Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘pornokauppa’

ComeBack Records oli 80-90-luvuilla Turun parhaimpia, ellei parhain, levykauppa punk/hc/metalli-ihmisille. Muutenkin valikoimat olivat hyvät. Ostin liikkeestä todella paljon vinyyliä, samoin erilaisia pienlehtiä. Elämäni ensimmäisen CD:nkin, Joni Mitchellin Nightride Home:n, hankin Comebackistä.

Liikkeen Läntisen pitkänkadun tilat ovat jääneet hyvin mieleen. Valkoisilla laastiseinillä oli kuvalevyjä (jostain syystä muistan erityisesti alastoman Marilyn Monroen kuvalevyn), lattia oli tummanruskeaa puulankkua. Teje fiilisteli kassan takana tai takahuoneessa. Juttua syntyi vaikka mistä, musiikista nyt eritoten. ComeBackissä tai osin sen kautta tuli ihmisiä tutuiksi, monista ystäviäkin.

Liikkeen ikkunassa oli levyjen lisäksi aito ihmisen kallo. Myöhemmässä vaiheessa myös spiritismilauta.

Toisella puolella katua sijaitsi tuolloin Partiovaruste. Muistan kun Teje kerran kertoi, että voisi maalata niitten logosta pari sormea pois (siitä tulisi näin keskisormea näyttävä käsi). Päälle Teje nauroi nauruaan jonka muistan hyvin.

Nykyään samoissa Läntisen pitkänkadun tiloissa sijaitsee pornokauppa, jossa on myös private show. Olin aikoinaan siellä kassan takana töissäkin. Oli aika outo fiilis nähdä siinä ComeBackin kassan kohdalla ensimmäisen kerran private shown tilat, mutta niin ne ajat muuttuvat. Muistot ComeBackistä ovat kuitenkin vahvat ja ne ajat jättivät pysyvät jäljet niin minun kuin varmasti monen muunkin elämään. Good times.

Facebookiin ilmestyi jonkun aikaa sitten ComeBack Recordsin fanisivut. Pian tuon jälkeen kysyin Tejeltä, onnistuisiko haastattelu. Onnistui. Alla Tejen kuulumisia, muistoja ja ajatuksia muutoinkin.

– – –

Taustaa

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Teje Caldén ja teen kaikenlaista, varsinkin pelaan potfarmia netissä :)

Soitatko tai oletko soittanut itse bändeissä tms.?

Teen musiikkia, olin rumpali joskus bändissä, käytän nykytekniikkaa esim. paljon sampleja ja tietokoneella käsittelyä.

Teje 35 vuotta sitten.

Suosikkimusiikkisi ennen ja nykyään, joitain nimiä? Milloin sinusta tuli musiikin harrastaja?

Kuuntelen hyvin monipuolista musiikkia edelleen, suosikkia on vaikea löytää, ehkä Jill Scott olisi jonkinlainen suosikki tällä hetkellä. Olen aina ollut musiikin harrastaja :)

Hienoimmat keikkamuistot?

Paras keikka? Joka keikka josta olen nauttinut, koulutansseista Pink Floydiin…

Parhaimmat levyt kautta aikojen, top 10?

Parhaat levyt? White noise: Electric storm in hell
Zodiac cosmic sounds
Betty Davis: Nasty gal
Pink Floyd: A saucerful of secrets
Growing Concern!
Lou Reed: Rock n roll animal
Cream: Fresh cream
Latin Kings: Välkommen till förorten
Eno: Music for airports
Guru & Jazzmatazz: Streetlife? tai jotain…

Tässä 10, lisää kyllä löytyy mielin määrin, eiks oo fiiliksen mukaan?

– – –

ComeBack Records

Tulit tunnetuksi Turussa pyörineen ComeBack Recordsin pitäjänä. Missä ja milloin ComeBack aloitti, mistä idea liikkeeseen?

ComeBack aloitti Käsityöläiskadulla nyt puretussa talossa toisessa kerroksessa. Idea syntyi kun sen aikainen naiseni äiti pyöritti antikvariaattia toisessa kaupungissa ja saimme ostaa levyjä, paljon… Idea oli tehdä jotain missä ihmiset saisi ostaa ja myydä levyjään arvon mukaan, vähän enemmän kun 1 sisään 50 ulos systeemiä. Toimin jopa vakuutusyhtiön arvostelijana. Aina oli tarkoitus myös julkaista musiikkia, kesti vaan aloittaa.

Jo 1984 myin punk sinkkuja, siis pienjulkaisuja joita bändit myi suoraan kauppaan. En muista yhtäkään bändiä siltä ajalta kuitenkaan, mitäköhän ne oli? Oi bändejä? :)

Ennen Läntisen pitkänkadun osoitetta ComeBack toimi myös Yliopistonkadulla ja ymmärtääkseni jossain muuallakin?

Ennen Läntisen kadun osoitetta oltiin ensin Käsityöläiskadulla kahdessa paikassa (84-86), sitten Yliopistonkadulla (87-88?) ja lopulta Läntiselläkadulla vuoteen 94.

80-90-luvun taitteen tienoilla Comeback profiloitui vahvasti punkin/vaihtoehtometallin huippuliikkeenä, mutta muutakin musiikkia löytyi. Millainen profiili ComeBackillä oli ollut ennen tätä punk/metalliprofiloitumista?

Myytiin tosiaan alusta saakka pienjulkaisuja mutta muuten käytettyjä levyjä kaikilta vuosikymmeniltä, mahdollisimman laadukkaita, myös nuotteja, musiikkikirjoja, kaikki aakkosjärjestyksessä ja tyylin mukaan lajiteltu. Hendrix, Mahogany rush, Captain beyond, Damnation ja muut kovat kitara jutut oli aina lähellä sydäntä (Mountain) ja lisää tulee mieleen tietysti, tilailin ulkomailta kaikennäköistä mitä täältä ei löytynyt ja jossain vaiheessa ulkomaiset jakelijat ottivat yhteyttä ja sain kaikenlaista mielenkiintoista uutta musiikkia, esim. Nirvanan Bleach levy joka tuli ennen Nevermindia… kukaan ei ostanut sitä, liian huono :)

Seattle-bändejä myytiin sellaisia kun Mudhoney ja Soundgarden ja ne voitti Nirvanan mennen tullen. Crackwhoren Tapsa muistutti mua siitä että myin Turboneger! (Turbonegro) ekaa sinkkua kun bändi toi sitä mulle… vuosiluvut on toki vähän epäselviä.

Teje-logo Xysman Yeah-LP:n keskiössä.

Julkaisit ComeBack Recordsin kautta kaiken kaikkiaan reilun tusinan verran levyjä. Mitkä niistä ovat jääneet syystä tai toisesta erityisesti mieleen? Mitkä levyt olivat/ovat suosikkejasi ja miksi?

Ai suosikit? Mähän kuitenkin pidin niistä sen verran että julkaisin ne, mutta Noise in dirt/sleep away my son seiska (Miettinen valitsi vuoden parhaaksi indiesinkuksi rumbassa) ja Sharonees seiska Muddy river ja Neon light child ja sitten Xysma Above the mind of morbidity 12″ olisi ne jotka on parhaiten pysynyt, toimii vielä :)

ComeBackiä muisteli jonkun aikaa sitten Herra Ylppö jossain mediassa – Mitä hän muisteli ja missä?

Herra Ylppö oli ilmeisesti mun asiakkaana kauan teini-ikäisenä. Helsingin Sanomissa sunnuntai-osassa olisiko ollut toukokuu 2005, luin sen kaverin luona kun kaveri soitti ja sanoi että tuu tänne lukeen hesari, ja Herra Ylppö muisteli haikeana kaikkia demoja joita oli ostanut meiltä, koko palsta! Nice! En usko että missään muussa liikkeessä koko maaailmassa myytiin demoja juurikaan ja ostin suoraan bändeiltä ympäri maailmaa. Täytyy hankkia se teksti hesarissa jostain, ei vaan oo tullut tehtyä.

Kauko Röyhkän jostain videosta osa kuvattiin liikkeesi tiloissa, menikö näin?

Kauko Röyhkä kuvasi osan videosta meidän liikkeessä Käsityöläiskadulla 1985-6, en ole nähnyt sitä enkä tiedä edes biisiä.

Keitä muita julkkiksia liikkeessä vuosien varsilla kävi, joitain hauskoja tms. muistoja?

Keitä julkkiksia liikkeessä kävi? Huh, tunsin miljoona eri ihmistä musiikkialalla ja näyttelijöitä jne. Istuttiin Dingon basistin kanssa takahuoneessa, tai M.A. Numminen tuli hakemaan levyn kaverilleen, Kauko teki videon, Mikko Rintanen soitti urkuja Sharoneesin sinkulla (Mikko soitti Royalseissa koko loppuajan, Kirkan kanssa, Hectorin kanssa, jne.) Tarjosin Albert Järviselle hyvän päivän kerran, Jouni Mömmö oli tosi tutkalla, täys skitso, really, vaihtoi mun puhtaan vaihto t-paidan päälle ja jätti oman… ja kirjoitti tussilla salaperäisiä merkkejä sinne tänne. Pasi Raappana oli mun frendi 70-luvun keskivälistä saakka.

Mitähän kaikkea ja ketkä olen unohtanut, sitä en tiedä, se oli ihan vaan jokapäiväistä elämää. Ai juu, Turun jääkiekko juniorit joista tuli maailmanmestareit, Aki Petter Berg oli iso superbeibi, näytti nuorelta mutta oli silti iso, Jani Hurme myi koko levykokoelmansa mulle, mm. levy missä Metallican nimmarit! Eihän ne silloin vielä ollut julkkiksia… Ja tietysti kaikki metallibändit jotka kävi liikkeessä, niitä oli monta! Dismember oli yksi…

Sinulla oli liikkeen ikkunassa aito ihmisen kallo ja spiritismilauta. Taisivat herättää joissain närääkin, eivätkö jotkut uskovaiset käyneet niistä valittamassa?

Juu, tulivat kolmen voimin saarnamaan, en tiedä oliko pelkän ikkunan takia, mutta eiköhän se herättänyt närästystä vähän joka tasolla… Taidan herättää eri syistä joissakin ihmisissä halun lopettaa mitä tahansa teen :)

Mitkä olivat ComeBack recordsin huippuhetket? Entä kehnoimmat hetket?

ComeBackin huippuhetket? Riippuu siitä kuka katsoo. Jonkun mielestä huippu oli kun ehkä tehtiin voittoa joskus.

Töitä oli aina vähän liikaa, sosiaalista elämää samaten ettei oikein pysynyt kotielämä mukana ja tulin sairaaksi, osittain laktoosiintoleranssi! Sai mut ihan tosi sairaaksi enkä jaksanut enää tehdä töitä, silloin ei enää ollut mukavaa eli huonoimmat hetket, olin kyllä ajatellut lopettamista muutenkin silloin.

Oliko ComeBackin pyörittäminen taloudellisesti kannattavaa?

Ei, kyllähän siinä rahaa tuli välillä sisään muttei koskaan tarpeeksi. Viimeinen piikki silloin oli devalvaatio, valtiovalta lupasi ettei devalvoi, yhtäkkiä meillä oli 30% kalliimmat levyt, iso lasti jonka myyminen oli nollavoittoa… Levyjen kustantaminen oli ainoastaan kannattavaa jos käytti halpaa studiota ja myi suoraan asiakkaille, tukkumyynti oli tuskaa, välitysfirmat vei kaiken välistä, että joutui myymään satoja levyjä muutaman markan voitolla niille, kaikki samanlaisia, Ruotsissa, Saksassa, Hollannissa. USA:ssa oma systeemi, bändeille ei yleensä jäänyt mitään käteen…

Tunnetuin ComeBack recordsin julkaisema bändi oli Xysma. Miten levytyssopimus syntyi? Mitä bändistä ja noista vuosista on jäänyt mieleen? Harmittiko, kun Xysma lähti ComeBack recordsilta Spinefarmille First and magicalin jälkeen?

Sopimus? Kuulin demon joka oli huippu ja halusin tehdä levyn! Sopimus oli että levy tehdään, yritän saada kustannukset takas ja sitten jaetaan loput jonkun systeemin mukaan, ja että bändillä on täys oikeus lähteä tekemään mitä tahansa koska tahansa kenen kanssa tahansa jotta en olisi turhaan sopimuksen kanssa tekemässä bisnestä… Underground!

Meillä oli niin erilaiset mielipiteet miten tehdään jotain, että se oli selviö että tiet eroavat. En esim. olisi ikimaailmassa julkaissut yhtäkään levyä First & magicalin jälkeen, tyyli muuttui liian popmaiseksi eikä se enää toiminut. Tajuskohan Olli sen että kerran annoin hänelle vintage putket vahvistimeen jotta olis mahdollisimman hyvä saundi ja ostin itselle uudet kiinalaiset, ihan ok mutta ei vintage…

Samoin yritin saada studiosaundin mahdollisimman hyväksi, kyllä maksoi… olishan levyistä tullut enemmän voittoa jos olisin ollut ekonomi, mutta mun bisnes ei perustunut siihen jos osaan riipiä rahaa ihmisiltä, vaan unelmia ihmisille, uutta mielenkiintoista ja vanhaa myös :)

Bändistä jäänyt mieleen? Paljon tietysti, mutta kundit oli puolet mun iästä, eihän meillä mitään yhteistä ollut, ja mä olisin pitänyt alkuperäiskokoonpanon ja jatkanut ehdottomasti samaa linjaa, se meni liikaa kokeiluksi. Niinkuin sanoin meillä oli täysin avoin sopimus, ei ollut mitään sanomista siihen että halusivat Spinefarmille, ja jos olisin jatkanut silloin niin olisin kyllä ollut hyvin pettynyt musiikin suhteen. Above the mind of morbidity on edelleen paras!

Miksi Comeback lopetti toimintansa?

Verovirasto lopetti toiminnan, niitten toiminnassa oli jotain mätää (asiantuntijan mukaan), mutta se on ollutta ja mennyttä, enkä aio enää puuttua asiaan, vaikka esim. todistettavasti asianajaja joka hoiti “konkurssin” varasti vaikka mitä, todistettavasti!, jne. Konkurssilakia esim. ei seurattu jne. ja sen takia enimmäkseen toiminta loppui, mun sairaus oli myös syynä, liikaa töitä.

– – –

Tulevaisuus

Tekeekö ComeBack joskus comebackin? Oletko miettinyt ryhtyväsi uudelleen levykauppiaaksi tai levyjen julkaisijaksi tms.? Jos vastaus on kielteinen niin millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on?

No comeback for ComeBack. Maailma on niin erilainen tänään, julkaisut erilaisia, vielä vaikeampaa myydä, suurin osa lataa jo musiikkinsa mp3 nettijuttuna, saundeista viis… Olen eläkkeellä sen takia että minulla on adhd ja paniikkihäiriö, haha, olen ihan samanlainen kun 7 vuotiaana, kestipä diagnoosi :)

ComeBackin tiloissa on nykyään pornokauppa, mitä siitä tuumaat?

Ei oo pornokauppa vaan hierontaa… enkä haluaisi todellakaan niihin epähygieenisiin tiloihin sellaista, vessasta näkyi maa irtolaudan alla ja lämmitystä ei ole :)

Koska pilvestä tulee Suomessa laillista?

Laillistaminen voi tapahtua yhtäkkiä, en olisi koskaan uskonut että monella tutullani olisi laillinen kannabisresepti, niillä on jo!

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Onnellisuus on olo jonka helpommalla saa aikaiseksi jos on terve ja syö ok, joten olen keskittynyt oman terveyden hoitamiseen, on vain yksi keho!

– – –

Kiitos ComeBackin vuosista ja haastattelusta, Teje!

ComeBack Recordsin julkaisut (lista puutteellinen):

CB-001 Hard Road (LP)
CB-002 Doctor’s special (7″)
CB-003 Sharonees: Muddy River (7″) 1987
CB-005 Sharonees: Neon Light Child (7″) 1988
CB-006 Pasin liiga: Omissa ajatuksissaan (LP) 1988
CB-007 Noise In Dirt: Sleep Away, My Son (7″, Single) 1988
CB 008 Noise In Dirt: In The Locosonic World (LP) 1989
TC-1 Xysma: Above The Mind Of Morbidity (MiniAlbum) 1990
TC-2 Today’s Waste: We’ve Made The Choice! (7″, EP) 1990
TC-3 Xysma: Yeah (Album) 1991
TC-4 Interment: Life Here After (7″) 1991
TCD-5 Xysma: First & Magical (CD, Album)1993

Read Full Post »

Jelena leppyy ja isoisä ei saa kusta suuhunsa

Toisena työpäivänä oli ensimmäisen päivän pieni jännitys ohi. Työpaikka oli nyt peruspiirteissään tuttu. Hieman odotin, olisiko Jelena vielä näreissään edellispäivästä, mutta en vaivannut asialla sen enempää päätäni. Parin tunnin töissä olon jälkeen ilmeni, että asiaa ei oltu kuitenkaan vielä kuopattu.

”Mitä varten sä et suostunut eilen tulemaan mun kanssa privaan?”, Jelena kysyy erään asiakkaansa lähdettyä.

“Kyllä mun pitää voida vastata tuollaiseen tarjoukseen myös ‘ei’”.

”Pelkäätsä mua jotenkin?”

”En.”

”Ootsä homo?”

”En.”

Jelena on aidosti ymmällään. Hänelle ei ilmeisesti tule mieleen ensimmäistäkään syytä, miksi mies voisi kieltäytyä hänen tarjouksestaan. Se pistää miettimään, millaisia miehiä hän oikein tuntee. Hän ei nähtävästi voi ymmärtää, ettei kaikkia miehiä kiinnosta istua pornokaupan private show-huoneessa, jossa kaikenlaiset tyypit käyvät tumputtamassa, jossa joskus voi tuntea nenässään sperman hajun, jossa asiakkaan tuoliin jotkut istuvat paljaalla takapuolellaan jättäen siihen luoja ties mitä, tai että hän ei kenties ole ns. ”minun tyyppiäni”, tai että olisin parisuhteessa eikä minusta senkään vuoksi hänen tarjouksensa olisi noteerattavissa. Muitakin syitä voisi listata. En tuohon aikaan seurustellut, mutta päätin heittää pöytään parisuhdekortin, jotta pääsisin tästä asiasta irti.

”Mä seurustelen, enkä mä jo ihan sen vuoksi lähtisi minnekään takahuoneeseen”.

”Aijaa… no mut ei kaikkee tarvitse ottaa niin vakavasti tai kaikesta kertoa…”

”Ei ole mun tyylistä, kiitos vaan vielä tarjouksesta, mut ei”.

”No okei…”.

Pitkän jankkauksen jälkeen Jelena on viimein jotenkin käsitellyt asian ja hyväksynyt tilanteen. Mitä tulee takahuoneen hygienisyyteen, niin esiintyjät kyllä ainakin yleensä pitivät sen ihan siistinä ja desinfioivat paikkoja asiakkaiden käyntien väleillä. Joidenkin asiakkaiden hygieniasta kuuleminen kyllä nostatti ihon kananlihalle. Yhteen väliin Jelena kertoi, että asiakas oli riisunut housunsa ja että housuista oli lehahtanut ilmoille sellaiset hajut, että ei ollut kaveri tainnut käydä suihkussa pariin viikkoon. Tättärää, on siinä kiva työ. Mitä taas tulee asiakkaiden parisuhdestatukseen, niin vuoden työkokemukseni aikana tulin huomanneeksi, että vaikka private show-asiakkaissa on paljon yksinäisiä tapauksia, mahtuu mukaan myös naimisissa ja muuten suhteessa olevia. Eivätkä he varmasti ole takahuoneen asiakkaita kumppanin siitä tietäen. Näistä tapauksista kerron myöhemmin jonkin verran lisää.

Eräässä vaiheessa päivää sisään köpöttelee hyväntuulinen papparainen. Sellainen peruspapan oloinen vanha mies, josta varmaan kaikki ajattelee äkkiseltään, että hän viettää tavallista eläkeläisen elämää, mihin ei ainakaan mikään kinkyn oloinen seksi kuulu. Mutta ulkokuori voi hämätä. Niin tälläkin kertaa. Miehen maksettua hyväntuulisena vartista privaatista, hän köpöttelee takahuoneeseen ja Jelena laittaa esiintymismusiikkinsa päälle ja astelee miehen perässä työhuoneeseensa. Itse jatkan kirjan ääressä. Vartin päästä pappa tulee privaatista ulos jotenkin pettyneen oloisena, lähtee ulos.

”Mikäs tapaus tämä oli?”

”No toi on toi yks tapaus joka on käynyt aina silloin tällöin. Etköhän säkin siihen täällä vielä törmää.”

”Ai?”

”Sillä on aina sama kuvio. Se pyytää joka kerta, et mä kusisin sen suuhun. Maksaiskin ihan hyvin. Mut en mä tee mitään noita pissajuttuja, ainakaan täällä. Eihän näissä tiloissa ees vois vaikka suostuis”.

”Ai sellainen tapaus…”

”Joo, se on käynyt täällä muittenkin tyttöjen esiintyessä ja sillä on aina kuulemma sama toive”.

”Hmm”.

”Yhessä paikassa missä mä olin töissä oli hyvät tilat, missä pystyi tekemään kaikenlaista ton tyylistäkin. Yhden mun kaverin kanssa kerran dominoitiin yhtä äijää, joka halusi et me laitetaan se siivoamaan ja istutaan sen päällä. Se halus myös et työnnetään sille sit vessansiivouksen lopus se vessaharja perseeseen. No, mehän työnnettiin. Se oli ihan onnessaan ja maksoi siitä tosi hyvin. Vaikka tää homma ei oo välillä mitään ihan mukavaa niin kyllä tällä elää ihan ok”.

”Ootsä miettinyt, et tekisit jotain muuta hommaa?”

”Joo, mut mä oon tän ikäinen jo. En mä taida osata mitään muuta. Tää on varmaan ainut juttu, mitä mä osaan. Ei mul oo varmaan mahdollisuuksia muuhun duuniin”.

Koetan ylipuhua Jelenaa katsomaan joutessaan työpaikkailmoituksia ja miettimään koulutusmahdollisuuksia. Puhumme asiasta melko pitkään päivän aikana, ja vaikka Jelena on ideoistani ihan tyytyväinen, kuten myös siitä, että koetan tsempata häntä “kyllä susta varmasti muuhunkin duuniin on” -jutuilla, hän tuntuu olevan muiden työpaikkojen suhteen täysin luovuttanut. Surullista ja masentavaa.

Monet esiintyjistä käyttävät esiintymismusiikkinaan omia levyjään, mutta jotkut käyttävät liikkeistä löytyviä asiaa varten ostettuja vaihtoehtoja. Ne ovat enimmäkseen sellaista iskelmäteknopoppia tai vastaavaa. Celine Dion on myös erittäin suosittua tumputuksen taustamusiikkia. Hänen kappaleensa I’m alive tulee pornokaupassa viettämäni työvuoden aikana enemmän kuin tutuksi. Mietin, onkohan kukaan näistä esiintyjistä pistänyt koskaan taustamusiikiksi Petri Nygårdin kappaletta Mä runkkaan. Siinä olisi ainakin tematiikka kohdallaan.

[Pornokauppiaan muistelmat, osa 3, löytyy täältä].

Read Full Post »

Jelena ihastuu

Herään seuraavana aamuna siihen, että tajuan nukkuneeni pommiin. Kännykkäni akku oli päässyt tyhjäksi yöllä eikä puhelimeni ollut sitten tietysti aamulla herättänytkään. Saatanan saatana!, kiroan ääneen repiessäni lennossa vaatteita päälleni. Suihkuun tai aamupalaan ei ole aikaa. Laitettuani puhelimen lataukseen saan välittömästi porno-Anterolta soiton. Hän on koittanut soittaa jo pari kertaa.

”Moi. Missä sä oot? Jelena soitti mulle ja sanoi, et sä et oo tullu paikalle. Se odottaa siellä liikkeen ulkopuolella.”

”Mun herätys ei toiminut, sori. Olen tulossa ihan just, pääsen paikalle vartissa”.

”Ok, laitan Jelenalle viestiä et odottelee siellä”.

Manaan mielessäni epäonnista alkua ensimmäiselle työpäivälleni kaupassa. Porno-Antero ei varmaan saa kovin hyvää ensivaikutelmaa, ajattelen. Pääsen kaupalle tunnin myöhässä. Jelena odottaa liikkeen lähimaastossa.

”Sori, että oon myöhässä”.

”Sulla ei herätys toiminut?”

”Joo, puhelimesta kuoli akku eikä sitten herättänyt aamulla”.

Avaan kiireellä oven ja menen laittamaan murtohälytyksen pois päältä. Laitan valot liikkeeseen, radion päälle, avaan tietokoneen ja laitan liikkeen oven auki ja mainosständin ulos. Jelenaa korpeaa selvästi, että on joutunut odottelemaan tunnin verran ulkona. Ihan jo senkin vuoksi, että usein ensimmäisen tunnin aikana on hyvin asiakkaita – siis private show asiakkaita. Joitain asiakkaita onkin käynyt Jelenan mukaan jo ovella ja hän on joutunut kertomaan heille, että liike avaa tunnin myöhässä. Pahoittelen Jelenalle vielä toistamiseen ja kysyn, maistuuko hänelle kahvi. Sanoo että maistuu. Laitan kahvia tulemaan ja asettaudun asemiin tiskin taakse. Tuoli on niin mukava istua kuin miltä se näytti jo edellisenä päivänä, mutta jollain lailla se on myös sen oloinen, että se on ajan saatossa miesvoimin puhki piereskelty. Kartan kosketuskontaktia penkkiin.

Ensimmäinen asiakas on elokuvien vakiovuokraaja, joka palauttaa vinon pinon DVD-elokuvia. Elokuvat on palautettu ajallaan, eikä minun tarvitse alkaa pyytää niistä myöhästymismaksua. Mies poistuu paikalta yhtä nopeasti kuin saapuikin. Vuokraajarekisterin mukaan hän lainaa n. kahdeksan leffaa per viikko. Miehen ominta alaa näyttävät rekisterin perusteella olevan vanhemmat naiset ja pissaleikit.

Kahvi on valmistunut. Kysyn Jelenalta, haluaako hän kahviinsa maitoa tai sokeria. Haluaa kumpaakin. Vien hänelle kahvin takahuoneeseen, jossa hän on vaihtanut työvaatteet ylleen – punaiset alushousut, rintsikat, stay-up sukat sekä korkokengät. Hän katsoo televisiota ja tuntuu jo hieman leppyneen myöhästymisestäni. Jätän kahvin hänelle ja menen takaisin puhkipiereskellylle pornovaltakunnan valtaistuimelleni.

Päivä jatkuu perseelleen mennyttä alkuaan paremmin. Asiakkaita käy tosin harvakseltaan, todellakin enimmäkseen privaatissa, kuten Kake kertoi. Myyn pari sormidildoa ja DVD:tä. Liikkeessä on kaiken kaikkiaan hyvin hiljainen päivä. Ihmettelen, miten liikettä voi kannattaa pyörittää, jos päivän myynnit ovat niin heikkoja. Jelenan fiilikset paranevat asikkaiden myötä, ja juttelemme niitä näitä. Hän vaikuttaa ihan mukavalta. Varhaisesta iltapäivästä porno-Antero saapuu paikalle, kuten Kake oli edellisenä päivänä sanonutkin. Se on ensimmäinen kerta, kun tapaan hänet. Antero on suurenkokoinen n. 50-vuotias äijänköriläs, jollain lailla juuri sellaisen hivenen perverssin oloinen kaveri, jonka stereotyyppisesti voi ajatellakin pyörittävän tällaista bisnestä.

”Terve. Sä olet sitten se uus kaveri, josta Kake puhui”.

”Jep”.

”Älä ota tota myöhästelyä sitten tavaksi, eiks je?”

”Joo, mä olen yleensä kyllä aina ajoissa”.

”Hyvä juttu”.

Antero käy puhumassa jotain Jelenalle ja lähtee sen jälkeen pois. Ensitapaamiseni perusteella saan Anterosta sellaisen kuvan, että hän on ihan mukava, jos hänen kanssaan ei joudu ongelmiin. Jelena vahvistaa käsitykseni kun puhumme hänen kanssaan Anterosta.

”En mä Anteron taustoista niin tiedä, mutta sillä on kaveri tai pari, jotka on olleet vankilassa. Se on kyllä työnantajana välillä aika hankala. Kinuaa seksiä, vaikka on perheellinen mies, antaa ymmärtää, että jos ei saa niin voi dumpata töistä ulos. Nää meidän työehdot on perseestä. Maksetaan törkeän kovaa vuokraa tuosta privatilasta sille, vaikka ilman näitä privaattijuttuja ei nää liikkeet kyllä pysyisi pystyssä. Jos sen kanssa on hyvää pataa niin ei mitään hätää. Sulla se on eri juttu kuin meillä esiintyjillä, joilta se aika usein just vonkaa”.

Kuva privaatissa esiintyjien arjesta alkaa maalautua melko synkeäksi keskustelumme kautta. Suurin osa Anteron liikkeessä esiintyvistä naisista on Virosta ja Venäjältä. Suomalaisia on muutama, samoin kuin ruotsalaisia. Heidän joukossaan on myös yksi tummaihoinen nainen. Esiintyjät ovat yhdessä liikkeessä yleensä viikon, jonka jälkeen he siirtyvät johonkin toiseen liikkeeseen viikoksi. Muutamat tekevät näitä hommia sekä Suomessa että Ruotsissa. Suurin osa asiakkaista käyttäytyy ihan hyvin heitä kohtaan, mutta joukkoon mahtuu myös täysiä idiootteja. Jelena kertoo, että jotkut asiakkaat ovat mm. purreet häntä, kosketelleet ilman lupaa, tumputtelunsa lopuksi roiskineet päälle, ja muilla tavoin olleet sikamaisia. Esiintyjien palkka koostuu ainoastan asiakkaiden heille maksamista tipeistä – jos asiakkaat niitä antavat. Eivätkä kaikki annakaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että esiintyjät esiintyvät heille siinä tapauksessa ilmaiseksi. Porno-Antero ei maksa esiintyjille senttiäkään palkaa. Hän sen sijaan perii heiltä vuokraa privaattitilan käytöstä, samalla kun esiintyjät tosiasiallisesti pitävät liikkeen jollain tapaa kannattavana. Asiakkailta porno-Antero tietysti perii privaattiin pääsymaksun. Härskiä touhua.

Jelena kävelee ympäri liikettä työasussaan, katsoo uusimpia liikkeeseen tulleita filmejä ja pyllistelee ja eleilee siihen tyyliin, että minua alkaa ihmetyttää, mitä hänellä on oikein mielessään. Jossain vaiheessa hän menee takaisin takahuoneeseensa ja tulee hetken kuluttua sieltä jonkun pölyhuiskan tapaisen kanssa ja alkaa yllättäen kutitella sillä päätäni ja niskaani. Pyydän häntä kohteliaasti monta kertaa lopettamaan, ja lopulta hän suosiolla sitten vetäytyykin pienen matkatelevisionsa ääreen takahuoneeseen. Mutta vain hetkeksi, tullakseen vain kohta takaisin.

Hän kujertaa vahvalla aksentillaan minulle: ”Sä osaat tiedätkös kuunnella ja puhuakin hyvin. Sitten sä olet vielä komea, hyvännäköinen mies. Mitä jos laitetaan tää liike kiinni puolta tuntia etuajassa ja mä annan sulle privat shown?”

”Kiitos vaan, mutta ei”.

”Mä antaisin sen sulle ihan ilmaiseksi, varmasti pitäisit siitä!”.

”Edelleen, kiitos vaan, mutta ei”.

”Tietkö, mä en ole koskaan ennen tarjonnut kenellekään privat show:ta ilmaiseksi, et sä voi sanoa siihen ei!”.

”No mutta mä nyt kuitenkin sanon ei, kyllä mulla pitää olla siihen mahdollisuus”.

Jelenan mieliala synkkenee ja hän vetäytyy takaisin takahuoneeseen. Ensimmäinen työpäiväni on epäonnisen alun jälkeen muotoutunut sen absurdiin loppuhuipennukseen. Melkein äitini ikäinen virolainen lievästi ylipainoinen esiintyjä tuntuu ihastuneen minuun ja nyt mököttää, kun en ota vastaan hänen omasta mielestään suurenmoista tarjoustaan spermanhajuisessa ja nihkeässä privaattihuoneessa. Ei nyt helvetti. Näissä tunnelmissa päättyy ensimmäinen työpäiväni pornokaupassa.

[Pornokauppiaan muistelmat, osa 2, löytyy täältä, ja osa 4, täältä].

Read Full Post »

SexiWau, pornon valtakunta

Jotain erityistä siinä on, kun avaa aikuisviihdekaupan oven. Tai oikeastaan se erityisyys alkaa jo noin kymmenen metriä ennen ovea. Siinä alkaa katsoa, että näkeekö joku tuttu kun menee liikkeeseen sisään. Liikenne kadulla on kinkkisempi juttu hahmottaa, ohi saattaa posottaa joku tuttu tai puolituttu autollaan ja nähdä kun on juuri menossa sisään. Sama juttu bussien kanssa. Vaikka minusta pornokaupassa asioimisessa ei sinällään ole mitään häpeällistä, niin en kuitenkaan haluaisi monien tuttujen tai puolituttujen näkevän minua sellaiseen menossa. Siitä seuraa liikaa mahdollista selittyä ja juorujen aihetta.

Jokaisella kadulla, missä aikuisviihdekauppa sijaitsee, on sellainen liike kuin huutomerkki. Suurin osa ihmisistä tarkkaa erityisellä silmällä, keitä punaisen julkisivun liikkeisiin menee ja keitä niistä tulee. Minkälaiset runkkarit jäävät pällistelemään viikon private show:n esiintyjän kuvaa ikkunassa. Juuri tästä syystä kaupungin syrjäisemmillä alueilla olevat alan liikkeet saavatkin enemmän private show:n meneviä asiakkaita. Keskustan alueilla on taas seksilelujen ja elokuvien menekki parempaa kuin kaupungin laitamilla. SexiWau, jossa olin aloittamassa työtä kassan takana, sijaitsi suhteellisen keskustassa.

Avasin oven ja astelin sisään. Sisällä näytti juuri siltä, miltä näissä paikoissa näyttää. Hyllymetreittäin elokuvia, kosolti leluja, pornostarojen kuvia ja alan tapahtumien julisteita, arvoituksellinen verho takahuoneen private show:n edessä, sekä myyjä kassan takana hämyisessä nurkassa. Kake tervehti minua upottavasta nojatuolista leveä hymy kasvoillaan.

”Terve!”

”No terve vaan!”

”Tällainen tää paikka nyt sitten on. Täällä on aika hiljaista. Suurimman osan aikaa voi lukea kirjaa tai olla netissä. Asiakkaista suurin osa menee private show:n, loput ostaa välineitä tai tai vuokraa leffoja. Homma on erittäin simppeliä”.

”Siltä kuulostaa”.

Private show:ssa oli parasta aikaa asiakas. Ääneneristys paikassa oli olematon. Esiintymistilasta kuului musiikkia ja reippaita takapuolelle läiskinnän ääniä. Hetken perästä kuului asiakkaan kiihkoissa huutamana lyö lujempaa! Läiskinnän äänet kovenivat pyynnöstä. Aaah, just, hyvä, lisää! Läps läps läps!

Kake hymyili huvittuneena. ”Heh, joo, tää on ihan normaalia täällä. Mä hei näytän sulle vielä ton takahuoneen ja private show-tilat kun toi asiakas kohta lähtee. Näet samalla Jelenan joka on tällä viikolla siellä töissä”.

”Ok”.

Hetken kuluttua asiakas, keski-ikäinen tavallisen oloinen mies poistui takahuoneesta tyytyväisen oloisena, kiitti vielä lennossa Kakea ja poistui paikalta. Astelimme tämän jälkeen Kaken kanssa takahuoneeseen oviaukon peittävän verhon sivuitse. Verhon takaa löytyi henkilökunnan “keittiötilat”, vessa, esiintyjän pienen pieni ajantappotila, sekä tietysti private show-huone. Siellä oli hämyinen punainen valaistus, hierontapöytä, nojatuoli, tuuletin, käsiraudat, ruoska, dildo, sekä talouspaperirulla ja roskakori. Puolet seinien pinta-alasta oli peiliä, keskellä huonetta oli tankotanssiin tarkoitettu tanko. Lattioilla olevista kaiuttimista tuli musiikkia.

”Ai niin, päivän lopussa roskikset pitää tyhjentää ja paikat imuroida. Siinä ei onneksi mene kauaa. ‘Asiakaspalautteen’ tyhjennys kuuluu tytöille, mutta aina ne ei sitä muista tehdä, joten kannattaa katsoa, että sekin asia on hoidettu. Pomo ei tykkää, jos ne jää hoitamatta yön yli, aamulla kun on silloin täällä kopissa ikäväntuoksuista ja asiakkaat ei tykkää”.

”Asiakaspalautteella” Kake tarkoitti private show:n roskiksen sisältöä, jossa oli päivän tumputtajien mällit. Jostain syystä jo ajatus tuon roskiksen tyhjentämisestä toi minulle kylmät väreet selkään.

Jelena oli noin 50-vuotias lievästi ylipainonen virolainen nainen. Hän puhui murtaen suomea. Tervehdimme mutta emme puhuneet sen enempää. Hän oli laittamassa tavaroitaan kasaan ja pukemassaan päälleen. Päivä oli lopussa. Kake kertasi minulle vielä työn yksinkertaiset kuviot, hämärän oloisen kirjanpidon, elokuvien vakiovuokraajien rekisterin, liikkeen hälytyslaitteiston toiminnon, sekä näytti mistä löytyy lisää talouspaperia, jos se pääsee private show huoneesta loppumaan.

“Jos tulee jotain kysyttävää, pomolle voi varmaan soittaa?”

”Joo. Ja porno-Antero tulee huomenna puolilta päivin moikkaamaan sua ja tsekkaamaan kassan. Voit puhua sen kanssa sitten, jos on tullut jotain ongelmia”.

”Selvä”.

Tässä vaiheessa Jelena viiletti takahuoneesta ulos ja moikkasi meitä hymyillen. Kake sulki tietokoneen, laittoi musiikin liikkestä pois päältä, asensi liikkeen murtohälytyksen päälle ja sulki valot.

”Sen jälkeen kun murtohälytys on asennettu päälle, kannattaa häipyä aika pian ulos. Liikkeenpaljastin alkaa pitää ihan saatanallista melua puolen minuutin jälkeen, jos liike jatkuu. Sama juttu aamulla kun tulee sisään, pitää painua suoraan hälyttimelle asentamaan se pois päältä. Siinä voi olla vähän aluksi tottumista, että löytää pimeässä liikkeessä hälyttimelle törmäilemättä paikkoihin, mutta äkkiä sä sen hallitset”.

”Ok”.

”Niin muuten, sit aina välillä asiakkaat kyselevät, et mitä seksi maksaa. Niille sit tietty vastataan, et esiintyjät ei myy seksiä. Privaatin hinnasto on tossa seinällä ja kassan edessä, siitä voi kertoa, paljonko privaattiaika maksaa”.

”Asia selvä”.

Lähdimme ulos liikkeestä, Kake antoi minulle liikkeen avaimet ja toivotti mukavia ja mielenkiintoisia aikoja työssä. Niissä merkeissä seuraava vuosi töissä tulikin sitten kulumaan.

[Pornokauppiaan muistelmat, osa 1, löytyy täältä, ja osa 3, täältä].

Read Full Post »

Tie pornokauppaan vie pubin kautta

Miten pornokauppaan päädytään töihin? En muista koskaan nähneeni pornokauppoja koskevia työpaikkailmoituksia. Muistan joskus ajatelleeni, että pornokauppojen kassojen taakse päädytään suhteilla. Tai marssimalla liikkeeseen sisään ja kysymällä töitä naamatusten. Työpaikkahakemuksien lähettäminen ei jollain tapaa tuntunut sopivan pornokauppojen maailmaan mitenkään, homma tuntui pelaavan jollain muulla tavalla. Nämä ajatukseni osoittautuivat myös oikeiksi, kun itse päädyin pornokauppaan töihin ja tulin tutuksi sen maailman kanssa. Minun tieni pornokauppaan vei paikallispubin kautta. Se kävi seuraavasti.

Olin eräänä viikonloppuna päätynyt paikalliseen baariin. Luin iltapäivälehteä ja join olutta. Baari oli melko hiljainen, taustalla ei pauhannut musiikki eikä katosta roikkuva TV:kään ollut erityisen kovalla. Ympärillä käytävää keskustelua oli helppo seurata, jos halusi. Johonkin kylmän oluen siemailuni väliin kuulin viereisen pöydän kaveriporukan keskustelussa maagisen sanan ”porno”, joka herpaannutti huomioni lehdestä ja sai minut kuuntelemaan, mistä tuossa pöydässä oikein keskusteltiin. Eräs tuon joukon miehistä, Kake, oli pornokaupassa töissä. Hän kertoi lopettavansa pornohommat ja menevänsä Nokialle töihin. Pienen tovin kuunneltuani keskustelua, lyöttäydyin pöytään, esittelin itseni ja kerroin, että jos kaupassa oli paikka vapaana, olisin hyvin kiinnostunut siirtymään Kaken paikalle tiskin taakse.

Kake oli melko boheemi kaveri, naama täynnä mutteria ja persoonaltaan minusta enemmän pornokauppaan kuin Nokialle sopiva. Hän oli kuitenkin saanut pornohommista tarpeekseen ja halusi lähteä nykyisestä työpaikastaan lätkimään. Työpaikka Nokialla näytti todennäköiseltä, mutta asia ei ollut vielä täysin varma. Juttelin Kaken kanssa siitä, millaista työ kaupassa oikein oli, mitä se tekijältään vaati, millaiset työajat ja palkka olisivat, sekä kaikesta muusta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä. Tulimme Kaken kanssa hyvin juttuun ja arvelin antaneeni hänelle itsestäni hyvän vaikutelman.

Olin suorastaan innoissani mahdollisuudesta päästä pornokauppaan töihin. Onhan koko konsepti kiehtova. Pornokaupoissa on aivan erilaista auraa kuin vaikka joissain värittömissä lähikaupoissa tai tylsissä toimistoissa. Vaikka porno on tullut yleisesti paljon hyväksytymmäksi kuin mitä se on vaikka parikymmentä vuotta sitten ollut, on pornokauppojen yllä edelleen tiettyä ”likaista” auraa. On aivan eri asia käydä lähikaupassa kuin pornokaupassa asioimassa. Pornokaupat ovat oma suljettu maailmansa, jonka asiakkaat eivät asioimisistaan juuri puhu. Heistä ja heidän ostoksistaan ollaan kyllä yleisesti paljon kiinnostuneempia kuin siitä, mitä lähikaupan asiakkaiden ruokakoreista löytyy. On paljon kiinnostavampaa, jos näet naapurisi maksamassa anustappia kuin maitoa ja sämpyläpussia. Pornokaupat ovat eräänlainen oma salattu maailmansa. Ja minä olin saamassa jalkaani sellaisen oven väliin.

Kului viikko ja arvelin, että työpaikan oli jo saanut joku muu. Ehkä Kake ei ollut saanut käsialastani selvää. Olin kirjoittanut yhteystietoni surkeasti toimivalla baaritiskin mustekynällä tuopinaluseen. Kenties Kake oli kadottanut tuon tuopinalusen tai vain heittänyt sen saman tien menemään. Aloin jo luopua ajatuksesta, että saattaisin saada uuden mielenkiintoisen osa-aikatyön opintojeni sivuun. Parin viikon kuluttua olin mielessäni jo haudannut mahdollisuudet palveluammatista aikuisviihteen parissa. Mutta sitten eräänä päivänä puhelimessani soi tuntematon numero. Vastasin siihen empien. Ääni puhelimessa oli tuttu.

”Moi, Kake tässä. Nähtiin silloin siellä baarissa. Vieläkö sua kiinnostaa pornohommat?”

Vastasin ällistyksissäni, silmiä räpäyttämättä ”joo, totta kai!”.

”No nyt ois paikka vapaana. Pääsetkö huomenna käymään liikkessä klo 20:45, varttia ennen sulkemisaikaa. Voisin esitellä sulle paikan ja homman kuviot. Jos haluat, voisit sitten aloittaa vaikka jo ylihuomenna”.

”Sopii hyvin”.

”Hienoa! Nähdään huomenna sitten!”

Nyt minulla ei ollut enää vain jalka kaupan oven välissä, vaan olin päässyt siitä nyt myös sisään.

[Pornokauppiaan muistelmat, osa 2, löytyy täältä].

Read Full Post »