Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘presidentinvaalit’

Mesikämmen kirjoitti jonkin aikaa sitten takakannen tekstin Sami Haaviston kirjaan Blood, Boobs and 10 year hell of making movies. Suomifilmin alamaailma. Tuo teksti käy hyvin myös Haaviston ja Blood Ceremonyn esittelystä, jos mies ja hänen luotsaamansa elokuvaryhmä ei ole entuudestaan tuttu.

Tämä kirja on dokumentti suomalaisesta underground-kauhuelokuvakulttuurista, sen suurimmasta ja äänekkäimmästä edustajasta Blood Ceremony films:stä sekä sen pääperkeleestä, Sami Haavistosta. Elämästään Addams Familyä tehnyt Haavisto on pistänyt Blood Ceremonyn 10 ensimmäistä vuotta läpi lihamyllystä ja lopputuloksena on mehukkaasti ja sopivan vinksahtaneella huumorintajulla kerrottuna, millaista on ollut raivata itselleen paikka suomalaisen elokuvamaailman pimeille ja kalmanhajuisille rajamaille. Sellaisena tämä dokumentti kertoo mielettömän tee-se-itse-tarinan tekemisen riemuineen, vastoinkäymisineen ja monine kummallisine käänteineen.

Kirjassaan Haavisto ei säästä mitään eikä ketään, vaan kertoo hienostelematta, mitä matkan varrella on tapahtunut. Matka hullusta ideasta ja sohvalla parissa tunnissa lyijykynällä paperille riivitystä ensimmäisestä käsikirjoituksesta (Desire of the Innocent Blood, 2002) aina Eileen Dalyn kaltaisen kulttinäyttelijän saamiseen elokuvaan (The Curse of the Witches Blood, 2012) asti on ollut pitkä. Haavisto ja hänen legioonansa ovat puskeneet tuon matkan aivan omaan tyyliinsä kaupallisuudesta, yleisön hyväksynnästä, Suomen elokuvasäätiöstä, uskovaisten rukoushyökkäyksestä, tai yleisistä moraalirajoista välittämättä. Kaikki on kuitenkin tehty rakkaudesta kauhuun.

Teos on 440-sivuinen järkäle, joka on sen aihepiiristä kiinnostuneille hyvin mielenkiintoista ja hilpeääkin luettavaa. Vaikka sivuja kirjassa on paljon, menee niiden lukeminen kuin siivillä, sillä sen verran hyvin tarina kulkee ja vie lukijan mukanaan. Mesikämmen suosittelee tätä suomalaisen filmimaailman Hollywood Babylonia lämpimästi.

Seuraavassa haastattelussa Sami kertoo kauhun lisäksi mm. kirjan kirjoittamisesta, ihanteellisista tisseistä, veren erotiikasta, luovuudesta, aikaansaamisesta, Suomen elokuvasäätiöstä, Blood Ceremonyn monista eri projekteista purkkilihoineen, pian ensi-iltansa saavasta The Curse of the Witches Blood-elokuvasta, yksityisyrittäjyydestä, sekä kommentoi Suomen presidentinvaalien 2012 toista kierrosta.
– – –

10 vuotta veriseremoniaa

Onnittelut ensimmäisestä kirjastasi. Kauanko kirjan kirjoittamiseen meni? Kerro jotain kirjoitusprosessista.

Kiitos, kiitos! Kirjoittamiseen meni noin puolitoista vuotta… Koska aika on ainoa asia mitä ei ole koskaan tarpeeksi, niin kirjoittaminen kärsi aluksi nimenomaan aikaresurssien puutteesta. Homma eteni hitaasti (mutta varmasti) jäähallien kahviloissa kirjoittaen, samalla kun vanhin poikani kävi jääkiekkotreeneissään. Se, että pystyy sulkemaan muun maailman helposti ulkopuolelle ja keskittymään vain siihen, mitä on tekemässä, on kullanarvoinen taito silloin, kun ympärillä kahisee kymmeniä ”toppapukuja” jotka mölisevät jääkiekosta.

Loppujen lopuksi tämä aika ei ollut riittävä kirjan viimeistelyyn, joten irtisanouduin silloisen työnantajani palveluksesta pitämään sapattivuotta ja kirjoittamaan kirjan loppuun. Joskus vaan pitää tehdä ratkaisuja, vaikka ne eivät olisi kovin järkeviä, jos palo jonkun asian toteuttamiseen on kova!

Kirjasi nimi antaa ymmärtää, että olet tissi/kankku-akselilla enemmän tissimiehiä, pitääkö tämä paikkaansa?

Itseasiassa ei pidä, vaan asia menee vähän toisinpäin, mutta tuo nimi on varmasti sopivampi ja ennen kaikkea myyvempi, kuin jos puhuisimme pakaroista tai majavista, hehe!

Miten tärkeitä tissit ovat Blood Ceremonyn elokuvissa?

Jokainen elokuvamme sisältää sopivassa määrin erotiikkaa. Mielestäni kauhu ja erotiikka kulkevat käsi kädessä, koska tämä elokuvan genre yleensäkin kulkee hieman rähjäisemmillä sivukujilla pääkatuja ja kirkkaita valoja vältellen. Blood Ceremonyn elokuvissa, varsinkin vampyyrielokuvissa erityisesti, veren erotiikalla on suuri merkitys ja se on tärkeässä roolissa. Siihen nivoutuu pureman jälkeinen kliimaksi, joka jätetään häveliäästi pois lähes kaikista vampyyrielokuvista (ja nyt en puhu paskatwilighteistä, joissa pidellään söpösti kädestä kiinni ja ynähdetään pikkuisen, kun hampaat kohtaavat kaulan). Ja kun puhutaan verenerotiikasta, niin mikä olisikaan kauniimpaa vampyyrikohtauksessa, kuin kirkkaan punainen elämänneste joka valuu kauniille rinnoille ja siitä noroina vatsalle ja muulle osalle vartaloa.

Ja jos jatkosta puhutaan, niin Blood Ceremonyn elokuvissa on myös tulevissa tuotannoissa graafisuudella suuri merkitys. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että puhumme kauhusta ja kauhuerotiikasta, emme aikuisviihteestä – haluan että elokuviamme myydään mieluummin Anttiloissa kuin Hot Lips-myymälöissä (nythän niitä ei myydä juuri missään…)

Millaiset ovat täydelliset rinnat?

Pitäisikö heittää tähän jotain soopaa että kaikki rinnat ovat kauniita, jotta kaikki feministiemakot pysyisivät tyytyväisinä ja miettisivät, että onpa siinä hyvä ihminen? Sorry to say, mutta näinhän se ei mene… Suuret tai pienet, sillä ei niin väliä, kunhan ovat kiinteät ja sopivan pyöreät. Ehkäpä kaikkein kauneimmat ovat sellaiset greipin kokoiset. Kyllä, mieluummin sellaiset, kuin luonnottoman isot jauhosäkit. hmm… Valokatkaisijatkaan eivät ole koskaan olleet muodissa, tiedäthän sellaiset pyöreät levyt rappujen seinillä 2mm reunuksella, jonka keskellä on se kytkin… Meneepä hankalaksi. Kaikkihan liittyy kuitenkin kokonaisuuteen ja niiden kantajaan, eli sopusuhtaiset kantajaansa nähden ovat kauniit, irrallisinahan ne näyttäisivät aika hassuilta.

Millaista palautetta olet kirjasta saanut? Onko räväkkä kieli, poliittisesti epäkorrektit huomiot siellä täällä, sekä suorat sanat mm. Suomen elokuvasäätiöstä saaneet ihmisiä ärtyneeksi? Miten muut indieryhmät ovat kirjaan suhtautuneet?

Sitä mukaa kun kirjaa on tilattu, niin esim. naamakirjassa on ystäväluku vähentynyt suorassa suhteessa ja elokuvaryhmässä käynyt jäsenkato, hahaa! Itse asiassa palaute kirjasta on ollut pelottavan hyvää ja sen rehellistä kieliasua on kehuttu. Siinä ei olla kaunisteltu asioita ja ne sanotaan niin, kuin sanoisin ne oikeastikin. Kyllähän se aina jotain henkilöä vituttaa, kun käyttää esim. sanaa ”neekeri”, mutta kun se sana sopii vaan niin helvetin paljon paremmin kyseiseen lauseeseen, kuin jos se korvattaisiin sanalla ”Afrikan alkuperäisasukas, joka on ihon väriltään hieman tummempi kuin eurooppalainen veljensä ja jotka ovat tasa-arvoisia keskenään ihon väristään huolimatta.

Elokuvasäätiön mielipide ei kiinnosta paskaakaan, koska elokuvasäätiötä ei kiinnosta paskaakaan suomalaisen elokuvan tukeminen. Heitä kiinnostaa ainoastaan se, että he varmistavat oman toimintansa jatkumisen tukemalla elokuvaa, joka tuo sataprosenttisen varmasti heidän yhteiskunnaltaan saamansa rahat takaisin kassakirstuun – toimintaa, jota voisi verrata rahanpesuun ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Tästä kerrotaan lisää kirjassa ja tasatakseni verenpaineitani, siirryn seuraavaan kysymykseen…

Oletko itse tyytyväinen kirjaan?

Olen, olen siihen helvetin tyytyväinen. Ainoa asia mitä olisin voinut tehdä toisin, on että olisin voinut kirjoittaa helposti 900 -sivuisen järkäleen 440 –sivuisen sijaan, sillä tarinoita jäi nyt vielä niin paljon kertomatta.

Teoksesi lienee maassamme ensimmäinen laatuaan. Kuvaat siinä mm. hyvin yksityiskohtaisesti indie-elokuvantekoon liittyviä haasteita, joita riittää. Mitä luulet, saako kirjasi lukeminen potentiaalisia uusia indie-elokuvantekijöitä innostumaan elokuvanteosta, vai tappaako se sen sortin halut monilta saman tien?

Niiltä henkilöiltä, joilta se tappaa innon lähteä tekemään elokuvaa, olisi sen innon tappanut mikä tahansa asia. 90% ihmisistä asettaa joka tapauksessa koko elämänsä ajan eteensä keinotekoisia esteitä, joiden avulla he voivat vanhana perustella sitä, miksi heiltä jäi niin monia asioita tekemättä. Mutta ne henkilöt, jotka lähtevät tekemään elokuvaa luettuaan kirjan, osaavat todennäköisesti suhtautua asioihin realistisesti ja välttää jopa pahimpia sudenkuoppia. Kaaostahan se tulee olemaan joka tapauksessa, mutta hyvä niin – kammottavista epäonnistumisista tulee hyviä tarinoita ja kun synnytyskivut ovat kovat, niin luomustaan rakastaa paljon enemmän, kuin jos koko prosessi olisi ollut luonnottoman helppo.

Tarjosit kirjaa alunperin muutamalle kustantajalle, mutta päädyit lopulta kuitenkin julkaisemaan kirjan itse – miksi näin? Kenelle kirjaa tarjosit, ehtivätkö he kommentoimaan teostasi jotenkin ennen kuin päätit julkaista teoksen itse?

Nimillä ei enää tässä vaiheessa ole merkitystä, sillä he missasivat tämän tilaisuuden jahkailullaan. Kirja todellakin lähti muutamalle kustantajalle, jotka tuntuivat olevan siitä hyvin kiinnostuneita. Julkaisua kuitenkin venytettiin ja venytettiin ja uskoisin sen syyksi sitä, että he halusivat odottaa seuraavaa ensi-iltaamme. Tämä lähinnä siitä syystä, että he näkisivät tuleeko siitä menestys ja sitä kautta saataisiin lisää huomioarvoa kirjalle. Halusin itse kirjan kuitenkin joulumarkkinoille ja myytäväksi ensi-illan yhteyteen, joten päätin pistää homman itse eteenpäin. Ensi-illassa kirjalle on kuitenkin paikalla 500 potentiaalista ostajaa, joten miksi missata tilaisuus. Olen tottunut elämässäni siihen, että muiden varaan ei voi aina laskea. Jos joku homma jää kanittamaan paikoilleen, silloin täytyy itse astua ohjaimiin ja laittaa homma rokkaamaan! Taitoin siis kirjan itse nippuun, painatin sen ja hoidin myyntiin, enkä ole katunut päätöstäni.

Kirja painaa täsmälleen 666 grammaa. Onko tämä hauskaa sattumaa vai valitsitko paperilaadun ja koon todella huolella?

Veikkaanpa, että ystävälläni ja toverillani, eli Wanhalla vihtahousulla on tässä asiassa sormensa pelissä. Hepulla löytyy sopivasti huumorintajua toisin kuin virkaveljillään, hehe!

Olet ollut jo ennen elokuvien tekoa ja kirjan kirjoittamista luova, ainakin tauluja maalaamalla. Kerrotko tästä, mihin olet luovuutesi kanavoinut ennen elokuvia ja Blood Ceremonyn muita projekteja? Harrastatko edelleenkin maalausta kaiken muun luovuutesi ohella?

Kanavoin hulluutta maalaamalla, piirtämällä sarjakuvia, tekemällä omituisia veistoksia kipsistä ja ties mistä materiaaleista. Tein näitä asioita ennen elokuvan tekoa, niiden aikana ja tänä päivänäkin. Elokuvan teko on kuitenkin niin kokonaisvaltaista puuhaa, että harvoin jää aikaa näille muille asioille, mutta kun sopiva hetki tulee, niin on aika kaivaa esiin taas maalausteline. Näissä muissakin tavoissa toteuttaa itseään ja kanavoida alitajuntaa heijastuvat samat aiheet kuin elokuvissani. Tavallaan kaikki tavat luoda tukevat kokonaisuutta ja vievät sitä eteenpäin – sinne minne tässä ollaan matkalla, ei kukaan vielä osaa sanoa, mutta useinhan matka onkin mielenkiintoisempi kuin itse päämäärä.

Mitä kaikkia sivuprojekteja Blood Ceremonyllä on ollut ja on nykyään?

Pari elokuvaa on jäänyt vielä toteuttamatta erilaisten resurssipulien johdosta. Lisäksi yksi TV-sarja junnaa paikoillaan. Siispä on hyvä ottaa pari projektia näiden lisäksi mukaan, jotta kaaos olisi täydellinen! Kutsun tätä itse vyörytystaktiikaksi. Kun on riittävän monta projektia menossa eteenpäin kerrallaan, niin valmista syntyy ihan pakostakin. Jos joku prokkis jää jumiin hetkeksi, niin viedään toista eteenpäin. Kun toinen hyytyy, niin ponkaistaan toiseen virtaa. Aikaahan tämä vie, mutta yhtäkkiä huomaat, että samaan aikaan julkaistaan kirja, pidetään elokuvan ensi-iltaa, saatetaan TV sarja esittelyyn jne… Tekeminen on tärkeää ja tämän kaltainen työskentely sopii minulle. Miljoona projektia ilmassa ja tulosta tulee paljon. Koko ajan tapahtuu eikä pääse mädäntymään sohvanpohjalle.

Ymmärtääkseni Blood Ceremonyltä saa lähitulevaisuudessa purkkilihatuotetta – Pitääkö tämä paikkansa? Jos pitää, niin millaisesta lihasta on kyse ja mistä liha on hankittu? Ruskeasannan hautausmaalta?

Tästä olen vielä ihan hissunkissun, sillä Burkelle & Harelle tulee antaa työrauha materiaalien hankkimisen vuoksi…

Koska markkinoille tulee Blood Ceremonyn kuukautissuojia?

Blood Ceremony stringejähän meillä on jo myynnissä, mutta että kuukautissuojia… Hauska ajatus. Pieniä siivekkäitä, lepakonmuotoisia vertaimeviä otuksia, jotka lentävät noin metrin korkeudessa ja kukaan ei edes näe niitä katukuvassa, hahaha!

Kävit äskettäin puhumassa Tiedostamon tilaisuudessa luovuudesta. Miten tilaisuus meni? Mikä oli esitelmäsi keskeinen sanoma?

Olen itse väärä henkilö sanomaan kuinka tilaisuus meni. Sitä pitäisi kysyä enemmänkin yleisöltä. No, kukaan ei poistunut kesken, joten kai sekin on yksi mittari. Itse asiassa tilaisuuden aihe koski luovuuden kanavoimista teoiksi. Olen hiton huono teorioimaan mistään, varsinkaan niin abstraktista asiasta kuin luovuudesta, jonka voi käsittää hyvin erilaisilla tavoilla. Siksipä puhuin siitä, kuinka voittaa keinotekoisia esteitä, jotka ovat usein itsestään lähtöisin ja kuinka saada prokkiksiin virtaa. Jos yksikin kuulija sai aiheesta potkua ja sitä kautta jotain keskeneräistä tai vielä aloittamatonta asiaa eteenpäin, niin silloin koen onnistuneeni.

Olet toiminnan miehiä. Miten tärkeää Blood Ceremonyssä, tai mielestäsi aivan yleensä, on liike, into, uusien projektien luonti ja niiden suhteen muiden ihmisten innostaminen ja niihin mukaan saaminen jos jotain haluaa saada konkreettisesti myös aikaiseksi? Ovatko Blood Ceremonylle kyräilevät muut maamme indieyrittäjät laiskoja ideoiden pyörittäjiä, jotka eivät lopulta saa mitään aikaiseksi?

Sinäpä sen sanoit, laiskojen lisäksi myös saamattomia vetelyksiä, hehe! No, korjataan vähän, sillä laiska on väärä sana. Monilla ihmisillä riittää kyllä ideoita ja visioita erilaisiin projekteihin, mutta heiltä puuttuu selkäruoto ja boolssit ideoiden saattamiseksi loppuun saakka. Sitten taas maristaan resurssipulaa ja ties keksitään ties mitä tekosyitä epäonnistumisilleen. Tämä pätee kaikkiin. Suurin osa ihmisistä puhuu ja puhuu, mutta kun tulee tekojen aika, niin sitten on aika hiljaista… Se, että Blood Ceremony saa projektinsa maaliin, johtuu pitkälti ihmisistä. Varmasti myös sillä on osansa, että innostamme toinen toisiamme ja annamme myös virheille sijaa. Täydellisyyteenhän me pyrimme, niin kuin kaikki, jotka tekevät tätä taiteen muotoa. Mutta se mikä erottaa meidät muista, on se että emme anna virheiden tai resurssipulan rajoittaa tekemistämme. Teemme niin hyvää materiaalia, kuin se silläkin hetkellä on mahdollista. Se mitä ei ole käytössä, sitä on turha itkeä! Näitä itkijöitä piisaa ja heidät on helppo tunnistaa – monta kertaa näkee jo alkumetreillä, tuleeko jokin tuotanto koskaan onnistumaan, kun kuuntelee hetken sen tekijöitä. Liike on tärkeää, tuli ja liike, jos siteerataan armeijatermejä!

Uusien ihmisten mukaantulo on myös todella tärkeää. Siinä on varmasti myös yksi syy, miksi olemme edelleen hengissä yli 10 vuoden jälkeen. Blood Ceremony ei ole tukahtunut sisäsiittoisuuteen, mikä on koitunut monen muun elokuvaryhmän kohtaloksi. Ihmisiä tulee ja menee elämäntilantteidensa mukaan. Uudet ihmiset tuovat uutta virtaa ja ideoita. Näin se homma rokkaa!

Mitä mieltä olet norjalaisesta Død snø-elokuvasta? Mahtaisiko edesmenneestä maamme Valtakunnanjohtajasta saada hyvän natsivampyyrielkuvan?

Helposti saisi! ”Valtakunnanjohtajan” perikunnalla saattaisi olla tosin sanansa sanottavana aiheeseen, hehe! Natseja, muumeja ja vampyyrejä Naantalissa – siinäpä vasta elokuvan ainekset! Olen katsonut myös Wirkolan mainion zombierainan ja olihan se ihan viihdyttävä, vaikkakin liikaa venytetty elokuva. Tiivistämällä hiukan loppua se olisi saattanut olla jopa loistavakin, mutta nyt se syyllistyi monen elokuvan perisyntiin, eli että ei osattu lopettaa ajoissa.

Ovatko Twilight-tyyppiset uudet vampyyrielokuvat rikos ihmisyyttä vastaan?

Vampyyrielokuvat? Überkaupallista paskaa ne ovat, jotka ovat suunnattu vain ja ainoastaan todella typerien teinien lompakkojen tyhjentämistä varten. Jos niistä elokuvista pitää, niin sitten on ansainnut menettää rahansa! Twilight, hyrrrr, hyi saatana!

Parhaat vampyyrielokuvat top 10?

Mahdotonta listata. Lista muuttuu vähän väliä, mutta nakataan nyt joitain esimerkkejä, eikä missään järjestyksessä. Roman Polanskin Dance of the Vampires, Jean Rollinin verenerotiikalla kyllästetyt mestariteokset, joista esimerkkinä vaikkapa Living Dead Girl. Hammer elokuvista vaikkapa Twins of evil, josta jotenkin vaan kumpuaa se kaikki loisto ja gotiikka, joka on ominaista tuon aikakauden brittiläiselle vampyyrielokuvalle. Nääh, liian vaikeaa…

– – –

Tulevaisuus

Koska kirjallesi on tulossa jatkoa? Seuraavan kymmenen vuoden päästä vai jo aiemmin?

Tarinoita olisi jo nyt yhden kirjan verran. Uskoisin että viiden vuoden kuluessa näemme toisenkin opuksen ilmestyvän, kunhan vaan saa revittyä jostain aikaa sen kirjoittamiselle.

Onko Blood Ceremonyllä tarkoituksena jatkaa kirjojen julkaisutoimintaa?

Ehdottomasti! Blood Ceremony Books tulee haalimaan okkultismia, noituutta, vasemman käden polkua, satanismia ja saatananpalvontaa käsitteleviä teoksia, sekä luonnollisesti kauhukirjallisuutta julkaistakseen niitä näiden kirjojen ystäville. Jos nurkissasi lojuu käsikirjoituksia jotka etsivät kustantajaa, niin ei muuta kuin yhteyttä tännepäin – hoidetaan ne pöytälaatikoista kansien väliin ja kauppojen hyllyille!

Milloin seuraava Blood Ceremony-elokuva, The Curse of the Witches Blood, ilmestyy? Kerro tuosta elokuvasta.

Elokuva on tällä hetkellä jälkituotantovaiheessa, joten muiden suomalaisten elokuvantekijöiden onneksi emme kerinneet mukaan Jussi-gaalaan, haha! Näillä näkymin ensi-ilta on maalis-, huhtikuussa. Kyseessä on synkeä tarina perheen kirouksesta ja elokuva sisältää itselleni rakkaita elementtejä, kuten sumuisia hautausmaita, aavemaisia kartanoita, noituutta, vampyyreitä ja tiettyä tunnelmaa, joka on nykyelokuvita ajat sitten kadonnut (lukuun ottamatta Tim Burtonin elokuvia). Kyseessä on kauhuelokuva, jossa on vahvoja elementtejä goottilaisesta kerronnasta ja pimeyden kauneudesta, jota ikävä kyllä niin harva käsittää ja ymmärtää sen väärin.

Elokuvan yhtä pääosaa esittää brittinäyttelijätär Eileen Daly ja hänen kanssaan työskentely oli yksi suuri unelmani ja haaveeni. Myös toinen suuri haaveeni meinasi toteutua ja oli hyvin hilkulla, että myös Ingrid Pitt olisi ollut mukana elokuvassamme, mutta aikataulut menivät ikävästi ristiin ja nythän niitä on enää mahdotonta paikkailla (R.I.P.). Joka tapauksessa rooleissa on mahtavia kotimaisia näyttelijöitä/näyttelijättäriä ja tulemme näkemään todella hyytäviä suorituksia jotka eivät jätä katsojia kylmäksi. Elokuvaa on mahdotonta tiivistää muutamaan riviin, mutta jos vielä jotain siitä haluan sanoa, niin se on todellinen harppaus taas kerran eteenpäin ryhmämme tuotannossa ja olen siitä helvetin ylpeä!

Onko The Curse of the Witches Bloodin jälkeen seuraavaan elokuvaan jo ideaa? Jos on, niin miten pitkällä valmistelut yms. tuon elokuvan suhteen jo ovat?

Ajatus ja tarinan runko ovat valmiina ja käsikirjoitusta aletaan työstämään mahdollisimman pian. Saattaa olla, että toteutan tässä välissä myös kokeellisemman elokuvan. Tämä siksi, että haluan todistaa itselleni, että on mahdollista tehdä elokuva lyhyemmässäkin ajassa, kuin kahdessa vuodessa – jopa 6 kuukaudessa! Sen jälkeen voisi taas tarttua megalomaaniseen eepokseen, joka syö elämästä kaksi vuotta. Tätä koitosta varten ollaan jo valmistauduttu pitkän aikaa hankkimalla lavasteita, pukuja ja proppeja.

Olet päättänyt äskettäin alkaa yksityisyrittäjäksi. Miten päädyit tähän ratkaisuun? Millaista liikettä alat pyörittää, missä, milloin? Mitä on myynnissä?

Halusin toteuttaa elämäntapamuutoksen. Hypätä pois oravanpyörästä, jossa olen pinkonut viimeiset 15 vuotta. Jatkossa elämä tulee olemaan taloudellisesti haastavampaa, mutta uskoisin myös, että onnellisempaa. Tämän muutoksen myötä haluan tehdä entistä enemmän näitä taiteellisia projekteja ja käyttää niihin sen ajan, jolloin juoksin ennen solmio kaulassa kiristäen neuvottelusta toiseen. Tähän mennessä en ole kaivannut takaisin qvartaalioravanpyörään…

Mutta takaisin itse yritykseen ja liikkeeseen. Ideana on avata oma tatuointistudio, jonka yhteydessä toimii Horror-Shop myymälä. Myymälässä myydään kauhuaiheisia t-paitoja, kauhuleffoja, musiikkia (metallia, horror punkkia, psychobillyä jne jne) sekä kaikkea friikkiä, kuten kutistettuja päitä (joita olen alkanut tuomaan maahan Ecuadorista), VooDoo nukkeja, kirjoja, noituutta, kirouksia ja muuta mukavaa.

Uskoisin, että tuonkaltaisessa liikkeessä viihtyisin loppuelämäni. Sopivan synkeä ympäristö, saa piirtää työkseen, kuunnella pitkin päivää hyvää musiikkia ja tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin ja kuulla heidän elämäntarinoitaan. Tällä hetkellä etsin sopivaa liiketilaa putiikilleni ja odotan kärsimättömästi, että pääsen sen mahdollisimman pian avaamaan.

Onko presidenttiehdokas Pekka Haavisto sinulle sukua? Aiotko äänestää presidentinvaalien toisella kierroksella? Kuka olisi paras presidentti Suomelle, jos ei jompi kumpi toisen kierroksen ehdokkaista?

Jos kahdesta paskasta pitää valita vähemmän huono vaihtoehto, niin äänestän Saulia. Pekkaa en voisi kuuna päivänä äänestää, sillä ViherVasemistolaiset ovat saattamassa tätä maata perikatoon yltiöhumanistisella maailmankatsomuksellaan, joka perustuu naiviin typeryyteen ja lapselliseen uskoon ihmisten hyvyydestä. Onhan Niinistö täysi huijari ja kelmi, joka ajaa ainoastaan ja vain omien sidosryhmiensä etuja, mutta parempi sekin, kuin ehdokas, jonka selkäruodossa on luoda Suomeen Malmön kaltaisia lähiöitä, jotka todistavat epäonnistunutta maahanmuutto/pakolaispolitiikkaa irvokkaasti kirkuen.

Jos saisin vapaasti valita Suomelle presidentin, niin uskon että sellainen löytyisi kyllä tietystä leiristä, joskaan hän ei olisi Soini. Soinin kiihkokristillisyys hipoo ja samoja sväärejä, kuin Päivi Räsäsen, joka elää omassa pikku LaaLaaLandiassaan…

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Perhe ja vapaus toteuttaa niitä luovia/taiteellisia asioita, jotka koen itselleni tärkeiksi. Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan. Havahduin jopa siihen yhtenä päivänä, että ei ole yhtään asiaa joka vituttaisi?!? Onkohan tämä paha ajatellen luovuutta? Tuskin, kyllä siellä sisälläni asuu vielä sellaisia perkeleitä, että niiden voimalla saadaan aikaan rujoa jälkeä ja hurmetta valkokankaalle, kirjojen sivuille, maalauskankaalle ja ties mille alustalle perkele!

– – –

Kiitos haastattelusta, Sami!

Aiheeseen liittyen:

Blood Ceremonyn sivut.

Blood Ceremony Facebookissa.

Blood Ceremony Magazine Facebookissa.

Blood Ceremonyn Horror Shop, josta teosta Blood, Boobs, and 10 year hell of making Movies. Suomifilmin alamaailma saa tilattua.

Diary of the Mad Man. Sami Haaviston blogi.

Read Full Post »

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

5/10) Kaappaajat ja Osama bin Laden.

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

Artikkelin osa 6/10 löytyy täältä, osa 8/10 täältä.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Turun Hengentieteen Seuraa käsittelevä osa 10 jatkaa siitä, mihin osa 9 jäi. Käymme läpi Pekan UFO-kokemuksen ja -valokuvan, Pekalle myötämielisen lehtikirjoituksen, sekä vähemmän myötämielistä Ultra-lehden päätoimittajaa ja kustannusosakeyhtiö Williamssia vastaan käydyn oikeusjutun. Samalla käymme läpi Pekan poliittis-henkistä radikalisoitumista. Lopuksi vielä tarkastelemme Aino Kassisen profeetallisia sanoja.

Pekka kirjoitti UFOista 70-luvulla varsin paljon. Hän kirjoitti niistä kirjat Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan (Turun Hengentieteen seura, 1973) ja Ufot, uskonto ja Paholainen (Turun Hengentieteen Seura 1974). Tämän lisäksi hän kirjoitti aiheesta paljon myös yleisönosastoille, sekä mm. Ultraan (joka toimi aiemmin nimellä Ufoaika). Seuraava kuva ja raportti Pekan UFO-kokemuksesta ovat jostain näistä alan julkaisuista.

Turun Hengentieteen Seuraa käsittelevässä osassa 9 esitettiin pari Siitoimelle kriittistä yleisönosastokirjoitusta. Ilmeisesti myönteistäkin vastakaikua kuitenkin löytyi. Ainakin 28.5. 1975 ilmestyi SKYP:n, jonka jäsen Pekka vielä tuolloin oli, Yhtenäisyys-lehdessä hänelle myötämielinen kirjoitus “Kehittäkäämme lähimmäisenrakkautta”.

Pekka Lindström, joka tekstin on kirjoittanut, kertoo Siitoimen toimineen noin viiden vuoden ajan Turun Hengentieteen Seuran puheenjohtajana. Hän myös kertoo, että Siitoimen mukaan hengentiedettä ovat niin uskonto, filosofia kuin politiikkakin. Lindström kertoo Turun Hengentieteen Seuran menestyneen hyvin, hän kertoo seuran väitetyistä jäsenmääristä, sekä Siitoimen kirjoista. “En mainitse tässä hänen kirjojensa nimiä, paitsi viimeisen, jonka nimi on Työväenluokan tulevaisuus (…) Kirja on ollut varsin suosittu porvarillisten piirien parissa, mutta vasemmisto on ollut raivoissaan sen sisällöstä. Varsinkin kommunistit ovat olleet hurjana. Vanha sananlasku sanoo, ‘se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa'”.

Lindström jätti Siitoimen muiden teosten nimien mainitsemisen puoluelehdessä varmastikin sen vuoksi, että teokset jotka kantavat nimiä Musta magia (osat 1 ja 2), Ufot, uskonto ja Paholainen, sekä Yhteys ufoihin ja henkimaailmaan eivät varmaankaan olisi olleet kovin hyvää pr:ää puoluetoverille tai hänelle itselleenkään sellaisten kirjojen kirjoittajan tukijana.

Edellisen lisäksi Lindström kirjoitti: “Hengentiede korostaa Siitoimen mukaan sitä, että jokaisen ihmisen tulisi kunnioittaa luonnon lakeja ja uskonnollis-filosofisia periaatteita. Siitoin korostaa myös sitä, että yhteiskunta tulisi jakaa kolmeen ryhmään: 1. Talouselämään, jota johtavat asiantuntijat. 2. Poliittiseen ja oikeudelliseen vapauteen, joka tarkoittaa, että kaikilla on vapaus toimia haluamallaan tavalla ilman rajoituksia, ei tietenkään rikollisessa mielessä. 3. Henkisen ja aineellisen kulttuurin vapaus, joka tarkoittaa sitä, että kaikkia asioita täytyy olla tarjolla, myös koulujen suhteen”.

Mitä tulee poliittiseen vapauteen, niin ei ollut kuin muutaman kuukauden kysymys, kun Pekka harjoitti poliittista vapauttaan eroamalla SKYP:stä ja alkamalla julkinatsiksi. Siinä toimessaan hän meni reippaasti myös laittomuuksiin. Natsiksi ryhtyminen oli samalla sen verran raju linjanveto, ettei henkisen kulttuurin kysymyksienkään kanssa tarvinnut enää hienostella. Natsina oli helpompi sanoa suoraan kannattavansa Luciferia.

Lopuksi Lindström esitti Pekalle kysymyksen: “Mitä Sinä toivoisit tai odottaisit tulevaisuudelta?” Lindström vastasi samalla omasta puolestaan omaan kysymykseensä: “Toivoisin ennenkaikkea sitä, ettemme me SKYP:n puitteissa tekisi niitä samoja virheitä, joita Veikko Vennamo toiminnallaan aiheutti SMP:n aikoina. Itsekkyys ja kateus, panettelu ja kieroilu sai silloin vallan ja pääasiat unohtuivat. Ero oli näin ollen välttämätöntä, vaikka tuskin kukaan meistä sitä todella halusi sydämessään”.

Kenties Lindström aavisti, että Pekka oli tyytymätön myös SKYP:n ja ehkä heittämässä senkin kanssa hanskat naulaan. Tässä vaiheessa Pekka oli varmasti jo miettinyt poliittiselle soolo-uralle ryhtymistä. Ehkä Lindströmin kirjoitus oli yritys taputtaa Pekkaa verbaalisesti selkään “kyllä se tästä”-tyyliin? Tai ehkä hänen kirjoituksensa oli yritys empaattisin elein ojentaa omalaatuista Pekkaa puhaltamaan yhteiseen hiileen, eikä tuottamaan puolueelle harmaita hiuksia? Ehkä Pekka oli alkanut pelata SKYP:ssä likaista valtapeliä asemansa eteen? Mene ja tiedä.

Loppuvuoteen ’75 mennessä Pekka oli lähtenyt SKYP:stä ja pistänyt panokset kovemmiksi. Julkinatsiksi ryhtyminen sai monet hengentieteen piireistäkin katsomaan Pekkaa kieroon. Kieroon häntä oltiin varmaankin mm. hänen mustaa magiaa käsittelevien teoksiensa vuoksi katsottu jo valmiiksi, mutta nyt kieroon katsominen meni niin pahaksi, että Ultra-lehti kieltäytyi julkaisemasta Pekan kirjoituksia, selvännäkijä Aino Kassinen, joka kerran oli pitänyt Pekkaa parhaana oppilaanaan, otti nyt Pekkaan ja Turun Hengentieteen Seuraan etäisyyttä ja kehoitti muitakin tekemään samoin. Tämä lienee ollut Pekalle takaisku, sillä hän oli pitänyt Kassista hengentieteissä tärkeänä opettajanaan. Myöhemmin Pekka sanoi juuri Kassisen vihkineen hänet saatananpalvontaan, mutta tämän paikkansapitävyys on hyvin epätodennäköistä. Todennäköisempää on, että Pekka alkoi kertoa tätä jonkinlaisena kostona Kassiselle tämän otettua häneen etäisyyttä. Ultrassa julkaistiin myös kirjoitus, jossa Pekan julkaisemia kirjoja pidettiin sairasmielisinä. Tämän päälle hänen sanottiin olevan alhaisella henkisellä tasolla ja hänen kirjojensa myynnin olevan petkutusta. Tämän seurauksena Pekka haastoi Ultran päätoimittajan ja kustannusosakeyhtiö Williamsin oikeuteen. Hän sanoi näiden herjanneen häntä ja aiheuttaneen hänelle taloudellisia menetyksiä.

Tamperelainen julkaisi oikeudenkäynnin tiimoilta artikkelin “Kaikkea sitä Turusta tuleekin! Uusfasistien pr-rynnäkkö Tampereelle”. Lehti kirjoitti: “Natsien juhla-asuun puetut Turun uusfasistit tekivät viime viikolla pr-rynnäkön Tampereelle. Tamperelaisten mahdollista epävieraanvaraisuutta silmälläpitäen oli joka mies kätkenyt housunpunttiin pampun lyömäaseeksi. – Kyllä me hakkaamme tarvittaessa 10-15 miestä, kehui seurueen johtaja Pekka Siitoin joukkonsa puolustusvalmiutta”. Liekö tässä alkuperä turkulaisten ja tampereisten väliseen irvailukulttuuriin? Jutussa mainitaan myös Siitoimen ja joukkojensa edessä ollut oikeusjuttu, joka käsitteli Turun juutalaiseen seurakuntaan kohdistunutta ilkivaltaa. Sen jutun Pekka porukoineen hävisi, mutta Tampereelta Turun mustapaidat lähtivät tapauksen voittaneina. Ultran päätoimittaja Tapani Kuningas sai herjauksesta 450mk sakot ja joutui yhdessä Williamsin kanssa korvaamaan Siitoimen heikentynyttä kirjamyyntiä 2000:lla markalla. Pekka kommentoi: “Uusfasistien ensimmäinen voitto”. Pekan ja hänen porukoidensa historiaa näin jälkikäteen arvioivana voisi sanoa, että se oli kenties heidän ensimmäinen ja viimeinen voittonsa.

Uusi-Suomi noteerasi tapauksen seuraavasti:

Tähän väliin on mielenkiintoista avata vuonna 1972 julkaistu teos Aino kassinen kertoo. Kirjasta löytyy kuva Pekasta ja Vesa-Matti Loirista, Kassisen oppilaista. Vastakkaisella sivulla Kassinen kertoo ennustuksiaan Suomen poliittisesta tulevaisuudesta. Kysymys: “Entä Vennamon puolue? Vieläkö heillä riittää menestystä? Vastaus: “Kyllä niillä vielä menestystä riittää, mutta jonkinlainen tappio siinä tulee. Tästä tuli näky, mutta sitä on vähän vaikea tulkita”.

Siitä, koska kirja täsmälleen tuli ulos, ei minulla ole tietoa. Todennäköisesti kirja tuli ulos ennen syyskuuta, jolloin SMP:stä erosi omaksi ryhmäkseen SKYP, mikä oli SMP:lle kova kolaus. Tätä voisi tulkita Kassisen ennustamana “jonkinlaisena tappiona”. Wikipedia toteaa tapahtuneesta näin: “SMP:n eduskuntaryhmän hajoaminen oli poikkeuksellinen tapaus eduskunnan historiassa, sillä ryhmää vaihtoi enemmistö ryhmästä”. Kuten eräässä aiemmassa postissa kävimme läpi, kuului Pekkakin noihin aikoihin SMP:n, ja sittemmin siitä irtaantuneeseen SKYP:n.

Kassiselta kysyttiin myös “Entä oikeistopuolueet? Lisääntyykö vai väheneekö niitten kannatus?” Kassinen vastasi: “Kyllä niitten voima lisääntyy. Seuraavassa eduskunnassa niitä on enemmän kuin vasemmistoa”. Lisäksi: “Ovatko uudet presidentinvaalit jännittävät?” Kassinen: “Kyllä niitä kansa jännittää, kun siinä on mukana kaksi muuta ehdokasta tämän nykyisen Kekkosen lisäksi. Mutta ei niistä muista mihinkään ole”.

Tammikuussa 1973 säädettiin poikkeuslaki, jolla Kekkosen presidenttikautta jatkettiin neljällä vuodella, joten muista ehdokkaista ei tosiaankaan ollut Kekkoselle vastustajaksi. Epäilemättä sellainen poliittinen säätö oli omalla tavallaan monille jännittävää. Pekkaa asia taas otti vimmatusti päähän, mikä myös epäilemättä osaltaan ruokki hänen suuntaansa julkinatsiksi kehittymiseen. Kassisen ennustus oikeiston kasvusta osui oikeaan, ainakin mitä tuli hänen tuolloin vielä parhaimpaan oppilaaseensa.

Read Full Post »

Vapun kunniaksi Mesikämmenen blogi julkaisee neljä postia jotka liittyvät Pekka Siitoimeen ja vappuun. Näistä posteista ensimmäinen on Kansan Uutisten juttu, joka julkaistiin 8.5.1977. Jutun kuvat saa lukijaystävällisempään kokoon kuvia klikkaamalla.

 

Read Full Post »

Read Full Post »

Kaappaajat ja Osama bin Laden

Oma kummallinen lukunsa päivän tapahtumissa ovat koneiden väitetyt kaappaajat. Vaikka virallisen tarinan mukaan kaappaajista ei tiedetty mitään etukäteen, oli viranomaisilla heistä täydellinen lista jo 72 tunnin kuluttua iskuista. FBI julkaisi listan valokuvien kera syyskuun 27. päivä. Nopeaa kaappaajien identifioimista oli avittanut se, että kaapparit olivat esiintyneet omilla nimillään ja että he jättivät jälkeensä paljon todistusaineistoa itsestään. Mitä tulee iskujen pääepäiltyyn, oli uutiskanavista Fox News syyttämässä Osama bin Ladenia syylliseksi jo toisen koneen iskeydyttyä kaksoistorneihin. CIA:n johtaja George Tenet piti jo ensimmäisen koneen törmäystä bin Ladenin työnä.

Kaappajien taustoja kaiveltaessa, alkoi esiin tulla melko merkillisiä seikkoja. Kaksi kaappaajista, Satam al-Suqami ja Ahmed Alghamdi, olivat ottaneet lentotunteja Yhdysvaltain armeijan lentokouluissa. Heidän lisäkseen myös Saeed Alghamdi antoi osoitteekseen Pentacolan ilmatukikohdan Florissa. Tämän lisäksi Muhammed Atta valmistui Yhdysvaltain kansainvälisestä toimitsijakoulusta Maxwellissa, Alabamassa 90-luvun lopussa. Abdul Rahman al-Omari kävi taas Aerospace Medical Schoolia Brooksin lentotukikohdassa Teksasissa, ja al-Ghamdi puolustusvoimien kieli-instituutissa Montereyssa, Kaliforniassa. Kaksi oletetuista kaappareista, Khalid Almihdhar ja Namaf Alhamzi, asuivat taas vuokralla erään FBI:n informantin asunnossa. Kun nämä merkilliset seikat vuotivat julkisuuteen, Yhdysvaltain ilmavoimista todettiin, että todennäköisesti kyseessä eivät ole samat henkilöt kuin ne, ketkä olivat iskujen takana. Keskustelu aiheesta tyssäsi valtamediassa tähän.

Mediaan ei päässyt vuotamaan sekään hyvin dokumentoitu seikka, että yksikään väitetyistä kaappaajista ei osannut lentää kunnolla edes yksipaikkaista Cessnaa, eikä heistä yksikään koskaan valmistunut lentokoulusta. Ilmailualan ammattilaiset, jotka ovat tutkineet iskuissa tarvittavaa armeijatason ammattitaitoa, ovat pitäneet väitteitä tällaisten amatöörien uskomattomista lentosuorituksista syyskuun 11. päivänä täysin mahdottomina.

Näiden merkillisten seikkojen lisäksi alkoi parin viikon kuluessa selvitä, että useat väitetyistä kaappareista olivat edelleen elossa, mm. eri puolilla Lähi-Itää. Nykyään 19:sta väitetystä kaappaajasta ainakin yhdeksän tiedetään olevan elossa. FBI paikkaili aluksi surkuhupaisasti kaappaajalistaansa parin kaapparin kohdalta, mutta kaikki loput esiintulleet elossa olleet ”kaapparit” jätettiin tästä huolimatta viralliseen kaappareiden nimilistaan. Pääkaappari Attan isä väitti puhuneensa poikansa kanssa iskua seuraavana päivänä puhelimessa. FBI:n mukaan Attan ja Marwan al-Shehhin yhteistä luottokorttia käytettiin myöhemmin syyskuussa ja lokakuussa samana vuonna. Kaiken kaikkiaan kaappaajien henkilöllisyyksiä on pidettävä  melko avoimina, koska asiaan liittyy niin paljon epävarmoja elementtejä. Tästä huolimatta virallisen tarinan toistamaa ”faktaa” 19:sta äärimuslimikaapparista on toistettu ja toistetaan edelleenkin mediassa.

Kaappaajat onnistuivat jättämään itsestään viranomaisille harvinaisen paljon ja harvinaisen tökeröin ja kummallisinkin tavoin tietoja itsestään. Mohammed Attan jäljiltä löydettiin kaksi reppua, jotka oli jätetty Portlandin matkaselvitykseen, mutta jotka eivät päätyneet itse kaapatulle Bostonin lennolle. Niistä löydettiin Boeing 757-koneen video-opas ja lento-opas, kannettava lentokoneohjelma, arabia-englanti-sanakirja, Koraani, ja hänen testamenttinsa. Miksi Atta olisi ottanut nämä mukaansa jos hän ajatteli, että ne tuhoutuisivat iskussa? Yhdysvaltain hallinto tietysti puhui näistä selvänä todistusaineistona siitä, että al-Qaida oli iskujen takana. Marwan al-Shehhin vuokra-autosta Loganin lentokentän ulkopuolelta löydettiin arabiankielinen lento-opas, arabiankielinen passi lentokentän matkustajilta rajatulle alueelle, sekä lentokoulupapereita. Nawaf Alhamzin vuokra-autosta Dallasin kentän ulkopuolelta löydettiin Attan ohjeet iskua koskien, lentokonekoululle osoitettu shekki, neljä piirrosta lentokoneen ohjaamosta, veitsi ja Washintonin ja New Yorkin kartat. Satam al-Suqamin passi taas löydettiin WTC-tornien juurelta. Sopii kysyä, miten passi selvisi iskun aiheuttamasta törmäyksestä, tulesta ja kuumuudesta ja sattui päätymään lähes priimakunnossa jalkakäytävälle? Majed Moqedin ja Nawaf Alhamzin henkilöllisyystodistuksien kerrottiin taas löytyneen Pentagonin raunioista. Myös näiden henkilöllisyystodistusten selviämistä iskusta voi pitää ihmeenä, koska itse koneesta ei jäänyt jäljelle mitään, minkä voidaan kiistatta osoittaa olevan väitetystä iskussa käytetystä koneesta.

Sama ihmeiden sarja jatkui myös Shanksvillessä, missä lennon 93 jäänteistä kerrotaan löydetyn Saeed Alghamdin passi, Ahmad Alnamin ajokortti, passikuvia ja käyntikortti. Seymour M. Hersh, entinen korkea-arvoinen CIA:n työntekijä kommentoikin myöhemmin New Yorker-lehdelle, että ”kaikki johtolangat mitä löydettiin, oli tarkoituksella jätetty FBI:lle”. Epäilyttävää viranomaisten taholta on sekin, että kaappauksessa käytettyjen lentokenttien turvakameranauhoista suurin osa on pidetty salaisina ja julkaistuissa pätkissä on merkillisiä epäselvyyksiä. Kuten Pentagonin turvakameranauhojenkin suhteen, herää tällaisesta useita kysymyksiä.

Ja jos tässä ei ollut tarpeeksi kummallisia kaappaajiin liittyviä piirteitä, on kaiken tämän päälle vielä tiedot siitä, miten nämä oletetut äärimuslimit viettivät aikaansa vain viikkoja ennen iskuja. Monet näistä kaappareista viettivät todistetusti kaikkea muuta kuin tyypillistä äärimuslimien elämää. He käyttivät runsaasti alkoholia, vierailivat striptease-paikoissa, ostivat seksileluja ja käyttivät prostituoitujen palveluja. Onko mahdollista, että äärimuslimit toimisivat näin valmistautuessaan itsemurhaiskuun, jonka he tekisivät Islamin nimessä ja jonka kautta he ajattelisivat pääsevänsä marttyyreinä paratiisiin? Onko mahdollista, että nämä kaappaajat olivatkin itse asiassa Yhdysvaltojen rahoittamia, kouluttamia ja suojelemia?

Yhdysvallat julisti syyskuun 14. 2001 virallisesti, että iskujen takana oli varmasti Osama bin Laden. Taleban ilmoitti pian tämän jälkeen, että jos Yhdysvallat antaa heille todistusaineistoa asiasta, he luovuttavat bin Ladenin Yhdysvalloille. Todistusaineistoa ei tullut. Bin Laden itse kielsi neljä kertaa iskujen jälkeen olevansa iskujen takana. Välittömästi iskujen jälkeen Yhdysvallat lennätti maasta siellä olleet bin Ladenin sukulaiset. Asiasta ei hiiskuttu julkisuuteen mitään. Miksi? Jotenkin luulisi, että he olisivat viimeisiä, keitä maasta lennätettäisiin pois aikana, jolloin maan ilmatila oli hyvin suljettu. Tuntuisi järkeenkäyvältä, että heitä kuulusteltaisiin iskujen julkisuudessa esitetystä pääepäillystä, jolle he ovat sukua. Mutta ei. Kenties asiaan vaikutti se, että Bushin suku oli ja on liiketoiminnan kautta niin läheisiä bin Ladenin kanssa kuin tuntuu mahdolliselta vain olla.

Joulukuun 13. 2001 Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisi videon, jolla sen mukaan bin Laden tunnustaa olleensa syyskuun 11. iskujen takana. Kansainvälisesti videon aitoutta epäiltiin laajasti. Vaikka tätä videota ei varmuudella ole osoitettukkaan huijaukseksi, myönsi toukokuussa 2010 kaksi CIA:n entistä työntekijää tehneensä bin Ladenista huijausvideoita. Pian bin Ladenin “tunnustusvideon” jälkeen ensimmäisiä huhuja hänen kuolemastaan alkoi liikkua. Tästä huolimatta bin Laden-videoita ja nauhoitteita alkoi ilmestyä julkisuuteen Bushin hallinnolle sopivina ajankohtina, mm. juuri ennen Yhdysvaltojen vuoden 2004 presidentinvaaleja. Mielenkiintoista asiassa on sekin, että FBI:n etsityimpien terroristien listalla bin Ladenia ei syytetä syyskuun 11. iskuista lainkaan – koska FBI:lla ei omien sanojensa mukaan ole kiistatonta näyttöä bin Ladenin syyllisyydestä iskuihin.  Onko mahdollista, että bin Laden oli Bushin hallinnolle vain sopiva syntipukki, jonka nojalla hyökätä Afganistaniin, ja jonka avulla psykologisesti manipuloida niin oman kuin muiden maiden kansalaisia? Bushin hallinto tiesi epäilyttävän paljon bin Ladenista ja hänen sijainnistaan ennen syyskuun 11. iskuja. Ranskalaisen Le Figaro-lehden mukaan bin Laden kävi Dubaissa sijaitsevassa yhdysvaltalaisessa sairaalassa, mm. päivää ennen syyskuun iskuja. Entinen FBI:n kääntäjä Sibel Edmonds on kertonut, että bin Laden työskenteli Yhdysvalloille aina syyskuun iskuihin asti. Samasta asiasta ovat puhuneet monet muutkin, mm. neljä pakistanilaista Good Morning America-ohjelman vierasta joulukuussa 2007, jotka sanoivat bin Ladenin olleen CIA:n agentti. Koko al-Qaida järjestökin on useaan kertaan eri yhteyksissä  mainittu olevan CIA:n luomus, mm. jopa BBC:n toimesta. Ehkä ei ole mikään ihme, että bin Ladenia ei ole saatu kiinni?

Syyskuun iskujen jälkeen presidentti George W. Bush sanoi haluvansa bin Ladenin kiinni “elävänä tai kuolleena”, koska hän oli iskujen pääepäilty. Vain kuukausia tämän jälkeen Bush kuitenkin jo sanoi, ettei bin Laden ole hänelle niin tärkeä, keskittäen huomionsa sen sijaan Irakiin – jolla ei hänen myöhempien sanojensa mukaan ollut “mitään tekemistä syyskuun iskujen kanssa”. Vuonna 2006 Bush kertoi, ettei bin Ladenin kiinni saaminen kuulunut Yhdysvaltain terrorismin vastaisen strategian prioriteetteihin. Jotenkin luulisi, että jos bin Laden todella oli syyskuun iskujen takana, tekisi Yhdysvallat kaikkensa hänen löytämisekseen, vangitsemisekseen ja lain edessä tuomitsemisekseen.

[Tämä on artikkelin osa 7/10. Osan 6/10 voit lukea täältä ja osan 8/10 täältä.]

Read Full Post »