Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Pornokauppiaan muistelmat’

SexiWau, pornon valtakunta

Jotain erityistä siinä on, kun avaa aikuisviihdekaupan oven. Tai oikeastaan se erityisyys alkaa jo noin kymmenen metriä ennen ovea. Siinä alkaa katsoa, että näkeekö joku tuttu kun menee liikkeeseen sisään. Liikenne kadulla on kinkkisempi juttu hahmottaa, ohi saattaa posottaa joku tuttu tai puolituttu autollaan ja nähdä kun on juuri menossa sisään. Sama juttu bussien kanssa. Vaikka minusta pornokaupassa asioimisessa ei sinällään ole mitään häpeällistä, niin en kuitenkaan haluaisi monien tuttujen tai puolituttujen näkevän minua sellaiseen menossa. Siitä seuraa liikaa mahdollista selittyä ja juorujen aihetta.

Jokaisella kadulla, missä aikuisviihdekauppa sijaitsee, on sellainen liike kuin huutomerkki. Suurin osa ihmisistä tarkkaa erityisellä silmällä, keitä punaisen julkisivun liikkeisiin menee ja keitä niistä tulee. Minkälaiset runkkarit jäävät pällistelemään viikon private show:n esiintyjän kuvaa ikkunassa. Juuri tästä syystä kaupungin syrjäisemmillä alueilla olevat alan liikkeet saavatkin enemmän private show:n meneviä asiakkaita. Keskustan alueilla on taas seksilelujen ja elokuvien menekki parempaa kuin kaupungin laitamilla. SexiWau, jossa olin aloittamassa työtä kassan takana, sijaitsi suhteellisen keskustassa.

Avasin oven ja astelin sisään. Sisällä näytti juuri siltä, miltä näissä paikoissa näyttää. Hyllymetreittäin elokuvia, kosolti leluja, pornostarojen kuvia ja alan tapahtumien julisteita, arvoituksellinen verho takahuoneen private show:n edessä, sekä myyjä kassan takana hämyisessä nurkassa. Kake tervehti minua upottavasta nojatuolista leveä hymy kasvoillaan.

”Terve!”

”No terve vaan!”

”Tällainen tää paikka nyt sitten on. Täällä on aika hiljaista. Suurimman osan aikaa voi lukea kirjaa tai olla netissä. Asiakkaista suurin osa menee private show:n, loput ostaa välineitä tai tai vuokraa leffoja. Homma on erittäin simppeliä”.

”Siltä kuulostaa”.

Private show:ssa oli parasta aikaa asiakas. Ääneneristys paikassa oli olematon. Esiintymistilasta kuului musiikkia ja reippaita takapuolelle läiskinnän ääniä. Hetken perästä kuului asiakkaan kiihkoissa huutamana lyö lujempaa! Läiskinnän äänet kovenivat pyynnöstä. Aaah, just, hyvä, lisää! Läps läps läps!

Kake hymyili huvittuneena. ”Heh, joo, tää on ihan normaalia täällä. Mä hei näytän sulle vielä ton takahuoneen ja private show-tilat kun toi asiakas kohta lähtee. Näet samalla Jelenan joka on tällä viikolla siellä töissä”.

”Ok”.

Hetken kuluttua asiakas, keski-ikäinen tavallisen oloinen mies poistui takahuoneesta tyytyväisen oloisena, kiitti vielä lennossa Kakea ja poistui paikalta. Astelimme tämän jälkeen Kaken kanssa takahuoneeseen oviaukon peittävän verhon sivuitse. Verhon takaa löytyi henkilökunnan “keittiötilat”, vessa, esiintyjän pienen pieni ajantappotila, sekä tietysti private show-huone. Siellä oli hämyinen punainen valaistus, hierontapöytä, nojatuoli, tuuletin, käsiraudat, ruoska, dildo, sekä talouspaperirulla ja roskakori. Puolet seinien pinta-alasta oli peiliä, keskellä huonetta oli tankotanssiin tarkoitettu tanko. Lattioilla olevista kaiuttimista tuli musiikkia.

”Ai niin, päivän lopussa roskikset pitää tyhjentää ja paikat imuroida. Siinä ei onneksi mene kauaa. ‘Asiakaspalautteen’ tyhjennys kuuluu tytöille, mutta aina ne ei sitä muista tehdä, joten kannattaa katsoa, että sekin asia on hoidettu. Pomo ei tykkää, jos ne jää hoitamatta yön yli, aamulla kun on silloin täällä kopissa ikäväntuoksuista ja asiakkaat ei tykkää”.

”Asiakaspalautteella” Kake tarkoitti private show:n roskiksen sisältöä, jossa oli päivän tumputtajien mällit. Jostain syystä jo ajatus tuon roskiksen tyhjentämisestä toi minulle kylmät väreet selkään.

Jelena oli noin 50-vuotias lievästi ylipainonen virolainen nainen. Hän puhui murtaen suomea. Tervehdimme mutta emme puhuneet sen enempää. Hän oli laittamassa tavaroitaan kasaan ja pukemassaan päälleen. Päivä oli lopussa. Kake kertasi minulle vielä työn yksinkertaiset kuviot, hämärän oloisen kirjanpidon, elokuvien vakiovuokraajien rekisterin, liikkeen hälytyslaitteiston toiminnon, sekä näytti mistä löytyy lisää talouspaperia, jos se pääsee private show huoneesta loppumaan.

“Jos tulee jotain kysyttävää, pomolle voi varmaan soittaa?”

”Joo. Ja porno-Antero tulee huomenna puolilta päivin moikkaamaan sua ja tsekkaamaan kassan. Voit puhua sen kanssa sitten, jos on tullut jotain ongelmia”.

”Selvä”.

Tässä vaiheessa Jelena viiletti takahuoneesta ulos ja moikkasi meitä hymyillen. Kake sulki tietokoneen, laittoi musiikin liikkestä pois päältä, asensi liikkeen murtohälytyksen päälle ja sulki valot.

”Sen jälkeen kun murtohälytys on asennettu päälle, kannattaa häipyä aika pian ulos. Liikkeenpaljastin alkaa pitää ihan saatanallista melua puolen minuutin jälkeen, jos liike jatkuu. Sama juttu aamulla kun tulee sisään, pitää painua suoraan hälyttimelle asentamaan se pois päältä. Siinä voi olla vähän aluksi tottumista, että löytää pimeässä liikkeessä hälyttimelle törmäilemättä paikkoihin, mutta äkkiä sä sen hallitset”.

”Ok”.

”Niin muuten, sit aina välillä asiakkaat kyselevät, et mitä seksi maksaa. Niille sit tietty vastataan, et esiintyjät ei myy seksiä. Privaatin hinnasto on tossa seinällä ja kassan edessä, siitä voi kertoa, paljonko privaattiaika maksaa”.

”Asia selvä”.

Lähdimme ulos liikkeestä, Kake antoi minulle liikkeen avaimet ja toivotti mukavia ja mielenkiintoisia aikoja työssä. Niissä merkeissä seuraava vuosi töissä tulikin sitten kulumaan.

[Pornokauppiaan muistelmat, osa 1, löytyy täältä, ja osa 3, täältä].

Read Full Post »

Tie pornokauppaan vie pubin kautta

Miten pornokauppaan päädytään töihin? En muista koskaan nähneeni pornokauppoja koskevia työpaikkailmoituksia. Muistan joskus ajatelleeni, että pornokauppojen kassojen taakse päädytään suhteilla. Tai marssimalla liikkeeseen sisään ja kysymällä töitä naamatusten. Työpaikkahakemuksien lähettäminen ei jollain tapaa tuntunut sopivan pornokauppojen maailmaan mitenkään, homma tuntui pelaavan jollain muulla tavalla. Nämä ajatukseni osoittautuivat myös oikeiksi, kun itse päädyin pornokauppaan töihin ja tulin tutuksi sen maailman kanssa. Minun tieni pornokauppaan vei paikallispubin kautta. Se kävi seuraavasti.

Olin eräänä viikonloppuna päätynyt paikalliseen baariin. Luin iltapäivälehteä ja join olutta. Baari oli melko hiljainen, taustalla ei pauhannut musiikki eikä katosta roikkuva TV:kään ollut erityisen kovalla. Ympärillä käytävää keskustelua oli helppo seurata, jos halusi. Johonkin kylmän oluen siemailuni väliin kuulin viereisen pöydän kaveriporukan keskustelussa maagisen sanan ”porno”, joka herpaannutti huomioni lehdestä ja sai minut kuuntelemaan, mistä tuossa pöydässä oikein keskusteltiin. Eräs tuon joukon miehistä, Kake, oli pornokaupassa töissä. Hän kertoi lopettavansa pornohommat ja menevänsä Nokialle töihin. Pienen tovin kuunneltuani keskustelua, lyöttäydyin pöytään, esittelin itseni ja kerroin, että jos kaupassa oli paikka vapaana, olisin hyvin kiinnostunut siirtymään Kaken paikalle tiskin taakse.

Kake oli melko boheemi kaveri, naama täynnä mutteria ja persoonaltaan minusta enemmän pornokauppaan kuin Nokialle sopiva. Hän oli kuitenkin saanut pornohommista tarpeekseen ja halusi lähteä nykyisestä työpaikastaan lätkimään. Työpaikka Nokialla näytti todennäköiseltä, mutta asia ei ollut vielä täysin varma. Juttelin Kaken kanssa siitä, millaista työ kaupassa oikein oli, mitä se tekijältään vaati, millaiset työajat ja palkka olisivat, sekä kaikesta muusta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä. Tulimme Kaken kanssa hyvin juttuun ja arvelin antaneeni hänelle itsestäni hyvän vaikutelman.

Olin suorastaan innoissani mahdollisuudesta päästä pornokauppaan töihin. Onhan koko konsepti kiehtova. Pornokaupoissa on aivan erilaista auraa kuin vaikka joissain värittömissä lähikaupoissa tai tylsissä toimistoissa. Vaikka porno on tullut yleisesti paljon hyväksytymmäksi kuin mitä se on vaikka parikymmentä vuotta sitten ollut, on pornokauppojen yllä edelleen tiettyä ”likaista” auraa. On aivan eri asia käydä lähikaupassa kuin pornokaupassa asioimassa. Pornokaupat ovat oma suljettu maailmansa, jonka asiakkaat eivät asioimisistaan juuri puhu. Heistä ja heidän ostoksistaan ollaan kyllä yleisesti paljon kiinnostuneempia kuin siitä, mitä lähikaupan asiakkaiden ruokakoreista löytyy. On paljon kiinnostavampaa, jos näet naapurisi maksamassa anustappia kuin maitoa ja sämpyläpussia. Pornokaupat ovat eräänlainen oma salattu maailmansa. Ja minä olin saamassa jalkaani sellaisen oven väliin.

Kului viikko ja arvelin, että työpaikan oli jo saanut joku muu. Ehkä Kake ei ollut saanut käsialastani selvää. Olin kirjoittanut yhteystietoni surkeasti toimivalla baaritiskin mustekynällä tuopinaluseen. Kenties Kake oli kadottanut tuon tuopinalusen tai vain heittänyt sen saman tien menemään. Aloin jo luopua ajatuksesta, että saattaisin saada uuden mielenkiintoisen osa-aikatyön opintojeni sivuun. Parin viikon kuluttua olin mielessäni jo haudannut mahdollisuudet palveluammatista aikuisviihteen parissa. Mutta sitten eräänä päivänä puhelimessani soi tuntematon numero. Vastasin siihen empien. Ääni puhelimessa oli tuttu.

”Moi, Kake tässä. Nähtiin silloin siellä baarissa. Vieläkö sua kiinnostaa pornohommat?”

Vastasin ällistyksissäni, silmiä räpäyttämättä ”joo, totta kai!”.

”No nyt ois paikka vapaana. Pääsetkö huomenna käymään liikkessä klo 20:45, varttia ennen sulkemisaikaa. Voisin esitellä sulle paikan ja homman kuviot. Jos haluat, voisit sitten aloittaa vaikka jo ylihuomenna”.

”Sopii hyvin”.

”Hienoa! Nähdään huomenna sitten!”

Nyt minulla ei ollut enää vain jalka kaupan oven välissä, vaan olin päässyt siitä nyt myös sisään.

[Pornokauppiaan muistelmat, osa 2, löytyy täältä].

Read Full Post »