja lyriikoita myöten on täyttä Pekkaa. Mesikämmenelle oli kunnia haastatella bändiä.

– – –

Taustaa

Milloin, missä ja millaisissa olosuhteissa idea Rivologista syntyi?

Idea syntyi hämärissä olosuhteissa 2008 Musta Magia ykköstä lukiessa ja primitiivistä mustaa metallia kuunnellessa, muistaakseni ei ihan selvin päin.

Keitä bändissä vaikuttaa? Oletteko kovia sotilaita, juoppoja ja pukkeja?

Bändissä nimenomaan soittaa vain todellisia miehiä, eli sotilaita, juoppoja ja pukkeja.

rivologi2Bändin tähän mennessä tekemät julkaisut? Mihin niistä olette tyytyväisinpiä?

Rivologi: s/t demo 2008, Aamuruskon Pojat ja Tyttäret-split demo (S.A.D.O.S. yhtyeen kanssa) 2009, Sexuaalisuus Ja Saatanan Palvonta-demo 2013. Lisäksi parilla kokoelmalla on biisejä, v/a Lost Tapes of Bestial Burst kasetilla muualla julkaisemattomia. Ekaan demoon ja viimeisimpään Sexuaalisuus… demoon tyytyväisimpiä, ne on just sellaista kuin tarkoitus.

Rivologin konseptiin kuuluu Pekan tekstien käyttö lyriikoissa – mikä toimii hienosti. Oletteko missään vaiheessa kuitenkaan miettineet kirjoittavanne täysin omia tekstejä?

Tuohonhan koko orkesteri pohjautuu, itse ei siis sanoituksia kirjoiteta. Pekan tekstejäkin muokataan korkeintaan hitusen, että sopivat säkeistöiksi. Pekalta löytyy hyvää tekstiä ammennettavaksi, ehkä jatkossa teemme myös enemmän UFO ja/tai NS-henkisiä julkaisuja.

Siitoin on selvästi Rivologin suurin inspiraation lähde. Mitä muita inspiraation lähteitä Rivologilla on, musiikillisesti?

Musiikillisia esikuvia esim. VON, Profanatica, vanha Impaled Nazarene, Ildjarn jne., sellainen ´90-luvun alun rajumpi black metal.

rivologi3Miten itse kuvailisitte Rivologin musiikkia?

Okkulttinen musta metalli, pohjana Pekan musta magia.

– – –

Siitoin

Oletteko Pekka-materiaalien keräilijöitä? Mitä Rivologin Pekka-kokoelmista löytyy? Suurin aarre?

Pekka kamaa tulee haalittua kun sopivalla hinnalla tulee vastaan, mutta ei varsinaisesti metsästettyä tai käytettyä hirveitä summia. Omistuksessa loppupeleissä aika vaatimaton kokoelma: pari lehteä joissa haastattelu, neljä kirjaa, Nauravat Natsit-bootleg ja kopio alkuperäisestä kasetista, kopiot Pekan kasettijulkaisuista, elämänkerta kirja, jotain ehkä unohtui. Suurin aarre hengentieteellisessä mielessä kopio kasetista, jolla Pekka haastattelee poikaansa Petriä tämän ufokokemuksista (kutsuen tätä “Pepiksi”, hämärää…).

Tapasitteko koskaan Pekkaa?

Ei.

Mikä Pekassa oli parasta? Kiinnostaako teitä Pekan ajatuksissa, toiminnassa ja julkaisussa missä määrin muutkin osa-alueet kuin hengentiede ja rivologia?

Kaikki toki kiinnostaa politiikasta ryyppyporukoihin. Pekka oli täydellinen puuhamies monessakin asiassa.

Oletteko juoneet Pekan reseptillä tehtyä kiljua?

Tämä vielä kokematta, onpahan jotain mitä odottaa tulevaisuudelta.

rivologi5Pekan parhaimmat kirjat? Miksi juuri nämä kirjat? Mitä muita ajatuksia teillä on Pekan tuotannosta?

Kallistuisin Musta Magia-kaksikkoon: vanhan kansan taikoja, ikivanhaa salatiedettä ja Pekan purevia kommentteja hyvässä suhteessa. Pekan teksti toimivaa ja kirjojen parissa viihtyy useammankin kierroksen. Monta kirjaa puuttuu vielä omista kokoelmista.

Pekan kulttiasema -ja suosio on ollut viime aikoina kovassa nousussa. Rivologi on tästä eräs mainio esimerkki. Miksi mielestänne Pekan maine ja suosio on ollut viime vuosina ilmiömäisessä nousussa?

Varmaan materiaalin saatavuus internetistä ja miehestä vuosia levinneet legendat ovat tehneet tehtävänsä. Muistissa on ´80- ja ´90-luvut, kun miestä vastustettiin oikeasti kulmat rutussa. Nyt punkkaritkin uskaltaa diggailla avoimesti kun Pekka on kuollut, eikä enää pelottava joukkoja organisoiva natsijohtaja. Oudolta tuntui katsoa näin jälkeenpäin Mediapeli-ohjelman keskustelua, jossa paheksuttiin Sieg Heil Suomi-dokumentin näyttämistä televisiossa moraalittomana.

Mitä mieltä olette siitä, että Naantalin kaupunki ei ostanut Pekan kuoleman jälkeen Krappula-kiinteistöä ja Pekan kuolinpesää ja tehnyt niistä Pekka-museota? Kuinka suuri kulttuurihistoriallinen vahinko tässä tehtiin? Olisiko Pekka-patsas edes jonkinlainen tämän munauksen paikkaus Naantalin kaupungilta?

Kyllä Pekka vähintään patsaan ansaitsisi, tosin vahva underground-henkinen muisto on vähintään yhtä pysyvä!

Kuinka usein Pekan kaltaisia suurmiehiä mielestänne syntyy?

Harvoin, Pekan kaltaista tuskin enää koskaan. Rooli valtakunnanjohtajana ja julkisena Saatanan palvojana kovan luokan touhua, ei nuoremmista sukupolvista löydy vastaavaa munaa.

– – –

Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta

rivologi6Oletteko tyytyväisiä uuteen kasettiinne, Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta?

Ehdottomasti seisotaan sen takana sataprosenttisesti.

Kuinka suuri painos kasetista on?

Olisikohan pari sataa, eivät heti lopu vaikka rajoitettu painos onkin.

Miten kasetin biisit syntyivät?

Rivologin biisit syntyvät aina hyvin spontaanisti, kunhan tunnelma on luotu kohdalleen. Musiikki luodaan ritualistisessa tunnelmassa, jonka jälkimainingeissa etsitään säveleen sopiva Pekan teksti ja taas on yksi mestariteos valmis.

Kuinka monen promillen humalassa Rivologi kuulostaa parhaimmalta?

Mahdollisimman monen. Kovan ryyppyputken jälkeen lievässä hulluudessa.

Mikä on naisen oikea hengentieteellinen asema?

Mies rakentaa ja taistelee, nainen tukee miestään ja luo elämää.

Miksi pelkkä paneskelu sellaisenaan ei ole oikeaa Saatanan palvontaa?

Vaatii asian pyhittämistä Saatanalle ja tiettyjä rituaaleja.

Oletteko ”kovia kullimiehiä”?

Tottakai!

rivologi7Parhaat pornolehdet? Millaista on paras rivoilu?

Joku´70 luvun Ratto-lehden rivoilu parasta. Ei liian siloiteltua, eikä tämän päivän tosi hardcorea, vaan sellaista “emäntä pyllisti navetassa”-tyylin aitoa menoa.

Millainen on jumal-olento Saatana ulkonäöltään?

Saatana voi näyttäytyä eri hahmoissa, mutta aina loistavana.

Kuulutteko Turun Hengentieteen Seuraan?

Ei ainakaan tällä hetkellä. Vaasankadun Hengentieteen Seuraan kuulutaan kyllä.

Millaisen vastaanoton kasetti on saanut? Miten black metal-piireissä Rivologiin suhtaudutaan?

On tuotakin kasettia vähän kehuttu ulkomaita myöten. Palautteen määrä kuitenkin erittäin vähäistä verrattuna ensimmäiseen nauhaan, joka sai aikaan varsinaisen palvontatulvan.

– – –

Tulevaisuus

Mitä voimme odottaa Rivologilta seuraavaksi? Uusia julkaisuja, keikkoja, muuta?

Tulevaisuus näiltä osin auki, eiköhän uutta julkaisua taas jossain saumassa.

Mikä tekee teidät onnelliseksi?

Rivologin tekee onnelliseksi rivoilu, hengentiede ja juopottelu!

– – –

Mesikämmen kiittää Rivologia haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Rivologi: Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta.

Pekka kohtaa black metallin.

Bestial Burst – Finnish metal label & distro (Rivologin julkaisija).

 

Read Full Post »

Luciferin arkkipiispa. Alkuperäiskuva Mesikämmenen arkistoista.

Luciferin arkkipiispa. Alkuperäiskuva Mesikämmenen arkistoista.

Kuten monet tietävät, tituleerasi Pekka itseään elämänsä viimeisen vuosikymmenen aikana ”Luciferin arkkipiispaksi”. Hän alkoi satunnaisesti käyttämään tätä titteliä sen jälkeen, kun floridalainen The Church of Luciferian Light nimesi Pekan 6.10.1993 seuran jäseneksi. Kyseessä ei tässä vaiheessa ollut mikään seuran korkea-arvoinen jäsenyys.

Sana Pekan itse itselleen the Church of Luciferian Light-yhteydessä antamalle korkealle tittelille kantautui myös seuran johtohenkilöiden korviin, eivätkä he olleet asiasta kovin mielissään. Ryhmä kirjoitti Pekalle:

We have received a letter (…) telling us that they have been in contact with you, and that you told them that you were ‘the archbishop of the Luciferian Light Group in Finland’. In this, please be advised that our records show that you are a member of the Luciferian Light Group, #96-0109, in good standing. We do not show you having any doctoral certification!

Without doctoral certification, you may not act as an extension of the Luciferian Light Group, under any circumstance. Continuing to act as you are until this matter is settled will jeopardize your membership status (…) We show you having only a general membership certificate, a ‘certificate of association’ (Suomen kansalliskirjaston Siitoin-kokoelma)

Seuran edellä mainitsema “tohtorin” todistus ei tietenkään viittaa korkeimman yliopistollisen tutkinnon suorittamiseen, vaan puhtaasti seuran sisäiseen, todennäköisesti jonkinlaisen kurssin myötä jäsenen saamaan titteliin. Tarina ei kerro, mitä Pekka tähän kirjeeseen vastasi. Olemassa olevien asiapapereiden pohjalta varmaa kuitenkin on, että 13. lokakuuta 1999 seura antoi Pekalle “alemman tutkinnon” (“associate’s degree”) “saatanallisessa teologiassa”. On hivenen hämärää, missä määrin Pekka jatkoi floridalaisilta saamansa nuhtelukirjeen jälkeen arkkipiispan tittelin käyttöään ryhmään liittyen, mutta jäsenyys kuitenkin säilyi ja jopa edistystä seuran puitteissa tapahtui, vaikkakaan tiettävästi ei siihen “tohtorin” titteliin asti.

associatesdegreeHuvittavaa tapauksessa on se, että Pekalla oli jo ennen the Church of Luciferian Light-ryhmään liittymistään huomattavasti pidempi ja aikaansaavampi ura Luciferin ja Saatanan ylistämisessä Turun Hengentieteen Seurassa ja sen toiminnan lopettamisen jälkeenkin omalla tahollaan, kuin tuon floridalaisen pikkuryhmän millään “korkea-arvoisella” prameita titteleitä itse itselleen antaneella jäsenellä todennäköisesti oli. Kyseinen floridalainen ryhmä ei koskaan ollut satanismin kentällä millään muotoa merkittävä tekijä. Sitä ei ole enää olemassa eikä siitä myöskään löydy juuri mitään mainintoja edes internetistäkään. Ryhmä oli tyypillinen muutaman nuoren miehen 90-luvun  satanismiryhmä.

Siinä missä näiden floridalaisten katoaminen kuin pieru Saharaan puhuu omaa kieltään, puhuu sitä myös Pekan oma esimerkki. Hän kutsui itseään hengentieteen uransa n. kahdenkymmenen ensimmäisen vuoden aikana yksinkertaisesti salatieteilijäksi, okkultistiksi, Luciferin seuraajaksi, saatananpalvojaksi tai satanistiksi, eikä ottanut itselleen heti hengentieteellisen uransa alkumetreillä mitään prameaa titteliä. Hän oli ylistänyt Luciferia ja Saatanaa avoimesti aina varhaiselta 70-luvulta asti, pitänyt mustia messuja, julkaissut kirjoja aihepiiriä sivuten, ansioitunut rivologina ja esiintynyt lehdissä, televisiossa ja radiossa asian vuoksi, jne. Hän oli ensimmäinen suomalainen, joka selväsanaisesti ja julkisesti kutsui itseään saatananpalvojaksi, satanistiksi ja Luciferin seuraajaksi. Tässä yhteydessä sopii muistaa, että 70-luvulla ilmapiiri oli asian suhteen hyvin toisenlainen kuin nykyään – Saatana on nykyään yleisesti paljon salonkikelpoisempi kuin tuolloin. Pekka teki rohkeasti kaikkea, mitä Luciferin arkkipiispan saattoi odottaa tekevän, oli näiden tekojen laadusta sitten mitä mieltä tahansa. Ja toisin kuin Church of Luciferian Light-ryhmä, Pekka muistetaan sanoistaan ja teoistaan enemmän kuin hyvin. Hän ansaitsi tittelinsä ja tietyllä omalaatuisen primitiivisellä tavallaan oli Luciferin arkkipiispa.

luciferianlightMiksi heikosti englantia taitava Pekka sitten ylipäätään liittyi mihinkään pieneen ulkomaalaiseen satanistiryhmään? Mesikämmen tuumaa, että Pekka ei enää 1981 vankilasta vapauduttuaan jaksanut tai viitsinyt alkaa pyörittämään mitään omaa alan porukkaa. Turun Hengentieteen Seura oli lain voimalla suljettu hänen muiden järjestöjensä ohella lopullisesti 1978. Tämä ei tietenkään ollut pidätellyt Pekkaa perustamasta heti perään Kansallis-Demokraattista Puoluetta. Musta maaginen rivoilu ei ilmeisesti kuitenkaan vetänyt yhtä paljon ryhmätoiminnasta kiinnostuneita puoleensa kuin poliittinen toiminta, vaikka hengentieteistä kiinnostuneita Pekan ympäriltä löytyikin. Hengentieteellinen toiminta pysyi siis organisoimattomana. Pekan kiinnostus aiheeseen ei kuitenkaan ollut kadonnut, mikä sitten kasvavassa määrin alkoi myös hiertää hänen poliittisessa toiminnassaan. Monien silmissä alkoholin reippaan käytön lisäksi Pekan hengentieteelliset jutut kun söivät poliittisen aatteen uskottavuutta.

Tässä tilanteessa Pekka varmaan katseli, olisiko olemassa jotain hengentieteellistä ryhmää, jossa hän voisi toimia ja jonka kautta kohottaa profiiliaan myös sillä saralla. Lähtökohtaisesti tämä oli varmastikin kompromissitilanne, Pekka kun mielellään oli itse niiden juttujen ohjaksissa, joissa oli mukana. Suomessa ei ollut mitään hengentieteellistä ryhmää, jossa Luciferia ja Saatanaa oltaisiin arvostettu sellaisella otteella kuin millä Pekka asiaan suhtautui. Ulkomaan suurista ryhmistä Saatanan Kirkko oli varmasti poissa laskuista jo sen ateistisen ja materialistisen luonteen vuoksi. Jos Pekka törmäsi Setin Temppelin materiaaleihin, olivat ne sitten taas varmasti aivan liian älyllisesti korkealentoista. Ja mikäli Pekka olisi noista kumpaankaan jäseneksi hakenut, olisi mahdollinen jäsenyys töpännyt alkumetreille monesta muustakin syystä. Ajatus siitä, että Pekka olisi tunnustellut maastoa vaikka Saatanan Kirkon suhteen ja pekkamaisella englannillaan kirjoittanut Anton LaVeylle on kyllä varsin kutkuttava. Sellaisiin kirjeisiin tai sähköpostiviesteihin Mesikämmen ei Suomen kansalliskirjastossa taannoin törmännyt, mutta paljon Pekan kirjeenvaihtoa jäi kyllä läpikäymättä…

Tässä tilanteessa floridalainen pikkuryhmä, joka ei ollut selkeän materialistinen, turhan tarkka jäsentensä taustoista, liian monimutkainen, ja jolla samalla oli nimessään Lucifer, kuulosti Pekasta varmaankin hyvältä. Vaikka ryhmän jäsenyys ei suonut fyysistä ryhmätoimintaa, antoi se Pekalle kuitenkin jälleen mahdollisuuden asemaan hengentieteellisessä ryhmässä. Pekka monistikin jäsentodistustaan muutamiin julkaisuihinsa näyttääkseen, että hän oli myös hengentieteellisesti vielä tekijä ja kuvioissa mukana. Epäilemättä hän samalla ajatteli, että ulkomaalaiseen ryhmään kuuluminen näyttäisi vaikuttavalta – varsinkin jos kutsuisi itseään siinä samalla ryhmän arkkipiispaksi Suomessa.

Post scriptum: Oma mielenkiintoinen lukunsa on se, kuinka paljon Church of Luciferian Light-ryhmään kuului muita suomalaisia. Jostain syystä Pekan jäsentodistuksesta löytyy sen oikeaksi todistajien (“Imperial Dragon” ja “Sribe”) lisäksi hänen oma signeerauksensa (mitä todistuksessa ei ilmeisesti tarvitsisi olla) sekä jonkun toisen suomalaisen signeeraus. Näiden signeerausten yhteydessä on Pekka oman signeerauksensa alle kirjoittanut “kirkon johtaja Suomessa”. Asiasta saa vaikutelman, että Pekka teki omasta jäsentodistuksestaan samalla ryhmän eräänlaisen suomalaisten jäsenkirjan. Mutta oliko heitä enemmän kuin vain nuo kaksi? Monta kysymystä asiaan liittyen on auki…

– – –

Aiheeseen liittyen:

Luciferin arkkipiispan nauru.

Kansalliskirjaston Siitoin-kokoelma.

Read Full Post »

Kristinuskon piiristä on pullahtanut kautta sen historian mitä hurjimpia tarinoita siitä, miten jumalattomien henkivaltojen palvojat harjoittavat rituaalisesti mitä hirveimpiä seksuaalisia perversioita ja jopa rikoksia. Malleus Maleficarum on tästä kenties kuuluisin yksittäinen dokumentti. Vastaavia väitteitä on esitetty myös meidän aikoinamme vaikka minkä verran, mistä hyvänä esimerkkinä käy ns. 80-luvun uusnoitavainot (kts. tämä, tämä, tämä ja tämä).

Mesikämmen sai hiljattain tassuihinsa teoksen, joka sopii tähän genreen varsin mainiosti – Horst Knautin Paluu tulevaisuudesta (Otava, 1971, alkup. Rückkehr aus der Zukunft – Phantasthische Erfahrungen in der Welt der Geheimwissenschaften, Scherz Verlag, 1970). Knautin teos tyytyy tosin vain kuvailemaan erilaisten salatieteellisten ryhmien harjoittamia rituaalisia perversioita, eikä niinkään syytä näitä ryhmiä rikoksista, vaikka sellaiseenkin kerran vihjaa. Meno oli tässä suhteessa 70-luvulla, ainakin saksanmaalla, hivenen maltillisempaa kuin reilun vuosikymmenen päästä, varsinkin Yhdysvalloissa.

Knaut on siitä metka ukko, ettei hänestä löydy internetistä juuri mitään. Lähinnä sivuja, joissa hänen nyt käsiteltävänä olevaan teokseen viitataan, löytyy. Eräs kaikkein informatiivisimmista teksteistä Knautista on eräs Ordo Templi Orientistä Saksassa ja Itävallassa käsittelevä artikkeli, mistä selviää, että Knaut on ollut ristiretkellä kyseistä järjestöä vastaan niin intohimoisesti kuin vain uskonsoturi voi olla, kirjoittaen heistä eräässä kirjassaan niin paksua palturia, että sai näiden satujensa kautta itsensä oikeuteen ja sitä kautta velvoitetuksi maksamaan hyvän summan korvauksia – mikä ei estänyt luupäistä uskonsoturiamme alkamasta samanlaiseen projektiin heti uudestaan. Sivustolta tulee selväksi, että Knaut on kirjoittanut muitakin alan teoksia. Häntä kutsutaan “roskajournalistiksi”.

Kirjan suomenkielinen laitos on myyty aikapäiviä sitten loppuun, mutta huutonetissä ja divareissa teosta liikkuu edelleen jonkin verran. Jos tämän alan viihdekirjallisuus kiinnostaa, niin tämä teos kannattaa hankkia kokoelmiin, sillä harvoin törmää kristityn (tai kenenkään muunkaan) kirjoittamaan teokseen, jossa on niin paljon ja niin yksityiskohtaisesti kerrottu erilaisista rituaalisista irstailuista kuin tässä teoksessa. Minkään okkulttisen salaseuran omista teksteistä ei löydy niin hurjaa tekstiä kuin tästä Knautin teoksesta. Vaikka opus on totuuspohjaltaan vähintäänkin kyseenalainen, on se okkulttisen roskaviihteen saralla kuitenkin täyttä rautaa.

Jotkut ovat paradoksaalisesti saattaneet saada Knautin horinoista kuitenkin virikkeitä itselleen, siis vähän samaan tyyliin kuin Keijo Ahorinnan jutuista Suomessa saatananpalvonnan kentällä. Asiasta, josta on hurskaasti peloitelu ja varoiteltu, on saattanut jossain määrin tulla oikeasti todellisuutta otollisten ihmisten kautta. Knautin teos ilmestyi Suomessa vuonna 1971. Tämä oli aikaa, jolloin Pekka Siitoin oli jo herännyt hengentieteelliseen kutsumukseensa. Kuten Mesikämmen on jo aiemmin todennut, oli Trevor Ravenscroftin Pyhä Keihäs (Gummerus, 1974) suuresti Siitoimen ajatteluun vaikuttanut teos – se yhdisti hänelle politiikan ja magian yhteennivoutuneeksi kokonaisuudeksi. Tämä näkyy jo Siitoimen Musta Magia I:ssä, joka julkaistiin myöhemmin samana vuonna kuin Ravenscroftin teos. Mutta mistä muualta kuin Ravenscroftilta oli Pekka mahdollisesti saanut vaikutteita mustaan magiaansa?

Knautin kirjan lukeneena Mesikämmenen on todettava, että on varsin mahdollista, että tuo kirja oli Pekallekin tuttu. Sen verran samaa otetta löytyy hänen Musta Magia-kirjojen rituaaleista verrattuna Knautin teoksessaan esittämiin rituaaleihin. Siinä missä Ravenscroftin teos loksautti Pekalle politiikan ja magian yhteen, on Knautin teos saattanut loksauttaa hänelle rivologian ja hengentieteen yhteen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana asian tiimoilta voisi mainita muuten sen, että Pekan kuolinpesän ostaneen osto- ja myyntiliikkeen listoilta löytyy vielä tätä kirjoittaessa kappale Knautin kirjaa. Ettei vain olisi Pekan kokoelmista?

Jo monet Knautin kirjan kappaleiden nimet kertovat minkätyyppisessä pärinässä teoksen sivuilla mennään: ”Villien intohimojen uskonto”, ”Erotomaanien salainen vallankumous”, ”Uskonnollisen sadistin psykoterroria”, ”Salaopillinen yhdyntä auringonkylvyssä”, ”Käärme, fallos, lesbos”, ”Paholaisen kylmä siemen”, ”Astraalisia avioyhteyksiä”, ”Ausburgin salaopillinen seksitrio”, ”Karezza – oppi sielullisesta onaniasta”, ”Eroottinen lataus jälkivaatimuksella”, ”Aikuisten lääkärileikit”, ”Inho, myrkky ja ruumiinhäpäisy”, ”Selvänäköisyyttä navan alapuolella”. Käymme seuraavaksi läpi näytteitä Knautin kirjasta, jotka tuovat esiin millaisesta perverssiyden ylistyksestä herran teoksessa on oikein kyse. Samalla teemme hieman vertailua Pekan Musta Magia-kirjojen rituaaleihin, teemoihin ja yleiseen otteeseen magiaan.

– – –

Näyte 1:

Pekan Musta Magia I:ssä ja II:ssa on rituaalikuvauksissa tasamäärä miehiä ja naisia, ei eri määrää (Musta Magia II:ssa olevaa “Seremonia 2”:ta lukuunottamatta). Viiltoarvista ja häpykarvojen ajeluista ei Pekan rituaaleissa puhuta, mutta erääseen rituaaliin, “josta paholainen pitää”, tulee papittaren virkaan valita ryhmän vanhin nainen (vrt. Knautin mainitsema 70-vuotias papitar). Kynttilöiden yms. valonlähteiden käyttö mainitaan Pekankin rituaaleissa, mikä ei tietenkään ole kovin outoa missään rituaalimagian yhteydessä. Merkillepantavampaa on se, että laulaminen tai mumina kuuluu usein Pekankin kirjoittamiin rituaaleihin. Miesten ja naisten toistensa hierominen, masturbaatio ja ”seksuaalis-uskonnollinen ekstaasi” taas ovat Pekan rituaalien hyvin tunnettuja tavaramerkkejä (MM I, s. 114-115, 117-120, 125-127, MM II, s. 64-73).

Näytteet 2 ja 3:


Tässä näytteessä on sellaista porno-alkoholi-rivoilu-Saatanan kunniaksi-rituaali-otetta, että se voisi olla melkein kuin suoraan Pekan itsensä kirjoittamaa, poislukien homostelu ja “Herra L”:n vähäinen kiinnostus naisia kohtaan. Siinä missä ”Herra L.” ”saa tyydytystä vain seksuaaliorgioista joihin liittyy pyhiä toimituksia”, sai Pekka, joka omien sanojensa mukaan oli ollut yli 800:n naisen kanssa, kuitenkin varmasti tyydytystä myös mundaanimmasta seksistä. Saatananpalvontamenojen seksistä Pekka kuitenkin täsmensi, etteivät sellaiset ihmiset ole todellisia Saatananpalvojia, jotka vain harrastavat sexiä, mutta eivät tiedä mitään henkimaailman asioista, joten he eivät voi saavuttaa sellaista onnea kuin ne, jotka harrastavat myös salatieteitä (MM I, s. 117).

Näyte 4:

Tässä ei ole mitään erityisesti Pekkaa sivuavaa, mutta peruukki-detalji on mainio.

Näyte 5:

Tämä näyte on koomisuudessaan ja sisällössään jälleen kuin Pekan itsensä kynästä. Näytteessä on myös tyypillisiä Pekan rituaaleille ominaisia elementtejä: tullaan huoneeseen, riisuudutaan alasti tai pukeudutaan viittaan ja ”riehutaan heteroseksuaalisesti”. Silmiinpistävän pekkamainen on näytteessä oleva ”Tehkää paljon syntiä, jotta teille annettaisiin paljon anteeksi!”-kohta, joka voisi olla suoraan Paholaisen Katekismuksesta.

Näyte 6:

Tämäkin näyte on kuin Pekan kirjoittama. Tutut pekkamaiset elementit toistuvat: siittimen symboliikka, rituaalinen tanssi, musiikki, hurmostila, rituaalinen yhdyntä, sekä sperma ja naisen sukupuolieritteet, jotka nähdään ”urhina tuonpuoleisille valloille”. Siittimen maagisesta symboliikasta Pekka kirjoitti mm. Musta Magia-teoksensa molemmissa osissa (1974, 1975), Ufot, uskonto ja Paholainen -teoksessa (1974), sekä Paholaisen katekismuksessa (1977).

Näyte 7:

Tämä näyte muistuttaa Pekan Musta Magia I:ssä ollutta ”Arabialaisen liiton” rituaalia, jossa seuran johtaja arpoo sellaisille seuran jäsenille uudet parit, jotka haluavat uuden kumppanin. Näiden parien on sitten pidettävä toisilleen seuraa ainakin seuraavan kolmen kuukauden ajan ja oltava tuona aikana yhdynnässä keskenään vähintään kahdeksan kertaa (MM I, s. 125-127).

Näyte 8:

Jälleen varsin pekkamainen näyte. Sperman vuodattaminen johonkin astiaan on mainittu mm. Musta Magia I:ssä, jossa naiset ovat rituaalisesti masturboineet miehiltä spermat kahvikuppeihin, mistä ne sitten kaadetaan suureen kulhoon, minkä jälkeen papitar polttouhraa spermat Saatanalle, minkä jälkeen sitten sperman käryä haistellessa rituaaliin osallistujat esittävät Saatanalle toiveensa (MM I, s. 117-120). Kaikkien harjoittamaan kaikkien sperma-viini-sotkun juontiin ei Pekka tietenkään lähtenyt täytenä heteromiehenä mukaan, vaan korvasi sen miehekkäästi sian- tai lehmänverellä blandatun viinan juontiin:

(…) Tämän jälkeen kehoittaa johtaja jokaista avaamaan mukanaan tuoman korkkaamattoman viinapullon ja kehoittaa jokaista ottamaan siitä kolme kulausta Luciferin kunniaksi. Johtaja juo myös samalla kolme kertaa kolme kulausta kuin muutkin. Tämän jälkeen johtaja huutaa möreällä äänellä seuraavan kutsun kolme kertaa: Lucifer-Lucifer-Lucifer! Aila himel Adonaj amara Zebaoth cadas yeseraije haralius!

Tämän jälkeen ottaa johtaja taskustaan toisen noin litran vetoisen pullon, jossa on joko sian tai lehmän verta. Johtaja kaataa pullostaan verta jokaisen viinapulloon viinan joukkoon yhtä paljon ja taas kaikki juovat kolme isoa kulausta tällä kertaa Saatanan kunniaksi. Tässä vaiheessa on syytä laittaa musiikki soimaan, jos tarvittava soitin on mukana. Musiikin soidessa keskitytään palavaan ristiin noin puolen tunnin ajan meditaation tavoin. Tämän jälkeen juodaan loput viinat pois, jonka jälkeen riisutaan viitta pois ja ollaan alasti. (MM II, s. 66)

Näytteet 9 ja 10:


Näyte on jälleen varsin pekkamainen ”perversion autuuksineen”, spermoineen, rituaalisine masturbaatioineen, nautinnon hakemisineen, pornoineen. Pekka tosin ei tässä yhteydessä eläimistä välittänyt, eikä miehistä, kuten on jo tullut selväksi. Hän kuitenkin diplomaattisesti totesi, että mitä tulee ns. homosexualisteihin ja lesbolaisiin, niin he voivat omissa puitteissaan, omilla tavoillaan harjoittaa näitä rituaaleja Saatanan kunniaksi yhtä hyvin kuin muutkin. Homothan ovat tulleet homoiksi naisten pahuuden tähden ja naiset lesboiksi miesten laiskuuden ja likaisuuden tähden. Tämä on täysin ymmärrettävää karmallisessa mielessä (MM I, s. 127).

Näyte 11:

Näytteessä mainittu merkki on Saturnuksen merkki. Knaut on epäilemättä ottanut tämän kirjassa jo muualla mainitulta Fraternitas Saturnilta, jonka rituaaleissa on usein seksuaalinen elementti, vaikkakaan ei aivan Knautin mielikuvituksellisin mutta yksinkertaistetuin tavoin esitettynä (Fraternitas Saturnista ja sen jäsenten käsityksistä seksimagiasta kts. esim. Gregor A. Gregorius: Geheimnisse der Sexualmagie, Hartmann Esoterischer Verlag, 2007 ja Stephen E. Flowers: Fire & Ice, Llewellyn Publications, 1994).

Tässä vaiheessa alkaa muuten varmaan olla kaikille jo selvää, miten paljon Knaut pitää sanasta ”perverssi”.

Näyte 12:

Tämä on jälleen oiva näyte Knautin perverssistä mielikuvituksesta. Sattuneesta syystä tästä näytteestä tulee mieleen Robinson Devorin ohjaama dokumenttielokuva Zoo.

Näyte 13:

Skandinaaviset pornokuvajulkaisut! Vampyrismi ja ihmisuhrit! Mainittiinko muuten sana ”perverssi” jälleen?

Näyte 14:

Tämän näytteen esitys sperman, ”paholaisen kylmän siemenen”, maagisista voimista on jälleen varsin pekkamainen, vaikka Pekka ei spermaan näin taolaisittain suhtautunutkaan. Musta Magia II:ssa esitetystä “Seremonia I”:stä löytyy “paholaisen kylmää siementä” sivuten ritualistinen orgiakohta, jossa seremonian johtajan tulee lausua näin: Tässä oi suuri Saatana Sinulle kauttani vaatimaton lahjani. Olkoon kaluni kova kuin kivi ja kylmä kuin jää (MM II, s. 67). Myös käsitys orgasmista paholaisen, “tämän maailman herra” työnä, on varsin pekkamainen (Ufot, uskonto ja paholainen, s. 24-25).

Näyte 15:

Afrikkalaisten naisten seksiin keskittyvän noituuden salaliitto! Tähän on hyvä lopettaa Knautin kirjan mainostaminen.

– – –

Knautin kirjasta, joka julkaistiin suomeksi 1971, löytyy siis mielenkiintoinen määrä samankaltaisuuksia Pekan Musta Magia-kirjoissaan (1974, 1975) esittämiin rituaaleihin. Kun otetaan huomioon, ettei tuohon maailmanaikaan ollut suomeksi julkaistu oikeastaan mitään satanismia, saatananpalvontaa tai seksimagiaa koskevaa kirjallisuutta, näyttää varsin todennäköiseltä, että Knaut on teoksellaan onnistunut inspiroimaan Pekkaa. Heikon englannin kielen taitonsa vuoksi on Pekka tuskin aiheesta lukenut vaikkapa Francis Kingin kirjaa Sexuality, Magic and Perversion (1971). Mesikämmen arvioikin, että Knautin kirja näytteli tärkeää roolia Pekalla rivologian ja hengentieteiden yhdistämisessä.

Lopuksi on mainittava, että vaikka Knautin kirjassa on huima määrä rituaalista irstailua kuvaavaa tekstiä, löytyy siitä muunkinlaisen epäkristillisen hengellisen toiminnan listaamista. Kunniansa saavat kuulla erilaiset henkiparantajat, joogan harrastajat, kuin myös Aleister Crowley ja saksalaisen Fraternitas Saturnin Gregor A. Gregoriuskin. Crowleystä Knaut ei anna juuri muuta kuin muutamia ympäripyöreän kauhistelevia mainintoja, mutta Gregoriuksesta kerrotaan sitten hieman enemmän. On toki sopivaa, että Gregorius ja Crowley mainitaan kirjassa, sillä herrojen seuroilla oli, ja on edelleen, varsin vahva jalansija Saksassa.

Loppukaneetiksi käyköön seuraavat siteeraukset:

Irstailija olen kyllä, olen perverssi. Äiti toivoi minusta teologia, mutta minusta tulikin rivologi.

I am sick. I want be sick because my god is Lucifer!
Pekka Siitoin

Kyllä meistä jokainen on omalla tavallaan myös seksuaalisesti poikkeava, tietyllä tavalla perverssi.
Päivi Räsänen

Read Full Post »

Edellisen Lin gha-Rejtä koskevan postin jälkeen Mesikämmeneen otti yhteyttä Ike Vil. Viesti alkoi enteilevästi sanoin “pakko kai lisätä korteni Saarisen mysteeriin (tai hämmentää entisestään)”.

Vil on tunnettu monesta eri yhteydestä, mm. Gary Lachmannin Tajunnan Alkemistit-teoksen käännöksestään. Kirjassa on myös suomentajan jälkisanat, Ex boreus lux, joissa Vil mehevästi ruotii kirjan aihepiirin historiaa Suomessa. Mana Manan Jouni Mömmökin tulee jälkisanoissa mainituksi, ja samassa yhteydessä myös Lin gha-Rej, eli Reima Saarinen:

(…) Salatieteisiin Mömmön oli 1970-luvun lopulla vihkinyt turkulainen “S”. Mömmön mukaan S. oli “mustan magian tietäjä”, joka oli vihitty useisiin järjestöihin ja tunsi “kaikki salaisuudet”, ja hänen kirjastostaan olivat “kateellisia sekä vapaamuurarit että uskontotieteen laitos.” Mömmö mainitsee S:n olleen myös Patti Smithin poikaystävä ja kertoo, että vaikka tämä kotona ollessaan oli itse “rauhallisuus, järki ja ymmärrys”, ulkona liikkuessaan hän “käyttäytyi aivan älyttömästi, koska liikkui pelkästään tunnetilojen mukaan”. Kuulopuheen mukaan S. todellakin välillä maastoutui kaupungilla liikkuesaan pensaisiin – mikä ei ole ihme, jos pitää paikkansa, että hän oli ollut koekaniinina saksalaisissa lsd-kokeissa, asustellut Baader-Meinhof-ryhmän kanssa ja taistellut vapaaehtoisena PLO:n riveissä (s. 391-392).

Lähteenä kappaleen alkuosaan Vilillä oli sama Lihanuken haastattelu kuin mitä Mesikämmen edellisessä aihepiirin postissaan siteerasi. Kappaleen loppuosan lähteenä oli taas henkilö, joka oli tuntenut sekä Mömmön että Lin gha-Rejn Turussa.

Viestissään Ike Vil osasi kertoa Lin gha-Rejstä myös seuraavaa:

Saarisen lastenvaunuissa kuulemma myös roikkui “turkmenialaisten saatananpalvojien” idoli (…) Nämä ovat tietenkin kuulopuheita kaikki, mutta kai niissä totuuden siemen on ;D Reverend Bizarren Hynninenkin muistaakseni onnistui saamaan osan Saarisen kirjallisesta jäämistöstä…

Itse asiassa en oikein tiedä, mahtaisiko RS vielä olla hengissä – hämärä muistikuva jostain keskustelusta 90-luvulta on, että kaveri olisi asunut erakkona jossain saarella ja tehnyt ehdottoman peräseron menneisyyteensä. Tytär miehellä ilmeisesti ainakin on, lieneekö juuri hän sitten myynyt kirjatkin.

Tämä soppa ja sen mysteeri tuntuu todellakin vain syvenevän jokaisesta uudesta tiedonmurusesta tai kuulopuheesta… Mesikämmen odottaa mielenkiinnolla seuraavia sopan aineksia.

Mitä tulee muuten tuohon Vilin kääntämään ja suomentajan jälkisanoilla varustamaan kirjaan, niin sitä voi lämpimästi suositella kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.

Opus on varsin hyvä läpileikkaus “Kuusikymmentäluvun mystiikasta ja Vesimiehen ajan pimeämmästä puolesta”. Jälkipuheessa on kirjoitettu myös Mesikämmenen blogin kestoaiheesta, Pekka Siitoimesta.

Päivän biisi: Mana Mana: Maria Magdalena.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Mysteeri nimeltä Lin gha-Rej (osat 1 ja 2).

Read Full Post »

Kuten on jo moneen kertaan on tullut esiin, uskoi Pekka Siitoin jälleensyntymiseen. Kotipostissa vuonna 1971 Pekka paljasti, että hän muisti kuusitoista edellistä elämäänsä. Kuvia tästä jutusta on aiemmin julkaistu tämän blogin postissa Kassisen perintöprinssi. Mainitussa jutussa Pekka kertoi edellisistä elämistään, jälleensyntymisestä, sekä henki- ja ufo-olennoista seuraavaa:

Jokainen meistä on erilaisella henkisellä tasolla syntyessään ja myös kuollessaan fyysisesti. Tämä ei johdu missään tapauksessa koulunkäynnistä tai koulutuksesta, Siitoin kertoo. – Taso johtuu edellisten elämiemme elämänkokemuksista mutta myös siitä, olemmeko uskoneet tai olleet jo ennen tätä elämää selvillä sielun siirtymisestä. Tiedämmehän, että ihminen puhuu hypnoosissa vain totta. Hypnoosin avulla on saatu luotettavia todistuksia siitä, että ihmiset ovat eläneet aikaisemmin, ja että pian kuolemamme jälkeen synnymme uudelleen tähän aineelliseen maailmaan.

Pekka Siitoin muistaa kuusitoista edellistä elämäänsä. – Todellisuudessahan niitä on täytynyt olla satoja, kun muistan ehdottomasti eläneeni maallisen elämän jo Atlantis-kaudella noin 49 000 vuotta sitten. Toimin silloin tällä myöhemmin tuhoutuneella mantereella temppelinvartijana. Jotkut tietämättömät väittävät Atlantista tarumantereeksi, mutta se oli varmasti olemassa nykyisen Sargassomeren paikkeilla. Erikoisen selvästi muistan olleeni ranskalainen aristokraatti, joka joutui pakenemaan Englantiin. Muistan selvästi pikkutapahtumia ja jopa esineitäkin tästä ylellisestä kodistani. Tämä johtuu siitä, että harrastin jo silloin salatieteitä. Nykyisyyttäni ennen olin saksalainen upseeri, joka kuoli väkivaltaisesti sodan alussa.

Pekka Siitoimen tutkimuksien mukaan ikuiseen kadotukseen viittaavaa henkistä tilaa ei ole olemassakaan. Ainoastaan fyysinen ihminen kuolee ja hänen henkensä jää henkiolennoksi siirtyäkseen sitten aikanaan uuteen fyysiseen ruumiiseen. Hän on tavannut monasti kuolleita sukulaisiaan ja ystäviään, jotka ovat kertoneet tuonpuoleisesta elämästä. On olemassa sekä hyviä että pahoja henkiä. Heitä on kaikkialla, heitä on jokaisessa kodissa. Hyvät henget pyrkivät auttamaan, toisaalta tapahtuu myös päinvastaista. Kaikki riippuu siitä, mitä fyysinen olemuksemme tekee ja ajattelee. Oman ryhmänsä muodostavat ufo-ihmiset, joilla on oma tehtävänsä aurinkokunnassamme. Ufo-ihminen kykenee muuttumaan myös ruumiilliseksi ihmiseksi. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti värähtelynopeutta muuttamalla. Melkein jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kouluttaa itseään tajuamaan tällainen värähtelynopeuden muuttuminen “kolmannen silmänsä” avulla. Kolmas silmä on ruumiillisten silmiemme välissä otsaluun sisäpuolella, mutta sen avautuminen on mahdotonta fyysisesti. Värähtelynopeus voidaan selittää parhaiten ajattelemalla lentokoneen potkuria. Kun potkuri käynnistyy, näkyvät hiljaa pyörivät lavat helposti paljaalla silmällä. Vauhdin kiihtyessä ne katoavat näkyvistä. Sama värähtelynopeus pätee ufoihin. Tällä tavalla ne voivat tehdä itsensä yhtä hyvin näkyviksi kuin näkymättömiksikin.

Pekan voi kuulla kertovan edellä mainituista kahdesta edellisestä elämästään myös haastattelusta, jonka Mesikämmen teki Pekasta 1993 (kohdassa 7:40-8:40).

Yhteenvetona, Pekan kuudestatoista hänen muistamastaan edellisestä elämästä tiedämme kolme:

1. Temppelinvartija Atlantis-mantereella.
2. Ranskalainen aristokraatti, joka joutui pakenemaan Englantiin.
3. Saksalainen luutnantti, joka kuoli väkivaltaisesti.

Mitä olivat loput kolmetoista elämää? Tämä on jäänyt valitettavasti historian hämärään.

Tulevista jälleensyntymistään Pekka paljasti näin: Henget ilmoitti minulle, että synnyn seuraavassa elämässäni Yhdysvaltoihin. Minusta tulee seuraavassa elämässäni USA:n presidentti. Näin on ilmoitettu. Jos siis seuraavan 100 vuoden aikana Yhdysvaltoihin valitaan presidentti, joka muistuttaa Pekkaa, niin syy asiaan on selviällä.

[Tekstin alussa käytetty kuva on nimettömänä pysyttelevän Siitoin-keräilijän yksityiskokoelmista].

Read Full Post »

Olemme päässeet Hypnoottis-magneettisen katseen SM:n kolmanteen äänestyspäivään. Tämä tarkoittaa sitä, että olemme kutakuinkin äänestyksen puolivälissä. Lauantaina, vuoden viimeisenä päivänä klo 18.00 selviää, kuka on hypnoottis-magneettisen katseen ensimmäinen Suomen mestari.

Tähän mennessä käydyn äänestyksen perusteella näyttää siltä, että joku seuraavasta neljästä kisailijasta voittaa tämän kisan. Todennäköiseltä näyttää sekin, että tässä on kisan lopullinen kärki muutenkin. Mutta missä järjestyksessä? Sitä emme vielä tiedä. Mahdollista on toki sekin, että kärkeen nousee vielä joku muukin kisaaja. Tällä erää esittelemme kisan johdossa olevat neljä hypnoottis-magneettisen katseen taitajaa.

Kilpailija nr. 4 – Jaarli Kaikkitaival

Ääniä tässä vaiheessa (29.12. n. klo 11:00): 47 kpl

Selvässä ennakkosuosikin asemassa ollut Jaarli kertoo kisaan osallistumisensa yhteydessä seuraavaa:

Ihmiskunnan alkuhämäristä asti on keskuudessamme esiintynyt poikkeusyksilöitä. Heitä on syrjitty, parjattu ja tapettu, sillä he ovat herättäneet selittämätöntä pelkoa vähemmän kehittyneissä lajikumppaneissaan. He ovat palavakatseisia taiteilijasieluja; visionäärejä; mystikoita; maageja valon tai pimeyden palveluksessa. He ovat nähneet aineellisen todellisuuden verhon taakse, illuusion tuolle puolen, ja sen merkiksi heidän silmistään loistaa salattu voima. Heidän siunauksensa, kirouksensa, ja vihkimyksensä sinetti, tunnetaan tässä ajassa ja paikassa hypnoottis-magneettisena katseena.

Monet varomattomat väittävät tuntevansa tämän voiman, mutta eivät tosiasiassa kykene ymmärtämään, saati hallitsemaan sen vaikutuksia, jotka ovat vain vääristyneitä häivähdyksiä tämän itsessään korkean ja puhtaan luomisen säteen valautumisesta raskaan aineen valtakuntiin.

Kilpailija nr. 6 – Antti Joutsi

Ääniä tässä vaiheessa (29.12. n. klo 11:00): 50 kpl

Joutsi on saanut katseensa lisäksi kehuja myös viiksistään. Kisaan ilmoittautumisensa yhteydessä hän totesi näin:

Silmät ovat sielun peili, kertoo vanha sanonta. Hypnoottis-magneettisen katseen kohdalla tämä pitää erityisen hyvin paikkansa. Sotapsykoosien yhteydessä puhutaan termistä “thousand-yard stare”, joka tarkoittaa katsetta, jonka sotilas saa ollessaan liian kauan taistelun keskellä.

Silti hypnoottis-magneettinen katse samankaltaisuudestaan huolimatta on hyvin kaukana tästä stressireaktiosta. Hypnoottis-magneettinen katse näkee kaiken harhan ja usvan läpi, suoraan syvimpään Totuuteen. Minä, Antti Joutsi osallistun hypnoottis-magneettisen katseen SM-kilpailuun omalla nimelläni. Kymenlaakson esoteeris-mytologisen seuran puolesta toivotan onnea kaikille osallistujille, voimakkain katse voittakoon! Demon est Deus inversus!

Kilpailija nr. 16 – Magnumit valmiina

Ääniä tässä vaiheessa (29.12. n. klo 11:00): 43 kpl

Magnumit valmiina oli kisan alussa vahvana neljännen paikan pitäjänä. Viimeisen vuorokauden aikana hän on kuitenkin kirinyt aivan kiinni kolmantena olleeseen kisaajaan ja isku on pysynyt vahvana. Kisaan ilmoittautumisensa yhteydessä Magnumit valmiina ilmoitti, että hän sai unessa opastusta hypnoottis-magneettisen katseen suhteen. Tämän lisäksi hän tarkensi, että siinä [unessa] astraalitasolla elävä salaseura demonstroi hypnoottis-magneettisen katseen toimintaa. Ja selvisi myös, että fyysinen ihminen ei pärjää henkimaailmassa elävälle tässä lajissa.

Kilpailija nr. 19 – Ilmari Pöyhönen

Ääniä tässä vaiheessa (29.12. n. klo 11:00): 46 kpl

Kolmas alusta saakka vahvasti kärkikolmikkoon kuuluva kisaaja on Ilmari Pöyhönen. Hän kertoi kisaan liittymisensä yhteydessä seuraavaa:

Olen Ilmari Pöyhönen, Turun Hengentieteen Seuran jäsen ja Lusiferin polun seuraaja. Tämä on ilmoittautumiseni hypnoottis-magneettisen katseen SM 2011 -kilpaan. Tämä on katseeni. Tämä on todistukseni.

Aloin katseharjoituksen välittömästi tämän kisan julkistamisen jälkeen. Tutkin etenkin Mestari Pekka Siitoimen hengentieteellisiä kirjoituksia sekä äskettäin julki tulleita K.M. Aallon tulkintoja hypnoottis-magneettisesta katseesta.

Saavutin harjoituksissani merkittävän kohokohdan 20. joulukuuta Helsingin Tuomiokirkossa, jossa olin kuulemassa J.S. Bachin Jouluoratoriota. Suoritin hypnoottis-magneetisen katseharjoituksen erääseen kuorossa hermostuneesti käyttäytyneeseen poikaan. Musiikkiin uponneena ja meditatiivisessa mielentilassa olin äkkiä täynnä rakkautta. Näköpiirini lakkasi liikkumasta: oli vain minä ja tuo nuori sopraano. Muut näköhavainnot peittyivät kuin kuparisen verhon alle.

Salatieteellisen vaikenemisopin seuraajana en voi kertoa, millaisia vaikutuksia katse aiheutti. Sanon kuitenkin täydellä varmuudella todistaneeni niitä hypnoottis-magneettisen katseen armoitettuja vaikutuksia, joita vain Mestari Pekka Siitoin saa aikaan hänen silmänsä kohtaavissa ihmisissä.

Ave, Lucifer! O inscrutabilis Scrutator animarum, cui patet omne cor!

Kuka näistä kilpailijoista vie voiton? Ketkä vievät muut mitalisijat? Nouseeko neljän kärjen takaa vielä uusia haastajia?

Äänestämällä voit vaikuttaa!

Muista myös delegoida ystävät, tutut, sukulaiset, ynnä tuntemattomat äänestämään! Kyseessä on tärkeä ja historiallinen tapahtuma, jonka merkitystä ei voi vähätellä!

Itse kisojen ylituomari ja suojelija Kai M. Aalto totesi niin kisoihin osallistumisesta kuin niissä äänestämisestäkin eilisessä kisastudiokatsauksessaan näin:

Jokainen osallistuja ja jokainen ääni on tärkeä. Tulitpa sitten voittajaksi tai viimeiseksi, jo pelkästään se, että osallistuja on hyväksytty osallistujaksi tähän arvovaltaiseen Kisaamme, ylentää osallistujan niiden henkilöiden joukkoon, joiden nimet tullaan muistamaan ikuisen tulen loisteessa ja kirkkaudessa isänmaanrakkauden uhrialttarilla. Myös jokainen Ääni on tärkeä, se on osoitus äänestäjän puhtaassa omassatunnossa tapahtuneesta valinnasta, ja nämä valinnat rakentuvat lopulta suureksi uhriksi jalolle alttarillemme.

Äänestys kestää lauantaihin, 31.12. klo 18.00 asti.

Read Full Post »

Older Posts »