Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Ranska’

Timo Hännikäinen puhuu!

timohannikainen

Kansallinen, traditionalistinen, radikaali. Nämä määreet kuvaavat Timo Hännikäistä ja verkkolehti Sarastusta hyvin. Monipuolinen ja tuottelias Hännikäinen on älykäs ja rohkea mies, jolla on mielenkiintoisia ja syväluotaavia ajatuksia kulttuurista. Mesikämmen tuumasi, että miestä pitää jututtaa.

Seuraavasta haastattelusta selviää mm. se, mitä radikaali traditionalismi on, mihin verkkolehti Sarastus pyrkii, millainen joukko lehteä toimittaa, mikä Suomen poliittisessa tilanteessa nykyään mättää ja mistä länsimaiden perikadossa on kyse. Hännikäinen kertoo myös tulevaisuuden suunnitelmistaan ja seuraavasta kirjastaan. Mesikämmenen oli luonnollisesti kysyttävä hiukan myös miehen ajatuksia Pekka Siitoimesta.

Hyvä naiset ja herrat, Timo Hännikäinen puhuu!

– – –

Pohjustusta

Olet runoilija, esseisti, kääntäjä ja kriitikko. Kerro taustastasi niille, jotka eivät siitä tiedä. Millainen mies on Timo Hännikäinen?

Olen syntynyt vuonna 1979 Padasjoella, Päijät-Hämeessä. Helsingissä olen asunut kohta 20 vuotta. Olen ”puolivapaa” kirjailija, eli maksan vuokrani ja laskuni tekemällä osan vuodesta puolipäivätöitä koulun iltavahtimestarina, muu toimeentulo tulee apurahoista ja kirjoituspalkkioista. Olen julkaissut seitsemän omaa teosta ja kääntänyt muun muassa Oscar Wilden, Charles Simicin ja Robert Louis Stevensonin tuotantoa. Olen naimisissa ja puolison lisäksi ruokakuntaan kuuluu cockerspanieliuros. Harrastukset vaihtelevat, tällä hetkellä lähinnä sydäntä ovat vinyylilevyjen keräily ja pienriistanmetsästys.

Tunnetuin teoksesi lienee vuonna 2009 ilmestynyt Ilman (Savukeidas), joka kertoo naisen puutteesta. Mitä tuumaat tuosta kirjastasi ja sen kautta saaneestasi huomiosta nyt, viitisen vuotta teoksen ilmestyttyä? Luetko vanhoja tekstejäsi? Mihin teoksiisi olet tyytyväisin ja miksi?

Ilman oli minulle jonkinlainen läpimurtoteos, joka kaiken synnyttämänsä julkisuuden lisäksi sai erittäin hyvät arvostelut. Useimmat kirjaa käsitelleet tosin keskittyivät siihen seksinpuute-aiheeseen, eivätkä huomioineet läpiseksualisoituneen kulttuurin analyysia, joka oli kirjan varsinainen pointti. Julkisuusrumban otin eräänlaisena kokeiluna, oli kiinnostavaa kokea kertarysäyksellä se median ja julkisuuden maailma, johon harva suomalainen kirjailija pääsee tai joutuu koko urallaan. Mutta olen ihan tyytyväinen, että sitä kesti vain aikansa. En ole mikään karismaattinen esiintyjä tai mediapersoona, mieluummin kirjoitan kuin puhun. Itse kirjaan olen yhä tyytyväinen, vaikka olenkin kyllästynyt puhumaan siitä julkisesti. Se vangitsee aika hyvin tietyn elämänvaiheen tunnot ja ajatukset. Enää en pystyisi kirjoittamaan sellaista teosta, niin moni asia on muuttunut niin ulkoisessa kuin sisäisessä elämässä. Omaa tuotantoa jälkikäteen lukiessa huomioikin yleensä sellaiset asiat, jotka nykyään tekisi eri lailla tai joista oma näkemys on muuttunut johonkin suuntaan. Se on oikeastaan hyvä asia: uskon, että ajattelun ja tuotannon pitää olla elävä ja ristiriitainen kokonaisuus, ei mikään valmis suljettu systeemi.

Kirjojesi lisäksi sinut tunnetaan nykyään myös verkkolehti Sarastuksesta ja radikaalista traditionalismista. Mitä kautta, miksi ja milloin sinusta tuli traditionalisti? Mistä radikaalissa traditionalismissa on kyse?

Traditionalismilla tai radikaalilla traditionalismilla viitataan usein sellaisiin filosofeihin kuten René Guenon ja Julius Evola, joiden ajattelussa uskonnollinen mystiikka oli keskeisellä sijalla. Itse käytän termiä laajemmin. Sarastuksen yhteydessä traditionalismi on käytännössä löyhä yleisnimitys sellaiselle oikeistolaiselle ajattelulle, joka poikkeaa sekä liberaalista talousoikeistosta että valtavirran konservatiivisuudesta. Tällainen ajattelu suuntaa kritiikkinsä käytännössä koko valistuksen ja Ranskan vallankumouksen perintöön. Se näkee yhteiskunnan pikemminkin orgaanisena kokonaisuutena kuin yksilöiden välisenä abstraktina sopimuksena. Vähintäänkin yhteiskuntasopimuksen piiriin pitäisi kuulua myös menneet ja tulevat sukupolvet, eivät ainoastaan elävät. Traditionalismissa politiikan keskipiste ja ihmistä viime kädessä määrittävä tekijä on identiteetti. Identiteetillä on lukuisia ulottuvuuksia, jotka muodostuvat vastakohtaisuuksien ja rajojen puitteissa: paikallinen, historiallinen, sukupuolinen, uskonnollinen, sivilisationistinen, jne. Esimerkiksi minä olen yhtä aikaa helsinkiläinen, suomalainen, eurooppalainen ja valkoinen mies, ja jokainen näistä ominaisuuksista kiinnittää minut tiettyyn kohtalonyhteyteen muiden kaltaisteni kanssa. Ei ole olemassa yhtä ja jakamatonta ”ihmiskuntaa” yhteisine tavoitteineen, vaan eri ryhmillä on omat intressinsä, jotka voivat myös joutua konfliktiin keskenään. Minulle traditionalismi on paikallisen ja kansallisen puolustamista globaalia vastaan.

Minulle traditionalismi on paikallisen ja kansallisen puolustamista globaalia vastaan.

Poliittisia kantoja Sarastuksen piiristä löytyy joka lähtöön, kristitystä konservatiivista jonkinlaiseen fasistiin. Osa kirjoittajista, mukaanlukien minä itse, ei edes halua määritellä itseään kovin tarkasti poliittisessa mielessä, vaan löytää ja yhdistelee ideoita monista ajatussuuntauksista. Se, mikä minut on johtanut tällaisen suuntauksen piiriin, onkin sitten mutkikkaampi kysymys. Perinteen merkitys inhimillisessä kokemuksessa ja Euroopan olemus ovat oikeastaan aina kiinnostaneet minua. Varsinkin kirjailijantyöni kautta tunnen lujaa yhteenkuuluvuutta siihen monisyiseen ja ristiriitaiseen traditioon, jonka muodostavat pakanallinen antiikki, kristillinen keskiaika ja uudempi tieteellinen ajattelu. Olen sielultani eurooppalainen ihminen.

Mitä suomalaisuus merkitsee sinulle? Mikä maamme ja kulttuurimme menneisyydessä on säilyttämisen arvoista ja miksi? Millaisia ovat suomalaisen psyyken valoisat ja pimeät puolet?

Suomalaisuutta on oikeastaan mahdoton ymmärtää ottamatta huomioon maantieteellistä sijaintia ja ilmasto-olosuhteita. Maantieteellisesti Suomi on rajamaa Euroopan ja Venäjän välissä, vähän samaan tapaan kuin vaikkapa Baltian maat ja Ukraina. Reuna-alueilla syntyy omanlaistaan kulttuuria ja mentaliteettia, joka poikkeaa keskuksista. Mentaliteettiamme ovat muokanneet myös ankarat ilmasto-olot. Kirjailija Marko Tapion mukaan kamppailu kylmyyttä ja pimeyttä vastaan on muovannut eräänlaisen arktisen persoonallisuustyypin, joka on säilynyt nykyaikaan saakka. Suomalainen on sitkeä, vakaa ja kestää vastoinkäymiset hammasta purren. Mutta samalla meissä on ajoittainen taipumus äärimmäisyyksiin, jotka voivat saada hyvinkin traagisia muotoja. Suomessa on käyty Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen verinen sisällissota, juoppous on yleistä ja itsemurhiakin esiintyy paljon. Toisaalta tämä taipumus on purkautunut myös hienona taiteena ja kirjallisuutena, ja uskon myös talvisodan puolustushengen ilmentäneen sitä.

Halveksiiko suomalainen kulttuuriväki omaa kansallista perintöään? Jos näin on, niin mistä se kertoo?

Tavallaan tällaista halveksuntaa on esiintynyt aina. 1800-luvulla suuri osa sivistyneistöstä piti suomen kieltä liian karkeana kulttuurin ja kirjallisuuden kieleksi. 1920-luvulla Tulenkantajat pitivät suomalaista kulttuurielämää takapajuisena ja ihailivat romanttiseen tyyliinsä kaikkea modernia ja ”keskieurooppalaista”. Tämä on itse asiassa perifeerinen ilmiö, rajamaiden kirous. Reuna-alueilla helposti ajatellaan, että oma kulttuuriperintö on liian haurasta ja kaikki arvokas tulee keskuksista. Jos kirjallinen kulttuuri on nuori, kuten Suomessa, se vain lisää tällaista asennoitumista. Sen käytännön seurauksiin kuuluvat ulkomaisten vaikutteiden omaksuminen sellaisinaan, suodattamatta, sen sijaan että sovellettaisiin niitä täkäläiseen perinteeseen. Taidehistoriassa keskitytään lähinnä tarkastelemaan, miten erilaiset kansainväliset suuntaukset, kuten vaikkapa romantiikka, funktionalismi ja postmodernismi, ovat tulleet Suomeen. Toisaalta meillä on kaikkina aikoina ollut sellaisiakin taiteilijoita, jotka ovat vakavissaan tutkineet paikalliseen identiteettiin nojaavan taiteen mahdollisuuksia ja pyrkineet luomaan kansallisia muotoja ulkomaisille vaikutteille. Heihin sopisi kiinnittää enemmän huomiota. Kulttuurielämä kaipaisi jonkinlaista etnofuturistista otetta.

Oletko ateisti, agnostikko tai joitain muuta?

Henkilökohtaisesti uskon, ettei historialla ole suuntaa eikä elämällä muuta tarkoitusta kuin ne, jotka yksilöt ja yhteisöt sille antavat. En odota mitään tämän elämän jälkeen, paitsi kenties länsimaisen kulttuurin ja omien ajatusteni säilymistä. En kuitenkaan suosittele tällaista katsomusta kenellekään – se olisi turhaa, sillä kyseessä on pikemminkin sisäsyntyinen kokemus kuin opittu ajattelutapa. Joillakin on kyky uskoa jumaliin, joillakin toisilla ei, ja tämän kohtalon kanssa on elettävä.

En lainkaan väheksy uskontoja: se olisi sama kuin väheksyisi ihmislajia, sillä ihminen on jotenkin asetuksellisesti uskonnollinen olento. Elämästä tekee elämisen arvoista tunne kuulumisesta itseään ja pieniä kuvioitaan suurempaan kokonaisuuteen, ja uskonto lienee yleisin tapa saavuttaa tällainen tunne. Harva pärjää ilman uskontoa tai jotakin sen korviketta. Jos nämä lapselliset uusateistit, Richard Dawkins opetuslapsineen, todella käsittäisivät kuinka ankara paikka maailma ilman korkeamman voiman ohjausta on, he juoksisivat hädissään ensimmäisen vastaantulevan new age -gurun syliin. Niinpä he ottavatkin korvikeuskonnoksi humanismin, biologisen reduktionismin tai edistysajattelun, joka on pelkkä kristillisen eskatologian maallistunut versio. Uskonnottomuus sopii niille, jotka kestävät pohjimmiltaan nihilististä maailmaa, jossa ihmistä varten ei ole mitään suurta suunnitelmaa.

Suosikkialkoholijuomasi?

Miedoista paras on brittiläinen Old Rosie -siideri. Väkevistä parhaita ovat viskit, skottilaisista Laphroaig ja irlantilaisista Jameson.

– – –

Sarastus ja radikaali traditionalismi

Verkkolehti Sarastus aloitti toimintansa syyskuussa 2012. Miksi tällaiselle verkkolehdelle oli tarvetta, miten se maastoutuu suhteessa maamme nykyiseen kulttuuriin ja poliittiseen ilmapiiriin? Mihin Sarastus pyrkii, mikä on sen raison d’être?

moderniamaailmaaSarastuksen tarkoitus on toimia poliittisista puolueista ja järjestöistä riippumattomana ajatushautomona, joka tuo esiin traditionalistisia ja kansallismielisiä näkökulmia politiikkaan ja kulttuuriin. Suomesta puuttuu tämäntyyppinen ajattelun perinne, tai ainakin se on katkennut, sillä 1960-luvulta saakka älymystö on ollut leimallisesti vasemmistolaista ja vasemmistolla on ollut käsissään aloite melkein kaikessa kulttuurianalyysissa ja yhteiskuntakritiikissä. Poliittisen mielipiteen heilahdukset eivät ole muuttaneet tätä tilannetta. Jos halutaan yhteiskunnallista muutosta, sen täytyy tapahtua ensin ihmisten mielissä, ja tässä suhteessa akateeminen maailma, kulttuurielämä ja media, nykyään yhä enemmän myös sosiaalinen media, ovat ratkaisevassa roolissa.

Sarastuksen tarkoitus on toimia poliittisista puolueista ja järjestöistä riippumattomana ajatushautomona, joka tuo esiin traditionalistisia ja kansallismielisiä näkökulmia politiikkaan ja kulttuuriin.

Missä ja kenen tai keiden toimesta idea Sarastuksen aloittamiselle alkoi? Milloin idea Sarastuksesta nousi ensimmäisen kerran ilmaan?

Ajatus tämäntyyppisestä julkaisusta oli putkahdellut kansallismielisissä ympyröissä jo pidemmän aikaa, mutta konkreettisia suunnitelmia ei ollut. Kesällä 2012 otin sähköpostitse yhteyttä joukkoon luotettuja samanmielisiä ihmisiä, joiden tiesin olevan myös näkemyksellisiä kirjoittajia, ja ehdotin verkkojulkaisun perustamista. Pidimme pari yhteistapaamista ja jatkoimme suunnittelua sähköpostitse. Syyskuuhun mennessä olimme päässeet yksimielisyyteen suurista linjoista, luoneet lehden ulkoasun ja laatineet ensimmäiset kirjoitukset.

Kerro Sarastuksen toimittajakunnasta. Kuinka erilaista väkeä verkkolehden toimittajista löytyy? Esiintyykö toimittajakunnan kesken vahvaa ideologista kädenvääntöä verkkolehden sisällön suhteen vai luoviutuvatko asiat omalla painollaan jaetuttujen traditionaalisten lähtökohtien kautta?

Toimituskunta on pysynyt suurin piirtein samana, mutta vakituisia avustajia on ilmaantunut suhteellisen lyhyessä ajassa kiitettävä määrä. Suurin osa ei ole ammattikirjoittajia, mutta monella on esimerkiksi yliopistotaustaa ja sitä kautta kokemusta asiatekstin laatimisesta. Toimitus- ja avustajakunta jakaantuu eri puolille Suomea, ja yhteistyötä tehdään internetin välityksellä. Kuten jo aiemmin totesin, Sarastusta toimittaa poliittisesti kirjava joukko, jota yhdistävät tietyt yleiset periaatteet. Poliittisista eroavaisuuksista ja lehden linjasta syntyy silloin tällöin toimituksen sisäistä debattia, mutta sitä on aina käyty hyvässä hengessä. Sarastus on loppujen lopuksi varsin avoin erilaisille näkemyksille, ainoastaan silkan huuhaan kuten ilmastodenialismin ja holokaustinkiistämisen olemme päättäneet pitää lehden ulkopuolella.

Millaista yhteydenpitoa ja yhteistyötä Sarastuksella on muiden samanhenkisten ihmisten ja ryhmien kanssa Suomen rajojen ulkopuolelta?

Sarastus on julkaissut käännöksiä artikkeleista, jotka ovat alunperin ilmestyneet muun muassa amerikkalaisissa Alternative Right- ja Counter Currents -verkkolehdissä, ruotsalaisella Motpol-sivustolla, erilaisissa ranskalaisissa julkaisuissa, jne. Tällä tavoin lehti on tullut tunnetuksi samanhenkisten keskuudessa myös ulkomailla, ja toimituskunnan jäsenet ovat jonkin verran yhteydessä ulkomaisiin kirjoittajiin. Tiettyä kiinnostusta Suomea kohtaan on herännyt tämän takia. Amerikkalainen kirjailija Jack Donovan, jota haastattelin alkuvuodesta Sarastukseen, kirjoitti myöhemmin facebook-sivuillaan, että hänen mielestään Suomi on paras maa, koska suomalaiset lukijat lähettävät hänelle jatkuvasti täkäläisten neofolk-yhtyeiden levyjä ja muuta kiinnostavaa tavaraa.

Miten Sarastukseen on yleisesti ottaen suhtauduttu eri piireissä? Onko Sarastuksen osakseen saama huomio yllättänyt millään tapaa?

Jo sivuston tilastoja seuratessa huomaa, että lehteä lukevat varsin monet. Päivittäinen kävijämäärä on keskimäärin reilun tuhannen luokkaa ja tähän mennessä suosituinta kirjoitusta on jaettu facebookissa noin 500 kertaa. Olen myös havainnut, että sitä lukevat monet sellaisetkin, jotka eivät lehden aatemaailmaa allekirjoita. En tiedä, onko se yllättävää. Traditionalismi ja ”uusi oikeisto” ovat Suomessa melko uusia juttuja, joten on tavallaan luonnollista että ne herättävät kiinnostusta. Huvittavimpia ovat oikeastaan Sarastuksen herättämät ristiriitaiset reaktiot eri leireissä. Vasemmisto on yrittänyt lyödä meihin natsileimaa, ja eräällä uusnatsien sivustolla meitä on taas sanottu ”siionistien peiteoperaatioksi” tai joksikin vastaavaksi. Kai tämäkin on merkki siitä, että olemme osanneet tehdä jotain oikein.

Miten tunnetusti vasemmistohenkinen kirjallisuuspiiri ja siihen kuuluvat ystäväsi ovat suhtautuneet oikeistoradikaaleihin ystäviisi ja Sarastus-verkkolehteen?

Suhtautuminen vaihtelee, mutta onhan se selvää, ettei maineeni sillä suunnalla ole yleisesti ottaen kovin hyvä. Välillä kustantajaltani on kyselty, miksei minua kieltäydytä julkaisemasta – ja ironista kyllä, kyselijät ovat yleensä sellaisia jotka muuten väittävät olevansa kaikkea ilmaisunvapauden rajoittamista vastaan. Sinänsä minua ei liikuta moinen, sillä minulla on edelleen riittävästi julkaisukanavia ja lukijoita. En ole erityisen aktiivinen kirjallisuuspiireissä, koska ne ovat hirvittävän sisäsiittoisia porukoita, joissa ihmiset seurustelevat lähes pelkästään saman alan tyyppien kanssa ja uskovat tekevänsä jotakin merkittävää, vaikka heidän touhuistaan on kiinnostunut vain kourallinen kollegoita. Minulle on vakiintunut sieltä muutama luotettu ystävä, joiden kanssa tulen hyvin toimeen ja joita tapaan melko säännöllisesti, mutta kirjallisuusväen kissanristiäisissä minua näkee harvoin.

Mitä mieltä olet Suomen poliittisesta nykytilanteesta? Mikä nykytilanteessa mättää eniten ja mitkä asiat siihen ovat syynä? Millaisia mahdollisia valopilkkuja nykytilanteessa on? Millaisena näet maamme poliittisen tulevaisuuden?

Suomen poliittinen tilanne muistuttaa monessa mielessä tyypillisen eurooppalaisen teollisuusmaan tilannetta, vaikka erojakin on. Meillä on matala syntyvyys ja ylisuureksi paisunut julkinen talous. Perheet ja muut pysyvät tukirakenteet hajoavat, ruumiillisen työn arvostus on matala, demografisia ja taloudellisia ongelmia yritetään ratkaista maahanmuutolla, joka lähinnä synnyttää uusia ongelmia. Talouskriisi ei ole iskenyt meihin erityisen lujaa, mutta toisaalta olemme tuskin vielä nähneet sen pahinta vaihetta.

Tämänhetkisten ongelmien taustalla on pitkälti suurten ikäluokkien rakentama yhteiskunta, joka perustuu arvoliberalismille ja ensi sijassa aineelliseksi ymmärretylle hyvinvoinnille.

Tämänhetkisten ongelmien taustalla on pitkälti suurten ikäluokkien rakentama yhteiskunta, joka perustuu arvoliberalismille ja ensi sijassa aineelliseksi ymmärretylle hyvinvoinnille. Sen nimissä kansallisomaisuutta on myyty ulkomaille yleisen kulutusjuhlan rahoittamiseksi, ihmisiä on ylikoulutettu työttömiksi ja jätetty tulevien sukupolvien maksettavaksi massiivinen valtionvelka. Suurten ikäluokkien niin sanotut ”pehmeät arvot” loivat hirmuisen kovan yhteiskunnan, jossa yhteisvastuuta ei tunneta ja jokainen odottaa saavansa valtiolta enemmän kuin itse antaa. Rikkaat eivät enää halua maksaa veroja eivätkä köyhät tehdä töitä. Verojen maksu ja työnteko ovat jääneet keskiluokan harteille, ja keskiluokan kapinahenki alkaa näkyä muun muassa perussuomalaisten suosion kasvussa.

Valopilkkuna nyky-Suomessa näen sen, ettei tänne ole vielä kehittynyt sellaisia suuria maahanmuuttajakeskittymiä kuin vaikkapa Ruotsiin tai Ranskaan. Toisaalta Suomella on maantieteellisen sijaintinsa takia toinen ongelma: Venäjä suhtautuu meihin kuin omaan takapihaansa ja saattaa tulevaisuudessa käyttää täällä asuvia venäläisiä ulkopoliittisen painostuksen välineenä, kuten se on tehnyt Baltiassa ja Ukrainassa. Venäjän imperialistiset haaveet ovat ainakin lyhyellä tähtäimellä vakavin ulkoinen uhka Suomelle. Tarja Halosen presidenttikaudella tätä tosiseikkaa yritettiin kaikin keinoin peittää näkyvistä. Nyt unesta ollaan hiljalleen heräämässä, toivon ettei se tapahdu liian myöhään.

Millaisessa Suomessa Timo Hännikäinen haluaisi elää? Millainen olisi ihanteellinen tilanne Suomessa nykyään? Mitkä asiat olisivat toisin?

En mielelläni rakentele yhteiskuntautopioita, koska yhteiskunta on aina elävä kokonaisuus eikä mikään ideaali voi sellaisenaan toteutua. Jos takertuu liian tiukasti kuvaan ihanneyhteiskunnasta, todellisuuden lainalaisuudet unohtuvat helposti. Joitakin yleisiä linjoja mielessäni toki on.

Ihanne-Suomeni olisi sellainen, missä osa valtion nykyisistä tehtävistä olisi paikallisyhteisöillä ja ihmiset olisivat riippuvaisempia toisistaan kuin valtiokoneistosta. Ihmisillä olisi runsaasti yhteyksiä erilaisiin itsenäisesti toimiviin instituutioihin liikuntakerhoista osuuskuntiin ja muihin taloudellista toimintaa harjoittaviin organisaatioihin. Oppisopimuskoulutusta ja vastaavia järjestelyjä tuettaisiin jotta ihmisten olisi helppo työskennellä käytännön ammateissa. Pienyrittäjien asema olisi vahva. Valtio tukisi ja suojelisi paikallisyhteisöjä mutta puuttuisi niiden varsinaiseen toimintaan harvoin. Euroopan ulkopuolelta suuntautuva maahanmuutto olisi vähäistä ja tiukasti kontrolloitua. Sen sijaan opiskelija-, tiede- ja kulttuurivaihtoa olisi runsaasti ja siihen kannustettaisiin. Yksi valtiovallan tärkeistä tehtävistä olisi luonnonvarojen varjelu ja ekometsätalouden kaltaisten kestävien mallien tukeminen luonnonvarojen käytössä. Maanpuolustukseen panostettaisiin, ja vakinaisen armeijan lisäksi maassa olisi suojeluskuntien tapaisia paikallistason maanpuolustusjärjestöjä kuten Virossa.

Onko Suomi mielestäsi vielä itsenäinen? Miksi on tai ei ole?

Tiukassa mielessä Suomi on ollut itsenäinen ainoastaan 1920- ja 30-luvuilla. Silloin maa oli taloudellisesti omavarainen ja meillä oli itsenäinen ulkopolitiikka. Tämä kausi päättyi talvisotaan, jonka jälkeen tuli liittolaisuus Saksan kanssa, sitten YYA-aika ja lopulta EU:n jäsenyys. Ensimmäisen tasavallan kaltainen itsenäisyys ei tietenkään olisi enää nykyään mahdollista. Kansainvälinen politiikka ei perustu sopimuksien noudattamiselle, vaan se on taistelua. Suuret kansakunnat taistelevat vallasta ja pienet olemassaolosta. Niinpä pieni maa ei pysty sooloilemaan kovin pitkään, vaan sen on etsittävä vahvoja liittolaisia. Samalla on kuitenkin osattava luovia erilaisten valtablokkien välissä ja säilytettävä henkinen ja kulttuurinen itsenäisyys, joka on minusta se itsenäisyyden olennaisin muoto.

Mitä mieltä olet EU:sta? Pitäisikö Suomen erota EU:sta? Pitäisikö Suomen ottaa markka takaisin käyttöön?

Yhdistynyt Eurooppa ei ole lainkaan huono idea, mutta valitettavasti EU lähti jo varhaisvaiheessaan toteuttamaan sitä väärällä tavalla. Unionia luotaessa Robert Schuman kannatti ajatusta mannereurooppalaisesta konfederaatiosta, joka kunnioittaa jäsenmaidensa historiallisia ja kulttuurisia juuria ja jolla on vahva itsenäinen puolustus. Valitettavasti voitolle pääsi Jean Monet’n visio, jossa EU on talouspainotteinen liitto, jolla ei ole tarkkoja kulttuurisia tai maantieteellisiä rajoja. Sillä ei ole periaatteellisia estoja laajentua ei-eurooppalaisten kansojen keskuuteen ja puolustuksessaan se tukeutuu Yhdysvaltoihin. Tällaisena EU on kaikkien kansallisten ja paikallisten identiteettien vihollinen.

EU:sta eroaminen tuottaisi tällä hetkellä Suomelle enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta nykyisen linjan vastaisten poliittisten voimien niin täällä kuin muualla Euroopassa pitäisi pyrkiä uudistamaan liittoa sisältäpäin.

Radikaalin traditionalismin kannattaminen tuntunee tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta – vai onko näin? Onko traditionalismi idealistista eskapismia suhteessa vääjäämättömään suuntaan, johon maailma menee?

Maailma ei etene vääjäämättömään suuntaan kuin aikansa. Liberalismin ja globalisaation maailma pitää itseään ikuisena, mutta niin kaikki tuhoutuneet imperiumit ovat pitäneet. Itse uskon, että elämme jonkinlaista siirtymäkautta. Kirjailija Anthony Burgess laati romaanissaan The Wanting Seed hahmotelman historian kolmivaiheisesta syklistä. Syklin alussa vallitsee malli, jossa laki, järjestys ja perinnäistavat ovat kaiken ydin. Kun tällainen järjestys on pysynyt vakaana riittävän kauan, aletaan kuvitella että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja kykenee pelkän järkensä avulla luomaan ihanneyhteiskunnan. Kun tämä malli kaatuu omaan mahdottomuuteensa, siirrytään välivaiheeseen jota leimaa kaaoksen ja tyrannian vuorottelu ja kaikkinainen epävakaus. Lopulta konservatiivinen järjestys palaa ja sykli alkaa alusta. Jos Burgessin hahmotelma vastaa todellisuutta, olemme tällä hetkellä siirtymässä sekasortoiseen välivaiheeseen. Silloin niillä, jotka pyrkivät pitämään vanhaa perinneainesta hengissä ja luomaan uutta, on tärkeä rooli. He ovat kuin munkkeja, jotka vaalivat antiikin sivistystä luostareissaan Rooman valtakunnan hajoamisen jälkeisinä levottomina aikoina. Kuten Alain de Benoist sanoi: ”He elävät pimeydessä mutteivät kuulu pimeyteen, vaan kamppailevat sytyttääkseen valon uudelleen.”

Maailma ei etene vääjäämättömään suuntaan kuin aikansa. Liberalismin ja globalisaation maailma pitää itseään ikuisena, mutta niin kaikki tuhoutuneet imperiumit ovat pitäneet.

Onko traditionalismin suosio nousussa vai onko se pysynyt suurin piirtein saman kokoisen pienehkön joukon tapana katsoa maailmaa ja elää siinä? Voiko traditionalismi edes nousta suurempaan suosioon, onko se luonteeltaan vääjäämättä kulttuurisessa marginaalissa?

Ainakin sitä kohtaan tunnetaan enemmän kiinnostusta. Liberaali ja vasemmistolainen ylivalta henkisessä elämässä on jatkunut niin kauan, että se on rappeutunut opittujen iskulauseiden toistamiseksi. Silloin vastakkaiset näkökulmat tuntuvat automaattisesti raikkailta. En katsoisi, että traditionalismi edes pyrkii suuren yleisön suosioon, sillä kyseessä ei ole mikään yhtenäinen ideologia vaan pikemminkin monia ajatussuuntia sisältävä virtaus – vähän samaan tapaan kuin ”konservatiivinen vallankumous” 1920-luvun Saksassa. Sekin oli aatteellisesti kirjava, epäyhtenäinen ja elitistinen liike, mutta vaikutti laajalti oman aikansa poliittiseen ilmapiiriin.

Millaisia sisäisiä jännitteitä, ristiriitoja tai haasteita traditionalisti joutuu maailmankatsomuksensa vuoksi nykymaailmassa omassa elämässään kohtaamaan? Miten traditionalisti tasapainoilee suhteessaan uuteen ja vanhaan teknologiaan, individualismiin ja kollektiivisuuteen, yms.? Millaisissa asioissa olet joutunut tekemään käytännöllisiä tai muunlaisia kompromissejä suhteessa traditionalistisiin periaatteisiisi?

Tämä on tietysti hyvä kysymys jokaiselle, joka elää omista arvoistaan poikkeavassa yhteiskunnassa. Toisaalta ratkaisu ei ole monimutkainen: on vain asetettava asiat tärkeysjärjestykseen ja mietittävä, mitä todella tarvitsee elääkseen arvokkaasti. Jos ei tavoittele suuria omaisuuksia, virallisia tunnustuspalkintoja ja yleistä hyväksyntää, on aivan mahdollista elää loukkaamatta vakavasti periaatteitaan. Järjestelmää voi käyttää hyödykseen ottamalla siltä sen mitä tarvitsee ja samalla työskentelemällä jonkin paremman rakentamiseksi. Minusta ei esimerkiksi ole järkevää boikotoida jotakin tarvitsemaansa tuotetta sen takia, ettei pidä sitä valmistavasta yrityksestä. Julius Evola kehotti ratsastamaan tiikerillä, kunnes se väsyy juoksemaan. Toisaalta ei myöskään kannata valittaa median turruttavaa vaikutusta ja kulttuurin kaupallisuutta, jos itse menee virran mukana. On hyvin helppoa olla katsomatta televisiota ja haalimatta merkkituotteita, mielekkäämpää tekemistä löytyy yllin kyllin.

Jos ottaa spengleriläisen käsityksen kulttuurin elinkaaresta tosiasiana, kuten traditionalistit ilmeisesti universaalisti ottavat, niin tarkoittaako se sitä, että traditionalismiin liittyy aina sisäänkirjoitettuna kulttuuripessimismi? Ovatko traditionalistit pessimistejä? Mikä on traditionalismin positiivinen anti nykykulttuurin kokonaisuudessa?

perikatoSpengler katsoi kaikkien korkeakulttuurien käyvän läpi tietyt kehitysvaiheet ja lopulta kuolevan. Pessimistinä häntä on pidetty siksi, että hän katsoi itse elävänsä kuihtumisen vaihetta. Spengler tarkoitti länsimaisella kulttuurilla noin vuodesta 500 jKr. meidän päiviimme saakka jatkunutta kulttuurikokonaisuutta, esimerkiksi antiikin kulttuuri oli hänen mielestään aivan oma kokonaisuutensa. ”Perikato” ei tarkoittanut hänelle mitään täydellistä tuhoa, vaan yhden korkeakulttuurin kuihduttua uusi alkaa itää. Jotkut sen piirteet myös siirtyvät uuteen kulttuuriin ja saavat siellä uudenlaisia muotoja. Esimerkiksi kristinusko syntyi jo antiikissa, mutta se säilyi antiikin kulttuurin kuoltua ja siitä tuli Spenglerin tarkoittaman länsimaisen kulttuurin pohjakivi. Minusta ei ole hedelmällistä vain surra oman kulttuurimme ilmiöiden rappeutumista ja varjella vanhoja muotoja, vaan on katsottava myös eteenpäin ja etsittävä kaikkea sellaista, mikä voisi elää oman korkeakulttuurimme yli ja toimia kokoavana voimana uudessa. Tämän takia Sarastus on minusta hyvä nimi lehdelle, siinä on eteenpäin katsova henki. Ellei Euroopan supistuva väestö kokonaan tai suurimmaksi osaksi korvaudu afrikkalaisilla ja aasialaisilla, eurooppalaisuus säilyy ja löytää uusia ilmenemismuotoja tulevaisuudessa.

Millainen on tyypillinen suomalainen traditionalisti?

Sellaista tuskin on olemassakaan.

– – –

Pekka Siitoin

Koska tämä on Mesikämmenen blogi, niin kysytään sinulta myös edesmenneestä valtakunnanjohtajasta. Mitä mieltä olet hänestä?

Pekka oli kokonaistaideteos, kansanomaisemmin sanottuna elämäntaiteilija. Hän teki itsestään jonkinlaisen performanssin. Arvostan häntä, koska hän oli niin vapaa kaikesta itsesensuurista. Hänen julkiset esiintymisensä olivat loistavaa viihdettä.

Miten arvioit Pekan roolin 70-luvun Suomessa? Miten merkittävä Pekan rooli oli Kekkosen ja Neuvostoliiton kritiikissä maassamme? Oliko Pekka todellinen ja vakavasti otettava poliittinen vastavoima, vai esitettiinkö hänet paisutettuna uhkana kommunistien toimesta, puhtaasti poliittisin tarkoitusperin?

Minusta Pekka oli eräänlainen YYA-Suomen pimeä alitajunta. Hän teki kaikkea, mikä silloin oli kiellettyä tai epäkorrektia, ja kaiken lisäksi aivan äärimmäisellä ja karnevalistisella tavalla. En tiedä pitääkö tarina paikkansa, mutta olen kuullut että Pekan kotipihalla Naantalissa liehunut hakaristilippu näkyi paikkaan, jota Kekkonen ja muut sen ajan merkittävät poliitikot käyttivät huvilana.

On huvittavaa lukea, miten vasemmistolehdistö aikoinaan uutisoi Pekan ja hänen aatetovereittensa tekemisistä. Otsikoissa maalailtiin vakavaan sävyyn fasismin uuden nousun uhkaa, vaikka kyseessä oli aivan marginaalinen joukko eksentrikkoja. Samaan tyyliinhän kirjoitellaan nykyään ”äärioikeiston noususta”, vaikka joku uusnatsismi on Suomessa varsin vähäpätöinen ilmiö.

Pekka mielletään nykyään lähinnä ronskin humoristisena spektaakkelina, jossa yhdistyi rivologia, hengentieteet ja politiikka. Jos unohdetaan Pekan auraa vahvasti värittävä huumori ja koomisuus, niin mitä mieltä olet Pekan eläessään esittämistä poliittisista näkemyksistä? Missä määrin niissä oli jotain, mistä mahdollisesti olet samaa mieltä?

En oikeastaan pidä Pekkaa poliittisena hahmona, vaan pikemminkin showmiehenä ja arvokkaan kylähulluperinteen modernina jatkajana. Hänen sukulaissielujaan tässä mielessä ovat muun muassa Sigurd Wettenhovi-Aspa ja Ior Bock, joista on tullut kiinteä osa suomalaista folklorea.

Jos Kursiivin iskua ei olisi tapahtunut ja Pekka ei olisi saanut siitä vankilatuomiota, miten arvelet Pekan myöhempien vaiheiden menneen? Olisiko Pekka saanut rekisteröityä puolueensa virallisesti, olisiko Pekan homma pysynyt vakavammin otettavana ja noususuhdanteisena?

En tiedä, tavoitteliko Pekka vakavissaan kansansuosiota. Jos joku haluaisi oikeasti edistää natsi-ideologiaa, hän ottaisi aivan toisenlaisen lähestymistavan kuin Naantalin kaduilla koppalakki päässä saapastellut mies, joka hirtti muuminuken, uskoi yhdessä edellisistä elämistään olleensa ranskalainen aatelismies ja julisti olevansa ”kivenkova rasisti, sadisti ja fasisti.” Pekalle tärkeintä oli show. Uskon hänen pikemminkin eläneen jotakin eriskummallista fantasiaa kuin tavoitelleen poliittista uskottavuutta.

Radikaaliksi traditionalistiksi kehittymisesi tuo etäisesti mieleen Pekan poliittisen radikalisoitumisen 70-luvulla – samaan hengenvetoon on toki todettava, että teidän kahden välillä eroja löytyy hyvin paljon. Ennen kuin Pekka radikalisoitui, hän oli tullut tunnetuksi valokuvausliikkeestään, Aino Kassisen ykkösoppilaana olemisestaan, yms. sosiaalisesti varsin hyväksytystä ja arvotetustakin toiminnasta. Ennen julkista profiloitumistasi radikaaliksi traditionalistiksi olit tullut tunnetuksi arvostettuna kirjailijana, kääntäjänä ja mm. kulttuurilehti Kerberoksen päätoimittajana. Kun Pekan poliittinen profiili radikalisoitui, hän menetti ystäviään ja hänen ja perheensä elämä vaikeutui. Onko elämäsi vaikeutunut sitten julkisen profiloitumisesi traditionalistina, oletko menettänyt ystäviä? Onko maailmankatsomuksellinen kehityksesi antanut uutta näkökulmaa Pekkaan?

Jotkut tuttavat ja kollegat ovat vieraantuneet minusta sen jälkeen kun olen ”tullut kaapista” näissä asioissa, mutten sanoisi elämäni vaikeutuneen. Minulle on tärkeintä se että voin tehdä työtäni, ei se, olenko väleissä kaikkien kanssa. Mitä Pekkaan tulee, hänkään tuskin ahdistui huonosta maineestaan vaan pikemminkin nautti siitä. Mutta hänen perheellään oli varmasti kovin vaikeaa. Isän valtakunta -dokumenttia katsoessani totesin, ettei hänen lapsiaan ainakaan käy kateeksi.

Missä määrin Pekka oli mielestäsi traditionalisti?

Ehkä hänen okkultismiharrastuksestaan voisi löytyä yhtymäkohtia vaikkapa Evolaan, joka oli kovin kiinnostunut magiasta. En tunne sitä puolta kovin tarkkaan. Natsismi puolestaan on monella tapaa aika kaukana traditionalismista, vaikka yhtymäkohtiakin löytyy. Esimerkiksi natsien ihailu keskitettyä totalitaarista valtiota kohtaan ja rotumystiikka ovat vieraita useimmille traditionalisteille.

– – –

Assosiaatiot

Mitä seuraavat asiat tuovat sinulle mieleen? Voit vastata yhdellä sanalla tai pidemmin.

Pentti Linkola.

Suomalaisen luonnonsuojelun suurmies ja erinomainen asiaprosaisti.

H.P. Lovecraft.

Ensimmäinen kirjallinen ihastukseni. Loi oman mytologiansa, mikä ei ole vähäinen saavutus.

Liberalismi.

Tarkoitti alunperin poliittista ja taloudellista vapautta, nykyään voi tarkoittaa mitä tahansa.

Multikulturalismi.

Kyvyttömyyttä ymmärtää, mitä kulttuuri tarkoittaa.

Hipsterit.

Varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu kun ironia muuttuu retorisesta keinosta elämäntavaksi.

Kestävä kehitys.

Talouskasvu-uskovaisten saivartelua.

Poliittinen korrektius.

Sensuurilla on monta nimeä.

Islam.

Juutalaisuuden ja kristinuskon outo äpärälapsi.

Porno.

Korvannut seksin länsimaissa.

Tom of Finland.

Siitoin-postimerkki olisi ollut parempi.

Perussuomalaiset.

Poliittinen sillisalaatti, josta löytyy niin viisaita kuin idiootteja.

Jussi Halla-aho.

Suoraselkäinen poliitikko, tosin reagoi liian herkästi lehdistön kirjoitteluun.

Kokoomus.

Plutokraattien puolue.

Vihreät.

Liberaaleja, jotka haluavat kieltää kaiken.

Rasismi.

Tarkoitti alunperin rotusortoa, nykyään voi tarkoittaa mitä tahansa.

Skinheadit.

Onko heitä enää Suomessa?

Natsi-Saksa.

Valtiomuotoinen yritys yhdistää estetiikka ja politiikka.

Helsingin Sanomat.

Painettua internettiä.

Suomen Sisu.

Kansallismielinen keskustelukerho, josta nousi myöhemmin poliittisia vaikuttajia.

Kansallinen vastarinta.

Vanhoissa natseissa oli enemmän tyyliä kuin uusissa.

Vasemmisto.

Puolusti aiemmin työtä pääomaa vastaan, nykyään puolustaa työtä vieroksuvia.

Metsästys.

Ihmisen alkuperäisin elinkeino.

Käsin kirjoitetut kirjeet.

Käyneet valitettavan harvinaisiksi. Merkittävien henkilöiden valittuja sähköposteja lienee turha julkaista.

Neofolk.

Kiinnostavin 1970-luvun jälkeen syntynyt musiikin tyylilaji. Death In Junen ja Blood Axisin levyt soivat kotonani ahkerasti.

Sananvapaus Suomessa.

Siitä tingitään aina kun joku käyttää sitä.

Suomen oikeuslaitos.

Luotan siihen yhä vähemmän.

Kuolemantuomio.

Rehellinen ja suvereeni vallankäytön muoto.

Tasa-arvo.

Käsitteellinen mahdottomuus. Arvo perustuu erolle.

Feministit.

Uskovat, että naisen tulee tehdä mitä huvittaa ja miehen mitä nainen sanoo.

Pussy Riot.

Minun marttyyrini on Dominique Venner eikä Pussy Riot.

Cheek.

Vihaan rappia, esittivätpä sitä minkä väriset tahansa.

Venäjä.

Suomalais-ugrilaisten kansojen historiallinen vihollinen, joka on tuottanut hienoa kirjallisuutta.

Yhdysvallat.

Atlantin takainen öykkäri, jonka aseita Eurooppa tällä hetkellä valitettavasti tarvitsee.

NATO.

Kannatan Suomen jäsenyyttä. Pienen kansakunnan edustajana on pakko olla pragmaattinen.

Sauna.

Siitä minä nautin.

– – –

Tulevaisuus

kaliyugaElämmekö Kali Yugan aikakautta? Onko länsimaiden perikato käsillä? Jos elämme Kali Yugaa, mitä merkkejä tästä on nähtävissä?

Yksi selvä rappion merkki on se, ettei tulevaisuudenuskoa enää tapaa. Valtavirran poliittiset toimijat kyllä teeskentelevät optimismia, mutta kukaan ei tunnu tosissaan uskovan siihen. Ihmiset vain toivovat hiljaa mielessään, ettei romahdus tapahdu heidän elinaikanaan. Toisaalta pitää muistaa, että perikato harvemmin tarkoittaa nopeaa ja täydellistä luhistumista. Rooman valtakunnastakin romahti vain länsipuoli, Bysantti porskutti vielä täydet tuhat vuotta. Rapistuvat kulttuurit voivat sinnitellä hämmästyttävän pitkään.

Yksi selvä rappion merkki on se, ettei tulevaisuudenuskoa enää tapaa. Valtavirran poliittiset toimijat kyllä teeskentelevät optimismia, mutta kukaan ei tunnu tosissaan uskovan siihen.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on? Mitä seuraava kirjasi tulee käsittelemään?

Minulla on valmisteilla esseekirja, jonka olisi tarkoitus ilmestyä ensi keväänä. Se on tietyllä tavalla jatkoa Ilman-kirjalle, sillä sen keskipisteessä on suomalainen mies ja mies yleensä. Käsittelen siinä ”miehen metafysiikkaa” eli sitä, mitä maskuliinisuus pohjimmiltaan on kulttuurisista muuttujista riisuttuna. Samalla käyn läpi sitä, miten moderni yhteiskunta on oikeastaan naisten intressejä varten rakennettu. Lyhyesti sanottuna, Otto Weininger kohtaa Fight Clubin. Lisäksi minulla on tekeillä romaani ja suomennosvalikoima Jack Londonin asiaproosaa.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia on verkkolehti Sarastuksella? Miltä Sarastuksen tulevaisuus näyttää? Pysyykö Sarastus pelkästään verkkolehtenä, vai onko sille mietitty myös traditionaalisempaa paperilehti-formaattia?

Sarastus tuskin ainakaan kovin pian siirtyy paperilehdeksi, mutta toimitus on suunnitellut parhaiden kirjoitusten julkaisemista säännöllisin väliajoin jonkinlaisena vuosikirjana. Muutakin pienimuotoista julkaisutoimintaa on ideoitu. Olemme aloittaneet Spenglerin Ihminen ja tekniikka -teoksen julkaisemisen suomeksi ”jatkokertomuksena” Sarastuksessa, ja suomennos olisi tarkoitus julkaista myöhemmin myös kirjana.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Mielenkiintoisten ihmisten seura. Joskus he ovat eläviä ihmisiä, joskus taas taiteilijoita ja filosofeja joiden kanssa keskustelen heidän teostensa välityksellä.

– – –

Mesikämmen kiittää Timo Hännikäistä haastattelusta!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Hännikäisen blogi Marginalia. [Marginalia vanhassa osoitteessaan].

Hännikäinen Wikipediassa.

Hännikäisen kirjailijasivu Facebookissa.

Hännikäisen haastattelu Kuiskaus pimeässä-lehdessä.

Hännikäisen haastattelu Hommalla: Timo Hännikäinen: Ikkunat auki Impivaaraan.

Juhani Karilan juttu Helsingin Sanomissa: Esseisti Hännikäinen: Tasa-arvo on liian pitkällä. Esseisti Timo Hännikäinen radikalisoitui.

City-lehden juttu Hännikäisestä ja hänen 2009 ilmestyneestä kirjastaan Ilman (Savukeidas, 2009).

Hännikäinen puhumassa kirjastaan Ilman Maria-ohjelmassa.

Hännikäinen Perttu Häkkisen haastateltavana Ylen Suomalainen mies-sarjassa 2012.

Täyslaidallinen humanismia vastaan. Hännikäisen kirjan Ihmisen viheliäisyydestä (Savukeidas, 2011) arvio Elonkehässä.

Verkkolehti Sarastus.

Verkkolehti Sarastus Facebookissa.

 

Read Full Post »

Kuten on jo moneen kertaan on tullut esiin, uskoi Pekka Siitoin jälleensyntymiseen. Kotipostissa vuonna 1971 Pekka paljasti, että hän muisti kuusitoista edellistä elämäänsä. Kuvia tästä jutusta on aiemmin julkaistu tämän blogin postissa Kassisen perintöprinssi. Mainitussa jutussa Pekka kertoi edellisistä elämistään, jälleensyntymisestä, sekä henki- ja ufo-olennoista seuraavaa:

Jokainen meistä on erilaisella henkisellä tasolla syntyessään ja myös kuollessaan fyysisesti. Tämä ei johdu missään tapauksessa koulunkäynnistä tai koulutuksesta, Siitoin kertoo. – Taso johtuu edellisten elämiemme elämänkokemuksista mutta myös siitä, olemmeko uskoneet tai olleet jo ennen tätä elämää selvillä sielun siirtymisestä. Tiedämmehän, että ihminen puhuu hypnoosissa vain totta. Hypnoosin avulla on saatu luotettavia todistuksia siitä, että ihmiset ovat eläneet aikaisemmin, ja että pian kuolemamme jälkeen synnymme uudelleen tähän aineelliseen maailmaan.

Pekka Siitoin muistaa kuusitoista edellistä elämäänsä. – Todellisuudessahan niitä on täytynyt olla satoja, kun muistan ehdottomasti eläneeni maallisen elämän jo Atlantis-kaudella noin 49 000 vuotta sitten. Toimin silloin tällä myöhemmin tuhoutuneella mantereella temppelinvartijana. Jotkut tietämättömät väittävät Atlantista tarumantereeksi, mutta se oli varmasti olemassa nykyisen Sargassomeren paikkeilla. Erikoisen selvästi muistan olleeni ranskalainen aristokraatti, joka joutui pakenemaan Englantiin. Muistan selvästi pikkutapahtumia ja jopa esineitäkin tästä ylellisestä kodistani. Tämä johtuu siitä, että harrastin jo silloin salatieteitä. Nykyisyyttäni ennen olin saksalainen upseeri, joka kuoli väkivaltaisesti sodan alussa.

Pekka Siitoimen tutkimuksien mukaan ikuiseen kadotukseen viittaavaa henkistä tilaa ei ole olemassakaan. Ainoastaan fyysinen ihminen kuolee ja hänen henkensä jää henkiolennoksi siirtyäkseen sitten aikanaan uuteen fyysiseen ruumiiseen. Hän on tavannut monasti kuolleita sukulaisiaan ja ystäviään, jotka ovat kertoneet tuonpuoleisesta elämästä. On olemassa sekä hyviä että pahoja henkiä. Heitä on kaikkialla, heitä on jokaisessa kodissa. Hyvät henget pyrkivät auttamaan, toisaalta tapahtuu myös päinvastaista. Kaikki riippuu siitä, mitä fyysinen olemuksemme tekee ja ajattelee. Oman ryhmänsä muodostavat ufo-ihmiset, joilla on oma tehtävänsä aurinkokunnassamme. Ufo-ihminen kykenee muuttumaan myös ruumiilliseksi ihmiseksi. Tämä tapahtuu yksinkertaisesti värähtelynopeutta muuttamalla. Melkein jokaisella ihmisellä on mahdollisuus kouluttaa itseään tajuamaan tällainen värähtelynopeuden muuttuminen “kolmannen silmänsä” avulla. Kolmas silmä on ruumiillisten silmiemme välissä otsaluun sisäpuolella, mutta sen avautuminen on mahdotonta fyysisesti. Värähtelynopeus voidaan selittää parhaiten ajattelemalla lentokoneen potkuria. Kun potkuri käynnistyy, näkyvät hiljaa pyörivät lavat helposti paljaalla silmällä. Vauhdin kiihtyessä ne katoavat näkyvistä. Sama värähtelynopeus pätee ufoihin. Tällä tavalla ne voivat tehdä itsensä yhtä hyvin näkyviksi kuin näkymättömiksikin.

Pekan voi kuulla kertovan edellä mainituista kahdesta edellisestä elämästään myös haastattelusta, jonka Mesikämmen teki Pekasta 1993 (kohdassa 7:40-8:40).

Yhteenvetona, Pekan kuudestatoista hänen muistamastaan edellisestä elämästä tiedämme kolme:

1. Temppelinvartija Atlantis-mantereella.
2. Ranskalainen aristokraatti, joka joutui pakenemaan Englantiin.
3. Saksalainen luutnantti, joka kuoli väkivaltaisesti.

Mitä olivat loput kolmetoista elämää? Tämä on jäänyt valitettavasti historian hämärään.

Tulevista jälleensyntymistään Pekka paljasti näin: Henget ilmoitti minulle, että synnyn seuraavassa elämässäni Yhdysvaltoihin. Minusta tulee seuraavassa elämässäni USA:n presidentti. Näin on ilmoitettu. Jos siis seuraavan 100 vuoden aikana Yhdysvaltoihin valitaan presidentti, joka muistuttaa Pekkaa, niin syy asiaan on selviällä.

[Tekstin alussa käytetty kuva on nimettömänä pysyttelevän Siitoin-keräilijän yksityiskokoelmista].

Read Full Post »

Uutinen vihasopasta.

Ranskassa on äärioikeistolta kielletty oikeus jakaa köyhille sianlihasoppaa. Se on aivan oikein! Eivätkö ne taulapäät wannabe-natsit tajua, että siinä loukataan juutalaisten ja varsinkin muslimien tunteita oikein kunnolla. Jos joku ruohonpurija-keliaakikko-laktoosi-intolerantikko-pastafari-hindu-raelilainen-natsi ei asiasta tykkää, niin Koraanista tulee päähän ja viharikoksesta syyte. Kyllä.

Olen aiemmin vaatinut, että pikaruokapaikkojen roskikset, Arabian WC-pytyt ja kansallis-romanttiset swastikat tulee kieltää, koska ne ovat todella törkeitä ja loukkaavia. Nyt lisään listaan ranskalaisten sianlihasopasta valaistuneena Svinhufvudin patsaan, joka kököttää eduskuntatalon edustalla. Siis SIANPÄÄ on eduskuntatalon edustalla. Oikein valtiollisen hallinnon ykköspaikalla monumentin muodossa mennään loukkaamaan muslimeita epäpyhän eläimen pään kuvalla! Svinhufvudin patsas tulee räjäyttää välittömästi!

Kuinka kauan meidän pitää venyttää Suomen islamilaisen yhdyskunnan uuden imaamin Anas Hajjarin ja hänen uskonveljiensä pinnaa? Tanskassa ja länsinaapurimaassamme Ruotsissa muslimipinnan katkeamiseen riitti vihasarjakuva – meillä on täällä Suomessa jo mm. vihapytty ja vihapatsas! Nyt järki käteen ja ottamaan mallia Kanta-Espoon seurakunnan kappalaiselta, jonka esimerkillisen hienotunteisuuden innoittamana Vantaalla ei vuonna 2001 menty tekemään vihabetonipossuja.

Vihapatsas eduskuntatalon edustalla.

Read Full Post »

Osama bin Ladenin elämä ja kuolemat

Mesikämmenen esitelmä Dokumenttiprojekti Uuden Näkemyksen tilaisuudessa: Terrori-ilta spesiaali 21.5. 2011

Osama bin Laden tunnetaan länsimaissa ennen kaikkea ns. terroristijärjestö al-Qaidan perustajana ja johtajana, ja häntä pidetään virallisessa tarinassa vastuullisena syyskuun 11. 2001 iskuista Yhdysvaltoihin. Viralliseen tarinaan kuuluu myös hänen “hiljattain” tapahtunut kuolemansa: Yhdysvallat kertoi hänen kuolleen 2. toukokuuta 2011 Abbottabadissa, Pakistanissa tapahtuneen Yhdysvaltain erikoisjoukkojen tekemän operaation päätteeksi. Vaikka suuren yleisön silmissä tämä oli ensimmäinen kerta, kun bin Laden oli julistettu kuolleeksi, oli presidentti Barack Obaman ilmoitus asiasta kuitenkin kaikkea muuta kuin ensimmäinen bin Ladenille julkisuudessa annettu au revoir. Monet korkeat tai muuten noteeramisen arvoiset tahot ovat aina vuodesta 2001 alkaen antaneet lausuntoja vakavasti sairaan bin Ladenin kuolemasta ainakin yksitoista kertaa. Jos kissalla sanotaan olevan yhdeksän elämää, niin bin Laden on pistänyt paremmaksi. Tällaisia korkeiden tai muuten noteeraamisen arvoisten tahojen antamia arvioita bin Ladenin kuolemasta lienee enemmänkin. Bin Ladenin arvioituihin kuolemiin, muiden seikkojen ohessa, palataan tässä artikkelissa myöhemmin, kun hänen taustaansa ja syyskuun 11. tapahtumia on ensin hieman ruodittu.

1957

Osama bin Laden syntyi 10. maaliskuuta 1957 Riadissa, Saudi-Arabiassa. Hän vietti enimmän osaa lapsuudestaan ja nuoruudestaan Saudi-Arabiassa Jeddassa. Hänen isänsä oli jemeniläissyntyinen Muhammad bin Ladin (k. 1968) ja äitinsä syyrialaissyntyinen Alya Ghanim. Vanhemmat erosivat pian Osaman syntymän jälkeen, ja hän jäi äitinsä luokse Saudi-Arabiaan. Hän oli vanhempiensa ainoa poika, mutta hänellä on yli 50 sisarpuolta isänsä avioliitoista 10–20 naisen kanssa. Kun isä kuoli, Osama peri ensi arvioiden mukaan noin 300 miljoonan Yhdysvaltain dollarin omaisuuden; myöhempien arvioiden mukaan omaisuus olisi vajaan 25 miljoonan arvoinen. Osama bin Laden opiskeli Jeddassa Al Thagherin Model School -lukion oppilaana. Hänen uskotaan omaksuneen uskonnollisen vakaumuksensa opiskeluaikoinaan islamistisen veljeskunnan tapaamisissa. Hän on itse kertonut opiskelleensa taloushallintoa Kuningas Abdulazizin yliopistossa. Eri lähteissä Osama bin Ladenilla kerrotaan olevan joko rakennusinsinöörin tai julkishallinnollisen alan tutkinto tai ei kumpaakaan tai molemmat.

1971

Osama bin Laden kävi perheensä kanssa lomailemassa 1971 Falunissa, Ruotsissa. Osama oli tuolloin 14-vuotias. Lokakuussa 2004 bin Ladenin nimiin laitetussa videossa, jossa hänen sanottiin puhuneen ennen Yhdysvaltojen presidentivaaleja amerikkalaisille, hän heti puheen alussa sanoi: “Turvallisuus on tärkeä perusta ihmiselämälle, ja vapaat ihmiset eivät haaskaa turvallisuuttaan, vaikka Bush väittikin että me vihaamme heidän vapauttaan. Kertokoon hän [Bush] miksi me emme hyökänneet vaikkapa Ruotsiin”. Jos video olisi autenttinen, voisi syy Ruotsiin hyökkäämättömyydelle olla vaikkapa se, että nuorella bin Ladenilla oli perheensa kanssa ilmiselvästi mukavaa Ruotsissa…

1979

Osama bin Laden siirtyi 22-vuotiaana syntymämaastaan Saudi-Arabiasta Afganistaniin vuonna 1979. Afganistanissa hän liittyi Neuvostoliiton miehitysjoukkoja vastaan CIA:n ja ISI:n tuella taistelevien muslimisissien riveihin. Zbigniew Brezezinski, joka kuuluu nykyään Obaman hallinnon tärkeimpiin tiedonantajiin, johti 1979 Yhdysvaltain salaista operaatiota, jossa rahoitettiin ja annettiin mujahadeeneille koulutusta, jotta he pystyisivät taistelemaan Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa. Tämä operaatio, ja siten Brizinski, loi pohjan al-Qaidalle.

Vuonna 1979 tapahtui muutakin merkittävää. Bushin ja bin Ladenin sukujen nyt jo vuosikymmeniä kestänyt liiketoiminta alkoi tuolloin, kun bin Ladenin perheen Salam bin Laden investoi Arbusto Energyyn huomattavan suurella summalla. Yhteistyö kehittyi vuosien varsilla, mm. vuonna 1988 perustetun Carlyle Groupin kautta. Carlyle on yksityinen sijoitusryhmä, johon pääsee vain kutsusta mukaan. Carlyle on eräs tärkeimpiä Yhdysvaltojen puolustusvoimille työskentelevistä ryhmistä. Esimerkkinä tästä on mm. se, että Carlyle omisti United Technologiesin, joka tekee Yhdysvaltojen hävittäjiä. Sekä Bush vanhempi että nuorempi ovat toimineet Carlyle Groupsissa kiinteästi, Bush vanhempi teki mm. 1999 Carlylen asioilla matkan Saudi-Arabiaan. Bin Ladenit olivat Carlyle Groupin valittujen tukijoiden joukossa aina syyskuun iskuihin asti, jolloin asia muodostui poliittisesti hankalaksi. Kun World Trade Centerin torneihin iskeytyi lentokoneet, piti Carlyle Group vuosikonferenssiaan. Osallistujiin kuului mm. Shafig bin Laden, Osaman veli.

Voi syylläkin sanoa, että Bushin dynastialla on ollut huomattavasti läheisemmät suhteet bin Ladenin sukuun kuin Saddam Husseinilla koskaan oli – mikä on varsin mielenkiintoista, kun ottaa huomioon, mitä syytöksiä Bush ja hallintonsa lateli Husseinia kohtaan ennen hyökkäystä Irakiin vuonna 2003. Lisää Bushin suvun ja Yhdysvaltain kytköksistä bin Ladenin sukuun löytyy hyvin selvitettynä mm. täältä, täältä, täältä, ja täältä.

On huomioitava, että Bush ei ole tällaisine bin Laden ja Saudi-yhteyksineen Yhdysvaltain poliittisesti nimekkäimmissä henkilöissä ainoa laatuaan. Mm. Henry Kissingerin asiakkaisiin ainakin kuului bin Laden, minkä vuoksi hän joutui myös eroamaan 9/11-komission johdosta vuonna 2002.

1984

Vuoteen 1984 mennessä Osama oli perustanut Maktab al-Khadamat -peiteorganisaation (MAK), joka toimitti aseita, rahaa ja taistelijoita Afganistanin sotaa varten.

1986

Elokuussa 1986 lontoolaisessa Al-Quds al-Arabi -lehdessä julkaistiin Osaman sodanjulistus “kahden pyhän paikan maata miehittäviä amerikkalaisia vastaan”.

1988

Vuonna 1988 Osama erosi MAKista ja hänen kerrotaan perustaneen uuden al-Qaida-nimisen ryhmän, johon liittyi useita MAKin äärijäseniä. Al-Qaidaan liittyy tosin yhtä paljon kysymysmerkkejä kuin bin Ladeniin, ja monien mielestä koko järjestö on Yhdysvaltojen omaa luomusta – eikä al-Qaidaa sellaisena uhkakuvana kuin meille on kerrottu, ole oikeasti olemassakaan. Tätä kattavasti myöhemmin tänä iltana nähtävä Corbett Reportin dokumentti Al-Qaidaa ei ole. Toinen hyvä asiaa käsittelevä dokumentti on BBC:n al-Queda does not exist.

Mielenkiintoista esiintulleissa dokumenteissa al-Qaidan perustamisen suhteen on sekin, että Yhdysvallat ei ainoastaan antanut mujahadeeneille koulutusta ja rahoitusta Afganistanissa, vaan että heitä lähetettiin myös Yhdysvaltoihin saamaan koulutusta. Bin Ladenin tiedetään tässä yhteydessä myös työskennelleen CIA:lle, hankkimalla Afganistaniin taistelijoita. Näihin aikoihin bin Laden kävi Yhdysvalloissa tapaamassa CIA:n edustajia, ja nimi jota hän tuolloin käytti Los Angelesin alueella, oli Tim Osman.

1989

Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista 1989, ja Osamasta tuli Saudi-Arabiassa sankari. Persianlahden sodan aikoihin hän kuitenkin kritisoi Saudi-Arabian riippuvuutta Yhdysvaltain armeijasta ja vaati kaikkien ulkomaalaisten poistumista maasta.

1991

Bin Laden arvosteli kuningaskuntaa ja joutui lopulta pakenemaan Sudaniin 1991, jossa hän aloitti uudet operaatiot.

1998

Helmikuun 23. 1998 bin Ladenin kerrotaan antaneet Al Quds Al Arabi-lehdessä fatwan amerikkalaisia vastaan.

Elokuussa 1998 bin Ladenin sanottiin organisoineen terroristi-iskut Yhdysvaltojen Kenian ja Tansanian suurlähetystöihin. Iskuissa kuoli yli 200 ihmistä. Tämä isku toi Osaman länsimaiden tietoisuuteen.

2000

U.S.S. Coleen kohdistui lokakuun 12. 2000 terrori-isku, josta bin Ladenia pidetään vastuullisena.

2001

1. Kuolema

Bin Ladenilla oli vakavia terveysongelmia, ja hän tarvitsi munuaisvaivojensa takia säännöllistä dialyysihoitoa. Heinäkuussa 2001 bin Laden lennätettiin amerikkalaiseen sairaalaan Dubaissa näiden vaivojensa takia. Ranskan tiedustelupalvelun mukaan bin Laden tapasi sairaalassa CIA:n paikallisen edustajan. Kun tämä agentti myöhemmin kehuskeli tapaamisellaan, hänet lähetettiin takaisin Washingtoniin.

Yhdysvaltain hallinnon korkea-arvoinen sisäpiiriläinen, tri. Steve R. Pieczenik, joka palveli useissa vaikutusvaltaisissa asemissa viiden eri presidentin hallinnossa, kertoi radiopersoona ja dokumenttielokuvantekijä Alex Jonesille pian presidentti Obaman kerrottua bin Ladenin kuolemasta, että bin Laden kuoli marfan syndroomaan pian sen jälkeen kun CIA:n lääkärit vierailivat hänen luonaan amerikkalaisessa sairaalassa Dubaissa heinäkuussa 2001.

Päivää ennen syyskuun 11. iskuja bin Ladenin kerrotaan olleen pakistanilaisessa armeijan sairaalassa, missä hänen peräänsä kerrotaan katsoneen Pakistanin ISI:n, joka on “pakistanin CIA”, ja jolla on syvät suhteet amerikkalaisten tiedustelupalveluun.

Syyskuun 11. iskut

Olen aiemmin kirjoittanut bin Ladenista ja syyskuun 11. 2001 iskuista artikkelisarjassa “Mitä todella tapahtui?” Kuten tuossa artikkelisarjassa olen käynyt läpi, liittyy syyskuun 11. iskujen viralliseen tarinaan häkellyttävän paljon epäilyttäviä piirteitä.

Yhdysvallat julisti syyskuun 14. 2001 virallisesti, että iskujen takana oli varmasti Osama bin Laden. Yhdysvaltain tiedotusvälineissä bin Ladenia alettiin epäillä iskujen tekijäksi jo toisen koneen iskeydyttyä Word Trade Centeriin. Taleban ilmoitti pian Yhdysvaltojen virallisen julistuksen jälkeen, että jos Yhdysvallat antaa heille todistusaineistoa asiasta, he luovuttavat bin Ladenin Yhdysvalloille. Todistusaineistoa ei tullut. Bin Laden itse kielsi neljä kertaa (syyskuun 12., 16., 17., ja 28.) iskujen jälkeen olevansa iskujen takana.

Näistä syyskuun 28. päivän viesti kuului näin: “Olen jo sanonut, että en liity syyskuun 11. iskuihin Yhdysvalloissa. Muslimina teen parhaani, jotten valehtelisi. Minulla ei ollut tietoa näistä hyökkäyksistä, enkä myöskään pidä viattomien naisten, lapsien ja muiden ihmisten tappamista arvostettavana tekona. Islam kieltää viattomien naisten, lasten ja muiden ihmisten vahingoittamisen. Sellainen on kiellettyä jopa taistelussa. Sen sijaan Yhdysvallat tekee kaikenlaista vahinkoa naisille, lapsille ja eri uskontojen harjoittajille, erityisesti Islamin harjoittajille…”

Syyskuussa 2001 alkoikin väitettyjen bin Ladenin julkisuuteen antamien videoiden ja äänitteiden sarja, jota kesti aina tammikuulle 2011 asti. Vuonna 2001 näitä videoita ja äänitteitä ilmestyi 5 kappaletta. Monien, ellei useimpien, näiden videoiden ja äänitteiden aitoutta on laajasti epäilty (Kts. esim täältä).

Välittömästi iskujen jälkeen Yhdysvallat lennätti maasta siellä olleet bin Ladenin sukulaiset. Asiasta ei hiiskuttu julkisuuteen mitään. Miksi? Jotenkin luulisi, että he olisivat viimeisiä, keitä maasta lennätettäisiin pois aikana, jolloin maan ilmatila oli hyvin suljettu. Tuntuisi järkeenkäyvältä, että heitä kuulusteltaisiin iskujen julkisuudessa esitetystä pääepäillystä, joille he ovat sukua. Mutta ei. Kenties asiaan vaikutti se, että Bushin suku oli ja on liiketoiminnan kautta niin läheisiä bin Ladenin kanssa kuin tuntuu mahdolliselta vain olla.

Joulukuun 13. 2001 Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisi videon, jolla sen mukaan bin Laden tunnusti olleensa syyskuun 11. iskujen takana. Kansainvälisesti videon aitoutta epäiltiin laajasti. Videolla ollut “bin Laden” oli terveydentilaltaan paremmassa kunnossa kuin aiemmin, hänen ihonvärinsä oli tummempi kuin aiemmin, hänen nenänsä on aivan eri muotoinen kuin aiemmin, ja hänen sormensakin olivat erilaiset kuin aiemmin. Hän näyttää videossa olevan myös oikeakätinen, vaikka hänen tiedettiin olleen vasenkätinen. Vaikka tätä videota ei varmuudella ole osoitettukaan huijaukseksi, myönsi toukokuussa 2010 kaksi CIA:n entistä työntekijää tehneensä bin Ladenista huijausvideoita.

Pian bin Ladenin “tunnustusvideon” jälkeen ensimmäisiä huhuja hänen kuolemastaan alkoi liikkua. Tästä huolimatta bin Laden-videoita ja nauhoitteita alkoi ilmestyä julkisuuteen Bushin hallinnolle sopivina ajankohtina, mm. juuri ennen Yhdysvaltojen vuoden 2004 presidentinvaaleja.

Mielenkiintoista asiassa on sekin, että FBI:n etsityimpien terroristien listalla bin Ladenia ei syytetty syyskuun 11. iskuista lainkaan – koska FBI:lla ei omien sanojensa mukaan ollut kiistatonta näyttöä bin Ladenin syyllisyydestä iskuihin.

Onko mahdollista, että bin Laden oli Bushin hallinnolle vain sopiva syntipukki, jonka nojalla hyökätä Afganistaniin, ja jonka avulla psykologisesti manipuloida niin oman kuin muiden maiden kansalaisia? Yhdysvalloillahan on historiaa tukea heidän omia intressejään ajavia tahoja ympäri maailman – ja heillä on historiaa myös siinä, että myös nuo tuetut tahot voidaan uuden tarinan siivin sitten tilanteiden muututtua poistaa tieltä. Muistellaanpa vaikka Saddam Husseinia.

Entinen FBI:n kääntäjä Sibel Edmonds on paljastanut, että bin Laden työskenteli Yhdysvalloille aina syyskuun iskuihin asti. Samasta asiasta ovat puhuneet muutkin, mm. neljä pakistanilaista Good Morning America-ohjelman vierasta joulukuussa 2007, jotka sanoivat bin Ladenin olleen CIA:n agentti. Ehkä ei ole mikään ihme, että bin Ladenia ei koskaan saatu elävänä kiinni?

Syyskuun iskujen jälkeen presidentti George W. Bush sanoi cowboy-tyyliinsä haluavansa bin Ladenin kiinni “elävänä tai kuolleena”, koska hän oli iskujen pääepäilty. Vain kuukausia tämän jälkeen Bush kuitenkin jo sanoi, ettei bin Laden ole hänelle niin tärkeä, keskittäen huomionsa sen sijaan Irakiin – jolla ei hänen myöhempien sanojensa mukaan ollut “mitään tekemistä syyskuun iskujen kanssa”. Vuonna 2006 Bush kertoi, ettei bin Ladenin kiinni saaminen kuulunut Yhdysvaltain terrorismin vastaisen strategian prioriteetteihin. Jotenkin luulisi, että jos bin Laden todella oli syyskuun iskujen takana, olisi Yhdysvallat tehnyt kaikkensa hänen löytämisekseen, vangitsemisekseen ja oikeuden edessä tuomitsemisekseen.

2. Kuolema

Joulukuun 26. 2001 Fox News kertoi Pakistan Observer-lehden uutisesta, jonka mukaan afgaani-talebanit olivat virallisesti julistaneet bin Laden kuoliaaksi aiemmin kuluvan kuun aikana. Raportin mukaan bin Laden haudattiin wahabisti-sunni-tapojen mukaan nimettömään hautaan 24 tunnin kuluttua kuolemasta.

Joulukuu oli myös aikaa, jolloin Yhdysvallat “kävi taistelua” Afganistanissa sijaitsevassa Tora Boran vuoristossa, koska bin Ladenin ja hänen joukkojensa väitettiin oleilevan siellä. Vuoristossa väitettiin olevan valtavat maanalaiset rakennelmat ilmastointeineen, asevarastoineen, jne. Mitään tällaisia rakennelmia ei koskaan kuitenkaan löydetty, ja jostain kumman syystä myös bin Ladenin sanottiin päässeen Yhdysvaltain ja liittoutuneiden joukkojensa kynsistä pakoon. Operaatiota epäiltiin ja kritisoitiinkin runsaasti.

2002

3. Kuolema

Tammikuussa 2002 Pakistanin presidentti Pervez Musharrah sanoi ykskantaan: “Rehellisesti sanoen, uskon, että hän on kuollut”.

4. Kuolema

Heinäkuun 17. 2002 FBI:n terrorisminvastaisen toiminnan johtaja, Dale Watson, kertoi viranomaisille pitämässään konferenssissa, että “itse uskon, että hän (bin Laden) ei ole enää keskuudessamme”. Hän lisäsi tähän, ettei hänellä kuitenkaan ollut näkemyksen tueksi todistusaineistoa.

5. Kuolema

Lokakuussa 2002 Afganistanin presidentti Hamid Karzai kertoi CNN:lle, että “uskoakseni (bin Laden) on kuollut”.

Vuonna 2002 bin Ladenin nimissä julkaistiin vain yksi äänite, marraskuun 12. päivä. Sen aitoutta epäiltiin laajasti. Tallenteella oli ainoastaan ääni, ja maailman johtaviin äänentunnistusekspertteihin kuuluva sveitsiläinen asiantuntija totesikin nauhasta, että sillä ei puhu aito bin Laden. Muut bin Laden asiantuntijat totesivat samaa (Kts. esim. tämä ja tämä).

2003

Vuonna 2003 bin Ladenin nimissä julkaistiin kaksi äänitettä. Toisessa näistä bin Ladenin väitetään sanoneen olevansa liitossa Irakin kanssa, ja toisessa hän patikoi oikean kätensä, al-Zawahirin kanssa jossain vuoristossa.

2004

Lokakuussa 2004, neljä päivää ennen Yhdysvaltain presidentinvaaleja, al-Jazeera lähetti 18-minuutin videon, jossa bin Ladenin väitetään myöntäneensä osallisuutensa syyskuun 11. päivän iskuihin. Al-Jazeera ilmoitti nauhan olevan peräisin Pakistanista, ja Yhdysvaltain turvallisuusviranomaiset pitivät sitä aitona. Nauhoituksessa bin Laden sanoo muun muassa: “Olimme sopineet komentaja Attan kanssa – Allah olkoon hänelle armollinen, – että kaikki operaatiot pitäisi toteuttaa 20 minuutissa, ennen kuin Bush ja hänen hallintonsa huomaavat”. Hänen mukaansa vahinkoja olisi tullut vähemmän, jos Bush olisi toiminut nopeammin. “Mutta nyt, Jumalan kiitos, meillä oli kolme kertaa enemmän aikaa”. Tämä oli ainut vuonna 2004 bin Ladenin nimissä esitetty video, jonka senkin aitoutta on epäilty laajasti.

2005

6. Kuolema

Marraskuussa 2005 senaattori Harry Reid paljasti, että hänelle oli kerrottu, että bin Laden oli saattanut kuolla lokakuussa Pakistania kohdanneessa maanjäristyksessä.

Vuonna 2005 bin Ladenin nimissä ei julkaistu ensimmäistäkään äänitettä tai videota.

2006

Huhtikuussa 2006 julkaistiin ääninauha, jossa Osama bin Ladeniksi esitelty mies vaati länsimaisia ja yhdysvaltalaisia tuotteita boikottiin profeetta Muhammadista julkaistujen pilakuvien takia.

7. Kuolema

Huhujen mukaan Osama bin Laden olisi kuollut elokuun lopulla 2006. Asiasta kertoi ranskalaislehti L’Est Républicain verkkosivullaan. Tiedot on kiistetty. Lehti sanoi saaneensa tietonsa salaiseksi luokitellusta asiakirjasta, jonka oli laatinut Ranskan tiedustelupalvelu DGSE. Raportin tiedot on lehden mukaan välitetty presidentti Jacques Chiracille, pääministeri Dominique de Villepinille ja Ranskan sisä- ja puolustusministereille. “Tavallisesti luotettavan lähteen mukaan sauditiedustelu on nyt vakuuttunut siitä, että Osama bin Laden on kuollut”, raportissa todetaan. Raportin mukaan Osama olisi 23. elokuuta 2006 sairastunut harvinaisen ärhäkkään lavantautiin, mikä aiheutti hänen sisäelintensä lamaantumisen. Sauditiedustelu olisi saanut tietää tapahtumasta ensi kertaa 4. syyskuuta 2006.

8. Kuolema

Entinen CIA:n agentti, joka asuu nykyään Turkissa, kertoi 2011 Russia Today:lle, että kului viisi vuotta siitä, että Yhdysvaltain viranomaiset vihdoin ilmoittivat Osama Bin Ladenin kuolemasta. “Tunsin Bin Ladenin tsetseenitaustaiset vartijat hyvin,” sanoo Berkar Yashar, itsekin alkuperältään tsetseeni, venäläiselle TV-kanava ykköselle. “Samy, Ayub ja Mahmud olivat hänen rinnallaan loppuun saakka. Muistan hyvin sen päivän hyvin, koska siinä oli kolme kuutosta – kesäkuun 26. päivä vuonna 2006.” “Kaikki nuo kolme miestä, kuten kaksi muslimia Lontoosta ja toiset kaksi USA:sta näkivät Bin Ladenin kuolleena. Hän oli vakavasti sairas ennen kuolemaansa, hän kuihtui luuksi ja nahkaksi. Kolme tsetseeniä pesivät hänen ruumiinsa ennen hautaamista.”

Yashar mainitsee, että toukokuun 2. kun Obama ilmoitti Bin Ladenin kuolleen, he löysivät vain hänen hautansa läheltä Afghanistanin ja Pakistanin rajaa ja lavastivat operaation. Hän myös epäilee, että hänen kaverinsa Samy, jonka Yhdysvaltain erikoisjoukot olivat napanneet vain paria päivää ennen kuoleman julistamista, olisi kertonuyt tarkan paikan Osaman hautapaikasta.

Vastauksena siihen, miksi Berkan Yashid oli valmis kertomaan nämä tietonsa Venäjän televisiolle, johtuu siitä, että viimeaikaisten tapahtumien vuoksi hän pelkää henkensä puolesta.

Vuonna 2006 bin Ladenin nimissä julkaistiin neljä äänitettä.

2007

8. syyskuuta 2007 tuli julki video, jossa Osama mm. kehottaa kannattajiaan tekemään iskuja Irakissa olevia amerikkalaisjoukkoja vastaan. Video oli ensimmäinen lähes kolmeen vuoteen.

20. maaliskuuta 2008 tuli julki äänitallenne jossa Al-Qaida-johtaja Osama bin Laden uhkaa Euroopan Unionia “vakavalla rangaistuksella” Muhammed-pilapiirrosten uudelleenjulkaisun vuoksi. Osama sanoo internetiin välitetyllä ääninauhalla tanskalaisten ja muunmaalaisten lehtien julkaisemien piirrosten olevan osa “ristiretkeä”, johon myös paavi on osallisena. Äänitallenne Osama puheesta julkaistiin al-Qaidan viestejä aiemminkin julkaisseella islamistisella verkkosivulla ja on suunnattu EU:ta vastaan. Viestin kesto on runsaat viisi minuuttia ja sen yhteydessä näytetään still-kuvaa Osamasta. Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu CIA:n mukaan ääninauha on aito.

9. Kuolema

Marraskuussa 2007 entinen Pakistanin pääministeri Benazir Bhutto kertoi Al-Jazeeran David Frostille, että Omar Sheikh oli tappanut bin Ladenin. Bhutto salamurhattiin pian tämän lausunnon jälkeen. Bhutton lausunnon suhteen on kuitenkin esitetty mielenkiintoinen huomio siitä, ettei Bhutto olisi todellisuudessa tarkoittanut Osama bin Ladenia.

Vuonna 2007 bin Ladenin nimissä julkaistiin kaikkiaan seitsemän videota/äänitettä.

2008

Marraskuussa 2008 CIA:n johtaja arvioi, että Osama bin Laden elää, mutta on syrjässä aktiiviterrorismista. CIA piti Osaman kiinnisaamista silti ensiarvoisen tärkeänä hänen symboliarvonsa vuoksi.

Osaman sanottiin piileskelleen pitkään Pakistanissa, vaikka hänen uskottiin erääseen aikaan olevan yhä Tora Boran vuoristossa missä hänet väitettiin nähdyn viimeksi.

Vuonna 2008 bin Ladenin nimissä julkaistiin kaikkiaan neljä videota/äänitettä.

2009

10. Kuolema

Maaliskuussa 2009 entinen Yhdysvaltain tiedusteluvirkailija ja Bostonin yliopiston kansainvälisten suhteiden professori Angelo Codevilla sanoi, että “kaiken todistusaineiston pohjalta Osama bin Laden ei ole sen enempää elossa nykyään kuin Elvis Presley”.

Vuoteen 2009 mennessä näkemys siitä, että Osama bin Laden oli ollut jo hyvän tovin kuolleena kasvoi kasvomistaan. Erään näistä monista näkemykstä esitti tri. David Ray Griffin vuonna 2009 tulleessa kirjassaan Osama bin Laden – Dead or alive? Hyvä Griffinin haastattelu aiheesta löytyy mm. täältä.

11. Kuolema

Toukokuussa 2009 Pakistanin presidentti Asif Ali Zardari vahvisti, että hänen amerikkalaisten kanssa toimivat tiedustelupalvelun edustajat eivät olleet kuulleet bin Ladenista mitään seitsemään vuoteen. Zardari totesi, “en usko, että hän on elossa”.

Vuonna 2009 bin Ladenilta julkaistiin kaikkiaan neljä videota/äänitettä.

2010

Lokakuun 2. 2010 bin Laden yllätti – hänen nimissään sanottiin tulleen ääniviesti, jossa hän kritisoi Pakistanin auttamista ja puhui ilmastonlämpemistä vastaan. Tätä pidettiin syystäkin outona vetona.

Samoihin aikoihin “ilmastonlämpenemis”-äänitallenteen kanssa ilmestyi maailmalle toinen yhtä kummallinen uutinen: bin Ladenin tiedettiin nyt elävän lähellä Kiinan rajaa, hulppeassa huvilassa vuoristossa.

Vuonna 2010 bin Ladenin nimissä julkaistiin kaikkiaan kuusi videota/äänitettä.

2011

12. kuolema

Tammikuun 21. 2011 bin Ladenin nimissä julkaistiin hänen ainut äänite tälle vuodelle. Hänen väitetyn kuolemansa jälkeen toukokuun alussa Yhdysvallat julkaisi hänen väitetyn kuolemaan johtaneen iskun yhteydessä löytynyttä uutta kuvamateriaalia bin Ladenista.

Huhtikuun lopussa uutisissa kerrottiin, että jos bin Laden kuolee, niin “Euroopassa räjähtää kätketty ydinpommi”. Muutamia päiviä tämän jälkeen Osaman kerrottiin kuolleen Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen iskuun 2. toukokuuta 2011 40 minuuttia kestäneen tulitaistelun jälkeen. Barack Obaman kannatusluvut nousivat kohisten. Ja pitihän Obaman siinä pari päivää Osaman virallisen kuoleman jälkeen käydä valokuvattana New Yorking Ground zerolla.

Jos Osama todella tapettiin 2.5. 2011, miksi häntä ei otettu kiinni elävänä ja kuulusteltu? Kuoliaaksi ampuminen tuntuu oletettavasti “maailman etsityimmän miehen” suhteen järjettömältä ratkaisulta. Jos Osama todella oli syyskuun iskujen takana, hänestä olisi varmasti saanut yhtä ja toista irti kuulusteluissa.

Miksi Yhdysvallat ei halunnut Osamaa tuomituksi oikeuden edessä? Eikö Yhdysvallat kuulutakin olevansa lain ja oikeudenmukaisuuden esitaistelija? Miksi kuvia kuolleesta Osamasta ei näytetty? Miksi väitetystä kuolemasta tunnin sisään tehdystä pikahautajaisesta mereen ei ole mitään dokumentaatiota? Miksi Yhdysvaltain virallista versiota Osaman tappamisesta on muuteltu jo monta kertaa? Mitään mikä osoittaisi Osama bin Ladenin tulleen tapetuksi 2.5. 2011 ei ole annettu, mutta tästä huolimatta koko maailman pitäisi uskoa Yhdysvaltain tarinaa asiasta.

Virallisia kuvia kuolleesta bin Ladenista ei siis ole tullut esiin, mutta muutamia tekaistuja kuvia kylläkin (kts. tämä ja tämä).

Yhdysvallat kertoi saaneensa bin Ladenin viimeisestä piilopaikasta valtavan määrän materiaalia – tietokoneita (joilta kerrottiin löytyneen mm. valtava määrä pornoa ja viesti Obamalle) ja myös videomateriaalia, jossa bin Ladeniksi väitetyn miehen näytetään (takaviistosta kulmasta kuvattuna) katselevan itseään uutisista. Tämänkin videon aitoutta on epäilty laajasti, ja siinä olevia kummallisuuksia on myös listattu.

Lähinnä tästä kaikesta tulee mieleen jo hyvin tunnetut satuilut mm. Irakissa tehdystä sotilas Jessica Lynchin “pelastusoperaatiosta”, sotilas Pat Tilmannin kuolemasta, Saddam Husseinin nappaamisesta, ja tietysti syyskuun 11. iskuista. Yhdysvallat käsikirjoittaa tarinankulkua kuin Hollywood-elokuvaa ikään. Kaikki on muovista kuin kalkkuna, jota Bush kameroiden edessä “tarjoili” amerikkalaisille sotilaille Irakissa vuonna 2003. Tämä ilmiö löytyy myös bin Ladenin väitetyn kuoleman suhteen – valokuva Obamasta, Hillary Clintonista, Joe Bidenista ja muista Obaman hallinnon nimistä katselemassa bin Ladenin kohtaloa “suorana lähetyksenä” osoittautui ainoastaan pr-kuvaksi, jolla haluttiin iskostaa suuren yleisön mieliin tiettyä mielikuvaa. Syystäkin tarinaa bin Ladenin kuolemasta ovat epäilleet niin paikalliset ihmiset Pakistanissa, Pakistanin viranomaiset, Iranin tiedustelupalvelu, kuin asiantuntijat ympäri maailman muuallakin.

Mitä seuraavaksi?

Yhdysvallat on taloudellisissa ongelmissa, heidän valkakattonsa tuli aivan hiljan vastaan. Onko tulossa uusi false-flag-operaatio ja sitä seuraava uusi sota – ja sitä kautta taloudellinen nousu, kuten toisessa maailmansodassa? Sota ja sitä sivuavat toimet ovat Yhdysvalloille jo kauan, aina ajoista kun Eisenhower varoitti aseteollisuuden vaaroista demokratialle, olleet valtava bisnes.

Condaleezza Rice totesi taannoin antamassaan haastattelussa, että al-Queda on “suurempi uhka kuin natsi-Saksa oli”. Niinköhän? Jos Natsit olivat fasisteja, ja jos fasismi määritellään Benito Mussolinin tapaan, on Yhdysvallat nykyään moninkertaisesti fasistisempi kuin natsi-Saksa koskaan oli, ja sitä kautta moninkertaisesti suurempi uhka maailmalle kuin natsi-Saksa koskaan oli.

Obama sanoi bin Laden kuoleman jälkeen, että maailma on nyt turvallisempi paikka. Melkein välittömästi tämän jälkeen alettiin kuitenkin puhua, että terrori-iskujen vaara on nyt korkeampi kuin koskaan, ja kostoiskuja bin Ladenin kuoleman johdosta pidetään todennäköisenä. Bin Ladenin tietokoneilta väitetään nyt löytyneen tietoja, että hän suunnitteli uusia iskuja Yhdysvaltain nopeimpiin juniin. Tämä sai “terroristi-ekspertit” välittömästi puhumaan siitä, että TSA-virkailijoiden pitää alkaa nyt perin pohjin tutkia ei ainoastaan lentomatkustajia, vaan myös kauppakeskuksissa kävijöitä. Senaattori Chuckie Schumer intoutui ehdottamaan, että “no fly”-listat pitää laajentaa koskemaan myös junia ja metroja.

Vääjäämättä mieleen nousee, että kuka on seuraava myyttinen mörkö, kun bin Ladenin sanotaan nyt jo virallisestikin kuolleen? Varmaankin bin Ladenin oikeana kätenä toiminut al-Zawahiri kuten asiasta on jo joillain tahoilla uutisoitu. Melko varmana voi pitää, että presidentti Obama tulee käyttämään bin Ladenin tappamista hyödyksi vuoden 2012 vaaleissa – varsinkin, jos sitä ennen “sattuu” vielä sopivasti joku suuri terrori-isku, kuten nyt on taas uhkailtu.

Russia Todayn Thom Hartmann ihmetteli äskettäin olleessa teemalähetyksessään: “Miksi emme jahtaa terroristien sijaan pankkiireja?” – ne kun aiheuttavat niin Yhdysvalloille kuin maailmalle muutenkin massiivisesti suurempia ongelmia. Niinpä. Mutta en yhtään ihmettelisi, jos seuravaksi olisi jälleen Luvassa terrorimyrskyä, mistä kertoo toinen tänään nähtävä dokumentti.

“Mitä seuraavaksi?” kysymyksen tiimoilta kannattaa katsoa myös tri Webster Tarpleyn ja James Corbettin analyysiä.

Osama bin Laden on kuollut, eläköön Osama bin Laden!

Read Full Post »