Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Reima Saarinen’

lingharejReima Saarisen, alias Lin gha-Rejn, mysteeriin avautui äsken uusi pieni kulma. Valokuvaaja Juha Metson ja toimittaja-tietokirjailija Vesa Sirénin tuoreessa kirjassa Sielun Veljet – Kuvat (Johnny Kniga, 2013) basisti Jouko Hohko kertoi Saarisesta seuraavaa:

[…] Jonin (Jouni Mömmö) kanssa olin paljon tekemisissä. Joni alkoi myös soittelemaan ja oli ihan hyvässä kondiksessa latvastaan, mutta myöhemmin näin aika läheltä mielenterveyden romahtamisen. Se tapahtui Turussa, jossa kävin aika ajoin. Tutustutin Jonin Reima Saariseen, joka oli huikea vasemman käden tantristi (nauraa). Hän oli yliopistolla opiskellut fiksulla tavalla seinähullu tyyppi. Reimalla magia oli älyllistä laatua, vaikka hänellä oli pääkallot, pelit ja vehkeet. Reimalla se pysyi kontrollissa, hän puhui hyvin sivistyneesti. Se ei kuitenkaan ollut Jonin henkiseen maaston hyvää tavaraa, ja hän joutui välillä hoitoon.

Kiitokset E.S.:lle yllä olevan informoinnista.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Mysteeri nimeltä Lin gha-Rej (osa 1, 2, 3)

Read Full Post »

Lin gha-Rejn alias Reima Saarisen mysteeri on saanut edellisen aihetta käsittelevän Mesikämmenen postin jälkeen varsin mielenkiintoista lisävaloa, joka liittää herran vahvasti Jouni Mömmöön, Mana Mana-yhtyeen edesmenneeseen keulahahmoon. Esiin tulleiden seikkojen valossa näyttää kaiken muun mielenkiintoisen ohessa siltä, että Mömmö otti nimen bändilleen eräästä Lin gha-Rejn omistamasta kirjasta.

Edellisen Lin gha-Rejtä käsittelevän Mesikämmenen kirjoituksen luettuaan eräs blogin lukija muisti, että Lihanukke-nimisen zinen eräässä numerossa olisi aikoinaan ollut Jouni Mömmön haastattelu, jossa olisi mainittu myös Lin gha-Rej alias Reima Saarinen. Mesikämmen sai kyseiseltä lukijalta skannaukset kyseisen haastattelun Lin gha-Rejtä sivuavista kohdista, mistä Mesikämmen tätä lukijaa myös kiittää.

Mömmön haastattelusta selviää, että hän piti itseään Saarisen maagisena opetuslapsena, Saarista Patti Smithin entisenä poikaystävänä, ja että Saarinen oli käynyt Amsterdamissa vihkiytymässä johonkin maagiseen asiaan. Myös Saarisen upea kirjasto ja koti Turussa tulevat haastattelussa esiin.

Lihanukke-lehden haastattelu ilmestyi vuoden 1992 alussa, reilu pari kuukautta Mömmön itsemurhan jälkeen (Leena Möhnän kirjoittama johdanto haastatteluun on päivätty 13.1.1992). Seuraava pätkä haastattelua löytyy sen alaotsakkeen Vihkiytyminen mustaan magiaan alta.

– – –

Jouni Mömmö (JM): Turussa mä tapasin sellasen miehen kuin Reima Saarisen, Patti Smithin vanhan poikaystävän. Semmonen mustan magian tyyppi, aikamoinen tietäjä.

Lihanukke (LN): Olikse jotain näitä Pekka Siitoimen…?

JM: Eijeijjei, täysin päin vastoin!

LN: Ei mitään natsi-ideoita sotkettuna mystiikkaan?

JM: Täysin päinvastoin. Sitä ei niinku ymmärretä tietyllä tapaa, ihmiset pelkää sitä oppia… realistista, täysin kristillistä ja pyhää. Tosi pyhää, se tietää kaikki salaisuudet kaikesta. Siinä on niinku koko maailmanhistoria kirjoitettu kirjoina heille tavallaan. Ja tällä miehellä sattu olemaan niin uskomaton kirjasto! Vapaamuurarien lunkka on tosi kateellinen tästä asiasta heille. Niinku vaikka vapaamuurarit harrastavat tätä magia-juttua aika paljon. Ne on tosi kateellisia, samoin kuin joku uskontotieteenlaitos on tosi kateellinen, koska tällä ihmisellä on suora yhteys Englantiin ja hän tietää itse tietysti kaiken.

LN: Hän kuitenkin puuhailee yksin?

JM: Hän oli sillä hetkellä yksin, hän on tullut Amsterdamista. Hänet oli ilmeisesti jotenkin vihitty siellä johonkin systeemiin, joka lähetettiin eteenpäin jatkuvasti, että hänet vihittiin johonkin ja hän vihki jonkun. Ja sitten hän vihki minut tähän.

LN: Että sä olit tavallaan niinkuin opetuslapsi?

JM: Tietyllä tavalla opetuslapsi. Ja mä halusin olla hänen opetuslapsensa, koska se oli todellista kauneutta.

Se äijä tietysti ulkona käyttäyty aivan älyttömästi, koska hän liikku pelkkien tunnetilojen mukaan. Kotona hän oli täys rauhallisuus, järki ja ymmärrys. Koti oli uskomattoman kaunis koti. Se oli kauneutta… mut vihittiin siihen uskoon tietyllä tapaa.

Sen jälkeen mulle alko aika reaalihelvetti. Mä lainasin kirjoja siltä ja löysin tavallaan seksimagian suurimman helvetin. Sit mä lähdin sellaselle matkalle ja kävin sen lävitte. Kun tää reaalihelvetti alkoi, Nicon ‘Dramafix’ oli mun suosikkilevy, se oli tosi kova juttu. Muutenkin mä koin tähän Nicoon tavallaan yhteyttä siihen aikaan.

Vähitellen se meni syvemmälle ja syvemmälle se helvetti ja mä olin välistä muuttanu Turusta Joensuuhun, mutta sitten mun piti mennä takas Turkuun. Mä pidän tätä vaihetta reaalisynnytyksenä, sillä tavalla, että mä realistisesti synnyin tähän maailmaan. Se alkoi siitä hetkestä, kun Turussa… No, tää menee ehkä sekoiluksi taas… Se oli kumminkin semmoinen kuun pimeällä puolella oleva synnytys, niinku rock ‘n’ roll-nautinto, mikä mulle on tehty. Se on aika reaalinen eli se on aika rankkaa, se lähti menemään helvetiksi, ääni- ja ystävyyshelvetiksi, täyttä kauheutta.

– – –

Väitteelle siitä, että Saarinen olisi ollut Patti Smithin poikaystävä, ei löydy mitään näyttöä ainakaan internetin kautta. Smith kävi Suomessa Saarisen elinaikana kerran, vuonna 1975 Kulttuuritalolla. Ehkä Saarisella oli jotain tekemistä jossain joskus Smithin kanssa, tai ehkä ei.

Mitä tulee Saarisen liikkeisiin Amsterdamissa, ovat hänen kontaktinsa siellä saattaneet olla paikallisia Ordo Templi Orientiksen jäseniä, tai muuten saman henkisiä ihmisiä.

Se, että Jouni Mömmö piti itseään Lin gha-Rejn eli Reima Saarisen opetuslapsena, johti pienen pohjatyön kautta toiseen mielenkiintoiseen löytöön. Hellride Music-forumilla oli 13.1.2008 (eli muuten tasan 16 vuotta Leena Möhnän kirjoittaman johdannon Mömmön em. haastatteluun jälkeen) s:A:h+1:5:3-nimerkiltä mielenkiintoisia huomioita Mana Mana-nimen alkuperästä.

Nimimerkki kertoo omistavansa useita kirjoja, jotka kuuluivat Lin gha-Rejn eli Reima Saarisen kokoelmiin. Hän kertoo myös, että “useiden lähteiden mukaan” Lin gha-Rej eli Reima Saarinen oli Jouni Mömmölle opettaja okkulttisissa asioissa. Kuten yllä siteeratun haastattelun perusteella tiedämme, on Mömmö itsekin todennut asian näin olleen.

Nimimerkki kertoo tietävänsä, että Mömmö lainasi Saariselta paljon tämän okkultismia käsittelevää kirjallisuutta. Tämä pitää jälleen edellisen siteeratun haastattelun pohjalta paikkansa. Hän myös arvelee, että tämä kirjallisuus on näytellyt suurta roolia Mömmön mielenterveyden ongelmien syventymisessä, siinä, että hän alkoi viettää enemmän aikaa “tämän maailman” ulkopuolella.

Tämän jälkeen nimimerkki kertoo löytäneensä todennäköisen selityksen sille, miksi Mömmö nimesi bändinsä Mana Manaksi. Eräs nimimerkin kokoelmissa oleva Saarisen aiemmin omistama kirja on Kenneth Grantin vuonna 1975 julkaistu Cults of the Shadow. Sen sivulta 9 löytyy elämänpuun diagrammi, jossa sen tavanomaisesta esityksestä poiketen on tulkintana “the cosmic power-zones and the Afro-Tantric kalas”. Keskellä diagrammia lukee Manamana (tavanomaisemmassa esityksessä elämänpuusta tuota kohtaa kutsutaan Tethin poluksi).

Saman kirjan sivulla 31 lukee: “To the kala of Mars, presided over by Aries, belongs the fiery aspect of Chango, and the god Ogoun with his manamana or chains of fire”.

Sivula 33 taas kerrotaan seuraavaa: “Lightning, which symbolizes the dart of the serpent´s tongue, which in turn symbolizes the sudden spasm of sexual orgasm, is also natural to the 19th ray. Hence Manamana, and Ugan or Ogoun, the African Vulcan, are associated with this scorpionic or ophidian current.”

Samalta sivulta löytyy myös toteamus: “To the Fire-ray – the 31st kala – is allotted to Manamana, the lightning.”

Kerrataanpa edelliset siteeraukset mielessä, mitä Mömmö sanoi aiemmin siteeratussa Lihanuken haastattelussa: “(…) Sen jälkeen mulle alko aika reaalihelvetti. Mä lainasin kirjoja siltä ja löysin tavallaan seksimagian suurimman helvetin. Sit mä lähdin sellaselle matkalle ja kävin sen lävitte.” Erilaiset palaset tuntuvat sopivan tässä kuvassa paikoilleen.

Kuten nimimerkki toteaa, ei termi “mana” ole sinällään mitenkään erikoinen, mutta muodossa “manamana” se on. On hyvin todennäköistä, että Jouni Mömmö sai nimen bändilleen kyseisestä kirjasta, vieläpä nimimerkki s:A:h+1:5:3:n nykyään omistamasta kappaleesta.

Paljastuukohan Lin gha-Rejn mysteeristä vielä jotain yhtä yllättävää kuin nämä asiat?

– – –

Aiheeseen liittyen:

Mysteeri nimeltä Lin gha-Rej.

Read Full Post »

Onko hän Lin gha-Rej?

Monille, jotka ovat kolunneet Turun antikvariaatteja 80-luvulta asti ja joiden kiinnostuksen kohteisiin kuuluu okkulttinen kirjallisuus, on tullut vuosien varrella tutuksi mysteeri nimeltä Lin gha-Rej.

Mesikämmenen ensikosketus tähän mysteeriin tapahtui joskus 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa. Paikkana oli joko Alfa Antikva, eräs Linnankadulla nyt jo käytännössä toimintansa sulkenut aktikvariaatti, tai jo 90-luvulla toimintansa lopettanut Vetus et Nova.

Noihin aikoihin tietyistä Turun antikvariaateista alkoi löytyä englanninkielisiä alan kirjoja, jotka olivat sen verran harvinaisia, että ne oli pitänyt varta vasten tilata Suomeen tai ostaa paikan päältä ulkomailta, mm. Lontoon kuuluisasta The Atlantis Bookshop:sta. Näitä kaikkia kirjoja yhdisti aihepiirinsä lisäksi se, että ne olivat runsaasti alleviivattuja ja poikkeuksetta jokaisen kirjan aloitussivu tai pari oli täynnä kapeakärkisellä kynällä kirjoitettuja huomioita, omistajan itsestään käyttämiä eri nimiä, yms.

Kirjojen aiempi omistaja kutsui itseään ainakin kolmella eri nimellä. Eräästä teoksesta löytyy listattuna “Lin gha-Rej alias Reima Saarinen alias Asum Haider el-Haggat”. Kyseisen henkilön käsiala oli sen verran epäselvää, että nimistä ei täsmälleen voinut olla varma, Lin gha-Rej poislukien. Se kun löytyy eräästä Mesikämmenen hankkimasta kirjasta selkeästi irtokirjaimin esitettynä. Henkilön arkisempi nimi oli lähes varmasti Reima, sukunimi taas vaikutti kovasti olevan muotoa Saarinen.

Antikvariaateista silloin tällöin löytyneistä Lin gha-Rej:n aiemmin omistamista teoksista ja niihin käsin kirjoitetuista merkinnöistä sai sen vaikutelman, että hän ei ollut kiinnostunut okkultismista ainoastaan teoreettisessa mielessä, vaan oli selvästi asian harjoittaja. Painopiste oli selvästi Aleister Crowleyn ideoissa ja opeissa. Mesikämmentä hieman ihmetytti se, että hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kuka tämä henkilö oikein oli. Okkulttisen kirjallisuuden keräilijöiden ja varsinkin okkultismin harjoittajien piirit olivat Suomessa tuolloin hyvin pienet, ja kuvioissa syystä tai toisesta mukana olevat ihmiset tapasivat tietää toisensa ainakin pinnallisesti. Lin gha-Rej:stä Mesikämmenellä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan, vaikka hän asui vieläpä samalla alueella.

Jossain vaiheessa Mesikämmenellä kävi mielessä sekin, että Lin gha-Rej olisi mielenkiintoista tavata. Kaverilla kun vaikutti olevan mielenkiintoinen kirjasto ja hän ilmiselvästi oli ainakin jakanut syvän mielenkiinnon Aleister Crowleyn ajatuksia kohtaan. Tämä idea ei kuitenkaan kehittynyt sen pidemmälle.

Vuodet vierivät.

Jossain vaiheessa Mesikämmen törmäsi ihmisiin, jotka olivat kuulleet Lin gha-Rej:stä tarinoita. Näitä lähteitä ei ole vuosien varsilla ollut kuin kolme ja tarinanjyvät ovat pudonneet murusina pitkin matkaa. Seuraavassa on kaikki se, mitä Mesikämmen on kuullut Lin gha-Rej:n tarinasta.

Tarinan mukaan Lin gha-Rej oli opiskellut uskontotiedettä Turun yliopistolla. Hän oli Mesikämmentä vanhempi, mikä osaltaan selitti sen, ettei Mesikämmen tuntenut häntä. Hän ilmeisesti omaksui crowleymaisen erikoisen, maagisen, tavanomaisesta poikkeavan, värikkään ja pompoosinkin persoonallisuuden. Hän oli kuulemma joskus kulkenut Turussa jonkinlainen turbaani päässä kaupungilla. Hänen äitinsä piti jotain liikettä Turun keskustan alueella. Lin gha-Rej tuntui olevan persoona, jolla oli suuria ajatuksia ja tarinoita itsestään. Hän oli jollekin mahtipontisesti kertonut, että Weiser-kustantamo olisi julkaisemassa häneltä jotain magiaa käsittelevää kirjaa. Ilmeisesti mitään kirjaa ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Ilmeisesti pieni asioiden liioittelu silloin tällöin kuului Lin gha-Rej:n tyyliin. Tarinan mukaan Lin gha-Rej jossain määrin alkoholisoitui ja kuoli oudoissa olosuhteessa joko 80-luvun lopussa tai 90-luvun alkupuolella. Kaiken kuulemani perusteella Lin gha-Rej oli jonkin sortin paikallinen “tapaus”, värikäs persoona.

Lin gha-Rej signeerasi erään kirjansa useaan kertaan, kenties aina luettuaan kyseisen kirjan uudestaan. Ensimmäinen signeeraus on päivämäärältä 2.1.1979. Tämän jälkeen löytyy 80-luvulta useita allekirjoituksia, niistä viimeinen päivämäärällä 19.11.1988. Hän eli siis ainakin vuoden 1988 loppuun.

Mesikämmenen kokoelmiin tähän mennessä päätyneet Lin gha-Rej:n aiemmin omistamat kirjat.

Tässä vaiheessa Lin gha-Rej:n kuolemasta alkaa olla jo n. 20 vuotta. Hänen kirjoihinsa ei enää törmää turkulaisissa antikvariaateissa, ei ainakaan säännöllisesti tai usein.

Kuka oli Reima Saarinen alias Lin gha-Rej? Mikä on hänen tarinansa?

Mikäli tiedät jotain kyseisestä henkilöstä tai hänen tarinastaan, Mesikämmen kuulisi asiasta mielellään (Kenties Piitu Lintunen osaisi kertoa asiasta enemmän, hänen thelemiittinen ex libriksensä kun löytyy useammastakin Lin gha-Rej:n aiemmin omistamasta kirjasta…)

93 93/93.

– – –

Päivän musiikki: Jimmy Page:n soundtrack Kenneth Angerin elokuvaan Lucifer Rising: (osa 1, osa 2) (1. bootleg-julkaisu 1987) ja Electro Static Cat: I Hear My Distant Blood Drive Still (1987).

[Jutun alussa oleva kuva löytyi erään Lin gha-Rej:n aiemmin omistaman Crowley-teoksen välistä. Kuva oli liitetty kohtaan, jossa on kuva Crowley:stä tekemässä “sisäänkäyjän” (Horus) merkkiä. Onko kuvan henkilö Lin gha-Rej?].

Read Full Post »