Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘punk’

Tämä on totuus. Koska:

– – –

Musiikki

Clipboard03Kaken musiikki on täyttä rautaa. Kake toi konemusiikki-iskelmän Suomeen ja oli siis aikaansa edellä.

Kaken kappaleissa on usein vimmaisen kiihkeä elämän ja rakkauden rytmi, mikä kertoo räjähtävästä elämänvoimasta. Kake ei inise, kuten monet muut Suomi-iskelmän tekijät. Kake käsittelee elämän vaikeitakin aiheita positiivisellä ja humoristisellä otteella. Kaken musiikki on vitaalia ja siitä tulee kaikille hyvä mieli. Kaken musiikissa on solar-fallista voimaa.

Kaken musiikissa on luovia cross-over elementtejä, kuten hedelmäpelin heldelmäsuora-ääni Nasta pimu-kappaleen introssa. Tällaiseen eivät tusinaiskelmäartistit uskaltaudu. Tämä on neroutta.

Kaken musiikkivideot ovat helmiä. Yhtä hyviä ei ole tehty vuosiin.

Kaikista edellämainituista syistä Kaken musiikki vetoaa yli kansanryhmien ja hänen keikoillaan käy mm. punkkareita.

– – –

Sanat

Clipboard011Kaken kappaleiden nimet ja sanat ovat usein silkkaa neroutta ja tajunnan laajentavaa dadaa. Tähän ei moni pysty tai siihen uskaltaudu. Kappaleiden nimistä mainittakoon mm. Nätti tyttö vähän pehmee, Asia on ananas, Pomminvarmaa, Kova duuni, En suostu, Alta pois, Elämä on kovaa, Rannalle tein randevuun, Ei mitään hämminkiä, Tyttö kuin tulivuori, Meininki on melkoinen, Hervoton remmi päällä, Tätä kukkaa en hukkaa, Et sinä tuomita saa, En ole ihmiseksi mikään enkeli, Tuutilullaa, Seuraavassa elämässä.

Näytteitä Kaken biisien sanoista:

Nasta pimu: Nasta pimu, menee taju, raju olet pakkaus, anna rakkaus nyt sun! Nasta pimu, revin nutun, jutun jos sä ohitat, niin asiat, nyt on! (…) Nasta pimu, ota minut, sinut tahdon väkisin, niukat rahatkin saat mun! (…) Kun olet lähellä, en minä sähellä, vaan elän hyvästi ja tunnen syvästi, oon vähän kipsissä, kun silmää ripsissä, mä tuikkeen sulla nään! (…)

Tilipäivä koittaa: Tilipäivä koittaa, tilipäivä koittaa! Sydämessä soittaa mulla myöskin viulut nää! Tankillisen bensaa ostan, kytkimen mä silloin nostan, tahdon tulla kioskille, ehkä päässä räjähtää!

Nätti tyttö vähän pehmee: (…) Hei, sä olet mitä odotan! Hei, sä olet mitä haluan! Hei, sä annat toiveen ihanan, helkutti vie! (…) Tyttö olet joka näin multa kaiken järjen vei! Ois mun pakko jotakin keksiä, mutta sulle ehdota… sellaista.

Hei vaan heilani suloinen: Hei vaan heilani suloinen, tässä ois mies isotuloinen, kävin kassan kautta nimittäin, sataset on limittäin! (…) Kroisos rankka, Roope ankka, oon tuokion, tää ilta vain on mun ainoain, hetken tässä jässikässä nään pörssihain! Hei vaan heilani suloinen, tänään minä oon isotuloinen, nyt se alkaa kerran me tavattiin, sinappia kravattiin!

– – –

Fanit

Clipboard05Kaken fanit puhuvat. He ovat omaa luokkaansa. YouTube-kommenteista poimittua:

Mahtava kappale ja komee Välikoppa escortti.

Kake on legenda. Tyyppinä mukava ja sympaattinwn.

RANDELININ KAKE HÄN TULEE… OTTAKAA JÄYKKÄÄ.

Kake oli Oulujärvirallissa istumassa Sainzin vanhab Escortin kyydissä, ja ratin takana istu Karjalaisen Jukka. Ja kyllä se on parempi, että Kake siellä vänkärin penkillä istuukin :D

Lotus meni päin puuta Jyskälässä 1991 ?

FORD oli hyvä mutta ei ollu BDA !

Kake on Kuningas!

Kake on kake. Aito äijä !!! ja ennen tehtiin sanoja, joissa oli toivoa, huumoria. 70- 80 sanat ja sanoma jäi elämään…

Kake Baarin perustaminen olisi kyllä varmaan tosi hieno ajatus. Siellä kyllä varmaan tulisin käymään. Kake on tosi hyvä. Olen kakea kuunnellut tosi paljon 80 luvulla ja vieläkin se kuulostaa hyvältä jopa vaimoni ja lapset tykkää Kakesta.

Kake on vaan niin Super…

Kake jyrää.

Viimesin biisi minkä vaimolle soitin; ero tuli kun tällästa laitoin eetteriin.

Kake on Porno!

Vitun homot kake on paras.

Nastapilu :D

En ois ikinä uskonu sanovani tätä mut tää on oikeestikin hyvä XD

Tulee muistot mieleen. Joskus 80 luvun loppupuolella ite olin vannoutunut hevi mies ja veli tykkäs kuunnella tällasta musiikkia. Aina kun oltiin jossain juopottelemassa niin meillä oli kova tappelu mitä musiikkia kuunnellaan. Nyt tämä jopa kuullostaa hyvältä, vaikka vieläkin oon hevi miehiä.

Kake Skywalker.

Kake “Rautakyrpä” Randelin.

Niin moniulotteista musiikkia!! Aivan loistavaa!!

En voi lopettaa kakelle masturboimista, hän tihkuu pornoa ääni kuin orangilla.

Jumalauta mitkä sanat!

Tää on tosi hyvä panobiisi.

– – –

Mies itse

Clipboard02Kakella on yliluonnollisia voimia. Hän on mm. nähnyt enneunia, kuten hänen Perttu Häkkiselle antamastaan haastattelusta selviää. Kake Randelin on todistetusti levitoinut Ämyrin tanssilavalla kesällä 1995. Kake on nähnyt vision.

Kake Randelin on kovan luokan rallikuski. Kun Kaken yhteydessä puhutaan ralleista, ei puhuta vain biiseistä.

Kake Randelin on maalannut tauluja jo pienestä pitäen. Hän kykenee realismiin, joten hänen ei tarvitse suhertaa abstraktia taidetta kuten amatöörien.

Kake uskaltaa sanoa myös poliittiset mielipiteensä, mutta on silti sitoutumaton.

Kake on myynyt järjettömät määrät levyjä.

Kake tekee järjettömästi hurjia keikkoja.

Kaiken edellä mainitun perusteella on selvää, että Kake on monilahjakkuus, renenssanssimies par excellence.

Kake Randelin hallitsee! Sinappia kravattiin!

– – –

Aiheeseen liittyen:

Perttu Häkkisen tekemä haastattelu Kakesta.

Read Full Post »

Tästä saat

deathbysnoosnookansiJos yhdistää legendaariset Bad Brains ja Papu ja Pojat -yhtyeet, saa aikaan jotain mikä kuulostaa oululaiselta Death by Snoo Snoolta.

Bändi soittaa vinksahtaneen söpöä muumipunkkiaan vimmaisen tiukasti ja vokaaleissa laulaa ja huutaa pirteä ja energinen Pikku-Myyn kuuloinen korkea-ääninen nainen. Konsepti on vastustamattoman hurmaava ja saa aikaan kontrolloimatonta ilmarummutusta, -kitarointia ja yleistä heilumista.

Bändin Tästä saat-levy ilmestyi jo viime vuonna. Levy on 28 minuutin ja 18 kappaleen verran silkkaa energiaa. Biisit vaihtelevat huudetuista hardcorerypistyksistä melodisempiin punkraitoihin. Levyltä on mahdoton poimia kehnoa kappaletta, mutta helmiksi nousevat Muita kertomuksia, Karvajalka, Pentutehdas, Liskoihmiset ja Sotaveteraanit… ja no, monta, monta muutakin biisiä.

Sanoitukset ovat oma mahtava ulottuvuutensa bändin konseptia. Tästä alla esimerkkinä Sotaveteraanit:

– – –

Se oli vuonna 1596

aivan uus juttu oli sota nuijien silloin

Klaus Fleming oli käskynhaltijana,

talonpojat milloin nousi kapinaan kamalaan vaan

Kuka muistaa vielä ne

nuijasodan veteraanit

meitsi muistaa vielä ne, sotaveteraanit

Irtos Jaakko Ilkalt’ pää

vouti Abrahammi Melkiorin poika tää

vangitsi ja mestautti

oli rankkaa mut oli muitki possess niinku

Hannu Krankka,

Pertti Peuttu, Yrjö Kontsas,

Pertti Palo, Martti Tuomaala

Todellakin muistan vielä ne

kuka muistaa vielä ne,

nuijasodan veteraanit.

– – –

Tästä saat on levy mistä Mesikämmenen ei tarvitse kahta kertaa miettiä, onko tämä hyvä. Tämä on aivan hellvetin hyvä, ehdottomasti hienoimpia kotimaisia bändilöytäjä tässä osoitteessa vähään aikaan. Levy on kuultavissa kokonaisuudessaan Bandcamp.com:ssa.

 – – –

Aiheeseen liittyen:

Death by Snoo Snoo Facebookissa / Bandcampissä.

Read Full Post »

Mesikämmenen tassuihin päätyi joitain aikoja sitten Pekan kirje Sleepy Sleepers-yhtyeelle. Pekka lähetti bändille “lämpimät keskitysleiri-terveiset”, kertoi kannattavansa bändin show-toimintaa ja kertoi haluavansa joskus kunnioittaa bändin tilaisuutta “kahden adjutanttini kera univormut päällä”.

SiitoinkirjeSleepytPekan kunniajäsenyydestä Sleepy Sleepersin fan clubissa kerrottiin myös oheisessa jutussa joskus samoihin aikoihin: “Sleepyihin on yhdistetty punk ja anarkia. Viime viikkoina huomattavaa julkisuutta saanut turkulainen liikkeenharjoittaja Pekka Siitoin, kuuluu Hannu Rainerlan mukaan fan-klubin kunniajäseniin”.

sleepysleepers

Aiemmin blogissa on kerrottu Pekasta ja Sleepyistä myös seuraavaa:

Rautaristi-lehdessä oli 1982 juttua mm. Dallas-sarjasta ja Sleepy Sleepersistä – jonka KDP oli yksimielisesti valinnut Suomen suosituimmaksi yhtyeeksi (Mesikämmenen arkistot).

Koska Kai M. Aalto kuuluu Siitoin-saagaan, kuuluu seuraava kuriositeettikin tässä yhteydessä mainita. Legendan mukaan Kai M. Aaltoa ja Markku Järvenpäätä olisi vuoden 1986 lentokonekaappaukseen osaltaan innoittanut Sleepy Sleepersin kappale Kaapataan lentokone Moskovaan.

– – –

Miksi Pekka sitten diggaili Sleepyjä? Bändin musiikki kun ei ollut mitään vanhan koulukunnan rockia, josta Pekka oli kertonut pitävänsä. Asiaa vaikutti varmasti mm. se, että Sleepyt eivät silloin tällöin kaihtaneet pahennusta aiheuttavassa kohkauksessaan käyttää provokatiivisesti mm. hakaristia ja koska bändin kieliposkessa tekemät poliittiset pläjäykset ärsyttivät kommunisteja ja saivat aikaan mm. tällaisia reaktioita:

Vuonna 1977 yhtye aiheutti pienehkön skandaalin levyllään Takaisin Karjalaan. Alun perin nimi oli Karjala takaisin, mutta tällä nimellä levy-yhtiö EMI ei uskaltanut sitä julkaista. Levyllä kuultiin mm. kappaleet “Kapina Wiipurin asemalla”, “Anarkiaa Karjalassa”, “IC:llä Karjalaan”, “Jytinää Eestissä”, “Mennään Karjalaan” ja “Kaapataan lentokone Moskovaan”. Levy oli vallitsevan itsesensuurin aikana liikaa. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Kajaanin osasto paheksui helmikuussa 1978 julkisesti yhtyeen musiikkia ala-arvoiseksi ja Suomen ja Neuvostoliiton hyviä suhteita vahingoittavaksi. Raha-automaattiyhdistys reagoi nopeasti ulkopoliittiseen keskusteluun: Kaapataan lentokone Moskovaan -single poistui jukebokseista.

Kommunisteja inhonnut ja Karjalan palauttamista itsekin vaatinut Pekka arvosti tätä. Teatteritaustaa omaava showmies, jonka modus operandi oli monella tapaa ravistella suomettunutta kulttuuriamme, näki Sleepyissä todennäköisesti tiettyä hengenheimolaisuutta. Suomen ja Neuvostoliiton suhteita vaalineet tahot suhtautuivat Sleepyihin ja Pekkaan samanlaisin reaktioin: Siinä missä Sleepyjä syytettiin 1978 Suomen ja Neuvostoliiton suhteita vahingoittavaksi, syytettiin Pekkaa ja Radio Cityä samasta asiasta vuonna 1985. Ei liene kaukaa haettua, että vuonna 1986 tehty Nauravat Natsit c-kasetti oli jollain tasolla, jossain määrin, myös Sleepyjen inspiroimaa kohkausta.

sleepythakaristi

Päivän biisit: Anarkiaa Karjalassa ja UKK.

– – –

Aiheeseen liittyen:

Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll.

Pekka ja Radio City (osa 1, 2).

Nauravat Natsit: Siitoin-saagan viimein esiintuotu liitonarkki.

Read Full Post »

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

– – –

1983

Tammikuu

Tuntemattomaksi jääneessä lehdessä oli näihin aikoihin sarjakuvastrippi, jossa oli mukana myös Pekka (Mesikämmenen arkistot).

15101977

Pekka lähetti alkuvuodesta onnittelukirjeen vastavalitulle presidentti Koivistolle. Pekka kertoi kannattajiensa äänestäneen Koivistoa ”75%:sesti” ja toivoi fasisteille perustuslain edellyttämää vapautta ja vainojen lopettamista. Nordling: Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Omakustanne, 2012, s. 138).

Maaliskuu

NLtutkimuspyynto5.3. Ilta-Sanomat kertoi, että Neuvostoliiton Turun konsulaatti teki Siitoimesta tutkimuspyynnön. Asia koski sitä, onko KDP kielletyn IKR:n jatkoa (Mesikämmenen arkistot).

25.3. paikallislehti Rannikkoseutu julkaisi eduskuntavaalien alla Pekasta jutun otsakkeella ”Viel on Pekka voimissaan…”. Jutussa julkaistiin mm. KDP:n puolue-ohjelma (Mesikämmenen arkistot).

Toukokuu

16.5. Ilta-Sanomat kertoi: ”Siitoin tänään petos-syytteessä”. Asia koski varastetun auton myymistä, jossa Siitoin oli ollut kaupan todistajana (Mesikämmenen arkistot).

ragnagel217.5. Turun Sanomat uutisoi, että Siitoin sai autokauppaan liittyvästä petos-syytteestä 240mk sakkoja. Jyväskyläläinen autokauppias itse sai 1v. 3kk vankeutta (Mesikämmenen arkistot).

20.5. Pekka täytti 39 vuotta.

27.5. Ilta-Sanomat julkaisi jutun, jonka mukaan tiskijukka Helmut Recknagel oli haastamassa Siitointa oikeuteen kunnianloukkauksesta. Siitoin oli väittänyt Recknagelia puolueensa jäseneksi, minkä Recknagel jyrkästi kiisti (Mesikämmenen arkistot).

Ilmeisesti myös näihin aikoihin Turun hovioikeus korotti Siitoimen kiljunteosta ja -myynnistä saamaa sakkotuomiota. Turun Sanomat uutisoi otsakkeella “Hovi korotti Siitoimen tuomiota” (Mesikämmenen arkistot).

Kesäkuu

rockpekka1.6. Ilta-Sanomissa oli juttu Siitoimen ja tiskijukka Helmut Recknagelin välisistä kärhämistä (Mesikämmenen arkistot).

11.6. Ilta-Sanomat uutisoi otsakkeella ”P. Siitoin nyt rock-tähdeksi”. Jutussa kerrottiin, että Pekka olisi tekemässä levyä, jonka taustabändinä olisi kuopiolainen yhtye Bobby-Rock (Mesikämmenen arkistot).

16.6. Ilta-Sanomissa ilmestyi kirjoitus ”Suora kansanvaali voi olla kohtalokas”. Asiaa kirjoittaja perusteli mm. sillä, että ”presidentiksi voitaisiin siis valita vaikka Siitoin” (Mesikämmenen arkistot).

21.6. Turun Päivälehdessä ilmestyi juttu ”Naantalin ilmiö”, jossa kysyttiin, aikovatko viranomaiset mitenkään puuttua Siitoimen fasistisiin tekemisiin (Mesikämmenen arkistot).

21.6. Kansan Uutiset julkaisi jutun otsakkeella ”Natsipelle Naantalin matkailuvaltti” (Mesikämmenen arkistot).

natsipellematkailuvaltti30.6. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Siitoin tekee kunniaa Bushille”. Uutinen koski Siitoimen univormussa tekemää presidentti Bushin tervehtimistä tienvarressa tämän vieraillessa Suomen presidentin kesäasunnolla Naantalissa. Mukana oli ollut Pekan kannattajia. Etelävaltion lippu oli liehunut. Samalla kertaa tai samana kesänä Pekka oli ollut tervehtimässä myös presidentti Koivistoa (Mesikämmenen arkistot).

Heinäkuu

27.7. toistakymmentä punkkaria hyökkäsi illalla Siitoimen talolle, hajotti ikkunoita yms. Paikalla tapeltiin ja poliisit kutsuttiin paikalle (Mesikämmenen arkistot).

maisteluniHymy-lehdessä julkaistiin juttu ”Saatanan Siitoin taikoo pilsneriä”. Jutussa vitsailtiin Siitoimen Musta Magia-teoksen alkoholiin liittyville loitsuille (Mesikämmenen arkistot).

Elokuu

4.8. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Punkkarit hyökkäsivät Siitoimen kimppuun” (Mesikämmenen arkistot).

Syyskuu

Hymy-lehdessä ilmestyi pieni kirjoitus ”fasistin puolustuspuhe” (Mesikämmenen arkistot).

Lokakuu

kuollutnainen211.10. Ilta-Sanomat otsikoi: ”Kuollut nainen löytyi uusnatsien päämajasta”. Jutussa kerrottiin kuolemaa edeltäneenä iltana Siitoimen asunnolla ryypätyn rajusti. Siitoin kiisti olevansa millään lailla naisen kuolemasta vastuussa. Tapahtuman olosuhteet kuvaillaan jutussa epäselviksi. Myöhemmin tutkimukset paljastivat, että tapaukseen ei liittynyt rikosta (Mesikämmenen arkistot).

puukkomiesMarraskuu

9.11. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Puukkomies Siitoinin kimpussa”. Poliisi tutki Siitoimen väitettyä murhayritystä (Mesikämmenen arkistot).

National Socialist Bulletin kirjoitti tässä kuussa Siitoimesta positiiviseen sävyyn. Jutussa kerrottiin, että punkkarit ovat käyneet Pekan kimppuun ja että skinheadit taas ovat hänen puolellaan (Mesikämmenen arkistot).

natsikokouspahoinpitelyb29.11. Rannikkoseutu uutisoi: ”Natsikokous päättyi pahoinpitelyyn ja putkaletkaan”. KDP:n tapaaminen johti alkoholin vaikutuksen alaisena 35-vuotiaan talossa asuvan henkilön niittivyöllä hakkaamiseen. Pahoinpidelty onnistui pakenemaan paloportaita pitkin huoneistosta (Mesikämmenen arkistot).

30.11. Ilta-Sanomat uutisoi: ”Valtakunnanjohtaja ei verottajaa lihota” (Mesikämmenen arkistot).

Joulukuu

naantalinidyllia2.12. Rannikkoseudussa oli pikkujuttu ”Naantalin idylliä”. Jutussa käytiin läpi Siitoimen talossa tapahtunutta pahoinpitelyä (Mesikämmenen arkistot).

13.12. Rannikkoseutu uutisoi: ”Pekka Siitoin vangittu”. Juttu kertoi: ”Pekka Siitoin, naantalilainen toimitusjohtaja ja Kansallis-Demokraattisen puolueen johtaja, on Naantalin poliisilaitokselle eilen saapuneen oikeusministeriön vankeinhoito-osaston päätöksen mukaan julistettu vangituksi ja menettämään ehdonalaisen vapautensa. Hän kärsi 2v. 9Kk:n mittaisen tuomion yllytyksestä tuhopolttoon ja pääsi ehdonalaiseen. Jokin aika sitten tapahtui pahoinpitely, missä Pekka Siitoin ryhmineen oli osallisena. Juttu tullee esille Naantalin raastuvanoikeudessa ensi helmikuussa”. Siitoimella oli tuomion saadessaan ehdonalaista jäljellä enää vain 1kk (Mesikämmenen arkistot).

menettiehdonalaisen

Yleistä

rotuoppiPekka julkaisi kirjoittamansa vihkosen Rotu-oppi (Kansallis-mytologinen yhdistys, Siitoin-filmi Oy:n offsetpaino, Naantali).

Pekka antoi Kimmo Miettiselle ja Rami Kuusiselle haastattelun Bambi-lehteen, joka julkaistiin nimellä Pekka Siitoin – upseeri ja herrasmies (Bambi 3/1983, Mesikämmenen arkistot).

Ratto-lehti julkaisi Pekasta jutun otsakkeella ”Johtaja Pekka Siitoin on iloisen varma fasismin uudesta noususta: Tämä aika parvekesuosii minua!” (Mesikämmenen arkistot).

Kai M. Aalto otti Siitoimeen ensimmäisen kerran yhteyttä – ensin kirjeitse ja sitten puhelimitse (Mesikämmenen: Kai M. Aalto puhuu! Osa 2).

– – –

Read Full Post »

Halthan is harsh and violent noise/power electronics from Finland. Mesikämmen had been following the artist’s doings for some time when a new Halthan CD I am your enemy came out. The CD made an impression on the old bear and it felt just natural to make an interview with the artist. So, here, ladies and gentlemen – Halthan speaks!

– – –

For the starters

Who are you, what do you do and how are you doing?

Please allow me to introduce myself
I’m a man of wealth and taste
I’ve been around for a long, long year
stole many a man’s soul and faith.

And I was ’round when Jesus Christ
had his moment of doubt and pain
made damn sure that Pilate
washed his hands and sealed his fate
.

And i´m feeling great.

If this interview could take place anywhere, anytime, real or imaginary space, where would we be making this interview?

In Seili which is a island near town of Parainen. It worked as hospital for lepers (1619-1785), then it was a mental hospital (1785-1962). I´ve heard they used pretty rough methods in treatment for (female) patients.

What is music?

Music can be found (almost) from everywhere, but I have no idea what it actually is, do you know?

Is Halthan music?

Definetely yes. Same can be asked, if all these overproduced, overtly marketed Finnish/American idols, X-factors are music?

What are your main influences?

Con-Dom, Genocide Organ, Grey Wolves, S.P.K. etc, etc… Non-musical influences are way too long to list, but overall it´s about everything that this degenerated human race does.

How and when Halthan got started in the first place? How you came up with the name “Halthan”?

Halthan was born out of anger, curiosity & boredom. I had been many years in Finnish punk/hc-scene, but started to get annoyed with all it´s rules, dogmas, pc-attitude (+few personal conflicts) and I was thinking like if they (bands mentioned before) can do it, so can I. So I started toying around with all kinds of sounds, experimenting, learning different techniques and so on. This all was around 2001-2003. The name “Halthan” was/is ancient germanic word, and Finnish word “Hallita” (to govern, rule, reign) is derived from word “Halthan”. Original indoeuropean meaning was “to drive cattle” which I find suitable. Afterall, what humans are but tamed cattle?

How are you inclined politically and ideologically? Did you vote in the last presidential elections?

This is tough one. I´ve mostly considered myself a nihilist. Modern world is full of different moral/political ideologies which are, in the end, different sides of the same coin and all that leads to dead end. Halthan is political, but in other hand we also demand destruction/rejection of all politics/ideologies. And, no
I didn´t vote!

Halthan made a gig recently in a private setting in Helsinki. Where was it, what was it all like, how your gig went?

It was held at F&V headquarters in Mellunmäki (east-helsinki), middle of industrial area. I like these private gigs a lot, mainly ´cause it keeps the morons away, so the atmosphere is usually very friendly and you can do what ever you want. Besides it´s quite difficult to get our kinda bands into regular clubs. Halthan went quite well. Mr. Bizarre helped me with electronics. We had all kinda paraphernalia on the stage: printed propaganda, wooden cross with (USA, Israel, EU and Islam) flags stapled into it (and I smashed the whole fucker during the gig) and a box full of bloody syringes and coins which I handed over to people (seems like most of them didn´t get the allegory of it). It was 25 min full of hatred. Other performers were Umpio (from Turku) which was really good. Not so noisy as usual, more rhytm(?) oriented metaljunk abuse and contact mic mayhem. Roman Pilates (from Canada) was headlining and totally not my cup of tea. Unfocused hipsternoise with too low volume.

– – –

I am your enemy

There is a new CD out from you, I am your enemy. Tell us something about it – How the new release differs from your earlier stuff or how is it similar to them? How you came up with the name for the CD?

It took pretty long to put together due some personal problems. Process was a bit different than before, basics were done in usual way which means recording all kind of sounds, samples, pulses etc..and then I tried to make something what could be called (even distantly) as music. But this time we (me and F&V) kinda re-recorded the whole shit and vocals through BIG amps so that added some extra pressure and aggression into it. Minus-side was that some details were buried under the massive wall of sound. Title just popped into my mind one day and it´s self-explanatory, ´nuff said.

The sound and atmosphere on the new CD is very intense, harsh and violent. How this was accomplished, what kind of equipment you used, etc.? Are you satisfied with the result?

Violence (mental and physical) has always been very essence of Halthan, so it came naturally and when recording something I let out my inner demons or something like that… In this record I mostly used field recordings and different kinda metal junk as a sound sources, and later I treated them via some effects PC-multitracker and result is very satisfying.

There are six very powerful tracks on the CD; Obliterate the nation, Saligia, Glorious perdition, Bloodline, Invisible war and Musta Saara. The last track is maybe the one that most stands out of the whole package. How you got inspired to make a track out of that old religious hymn?

I´ve heard it only once before I decided to Halthanize it and as a hymn it is pretty standard material, but the lyrics were excellent stuff, something I´d call “christian imperialism”. Hymn is quite old (at least 70years i guess) and it´s now banned here ´cause of racist content, hah.

“Ei taivahassa kuolon vaaraa,/No danger of death in heaven,
ei kyyneleitä, yötäkään”./no tears, no night”.
Näin lauloi kerran musta Saara,/So sang black Saara once,
pien’ neekerlapsi hyvillään./little nigger child, happy.

Taivaassa Herra tuskat poistaa/In heaven Lord removes pains
ja huokaukset kokonaan./and sights completely.
Siell’ Herran kasvot mulle loistaa,/Face of the Lord will shine for me there,
siell’ luonaan aina olla saan./I can always be with him there.

Hän kertovan on kuullut kerran/She has heard once
näin opettajan valkoisen./a white teacher to tell so.
Hän armosta sai kuulla Herran/She heard about mercy of the Lord
ja ystävästä lapsien./and of a friend of children.

Hän sai myös kaupungista kuulla,/She also heard of a city
joll’ ompi autuus muurinaan./that has a bliss as its wall.
Hän siellä kerran riemusuulla/She wishes that also she
myös tahtois kiittää Jeesustaan./could thank Jesus with joyful mouth there once.

Nyt riutuu raukka tuskissansa/Now she wretched suffers in pain
hän siinä olkivuoteellaan,/on her straw bed,
mutt’ rauha lepää kasvoillansa/but she has peace on her face
ja riemu loistaa katseestaan./and joy shines from her eyes.

Ja ystävää ei vierellänsä,/She has no friend beside her,
vaikk’ kova ompi vuoteensa./although her bed is hard
Hän tuskat kantaa yksinänsä/She bears her pains alone
niin onnellisna, iloisna./so glad, so happy.

Ei miettimästä voi hän laata/She can’t stop thinking
nyt noita ihmesanoja./about those words of wonder
Hän muistaa tuota “uutta maata”/She remembers that “new land”
ja “uuden taivaan” riemua./and joys of “new heaven”.

“Oi, kuolemaa ei taivahassa”,/”Oh, no death in heaven”,
hän laulaa aina hiljempään./she sings as her voice dims.
“Ei tuskaa niin kuin maailmassa,/”No pain there as in the world,
ei itkua, ei yötäkään.”/no crying, no night”.

Hän huokaa yhä heikommasti:/She sights even dimmer:
“Oi kaupunki, sä kultainen!/”Oh you golden city!
– Ei kuolemaa”, ja rauhaisasti/-No death”, and peacefully
hän vaipuu kuolon unehen./she fades into a sleep of death.

Nyt Jeesuksensa kunniaksi/Now for the glory of Jesus
hän soittaa siellä kanneltaan./she plays her kantele there.
Karitsan veri valkeaksi/The blood of lamb turned
sai mustan Saaran kokonaan./black Saara completely white.

Mesikämmen can translate this into english, I´m too lazy. [Done! – Mesikämmen].

Where to get a copy of your CD?

From me (halthan @ hotmail . com) or Filth & Violence-records.

– – –

Romua, ruiskeita, rutinaa

You are featured in a short documentary about Finnish harsh noise and power electronics called Romua, Ruiskeita, Rutinaa that came out the last year. What do you think of the documentary? Did it paint a well representative picture of the genre here?

I´ve not even seen it.

A friend of mine made a comment immediately after seeing the documentary here in Turku that the genre has all the weirdest and freakest individuals in it – that there is not anything quite like that for example in the genre of black metal. Why do you think harsh noise and power electronics genre appeals to this kind of people?

I highly disagree with your friend and I wonder what he means by “weirdest and freakest”? People who I know from this genre, are very stable and sane personalities with realistic sense of what´s going on, unlike (for example) your mentioned BM, which is populated by people whose life is centered in fairytales, imaginary entities, etc… hah. People in HN/PE comes from all walks of life, so their interest is completly personal, or at least it´s the way i see it.

Is harsh noise and power electronics among the “most shocking” genres there are nowadays? Is any music genre anymore truly “dangerous”? Who you count among the most “dangerous”, “shocking” or potentially most challenging persons and artists to the Western consensus reality nowadays?

No, I don´t think so. Of course contents of it might appear as shocking for some people who are not familiar with this genre. I see the contents pretty much as a ultimate reality & grotesque side of humanity, of course it´s sometimes taken to the limits and beyond, but come on… can´t you take a little bit of irony? There´s nothing dangerous in music anymore. It´s all lame entertaintment. Sorry to disappoint you, but no matter how I try i can´t find anyone, not even potential ones.

What do you think of the state of harsh noise and power electronics nowadays – in Finland and worldwide? Where comes the most interesting stuff right now?

It seems to be better than ever, especially here in Finland. Whole “scene” (damn, i hate that word) is very active. Impossible to say any specific area for most interesting stuff, but here´s something I´ve enjoyed a lot lately; Pogrom (Lithunia), Iron Fist Of The Sun (UK), Wertham (Italy), Sick Seed (Finland), Alfarmania (Sweden), STAB Electronics (UK) and so on, and so on. Generally speaking all the good stuff comes from good old Europa, not US, hah!

– – –

Associations

What the following things and persons bring to your mind? Short associations or comments, please.

USA
NWO.

Hippies
Daydreamers without any clue of reality. Stench of weed & dirty clothes.

Björn Wahlroos
Capitalist cunt.

Nuclear war
Inevitable.

Kake Randelin
Slimy.

G.G. Allin
Feces.

Love
Important.

Religion
Mental sodomy.

Finland
Fatherland.

Pentti Linkola
Mentor.

Money
Not so important.

North Korea
Individuality´s a disability.

Death penalty
State approved murder.

Hip hop
Wiggers.

Anarchy
Fairytale gone wrong.

Neo-folk
Dresscodes & pseudo-fascism.

Genesis P. Orridge
Humanoid.

Japan
Bad noise.

Silence
Bliss.

Magic Mushrooms
Not for me. One trip gone shit was enough.

Fast food
Cancer.

Britney Spears
For sale.

– – –

End notes, future

You are a passionate chili-gardener. How long you’ve been doing that? What types of chilis are your favorites?

Heh, indeed it is my passion/obsession. Been doing that about 7 years now and more seriously about 3 years. I really enjoy the idea of growing your own food (even if it´s “only something” like chilis) and there is great amount of satisfaction when you eat first time your own crop, besides gardening is shitload of fun too. What comes to my personal taste, I prefer fruity, freshy type of chilis like Starfish, Aji Cristal, Habanero (and all varietes of it) and Poblano to name a few. Heat level is not that important for me, flavour comes always first. There are so many varietys, so it is sometimes difficult to choose something new for the next season… or what the fuck, I wanna try them all, heh.

What kind of plans you have for the future? Any confirmed gigs etc.?

No gigs in sight (if anyone wants to book us, drop me a line)

Do you already have ideas regarding new material? Pekka Siitoin theme album?

Yes, I´m planning Siitoin related stuff, but it´s all still open. It turned out to be more difficult task than I expected, I want to combine different elements in it and find the right balance between them. Idea is to make stuff that deals with his occult side, not with political side (that has been done several times already with bad results).

What makes you happy?

Quality time with my son… the rest is war…

– – –

Thank you for the interview, Halthan!

Read Full Post »

Sunnuntain eli ns. pyhäpäivän kunniaksi Mesikämmen tarjoaa katsauksen Mike Pohjolan teokseen Ihmisen poika (Gummerus, 2011). Katsaus sopii blogiin hyvin mm. siitä syystä, että kirjassa seikkailee muiden hahmojen ohessa myös edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin, jota tässä blogissa on jonkin verran käsitelty jo aiemmin. Kirjan Siitoin-kohdat käydään seuraavassa muun ohessa säntillisesti läpi.

Pohjolan uusin teos on liitteineen 607-sivuinen järkäle. Siinä on siis enemmän sivuja kuin viimeisimmän suomenkielisen Koraanin versiossa ja jokunen sivu vähemmän kuin Raamatussa. Tämä sopii kuvaan, sillä teos, jonka kappaleiden nimet usein mukailevat Raamatun kappaleiden nimiä, kertoo Jeesuksen toisesta tulemisesta. Takakansi kertoo kirjasta tarkemmin seuraavaa:

Eräänä päivänä pieni Julius Sariola kiipeää leikin lomassa korkeaan puuhun ja putoaa. Kuin ihmeen kaupalla hänen saappansa tarttuu oksaan, ja Julius pelastuu. Kun hän kertoo tapauksesta äidilleen, tämä sanoo suojelusenkelin pelastaneen hänet, koska Jumalalla on hänelle vielä tehtävä maailmassa.

Tapaus jää vaivaamaan tiukan uskonnollisessa perheessä kasvavaa Juliusta, ja jossain vaiheessa hän oivaltaa, mikä on tuo Jumalan hänelle varaama tehtävä: Julius on Jeesuksen toinen tuleminen. Koska hän tietää, että lopun aikoina tulee vääriä profeettoja, hän ei kerro asiasta kenellekään. Elämäänsä hän alkaa kuitenkin elää valmistautuen vaivihkaa tulevaan tehtäväänsä, mikä se ikinä onkin.

Ihmisen poika on kertomus uskosta ja epäilystä, Commodore 64-koneista, roolipelaamisesta, Jerusalemin syndroomasta ja Turun taudista. Se on 70-luvulla syntyneiden sukupolviromaani ja ajaton myytti, omaelämäkerrallinen tarina ja tietoinen antirealistinen konstruktio. Ennen kaikkea se on järisyttävä lukuelämys.

Kuten monissa hyvissä teoksissa joissa on alkusivuilla kartta seudusta, johon tarina sijoittuu, niin on myös tässä: Turku – Jeesuksen toisen tulemisen aikoihin. Kartasta löytyy monta tärkeää maamerkkiä, mm. vanha hirttopaikka, Pyhän Henrikin parantava lähde ja “paikka jossa on hämähäkkejä“.

– – –

Juonesta

[Jos et halua pilata omaa Ihmisen pojan lukukokemustasi vaan haluat lukea ennen kaikkea Mesikämmenen ajatuksia teoksesta, siirry kohtaan “Ajatuksia”. Jos taas et halua lukea näistä kumpaakaan vaan sinua kiinnostaa vain Mesikämmenen omakohtaiset muistot kirjan maaston ja teemojen tienoilta, siirry kohtaan “Horinoita”].

Kirja alkaa ei enemmällä eikä vähemmällä kuin maailman luomisella. Tämän jälkeen tarina kertoo isolla pensselillä maalaten maailmankaikkeuden ja Maan historiaa, niin astronomista, biologista kuin lopulta kulttuuristakin. Painotus jälkimmäisen suhteen on uskonnoissa, mikä käy perpektiivinä tietysti järkeen, sillä onhan kirjassa kyse Jeesuksen toisesta tulemisesta. Vähä vähältä päästään alkuräjähdyksestä tarkempiin yksityiskohtiin, kuten ihmisten touhuihin Suomessa 1970-luvulla. Pohjustus on mainio tiivistelmä maailmanhistoriasta ja se laittaa väkisinkin miettimään sitä, että vaikka ihmiset ovat kulttuurihistoriansa kautta muuttuneet ajan saatossa huimasti mm. teknologisesti, niin pohjalla tuntuu universaalin sitkeästi pysyvän ajasta ja paikasta toiseen aina vain samoja elementtejä – niin hyvässä kuin pahassa, mm. uskonnollisuuden ja uskontojen suhteen.

Kirjan päähenkilö Julius syntyy Ulvilassa vuonna 1978 umpiuskonnolliseen perheeseen, jossa Raamatusta löytyy opetuksia tilanteeseen kuin tilanteeseen ja niin ruoka- kuin iltarukouksetkin luetaan tunnollisesti. Sen jälkeen kun hän on pudonnut metsässä puusta ja onnistunut ihmeellisesti jäämään kengästään oksaan roikkumaan (vähän kuin Jeesus ristillä tai Óðinn vastaanottaessaan riimujen viisauden), häntä alkaa perustavalla tapaa nakertaa ajatus, että Jumala on varannut hänelle jonkin suuri tehtävän.

Jos kirjan alun maailmanluontikappale antoi historiallista perspektiiviä ihmisten touhujen suhteellisuudelle ja universaalisuudelle, niin samaa tekevät myös kautta teoksen kerrotut tarinat erilaisista Juliuksen elinaikana muualla maailmalla nousseista kulteista ja niiden johtajista. Aika ajoin pullahtaa esiin Jim Joneseja ja vastaavia tapauksia, jotka ovat uskoneet olleensa, ja uskovat yhä edelleenkin olevansa, jos nyt eivät aivan jeesuksia, niin jonkin sortin messiaita kuitenkin.

Perhettä alkaa vaivata huoli Loviisan ydinvoimalan läheisyydessä elämisen turvallisuudesta ja he päätyvät muuttamaan Naantaliin. Kaupunkia kuvaillaan sellaisella tarkkuudella kuin vain paikat tunteva voi niistä kertoa.

Pekka Siitoin mainitaan kirjassa kaikkiaan kuudessa eri kohtaa. Ensimmäinen näistä on sivulla 81:

Kaupungilla oli myös synkkä puolensa, jota edusti Pekka Siitoin, tunnettu natsijohtaja ja saatananpalvoja, josta pieni Julius ei kuitenkaan vielä tiennyt mitään.

Uskovaisen Juliuksen päässä pyörii monenlaisia suuria kysymyksiä. Ne koskevat niin teologisia, uskontotieteellisiä, eettisiä kuin politiittisiakin asioita. Ja niitä asioita riittää. Samalla kun Juliuksen kasvutarina ja henkinen etsintä kehittyy, kehittyy samalla myös kerronta paikallispolitiikan kiemuroista. Varsinkin ns. Turun tautia, eli Turun kaupungin korruptoitunutta politiikkaa ruoditaan oivasti. Tarinan poliittisesta pääroistosta Ilkka Sadinkuusesta ei voi olla tulematta mieleen eräs nimeltämainitsematon paikallinen pitkänlinjan poliittinen “mulkkurikollinen”, edesmenneen valtakunnanjohtajan terminologiaa käyttääkseni.

Juliuksen elämään saapuu fantasian maailma. Tärkeää roolia siinä näyttelevät roolipelit, Tolkienin luoma maailma ja televisiosarja Star Trek the Next Generation. Ydinvoiman ja ydinaseiden kauhut kummittelevat Juliuksen ja hänen perheensä päässä edelleen ja Julius piirtelee sinappiputkilon korkilla potentiaalisia ydintuhovyöhykkeitä Suomessa ja muualla. Pikkuhiljaa Julius alkaa myös kehittää päässään utopiaa yhteisöstä, joka olisi turvassa tällaisilta potentiaalisilta kauheuksilta. Koulussa alkaa keskeiseksi identiteetin muokkaajaksi muodostua nörttien ja kovisten lokerot, ilman harmaan vyöhykkeitä. Koulun liikunnantunnit jalkapallojoukkueiden jäsenten valintoineen (joissa Julius on aina listan hännillä) alkavat merkitä toistuvaa julkista nöyryytysnäytelmää.

80/90-lukujen taitteessa maailmalla, varsinkin Yhdysvalloissa, nousi ns. “Satanic panic“-hysteria. Saatananpalvojia nähtiin joka puolella ja heidän nähtiin pyörittävän maailmanlaajuista verkostoa, jossa harjoitettiin kaikkia mahdollisia alan kuviteltuja kauheuksia huumeineen, orgioineen, rikoksineen ja ihmisuhreineen. Ilmiö rantautui myös Suomeen, vaikkakin kohtuullisen lievässä muodossa. Tämäkin ajankuva nivoutuu osaksi Juliuksen tarinaa, sillä roolipelien pelaajana häntä katsotaan tietysti tässä skenaariossa epäilevin katsein. Tarinassa Naantalissa toimiva pastori Farforst päättääkin pistää nuorisotiloissa pyörineelle roolipelien pelaamiselle lopun, sillä konsultoituaan Pat Pullingin kirjaa Noidankehässä hän tulee siihen johtopäätökseen, että roolipelit haiskahtavat epäilyttävästi sarvipäälle.

Satanismihysterian yhteydessä Siitoimesta kirjoitetaan kirjassa toisen kerran (s. 131-134).

Naantalissakin tiedettiin olevan yksi saatananpalvojajengi, jota veti Pekka Siitoin. Yleisesti ottaen Siitointa pidettiin kuitenkin harmittomana hulluna, joka tuskin harrasti rituaalimurhia.

Siitoimesta tulee tässä yhteydessä saman tien juttua kolme sivua putkeen, historiallisine perustietoineen ja muumipapan hirttäjäisineen. Julius menee tarinan tässä kohdassa Pekan ovelle myymään seurakunnan nuorisoseuran kalenteria. Kauppoja ei tule. Kohtaus on dialogeineen erittäin hupaisaa luettavaa varmasti monelle sellaisellekin, joka ei Pekan edesottamuksia ja ääntä entuudestaan tiedä tai muista. Seuraavassa tästä näyte:

Ovi avattiin. Sisällä oli väsähtäneen näköinen keski-ikäinen mies, joka haisi viinalta. Miehellä oli pyöreät kasvot, Hitler-viikset ja koppalakki, mutta vaatteina shortsit ja teepaita.

“Miten voin auttaa?” sanoi mies hitaasti erittäin möreällä äänellä. Tässä oli nyt Pekka Siitoin.

“Päivää”, sanoi Julius. “Haluaisittekste ostaa partiolaisten joulukalenterin? Rahat menee hyvään tarkoitukseen.”

“Minä en vietä joulua.” Mies sytytti tupakan ja yskäisi.

“Ai miten nii ette vietä jouluu?”

“Joulu on sielulle sama kuin keskitysleiri juutalaisille.”

“No vietättekste juhannusta?”

“Kyllä.”

“Tää voi olla juhannuskalenterikin. Ei maksa kun viistoista markkaa.” Julius alkoi päästä vauhtiin.

“Ei se mene hyvään tarkoitukseen, se menee pahaan tarkoitukseen. Kristillisen kirkon patamustat papit tuhoavat Suomen ja suomalaiset. Me olemme niin lannistuneita, että äänestämme kaikissa vaaleissa samat mulkkurikolliset eduskuntaan ja kaupunginvaltuustoihin. Käyttäisit sinä poika ne rahat mieluummin vaikka huoriin”.

Jossain vaiheessa Juliuksen tajuntaan iskee koko voimalla vahvat epäilyt siitä, että hän saattaa hyvinkin olla Jeesuksen toinen tuleminen. Hän alkaa myös suunnitella asioita tätä mahdollisuutta silmälläpitäen. Samanaikaisesti Julius kuitenkin elää useammassa maailmassa, jotka tuntuvat monin tavoin yhteensovittamattomilta. Roolipelit, Tolkien ja Star Trek ovat laittaneet hänet vakavasti miettimään uskontojen fiktiivisyyttä ja epäily kalvaa hänen sieluaan. Satanismihysterian aalloilla tämä Jeesuksen toinen tuleminen tutustuu myös Anton LaVeyn Saatanallisen Raamatun ajatuksiin ja päätyy jopa pitämään satanismista esitelmän koulun uskonnontunnilla.

Siitoin pomppaa esiin kolmannen kerran sivulla 214 seuraavalla maininnalla:

Pekka Siitoin oli varmaan hullu, mutta tuskin nörtti.

Neljännen kerran Siitoimesta kerrotaan sivulla 263:

Myös Pekka Siitoin oli ehdolla Naantalin valtuustoon. Vaalimainoskehikoita levisi Naantalissa. Sarioloidenkin kodin lähelle. Kehikoissa oli vierekkäin eri puolueiden julisteet ja Siitoimen oma vaalimainos. Mainoksissa oli Siitoimen naama ja teksti: ‘Natsi-Siitoin valtuustoon’. Julius piti ensin niitä pilana, mutta tajusi sitten, että tämä todella oli virallinen vaalilause. Joku tosin ehti nopeasti tuhria sen muotoon: ‘Natsi-Siitin valtuustoon’. Siitoin sai kuudenneksi eniten henkilöääniä koko kaupungissa, mutta vertailuluvun vuoksi ei siltikään päässyt valtuustoon.

Viidennen kerran valtakunnanjohtajasta kerrotaan sivuilla 288-289, joissa kerrotaan, miten Julius löytää hänen kirjojaan helsinkiläisestä kirjakaupasta. Ufot, uskonto ja paholainen-teoksesta lainataan kuuluisaa kohtaa, jossa kerrotaan käärmeen siitin-symboliikasta.

Kuudennen ja viimeisen kerran Siitoin mainitaan sivulla 308, jossa pastori Farforst törmää häneen Naantalin vanhassakaupungissa ja vaihtaa hänen kanssaan pari sanaa käydyistä vaaleista.

Lopputeos on yleisesti ottaen Juliuksen kasvutarinaa, siinä missä alkukin. Hän käy läpi kaikkia niitä kysymyksiä joita nuoret käyvät läpi. Roolipelit jatkavat tärkeän osan näyttelemistä hänen elämässään. Hän matkustaa Israeliin, jatkaa opintojaan, ryhtyy kasvissyöjäksi, päättää mennä sivariin, ryhtyy aktivistiksi, harrastaa seksiä, muttei ryyppää tai polta kuten ikätoverinsa. Ystäväpiiriin kuuluu monenkirjavaa väkeä. Vaikka välillä Julius menettää uskonsa Jumalaan, kasvaa sisäinen kutsu ihmisen poikana kasvamistaan, kunnes lopussa kulminoituu huipennukseensa.

En viitsi paljastaa tämän enempää mitä loppuhuipennuksessa tapahtuu, mutta paljastettakoon sen verran, että roolipelimiehenä Pohjola on tehnyt kirjaan varsin erikoisen ja yllättävän, roolipelinomaisen, lopun. Se toimii hyvin ja on omaperäinen loppu kirjalle.

– – –

Ajatuksia

Jeesuksen toinen tuleminen on teemana loistava. Näin vahvassa länsimaiseen kulttuuriin liittyvässä hahmossa ja asiassa on helposti menestyksen ainekset käsissä, aihe kun kiinnostaa ja puhuttelee eri tavoin hyvin erilaisia lukijoita. Uskovaiset, satanistit, agnostikot ja ateistitkin löytänevät tämän kirjan käsiinsä. Mesikämmen ei ollut mitenkään yllättynyt kun kuuli, että kirjasta on jo tehty Hollywood-sopimus.

Pohjola, jonka toinen nimi on muuten Julius, on kutonut tarinassaan yhteen omaelämänkerrallisia aineksia ja fiktiota ja pistänyt Jeesuksen tallomaan maamme ensimmäisen pääkaupungin ja Naantalin katuja. Tätä kautta historiallisen Jeesuksen hahmo ja hänen touhunsa menevät varsin hauskaan, mutta myös ajatuksia kutkuttavaan valoon. Monty Pythonin Life of Brian-tyyppiseksi homma ei kuitenkaan mene missään vaiheessa, vaikka viihdyttävää teksti usein onkin. Perusvire teoksessa on pohtiva. Kun myytti tuodaan lähelle niin ajassa kuin paikassa, tulee siitä jotain riisutuksi, mikä on helposti koomista, mutta samalla paljastuu jotain myytissä olevaa ajatonta ja yleisinhimillistä. Tässä on eräs tämän romaanin hienouksista.

Ihmisen poika on hyvin kirjoitettu. Väliin kävi kuitenkin mielessä, että teoksessa muista kirjoista käytetyt siteeraukset ovat paikoin varsin pitkiä, vaikka ne paikkansa teoksessa puolustavatkin. Mielessä kävi myös se, että Juliuksen kehitystarinaan sitoutuvat sivujuonet olisivat voineet olla ainakin paikoin lyhyempiä tai selvemmin Juliuksen kehitystarinaan liittyviä, mutta kirjan punainen lanka onnistuu kuitenkin sitomaan paketin mainiosti yhteen.

Kirjan takakannessa kirjaa mainostetaan “järisyttäväksi lukuelämykseksi”. Järisyttävästä en tiedä, mutta mainiosta ja lukemisen arvoisesta teoksesta tässä kuitenkin on kyse. En epäile, etteikö tämä voisi joillekin järisyttäväkin lukuelämys olla.

Teos aukeaa erityisen hyvin niille, jotka ovat syntyneet 70-luvulla. Potentiaalisesti teos puhuttelee kaikkein parhaiten Naantalin ja Turun seuduilla kasvaneita, joille kirjan maasto on tullut oman nuoruuden aikana tutuksi pussikaljoineen, Cosmic Comic Cáfessa istumisineen, paikallispolitiikan ihmettelyineen, ja joille kirjassa runsaasti käytetty turunmurre on puhuttunakin tuttua. Roolipelien maailmaan uppoutuminen auttaa teoksen sisään pääsemiseen myöskin. Ajankuva kirjassa on yhtä kaikki elävää monine yksityiskohtineen ja tapahtumineen ja asioita paljon pohtivan nuoren kasvutarinaan löytää helposti omat yhtymäkohtansa muutkin kuin turkulaiset, naantalilaiset tai roolipelaajien parissa nuoruuttaan viettäneet entiset teinit. Kirja tarjoaa paitsi mehevää aikamatkailua myös suurien kysymyksien monipuolista ja runsasta pohdintaa. Uskontotiedettä, teologiaa, filosofiaa ja sosiologiaa opiskelleet pääsevät tekstiä läpikäydessään masturboimaan aihepiirin taustatiedoillaan hienosti.

Jos Mesikämmenellä olisi murrosikään ehtineitä pikkukarhuja pesässään, niin Mesikämmen laittaisi niiden tassuihin Pohjolan kirjan ja sanoisi, että tämä kannattaa muuten lukea. Saisi jälkikasvu samalla tärkeiden kysymysten pohdinnan lisäksi oivan peilipinnan siihen ajanjaksoon, jolloin maailmaansiittäjänsä nuoruuttaan vietti.

Jostein Gaarderin Sofian maailmassa (Tammi, 1994) käydään vähän samantapaisesti tarinana läpi länsimaisen filosofian historiaa kuin Pohjolan Ihmisen pojassa käydään läpi monenlaisia uskonnollisia ja maailmankatsomuksellisia teemoja. Gaarderin kirja on kuitenkin aivan pirun paljon tylsempi, eikä sen ärsyttävä ja steriili tarina varmastikaan toimi tai puhuttele teinejä parhaalla mahdollisella tavalla. Tietysti Gaarderin kirjassa on ajattoman tärkeitä teemoja, mutta se jää kuitenkin selvästi kakkoseksi Pohjolan teokselle tärkeiden kysymysten pohdinnassa ihan jo siksi, että Sofian maailmassa tärkeiden kysymysten pohtimisen lisäksi ei ryypätä, naida, puhuta saatananpalvonnasta, eikä siinä seikkaile päähenkilöiden ohella myös Pekka Siitoin.

– – –

Horinoita

Lopuksi muutamia omakohtaisia kirjaan ja sen maastoon liittyviä horinoita.

Luotettavat lähteet ovat kertoneet, että Pohjolalle oli kirjan Pekka Siitointa koskeviin kohtiin Mesikämmenen blogista apua. Hieno juttu.

Teoksen maasto on Mesikämmenelle niin tuttu kuin olla ja voi, sillä juuri noissa maisemissa ja kutakuinkin samoihin aikoihin myös Mesikämmen alkoi luoda universumin kaaoksesta omaa kosmostaan. Siitoimen naapurustossakin asuneena tulivat hänen sanomisensa ja tekemisensä ja niistä liikkuneet jutut varsin tutuiksi.

Kirjan mukaansatempaavuudesta voi päätellä jotain siitä, että Mesikämmeneltä jäi kirjan aloittamisen jälkeen John Carterin kirjoittama Jack Parsonsin elämänkerta Sex and Rockets kesken. Se on aika huimaa se. Parsons kutsui itseään antikristukseksi.

Commodore 64:n Mesikämmen muistaa hyvin, sillä sellaisen kanssa pelattiin erään hyvän ystävän luona kaksiulotteista viivapingistä, mikä oli tuohon aikaan häkellyttävä peliteknologinen virstanpylväs. Myös Star Trek the Next Generation tuli erittäin tutuksi, mutta Wesley Crusherin sijaan, jota kirjan Julius diggailee, diggailee Mesikämmen kapteeni Picardia ja erityisesti neuvonantaja Deanne Troita. Mesikämmenellä on teinivuosilta vieläkin tallessa jättimäinen Troi-juliste ja astiakaapista löytyy edelleen Troi-muki. Muusta Star Trek-sälästä puhumattakaan.

Roolipeleistä Mesikämmen ei taas koskaan innostunut, vaikka hilkulla oli. Se oli sitä aikaa, kun käsiin oli ylä-asteella päätynyt Siitoimen painattama Musta raamattu ja magian yhteydessä asiasta pelottelijat mainitsivat samassa hengenvedossa myös roolipelit. Se sai tietysti roolipelit kuulostamaan mielenkiintoisilta. Näin jälkeenpäin ajatellen roolipeleistä meni kuitenkin se jonkinlainen kiehtovuuden hehku jo aivan alkumetreillä pois, koska asiaa tarkemmin valottanut tyyppi, jota kutsuttakoon tässä Neuvoseksi, oli omalaatuisella tavallaan kajahtanut tapaus eikä muilla tuntunut koulussa olevan tuolloin asiaan kiinnostusta. Neuvonen oli epävakaa tapaus jolla oli väkivaltaisia taipumuksia. Koulussa kiersi noihin aikoihin hänen itse alulle panemansa tarina, jossa hänen äitinsä oli yllättänyt hänet ronkkimassa haarukalla perseeseensä katkennutta nakkia. Muutaman vuoden kuluttua tästä oli tämä nakki-Neuvonen kuulemma päätynyt hullujenhuoneelle. En tiedä, oliko saatanallisilla roolipeleillä tapahtuneeseen osuutta.

Ihmisen pojassa eräs keskeisistä hahmoista on pappi nimeltä Farfors. Hän muistuttaa kovasti 80-luvulla Naantalin seurakunnassa toiminutta nuorisopastori Antero Virtasta, joka oli varsin omalaatuinen tapaus, kuten kirjan Farforskin. Antero muistutti ulkonäöltään hivenen tunnetumpaa veljeään, Pertti “Veltto” Virtasta. Antero sai tarinan mukaan Naantalin seurakunnasta 80-luvun lopulla potkut, koska häntä pidettiin seurakunnan toimintaan liian outona. En tiedä, onko tarinassa perää, mutta uskottavalta se kuulostaa.

Kirjassa mainittu “Naantalin ensimmäinen graffiti” on täsmälleen ottaen sen mäen päällä, joka on kutakuinkin Ukko-Pekka-nimisen kaupan vieressä. Graffiti, joka on hopeasprayllä maalattu “SID”, ilmestyi paikalleen aikoinaan jonkun punkkarin maalaamana. Sana viittaa tietysti Sid Viciousiin. Hurjina 80-luvun punk-vuosina jopa Naantalin kaivopuistossa, siis aivan Naantalin kirkon ja Kaivohuoneen vieressä, sekä noin parin sadan metrin päässä Siitoimen tukikohdasta, mellasti mm. kotimaisen hardcorepunkin suuri nimi Kaaos. Pekkaa luultavasti otti aivan julmetusti pattiin moinen meno aivan valtakunnankanslian vieressä. Sen c-kasetin perusteella, joka Mesikämmenellä tuosta puistokonsertista on, oli meno varsin huuruista. Jopa Kaaoksen lavalle intronnut kaupunginedustaja tuntui puheesta päätellen olleen kaasussa, eikä humalatilasta ollut epäilystä ainakaan Kaaoksen suhteen, sillä bändi joutui aloittamaan biisin tai parikin epämääräisen tilansa takia uudestaan.

80/90-luvun taitteen satanismihysteria oli monin tavoin huvittavaa aikaa. Ihmisen pojassa mainitun Pat Pullingin Noidankehässä-teoksen (Kuva ja Sana, 1993) lisäksi muita alan merkkitekeleitä maassamme ovat Leo Mellerin legendaarinen Rock (Kuva ja Sana, 1986), Mellerin TV-“dokumentti” Enkeliruhtinas, Nyt!, sekä helluntailaisten nuorten liikkeelle laskema c-kasetti Rock ‘n’ rollin maailma. YouTubesta löytyy kasetin tiimoilta tehty Kotimaan katsaus vuodelta 1986 (osa 1 ja osa 2), joka puhuu omaa kieltään asian vakavastiotettavuudesta. Vaikka satanismihysteriä oli monin tavoin huvittavaa sitä sivustaseuraaville, ei se sitä ollut niiden kohdalla, jotka joutuivan tämän uusnoitavainon kynsiin. Tästä kertoo omaa tylyä kieltään mm. Robert Hicksin teos In pursuit of Satan (1991) ja Antony Thomaksen BBC:lle tekemä dokumenttielokuva In Satan’s name (1994). Myös FBI:n K.V. Lanningin tekemä raportti vuodelta 1992, Investigator’s Guide to Allegations of ‘Ritual’ Child Abuse, summaa tyhjentävästi, että satanismipaniikissa ei ollut järjen häivää.

Aivan lopuksi on vielä mainittava, että myös Mesikämmenellä on ollut lapsuudessaan Juliuksen tavoin erityisen mieleenpainunut puusta putoamisen ja oksassa roikkumisen kömmellys, sekä “olenko minä Jeesuksen toinen tuleminen?”-pohdinta. Tuo pohdinta oli tosin suhteellisen lyhyt hetki, joka iski karhunpojan tajuntaan hirveällä ravisuttavalla voimalla, kosmisen kaameine vastuuntunteineen ja potentiaalisien seuraamuksien taakkoineen. Onneksi tuo kokemus hiipui kuitenkin melko nopeasti pois tajunnasta, eikä palannut, toisin kuin Ihmisen pojan Juliuksella. Tämän huomioiden oli kuitenkin kuin kosmista vinoilua, että Mesikämmenelle saapui postista vain muutamaa päivää ennen Ihmisen pojan arvostelukappaletta Mustan Raamatun deluxe-painos, jonka pakettiin oli paketoija tituleerannut Mesikämmentä “Jumalan karitsaksi”. Hemmetti, onko tässä nyt sitä paljon puhuttua johdatusta?

Ihmisen poika on hieno kirja. Mesikämmen suosittelee.

– – –

Arvioita:

Parnasso

Kulttuurivihkot

– – –

Päivän musiikkivalinnat:

Laibach: Jesus Christ Superstar.
Charles Manson: Son of Man-levy (side A, side B).
Hassisen Kone: Jeesus tulee.
CMX: Jesse delaa.

Read Full Post »

ComeBack Records oli 80-90-luvuilla Turun parhaimpia, ellei parhain, levykauppa punk/hc/metalli-ihmisille. Muutenkin valikoimat olivat hyvät. Ostin liikkeestä todella paljon vinyyliä, samoin erilaisia pienlehtiä. Elämäni ensimmäisen CD:nkin, Joni Mitchellin Nightride Home:n, hankin Comebackistä.

Liikkeen Läntisen pitkänkadun tilat ovat jääneet hyvin mieleen. Valkoisilla laastiseinillä oli kuvalevyjä (jostain syystä muistan erityisesti alastoman Marilyn Monroen kuvalevyn), lattia oli tummanruskeaa puulankkua. Teje fiilisteli kassan takana tai takahuoneessa. Juttua syntyi vaikka mistä, musiikista nyt eritoten. ComeBackissä tai osin sen kautta tuli ihmisiä tutuiksi, monista ystäviäkin.

Liikkeen ikkunassa oli levyjen lisäksi aito ihmisen kallo. Myöhemmässä vaiheessa myös spiritismilauta.

Toisella puolella katua sijaitsi tuolloin Partiovaruste. Muistan kun Teje kerran kertoi, että voisi maalata niitten logosta pari sormea pois (siitä tulisi näin keskisormea näyttävä käsi). Päälle Teje nauroi nauruaan jonka muistan hyvin.

Nykyään samoissa Läntisen pitkänkadun tiloissa sijaitsee pornokauppa, jossa on myös private show. Olin aikoinaan siellä kassan takana töissäkin. Oli aika outo fiilis nähdä siinä ComeBackin kassan kohdalla ensimmäisen kerran private shown tilat, mutta niin ne ajat muuttuvat. Muistot ComeBackistä ovat kuitenkin vahvat ja ne ajat jättivät pysyvät jäljet niin minun kuin varmasti monen muunkin elämään. Good times.

Facebookiin ilmestyi jonkun aikaa sitten ComeBack Recordsin fanisivut. Pian tuon jälkeen kysyin Tejeltä, onnistuisiko haastattelu. Onnistui. Alla Tejen kuulumisia, muistoja ja ajatuksia muutoinkin.

– – –

Taustaa

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Teje Caldén ja teen kaikenlaista, varsinkin pelaan potfarmia netissä :)

Soitatko tai oletko soittanut itse bändeissä tms.?

Teen musiikkia, olin rumpali joskus bändissä, käytän nykytekniikkaa esim. paljon sampleja ja tietokoneella käsittelyä.

Teje 35 vuotta sitten.

Suosikkimusiikkisi ennen ja nykyään, joitain nimiä? Milloin sinusta tuli musiikin harrastaja?

Kuuntelen hyvin monipuolista musiikkia edelleen, suosikkia on vaikea löytää, ehkä Jill Scott olisi jonkinlainen suosikki tällä hetkellä. Olen aina ollut musiikin harrastaja :)

Hienoimmat keikkamuistot?

Paras keikka? Joka keikka josta olen nauttinut, koulutansseista Pink Floydiin…

Parhaimmat levyt kautta aikojen, top 10?

Parhaat levyt? White noise: Electric storm in hell
Zodiac cosmic sounds
Betty Davis: Nasty gal
Pink Floyd: A saucerful of secrets
Growing Concern!
Lou Reed: Rock n roll animal
Cream: Fresh cream
Latin Kings: Välkommen till förorten
Eno: Music for airports
Guru & Jazzmatazz: Streetlife? tai jotain…

Tässä 10, lisää kyllä löytyy mielin määrin, eiks oo fiiliksen mukaan?

– – –

ComeBack Records

Tulit tunnetuksi Turussa pyörineen ComeBack Recordsin pitäjänä. Missä ja milloin ComeBack aloitti, mistä idea liikkeeseen?

ComeBack aloitti Käsityöläiskadulla nyt puretussa talossa toisessa kerroksessa. Idea syntyi kun sen aikainen naiseni äiti pyöritti antikvariaattia toisessa kaupungissa ja saimme ostaa levyjä, paljon… Idea oli tehdä jotain missä ihmiset saisi ostaa ja myydä levyjään arvon mukaan, vähän enemmän kun 1 sisään 50 ulos systeemiä. Toimin jopa vakuutusyhtiön arvostelijana. Aina oli tarkoitus myös julkaista musiikkia, kesti vaan aloittaa.

Jo 1984 myin punk sinkkuja, siis pienjulkaisuja joita bändit myi suoraan kauppaan. En muista yhtäkään bändiä siltä ajalta kuitenkaan, mitäköhän ne oli? Oi bändejä? :)

Ennen Läntisen pitkänkadun osoitetta ComeBack toimi myös Yliopistonkadulla ja ymmärtääkseni jossain muuallakin?

Ennen Läntisen kadun osoitetta oltiin ensin Käsityöläiskadulla kahdessa paikassa (84-86), sitten Yliopistonkadulla (87-88?) ja lopulta Läntiselläkadulla vuoteen 94.

80-90-luvun taitteen tienoilla Comeback profiloitui vahvasti punkin/vaihtoehtometallin huippuliikkeenä, mutta muutakin musiikkia löytyi. Millainen profiili ComeBackillä oli ollut ennen tätä punk/metalliprofiloitumista?

Myytiin tosiaan alusta saakka pienjulkaisuja mutta muuten käytettyjä levyjä kaikilta vuosikymmeniltä, mahdollisimman laadukkaita, myös nuotteja, musiikkikirjoja, kaikki aakkosjärjestyksessä ja tyylin mukaan lajiteltu. Hendrix, Mahogany rush, Captain beyond, Damnation ja muut kovat kitara jutut oli aina lähellä sydäntä (Mountain) ja lisää tulee mieleen tietysti, tilailin ulkomailta kaikennäköistä mitä täältä ei löytynyt ja jossain vaiheessa ulkomaiset jakelijat ottivat yhteyttä ja sain kaikenlaista mielenkiintoista uutta musiikkia, esim. Nirvanan Bleach levy joka tuli ennen Nevermindia… kukaan ei ostanut sitä, liian huono :)

Seattle-bändejä myytiin sellaisia kun Mudhoney ja Soundgarden ja ne voitti Nirvanan mennen tullen. Crackwhoren Tapsa muistutti mua siitä että myin Turboneger! (Turbonegro) ekaa sinkkua kun bändi toi sitä mulle… vuosiluvut on toki vähän epäselviä.

Teje-logo Xysman Yeah-LP:n keskiössä.

Julkaisit ComeBack Recordsin kautta kaiken kaikkiaan reilun tusinan verran levyjä. Mitkä niistä ovat jääneet syystä tai toisesta erityisesti mieleen? Mitkä levyt olivat/ovat suosikkejasi ja miksi?

Ai suosikit? Mähän kuitenkin pidin niistä sen verran että julkaisin ne, mutta Noise in dirt/sleep away my son seiska (Miettinen valitsi vuoden parhaaksi indiesinkuksi rumbassa) ja Sharonees seiska Muddy river ja Neon light child ja sitten Xysma Above the mind of morbidity 12″ olisi ne jotka on parhaiten pysynyt, toimii vielä :)

ComeBackiä muisteli jonkun aikaa sitten Herra Ylppö jossain mediassa – Mitä hän muisteli ja missä?

Herra Ylppö oli ilmeisesti mun asiakkaana kauan teini-ikäisenä. Helsingin Sanomissa sunnuntai-osassa olisiko ollut toukokuu 2005, luin sen kaverin luona kun kaveri soitti ja sanoi että tuu tänne lukeen hesari, ja Herra Ylppö muisteli haikeana kaikkia demoja joita oli ostanut meiltä, koko palsta! Nice! En usko että missään muussa liikkeessä koko maaailmassa myytiin demoja juurikaan ja ostin suoraan bändeiltä ympäri maailmaa. Täytyy hankkia se teksti hesarissa jostain, ei vaan oo tullut tehtyä.

Kauko Röyhkän jostain videosta osa kuvattiin liikkeesi tiloissa, menikö näin?

Kauko Röyhkä kuvasi osan videosta meidän liikkeessä Käsityöläiskadulla 1985-6, en ole nähnyt sitä enkä tiedä edes biisiä.

Keitä muita julkkiksia liikkeessä vuosien varsilla kävi, joitain hauskoja tms. muistoja?

Keitä julkkiksia liikkeessä kävi? Huh, tunsin miljoona eri ihmistä musiikkialalla ja näyttelijöitä jne. Istuttiin Dingon basistin kanssa takahuoneessa, tai M.A. Numminen tuli hakemaan levyn kaverilleen, Kauko teki videon, Mikko Rintanen soitti urkuja Sharoneesin sinkulla (Mikko soitti Royalseissa koko loppuajan, Kirkan kanssa, Hectorin kanssa, jne.) Tarjosin Albert Järviselle hyvän päivän kerran, Jouni Mömmö oli tosi tutkalla, täys skitso, really, vaihtoi mun puhtaan vaihto t-paidan päälle ja jätti oman… ja kirjoitti tussilla salaperäisiä merkkejä sinne tänne. Pasi Raappana oli mun frendi 70-luvun keskivälistä saakka.

Mitähän kaikkea ja ketkä olen unohtanut, sitä en tiedä, se oli ihan vaan jokapäiväistä elämää. Ai juu, Turun jääkiekko juniorit joista tuli maailmanmestareit, Aki Petter Berg oli iso superbeibi, näytti nuorelta mutta oli silti iso, Jani Hurme myi koko levykokoelmansa mulle, mm. levy missä Metallican nimmarit! Eihän ne silloin vielä ollut julkkiksia… Ja tietysti kaikki metallibändit jotka kävi liikkeessä, niitä oli monta! Dismember oli yksi…

Sinulla oli liikkeen ikkunassa aito ihmisen kallo ja spiritismilauta. Taisivat herättää joissain närääkin, eivätkö jotkut uskovaiset käyneet niistä valittamassa?

Juu, tulivat kolmen voimin saarnamaan, en tiedä oliko pelkän ikkunan takia, mutta eiköhän se herättänyt närästystä vähän joka tasolla… Taidan herättää eri syistä joissakin ihmisissä halun lopettaa mitä tahansa teen :)

Mitkä olivat ComeBack recordsin huippuhetket? Entä kehnoimmat hetket?

ComeBackin huippuhetket? Riippuu siitä kuka katsoo. Jonkun mielestä huippu oli kun ehkä tehtiin voittoa joskus.

Töitä oli aina vähän liikaa, sosiaalista elämää samaten ettei oikein pysynyt kotielämä mukana ja tulin sairaaksi, osittain laktoosiintoleranssi! Sai mut ihan tosi sairaaksi enkä jaksanut enää tehdä töitä, silloin ei enää ollut mukavaa eli huonoimmat hetket, olin kyllä ajatellut lopettamista muutenkin silloin.

Oliko ComeBackin pyörittäminen taloudellisesti kannattavaa?

Ei, kyllähän siinä rahaa tuli välillä sisään muttei koskaan tarpeeksi. Viimeinen piikki silloin oli devalvaatio, valtiovalta lupasi ettei devalvoi, yhtäkkiä meillä oli 30% kalliimmat levyt, iso lasti jonka myyminen oli nollavoittoa… Levyjen kustantaminen oli ainoastaan kannattavaa jos käytti halpaa studiota ja myi suoraan asiakkaille, tukkumyynti oli tuskaa, välitysfirmat vei kaiken välistä, että joutui myymään satoja levyjä muutaman markan voitolla niille, kaikki samanlaisia, Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa. USA:ssa oma systeemi, bändeille ei yleensä jäänyt mitään käteen…

Tunnetuin ComeBack recordsin julkaisema bändi oli Xysma. Miten levytyssopimus syntyi? Mitä bändistä ja noista vuosista on jäänyt mieleen? Harmittiko, kun Xysma lähti ComeBack recordsilta Spinefarmille First and magicalin jälkeen?

Sopimus? Kuulin demon joka oli huippu ja halusin tehdä levyn! Sopimus oli että levy tehdään, yritän saada kustannukset takas ja sitten jaetaan loput jonkun systeemin mukaan, ja että bändillä on täys oikeus lähteä tekemään mitä tahansa koska tahansa kenen kanssa tahansa jotta en olisi turhaan sopimuksen kanssa tekemässä bisnestä… Underground!

Meillä oli niin erilaiset mielipiteet miten tehdään jotain, että se oli selviö että tiet eroavat. En esim. olisi ikimaailmassa julkaissut yhtäkään levyä First & magicalin jälkeen, tyyli muuttui liian popmaiseksi eikä se enää toiminut. Tajuskohan Olli sen että kerran annoin hänelle vintage putket vahvistimeen jotta olis mahdollisimman hyvä saundi ja ostin itselle uudet kiinalaiset, ihan ok mutta ei vintage…

Samoin yritin saada studiosaundin mahdollisimman hyväksi, kyllä maksoi… olishan levyistä tullut enemmän voittoa jos olisin ollut ekonomi, mutta mun bisnes ei perustunut siihen jos osaan riipiä rahaa ihmisiltä, vaan unelmia ihmisille, uutta mielenkiintoista ja vanhaa myös :)

Bändistä jäänyt mieleen? Paljon tietysti, mutta kundit oli puolet mun iästä, eihän meillä mitään yhteistä ollut, ja mä olisin pitänyt alkuperäiskokoonpanon ja jatkanut ehdottomasti samaa linjaa, se meni liikaa kokeiluksi. Niinkuin sanoin meillä oli täysin avoin sopimus, ei ollut mitään sanomista siihen että halusivat Spinefarmille, ja jos olisin jatkanut silloin niin olisin kyllä ollut hyvin pettynyt musiikin suhteen. Above the mind of morbidity on edelleen paras!

Miksi Comeback lopetti toimintansa?

Verovirasto lopetti toiminnan, niitten toiminnassa oli jotain mätää (asiantuntijan mukaan), mutta se on ollutta ja mennyttä, enkä aio enää puuttua asiaan, vaikka esim. todistettavasti asianajaja joka hoiti “konkurssin” varasti vaikka mitä, todistettavasti!, jne. Konkurssilakia esim. ei seurattu jne. ja sen takia enimmäkseen toiminta loppui, mun sairaus oli myös syynä, liikaa töitä.

– – –

Tulevaisuus

Tekeekö ComeBack joskus comebackin? Oletko miettinyt ryhtyväsi uudelleen levykauppiaaksi tai levyjen julkaisijaksi tms.? Jos vastaus on kielteinen niin millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

No comeback for ComeBack. Maailma on niin erilainen tänään, julkaisut erilaisia, vielä vaikeampaa myydä, suurin osa lataa jo musiikkinsa mp3 nettijuttuna, saundeista viis… Olen eläkkeellä sen takia että minulla on adhd ja paniikkihäiriö, haha, olen ihan samanlainen kun 7 vuotiaana, kestipä diagnoosi :)

ComeBackin tiloissa on nykyään pornokauppa, mitä siitä tuumaat?

Ei oo pornokauppa vaan hierontaa… enkä haluaisi todellakaan niihin epähygieenisiin tiloihin sellaista, vessasta näkyi maa irtolaudan alla ja lämmitystä ei ole :)

Koska pilvestä tulee Suomessa laillista?

Laillistaminen voi tapahtua yhtäkkiä, en olisi koskaan uskonut että monella tutullani olisi laillinen kannabisresepti, niillä on jo!

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Onnellisuus on olo jonka helpommalla saa aikaiseksi jos on terve ja syö ok, joten olen keskittynyt oman terveyden hoitamiseen, on vain yksi keho!

– – –

Kiitos ComeBackin vuosista ja haastattelusta, Teje!

ComeBack Recordsin julkaisut (lista puutteellinen):

CB-001 Hard Road (LP)
CB-002 Doctor’s special (7″)
CB-003 Sharonees: Muddy River (7″) 1987
CB-005 Sharonees: Neon Light Child (7″) 1988
CB-006 Pasin liiga: Omissa ajatuksissaan (LP) 1988
CB-007 Noise In Dirt: Sleep Away, My Son (7″, Single) 1988
CB 008 Noise In Dirt: In The Locosonic World (LP) 1989
TC-1 Xysma: Above The Mind Of Morbidity (MiniAlbum) 1990
TC-2 Today’s Waste: We’ve Made The Choice! (7″, EP) 1990
TC-3 Xysma: Yeah (Album) 1991
TC-4 Interment: Life Here After (7″) 1991
TCD-5 Xysma: First & Magical (CD, Album)1993

Read Full Post »

Older Posts »