Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Project for New American Century’

Miten todennäköisesti vasemmanpuoleinen katto-osa putoaa maan tasalle yhtä nopeasti kuin vapaapudotuksessa putoava oikeanpuoleinen osa?

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

4/10) WTC 1, 2 ja 7

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

Artikkelin osat 1,2, ja 3/10 löytyvät täältä, osa 5 täältä.

Read Full Post »

Edellinen postini “Brzezinskin suuri shakkilauta ja PNAC” käsitteli Brzezinskin geopoliittisia strategioita (kirjansa The Grand Chessboard pohjalta) ja Project for new American century-ajatushautumoa. Brzezinskin geopoliittiset ajatukset olivat Bushin hallinnon uuskonservatiivien kovasti arvostamia, ja vedinkin edellisessä postissani hieman yhtäläisyyksiä niiden välille. Brzezinski ei tiettävästi ole ollut viimeisimpien Afganistanin ja Irakin sotilasoperaatioiden suhteen tekemässä “suurella shakkilaudalla” merkittäviä siirtoja, mutta hänellä oli varsin suuri vastuu siirroista “suurella shakkilaudalla” 70-luvulla Afganistanissa, jossa hän oli tärkeässä roolissa salaisessa operaatiossa nimeltä “Sykloni“. Tuo operaatio koulutti ja varusti mujahadeenia taistelussa Neuvostoliittoa vastaan, ja samalla se loi pohjan al-Qaidalle. Seuraava Pariisissa vuonna 1998 tehty Brzezinskin haastattelu kertoo paljon hänen strategisesta ajattelustaan.

– – –

CIA:n puuttuminen Afganistanin tilanteeseen

Zbigniew Brzezinskin, presidentti Jimmy Carterin kansallisen neuvonantajan, haastattelu

Le Nouvel Observateur, Pariisi, tammikuun 15.-21. 1998.

Kysymys: Entinen CIA:n johtaja, Robert Gates, sanoi muistelmissaan From the Shadows, että Amerikan tiedustelupalvelu aloitti mujahadeenin auttamisen Afganistanissa kuusi kuukautta ennen kuin Neuvostoliitto tuli Afganistaniin. Tuona ajanjaksona olit presidentti Carterin kansallisen turvallisuuden neuvonantajana. Tämän vuoksi sinulla oli rooli tässä kaikessa, pitääkö tämä paikkansa?

Brzezinski: Kyllä. Virallisen historiankirjoituksen mukaan CIA alkoi avustaa mujahadeenia vuonna 1980, eli vasta sen jälkeen kun Neuvostoliiton armeija oli tunkeutunut Afganistaniin joulukuun 24. 1979. Tähän asti salassa varjeltu todellisuus on kuitenkin täysin toisenlainen. Presidentti Carter allekirjoitti heinäkuun 3. 1979 ensimmäisen toimintaohjeen, jolla salaisesti tuettiin neuvostohallinnon vastustajia Kabulissa. Tuona samana päivänä kirjoitin presidentille muistiinpanon, jossa selitin hänelle, että mielestäni tämä tuki tulee aiheuttamaan Neuvostoliiton aseellisen mukaantulon tilanteeseen.

Kysymys: Riskistä huolimatta kuitenkin kannatit tätä salaista toimintaa. Kenties kuitenkin toivoit tätä Neuvostoliiton mukaantuloa sotaan ja yritit provosoida asiaa siihen suuntaan?

Brzezinski: Se ei aivan pidä paikkaansa. Emme yllyttäneet neuvostoliittolaisia sekaantumaan tilanteeseen, mutta tietoisesti lisäsimme asian mahdollisuutta.

Kysymys: Kun neuvostoliittolaiset oikeuttivat tilanteeseen sekaantumistaan sanomalla, että he taistelivat Yhdysvaltain salaista toimintaa vastaan Afganistanissa, heitä ei uskottu. Asiassa oli kuitenkin perää. Kadutko nykyään mitään?

Brzezinski: Kadunko mitä? Se salainen operaatio oli erinomainen idea. Se sai neuvostoliittolaiset Afganistanin ansaan, pitäisikö minun sitä katua? Sinä päivänä kun neuvostoliittolaiset virallisesti ylittivät rajan, kirjoitin presidentti Carterille, että meillä on nyt mahdollisuus antaa Neuvostoliitolle sen oma Vietnamin sota. Ja niin kävi, että Moskova joutui jatkamaan sotaa, jota sen hallinto ei tukenut, melkein 10 vuotta. Tuo konflikti murensi heidät ja lopulta sai Neuvostoliiton hajoamaan.

Kysymys: Et myöskään kadu sitä, että olet tukenut islamilaista fundamentalismia, aseistanut ja kouluttanut tulevia terroristeja?

Brzezinski: Mikä on maailmanhistorialle tärkeintä? Talebaanit vai Neuvosto-imperiumin romahdus? Muutamat kiihtyneet muslimit vai Keski-Euroopan vapautuminen ja kylmän sodan loppuminen?

Kysymys: Muutamat kiihtyneet muslimit? Nykyäänhän sitä on toistettu, että islamilainen fundamentalismi edustaa maailmanlaajuista uhkaa.

Brzezinski: Hölynpölyä! Sanotaan, että länsimailla on globaali linja suhteessa islamiin. Se on hölmöä. Ei ole mitään globaalia islamia. Katsoppa islamia järkevästi, ilman tunteellista painotusta. Islam on maailman suurin uskonto 1.5 miljardin kannattajineen. Mutta mitä yhteistä on saudi-arabialaisella fundamentalismilla, maltillisella marokkolaisella, pakistanilaisella militarismilla, egyptiläisellä länsimielisellä tai keski-aasialaisella sekularismilla? Ei mitään sen ihmeempää kuin mikä yhdistää kristittyjä maita.

– – –

Brzezinskiä ovat asian tiimoilta tentanneet muutkin, mm. amerikkalaiset We Are Change-aktivistit. Tässä asian tiimoilta pari videota: Luke Rudkowski kyselee Brzezinskiltä al-Qaidan rahoittamisesta, kouluttamisesta, ja syyskuun 11. iskuista (joka löytyy laajemmalla kontekstilla hyvin mm. dokumentista The 9/11 chronicles, pt. 1, Truth Rising), Luke Rudkowski ja muut WAC-aktivistit kohtaavat Brzezinskin samojen aiheiden tiimoilta toistamiseen. Jossain vaiheessa Brzezinskiä alkoi kaikki tällainen ottaa vietävästi pattiin ja hän onkin puhunut olevansa “syvästi huolestunut” “massiivisesta globaalista poliittisesta heräämisestä.

Read Full Post »

Zbigniew Brezezinski pelaa Israelin pääministeri Menachem Beginiä vastaan shakkia Camp Davidissä vuonna 2004.

Shakinpelaajana Mesikämmen on huomannut, että shakki antaa varsin hyvin niin taktista kuin strategista perspektiiviä myös suuren luokan poliittiseen peliin. Saman on huomannut myös aiemmassa artikkelissani “Osama bin Ladenin elämä ja kuolemat” mainittu Zbigniew Brezezinski, joka kirjoitti teoksenkin nimeltä The Grand Chessboard (1997). Se löytyy .pdf-tiedostona täältä.

Ennen kuin esitän joitain suomennettuja otteita em. kirjasta, on pohjaksi hyvä verestää muistia ajatushautomosta nimeltä Project for new American century. Projektin viralliset kotisivut löytyvät täältä.

Projekti julkaisi noin vuotta ennen syyskuun 11. iskuja raportin nimeltä Rebuilding America’s defences. Strategy, forces and resources for a new century. Raportissa, jossa mietitään Amerikan hegemonisen aseman ylläpitämistä ja siihen liittyen Yhdysvaltain puolustukseen tarvittavan budjetin kasvattamisen tarpeellisuutta, todetaan yhtä ja toista lähihistoriaa tarkastellen kulmakarvoja kohottavaa. Kuuluisin tuon raportin yksittäisistä tällaisista lauseista on tämä (s. 51): “Tämä muodonmuutosprosessi tulee todennäköisesti olemaan pitkä ilman jotakin katastrofaalista ja aktivoivaa tapahtumaa; kuten uutta Pearl Harboria.”

Syyskuun 11. iskut tarjosivat PNAC:n mainitseman tapahtuman, ja asiat kehittyivätkin sitten nopealla vauhdilla PNAC:n visioiden mukaisesti. Massimo Mazzuccon tuottama dokumentti The new American century (PNAC) valottaa eräästä kulmasta syyskuun 11. iskuja, Osama bin Ladenin roolia iskujen syntipukkina, PNAC:tä ja sittemmin tapahtuneita maailmantapahtumia varsin hyvin. Dokumentti on tyrmistyttävä ja osoittaa hyvin, minkälaisesta porukasta PNAC:ssa on oikein kyse.

Brzezinski liittyy PNAC:n Amerikan hegemoniaa alleviivaavien arvojen, pyrkimysten ja suunnitelmien kautta – ne ovat molemmilla hyvin samanlaiset. Edellä mainitun Mazzuccon dokumentin esiin tuomat faktat Yhdysvaltain halusta saada Trans-Afganistanin putki rakennettua, yms. seikoista tulee yhtä ja toista geopoliittista ajatusta herättävää mieleen suhteessa Brezezinskin teoksen huomioihin öljy- ja maakaasuputkien vetämisestä Keski-Aasiassa, ja Keski-Aasian geopoliittisesta tärkeydestä yleisesti.

Eräs mielenkiintoinen juonne syyskuun 11. iskuissa ja sitä seuranneessa Yhdysvaltojen Afganistaniin hyökkäyksessä olikin se, että hyvä tovi ennen syyskuun 11. iskuja Yhdysvallat koetti sopia Talebanien kanssa putken rakentamiseen liittyvistä tekijöistä. Neuvottelut eivät oikein sujuneet. Jossain vaiheessa Yhdysvaltain edustaja oli sitten todennutkin talebanien edustajalle, että “‘joko hyväksytte tarjouksemme kultaisesta matosta, tai me hautaamme teidän pommimaton alle”. Asiasta voi lukea enemmän vaikka täältä.

Joidenkin mielestä öljy ja maakaasu olivat keskeisimpien syiden joukossa, miksi Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin ja sitten Irakiin. Tämän näkemyksen esittäjiin kuuluu mm. Michael Ruppert, jonka kattava esitys asiasta löytyy täältä.

Syyskuun 11. iskut, hyökkäys Afganistaniin ja sitten Irakiin, ja “terrorismin vastainen sota” yleisesti, ovat osa “suurta peliä”, jossa on ollut (ja on edelleen) hyvin monia elementtejä samaan aikaan ns. laudalla. Peli on moniulotteista, aivan kuten shakissakin, vaikka se shakin hienouksista tietämättömälle sivustaseuraajalle voi näyttää päällisin puolin melko suoraviivaiselta ja yksinkertaiseltakin. Mitään kovin yksinkertaisia selityksiä näihin geopoliittisen shakinkaan kuvioihin on tuskin olemassa. Selvää on, että Yhdysvallat on saanut geopoliittisesti itselleen vahvemman aseman “suurella shakkilaudalla”, öljy- ja maakaasuvarantoja käyttöönsä, uuden suuren vihollisen (“terrorismi”), joka siltä katosi Neuvostoliiton hajottua ja kylmän sodan loputtua, ja että tietyille yhdysvaltalaisille tahoille em. sodat ovat olleet huiman tuottoisia muutenkin. Qui bono-kysymyksellä voi jotain päätellä siitä, mitkä tai minkälaiset tahot viime kädessä ovat olleet strategisesti ajatellen siirtämässä nappuloita “suurella shakkilaudalla” siihen suuntaan kuin mihin on menty. On hyvä muistaa sekin, että taitava pelaaja osaa käyttää myös hämäyssiirtoja.

Bushin hallinnossa oli samanmielisiä ihmisiä Brzezinskin kanssa hyvä määrä. PNAC:n jäseninä ovat vaikuttaneetkin mm. presidentti George W. Bushin veli, Floridan kuvernööri Jeb Bush, varapresidentti Dick Cheney, entinen puolustusministeri Donald Rumsfeld, USA:n YK-suurlähettiläs John Bolton sekä Maailmanpankin pääjohtaja Paul Wolfowitz. Vaikka Brzezinski ei kuulunut Bushin hallintoon, hänen The Grand Chessboard teostaan arvostettiin kovasti Bushin hallinnon uuskonservatiivien piirissä.

“Aina siitä lähtien kun mantereet alkoivat olla poliittisesti vuorovaikutuksessa, mikä tapahtui noin 500 vuotta sitten, on Euraasia ollut maailman vallan keskus” (“Euraasia” tarkoittaa Lähi-Itää, s. xiii).

“…Mutta sillä välin, on välttämätöntä, että Euraasialle ei nouse haastajaa, joka on kykenevä hallitsemaan Euraasiaa ja siten myös haastamaan Amerikkaa. Tämän kirjan tarkoituksena on kattavan ja yhtenäisen Euraasian geostrategian muodostaminen” (s. xiv).

“Tässä kontekstissa, on oleellisen tärkeää, miten Amerikka “hoitaa” Euraasiaa. Valta, joka hallitsee Euraasiaa, voi hallita kahta maailman kolmesta kehittyneimmäistä ja taloudellisesti tuottavimmista alueista. Pelkkä kartan vilkaisu kertoo myös sen, että kontrolli Euraasiasta melkein automaattisesti voi taata myös Afrikan kontrolloinnin, mikä muodostaisi läntisen pallonpuoliskon ja Oceanian (Australian) geopoliittisesti toisarvoisiksi suhteessa maailman keskeiseen mantereeseen. N. 75% maailman ihmisistä elää Euraasiassa ja siellä on myös suurin osa maailman vauraudesta, niin liiketoiminnassa kuin maan alla. Euraasiassa on noin 3/4 maailman tunnetuista energiavarannoista” (s. 31).

“Pitkällä tähtäimellä, maailmanpolitiikasta tulee vääjäämättä kasvavassa määrin sellainen, joka ei tue yhden valtion keskittynyttä hegemonista valtaa. Tämän vuoksi Amerikka ei ole ainoastaan ensimmäinen ja ainut todellinen supervalta, vaan se tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan myös viimeinen sellainen” (s. 209).

“Lisäksi, kun Amerikasta tulee kasvavassa määrin monikulttuurinen yhteisö, voi ulkopolitiikan suhteen konsensuksen löytämisestä tulla vaikeampaa, paitsi sellaisissa olosuhteissa joissa havaitaan jokin todella valtava ja yleisesti nähty suora ulkoinen uhka” (s. 211).

“…1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä tapahtui maailmantilanteessa todella suuri muutos. Ensimmäisen kerran historian aikana, ei-euraasialainen valta nousi ei ainoastaan keskeiseksi välittäjäksi Euraasian valtasuhteissa, vaan siitä tuli myös maailman perustavanlaatuisen valta. Neuvostoliiton tappio ja romahdus oli viimeinen askel läntisen pallonpuoliskon vallan, Yhdysvaltojen, nousussa maailman ainoaksi, ja itse asiassa todelliseksi globaaliksi vallaksi…” (s. xiii)

“Amerikkalaisten yleinen suhtautuminen amerikkalaisen vallan ulkoiseen heijastamiseen on ollut paljon ristiriitaisempi. Kansa tuki Amerikan Toiseen maailmansotaan mukaan menoa yleisesti sen shokin vuoksi, minkä japanilaisten hyökkäys Pearl Harboriin aiheutti” (s. 24-25).

“Amerikan keskeinen geopoliittinen tavoite on Euraasia… ei-euraasialainen valta on nyt ylivoimainen Euraasiassa – ja Amerikan globaali johtoasema on suoraan riippuvainen siitä, miten pitkään ja miten tehokkaasti sen ylivoimaa ylläpidetään Euraasiassa” (s. 30).

“Jos Amerikka vetäytyisi nykyisestä maailmantilanteesta tai jos esiin nousisi yllättävä menestyksekäs kilpailija, seuraisi tästä valtavaa kansainvälistä epävakautta. Se voisi johtaa globaaliin anarkiaan” (s. 30).

“Myös se on tosiasia, että Amerikka on kotimaassaan liian demokraattinen ollakseen muualla maailmassa autokraattinen. Tämä rajoittaa Amerikan vallankäyttöä, erityisesti mitä tulee sen aseelliseen pelotteluun. Koskaan aiemmin ei populistinen demokratia saavuttanut kansainvälistä ylivaltaa. Mutta vallan tavoittelu ei ole populistisiin haluihin kuuluva päämäärä, paitsi sellaisissa olosuhteissa, joissa äkkinäinen uhka tai haaste kohtaa yhteiskunnan hyvinvoinnin tunnetta. Ekonominen itsensäkieltäminen (eli puolustusmenoihin kuluttaminen) ja ihmisuhrit (sodassa kaatuneet, jopa ammattisotilaat) ovat demokraattisten vaistojen vastaisia. Demokratia on imperiaaliselle mobilisaatiolle vahingollista” (s. 35)

“Tämän vuoksi tarvitaan kahta perussiirtoa: ensinnäkin, ne Euraasian valtiot, joilla on valtaa aiheuttaa potentiaalisesti tärkeitä muutoksia kansainvälisessä vallassa, tulee identifioida, ja näiden valtioiden poliittisen eliitin keskeiset ulkopoliittiset tavoitteet ja niidet tavoittelemisien todennäköiset seuraukset tulee selvittää… toiseksi, Yhdysvaltojen tulee muotoilla erityisiä linjauksia, joilla näitä asioita voidaan kompensoida, valita, ja/tai kontrolloida” (s. 40).

“Muinaisten brutaalimpien aikojen imperiumien terminologialla, imperiaalisen geostrategian kolme suurta sääntöä ovat alamaisten joukossa esiintyvän juonittelun estäminen ja heidän turvallisuudesta riippuvaisuutensa ylläpitäminen, verovelvollisten pitäminen kuuliaisina ja suojeltuina, ja sen estäminen, etteivät barbaarit ala liittoutua keskenään” (p. 40).

“Tämän vuoksi, Yhdysvallat saattaa joutua päättämään siitä, miten toimia mahdollisten alueellisten koalitioiden kanssa, jotka saattavat pyrkiä ajamaan Yhdysvallat ulos Euraasiasta – ja näin uhata Amerikan statusta maailmanvaltana” (s 55).

“Uzbekistan (joka on kansallisesti Keski-Aasian valtioista tärkein ja väkimäärältään suurin) edustaa suurinta estettä Venäjän mahdollisille pyrkimyksille saada uudelleen tuolla alueella valtaa. Sen itsenäisyys on oleellisen tärkeää muiden Keski-Aasian maiden selviytymiselle ja se on niistä vähiten haavoittuva Venäjän painostukselle” (s. 121).

“He (Keski-Aasian tasavallat) ovat tärkeitä myös turvallisuuden ja historiallisten pyrkimyksien näkökulmasta ainakin kolmelle heiden voimakkaimmille naapureilleen, Venäjälle, Turkille ja Iranille. Myös Kiina osoittaa kasvavaa poliittista kiinnostusta alueeseen. Euraasian Balkan on kuitenkin äärettömän paljon tärkeämpi poliittisena päämääränä: Sillä on valtavat maakaasu- ja öljyvarannot, sekä tärkeitä mineraaleja, mukaanlukien kulta” (s. 124).

“Maailman energiankulutus tulee vääjäämättä kasvamaan valtavasti seuraavan kahden tai kolmen vuosikymmenen aikana. Yhdysvaltain energiaministeriön mukaan maailman energiantarve tulee nousemaan yli 50% vuosien 1993 ja 2015 välisenä aikana, ja suurin kulutuksen lisääntyminen tulee tapahtumaan Kaukoidässä. Aasian taloudellisen kehityksen liike on jo nyt tuottamassa valtavia paineita uusien energialähteiden tutkimiseksi ja käyttämiseksi. Keski-Aasian alue ja Kaspian Meren syvänne ovat tunnettuja maakaasun ja öljynlähteitä, jotka voivat jättää jalkoihinsa Kuwaitin, Meksikonlahden ja Pohjanmeren” (s. 125).

“Uzbekistan on Keski-Aasian alueen johtoaseman todellinen ykkösehdokas” (s. 130).

“Kun putkisto alueelle on vedetty, tulee Turkmenistanin todella valtavat maakaasuvarannot takaamaan maan kansalaisille menestyksekkään tulevaisuuden” (s. 132).

“Islamin uudelleennousu, jota ei ole tuettu ulkopuolelta ainostaan Iranin vaan myös Saudi-Arabian toimesta, tulee todennäköisesti kokonaisvaltaisesti olemaan sellaisten uusien nationalismien liikkeelle paneva voima, jotka vastustavat Venäjän (ja täten vääräuskoisten, infidel) hallinnan alaiseksi uudelleen joutumista”. (s. 133).

“Pakistanille tärkeintä on saavuttaa geostrategista valtaa vaikuttamalla poliittisesti Afganistanissa, ja kieltää Irania harjoittamasta sellaista valtaa Afganistanissa ja Tadžikistanissa, sekä loppupeleissä hyötyä mistä tahansa putkistosta, joka yhdistää Keski-Aasian Arabianmereen” (s. 139).

“Turkmenistan… on aktiivisesti hahmottanut uuden putkiston rakentamista Afganistanin ja Pakistanin läpi Arabianmerelle…” (s. 145).

“Tästä seuraa, että Amerikan keskeisissä intresseissä on auttaa sen takaamisessa, että mikään yksittäin valtio ei päädy kontrolloimaan tätä geopoliittista aluetta, ja että globaalilla yhteisöllä on esteetön taloudellinen ja ekonominen pääsy siihen” (s. 148).

“Kiinan kasvava ekonominen läsnäolo alueella ja sen poliittinen vaikutus alueen itsenäisyyteen on myös oleellisesti yhteneväinen Amerikan intressien kanssa” (s. 149).

“Amerikka on nyt ainoa globaali maailmanvalta ja Euraasia on maailman keskeinen alue. Se, mitä Euraasian mantereen vaurauden jakamisen suhteen tapahtuu, tulee olemaan keskeisen tärkeää Amerikan globaalin ylivertaisuuden ja Amerikan historiallisen perinnön kannalta” (s. 194).

“Ilman Amerikan ylläpitämää ja ohjaamaa toimintaa voi globaalin epäjärjestyksen voimat päätyä hallitsemaan maailmaa. Sellaisen pirstaloitumisen mahdollisuus on sisäänrakennettu nykypäivän geopoliittisiin jännitteisiin, ei ainoastaan nykypäivän Euraasiassa, vaan myös maailmassa yleisestikin” (s. 194).

“Kun pitää mielessä horisontissa olevat varoitusmerkit halki Euroopan ja Aasian, tulee minkä tahansa menestyksekkään amerikkalaisen linjaukset kohdistua Euraasiaan kokonaisuutena, ja sellaisen linjauksen tulee noudattaa geostrategista mallia” (s. 197).

“Tämä asettaa manööverin ja manipulaation käytön ensiarvoisen tärkeäksi Amerikan ylivertaisuuden mahdollisesti haastavan koalition esiinnousemisen estämiseksi”… (s. 198)

“Tärkein välittömästi käsillä oleva tehtävä on taata, ettei mikään valtio tai valtioiden yhdistelmä saavuta kykyä karkottaa Yhdysvaltoja Euraasiasta, tai edes merkittävästi vähentää Yhdysvaltojen ratkaisevaa välimiehen roolia” (s. 198)

Read Full Post »

WTC 1, 2 ja 7

WTC 1. ja 2. iskut ovat päivän tapahtumista kaikkein tunnetuimmat, ja niihin päivän yhteydessä eniten viitataan.  Kun kysytään “missä olit syyskuun 11. iskujen aikaan?”, tarkoitetaan yleensä kaksoistornien iskuja.  Kaksoistorneihin iskeytyvien lentokoneiden uutispätkiä näytettiinkin lähes jatkuvalla syötöllä iskujen jälkeen, ja tapahtuma pureutui koko voimallaan kollektiiviseen tajuntaamme. Tätä kenties myös toivottiinkin. Itse kuulin iskuista ensi kerran eräältä sähköpostilistalta, juuri ennen töihin lähtöä. Katsoin nopeasti vielä uutiset ennen kuin lähdin töihin ja ymmärsin heti, että hyvin suuren luokan tapahtuma oli käynnissä. Muistan olleeni töissä epätodellisissa tunnelmissa. En ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa.

Klo 8.46 paikallista aikaa WTC 1:n, eli pohjoistorniin osui American Airlinesin Boeing 767, eli lento nr. 11. Ennen iskeytymistään kohteeseen kone oli onnistunut olemaan kaapattuna ilmatilassa 26 minuuttia. Pian tämän jälkeen, suorassa lähetyksessä, klo 9.03 WTC 2:n, eli etelätorniin osui United Airlinesin lento nr. 175. Ennen iskeytymistään kohteeseensa kone oli onnistunut olemaan kaapattuna ilmatilassa 19 minuuttia.

Etelätorni, eli WTC 2, tuli maan tasalle 10 sekunnissa klo 9.59

Etelätorni sortui klo 9.59 maan tasalle, vain 56 minuuttia saamansa iskun jälkeen. Klo 10.19 Pohjoistorni teki samoin, 1 h 43 minuuttia saamansa iskun jälkeen. Kumpikin rakennuksista oli 110-kerroksisia ja tehty kestämään lentokoneeniskuja. WTC 1:n kattokorkeus oli 417 metriä (antennin kanssa 526 metriä), WTC 2:n 415 metriä. Kumpikin rakennus sortui 10 sekunnissa, eli lähes vapaapudotusnopeudella, kohti suurinta vastustusta suoraan itsensä päälle, omalle tontilleen. Sortuessaan kummastakin rakennuksesta lensi rakenteiden osia samalla kuitenkin yli 150 metrin päähän sivusuuntaisesti. American Express Building, joka sijaitsi kaksoistornien vieressä, sai syvälle kylkeensä uponneen bussinkokoisen kappaleen teräsrakenteita. Kaikki WTC 1:n ja 2:n betonirakenteet muuttuivat talkkijauhon kaltaiseksi pölyksi, joka vyöryi sellaisella voimalla ja kuumuudella eteenpäin, että tuo pilvi rikkoi viereisten rakennusten ikkunat ja lennätti ilmaan ihmisiä ja sytytti ja räjäytti henkilöautoja kaksoistornien lähistöllä. Virallisen selityksen mukaan rakennukset sortuivat tulipaloista syntyneen kuumuuden vuoksi. Jos tämä pitää paikkansa, olivat WTC 1 ja 2 ensimmäiset teräsrakenteiset rakennukset, jotka koskaan ovat sortuneet tulipalon seurauksena. Kuulostaako tämä normaalilta jättimäisen teräsrakenteisen rakennuksen “sortumiselta”?

Pohjoistorni, eli WTC 1, tuli maan tasalle 10 sekunnissa klo 10.28

Myöhemmin iltapäivällä, 47-kerroksinen WTC-rakennus nro. 7 sortui symmetrisesti, n. 6,5 sekunnissa, eli lähes vapaapudotusnopeudella, kohti suurinta vastustusta suoraan itsensä päälle, omalle tontilleen, maan tasalle, klo 17.20. Virallisen selityksen mukaan tämä 174 metriä korkea teräsrakenteinen rakennus (joka oli muuten havainnollistamisen vuoksi mainittuna 29,5 metriä Näsinneulan tornia korkeampi, jos Näsinneulan antennia ei lasketa tornin pituuteen mukaan) sortui WTC 1:n ja 2:n sortumisesta syntyneiden vaurioiden ja tulipalojen seurauksena. Jos tämä pitää paikkansa, oli WTC 7 kolmas koskaan tulipalon seurauksena sortunut teräsrakenteinen rakennus (kaksi ensimmäistä tässä tapauksessa ollen WTC 1 ja 2). WTC 7 sijaitsi n. 110 metrin päässä WTC 1:stä ja 2:sta. Siihen ei iskenyt yksikään lentokone.

WTC 7 tuli maan tasalle 6,5 sekunnissa klo 17.20

WTC 7-rakennuksessa sijaitsivat mm. CIA:n, Yhdysvaltojen puolustusministeriön, rahoitustarkastuksen ja veroviraston toimistot. Rakennus oli suunniteltu kestämään mitä pahimmat katastrofitilanteet, mm. terroristi-iskut. Syyskuun 11. aamuna klo 5.47 sen hälytyssysteemi oli laitetuttu testi-asetuksille, jolloin mihinkään vastaanotettuihin hälytyksiin ei reagoitu mitenkään. Toisen koneen iskettyä kaksoistorneihin WTC 7:n työntekijät ja henkilökunta evakuoitiin ja rakennuksen virrat katkaistiin. Päivän kuluessa rakennukseen kehittyi muutamia suhteellisen pieniä tulipaloja. Klo 15.00 mennessä rakennuksen ympärille oli muodostettu eristysalue sen tulevaa sortumista varten. Klo 16 jälkeen uutistoimistot alkoivat kertoa, että WTC 7 oli sortumassa tai on sortunut tulipalojen seurauksena. Kuuluisin näistä uutislähetyksistä lienee BBC:n raportti, jossa sen toimittaja Jane Stanley seisoo rakennus 7 taustallaan ja kertoo sen jo sortuneen tulipalojen seurauksena – n. 12 minuuttia ennen kuin rakennus tosiasiassa sortui. Vain minuutteja ennen kuin rakennus sitten lopulta oikeasti sortui, menetti BBC sopivasti yhteyden toimittajaansa New Yorkissa. Silkkaa sattumaako? Vai lukiko niin BBC:n kuin monen muunkin uutisaseman toimittajat valmiiksi annetusta käsikirjoituksesta?

Oliko silkkaa sattumaa myöskään se, että myöskään rakennus 7:stä ei jäänyt FEMA:lle tutkittavaksi juuri mitään? Tai se, että NISTillä kesti vuoteen 2008 asti antaa lopullinen raporttinsa WTC 7:n sortumisesta, jossa kerrottiin rakennuksen romahtaneen tulipalojen seurauksena? Tai se, että mitkään muut WTC:n rakennukset eivät sortuneet maan tasalle (vaikka niistä suurin osa oli lähempänä kaksoistorneja kuin nr. 7)? Tai se, että tuossa rakennuksessa säilytettiin merkittäviä tietoja Yhdysvaltain hallinnolle kiusallisista asioista, joista oli meneillään tutkimuksia?

Virallista tarinaa kritisoivat ovat argumentoineet, että näiden kolmen WTC-rakennuksien sortuminen täyttää huomattavasti paremmin purkuräjäytyksien kuin tulipaloista aiheutuneiden sortumisten tunnusmerkit: Vapaapudotusnopeus, omalle tontilleen symmetrisesti sortuminen, räjäytyksen äänet, ajoitukseltaan pieleen menneet ”purkusuihkut” jotka näkyvät huomattavasti rakennuksen purkuräjäytyslinjan alapuolella, ja mm. pyroklastiset pölypilvet. Mm. Architects and Engineers for 9/11 Truth-ryhmä on argumentoinut, että WTC 1,2 ja 7 purkuräjäytettiin (sivuhuomiona mainittakoon, että linkin dokumenttielokuva Blueprint for Truth näytetään 11.9. suomenkielisellä tekstityksellä Turussa ravintola Koulussa). Palomiehet olivat paikan päällä sitä mieltä, että WTC 1. ja 2. palot olivat sammutettavissa, eikä kukaan heistä uskonut rakennuksien sortuvan. Kun rakennukset sitten sortuivat, todistivat monet heistä säännöllisiä räjähdyksiä. Useat silminnäkijät ovat kertoneet kaikkien rakennuksien kohdalla räjähdysten äänistä ja räjähteiden käytöstä syntyneistä välähdyksistä rakennuksien sisällä. Välittömästi näiden WTC-rakennusten sortumisen jälkeen monet uutisankkurit raportoivatkin näistä lukuisista silmännäkijälausunnoista ja spekuloivat niillä itsekin. Pian tapahtuman jälkeen niitä ei kuitenkaan enää toistettu, vaan uutisissa alettiin toistaa virallista versiota tapahtumista. Merkillepantavaa näiden räjäytyksiä kuulleiden henkilöiden lausunnoissa on sekin, että havaituista räjähdyksistä monet tapahtuivat rakennuksissa huomattavasti ennen niiden sortumisia, niin rakennuksien pohjakerroksissa kuin muuallakin. WTC 7:n sortumista ennen poliisit ja palomiehet pyysivät ihmisiä poistumaan alueelta, koska ”rakennus räjäytettäisiin pian”. Eräs silminnäkijä todisti myös WTC 7:n räjäytyspurun lähtölaskentaa, minkä jälkeen sen tehnyt henkilö pyysi tämän todistanutta henkilöä juoksemaan henkensä edestä pois paikalta.

9/11-komissio ei myöhemmin ottanut ensimmäistäkään todistajalausuntoa virallista tarinaa vastaan raporttiinsa, vaikka se kuuli asiasta mm. WTC 1:n ja 2:n talonmies William Rodriguezia, joka todisti useita räjähdyksiä. Omaa kieltään kertoo myös seismiset mittaukset tuolta päivältä, jotka kertoivat huomattavan suurista järistyksistä alueella sekunteja ennen kaksoistornien sortumista, ja saman voi sanoa myös suuresta määrästä valkoista savua, joka alkoi nousta kaksoistornien juurelta ennen niiden sortumista. Teoriaa räjäytyksistä tukevat myös kaikkien kolmen WTC rakennuksen perustuksilta löytyneet valtavat määrät sulaa metallia, mikä viittaa sellaiseen määrään sortumisissa syntynyttä energiaa, joka ei voi olla kuin räjähteiden käytön seurauksena syntynyttä. Vuonna 2008 kansainvälinen tutkijaryhmä löysikin kaikista WTC:n tomuista otetuista näytteistä selkeitä jälkiä armeijatason nanotermiitista, jota voidaan käyttää niin räjähteenä kuin metallin sulattajanakin. Ryhmän yhteenveto löytyy myös internetistä. Jostain syystä mm. Helsingin Sanomat ei koskaan kertonut tästä uutisesta.

Elokuun 21. 2002 näiden kolmen WTC-rakennuksen sortumisia laitettiin tutkimaan NIST (National Institute for Standard and Technology). NIST on Yhdysvaltain hallituksen alainen laitos, jolla tuohon aikaan oli Bushin hallinnon osoittamat johtajat. Osana tutkimuksiin NIST pyysi Underwriters’ Laboratoriesia tutkimaan, miten WTC:n teräs kesti tulipaloja. Underwriters’ Laboratoriesissa työskennellyt Kevin Ryan on kertonut, että testit osoittivat teräksen kestäneen palotesteissä erittäin hyvin. Iskuissa syntyneet lämpötilat eivät millään olisi kyenneet sulattamaan metallia. Kun hän osoitti kritiikkiään virallista tarinaa vastaan, hänet erotettiin tehtävistään ”huonon arvostelukyvyn” vuoksi.

Ei liene yllättävää, että 9/11-komission raportissa itse rakennuksien sortumisia ei yritetäkään selittää mitenkään. NIST sanoo selvittäneensä vain, mitä tapahtui siihen mennessä, kun rakennuksien sortumisista tuli vääjäämättömiä. Myöhemmin NIST:n edustaja John Gross väitti eräässä lehdistötilaisuudessa 2006, että hän ei ollut koskaan kuullutkaan sulasta teräksestä WTC:n raunioissa. Sula teräs tuli kyllä lukemattomille WTC:n raunioiden sammutustöissä mukana olleille palomiehille tutuksi, sillä raunioita sammutettiin aina vuoden 2001 joulukuun 13. päivään asti. Sula metalli oli määrältään niin valtava, että se näkyi kaikkien kolmen sortuneen WTC-rakennuksen perustoissa paikan satelliittikuvissa. NIST:n raportin mukaan WTC-rakennuksien sortumisiin ei liittynyt räjähteiden käyttöä – eikä se niiden käytön mahdollisuutta tutkinutkaan. Tästä huolimatta myös NIST itse myönsi papereissaan, että WTC:n sortuneet rakennukset tulivat maan tasalle käytännössä vapaapudotusnopeudella, eli yhtä nopeasti kuin vaikkapa golfpallo tippuisi saman matkan pudotettuna samalta korkeudelta ilman minkäänlaista vastusta. Miten todennäköiseltä tämä näyttää luonnonlakien valossa?

Miten todennäköisesti vasemmanpuoleinen katto-osa putoaa maan tasalle yhtä nopeasti kuin vapaapudotuksessa putoava oikeanpuoleinen osa?

Miten sitten virallisen tarinan mukaan valtavien rikospaikkojen ja arkkitehtuuristen katastrofien todistusaineistoa; rakennuksien raunioita, käsiteltiin? Sen sijaan, että rauniot oltaisiin tutkittu perin pohjin, kuskattiin lähes kaikki teräsromu ja muut jäänteet pilkkahintaan ja mahdollisimman nopeasti maan ulkopuolelle. Näin kaikki mahdollisuudet niiden riippumattomaan tutkimiseen suljettiin pois. Edes FEMA:n ei annettu ottaa paikalta näytteitä. Arvostettu ammattilehti Fire Engineering julkaisi tammikuussa 2002 päätoimittajansa Bill Manningin vihaisen kirjoituksen onnettomuuspaikkojen todistusaineistojen hävittämisestä ja FEMA:n tutkimuksista rakennuksien sortumisista – hän kuvaili näitä termein ”half baked farce”. Suomessa Turvatekniikan keskuksessa työskentelevä onnettomuustutkija, tekniikan tohtori Heikki Kurttila totesi Tekniikka ja Tiede-lehden haastattelussa asiasta yksikantaan näin: ”On liian paksua, että kun kaksi lentokonetta törmää, kolme tornia romahtaa. Tämä kuulostaa sadulta”.  Kurttila sai näkemyksensä esiin jopa Helsingin Sanomien Kulttuurivihkot-julkaisussa vuonna 2005. Kurttila on todennut WTC 7:n sortumista analysoituaan, että ”romahduksen suuri nopeus ja lujuuskertoimen pienuus viittaavat vahvasti räjäyttämällä tapahtuvaan rakennuksen purkamismenetelmään”. Myös purkuräjäytysten ammattilaiset ovat yhtyneet tällaiseen näkemykseen, mm. Danny Jowenko.

Onko meille kerrottu valtamediassa vain Keisarin uudet vaatteet-tarinaa? 9/11-komission mukaan nämä rakennukset sortuivat lentokoneiden törmäyksien ja tulipalojen seurauksena.

[Tämä on artikkelin osa 4/10. Osan 3/10 voit lukea täältä ja osan 5/10 täältä.]

Read Full Post »