Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘rock ‘n’ roll’

Lin gha-Rejn alias Reima Saarisen mysteeri on saanut edellisen aihetta käsittelevän Mesikämmenen postin jälkeen varsin mielenkiintoista lisävaloa, joka liittää herran vahvasti Jouni Mömmöön, Mana Mana-yhtyeen edesmenneeseen keulahahmoon. Esiin tulleiden seikkojen valossa näyttää kaiken muun mielenkiintoisen ohessa siltä, että Mömmö otti nimen bändilleen eräästä Lin gha-Rejn omistamasta kirjasta.

Edellisen Lin gha-Rejtä käsittelevän Mesikämmenen kirjoituksen luettuaan eräs blogin lukija muisti, että Lihanukke-nimisen zinen eräässä numerossa olisi aikoinaan ollut Jouni Mömmön haastattelu, jossa olisi mainittu myös Lin gha-Rej alias Reima Saarinen. Mesikämmen sai kyseiseltä lukijalta skannaukset kyseisen haastattelun Lin gha-Rejtä sivuavista kohdista, mistä Mesikämmen tätä lukijaa myös kiittää.

Mömmön haastattelusta selviää, että hän piti itseään Saarisen maagisena opetuslapsena, Saarista Patti Smithin entisenä poikaystävänä, ja että Saarinen oli käynyt Amsterdamissa vihkiytymässä johonkin maagiseen asiaan. Myös Saarisen upea kirjasto ja koti Turussa tulevat haastattelussa esiin.

Lihanukke-lehden haastattelu ilmestyi vuoden 1992 alussa, reilu pari kuukautta Mömmön itsemurhan jälkeen (Leena Möhnän kirjoittama johdanto haastatteluun on päivätty 13.1.1992). Seuraava pätkä haastattelua löytyy sen alaotsakkeen Vihkiytyminen mustaan magiaan alta.

– – –

Jouni Mömmö (JM): Turussa mä tapasin sellasen miehen kuin Reima Saarisen, Patti Smithin vanhan poikaystävän. Semmonen mustan magian tyyppi, aikamoinen tietäjä.

Lihanukke (LN): Olikse jotain näitä Pekka Siitoimen…?

JM: Eijeijjei, täysin päin vastoin!

LN: Ei mitään natsi-ideoita sotkettuna mystiikkaan?

JM: Täysin päinvastoin. Sitä ei niinku ymmärretä tietyllä tapaa, ihmiset pelkää sitä oppia… realistista, täysin kristillistä ja pyhää. Tosi pyhää, se tietää kaikki salaisuudet kaikesta. Siinä on niinku koko maailmanhistoria kirjoitettu kirjoina heille tavallaan. Ja tällä miehellä sattu olemaan niin uskomaton kirjasto! Vapaamuurarien lunkka on tosi kateellinen tästä asiasta heille. Niinku vaikka vapaamuurarit harrastavat tätä magia-juttua aika paljon. Ne on tosi kateellisia, samoin kuin joku uskontotieteenlaitos on tosi kateellinen, koska tällä ihmisellä on suora yhteys Englantiin ja hän tietää itse tietysti kaiken.

LN: Hän kuitenkin puuhailee yksin?

JM: Hän oli sillä hetkellä yksin, hän on tullut Amsterdamista. Hänet oli ilmeisesti jotenkin vihitty siellä johonkin systeemiin, joka lähetettiin eteenpäin jatkuvasti, että hänet vihittiin johonkin ja hän vihki jonkun. Ja sitten hän vihki minut tähän.

LN: Että sä olit tavallaan niinkuin opetuslapsi?

JM: Tietyllä tavalla opetuslapsi. Ja mä halusin olla hänen opetuslapsensa, koska se oli todellista kauneutta.

Se äijä tietysti ulkona käyttäyty aivan älyttömästi, koska hän liikku pelkkien tunnetilojen mukaan. Kotona hän oli täys rauhallisuus, järki ja ymmärrys. Koti oli uskomattoman kaunis koti. Se oli kauneutta… mut vihittiin siihen uskoon tietyllä tapaa.

Sen jälkeen mulle alko aika reaalihelvetti. Mä lainasin kirjoja siltä ja löysin tavallaan seksimagian suurimman helvetin. Sit mä lähdin sellaselle matkalle ja kävin sen lävitte. Kun tää reaalihelvetti alkoi, Nicon ‘Dramafix’ oli mun suosikkilevy, se oli tosi kova juttu. Muutenkin mä koin tähän Nicoon tavallaan yhteyttä siihen aikaan.

Vähitellen se meni syvemmälle ja syvemmälle se helvetti ja mä olin välistä muuttanu Turusta Joensuuhun, mutta sitten mun piti mennä takas Turkuun. Mä pidän tätä vaihetta reaalisynnytyksenä, sillä tavalla, että mä realistisesti synnyin tähän maailmaan. Se alkoi siitä hetkestä, kun Turussa… No, tää menee ehkä sekoiluksi taas… Se oli kumminkin semmoinen kuun pimeällä puolella oleva synnytys, niinku rock ‘n’ roll-nautinto, mikä mulle on tehty. Se on aika reaalinen eli se on aika rankkaa, se lähti menemään helvetiksi, ääni- ja ystävyyshelvetiksi, täyttä kauheutta.

– – –

Väitteelle siitä, että Saarinen olisi ollut Patti Smithin poikaystävä, ei löydy mitään näyttöä ainakaan internetin kautta. Smith kävi Suomessa Saarisen elinaikana kerran, vuonna 1975 Kulttuuritalolla. Ehkä Saarisella oli jotain tekemistä jossain joskus Smithin kanssa, tai ehkä ei.

Mitä tulee Saarisen liikkeisiin Amsterdamissa, ovat hänen kontaktinsa siellä saattaneet olla paikallisia Ordo Templi Orientiksen jäseniä, tai muuten saman henkisiä ihmisiä.

Se, että Jouni Mömmö piti itseään Lin gha-Rejn eli Reima Saarisen opetuslapsena, johti pienen pohjatyön kautta toiseen mielenkiintoiseen löytöön. Hellride Music-forumilla oli 13.1.2008 (eli muuten tasan 16 vuotta Leena Möhnän kirjoittaman johdannon Mömmön em. haastatteluun jälkeen) s:A:h+1:5:3-nimerkiltä mielenkiintoisia huomioita Mana Mana-nimen alkuperästä.

Nimimerkki kertoo omistavansa useita kirjoja, jotka kuuluivat Lin gha-Rejn eli Reima Saarisen kokoelmiin. Hän kertoo myös, että “useiden lähteiden mukaan” Lin gha-Rej eli Reima Saarinen oli Jouni Mömmölle opettaja okkulttisissa asioissa. Kuten yllä siteeratun haastattelun perusteella tiedämme, on Mömmö itsekin todennut asian näin olleen.

Nimimerkki kertoo tietävänsä, että Mömmö lainasi Saariselta paljon tämän okkultismia käsittelevää kirjallisuutta. Tämä pitää jälleen edellisen siteeratun haastattelun pohjalta paikkansa. Hän myös arvelee, että tämä kirjallisuus on näytellyt suurta roolia Mömmön mielenterveyden ongelmien syventymisessä, siinä, että hän alkoi viettää enemmän aikaa “tämän maailman” ulkopuolella.

Tämän jälkeen nimimerkki kertoo löytäneensä todennäköisen selityksen sille, miksi Mömmö nimesi bändinsä Mana Manaksi. Eräs nimimerkin kokoelmissa oleva Saarisen aiemmin omistama kirja on Kenneth Grantin vuonna 1975 julkaistu Cults of the Shadow. Sen sivulta 9 löytyy elämänpuun diagrammi, jossa sen tavanomaisesta esityksestä poiketen on tulkintana “the cosmic power-zones and the Afro-Tantric kalas”. Keskellä diagrammia lukee Manamana (tavanomaisemmassa esityksessä elämänpuusta tuota kohtaa kutsutaan Tethin poluksi).

Saman kirjan sivulla 31 lukee: “To the kala of Mars, presided over by Aries, belongs the fiery aspect of Chango, and the god Ogoun with his manamana or chains of fire”.

Sivula 33 taas kerrotaan seuraavaa: “Lightning, which symbolizes the dart of the serpent´s tongue, which in turn symbolizes the sudden spasm of sexual orgasm, is also natural to the 19th ray. Hence Manamana, and Ugan or Ogoun, the African Vulcan, are associated with this scorpionic or ophidian current.”

Samalta sivulta löytyy myös toteamus: “To the Fire-ray – the 31st kala – is allotted to Manamana, the lightning.”

Kerrataanpa edelliset siteeraukset mielessä, mitä Mömmö sanoi aiemmin siteeratussa Lihanuken haastattelussa: “(…) Sen jälkeen mulle alko aika reaalihelvetti. Mä lainasin kirjoja siltä ja löysin tavallaan seksimagian suurimman helvetin. Sit mä lähdin sellaselle matkalle ja kävin sen lävitte.” Erilaiset palaset tuntuvat sopivan tässä kuvassa paikoilleen.

Kuten nimimerkki toteaa, ei termi “mana” ole sinällään mitenkään erikoinen, mutta muodossa “manamana” se on. On hyvin todennäköistä, että Jouni Mömmö sai nimen bändilleen kyseisestä kirjasta, vieläpä nimimerkki s:A:h+1:5:3:n nykyään omistamasta kappaleesta.

Paljastuukohan Lin gha-Rejn mysteeristä vielä jotain yhtä yllättävää kuin nämä asiat?

– – –

Aiheeseen liittyen:

Mysteeri nimeltä Lin gha-Rej.

Advertisements

Read Full Post »

I recently published an interview with Dominick Crowley of My Swastika -documentary and Alexa MacDermot’s article on Irish Swastika reclaimationists. In the process I came up with the name ManWoman again and again – and the more I heard of him, the more I got interested in him. I checked his website and YouTube-channel and eventually sent some questions to him. Here, ladies and gentlemen, ManWoman speaks! 卐

Background

As a brief introduction to those who don’t know you – who are you and what do you do?

I’m a controversial, renegade Canadian artist, poet and mystic. As a young man, I had mysterious mystical experiences which awakened me to a much deeper vision of life and art. Now I’m being honoured around the world, chiefly for my efforts to reclaim the sacred swastika and repackage the spiritual.

You are from Canada – What is life like there?

Canada is full of nice people but not much culture (indigenous culture suffers from annihilation) because we have all come from elsewhere and it takes centuries to build an identity. We play hockey and hang animal corpses on our living room walls.

What is your favorite color and why?

In my dreams I was always wearing yellow, driving yellow cars, finding yellow things. For me yellow is the colour of the lover, the source of life, illumination, when the soul is filled with inspiration and creativity and blessing.

What inspires you as an artist?

Spiritual experiences and dreams, beauty and truth.

What do you aim to achieve with your art?

I express a deep part of myself, so deep that it is no longer about the small “me” but about the inner self that belongs to all beings 卐

Swastika and things related

Your relationship to Swastika is a spiritual one. Tell us about the spiritual experience that got you started in this – what happened, where and when? What is the “Secret doctrine of the Holy Fuck” involved? How this experience changed your life?

At the age of 27, in Rocky Mountain House, Alberta, 5 Feb 1965, in the Mountain View Motel, I went into a trance that night and my spirit soared up into what I call the Womb of the Sacred, where I was surrounded by fiery beauty and exciting power like rolling thunder. I thought I was dying and was extremely frightened until I surrendered to it and was drawn up into a radiant light that is the absolute formless being, the Self. I call it Secret Doctrine of the Holy Fuck so it doesn’t get confused with religion which our world suffers from. It was a state of love, ecstasy and oneness with the Nameless One.

I tried to tell my wife, my friends, my relatives, about this wonderful awaken in my soul. They edged away as if I had caught some terrible disease. A local priest told me I was insane and needed to turn myself in. I had walked away from church during my art school days and his words made me realize religion will never bring about such a creative experience. I decided I would be who I truly was even if the whole world shunned me as my friends were now doing. By the way, no drugs were involved in any of my experiences, which continued almost daily for a year.

Your artist name is ManWoman. In your videos Art talk and The real me was never born you talk about feminine aspect of Swastika and its importance. Does your artist name represent your spiritual work – effort to bring feminine and masculine energies together in a harmonious way?

During my visions all opposites melted into each other. In the dreams that followed, I was always both male and female and the dream people called me ManWoman. I was told this was my real name and I don’t need to tell you how I struggled with the idea of going through life with this name. It ruined my art career.

Swastika is evidently the most important symbol, spiritual symbol, to you. Are there some other symbols that are special to you? Why Swastika is the most important symbol to you?

My art is full of symbols, archetypes that point to an inner world which cannot be communicated but only hinted at. In dreams, the swastika became the symbol for that vortex of love and truth that embraced my soul in the Womb of the Sacred.

"God cannot be represented by any image. This was my best effort (1965)."

How would you describe your spirituality? What do you believe in? I’ve got an impression that you do not much appreciate formal religions, seeing that genuine spirituality should not (or could not) be put in strict boxes that formal religions are. I’ve got an impression that you have quite shamanistic basic touch in your spirituality with some buddhist influences – Am I correct?

I would say you could see many religions in my spirituality because I’m talking about the primal experience that all founders of all religions must have experienced. I’m very open ended and experimental. My initiation into it was through a shamanistic trance, although I had no teachers and this all came at me like a bolt from the blue. – pure without the baggage of tradition or scripture or doctrine.

Buddhism has no deity but the inner Buddha which is in us all – I like that. Hinduism has so many deities that everything is holy – I like that. My experiences can be compared to what Hindus call Kundalini Shakti – the release of the sacred feminine snake up the spine to levels or chakras of illumination. I like the Sufi way of honouring the sacred wherever it is found.

I detest all religions which use their god like a club to bully all others into submission to a set of stupid mindless beliefs and are willing to die for world domination of same stupid beliefs. So many perpetrators have “god” in their back pocket to justify their actions.

If you would meet the pope, Richard Dawkins, and Dalai Llama, what would you tell them?

Gentle Swastika (1984)

I had to Google Richard Dawkins – what person of intelligence seeing all the horrors and perpetration done by religion in our world wouldn’t choose to be atheist? I would tell the pope to kiss my ass. If he’s Christ’s representative on earth then I’m the Virgin Mary. I detest what has been imposed on the innocent and the gullible by the Catholic church. I like the Dalai Lama because he promotes loving kindness. It is cute that you spelled his name Llama like the animal from South America – soft and furry.

Ah, yes, I spelled that wrong, heh! In addition to your paintings and poetry you have also written three books. What are they about?

Gentle Swastika: Reclaiming the Innocence, a history of the worldwide uses of the swastika and my vision to restore it to its sacred purpose.

Homesick For Eternity, the autobiography of my awakening years, the trials, the bliss, the astonishment, illustrated by paintings of my visions.

Midnite Freak Show: Art, Poetry and Dangerous Mysticism, my poetry plus another series of paintings.

You have been called the father of Swastika reclaimationists. How do you feel about this? Did you get the call to start to work for reclaimation of Swastika immediately during the “Swastika experience” you had, or did that call develop gradually after the experience?

I believe I earned the title “father” of the Reclaim the Swastika movement the hard way with over 40 years of being tattooed with swastikas, teaching, networking, holding the hard place of opposing all the enormous prejudice against the swastika. And sometimes angry confrontations. It takes courage.

A wise old man with white hair, white beard, and white clothes, marked my throat in a dream and asked me to restore the swastika to its holy meanings. I nearly choked because I had Polish relatives taken to Auschwitz during the war. My mother said, when she sees a swastika, it cuts right through her. Still, I won her with the evidence I accumulated for a sacred swastika.

The Waitress From Swastika Café

Has the reclaimationist work become easier as we have got more distance from WW II – or has it stayed the same or even become more difficult as the West has become more “politically correct”?

Holocaust survivors and veterans of the war are dying off. The younger generation is looking for a cause and seeking a new world view, so yes, it is spreading beyond my expectations. Political correctness will never stifle this vision. Even young Jews are joining the cause.

As reclaimationists in general, you are not happy about what Nazis did with Swastika. This is evident for example from your videos To hell with Hitler and Sacred Swastika. How often people get upset from your Swastikas? Do people “get it” easily when you start to explain to them what Swastika is really all about?

I’m not comfortable with being called a reclamationist, which suggests a particular single group. There are many people who want to see the swastika restored – Native peoples in Canada and USA, Mayans, Western Buddhists, Western Hindus, various Pagan groups, the Tattoo community and worldwide youth and rock ‘n’ roll culture – it’s hard to put us all in one pot.

What have been the best things that have happened for Swastika reclaimationists during the last decades? The worst?

Photo by Bobby Neal Adams for Re/Search #12, Modern Primitives, 1989.

My interview in RE/Search Modern Primitives reach a vast audience among the tattoo community, which helped the idea spread to many countries. Ongoing ignorance of the true meaning is the worst contributor. The release of the My Swastika documentary that started at the Tattoo Festival in Cobh, Ireland in 2010 will be another huge boost to public education. Since the Irish Festival, interviews with me have been published in magazines from UK, Ireland, France, Germany.

What does it tell about that Swastika is in the West still associated with Nazis? In addition to the obvious historical associations, are there some deeper level spiritual or other currents that are connected with this? Does this kind Western mentality involved with Swastika’s association with Nazis manifest some deep spiritual, cultural and other problems that we in the West are dealing with today? Or is this kind of question not meaningful, are those things not really connected?

What happened in WWII cannot be erased but brave people who choose to use the symbol for new or restored old meanings are what will really make a shift in the overall consciousness around the swastika. No one will remember WWII forever.

Think of the most sacred thing in your life
think of the most precious thing
and put the swastika into that place
Put the swastika into your heart.
Put the swastika on your altar.
Put the swastika on the image you use
to represent God, love, peace, or the cosmos.
Put the swastika on the thing that makes you happy.
You will begin to see what the swastika has meant to humans
over this entire planet for all of our human history.
For these places are exactly the places it occupied
for thousands of years until the Second World War,
when it fell victim to a chronic infection.
I say to hell with Hitler –
me and my friends are taking it back!

ManWoman

When the day comes that Swastika is reclaimed, what will that world be like? How it differs from today’s world?

The swastika exists in so many cultures, it is part of the collective unconscious as Carl Jung realized. We will be inwardly richer not having our most sacred sign stolen by an evil war. In the orient, the swastika has never been lost so this issue is mostly a problem for those nations touched by the Nazi regime.

You have a massive collection of Swastika related items in your Swastika Museum. What kind of items you have and how many items you have all in all? Is your Swastika Museum open to the public? Are there some special Swastika items you would like to get into your museum?

Lucky Swastika cigar box blankets in ManWoman's Swastika Museum.

My museum is just in my front room. People do drop in for a visit. It is not a formal museum. I have many drawers full, walls covered, filing cabinets and trunks – Victorian jewelry, turn of the century postcards, Navaho rugs, baseball caps, thousands of items. I have never counted them all. I have most of the important items. I’m not collecting more. In fact, I have been giving some away to my supporters. People can see some of the items on my YouTube videos.

Do you have any Nazi-Germany Hakenkreuzes in your collection or have you decided to not include them? Why yes or no?

When I first started in 1967 several people offered me Nazi stuff. I refused.

Later in 1985, three of my first swastika penpals and I met at the home of Carolyn O’Neil, the town historian of Swastika, Ontario, Canada. There was Douglas Youngblood from Chicago, a researcher, and Alfred Harbich, who called himself Guru Svastika, a German artist. We had many heated arguments about not including Nazi items. Carolyn and I did not want any Nazi items. The others argued for showing the complete history. We left with no agreement. I have none in my collection. My purpose was to create The Friends Of The Swastika and any tainted items would sabotage all my efforts.

You are part of the forthcoming documentary My Swastika. What kind of part you have in the documentary? What kind of hopes and expectations you have for the documentary?

I’m featured and interviewed about the visions and the long journey I have been on with the Swastika. I was guest speaker at two tattoo festivals in Ireland and also an underground music festival in Denmark where I showed slides and talked about the symbol. I believe this documentary will ignite an even bigger expansion to the save the swastika movement.

ManWoman gives a talk about Swastika. 2nd Traditional Tattoo And World Culture Festival, Cobh, Co Cork, Ireland. June 3rd-6th 2011.

You took part to the 2nd Traditional Tattoo And World Culture Festival in Ireland this year. How was it? What kind of Swastika reclaimationist program and activities there were?

I have never used the term Reclamationist which is now being dubbed on us. This is a grassroots movement with no preconceived agenda. There were many playful swastikas, a swastika prayer ritual, swastika medicine wheel, swastika prayer flags and banners, swastika tattoos, swastika clothing, swastika cakes and cookies, swastika chocolate-covered marzipan handed out like communion wafers. My wife Astarté built a swastika-shaped garden in a small sacred grove where we did the prayer tie ceremony. All create by various individual with no organized plan. It was a Swastika Happening.

What is Swastika, that ancient sacred symbol, all about, in its core?

It speaks of the source of our being, our cycles of incarnation, transformation, celebration and enormous blessings 卐

Future

What kind of plans you have for the future as an artist, as a Swastika reclaimationist?

I don’t really have plans. I’m networking with swastika people all over the globe. Sometimes the person who plants the seeds isn’t the one who reaps the harvest. I follow my vision and now it’s up to the Great Mystery to unfold it’s plans. I do not take credit for something that is inspired by the Spirit.

What makes you happy?

Being who I truly am without compromise or fear or common sense 卐

– – –

Thank you for the interview, ManWoman! 卐

All pictures used in the interview are from ManWoman’s webpage, except the one from 2nd Traditional Tattoo And World Culture Festival, which is from The Gentle Swastika Collective blog.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Pekan tyylinäyte rock-kitaroinnista

Mitä helvettiä?

Aika harvalle tulee Pekka Siitoimesta ensimmäiseksi mielleyhtymiä rockmusiikin suuntaan. Tästä huolimatta Pekkakin diggaili tietynlaisesta rockista, ja osoitti musiikkimaussaan kenties melko yllättäviäkin mieltymyksiä. Koskelan ja Nordlingin kirja Suomen Führer paljastaa asiasta seuraavaa:

“Siitoin oli aiemmin myynyt Johnny Rebelin rockabillyyn vivahtavaa musiikkia – tosin rasistisella sanomalla höystettynä. Kun hänelle esitettiin skinhead-musiikkia, niin Siitoin ei pitänyt siitä: Kyllä Turun skinit on lainannut niitä levyjä minulle. Ei ne oikein kansallissosialismiin sovi. Se on sellaista puoli rokkari ja puoli punkkari rääkytystä, kuittaa Pekka. Vanha Bill Haley– mies ottaa maailman muutoksen tyynesti, mutta romantisoi kultaista 50-lukua: Joka vuosikymmen maailma muuttuu. 1950-luku oli hienoa aikaa. Rauhallista ja tasapainoista. Sen jälkeen on ollut alamäkeä.”

Bill Haleystä ja Johnny Rebelistä diggaileva valtakunnanjohtaja diggaili myös arabialaisesta ja turkkilaisesta musiikista. Samainen Koskelan ja Nordlingin kirja kertoo asiasta näin:

“Siitoin ihastui matkoillaan arabialaiseen ja turkkilaiseen musiikkiin. Minä pidän sanoin kuvaamattomasti arabialaisesta musiikista. Siinä on jotain sellaista hohtoa. Se piristää sielun tenhoa ja minulla on näitä arabimusiikkikasetteja eri arabimaista. Niitä on vissiin toista sataa, hahkuttaa Pekka. Siitoimen luona usein käyneet tietävät kertoa, että Pekka todella myös soitti ja kuunteli näitä kasetteja.

Jotkut ideologisesti orientoituneet saattaisivat alkaa kuuntelemaan skinhead-musiikkia ideologisesta syystä vaikkeivat siitä pitäisikään ja torjua vieraan kulttuurin musiikin samasta syystä. Pekalle nuo asiat eivät ole yhteismitallisia. Mielestäni musiikki on taidetta ja sitä ei saisi sotkea politiikkaan, pohtii Pekka tuntojaan. En siis näe ristiriitaa eri maiden musiikin kuuntelun ja aatteen välillä. Jos ajatellaan esimerkiksi Suuri ja mahtava-laulua… jos nyt ei ajatella sanoja… se on mahtava hymni. Myöskin Itä-Saksan entinen kansallishymni oli hyvä.”

Nauravasta natsista tulee rock-tähti

Pekan rocktouhut eivät jääneet vain hänen nuoruuteensa. Kesäkuun 11. 1983 Iltasanomat uutisoi seuraavaa: “Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoimesta tulee rock-tähti. Natsipomo laulaa ja puhuu erään rock-yhtyeen levyllä, joka äänitetään piakkoin Tampereen lähettyvillä. Siitoin ja yhtye ovat tehneet sopimuksen levytyksestä. Levylle taltioidaan mm. laulu “Siitoin teidät voittoon vie”. Voi olla, ettei sitä ainakaan kotimaisissa puolituntisissa kovin usein kuulla. Levyllä Siitoin laulaa sekä huudahtelee natsien iskulauseita saksaksi, suomeksi ja englanniksi”.

Tuollaista Bobby-Rockin levyä ei ilmeisesti koskaan tullut, en sellaisesta ainakaan ole kuullut. Jotain rock-henkistä kuitenkin 80-luvulla Pekalta tuli, nimittäin legendaarinen c-kasetti Nauravat natsit. Koska kasettiin ei nykyään törmää missään, on sitä aikoinaan ilmeisesti myyty hyvin vähän. Muuten se olisi jo varmasti vuotanut jonnekin internetin syövereihin. Muistan joskus muinaisuudessa nähneeni kasetin Pekan postimyyntiluettelossa. Näin jälkiviisaana voi sanoa, että se olisi kannattanut tilata. Sen verran kovan luokan huumoria tuohon äänitteeseen kätkeytyy. Tavatessani Isän valtakunnan ohjaajan Miki Brunoun viime vuoden lopulla sain viimein kuulla Nauravia natseja. Se oli jotain huimaa. Toivottavasti joku uudelleenjulkaisee tuon helmen.

It’s a showtime for rockabilly Siitoin!

80-luvulla Pekka oli jo siirtynyt elämänsä kolmanteen vaiheeseen, jolloin hänestä muotoutui eräänlainen uusnatsismin, okkultismin ja rivologian von Münchausen. Homman nimi oli tässä vaiheessa Pekan persoonan ympärillä pyörivä ympärivuorokautinen show. Tähän sopii hyvin mm. se, että Pekka ilmestyi Sleepy Sleepersin kanssa lavalle ja otti muistaakseni vastaan hänelle tarjotun Sleepy Sleepers fan clubin kunniajäsenyydenkin. Tuskin kukaan kovin vakavasti poliittisen toimintansa ottava uusnatsi olisi sellaiseen ryhtynyt. Mutta ehkä Pekka näki asian toisin.

Rockiin Pekka yhdistettiin 80-luvulla myös eräässä Naantalin sambakarnevaaleista kertovassa Iltasanomien jutussa, jossa Pekkaa kutsuttiin “rockabilly Siitoimeksi”. Syynä tähän oli lähinnä se, että Pekka oli heilunut alueella etelävaltioiden lipun kanssa. Jutun ingressi summasi: “Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin sentään jaksaa. Unikeon kulkueessa hän marssi USA:n etelävaltioitten lippua kantaen. Täytyyhän jonkun muistaa orjien isäntiäkin, kun neekeriorjien musiikki täytti kaupungin”. Itse jutussa ja sen eräässä kuvatekstissä todettiin, että “selvittämättä jäi sen sijaan, mikä on Siitoimen suhde nuorison rockabilly-musiikkiin, sama lippu kun on tämän musiikkilajin tunnus, mutta rokkariksi entistä valtakunnanjohtajaa on vaikea kuvitella. Mutta ehkä sekin menee, onhan Siitoin kiljunkeitollaan osoittanut laaja-alaisuutensa”. Jos jutun tekijä olisi kysynyt asiasta Pekalta, hän olisi saattanut yllättyä.

Rock-lehdistö ja punkkarit

Rock-lehdissä Pekkaa ei yllättäen tiettävästi mainittu koskaan. Poikkeukseksi voidaan kuitenkin laskea Rami Kuusisen ja Kimmo Miettisen Bambi-lehteen tekemä legendaarinen Upseeri ja herrasmies-juttu. Jutussa käydään läpi Pekan peruspalettia: taustaa, politiikkaa ja hengentieteitä. Tämän lisäksi ruoditaan myös Pekan suhdetta rock-musiikkiin.

Jutun ala-otsakkeen “Punks & skins”-alla kysyttiin miten Pekka suhtautuu rockiin. Valtakunnanjohtaja vastasi: Olen sitä mieltä, että ainoa oikea nuorisomusiikkisuuntaus on alkuperäinen rockmusiikki, jota esittivät Bill Haley ja Elvis Presley. En hyväksy punkmusiikkia, enkä oikein muitakaan suuntauksia, mutta ns. rokkareiden ja skinheadien suosima musiikki on lähinnä sydäntäni nuorisoa ajatellen.

Tämän jälkeen toimittaja halusi tarkemmin selkoa Pekan suhteesta skineihin: Jossain lehdessä väitettiin, että Pekka Siitoin on skinheadien johtaja… Pekka kommentoi tähän: No, se nyt on jonkun lehden väite. Mitään sopimusta tai virallista puhetta tästä ei ole skinheadien kanssa ollut. Televisiossa oli Anna palaa -ohjelmassa, jota en ikävä kyllä itse nähnyt, koska vieraanani oli silloin huume- ja autokauppajutusta pitkän tuomion istunut entinen poliisi Pekka Erkkilä, joukko skinheadeja sanonut, että he pitävät minua johtajaan. Tästä olen hyvin kiitollinen ja ylpeä, olen heidän kannallaan. Punkkareita en hyväksy lainkaan!

Tämän jälkeen mietittiin punkkarien ja skinien eroavaisuuksia: Toimittaja: Punkkien ja skinien musiikkihan on osaltaan samaa… Pekka tähän: Sitä en tiedä. Minulla on kaksi poikaa, toinen 17- ja toinen 15-vuotias, ja he tuntevat tämän asian hyvin. Myös KDP:n nuoriso-osaston johtaja Petri Kemi on erittäin hyvä asiantuntija. Hän on rokkari, vanhan ajan rock ‘n’ roll-mies, mutta myös natsi.

Punkkarien kanssa Siitoimella oli tunnetusti napit vastakkain useaan otteeseen. Näistä  tapauksista suurin oli vuonna 1985, jolloin noin 25 hengen joukko punkkareita hajotti Pekan talosta ikkunoita, pahoinpiteli Pekan vuokralaista, varasti edellämainitun sambakarnevaaleilla liehuneen etelävaltioiden lipun, ja yritti tietysti pistää vielä itse valtakunnajohtajaakin pataan. Poliisi ehti kuitenkin väliin ennen kuin viimeksimainittua ehti tapahtumaan.

Edellämainitussa Bambin artikkelissa käytiin asiaa läpi yllä olevaa Iltasanoman juttua tarkemmin: Toimittaja: Jos palataan siihen punkkareiden hyökkäykseen… Pekka: Se oli karmea juttu. Se tapahtui 27. heinäkuuta (1983), kello 23.45. Petri Kemi oli täällä silloin ja vanhin poikani. Punkkarit hakkasivat lapiolla rikki 15 ikkunaa. Me olimme täällä sisällä, kun ne yritti sisään. Otimme pistoolit ja puukot esiin ja olimme valmiina. Olisimme tappaneet ne. Toimittaja: Mistä se koko rähinä sai alkunsa? Pekka: Kyllä se minusta johtui. Väitin, että punkkarit ovat sosialisteja – niinkuin he ovatkin. Tavallaan provosoin hyökkäyksen itse. Toimittaja: Kuinka paljon niitä oli? Pekka: Noin 25. Neljä tai viisi poliisiautoa tuli pihalle ja siellä oli kamalat tappelut. Vuokralaisemme hakattiin täysin syyttömänä, koska hän tuli pihalle katsomaan. Väittivät, että hän kuuluu puolueeseen, vaikka hän on kommunisti. Hyökkääjät oli 17-20-vuotiaita, kaikki punkkareita.

Punkkareiden kanssa Pekka otti yhteen myös talonsa ulkopuolella, sekä toisinaan puhelimitsekin. Jälkimmäisestä löytyy huvittava maininta Koskisen ja Nordlingin kirjasta Suomen Führer:

Täällä puhuu Führer, jyrisee Pekka Siitoimen ääni puhelimeen. Taustalla soi turkkilainen musiikki. Siitoimen Naantalin asunnon on taas kerran täyttänyt paikallisista juopoista koostuva kööri. Pekka Siitoin saa kuulla nuorelta anarkistitytöltä valitut sanat puhelimessa. Kuunneltuaan jonkin aikaa vuolasta kimitystä luurin päästä Pekka osallistuu keskusteluun. Mielelläni haistan vittua ja minulla on vielä tapana nuollakin päälle. Eli jos kiinnostaa… Valtakunnanjohtaja laskee luurin alas keskustelukumppaninsa lähdettyä langalta ja selostaa humaltuneelle kuulijakunnalleen saamaansa “ihailijasoittoa”.

Punkkarit ovat muistaneet Pekkaa vuosien varrella myös musiikissaan. Esimerkkeinä mainittakoon Shitter Limitedin Saanko nuolla persettäsi Harri Holkeri mini-LP:llä oleva kappale Tappakaa Pekka Siitoin! sekä Kiljuvelka-70:n Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa -levyllä oleva kappale Kiljukeisari. Muutkin kuin punkkarit ovat innostuneet tekemään Siitoimesta kappaleita. Näistä esimerkkeinä mainittakoon YouTubesta löytyvät Pekka Siitoin überpartymix, Pekka Siitoin techno, sekä Pekka Siitoin built my panzerwagen. Jos Pekka ei itse esiintynyt Nauravat natsit-kasettia lukuunottamatta millään musiikkitallenteella, niin on hän tästä huolimatta onnistunut selvästikin innoittamaan muita tekemään hänestä musiikkia.

Keikka peruttu!

80-luvulla Pekka innoitti myös Ville Nisosta huumorimielessä järjestämään helsinkiläiseen ravintola Rocktailsiin Zombie Clubin iltaman, jossa myös Pekka olisi esiintynyt – ei muusikkona, vaan puhujana. Iltasanomat risti tilaisuuden, joka peruttiin, “natsidiskoksi”. Rocktailsin ravintolapäällikkö Kimmo Waldén totesi asiasta, että “jo terve järkikin sanoo, ettei tällaisia illanviettoja toteuteta. Meillä ei ollut asiasta minkäänlaista ennakkotietoa”.

Jorma Mattila totesi jutun loppukaneettina, että “Klubin järjestäjiltä ajatus natsi-iltamista siitoimineen sun muineen ei ollut osoitus hyvästä mausta. Ei edes siinä tapauksessa, että koko homa olisi tarkoitettu pilaksi. Ihmetellä sopii, että asia pääsi näinkin pitkälle ennen kuin stoppi tuli eteen”.

Kuinka kävi Siitoimelta rock ‘n’ roll?

Valtakunnajohtajan touhuista löytyy ehkä yllättävänkin monia rock-kulttuuriin liittyviä elementtejä. Stereotypisellä Sex & drugs & rock ‘n’ roll-akselilla ei aivan mennä, mutta eipä paljoa kyllä puutukaan. Seksin suhteen yhtälöön sopivat Pekan puheet irtosuhteistaan 800:n naiseen, rivologin härskit jutut ja kosmisen tason seksuaalis-maagisen maailmankatsomuksen näkemykset. Huumeiden suhteen Pekka pitäytyi laillisissa alkoholijuomissa sekä laittomassa itsetekemässään kiljussa. Muita rock-kulttuuriin liitettyjä piirteitä, jotka Pekasta voi löytää, ovat mm. suuri esiintymisestä ja esillä olemisesta nauttiminen, itsestään spektaakkelin tekemisestä nauttiminen, sekä se, että hänen tuotoksillaan on nykyään jossain määrin keräilijöitä ja siten myös keräilyarvoa. Pekan nimi on hänen kuolemansa jälkeen jäänyt elämään omaa myyttistä elämäänsä, ja vastaava on epäilemättä  monien rock-artistien unelmissa oman post mortem-tilansa suhteen. Lukemattomien rocktähtien tapaan myös Pekka kuoli alkoholiin. Hengentieteet ovat rock-piireissä varsin yleisesti myös tavalla tai toisella vahvasti läsnä. Ja vaikka Pekka ei ollut muusikko, ei sitä ole ollut moni muukaan henkilö, joka on poliittisten, kirjallisten, tai muiden ansioidensa kautta kuitenkin usein laskettu rock- ja populaarikulttuurin maastoon.

Oli Pekka rock tai ei, hän itse kuitenkin diggaili “alkuperäistä rockmusiikkia”. Joku voisi myös sanoa, että Törkytehdas sopisi Pekan elämänkerran nimeksi rock-hengessä vähintään yhtä hyvin kuin se sopii Mötley Crüe-historiikille.

Read Full Post »