Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Rumba’

Beduiini lomailee

Kun Mesikämmen miettii, mistä hän saa maksamalleen Yle-verolle parhaiten vastinetta, ei vastausta tarvitse miettiä pitkään. Vastaus on mies nimeltä Perttu Häkkinen.

Häkkisen tekemiset ovat Ylen kontektissa aivan omaa luokkaansa. Oli siis enemmän kuin paikallaan lähestyä herraa ja esittää pari kysymystä.

Seuraavasta haastattelusta selviää mm. Häkkisen musiikilliset ulottuvuudet, taustat hänen toimittaja-uralleen, hänen näkemyksensä kulttuurin rajamaastoista, Luciferin sopivuudesta esikuvaksi kypsälle aikuiselle, hänen ajatuksensa Pekka Siitoimesta kuin myös siitä, elämmekö Kali Yugan aikakautta.

Hyvät naiset ja herrat, Perttu Häkkinen puhuu!

– – –

Pohjustusta

Kuka olet ja mitä teet? Kerro jotain tautastasi.

Olen Perttu Häkkinen, piakkoin varhaiskeski-ikäinen uros. Työskentelen toimittajana, mutta se on vain yksi, joskin merkittävä, osa persoonaani. Synnyin Kokkolassa, mutta parhaat vuoteni olen viettänyt Helsingissä ja Rotterdamissa. Olen Mustanaamio-kerhon kultajäsen, ensimmäisen luokan partiolainen ja Turun Hengetieteen Seuran kunniajäsen, jos yhteiskunnallisilla saavutuksilla nyt pitää leuhottaa.

Toimittajatyösi lisäksi olet myös muusikko, mitä moni ei tiedä. Kerro musiikkitaustastasi ja nykykuvioistasi.

Olen itseoppinut musikantti ja soittanut mm. seuraavissa yhtyeissä: Imatran Voima, Itäväylä, Anaalivaihe, Boyz of Caligula ja Tähtiportti. Oman Randy Barracuda -aliakseni turvin olen julkituonut kaksi pitkäsoittoa, joista viimeisin, eli Random Works of Randy Barracuda Vol. II ilmestyi vuonna 2012 portlandilaisella Losonofono -levymerkillä. Parhaillaan työstän kolmatta, Akephalos -nimistä albumiani, jonka tarkoitus on fenomenologisesti kuvata päättömyyden ilmiötä ja pakottaa kuulija erilaisin muuntuneisiin tajunnantiloihin. Levystä on muodostumassa mielestäni erittäin hyvä, mutta en tiedä, tuleeko sillä olemaan minkäänlaista yleistä relevanssia maailman musiikinystävien keskuudessa.

Myös Imatran Voima on tekemässä pikaisen paluun ensi kesän festivaalilavoille, vaikka äitini onkin toistuvasti varoittanut, että musiikkimme lietsoo pimeitä voimia. Ainakin edellisessä paluukonsertissamme näin kävikin: lavalle juoksi miehiä tangoissa heilaamaan, onanoimaan ja särkemään laitteistoa, ja kaaoksen päätteeksi yksi juhlija kiidätettiin sairasautolla tiputukseen. Todelliset Dionysoksen pidot siis!

Oletko ateisti, agnostikko tai jotain muuta?

Pyrin välttämään itseni määrittelemistä, koska ihminenhän on pohjimmiltaan jotakin aivan muuta, kuin mitä hän itse mieltää. Luultavasti agnostikko on kuitenkin lähimpänä totuutta. Uskonko “jumalaan”, niin kuin hänet kristillisessä diskurssissa määritellään? Tuskin. Uskonko puolestaan “jumalaan”, kuten Spinoza asian määrittelee? Kenties. Olen joka tapauksessa taipuvaisempi uskomaan, että “jotain” on, kuin että “mitään” ei olisi. Lucifer on mielestäni oiva esikuva kypsälle aikuiselle.

– – –

Työ

Kerro työstäsi. Miten päädyit siihen, missä nykyään olet?

Perttu ja Kalevi 2Asuin seitsemisen vuotta sitten Hollannissa, kirjoitin graduani Spinozan substanssiopin ontologiasta ja olin mukana talonvaltaustoiminnassa. En varsinaisesti haaveillut journalistin urasta, vaan pyrin lähinnä välttelemään työnteon raskasta iettä. Kohtalolla oli kuitenkin muita suunnitelmia varalleni. Imatran Voiman toinen pitkäsoitto “The Welfare State of Mind” sai Rumba-lehdessä tylyn arvion, jonka ansiosta täysin tapojeni vastaisesti tuohduin jopa niin syvästi, että lähetin toimitukseen kirjeen. Preivissäni kritisoin monenkirjavasti sitä tosiasiaa, että arvion oli kirjoittanut ihminen, jolla ei mielestäni ollut tarvittavia henkis-esteettisiä edellytyksiä ymmärtää taidettamme. Muutaman päivän perästä sain toimituksesta takaisin sähköpostin, jossa he pyysivät minua lehden kolumnistiksi. Siitä se sitten lähti ja lopulta päädyinkin Helsingin Sanomien kautta YLE Puheeseen keskusteluohjelman vetäjäksi. Toimitan myös Radio Helsingissä jokatorstaista Musiikin lahja-ohjelmaa, jonka tarkoituksena on antaa kuulijoilleen mahdollisimman kokonaisvaltainen ja tosi kuva säveltaiteen spektristä. Valittaminen saattaa siis toisinaan jopa mullistaa ihmiselämän, vaikka useimmiten siitä onkin lähinnä haittaa.

Olet haastatellut monia mielenkiintoisia henkilöitä. Keitä heistä on jäänyt erityisesti mieleen ja miksi?

Volvo-Markkaselta opin järkevää suhtautumista elämään ja raha-asioihin, Kari Peitsamolta puolestaan sen, että odottaminen on aikuisuutta. Max Perttulan avulla opin ymmärtämään järkähtämättömyyden kauneuden ja R.E.M. -yhtyeen Michael Stipe osoitti minulle, että vastenmielisen äänen takana saattaa todella piillä vastenmielinen mieli. Olen kiitollinen kaikista minulle suoduista kohtaamisista, niitä on yksinkertaisesti liikaa mainittavaksi.

Voitko paljastaa joitain mielenkiintoisia tietoja tai tapahtumia, joita tekemiesi haastattelujen yhteyksissä on tullut ilmi, mutta joita et ole syystä tai toisesta voinut kertoa ohjelmissasi tai teksteissäsi?

Tämä on erittäin hyvä kysymys, jolla ammattilaiset (kuten selvästi Mesikämmenkin) pumppaavat mehukasta tietoa “uhreistaan”.

Valitettavasti en voi kertoa niistä sen enempää, suurin osa kyseisestä gnosiksesta kun on edelleenkin arkaluontoista.

Mesikämmenen tapaan olet selvästi kiinnostunut kulttuurin rajamailla eri tavoin vaikuttavista tai vaikuttaneista ja operoivista tai operoineista ihmisistä, sekä tähän maastoon liittyvistä ilmiöistä. Mikä kaikessa tällaisessa kiinnostaa? Mikä on kaiken tällaisen merkitys kulttuurille?

Nykyaikana kansalaiset hakevat tietoa enenevässä määrin joukkotiedotusvälineistä. Kyseisen organumin jakama informaatio, jota jotkut nimittävät spektaakkeliksikin, edustaa itse asiassa kivettynyttä maailmankuvaa, josta useimmat haluavat osansa. Toimittajia on moitittu sopuleiksi, koska me juoksemme aina saman asian perässä, mutta moisen massaihmisen kritiikin voi ulottaa suurimpaan osaan kansasta. “Yhteiskunta ajattelee kollektiivisesti kuin ameeba”, totesi eräskin mies aikanaan. Kulttuurin reuna-alueille puolestaan haaksirikkoutuu usein mielenkiintoisia yksilöitä, joiden kanssa on avartavaa jutustella.

Olen monessa yhteydessä joutunut perustelemaan, miksi olen haastatellut vaikkapa amfetamiinikauppiasta, taikka kansallissosialistia. Miksi en? Haastattelenhan minä pastoreita ja marttaliittolaisiakin. Tässä maailmassa on monia linssejä, joiden läpi katsoa, niin postmodernistiselta hapatukselta kuin moinen kuulostaakin.

– – –

Pekka Siitoin

Tapasitko koskaan valtakunnanjohtaja Siitointa?

Valitettavasti en.

Mitä mieltä olet Siitoimesta?

Siitoin on, kuten kahdeksankymppinen isänikin sanoo, yksi Suomen historian ainoita toisinajattelijoita. En jaa läheskään kaikkia hänen näkemyksiään, en allekirjoita mm. hänen rotuopillisia näkemyksiään. Sen voin kuitenkin sanoa, että Pekassa oli omanlaistaan taikaa, jota suurimmalla osalla ihmisistä ei ole. Pekka oli noussut kotkan lailla hyvän ja pahan tuolle puolen. Heh.

Mitkä olivat mielestäsi Pekan vahvuudet ja heikkoudet?

“Mestarin” vahvuushan piili siinä, että hän rakensi oman myyttinsä, johon hän kunnon maagikon tavoin myös vilpittömästi uskoi. Alkemistin lailla hän käsitti olevansa vain ihmisyyden luonnostelma, jota tuli muokata kovan työn kautta.

Surullista on se, että juuri sama myytti lopulta syöksi hänet ennenaikaiseen tuhoonsa.

Joka ajatuksella Siitoinin tuotantoa tutkii, ei voi välttyä huomaamasta, että hänen nostattamansa oudot voimat lopulta nielaisivat hänet.

Pekan tuotanto ei myöskään ole minkäänlainen homogeeninen möhkäle, vaan kuvastaa elävää ja ristiriitaista ajattelua.

Mm. teoksessaan Henget kertovat Pekkahan varoitti Suomen kansaa politiikan vaaroista selvin sanoin: “Ihminen on todella henkisesti terve vain silloin, kun hän pystyy vapaasti toteuttamaan itseään ilman minkäänlaista puoluekontrollia. Mikään ei ole silloin pahasta, muu kuin henkinen tai aineellinen väkivalta, jota ei saa missään muodossa harjoittaa, kuten ei myöskään vapautta saa rajoittaa.” Voiko tuota enää selvemmin ilmaista?

Siitoin oli okkultisti, joka ymmärsi “pahan” ja “hyvän” edustavan saman kokonaisuuden eri puolia. Sääli vain, että hän valon sijasta vajosi pimeyteen.

Hän oli myös suuri humoristi, joka omasi taipumuksen itseironiaan ja jekkuiluun.

Mistä Siitoimen kulttisuosio mielestäsi kertoo?

Itse tutustuin Siitoinin tuotantoon 13-vuotiaana, kun ystäväni lainasi minulle valokopioversionsa teoksesta Musta Magia I. Olin mykistynyt siitä, että kotimaassani asui tällainen jännittävä hahmo. Pekka oli vapaa sielu ja palava liekki, jollaista ihmiset kadehtivat. Ikävöin häntä usein.

Jos voisit tavata Pekan, missä olisi optimaalinen paikka tapaamiseen, mitä veisit hänelle tuliaisiksi, mitä tekisitte?

Tämähän tuli, kuin Kari Salmelaisen suusta! Tapaisimme Naantalissa, josta suuntaisimme välittömästi lentokentän kautta etelänmatkalle. Pekalle veisin viinapullon ja pienen marakatin, joka olisi puettu fetsiin, liiveihin ja haareminvartijan housuihin. Tiedän, että Mestari arvostaisi moista lystikästä pikku lemmikkiä. Teneriffan tähtitaivaan alla voisimme sitten ottaa huikkaa naisista ja hengentieteestä keskustellen.

– – –

Tulevaisuus

JournalistiElämmekö Kali Yugan aikakautta? Millaisena näet tulevaisuuden? Tulevatko ufot hakemaan salatieteitä opettaneet pois suurten katastrofian alta, kuten Siitoin ennusti?

Aiheellinen kysymys. Eurooppaahan on nimitetty auringonlaskun maanosaksi ja spengleriläisen kulttuuripessimismin vaalijat ovat miespolvesta toiseen olleet huolissaan siitä, että kulttuurimme perustukset mätänevät. Itse en ole pessimisti, koska uskon Pekan tapaan ihmisen kehitysmahdollisuuksiin, ja siihen, että maailmanloppu on lähinnä subjektiivinen kokemus. Voisin tulkita Pekan ajatuksen ennemminkin metaforisena: henkeni elää rauta-aikaa ja oikeanlaisella henkisten lihasten harjoittamisella voin pelastaa sen uhkaavalta tuholta.

Ihmisen tehtävähän on valita itsensä ja tulla tosiolevaiseksi.

Tulevaisuuden suunnitelmia?

Toki. Sen voin myös kertoa, että suuria.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Perhe, ystävät, työ, lukeminen, ja teutooninen syntetisaattorimusiikki. Toisinaan myös vapautunut juopottelu yksin tai yhdessä tuumin. Ei sovi nimittäin unohtaa sitä tosiasiaa, että oikein käytettynä alkoholilla on henkistä hyvinvointia ja työssä jaksamista tehostava vaikutus.

– – –

Mesikämmen kiittää Perttu Häkkistä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Perttu Häkkinen Yle-puheessa.

Read Full Post »

mygodislucifer

Valtakunnanjohtaja ja Luciferin arkkipiispa Pekka Siitoin on mainittu Rumba-lehdessä julkaistussa tuoreessa ruotsalaisen Year of the Goat-bändin haastattelussa:

Uusnatsi Pekka Siitoin lausui aikanaan iltarukouksessaan: “Saatana on järjen isä”. Samoilla linjoilla vetelee ruotsalainen rockbändi Year of the Goat. Alallaan arvostettu yhtye julkaisi viime vuonna debyyttilevynsä ja havittelee nyt suurempien lavojen kautta taivaita – tosin ei jumallallisessa mielessä. Valon tuoja on nimittäin Lucifer, orjuuden lopettaja ja kaunein kaikista enkeleistä.

Hellvetin hyvä! Vaan mitäpä Pekka sanoikaan ruotsalaisista…?

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka Siitoimen iltarukous.

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1984

Tammikuu

pahoinpitely521.1. Iltalehti julkaisi pienen jutun, jossa kerrottiin Pekan uudelleen vankeuteen joutumisesta mm. seuraavasti: “Kursiivin murhapoltosta saamastaan useamman vuoden vankilatuomiosta Siitoin pääsi vapaalle alun toista vuotta sitten. Pohjalle jäänyt ehdonalainen olisi mennyt katkolle näinä päivinä. Menevänä miehenä Naantalin pikkuhitler ei kuitenkaan sitä ajatellut. Marraskuun lopulla kun piti ihan välttämättä saada naapurin mies kuriin ja nuhteeseen. Yömyöhällä Siitoin esikuntineen pieksi miehen sairaalakuntoon. Jo vuosi sitten oli ehdonalainen hilkulla. Silloin valtakunnanjohtaja kärähti kiljunkeitosta, mutta silloin hän selvisi rimaa hipoen sakoilla. Niittivyöllä roiminen kuitenkin riitti oikeusministeri vankeinhoito-osastolle. Nyt Siitoin lusii kakkunsa jämiä ja odottelee kevään kuluessa käytävää oikeudenkäyntiä marraskuisesta pieksennästä. Vankilasta Siitoin pääsee päivisin Turun linnan korjaustyömaalle. Työn laadusta ei ole tietoa, mutta todennäköisesti se on lähinnä arjalaista mieskuntoisuutta kohentavaa ruumiillista työtä” (Mesikämmenen arkistot).

ps223.1. Ruotsalainen miestenlehti Lektyr julkaisi Pekasta jutun otsakkeella ”Jag ska befria norden!” (Mesikämmenen arkistot).

27.1. Ilta-Sanomat uutisoi, että Pekka pääsi vapaaksi Turun lääninvankilasta. Hänellä oli tämän jälkeen 2v. ehdonalaista. Jutussa todettiin mm. näin: “Kahden kuukauden vankilareissunsa aikana valtakunnanjohtaja teki Turun lääninvankilassa ulkotöitä ja loppuvaiheessa hän restauroi Turun linnaa” (Mesikämmenen arkistot).

rockpekkarumbaMusiikkilehti Rumban vuoden 1984 ensimmäisessä numerossa tiedettiin kertoa, että Siitoin olisi ollut levyttämässä Propaganda-recordsille levyä ja että yhtyeen nimi olisi ollut Skinhead. Tällaista levyä ei koskaan ilmeisesti kuitenkaan äänitetty, eikä sellaista ainakaan ilmestynyt (Mesikämmenen arkistot).

Maaliskuu

omapoikapieksi28.3. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Oma poika pieksi Siitoinin”. Uutinen kertoi, että tappelu Petri-pojan kanssa oli syntynyt poliittisista erimielisyyksistä. Tappelun vuoksi Pekalta kerrotaan katkenneen kylkiluun, käden menneen sijoiltaan ja ”naamasta tulleen hakkelusta”. Juttu oli myös Ilta-Sanomien päivän suurin lööppiotsake (Mesikämmenen arkistot).

Huhtikuu

itsepuolustusta2.4. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Poika-Siitoin: Se oli itsepuolustusta”. Jutussa Petri Siitoin selvensi tapahtumia mm. näin: “Minulla oli radio auki. Pekka katsoi uutisia toisessa huoneessa tavallisen kännissä, arvelisin että kolmen promillen humalassa. Suhteellisuudentaju oli kadonnut ja muistikin menossa, poika kertoo”. Jutusta selviää myös, että tappelun olisi aloittanut Pekka, että Petri olisi ollut 39:n asteen kuumeessa ja että Ilta-Sanomien aiemmin kertomat Pekan saamat vammat olisivat olleet suuresti liioiteltuja (Mesikämmenen arkistot).

luvatonase29.4. Ilta-Sanomat uutisoi: “Siitoin syytteessä luvattomasta Mauserista”. Juttu alkoi sanoilla “Naantalissa ei kulu juuri viikkoa etteikö valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin olisi syytteessä jostakin rötöksestä”. Samassa jutussa tiedettiin kertoa, että Siitoin ja ”joukko hänen hengenheimolaisiaan” olisi viikon päästä syyteessä mm. ryöstöistä ja pahoinpitelystä. ”Tuolloin valtakunnanjohtajan vapaus on todella katkolla, sillä hän on jälleen kahden vuoden ehdonalaisessa. Hän on saanut jo huomautuksen myös valvontamääräysten rikkomisesta” (Mesikämmenen arkistot).

laitonase10.4. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Siitoin sai sakot”. Ingressi summasi: ”Natsijohtaja Pekka Siitoin sai 225 markkaa sakkoja laittomasta aseen hallussapidosta. Mauser-merkkisen aseen hän menetti valtiolle. Tuomittu valittaa päätöksestään hoviin”. Jutussa todettiin tarkemmin mm. näin: “Pistooli löytyi valtakunnanjohtajan päämajasta Saksan lipun takaa”. Siitoimen mukaan ase oli keräilyase koska se ei ollut välittömästi käyttökunnossa. Oikeus kuitenkin katsoi, että ase oli helposti saatavissa ampumakuntoon ja antoi täten Siitoimelle sakot laittoman aseen hallussapidosta (Mesikämmenen arkistot).

16.4. Siitoin on muutamien muiden kanssa syytettynä ryöstöistä ja pahoinpitelystä.

potkut30.4. Ilta-Sanomat ilmoitti päälööppinään: ”Siitoin sai potkut”. Asia koski KDP:n johtoa (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

Pekan lyhyt teksti julkaistiin näihin aikoihin englantilaisessa vuodesta 1972 ilmestyneessä natsistisessa julkaisussa The Phoenix. Tekstissä Pekka kertoi mm. siitä, että swastika ei ole Suomessa kielletty symboli ja että Neuvostoliiton naapuruus tekee hänen toimintansa Suomessa vaikeaksi (Mesikämmenen arkistot).

natsijohtajavalittiin1.5. Hufvudstadsbladet kertoi Pekan puolueestaan saamista potkuista (Mesikämmenen arkistot).

18.5. Rannikkoseutu uutisoi: ”Siitoin syrjäytettiin. Natsipuolue vaihtoi johtajaa”. Jutussa Siitoin kertoo hyväksyvänsä päätöksen ja pitävänsä Saloseutua tehtäväänsä puoluejohdossa hyvänä (Mesikämmenen arkistot).

20. Pekka täytti 40 vuotta.

28.5. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Natsijohtaja valittiin rauhallisesti”. Uutisessa kerrottiin, että Pekka Siitoimen johtopaikan Suomen uusnatsien keskuudessa oli ottanut helsinkiläinen Jarmo Saloseutu. Päätös oli tehty Vehmaalla pidetyssä kokouksessa, johon otti osaa noin 50 henkeä. Johtajan vaihdos ei kuitenkaan ollut yksimielinen, ja jotkut Pekan kannattajat olivat jopa uhanneet kidnapata ja pahoinpidellä Saloseudun (Mesikämmenen arkistot).

Heinäkuu

siitossonni118.7. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Uusnatsit siitossonneiksi”. Pekka sanoo perustaneensa arjalaisen spermapankin. Tuntemattomaksi jääneessä lehdessä kirjoitettiin: “Porno-Führer Pekka Siitoin on päättänyt puolestaan monistaa pikku-Pekkoja Suomen tarpeisiin. Hän aikoo kavereineen perustaa spermapankin natsitarpeita täyttämään” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 139, Mesikämmenen arkistot).

Elokuu

7.8. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Pekka Siitoin olisi puhunut politiikkaa. Natsidisko peruuntui” (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuu

14.9. Rannikkoseutu uutisoi: ”Siitoin selvisi syytenipusta vain yksittäisillä sakoilla”. Siitoimen syytteet koskivat ”yllytystä varkauteen, avunantoa varkauteen, varastetun tavaran kätkemistä, ryöstöä, kahta kotirauhan rikkomista ja lievää pahoinpitelyä”. Pekka sai 40 päiväsakkoa (Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

puoluelakkautettu27.10. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Natsit lopettivat puolueensa”. Jutussa kerrottiin, että uusnatsit olivat lopettaneet puolueensa koska halusivat päästä puolueen varapuheenjohtaja Siitoimesta eroon ja pudottaa hänet yksityishenkilöksi (Mesikämmenen arkistot).

31.10. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Minua ei syrjäytetä! Siitoin iski takaisin”. Uutisessa kerrottiin, että Siitoin oli ottanut puolueen vallan jälleen itselleen ja erottanut ”petturit” puolueesta (Mesikämmenen arkistot).

Marraskuu

Pekasta ilmestyy juttu italialaisessa Oggi-lehdessä.

10.11. Ilta-Sanomat julkaisee jutun Pekan Oggi-lehden haastattelusta. Suurlähettiläs Jyrkänkallio toteaa jutussa: ”Tämähän on hyvää mainosta Suomelle!” (Mesikämmenen arkistot).

siitoiniskitakaisinJoulukuu

20.12. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Helsingin natseille oma puolue”. Uutinen kertoo, että uuden puolueen jäsenet haluavat tehdä selvän pesäeron Siitoimeen (Mesikämmenen arkistot).

Pekka sai helsinkiläiseltä ylioppilastaiteilijaopiskelijaneidolta joulukuussa erokirjeen. Neito totesi kirjeessään mm. näin: ”Olen kuullut humisevana huhuna, että pidät minua todella huorana. Tämä on niin pahasti ajateltu eräässä mielessä, että en voi enempää sietää seuraasi… (…) röyhkeästi Kai Salmen äänellä käskit minun tulla Naantaliin pantavaksi. Lupasin tulla Turkuun asti. Sinä et tullutkaan paikalle ja jouduin seisoskelemaan ‘huorahtavan’ näköisenä inhottavalla asemalla. Sitten keksit väittää, että olen huora. Etkö muista, että tulin autoon, söin perunoita ja lähdin pois. Olet silmissäni inhoittava halvalla elävä äijänrähjä, jolla ei ole mitään asiaa siistille helsinkiläiselle ylioppilastaiteilijaopiskelijalle.” (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 127, 128).

Yleistä

010Pekka julkaisi kirjoittamansa vihkosen Demokratia vaiko Fasismi? (Peter Siitoin, Kansallis-mytologinen yhdistys), sekä poikansa Petrin kirjasen Machiavellin käsityksiä vallasta ja vallankäytöstä (Kansallis-mytologinen yhdistys, Siitoin-filmi Oy:n offset-paino, Naantali). Petri voitti kyseisellä tekstillä Naantalin lukiossa järjestetyn kirjoituskilpailun (Mesikämmenen arkistot).

Kansallis-Demokraattisen Puolueen toiminta oli vuonna 1984 taantunut lähes pelkäksi postimyynniksi. KDP:ssä yritettiin vallankaappausta jäsenistön ollessa tyytymättömiä johtajansa toimintaan (SUPO HM 6463).

Rautaristi-lehdessä pohdittiin sitä, että “Pirkka-Pekka Petelius on hyvä mies ja tosi arjalainen”. (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 139).

Pekan ja entisen KDP:n varajohtaja Salonseudun välille syntyi lopullinen välirikko (Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 140).

– – –

Read Full Post »