Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘salaliitto’

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

esoterraTällä kertaa blogissa julkaistaan vieraskynän teksti. Seuraavan katsauksen EsoTerra-julkaisuun on kirjoittanut Jarno Alander. Mesikämmen kiittää Jarnoa tekstistä.

– – –

EsoTerra – Journal of Extreme Culture

Länsimaisen massakulttuurin kääntöpuolesta kiinnostuneille suomalaislukijoille saattaa olla tuttu Adam Parfreyn kirjasarja Apocalypse Culture. Alkuperäinen Apocalypse Culture ilmestyi vuonna 1988, laajennettu uusintapainos vuonna 1990, ja vuonna 2000 vielä aivan uusi Apocalypse Culture II.

Kysymyksessä on kokoelma artikkeleita, haastatteluja ja reportaaseja mahdollisimman oudoista, kiistanalaisista ja shokeeraavista aiheista: erilaisista kulteista, salaliittoteoreetikoista, natseista, satanisteista ja rajoja tavalla tai toisella rikkovista taiteilijoista. Parfrey kiistää, että kirjojen tarkoitus olisi ollut vain mässäillä raflaavilla aiheilla: hänen mukaansa tarkoitus oli järkyttää lukija länsimaisesta henkisestä horroksesta ajattelemaan asioita uudelta ja kannalta ja kyseenalaistamaan elämäänsä.

Vuodesta 1991 aina vuoteen 2000 asti kerran vuodessa (poislukien vuosi 1998) ilmestynyt EsoTerra: The Journal of Extreme Culturea voisi kuvailla kausijulkaisun muotoon paketoiduksi vastineeksi Apocalypse Culturelle – tosin sillä erotuksella, että Chad Hensleyn toimittaman EsoTerran painotus oli (kuten jo alaotsikko antaa ymmärtää) selkeästi enemmän musiikissa, kirjallisuudessa ja muussa ”äärimmäisessä” kulttuurissa.

Internet-aikakauden koittaessa toden teolla painettujen fanzineiden alakulttuuri lakkasi olemasta noin silmänräpäyksessä. Näin kävi myös EsoTerralle, joka jäi historiaan Hensleyn siirtyessä muihin tehtäviin. Kuitenkin vuonna 2011 mies palasi vanhan projektinsa pariin ja koosti 320-sivuisen kokoelman EsoTerran parhaita paloja. Antologia on paitsi muistomerkki tälle kyseiselle lehdelle, myös tavallaan koko fanzine-kulttuurille – niin hyvässä kuin pahassa.

EsoTerraa työstänyt kirjava ryhmä ei ole kantanut huolta hakukoneoptimoinnista tai heidän juttujensa jaoista ja peukutuksista sosiaalisessa mediassa. Kirjan materiaali on vaihtelevaa, usein tavalla tai toisella kokeellista, paikoin ensiluokkaisen kiehtovaa, toisinaan taas pelkästään noloa. Mahtuupa mukaan myös jonkin verran ilmiselvää täytemateriaalia – Hensleylle hatunnosto siitä, että hän on mitä ilmeisimmin pyrkinyt koosteessaan tavoittaman alkuperäisen lehden hengen, eikä vain tyytynyt noukkimaan rusinoita pullasta.

Eräs todella paha puute antologiassa kuitenkin on (itse asiassa on aika häiritsevää, että näin ilmiselvä asia ei ole tullut Hensleylle mieleen), nimittäin se, ettei juttujen yhteydessä ole minkäänlaista merkintää alkuperäisestä julkaisuajankohdasta, ei päivämäärää eikä lehden numeroa. Esipuheessaan Hensley kertoo kokoelman keskittyvän ”suurimmaksi osaksi” EsoTerran ”myöhemmin numeroihin”, mutta siinä kaikki. Lukijalla käy peräti mielessä, että onko epämääräisyys tahallista ja yritetäänkö sillä salata jotain kiusallista. Ei hyvä.

Oli niiden alkuperäinen julkaisuajankohta mikä tahansa, antologian järjestyksessä ensimmäisten juttujen joukossa on yllä mainitun Adam Parfreyn haastattelu. jossa mies kuvailee työtään “apokalyptiseksi sosiologiaksi”. Parfrey paljastaa myös hauskasti alkuaikoinaan julkaisseensa materiaaliaan Hustler– ja Penthouse-lehdissä, koska muut valtavirtajulkaisut eivät siihen suostuneet koskemaan. Tunnetustihan pornolehdet ennen internetin yleistymistä tapasivat tarjota lukijoilleen myös muunlaista materiaalia, joka ei kunniallisuuden päivänvaloa kestä.

Parfreyn haastattelun oheen on myös ympätty hänen kirjoittamansa essee ”Weird Sex Cults” (josta lisää alempana). Haastattelu ja perään näyte haastateltavan työstä on konsepti, jota noudatetaan pitkin kirjaa, pääosin toimivasti. Poikkeuksiakin löytyy, kuten esimerkiksi ”kuoleman enkelin papitar” ja kuolema-aiheista taidetta tekevä Leilah Wendell.

Haastattelujen perään lisättyjen työnäytteiden osastossa pajatson kuitenkin tyhjentävät Genesis P-Orridgen haastattelua seuraavat kolme erilaista, noin sivun mittaista sekavaa sepustusta, joista huomattava osa on kirjoitettu tikkukirjaimilla. Niitä silmäillessä voi suorastaan kuulla, kuinka mies naureskelee partaansa kuvitellen kuinka lukijat yrittävät saada niistä jotain tolkkua.

Northamptonin suuri mies Alan Moore haastatellaan yhdessä kirjailijan ja elokuvantekijän Peter Whiteheadin (jonka juuri haastattelun aikaan ilmestyneeseen romaaniin The Risen Moore oli suunnitellut kannet) kanssa. Ikävä kyllä haastattelu on toteutettu pubissa, seikka joka alkaa haastattelun loppupuolella näkyä turhan selvästi. Haastattelussa käsitellään Mooren From Hell –sarjaa ja sen vaikuttimia. Käytännössä kaikki EsoTerran haastattelemat brittivaikuttajat nimeävät Aleister Crowleyn yhdeksi suurimmista vaikuttajistaan, ja Crowleyn nimi tulee esiin myös From Hell –sarjasta keskusteltaessa. Kun Moorelta kysytään mielipidettä eri kriminologien julkaisemiin kirjoihin, joissa he väittävät selvittäneensä Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyden (mm. Patricia Cornwell, Stephen Knight), Moore esittää vähintäänkin mielenkiintoisen ajatuksen, ettei todellista ratkaisua ole edes olemassa, koska viktoriaaninen maailma ja sen ihmiset ovat myös lakanneet olemasta.

Haastattelussa käydään läpi myös muita Mooren arvostamia kulttuurivaikuttajia, kuten kirjailija Iain Sinclair ja taitelijamystikko Austin Osman Spare.

Koko antologian lupaavimpaan antiin kuuluu kauhunovellisti Thomas Ligottin haastattelu. Hieman hölmön, superlatiiveja ja muita ylisanoja viljelevän johdannon (tekijänä muuan R. F. Paul) jälkeen Ligotti osoittautuu, ei mitenkään yllättävästi, hyvin älykkääksi, teräväksi ja kuivan humoristiseksi henkilöksi. Tosin rivien välistä paistaa läpi kärsimättömyys usein melko omituisiin kysymyksiin (”kärsitkö mistään allergioista? En tietääkseni, ellei olemassaoloa itseään lasketa.”)

Haastattelu käsittelee Ligottin yhteistyötä David Tibetin kanssa tekemää yhteistyötä Current 93:n albumilla In a Foreign Town, In a Foreign Land. Myöhemminhän yhteistyö jatkui useilla muillakin Current 93-albumeilla.

Haastattelussa käydään läpi myös Ligottin vaikutteet. Kenellekään ei varmaankaan ole yllätys, että esiin nousevat sellaiset nimet kuin Arthur Machen ja tietenkin H. P. Lovecraft. Jälkimmäistä Ligotti kuvailee mieheksi, joka ”osoitti kaikki synkimmät aavistukseni maailmankaikkeudesta oikeiksi”. Kauhugenren ulkopuolelta Ligotti pudottelee sellaisia nimiä kuin Jorge Luis Borges, Vladimir Nabokov, japanilaisrunoilija Hagiwara Sarutako, Thomas Berhardt ja Bruno Schulz.

Haastattelua seuraa Ligottin novelli “The Nightmare Network”, tämän jälkeen taas Ligottin itsensä toteuttama David Tibetin haastattelu — tai oikeastaan sana-assosiaatioleikki, jossa Tibet ilmoittaa mielipiteensä mm. kissoista, Jeesuksesta, Buddhasta, nihilismistä, krautrockista, E. M. Cioranista, Steve Stapletonista, tieteestä, ihmisyydestä ja lopuksi tietenkin Thomas Ligottista ja David Tibetista itsestään.

Koko kokoelman ehdoton huippukohta ja arvokkain kulttuuriteko on japanilaisen äänitaiteilijan Masami Akitan eli Merzbown haastattelu. Akita on tunnetusti ihmisenä äärimmäisen ujo ja hiljainen (jollakin perverssin epäintuitiivisella tavalla tämä tuntuu aivan odotuksenmukaiselta vastakohdalta miehen kuulijaa painajaismaisella intensiteetillä piekseviin melukollaaseihin), joten hänestä on saatavana harvinaisen vähän haastatteluja muilla kielillä kuin japaniksi. Lisäksi monet olemassa olevat englanninkieliset haastattelut on käännetty japanista, joten niissä englannin kieleksi tunnistettavat sanat seuraavat kyllä toisiaan, mutta parhaimmillaankin niistä muodostuu vain hyvin hataria ymmärrettäviä merkityksiä. EsoTerran haastattelu on kuitenkin pääosin ymmärrettävä, ja vuosien varrella olen törmännyt siitä poimittuihin lainauksiin useissa eri yhteyksissä, esimerkiksi Paul Hegartyn mainiossa historiikissa Noise/Music: A History. Haastattelussa Akita esittää usein lainatun toteamuksensa, että jos musiikki on seksiä, Merzbow on pornoa. Tosin samassa yhteydessä hän kertoo ajattelevansa, että Merzbow’n musiikkia voi pitää kiihottavana vain henkilö, joka näkee autokolarissa yhdynnän vertauskuvan. Japanin amerikkalaistumisen huonoimmiksi seurauksiksi Akita nimeää aidsin leviämisen maahan ja kahvin juomisen yleistymisen.

Haastatteluista kolmas kohokohta on makaabereista veistoksistaan ja tauluistaan tunnettu sveitsiläistaiteilija H. R. Giger. Vaikutteista ja innoittajista puhuessa Lovecraft ja Crowley pomppaavat jälleen kerran esiin kuin vieteriukot. Gigerin haastattelusta löytyy myös ristipölytystä muihin teoksessa esiintyviin taiteilijoihin: Giger mainitsee ryhtyneensä hiljattain lukemaan Thomas Ligottin novelleja. “They are very nice” kuuluu miehen kommentti kokonaisuudessaan.

Muita yhtyeitä ja musiikkiprojekteja joita kokoelmassa esitellään ovat mm. Sunn O))), Isis, Psychic TV, Allerseelen, Strenght Through Joy, maailman kiireisin tyhjäntoimittaja Boyd Rice, aivan aidosti ja pelottavasti häiriintyneen oloinen Atrax Morguen Marco Corbelli, Endura (jälkeen yksi erittäin vahvasti Lovecraft-vaikutteinen projekti), Der Blutschach ja aivan koko teoksen viimeisenä artikkelina saksalaista neofolkia käsittelevä artikkeli, jossa esitellään Sonne Hagal, Forseti ja muutamia muita alan yrittäjiä.

Lopuksi vielä muutamia esimerkkejä teoksen sisältämästä ajan hammasta hieman huonommin kestäneestä materiaalista. Muistaakseni joskus 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussa sadomasokismi ja erilaiset sitomisleikit ja kumipuvut olivat vasta murtautumassa valtavirtaan (itsekin täysin vaniljaheterona eksyin näihin aikoihin kalliolaisessa opiskelijakommuunissa järjestettyihin, äärimmäisen surkuhupaisiin alan kekkereihin). Jokainen trendi tarvitsee tietenkin sopivan musiikkiskenen, ja sitä EsoTerrassa edustavat kumisissa uimapuvuissa ja Dana Scully –kampauksissa pomppivat Women of Sodom ja Master/Slave Relationship –niminen akti. Molemmat näistä ovat ainakin minun tietääkseni vaipuneet armollisesti unohduksiin.

Varsin nolo on myös Parfreyn artikkeli, jossa hän muutaman sivun sisällä niputtaa surutta venäläiset skoptsit eli kuohilaat, Afrikassa harrastettavat tyttölasten sukuelinten silpomiset ja länsimaiset nekro- ja koprofiilit. Maailmassa, jossa kaikenlaista jännää ja rankkaa tavaraa löytyy muutamalla hiiren klikkauksella loputtomiin, eivät tämänkaltaiset jutut enää tunnu kovin tarpeellisilta.

Teoksen loppupuolelle on sijoitettu myös Hensleyn toteuttama triptyykki norjalaisen black metal-skenen vaikuttajien haastatteluja. Ääneen pääsevät Emperorin Insahn, Aghastin Nebelhexe ja Mortiis. Haastattelut ovat sinänsä mielenkiintoisia ja asiallisia, mutta musiikista niissä ei juuri puhuta. Michael Moynihanin kirjoittama johdanto sen sijaan on käytännössä pelkkä mainos miehen (lähinnä kirjan mittaan venytettyä 7 päivää-lehden artikkelia muistuttavalle) Lords of Chaos -paljastus- ja kiihotusteokselle.

– – –

Aiheeseen liittyen

Write with Blood: Gerhard Hallstatt speaks!

Boyd Rice speaks!

Psychic TV/PTV 3 22.2. 2014 Tavastia.

Read Full Post »

Kursiivin iskua ja sen jälkimaininkeja käsittelevä sarja jatkuu. Tällä erää käydään läpi mm. seuraavia aiheita: Lisäsyyte aseellisen toiminnan valmistelusta, väitteet SUPO:n ennakkotiedoista Siitoimen ryhmän toiminnasta, armeijan ja poliisin kytkökset Siitoimen ryhmiin yleisemminkin, Seppo Lehtosen ja Timo Pekkalan tarinat tapahtumista, Siitoimen ryhmien toiminnan rahoitus, hypnotismi osana Kursiivin iskua ja Oliver Hawkin kuulustelu asian tiimoilta. Monia muitakin mielenkiintoisia juttuun liittyviä ulottuvuuksia löytyy tälläkin kertaa käsitellyistä lehtileikkeistä.

– – –

Uusi Suomi kirjoitti 29.1.1978: “Lisäsyyte aseellisen toiminnan valmistelusta”: “Aseellisen toiminnan valmistelua koskemaan laajeni syyte, kun Helsingin raastuvanoikeus käsitteli perjantaina pitkään venyneessä istunnossa marraskuussa Helsingissä tapahtunutta Tiedonantaja-lehden kirjapainon Kursiivin murhapolttoa (…) Kaikki syytetyt ovat kuuluneet rekisteröimättömiin Isänmaallinen Kansanrintama, Turun Hengentieteen Seura, Isänmaa- ja Pegasos-Seura -nimisiin yhdistyksiin. Kirjelmän mukaan toiminnalla on ollut tarkoitus vaikuttaa valtiollisiin asioihin. Tähän päämäärään on tähdännyt yhdistyksissä harjoitettu ampumatoiminta ja sotilaskoulutus. Syyttäjä korostikin, että kaikkia näitä yhdistyksiä voidaan pitää aseelliseen valmistautumiseen nähden sotilaalliseen tapaan järjestäytyneinä. Kaikki syytetyt ovat niin ikään käyttäneet julkisissa esiintymisissään virka- ja sotilaspukujen luonteisia asuja arvomerkkeineen”.

Tiedonantajassa oli 2.2.1978 suuri Kursiivin iskua käsittelevä juttu otsakkeella “Suojelupoliisi tiesi etukäteen”. Jutussa kerrottiin seuraavaa: “Suojelupoliisi oli jo usean vuoden ajan tarkkaillut Pekka Siitoinin johtamia fasistiryhmiä. Olen varma, että Suopo oli soluttanut miehiä sisään. Näiden täytyi olla tarkkaan tietoisia fasistien toiminnasta ja keinoista, joita oli määrä käyttää työväenjärjestöjä vastaan. Mutta viranomaiset eivät tehneet mitään ennen murhapolttoa. Vasta sen jälkeen, kun syntyi valtavan laaja suuttumus fasistien toimien johdosta, lähdettiin liikkeelle. Tämä on yksi hätkähdyttävä tosiasia, joka on tullut päivänvaloon Kursiivin murhapolton selvitysten yhteydessä. Siitä muistuttaa SAK:n lakimies Arjo Suonperä, mies, joka tietää mistä puhuu”.

Jutussa haastateltu varatuomari Arjo Suonperä käy läpi Siitoimen ja joukkojensa versiota Kursiivin iskun tiimoilta. Hän tuo esiin, miten tuo tarina muuttui tapahtumien edetessä.

Edellisen jutun kylkiäisenä oli pienempi juttu otsakkeella “Liikekumppani oikeudessa: Siitoinilla paljon “löysää rahaa”. Jutussa mainittu liikekumppani kertoo, että Siitoin olisi alkanut puhua jo vuosina 1973-1974 terrorismista ja että sen tarkoituksena olisi ollut varojen hankkiminen. Saman liikekumppanin mukaan Siitoin oli kertonut, että hänellä oli varakkaita rahoittajia.

Tuntemattomaksi jäänyt lehti (todennäköisesti Tiedonantaja) kirjoitti samoihin aikoihin otsakkeella “Fasisteilla yhteyttä armeijaan ja poliisiin”: “Pekka Siitoinin johtaman fasistijärjestön toimintaan on osallistunut myös armeijan kantahenkilökuntaan kuuluvia ja poliiseja. Joiltakin armeijaan kuuluvilta Isänmaallinen kansanrintama on saanut mm. armeijalle kuuluvia ammuksia ja räjähteitä. Ainakin kaksi poliisia on osallistunut IKR:n ampumaharjoituksiin, joista nyt on tullut syyte viidelle fasistille. Joidenkin poliisien ja armeijan henkilökuntaan kuuluvien osallistuminen fasistien toimintaan tulee ilmi myös keskusrikospoliisin tutkintapöytäkirjassa. Keitä nämä upseerit ja poliisit ovat, sitä ei keskusrikospoliisi ole saanut selville. Jos heidät saadaan kiinni, tiedetään jo enemmän fasistien paljon puhutuista taustavoimista”.

Tuntemattomaksi jäänyt lehti uutisoi siitä, miten SUPO päätyi kuultavaksi jutussa. Jutussa tiedettiin monen muun mielenkiintoisen seikan lisäksi kertoa, että “Suonperä väitti kirjelmässään mm., että Siitoimen Isänmaallinen Kansanrintama jatkaa eri nimillä toimintaansa. Suonperän väitteen mukaan äskettäin on taas perustettu kaksi uutta järjestöä”.

Kansan Uutiset kirjoitti varsin kattavan jutun otsakkeella “Huu-haa-hommaa vai vaarallista fasismia?” Jutun ingressi kertoi: “‘Valtakunnanjohtaja’ Pekka Siitoin haluaisi ensimmäisenä Suomessa olla sukupuoliyhteydessä ufo-naisen kanssa. ‘Puoluesihteeri’ Seppo Lehtonen on saanut johtajaltaan määräyksen kirjoittaa ‘Rakkautta Karjalan tanhuvilla’ -nimisen kirjan. Oliver Twistiä, Oliver Hawkia, Aino Kassista, hypnoosia, ‘hengen asioita’ ja mielisairautta. Kaikkea tätä vilisee Kursiivin murhapolttojutun kuulustelujen poliisitutkintapöytäkirjassa.”

Jutussa käydään läpi mm. Seppo Lehtosen roolia ja siihen liittyviä kummallisuuksia. Mm. seuraavaa selviää jutusta: “Poliisin tutkimusten edettyä Lehtoselle sanottiin hänen kenkänsä jäljen löytyneen Kursiivin kirjapainosta. Lehtonen vastasi, että jos jälki on kerran löytynyt niin myös ruumiin on täytynyt olla liikkeellä. Kuulusteltava kuitenkin kiisti muistavansa olleensa murhapolttopaikalla ja sanoi syyksi muistamattomuuteensa osallistumisensa Siitoinin hengentieteelliseen toimintaan. Lehtonen esitti, että Pekka Siitoin on mahdollisesti hypnotisoinut hänet”.

Timo Pekkalan osuudesta Kursiivin iskuun tiedetään kertoa seuraavaa: “Aluksi Pekkala kiisti täysin osuutensa murhapolttoon, mutta muutti myöhemmin tarinaansa ja kertoi suunnitelleensa Siitoinin ja Lehtosen kanssa useiden kommunistikohteiden tuhoamista. Näiden joukossa olivat olleet mm. Kansan Uutisten ja Tiedonantajan toimitalot. Lisäksi Pekkala tunnusti ehdottaneensa pankkiryöstöä uusnatsien toiminnan rahoittamiseksi. Vauhtiin päästyään Pekkala kertoi nähneensä ennen murhapolttoa Lehtosella samanlaisen pommin kuin Kursiivin painosta palon yhteydessä löydettiin. Edelleen Pekkala muisti Lehtosen sanoneen hänelle, että hän oli maalannut ennen paloa Kansan Uutisten ja Kursiivin seiniin ilmestyneet hakaristit.”

Jutussa nostettiin esiin myös epäilys siitä, että Lehtonen olisi toiminut yksin: “Lehtosen toimiminen yksin ei vaikuta kovin uskottavalta. Kursiiviin oli pommin lisäksi kannettu melkoinen määrä sytytysmateriaalia ja itse sytytyspuuhan on täytynyt kestää varsin pitkän ajan; olihan mm. talon rappukäytävä valeltu jollakin nesteellä aina ylintä kerrosta myöten. Poliisi onkin löytänyt murhapolttopaikalta myös muita kuin Lehtosen jättämiä jalanjälkiä. Niiden aiheuttajia ei kuitenkaan ole pystytty selvittämään. Myös monia Veneentekijäntien seuduilla paloyönä liikkuneita on kuulusteltu. Eräs vartija kertoo nähneensä vaalean henkilöauton, joka oli kulkenut kovalla nopeudella Helsingin keskustan suuntaan. Autossa vartija muistaa nähneensä kaksi henkilöä.”

“Ihmetystä herättää myös murhapolttajan tai murhapolttajien toimenpiteiden tehokkuus. Kirjapainoon oli murtauduttu parhaasta mahdollisesta paikasta, pommi oli sijoitettu arvokkaimman painokoneen viereen, muutkin sytytykselle otolliset paikat oli löydetty pimeissä ja sokkeloisissa tiloisassa varsin varman tuntuisesti. Timo Pekkala on kiistänyt laaditun yksityiskohtaisia suunnitelmia kaavailtujen kohteiden tuhoamisesta. Tuhotyön jäljet Kursiivissa panevat epäilemään kuitenkin tällaisten olemassaoloa.”

Myös Oliver Hawk eli Olavi Hakasalo vedettiin juttuun mukaan. Alaotsakkeen “Aino Kassinen ja Oliver Hawk” alta löytyi seuraavaa: “Lähes kaikista Siitoinin kannattajista on tullut uusfasisteja ‘hengentieteellisten’ harrastusten kautta. Ensin on liitytty Turun hengentieteen seuraan tai Pegasos-seuraan kuuntelemaan juttuja ufoista ja lucifeeruksista. Tämäntyyppistä toimintaa Siitoin on pyörittänyt jo viitisen vuotta. Vasta pari vuotta sitten Siitoin ryhtyi järjestämään selvästi fasistista toimintaa: vähitellen hankittiin uniformuja, pamppuja, kypäriä, lippuja ja muuta rekvisiittaa”.

“‘Puoluesihteeri’ Seppo Lehtosenkin tie fasistiksi alkoi Aino Kassisen kirjan lukemisesta. Tämä sai hänet liittymään Siitoinin järjestöihin. Siitoin on mainostanut itseään Kassisen parhaana oppilaana. Poliisin kuulusteltavaksi on joutunut myös tunnettu hypnotisoija Oliver Hawk eli Olavi Hakasalo jonka yhteyksistä Siitoiniin kuulusteluissa kertoi Lehtonen muistaen kuitenkin nimen Oliver Twist. Hakasalo kiistää antaneensa Siitoinille mitään hypnoosiin liittyviä neuvoja tai ohjeita. Hänen mielestään Siitoinilla on ollut mahdollisuus itse hankkia itselleen hypnotisoijan kyvyt.”

Read Full Post »

Äskettäin teattereihin tulleessa kuunatsihassuttelussa Iron Sky on enemmän totuutta kuin yleisesti tiedetään. Tässä artikkelissa paljastetaan asian koko syvyys ja laajuus.

On hyvin tiedettyä, että natsit olivat teknologisesti aikaansa edellä mm. V2-raketteineen ja että II maailmansodan loputtua Yhdysvaltoihin kiikutettiin kaikessa hiljaisuudessa hyvä joukko johtavia natsitutkijoita auttamaan amerikkalaisia heidän omissa raketti- ja kuuprojekteissaan. Joidenkin arvelujen mukaan natsit auttoivat amerikkalaisia rakentamaan ensimmäiset uuden mantereen ufotkin.

Natsi-Saksan omat antigravitaatio- ja ufo-projektit ovat aivan oma lukunsa. Niistä on kirjoitettu jo useampikin teos, aihetta on puitu eritasoisissa dokumenttielokuvissa ja totta kai myös internetin syövereissä. Natsit hääräsivät myös teknologisesti hämärän rajamailla, mutta mitä he täsmälleen hääräsivät, on jäänyt selvän todistusaineiston puutteessa yleisessä historiantutkimuksessa auki. Spekulaatioita asian tiimoilta on kyllä riittänyt.

Mesikämmen on saanut käsiinsä Turun Hengentieteen Seuran salaisista arkistoista dokumentteja, jotka tuovat tähän natsiufokuvioon nyt aivan uuden kotimaisen ulottuvuuden. Nämä tiedot on Mesikämmenelle julkaistavaksi antanut vuonna 2010 uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran johtokunta.

– – –

Siitoimen yhteydet Vril-yhteisöön ja
Turun Hengentieteen Seuran perustaminen

Siitoimen isä, SS-upseeri Peter von Weltheim, kuului natsi-Saksassa toimineeseen salaiseen Vril-yhteisöön. Seura oli vaikutusvaltainen esoteerinen salaseura, jossa harjoitettiin hengentieteitä ja joka vaikutti myös natsi-Saksan politiikkaan ja teknologiseen tutkimukseen huomattavasti. 1900-luvun alkupuolella Vril-yhteisön jäsenet saivat kontaktin muutamiin toisissa ulottuvuuksissa oleviin henkisiin rotuihin. Tämän kontaktin ansiosta natsi-Saksa sai Vril-yhteisön kautta käyttöönsä myös toimivaa antigravitaatioteknologiaa ja se rakensi ensimmäiset ihmisten tekemät ufot.

Siitoin sai isänsä kautta yhteystietoja, joiden avulla hän tavoitti II maailmansodan jälkeen vielä toimineita Vril-yhteisön soluja. Hän myös useaan kertaan kävi tapaamassa näiden solujen jäseniä 60-luvun lopussa ja 70-luvun alkupuolella Saksassa. Peitetarinana matkat olivat liikematkoja Siitoin filmi oy:n nimissä, mutta matkojen todellinen tarkoitus liittyi Vril-solujen jäsenten tapaamiseen.

Pian ensimmäisten saksanmatkojensa jälkeen Siitoin perustikin Turun Hengentieteen Seuran ja raportoi ensimmäisestä 3. asteen ufokokemuksestaan. Ei ole sattumaa, että ensimmäinen seuran julkaisu oli Siitoimen salanimellä Hesiodos Foinix kirjoittama Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan (Turun Hengentieteen Seura, 1973). Tässä teoksessa Siitoin kirjoitti ufoista, ufo-olennoista ja niiden tarkoituksesta aivan uudella, henkisellä otteella. Kirjassa esitetyt tiedot pohjautuvat Siitoimen Vril-yhteisöltä saamiin tietoihin sekä hänen omiin kokemuksiinsa.

Edellämainitussa teoksessa Siitoin totesi mm. seuraavaa:

Halutessamme siis saada tietoa Ufo-olennoista ja heidän tehtävistään, niin on meidän ensiksi perehdyttävä salatieteisiin yleensä, ja vasta sen jälkeen alkavat meille selvitä tuonpuoleisten maailmojen ja olentojen arvoitukset.

Ensimmäiset, lähinnä meidän näköisemme ihmiset tuotiin tänne maapallolle linnunradan takaa muutamilla planeetoilta UFOissa. Tämä tapahtui noin 79 000 vuotta sitten, ja siitä lähtien ovat UFO-alukset liikkuneet maanpiirissämme suorittaen tärkeitä ihmiskuntaa ja sen kehitystä edistäviä toimenpiteitä.

Ufot, ja monet muut henkiolennot ovat ystäviäni, ja ensimmäisen kerran kohtasin heitä 22.7. -71 taloni katolla, ja tämän jälkeen olen ollut viikottaisessa yhteydessä heidän kanssaan.

Joka tapauksessa näitä olentoja on paljon täällä meidänkin joukossamme, mutta ne jotka heidät tuntevat, eivät saa heitä paljastaa, ettei heidän työnsä laatu paljastu, koska aika ei ole vielä kypsä siihen.

Myöhemmin Jonathan Shedd-nimellä kirjoittamassa teoksessaan Ufot, uskonto ja paholainen (Turun Hengentieteen Seura, 1974) Siitoin täsmensi kontaktiensa luonnetta:

Itse tapasin ensimmäiset Ufo-ukot vuonna 1971, jonka jälkeen olen ollut heihin yhteydessä, lähinnä telepatian avulla, mutta myös näköyhteyksiä on ollut aina silloin tällöin.

Siitoin kirjoitti ufoista ja niiden todellisesta tarkoituksesta vielä edellämainittujen teoksien jälkeenkin, eri sanomalehtien yleisönosastoilla (kts. tämä ja tämä linkki) sekä alan julkaisuissa, mm. Ufoaika-lehdessä (julkaisu tunnetaan nykyään nimellä Ultra). Näiden lisäksi hän viittasi runsaasti ufoihin myös muissa teoksissaan.

– – –

Todellinen syy Siitoimen järjestöjen
lakkauttamiseen ja vankilatuomioon

Siitoimen ja Vril-yhteisön henkisten oppien mukaan kommunismi edusti ennenkaikkea henkistä rappeutumaa, jota vastaan tulee taistella. Toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa Vril-yhteisön toiminta Saksassa oli salaisen poliisin ja liittoutuneiden joukkojen (erityisesti Neuvostoliiton vakoilijoiden) tiukassa tarkkailussa, eivätkä olosuhteet toiminnalle olleet siksi Saksan maaperällä aivan otollisimmat. Myös Puolassa sijaitseva entinen natsiufojen testauspaikka Wenceslasin kaivoksella oli poissa laskuista, koska se oli paljastunut liittoutuneiden joukoille ja viranomaisille.

Siitoin sai tehtäväkseen siirtää Vril-yhteisön toiminnan Suomeen, joka kylmän sodan aikakautena oli strategisesti otollisessa paikassa idän ja lännen välissä. Saksalaisten luomaa kontaktia toisien ulottuvuuksien henkisiin olentoihin (ja heidän teknologiansa tutkimista ja käyttöä) oli tarkoitus kehittää eteenpäin nyt ennen kaikkea Turussa ja Vehmaalla. Siitoin filmi oy ja sen alaiset yritykset olivat tässä skenaariossa peite ufoteknologian kehittämiselle, hengentieteen seura taas ryhmä asian henkisen puolen toiminnalle. Koko operaatio oli osa suurempaa operaatiota, jonka tarkoituksena oli hyökätä Neuvostoliittoon ja muihin kommunistisiin maihin niin ufoilla kuin myös maagisen sodankäynnin keinoin. Tämä kaikki kuului suureen henkiseen aikakausien skenaarioon, jossa pelissä oli ihmiskunnan henkisen kehityksen edistäminen.

Vril-yhteisön jäsenet antoivat Siitoimelle tässä skenaariossa hyvin tärkeän roolin ja mandaatin, koska he näkivät teosofi Helena Blavatskyn ennustuksen “pohjolasta nousevasta valosta” tulevan Siitoimessa todeksi. Vaikka Blavatsky ei suoranaisesti kuulunutkaan Vril-yhteisöön, jakoi niin Blavatsky kuin Vril-yhteisökin saman henkisen maailmankatsomuksen juurirotuineen ja maailman henkisine kehityslinjoineen kaikkineen. Blavatskyn monivuotinen työtoveri, kreivitär Constance Wachtmeister, tapasi kotimaisen teosofian suuren nimen, Pekka Erwastin, Tukholmassa kesäkuussa 1903. Tuossa tapaamisessa kreivitär kertoi Erwastille seuraavaa:

Tulee aika, niin vaikea koko maailmalle, että kaikki ihmiset ovat vähällä kadottaa tasapainonsa, ja teosofitkin, jotka ovat saaneet niin paljon henkistä valoa, kysyvät itseltään ja toisiltaan toivottomina, mitä teosofia oikeastaan on ja mikä on Teosofisen seuran tehtävä maailmassa? Kaikki tuntuu pettävän jalkojen alla ja pimeys vallitsee maailmassa. Muistakoot teosofit silloin kääntää katseensa Pohjolaa kohti, sillä Suomesta tulee valo. Niin sanoi madame Blavatsky.

Ei ole sattumaa sekään, että Suomen kuuluisin selvänäkijä Aino Kassinen piti Siitointa parhaimpana oppilaanaan. Siitoin oli ennustettu “Pohjolasta nouseva valo” ja Kassinen tiesi tämän.

Tämä ennustus yhdistettynä Siitoin filmi oy:n ja Turun Hengentieteen Seuran toimintaan sai Neuvostoliittoa nuoleskelevan Kekkosen ja hänen hallintonsa kauhun valtaan. Oli hyvässä muistissa, että vaikka natsit auttoivat sodan aikaan Suomea stukineen, niin he myös polttivat ja hävittivät Lapin lähtiessään maasta. Kekkonen epäili, etteivät avaruuden arjalaiset pystyisi ufoineen kuitenkaan kaatamaan suurta Neuvostoliittoa, ja hänen kaljulleen nousi kylmä hiki kun hän mietti, miten pahasti Lappi tällä kertaa tulisi poltetuksi ja hävitetyksi. Kekkonen päätti, että Siitoimen missio piti abortoida sen alkumetreille.

SUPOn agentit kävivät säännöllisesti urkkimassa hengentieteen seuran toimintaa ja heille oli selvää, että Blavatskyn ennustukset olivat käymässä toteen. Kommunismin vastaisen taistelun toinen suuri aalto alkaisi pian Suomen Turusta, jossa kaikessa hiljaisuudessa oltiin Kaskenkatu 1:ssä kehitetty ufoteknologiaa ja vahvistettu yhteyksiä toisten ulottuvuuksien antikommunistisiin olentoihin. Nuo olennot vain odottivat, että ihmiskunnan keskuudessa jossain päin maailmaa noustaisiin sellaiselle henkiselle tasolle, että aika olisi kypsä ihmiskunnan avoimeen auttamiseen henkisen ja materiaalisen kommunismin vastaisessa taistelussa. Erityisen toivon ufo-olennot asettivat tässä tilanteessa Pekka Siitoimen harteille.

Siitoimelle, Pohjolan valolle, oltiin varattu tässä suunnitelmassa myös uuden rodun luomiseen liittyvä tärkeä tehtävä, kuten oheisesta Kursiivin oikeudenkäynnin aikaisesta Kansan Uutisten lehtileikkeestä epäsuoraan paljastuu. Sivumennen, Siitoin totesi näistä ufo-naisista teoksessaan Ufot, uskonto ja paholainen seuraavaa:

Naiset ovat yleensä joko erittäin vaaleita, tai erittäin tummia, sekä iholtaan, että hiuksiltaan. Naisten lantio on yleensä leveä, ja kauniisti muotoutunut. Iho on läpikuultava ja ohut. Huulet ovat myös ohuet ja katse on terävä. Tukka on voimakas ja kaunis. Naiset ovat erittäin siististi pukeutuneita ja heistä saa erittäin hygieenisen kuvan. Naiset kävelevät hauskan sipsuttavasti lyhyin askelin suoraryhtisesti.

Tässä tilanteessa Kekkosen hallinto järjesti salaliiton, jossa Kursiivin kirjapainoon tehtiin murhapolttoisku, ja josta sitten syytettiin Siitointa. Tämä salaliitto toimi ja Siitoin sai täysin poliittisin perustein 5 vuoden vankeustuomion. Siitoin totesikin Kursiivin oikeudenkäynnin aikana olevansa “salaliiton uhri”. Samaan syssyyn ulkoasiainministeriö asetti toimintakiellon kaikille Siitoimen perustamille järjestöille. Taantumuksen voimat olivat ottaneet erävoiton suuressa kosmisessa henkien taistelussa.

– – –

Kuun pimeä puoli

Iron Sky-elokuvassa natseilla on tukikohta kuun pimeällä puolella. Pekka Siitoin tiesi jo 70-luvulla, että ufoilla, eli eräänlaisilla kosmisilla arjalaisilla, henkisen kehityksen jättiläisillä, on tukikohtia kuussa. Teoksessaan Ufot, uskonto ja paholainen, hän kirjoitti aiheen tiimoilta mm. seuraavaa:

Onko ufoilla tukikohtia kuussa? Koska NASA on tähän saakka ehdottomasti pitänyt yllä “kuolleen Kuun” myyttiä, oli se ymmärrettävästi pidättyväinen, kun valokuvissa näkyi jotain epätavallista. Koska nyt on olemassa yhä enemmän todisteita siitä, että Kuussa on lentolautasten tukikohtia, käy NASAn UFO:jen vastainen asenne yhä selvemmin ilmi kuin koskaan aikaisemmin.

Tri Carl Sagan Caltech’ista päätteli aivan yksinkertaisesti, että jos Maan ulkopuoliset olennot ovat tulleet tutkimaan planeettaamme, heillä on erittäin todennäköisesti tukikohtia Kuussa, ja on varsin loogista, että heidän päätukikohtansa ovat Kuun toisella puolella, jossa ne ovat turvassa Maan ihmisten tutkivilta katseilta.

On näinollen erittäin arveluttavaa, kun NASA varastoi Kuun toiselta puoliskolta otettuja Apollo-kuvia, aivan kuin ne paljastaisivat jotain, joka voisi järkyttää suurta yleisöä. Odottamaton ja yhtäkkinen päätös lähettä Apollo-astronautit Kuuta kiertämään, (se ei ole koskaan aikaisemmin ollut ohjelmassamme) tämä voisi kuulua yhtenä osana tähän sensuroituun salaisuuteen. Lähetettiinkö heidät ensisijaisesti tutkimaan Kuun toista puolta?

Toisaalla samassa teoksessa Siitoin kertoo kuun strategisesta asemasta ihmisen psyyken suhteen:

Kuu on eräällä tavalla ihmisen sielun salainen vartija. Ilman kuuta ihminen kokisi fyysisen kuoleman joka kerta, kun hän nukahtaisi. Ihmisen astraalitason henkinen olemuspuoli on nimittäin yhteydessä kuun magneettikenttiin. Ihmisen nukahtaessa irtoaa hänen henkinen olemuspuolensa, ja se siirtyy ns. planeettamaailmaan, jossa henki saa uusia vaikutteita ja virikkeitä, sekä ennustuksia. Nämä kokemukset ilmenevät usein unikuvina, ja kokemuksien jälkeen, vetävät kuun-voimat ihmisen takaisin fyysiseen kehoon maan päälle.

Tämä kaikki antaa ymmärtää, että Siitoin tiesi, mistä kirjoitti. Hän ei kertonut kaikkea tietämäänsä kaikelle kansalle, vaan viisaasti vain vihjasi asioista niille, ketkä ymmärsivät vihjeet.

– – –

Neuvostoliiton hajoamisen todellinen syy
ja natsiufo Pohjanlahden syvyyksissä

Siitoimen päästyä vankilasta oli Turun Hengentieteen Seura ja Siitoin filmi oy raunioina. SUPO oli takavarikoinut ja tuhonnut niiden puitteissa kehitettyä antigravitaatioteknologiaa ja lukemattomia asiaan liittyviä dokumentteja. Siitoimen henkinen toiminta muuttui organisaation puitteissa toimivasta enemmän yksityiseksi suhteessa muiden ulottuvuuksien entiteetteihin. Astrologisesti ja henkisesti organisatorinen toiminta oli siirtynyt eräänlaiseen limboon, tähdet eivät olleet ns. otollisesti paikoillaan mihinkään laajempaan avoimeen operaatioon. Arjalaiset ufo-olennot olivat kuitenkin noteeranneet Siitoimen aiempien touhujen kaliiberin ja he halusivat jatkaa työskentelyä hänen kanssaan siitä, mihin homma Siitoimen vankilatuomion myötä aiemmin tyssäsi.

Salaisiin hengentieteellisiin operaatioihin ufo-olentojen kanssa Siitoin ryhtyikin kaikella tarmollaan. Hän sai näihin aikoihin toimintaansa mukaan mm. lahtelaisen Väinö Kuisman, joka pyöritti Arjalaista Germaaniveljeskuntaa ja oli uppoutunut pikkusikariaan myöten natsi-Saksan okkultismiin ja suomalais-kansalliseen mytologiaan ja magiaan. Monet muutkin olivat vähintään intuitiivisesti jyvällä Siitoimen pohjimmaisesta kosmisesta esoteerisesta agendasta. Tämä ilmeni mm. Kai M. Aallon ja hänen ystävänsä yläilmoihin sijoittuvissa suunnitelmissa. Ufon sijaan yläilmoihin oltiin tosin suuntaamassa Finnairin koneella. Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että Aalto kunnostautui kulissien takaisissa Siitoimen ryhmän henkisissä operaatiossa niin hyvin, että Siitoin lopulta nimesi hänet seuraajakseen valtakunnanjohtajana.

Homma oli kaiken kaikkiaan varsin kovassa nousussa, mistä kertoo mm. se, että Siitoin ja hänen ryhmänsä tekivät ufo-olentojen kanssa pitkän ja laajamittaisen salaisten operaatioiden sarjan (Operaatio Taivaan Pojat, 1983-1991), minkä seurauksena Neuvostoliitto romahti joulukuussa 1991. Siitoin siis lopulta onnistui eräässä pitkäaikaisessa tavoitteessaan, jonka toteutumista Kekkonen ja hänen hallintonsa oli 70-luvun lopussa hieman viivyttänyt.

Myös takaiskuja sattui.

Aluekomentaja Arjen romuttama Hanebau III Pohjanlahden syvyyksissä.

Eräs suurimmista kömmeistä tapahtui huhtikuussa 1993 eräällä Siitoimen joukkojen saamalla ufokoulutuslennolla, kun aluekomentaja Arje rysäytti pienessä maistissa Hanebau III-luokan ufon Pohjanlahteen, jossa alus vieläkin makaa.

Vuonna 2011 Ocean Research-ryhmä onnistui paikantamaan Arjen pudottaman ufon tarkan sijainnin. Tapaus on herättänyt paljon huomiota. Tutkimusryhmässä mukana ollut Peter Lindbergh kommentoi kaikuluotainlöytöä tuoreeltaan: Olen ollut tässä ammatissa 18 vuotta, enkä ole koskaan nähny mitään tällaista. Esineen muoto on täysin pyöreä.

Tässä vaiheessa viranomaiset tietävät jo, mikä Pohjanlahden syvyyksissä todella makaa, eikä olekaan sattumaa, että asiasta ei ole annettu mitään tyhjentävää selontekoa julkisuuteen. Paljon puhuvia ovat kuitenkin julkisuuteen vuotaneet tiedot, joiden mukaan Pohjanlahden syvyyksissä makaavan objektin yhteydessä on valtavat jäljet, jotka kertovat objektin syöksyneen yläilmoista pohjaan ja raahautuneet siellä huomattavan matkan.

– – –

Turun Hengentieteen Seuran toinen tuleminen
ja totuus Iron Sky-elokuvasta

Turun Hengentieteen Seura perustettiin uudelleen joulukuussa 2010. Seuran informaatio kertoo:

Turun Hengentieteen Seura perustettiin uudelleen vuonna 2010 sen jälkeen kun seuran perustajan, Mestari Pekka Olavi Siitoimen henki oli ilmestynyt ja puhutellut järjestön toisen tulemisen perustajia, antaen heille henkimaailmasta salaiset ohjeet ja mandaatin seuran uudelleen perustamiseen.

Nyt esiin tulleiden salaisten asiakirjojen mukaan edellä mainitut “salaiset ohjeet ja mandaatti” ovat pitäneet sisällään saman ufo-ulottuvuuden kuin mikä sisältyi seuran toimintaan jo 70-luvulla. Tällä erää kommunismi ei ole enää toiminnan ykköskohteena, koska ihmiskunta on yleisesti ottaen, ei vain poliittisesti, vajonnut otsaansa myöten kaikenlaiseen rappioon. Uudelleen perustetun seuran toiminnan polttopisteessä on nyt yleisesti ihmisten henkisen tietoisuuden herättäminen.

Asiakirjoista selviää, että ufo- ja alien-ulottuvuus kuuluu seuran mandaattiin, koska toisten ulottuvuuksien henkiset olennot ovat edelleen valmiina astumaan Kuun pimeältä puolelta esiin ja avoimesti auttamaan ihmiskuntaa, jos sen henkinen taso vain nousee sen verran, että ihmiskunnan suorasta auttamisesta on sille oikeasti hyötyä. Avaruuden ja toisten ulottuvuuksien arjalaiset harjoittavat Maan suhteen selvästikin sellaista kehitysapua, että sillä pyritään ennen kaikkea tsemppaamaan ihmisiä itse parantamaan tilaansa ja olojaan. Imukuppimiehet tietävät, että jos he ilman ihmisten omaa motivaatiota ja yritystä vain antaisivat meille suoraan kaiken teknologiansa ja tietonsa, niin ihmiset henkisesti tähän vastuuseen alikehittyneinä vain tuhoaisivat itsensä ennätysvauhdilla.

Tämän tiedostaen on Mestari Siitoin astraalitasolta yhdessä uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran jäsenten kanssa jo vuosia maagisesti lähettänyt ihmiskunnan kollektiivisen tajunnan kenttään mm. sellaista viestiä, että jonkun olisi hyvä tehdä huumorimielessä “kuunatsielokuva”. Huumorin siivin seuran tärkeä asia ufoista ja henkimaailman todellisuudesta on laajojen ihmismassojen helpompi vastaanottaa, ja kun psyykkiset puolustusmekanismit on saatu alas, alkaa ihmiskunnan kollektiivisen tajunnan kautta vaikuttaa myös idean syvempi todellisuus. Ensin tämä tapahtuu alitajuisesti, mutta vähä vähältä asia alkaa nousta myös arkitajunnan tasolle, minkä seurauksena ihmiskunnan henkinen tietoisuus alkaa jälleen nousta. Eräänlaisena testinä ja pohjustuksena tässä samassa hengessä toteutettiin viime vuonna Mesikämmenen blogin ja Turun Hengentieteen Seuran yhteistyönä Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisat. Asiasta perillä ollut kisan voittaja Jaarli Kaikkitaival totesi kisan suosiosta kysyttäessä profeetallisesti:

Salatut käyvät julki! Seisomme murroksen partaalla. Kaukana ei ole se aika kun suuret massat ja valtamedia joutuvat kohtaamaan totuuden. Totuuden itsestään, ja maailmasta, sekä totuuden hypnoottis-magneettisen tekniikan ja sensellaisten esoteeristen menetelmien olemassaolosta, voimasta ja vaikutuksesta. Tämä kisa on jäävuoren huippu, esimerkki siitä miten kiinnostus luonnon todellisiin toimintaperiaatteisiin sen kuin kasvaa. Ilmentyen vaikka sitten hupaisan kisailun viihteellisessä muodossa, jos ei muuten.

Ei ole sattumaa, että Iron Sky-elokuvaa alettiin kuvata vuoden 2010 syksyllä Saksassa, samoihin aikoihin kun päätös Turun Hengentieteen Seuran uudesta perustamisesta tehtiin. Ei ole sattumaa myöskään se, että idean elokuvaan ihmiskunnan kollektiivisen tajunnan eetteristä poimi suomalainen Timo Vuorensola. Vaikka ihmiskunnan kollektiivisen tajunnan eetteri kattaa koko maailman, on melko yleistä, että siihen lähetetyt maagiset signaalit tuppaavat voimakkaimmin vaikuttamaan signaalien lähetyksen lähimaastossa.

Turun Hengentieteen Seura ja astraalitasolta sen perustaja ovat olleet vaikuttamassa myös siihen, että elokuva valmistui nyt vuonna 2012 – vuonna johon liittyy suuria ennustuksia. Kaikki muut ennustukset ja tulkinnat tämän vuoden henkisestä merkityksestä ihmiskunnalle ovat olleet vääriä – ne ovat vain vääristyneesti heijastelleet totuutta. Totuus vuodesta 2012 on se, että Mestari Siitoin yhdessä muiden henkimaailman Mestareiden, ennenkaikkea Kristuksen, Luciferin ja Saatanan, ovat olleet suurten kosmisten kehityslinjojen ja Jumalan tahdon mukaisesti johdattamassa ihmiskuntaa sen uuteen henkiseen heräämiseen.

Totuus Iron Sky-elokuvasta ja vuodesta 2012 on siis yleisesti käsitettyä todellisuutta ihmeellisempi. Tervehtikäämme Pohjolan Valoa, Kuun takana tukikohtaansa pitäviä hyväntahtoisia arjalaisia imukuppimiehiä ja heidän ilosanomaansa!

Ihmiskunta on heräämässä uuteen aamunkoittoonsa.

Read Full Post »

10 vuotta syyskuun 11. terrori-iskuista – Mitä todella tapahtui? (osat 1, 2, ja 3/10)

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

1/10) Yhdeksän vuotta syyskuun 11. 2001 tapahtumista

2/10) Iskuja edeltäneet tapahtumat ja etukäteistieto päivän tapahtumista

3/10) Maailman tehokkaimman ilmatorjunnan lamaantuminen

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

– – –

Artikkelin osa 4/10 löytyy täältä.

Read Full Post »

Dokumenttiprojekti uuden näkemyksen Facebook-sivuilta:

Aika: Syyskuun 10. klo 15:00-23:00
Paikka: Ravintola Koulu, Historianluokka, Eerikinkatu 18, Turku, Finland.

Dokumenttiprojekti: Uusi näkemys esittää syyskuun terrori-iskujen 10-vuotismuistopäivän kunniaksi aihetta koskevia dokumentteja Turussa. Tässä on alustava ohjelma. Tilannetta päivitetään sitä mukaa kuin lista esitelmöitsijöistä varmistuu.

11.9.2001 tapahtui jotakin, jonka jälkeen maailma ei ole pitkään aikaan entisensä: New Yorkissa hajosi kolme jättimäistä pilvenpiirtäjää ja muutama pienempi rakennus. Kahteen pilvenpiirtäjään oli lentänyt lentokone mutta kolmanteen ei.

Todisteet siitä, että totuus syyskuun 11. päivän terrori-iskuista on erilainen kuin virallinen totuus väittää, ovat olleet yleisesti nähtävillä jo monta vuotta. Silti valtamedia ei uskalla tarttua aiheeseen vaan toistaa monotonisesti salaliittokommenttejaan, jos yleensä kommentoi mitään. Salaliitoksihan nykyään voi kevyesti leimailla ihan liian hankalat kysymykset. Se on niin kätevää, ei tarvitse koskea mihinkään oleelliseen.

9/11-totuusliikkeeseen kuuluu miljoonia ihmisiä ympäri maailman. He vaativat tapahtumien uutta, täysivaltaista ja puolueetonta tutkintaa, koska tapauksesta selville saadut seikat tekevät virallisesta selityksestä epäuskottavan. Ai mikä 9/11-totuusliike…? Niin, valtamedia ei edes ole uutisoinut, että sellainen on olemassa!

(Lähde)

Esitettävät dokumentit:

Dylan Avery, Loose Change 2nd edition
Richard Gage, 9/11 Blueprint for Truth

Huomioikaa myös seuraavan päivän tapahtuma Turussa: 911 iskujen 10v muistotilaisuus terrorismin ja sen vastaisen sodan uhreille.

Vapaa pääsy. Tervetuloa!

http://www.uusinakemys.fi/

– – –

Asian tiimoilta kts. myös tämän blogin artikkelisarja Mitä todella tapahtui?:

Mitä todella tapahtui?
1) Yhdeksän vuotta syyskuun 11. 2001 tapahtumista
2) Iskuja edeltäneet tapahtumat ja etukäteistieto päivän tapahtumista
3) Maailman tehokkaimman ilmatorjunnan lamaantuminen
4) WTC 1, 2 ja 7
5) Pentagon
6) Shanksville
7) Kaappaajat ja Osama bin Laden
8) 9/11-komission ja sen raportin saama kritiikki
9) Syyskuun 11. tapahtumien merkitys
10) Miksi uusi selvitys syyskuun 11. päivän tapahtumista on tarpeen?

…sekä seuraavat tämän blogin aihepiiriin liittyvät postit:

* Osama bin Ladenin elämä ja kuolemat
* Olli Kingelin puhuu!
* Sibel Edmondsin pulloposti: Apua! Nostakaa amerikkalaisten poliittisten pakolaisten kiintiötä!
* Pentagonin paperit vuotanut tutkija Ellsberg ja senaattori Gravel vaativat uutta tutkimusta syyskuun 11. iskuista
* “Perheeseeni kuulunut henkilö oli mukana tekemässä syyskuun 11. iskuja”
* Joulupukki ja Osama bin Laden
* Osama bin Ladenilta uusi videonauha
* 9/11 ja WTC: Jäljet kertovat
* Syyskuun 11. iskut ja talous
* Conspiracies
* Main Japanese Opposition Party Questions 9/11 in Parliament
* War on Terror is a new Cold War
* Brzezinskin suuri shakkilauta ja Operaatio sykloni
* Brzezinskin suuri shakkilauta ja PNAC
* FarmVille Truther

Read Full Post »

Olli Kingelin puhuu!

Olli Kingelin on eräs turkulaisen Dokumenttiprojekti Uuden näkemyksen perustajia. Mesikämmenen blogilla oli kunnia haastatella Ollia.

 

Jos tämä haastattelu voisi tapahtua missä paikassa ja ajassa tahansa, missä tämä tapahtuisi?

No kun näitä tässä kelailee, niin normipaikoista Turku ja siellä justiinsa jokin vanha keskustan kuppila olisi oikein hyvä. Retro on viihtyisää. Toisaalta, kun fundeerailee näitä kaikkia asioita, niin piristävää olis kyllä käydä jollain kriisi- ja sotatoimialueella, esimerkiksi USA:ssa. Saisi hiukan sellaista Kolmannen valtakunnan vieraana -fiilistä mukaan, ehkä.

Aika? Hmm. Ei tässä ajassakaan mitään vikaa ole, saamme elää ajankohtana, jona toivottavasti suuret huijausrakenteet kuten velkapohjainen pankki- ja rahajärjestelmä ja velkarahapankkiirien EU sinnittelevät vielä systeemin sensuurin tuella pystyssä, vaikka vääjäämätön katastrofi on edessä… se on jännittävää. Tulee mahdollisuus suureen muutokseen ja puhdistautumiseen, jos niin voisi sanoa.

Syyskuun 11. päivän iskujen paljastuminen sisäpiirin väärän lipun huijaukseksi saa, toivottavasti, aikaan yleisen muutoksen suhtautumisessa politiikkaan ja poliitikkoihin. Herääminen, oman elämän ja ympäristön ottaminen kansalaisten omiin käsiin, se on jännittävä tunne.

Toisaalta, ajankohdasta tulee mieleen, että tekisi mieli päästä avaruuteen, kauas tästä käsittämättömästä korruption ja väärän tuskan ahjosta. Abduktiohakemus olisi kiihottava ajatus, mutta se on selkärangatonta eskapismia, myönnetään. Sitä paitsi, jos hommat sitten kääntyvätkin Maassa parhain päin, alkaisi ottaa aivoon jossain 13. valovuoden kohdalla.

 

Kerro jotain itsestäsi.

Hmm? Tämä on aina se kauhea kysymys, josta ei millään meinaa selvitä. Onneksi tämä ei ole työhönottohaastattelu :-P

No, olen keski-ikäinen äijä, josta piti alun perin tulla taiteilija, mutta systeemiin ei taida päästä sisään, jos on sellaisella luonteella varustettu otus kuin minä.

Muuta harrastuneisuutta oli soittelemiseen, oli pari vähäväkistä bändiäkin. Bändikaverit joko kuolivat viinaan tai hävisivät työmarkkinoille, ne hommat jäivät.

Lempitaiteilijoitani ovat Klee, Miró ja Dalì. Myös naivismi miellyttää. Jostain syystä olen mieltynyt elokuviin Braindead ja Bad Taste. Itse asiassa Oseaniassa tehdään mielenkiintoisia splatter-elokuvia, jotka ovat mielestäni aivan aliarvostettuja. Musiikkipuolella Frank Zappa on, no jos ei ehdoton, niin lähestulkoon kuningas ainakin. Tuntuu, että sitä mukaa kun studiot parantuvat, musiikki huononee.

Jossain vaiheessa haahuilin aika tuuliajolla, maalailin kotona muutamia tauluja, kävin katsomassa bändejä keikoilla – kaikkea sellaista luovaa olemista ja sekoilua, jota ei vielä painostanut pankkien velkasysteemit eikä epäinhimilliset työelämät. Minulla ei ole vieläkään oikein selvää käsitystä, miten jouduin tietokoneiden kanssa tekemisiin, mutta niin kävi, että minusta tuli ohjelmoija; terveiset Leppävaaraan ja Heikki Lehtiselle, jos näet tämän.

1990-luvulla Suomi velkakaapattiin pankkiirien pikku jiujitsutempulla ja liitettiin EU:hun. Niihin aikoihin vietin masentuneena ja työttömänä aikaa hermoparantolassakin.

Sain myöhemmin töitä IT-tukihenkilönä ja kääntäjänä. Olin reilut yhdeksän vuotta töissä käännöstoimistossa, josta sain lemput vuonna 2009. Oikeastaan se oli hyvä. Työssä koko ajan olevilla ei ole aikaa ja tarmoa miettiä, mitä oikeasti pitäisi tehdä.

Liikakiloista on päästävä eroon… hmm.

Haastattelun muiden kysymysten vastaukset luultavasti kertovat loput?

 

Mitä kautta päädyit Dokumenttiprojekti uuteen näkemykseen mukaan? Missä vaiheessa ja miksi menetit uskosi valtavirtauutisille ja virallisille näkemyksille? Kuulutko joihinkin muihin “vallitsevan systeemin vastaisiin ryhmiin”?

Jossain vaiheessa (lokakuussa 2008?) oli Turun pääkirjastolla elokuvaesitys, jossa esitelmöijänä oli Hannu Yli-Karjanmaa ja elokuvana 9/11 Mysteries. Hiukan kyseisen tapahtuman jälkeen naapurini Vesa Iitti, Teemu Välimäki ja Jiri Keronen ehdottivat, että pidettäisiin palaver, jossa mietittäisiin keinoja saada sensuurista kärsiville aiheille lisänäkyvyyttä dokumenttielokuvien muodossa. Sopiva sauma tuli, kun Iitti oli saanut suomennettavakseen uusimman Loose Change -elokuvan, American Coup. Seuraavaksi elokuvaksi otettiin Great Global Warming Swindle, pitkän pakkaskauden päätteeksi. Siitä se lähti. Ja nyt ollaan tässä. Selkeää kuin muta, heh?

DUN:n alussa esittämät elokuvat karsivat tehokkaasti uskoa valtamediaan. Mitä enemmän näkee riippumattomien elokuvantekijöiden katsauksia tapahtumiin, sen heikommaksi käy luottamus ”viralliseen tiedonvälitykseen”. Niin siinä vain käy.

 

Mitä enemmän näkee riippumattomien elokuvantekijöiden katsauksia tapahtumiin, sen heikommaksi käy luottamus ”viralliseen tiedonvälitykseen”. Niin siinä vain käy.

En itse asiassa ole koskaan ollut kovin ryhmähenkinen, jos sitä mitataan niillä ryhmillä, joita koulussa ja työssä on eteen tullut.

Voisin kuvitella tähän ainakin seuraavat syyt:

– joko ryhmät ovat olleet vääriä, tai sitten vallitseva tiimityömalli on perseestä (luultavasti tiimityö-hype on samaa puppua kuin muutkin liikkeenjohdolle kaupitellut tehostamistemput).

– omin päin tekeminen lienee luontaista minulle, koska ihastuin heti luettuani kirjaan Doing it with Style (Carroll ja Crisp).

En kuulu mihinkään “systeemin vastaisiin ryhmiin”, ellei sellaiseksi lasketa Piraattipuoluetta, jonka kansanedustajaehdokkaaksi lähdin. Voisin kyllä kuvitella itse perustavani sellaisen ryhmän. Täytyy miettiä. Hyvän moton saisi ilmastonsäätelyä vastustavan rintaman ohjelmajulistuksesta:

“Tavoitteenamme on suojella maailmaa nälänhädiltä ja sairauksilta, joita aiheuttavat hullut tiedemiehet, ahneet suuryritykset ja rikolliset hallitukset.”

Tuota hieman höystäen saisi oikein hyvän linjauksen melkeinpä mille vain ruohonjuuriliikkeelle.

Jos olisi We Are Change / Turku, voisin liittyä siihen. Perustetaanko?

 

Mistä Dokumenttiprojekti Uudessa näkemyksessä on oikein kysymys? Mihin ryhmän toiminnalla pyritään? Miten ryhmä on tässä tavoitteessaan mielestäsi onnistunut tähän asti?

Ravintola Koulu, jossa Dokumenttiprojekti uuden näkemyksiä tilaisuuksia järjestetään

Dokumenttiprojektissa on tarkoituksena paikata paikallisesti television ja elokuvien jättämää tiedonvälitys-, näkökulma- ja kritiikkityhjiötä. Pyrkimys on herättää keskustelua asioista, jotka ovat poliittisessa ilmastossamme joko tabuja tai eivät sovi poliittis-taloudellisen eliitin agendaan. Samoin, tarkoitus on saada katsojat itse ottamaan selvää asioiden vaietuista puolista, jotka voivat parhaimmillaan saattaa koko virallisen totuuden mukaisen näkemyksen täysin kyseenalaiseksi. Voidaan myös suoraan sanoa, että dokumentit osoittavat sormella johtajiamme ja virkamieskoneistoamme, joissa on paljon mätää. Eikä arvo- ja asenneilmastonkaan muutostarve jää vaille pohdintaa.

Menestys on ollut vaihtelevaa, mutta joka tapauksessa on sanottava, että tietoisuutta toiminnasta olisi saatava levitettyä tehokkaammin niin, että esityksissä olisi vähintään 30 katsojaa joka kerta. En ole täysin tyytyväinen, mikä on luultavasti hyvä, koska silloin alkaa miettiä parannuskeinoja. Tämän arvioimista tosin haittaa, ettei ole omaa, kokemusperäistä vertailukohtaa.

Asiaelokuvat mielletään turhaan puiseviksi, mitä ne eivät minusta suinkaan ole. DUN:ssä nähdyistä elokuvista on selvästi nähtävissä, että suora näkemyksellinen esitys todellisuudesta peittoaa helposti käsikirjoittajien fiktiot ja ohjaajien fantasiat.

Vuoden työn jälkeen näyttäisi mielenkiinto projektia kohtaan kasvavan. Toivottavasti myös elokuvien itsensä sisältö saa tällöin lisää huomiota.

 

Olet dokumenttiprojektin esittämien elokuvien kääntäjä. Kerro, minkälaista hommaa se on. Mikä ajaa ihmisen kääntämään elokuvia ilmaiseksi? Mitkä ovat tällaisen hyväntekeväisyyskääntämisen parhaat ja huonoimmat puolet?

Olli pohjustamassa Suuri ilmastonmuutoshuijaus -dokumentin tilaisuutta

Koen tekeväni kulttuurityötä. Se on intohimo, ja koen, että työllä on merkitystä. Omat dokumenttielokuvat olisivat rankinta, mutta toistaiseksi kelpaa kääntäminenkin. YLE:n voimavaroilla saa laadukkaita tekstityksiä, ja reservejä on. Pidän heidän lokalisointityötään esikuvanani, kun kirjoitan filmien tekstityksiä.

Tiedon välittämisestä saa tyydytystä. Hyvä kannustin on myös se, että jotkin asiat ovat aivan liian oleellisia jätettäväksi tuomatta täkäläiselle kielelle, eikä valtamedian varaan voi laskea.

 

Tiedon välittämisestä saa tyydytystä. Hyvä kannustin on myös se, että jotkin asiat ovat aivan liian oleellisia jätettäväksi tuomatta täkäläiselle kielelle, eikä valtamedian varaan voi laskea.

Välillä tunnen olevani kuin vastarintaliikkeen radisti… kyllä, aika hyvä mieli- ja kielikuva. Systeemin lakeijoita joka puolella, rakentamassa uutta korporatiivis-fasistista DDR-EU-Suomea, joka hakee oppinsa epädemokraattisen kehityksen mallimaasta, Yhdysvalloista.

Tekstityksen tekeminen elokuvaan on eräälaista tiivistämiskirjoittamista. Siinä on omat metkunsa. Ohje 1: tunne konteksti, tunne käsiteltävät asiat. Haistele, maistele, vilkuile sivuille, taakse, ylös ja alas, arvioi.

Ollessani käännöstoimistossa työssä huomasin, että kääntäjä on usein ainoa, joka on todella käynyt materiaalin läpi, ja kääntäjä toimii myös esityksen järkevyyden tarkastajana. Niin kauan kuin Suomessa ei velkapohjaisen rahajärjestelmän tai kansalaisten passiivisuuden takia ole voimavaroja riittävään dokumenttituotantoon, kääntäjät ovat oleellisessa osassa.

Huonoin puoli on tietysti köyhyys. Näitä töitä ei käytännössä tehdä ilman kunnollisia nettiyhteyksiä ja tietokoneita. Toimeentulo on pakko alkaa kehittää jostain, kun ansiosidonnaisen (pienen sellaisen) päivärahan loppu häämöttää.

Ohjelmoijana minua kiinnostaa myös toiminnan tekninen puoli. Näyttäisi siltä, että kääntämisen sivutuotteena syntyy myös pieni ohjelmatuote, jonka ajattelin lisätä yleiseen, vapaasti jaettavissa olevaan ohjelmistotarjontaan. Mutta katsotaan muilta kiireiltä tätäkin…

 

Mikä on mielipiteesi Suomen mediasta – antaako se luotettavan ja monipuolisen kuvan maailman tapahtumista? Luotatko Helsingin Sanomiin? Entä Turun Sanomiin? Mitä uutislähteitä seuraat ja suosittelet, meiltä ja maailmalta?

Olen hyvin skeptinen Turun ja Helsingin Sanomien kaltaisten lehtien suhteen. Monesti uutiset ovat vain hallituksen tai eri virastojen edustajien toistamista. Onpa mukana selkeää propagandaakin, esimerkkinä viimelokakuinen uutinen Osama bin Ladenista, joka muka asuu kaikessa rauhassa pohjoispakistanilaisessa talossaan katsellen telkkaria… huh-huh. En yhtään ihmettele, että HS:ää sanotaan CIA:n pää-äänenkannattajaksi.

Sääli todeta erityisesti YLE:n hampaaton ja kritiikitön uutistoimituksellinen linja — veronmaksajia pidetään pimeässä omilla rahoillaan, ja pomojen palkat sen kuin nousevat. Vaitiololahjuksina minä sen Kivisen palkantuplauksen näen. YLE:ltä tulee kyllä silloin tällöin, kuin kipinänä pimeydestä, jotain kelvollistakin, mutta se ei sensuurin himmentämää yleisilmettä pelasta. YLE:n uutiset toistavat pelkkää hallintokoneiston nuottia, ja muut äänet on suodatettu pois. Radikaaleinta uutistoimintaa YLE:llä edustaa hiihtourheilun tinkimätön välittäminen.

 

Radikaaleinta uutistoimintaa YLE:llä edustaa hiihtourheilun tinkimätön välittäminen.

Päinvastoin kuin mitä Lauri Kivinen on mieltä, tänne tarvitaan lisää toimittajia, mieluiten uusille paljastus- ja vuotosivustoille, joista voi hyvinkin muodostua tulevien vuosien tärkein uutismedia.

Suomeen todella tarvittaisiin kunnollista uutistoimitusta ja *tutkivaa journalismia* harjoittava media, nykyiset ovat käytännössä kelvottomia – siis kaikkeen muuhun paitsi suht pienten uutisten lähteeksi. Yleensä “vaarattomat” uutiset ovat hyvin kirjoitettuja. Ehtona on kuitenkin, ettei asia asetu poikkiteloin maan virallisen raha-, terveys-, puolustus-, energia-, ympäristö-, oikeus- sisä-, ulko- tai sosiaalipolitiikan kanssa. Eriävien mielipiteitten sensuuri ei koske poliittisen areenamme näytösluontoista pikku nahistelua.

Kulttuuria voi kait uutisoida vielä miten huvittaa?

Uutisia luen eri verkkopalveluista. Jonkin verran luen myös yksityisten ihmisten blogeja. Facebook on oikeastaan tosi hyvä uutistoimisto: jos on hyvä yhteisö, joka tutkii ympäristöään koko ajan, saa ryhmän jäsenenä paljon tietoa. Jokainen osallistuu tällaiseen keskinäiseen uutistoimintaan omalla panoksellaan: jokainen saa ison määrän uutisia rasittumatta itse kohtuuttomasti.

Ulkomaisista vaihtoehtouutisista Corbett Report on oma suosikkini tyylin ja sisällön suhteen, sellainen olisi hienoa saada tännekin. Ja onhan sitä DUN:nkin piirissä vireillä kunnianhimoisempi uutistoimintakin, elokuvaesitysten lisäksi…

Jos suositella pitää, aloittaisin verkkouutiset.fi:stä, ampparit.com:sta, jatkaisin Uuden Suomen hyvällä blogitarjonnalla (esim. Kissankulmasta), jatkaisin talousdemokraattisella materiaalilla, mm. talousdemokratia.blogspot.com ja Facebookissa ryhmä Paljastetaan rahan valhe! Olen velattoman rahajärjestelmän kannalla ja luen itseni talousdemokraatiksi. Myös Piraattiliiton aatteet ovat hyvin aktuelleja: avoin päätöksenteko, julkisuus- ja ilmoitusvelvoitteet viranomaisille, vapaa inventio- ja muukin kulttuuri jne. Magneettimedia ja Voima ovat oikein hyviä toisinaan, ja valtalehdistä Kansan Uutisilla olen havainnut pientä irtiottoa valtavaikenemisesta, ainakin 9/11-asioissa.

Kansalaismedia on ainoa vaihtoehto, joka voi haastaa “vallan vahtikoirat”, ts. vahtikoirat, jotka varjelevat valtaapitävien rauhaa äänestäjiltä ja kansalaisilta. Yleisradionkaan tervehdyttäminen ei onnistune ilman kansalaismedian aloitetta, veikkaan.

 

Kansalaismedia on ainoa vaihtoehto, joka voi haastaa “vallan vahtikoirat”, ts. vahtikoirat, jotka varjelevat valtaapitävien rauhaa äänestäjiltä ja kansalaisilta. Yleisradionkaan tervehdyttäminen ei onnistune ilman kansalaismedian aloitetta, veikkaan.

RT (Russia Today) on hyvä tv-kanava, kannattaa seurata, heillä on myös hyvä Youtube-jälkitarjonta ilman tympeitä ylemäisiä katselupäivien rajoitteita. Ohjelmat on myös helppoa arkistoida itselle, päinvastoin kuin YLE:n Areenasta, jossa on kaikin puolin yritetty estää muistijälkien jääminen esitetyistä ohjelmista. Miksiköhän? Onneksi on yledl.

Alex Jonesin infowars.com on klassikko, vaikka monet, varsin ymmärrettävästi, karsastavat Alexin äänenkäyttöä ja tyyliä. Tästä huolimatta on todettava, että Alex Jones on nykyisen totuusuutisoinnin pioneereja, eikä häntä voi sivuuttaa, ei ainakaan kevyesti. Kun aloittaa jostain, huomaa kyllä aika pian, miltä sivustoilta löytyy parhaiten mitäkin.

 

Onko Suomessa mitään omia laajastivaiettuja “salaliittoja”, joista kansalaisten pitäisi mielestäsi tietää enemmän? Onko Kataisella, Vanhasella ja muilla Bilderbergin vuosikokouksissa käyneillä mielestäsi jotain peiteltävää?

Ilman muuta heillä on peiteltävää. Se tuli selväksi, kun tasavallan presidentti Halonen julisti Kataisen BB-seikkailut salaisiksi; Infosota.fi uutisoi tämän.

Lopputulos lienee, että ainoat, jotka eivät tiedä mitä on tekeillä, ovat tavalliset kansalaiset, joille lienee varattu pelkkä maksajan rooli ilman vaikutusmahdollisuuksia, kun bilderbergiläiset, Jyrki Katainen mukaan lukien, suunnittelevat uutta maailmanjärjestystä. Epäilyttävää on myös, miten Ahtisaari ravasi Bilderberg-kokouksissa juuri silloin, kun suomalaisille kerrottiin satuja auvoisesta EU-tulevaisuudesta.

Olen hyvin huolissani salailun ja piilottelun yleistymisestä. Tänne tarvitaan ilman muuta Islannin IMMI-lainsäädännön tyylinen, täysin lähdesuojattu ilmiantajakulttuuri, jossa tiedon vuotaja voi luottaa siten, että jää anonyymiksi. Islanti luultavasti pidetään täällä muutenkin pimennossa, koska heidän tapansa käsitellä kuprupankkiireita oli sen verran suoraselkäinen, ettei valtaeliitti halua esimerkin leviävän; islantilaiset päättivät nimittäin, etteivät sosialisoi pankkien tappioita veronmaksajien maksettaviksi – kuten ei pitäisi tehdä missään muuallakaan. Katsotaanpa, miten finleaks.info alkaa pyöriä.

Pankeista päästäänkin 1990-luvun lamaan: sekin on ilmeisesti täyden vaikenemisen alainen asia, vaikka juuri silloin ilmeisesti tehtiin Suomen “EU-kuntoistaminen” velkaannuttamalla kaikki korviaan myöten “pankkikriisillä”. Tukirahojen piti olla yhteiskunnan laina pankeille, muistatteko? Missä viipyy takaisinmaksu? Missä viipyy “kriisin” julkinen analysointi? Oliko kyseessä korkean tason salaliitto?

Sekä “ydinvoimapäätös” että Kreikan ja Irlannin “lainapäätökset” olivat päätöksenteollisesti ala-arvoisia, turhia, rikollisia ja haisevat ainakin minun nenääni vahvasti taustavoimien lobbaamilta. Lainausmerkit lisäsin ilmeisistä syistä. Jo ”päätösten” hätäisyys viittaa siihen, että valmisteluissa on salailtavaa: kaikki tietävät, että kiireen lietsominen ja pikaratkaisuun painostaminen ovat huijareitten vakiotaktiikoita. Se, missä kulkee aktiivisen ja passiivisen myötävaikuttamisen raja, olisi kiinnostavaa joskus tietää.

 

Mielipiteesi suomalaisesta politiikasta ja puolueista? Onko Suomi mielestäsi niin lintukoto kuin korruption maailmantilastot antavat ymmärtää? Onko oikeisto-vasemmisto-jäsennys mielekäs meillä ja maailmalla yleensä? Jos ei, mitkä ovat oleellisemmat huomioitavat parametrit? Mille puolueille olet myötämielisin, mille nyrpein ja miksi?

Suomessa korruptio on pysynyt hyvin kätkössä ja voinut kukoistaa, koska täällä harvoin annetaan törkeästi rahaa suoraan käteen likaisen työn tekemisestä ja takinkääntämisestä. Kansalaiset luottavat aivan liikaa päättäjiinsä. Entisen pääministerin Vanhasen kyvyttömyys erottaa omia rahojaan muiden rahoista on vain yksi tapaus. Rakennusliikkeet olivat kunnallispolitiikassa 1990-luvulle saakka yleisesti tunnettuja pikku lahjuksistaan, mutta nyt, 20 vuotta myöhemmin, panokset ovat koventuneet, ja eduskunnan päätöksenteon alennustila on surullista.

Juhani Eskolan tapaus THL:n sikainfluenssarokotejutussa on yksi suosikeistani, kaikin puolin. Mies istuu avoimesti kahdella pallilla, toinen palli sijaitsi WHO:ssa, josta “pandemia” päästettiin liikkeelle, ja toinen palli sijaitsi rokoteostajan asemassa Suomessa. Siinä välissä Eskola sai sponsorirahaa ison summan, kuulemma suoraan lääkeyhtiöltä. Ja jos nyt joku puolustelee, että sellainen on yleinen käytäntö, on minun pakko kysyä, että miten helvetissä sellainen voi olla yleinen käytäntö. Miettikääpä hiukan: miten selvää lahjonnan on muka oltava, jotta sitä saa nimittää lahjonnaksi? Pitääkö riihikuivaa mennä ottamaan suorassa tv-lähetyksessä pöydän alta? Kun vielä otetaan huomioon koko sikainfluenssajupakan muut juonenkäänteet salaisine tuoteselosteineen (aivan, ette saa tietää, mitä teihin pistetään!), viitteineen siitä, että koko flunssapandemia oli täysin tekaistu luultavasti vain lääkemyynnin lisäämiseksi, alamme saada käsityksen korruption mittasuhteista. Kuvaavaa tässäkin on, että Eskolan toimista uutisoitiin Intian tv:ssä, mutta ei Suomen.

Suomalaiset eivät tietenkään ole koko kuviosta vastuussa, mutta huomionarvoista on, ettei ketään, ei siis ketään, ole edes alettu epäillä osallisuudesta tai avunannosta kyseiseen operaatioon. Juu, eihän meillä mitään korruptiota ole, ei… ihmiset alkavat saada nukahtamiskohtauksia, ja sikarokotefirma on kuulemma suunnitellut narkolepsialääkkeitä jo ennen possupandemiaa. Ja luonnollisesti ensimmäinen asia rokoteostoneuvotteluissa on lääkefirman täydellinen oikeudellinen suojaaminen kaikelta vastuulta! Siitähän normaalisti aloitetaan muuallakin, eikö vain? Kaikki suurta sattumaako?

Oikeisto? Joo, jos tarkoitetaan ns. porvaripuolueita, Kokoomusta, Vihreitä ja Keskustaa nyt lähinnä, niin äh. Jos tarkoitetaan demareita, niin toinen äh. Jos johonkin eksyy joku tunnollinen virkailija, ryhmäkuri kyllä taltuttaa hänet. Jokohan ryhmäkuri on muuten sisällytetty perustuslakiin? Ainoat organisoituneet voimat yhteiskunnassa näyttävät olevan puolue-eliitti ja autonominen virkakoneisto, helmoissaan pyörivine suurfirmoineen. Vasemmisto voisi ajaa kansalaisten asiaa, jos ei olisi niin pihalla kaikesta. Lintukoto? Öö, täsmentäisitkö linnun lajin? Korppikotka kenties?

Parametrit? Tuota, kauheasti kysymyksiä, joista avautuu puoli maailmankaikkeutta kustakin, mutta sanotaan nyt, että puoluepolitiikka on out, paitsi tietysti siten, että puolueet alkavat vaikuttaa järjestäytyneeltä rikollisuudelta ja kansalaisten ”valtuutuksin” operoivilta jengeiltä. Tämä riittänee tästä?

 

Kerro seuraavasta Dokumenttiprojektin näyttämästä elokuvasta, jonka olet myös kääntänyt. Uskotko dokumentin väittämiin itse? Miksi ihmisten kannattaisi tulla paikalle katsomaan tuo elokuva?

Dokumenttiprojekti uuden näkemyksen järjestämän tilaisuuden yleisöä ravintola Koulussa

Seuraavat näytettävät elokuvat ovat 9/11 ja WTC: jäljet kertovat (Blueprint for Truth) ja Hacking Democracymustahattujen ääntenlaskentaa.

Uskonko väitteisiin? Arkkitehtien ja insinöörien totuusliikkeen tekemässä elokuvassa on esitetty riittävä tekninen näyttö siitä, että WTC-tornit räjäytettiin, joten katsojan on käytännössä hyväksyttävä ajatus siitä, että lentokoneet lennettiin päin torneja pelkästään siksi, että viralliselle 9/11-tarinalle saadaan edes jotain kantavuutta. Blackboxvoting.org:n vaalipetoselokuvassa taas on selkeästi osoitettu, miten (tarkoituksellisen?) haavoittuvia sähköiset äänestyslaitteet ovat, ja miten niiden haavoittuvuudet sopivat turhan hyvin yhteen USA:n vaaleissa sattuneiden epäselvyyksien kanssa. Katsoja saa riittävän järkeviin johtopäätöksiin tarvittavat tiedot kummassakin tapauksessa. Kaikkihan voidaan nykyään väärentää, mutta tunnetut tosiasiat sopivat kummassakin tapauksessa reilusti paremmin dokumenttien esittämiin näkemyksiin kuin virallisiin, joten oma kantani on tällä hetkellä dokumenttien mukainen. Suomen sähköisen äänestämisen suunnitelma elää muuten yhä, mistä olen huolestunut. ”Helppo” äänestäminen voi taata nyt vallassa oleville ikuiset mahdollisuudet pysyä vallassa, todellisesta äänestystuloksesta riippumatta.

Mikäli haluaa valistaa itseään sellaisella, mitä ei muualta näe, kannattaa tulla. Aiheina olevat tapahtumat koskettavat myös meitä, riippumatta siitä, olemmeko juuri nyt kiinnostuneita vai emme.

 

Mikäli haluaa valistaa itseään sellaisella, mitä ei muualta näe, kannattaa tulla. Aiheina olevat tapahtumat koskettavat myös meitä, riippumatta siitä, olemmeko juuri nyt kiinnostuneita vai emme.

Mikäli olin huomaavinani tammikuussa, MOT-ohjelmassa oli pieni raapaisu Suomen vaaliepäselvyyksistäkin. Joten liki liippaa. Ja jos ministerit hyväksyvät sähköisen äänestämisen, olemme suoraan Hacking Democracy -elokuvan sinunkaan-ääntäsi-ei-lasketa-maailmassa.

 

Mikä dokumenttiprojektin tähän asti näyttämistä elokuvista on ollut mielestäsi tavalla tai toisella tärkein? Vai ovatko ne kaikki tietyllä oleellisella tavalla kietoutuneet yhteen?

Ne ovat kaikki tärkeitä, omalla alueellaan. Jos elokuvista pitää löytää yhteinen nimittäjä, niin se lienee, että omissa kabineteissaan hääräävä valtaeliitti on yhdessä suurfirmojen kanssa ylittämässä rajan, jolloin niiden on pakko yrittää ylläpitää velkarahalla, rajattomalla ahneudella, edellisten vaatimalla petollisuudella, valehtelulla, vaikenemisella ja sensuroinnilla saavuttamaansa valta-asemaa, katkeraan loppuun saakka. Toivottavasti filosofialtaan, arvoiltaan ja otteiltaan hyvät ihmiset saavat pantua stopin touhulle, ennen kuin on liian myöhäistä. Rahan ja velan osuutta tässä ei voi aliarvoida. Velkarahasta kertovia dokumentteja on saatava lisää, yhdessä sellaisten tiedotustilaisuuksien kanssa, jonka Ville Iivarinen veti Raha on velkaa -esityksessä.

 

Onko useiden eri tunnettujen salaliittoaiheiden takana yhtenäinen laaja Uuden maailmanjärjestyksen (New World Order) suunnitelma, kuten mm. Alex Jones tuntuu ajattelevan? Vai näkeekö Jones liikaa yhdenmukaisuutta ja intentionaalisuutta hirveässä määrässä asioita, jotka eivät välttämättä liity suoraan mitenkään toisiinsa?

Voi olla, että AJ on tullut jo neuroottiseksikin, mutta on myös muistettava, että koko mössön pyörittämiseen ei ylätasolla osallistu kovinkaan suurta joukkoa, ja että kyseisen joukon vaikuttimet ovat toisiinsa kietoutuneita, esimerkiksi velkarahan kautta. Tästä seuraa, että joukko toimii yhdenmukaisesti. He tarvitsevat toisiaan. Juoksupojat ja välitason virkakoneisto ei välttämättä ole kovinkaan tietoinen tilanteesta, vaikkakin ne muodostavat aina niin hyödyllisen käsikassaran valtaeliitille. Mutta niin yhtenäistä ihmisryhmää on vaikea kuvitella, että suppeanakin se pystyisi täysin järjestelmällisesti suunnittelemaan kaiken etukäteen. Tosin, totuus saattaa olla luuloa ja kuvitelmaa raadollisempi tässäkin – ja joka tapauksessa, suuri määrä samansuuntaista toimintaa ei enää eroa lopputulokseltaan salaliitosta, vaikkei olisi niin järjestelmällisesti suunniteltuakaan. Kumman hyvin vain näyttäisi korporatiivismi voivan, ja päivä päivältä pulleammin. Suurfirmoista ja hallinnoista on muotoutumassa suuri musta aukko, joka kasvaa jo omalla painollaan, imien sisäänsä yhä lisää ja lisää.

 

Mitä ajattelet Alex Jonesista noin ylipäätään? Ketkä salaliittoteoreetikot tai aihepiiriä tavalla tai toisella sivuavat tahot ovat tehneet sinuun suurimman vaikutuksen?

Tiedän kyllä, että AJ on ristiriitainen persoona. Toistaiseksi olen sillä kannalla, että AJ on vilpittömästi totuusliikken puolella ja ajaa sen asiaa, vaikkakin omalla tavallaan. Hän on megafonitoimittaja, mutta sanottakoon hänen tyylistään mitä hyvänsä, hänenlaisiaan tarvitaan. Minusta jokainen, joka voi valistaa tavallisia kansalaisia palasella olennaista informaatiota, on tärkeä. AJ on lisännyt palapeliin palasia vaikka millä mitalla.

 

Minkälaisiin salaliittoteorioihin yleisesti ottaen itse uskot, minkälaisiin taas et? Missä menee raja?

Koska pimeä valtaeliitti on niin yhteenkietoutunut suurbisneksen kanssa, on vaikeaa ajatella maanpäällistä salaliittoa, joka ei periaatteessa olisi mahdollinen. Nibirun ja onton Maan muinaisten humanoidien jutut ovat sitten asia erikseen… Mutta periaatteessa ahneuden, psykopatian, vallanhimon ja velkarahanhimon ryydittämillä, toisistaan riippuvilla pikku klikeillä on kaikki syyt ja keinot muodostaa erilaisia salaliittoja tai kartelleja asemansa ja tulonlähteidensä säilyttämiseksi. 9/11-tapauksen tunnen luultavasti parhaiten, ja totuus siitä on minusta selkeästi erilainen kuin mitä virallinen tarina kertoo. Niin kauan kuin syylliset saavat pidettyä rivinsä koossa, on turha koettaa arvailla tarkemmin. Useat muut tapaukset lähihistoriassa tuoksuvat palaneelta: sikainfluenssa (lääketeollisuuden vedätys), hiilidioksidin aiheuttama ilmaston nopea ja tuhoisa lämpeneminen (vallankäytöllinen instrumentti ja “vihreän päästötalouden” rahastussampo), terrorisminvastainen sota (sotilaallis-hegemoniallinen, vallankäytöllinen instrumentti ja energian ryöstämisen motivoima vedätys, joka loppuu, kun Osama bin Ladenin on kuoltava ”uudestaan”)… pienempiä on varmasti vaikka millä mitalla, alkaen sähkölamppujen palamisajan lyhentämisestä (ahneus ja velkaraha, pakotettu ”talouskasvu”).

 

Millaisia tulevaisuudennäkymiä, kehitysvisioita näet Dokumenttiprojektille?

Olisi hienoa saada resursseja ruveta tekemään itse dokumentteja, olla vaikka Suomen Alex Jones :-) Suomi-näkemys eri aiheista olisi enemmän kuin toivottava.

 

Millaisia tulevaisuudennäkymiä näet maailmalle ylipäätään? Ollaanko menossa ojasta allikkoon?

Ilmeisesti on mentävä jälleen pohjamutien kautta, ennen kuin tietoisuus itsevaltaiseksi muuttuneesta ja ulkoparlamentaaristen voimien talutusnuorassa rämpivästä virkakoneistoista, liian suuriksi paisuneista ylikansallisista yrityksistä ja joka puolella loisivasta velkarahataloudesta saa aikaan niin laajan EI-aallon, että hommalle tulee stoppi. Toivottavasti kansalaiset havahtuvat ja vaihtavat ensi kuun vaaleissa tämänhetkiset “edustajansa” sellaisiin, jotka oikeasti ajattelevat kansalaistensa parasta, myös paineen alla.

Eläkeikiä ollaan nostamassa, jotta pankeille saadaan lisää turhaa velkarahaa, virkamiesvaltaan kaavaillaan laajennuksia, ja esim. uusi pakkokeinolaki (vai sanoisinko vakoilulaki) veisi meidät jälleen askelen lähemmäs DDR:ää, sikainfluenssapyykki ja pakkohoitolakisotku ovat pesemättä, ydinvoiman lisärakennuspäätös ryhmäkuripäätöksineen on suoraa petturuutta, valtion taloudessa velka on ainoa, joka voi paksusti, ja antaa siten pankkiireille valtavan potentiaalisen määräysvallan maan asioista, EU:ssa on itsevaltaisesti valittu johto, joka suunnittelee kaikenlaista poikkeustila- ja poliisivaltiopaskaa, kansalaisten kyykyttäminen KELA:n ja sossun tiskeillä on arkea, YK:n agenda 21:tä ei olla millään tavoin kuoppaamassa, luontaistuotteet ja yrtit ollaan kieltämässä, syövän parantamista ei sallita, vitamiinitasomme kiinnostavat hallintokoneistoamme myös, hyökkäyssotia käyvä USA saa kuulemma harjoitella Lapissa täysin avoimesti, suomalaiset juoksevat samaisen maan sotilaiden perässä toisessa maassa, jonka ihmisillä ei ole hajuakaan, miksi vieraat sotilaat tulevat heidän mailleen reuhomaan, ympäristö kemikalisoituu… äh, laskekaa itse aluksi, mitä noista nyt jo tulee. Siinä meille “suuntaa”.

 

Flunssakausi oli täällä taas. Otitko sikainfluenssarokotteen?

Hah, en taida kuulua ”riskiryhmään”. Ei maar, no en takuulla ottanut!

 

Lopuksi vielä Mesikämmenen vakiokysymys haastateltavilleen: mikä tekee sinut onnelliseksi?

Kissa. Kesämökki. Nukkuminen. Sade ja ukkonen. Se, ettei tarvitse pelätä. Taide. Elokuvat. DUN. Dekkarit. Kiireettömyys. Ystävät. Kemut. Mauno Paajanen ja yläkerran psyko. Onhan näitä vielä.

 

Kiitos, Olli, haastattelusta!

Read Full Post »

New York, 11.9.2001

Yhdeksän vuotta syyskuun 11. 2001 tapahtumista

Syyskuun 11. 2001 tapahtumista tulee tänä vuonna kuluneeksi yhdeksän vuotta. Yhdeksässä vuodessa vastaus siihen, mitä tuona kohtalokkaana päivänä todella tapahtui, on monien mielestä edelleen epäselvä.

Virallista näkemystä päivän tapahtumista edustaa George W. Bushin hallinnon asettaman 9/11-komission raportti, FEMAn (Federal Emergency Management Agency) selvitys, NISTin (National Institute of Standards and Technology) selvitys, hallituksesta enemmän tai vähemmän riippumattomien tahojen antamat selvitykset tapahtumista (mm. Popular Mechanics), sekä valtamedian edellisiä tahoja tukeva uutisointi. Tämän virallisen version mukaan, jonka myös Suomen hallitus hyväksyy totuudeksi päivän tapahtumista, 19 ääri-islamilaista terroristia kaappasi tuona päivänä neljä matkustajakonetta Yhdysvalloissa. Niistä kaksi ohjattiin tahallisesti päin World Trade Centerin kaksoistorneja New Yorkissa, kolmannen sanottiin iskeneen Pentagoniin Arlingtonissa, Virginiassa, ja neljännen sanottiin pudonneen maahan Shanksvillessä, Pensylvaniassa. WTC:n etelätorni, eli WTC 2, sortui vajaan tunnin ja pohjoistorni, eli WTC 1, vajaan kahden tunnin kuluttua niihin kohdistuneista iskuista. Näiden rakennuksien lisäksi sortui myöhemmin iltapäivällä myös kolmas rakennus, WTC 7. Virallisen version mukaan WTC 1 ja 2 romahtivat niihin osuneiden lentokoneiden ja tätä seuranneiden tulipalojen seurauksena, ja WTC 7 siinä riehuneiden tulipalojen seurauksena. Syylliseksi iskuihin nimettiin nopeasti (uutisissa jo samana päivänä ja virallisesti syyskuun 14.) Osama bin Laden ja hänen johtamansa al-Qaida-järjestö.

Kuluneiden yhdeksän vuoden aikana virallisesta tarinasta on kuitenkin jatkuvasti tullut esiin uusia, sitä vahvasti kyseenalaistavia piirteitä, paljastuksia, tutkimuksia ja huomattavan monia epäilyttäviä yhteensattumia. Virallisen tarinan epäilijöiden määrä onkin jatkuvasti kasvanut maailmanlaajuisesti vuosi vuodelta. Epäilijöiden joukkoon kuuluu niin tavallisia kansalaisia, kansalaisjärjestöjä, julkkiksia, poliitikkoja, tutkijoita, iskujen uhrien omaisia, kuin tiedustelupalvelujen ja hallitusten virkamiehiä ympäri maailman. Yhdysvalloissa mm. arkkitehdit ja insinöörit, palomiehet, tiedustelupalvelijat, poliitikot, lakimiehet, tutkijat, ja ammattilentäjät ovat perustaneet omat ryhmänsä, jotka vaativat uutta, puolueetonta tutkimusta päivän tapahtumista. Virallisen version kritisoijien joukossa on huomattavia nimiä, mm. eläkkeelle jäänyt yhdysvaltalainen kenraalimajuri Albert Stubblebine, CIA:n kansallisen tiedustelun entinen puhemies Raymond McGovern, Italian entinen presidentti Francesco Cossiga, entinen Saksan teknologiaministeri Andreas von Bülow, Englannin salaisen palvelun MI5:n entinen tiedustelupalvelija Annie Machon, Kanadan entinen puolustusministeri ja varapääministeri Paul Hellyer, Ronald Reaganin hallinnon ajan valtiovarain apulaissihteeri Paul Craig Roberts, iskujen aikainen Venäjän armeijan puolustushaarakomentajien neuvoston jäsen kenraali Leonid Ivashov, Egyptin entinen ulkoministeri Mohamed Hassanein Heikal, Japanin parlamentin ylähuoneen jäsen Yukihisa Fujita, 1971 “Pentagon paperit” julkisuuteen vuotanut Daniel Ellsberg, 9/11-komission jäsenet Thomas Kane ja Lee Hamilton, sekä komission neuvonantaja John Farmer Jr., vain muutamia merkittäviä henkilöitä mainiten. Suomessa poliitikoistamme ja armeijan edustajistamme kukaan ei ole esittänyt virallista tarinaa kohtaan julkisuudessa kritiikkiä, mutta epäilijöiden joukko on myös meillä varsin laaja.

Virallista tarinaa  kritisoivia elokuvia, kirjoja ja internetsivuja on paljon. Näistä elokuvista tunnetuimpiin kuuluu mm. Loose Change (1. ja 2. versio, “Final cut” sekä “American Coup“),  9/11 Mysteries, Blueprint for Truth, sekä Press for Truth, kirjoista David Ray Griffinin teokset The New Pearl Harbor, Debunking 9/11 Debunking: An Answer to Popular Mechanics and the other Defenders of the Official Conspiratory Theory, The Mysterious Collapse of World Trade Center 7: Why the Official Report about 9/11 is Unscientific and False, The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions, sekä Webster Griffin Tarpleyn 9/11 Synthetic Terror: Made in USA. Lukemattomista internetsivustoista tunnetuimpiin aiheeseen keskittyviin kuuluvat mm. 911Truth.org ja 911Blogger.com. Suomessa tunnetuin aihepiirin sivusto on ollut useiden vuosien ajan 11syyskuu.net, joka on listattu myös 9/11 Truth Europe-sivustolle. 11syyskuu.net-sivuston ylläpitäjä Hannu Yli-Karjanmaalta on myös julkaistu teos Valtiot ja Terrorismi, joka käsittelee kattavasti myös syyskuun 11. terrori-iskuja.

Virallisen tarinan kritisoijiin viitataan valtamediassa usein salaliittoteoreetikkoina, antaen ikään kuin ymmärtää, että virallinen tarina päivän tapahtumista ei olisi salaliittoteoria, ja että virallisen tarinan kritisoijat sortuisivat mielikuvituksellisiin tai epätieteellisiin argumentteihin, kun taas virallisen tarinan puoltajat näin eivät tekisi. Tosiasia  kuitenkin on, että sekä virallinen teoria että sille vaihtoehtoiset teoriat ovat kaikki määritelmällisesti salaliittoteorioita. Niiden kaikkien mukaan jotkut tahot suunnittelivat salassa syyskuun iskut ja myös toteuttivat ne. Erot teorioissa koskevat sitä, mitä tuona päivänä todella nähdään tapahtuneen, ja ketkä näistä teoista nähdään olevan vastuussa. Sekä virallisen tarinan puoltajat että sen kritisoijat ovat erimielisyyksistään huolimatta yhtämielisiä siitä, että tapahtumapäivänä kuoli yhteensä lähes 3000 ihmistä, joista yli 2700 WTC:n kaksoistorneissa.

Olen itse tullut siihen tulokseen, että jos virallista tarinaa kritisoivia näkemyksiä tarkastelee avoimin mielin, ei voi olla tulematta siihen johtopäätökseen, että mikä ikinä totuus syyskuun 11. päivän tapahtumista onkaan, se ei voi olla siitä annettu virallinen totuus. Virallinen totuus päivän tapahtumista on monin paikoin äärettömän epätodennäköinen ja monin paikoin jopa luonnonlakien vastainen. Mitä enemmän syyskuun iskuja tutkii, sitä vähemmän virallinen versio niistä näyttää uskottavalta. Tämän lisäksi virallisen tarinan muodostumista värittää huomattava määrä  selvää valehtelua, oleellisten asioiden ohittamisia, valmiiksi päätettyihin vastauksiin selityttyä räätälöintiä, sekä muuta vähemmän luottamusta herättävää toimintaa. Jopa komission jäsenet Thomas  H. Kean ja Lee Hamilton, sekä komission neuvonantaja John Farmer Jr. ovat kirjoittaneet näistä seikoista teoksissaan The Ground Truth: The Story Behind America’s Defense on 9/11 ja Without Precedent: The Inside Story of the 9/11 Commission. Virallisen tarinan mahdottomuus laittaa miettimään todennäköisempiä vastauksia kysymyksiin päivän tapahtumista ja ennen kaikkea antaa pohtijalleen paljon kysymyksiä. Tämän pohjalta niin minun kuin monien muiden virallista tarinaa kritisoivien mielestä syyskuun 11. päivän tapahtumista pitäisikin tehdä uusi, aidosti mahdollisimman puolueeton tutkimus. Tähän aiheeseen palaan tarkemmin myöhemmin, vasta aivan artikkelin lopussa, osassa 10/10.

[Tämä on artikkelin osa 1/10. Osan 2/10 voit lukea täältä.]

Read Full Post »