Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Platon’

Mesikämmen törmäsi Facebookissa Pekka Siitoin Fan Club -nimisessä ryhmässä jonkin aikaa sitten henkilöön nimeltä Esa Taberman. Tabermanin nimi oli tullut vastaan joskus aiemminkin Siitoimen yhteydessä, mutta vain jotenkin ohimennen. Tällä kertaa em. ryhmässä tuli esiin, että Taberman oli ollut mukana Pekan porukoissa kuuluisalla 70-luvulla. Tämä herätti ajatuksen, josko Taberman suostuisi pieneen haastatteluun asian tiimoilta – ja suostuihan hän.

Tästä on tuloksena seuraava nettiviestien pohjalta kursittu haastattelu, jota voitaneen pitää harvinaisena katsauksena Siitoimen ja hänen porukoittensa toimintaan 70-luvulla. Mesikämmen ei muista äkkiseltään ensimmäistäkään vastaavaa tuolloisen sisäpiiriläisen (tai ulkopuolisenkaan) haastattelua aiheen tiimoilta, poislukien Nordlingin ja Koskelan kirjassa Pekka Siitoin, Suomen Führer, olleen Pekan itsensä haastattelun, jossa aihepiiriä luonnollisesti ruodittiin. Pekan ja hänen ryhmiensä edesottamuksista 80-luvulta eteenpäin taas löytyy em. kirjan lisäksi myös Mesikämmenen tekemästä Kai M. Aallon haastattelusta.

Tässä blogissa viime aikoinakin paljon käsiteltyä Kursiivin vuoden 1977 iskua käydään sitäkin tässä haastattelussa luonnollisesti läpi. Ajankohta tähän haastatteluun on sikäli sopiva, että kuluvan kuun 26. päivä tulee Kursiivin iskusta kuluneeksi 34 vuotta.

Taustaa

Kuka olet ja mitä teet? Mitä nykyään teet poliittisesti, onko ideologiasi muuttunut miten sitten 70-luvun?

Siirryin juuri eläkkeelle Turun kaupungin palveluksesta (talkkarina vuodesta 1984, sitä ennen useita työsuhteita mm. yövartijana, varastomiehenä, ruosteharjaajana yms.)

Mitä ideologiaani tulee, niin eräin osin se on sama kuin 70-luvulla, mutta jo tuolloin en ollut mikään “natsi”, jos kyse on selkeästä määritelmästä, mitä “natsiuteen” tulee.

Pekka Siitoin

Mitä kautta ja milloin tutustuit Pekka Siitoimeen? Ensivaikutelmat ja muistikuvat?

Tutustuin Siitoimeen 1974 aluksi tilaamalla häneltä kirjallista materiaalia, pian myös henkilökohtaisestikin. Pidin häntä tuolloin kohtuullisen karismaattisena henkilönä, joka oli yllättävänkin älykäs, mutta jossain määrin kykenemätön laatimaan pitkäntähtäimen suunnitelmia, jonka tietopohja oli horjuva ja jolla oli paheneva alkoholiongelma, mikä ensitapaamisella ei ollut niin ilmeistä.

Olit mukana Siitoimen porukoissa 70-luvulla aina Kursiivin iskuun asti. Millaisia Pekan ryhmien tapaamiset olivat? Järjestettiinkö kaikki tapahtumat Pekan Kaskenkadun liikkeen alakerrassa?

Kävin 1974-1975 Kaskenkadun kellaritiloissa pidetyissä Hengentieteen kokouksissa ja keskustelin muutaman kerran lyhyesti Siitoimen kanssa politiikasta muissakin yhteyksissä. Asevelvollisuuteni suoritus 1975-1976 keskeytti lähes täysin yhteydenpidon pitkäksi aikaa. Tuolloin Pekan kontaktit VS:n ulkopuolelle olivat, jos niitä oli, minun tietämättömissäni.

Kävitkö Pekan kotona, ja jos kävit, niin millaista siellä oli?

En käynyt tuolloin suhteemme luonteestakin johtuen Pekan kotona. Suhteeni Pekkaan oli etäinen aina vuoteen 1977 asti.

Millainen mies Pekka oikein oli kun hänet paremmin tunsi? Vastasiko julkisuuden kuva yksityishenkilöä? Oliko Pekka oikeasti niin kova naistenmies kuin antoi ymmärtää? Millainen Pekan viinankäyttö oli 70-luvulla? Ilmeisesti homma pysyi varsin hyvin hanskassa vielä tuolloin? Mitkä olivat mielestäsi Pekan parhaimmat ja heikoimmat puolet? Missä olit hänen kanssaan eniten samaa mieltä, missä vähiten? Mistä kehuisit häntä, mistä kritisoisit?

Pekan alkoholiongelma pysyi hallinnassa vielä 70-luvun, joskin sen olemassaolon jo huomasi. Hänen naissuhteensa olivat runsaat ja hän oli lähes avoimesti uskoton avioliitossaan. Suhteissa Pekkaa kiinnosti enemmän määrä kuin laatu, ts. riitti kun partnerilla oli “hame ja hän hengitti”. Paljon myöhemmin 90-luvulla eräs Vehmaan mökillä “orgioihin” osallistunut tyyppi kertoi uskomattomia tarinoita, joita en voi täysin uskoa, mutta 1977 näin itsekin ko. mökillä Pekkalan kanssa aika hurjan kohtauksen (Siitoin harjoitti seksiä pöydän päällä hyvin lihavan Rakel-nimisen “opetuslapsensa” kanssa rumpujen päristessä!) Muukalaislegioonassa ollut Pekkalakin äimistyi!

Siitoin harjoitti seksiä pöydän päällä hyvin lihavan Rakel-nimisen “opetuslapsensa” kanssa rumpujen päristessä!

Pekka oli kiistatta jossain määrin karismaattinen ja hyvinkin huumorintajuinen, muttei mikään vakavastiotettava suuri johtaja. Hänellä oli kyky itseironiaan ja hänen toimintansa tähtäsi usein enemmänkin performanssiin kuin merkityksellisiin päämääriin. Pekkala luonnehti hänen ideologista substanssiaan sanoilla: “Viina, vittu ja saatanan Kekkonen”. Se oli liian pelkistetty, mutta ei täysin hakoteilla oleva kommentti.

Turun hengentieteen seura

Millaista meno oli Turun hengentieteen seurassa? Otit osaa muutamiin seuran kokouksiin, ja mukana oli mm. nyt jo edesmenneet Timo Pekkala ja Seppo Lehtonen, jotka sattuneesta syystä olivat näkyvästi esillä myös Kursiivin oikeudenkäynnissä. Mitä tuumasit seuran toiminnasta?

Osallistuin Turun hengentieteen seuran kokouksiin rajoitetussa määrin jo siksi, etten jo tuolloin uskonut tuonpuoleiseen ja pidin menoja lähinnä Pekan vedätyksenä.

Millaista väkeä kävi paikalla, millaista seuran järjestämä toiminta ja ohjelma oli? Ilmeisesti paikalla kävi vierailevia gurujakin?

Mukana oli useita naishenkilöitä, jotka jo tuolloin määrittelin omassa elämässään turhautuneiksi ja jotka kävivät näissä kokouksissa saadakseen elämäänsä sisältöä. Ehkä he saivatkin, sillä Siitoimella oli kai suhde heistä useisiin. Itse hän kehui olleensa suhteessa tunnettuun selvännäkijään Aino Kassiseen ja tämä pitänee paikkansa. Ainakin he tunsivat toisensa.

Siitoimella taisi olla yksityisiä “hedelmällisyysmenojaan”, mutta noin ylipäätään kaikenkarvaiset meediot ja spiritistit (mm. tyyppi, joka esiteltiin Sarawakin sulttaanina) olivat osin kaiketi tosiuskovia.

Millainen Turun hengentieteen seuran “temppeli” oli tilana? Mitä siellä oli? Vanhoista lehtijutuista on saanut vaikutelman, että paikalla oli tuolirivejä, kuvat Jeesuksesta, Luciferista ja Saatanasta, iso pyöreä peili, yms.

Siitoimen “temppelitila” oli paljossa kuvatun kaltainen. Hänellä saattoi olla ennen politiikkaan sekoamistaan kunnianhimoisia hankkeita seuran tulevaisuuden suhteen ja ainakin hän julkaisi monilla tekijänimillä alan kirjallisuutta. Ko. seuran toiminta oli paljossa hiipunut vuoteen -77 mennessä.

Isänmaallinen kansanrintama

Turun hengentieteen seuraa enemmän sinua kiinnosti Isänmaallinen kansanrintama, eli IKR. Kerrotko tästä? Et tainnut olla niinkään kiinnostunut hengentieteistä kuin politiikasta ja poliittisesta toiminnasta?

Vuoteen -77 asti en ollut äärimmäisen läheisissä tekemisissä Siitoimen kanssa, koska en ottanut häntä todesta, mutta kaksi seikkaa muutti kesällä -77 mieleni. Ensinnäkin kommunistien voimakas reaktio herran toimintaan ja toiseksi Afrikasta kotiutuneen Pekkalan vaikutus. Hän oli sitä mieltä, että koska Siitoimen järjestö oli vielä pieni niin henkilökohtaisella panoksellamme voisimme kenties todella pistää asioihin vipinää. Niin liityimme IKR järjestöön, joskin petyimme kun tutustuimme asioihin paremmin. Olimme odottaneet jonkinlaista toiminnallista alkusolua, mutta kyseessä oli hyvin sekava kokoelma persoonia, jotka olivat ideologisesti täysin pihalla, joista osa oli entisiä ja nykyisiäkin mielisairaalapotilaita, naisjärjestön puheenjohtaja paransi seksuaalisia turhautumiaan Pekan avulla ymmärtämättä, missä oli mukana ja “puoluesihteeri” Lehtosen kehittyvä psykoosi oli jo tuolloin maallikonkin havaittavissa.

Olimme odottaneet jonkinlaista toiminnallista alkusolua, mutta kyseessä oli hyvin sekava kokoelma persoonia, jotka olivat ideologisesti täysin pihalla, joista osa oli entisiä ja nykyisiäkin mielisairaalapotilaita, naisjärjestön puheenjohtaja paransi seksuaalisia turhautumiaan Pekan avulla ymmärtämättä, missä oli mukana ja “puoluesihteeri” Lehtosen kehittyvä psykoosi oli jo tuolloin maallikonkin havaittavissa.

Ylläoleva on totuus kesän -77 tilanteesta ja paljon mainostetut salaiset sotaharjoituksetkin olivat 10% totta ja loppu oli Pekan katteetonta puhetta ja kommunistista fictiota, jolla yritettiin todistella, että Suomi oli luokkasodan partaalla.

Minä ja Pekkala seurasimme sitä touhua muutaman kuukauden ennen Kursiivia ja yritimme kehittää jotain, joka saisi toiminnan raiteilleen. Emme ehtineet ja sitten jo mopo karkasikin.

Minä ja Pekkala seurasimme sitä touhua muutaman kuukauden ennen Kursiivia ja yritimme kehittää jotain, joka saisi toiminnan raiteilleen. Emme ehtineet ja sitten jo mopo karkasikin.

Pekan tämän kauden vaikuttavimpia touhuja oli myös SKYP:n romahduksen kiihdyttäminen. Kesällä -75 luin sotilaskodissa Suomen Kuvalehden ison jutun SKYP:n puoluekokouksesta, jossa ko. puolueen tuolloinen jäsen varasti shown uniformuesiintymisellään ja poliittisesti hyvin epäkorrekteilla julkisilla puheillaan. Lehti kauhisteli avoimesti, mutta tietyllä tavalla se oli Pekan tähtihetki! Hän taatusti nautti joka sekunnista ko. performanssissa…

Onko vaikutelmani oikea, että vaikka IKR:lle naureskeltiinkin, niin se otettiin myös varsin vakavasti – ja että 70-luvulla ylipäätään oli Pekan poliittinen kulta-aika?

70-luku oli Pekan “kulta-aikaa”, koska hänen toimintansa herätti valtavaa huomiota, maan ilmapiiri suosi pelkällä pysähtyneisyydellään hänen kaltaistaan kuvainsärkijää ja taistolaiset tekivät hänelle saman, minkä jenkit aikoinaan Pancho Villalle. 

Jos Pekka olisi elossa, mitä arvelisit hänen ajattelevan nykyisistä suomalaisista puolueista ja politiikasta ylipäätään? Mitä Pekka mahtaisi tuumata Timo Soinista, joka on entinen SMP:n mies, kuten Pekkakin oli?

Soinin vaalivoitto saattaisi piristää Pekkaa, mutta ei hän tähän luottaisi.

Kursiivin isku

Missä määrin tunsit, olit tekemisissä Seppo Lehtosen ja Timo Pekkalan kanssa, jotka olivat syytettyinä Kursiivin iskusta ja saivat siitä myös tuomiot? Miten kuvailisit näitä edesmenneitä alan miehiä? Tunsitko heidät hyvin?

Tunsin sekä Lehtosen, että Pekkalan. Pekkala oli itseasiassa yksi harvoista ihmisistä, joita saatoin vähän totuutta venyttäen nimittää läheiseksi ystäväksi. Luotin häneen jossain määrin. Hän oli niitä harvoja, joiden kanssa pystyin keskustelemaan samalla tasolla ja kadehtin hänen kameramuistiaan ja tappavan kirkasta ajatteluaan. Lehtonen herätti minussa epämääräistä huolta joka selkiytyi hiukan ennen Kursiivia kun ymmärsin, että hän oli “sekoamassa”.

Tuliko Kursiivin isku sinulle tai muille Pekan porukoissa olleille yllätyksenä, vai osattiinko sellaista jotenkin odottaa? Olivatko Lehtonen, Pekkala, Siitoin tai muut puhuneet siitä mitään etukäteen Pekan porukoissa olleille? Vai oliko Lehtonen puhtaasti sooloillut koko jutun?

Siitoimen vastuu oli siinä, että hän tiesi varmaankin Lehtosen kyhäilleen jonkinmoista pommia (minäkin pääsin asiasta hajulle jossain määrin hiukan ennen tapahtumien alkua), eikä hän ymmärtänyt, missä mennään. Siitoin ei ymmärtänyt, kuinka vakava tilanne oli. Ts. Lehtonen oli lähdössä “Kuuhun”.

Siitoin ei ymmärtänyt, kuinka vakava tilanne oli. Lehtonen oli lähdössä “Kuuhun”.

Hyvin kuvaavaa on se, että Lehtonen käytti pomminsa kokoamiseen Siitoimen firman mainosteippiä, mitä hyödykettä hän muutenkin sormenjälkiensä ohella levitteli rikospaikalle!

Siitoimen virhe oli sekin, ettei hän välittömästi ja täysillä sanoutunut irti Lehtosesta vaan yritti rakentaa hänelle jopa alibin. Toisaalta, tuomiot oli, näin epäilen, laadittu jo etukäteen. Pekkalakin sai puolivuotta, vaikka ei aidosti tiennyt mitään Lehtosen aikeista ja tuomio tuli “aseellisen järjestön johtamisesta” tms., mikä oli täyttä shittiä se. Herraa oli vain pidetty kuukausia tutkintovankeudessa ja jo se loi paineita tuomioon!

Kuulusteliko poliisi myös sinua iskujen tiimoilta? Entä muita Pekan seuroihin kuuluneita?

Poliisi kuulusteli satoja henkilöitä ja suuri osa näistä todisti oikeudessa aina erästä Siitoimen liikkeessä viikoittain morjestamassa käynyttä ikiliikkujan keksijää myöten! Itse todistin kolmesti oikeudessa ja todistajan aitiossa poikkesi mm. myös kommunistien IKR:n riveihin soluttama Risto, nykyisin Abdullah, Tammi. Voisin kertoa hänestä paljonkin, mutta herra saattaa olla hanakka olemattoman kunniansa perään.

Koko oikeudenkäynti oli massiivinen farssi.

Koko oikeudenkäynti oli massiivinen farssi, jossa hyvin eksentriset tyypit (kuten mainittu ikiliikkujan kehittelijä ja Pekan seksikumppanit ml Rakel M., tuo mainio opetuslapsi!) todistivat osin siksi, että kommunistit halusivat todistaa, että Pekalla oli takanaan hyvin suuri järjestö ja jopa se tuhatlukuinen armeija, jolla Pekka aina puolitosissaan vitsaili.

Allekirjoittanut sanoi alkuvuodesta -78 muutamia kovia sanoja oikeudelle ja pääsi Tiedonantajaan kuvan kera. Ei jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Mitä mieltä olit Siitoimen, Pekkalan ja Lehtosen saamista tuomioista? Oliko tuomio mielestäsi oikeudenmukainen?

Suoraan sanoen, niin tuomiot olivat vähintään kiistanalaisia. Pekkala olisi pitänyt kokonaan vapauttaa, Siitoimen touhut olisivat oikeuttaneet lakia venyttäen enintään muutaman kuukauden tuomioon ja Lehtonen olisi pitänyt tuomita pelkkään hoitoon kunnes tervehtyy. Siitoin oli mielestäni yllyttänyt apureitaan ilkivallan tekoihin ja hän kai tiesi, että Lehtonen kyhäili pommia, mutta siinä kaikki sitten olikin ja tuonkin kiistaton oli niin ja näin.

Olitko Pekan kanssa tekemisissä vielä Pekan vankilassa istumisen ja vankilasta vapautumisen jälkeen?

Olin Pekan kanssa jonkinmoisissa morjes-väleissä Pekan vapauduttua. Vielä 2000-luvulla soitin muutaman kerran.

Milloin ja mihin Seppo Lehtonen ja Timo Pekkala kuolivat? Olitko heidän kanssaan tekemisissä Kursiivin oikeudenkäynnin aikoihin tai vielä sen jälkeen?

Pekkala kuoli jo -79 alkoholi/lääkeaine myrkytykseen. Se oli mielestäni typerä tapa kuolla, eikä oikein hänen arvoisensa. Hänen kanssaan sekoillut tyyppi kuoli 2002 Jouluna tappamalla itsensä. Lehtosta en tavannut -78 jälkeen.

Lopuksi

Kaduttaako, että olit mukana Pekan porukoissa ja niiden aktiviteeteissä? Vai oliko se siihen aikaan parasta, mitä poliittisella rintamalla maassamme mielestäsi oli?

Kadunko jotain? En oikeastaan. Menin mukaan koska uskoin voivani kehittää jotain ja vaikka se oli virhearvio, niin opin jotain ja opin tuntemaan muutamia ihmisiä. Pekkakin virheineen oli mielenkiintoinen tyyppi, vaikka hänen merkityksensä olikin lähinnä sama kuin mitä muuten unohtuneella Koposella hänen touhuttuaan hiukan aiemmin jonkun naisen kanssa flyygelin päällä julkisella paikalla! Joillakuilla alkoi ns. “keittää” ja he reagoivat tavalla, joka pitkänpäälle sai heidät näyttämään vähän tyhmiltä.

Nykyajallemme on ominaista se, että Pekka koettiin suuremmaksi uhaksi maallemme ja sen hyvinvoinnille kuin joku kansainvälisiä yhteyksiä omaava ja oikeasti väkivaltainen “kansallinen vastarintaliike”.

Miten Suomi on muuttunut poliittisesti sitten 70-luvun? Mikä on samaa, mikä on erilaista?

Noin yleisesti ottaen Suomi oli tuolloin ja yhä vieläkin “yhden totuuden” maa. Joka väittää muuta voi miettiä tykönään, miten joku Halla-aho on niin demonisoitu persoona jos näin ei olisi ja häntä ei koettaisi uhaksi. Kannattaa muistaa, että elokuvassa Kaasua komisario Palmu tuolloinen toisinajattelija kuvattiin hyvin helposti tunnistettavana mm. USA:a ja uusnatseilta rahoitusta saavana pääpahiksena! Se voisi tapahtua nyttenkin.

Jos sinulla olisi valta muuttaa Suomea miten vain, niin mitä muuttuisi ja miksi?

Mitä tulee mielipiteisiini ns. “natsi ideologiaan”, niin pidän siiheen kirjaimellisesti uskovia kuolleen hevosen ruoskijoina. Omaan ajatteluuni ovat vaikuttaneet mm. Lenin (Mitä on tehtävä?, Valtio ja Vallankumous) ja Platon enemmän kuin Hitler.

Joissain kysymyksissä olen hyvinkin vapaamielinen kun taas jotkut näkymykseni ovat hyvin drastisia. Uskon, että ideologioiden on selvittävä tieteen haasteesta kestääkseen ja lopullinen ideologia on fiktio, koska entropia voittaa aina lopuksi.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Onni? Historia ei tunne onnellisia loppuja.

– – –

Mesikämmen kiittää Esa Tabermania haastattelusta.

Haastattelussa käytetty muokattu Tabermanin kuva on alunperin julkaistu Turun Sanomien Extra-viikkoliitteessä 17.1.2004. Kuva löytyy alkuperäisessä muodossaan Tuomas Tähden blogista, josta löytyy hänen Turun Sanomien em. numeroon kirjoittamansa artikkeli Sisu on kansallisen identiteetin asialla.

Read Full Post »

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

10/10) Miksi uusi selvitys syyskuun 11. päivän tapahtumista on tarpeen?

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

Artikkelin osa 9/10 löytyy täältä.

Read Full Post »

Vanha Testamentti (tässä postissa yhdennentoista, 1933 pidetyn yleisen kirkolliskokouksen käytäntöön ottama suomennos)

1. Mooseksen kirja

20. Luku

18. Sillä Herra oli sulkenut jokaisen kohdun Abimelekin huoneessa Saaran, Aabrahamin vaimon, tähden.

[Kommentti: Jumala kunnostautuu jälleen alapää-aiheissa. Tuntuu olevan hänen erikoismielenkiinnon kohteissaan].

22. Luku

1. Näiden tapausten jälkeen Jumala koetteli Aabrahamia ja sanoi hänelle: “Aabraham!” Hän vastasi: “Tässä olen”.

2. Ja hän sanoi: “Ota Iisak, ainokainen poikasi, jota rakastat, ja mene Moorian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle sanon”.

9. ja kun he olivat tulleet siihen paikkaan, jonka Jumala oli hänelle sanonut, rakensi Aabraham siihen alttarin, latoi sille halot, sitoi poikansa Iisakin ja pani hänet alttarille halkojen päälle.

10. Ja Aabraham ojensi kätensä ja tarttui veitseen teurastaakseen poikansa.

11. Silloin Herran enkeli huusi hänelle taivaasta sanoen: “Aabraham, Aabraham!” Hän vastasi: “Tässä olen”.

12. Niin hän sanoi: “Älä satuta kättäsi poikaan äläkä tee hänelle mitään, sillä nyt minä tiedän, että sinä pelkäät Jumalaa, kun et kieltänyt minulta ainokaista poikaasi”.

[Kommentti: Jumala käyttää melkoisen äärimmäistä koettelukeinoa. Pistää miettimään, millainen Jumala tällaista koettelukeinoa oikein käyttäisi. Ja millainen Jumala tahtoo, että häntä pelätään? Jos joku sinulle tärkeä ihminen tai instanssi – vaikka Jumala – koettelisi sinua näin (vaikka jotenkin pakottaen), nousisiko luottamus, arvostus, yms. seikat tämän tärkeän ihmisen/instanssin suhteen? Minulla ei. Minä ottaisin täydellisen pesäeron moiseen häiriintyneeseen uhkatekijään].

24. Luku kertoo, miten Aabrahamin palvelija noutaa Rebekan Aabrahamin pojalle, Iisakille, vaimoksi. Tämän kappaleen merkillinen tarina jumalallisesta deittipalvelusta laittaa miettimään, kuinka surkeita Jumalalle tärkeiden miesten lapset vastakkaisen sukupuolen kanssa oikein olivat, kun eivät itse pystyneet itselleen kumppania löytämään. Aiemmin vastaavaa on tullut mieleen Lootin tyttärien tapauksen yhteydessä (heidän suhteensa katso tämän postiketjun osa 1). Aabrahamilla ei tuntunut olleen samanlaista naisongelmaa kuin pojallaan Iisakilla. Hän meni vielä ensimmäisen vaimonsa Saaran kuoltua uusiin naimisiin (1. Moos., 25 luku), ja tämän lisäksi hänellä oli “sivuvaimoja”(1. Moos., 22:24, 25:6).

26. Luvussa tulee eräästä kulmasta esiin se, kuinka erilaisessa maailmassa elämme suhteessa Raamatun tarinoiden ihmisiin: 9. jae: “Niin Abimelek kutsutti Iisakin ja sanoi: “Katso, hänhän on sinun vaimosi! Miksi olet sanonut: “Hän on minun sisareni”? Iisak vastasi hänelle: “Minä ajattelin, että minut muuten ehkä tapetaan hänen tähtensä”. 10. jae: “Abimelek sanoi: “Mitä oletkaan meille tehnyt! Kuinka helposti olisikaan voinut tapahtua, että joku kansasta olisi maannut sinun vaimosi kanssa, ja niin sinä olisit saattanut meidät syyhyn!” Nykyperspektiivistä katsoen edellämainitut käsitykset ja lähtökohdat ovat kuin suoraan Boratista.

Tässä vaiheessa raamatunlukua on käynyt jo useamman kerran mielessä, että ainakin Vanha Testamentti vaikuttaa Kauniit ja rohkeat-tyyppiseltä hölmöltä saippuasarjamateriaalilta, joka on vain asetettu ikivanhaan juutalaiseen kontekstiin. Kaikki tarinan osapuolet vaikuttavat tavalla tai toisella epävakailta hölmöiltä, jotka juonittelevat ihmeellisiä kuvioita toisiaan vastaan, naivat milloin kuka kenenkin kanssa, potevat kummallisia vahvoja tunnetiloja ja harhoja, ovat äärettömän kateellisia, äkkipikaisia, ja hamuavat samalla maallista mammonaa. Kovasti tärkeäksi koetaan myös laajan suvun saaminen, jota Jumala lupaileekin tämän tästä milloin kenellekin, kunhan nämä vain toimivat hänen määräystensä mukaan ja pystyttävät hänelle alttaria.

Koska edellisestä Raamatun lukemiskerrastani oli jo vierähtänyt aikaa, olin hiukan jopa toiveikkaasti ajatellut, että nyt uudelleen teosta lukien tämä maailmanlaajuiselta vaikutukseltaan tärkeä opus avautuisi minulle jollain sellaisella uudella tavalla, että sen arvostukseni jollain tapaa nousisi tms. Mutta tämä ei kyllä vaikuta lupaavalta tähän mennessä. Mielessäni on käynyt useampaan kertaan jo sekin, että olisipa Platonin dialogit saaneet länsimaisessa kulttuurissa sen aseman, jonka Raamattu on saanut. Maailma voisi olla jollain tapaa parempi paikka elää. No, pitää lukea koko Raamattu, ennen lopullista tuomiotani koko kirjasta. Kristinuskolle omin osuus tästä kirjastahan on vasta Uusi Testamentti. Sen verran vielä ennen tätä Vanhan Testamentin suossa eteenpäinrämpimistä on sanottava, että kun katsoo Israelin valtion arroganttia touhua nykypäivänä, alkaa päässä pyöriä sekoitus Vanhan Testamentin tarinoita ja CMX:n kappaletta Anethema. Siinä todetaan mm. näin: “pojat kostavat isien virheet toistamalla ne! Nyt ei säästy yksikään!” Kovin paljon pieleen ei tunnu menevät Slayerkään kappaleellaan Discipline.

31. Luku

19. Mutta Laaban oli mennyt keritsemään lampaitaan. Silloin Raakel varasti isänsä kotijumalat.

[Kommentti: Niin juuri, kotijumalat. Hyvä muistaa, että tähän maailman aikaan juutalaisilla oli yleisesti vielä moisia epäjumalankuvia. Niiden luopumisesta tosin kerrotaan jo 35. luvun jakeissa 2-4].

27. Minkätähden pakenit salaa, läksit luotani varkain? Et ilmoittanut minulle mitään, ja niin minä en saanut saattaa sinua matkalle iloiten ja laulaen, vaskirummuin ja kantelein.

[Kommentti: Joskus kääntäjien työ menee ilmiselvän koomisesti pieleen. “Kantelein”? Samaa voi todeta myös “tuonela”-sanan käytöstä, joka löytyy ensimmäisen kerran 1. Moos. 37. jae  35:stä. Selkeästi suomalaiseen kulttuurikontekstiin kuuluvat sanat sopivat perin huonosti juutalaisille.]

24. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka.

25. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan.

26. Ja mies sanoi: “Päästä minut, sillä päivä koittaa”. Mutta hän vastasi: “En päästä sinua, ellet siunaa minua”.

27. Ja hän sanoi hänelle: “Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: “Jaakob”.

28. Silloin hän sanoi: “Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut”.

29. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: “Ilmoita nimesi”. Hän vastasi: “Miksi kysyt minun nimeäni?” Ja hän siunasi hänet siinä.

31. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.

32. Sentähden israelilaiset eivät vielä tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka kulkee lonkkaluun yli; sillä hän iski Jaakobia lonkkaluuhun, reisijänteen kohdalle.

[Kommentti: Tämä on kyllä yksi hämärimpiä tappelutarinoita, mitä olen koskaan kuullut. Kaverit alkavat tapella ja tappelevat sitten vielä aamuun asti. Tässä vaiheessa sitten toinen näistä alkaa pyytää toista siunaamaan hänet! Tätä voi pitää kohtuullisen absurdina käänteenä usean tunnin tappelun jälkeen. Tai no, ehkä tämän tyyppiset jutut ovat nykyään jopa ihan Suomessakin aika yleisiä, varsinkin viikonloppuisin, nakkikioskien yms. paikkojen lähistöillä. En kyllä usko, että kenenkään tällaisen naggaritappelijan suku on muuttanut ruokavaliotaan sen takia, että Kake sai sai nyrkistä reisijänteeseen aika pahasti. No, israelilaiset ovat tietysti toista maata…]

Rakkauselämä oli tuohon aikaan karua touhua, kuin suoraan Boratista, kuten jo yllä kerran totesin. Tämä tulee esiin taas 34. luvussa, jonka ensimmäiset neljä jaetta kertovat omaa karskia kieltään:

1. Ja Diina, Leean tytär, jonka hän oli synnyttänyt Jaakobille, meni tapaamaan sen maan tyttäriä.

2. Ja Sikem, joka oli hivviläisen Hamorin, sen maan ruhtinaan, poika, näki hänet, otti hänet luokseen, makasi hänen kanssaan ja teki hänelle väkivaltaa.

3. Ja hänen sydämensä kiintyi Diinaan, Jaakobin tyttäreen, ja hän rakasti tyttöä ja viihdytteli häntä.

4. Ja Sikem puhui isällensä Hamorille sanoen: “Hanki minulle tämä tyttö vaimoksi”.

[Kommentti: Melko erikoinen tapa osoittaa “rakkautta”, tuo raiskaaminen ja väkivalloin kohtelu. Mutta asia menee vielä erikoisempaan valoon, kun Jaakobin porukat ovat ensin valmiita suostumaan Diinan luovuttamiseen hänen pahoinpitelijälleen ja raiskaajalleen, jos hän ja sukulaisensa vain leikkaavat esinahkansa (!). Tilanne näyttää aluksi molemminpuolin tämän suhteen hyvältä, mutta lopulta Jaakobin porukat kuitenkin teurastavat Hamorin porukat].

Jostain ihmeen syystä Vanhan Testamentin henkilöt ovat lähes pääsääntöisesti käsittämättömiä kuumakalleja, jotka ovat aivan älyttömistäkin syistä mitä kateellisimpia ja tämän jälkeen murhanhimoisia jopa omia veljiään vastaan. Tämä nähtiin tietysti jo Kain ja Aabelin tapauksesta, ja 37. luvun tarina Joosefista ja veljistään jatkaa täsmälleen samaa rataa. Kuuluisa tarina menee tietysti niin, että Joosef näkee enneunet, jossa häntä kumartaa milloin tähdet, milloin veljien lyhteet, ja tämän pohjalta veljet kyrsiintyvät Joosefiin ja suunnittelevat hänen murhaamistaan. Lopulta he myyvät hänet orjaksi ja Joosef päätyy Egyptiin. Jumalan valitun kansan tarinassa aika harvalla on ns. murot kulhossa.

Jumalan suhde valitun kansansa seksielämään ja lastensaantiin on myöskin silmiinpistävän vinksahtanutta, kuten on jo aiemmin tullut esiin. 1. Mooseksen kirjan 38 luku on asian suhteen jälleen oma käsittämätön kappaleensa. Tuossa kappaleessa kerrotaan, että koska Juudan esikoinen ei ollut Jumalalle otollinen, antoi Jumala hänen kuolla. Tämän jälkeen seuraa veljen vaimon naimista niin, että siemen lasketaan maahan eikä naiseen, ja tästäkös Jumala polttaa  jälleen pahemman kerran kääminsä. Tästä seuraa erinäisten mutkien kautta lisää veljen vaimon naimista (tällä kertaa asianosaisen miehen luullen tätä “pyhättöportoksi”). Nykyajan siirappiset saippuasarjat eivät usein pääse näin absurdiin kuka-nai-ketä-skenaarioon, vieläpä jumalallisella twistillä.

Yllätyksekseni 1. Mooseksen kirja kuitenkin paranee loppuaan kohden. Odotin jo, että syöksykierteessä ollut tärähtäneisyys ja sekopäisyys veisi jonkinlaiseen loogiseen loppupäätökseensä, mutta olin väärässä. Jo edellä mainittu Joosef osoittautuu ensimmäiseksi henkilöksi, jolla on selvästi keskivertoa 1. Mooseksen kirjan henkilöä enemmän järkeä, tasapainoa ja tukuttain muitakin hyveitä.

[Tämä on valittujen raamatunkohtien osa 2. Osan 1 voit lukea täältä].

Read Full Post »

MIKSI UUSI SELVITYS SYYSKUUN 11. PÄIVÄN TAPAHTUMISTA ON TARPEEN?

Syyskuun 11. päivän tapahtumista tarvitaan uusi, aidosti mahdollisimman puolueeton selvitys useammastakin syystä.

Ensimmäinen niistä on se, että sellaista haluaa huomattava määrä ihmisiä, niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin maailmassa. New York Timesin ja CBS:n vuonna 2006 tekemässä kyselyssä 28% amerikkalaisista uskoi, että Bushin hallinto valehteli Irakin lisäksi myös syyskuun 11. tapahtumista. Time Magazine tekemän kyselyn mukaan vuonna 2006 36% amerikkalaisista pitivät ”hyvin todennäköisenä” tai ”melko todennäköisenä”, että heidän hallintonsa jäsenet joko sallivat iskujen tapahtua tai tekivät iskut itse”. Myöskin vuonna 2006 tehdyn Scripps Howard News Servicen kyselyn mukaan 16% amerikkalaisista piti ”hyvin todennäköisenä” tai ”melko todennäköisenä”, että ”kaksoistornien sortuminen New Yorkissa tapahtui salaa näihin rakennuksiin laitetuilla räjähteillä”. Vuoden 2007 Zogby Poll kertoi, että ”51% amerikkalaisista haluaa kongressin tutkivan presidentin ja varapresidentin suhteen syyskuun 11. päivän tapahtumiin”. Vuotta aiemmin, 2006, Zogby Pollin mukaan 45% amerikkalaisista halusi uuden riippumattoman tutkimuksen terrori-iskuista, ja 42% piti 9/11-komission raporttia totuuden peittelynä. Nämä prosentit perustuvat moniin tässäkin artikkelissa (katso tämän artikkelin aiemmat osat) esitettyihin virallista tarinaa epäileviin kysymyksiin, jotka ovat vakavia ja joiden kysyminen on massiivisen todistusaineiston valossa hyvin perusteltua. Viralliselle tarinalle kriittisten ihmisten ja 9/11-Totuusliikkeen kannatus kasvaakin vuosi vuodelta.

Toinen syy on siinä vanhassa totuudessa, että jos historiassa tehdyistä virheistä ja petoksista ei opita, sellaisilla asioilla on suurempi todennäköisyys toistua. Samalla koko länsimaisen oikeuskäytännön uskottavuus kärsii, jos todellisia syyllisiä merkittävistä rikoksista ei laiteta teoistaan lain eteen vastuuseen. Jos syyskuun 11. virallinen tarina perustuu valheisiin, kuten huomattava osa ihmisistä uskoo, pitäisi hyvin monen tuon päivän tapahtumista seuranneen asian mennä aivan uuteen valoon ja harkintaan (kts. tämän tiimoilta tämän artikkelin osa 9/10). Ja jos kaikkien näiden virallista tarinaa epäilevien ja uutta tutkimusta vaativien äänet onnistutaan vaientamaan, voi ehkä alkaa miettiä sitä, elämmekö demokratiassa nykyään ensinkään.

Oman epäilyttävän varjonsa asiaan luo oikeustoimien osalta päivän asiaan sekin, että kukaan tuona päivänä massiivisesti virantoimituksessaan epäonnistunut henkilö ei ole saanut minkäänlaisia sanktioita päivän tapahtumien vuoksi. Päinvastoin. Monia syyskuun 11. päivänä tehtävissään epäonnistuita on palkittu eri tavoin, mm. korkeampiin virkoihin nimittäen, ja heitä laitettiin tapahtuman jälkeen huomattaviin Yhdysvaltojen ulko- ja sisäpolitiikkaan vaikuttaviin asemiin. Jokainen, joka on vähääkään tarkemmin perehtynyt siihen, mitä syyskuun 11. tapahtui, ei voi olla huomaamatta, että laajemmassa tapahtumien kuvassa on aivan liikaa suuri määrä huomattavia ”sattumia”, jotka laittavat virallisen tarinan tapahtumista äärettömän epäilyttävään valoon.

Myöskään ensimmäistäkään syyskuun 11. iskujen väitettyä tekijää ei ole tuomittu oikeudessa. Todisteita iskujen suhteen ei ole siis oikeudessa osoitettu todeksi. Tosia on, että lähes kaikki iskuihin liittyvä aineisto on luokiteltu salaiseksi eikä luotettavaa, puolueetonta tutkimusta asiasta ole tehty. Se, että Yhdysvaltojen puheet Irakin joukkotuhoaseista Irakiin hyökkäämisen syynä osoittautui myöhemmin karkeaksi valheeksi, ei varmasti vähennä epämääräistä ja epäilyttävää auraa, joka liittyy syyskuun iskujen olemattomaan tutkimiseen, siihen liittyvien tietojen salaamiseen ja tapahtumien virallisen version uskottavuusongelmiin. Samaa voi sanoa siitä, että monet amerikkalaisviranomaiset presidentti George W. Bushian myöten ovat myöhemmin sanoneet, ettei bin Laden olekkaan tärkeä. Asevoimien komentaja Richard Myers meni tässä niinkin pitkälle, että sanoi, “ettei päämääränä ole koskaan edes ollut saada bin Ladenia kiinni “. Miksi ihmeessä, jos bin Laden oli viime kädessä iskujen takana? Jokin tässä ei täsmää.

Jotkut Yhdysvaltain kongressin jäsenet, Bushin aikaisen hallinnon jäsenet, ja Yhdysvaltain valtamedian edustajat ovat jo suorastaan lupailleet ”toista 9/11”:ta epämääräisten perusteiden pohjalta. Joissain näissä epämääräisissä pelonlietsomisissa on arveltu ”9/11:n kalpenevan seuraavan iskun rinnalla”, jonka on vihjailtu saattavan olla jopa ydinaseella tehty. Jos virallinen totuus syyskuun 11. päivän tapahtumista ei vastaa todellisuutta, ja tuota päivää käytettiin hyväksi joidenkin päämäärien saavuttamiseen, voi vain arvella, empisivätkö iskujen takana olleet tahot käyttää samaa pelon ja terrorin keinoa toistamiseen.

Kukaan kovin järkevä ihminen ei halua tulla huijatuksi ja elää elämäänsä valheisiin pohjaten, joilla joku tai jotkut muut pyrkivät omiin kysenalaisiin päämääriinsä. Saman periaatteen luulisi pätevän myös kansallisilla tasoilla. Olisiko Suomessakin poliitikkojen ja muiden vaikuttajien alkaa olla aika rohkeammin katsoa todistusaineistoja syyskuun 11. päivän tapahtumista? (Jos liikkeellelähtö tässä tuntuu vaikealta, voi ottaa mallia vaikka näyttelijä Charlie Sheenistä, joka viime vuoden syyskuun iskujen vuosipäivänä lähestyi presidentti Obamaa muutamalla kysymyksellä aiheesta). Vai eikö meiltä vieläkään löydy tähän kykyä ja rohkeutta, lähes kymmenen vuoden jälkeen syyskuun 11. 2001 tapahtumista, ja jatkuvasti kasautuvien vakavien ja hyvin perusteltujen kysymysten edessä? Tekeeko selvä totuus meistä itseasiassa vielä jääräpäisempiä valheessa pitäytyjiä, kuten taannoinen tutkimus väitti? Olemmeko siirtyneet Neuvostoliiton kumartelusta Yhdysvaltojen kumartelemiseen?

Joku voi kysyä, että mitä tällainen syyskuun iskuista totuuden vaatiminen mitään hyödyttää? Miksi vaivata asialla päätään? Eikö olisi parempi ”vain nauttia elämästä” ja olla välittämättä aiheista, ”joille ei yksinkertaisesti mitään voi”. Tämänkaltainen ajattelu pitää mielestäni sisällään välinpitämättömyyteen sisältyvät typeryyden siemenet, joista sitten seuraa kaikenlaista vähemmän hyvää ja vaikka vain aidosti ”nautinnollistakin”. Tällainen välinpitämättömyys on mielestäni viime kädessä välinpitämättömyyttä jo itseä kohtaan ihmisenä, sitä, ettei kunnioita ja arvosta itseään ja itselleen läheisiä ihmisiä. Mielestäni kriittinen ajattelu on kansalaisvelvollisuus. Jos demokratiaa pidetään oikeasti hyvänä valtiomuotona, niin on muistettava, että se vaatii hyvin toimiakseen mm. sitä, että ihmiset aktiivisesti keskustelevat ja kyseenalaistavat erilaisia asioita, ovat jollain omalla tavallaan aktiivisia muuallakin kuin kotona neljän seinän sisällä valitessaan kanavia TV:n ääressä. Jos katsot muuten Suomen television Big Brother-ohjelmaa ja mietit, kuka talon asukas tulevana sunnuntaina putoaa pois, niin mietippä johonkin väliin sitäkin, että mikä yksityisyyden suojaamme liittyvä asia voisi meiltä seuraavaksi pudota tosielämän Big Brotherissa pois, ja kuka siinä pelissä voittaa?

En pidä ajatuksesta, että minua kusetetaan. En pidä siitä, jos minua kusetetaan vaikka ihmissuhteissa, koulutuksessa, työpaikalla. Laajemmin ja syvemmin tarkasteltuna, En pidä myöskään siitä, jos minua kusetetaan maailmankuvaani vaikuttavien asioiden tasolla. En halua elää kenenkään luomassa fiktiossa, jonka mukaan minun toivotaan ajattelevan ja toimivan, kuluttavan, äänestävän, mitä ikinä, jotta palvelisin joidenkin pienempien tai suurempien tahojen kyseenalaisia agendoja. En halua elää Orwellin 1984:ssä tai Huxleyn Uudessa uljaassa maailmassa. Vaikka uutta tutkimusta syyskuun iskuista ei tulisi aivan heti, tai koskaan, on sellaisen vaatiminen länsimaisessa demokratiassa ja oikeusjärjestelmässä asuvilta mielestäni jo lähtökohtaisesti aivan välttämätöntä. Se on mielestäni sellaista  jo itsen arvostamisen ja kunnioittamisen pohjalta ihmisenä. Tältä pohjalta ruohonjuuritasolta vaikka vain kouralliseenkin ihmisiä vaikuttaminen on mielestäni oleellista ja tärkeää. Siinä on pohjimmiltaan kyse monesta tärkeästä asiasta, mm. vapaudesta, niin pään ulko- kuin sisäpuolellakin.

Huomenna, syyskuun 11. päivänä jälleen ympäri maailmaa, aina New Yorkista Turkuun asti, järjestetään iskujen vuosipäivään liittyviä tilaisuuksia, televisioissa uusitaan ja lujitetaan kollektiiviseen tajuntaamme virallisen tarinan myyttiä (vaikka New Yorkissa mainoksena näytetään tätäkin), ja elämä jatkuu. Kuin ennenkin?

Jos tämän artikkelin osat, ja/tai muut asiat ovat saaneet sinut kiinnostumaan virallisen totuuden kyseenalaistavista näkemyksistä, voit oman asioiden penkomisesi lisäksi ehkä haluta puhua muiden kanssa, joita kiinnostavat nämä samat asiat ja niiden hyväksi toimiminen. Kiinnostuneille suosittelen niin 11syyskuu-sivuston toimintaryhmän keskustelulistalle hakeutumista, Dokumenttiprojekti: Uuden näkemyksen toimintaan osallistumista (Nettisivu löytyy täältä ja Facebook-sivu täältä), sekä Infosodan sivuston ja lähetyksien seuraamista.  Myös Talousdemokratian teemat sivuavat tämän artikkelin pohjamutia tärkeällä tavalla. Voit myös kysyä samoja kysymyksiä Suomen mukana olemisesta Afganistanissa kansanedustajiltamme, kuin mitä kirjailija Hannu Yli-Karjanmaa on esittänyt. Emme ehkä ihan heti saa poliitikoistamme ketään Japanin parlamentin jäsenen Yukihisa Fujitan kaltaista aktivistia, mutta meillä on oikeus esittää kansanedustajillemme kysymyksiä.  Näiden asioiden lisäksi “ihan vain” asioista keskusteleminen ihmisten kanssa ylipäätään on tärkeää. Kyse on viime kädessä niin sinun kuin sinulle läheisten ja rakkaiden vapaudesta ja onnellisuudesta – niin pään sisä kuin ulkopuolella, nyt ja tulevaisuudessa. En usko, että haluat, että sinua kusetetaan, enkä usko, että haluat elää valhemaailmassa.

Virallinen versio syyskuun 11. tapahtumista on valetta.


Jos kerrot tarpeeksi suuren valheen ja jatkat sen toistamista, niin ihmiset lopulta uskovat sen. Valhetta voidaan ylläpitää vain niin kauan kuin valtio kykenee suojaamaan kansan tuon valheen poliittisilta, taloudellisilta ja/tai siihen aseellisesti liittyviltä seurauksilta. Tästä johtuen, valtiolle on oleellista käyttää kaikkea valtaansa vastarinnan tukahduttamiseen, sillä totuus kykenee tappamaan valheen. Tästä voidaan laajemmin johtaa se, että totuus on valtion suurin vihollinen.

– Joseph Goebbels.

Hinta siitä, että hyvät ihmiset eivät tee mitään, on tulla pahojen ihmisten hallittavaksi.

– Platon

Aikana, jolloin yleisesti tuetaan valhetta, on totuuden kertominen vallankumouksellista.

George Orwell

[Tämä on artikkelin osa 10/10. Osan 9/10 voit lukea täältä.]

Read Full Post »