Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘rock’

Tuomas Tähti puhuu!

tuomas

Tuomas Tähti on turkulainen nuorimies, jonka tekemisiä Mesikämmen on seurannut muutaman vuoden ajan mielenkiinnolla. Poliittisesti aktiivisen Tuomaan tähti on selvästi syttynyt loistamaan ja miehen sanat ja teot puhuvat omaa kieltään. Oli aika kysyä Tuomaalta muutama kysymys.

Seuraavasta haastattelusta selviää yhtä ja toista, mm. Tuomaan poliittinen historia, Tuomaan näkemykset Turusta, Turun taudista, hyvästä musiikista, hypnoottis-magneettisesta katseesta, Raamatusta, Gambinasta, politiikasta niin kunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla, Tony Halmeesta, Jussi Halla-ahosta, Timo Soinista, Pekka Siitoimesta, nationalismista, Suomen maahanmuuttopolitiikasta, Suomen mediasta, itsenäisyydestä, EU:sta, sekä monista muista aiheista.

Hyvät naiset ja herrat, Tuomas Tähti puhuu!

– – –

Pohjustusta

Kuka olet ja mitä teet?

Olen 27-vuotias peruspäivärahalla elävä perussuomalainen. Toimin nykyään Turun Perussuomalaisten varapuheenjohtajana, Varsinais-Suomen Perussuomalaisten Nuorten sihteerinä, Varsinais-Suomen käräjäoikeuden lautamiehenä, Turun nuorisolautakunnan jäsenenä ja tarkastuslautakunnan varajäsenenä. Koulutukseltani olen diplomi-insinööri.

Asut Turussa. Millainen paikka Turku on asua, mitkä ovat kaupungin parhaimmat ja huonoimmat puolet? Onko Turku ”Suomen persereikä”, kuten stereotypinen toteamus menee, vai onko se vain kateellisten tahojen panettelua? Onko ”Turun tauti” mielestäsi vielä voimissaan?

Turulla ei ole matkailijoille juurikaan annettavaa, mutta asuinkaupunkina Turku on viihtyisä. Suomen isoista kaupungeista Turku lienee kompaktein: lähes kaikki on kävely- tai pyöräilymatkan etäisyydellä. Kaupungin rakennukset ovat esteettisesti miellyttäviä ja niiden lisäksi Turusta löytyy suuriakin viheralueita. Turku on myös Suomen merkittävin rock-kaupunki.

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. 

“Turun tauti” eli rakennusalan yritysten vaikutusvalta Turun rakennuspolitiikkaan voi valitettavan hyvin. Tämä ei ole mielipide vaan tosiasia. Rakennuslautakunnan puheenjohtajana toimi kolmella eri vuosikymmenellä Raimo Huhtanen (vas.), joka työskenteli rakennusliike Hartelan pääluottamusmiehenä yli 20 vuotta ja jota on Rakennuslehdessä kutsuttu ”gryndereitten ylimmäksi ystäväksi”. Hän on täysin jäävi olemaan rakennuslautakunnassa. Nyttemmin Huhtanen on sentään tippunut lautakunnan varapuheenjohtajan paikalle, mutta päätöksenteko on Turussa laajemminkin likaista. Alle kaksi vuotta sitten uutisoitiin, että Turussa on salattu laittomasti yli sata kaupunginhallituksen päätöstä (Turun Sanomat 28.8.2012).

Olet suuri musiikkidiggari ja Facebook-profiilissasi on näkynyt tämän tästä kuvia sinusta eri artistien kanssa. Mitkä ovat tällä hetkellä suosikkiartistejasi ja miksi? Kaikkein mieleenjääneimmät keikat mitä olet tähän mennessä nähnyt? Millainen musiikki vetoaa Tuomas Tähteen? Missä piilee hyvän musiikin taika?

Laulut ovat runonlausuntaa musiikilla säestettynä. Poikkeuksen muodostavat instrumentaalikappaleet. Niitä kuuntelen hyvin harvoin, koska pidän sellaisesta musiikista, jossa on tarinankerrontaa. Sanoman ei tarvitse olla yksiselitteinen, vaan laululle on kunniaksi, jos se voidaan perustellusti tulkita usealla erilaisella tavalla. Tällöin tulkinta kertoo enemmän tulkitsijasta kuin tulkittavasta. Toisaalta laulun sanoma saa olla yksiselitteinenkin, jos se miellyttää kuulijaa. Sellaisia lauluja, joiden sanoitukset miellyttävät minua henkilökohtaisesti, tekee mm. W.A.S.P., joka muistetaan lähinnä vuosien 1984–1992 julkaisujen ansiosta, vaikka yhtye on tehnyt erinomaista materiaalia myös 1990-luvun puolivälin jälkeen. Monitulkintaisemmista artisteista pidän mielenkiintoisimpana Laibachia, joka on edelleen ajankohtainen, vaikka ryhmän perustamisesta on jo 34 vuotta.

Sellaisia artisteja, joiden musiikkia kuuntelen jatkuvasti, on vain alle 50, mutta niihin olen sitoutunut sitäkin lujemmin. Lapsena ollessani ensimmäiset rock-artistit, joiden musiikkia kuulin, olivat luultavasti Uriah Heep ja Cat Stevens (nyk. Yusuf Islam). Siihen aikaan en osannut englantia, joten en ymmärtänyt laulujen sisällöstä mitään. Pidän kuitenkin molemmista artisteista yhä tänäkin päivänä ja Uriah Heepin jäsenet tapasinkin viime vuonna.

Olen nähnyt omien muistiinpanojeni mukaan noin 190 keikkaa. Voisin nostaa niistä muutamia jalustalle, mutta keikkakokemukset ovat subjektiivisia, joten parhaimpien keikkojen luettelo olisi lukijan kannalta arvoton. Jos haastattelun lukija haluaa kokea huikeita show-elämyksiä, suosittelen käymään ainakin Emilie Autumnin ja Lady Gagan keikoilla.

Olet pitänyt nimeäsi kantavaa blogia vuodesta 2010. Onko blogin pitäminen ollut antoisaa? Oletko harkinnut muuta kirjoittamista, vaikkapa kirjaa, jossain vaiheessa? Mitkä ovat mielestäsi parhaimmat blogitekstisi?

Blogissa on vaihtelevaa sisältöä Michael Monroen keikkailusta interaktiivisen tarinankerronnan pedagogisiin mahdollisuuksiin. Aiheet ilmentävät omia kiinnostuksenkohteitani, mistä johtuen blogiin kirjoittaminen on hyvinkin antoisaa. Onnistuneimpia blogikirjoituksiani ovat nähdäkseni ne, joissa käsittelen nationalismia ja suomalaisuutta. Ne toimivat myös johdatuksena uudelle lukijalle. Kirjankin kirjoittamista olen ajatellut, mutta asia ei ole ajankohtainen.

Olet ottanut osaa hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisoihin, sijoittuen viime vuonna kisoissa viidenneksi ja saaden erityismaininnan kisojen eteen tekemästäsi propagandatyöstä. Aiotko ottaa osaa kisoihin myös tänä vuonna? Miten olet kuluneen vuoden aikana harjoittanut hypnoottis-magneettisia taitojasi? Miltä erityismainintapalkinnoksesi saamasi Gambina maistui?

Pääsin juuri ja juuri finaalikierrokselle, enkä usko kykeneväni tulevaisuudessa enää siihenkään, koska kilpailun taso on noussut vuosi vuodelta. Kun viime vuonna näin kisan voittaneen Sini Elorannan kuvan, tajusin heti, että häviän itseäni paremmalle. Viimevuotisen kisan ollessa käynnissä harjoittelin hypnoottis-magneettista katsetta silloisella työpaikallani päivittäin, mutta nyttemmin harjoittelu on jäänyt vähemmälle.

Palkinnoksi saamani Gambina oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kiitän! Gambinassa on kiistatta Alkon valikoiman paras hinta-laatusuhde. Tuo vermutin ja ginin hurmaava sekoitus sopii niin arkeen kuin juhlaankin.

Onko hypnoottis-magneettisista taidoistasi ollut hyötyä poliittisessa toiminnassasi? Jos on, niin miten?

Hypnoottis-magneettinen katse on erinomainen ”keskustelukatalyytti”. Hyvässä ja pahassa.

Olet kristitty. Mikä on suosikkikohtasi Raamatusta?

En mielelläni poimi Raamatusta yksittäisiä kohtia irti asiayhteydestään. Koska kuitenkin erikseen kysyit suosikkikohtaani, mainitsen Matteuksen evankeliumista löytyvän rakkauden kaksoiskäskyn, joka kuuluu näin: “Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.”

– – –

Politiikka

Koska kiinnostuit politiikasta? Mitkä olivat ensiaskeleesi politiikan ihmeelliseen maailmaan? Miten päädyit puolueeseen jossa nykyään vaikutat, perussuomalaisiin? Miksi juuri perussuomalaiset?

Kiinnostuin politiikasta 15-vuotiaana ja tutustuin tuolloin Suomen kaikkien rekisteröityjen puolueiden ohjelmiin. Tulin siihen tulokseen, ettei politiikassa ole tarjolla täydellisiä työkaluja (puolueethan ovat työkaluja), mutta jotkut puolueet ovat suomalaisten edun ja yleisen oikeudenmukaisuuden kannalta vähemmän huonoja kuin toiset. Karsimalla huonoja vaihtoehtoja pois puoluelistalta päädyin lopulta kannattamaan Perussuomalaisia. Timo Soini oli ensimmäinen henkilö, jota äänestin täysi-ikäiseksi tultuani. Liityin puolueen jäseneksi kuitenkin vasta 24-vuotiaana eli jytkyn jälkeen, koska halusin ennen jäseneksi liittymistä nähdä, mihin suuntaan puolue kasvaa.

Millaisia asioita ajat politiikassa, mitkä asiat ovat sinulle politiikassa erityisen tärkeitä?

Tärkeimpiä asioita ovat kansallinen itsemääräämisoikeus, suomalaisuus, suomalaisten etu, työllisyys, turvallisuus (viittaan turvallisuudella sekä maanpuolustukseen että omavaraisuuteen) ja kansalaisten tasa-arvoisuus. Pakkoruotsin vastustaminen ja humanitäärisen maahanmuuton vähentäminen puuttuvat listalta, koska kyseiset aihekokonaisuudet sisältyvät jo mainittuihin suomalaisuuteen ja suomalaisten etuun.

Poliittiset esikuvasi, innoittajasi? Miksi juuri he?

Sanat ”esikuva” ja ”innoittaja” tarkoittavat eri asioita, koska esikuva on sellainen henkilö, jonka kaltaiseksi joku haluaa tulla, mutta innoittaja voi toimia vaikkapa valmentajan roolissa. Esikuvia minulla ei ole, mutta innoittajia on ollut. Noin kymmenen vuotta sitten Tony Halme oli hieno mies lukioikäisen Tuomaan mielestä. Arvostan Halmetta edelleen, mutta eri syistä kuin silloin: 10 vuotta sitten seurasin Halmeen poliittista toimintaa suurella mielenkiinnolla, mutta nykyään arvostan enemmän sitä sinnikkyyttä, jota käyttäen Halme rakensi elämänsä ja uransa huomattavan vaatimattomista lähtökohdista. Tämän päivän aktiivisista poliitikoista arvostan mm. Jussi Halla-ahoa ja Olli Immosta. Halla-aho politikoi kiihkottomasti ja perustelee näkemyksiään faktoilla, mitä pidän hyvin ilahduttavana. Immosesta en ollut kuullutkaan ennen kuin hänet valittiin kansanedustajaksi, mutta hän on osoittautunut erittäin järkeväksi ja ahkeraksi kansallismieliseksi poliitikoksi, jonka kaltaisia tarvitaan enemmänkin.

Miten käsityksesi politiikasta on muuttunut sitten ensiaskeleittesi politiikkaan – niin kunnallisesti kuin valtakunnallisellakin tasolla? Entä miten poliittiset näkemyksesi ovat mahdollisesti kuluneiden vuosien varsilla muuttuneet?

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan, mutta alaikäisenä olin nykyistä ehdottomampi ja radikaalimpi. Se myös näkyi ulospäin: vuosina 2002–2004 kirjoitin Internetiin joitakin hölmöjä kirjoituksia. En kuitenkaan kadu vanhoja tekstejäni, koska osaan nauraa itselleni.

Nationalismi on säilynyt poliittisena mielensisältönäni jo yli kymmenen vuoden ajan.

Mitä mieltä olet Timo Soinista?

Soini tulee jäämään historiaan puoluejohtajana, jonka puheenjohtajuuden aikana puolueen parlamenttipaikkojen määrä kasvoi noin 40-kertaiseksi.

Oletko lukenut Soinin tuoreen kirjan Maisterisjätkä? Ajatuksia kirjasta?

Tarkoittanet Peruspomo-kirjaa. Maisterisjätkä ei ole tuore, vaan se ilmestyi jo 2008. Luin Maisterisjätkän vasta kaksi vuotta sen ilmestymisen jälkeen, mutta Peruspomon aion lukea aivan lähitulevaisuudessa.

Aivan, sekoitin kirjat. Miten maahanmuuttopolitiikkaa hoidetaan mielestäsi Suomessa – nykyisen järjestelmän heikkoudet ja vahvuudet? Jaatko Jussi Halla-ahon kriittiset näkemykset aiheeseen liittyen?

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma. Nykyisen järjestelmän heikkous on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että Suomen valtio sallii tapahtuvan muutakin kuin kantaväestöä hyödyttävää maahanmuuttoa. Hyvin koulutetut, työkykyiset maahanmuuttajat meidän kannattaa toivottaa tervetulleiksi, ja olisi hyvä jos nykyistä suurempi osa Suomessa valmistuvista ulkomaalaisista korkeakouluopiskelijoista jäisi Suomeen työskentelemään valmistumisensa jälkeen. Ulkomaalaisten, Suomessa valmistuneiden maisterien pitämiseksi Suomessa valtio ei tee tällä hetkellä yhtään mitään, vaikka heihin sijoitetaan rahaa antamalla heille ilmaista koulutusta. Jos mitään ei jatkossakaan tehdä, tulee ulkomaalaisten opiskelu Suomessa muuttaa maksulliseksi.

Olen Jussi Halla-ahon kanssa samaa mieltä siitä, että Suomeen kohdistuva maahanmuutto on tällä hetkellä laadullinen joskaan ei määrällinen ongelma

Kouluttamattomia ja kielitaidottomia maahanmuuttajia ei pitäisi päästää Suomeen asumaan, koska sellaisesta maahanmuutosta ei ole hyötyä kantaväestölle. Hyväksyn Suomeen kohdistuvan maahanmuuton lähinnä silloin, kun se tapahtuu työn, opiskelun tai avioliiton takia, ja vain jos tulija on lainkuuliainen. Toki hyväksyn lisäksi suomalaisten paluumuuton.

Kannatan pakolaisten vastaanottamisen lopettamista, ja oleskelulupia pitäisi myöntää huomattavasti vähemmän ja valikoidummin kuin nykyään. Tämä ei olisi pelkästään Suomen etu: hädänalaisten ihmisten auttaminen rajallisilla resursseilla on kustannustehokkaampaa kriisialueilla kuin Suomessa, missä yleinen hintataso on korkea. Sillä rahamäärällä, mikä Suomessa käytetään pakolaisten asumiseen, perusterveydenhoitoon, kuntoutuspalveluihin, tulkkaamiseen, vanhuspalveluihin, sosiaalityön erityispalveluihin jne., voitaisiin kriisialueilla auttaa huomattavasti suurempia ihmisjoukkoja. Tämä edustaisi myös kestävämpää kehitystä, sillä eihän yleistilanne kriisialueella parane sillä, että suhteellisen pieni määrä ihmisiä tuodaan Suomeen.

Onko maamme valtamedia kohdellut perussuomalaisia mielestäsi reilusti? Jos ei, niin miksi ei?

Valtamedia on kohdellut puoluetta ja sen jäseniä vaihtelevasti. Eräät yksittäiset toimittajat ilmentävät vahvaa antipatiaa perussuomalaisia kohtaan. Ylilyöntejä ovat olleet mm. puolueen rinnastaminen äärioikeistoon, väitteet puolueen hajoamisesta sekä yksittäisiin jäseniin kohdistuneet loukkaukset, kuten Jussi Halla-ahon kutsuminen ”kiusalliseksi rotutohtoriksi” (Yle TV1 7.2.2009). Toisaalta vähän ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja valtamedia antoi puolueelle paljon enemmän näkyvyyttä kuin Perussuomalaisten eduskuntaryhmän silloinen koko olisi edellyttänyt. Siitä oli puolueelle epäilemättä hyötyä.

Onko perussuomalaiset aidosti oppositiopuolue? Maamme vaihtoehtomediassa perussuomalaisia on kritisoitu mm. siitä, että perussuomalaiset tosiasiassa kannattavat EU-jäsenyyttä ja NATO:n liittymistä, vaikka yleisen mielikuvan mukaan näin ei ole. Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja Antti Pesonen on esittänyt samanlaista kritiikkiä perussuomalaisia kohtaan. Miten kommentoit?

En ole aiemmin törmännyt väitteeseen siitä, että Perussuomalaiset kannattaa Suomen NATO-jäsenyyttä. EU-politiikan osalta olen kyllä tutustunut Pesosen esittämään kritiikkiin. Katson aiheelliseksi siteerata Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmaa vuodelta 2011: ”Perussuomalaiset on EU-kriittinen puolue, sillä me korostamme politiikassamme sitä, miten toimimaton järjestelmä EU käytännössä on. Toisaalta Perussuomalaiset on myös EU-vastainen puolue, sillä meidän mielestämme EU:n toimimattomuus kansanvallan näkökulmasta sisältyy jo ylikansallisen EU-järjestelmän perimmäiseen ideaan. EU ei siis ole kansanvaltainen järjestelmä edes teoriassa, ja Perussuomalaisten mielestä kansanvalta taas on paras tapa järjestää yhteiskunnallinen päätöksenteko. Perussuomalaiset kannattavat itsenäisten kansallisvaltioiden hallitustenvälistä yhteistyötä. Vahvana tavoitteenamme on palauttaa valtaa EU:lta takaisin kansallisvaltioille.”

Mitä itsenäisyys merkitsee sinulle? Onko Suomi vielä aidosti itsenäinen?

Itsenäisyys antaa kansalle mahdollisuuden itsensä toteuttamiseen, oman hyvinvoinnin rakentamiseen ja omista asioista päättämiseen. Itsenäisyys ei kuitenkaan ole välttämätön eikä riittävä ehto hyvinvoinnille. Saamelaisten asiat ovat ihan hyvin, vaikka heillä ei ole omaa valtiota. Haitilaisten elinoloissa ei ole kehumista, vaikka maa on itsenäinen. Suomen ja suomalaisten tapauksessa uskon, että itsenäisyys olisi meille hyväksi. Käytän sanaa ”olisi”, koska Suomi ei enää vuosiin ole ollut itsenäinen. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 47 todetaan yksiselitteisesti Euroopan unionin oikeushenkilöllisyys. Unionille myönnetyn oikeushenkilöllisyyden ansiosta sillä on valtuudet neuvotella ja tehdä kansainvälisiä sopimuksia sekä liittyä kansainvälisten järjestöjen jäseneksi ja kansainvälisiin yleissopimuksiin.

Lainsäädännöstämme suurin osa tulee EU:lta. Valtamediakin myöntää, että isossa ryhmässä olevalla europarlamentin jäsenellä on enemmän vaikutusvaltaa kuin Suomen hallituksessa toimivalla ministerillä (esim. Turun Sanomat 15.4.2014). Suomea ei johdeta Suomesta käsin.

Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti.

Eihän meillä ole enää edes omaa valuuttaa! Suomen markka pitää ottaa uudelleen käyttöön, jotta valuuttamme arvo määräytyy edes jossain määrin oman maan tarpeiden mukaisesti. Oma valuutta antaa liikkumatilaa työllisyystilanteen parantamiseen ja se on kansallisvaltion keskeinen kulmakivi ja itsenäisyyden edellytys.

Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka eivät äänestä vaaleissa? Miksi politiikka on tärkeää ja miksi ihmisten pitäisi olla siitä kiinnostuneita?

Ihmiset jättävät äänestämättä erilaisista syistä. Jehovan todistajilla kyse on uskonnollisesta vakaumuksesta ja jossain määrin kunnioitan heidän päätöstään. Olen kuitenkin tavannut myös sellaisia itsekeskeisiä yksilöitä, jotka tosissaan ylpeilevät sillä, etteivät seuraa politiikkaa vaan keskittävät kaiken aikansa ja tarmonsa omiin bisneksiinsä. Heidän asennettaan kunnioitan varsin vähän. Demokraattisissa, korruptoitumattomissa valtioissa kansalaisilla on upea mahdollisuus vaikuttaa yhteisiin asioihin äänestämällä ja on lähtökohtaisesti haaskausta jättää tämä mahdollisuus käyttämättä. Äänestämättä jättäminen saattaa kuitenkin olla viisas ratkaisu, jos äänioikeutettu ei ole seurannut politiikkaa vaalien välillä lainkaan.

Jos et kuuluisi perussuomalaisiin, mikä puolue olisi toiseksi lähimpänä sydäntäsi?

Valtakunnallisissa vaaleissa olen äänestänyt muistaakseni kolmea eri puoluetta: Perussuomalaisia, Suomen Kansan Sinivalkoisia ja Kokoomusta. Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa olen äänestänyt demariopiskelijoita. Vuonna 2010 allekirjoitin Muutos 2011 –puolueen kannattajakortin, mitä olen hetkittäin katunut jälkeenpäin. Jos Perussuomalaiset-puoluetta ei olisi nykyään olemassa, äänestäisin Itsenäisyyspuoluetta, Sinivalkoista Rintamaa tai Muutosta.

Olet nationalisti, eli kansallismielinen. Mitä kansallismielisyys merkitsee sinulle?

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä. Nämä pari yksinkertaista virkettä ovat mielestäni nationalismin ydin.

Nationalistisessa ajattelussa ymmärretään, että kansat ovat ihmiskunnan perusyksiköitä. Jokaisella kansalla pitää olla oikeus elää rauhassa omassa kansallisvaltiossaan ilman, että mikään muu kansakunta tai ylikansallinen vallankäyttäjä hallitsee sitä.

Nationalisti tarkoittaa sanalla ”kansa” etnis-kulttuurista yhteisöä. Kansakunnan identiteetti ja yhteisöllisyys syntyvät väestön yhteisestä syntyperästä ja yhteisestä kielestä, uskonnosta/uskonnoista, arvoista, kulttuuriperinnöstä jne. Väestön monietnisyys ja monikulttuurisuus muodostuvat ongelmiksi, jos ne johtavat yhteisöllisyyden katoamiseen.

Nationalisti tiedostaa, että kansa saattaa olla eri asia kuin kansalaisten muodostama ihmisjoukko.

Nationalismia ei pidä sekoittaa patriotismiin, joka minun nähdäkseni on pelkkää tunteellista kiintymystä kotimaata kohtaan. Valtion tehtävä yhteiskunnallisena oikeushenkilönä on toimia kansalaisten edunvalvontakoneistona ja oikeudenmukaisuuden puolustajana. Valtiolla on vain välinearvoa. Valtioita voidaan muodostaa myös muista kuin kansallisista syistä.

Mihin suuntaan haluaisit Turun kunnallispolitiikan kehittyvän seuraavina vuosina? Miten olet vaikuttanut näihin asioihin ja miten aiot niihin jatkossa vaikuttaa?

Kokoomus ja SDP ovat jo pitkään kyenneet viemään Turun päätöksentekoa kuin litran mittaa. Politiikka on sellainen joukkuelaji, jossa kentälle pitää mahtua enemmänkin kuin kaksi joukkuetta. Muuten päätöksenteosta tulee likaista ja Turussa se totisesti on sitä. Uskon ja toivon, että kansallismieliset voimat ovat merkittävässä roolissa poliittisen toimintakulttuurin muuttamisessa.

Vuoden 2012 kuntavaaleissa sain 179 ääntä ja pääsin nuorisolautakunnan jäseneksi. Lautakunnassa olen mm. pyrkinyt suuntaamaan entistä vähemmän rahaa poliittisille nuorisojärjestöille ja vastaavasti entistä enemmän rahaa partiotoiminnalle ja muille epäpoliittisille nuorisoharrastuksille. Olen lisäksi tarkastuslautakunnassa Anneli Suomisen varajäsenenä, mutta Suominen on osallistunut kokouksiin moitteettoman ahkerasti, joten en ole tähän mennessä ollut äänioikeutettu yhdessäkään tarkastuslautakunnan kokouksessa.

Kaupunginvaltuustoon en vuoden 2012 vaaleissa päässyt, mutta onhan olemassa muitakin vaikutuskanavia. Minä ja pari muuta Turun Perussuomalaisten jäsentä laadimme viime vuonna kuntalaisaloitteen Turun hallinnon turhien sivukulujen karsimiseksi. Samaan aikaan kun leikataan vanhusten, lasten ja sairaiden palveluista, ylisuureksi kasvanut Turun hallinto käyttää rahaa lounaisiin, tapahtumalippuihin ja matkailuun. Turun kaupungin verottamia rahoja tulisi käyttää kohteisiin, joista on turkulaisille itselleen mahdollisimman paljon hyötyä.

Kaavoituksessa ja kaikessa muussakin pitkäjänteisessä kunnallisessa päätöksenteossa tulee painottaa laaja-alaisia ideoita eikä ”postimerkkisuunnittelua”. Tulevaisuudessa rakennettavia eri yritysten toimitiloja tulee kaavoittaa nykyisten ja tulevien joukkoliikenneväylien varteen, jotta joukkoliikenne saadaan mahdollisimman houkuttelevaksi vaihtoehdoksi työmatkakäytössä. Rakentavin keino parantaa joukkoliikenteen kannattavuutta on pyrkiä käyttäjämäärien lisäämiseen, ei linjojen karsimiseen.

Miten arvioit Suomen poliittisen nykytilanteen? Mihin suuntaan haluaisit Suomen kehittyvän sisä- ja ulkopoliittisesti?

Suomen nykytilanne on vakaa: valtio kulkee tasaisella nopeudella kohti vaikeuksia.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa.

Suomen itsenäisyys tulee palauttaa. Tämä voidaan tehdä esim. muuttamalla EU jäsenvaltioiden väliseksi vapaakauppa-alueeksi. Vähintään yhtä kiireellistä on euroalueesta eroaminen. Euroraha vahvistaa globalisaatiota, jossa tuotantoa keskitetään ja jossa ympäristöongelmat pahenevat lyhytnäköisen voitontavoittelun vuoksi. Suomeen tarvitaan hallitus, joka puolustaa suomalaisten etua sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Turvallisuuteen on panostettava. Armeijaan tai siviilipalvelukseen meneminen tulee muuttaa pakolliseksi kaikille terveille nuorille sukupuolesta riippumatta. Historiasta voidaan oppia, ettei muiden apuun kannata hädän hetkellä luottaa liikaa. NATO-jäsenyys ei kannattaisi.

– – –

Pekka Siitoin

Mitä mieltä olet Pekka Siitoimesta?

Nauravat natsit –levy painii aivan omassa sarjassaan. Koen saaneeni rahoille vastinetta.

Jos Pekka olisi elossa, mitä ajattelisit hänen ajattelevan perussuomalaisista?

Siitoin ajattelisi luultavasti, että perussuomalaiset tekevät liian vähän liian myöhään.

Mitä perussuomalaisten piirissä yleisesti ajatellaan Pekasta?

Puoluepoliittisessa toiminnassa ihmiset voidaan jaotella kahteen ryhmään sen mukaan, hyväksytäänkö heidät puolueen jäseniksi vai eikö hyväksytä. Jos henkilöä ei hyväksyttäisi edes rivijäseneksi, on oikeastaan samantekevää, mitä hänestä yksityiskohtaisessa katsannossa ajatellaan.

Legendan mukaan Hommaforum, jonka vuonna 2008 perustivat Jussi Halla-ahon Scripta-blogin vieraskirjan aktiivit, sai nimensä Sieg Heil Suomi-dokumentissa olleesta lausahduksesta, että ”homma on kovassa nousussa”. Pitääkö tämä paikkansa?

Tämän kysymyksen äärellä valvon itsekin. En seurannut Halla-ahon vieraskirjassa käytyä keskustelua, mutta samaan aikaan toisaalla kirjoittelin Suomen Sisun keskustelupalstalle sitäkin aktiivisemmin. En tiedä Hommaforumin nimen alkuperää, mutta pidän mahdollisena sitä, että kertomasi anekdootti vastaa totuutta.

Mistä Pekka Siitoimen nykyinen kulttisuosio mielestäsi johtuu?

Siitoimen kulttisuosiossa on kyse samasta ilmiöstä kuin siinä, että joukko poliittisesti passiivisia nuoria äänesti Paavo Väyrystä viimekertaisissa presidentinvaaleissa. Kun nykynuori tarkastelee Siitoimen toimintaa, reaktio on samanlainen kuin Väyrysen esiintyessä: Mies on niin komeasti parodiahorisontin tuolla puolen, ettei ole pelkoa siitä, että hänen tukijansa luultaisiin olevan tosissaan. Toinen tärkeä seikka on ollut Siitoimen persoonaan sisältynyt särmikkyys. Lisäksi tarvitaan vielä vetoapua: Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

Siitoin on ollut kuolleena jo yli kymmenen vuotta, joten hänen suosionsa kasvun täytyy johtua ulkopuolisista toimijoista. Näitä on kaksi: Mesikämmenen blogi ja YouTube.

– – –

Tulevaisuus

Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuuden varalle, niin politiikassa kuin muuten?

Kykymme hallita tulevaisuutta on heikko. Maailmaan vaikuttavat niin monet muuttujat, etteivät inhimillinen laskentakykymme ja voimamme riitä niiden käsittelyyn. Joudun joka vuosi muuttamaan tulevaisuudensuunnitelmiani – halusin tai en. Suunnitelmista on vain vähäistä hyötyä, mutta suunnitteleminen on henkisesti kehittävää toimintaa.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Läsnä Oleva Johdonmukainen Henki.

– – –

Mesikämmen kiittää Tuomas Tähteä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Tuomas Tähden blogi.

Tuomas Tähti kommentoi H-MK SM 2013:a.

Halla-aho ja Saatanan lonkerot.

Read Full Post »

Kolmas Mesikämmenen esittelemä Pekan lyhytelokuva on nimeltään Rock-Pekka esittää: The worryin’ kind.

Vajaa kolmeminuuttinen filmi on kaikella kuvattu todennäköisyydellä 1963 tai 1964. Alkuperäinen filmi on ollut äänetön ja siihen on myöhemmin lisätty päälle pari kappaletta Nauravia Natseja.

Rock-Pekka esittää: The worryin’ kind löytyy lo-fi tasoisena täältä.

– – –

p6

p8

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka Siitoin: Muisto vain.

Pekka Siitoin: Kurssilaisten vapaatunnit.

Ennennäkemättömiä Pekka-filmejä.

Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll, osa 1, 2.

Read Full Post »

saatananpalvontaasuomessa80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa ”rock-musiikki on Saatanasta”-vouhotus sekä tuolloin muutenkin yleinen ”Satanic scare”-perseily pyyhälsi ympäri maailman, myös Suomen, aiheuttaen yllättävän laajaa huolestuneisuutta kansan syvissä riveissä. Tämä voi nykyään tuntua kummalta ja huvittavaltakin, sen verran naurettavaa se meno oli, vaikka huvittavuus oli ilmiön todellisten uhrien kannalta asiasta kyllä kaukana.

Suomessa aihepiiriin parissa ansioituivat erityisesti Seinäjoen helluntaiseurakunnan Jouko Isohella ja Timo Närhi c-kasetillaan Rock ‘n’ rollin maailma (1986) sekä Leo Meller kirjallaan Rock (1986) ynnä ”dokumenttielokuvallaan” Enkeliruhtinas, nyt! (90-luvun alussa). Näiden mestariteoksien lisäksi Meller pykäsi vuonna 1993 eetteriin radio-ohjelman saatananpalvonnasta, joka sitten pian julkaistiin c-kasetilla nimeltä Saatananpalvontaa Suomessa (kasetit I ja II).

Viimeksi mainitusta äänitteestä tuli pian keräilyharvinaisuus. Mesikämmen ei kuullut äänitettä kuin vasta hiljattain, jolloin nauhalla esiintynyt Hans K. lahjoitti äänitteen Mesikämmenelle. Kasettienlahjoituspäivä sattui sopivasti olemaan Leon nimipäivä, 28.6.2013. Hans antoi kasetit juhlallisesti, asiaan varta vasten valmistetussa laatikossa. Paketti oli leomaisen symbolisesti sinetöity seitsemästi. Melko tarkalleen kaksikymmentä vuotta vanha äänite oli viimein päätynyt Mesikämmenen tassuihin, vieläpä “paholaisen asianajajan” toimesta.

Syy, miksi Hans päätyi Mellerin haastateltavaksi tämän radio-ohjelmaan, johtui siitä, että Meller oli nähnyt Hansin aiemmin samana vuonna Jyrki Richtin haastateltavana YLE:n Yhden illan pysäkki-keskusteluohjelmassa. Aiheena oli ollut satanismi. Hans oli itse asiassa ensimmäinen uudemman polven satanisti (Order of the Left Hand Pathin jäsenenä lähellä LaVeylaista satanismia), joka esiintyi maamme mediassa. Aiemmin esillä oli ollut ainoastaan Pekka Siitoin, jonka lähestymistapa satanismiin oli jotain… aivan muuta.

Lähes 3 tunnin ohjelmassa esiintyivät Hansin lisäksi myös Keijo Ahorinta, Marjaliisa Tiikko, Leena Huima ja tietysti Leo Meller itse. Heidän lisäkseen kourallinen kuuntelijoita pääsi esittämään Hansille kysymyksiään.

Ahorinta oli jo tässä vaiheessa (neljä vuotta ennen surkuhupaisan Saatananpalvonnan monet kasvot-kirjasen julkaisua) profiloitunut mielestään ”tutkijaksi”, vaikka ukon horinoissa ei ollut tuolloinkaan mitään, mistä sellaista olisi voinut päätellä. Viime vuonna Ahorinta pullahti julkisuuteen, kun tuli selväksi, että hän oli saatananpalvonnan “asiantuntijana” Anneli Auerin oikeudenkäynnissä. Tämän jutun siteerauksista selviää yhtä ja toista, mikä laittaa Ahorinnan “tutkijan” statuksen, “asiantuntijuuden”, vähintään mielenkiintoiseen valoon.

boksi2Muista ohjelmassa esiintyneistä: Tiikko on äiti, jonka tytär oli ollut mukana tamperelaisessa saatananpalvontajengissä. Huima taas oli jonkun sortin seurakuntatyöntekijä ja toimittaja, jolla tuntui olevan kova tarve päteä varsin häröillä jutuilla. Leo taas oli ehta oma itsensä, Suomen Siionin grand old man.

Ohjelman kokonaisuus on sekasotku, monella tapaa nyrjähtänyttä ja sekavaa ajattelua, argumentaatiota ja yleistä huuruilua, jolle voi samanaikaisesti itkeä ja nauraa.

Saatananpalvontaa Suomessa on pilkottu kahteentoista n. viidentoista minuutin osaan. Seuraavassa linkit näihin osiin, lyhyet kuvailut näiden osien sisällöstä sekä lainauksia niissä käytetyistä puheenvuoroista.

Mesikämmen kiittää Hans K.:ta lahjasta!

– – –

Saatananpalvontaa Suomessa

Osa 1: Äänessä Tiikko, Turunen sekä Meller. Osa koostuu lähinnä Tiikon kertomuksesta siitä, millaisessa jengissä hänen tyttärensä oli mukana.

saatananpalvontaasuomessa2Tälle jengille on yhtenäistä pukeutuminen. Eli pukeudutaan täysin mustiin. Ja tuota ja yleensä sitten nää nuoret haluaa värjätä tukkansa mustaksi, tytöt. Ja sitten on tämmönen, et ollaan likasia. Ei halutakaan peseytyä (…) Ja sitten on nää tämmöset hakaneulat aika voimakkaana mukana ja erilaiset niitit, mitä laitetaan. Ja sitten on todella tämmösiä t-paitojakin, mihinkä sitten itse kirjotetaan ”paholainen” ja ”devil” ja mitä kaikkea ne käyttää. Ja Tampereella ainakin on tunnuksena tytöillä vasemman silmäluomen päällä ”M”-kirjain, taikka sitten vasemman olkapään. Ja pojilla on sitten väärinpäin käännetty risti tässä ranteen kohdalla – Tiikko.

– – –

Osa 2: Äänessä Tiikko ja Meller. Osa on jatkoa ykkösosan aiheelle.

Meidän maassamme toimii joitakin järjestöjä joiden yhteisenä otsakkeena voisi olla vaikkapa tämmönen termi kuin ”Uskontojen uhrit”. Tämäkin on uskonto mistä me nyt puhumme Meller.

– – –

Osa 3: Äänessä Meller, Hans K. ja Ahorinta. Osassa käydään läpi satanismin ja saatananpalvonnan eroa (mitä Mellerin mielestä ei ole). Meller nostaa esille myös LaVeyn teokset sekä erityisesti elämäkerran The Secret Life of a Satanist ja tuo esiin näkemystään, että satanistit bluffaavat, huijaavat muille, mitä he oikein tekevät ja miksi. Meller näyttää ajattelevan, että satanistit saatananpalvojien tapaan tekevät kaikenlaisia laittomia hirveyksiä, vaikka he pyrkivätkin antamaan itsestään lainkuuliaista kuvaa ulkopuolisille.

Me ollaan vasemman käden polku -niminen ryhmittymä ja olemme satanisteja, filosofisella kannalla. Teemme erittäin suuren eron satanismin ja saatananpalvonnan välille. Niillä on todella syvä kuilu siinä välillä. Jotkut meistä ajattelee että Saatana on persoonallinen hahmo, toiset taas enemmän luokittelee sen luonnon pimeäksi energiaksi – Hans K.

Raamatullisen mittapuun mukaisesti ei ole mitään eroa, tämä on vain terminologiaa, joku on saatananpalvoja, joku on satanisti, joku on filosofi, kysymys on olennosta, persoonasta, joka on Luojan, Jumalan, kanssa sodassa. Voiko olla silloin mitään Saatanaan tavalla tai toisella liittyvää, joka itse asiassa ei juontaisi koko olemuksellisen kuvansa kaikesta siitä, mitä Saatana on. Raamatun mukaisesti hän on valehtelija, hän on murhaaja, hän on varas, hän on bluffi – Meller.

– – –

Osa 4: Äänessä Meller, Hans K., Ahorinta. Osassa väännetään peistä Anton LaVeyn tekstien tiimoilta, Keijo selittää juttujaan ja Leo alleviivaa sitä, että hänen mielestään saatananpalvonnan ja satanismin välillä ei ole eroa.

Tiedän sen raadollisuuden, mikä liittyy tähän Anton LaVeyn kokonai… siis siihen saatanallisuuteen mikä siinä on, niin se on se ponnin, mikä esimerkiks pakottaa minua yhä syvempään ja syvempään tutkimaan tätä asiaa – Ahorinta.

Vähitellen mulle aukeni se maailma, mitä mä tällä hetkellä sitten oon puhumassa vanhemmille, aivan samalla tavalla kuin Marjaliisa tuossa, että, meiän täytyy niinkun ryhtyä taisteluun ja herättää myös ihmisiä huomaamaan että mistä on kysymys. Ei ole aika enää nukkua vaan nyt on aika tehdä työtä. Ja jos mä saan siihen tieteellisen pohjan tähän koko asiaan ja se tulee hyväksytyksi, niin silloinhan tämmösillä asioilla on enemmän painoarvoa kuin vaan sillä että mä kulkisin esimerkiks Raamattu kädessä tuolla ja julistaisin sanaa, niin kuin esimerkiks Leo tekee, tekee todella hyvin töitä, niin sillä ois kuitenkin näkemys eri, koska mä tulen eri lähtökohdista. Mä tulen seuraten jälkiä, niinko vihikoira ja sitten moni muu tulee siihen päälle niinko tietoisena näistä asioista. Niin mun asemani on silloin tietysti vähän toinen. Mun täytyy saada se todistetuksi ja sen jälkeen sitten voidaan olla ihmisiä auttamassa – Ahorinta.

Minuun on otettu yhteyttä Torniosta, ehkä pohjoisin paikka, Nunnalahti, tuolla itäisempiä puolia, ja oikeestaan koko Etelä-Suomesta on ottaneet vanhemmat yhteyttä nyt kun mä sitten tuolta tutkimuskammiostani lähdin sitten julkisuuteen. Ja kaikki tää on tapahtunut noin kolmen kuukauden sisällä. Ja tää laajuus mikä tällä hetkellä saatananpalvontaan sitten Suomessa on, niin sitä on kaikissa suurissa kaupungeissa ja myös pienissä kyläpahasissa, ajatellaan jotain Alavuden pientä kuntaa, taikka jotain Nunnalahden kuntaa, näitä pieniä kuntia, eli se ei oo tavallaan säästäny ketään. Että tää on hirmunen ongelma. Ja sanotaan että tää tule laman myötä, niin lama tietysti syventää ihmisten mielet muutenkin mustaks, mutta tämä on ollut jo kauan. Ja tää on syönyt itselleen maaperää, nimenomaan syönyt itselleen maaperää… ihmisten mielissä. Esimerkiks sillä tavoin, että meil on tiettyjä tunnusmerkkejä, joita oli jo pitkään havaittavissa, jotka olis pitänyt esimerkiks seurakunnan ihmisten tietää ja nähdä, mutta ne tuli joka päivä, niitä tuli televisiosta, radiosta, lehdistöstä, joka puolelta ja ne tuli hyväksytyksi ja me hyväksyttiin tavallaan että se kuuluu ajan ilmiöön (…) Jos ihan puhutaan sybmoleista, niin Hanssilla on tietty symboli tuossa rintapielessään ja samalla tavoin sitten nää ristit, puheet, sitten on videoviihde, ja musiikki, nimenomaan tietynlaiset hevimetallit, tuottivat tämmöstä viihdettä joka jatkuvasti tuli meiltä ja nyttenkin se tulee satellikanavien kautta meille, jatkuvasti tavallaan siksi, että kun ne tulee televisiosta niin siinä ei voi olla mitään pahaa. Ja tällä tavoin se tilanne pehmitetään, jotta sitten taas saadaan napatuksi joku uhri, minä sanon ihan selvästi uhriksi koska mä en oo nähny yhtään onnellista ihmistä joka on esimerkiks saatananpalvoja – Ahorinta.

Meidän on mahdotonta kristillisen standardin puitteissa tehdä eroa saatananpalvonnan ja saatanismin kanssa – Meller.

– – –

Osa 5: Äänessä Meller, Hans K. ja Ahorinta. Hans kertoo mm. uskovansa evoluutioteoriaan, Meller puhuu ihmisen ja eläimen eroavaisuudesta, minkä lisäksi hän ruotii Death Scenes-elokuvaa, jonka Anton LaVey spiikkasi. Leo toteaa myös sen, että satanismi on hänen mielestään portti saatananpalvontaan. Keijo, “tutkija”, horisee aivan käsittämättömän sekavaa uskovaista hölynpölyä väkivaltaviihteen ja satanismin yhteydestä, siitä miten satanismin ja saatananpalvonnan “tutkiminen” veti hänet käsittämättömiin syvyyksiin, miten satanismi on “tuoksua levittävä kukka”, sekä miksi spiritismi ei ole vain “kevyttä saatananpalvontaa”.

Eläin ei osaa valita oikean ja väärän välillä. Ihminen osaa, joka merkitsee et Jumala loi hänet joksikin muuksi kaikki nämä häntää heiluttavat ystävämme – Meller.

Nää nuoret saatananpalvojat, niin ne käyttää nimenomaan väkivaltaviihdettä. Ja se että mä en tarkkaan tiedä, koska mua ei oo päästetty, koska mä en ole ”uskova”, niin mua ei päästetä sinne heidän tilaisuuksiinsa, niin mä en tiedä mitä kaikkea siellä tapahtuu. Mut sen tiedän mitä tapahtuu sen jälkeen. Ja nimenomaan, mä kerroin Hanssille tuolla, että yks kaveri, minun hyvä ystävä, maalas koko huoneensa täysin mustaksi. Hans ei pystynyt ymmärtämään sitä miks. Ja hän kuunteli siellä musiikkia ja hän katsoi videoita. Ei ne ollu tuommosia, mutta ne oli samalla tavoin raakoja. Ja nyt kun tämän kaverin sielunelämää ja henkistä kasvuaan tutkii ja miettii, niin se että hän sanoi että ne ei vaikuta häneen mitenkään. Mutta aina kun hän oli tämmösen seremonian jälkeen tullut sitten taas ihmisten ilmoille, hänestä näki sen aivan selvästi, koska tavallaan semmonen synkkä pilvi seurasi hänen ympärillään ja hänen päällään ja hän oli täysin muuttunut kaveri kun hän oli tehnyt tätä juuri. Eli kyl mä siis mä myönnän aivan rehellisesti sen, että siis tämä on yksi keino hallita ihmistä nimenomaan. Ja tää on yks polku joka johdattaa Saatanan luokse. Ja vielä se että tavallaan semmoisella ajatuksella, eli josset sinä tee, niin sinulle käy näin, tai, jos sinä olet palvelija, niin sinä voit tehdä näin, se on tavallaan palkinto. Niin siinä mielessä Hanssin ja mun ajatukset on eriävät. Ja mä puhun tässä aivan, ihan vaan tutkijana – Ahorinta.

Me ollaan hirvittävien asioiden kanssa tekemisissä. Jos me ajatellaan sitä et mä olen puolentoista vuoden aikana lukenut, katsonut videoita, filmejä, ja elänyt tavallaan ulkopuolisena sitä elämää mitä tämmönen noviisi joka on tulossa saatananpalvojaks elää, ja viime kesä mulla oli semmonen aika että mä tunsin että en mä jaksa yksin ylös tästä, että mulla oli niin hirvittävä painolasti, että kaikki se mitä mä olin kokenut, en voinut kenenkään kanssa jakaa sitä (…) Kaikki se, mitä on syntymässä, että se sitten puhkeaa myös kukkaan. Siis nythän se on kukassa, omalla tavallaan (…) Se on semmonen kukka vielä joka levittää sitten tuoksua, joka houkuttelee sitten paljon paljon ihmisiä tähän samaan remmiin. Hans puhui tuhansista ihmisistä jotka on satanisteja. Kuinka paljon on saatananpalvojia? Sitä lukua ei uskalla lähteä ees arvioimaan – Ahorinta.

Se [ero satanismin ja saatananpalvonnan välillä] on iltaruskon viimeisten hetkien ja yön täyden pimeyden, siin on se ero silloin kun me ajatellaan kristillisesti – Ahorinta.

Eiks käytännössä oo niin että, tää tämmönen, puhutaan nyt lempeämmästä iltaruskon saatanismista, eiks se oo käytännössä portti, joka eräänlaisena initiaationa absoluuttisesti on sen herran hallinnassa, joka hallitsee ihmistä, niin vetää hänet loppuun saakka ja pudottaa lopulta Helvettiin?  Meller.

Mä sanon et portti vois olla jo spiritismi. Jota pidetään siis äärettömän kevyenä, sanotaan et jos me puhutaan kevyistä huumeista, niin spiritismi on eräitten ihmisten käsityksen mukaan kevyt saatananpalvonta. Joka mun mielestä ei oo kyllä sitä, koska spiritismi vetää aivan samoilla tavoin ihmisen, kuin vetää saatananpalvonta ja satanismi, siis sen herran palvelukseen, ketä siinä halutaan – Ahorinta.

– – –

Osa 6: Äänessä Ahorinta, Meller, Huima, Hans K. ja Tiikko. Ahorinta horisee mm. Kauko Röyhkästä, Huima pistää ruosteisen lusikkansa soppaan saatananpalvonnan ja satanismin erosta sekä yrittää formuloida jotain ihmisen vapauden kaipuusta. Myös Tiikko sanoo mielipiteensä satanismin ja saatananpalvonnan eroista. Meller kertoilee mm. mustista messuista, uskoen pitävänsä käsissään raskauttavaa todistusaineistoa siitä, että Saatanan Kirkko olisi mukana rikollisessa toiminnassa.

Tässä on se, mistä oikeestaan tää koko polku alkaa. Kun ihminen tulee saatananpalvojaksi, hänet on jätetty yksin, hän ei oo saanu vastauksia esimerkiks omaan seksuaalisuuteensa. Monet saatananpalvojat joita mä tunnen niin heille ei oo pystytty antamaan, esmes kirkko ei oo pystynyt antamaan vastausta seksuaalikysymyksiin. Niinkun Kauko Röyhkä oli jossakin kirjoittanut että kun hänellä oli tämmönen uskonnollinen kokemus, niin hänen oma seksuaalisuutensa oli niin voimakas että hän tunsi että hän ei saanut riittävän usein onanoida, ja se oli se, mikä erotti hänet sitten taas uskosta. Ja tänä päivänä hän on sitten julistautunut saatananpalvojaksi tai saatanistiksi – Ahorinta.

Tää vapauden pyrkimys niin se on sellanen hirveen yleisinhimillinen asia et sitä voi tarkastella monesta näkökulmasta. Ja mä oon ihan viime aikoina ajatellu et kenties just tää ihmisen pyrkimys vapauteen, ihmisen pyrkimys tehdä mikä siit itsest tuntuu hyvältä, ilman et sitä mikää muu sitoo, niin ehkä se on juuri se ihmisen perimmäinen kapina Jumalaa vastaan ja sit on samantekevää mitä muotoja se ottaa. Et loppujen lopuks nii se saattaa kiertyä siihen, että koko tää paketti, ihmisen vapauden erilaisia muotoja, niin lopulta ne on keskenään kuitenkin hirveen samanlaisia – Huima.

– – –

Osa 7: Äänessä Hans K., Meller, Huima ja Ahorinta. Huima puhuu ”uhreista” eri uskonnoissa, Ahorinta esittää tietävänsä jotain filosofiasta, yms.

Mun mielest koko tän jutun ongelma on siinä et mikä tahansa systeemi joka, minkä takii mä otin esille tän vapauden, mikä tahansa sellanen systeemi joka avaa ihmiselle täyden vapauden päättää kaikista asioistaan itse, päättää itse mihin se uskoo, mitä se tekee, niin heti kun sille tulee riittävän isoja ärsykkeitä, kun joku houkuttelee sitä riittävästi kun se joutuu mihin tahansa myllyyn oli se nyt huume tai viina tai seksi tai vaikka filosofinen harrastelu joka lopult sekottaa pään, mikä tahansa mylly mihin se joutuu pyörimään, niin kun se on riittävän voimakas, niin se lähtee pyörittämään sitä ihmistä jos sil on tämmönen ajatus et vapaasti voi tehdä mitä tahansa ja mennä mukaan mihin vaan, ettei mitään rajotuksii oo. Must tää on se ongelma – Huima.

Eihän filosofienkaan joukossa jos ne on yhdessä, ja jos ne on saman aatteen kannattajia, niin eihän se voi olla kuin höyhenparvi jota voidaan puhaltaa mihin suuntaana tahansa, eikö totta? Eihän se voi olla myöskään sun ajatustes mukainen eikä sun ideologias mukainen? Vaan silloinhan siinä täytyy olla siis joku joka kasvattaa, opettaa, siis jonkun täytyy olla myös ideologisesti vastuussa, eikö? – Ahorinta.

– – –

Osa 8: Äänessä Tiikko, Huima, Ahorinta, Meller, Hans. Meller kertoo huiman tarinan lapsia saatananpalvontamenoihin synnyttäneistä, yms. Hans puhuu mm. vapaudesta. Ensimmäiset kuuntelijoiden soitot. Ahorinta “tutkijana” kertoo siitä, mitä tässä ajassa pitäisi tehdä.

Mä olin Torontossa tilanteessa jossa oli loppujen lopuksi kolmesta covenista kysymys, eli mitä se merkitsee? 13, 26, 50 ihmistä, joista yksikään ei näistä ihmisistä ollut millään tavalla tekemisissä minkäänlaisten huumeiden kanssa. Ne oli kaikki reiluja saatananpalvelijoita. Mut se mitä ne teki oli se että ne synnytti lapsia voidakseen käyttää näitä rituaalivälikappaleina, voidakseen myöskin surmata niitä. Ja mä oon itse istunut silmäkkäin tällaisen pariskunnan kanssa, joka on tullut omaan kristilliseen kääntymykseen ja kuuluu Torontossa People’s Church -nimiseen suureen evankeliseen seurakuntaan. Ne kerto mulle stoorinsa – Meller.

Mä olen huolissani siitä että sana Saatana tai siitä tulevat johdannaiset niin, enkä mä halua epäillä sun vilpittömyyttä, mut kuitenkin kiillotetaan sillä tavalla et se ydin, mikä maailmanlaajuisesti tähän ilmiöön kuitenkin sisältyy, peittyy. Täällä joku puhu kukasta, joka kukkii ja vetää puoleensa, niin suunnaton riski on olemassa, et tää tulee vaarantamaan ihmisten elämän. Me puhutaan ei-kristittyinä heidän fyysisestä elämästään, heidän mielenterveydestään, heidän ajallisuudestaan, kristittyinä me jatkamme ja sanomme, heidän iankaikkinen kohtalonsa on kysymyksessä – Meller.

Mä haluaisin sanoa sen, että jokainen ihminen joka tässä ajassa elää, niin ei antais kaikkien ajan virtauksien tulla ja mennä ja ajatella niin et okei, ne kuuluu tähän päivään. Vaan meidän täytyis lähteä kriittisesti suhtautumaan, eli niinkun Raamatussa sanotaan et meidän täytyis koetella henkiä. Niin samalla tavalla tänä päivänä meidän tulis oppia näkemään se, ne henget mitkä vaikuttaa tässä maailmassa. Ja se, että meidän täytyy saada ihmisten tietoisuuteen se, että on olemassa henkimaailma, joka tällä hetkellä runtelee meidän lapsia. Joka haluaa käyttää hyväksi joka ikisen kohtaamansa ihmisen minkä he tuota näkee. Eli Saatanalla on kiire ja Saatana haluaa ottaa niin paljon nuoria ihmisiä haltuunsa kuin vaan voi. Mutta, mikä sitten on se voima millä sitten pitäis tehdä? Mä uskon että koska meidän täytyis torjua pelko ja millä tavoin pelko torjutaan, niin se tulee ainoastaan sillä tavoin että me pystyttäis niinku näkemään Jumalan voima, joka on korkeempi kuin Saatanan voima. Ja Jumala on luvannut lahjoittaa meille rakkauden ja tää rakkauden henki vetää meidät sitten aika hulluihin tekoihin mm. tutkimaan sitä saatananpalvontaa ja satanismia – Ahorinta.

– – –

Osa 9: Äänessä Hans, Meller, Ahorinta, Tiikko. Leolla on pöydällä Alibi. Leo mainitsee Pat Pullingin ”hyvänä ystävänään” ja kertoo lisää uskomattomia kauhutarinoita saatananpalvonnasta ja roolipelien pelaamisesta. Ahorinta kertoo “totuuden” cornu-käsimerkistä ja rock-musiikista. Huima ja Hans puhuvat symboleista jotka liitetään satanismiin ja saatananpalvontaan. Lisää kuuntelijoiden soittoja.

Tos on toi käsimerkki mikä on tolla seuraavalla sivulla, eli sehän on Saatanan tunnusmerkki. Jos te meette rock-konserttiin ja katsotte ihmisten käsiä niin suurin osa niistä on nyrkeissä, mutta ne jotka ovat myyneet itsensä Saatanalle niillä on juuri tämä merkki ja vielä sillä tavalla peukalo siihen alas käännettynä että siitä tulee se pukin parta. Eli se on hyvin tyypillinen. Oikeestaan piilomerkitys mikä tuolla rock-konserteissa näkyy on… [sytkäreiden liekit] … jos me ajatellaan mikä Lucifer on, niin sehän on tämmönen valon lapsi, valon tuoja, valon kantaja. Niin tällä tavallaan annetaan myös se mahdollisuus et tervetuloa Saatana. Siis tehdään se Saatanalle tulo siihen tilaisuuteen helpommaksi silloin kun tää tulimeri [sytkäreiden liekit] on vastaanottamassa. Ja tää on samanlainen piilomerkitys. Monet lapset eivät edes tiedä, tai nuoret eivät tiedä, kun ne näitä merkkejä viljelivät, eli mitä ne sillon ovat kutsumassa itse asiassa, siis ihan tahtomattaan – Ahorinta.

– – –

Osa 10: Äänessä Tiikko, Meller, Huima, Hans, Meller. Ahorinta kertoo, miten hänen ”tutkimuksensa” tekivät hänen olostaan raskaan ja ahdistuneen. Eräs kuuntelija esittää Hansille mainion kysymyksen evoluutiota ja Jumalaa koskien, toinen kuuntelija taas varoittaa Hansia Helvetistä. Huima horisee taas omiaan uhreista ja uhriajattelusta. Meller kertoo, miksi muut uskonnot kuin kristinusko ovat eksytystä.

Mitä syvemmälle mä olen menny itte tähän hommaan niin sitä vakuuttuneemmaks mä olen tullut siitä et meillä on luojajumala. Se on taas toisinpäin kun Hanssilla. Hans haluaa erottautua Jumalasta ja kieltää sen (…) mut mitä syvemmäks mä meen tonne alakertaan niin sitä voimmakkaammaks taas mulle tulee usko siihen, et on Jumala, joka on kuitenkin kaikkea voimakkaampi. Ja nimenomaan silloin kun mä puhuin tosta aikasemmin siitä että kuinka vaikee vaihe mulla oli kesällä, siinä kaiken tämäan tutkimuksen ahdistamana ja tavallaan taistelin yksin, niin sillon oikeestaan niitä ainoita tekijöitä oli se, että pysty tähän luottamaan siihen että mulla myös on korkeempi herra, joka pysty mua auttamaan silloin kun mul oli todella hankalaa. Kun mä olin ihan samalla tavalla kun Marjaliisa niin, en mä voinu kenellekään puhua mitään. Mä olin todella umpiossa ja taistelin vaan tavallaan oman itseni kanssa ja niitä yhteydenpitoja mitä sit yritti saada niin muihin ihmisiin niin huomas et joo ei sielt tullu minkäänlaista vastakaikua. Mut kauitenkin se että siinä mitä syvemmälle menee pimeyteen niin sitä kirkkaammaksi tulee Jumalan armo – Ahorinta.

Olkoon nyt vaikka että jossakin tutkimuksen vaiheessa mä joudun pyytämään Leolta anteeksi sitä et mä olen tehnyt tällasen karkean erottelun saatanismin ja saatananpalvonnan välillä, voi olla et mä joudun sitä vielä pyytämään anteeksi mutta se on nyt mun tutkimuksen tätä hetkeä ja härkäpäisesti suomalaisena pidän siitä tietysti kiinni, kunnes sitten se toiseksi todennetaan – Ahorinta.

Käytännön tasolla asia on just niin kun täs on tullut monta kertaa esiin, et meidän täytyy tehdä ero niiden pahojen tekojen ja sit niiden välillä jotka ei tee näitä pahoja tekoja, silloin kun on kyse ihmisten auttamisesta, mut jos me aatellaan asiaa niinku kristinuskon ytimen kannalta, niin (…) ensmäinen käsky, Minä olen herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia ja tää on niinkuin se idea, tää on käskyist ensimmäinen joka sulkee sisälleen kaikki ja kristinuskon kannalt kaikki, mikä ei pidä jumalanaan sitä yhtä, kaikki mikä asettaa sen rinnalle muita, just tää et sä sanot että ihminen voi olla buddhalainen tai hindu tai satanisti tai ateisti, mikä tahansa, valintansa mukaan, juuri se on sen ensimmäisen käskyn rikkomista ja juuri se vie koko systeemin, se vie jalat alta koko systeemiltä ja jos kristinusko sanoo et kaikki tää Jumalan vastustaminen on lähtöisin Jumalan vihollisesta eli Saatanasta niin me voitais tällä syyllä kutsua saatanismiks kaikkea semmosta uskonnollisuutta mikä ottaa Jumalan rinnalle minkä tahansa muun Jumalan. Rakenteellisesti kysymys on tästä – Huima.

– – –

Osa 11: Äänessä Huima, Hans, Meller, Tiikko. Huima esittää ei-niin-vakuuttavan argumenttinsa siitä, miksi ainoastaan kristinuskossa on totuus. Meller puhuu Saatanan vallan kasvusta maailmassa ja kertoo jälleen saatananpalvonnasta kauhutarinan. Kaikki antavat loppukommenttejaan.

Mun mielestä jokainen uskonto on ihmismielen keksimää – Hans.

– – –

Osa 12: Äänessä Huima, Meller ja Ahorinta. Meller kertoo siitä, miten Jeesus oli synnitön. Ahorinta rukoilee ohjelman lopuksi. Meller selvittää Huimalle, mitä ”veren ääni” tarkoittaa.

Kaikkein tärkeintä on lähtee ihan siit yksinkertaisesta vanhasta perusopetuksen mallista et opetetaan lapsille käskyt, mitä Jumala tahtoo, ja sit opetetaan miten ihminen selviytyy siit ongelmasta joka sitä vastaan väistämättä tulee kun se huomaa et se ei kykene näitä käskyjä täyttämään. Eli opetetaan sille mitä sovitus on, miten synti saadaan anteeksi, miten yhteys Jumalaan saadaan. Ja yksinkertaisesti siis jauhetaan tätä asiaa niin kauan että tota se on ainakin varmasti kuultu. Tää kuulostaa hirveen yksinkertaisesti kuulostaa varmaan aivopesulta ja kaikelt muulta semmoselta mutta mä en usko et on mitään muuta menetelmää – Huima.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Nahkaliivi-Ahorinta ratsastaa jälleen (osa 1, 2, 3).

Mesikämmenen Leo Melleriä koskevat postit.

Missä on voodoo-mies Hannu Rauhala?

Read Full Post »

nalle1Mesikämmen lähestyi turkulaistunutta Nalle Östermania tukulla kysymyksiä. Nalle vastaili. Tästä haastattelusta löydät vastauksen mm. siihen, mistä provokatiivisen musiikkitoimittajan mielestä rockissa viime kädessä on kyse, mikä Nallea inspiroi kirjoittamaan, mitä Nalle tuumaa Pekka Siitoimesta ja mikä Nallen mielestä  suomalaisessa musiikkibisneksessä mättää. Nalle Österman puhuu!

– – –

Pohjustusta

Jos tämä haastattelu voisi tapahtua missä ja koska tahansa, menneisyydessä, nykyisyydessä tai tulevaisuudessa, oikeassa tai kuvitteellisessa maailmassa, missä tämä haastattelu tehtäisiin?

Sanoisin, että olen sen verran tyytyväinen elämään Turussa tällä hetkellä, että en tahtoisi olla missään muualla. Olisiko tätä haastattelua tällöin edes tehty? Toki voisi olla mukavaa makoilla aurinkorannalla vaikkapa Havaijilla jääkylmä mansikkamargarita kädessä, mutta kauneutta löytyy äärettömästi myös Aurajoen varrelta.

Kuka olet ja mitä teet? Mitä kuuluu?

Ainakin olen ylioppilas sekä Suomen arvostelijain liiton jäsen. Journalistiliitosta sain lähtöpassit maksamattomien jäsenmaksujen seurauksena. Jotenkin tuntui vaan turhalta maksaa jäsenmaksuja hampaattomille edunvalvontajärjestöille. Joten en maksanut.

Musiikkijuttuja olen tehnyt noin 25 vuotta erilaisiin suomalaisiin lehtiin, kuten Rumba, Soundi, Suosikki, Tuhma, Johnny Kniga, Hymy, HBL, Suomi Finland Perkele ja Turkulainen, viimeiset 3-4 vuotta aika lailla päätoimisesti.

Hyvää kuuluu noin muuten. Hieman väsymys tosin painaa, koska tulin viettäneeksi viime viikon pitkälti Helsingissä Rock The Beach -festarin takia.

Mitä sinulla on tällä hetkellä päälläsi?

Harmaa Sodom-yhtyeen t-paita, siniset farkut joiden alla turkoosit, mustilla tähdillä varustetut bokserit, jaloissa mustat tennissukat.

Oletko ateisti, agnostikko vai jonkin sortin uskovainen?

Joskus nuorempana ajattelin olevani agnostikko, nykyään uskon sattuman, kohtalon ja henkisen tasapainon muodostamaan pyhään kolminaisuuteen sekä intuition johdatukseen.

Ketä äänestit viime vaaleissa?

Hmm, mitkä vaalit olivat viimeksi? Juu, Turun kunnallisvaaleissa äänestin Li Anderssonia, koska koin eniten sielujen sympatiaa hänen ajatustensa kanssa. Niin taisi kokea muutama muukin, sillä hänestähän tuli Turun seudun äänikuningatar.

Presidentinvaaleissa äänestin ensimmäisellä kierroksella Paavo Arhinmäkeä, toisella kierroksella “vihreää homoa” (lainaus Teemu Bergmanin Pää Kii -yhtyeen kappaleesta Ees jotain positiivist), koska Kokoomusta en ole koskaan äänestänyt enkä äänestä.

Paljonko sinulle on kertynyt levyjä, kasetteja, yms. tallenteita kokoelmiisi?

Hankala sanoa, sillä minulla ei ole koskaan ollut tapana pitää tarkkaa kirjaa ja luetteloida asioita, se olkoon historioitsijoiden tehtävä. Arviolta 1000 vinyyliä, 1000 c-kasettia ja 4-5000 cd-levyä lienee aika lähellä totuutta.

Jos sinun olisi pakko luopua tuosta kokoelmastasi, mutta saisit kuitenkin jättää itsellesi 10 levyä tms. tallennetta, mitä nuo tallenteet olisivat?

Aaa, listaustopikki. Kyllä minä voisin tuosta kokoelmasta luopua sopivaan hintaan, en ole materialisti. Pikemminkin olen laiska, sillä en jaksa enkä halua luetteloida ja laittaa äänitteitä jonnekin myyntiin. Ja verkostahan suuri osa noista äänitteistä löytyy helposti erilaisista musiikkipalveluista.

Mutta koska olisin tylsä ihminen, mikäli jättäisin vastaukseni tällaiseksi, täytynee minun keksiä 10 sellaista levyä, jotka voisin pakata selkäreppuun. Lista tuskin on tällainen, mikäli se tapahtuisi reaalitodellisuudessa, mutta jotain osviittaa se saattaa antaa.

1) Slayer: Reign In Blood
2) Steen1: Salaliittoteoria
3) Problems?: Suora lähetys
4) Pää Kii: Pää Kii
5) Dingo: Parhaat
6) Andy McCoy: Building on Tradition
7) Riistetyt: HC Revival
8) Hortto Kaalo: 20 Suosikkia
9) Carnage: Dark Recollections
10) Misfits: Misfits (kokoelma)
11) The Fishfaces: Lovesongs for Hyenas
12) Venom: Welcome to Hell / Black Metal / At War With Satan

Oho, katsohan, näitä nimikkeitä tulikin 14! Menköön, tapoihini ei kuulu kunnioittaa sääntöjä.

Mistä rockissa on viimekädessä oikein kyse?

Asenteesta, intohimosta, kapinoinnista, rajojen rikkomisesta, fiiliksistä ja ennen kaikkea hyvästä musiikista.

– – –

Kirjoittaminen

Olet vuosien varsilla kirjoittanut paljon ja moniin eri julkaisuihin. Mistä toimittajan urasi alkoi? Mistä syntyi kipinä juttujen kirjoittamiseen? Mikä oli ensimmäinen tekemäsi juttu? Entä viimeisin?

Lähtökohtaisesti sanoisin, että intohimosta musiikkiin. Pikkulapselle musiikki oli siisteintä ikinä. Näin ja koin häivähdyksen tuosta samasta tunteesta toukokuussa Kööpenhaminan Tivolissa sijaitsevassa Hercegovina-ravintolassa, missä pieni tyttölapsi alkoi riemuiten taputtaa käsillään ja pomppia tasajalkaa, kun ravintolan mustalaisorkesteri alkoi soittaa tiputanssia tytölle ja hänen perheelleen. Tunnistin siinä itseni.

En koskaan tietoisesti suunnitellut mitään musiikkitoimittajan uraa, se vain tapahtui. Koska tykkäsin pikkupoikana musiikista, janosin sitä aina vain enemmän. Ja koska diggailuni alkoi suuntautua metallimusiikkiin (syytän siitä isääni, joka oli ostanut kotiimme Black Sabbathin Sabotage-levyn “tutkimusmielessä”), aloin osallistua Helsingin Radio Cityssä pyörivän Hevitaivas-ohjelman kilpailuihin, missä palkintoina oli useimmiten äänilevyjä, asusteita ja konserttilippuja. Ilmeisesti osallistujien joukko ei ollut kovinkaan kummoinen, sillä tunnuin voittavan miltei joka kerta.

Tätä kautta tutustuin ohjelmaa juontaneeseen Rumba-lehden avustajaan Zeus Mattilaan noin 13-14 -vuotiaana. Kerran kysäisin sitten ohimennen Zeulta, onko hän kenties menossa eräälle keikalle Käpylän Vuoritaloon katsomaan bändejä. Esiintyjinä oli tuolloin muistaakseni ainakin Protected Illusion, Metallic Toaster ja Terrific Verdict. Kun hän vastasi kieltävästi ehdotin, että voisin itse kirjoittaa arvion. Tässä sitä ollaan.

Viimeisimmät jutut ovat olleet reportaasit Ruotsin Malmössä järjestetyistä Euroviisuista Lehtiyhtymän lehtiin (mm. Turkulainen) ja verkkosivustoille. Tosin tämän kirjoitettuani olen kirjoittanut haastattelut muun muassa Hannu Leidenistä, Saija Tuupasesta, Ismo Alangosta, Kari Peitsamosta, Timo Tolkista, Xysman Jani Muurisesta sekä moottorisahajonglööri Juha Kurvisesta.

Mihin lehtiin tai mille foorumeille kirjoitat nykyään juttuja?

Suosikin verkkosivut olivat pitkään paras työnantajani, mutta lehden ajauduttua manan majoille lakkautettiin verkkosivutkin. Onneksi Turkulainen-lehti otti yhteyttä ja tarjosi koeluontoisesti kirjoitushommia. Toistaiseksi kyseessä on vasta kahden kuukauden määräaikainen pesti, mutta toivon sen jatkuvan, sillä tykkään kirjoittaa 5-100 -vuotiaalle lukijakunnalle – olivathan ensimmäiset itse lukemani sanat peräisin ilmaisjakelulehdestä 5-vuotiaana! Hartain haaveeni on, että joku kirjoittamani juttu opettaa jonkun pikkulapsen jossakin lukemaan.

Äsken kirjoitin ensimmäisen juttuni Alibiin – 25 vuotta ensimmäisen lehtijuttuni jälkeen – joka on luonnollisesti aika kova juttu. Suomalaisiin musiikkilehtiin olen viime aikoina kirjoittanut vähemmän, sillä ne eivät oikein tarjoa enää haasteita. Sitä paitsi parempia suomalaisia musiikkijuttuja lukee nykyään naistenlehdistä, Imagesta – tai Alibista. Ja blogeista.

Foorumeille en juurikaan enää kirjoita, Facebook ajaa saman asian paremmin. Twitterin koen sekavaksi.

Miksi kirjoitat? Mitkä asiat inspiroivat sinua kirjoittamaan? Miten syntyy hyvä juttu? Entä huono?

Kun aloitin naivistisena nuorukaisena, oli johtotähtenäni tiedonvälitys. Kukaan muu ei tuntunut tuolloin kirjoittavan tai ymmärtävän death metallista tai grind coresta mitään, ainakaan “valtavirtamusamedioissa”. Ainakaan Zeus Mattila. Sitten pieneen poikaan, ainoaan lapseen iski angsti ja ahdistus, kun nimimerkkien suojista alettiin kirjoittaa Rumban kirjeosastolle pilkkakirjeitä.

Kun vielä television sketsiohjelma vielä teki pitkätukkaisesta hevihönöstä karikatyyrin, varustaen tyypin mukaelmalla sukunimestäni, katkesi kamelin selkä. Elämässäni on noilta ajoilta n. 1½ vuoden mittainen aukko, jolta en muista mitään. Suljin itseni ja mieleni 17-19 -vuotiaana. Kai sitä voi masennukseksikin kutsua. Ei silloin mitään diagnooseja kuitenkaan annettu.

Monta vuotta ainoa turvani ja henkireikäni oli alkoholi ja humala. Se oli ainoa tunne, mikä vuosien ajan teki elämästä elämisen arvoista, kun muut naureskelivat ja potkivat päähän. Lohtua yksinäisyyteen. Rohkeutta elää ja olla. Siltä se ainakin tuntui, kun vanhemmilta ei saanut tukea eikä ollut siskoja tai veljiä. Ilman viinaa olisin varmasti tappanut itseni. Vuosien ajan viina oli paras ystäväni. Onneksi ei enää.

Nyt vastasin johonkin ihan muuhun kuin kysymykseesi. Mitkä inspiroivat? Viina. Elämänkokemukset. Kriisit. Vitutus. Tunteet. Rakkaus. Omistautuminen. Henkiset ja hengelliset tutkimukset. Naiset. Uhkapelit. Hevoset. Elokuvat. Autot. Uskonnot. Laulut. Jukeboksit. Julkiset liikennevälineet. Nykyään käytän kirjoittamista terapiamuotona, jottei minun tarvitsisi enää kokea menneisyyden traumoja enää uudelleen.

Hyvä juttu syntyy repimällä itsensä vereslihalle ja olemalla rehellinen. Huono juttu syntyy ilman intohimoa.

Jos sinun pitäisi valita kolme parasta yksittäistä koskaan kirjoittamaasi juttua, mitkä ne olisivat?

Lukijat valitsevat, en minä. Haluan ajatella, että parhaat jutut ovat vasta edessä. Kerro sinä!

Ketkä ovat mielestäsi nykyään Suomen parhaimmat toimittajat tai kirjailijat?

Aloin tehdä tähän jo listaa kunnes päätin jättää kommentoimatta. Mielestäni aika monille luovan työn tekijälle tulee urallaan kausia, jolloin he joko ylittävät tai alittavat itsensä, niin myös minulle. Siksi on väärin lähteä nimeämään henkilöitä ja heidän saavutuksiaan. Niitä aletaan kuitenkin tutkia kunnolla vasta heidän kuolemansa jälkeen – kuten sinäkin hyvin Mesikämmen-blogin ylläpitäjänä tiedät.

Kirjoitat ihmisiä mielistelemättä. Tämä luonnollisesti ihastuttaa ja vihastuttaa. Kerran eräs rock-muusikko jopa pahoinpiteli sinut tekstisi takia. Mistä ihmisten negatiiviset reaktiot teksteisihisi kertovat? Nuoleeko keskiverto kotimainen rock-journalismi artistien tai kustantajien persettä?

Mitä tulee tuohon pahoinpitelyyn, niin mielestäni se kertoo enemmän kyseisen henkilön luonteesta kuin kirjoituksistani. Juuri luin muuten lehdestä, että häntä epäillään jälleen vastaavanlaisesta teosta. No, siinä tulee sitten harrastukselle hintaa ainakin, kun joutuu maksamaan tuhansia euroja väkivallanhimostaan, pilaten samalla kaverisuhteet.

Suomalainen rockjournalismi on vuonna 2013 suurimmaksi osaksi täyttä paskaa. Ei siis ihme, jos ja kun lehdet menettävät lukijoitaan. Välillä löytää yksittäisiä valopilkkuja, mutta enemmän hyvin toimitettuja suomalaisia musiikkijuttuja löytää todellakin naistenlehdistä tai Imagesta. Se ei ole pelkästään tylsää, se on huolestuttavaa. Ja tämä on taas seurausta siitä, kun ollaan liian läheisissä väleissä, eikä uskalleta. Lopputuloksena haaleaa muniinpuhaltelua, joka saa lukijat siirtymään mielenkiintoisempiin aiheisiin. Asenteesta, intohimosta, kapinoinnista, rajojen rikkomisesta, fiiliksistä ja ennen kaikkea hyvästä musiikista on myös hyvä rockjournalismi tehty!

Sain äskettäin kuulla, että eräs tuttu kirjoittaja oli pahoinpidelty erään metallitähden toimesta sen vuoksi, koska oli kirjoittanut kriittisen keikka-arvostelun artistin päihtyneestä esiintymisestä. Jos omista ala-arvoisisista esiintymisistä seuranneita arvosteluja aletaan parempien esiintymisten sijasta korvata väkivallalla kriitikoita kohtaan, kannattaa varmaankin katsoa peiliin. Mitä nämä sekakäyttäjät eivät tietystikään tee.

Entä millaista saamasi positiivinen palaute on? Jos rockmuusikot ovat tulleet sinua kännissä lyömään, niin tulevatko toiset myös halailemaan?

Kun palasin kirjoittamiseni alkulähteille, eli rehelliseen tiedonvälittämiseen, olen saanut suurimmaksi osaksi parasta mahdollista palautetta – eli vilpittömiä kiitoksia lukijoilta. Välillä myös ilmaista viinaa. On mukavaa, kun voi katsoa itseään peiliin. Kun olin levy-yhtiöitä nuoleskeleva ihmisraunio, en voinut. Paradoksaalisesti se oli aikaa, jolloin bisnes taputti. Fuck that. Olen mieluummin ihminen kuin sätkynukke.

2010-luvulla olen saanut enemmän positiivista palautetta lukijoilta kun 20 aiempana vuotena yhteensä. Kai se kertoo jostakin.

Olet tavannut toimittajan urasi aikana paljon ihmisiä. Ketkä ovat olleet hyvässä tai pahassa mieleenjääneimmät kotimaiset ja ulkomaiset artistit joita olet haastatellut tai joihin olet muuten törmännyt? Ketä sellaista henkilöä haluaisit haastatella, jota et ole vielä tavannut tai haastatellut?

Kuulostat ihan Anna-Kaisa Hermuselta, kun menin sössöttämään hänelle Cafe Romassa Helsingin Kalevankadulla n. 17 vuotta sitten. “Kuten tiedät, olen elämäni aikana tavannut toimittajan urani aikana paljon ihmisiä, hyvin harva on tehnyt minuun vaikutuksen. Mutta sinä, Nalle, sinä olet tehnyt.” Seuraavaksi tunsin Anna-Kaisan kielen kiemurtelevan suussani.

Kuten mitkä tahansa läheiset lapset, en oikein halua laittaa juttujani tai haastateltaviani paremmuusjärjestykseen. Sellainen fiilis tulee, kun joutuu miettimään mitalisijoja. Koska olisin ankea jätkä, jos jättäisin vastaamisen tähän, heitän muutaman nimen:

1) Jussi Hakulinen. Ensikohtaaminen oli ikimuistoinen: Jussi myöhästyi junasta ja oli kuusi tuntia myöhässä. Parempi niin. Säntillisesti laadittu haastatteluaikataulu heitti häränpyllyä ja tilanne muuttui. Istahdimme juttelemaan kuuden jälkeen Hotelli Pasilaan ja löysimme itsemme Bar Loosesta valomerkin aikaan puoli neljältä aamuyöstä. Jussin viimeiset sanat taksimatkan aikana olivat: “Jos mä en ehdi tai jaksa tehdä elämäkertaani, voisitsä tehdä sen?”

2) Andy McCoy. Aina yhtä arvaamaton Andy on kiehtova ja välillä pelottavakin persoona. Yllätyksiä ja tarinoita täynnä oleva mestari, joka palkitsee parhaimmillaan lyömättömillä legendoilla.

3) Ozzy Osbourne. Ensi kertaa päädyin juttuetäisyydelle Ozzyn kanssa 15-vuotiaana Helsingin Inter-Continental -hotellissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa. Ozzy oli selvästi sekaisin, vaikka oli pari viikkoa aiemmin Okej-lehdestä lukemani haastattelun perusteella raitistunut. Toinen Ozzy-haastis Tukholmassa Ozzmosis-levyn aikaan 1990-luvulla sujui jo paremmin: kun taaempana istunut norjalainen kyseli Ozzyn sota-aiheisista lauluista kuten War Pigs, päätimme valokuvaajamme Jussi “Lord” Heikkisen kanssa korkata kaljat. Ozzy ymmärsi heti, mistä oli kyse. Tämän jälkeen hän vastasi 15-20 hengen lehdistötilaisuudessa vain minun ja Lordin kysymyksiin.

Ikimuistoisia haastateltavia on ollut vuosien mittaan niin paljon, että olisi ikävä jättää listaus tähän. Hienoja juttutuokioita on ollut muun muassa Pate Mustajärven, Rane Raitsikan, Olli Lindholmin, Pertti Neumannin, Jenni Vartiaisen, Kauko Röyhkän, Pate Mustajärven, Rammsteinin, Steen1:n, Tompa Lindbergin, Nicke Anderssonin, Timo Tolkin, Anssi Kelan, Kerry Kingin, Kirk Hammetin, Dee Sniderin, Jani Lanen, Paradise Lostin Gregor Mackintoshin, Wildheartsin Gingerin, Trey Azagthothin, Lehtivihreät-yhtyeen, Vesku Jokisen, Maija Moision, Tauskin, Joel Hallikaisen, Martina Aitolehden ja Niklas Kvarforthin kanssa.

Kuka on tällä hetkellä Suomen turhin julkkis? Entä aliarvostetuin? Valovoimaisin?

En tiedä, onko turhia julkkiksia olemassakaan, kaikki täyttävät tavalla tai toisella jonkun tyhjiön. Otetaan esimerkiksi vaikka Tuksu, jonka oletetaan turhan julkkiksen kriteerit täydellisesti. Vaan jos Tuksu olisi turha, ei kukaan häntä seuraisi eikä hänen keikoillaan käytäisi. Aliarvostettu julkkis taas on mielestäni sellainen, joka ei saa riittävästi julkisuutta vaikka ansaitsisi. Mutta onko tuolloin kyse julkkiksesta laisinkaan? Valovoimaisimmaksi täytynee kutsua sellaista, joka saa eniten julkisuutta osakseen tietyssä ajassa. Näkyvyyden perusteella Suomen valovoimaisimmat julkkikset ovat Johanna “Tuksu” Tukiainen ja Tauno “Tauski” Peltonen. Eikä siinä mitään, kertoohan se jotakin myös meistä suomalaisista ja maamme julkkiskulttuurista.

Like julkaisi 2011 kirjasi Härmägeddon: Vuoteni suomirockissa. Onko sille tulossa jatkoa tai onko sinulla nykyään muita kirjasuunnitelmia?

Olen oppinut sen, että elämäni ei koskaan toteudu suunnitelmieni mukaan. Siksi olen lakannut suunnittelemasta mitään. Mahdollisesti uusia kirjoja ei tule, sillä minulla ei ole varaa kirjoittaa sellaisia. Kun kirjoitin tekstejä Rumba-lehden blogiin – mistä syntyi Härmägeddön – oli tililläni 17 000 euroa, millä olin ajatellut juoda itseni hengiltä. Näin ei tapahtunut, vaan syntyi kirja. Enää ei ole niitä rahoja. Kun olen yrittänyt kirjoittaa kirjaa, tuli ahdistusta ja masennusta. Näin ollen en jaksa vaivata päätäni tällaisilla asioilla enää. Aika näyttäköön. Jos taloudelliset resurssit antavat myöten, niin sitten. Tällaisia olosuhteita ei kuitenkaan näy tällä hetkellä valitettavasti näköpiirissä – ainakaan apurahojen muodossa. Taloudellisessa epävarmuudessa ei synny vapautunutta tekstiä.

– – –

Soittaminen

Kirjoittamisen lisäksi olet ansioitunut myös muusikkona. Kirjoitit hiljakkoin suurta kohua herättäneen tekstin ”bänditouhut on ihan perseestä”. Sen perusteella et ole ryhtymässä bänditouhuihin uudelleen ainakana aivan heti – onko näin?

Tuo blogikirjoitus oli eräänlainen testi ja kokeilu aiheesta, jota olin ja olen joskus pyöritellyt. Voin todeta, että tuo kirjoitus onnistui siinä suhteessa loistavasti. Ajatus siinä oli, että kun haastatteluissa, artikkeleissa ja elämäkerroissa pyritään usein näyttämään asioita positiivisessa valossa. Päätin tarkastella bänditoimintaa vaihteeksi toisenlaisesta näkökulmasta.

Voivathan musiikkihommat olla ihan mukaviakin, tuon kirjoituksen myötä toin vain toisenlaisen näkökulman esille. Ilmeisesti en olisi saanut kirjoittaa niin. Tulee mieleen uskovaiset, joiden mielestä Jeesusta ja Jumalaa ei sovi häpäistä. Joillekin bändihommat sopivat varmasti, minulle ei. Turhaa haaskata aikaa sellaiseen, joka aiheuttaa angstia, vitutusta, ahdistusta ja masennusta. Minulla oli helvetin hauskaa noita kirjoituksia rustaillessani.

Yllättikö edellämainitun bänditouhu-tekstin saama vastaanotto? Mistä jutun saamat reaktiot kertoivat?

En minä tiedä, mistä reaktiot kertovat. Pitäisi kysyä niiltä, jotka reagoivat. Mikä vituttaa? Rehellisyys? Vilpittömyys? Todellisuus? Yö-yhtyeen Olli Lindholm on yhtyeensä verkkosivujen vieraskirjassa todennut hänen äitinsä joskus opettaneen Pikku-Ollille, että “totuudenpuhujalle ei löydy yösijaa”. Itse taas en arvosta teeskentelyä ja valehtelua. Minun äitini taasen opetti minulle, että “rehellisyys maan perii”.

Jos kuitenkin päätyisit bändiin, niin millaisesta musiikista olisi kyse?

Eräänä heikkona hetkenä suunnittelin bändiä, jossa yhdistyisi muun muassa Laibach, Doors, Primal Scream, Joy Division ja LCD Soundsystem – joitakin nimiä pudottaakseni – kunnes päätin hylätä ajatuksen. Tiedän liian hyvin, mitä siitä seuraisi. Mutta jos joku on niin mielenvikainen, että haluaa buukata jonkun bändini joskus jonnekin keikalle, olen luonnollisesti käytettävissä. Tuolloin järjestäjä saa vain varautua pulittamaan kuusinumeroisen summan euroina keikkapalkkiona. Sillä rahalla voisi kirjoittaa muutaman kirjan. Mielummin istun kotona kaivamassa napaa tai rapsuttamassa koiraani kuin kärsimässä keikkareissulla ilman kunnollista korvausta. Se maailma on jo nähty.

Missä bändissä jossa olet vaikuttanut on meininki ollut vähiten perseestä?

Kaikissa bändeissä on ollut hyviä ja huonoja hetkiä. Yleensä hyviä hetkiä on ollut enemmän sellaisissa, mitä vähemmän aikaa ne ovat olleet kasassa. Siksi ymmärrän Teemu Bergmania, Ismo Alankoa, Dave Lindholmia ja Kari Peitsamoa, jotka hajoittavat bändinsä tasaisin väliajoin.

– – –

Musiikkiteollisuus

Olet kirjoittanut varsin kriittisesti suomalaisesta musiikkiteollisuudesta. Mikä suomalaisessa musiikkiteollisuudessa nykyään mättää ja miksi? Ketkä tilanteeseen ovat pääsyylliset? Mikä tilanteeseen olisi ratkaisuksi?

Luultavasti musiikkiteollisuus on aina toiminut samalla tavalla. Sen ymmärtäminen – valaistuminen – muutti kuitenkin suhtautumistani vallitsevaan todellisuuteen. Tajuntani laajeni ja ymmärsin, miksi musiikkiteollisuuden tekopyhän ja kaksinaamaisen luonteen. Musiikkibisneksessä on hirveästi kirjoittamattomia lakeja ja sääntöjä, joita ei sovi rikkoa, mikäli haluaa pysyä “inessä skenessä”. Taas rock ja punk ovat aina kehottaneet rajojen rikkomiseen. Härmägeddön oli seurausta turhautumisesta musiikkibisnekseen ja kirjoittamisen ilon löytymisestä uudelleen.

Jos nyt ajatellaan lyhyesti, mikä Nalle Östermanin mielestä mättää suomalaisessa musiikkiteollisuudessa, niin esimerkiksi seuraavat: 1) formaattiradioiden tiettyjen laulujen voimasoitto, 2) samalla (hitti)kaavalla sävelletyt tyhjänpäiväiset laulut, 3) massojen manipulaatio (tv-ohjelmat, joissa vain majoreiden (Sony, Warner, EMI, Universal) esiintyjiä), 4) johtavien festivaalien yksipuolinen ohjelmisto, 5) rohkeuden puute suomalaisessa musiikkilehdistössä, 6) musiikin riskittömyys, 7) tuotteistaminen, 8) ylenpalttinen hypetys tyhjästä, 9) levy-yhtiöiden rohkeuden puute, 10) kaavoihin kangistuminen.

Hymyssä minulla oli vajaan kahden vuoden ajan oma musapalsta – Pop Korni – jonne haastattelin vajaat 100 kotimaista artistia. Se lakkautettiin vuodenvaihteessa 2011-2012, koska lukijatutkimusten mukaan lehden lukijoita eivät musiikkijutut kiinnostaneet. Ihmekös tuo, kun lukijoille joutui liian paljon tarjoamaan kakkosvaihtoehtoja. Tuon palstan puitteissa olin kuitenkin joutunut taistelemaan isojen levy-yhtiöiden (Sony, Warner, EMI, Universal) kanssa hyvistä artisteista palstalle. Konsensus tuntui olevan, etteivät heidän artistinsa ole käytettävissä. Sitä ei kuitenkaan koskaan sanottu yleensä suoraan, vaan vedottiin artistin kiireisiin.

Sinänsä nurinkurista, että nämä samat toimijat usein valittavat levymyynnin hiipumista sekä kohujournalismia. No, väännän rautalangasta: jos ei saada hyvää ja kivaa juttua, jää ainoaksi vaihtoehdoksi paskajuttu. Ja jos levymyynnit hiipuvat Suomessa, voi vain katsoa peiliin, jos on esimerkiksi varaa ylenkatsoa n. 350 000 maksukykyisen lukijan kiinnostusta suomalaisiin artisteihin.

Paras ratkaisu on keskittyä omaan henkiseen hyvinvointiin.

Millainen kotimaisen musiikkiteollisuuden tilanne on verrattuna muihin pohjoismaihin, tai maailmalle yleensä? Tilanne lienee pääpiirteissään aika lailla sama kaikkialla nykyään?

Ainakin ulkomailla, kuten Ruotsissa ja Englannissa, tehdään parempia musiikkilehtiä. Musiikkiteollisuuden tilaan ulkomailla en osaa sen kummemmin ottaa kantaa, mutta samat isot toimijathan jyräävät myös maailmalla. Ja heidän nykyisten strategioiden perusteella tuntuu, että heille sopisi vallan hyvin kriittisen musiikkilehdistön alasajo. Hehän saavat massat puolelleen jo kaupallisilla radio- ja televisiokanavilla. Mihin he tarvitsevat kriittistä lehdistöä? Sehän vain sotkee heidän markkinointiponnistuksensa.

– – –

Turku

Muutit parisen vuotta sitten Helsingistä Turkuun? Mistä muuttopäätös syntyi?

Puolisoni sai opiskelupaikan syksyllä 2011 Turun yliopistolta Kotimaisen kirjallisuuden laitokselta. Koska puolisollani oli muutto edessä, päädyin miettimään, onko Helsingissä mitään, mikä pakottaisi minut jäämään synnyinkaupunkiini. Totesin, että ei. Rakkauden tähden ihminen voi tehdä käsittämättömiäkin tekoja – kuten muuttaa esimerkiksi Turkuun.

Miten ystävät, tutut, puolitutut ja muut reagoivat muuttoosi? Mistä nämä reaktiot mielestäsi kertoivat?

En minä kohdannut mitään suurempia reaktioita, ainakaan kasvotusten. Tiedä sitten, mitä selkäni takana on jupistu. En tiedä, mistä reaktioiden puuttumattomuus kertoo: ehkä siitä, ettei kukaan uskalla sanoa ajatuksiaan minulle päin naamaa.

Olet nyt asunut jo jonkun aikaa Turussa. Onko kaupunki vastannut odotuksiasi? Miten olet viihtynyt? Miltä Turku vaikuttaa Helsinkiin verrattuna?

Onneksi en antanut negatiivisten ennakkoluulojeni vaikuttaa ratkaisuuni vaan uskaltauduin heittäytyä rakkaani matkaan. Ehkä ennakkoluuloni olivat ehtineet syntyä niiden vierailujen myötä, kun olin vieraillut Turussa stadilaisena törppönä, joka odotti Turulta samankaltaisia elämyksiä kuin Helsingiltä. Vaan kun tulin Turkuun ennakkoluulottomana asukkina, löysin henkisen kodin – ainakin näin neljänkymmenen kynnyksellä.

Minulla oli odotuksia, mutta ne olivat negatiivisia. Ne ovat kaikonneet tyystin. Turku on yllättänyt minut iloisesti, ottamalla minut tervetulleena vastaan. Omalta osaltani olen yrittänyt suhtautua vastaanottooni nöyrästi ja kiitollisesti, kunniallisesti käyttäytyen. Kannattaako Turkua ja Helsinkiä verrata? En tiedä. Tässä ajassa Turun älyllisyys ja henkisyys puhuttelee minua enemmän kuin Helsingin rahvaanomaisuus ja pinnallisuus.

Mitä ovat Turun ja Helsingin hyvät ja huonot puolet?

Hyvät puolet Turussa: Luonto, rauha, luovuus, Aurajoen varsi, pääkirjasto, Kauppahalli, Hammer Open Air -festivaali, Turun Klubi, ravintola Dennis, pyöräilytiet, mielenrauha, henkisyys, sivistyneisyys, akateemisuus, aurinko, lämpötilat, koirapuistot, terassien aukiolo pikkutunneille asti, yleinen siisteys, julkinen liikenne, välimatkat, joukkoliikennevälineiden kahden tunnin mittainen vaihto-oikeus, Kylmä Sota -yhtye, Humalistonkadun kebabin kanarullat.

Hyvät puolet Helsingissä: Tapahtumatarjonta, Suomenlinna, Combat Rock Shop, Rock The Beach -festivaali, lähiöiden ostoskeskukset, ravintola Du Dii Kalliossa, Bar Molotow, Tavastia-klubi, Lepakkomies, Pää Kii -yhtye, The Heartburns -yhtye, Kontulan divari.

Huonot puolet Turussa: Kapeat piirit, ihmiset eivät uskaltaudu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle (paitsi ehkä Ruisrockissa), itsevarmuuden puute, rohkeus, ruuvikauppojen puute keskusta-alueella, vanhojen puutalojen mystiset tulipalot/tuhopoltot.

Huonot puolet Helsingissä: Pinnallisuus, selkäänpuukotus, sekakäyttäjät, nilkit ja hörhöt yleisissä liikennevälineissä, joukkoliikennevälineiden yhden tunnin mittainen vaihto-oikeus, yleinen ahdistuneisuus, teeskentely, sievistely, näätäily, terassien aukiolo vain iltakymmeneen asti, yleinen roskaisuus ja siivottomuus, masennus, alakulo, ahdistus, stressi, kiire, välimatkat.

– – –

Pekka Siitoin

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, niin kysytään vielä, mitä ajatuksia sinussa herättää edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin?

Lämpimiä ajatuksia. Pekka Siitoin oli väkevä kansallinen provokaattori, jolla tuntui olevan toimissaan myös pilkettä silmakulmassa. Miehen seikkailut ruotsinlaivalla 1990-luvulla ovat pyörineet näyttöpäätteelläni lukemattomat kerrat. Niiden rinnalla parhaat suomalaiset sketsiohjelmatkin kalpenevat.

Mesikämmen on kirjoittanut mm. aiheesta Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll. Kun nyt ollaan asiantuntijan kanssa juttusilla, niin oliko Pekka mielestäsi rock?

Pekka oli erittäin rohkea ja rock, johtihan Pekan tie jopa vankilaan rajujen rokkareiden Elvis Presleyn, Johnny Cashin, Irwin Goodmanin, Sex Pistolsin, GG Allinin, Matti Nykäsen, Mötley Crüen Tommy Leen ja O.S.S.Y.-yhtyeen Tero Erosen tavoin. Joukko on värikäs ja tunteita herättävä, aivan kuten Pekkakin.

Sinulla on kokoelmissasi äskettäin CD:nä uudelleenjulkaistu Siitoin-tallenne Nauravat natsit. Millaisen arvion levystä annat?

Ehkä tuollainen 2½-3 tähteä viidestä on sopiva arvosana. Siitäkin syystä, että Pekan rooli äänitteellä on loppujen lopuksi kovin vähäinen. Odotin levyltä enemmän. Tietysti levyn julkaisu on äärimmäinen kulttuuriteko, sen sisältö jättää vain toivomisen varaa. Kenties Pekan seuraava levytys olisi voinut olla viiden tähden täysosuma? Sitä emme taida enää koskaan saada tietää.

– – –

Lopuksi

Mikä on voimaeläimesi?

Tähän minun pitäisi tietysti vastata, että mesikämmen, mutta se saattaisi olla turhan itsestäänselvä vastaus. Sitten ajattelin, että oma koira antaa minulle voimaa aamuisin, kun se iloisena pomppaa sängyn reunalle herättelemään. Siitä tulee aina niin hyvälle tuulelle! Mutta voiko sitäkään pitää voimaeläimenä? En tiedä, siksi tein verkossa testin, jossa tutkittiin leikkimielisesti, minkä eläimen sielu minulla on. Tuon testin seurauksena sain tietää, että sieluni on hyökkäävän sakaalin. Valitsen voimaelämekseni siis sakaalin. Se kuulostaa heviltä ja rankalta.

Millaisia suunnitelmia Nalle Östermanilla on tulevaisuuden suhteen?

Sain juuri opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta, joten ainakin kouluun olen suuntaamassa. Helsingissä moinen olisi tuskin tullut kyseeseen. Minulla ei ole tapana enää suunnitella hirveästi asioita. Kuten sanottu, ne eivät kuitenkaan koskaan toteudu sellaisenaan, joten se suunnittelu tuntuu menevän hukkaan. Minä vain oleilen, löhöilen, ulkoilutan koiraamme ja liidän sinne minne sattuu huvittamaan (ja mihin likviditeetti antaa myöten).

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Oman koiran hymyilevät kasvot. Vaimoni onnellisuus. Hauskat löydöt osto- ja myyntiliikkeessä. Onnistunut kirjoitus. Hyvä ruoka. Mukava illanvietto ystävien seurassa. Hyvä musiikki. Uudet musiikilliset löydöt (esimerkiksi Grave Mistake -levy-yhtiön artistit). Erinomaiset konsolipelit. Viihdyttävät ja ajatuksia herättävät elokuvat. TV-sarja Smash. Peter Dolvingin Facebook-päivitykset. Blod Eld Död -kirja ruotsalaisesta äärimetallista. Kaunis sää. Lämpimät kesäpäivät. Ajatuksia herättävät maalaukset. Tasapaino. Mielenrauha. Rakkaus.

– – –

Mesikämmen kiittää Nalle Östermania haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Nalle Österman Facebookissa.
Härmägeddön-kirjan sivut Facebookissa.
Rocktoimittajan päiväkirja.
Rumbablogit.

Read Full Post »

Rami Kuusisen ja Kimmo Miettisen tekemä 1983 Bambi-lehdessä julkaistu Pekan haastattelu kuuluu alan klassikoihin. Juttu on varsin kattava (käyden läpi niin Pekan historiaa, hengentieteitä, politiikkaa, suhdetta punkkareihin ja skinheadeihin, yms.) ja siinä on muutamia mielenkiintoisia tarkennuksia Pekan historiaan. Pari jo legendaarista sutkautustakin mahtuu mukaan. Ohessa juttu kuvina, muutamien poimintojen kera.

bambi1

“Firmansa oli valokuvaustudio, joka toimi aluksi vanhempien olohuoneesta käsin. Bisnes meni hyvin. Siitoimen mukaan henkien ansiosta: nämä neuvoivat kaikissa liikeasioissa aina Mersun ostoa myöten” (…) “Elokuvaosasto Siitoin-filmi oy valmisti lähinnä matkailu- ja mainosfilmejä, mutta myös pari halpaa pornoelokuvaa” (…) “Ammattimaisen valokuvauksen Siitoin lopetti Kursiivi-jutusta vankilaan joutuessaan, nykyisin [1983] Siitoin-filmi oy kustantaa okkulttista ja poliittista kirjallisuutta (paljon muutakin kuin johtajansa hengentuotteita).”

“Puolueensa tuottamia tappioita Siitoin paikkailee neljällä muulla liikeyrityksellä, etenkin haastattelupaikkana toimineen hyvällä paikalla Naantalissa sijaitsevan “miljoonan markan” kiinteistöryhmän vuokratuloilla” (…) “Onko hän sittenkin väärinymmärretty idealisti? Vai kylmäverinen huumorihuijari, Gonzon kaksoisagentti?” (…) “Ei ollut kuin kymmenestä äänestä kiinni ettei minua valittu kirkkovaltuustoon”.

“Lehtonen sekoili jo monta kuukautta ennen tapahtumaa ja hänet erotettiin puolueesta 10 päivää ennen Kursiivin tuhopolttoa” (…) “Lehtosen asia oli hyvä, mutta se ei ollut minun aikaansaannostani. Jos minä olisin suunnitellut sen ei olisi tapahtunut tämmöisiä kömmähdyksiä” (…) “Lähetin sen jälkeen kantelun Yhdistyneille Kansakunnille ja YK lähetti nootin Suomen hallitukselle sekä vaati tarkempia tutkimuksia ja selvityksiä. Me ollaan neljä tai viisi kertaa yritetty purkaa sitä tuomiota, mutta Suomen korkein oikeus ja hovioikeus ja yleensä oikeusministeriö on sellainen, että jos ne kerran antaa tuomion jossain isossa jutussa ne ei sitä pura, koska ne pelkää koko Suomen oikeuslaitoksen joutuvan naurunalaiseksi”.

Hymy-lehti maksoi v. 1976 jutustaan Katsokaa fasistin viiksiä 11000 markan palkkion viiksien omistajalle” (…) “Erosin kirkosta 70-luvun alussa ja olin siitä erossa kahdeksan vuotta, sitten liityin takaisin” (…) “Se johtuu siitä, että sukulaiset haukkuivat ja painostivat, että minut tapetaan siellä vankilassa, enkä saa kunnon hautajaisia, vedetään johonkin maakuoppaan. Eikä sukulaiset uskalla edes tulla hautajaisiin, koska minut on “erotettu” kirkosta. Ajattelin, että tehdään sukulaisten mieliksi ja liityin takaisin. Mutta ei se tarkoita, että hyväksyisin kirkon linjan. Olen okkultisti, eli hengentieteen harrastaja, ja se on paljon laajempaa ja tärkeämpää kuin nykyinen kirkkouskovaisuus”.

bambi2

“Me suomalaiset olemme vanhaa orjakansaa. Me olemme olleet ryssien orjia, me olemme olleet ruotsalaisten orjia. Meitä on tuomittu milloin ruotsin, milloin venäjän kielellä. Emme ole tienneet mistä meitä milloinkin syytetään, olemme vain tottuneet alistumaan. Tästä johtuen meidän kansallinen mentaliteettimme on vajonnut jotenkin alas” (…) “Työväenluokka ja keskiluokka on eniten minun kannallani. Kokoomuksen nuoret ovat täydellisiä pullapoikia ja mammanpoikia ja pelkureita ja paskahousuja. Eivät he uskalla mihinkään tulla, pelkäävät että isi vähentää viikkorahoja” (…) “Olen sitä mieltä, että ainoa oikea nuorisomusiikkisuuntaus on alkuperäinen rock-musiikki, jota esittivät Bill Haley ja Elvis Presley. En hyväksy punk-musiikkia, enkä oikein muitakaan suuntauksia, mutta ns. rokkareiden ja skinheadien suosima musiikki on lähinnä sydäntäni nuorisoa ajatellen”.

bambi3bambi4

“Minä olen ollut teatterissa ja vankilassa ja kaikkea ja minä olen nähnyt homoja ja lesboja, se on kamalaa… vedetään toista perseeseen, tulee semmonen ripulinen kyrpä sieltä ulos. Se on on inhottavaa…” (…) “Ruotsissa Nordiska Rikspartiessa, eli Pohjolan valtakunnanpuolueessa on puolet homoja! Minä en hyväksy sitä. Se on homoklubi koko puolue ne luulee, että KDP:kin on joku sellainen” (…) “Minä tunnen sotilaita, fanaattisia tappajia, sissimajureita, ja ne on kamalia juoppoja ja kauheita pukkeja. Kauheita tappajia. Se liittyy jotenkin yhteen. Meidän puolueesta on 90% kovia ottamaan ja kovia pukkeja. Minullakin on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut suhde 800 eri naisen kanssa”.

“En mielelläni puhu omasta okkultismistani, koska nykyiset natsit ei hyväksy hengentiedettä, valitettavasti. Mutta Saksan natseille, Hitler mukaanluettuna, oli salaiset veljeskunnat ja kaikki” (…) “Henget tulee ja herättää yöllä, sitten lähdetään temppeliin tuonne henkimaailmaan. Olen käynyt kolme kertaa temppelissä, jossa on ollut kaikenlaisia henkiä ja sitten minut on vihitty johonkin tarkoitukseen. Siitä kerron kirjassani Ufot, uskonto ja paholainen.

bambi5

“Meillä ei ole mitään sukulaisuutta Aatamiin ja Eevaan. Meidät on luotu Atlantis-mantereelle, josta me ollaan kehitytty tänne. Jehova taas loi juutalaisen rodun. Kiinalaiset ja japanilaiset ja muut vinosilmät on puolestaan tulleet toiselta planeetalta. Sellaiselta planeetalta, joka oli Maan ja Marsin välissä, joka räjähti ja josta on enää jäljellä vain asteroidivyöhyke. Atlantis taas jäi vedenpaisumuksen alle”.

bambi6

“Uusi testamentti on totta, Vanha testamentti on paskaa”.

bambi7

– – –

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1983

Tammikuu

Tuntemattomaksi jääneessä lehdessä oli näihin aikoihin sarjakuvastrippi, jossa oli mukana myös Pekka (Mesikämmenen arkistot).

15101977

Pekka lähetti alkuvuodesta onnittelukirjeen vastavalitulle presidentti Koivistolle. Pekka kertoi kannattajiensa äänestäneen Koivistoa ”75%:sesti” ja toivoi fasisteille perustuslain edellyttämää vapautta ja vainojen lopettamista. Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 138).

Maaliskuu

NLtutkimuspyynto5.3. Ilta-Sanomat kertoi, että Neuvostoliiton Turun konsulaatti teki Siitoimesta tutkimuspyynnön. Asia koski sitä, onko KDP kielletyn IKR:n jatkoa (Mesikämmenen arkistot).

25.3. paikallislehti Rannikkoseutu julkaisi eduskuntavaalien alla Pekasta jutun otsakkeella ”Viel on Pekka voimissaan…”. Jutussa julkaistiin mm. KDP:n puolue-ohjelma (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

16.5. Ilta-Sanomat kertoi: ”Siitoin tänään petos-syytteessä”. Asia koski varastetun auton myymistä, jossa Siitoin oli ollut kaupan todistajana (Mesikämmenen arkistot).

ragnagel217.5. Turun Sanomat uutisoi, että Siitoin sai autokauppaan liittyvästä petos-syytteestä 240mk sakkoja. Jyväskyläläinen autokauppias itse sai 1v. 3kk vankeutta (Mesikämmenen arkistot).

20.5. Pekka täytti 39 vuotta.

27.5. Ilta-Sanomat julkaisi jutun, jonka mukaan tiskijukka Helmut Recknagel oli haastamassa Siitointa oikeuteen kunnianloukkauksesta. Siitoin oli väittänyt Recknagelia puolueensa jäseneksi, minkä Recknagel jyrkästi kiisti (Mesikämmenen arkistot).

Ilmeisesti myös näihin aikoihin Turun hovioikeus korotti Siitoimen kiljunteosta ja -myynnistä saamaa sakkotuomiota. Turun Sanomat uutisoi otsakkeella “Hovi korotti Siitoimen tuomiota” (Mesikämmenen arkistot).

Kesäkuu

rockpekka1.6. Ilta-Sanomissa oli juttu Siitoimen ja tiskijukka Helmut Recknagelin välisistä kärhämistä (Mesikämmenen arkistot).

11.6. Ilta-Sanomat uutisoi otsakkeella ”P. Siitoin nyt rock-tähdeksi”. Jutussa kerrottiin, että Pekka olisi tekemässä levyä, jonka taustabändinä olisi kuopiolainen yhtye Bobby-Rock (Mesikämmenen arkistot).

16.6. Ilta-Sanomissa ilmestyi kirjoitus ”Suora kansanvaali voi olla kohtalokas”. Asiaa kirjoittaja perusteli mm. sillä, että ”presidentiksi voitaisiin siis valita vaikka Siitoin” (Mesikämmenen arkistot).

21.6. Turun Päivälehdessä ilmestyi juttu ”Naantalin ilmiö”, jossa kysyttiin, aikovatko viranomaiset mitenkään puuttua Siitoimen fasistisiin tekemisiin (Mesikämmenen arkistot).

21.6. Kansan Uutiset julkaisi jutun otsakkeella ”Natsipelle Naantalin matkailuvaltti” (Mesikämmenen arkistot).

natsipellematkailuvaltti30.6. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Siitoin tekee kunniaa Bushille”. Uutinen koski Siitoimen univormussa tekemää presidentti Bushin tervehtimistä tienvarressa tämän vieraillessa Suomen presidentin kesäasunnolla Naantalissa. Mukana oli ollut Pekan kannattajia. Etelävaltion lippu oli liehunut. Samalla kertaa tai samana kesänä Pekka oli ollut tervehtimässä myös presidentti Koivistoa (Mesikämmenen arkistot).

Heinäkuu

27.7. toistakymmentä punkkaria hyökkäsi illalla Siitoimen talolle, hajotti ikkunoita yms. Paikalla tapeltiin ja poliisit kutsuttiin paikalle (Mesikämmenen arkistot).

maisteluniHymy-lehdessä julkaistiin juttu ”Saatanan Siitoin taikoo pilsneriä”. Jutussa vitsailtiin Siitoimen Musta Magia-teoksen alkoholiin liittyville loitsuille (Mesikämmenen arkistot).

Elokuu

4.8. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Punkkarit hyökkäsivät Siitoimen kimppuun” (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuu

Hymy-lehdessä ilmestyi pieni kirjoitus ”fasistin puolustuspuhe” (Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

kuollutnainen211.10. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Kuollut nainen löytyi uusnatsien päämajasta”. Jutussa kerrottiin kuolemaa edeltäneenä iltana Siitoimen asunnolla ryypätyn rajusti. Siitoin kiisti olevansa millään lailla naisen kuolemasta vastuussa. Tapahtuman olosuhteet kuvaillaan jutussa epäselviksi. Myöhemmin tutkimukset paljastivat, että tapaukseen ei liittynyt rikosta (Mesikämmenen arkistot).

puukkomiesMarraskuu

9.11. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Puukkomies Siitoinin kimpussa”. Poliisi tutki Siitoimen väitettyä murhayritystä (Mesikämmenen arkistot).

National Socialist Bulletin kirjoitti tässä kuussa Siitoimesta positiiviseen sävyyn. Jutussa kerrottiin, että punkkarit ovat käyneet Pekan kimppuun ja että skinheadit taas ovat hänen puolellaan (Mesikämmenen arkistot).

natsikokouspahoinpitelyb29.11. Rannikkoseutu uutisoi: ”Natsikokous päättyi pahoinpitelyyn ja putkaletkaan”. KDP:n tapaaminen johti alkoholin vaikutuksen alaisena 35-vuotiaan talossa asuvan henkilön niittivyöllä hakkaamiseen. Pahoinpidelty onnistui pakenemaan paloportaita pitkin huoneistosta (Mesikämmenen arkistot).

30.11. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Valtakunnanjohtaja ei verottajaa lihota” (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

naantalinidyllia2.12. Rannikkoseudussa oli pikkujuttu ”Naantalin idylliä”. Jutussa käytiin läpi Siitoimen talossa tapahtunutta pahoinpitelyä (Mesikämmenen arkistot).

13.12. Rannikkoseutu uutisoi: ”Pekka Siitoin vangittu”. Juttu kertoi: ”Pekka Siitoin, naantalilainen toimitusjohtaja ja Kansallis-Demokraattisen puolueen johtaja, on Naantalin poliisilaitokselle eilen saapuneen oikeusministeriön vankeinhoito-osaston päätöksen mukaan julistettu vangituksi ja menettämään ehdonalaisen vapautensa. Hän kärsi 2v. 9Kk:n mittaisen tuomion yllytyksestä tuhopolttoon ja pääsi ehdonalaiseen. Jokin aika sitten tapahtui pahoinpitely, missä Pekka Siitoin ryhmineen oli osallisena. Juttu tullee esille Naantalin raastuvanoikeudessa ensi helmikuussa”. Siitoimella oli tuomion saadessaan ehdonalaista jäljellä enää vain 1kk (Mesikämmenen arkistot).

menettiehdonalaisen

Yleistä

rotuoppiPekka julkaisi kirjoittamansa vihkosen Rotu-oppi (Kansallis-mytologinen yhdistys, Siitoin-filmi Oy:n offsetpaino, Naantali).

Pekka antoi Kimmo Miettiselle ja Rami Kuusiselle haastattelun Bambi-lehteen, joka julkaistiin nimellä Pekka Siitoin – upseeri ja herrasmies (Bambi 3/1983, Mesikämmenen arkistot).

Ratto-lehti julkaisi Pekasta jutun otsakkeella ”Johtaja Pekka Siitoin on iloisen varma fasismin uudesta noususta: Tämä aika parvekesuosii minua!” (Mesikämmenen arkistot).

Kai M. Aalto otti Siitoimeen ensimmäisen kerran yhteyttä – ensin kirjeitse ja sitten puhelimitse (Mesikämmenen: Kai M. Aalto puhuu! Osa 2).

– – –

Read Full Post »

Kirjoitettuaan postin Welcome to Naantali on Mesikämmen saanut yllättävän monia innostuneita yhteydenottoja asiaan liittyen. Tämän pohjalta syntyi seuraava haaste.

Mesikämmen haastaa kaikki metalli-, punk, ja yleisesti rock-bändit, jotka nyt kokevat kutsun sydämessään ottaa osaa tähän asiaan.

Miten hieno olisikaan Pekka Siitoin-Venom-tribuutti-levy Welcome to Hell, eli pekkaannettuna Tervetuloa Naantaliin. Ko. albumin biisit olisi esitetty hieman sovitetuin nimin ja lyriikoin.

Mesikämmen toivoo, että asian omakseen kokevat bändit ilmoittaisivat itsestään tämän postin kommenteissa toisilleen ja alkaisivat yhdessä työstämään tällaista kokoelmalevyä.

Kyseessä on huiman kulttuurityön ja kulttiklassikon siemenet!

Read Full Post »

Older Posts »