Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘reisijänne’

Vanha Testamentti (tässä postissa yhdennentoista, 1933 pidetyn yleisen kirkolliskokouksen käytäntöön ottama suomennos)

1. Mooseksen kirja

20. Luku

18. Sillä Herra oli sulkenut jokaisen kohdun Abimelekin huoneessa Saaran, Aabrahamin vaimon, tähden.

[Kommentti: Jumala kunnostautuu jälleen alapää-aiheissa. Tuntuu olevan hänen erikoismielenkiinnon kohteissaan].

22. Luku

1. Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: “Aabraham!” Hän vastasi: “Tässä olen”.

2. Ja hän sanoi: “Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon”.

9. ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.

10. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.

11. Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: “Aabraham, Aabraham!” Hän vastasi: “Tässä olen”.

12. Niin hän sanoi: “Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi”.

[Kommentti: Jumala käyttää melkoisen äärimmäistä koettelukeinoa. Pistää miettimään, millainen Jumala tällaista koettelukeinoa oikein käyttäisi. Ja millainen Jumala tahtoo, että häntä pelätään? Jos joku sinulle tärkeä ihminen tai instanssi – vaikka Jumala – koettelisi sinua näin (vaikka jotenkin pakottaen), nousisiko luottamus, arvostus, yms. seikat tämän tärkeän ihmisen/instanssin suhteen? Minulla ei. Minä ottaisin täydellisen pesäeron moiseen häiriintyneeseen uhkatekijään].

24. Luku kertoo, miten Aabrahamin palvelija noutaa Rebekan Aabrahamin pojalle, Iisakille, vaimoksi. Tämän kappaleen merkillinen tarina jumalallisesta deittipalvelusta laittaa miettimään, kuinka surkeita Jumalalle tärkeiden miesten lapset vastakkaisen sukupuolen kanssa oikein olivat, kun eivät itse pystyneet itselleen kumppania löytämään. Aiemmin vastaavaa on tullut mieleen Lootin tyttärien tapauksen yhteydessä (heidän suhteensa katso tämän postiketjun osa 1). Aabrahamilla ei tuntunut olleen samanlaista naisongelmaa kuin pojallaan Iisakilla. Hän meni vielä ensimmäisen vaimonsa Saaran kuoltua uusiin naimisiin (1. Moos., 25 luku), ja tämän lisäksi hänellä oli “sivuvaimoja”(1. Moos., 22:24, 25:6).

26. Luvussa tulee eräästä kulmasta esiin se, kuinka erilaisessa maailmassa elämme suhteessa Raamatun tarinoiden ihmisiin: 9. jae: “Niin Abimelek kutsutti Iisakin ja sanoi: “Katso, hänhän on sinun vaimosi! Miksi olet sanonut: “Hän on minun sisareni”? Iisak vastasi hänelle: “Minä ajattelin, että minut muuten ehkä tapetaan hänen tähtensä”. 10. jae: “Abimelek sanoi: “Mitä oletkaan meille tehnyt! Kuinka helposti olisikaan voinut tapahtua, että joku kansasta olisi maannut sinun vaimosi kanssa, ja niin sinä olisit saattanut meidät syyhyn!” Nykyperspektiivistä katsoen edellämainitut käsitykset ja lähtökohdat ovat kuin suoraan Boratista.

Tässä vaiheessa raamatunlukua on käynyt jo useamman kerran mielessä, että ainakin Vanha Testamentti vaikuttaa Kauniit ja rohkeat-tyyppiseltä hölmöltä saippuasarjamateriaalilta, joka on vain asetettu ikivanhaan juutalaiseen kontekstiin. Kaikki tarinan osapuolet vaikuttavat tavalla tai toisella epävakailta hölmöiltä, jotka juonittelevat ihmeellisiä kuvioita toisiaan vastaan, naivat milloin kuka kenenkin kanssa, potevat kummallisia vahvoja tunnetiloja ja harhoja, ovat äärettömän kateellisia, äkkipikaisia, ja hamuavat samalla maallista mammonaa. Kovasti tärkeäksi koetaan myös laajan suvun saaminen, jota Jumala lupaileekin tämän tästä milloin kenellekin, kunhan nämä vain toimivat hänen määräystensä mukaan ja pystyttävät hänelle alttaria.

Koska edellisestä Raamatun lukemiskerrastani oli jo vierähtänyt aikaa, olin hiukan jopa toiveikkaasti ajatellut, että nyt uudelleen teosta lukien tämä maailmanlaajuiselta vaikutukseltaan tärkeä opus avautuisi minulle jollain sellaisella uudella tavalla, että sen arvostukseni jollain tapaa nousisi tms. Mutta tämä ei kyllä vaikuta lupaavalta tähän mennessä. Mielessäni on käynyt useampaan kertaan jo sekin, että olisipa Platonin dialogit saaneet länsimaisessa kulttuurissa sen aseman, jonka Raamattu on saanut. Maailma voisi olla jollain tapaa parempi paikka elää. No, pitää lukea koko Raamattu, ennen lopullista tuomiotani koko kirjasta. Kristinuskolle omin osuus tästä kirjastahan on vasta Uusi Testamentti. Sen verran vielä ennen tätä Vanhan Testamentin suossa eteenpäinrämpimistä on sanottava, että kun katsoo Israelin valtion arroganttia touhua nykypäivänä, alkaa päässä pyöriä sekoitus Vanhan Testamentin tarinoita ja CMX:n kappaletta Anethema. Siinä todetaan mm. näin: “pojat kostavat isien virheet toistamalla ne! Nyt ei säästy yksikään!” Kovin paljon pieleen ei tunnu menevät Slayerkään kappaleellaan Discipline.

31. Luku

19. Mutta Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat.

[Kommentti: Niin juuri, kotijumalat. Hyvä muistaa, että tähän maailman aikaan juutalaisilla oli yleisesti vielä moisia epäjumalankuvia. Niiden luopumisesta tosin kerrotaan jo 35. luvun jakeissa 2-4].

27. Minkätähden pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kantelein.

[Kommentti: Joskus kääntäjien työ menee ilmiselvän koomisesti pieleen. “Kantelein”? Samaa voi todeta myös “tuonela”-sanan käytöstä, joka löytyy ensimmäisen kerran 1. Moos. 37. jae  35:stä. Selkeästi suomalaiseen kulttuurikontekstiin kuuluvat sanat sopivat perin huonosti juutalaisille.]

24. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.

25. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.

26. Ja mies sanoi: “Päästä minut, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: “En päästä sinua, ellet siunaa minua”.

27. Ja hän sanoi hänelle: “Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: “Jaakob”.

28. Silloin hän sanoi: “Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”.

29. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: “Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: “Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä.

31. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.

32. Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.

[Kommentti: Tämä on kyllä yksi hämärimpiä tappelutarinoita, mitä olen koskaan kuullut. Kaverit alkavat tapella ja tappelevat sitten vielä aamuun asti. Tässä vaiheessa sitten toinen näistä alkaa pyytää toista siunaamaan hänet! Tätä voi pitää kohtuullisen absurdina käänteenä usean tunnin tappelun jälkeen. Tai no, ehkä tämän tyyppiset jutut ovat nykyään jopa ihan Suomessakin aika yleisiä, varsinkin viikonloppuisin, nakkikioskien yms. paikkojen lähistöillä. En kyllä usko, että kenenkään tällaisen naggaritappelijan suku on muuttanut ruokavaliotaan sen takia, että Kake sai sai nyrkistä reisijänteeseen aika pahasti. No, israelilaiset ovat tietysti toista maata…]

Rakkauselämä oli tuohon aikaan karua touhua, kuin suoraan Boratista, kuten jo yllä kerran totesin. Tämä tulee esiin taas 34. luvussa, jonka ensimmäiset neljä jaetta kertovat omaa karskia kieltään:

1. Ja Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttäriä.

2. Ja Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa.

3. Ja hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä.

4. Ja Sikem puhui isällensä Hamorille sanoen: “Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi”.

[Kommentti: Melko erikoinen tapa osoittaa “rakkautta”, tuo raiskaaminen ja väkivalloin kohtelu. Mutta asia menee vielä erikoisempaan valoon, kun Jaakobin porukat ovat ensin valmiita suostumaan Diinan luovuttamiseen hänen pahoinpitelijälleen ja raiskaajalleen, jos hän ja sukulaisensa vain leikkaavat esinahkansa (!). Tilanne näyttää aluksi molemminpuolin tämän suhteen hyvältä, mutta lopulta Jaakobin porukat kuitenkin teurastavat Hamorin porukat].

Jostain ihmeen syystä Vanhan Testamentin henkilöt ovat lähes pääsääntöisesti käsittämättömiä kuumakalleja, jotka ovat aivan älyttömistäkin syistä mitä kateellisimpia ja tämän jälkeen murhanhimoisia jopa omia veljiään vastaan. Tämä nähtiin tietysti jo Kain ja Aabelin tapauksesta, ja 37. luvun tarina Joosefista ja veljistään jatkaa täsmälleen samaa rataa. Kuuluisa tarina menee tietysti niin, että Joosef näkee enneunet, jossa häntä kumartaa milloin tähdet, milloin veljien lyhteet, ja tämän pohjalta veljet kyrsiintyvät Joosefiin ja suunnittelevat hänen murhaamistaan. Lopulta he myyvät hänet orjaksi ja Joosef päätyy Egyptiin. Jumalan valitun kansan tarinassa aika harvalla on ns. murot kulhossa.

Jumalan suhde valitun kansansa seksielämään ja lastensaantiin on myöskin silmiinpistävän vinksahtanutta, kuten on jo aiemmin tullut esiin. 1. Mooseksen kirjan 38 luku on asian suhteen jälleen oma käsittämätön kappaleensa. Tuossa kappaleessa kerrotaan, että koska Juudan esikoinen ei ollut Jumalalle otollinen, antoi Jumala hänen kuolla. Tämän jälkeen seuraa veljen vaimon naimista niin, että siemen lasketaan maahan eikä naiseen, ja tästäkös Jumala polttaa  jälleen pahemman kerran kääminsä. Tästä seuraa erinäisten mutkien kautta lisää veljen vaimon naimista (tällä kertaa asianosaisen miehen luullen tätä “pyhättöportoksi”). Nykyajan siirappiset saippuasarjat eivät usein pääse näin absurdiin kuka-nai-ketä-skenaarioon, vieläpä jumalallisella twistillä.

Yllätyksekseni 1. Mooseksen kirja kuitenkin paranee loppuaan kohden. Odotin jo, että syöksykierteessä ollut tärähtäneisyys ja sekopäisyys veisi jonkinlaiseen loogiseen loppupäätökseensä, mutta olin väärässä. Jo edellä mainittu Joosef osoittautuu ensimmäiseksi henkilöksi, jolla on selvästi keskivertoa 1. Mooseksen kirjan henkilöä enemmän järkeä, tasapainoa ja tukuttain muitakin hyveitä.

[Tämä on valittujen raamatunkohtien osa 2. Osan 1 voit lukea täältä].

Read Full Post »