Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘ruotsi’

Timo Hännikäinen puhuu!

timohannikainen

Kansallinen, traditionalistinen, radikaali. Nämä määreet kuvaavat Timo Hännikäistä ja verkkolehti Sarastusta hyvin. Monipuolinen ja tuottelias Hännikäinen on älykäs ja rohkea mies, jolla on mielenkiintoisia ja syväluotaavia ajatuksia kulttuurista. Mesikämmen tuumasi, että miestä pitää jututtaa.

Seuraavasta haastattelusta selviää mm. se, mitä radikaali traditionalismi on, mihin verkkolehti Sarastus pyrkii, millainen joukko lehteä toimittaa, mikä Suomen poliittisessa tilanteessa nykyään mättää ja mistä länsimaiden perikadossa on kyse. Hännikäinen kertoo myös tulevaisuuden suunnitelmistaan ja seuraavasta kirjastaan. Mesikämmenen oli luonnollisesti kysyttävä hiukan myös miehen ajatuksia Pekka Siitoimesta.

Hyvä naiset ja herrat, Timo Hännikäinen puhuu!

– – –

Pohjustusta

Olet runoilija, esseisti, kääntäjä ja kriitikko. Kerro taustastasi niille, jotka eivät siitä tiedä. Millainen mies on Timo Hännikäinen?

Olen syntynyt vuonna 1979 Padasjoella, Päijät-Hämeessä. Helsingissä olen asunut kohta 20 vuotta. Olen ”puolivapaa” kirjailija, eli maksan vuokrani ja laskuni tekemällä osan vuodesta puolipäivätöitä koulun iltavahtimestarina, muu toimeentulo tulee apurahoista ja kirjoituspalkkioista. Olen julkaissut seitsemän omaa teosta ja kääntänyt muun muassa Oscar Wilden, Charles Simicin ja Robert Louis Stevensonin tuotantoa. Olen naimisissa ja puolison lisäksi ruokakuntaan kuuluu cockerspanieliuros. Harrastukset vaihtelevat, tällä hetkellä lähinnä sydäntä ovat vinyylilevyjen keräily ja pienriistanmetsästys.

Tunnetuin teoksesi lienee vuonna 2009 ilmestynyt Ilman (Savukeidas), joka kertoo naisen puutteesta. Mitä tuumaat tuosta kirjastasi ja sen kautta saaneestasi huomiosta nyt, viitisen vuotta teoksen ilmestyttyä? Luetko vanhoja tekstejäsi? Mihin teoksiisi olet tyytyväisin ja miksi?

Ilman oli minulle jonkinlainen läpimurtoteos, joka kaiken synnyttämänsä julkisuuden lisäksi sai erittäin hyvät arvostelut. Useimmat kirjaa käsitelleet tosin keskittyivät siihen seksinpuute-aiheeseen, eivätkä huomioineet läpiseksualisoituneen kulttuurin analyysia, joka oli kirjan varsinainen pointti. Julkisuusrumban otin eräänlaisena kokeiluna, oli kiinnostavaa kokea kertarysäyksellä se median ja julkisuuden maailma, johon harva suomalainen kirjailija pääsee tai joutuu koko urallaan. Mutta olen ihan tyytyväinen, että sitä kesti vain aikansa. En ole mikään karismaattinen esiintyjä tai mediapersoona, mieluummin kirjoitan kuin puhun. Itse kirjaan olen yhä tyytyväinen, vaikka olenkin kyllästynyt puhumaan siitä julkisesti. Se vangitsee aika hyvin tietyn elämänvaiheen tunnot ja ajatukset. Enää en pystyisi kirjoittamaan sellaista teosta, niin moni asia on muuttunut niin ulkoisessa kuin sisäisessä elämässä. Omaa tuotantoa jälkikäteen lukiessa huomioikin yleensä sellaiset asiat, jotka nykyään tekisi eri lailla tai joista oma näkemys on muuttunut johonkin suuntaan. Se on oikeastaan hyvä asia: uskon, että ajattelun ja tuotannon pitää olla elävä ja ristiriitainen kokonaisuus, ei mikään valmis suljettu systeemi.

Kirjojesi lisäksi sinut tunnetaan nykyään myös verkkolehti Sarastuksesta ja radikaalista traditionalismista. Mitä kautta, miksi ja milloin sinusta tuli traditionalisti? Mistä radikaalissa traditionalismissa on kyse?

Traditionalismilla tai radikaalilla traditionalismilla viitataan usein sellaisiin filosofeihin kuten René Guenon ja Julius Evola, joiden ajattelussa uskonnollinen mystiikka oli keskeisellä sijalla. Itse käytän termiä laajemmin. Sarastuksen yhteydessä traditionalismi on käytännössä löyhä yleisnimitys sellaiselle oikeistolaiselle ajattelulle, joka poikkeaa sekä liberaalista talousoikeistosta että valtavirran konservatiivisuudesta. Tällainen ajattelu suuntaa kritiikkinsä käytännössä koko valistuksen ja Ranskan vallankumouksen perintöön. Se näkee yhteiskunnan pikemminkin orgaanisena kokonaisuutena kuin yksilöiden välisenä abstraktina sopimuksena. Vähintäänkin yhteiskuntasopimuksen piiriin pitäisi kuulua myös menneet ja tulevat sukupolvet, eivät ainoastaan elävät. Traditionalismissa politiikan keskipiste ja ihmistä viime kädessä määrittävä tekijä on identiteetti. Identiteetillä on lukuisia ulottuvuuksia, jotka muodostuvat vastakohtaisuuksien ja rajojen puitteissa: paikallinen, historiallinen, sukupuolinen, uskonnollinen, sivilisationistinen, jne. Esimerkiksi minä olen yhtä aikaa helsinkiläinen, suomalainen, eurooppalainen ja valkoinen mies, ja jokainen näistä ominaisuuksista kiinnittää minut tiettyyn kohtalonyhteyteen muiden kaltaisteni kanssa. Ei ole olemassa yhtä ja jakamatonta ”ihmiskuntaa” yhteisine tavoitteineen, vaan eri ryhmillä on omat intressinsä, jotka voivat myös joutua konfliktiin keskenään. Minulle traditionalismi on paikallisen ja kansallisen puolustamista globaalia vastaan.

Minulle traditionalismi on paikallisen ja kansallisen puolustamista globaalia vastaan.

Poliittisia kantoja Sarastuksen piiristä löytyy joka lähtöön, kristitystä konservatiivista jonkinlaiseen fasistiin. Osa kirjoittajista, mukaanlukien minä itse, ei edes halua määritellä itseään kovin tarkasti poliittisessa mielessä, vaan löytää ja yhdistelee ideoita monista ajatussuuntauksista. Se, mikä minut on johtanut tällaisen suuntauksen piiriin, onkin sitten mutkikkaampi kysymys. Perinteen merkitys inhimillisessä kokemuksessa ja Euroopan olemus ovat oikeastaan aina kiinnostaneet minua. Varsinkin kirjailijantyöni kautta tunnen lujaa yhteenkuuluvuutta siihen monisyiseen ja ristiriitaiseen traditioon, jonka muodostavat pakanallinen antiikki, kristillinen keskiaika ja uudempi tieteellinen ajattelu. Olen sielultani eurooppalainen ihminen.

Mitä suomalaisuus merkitsee sinulle? Mikä maamme ja kulttuurimme menneisyydessä on säilyttämisen arvoista ja miksi? Millaisia ovat suomalaisen psyyken valoisat ja pimeät puolet?

Suomalaisuutta on oikeastaan mahdoton ymmärtää ottamatta huomioon maantieteellistä sijaintia ja ilmasto-olosuhteita. Maantieteellisesti Suomi on rajamaa Euroopan ja Venäjän välissä, vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Baltian maat ja Ukraina. Reuna-alueilla syntyy omanlaistaan kulttuuria ja mentaliteettia, joka poikkeaa keskuksista. Mentaliteettiamme ovat muokanneet myös ankarat ilmasto-olot. Kirjailija Marko Tapion mukaan kamppailu kylmyyttä ja pimeyttä vastaan on muovannut eräänlaisen arktisen persoonallisuustyypin, joka on säilynyt nykyaikaan saakka. Suomalainen on sitkeä, vakaa ja kestää vastoinkäymiset hammasta purren. Mutta samalla meissä on ajoittainen taipumus äärimmäisyyksiin, jotka voivat saada hyvinkin traagisia muotoja. Suomessa on käyty Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen verinen sisällissota, juoppous on yleistä ja itsemurhiakin esiintyy paljon. Toisaalta tämä taipumus on purkautunut myös hienona taiteena ja kirjallisuutena, ja uskon myös talvisodan puolustushengen ilmentäneen sitä.

Halveksiiko suomalainen kulttuuriväki omaa kansallista perintöään? Jos näin on, niin mistä se kertoo?

Tavallaan tällaista halveksuntaa on esiintynyt aina. 1800-luvulla suuri osa sivistyneistöstä piti suomen kieltä liian karkeana kulttuurin ja kirjallisuuden kieleksi. 1920-luvulla Tulenkantajat pitivät suomalaista kulttuurielämää takapajuisena ja ihailivat romanttiseen tyyliinsä kaikkea modernia ja ”keskieurooppalaista”. Tämä on itse asiassa perifeerinen ilmiö, rajamaiden kirous. Reuna-alueilla helposti ajatellaan, että oma kulttuuriperintö on liian haurasta ja kaikki arvokas tulee keskuksista. Jos kirjallinen kulttuuri on nuori, kuten Suomessa, se vain lisää tällaista asennoitumista. Sen käytännön seurauksiin kuuluvat ulkomaisten vaikutteiden omaksuminen sellaisinaan, suodattamatta, sen sijaan että sovellettaisiin niitä täkäläiseen perinteeseen. Taidehistoriassa keskitytään lähinnä tarkastelemaan, miten erilaiset kansainväliset suuntaukset, kuten vaikkapa romantiikka, funktionalismi ja postmodernismi, ovat tulleet Suomeen. Toisaalta meillä on kaikkina aikoina ollut sellaisiakin taiteilijoita, jotka ovat vakavissaan tutkineet paikalliseen identiteettiin nojaavan taiteen mahdollisuuksia ja pyrkineet luomaan kansallisia muotoja ulkomaisille vaikutteille. Heihin sopisi kiinnittää enemmän huomiota. Kulttuurielämä kaipaisi jonkinlaista etnofuturistista otetta.

Oletko ateisti, agnostikko tai joitain muuta?

Henkilökohtaisesti uskon, ettei historialla ole suuntaa eikä elämällä muuta tarkoitusta kuin ne, jotka yksilöt ja yhteisöt sille antavat. En odota mitään tämän elämän jälkeen, paitsi kenties länsimaisen kulttuurin ja omien ajatusteni säilymistä. En kuitenkaan suosittele tällaista katsomusta kenellekään – se olisi turhaa, sillä kyseessä on pikemminkin sisäsyntyinen kokemus kuin opittu ajattelutapa. Joillakin on kyky uskoa jumaliin, joillakin toisilla ei, ja tämän kohtalon kanssa on elettävä.

En lainkaan väheksy uskontoja: se olisi sama kuin väheksyisi ihmislajia, sillä ihminen on jotenkin asetuksellisesti uskonnollinen olento. Elämästä tekee elämisen arvoista tunne kuulumisesta itseään ja pieniä kuvioitaan suurempaan kokonaisuuteen, ja uskonto lienee yleisin tapa saavuttaa tällainen tunne. Harva pärjää ilman uskontoa tai jotakin sen korviketta. Jos nämä lapselliset uusateistit, Richard Dawkins opetuslapsineen, todella käsittäisivät kuinka ankara paikka maailma ilman korkeamman voiman ohjausta on, he juoksisivat hädissään ensimmäisen vastaantulevan new age -gurun syliin. Niinpä he ottavatkin korvikeuskonnoksi humanismin, biologisen reduktionismin tai edistysajattelun, joka on pelkkä kristillisen eskatologian maallistunut versio. Uskonnottomuus sopii niille, jotka kestävät pohjimmiltaan nihilististä maailmaa, jossa ihmistä varten ei ole mitään suurta suunnitelmaa.

Suosikkialkoholijuomasi?

Miedoista paras on brittiläinen Old Rosie -siideri. Väkevistä parhaita ovat viskit, skottilaisista Laphroaig ja irlantilaisista Jameson.

– – –

Sarastus ja radikaali traditionalismi

Verkkolehti Sarastus aloitti toimintansa syyskuussa 2012. Miksi tällaiselle verkkolehdelle oli tarvetta, miten se maastoutuu suhteessa maamme nykyiseen kulttuuriin ja poliittiseen ilmapiiriin? Mihin Sarastus pyrkii, mikä on sen raison d’être?

moderniamaailmaaSarastuksen tarkoitus on toimia poliittisista puolueista ja järjestöistä riippumattomana ajatushautomona, joka tuo esiin traditionalistisia ja kansallismielisiä näkökulmia politiikkaan ja kulttuuriin. Suomesta puuttuu tämäntyyppinen ajattelun perinne, tai ainakin se on katkennut, sillä 1960-luvulta saakka älymystö on ollut leimallisesti vasemmistolaista ja vasemmistolla on ollut käsissään aloite melkein kaikessa kulttuurianalyysissa ja yhteiskuntakritiikissä. Poliittisen mielipiteen heilahdukset eivät ole muuttaneet tätä tilannetta. Jos halutaan yhteiskunnallista muutosta, sen täytyy tapahtua ensin ihmisten mielissä, ja tässä suhteessa akateeminen maailma, kulttuurielämä ja media, nykyään yhä enemmän myös sosiaalinen media, ovat ratkaisevassa roolissa.

Sarastuksen tarkoitus on toimia poliittisista puolueista ja järjestöistä riippumattomana ajatushautomona, joka tuo esiin traditionalistisia ja kansallismielisiä näkökulmia politiikkaan ja kulttuuriin.

Missä ja kenen tai keiden toimesta idea Sarastuksen aloittamiselle alkoi? Milloin idea Sarastuksesta nousi ensimmäisen kerran ilmaan?

Ajatus tämäntyyppisestä julkaisusta oli putkahdellut kansallismielisissä ympyröissä jo pidemmän aikaa, mutta konkreettisia suunnitelmia ei ollut. Kesällä 2012 otin sähköpostitse yhteyttä joukkoon luotettuja samanmielisiä ihmisiä, joiden tiesin olevan myös näkemyksellisiä kirjoittajia, ja ehdotin verkkojulkaisun perustamista. Pidimme pari yhteistapaamista ja jatkoimme suunnittelua sähköpostitse. Syyskuuhun mennessä olimme päässeet yksimielisyyteen suurista linjoista, luoneet lehden ulkoasun ja laatineet ensimmäiset kirjoitukset.

Kerro Sarastuksen toimittajakunnasta. Kuinka erilaista väkeä verkkolehden toimittajista löytyy? Esiintyykö toimittajakunnan kesken vahvaa ideologista kädenvääntöä verkkolehden sisällön suhteen vai luoviutuvatko asiat omalla painollaan jaetuttujen traditionaalisten lähtökohtien kautta?

Toimituskunta on pysynyt suurin piirtein samana, mutta vakituisia avustajia on ilmaantunut suhteellisen lyhyessä ajassa kiitettävä määrä. Suurin osa ei ole ammattikirjoittajia, mutta monella on esimerkiksi yliopistotaustaa ja sitä kautta kokemusta asiatekstin laatimisesta. Toimitus- ja avustajakunta jakaantuu eri puolille Suomea, ja yhteistyötä tehdään internetin välityksellä. Kuten jo aiemmin totesin, Sarastusta toimittaa poliittisesti kirjava joukko, jota yhdistävät tietyt yleiset periaatteet. Poliittisista eroavaisuuksista ja lehden linjasta syntyy silloin tällöin toimituksen sisäistä debattia, mutta sitä on aina käyty hyvässä hengessä. Sarastus on loppujen lopuksi varsin avoin erilaisille näkemyksille, ainoastaan silkan huuhaan kuten ilmastodenialismin ja holokaustinkiistämisen olemme päättäneet pitää lehden ulkopuolella.

Millaista yhteydenpitoa ja yhteistyötä Sarastuksella on muiden samanhenkisten ihmisten ja ryhmien kanssa Suomen rajojen ulkopuolelta?

Sarastus on julkaissut käännöksiä artikkeleista, jotka ovat alunperin ilmestyneet muun muassa amerikkalaisissa Alternative Right- ja Counter Currents -verkkolehdissä, ruotsalaisella Motpol-sivustolla, erilaisissa ranskalaisissa julkaisuissa, jne. Tällä tavoin lehti on tullut tunnetuksi samanhenkisten keskuudessa myös ulkomailla, ja toimituskunnan jäsenet ovat jonkin verran yhteydessä ulkomaisiin kirjoittajiin. Tiettyä kiinnostusta Suomea kohtaan on herännyt tämän takia. Amerikkalainen kirjailija Jack Donovan, jota haastattelin alkuvuodesta Sarastukseen, kirjoitti myöhemmin facebook-sivuillaan, että hänen mielestään Suomi on paras maa, koska suomalaiset lukijat lähettävät hänelle jatkuvasti täkäläisten neofolk-yhtyeiden levyjä ja muuta kiinnostavaa tavaraa.

Miten Sarastukseen on yleisesti ottaen suhtauduttu eri piireissä? Onko Sarastuksen osakseen saama huomio yllättänyt millään tapaa?

Jo sivuston tilastoja seuratessa huomaa, että lehteä lukevat varsin monet. Päivittäinen kävijämäärä on keskimäärin reilun tuhannen luokkaa ja tähän mennessä suosituinta kirjoitusta on jaettu facebookissa noin 500 kertaa. Olen myös havainnut, että sitä lukevat monet sellaisetkin, jotka eivät lehden aatemaailmaa allekirjoita. En tiedä, onko se yllättävää. Traditionalismi ja ”uusi oikeisto” ovat Suomessa melko uusia juttuja, joten on tavallaan luonnollista että ne herättävät kiinnostusta. Huvittavimpia ovat oikeastaan Sarastuksen herättämät ristiriitaiset reaktiot eri leireissä. Vasemmisto on yrittänyt lyödä meihin natsileimaa, ja eräällä uusnatsien sivustolla meitä on taas sanottu ”siionistien peiteoperaatioksi” tai joksikin vastaavaksi. Kai tämäkin on merkki siitä, että olemme osanneet tehdä jotain oikein.

Miten tunnetusti vasemmistohenkinen kirjallisuuspiiri ja siihen kuuluvat ystäväsi ovat suhtautuneet oikeistoradikaaleihin ystäviisi ja Sarastus-verkkolehteen?

Suhtautuminen vaihtelee, mutta onhan se selvää, ettei maineeni sillä suunnalla ole yleisesti ottaen kovin hyvä. Välillä kustantajaltani on kyselty, miksei minua kieltäydytä julkaisemasta – ja ironista kyllä, kyselijät ovat yleensä sellaisia jotka muuten väittävät olevansa kaikkea ilmaisunvapauden rajoittamista vastaan. Sinänsä minua ei liikuta moinen, sillä minulla on edelleen riittävästi julkaisukanavia ja lukijoita. En ole erityisen aktiivinen kirjallisuuspiireissä, koska ne ovat hirvittävän sisäsiittoisia porukoita, joissa ihmiset seurustelevat lähes pelkästään saman alan tyyppien kanssa ja uskovat tekevänsä jotakin merkittävää, vaikka heidän touhuistaan on kiinnostunut vain kourallinen kollegoita. Minulle on vakiintunut sieltä muutama luotettu ystävä, joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja joita tapaan melko säännöllisesti, mutta kirjallisuusväen kissanristiäisissä minua näkee harvoin.

Mitä mieltä olet Suomen poliittisesta nykytilanteesta? Mikä nykytilanteessa mättää eniten ja mitkä asiat siihen ovat syynä? Millaisia mahdollisia valopilkkuja nykytilanteessa on? Millaisena näet maamme poliittisen tulevaisuuden?

Suomen poliittinen tilanne muistuttaa monessa mielessä tyypillisen eurooppalaisen teollisuusmaan tilannetta, vaikka erojakin on. Meillä on matala syntyvyys ja ylisuureksi paisunut julkinen talous. Perheet ja muut pysyvät tukirakenteet hajoavat, ruumiillisen työn arvostus on matala, demografisia ja taloudellisia ongelmia yritetään ratkaista maahanmuutolla, joka lähinnä synnyttää uusia ongelmia. Talouskriisi ei ole iskenyt meihin erityisen lujaa, mutta toisaalta olemme tuskin vielä nähneet sen pahinta vaihetta.

Tämänhetkisten ongelmien taustalla on pitkälti suurten ikäluokkien rakentama yhteiskunta, joka perustuu arvoliberalismille ja ensi sijassa aineelliseksi ymmärretylle hyvinvoinnille.

Tämänhetkisten ongelmien taustalla on pitkälti suurten ikäluokkien rakentama yhteiskunta, joka perustuu arvoliberalismille ja ensi sijassa aineelliseksi ymmärretylle hyvinvoinnille. Sen nimissä kansallisomaisuutta on myyty ulkomaille yleisen kulutusjuhlan rahoittamiseksi, ihmisiä on ylikoulutettu työttömiksi ja jätetty tulevien sukupolvien maksettavaksi massiivinen valtionvelka. Suurten ikäluokkien niin sanotut ”pehmeät arvot” loivat hirmuisen kovan yhteiskunnan, jossa yhteisvastuuta ei tunneta ja jokainen odottaa saavansa valtiolta enemmän kuin itse antaa. Rikkaat eivät enää halua maksaa veroja eivätkä köyhät tehdä töitä. Verojen maksu ja työnteko ovat jääneet keskiluokan harteille, ja keskiluokan kapinahenki alkaa näkyä muun muassa perussuomalaisten suosion kasvussa.

Valopilkkuna nyky-Suomessa näen sen, ettei tänne ole vielä kehittynyt sellaisia suuria maahanmuuttajakeskittymiä kuin vaikkapa Ruotsiin tai Ranskaan. Toisaalta Suomella on maantieteellisen sijaintinsa takia toinen ongelma: Venäjä suhtautuu meihin kuin omaan takapihaansa ja saattaa tulevaisuudessa käyttää täällä asuvia venäläisiä ulkopoliittisen painostuksen välineenä, kuten se on tehnyt Baltiassa ja Ukrainassa. Venäjän imperialistiset haaveet ovat ainakin lyhyellä tähtäimellä vakavin ulkoinen uhka Suomelle. Tarja Halosen presidenttikaudella tätä tosiseikkaa yritettiin kaikin keinoin peittää näkyvistä. Nyt unesta ollaan hiljalleen heräämässä, toivon ettei se tapahdu liian myöhään.

Millaisessa Suomessa Timo Hännikäinen haluaisi elää? Millainen olisi ihanteellinen tilanne Suomessa nykyään? Mitkä asiat olisivat toisin?

En mielelläni rakentele yhteiskuntautopioita, koska yhteiskunta on aina elävä kokonaisuus eikä mikään ideaali voi sellaisenaan toteutua. Jos takertuu liian tiukasti kuvaan ihanneyhteiskunnasta, todellisuuden lainalaisuudet unohtuvat helposti. Joitakin yleisiä linjoja mielessäni toki on.

Ihanne-Suomeni olisi sellainen, missä osa valtion nykyisistä tehtävistä olisi paikallisyhteisöillä ja ihmiset olisivat riippuvaisempia toisistaan kuin valtiokoneistosta. Ihmisillä olisi runsaasti yhteyksiä erilaisiin itsenäisesti toimiviin instituutioihin liikuntakerhoista osuuskuntiin ja muihin taloudellista toimintaa harjoittaviin organisaatioihin. Oppisopimuskoulutusta ja vastaavia järjestelyjä tuettaisiin jotta ihmisten olisi helppo työskennellä käytännön ammateissa. Pienyrittäjien asema olisi vahva. Valtio tukisi ja suojelisi paikallisyhteisöjä mutta puuttuisi niiden varsinaiseen toimintaan harvoin. Euroopan ulkopuolelta suuntautuva maahanmuutto olisi vähäistä ja tiukasti kontrolloitua. Sen sijaan opiskelija-, tiede- ja kulttuurivaihtoa olisi runsaasti ja siihen kannustettaisiin. Yksi valtiovallan tärkeistä tehtävistä olisi luonnonvarojen varjelu ja ekometsätalouden kaltaisten kestävien mallien tukeminen luonnonvarojen käytössä. Maanpuolustukseen panostettaisiin, ja vakinaisen armeijan lisäksi maassa olisi suojeluskuntien tapaisia paikallistason maanpuolustusjärjestöjä kuten Virossa.

Onko Suomi mielestäsi vielä itsenäinen? Miksi on tai ei ole?

Tiukassa mielessä Suomi on ollut itsenäinen ainoastaan 1920- ja 30-luvuilla. Silloin maa oli taloudellisesti omavarainen ja meillä oli itsenäinen ulkopolitiikka. Tämä kausi päättyi talvisotaan, jonka jälkeen tuli liittolaisuus Saksan kanssa, sitten YYA-aika ja lopulta EU:n jäsenyys. Ensimmäisen tasavallan kaltainen itsenäisyys ei tietenkään olisi enää nykyään mahdollista. Kansainvälinen politiikka ei perustu sopimuksien noudattamiselle, vaan se on taistelua. Suuret kansakunnat taistelevat vallasta ja pienet olemassaolosta. Niinpä pieni maa ei pysty sooloilemaan kovin pitkään, vaan sen on etsittävä vahvoja liittolaisia. Samalla on kuitenkin osattava luovia erilaisten valtablokkien välissä ja säilytettävä henkinen ja kulttuurinen itsenäisyys, joka on minusta se itsenäisyyden olennaisin muoto.

Mitä mieltä olet EU:sta? Pitäisikö Suomen erota EU:sta? Pitäisikö Suomen ottaa markka takaisin käyttöön?

Yhdistynyt Eurooppa ei ole lainkaan huono idea, mutta valitettavasti EU lähti jo varhaisvaiheessaan toteuttamaan sitä väärällä tavalla. Unionia luotaessa Robert Schuman kannatti ajatusta mannereurooppalaisesta konfederaatiosta, joka kunnioittaa jäsenmaidensa historiallisia ja kulttuurisia juuria ja jolla on vahva itsenäinen puolustus. Valitettavasti voitolle pääsi Jean Monet’n visio, jossa EU on talouspainotteinen liitto, jolla ei ole tarkkoja kulttuurisia tai maantieteellisiä rajoja. Sillä ei ole periaatteellisia estoja laajentua ei-eurooppalaisten kansojen keskuuteen ja puolustuksessaan se tukeutuu Yhdysvaltoihin. Tällaisena EU on kaikkien kansallisten ja paikallisten identiteettien vihollinen.

EU:sta eroaminen tuottaisi tällä hetkellä Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta nykyisen linjan vastaisten poliittisten voimien niin täällä kuin muualla Euroopassa pitäisi pyrkiä uudistamaan liittoa sisältäpäin.

Radikaalin traditionalismin kannattaminen tuntunee tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta – vai onko näin? Onko traditionalismi idealistista eskapismia suhteessa vääjäämättömään suuntaan, johon maailma menee?

Maailma ei etene vääjäämättömään suuntaan kuin aikansa. Liberalismin ja globalisaation maailma pitää itseään ikuisena, mutta niin kaikki tuhoutuneet imperiumit ovat pitäneet. Itse uskon, että elämme jonkinlaista siirtymäkautta. Kirjailija Anthony Burgess laati romaanissaan The Wanting Seed hahmotelman historian kolmivaiheisesta syklistä. Syklin alussa vallitsee malli, jossa laki, järjestys ja perinnäistavat ovat kaiken ydin. Kun tällainen järjestys on pysynyt vakaana riittävän kauan, aletaan kuvitella että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja kykenee pelkän järkensä avulla luomaan ihanneyhteiskunnan. Kun tämä malli kaatuu omaan mahdottomuuteensa, siirrytään välivaiheeseen jota leimaa kaaoksen ja tyrannian vuorottelu ja kaikkinainen epävakaus. Lopulta konservatiivinen järjestys palaa ja sykli alkaa alusta. Jos Burgessin hahmotelma vastaa todellisuutta, olemme tällä hetkellä siirtymässä sekasortoiseen välivaiheeseen. Silloin niillä, jotka pyrkivät pitämään vanhaa perinneainesta hengissä ja luomaan uutta, on tärkeä rooli. He ovat kuin munkkeja, jotka vaalivat antiikin sivistystä luostareissaan Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeisinä levottomina aikoina. Kuten Alain de Benoist sanoi: ”He elävät pimeydessä mutteivät kuulu pimeyteen, vaan kamppailevat sytyttääkseen valon uudelleen.”

Maailma ei etene vääjäämättömään suuntaan kuin aikansa. Liberalismin ja globalisaation maailma pitää itseään ikuisena, mutta niin kaikki tuhoutuneet imperiumit ovat pitäneet.

Onko traditionalismin suosio nousussa vai onko se pysynyt suurin piirtein saman kokoisen pienehkön joukon tapana katsoa maailmaa ja elää siinä? Voiko traditionalismi edes nousta suurempaan suosioon, onko se luonteeltaan vääjäämättä kulttuurisessa marginaalissa?

Ainakin sitä kohtaan tunnetaan enemmän kiinnostusta. Liberaali ja vasemmistolainen ylivalta henkisessä elämässä on jatkunut niin kauan, että se on rappeutunut opittujen iskulauseiden toistamiseksi. Silloin vastakkaiset näkökulmat tuntuvat automaattisesti raikkailta. En katsoisi, että traditionalismi edes pyrkii suuren yleisön suosioon, sillä kyseessä ei ole mikään yhtenäinen ideologia vaan pikemminkin monia ajatussuuntia sisältävä virtaus – vähän samaan tapaan kuin ”konservatiivinen vallankumous” 1920-luvun Saksassa. Sekin oli aatteellisesti kirjava, epäyhtenäinen ja elitistinen liike, mutta vaikutti laajalti oman aikansa poliittiseen ilmapiiriin.

Millaisia sisäisiä jännitteitä, ristiriitoja tai haasteita traditionalisti joutuu maailmankatsomuksensa vuoksi nykymaailmassa omassa elämässään kohtaamaan? Miten traditionalisti tasapainoilee suhteessaan uuteen ja vanhaan teknologiaan, individualismiin ja kollektiivisuuteen, yms.? Millaisissa asioissa olet joutunut tekemään käytännöllisiä tai muunlaisia kompromissejä suhteessa traditionalistisiin periaatteisiisi?

Tämä on tietysti hyvä kysymys jokaiselle, joka elää omista arvoistaan poikkeavassa yhteiskunnassa. Toisaalta ratkaisu ei ole monimutkainen: on vain asetettava asiat tärkeysjärjestykseen ja mietittävä, mitä todella tarvitsee elääkseen arvokkaasti. Jos ei tavoittele suuria omaisuuksia, virallisia tunnustuspalkintoja ja yleistä hyväksyntää, on aivan mahdollista elää loukkaamatta vakavasti periaatteitaan. Järjestelmää voi käyttää hyödykseen ottamalla siltä sen mitä tarvitsee ja samalla työskentelemällä jonkin paremman rakentamiseksi. Minusta ei esimerkiksi ole järkevää boikotoida jotakin tarvitsemaansa tuotetta sen takia, ettei pidä sitä valmistavasta yrityksestä. Julius Evola kehotti ratsastamaan tiikerillä, kunnes se väsyy juoksemaan. Toisaalta ei myöskään kannata valittaa median turruttavaa vaikutusta ja kulttuurin kaupallisuutta, jos itse menee virran mukana. On hyvin helppoa olla katsomatta televisiota ja haalimatta merkkituotteita, mielekkäämpää tekemistä löytyy yllin kyllin.

Jos ottaa spengleriläisen käsityksen kulttuurin elinkaaresta tosiasiana, kuten traditionalistit ilmeisesti universaalisti ottavat, niin tarkoittaako se sitä, että traditionalismiin liittyy aina sisäänkirjoitettuna kulttuuripessimismi? Ovatko traditionalistit pessimistejä? Mikä on traditionalismin positiivinen anti nykykulttuurin kokonaisuudessa?

perikatoSpengler katsoi kaikkien korkeakulttuurien käyvän läpi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevan. Pessimistinä häntä on pidetty siksi, että hän katsoi itse elävänsä kuihtumisen vaihetta. Spengler tarkoitti länsimaisella kulttuurilla noin vuodesta 500 jKr. meidän päiviimme saakka jatkunutta kulttuurikokonaisuutta, esimerkiksi antiikin kulttuuri oli hänen mielestään aivan oma kokonaisuutensa. ”Perikato” ei tarkoittanut hänelle mitään täydellistä tuhoa, vaan yhden korkeakulttuurin kuihduttua uusi alkaa itää. Jotkut sen piirteet myös siirtyvät uuteen kulttuuriin ja saavat siellä uudenlaisia muotoja. Esimerkiksi kristinusko syntyi jo antiikissa, mutta se säilyi antiikin kulttuurin kuoltua ja siitä tuli Spenglerin tarkoittaman länsimaisen kulttuurin pohjakivi. Minusta ei ole hedelmällistä vain surra oman kulttuurimme ilmiöiden rappeutumista ja varjella vanhoja muotoja, vaan on katsottava myös eteenpäin ja etsittävä kaikkea sellaista, mikä voisi elää oman korkeakulttuurimme yli ja toimia kokoavana voimana uudessa. Tämän takia Sarastus on minusta hyvä nimi lehdelle, siinä on eteenpäin katsova henki. Ellei Euroopan supistuva väestö kokonaan tai suurimmaksi osaksi korvaudu afrikkalaisilla ja aasialaisilla, eurooppalaisuus säilyy ja löytää uusia ilmenemismuotoja tulevaisuudessa.

Millainen on tyypillinen suomalainen traditionalisti?

Sellaista tuskin on olemassakaan.

– – –

Pekka Siitoin

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, niin kysytään sinulta myös edesmenneestä valtakunnanjohtajasta. Mitä mieltä olet hänestä?

Pekka oli kokonaistaideteos, kansanomaisemmin sanottuna elämäntaiteilija. Hän teki itsestään jonkinlaisen performanssin. Arvostan häntä, koska hän oli niin vapaa kaikesta itsesensuurista. Hänen julkiset esiintymisensä olivat loistavaa viihdettä.

Miten arvioit Pekan roolin 70-luvun Suomessa? Miten merkittävä Pekan rooli oli Kekkosen ja Neuvostoliiton kritiikissä maassamme? Oliko Pekka todellinen ja vakavasti otettava poliittinen vastavoima, vai esitettiinkö hänet paisutettuna uhkana kommunistien toimesta, puhtaasti poliittisin tarkoitusperin?

Minusta Pekka oli eräänlainen YYA-Suomen pimeä alitajunta. Hän teki kaikkea, mikä silloin oli kiellettyä tai epäkorrektia, ja kaiken lisäksi aivan äärimmäisellä ja karnevalistisella tavalla. En tiedä pitääkö tarina paikkansa, mutta olen kuullut että Pekan kotipihalla Naantalissa liehunut hakaristilippu näkyi paikkaan, jota Kekkonen ja muut sen ajan merkittävät poliitikot käyttivät huvilana.

On huvittavaa lukea, miten vasemmistolehdistö aikoinaan uutisoi Pekan ja hänen aatetovereittensa tekemisistä. Otsikoissa maalailtiin vakavaan sävyyn fasismin uuden nousun uhkaa, vaikka kyseessä oli aivan marginaalinen joukko eksentrikkoja. Samaan tyyliinhän kirjoitellaan nykyään ”äärioikeiston noususta”, vaikka joku uusnatsismi on Suomessa varsin vähäpätöinen ilmiö.

Pekka mielletään nykyään lähinnä ronskin humoristisena spektaakkelina, jossa yhdistyi rivologia, hengentieteet ja politiikka. Jos unohdetaan Pekan auraa vahvasti värittävä huumori ja koomisuus, niin mitä mieltä olet Pekan eläessään esittämistä poliittisista näkemyksistä? Missä määrin niissä oli jotain, mistä mahdollisesti olet samaa mieltä?

En oikeastaan pidä Pekkaa poliittisena hahmona, vaan pikemminkin showmiehenä ja arvokkaan kylähulluperinteen modernina jatkajana. Hänen sukulaissielujaan tässä mielessä ovat muun muassa Sigurd Wettenhovi-Aspa ja Ior Bock, joista on tullut kiinteä osa suomalaista folklorea.

Jos Kursiivin iskua ei olisi tapahtunut ja Pekka ei olisi saanut siitä vankilatuomiota, miten arvelet Pekan myöhempien vaiheiden menneen? Olisiko Pekka saanut rekisteröityä puolueensa virallisesti, olisiko Pekan homma pysynyt vakavammin otettavana ja noususuhdanteisena?

En tiedä, tavoitteliko Pekka vakavissaan kansansuosiota. Jos joku haluaisi oikeasti edistää natsi-ideologiaa, hän ottaisi aivan toisenlaisen lähestymistavan kuin Naantalin kaduilla koppalakki päässä saapastellut mies, joka hirtti muuminuken, uskoi yhdessä edellisistä elämistään olleensa ranskalainen aatelismies ja julisti olevansa ”kivenkova rasisti, sadisti ja fasisti.” Pekalle tärkeintä oli show. Uskon hänen pikemminkin eläneen jotakin eriskummallista fantasiaa kuin tavoitelleen poliittista uskottavuutta.

Radikaaliksi traditionalistiksi kehittymisesi tuo etäisesti mieleen Pekan poliittisen radikalisoitumisen 70-luvulla – samaan hengenvetoon on toki todettava, että teidän kahden välillä eroja löytyy hyvin paljon. Ennen kuin Pekka radikalisoitui, hän oli tullut tunnetuksi valokuvausliikkeestään, Aino Kassisen ykkösoppilaana olemisestaan, yms. sosiaalisesti varsin hyväksytystä ja arvotetustakin toiminnasta. Ennen julkista profiloitumistasi radikaaliksi traditionalistiksi olit tullut tunnetuksi arvostettuna kirjailijana, kääntäjänä ja mm. kulttuurilehti Kerberoksen päätoimittajana. Kun Pekan poliittinen profiili radikalisoitui, hän menetti ystäviään ja hänen ja perheensä elämä vaikeutui. Onko elämäsi vaikeutunut sitten julkisen profiloitumisesi traditionalistina, oletko menettänyt ystäviä? Onko maailmankatsomuksellinen kehityksesi antanut uutta näkökulmaa Pekkaan?

Jotkut tuttavat ja kollegat ovat vieraantuneet minusta sen jälkeen kun olen ”tullut kaapista” näissä asioissa, mutten sanoisi elämäni vaikeutuneen. Minulle on tärkeintä se että voin tehdä työtäni, ei se, olenko väleissä kaikkien kanssa. Mitä Pekkaan tulee, hänkään tuskin ahdistui huonosta maineestaan vaan pikemminkin nautti siitä. Mutta hänen perheellään oli varmasti kovin vaikeaa. Isän valtakunta -dokumenttia katsoessani totesin, ettei hänen lapsiaan ainakaan käy kateeksi.

Missä määrin Pekka oli mielestäsi traditionalisti?

Ehkä hänen okkultismiharrastuksestaan voisi löytyä yhtymäkohtia vaikkapa Evolaan, joka oli kovin kiinnostunut magiasta. En tunne sitä puolta kovin tarkkaan. Natsismi puolestaan on monella tapaa aika kaukana traditionalismista, vaikka yhtymäkohtiakin löytyy. Esimerkiksi natsien ihailu keskitettyä totalitaarista valtiota kohtaan ja rotumystiikka ovat vieraita useimmille traditionalisteille.

– – –

Assosiaatiot

Mitä seuraavat asiat tuovat sinulle mieleen? Voit vastata yhdellä sanalla tai pidemmin.

Pentti Linkola.

Suomalaisen luonnonsuojelun suurmies ja erinomainen asiaprosaisti.

H.P. Lovecraft.

Ensimmäinen kirjallinen ihastukseni. Loi oman mytologiansa, mikä ei ole vähäinen saavutus.

Liberalismi.

Tarkoitti alunperin poliittista ja taloudellista vapautta, nykyään voi tarkoittaa mitä tahansa.

Multikulturalismi.

Kyvyttömyyttä ymmärtää, mitä kulttuuri tarkoittaa.

Hipsterit.

Varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun ironia muuttuu retorisesta keinosta elämäntavaksi.

Kestävä kehitys.

Talouskasvu-uskovaisten saivartelua.

Poliittinen korrektius.

Sensuurilla on monta nimeä.

Islam.

Juutalaisuuden ja kristinuskon outo äpärälapsi.

Porno.

Korvannut seksin länsimaissa.

Tom of Finland.

Siitoin-postimerkki olisi ollut parempi.

Perussuomalaiset.

Poliittinen sillisalaatti, josta löytyy niin viisaita kuin idiootteja.

Jussi Halla-aho.

Suoraselkäinen poliitikko, tosin reagoi liian herkästi lehdistön kirjoitteluun.

Kokoomus.

Plutokraattien puolue.

Vihreät.

Liberaaleja, jotka haluavat kieltää kaiken.

Rasismi.

Tarkoitti alunperin rotusortoa, nykyään voi tarkoittaa mitä tahansa.

Skinheadit.

Onko heitä enää Suomessa?

Natsi-Saksa.

Valtiomuotoinen yritys yhdistää estetiikka ja politiikka.

Helsingin Sanomat.

Painettua internettiä.

Suomen Sisu.

Kansallismielinen keskustelukerho, josta nousi myöhemmin poliittisia vaikuttajia.

Kansallinen vastarinta.

Vanhoissa natseissa oli enemmän tyyliä kuin uusissa.

Vasemmisto.

Puolusti aiemmin työtä pääomaa vastaan, nykyään puolustaa työtä vieroksuvia.

Metsästys.

Ihmisen alkuperäisin elinkeino.

Käsin kirjoitetut kirjeet.

Käyneet valitettavan harvinaisiksi. Merkittävien henkilöiden valittuja sähköposteja lienee turha julkaista.

Neofolk.

Kiinnostavin 1970-luvun jälkeen syntynyt musiikin tyylilaji. Death In Junen ja Blood Axisin levyt soivat kotonani ahkerasti.

Sananvapaus Suomessa.

Siitä tingitään aina kun joku käyttää sitä.

Suomen oikeuslaitos.

Luotan siihen yhä vähemmän.

Kuolemantuomio.

Rehellinen ja suvereeni vallankäytön muoto.

Tasa-arvo.

Käsitteellinen mahdottomuus. Arvo perustuu erolle.

Feministit.

Uskovat, että naisen tulee tehdä mitä huvittaa ja miehen mitä nainen sanoo.

Pussy Riot.

Minun marttyyrini on Dominique Venner eikä Pussy Riot.

Cheek.

Vihaan rappia, esittivätpä sitä minkä väriset tahansa.

Venäjä.

Suomalais-ugrilaisten kansojen historiallinen vihollinen, joka on tuottanut hienoa kirjallisuutta.

Yhdysvallat.

Atlantin takainen öykkäri, jonka aseita Eurooppa tällä hetkellä valitettavasti tarvitsee.

NATO.

Kannatan Suomen jäsenyyttä. Pienen kansakunnan edustajana on pakko olla pragmaattinen.

Sauna.

Siitä minä nautin.

– – –

Tulevaisuus

kaliyugaElämmekö Kali Yugan aikakautta? Onko länsimaiden perikato käsillä? Jos elämme Kali Yugaa, mitä merkkejä tästä on nähtävissä?

Yksi selvä rappion merkki on se, ettei tulevaisuudenuskoa enää tapaa. Valtavirran poliittiset toimijat kyllä teeskentelevät optimismia, mutta kukaan ei tunnu tosissaan uskovan siihen. Ihmiset vain toivovat hiljaa mielessään, ettei romahdus tapahdu heidän elinaikanaan. Toisaalta pitää muistaa, että perikato harvemmin tarkoittaa nopeaa ja täydellistä luhistumista. Rooman valtakunnastakin romahti vain länsipuoli, Bysantti porskutti vielä täydet tuhat vuotta. Rapistuvat kulttuurit voivat sinnitellä hämmästyttävän pitkään.

Yksi selvä rappion merkki on se, ettei tulevaisuudenuskoa enää tapaa. Valtavirran poliittiset toimijat kyllä teeskentelevät optimismia, mutta kukaan ei tunnu tosissaan uskovan siihen.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on? Mitä seuraava kirjasi tulee käsittelemään?

Minulla on valmisteilla esseekirja, jonka olisi tarkoitus ilmestyä ensi keväänä. Se on tietyllä tavalla jatkoa Ilman-kirjalle, sillä sen keskipisteessä on suomalainen mies ja mies yleensä. Käsittelen siinä ”miehen metafysiikkaa” eli sitä, mitä maskuliinisuus pohjimmiltaan on kulttuurisista muuttujista riisuttuna. Samalla käyn läpi sitä, miten moderni yhteiskunta on oikeastaan naisten intressejä varten rakennettu. Lyhyesti sanottuna, Otto Weininger kohtaa Fight Clubin. Lisäksi minulla on tekeillä romaani ja suomennosvalikoima Jack Londonin asiaproosaa.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia on verkkolehti Sarastuksella? Miltä Sarastuksen tulevaisuus näyttää? Pysyykö Sarastus pelkästään verkkolehtenä, vai onko sille mietitty myös traditionaalisempaa paperilehti-formaattia?

Sarastus tuskin ainakaan kovin pian siirtyy paperilehdeksi, mutta toimitus on suunnitellut parhaiden kirjoitusten julkaisemista säännöllisin väliajoin jonkinlaisena vuosikirjana. Muutakin pienimuotoista julkaisutoimintaa on ideoitu. Olemme aloittaneet Spenglerin Ihminen ja tekniikka -teoksen julkaisemisen suomeksi ”jatkokertomuksena” Sarastuksessa, ja suomennos olisi tarkoitus julkaista myöhemmin myös kirjana.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Mielenkiintoisten ihmisten seura. Joskus he ovat eläviä ihmisiä, joskus taas taiteilijoita ja filosofeja joiden kanssa keskustelen heidän teostensa välityksellä.

– – –

Mesikämmen kiittää Timo Hännikäistä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Hännikäisen blogi Marginalia. [Marginalia vanhassa osoitteessaan].

Hännikäinen Wikipediassa.

Hännikäisen kirjailijasivu Facebookissa.

Hännikäisen haastattelu Kuiskaus pimeässä-lehdessä.

Hännikäisen haastattelu Hommalla: Timo Hännikäinen: Ikkunat auki Impivaaraan.

Juhani Karilan juttu Helsingin Sanomissa: Esseisti Hännikäinen: Tasa-arvo on liian pitkällä. Esseisti Timo Hännikäinen radikalisoitui.

City-lehden juttu Hännikäisestä ja hänen 2009 ilmestyneestä kirjastaan Ilman (Savukeidas, 2009).

Hännikäinen puhumassa kirjastaan Ilman Maria-ohjelmassa.

Hännikäinen Perttu Häkkisen haastateltavana Ylen Suomalainen mies-sarjassa 2012.

Täyslaidallinen humanismia vastaan. Hännikäisen kirjan Ihmisen viheliäisyydestä (Savukeidas, 2011) arvio Elonkehässä.

Verkkolehti Sarastus.

Verkkolehti Sarastus Facebookissa.

 

Read Full Post »

Honkasalon haastattelu Filmihullussa. Kuva Shockpoint Orionin sivuilta.

Honkasalon haastattelu Filmihullussa. Kuva Shockpoint Orionin sivuilta.

Shockpoint Orionin sivuilla on jälleen julkaistu mainio teksti koskien Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Vaaran merkkiä. Teksti on nimeltään “Miksi Manson on out ja Siitoin in”.

Kuten Mesikämmen asiasta jo aiemmin kirjoittikin, on Vaaran merkki mahdollista nähdä kuluvan kuun aikana (26. ja 29. päivä) elokuvateatteri Orionissa. Nyt kaikki kipin kapin ostamaan lippuja näytöksiin täältä!

Shockpoint Orionin sivuilla ilmestynyt uusi teksti kannattaa lukea kokonaan. Seuraavassa muutama Siitoinia koskeva siteeraus tekstistä:

Sotaleikin lyhyehkö kesto jätti esityspaikalle lyhytelokuvan mentävän aukon. Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Vaaran merkki (1978) ei varoittele ydinaseista vaan uusfasismista, mutta pituus oli sopiva ja “kirotun elokuvan” maine juuri oikealla lailla mielenkiintoinen ja kiistanalainen.

(…) Uusnatseilla oli toimisto Kaskistenkadulla Siitoinin lemmikkieläinkaupan takahuoneessa. Sieltä sai ostaa asiaankuuluvia tarvikkeita, hakaristinauhoja, koppalakkeja ja lippuja, toiselta puolelta pupun- ja hamsterinruokaa. Esittäydyimme Ruotsissa asuviksi uusnatseiksi ja kysyimme kuvauslupaa. Siitoin kertoi, että heillä on Vehmaalla talo ja harjoitusleiri.

(…) Saunan jälkeen yksi heistä ryhtyi ennustamaan: Berliinin muuri murtuu ja Euroopan sirpiksi käyristynyt selkäranka suoristuu. Tämä oli 1978, jolloin kaikki vielä uskoivat Neuvostoliiton ikuisuuteen.

(…) Myöhemmin illalla Siitoin kertoi minulle unistaan. Hän kertoi nähneensä, miten hän ja minä ratsastamme valkoisella hevosella liekehtivällä kirkon alttarilla. Alkoi tuntua siltä, että oli aika häipyä.

(…) Kaarinan poliisi kuulusteli meitä. Hän yritti väittää, että koko harjoitusleiri oli lavastettu meidän kamerallemme. Tunsin itseni Leni Riefenstahliksi. Myöhemmin kävi ilmi, että Kaarinan poliisilla oli vispilänkauppaa Siitoinin poikien kanssa.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Mesikämmenen tiivistelmä Shockpoint Orionin tekstistä Pirjo Honkasalon natsiaarre (tekstin puolivälin tienoilla).

Read Full Post »

pekkalapaljastaa22Muutaman kuukauden tauon jälkeen Kursiivin iskun läpikäyminen jatkuu. Tällä kertaa huomion keskipisteessä on Timo Pekkala, joka katosi kesken oikeudenkäynnin.

Iltasanomat 20.6.1978: ”Syytetty karkasi armeijasta Ruotsiin? Kursiivin murhapoltto-oikeudenkäynnissä syytettynä oleva maalari Timo Pekkala on karannut varusmiespalveluksesta. Pekkalan on määrä olla vastaamassa teoistaan sakon uhalla Helsingin raastuvanoikeudessa 28. kesäkuuta Kursiivi-oikeudenkäynnin jatkuessa. Pekkalan uskotaan kuitenkin poistuneen maasta.”

iltasanomatpekkala

Tiedonantaja kertoi 22.6.1978 seuraavaa: ”Pekkala jätti viestin. ‘Tiedän fasistien asekätköt’. Varusmiespalveluksesta karkuteillä oleva Timo Pekkala jätti Kursiivin asianajajalle puhelinviestin vain muutamaa päivää ennen katoamistaan. Kesäkuun alussa tuntematon mieshenkilö soitti asianajaja Arjo Suonperälle ilmoittaen Pekkalalla olevan tietoja muun muassa fasistien asekätköistä. Puhelinsoittaja antoi ymmärtää Pekkalan olevan valmis antamaan tietoja.”

pekkalakarkuteilla2

Tiedonantaja kertoi 26.7.1978: ”Pekkala ei ilmestynyt oikeuden eteen. Osallisuudesta Kursiivin murhapolttoon syytetty Timo Pekkala ei ilmestynyt eilen jutun kolmanteentoista käsittelyyn Helsingin raastuvassa. Oikeus määräsi Pekkalan vangittavaksi. Jutun käsittely lykättiin elokuun loppupuolelle Seppo Lehtosen mielentilatutkimuksen ollessa vielä kesken.”

Samassa jutussa esitettiin myös seuraavia mielenkiintoisia käänteitä: ”Kursiivia edustanut varatuomari Arjo Suonperä vaati Pekka Siitointa vangittavaksi perustellen tätä mm. sillä, että Siitoin on parhaillaan myymässä liikehuoneistoaan ja katsoi tämän voivan merkitä sitä, että myös Siitoin suunnittelee katoamista. Oikeus ei suostunut Suonperän vaatimukseen vaan määräsi Siitoimen saapumaan oikeuden seuraavaan istuntoon 1000 markan sakon uhalla” (…) ”Siitoin väittää saaneensa Pekkalalta viestin, jossa tämä ilmoittaa lähteneensä palkkasotilaaksi Rhodesiaan. Edelleen Siitoin kertoo jättäneensä tämän viestin Suojelupoliisin Turun toimistolle.” (…) ”Tällä hetkellä Pekkala on ollut kateissa jo yli kolme viikkoa. Hänellä ei ole voimassa olevaa ulkomaanpassia.” Juttu kertoi myös Pekkalan muukalaislegioonataustasta, jota blogissa on käsitelty jo aiemmin.

pekkalaeiilmestynyt

Kansan Uutiset kertoi 27.6.1978: ”Pekkalan katoamisessa useita outoja piirteitä.” Jutussa tiedettiin mm. seuraavaa: ”Uusnatsien sotilaskouluttajaksi nimitetty Timo Pekkala vapautettiin vankilasta viime helmikuussa. Hän joutui välittömästi asepalvelukseen, joka oli jäänyt suorittamatta Pekkalan värväydyttyä Ranskan muukalaislegioonaan vuonna 1975.”

pekkalankatoamisessaoutojapiirteita

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti: ”Pekkala palasi muukalaislegioonaan? Kursiivin polttoon yllytyksestä syytetty karkasi armeijasta.” Jutussa Pekkalan epäiltiin jo lähteneen maasta: ”Suomen poliisi etsii ilmeisesti turhaan Kursiivin palossa syytettynä olevaa sotilaskarkuri Timo Pekkalaa. Pekkala on tiettävästi jo Länsi-Saksassa. Lopullinen määränpää lienee Afrikka. Pekkala on kertonut ystävilleen aikovansa palkkasoturiksi.”

pekkalakarkuteilla1

Lopulta Pekkala jäi kiinni. Tuntemattomaksi jäänyt lehti kertoi: ”Karkuri-Pekkala poliisin käsiin Turussa. Kursiivin murhapolton yllytyksestä epäilty timo Samuli Pekkala pidätettiin perjantaina Turussa. Noin kuukausi sitten varusmiespalveluksesta karannut Pekkala toimitetaan vangittuna elokuussa pidettävään Helsingin raastuvanoikeuden istuntoon.” Juttu tiesi lisäksi kertoa mm. seuraavaa: ”Hänen epäiltiin pyrkivän muukalaislegioonaan Afrikkaan, missä hän on aikaisemminkin ollut. Pekkala pidätettiin kuitenkin Turussa. Hänet nähtiin torstaina eräässä baarissa, yleisöltä saatujen vihjeiden perusteella Turun rikospoliisi tavoitti hänet perjantaina. Pidätettäessä hän ei tehnyt vastarintaa.”

karkuri

Tiedonantaja kertoi näillä main seuraavaa: ”Pekkala myös Kursiivissa. Hakaristit samanlaisia. Aiheen epäillä vangittuna olevan Timo Pekkalan olleen Kursiivin kirjapainossa murhapolttoyönä antavat talon seinään piirretyt hakaristit, totesi Kursiivin edustaja Arjo Suonperä eilen jatkuneessa oikeudenkäynnissä. Suonperä osoitti valokuvin sekä Hämeen yhteistyön että kirjapaino Kursiivin seiniin piirettyjä vinossa asennossa olleita hakaristejä. Pekkala on aiemmin tunnustanut töhrineensä Seppo Lehtosen kanssa Hämeen Yhteistyön seiniin hakaristejä. Pekkalan ‘puumerkki’ oli vino hakaristi. Samanlaisia vinoja fasistitunnuksia ilmestyi Kursiivin ikkunoihin murhapolttoyönä. Pekkala on kiistänyt osallisuuteensa murhapolttoon.”

pekkala

Tuntemattomaksi jäänyt lehti keritoi: ”Pekkala paljastaa Siitoinin osuutta. Varsin raskauttavan tuntuiseksi uusnatsien ‘valtakkunnanjohtajalle’ Pekka Siitoinille muodostui Timo Pekkalan uuden kertomuksen kuuleminen eilen Helsingin raastuvanoikeudessa Kursiivin murhapolttoa käsittelevässä nyt 14. kerran. Pekkala kertoi mm. Siitoinilta tulleen määräyksen räjäytysmatkalle Tampereelle ja ‘valtakunnanjohtajan’ itse sanoneen hänelle soittaneensa uhkaussoiton Kursiiviin.” (…) ”Sotilaskarkurina kiinni saatu ja nyt oikeuteen tuotu Pekkala sai 300 markan sakon poisjäämisestään oikeuden edellisestä istunnosta. Hänet määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuna. Siitoin sen sijaan saa edelleen odotella oikueden ratkaisuja vapaalla jalalla.” Jutusta selvisi myös seuraavaa: (…) ”Edelleen Pekkala kertoi Lehtosen maininneen saaneensa räjäytyskäskyn henkimaailmasta Pekka Siitoinin kautta.” (…) ”Siitoinin hengentieteelliset puuhailut Pekkala leimasi nyt pelkäksi bisnekseksi.”

pekkalapaljastaa

pekkalapaljastaa2

Tiedonantaja kirjoitti 30.6.1978: ”Onko Suomen armeija fasistien koulutuspaikka?” (…) ”Se että kaveri pestautui muukalaislegioonaan, ei pitäisi olla mainostamisen arvoinen asia niin kuin Ilta-Sanomat asian esittää, vaan mielestäni se osoittaa voimakasta henkistä rajoittuneisuutta olemassaolevasta todellisuudesta, mitä voidaan kutsua myös henkiseksi tasapainottomuudeksi. Henkilö, joka pestautuu muukalaislegioonaan, tappaa käskystä, ei omasta vakaumuksesta, käskystä josta tulee rahakorvaus. Tällainen yksilö ei ole enää inhimillinen olento, vaan aivoton tappokone.”

suomenarmeija– – –

Aiheeseen liittyen:

Valtakunnanjohtajan elämä (1978).

Read Full Post »

Kansalliskirjaston Siitoin-arkistojen eräs helmi on Mesikämmenen silmissä Turun Hengentieteen Seuran vieraskirja. Kyseinen kirja on noin A5-kokoinen, sentin paksuinen kovakantinen, tumma kirja. Kirjan kannesta löytyy sama kuva rautaristiä kynsissään pitävästä kotkasta, joka myöhemmin tuli tutuksi monien Siitoimen julkaisemien teosten alkulehdiltä.

kotka

Vieraskirjan alkulehdiltä löytyy otsake “Turun antroposofien ja Turun Hengentieteen Seuran jäsen- ja vieraskirja”. Samalla sivulla on lisäksi teksti “Kokouksia varten 1.9.1971-77. Seura perustettu 1.9.1971”. Tämän alle Siitoin oli piirtänyt kolmion, jonka sisällä on sydän. Tämän kolmion alle hän oli lisäksi piirtänyt seitsemän liekkiä. Kirjasta löytyy pari muutakin Siitoimen tekemää pientä piirrosta: Sydän jonka sisällä risti ja eräänlainen “tiedon puu”-piirros, jossa siinäkin samanlainen sydän jonka sisällä on risti.

Kirjaa seuran kokouksista on pitänyt omakätisesti Siitoin itse. Hän on kirjoittanut useimmiten tikkukirjaimilla, vaikka tekstaustakin kirjasta löytyy.

Varsin mielenkiintoinen yksityiskohta vieraskirjan otsakkeessa on maininta siitä, että kirja olisi myös “Turun antroposofien” ei vain Turun Hengentieteen Seuran, jäsen- ja vieraskirja. Kirjan sisällön ja muun tunnetun valossa on kuitenkin niin, että maininta antroposofiasta viittaa seuran perustamisaikojen erääseen tärkeään vaikutteeseen – ei de facto antroposofiseen seuraan.

Kirjan välissä on hieno värivalokuva Siitoimesta ja Aino Kassisesta. Kuvan takana on teksti “Pekka Siitoin ja opettaja Aino Kassinen Turussa 1970”.

Seuraavaksi esitän joitain yleisiä mainintoja siitä, mitä tämä kirja pitää sisällään. Nämä maininnat ovat Mesikämmenen mielestä kirjan mielenkiintoisinta antia. Niiden lisäksi kirjassa on paljon merkintöjä myös muista seuran tapaamisista ja niiden aiheista. Näiden mainitsemattomien kokousten aiheet ovat olleet seuran mielenkiinnon kohteet huomioiden ajalleen hyvin tyypillisiä. Seuran kokousmerkinnöistä on selvästi havaittavissa, miten politiikka pikku hiljaa tulee kasvavassa määrin mukaan seuran toimintaan, nivoutuen yhteen hengentieteen kanssa.

1971

Kirjan alkupuolelta löytyy maininta vierailevista esitelmöitsijöistä väliltä 1.9.-71 – 30.5.1972. Suurimman osan näistä, kuten muistakin seuran esitelmöinneistä, on pitänyt Siitoin itse. Ensimmäinen vieraileva esitelmöitsijä on ollut itse Aino Kassinen, joka oli Siitoimen hengentieteellinen opettaja. Siitoin on kuvaillut Kassista esitelmän kohdalla sanoin “neiti ja ihmiskunnan auttaja”. Kassisen esitelmän aihe oli “henkimaailman sanomat ja kaukoparannusosaston perustaminen Turkuun”.

1972

Seuraavan kerran Kassinen oli esitelmöimässä seuran tiloissa 2.7.1972. Tuolloin aihe oli “nykymaailman tilanne ja hengentiede menneinä aikoina”.

Syksyn avauskokous 1972 oli 5.9. klo 19.00 Siitoin-filmin studiossa. Siitoin esitelmöi tuolloin seuralle aiheesta “kristus ja juutalaiset”. Paikalla oli vieraskirjan mukaan tuolloin Siitoimen lisäksi yhdeksän muuta henkilöä.

Seuralla oli tapa, että kaikki esitelmätilaisuuksiin osallistuneet signeerasivat vieraskirjaan kulloisenkin tapahtumamerkinnän kohdalle nimensä. Varsinaista erillistä listaa seuran jäsenistä ei kirjasta löydy, joten vieraskirjan nimet muodostavat samalla kirjan ensilehdellä mainitun “jäsenluettelon”. Vieraskirjasta voi päätellä, että seuran toiminta oli varsin pienimuotoista. Viikottaisiin ilta seitsemän tapaamisiin on osallistujamäärä saattanut keskimäärin olla henkilöä tai paria pienempi kuin kirjaan merkittyihin esitelmätilaisuuksiin, joissa osallistujien määrä on vaihdellut n. 5-15 henkilön välillä per kerta. Aivan varmaa ei ole, ovatko kaikki kirjaan eri tapahtumien yhteyteen nimensä signeeraaneet kuuluneet seuraan, vai ovatko he olleet tilaisuuksissa vierailevia ulkopuolisia. Seura päästi myös muita kuin jäseniään tilaisuuksiinsa.

Syksyn 1972 toinen kokous oli 12.9. ja siinä oli sama aihe “kristus ja juutalaiset” kuin saman vuoden ensimmäisessä kokouksessa. Samaa aihetta käsiteltiin myös 3.10.

10.10.1972 pidetyn kokouksen aihe oli “paholaisen todellinen kuva”, josta Siitoin esitelmöi. Paikalla oli tuolloin Pekan lisäksi kahdeksan muuta seuran jäsentä.

7.11.1972. klo 20.00 pidetystä tilasuudesta löytyy kirjasta merkintä: “Postisäästöpankin virkanais yhdistyksessä kuultiin Pekka Siitoimen esitelmä aiheesta Ufot ja henget. Kuulijoita oli noin 50.”

16.11.1972 löytyy merkintä, jonka mukaan Siitoin oli esitelmöinyt Helsingissä erään henkilön luona aiheesta “Atlantis-ajasta nykyisyyteen”. Vierailun oli järjestänyt “Helsingin vapaa parapsykologinen tutkimusseura” ja kuuntelijoita tilaisuudessa oli “noin 25 henkeä”.

1973

13.3.1973 Siitoin oli esitelmöinyt seuralleen filmistudionsa tiloissa aiheesta “hengen tehtävä ja yhteys vainajiin, sekä kuun vaikutus”.

24.8.1973 seura on järjestänyt “II avustusretken” “kummitussaarelle”. Osallistujia tähän tilaisuuteen on ollut kuusi henkeä.

13.11.1973 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “Jumala-Saatana käsite”. Osallistujia oli kymmenen.

1974

29.1.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “käärmesymboli”.

12.3.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “Kristus, Lucifer, Saatana meissä itsessämme”. Pekan lisäksi paikalla oli seitsemän muuta henkilöä.

19.3.1974 Siitoin esitelmöi seuralle ensimmäisen kerran aiheesta “arjalaisuus”.

21.5.1974 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “henkinen kehitys suhteessa politiikkaan”.

3.9.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “itsekehitys”. Paikalla olleiden signeerauksia on kymmenen kappaletta, niiden joukossa mm. myöhemmin Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen. Tämän jälkeen Lehtosen nimi löytyykin kaikista, tai lähes kaikista seuran tilaisuuksista, jotka kirjaan on merkitty.

10.9.1974 klo 19.30 Siitoin esitelmöi aiheesta “ihmiskunnan henkinen rappiotila”. Paikalla oli Pekan lisäksi 13 muuta henkilöä.

15.10. Siitoin esitelmöi aiheesta “spiritismi”.

22.10.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “Koraani ja spiritismi”.

29.10.1974 Siitoin esitelmöi aiheesta “kansallisjumalat ja spiritismi”.

BerinBey19.11.1974 Seuran kunniapuheenjohtaja Boris Berin-Bey esitelmöi aiheesta “vapaus vai orjuus”. Paikalla oli yhteensä 14 henkilöä, mm. Siitoin ja Lehtonen.

3.12. Berin-Bey esitelmöi jälleen, tällä kertaa aiheenaan “kommunismi ja juutalaisuus”.

17.12. Siitoin esitelmöi aiheesta “noituus”.

1975

7.1.1975 oli seuran ohjelmassa aiheet: “tulevaisuuden työ, hengen siirto tikariin”. Esitelmöitsijöiksi oli merkitty Boris Berin-Bey ja Peter Siitoin. Osallistujia kokouksessa oli ennätykselliset 17 henkilöä, mm. Lehtonen ja Simo Törni.

14.1.1975 klo 19.00 oli kokouksen aiheena “nationalismi”.

28.1.1975 oli kokouksen aiheina “nationalismi II osa, vapaa keskustelu, spiritismi”.

4.2.1975 olleen kokouksen aiheeksi on merkitty “magiat ja spiritismi”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi.

11.2.1975 olleen kokouksen aihe oli “uforintama v. 1974”. Esitelmöitsijänä oli Tapani Kuningas, jonka kanssa Siitoimella tuli pian Ufoaika-lehden puitteissa niin pahoja erimielisyyksiä, että Siitoin vei asian oikeuteen asti – ja voitti käsittelyn.

siitoinmalka8.4.1975 Kaapo Malka esitelmöi aiheesta “Terveys ja ravinto”. Kuva Malkasta ja Siitoimesta löytyy Siitoimen teoksesta Ufot, uskonto ja Paholainen (s. 176).

15.4.1975 Boris Berin-Bey esitelmöi aiheesta “vallankumous ja juutalaisuus”.

1976

12.10.1976 Siitoin esitelmöi seuralle aiheesta “noituus suhteessa kansallismytologiaan”.

2.11.1976 oli kokouksen aiheena “nationalismi maailmassa III osa”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi.

9.11.1976 on seura kuunnellut nauhalta vieraskielisen äänityksen aiheesta “kolmannen valtakunnan tarkoitus”. Seura on merkinnyt kirjaan henkilön, joka on tulkannut äänitteen paikalla olijoille.

30.11.1976 klo 18.00 on Seppo Lehtonen esitelmöinyt seuralle aiheesta “okkulttinen tieni”. Paikalla on ollut Lehtosen ja Siitoimen lisäksi kolme muuta henkilöä.

14.12.1976 klo 18.00 on kokouksen aihe ollut “hengen tehtävä ym. vapaata keskustelua”. Puheenjohtajaksi on poikkeuksellisesti merkitty Seppo Lehtonen, jonka lisäksi paikalla on ollut kolme muuta henkilöä. Kokouksen kohdalla on merkintä: “Huomautus: Päätöskokous 1976. Siitoin oli Ruotsissa veljesjärjestön vieraana”.

1977

Turun Hengentieteen Seuran viimeinen merkitty kokous on päivätty 15.2.1977. Aiheeksi on merkitty “maalaus talkoot + vapaa keskustelu”. Siitoin on merkitty kokouksen puheenjohtajaksi. Hänen lisäkseen paikalla on ollut kolme muuta henkilöä.

22.2.1977 klo 18.00 on kirjaan merkitty Pegasos-seuran kokous. Aiheeksi on merkitty “vapaa keskustelu”. Puheenjohtajaksi on merkitty Siitoin. Paikalla on ollut Siitoimen lisäksi kolme muuta henkilöä, mm. Lehtonen.

Kirjan viimeisellä merkityllä sivulla lukee vinottain, keskellä sivua:

NATSISMI LOPETTI KOKOUKSET 15.3.-77 JA VANKILA KUTSUU MEITÄ JOULUKUUSSA -77. NM. KURSIIVI MURHAPOLTTO. PS. OLIN SYYTÖN YLLYTYKSEEN.

Siitoin

Read Full Post »

mygodislucifer

Valtakunnanjohtaja ja Luciferin arkkipiispa Pekka Siitoin on mainittu Rumba-lehdessä julkaistussa tuoreessa ruotsalaisen Year of the Goat-bändin haastattelussa:

Uusnatsi Pekka Siitoin lausui aikanaan iltarukouksessaan: “Saatana on järjen isä”. Samoilla linjoilla vetelee ruotsalainen rockbändi Year of the Goat. Alallaan arvostettu yhtye julkaisi viime vuonna debyyttilevynsä ja havittelee nyt suurempien lavojen kautta taivaita – tosin ei jumallallisessa mielessä. Valon tuoja on nimittäin Lucifer, orjuuden lopettaja ja kaunein kaikista enkeleistä.

Hellvetin hyvä! Vaan mitäpä Pekka sanoikaan ruotsalaisista…?

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka Siitoimen iltarukous.

Read Full Post »

Rami Kuusisen ja Kimmo Miettisen tekemä 1983 Bambi-lehdessä julkaistu Pekan haastattelu kuuluu alan klassikoihin. Juttu on varsin kattava (käyden läpi niin Pekan historiaa, hengentieteitä, politiikkaa, suhdetta punkkareihin ja skinheadeihin, yms.) ja siinä on muutamia mielenkiintoisia tarkennuksia Pekan historiaan. Pari jo legendaarista sutkautustakin mahtuu mukaan. Ohessa juttu kuvina, muutamien poimintojen kera.

bambi1

“Firmansa oli valokuvaustudio, joka toimi aluksi vanhempien olohuoneesta käsin. Bisnes meni hyvin. Siitoimen mukaan henkien ansiosta: nämä neuvoivat kaikissa liikeasioissa aina Mersun ostoa myöten” (…) “Elokuvaosasto Siitoin-filmi oy valmisti lähinnä matkailu- ja mainosfilmejä, mutta myös pari halpaa pornoelokuvaa” (…) “Ammattimaisen valokuvauksen Siitoin lopetti Kursiivi-jutusta vankilaan joutuessaan, nykyisin [1983] Siitoin-filmi oy kustantaa okkulttista ja poliittista kirjallisuutta (paljon muutakin kuin johtajansa hengentuotteita).”

“Puolueensa tuottamia tappioita Siitoin paikkailee neljällä muulla liikeyrityksellä, etenkin haastattelupaikkana toimineen hyvällä paikalla Naantalissa sijaitsevan “miljoonan markan” kiinteistöryhmän vuokratuloilla” (…) “Onko hän sittenkin väärinymmärretty idealisti? Vai kylmäverinen huumorihuijari, Gonzon kaksoisagentti?” (…) “Ei ollut kuin kymmenestä äänestä kiinni ettei minua valittu kirkkovaltuustoon”.

“Lehtonen sekoili jo monta kuukautta ennen tapahtumaa ja hänet erotettiin puolueesta 10 päivää ennen Kursiivin tuhopolttoa” (…) “Lehtosen asia oli hyvä, mutta se ei ollut minun aikaansaannostani. Jos minä olisin suunnitellut sen ei olisi tapahtunut tämmöisiä kömmähdyksiä” (…) “Lähetin sen jälkeen kantelun Yhdistyneille Kansakunnille ja YK lähetti nootin Suomen hallitukselle sekä vaati tarkempia tutkimuksia ja selvityksiä. Me ollaan neljä tai viisi kertaa yritetty purkaa sitä tuomiota, mutta Suomen korkein oikeus ja hovioikeus ja yleensä oikeusministeriö on sellainen, että jos ne kerran antaa tuomion jossain isossa jutussa ne ei sitä pura, koska ne pelkää koko Suomen oikeuslaitoksen joutuvan naurunalaiseksi”.

Hymy-lehti maksoi v. 1976 jutustaan Katsokaa fasistin viiksiä 11000 markan palkkion viiksien omistajalle” (…) “Erosin kirkosta 70-luvun alussa ja olin siitä erossa kahdeksan vuotta, sitten liityin takaisin” (…) “Se johtuu siitä, että sukulaiset haukkuivat ja painostivat, että minut tapetaan siellä vankilassa, enkä saa kunnon hautajaisia, vedetään johonkin maakuoppaan. Eikä sukulaiset uskalla edes tulla hautajaisiin, koska minut on “erotettu” kirkosta. Ajattelin, että tehdään sukulaisten mieliksi ja liityin takaisin. Mutta ei se tarkoita, että hyväksyisin kirkon linjan. Olen okkultisti, eli hengentieteen harrastaja, ja se on paljon laajempaa ja tärkeämpää kuin nykyinen kirkkouskovaisuus”.

bambi2

“Me suomalaiset olemme vanhaa orjakansaa. Me olemme olleet ryssien orjia, me olemme olleet ruotsalaisten orjia. Meitä on tuomittu milloin ruotsin, milloin venäjän kielellä. Emme ole tienneet mistä meitä milloinkin syytetään, olemme vain tottuneet alistumaan. Tästä johtuen meidän kansallinen mentaliteettimme on vajonnut jotenkin alas” (…) “Työväenluokka ja keskiluokka on eniten minun kannallani. Kokoomuksen nuoret ovat täydellisiä pullapoikia ja mammanpoikia ja pelkureita ja paskahousuja. Eivät he uskalla mihinkään tulla, pelkäävät että isi vähentää viikkorahoja” (…) “Olen sitä mieltä, että ainoa oikea nuorisomusiikkisuuntaus on alkuperäinen rock-musiikki, jota esittivät Bill Haley ja Elvis Presley. En hyväksy punk-musiikkia, enkä oikein muitakaan suuntauksia, mutta ns. rokkareiden ja skinheadien suosima musiikki on lähinnä sydäntäni nuorisoa ajatellen”.

bambi3bambi4

“Minä olen ollut teatterissa ja vankilassa ja kaikkea ja minä olen nähnyt homoja ja lesboja, se on kamalaa… vedetään toista perseeseen, tulee semmonen ripulinen kyrpä sieltä ulos. Se on on inhottavaa…” (…) “Ruotsissa Nordiska Rikspartiessa, eli Pohjolan valtakunnanpuolueessa on puolet homoja! Minä en hyväksy sitä. Se on homoklubi koko puolue ne luulee, että KDP:kin on joku sellainen” (…) “Minä tunnen sotilaita, fanaattisia tappajia, sissimajureita, ja ne on kamalia juoppoja ja kauheita pukkeja. Kauheita tappajia. Se liittyy jotenkin yhteen. Meidän puolueesta on 90% kovia ottamaan ja kovia pukkeja. Minullakin on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut suhde 800 eri naisen kanssa”.

“En mielelläni puhu omasta okkultismistani, koska nykyiset natsit ei hyväksy hengentiedettä, valitettavasti. Mutta Saksan natseille, Hitler mukaanluettuna, oli salaiset veljeskunnat ja kaikki” (…) “Henget tulee ja herättää yöllä, sitten lähdetään temppeliin tuonne henkimaailmaan. Olen käynyt kolme kertaa temppelissä, jossa on ollut kaikenlaisia henkiä ja sitten minut on vihitty johonkin tarkoitukseen. Siitä kerron kirjassani Ufot, uskonto ja paholainen.

bambi5

“Meillä ei ole mitään sukulaisuutta Aatamiin ja Eevaan. Meidät on luotu Atlantis-mantereelle, josta me ollaan kehitytty tänne. Jehova taas loi juutalaisen rodun. Kiinalaiset ja japanilaiset ja muut vinosilmät on puolestaan tulleet toiselta planeetalta. Sellaiselta planeetalta, joka oli Maan ja Marsin välissä, joka räjähti ja josta on enää jäljellä vain asteroidivyöhyke. Atlantis taas jäi vedenpaisumuksen alle”.

bambi6

“Uusi testamentti on totta, Vanha testamentti on paskaa”.

bambi7

– – –

Read Full Post »

Eräs Mesikämmenen jengin vanhimpia blogiystäviä on Ötöpesän jengi, joka on myös pitkään ollut Mesikämmenen tekstien ahkerin kommentoija. Mesikämmen on hyvin ylpeä siitä, että hänelle on myönnetty Ö.T.Ö.-loosin Ursa Major Eukalyptuspuun Kaitsija -arvonimi.

Niin Ötöpesässä kuin karhunpesässäkin on eri hahmoja. Mesikämmenen jengin Hauki, joka on vanha fasisti ja natsi, on pitänyt jo parin vuoden ajan yhteisiä sotaharjoituksia Ötöpesän Marschalkka Sinisen Niilin kanssa. Hauki oli siis Mesikämmenen jengille varsin luonteva valinta niin haastattelun laatimiseen kuin sitten sen tekemiseen Ötöpesän jengin kanssa.

Hauki valmistautuu Ötöpesän jengin haastatteluun.

Haastattelupaikaksi valittiin Rhodesian Maanpakolaishallituksen Salainen Suurlähetystö Suomessa. Siellä tehdystä seuraavasta haastattelusta selviää mm. Ötöpesän jengin jäsenet, jengin historia, Ö.T.Ö.-looshin salaperäiset puuhat, eukalyptuspastillin mysteeri, My Little Ponyn ötömäiset ulottuvuudet, ötöläisten suhde taikasieniin, jengin suosikkikirjat, suosikkialkuaineet, sekä näkemykset YLE:n Marschall of Finland-tuotoksesta, Pekka Siitoimesta, vihapuheesta, Suomen hallituksesta, kumivermeistä ja siitä, pitäisikö Suomella olla ydinpommi.

Hyvät naiset, herrat, nisäkkäät ja muut oliot: Ötöpesän jengi puhuu!

– – –

Pientä pohjustusta

Mikä on Ötöpesän jengin historia? Keitä ötöjengiin kuuluu, millaisia hahmoja te olette. Kuka on ötöpesän älykkö? Entä pervertikko tai uskovainen? Kuka on ötöpesän kaunein? Olkaa hyvät ja esittäytykää ja kertokaa itsestänne.

Sininen Niili ja Palloveikko Unikeonpäivänä 2009.

Ötöpesä on eräänlainen transsendentti normaalitodellisuuden kanssa koeksistoiva dimensio. Vuoden 2009 unikeonpäivänä olosohteet olivat ötölliset ja maaginen linkki aktivoitui kahden maailman välille. Ötömäisyyden potentiaali siis realisoitui. Ötöpesän jengiin kuuluu ryhmä elefantteja, yksi koala sekä Lilli. Isommat fantit ovat Sininen Niili, (sivuaspekteinaan mm. Marschalkka Sininen Niili, Presidentti Niilistö, Komisario Niilmann ja jopa Diakoni Niilimö) Noora-Norsu ja Nikodemus.

Pikkufanttien nimet ovat Svärsy, Pörtsi, Lento-Lasse ja Mini-Sini. Pikkufantit ovat ilmeisesti alkujaan ruotsinsuomalainen punkyhtye. Pikkufanttien bändi kuitenkin joutui lähtemään pakoon Ruotsin palavia lähiöitä. Ye Rotten Little Elephants sai Ötöpesästä poliittisen turvapaikan Sinisen Niilin otettua nämä hylätyt äpärät huostaan. Antisemitismilläkin on osansa pakenemiseen, sillä Svärsyllä taitaa olla juutalainen syntyperä. Täyttä varmuutta asiasta ei ole. Muut pikkufantit eivät tietenkään kaveriaan Svärsyä hylänneet, vaan lähtivät mukaan pakomatkalle. Tällä matkalla pikkufantit ovat vielä tänäkin päivänä.

Ötöjengin pikkufantteja.

Koala on nimeltään Palloveikko. Palloveikon sivuaspekteja ovat mm. Pastori Palloveikko, Frater Phascolarctos ja Tohtori Luttana.

Lilli on Aivan-Kaikkea-Ei-Mikään… siis jotain sellaista, mitä jokainen tietämättään haluaa ja tarvitsee! Alunperin Lilli asui Hilbertin hotellissa, jossa kaikki huoneet olivat täynnä. Eräänä päivänä sinne saapui numeroituvasti äärettömän monta matkailijaa ja Lilli joutui lähtemään. Harhailtuaan aikansa erinäisissä matemaattisissa häröulottuvuuksissa Lilli teleporttasi Ötöpesään. Lillin saapumisen syyksi Ötöpesässä on arvioitu joko pieleen menneitä ötömaattis-triangelistisia laskutoimituksia tai mahdollisesti Frater Phascolarctoksen sössimää maagista riittiä. Lilli syö matemaattisia kaavoja laskutoimitusten yrittäjien mielestä. Lilli ei tee tätä kuitenkaan pahuuttaan vaan nälkäisen ominaisluontonsa vuoksi.

Lilli.

Ötöpesän kaunein? Tästä on varmaan jokaisella ötömäisyyksien ystävällä oma mielipiteensä. Ötöpesän jengi kunnioittaa yhtäläisesti niitä kaikkia. Ehkä jonkun mielestä Lilli on hyvinkin kaunis abstraktin matemaattis-ötömaattis-triangelistisen luontonsa vuoksi?

Pervertikoista todennäköisin olisi luultavasti Marschalkka Sininen Niili. Korkea-arvoisen ankaran natsin olisi erittäin soveliasta salaa ihailla saksalaisia fetissejä ja ranskalaisia sado-maagisia perversioita. Suntio Nikodemuksen mieltymystä vitsan antamiseen ei pidä käsittää perversiona. Kyseessä on ankara, mutta rakastava ohjaaminen totisen raamatullisen kristinuskon tielle vitsan voimalla. Niilopedian artikkeli aiheesta on Suntio Nikodemuksen mielestä mitä parhainta aihetta käsittelevää kristillistä lukemistoa.

Uskovaisista ilmeisin on tietenkin Pastori Palloveikko. Suntio Nikodemuksen usko tosin on paljon tiukempaa ja äärimmäisempää. Kova työ, ahkera raamatunluku ja ennen kaikkea vitsa ovat tämän uskon vankat peruskivet! Suntio Nikodemus haluaisi mielellään joskus käydä Konevitsan luostarissa katsomassa sitä vitsaa antavaa konetta.

Mitä pastori Palloveikko pitää muun ötöjengin salaseurakuvioista? Ovatko välit kireät vai hyvän diplomaattiset?

Ötöpesän jengi kertoo nyt salaisuuden: Pastori Palloveikko ja Ö.T.Ö. -loosin johtaja Frater Phascolarctos ovat yksi ja sama koala! Historiaa vasten tarkasteltuna tässä ei ole mitään tavatonta. Monet hyvinkin kunnioitetut papit ja rabbit ovat puuhailleet esoterian ja salatieteiden parissa. Ainoa soraääni okkultismista tulee Suntio Nikodemukselta, tämä nimittäin antaisi esikoalalleen Pastori Palloveikolle lujasti vitsaa moisista pakanuuden kauhistuksista. Suntio Nikodemus ei voi kuitenkaan tarttua vitsaan, sillä Pastori Palloveikko on harmillisesti häntä kirkkohierarkiassa ylempänä ja Raamatussa kehotetaan kunniottamaan esivaltaa.

Millanen salaseura on ÖTÖ-loosi? Mitä siellä oikein puuhaillaan?

Ö.T.Ö.-loosin salaisia toimituksia.

Ö.T.Ö. -loosi on salainen yhteisö, joka tutkii mm. magiaa sanan laajemman ja suppeamman määritelmän mukaan. Loosin johtajana ja Maguksena toimii Frater Phascolarctos Cinereus, lyhyemmin Frater Phascolarctos. Pikkufantit on vihitty tämän arvoisan yhteisön jäseniksi Tiedon Maljasta nauttimisen ja vapaasuutarillisen valan jälkeen. Tämän jälkeen pikkufantit ovat suorittaneet useita initiaatioita, joista jotkut ovat olleet hieman pelottaviakin. Loosin rituaaliesineistöön kuuluu mm. paljon erikoisenmuotoisia noppia. Eukalyptuspastillit ja olut ovat loosille keskeisiä tutkittuja mysteerioita. Ö.T.Ö. -loosi on myös myöntänyt joitakin kunniajäsenyyksiä. Mesikämmenelle myönnetty kunnia-arvo on Ursa Major Eukalyptuspuun Kaitsija.

Ilmeisesti eukalyptuspastillit ovat ÖTÖ-looshissa ehtoollisleivän tapainen juttu. Jos kristillisen kirkon ehtoollisessa ehtoollisleipä vastaa Kristuksen ruumista, mitä eukalyptuspastilli vastaa ÖTÖ-loosissa? Mikä on eukalyptuspastillin mysteeri? Entä onko viinin vastine ÖTÖ-loosissa olut – ja mitä se sitten symbolisoi?

Frater Phascolarctoksen mielestä oikein hyvä kysymys! Ymmärtääkseen eukalyptuspastillin okkulttisen merkityksen pitäisi ensin kysyä kaksi kysymystä. Mikä on koalan maaginen symboliikka ja mitä on eukalyptus?

Koala on pussieläin, joka syntyy pienenä ja sokeana. Tätä voidaan pitää vihkimättömän tilan edustaman tietämättömyyden symbolina.

Synnyttyään koala ryömii emonsa pussiin, imeytyy nisään kiinni ja pysyy siellä kasvaen ja vahvistuen. Tämä kestää seitsemän kuukautta. Tämä vaihe symboloi rituaalikammioon siirtymistä ja huolellista maagisiin teoksiin syventymistä. Teosten viisaus on ikään kuin eräänlaista esoteerisen tiedon maitoa. Seitsemän kuukautta on myös maaginen symboli, sillä luku seitsemän edustaa mm. seitsemää sfääriä.

Ötöloosissa touhutaan myös alkemian parissa.

Maidosta vahvistuttuaan koalanpoikanen avaa silmänsä ja katsoo pussista ulos. Ensimmäinen varsinainen atria koostuu emon paskasta. Mainitussa ulosteessa on tärkeitä mikro-organismeja, joita koala tarvitsee selvitäkseen eukalyptuksen sisältämistä myrkyistä. Tämän vaiheen symboliikka on varsin selvä. Kyseessä on perustavaa laatua oleva initioituminen maagiseen todellisuuteen. Oikein tapahtunut initiaatio on rankka, mutta välttämätön kokemus! Metaforista paskaa on syötävä, että henkimaailman vaarat eivät olisi myrkkyä maagikolle!

Koalan kasvettua isoksi koala mussuttaakin sitten vain eukalyptusta ja kiipeää eukalyptuspuun latvaan. Latvassa kekkuloidessaan koala päästää iltahämärissä metsään ja taivaan tähdille todella komean röhinän! Tämä vaihe edustaa maagis-alkemistisen kypsymisprosessin tulosta jossa maagikko ilmaisee universumille oman Tahtonsa.

Koalan symboliikasta Frater Phascolarctos haluaisi mainita vielä pari seikkaa. Ensinnäkin koalat nukkuvat paljon, mikä unennäön kautta symboloi vahvaa yhteyttä toisiin todellisuuksiin. Toisekseen koalan silmissä on pystysuorat pupillit, joilla näkee hämärässä hyvin.

Eukalyptus on tuoksultaan raikasta, kuten esim. tietyissä riiteissä käytettävä kamferisuitsuke.

Edellämainitut asianhaarat toivottavasti selkeyttivät eukalyptuspastilliin liittyvää rikasta mysteeristä symboliikkaa.

On myös huomioitava, että eukalyptuspastillit auttavat kipeään kurkkuun ja raikastavat hengitystä. Frater Phascolarctos haluaisi tähdentää, että tälläkin on maaginen merkityksensä!

Ö.T.Ö. -loosin rituaaleissa olut auttaa mm. oikeaan maagiseen mielentilaan pääsemisessä. Juomana olut on erittäin muinainen. Olut mainitaan useasti Raamatussa, viikingit joivat sitä, se maistui hyvin keskiaikaisille maagikoille, Egyptissä ja Kaksoisvirtain Maassa sillä oli ansaitusti keskeinen asemansa. Sumerit jopa saattoivat tappaa sen, joka olutta laimensi vedellä! Monissa kulttuureissa oluella oli oma jumalansakin.

Olutta juomalla Ö.T.Ö. -loosissa siis luodaan maaginen linkki muinaisuuden mysteereihin.

Onko Frater Phascolarctos harjoittanut nekromantiaa?

Eedenin yöpuolella asustaa lähinnä qliphotheja, tyhjiä kuoria. Tyhjiä kuoria, pelkkiä matoja, sairaita, alastomana! Frater Phascolarctoksen mielestä siis tiedon kannalta melkoisen hyödytöntä kommunikoida niiden kanssa.

Ollaanko ÖTÖ-loosissa harjoitettu Pekan rituaaleja? Millaisella menestyksellä, jos on?

Kerran korpin nähtyään Frater Phascolarctos röhisi sille onnen toivossa ja korppi käänsi pyrstönsä. Myöhemmin Frater Phascolarctos voitti Viking Lotossa 1€. Loitsu taisi siis toimia?

Maidon ja juuston nauttimisella Ö.T.Ö. -loosissa ei onnistuttu välttämään krapulaa… lehmään siis ei käy luottaminen.

Ötöpesän jengillä on läheinen ja kiinteä suhde My Little Pony-sarjan hahmoihin. Voitteko kertoa tästä jotain? Mistä on oikein kyse?

Eräänä yönä Frater Phascolarctos ja Marschalkka Sininen Niili päättivät rangaista itseään tahdonvoimaansa kasvattaakseen. Mieleen juolahti, että typerille pikkulikoille tarkoitettujen äitelien pastellinväristen ponien katsominen olisi äärimmäisen nöyryyttävä rangaistus. Oluttölkit avattiin ja Ötöpesässä valmistauduttiin maagiseen nöyryytykseen.

Niili ja ponit.

Vastaan tuli kuitenkin tämä uusi piirrossarja My Little Pony -Friendship is Magic ja asiat saivat odottamattoman käänteen. Koko ensimmäinen tuotantokausi katsottiin Ötöpesässä putkeen. Ötöpesässä vallinnut tunnelma tyhjien oluttölkkien keskellä oli lähinnä hiljaisen typertynyt… kuin sukallinen puuroa olisi osunut päin näköä. Voiko tämä sarja olla oikeasti näin hyvä ja pahasti addiktoiva?

Ötöpesässä ja Ö.T.Ö. -loosissa erityisesti ollaan sitä mieltä, että MLP on paljon enemmän kuin päältä katsoen näyttäisi. Erityisesti jaksoissa S1E7, S1E16, S1E24, S2E3, S2E4, S2E19, S2E22 on hyvin vahva maaginen alavire. Marschalkka Sinisen Niilin mielihyväksi ensimmäisellä tuotantokaudella on jopa hypnoottis-magneettista katsetta käsittelevä jakso nimeltään Stare Master.

Päähahmokuusikon henkinen johtaja, yksisarvinen nimeltään Twilight Sparkle on maagikko. Ö.T.Ö. -loosin Frater Phascolarctoksen mielestä tämä on mahtavaa. Pinkie Pien taas puolestaan voi nähdä eräänlaisena trickster-hahmona. Rainbow Dash, toinen pääkuusikon pegasuksista vaikuttaa ikäänkuin jonkinlaiselta Hermes-hahmolta. Fluttershy (pegasus hänkin) taitaa hypnoottis-magneettisen katseen.

Prinsessasiskokset Celestia ja Luna ovat kerrassaan majesteettisen vaikuttavia hahmoja. Näistä kahdesta yötä hallitseva Prinsessa Luna on mystisen voimansa tähden Frater Phascolarctoksen erityisessä suosiossa.

Ötöpesän jengin mielestä MLP-FiM on kerrassaan mahtava piirrossarja… ja ennen kaikkea väkevä maaginen työkalu!

– – –

Kulttuuria

Mitä Ötöpesän jengissä juodaan? Suosikkijuomanne?

Svärsy snapsin äärellä.

Aiemmista kysymyksistä kävikin jo ilmi, että olut on Ötöpesän jengin mieleen. Vineton valmistamisen lopettaminen oli murheellista, se oli parempaa kuin Dubonnet. Viinoista parasta on ehdottomasti Savon Wiina pehmeän arominsa vuoksi. Presidentti Niilistö käyttää sitä mielellään snapsina.

Alkoholittomista juomista kahvia Ötöpesässä kuluu paljon, mehuista parhainta taasen on Tropicanan “Cloudy Apple Juice”.

Mitkä on ötöjengin mieliruokaa?

Niili mössön äärellä.

Niitä on hyvinkin monia… mutta mausteiden, erityisesti chilin kanssa pelehtimisestä Ötöpesässä tykätään. Tämän takia mm. intialaistyyppiset reseptit ovat Ötöpesän jengin mielisuosiossa. Eräs Ötöpesän jengin edesmennyt ystävä opetti Ötöpesän jengin tekemään maailman parasta tartarkastiketta.

Vaikka Svärsy todennäköisesti onkin juutalaista alkuperää, niin Svärsy rakastaa epäkoshereita juustohampurilaisia! Mutta niin rakasti Joey Ramonekin.

Marschalkka Sininen Niili tykkää boerevors-makkarasta, sillä se tuo hänelle nuo kultaiset Rhodesian-ajat mieleen…

Lillin lempiruokaa on grillattu hypotenuusa alkulukutäytteellä ja piikastikkeella.

Nyt on taas se aika vuodesta kun hipit keräilevät maastoista taikasieniä. Mitä mieltä ötöpesässä ollaan tällaisesta? Oliko Jeesus oikeasti taikasieni? Entä pitäisikö marihuana tehdä lailliseksi? Pitäisikö lainsäädäntöä löyhentää vai peräti kiristää?

Komisario Niilmanni.

Marschalkka Sinisen Niilin mielestä on kerrassaan törkeä häväistys, että kurittomat HIPIT keräävät taikasieniä! Hipit eivät tiedä Antero Vipusessa käymisestä mitään! Marschalkka Sinisen Niilin mielestä taikasieniä saa nauttia vain arvokkaan kansallis-mytologisessa kontekstissa!

Ötöpesän jengin mielestä Jeesus oli todennäköisesti ihan historiallinen henkilö, mutta Vanhan Testamentin manna rakenteensa puolesta viittaa vahvasti taikasieniin. Kuten myös Hesekielin kirjan alun psykedeelisyys. Entäs sitten Herran alttarilla olevat näkyleivät?

Marihuanasta Ötöpesän jengin sanoisi sen verran, että on melkoisen turhaa jos muuten kunnollista yksilöä rangaistaan sen käytöstä. Samaan aikaan esim. pahoinpitelyjä ja varkauksia jätetään tutkimatta ja syyttämättä “prosessiekonomian” vuoksi. Marihuanan käyttöä taas pidetään koko kalliin oikeusprosessin arvoisena rikoksena. Ötöpesän Poliisilaitoksen Komisario Niilmannin mukaan tällainen syö oikeus- ja poliisiresursseja turhan paljon ja on sikäli myös omiaan vähentämään lain kunnioitusta. Tyhmää touhua siis.

Ötöjengi on kultturellia ja sivistynyttä. Mitä ötöjengissä on viime aikoina luettu? Mitkä viisi teosta kuuluvat ötöjengin mielestä ehdottomaan yleissivistykseen?

Palloveikko syvien kysymysten äärellä.

Ötöpesässä on viime aikoina eri ötöjen toimesta luettu hyvinkin monenlaista kirjallisuutta. Komisario Niilmann on lukenut Lasse Wierupin & Matti Larssonin Ruotsin mafian. Pikkufantit ovat perehtyneet Joakim Pirisen sarjakuviin.

Suntio Nikodemus on (Raamatun lisäksi) lukenut Ulla Appelsinin teosta Lapsuus lahkon vankina. Mainittu kirja kertoo Leevi K. Laitisen menneisyydestä kartanolaisena lapsisaarnaajana. Tämän lisäksi Nikodemus luki myös Jouko Halmekosken Orjamarkkinat, joka kertoo huutolaisuudesta. Kummassakin kirjassa annetaan hyvin paljon vitsaa!

Marschalkka Sininen Niili on aloittanut Horst Knautin hurjaan teokseen perehtymisen…

Frater Phascolarctos on lueskellut käpäliinsä päätynyttä Voimasanan sado-maagista klassikkoa Lihan alkemia. Lisäksi Ö.T.Ö. -loosissa on aloitettu tutustuminen pseydonyymi “Simonin” teokseen nimeltään Dead Names.

Viiden yleissivistävän teoksen listaaminen olisi Ötöpesän jengistä hieman epäoikeudenmukaista listalta poisjääviä kirjoja kohtaan. Esimerkiksi Tolkien ja Lovecraft kummatkin ovat kirjoittaneet useita teoksia. Tämän vuoksi Ötöpesän jengi päätti sen sijaan tehdä viiden teoksen listan yllättävistä hengentuotteista, joihin kannattaisi tutustua!

1) Lars Leevi Laestadiuksen Huutavan ääni korvessa. Toisin kuin voisi luulla, niin tämä kirja on kerrassaan hauska vanhahtavan kielenkäyttönsä, poleemisen asenteensa ja hupaisien anekdoottiensa vuoksi.

Ö.T.Ö.-loosissa luetaan Vasemman käden polkua.

2) Hans Selon Diiva. Mielettömiä neologismeja! Kerrassaan läimeä, tuuliruusut ja atsimuutit joleaksi lienteeksi sulattava nuoliaissärkkiä hiihtouttava sadistin uhrilaulanta!

3) Tapio Kotkavuoren Vasemman Käden Polku. Esoteriaa selkeässä muodossa, mikä on todella ansiokas suoritus. Monet aihetta käsittelevät kirjat ovat itsetarkoituksellisen kryptisiä ja huuruisia. Lisäksi yllättäviä filosofian ja metafysiikan näkökulmia.

4) Joakim Pirisen Sokeri-Sakari. Sakari on enemmän kuin henkilö, Sakari on luonnonvoima. Täydellisesti hyvän ja pahan sekä hyvien tapojen tuolla puolen..

5) Richard von Krafft-Ebingin Psychopathia Sexualis. Tämän kirjan tapauskertomukset ovat kerrassaan ihmeellisiä… kunnon huurua!

JOKERI) Erving Goffmanin Minuuden Riistäjät. Erinomaista pohdintaa pakon luonteesta.

Jos Ötöpesän jengi pääsisi uudistamaan Suomen koulujen opetusta, miten opetussuunnitelmat muuttuisivat? Jäisikö jotain pois, tulisiko jotain tilalle? Palauttaisiko Suntio Nikodemus fyysisen kurituksen?

Suntio Nikodemus pitää kurista.

Ötöpesän jengi jättäisi opetuksen enimmäkseen ennalleen. Laajojen puusepäntaitojen hallinnasta ei nyky-yhteiskunnassa ole juuri mainittavaa hyötyä. Tämän sijaan koulussa täytyisi käsityötunneilla opettaa enemmän käytännön huolto- ja korjaustöitä. Niistä olisi hyötyä. Pakkoruotsista Ötöpesän jengi luopuisi kokonaan.

Suvivirren ja joulujuhlan on säilyttävä. Uimataito ja taideaineet kuuluvat oppimäärään. Nokkahuilut joutaisivat lentää jorpakkoon.

Liikunnan opetuksessa Ötöpesän jengi lisäisi valinnaisuutta.

Nikodemus pistää fantit kuriin.

Suntio Nikodemuksesta fyysisen vitsakurituksen palauttaminen olisi mitä parhain ajatus! Vitsan ei pidä kadota historian hämäriin! Ehkäpä insinöörit tulevaisuudessa keksivät holografisen laser-sähkövitsan? Se olisi Suntio Nikodemuksen mielestä teknologista kehitystä! Ei mikään oppi päähän mene, niin kuin se, joka sinne vitsalla peräpään kautta ammennetaan! Vitsa lisäisi myös yleistä kuuliaisuutta ja hyväntapaisuutta! Pahat tavat juurittaisiin vitsalla perinpohjaisesti pois! Tämän lisäksi Suntio Nikodemus ehdottaa, että joka pitäjään olisi perustettava kunnanlukkarin virka! Kunnanlukkari pitäisi raamatunlukukinkereitä, joissa osaamattomille annettaisiin vitsaa! Kunnanlukkarin tehtäviin kuuluisi myös kasvattajien valvonta. Jokaiseen perheeseen voitaisiin tehdä palotarkastuksen tapainen vitsatarkastus! Talouden pitäisi olla vitsoilla varustettu ja sitä vitsaa olisi myös annettava! Jokaisesta poliisiautosta pitäisi löytyä vitsoja! Tällä tavalla esim. näpistelevät nuorisorikolliset eivät pääsisi livistämään vastuusta vaan saisivat välittömästi rikospaikalla poliisilta vitsaa… ja kotona sitten vielä lisää! Vitsan antaminen koulussa pienentäisi opetustoimen kulujakin! Jälki-istunnoissa kuluu opettajien kalliisti palkattua työaikaa aivan turhaan! Kelvollisen vitsakurituksen suorittamiseen aikaa ei menisi kuin muutama minuutti!

Mikä on Ötöpesän jengin suosikkialkuaine?

Pikkufantit heksyylikoulussa.

Metalleista Ötöpesän jengi pitää kauniisti patinoituvista kuparista ja hopeasta. Myöskin ruostuneessa rautaromussa on selittämättömän muinaista kauneutta. Epämetalleista jalokaasut ovat ylhäisessä kemiallisessa yksinäisyyssään oudon kiehtovia.

Pikkufanttien mielestä hurjan aktiiviset halogeenit ovat jänniä. Pikkufanttien halogeenikiinnostus lähti liikkeelle vanhan kemiankirjan heksyylibromidimolekyylin kuvasta. Eivät oikein tienneet, että mitä ihme tököttiä se on. Onneksi Ruukinmatruuna sitten ystävällisesti kertoi pikkufanteille heksyylibromidin ihmeistä.

Frater Phascolarctoksen mielestä taas kaikki lähtee rikistä ja elohopeasta.

Ö.T.Ö.-loosin eräs initiaatioriitti.

Ötöpesän jengi on kirjoittanut blogissaan matkoistaan Ruotsiin. Ovatko ne olleet jonkinlaisia huvimatkoja vai pyhiinvaelluksia vai sekä että? Millaisissa seikkailuissa Ötöpesän jengi on ruotsinmaalla ollut? Vaikuttavimmat matkat?

Ötömatkat Ruotsiin ovat olleet sekä huvimatkoja että pyhiinvaelluksiakin. Seikkailuja on ollut monenlaisia. Eräät Svärsyn Ö.T.Ö. -loosiin liittyvät initiaatioilmestykset ovat tapahtuneet Ruotsissa. Esimerkiksi se Moolokin kidasta pakeneminen.

Tukholman nähtävyyksistä Ötöpesän jengi suosittelee esim. juutalaismuseota, sotamuseota ja tupakka & tulitikkumuseota. Tupakkamuseon kellarissa pystyy tutustumaan mm. nuuskanvalmistuksen saloihin.

Aquaria on suositeltava rauhallisuuden tyyssija Skansenin kupeessa, kuten myös Skansenin tropiikkitalo. Viimemainitusta löytyy mm. taipaani ja gilalisko. Skansenin tropiikkitalossa Svärsy on kommunikoinut maailmankäärmettä edustavan kuningaskobran kanssa hypnoottis-magneettisen katseen välityksellä. Frater Phascolarctos ilahtui suuresti kuultuaan tästä kundalini-käärmevoiman manifestaatiosta.

– – –

Pekka Siitoin, politiikka, yms.

Mitä Marschalkka Sininen Niili tuumaa YLE:n kohua herättäneestä Marschall of Finland-elokuvasta? Vai onko se nyt televisiosarja vai mikä.

Marski ja pastori.

Niin Marschalkka Sininen Niili kuin Presidentti Niilistökään eivät ole kovin huvittuneita. Moisen typerän “transgressiivisen” roskan prykääjät herättävät lähinnä vaivaantunutta myötähäpeää. Verorahoilla on niin helppo leikkiä rajua ja radikaalia tyyppiä, vaikka oikeaan rankkuuteen ja radikaaliuteen ei olisi minkäänlaisia eväitä. Eiköhän tuo Mannerheimin pilkkaaminen ole nähty jo tympäisevällä 70-luvulla. Totaalisen passé ja so last season..

Ötöpesän jengin mielestä oikeasti rajut ja transgressiiviset jutut ovat underground-juttuja EIKÄ underground-kamaa voi tehdä verorahoilla.

Toki, jos Marschalkka Sininen Niili saisi päättää, niin moisen verorahoitteisen roskan kyhääjät kieriteltäisiin tervassa & höyhenissä sekä laitettaisiin jalkapuuhun häpeämään tekosiaan!

Mitä mieltä Ötöpesässä ollaan Pekka Siitoimesta? Marschalkka Sininen Niili häntä ainakin arvostaa, vaan entäpä muut?

Frater Phascolarctoksen mielestä Pekan salatieteelliset ansiot ovat kiistämättömät. Ö.T.Ö. -loosin grimoirekokoelmasta löytyy Pekka Siitoimen Musta Magia -trilogia uuspainoksena.

Suntio Nikodemuksen mukaan nuo Pekan saatanallisuudet ja rivoilut ovat sellaisia pakanuuden kauhistuksia, että niistä pitäisi antaa lujasti vitsaa!

Pikkufanteista Pekka on verrattoman hauska setä.

Ötöpesässä arvostetaan Pekkaa.

Pekka Siitoin kertoi kellistäneensä yli 800 naista. Montako norsunaarasta on Marschalkka Sininen Niili kellistänyt?

Marschalkka Sininen Niili muistuttaa enemmän tässä mielessä pikemmin Hitleriä kuin Pekka Siitointa. Hitlerhän ei ilmeisesti Siitoimen tapaisia rivologisia hurjasteluja harrastanut. Marschalkka Sininen Niili on toki myös herraselefantti ja herrasnorsut eivät yleensä vastaa moisiin epähienoihin kysymyksiin..

Kuten Marschalkka Sinisen Niilin palkkasoturitoveri Hauki varmaan muistaa, niin ne kultaiset Rhodesian-päivät olivat hurjempia. Tarkempi puhuminen Rhodesian-päivien täsmällisestä sisällöstä kuitenkin sotisi palkkasoturien pyhän ammattikunnan vaiteliaisuussäännöstöä vastaan. Tämänhän Hauki kyllä onnensoturiveteraanina ymmärtääkin..

Mikä Pekassa on ötöpesän jengin mielestä parasta?

Ötöpesän jengin mielestä Pekka oli todellinen eksentrikko ja oman tiensä kulkija. Erityisen vetoavaa Pekassa oli outo huumori ja kummallinen maailmankatsomus. Tällaisia persoonallisuuksia tapaa nykyisin todella harvoin. Toinen mainitsemisen arvoinen outolintu on sähköeetteripyörreguru Kauko Nieminen.

Mitä mieltä ötöjengissä ollaan poliittisesta korrektiudesta ja vihapuheesta? Oliko oikein, että Pekka hirtti Muumipapan?

Ötöpesän poliittisesti arveluttavat herkut.

Ötöpesän jengin mielestä nykyinen käytäntö “poliittisine korrektiuksineen” ja “vihapuheineen” on puhdasta ingsoc-tyylin kaksoisajattelua. Samoja sääntöjä ei todellakaan sovelleta tasapuolisesti kaikkiin. Toiset uskonnot ja ajattelutavat ovat pyhempiä kuin toiset. Islam on kaikkein pyhin ja loukkaamattomin uskonto. Mikäli säännöt olisivat oikeasti yhtäläiset, niin vaikkapa pakanalla tulisi olla oikeus haastaa muslimi oikeuteen pakanajumalan nimittämisestä epäjumalaksi. Musiikkikappaleiden sanoissa saa solvata kristinuskolle pyhiä asioita, mutta ei vastaavasti islamille pyhiä asioita. Miksi Danten “Jumalaista näytelmää” saa pitää kirjastojen ja kirjakauppojen valikoimissa? Edellämainitussa teoksessahan mainitaan Muhammadin elämänjälkeinen tyyssija… teoksen ensimmäisessä osassa!

Miksi esimerkiksi Buddhaa saa loukata, mutta Muhammadia ei? Siitäkin huolimatta, että Buddha on Muhammadia miljoonia valovuosia eettisesti edellä!

Tämän vuoksi Ötöpesän jengi kehottaisi mahdollisimman montaa kirja- ja musiikkikauppiasta antamaan itsensä ilmi uskonrauhan rikkomisesta. Oikeuslaitos voisi ruuhkautua pahasti ja hyvässä tapauksessa naurettavat kaksoisstandardit paljastuisivat kaikessa tekopyhässä alastomuudessaan..

Mielipiteenilmaisun ja ajattelun vapaus on Ötöpesän jengin mielestä perustavanlaatuisen tärkeä asia.

Poliittinen korrektius on myös johtanut siihen, että uskonnollis-etniset vähemmistöt saavat sortaa jäseniään ja määrätä näiden tavoista elää elämäänsä. Ryhmäoikeudet menevät yksilönvapauksien edelle. Tällainen sortovalta on Ötöpesän jengin mielestä todella väärin!

Joutikin hirteen! Pekan hirttäessä Muumipapan Muumipapalta oltiin jo viety pois piippu ja viskilasi. Kyseessä ei siis enää ollut se aito ja oikea Muumipappa. Näin ollen Ötöpesän jengin mielestä Pekan antama hirttotuomio oli täysin oikeudellisesti pätevä!

Marschalkka Sininen Niili on järjestänyt minun, Hauen, kanssa sotaharjoituksia ja armotonta roskakalojen lopullisen ratkaisun hoitoa katiskalla jo parina vuonna. Miten muu ötöjengi on tähän suhtautunut? Onko ollut soraääniä?

The final solution.

Sotaharjoitusten seuraaminen on ollut pikkufanteista hurjan hauskaa! Paljon savua ja jänniä räjähdyksiä!

Frater Phascolarctoksen mielestä sotaharjoituksiin tulisi ehdottomasti liittää okkultistisen sodankäynnin elementtejä! Taistelumuonapakkauksiin pitäisi lisätä eukalyptuspastilleja!

Suntio Nikodemus on tästä roskakalojen pyydystämisestä erittäin hyvillään. Olivathan Jeesuksen opetuslapsetkin näet kalastajia!

Kuten jo edellä tuli mainittua, on ötöjengin Svärsy ja muutkin jengistä ovat käyneet useasti Ruotsissa. Osaako Svärsy tai joku muu sanoa, pitääkö Pekan näkemys ruotsalaisten miesten seksuaalisesta suuntautumisesta paikkansa vai onko Pekka kenties kaunistellut lukuja homoloordeista? Onko Ruotsi liian liberaali maa?

Palloveikko ruotsalaisissa tunnelmissa.

Pekkahan mainitsi myös Musta Magia -trilogiassaan sen, että homoloorditkin voivat olla täysin päteviä hengentieteilijöitä. Ötöpesän jengin tuttaviin kuuluu monia sangen mukavia homoloordeja. Jotkut näistä homoloordeista jopa kunniottavat Pekka Siitointa hänen hengentieteellisen tietämyksensä tähden. Pekan esittämistä prosenttiluvuista Svärsy ei voi olla varma. On toki huomattava, että Pekka Siitoimen promilletilanne oli hieman kohonnut kun hän esitti prosenttiarvioitaan homoloordien esiintymisestä.

Ruotsi on kyllä kohta jo homoloordeillekin melkoisen tukala maa, ainakin, mikäli homoloordien vastaisen islamistisen vihapuheen on “liberaalisuuden” ja “moniarvoisuuden” nimissä annettu levitä.

Rähmispossun uutisportaalin uutiset Ruotsista ovat huolestuttavaa luettavaa.

Mitä mieltä ötöpesässä ollaan Hitleristä?

Pikkufantit Hitlerin parissa.

Ötöpesässä ollaan luettu Mein Kampf. Melkoisen demonis-hypnoottisen mystiikkahuurun täyttämää tekstiä. Mein Kampfin lukeminen on keskeistä Hitlerin maailmanselitysopin ja vaikuttimien ymmärtämisessä.

Edes Marschalkka Sininen Niili ei voi hyväksyä Hitlerin toimeenpanemia kansanmurhia. Marschalkka Sininen Niili on toki kiero kuin Goebbels, itsetärkeä kuin Himmler ja Göringin veroinen ahne mässäilijä. Marschalkka Sininen Niili ei kuitenkaan ole Heydrichmäisen julma. Mainittakoon tässä myös sellainen seikka, että juutalainen pikkunorsu Svärsy on Marschalkalle hyvin tärkeä alamainen ja ystävä.

Frater Phascolarctoksen mielestä Natsi-Saksassa oli huomionarvoisaa valtion edistämä okkulttis-mystinen maailmanselitys.

Mistä maasta tulee paras marssimusiikki?

Tietenkin Saksasta! Toiseksi paras tulee Suomesta!

Millaisen tuomion ötöjengi antaa Suomen nykyiselle hallitukselle? Onko Jyrki Katainen onnistunut tehtävässään? Entä Urpilainen, Soini ja muu arkadianmäen jengi? Auttaisiko arkadianmäen jengiä pieni trepanaatio?

Ötöpesän jengin antama tuomio on jalkapuutuomio! Tervaa ja höyheniä! Vitsaa! Lisää rahaa Kankkulan kaivoon, yksityisen aseenomistuksen täyskiellon ajaminen, EU:n rikkidirektiiviin suostuminen, jalkaväkimiinoista luopuminen, haja-asutusalueiden jätevesilaki, oluen laimentamisyritykset jne jne jne… mikäli typeryydestä voisi tehdä sähköä, niin Suomen energiaongelmat olisi ratkaistu.

Ötöpesän jengin mielestä tää on katastrofi, Saatana! Pahkasika on tarpeeton, koska todellisuus on Pahkasika.

Ötöpesän jengi sanoo, että pieni trepanointi Arkadianmäellä olisi oivallinen ajatus! Mutta mitä ihmettä niille trepanointirei’istä purkautuville pahoille hengille tulisi tehdä? Pitäisikö ne sitoa Jeesuksen

Marskilla on kivääri aina valmiina… antaa tulla vaan, kyllä täältä pesee!

nimessä ja veressä vai mahtuisivatko ne kenties johonkin Haamujengin kassakaappiin? Edes Ö.T.Ö. -loosin Frater Phascolarctos ei tiedä ratkaisua!

Tulisiko Suomen hankkia itselleen ydinase?

Ei pitäisi. Mutta ainakin eversti Ahti Lapin kirjoittaman kirjan mukaan Suomen ilmatorjunnassa on nyt aeroballistisen maalin mentävä aukko, kun hyvästä BUK-M1 -järjestelmästä luovuttiin. Ötöpesän jengin tietojen mukaan käyttöön otettu NASAMS ei yllä samaan suorituskykyyn. Jalkaväkimiinoista luopuminen oli typerä päätös, maanpetos suorastaan. Edesmenneen kenraali Lauri Sutelan mukaan mikään ei korvaa jalkaväkimiinan puolustustehoa suomalaisessa maastossa. Edullisia ja tehokkaita puolustusvälineitä.

Ö.T.Ö. -loosin Frater Phascolarctoksen mielestä Pääesikuntaan pitäisi perustaa OkkSodTsto, Okkulttisen Sodankäynnin Toimisto! OkkSodTston henkilöstö koostuisi sotilashenkilöiden lisäksi mm. shamaaneista ja maagikoista.

Onko kaikilla ötöläisillä kaasunaamarit tai muita kumisia vermeitä? Onko itäblokin kumi parasta? Onko Marschalkka Sininen Niili hankkinut itselleen tsekkiläisen atomisuojaviitan? Miten ötöjengi on aseellisesti varustautunut? Onko ötöjengillä sotatilan varalle homokaasua?

Jengiin kuuluu myös Günther.

Kaasunaamareista Ötöpesän jengi unohti alussa mainita, että kaksi Ötöpesän asukeista oikeastaan OVAT kaasunaamareita! Nimittäin Nasse (a.k.a. Sankta Lusifer) ja Günther! Nasse edustaa mallia M-61 ja hänen itäsaksalainen kaasunaamioveljensä mallia NVA-SchMS! Itäblokin kumi on Ötöpesän jengin mielestä parasta…natisee ihanasti… siinä tuoksuu propaganda ja sosialistinen massatuotannon hurma! Marchalkka Sininen Niili on hankkinut itselleen paritkin kappaleet tsekkiläisiä atomisuojaviittoja… toinen niistä toimii Nassen ja Güntherin vuoteena. Sen päällä levätessään Nasse ja Günther näkevät kumisia unia. Marschalkka Sininen Niili hankki aikoinaan viekkaudella ja vääryydellä 12.7 mm NSV-ilmatorjuntakonekiväärin (ja muutaman tuliannoksen valojuovapatruunoita) tarkoituksenaan pakottaa Joulupukin reki laskeutumaan. Tämän jälkeen Marschalkka olisi hieman “neuvotellut” Ukko-Mauserin avustuksella Joulupukin kanssa joululahjoista… Joulupukin reki kuitenkin ehti laskeutua ennen kuin Marschalkka ehti panna katalaa suunnitelmaansa täytäntöön. Joulupukki nauroi iloisesti ja antoi Marschalkalle alaisineen mieluisia joululahjoja. Itkk:n lisäksi Marschalkalla on tietenkin joitain sotamuistoja Rhodesian-ajoiltaan… suurin osa niistä täytyi jättää Etelä-Afrikan puolelle…

Homokaasua ei tietenkään löydy, sillä se on Vatikaanin tarkoin varjelema salaisuus. Onko Vatikaani yleensäkään myöntänyt tai kiistänyt agenttiensa operaatioita? Kyseisestä taisteluaineesta kiinnostuneita Ötöpesän jengi kehottaa lukemaan Paavo Rissasen kohahduttavan homokaasuraportin.

– – –

Lopuksi

Ötöpesän jengiä ei näy Facebookissa, mistä tämä johtuu? Onko asiaa harkittu?

Ötömäisyydet yhdistävät.

Kyseessä on harkittu asia. Ötöpesän jengi ei halua luovuttaa ötöoikeuksia herra Zuckerbergille tai tämän liikekumppaneille. Ötöpesän jengi olisi kyllä toki hyvillään jos joku perustaisi Facebookiin Ötöpesän jengille faniyhteisön.

Mikä tekee Ötöpesän jengin onnelliseksi?

Tällaisia asioita on monta! Mutta ennen kaikkea se, että ötömäisyydet kiinnostavat niinkin monia! Ötöpesässä ei oltaisi kolme vuotta sitten uskottu ötöilyjen kiinnostavan juuri ketään. Ötöpesän jengi kiittää kaikkia ötömäisyyksien ystäviä! Aivan erityisesti heitä, jotka ovat laittaneet sivuilleen ötölinkin. Ötölinkin laittajissa on niin monenlaisia persoonallisuuksia erilaisine näkemyksineen! Ehkäpä ötömäisyydet yhdistävät?

– – –

Kyllä näin on, ötömäisyydet yhdistävät! Mesikämmen ja Hauki kiittävät Ötöpesän jengiä haastattelusta! Hauki myös loi Ötöpesän jengille fanisivut Facebookiin!

Aiheeseen liittyen:

Ötöpesän jengin blogi.

Ötöpesän jengin fanisivu Facebookissa.

 

Read Full Post »

Older Posts »