Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘pidätys’

Palaamme nyt, pienen tauon jälkeen, jälleen Kursiivin iskuun ja asian puintiin niin oikeudessa kuin maamme lehdistössäkin. Tällä erää jutut sijoittuvat kutakuinkin joulukuulle 1977. Väriä näistäkään tapahtumista ja jutuista ei puutu – vai onkohan vaikkapa tuhopoltosta syytteessä olleet useinkin menettäneet muistinsa usean vuoden ajalta, ja kertoneet olevansa “valkoisten muumioiden ja Luciferin vainoamia”?

Tiedonantajassa kirjoitettiin 1.12. 1977: “Oikeuskansleri lupaa: Fasistien taustavoimat tutkitaan”. Lisäksi lehti uutisoi eduskuntakyselystä “mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä estääkseen kansalaisten demokraattisia oikeuksia uhkaavan ja fasismin luontoisen toiminnan maassamme”. Kyselyn allekirjoitti kolmisenkymmentä kansanedustajaa, mukaan lukien mm. Tellervo Koivisto. Samassa Tiedonantajan numerossa uutisoitiin myös mielenosoituksista, joissa vaadittiin “fasistien toiminnan kieltämistä ja äärioikeiston aisoihin laittamista”.

Samassa Tiedonantajan numerossa oli myös juttu otsakkeella “Fasistit saatava lukkojen taakse”. Jutun ingressi summaa: “Kaiken fasistisen toiminnan estämistä vaaditaan päättävään sävyyn kannanotoissa, joita on Tiedonantajaan virrannut kirjapaino Kursiivin murhapolton jälkeen. Järjestöt ja yksityiset henkilöt vaativat syyllisten ja heidän taustavoimiensa rankaisemista”.

Tiedonantaja listasi saamaansa palautetta. SKP:n Turun piirikomitea totesi mm. näin: “Kolmikymmenluvun tapahtumat eivät saa toistua. Siksi hallituksen ja virkavallan on kerta kaikkiaan lakkautettava fasistinen toiminta maassamme”.

Suomi-Neuvostoliittoseura kommentoi tapahtunutta Tiedonantajassa: “Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Tampereen työvaliokunta toteaa seuranneensa huolestuneena Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyssuhteita vastaan suunnatun ja Pariisin rauhansopimuksen vastaisen fasistisen toiminnan aktivoitumista maassamme. Työvaliokunta edellyttää hallitukselta päättäviä toimia tilanteen korjaamiseksi”.

Tiedonantajan seuraavan päivän (2.12. 1977) numerossa tiedettiin kertoa, että Kursiivin iskuun liittyen oli tehty kolme pidätystä.

Tiedonantajassa pohdittiin ahkerasti myös eri henkilöiden mahdollista osallisuutta Kursiivin iskuun, sekä ylipäätään puitiin eri henkilöiden suhteita fasisteihin ja oikeistoon, nimiä säästämättä. “Lisää kummallisuuksia” -artikkeli on tästä hyvä esimerkki. Artikkelissa nostettiin esiin myös ajatus, että Siitoimen asianajan, kokoomuslaisen Raimo Iivarisen välit Siitoimeen ja hänen joukkoihinsa eivät olisi vain muodollisia. Tästä aiheesta tulikin myöhemmin kokoomukselle varsin kiusallisen aihe Turussa, kuten tulemme myöhemmin käymään läpi. Artikkelissa on myös mielenkiintoinen loppukaneetti: “Suurin kummallisuus on seuraava: Siitoin ryhmä jäi hiljattain Neuvostoliiton puolella kiinni hakaristimaalailusta, josta Suomen viranomaiset ovat olleet tietoisia, mutta Suomessa tapahtuman johdosta ei tiettävästi ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin. Eräs tapa tämäkin hoitaa kansainvälisiä suhteita”.

Ennen joulukuun puoltaväliä Tiedonantaja julkaisi listan Kursiivin iskun jälkeisistä, iskuun liittyvistä tapahtumista artikkelissa “Kursiivin murhapoltto edelleen selvittämättä – Onko taustalla liian suuria voimia?”. Lyhykäisyydessään ja puolueellisuudessaan tämä on varsin mielenkiintoista ja hyvin tiivistettyä kronologiaa. Jutussa syytetään viranomaisia ja porvaristo/oikeistolehtiä kovin sanoin rikollisten suojelemisestä ja tukemisesta.

Joitain poimintoja jutusta: “Onko liikkeellä kovia poliittisia voimia, jotka painostavat poliisia rajoittamaan tutkimuksensa vain välittömästi murhapolttoon osallistuneisiin?”. (…) “Maanantai-iltana 28.11. poliisi tekee ensimmäisen pidätyksen. Turun Sanomien mukaan hän on 23-vuotias lakkautetun Isänmaallisen Kansanrintaman koulutuspäällikkö, joka on liittynyt järjestöön vuonna 1973. Mies on saanut koulutusta mm. muukalaislegioonassa. Pari viikkoa aikaisemmin esitetyssä Veckans Plus -ohjelmassa pidätetty sanoi olevansa valmis hävittämään kommunismin Suomesta ‘laillisin tai laittomin keinoin'”. (…) Turussa järjestetään rauhanmarssi, jonka sadat osallistujat vaativat viranomaisilta lujia otteita fasistien toiminnan estämiseksi. Pekka Siitoin ryhmineen saa vapaasti häiritä marssia poliisin puuttumatta asiaan”. (…) “Turun Sanomat tietää, että poliisi on myöhään tiistai-iltana pidättänyt Naantalissa toisen miehen, joka on toiminut tiiviisti lakkautetussa Isänmaallinen Kansanrintama -järjestössä. Pidätetty on IKR:n puoluesihteeri. Kolmaskin epäilty pidätetään” (…) Porvarilehdissä jatkuu Tiedonantajan vastainen kirjoittelu. Turun Sanomat kirjoittaa, että ‘Tiedonantaja ei juurikaan ole helpottanut poliisin työskentelyä’. Perjantain ja lauantain vastaisena yönä fasistit töhrivät hakaristein Vantaalla rauhantilaisuuden mainokset”.

Tiedonantaja uutisoi myös Pravdan kirjoituksesta Kursiivin iskusta:

Suomen Kuvalehdessä julkaistiin 9.12. 1977 kirjoitus “Väkivalta”. Tekstissä kritisoitiin Tiedonantajan kirjoittelua Kursiivin iskusta mm. seuraavasti: “Kursiivin tapausta on käytetty tehokkaasti. Sairaan työstä on puristettu esiin kaikki mahdollinen julkisuus, huomio ja hyöty. On puhuttu tuhopoltosta ikään kuin nyt olisi todistettu, että fasismi on Suomessa vakavat mitat saanut poliittinen liike. Tapaus on paisutettu tarkoituksenmukaisesti yli äyräitten. Vähemmistökommunistit käyttävät saamaansa tilaisuutta omiin tarkoituksiinsa sekä puolueensa sisällä että sen ulkopuolella”.

Kun kolme epäiltyä henkilöä tulivat vangituiksi, antoivat tiedotusvälineet heille tietysti pian myös nimet. Vangitut eivät varmastikaan yllättäneet ketään. Tuntemattomaksi jäänyt sanomalehti uutisoi: “Helsingin rikospoliisi on vanginnut kolme henkilöä epäiltynä Kirjapaino Kursiivin murhapoltosta. Jo viikko sitten vangittujen listalle joutui turkulaisen Pekka Siitoimen johtaman Isänmaallisen Kansanrintaman koulutuspäällikkö Timo Pekkala ja eilen julistettiin itse Pekka Siitoin ja IKR:n puoluesihteeri Seppo Lehtonen vangituiksi”.

Kun asian kanssa päästiin oikeussaliin asti, niin sekä Pekkala että Lehtonen olivat tiedotusvälineiden edessä kovin vaisuja. Lehtonen vaikutti lehtijuttujen mukaan luhistuneelta, ja hänen mielenterveyttään epäiltiin, ja syystäkin. Tiedonantajan jutussa todettiin Lehtosesta mm. seuraavaa: “‘Puoluesihteeri’ Seppo Lehtonen on vankilassa ollut hoidettavana psykiatrisella osastolla, jossa hänestä on tehty alustava mielentilatutkimus. Sen mukaan Lehtonen ei muista mitään vuosista, jotka on kuulunut Siitoinin järjestöihin. Hän on ilmoittanut valkoisten muumioiden ja Luciferin vainoavan itseään. Vankilan psykiatrin mukaan Lehtonen on poikkeava ja pitää itseään huomattavasti todellista ikäänsä nuorempana. Psykiatri suosittelee Lehtosta mielentilatutkimukseen”.

Siitoin taas otti tilanteesta kaiken irti, ja vaikutti kaikkea muuta kuin maahan lyödyltä. Lehdille hän hymyili leveästi esitellen käsirautojaan, sekä huusi lehdistön edustajille “Ottakaa kuva! Ottakaa kuva!”, kuten ilmenee mm. seuraavasta Ilta-Sanomien jutusta 20.12. 1977. Juttu kertoi myös siitä, miten juttu alkoi paisua: “Siitoinille syyte myös aseellisen toiminnan valmistelusta”. Jutussa todettiin myös, että “poliisi odotti istuntohuoneistoon mellakkaa. Sitä varten paikalle oli asetettu poliisivartio”.

Kun 31.12. 1977 Uusi Suomi teki vuosikatsauksen, komeili Pekkakin kannessa:

Oikeudenkäynti jatkui 1978 alkuvuodesta ja sai aina vain uusia värikkäitä piirteitä, niin oikeussalin sisä- kuin ulkopuolellakin. Niihin palaamme seuraavissa Kursiivin iskua käsittelevissä posteissa.

Read Full Post »

Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!

Blogin Pekka-posteista sanottua

Mesikämmen-blogi – kirjoittaja on julkaissut parhaan Pekkaa käsittelevän artikkelisarjan, mitä blogistanissa on nähtyNarian

Kertakaikkiaan sellainen folkloristinen pikkujättiläinen, ettei moista voisi kuvitella olevan olemassakaan (…) Ötöpesän jengi on lukenut nämä kaikki, eikä ennen sitä olisi voinut kuunaan kuvitellakaan, että Pekka Siitoimesta olisi missään näin paljon materiaalia. Ja mikä parasta, vapaasti saatavillakin! (…) Ehdottomasti rautaristin, suojaviitan, kumimanttelin ja kaasunaamarin arvoinen teko!Ötöpesän jengi

Vuoden blogistipalkinto ja kiljukanisteripalkinto! Tämä on yleensä vaiettua kulttuurihistoriaa yhdestä Suomen kummallisimmista ja viihdyttävimmistä miehistäJokunen

Blogihan on ollut varsinainen kylttyyriteko. Näiden Pekka-artikkelien taso vaatisi suorastaan niiden sitomista kansien väliin! “Helvetin hyvä”, sanoisi Peksi. Go on!A

Ylivoimaisesti parhain sivusto hengentieteen Mestari Pekka Siitoimesta – B.S. Müller, uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran sisäpiirin jäsen

100 Postia

100. Kursiivin isku, osa 4
99. Kursiivin isku, osa 3
98. Kursiivin isku, osa 2
97. Täällä vartioin minä!
96. Kursiivin isku, osa 1
95. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 3
94. Alfauros laittoi asioita kuntoon.
93. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 2
92. Huolestuneisuus ennen Kursiivin iskua, osa 1
91. IKR:n plörinäksi mennyt Belgian matka 1977
90. “Worshiping the Devil in the name of God”
89. Siitoin-filmi oy, osa 5
88. Siitoin-filmi oy, osa 4
87. Kai M. Aalto puhuu! (osa 2/3)
86. Siitoin-filmi oy, osa 3
85. Turun Hengentieteen Seura, osa 11
84. Turun Hengentieteen Seura, osa 10
83. Turun Hengentieteen Seura, osa 9
82. Pekka ja SMP/SKYP
81. IKR:n plörinäksi mennyt Kotkan marssi 1977
80. Lisähuomioita Pekan mielenosoitustoiminnasta, yms.
79. Pekka ja vappu, osa 4/4
78. Pekka ja vappu, osa 3/4
77. Pekka ja vappu, osa 2/4
76. Pekka ja vappu, osa 1/4
75. Pekan perheonnea
74. Arjalanpaisti ja arjalanpiirakat
73. Kai M. Aalto puhuu! (osa 1/3)
72. Mitä Pekka Siitoin ajattelisi perussuomalaisista?
71. Pekka Siitoin: Jag ska befria Norden!
70. Pekan mietteitä ennen eduskuntavaaleja 1983
69. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 3
68. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 2
67. Pekka Siitoin palauttaa Karjalan Suomelle, osa 1
66. Pekkagrammi, osa 2
65. Pekka Siitoin ja rock ‘n’ roll
64. Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa
63. Pekka Siitoin Fingerporissa
62. Tulella leikkimisestä
61. Talo, jossa Pekka Siitoin asui (osa 2)
60. Pekka presidentiksi?
59. Kommunismin ja kokoomuksen uhka
58. Valtakunnanjohtaja ja Italia
57. Valtakunnanjohtaja ja Varkaus
56. Kiljukeisari
55. Valtakunnanjohtajan kiljuepisodi
54. Pekka Siitoin -anagrammit ja postyymi Finlandia-palkinto
53. Hyvää uutta vuotta!
52.Turun Hengentieteen Seura, osa 8
51. Das Fest! 50 postia Pekka Siitoimesta!
50. Arkistojen aarteita ja Pekka Siitoin soundboard.
49. Luvassa hypnoottis-magneettista menoa.
48. Turun Hengentieteen Seura, osa 7.
47. Rivologin rodunjalostusta.
46. Turun Hengentieteen Seura, osa 6.
45. Pekkagrammi.
44. Ääretön rakkaus.
43. Siitoin-filmi oy, osa 2.
42. Pekan lähtö.
41. Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi.
40. Pekka Siitoimen shortsit.
39. Hyvät naiset, olette kaikki kauniita!
38. Kassisen perintöprinssi.
37. Mikä erottaa fasistin kommunistista?
36. Mesikämmenen jengi.
35. Pekka Siitoin built my Panzerwagen.
34. Turun Hengentieteen Seura, osa 5.
33. Turun Hengentieteen Seura, osa 4.
32. Seurakuntavaalit.
31. Turun Hengentieteen Seura, osa 3.
30. Turun Hengentieteen Seura, osa 2.
29. Turun Hengentieteen Seura, osa 1.
28. Pentagrammon, clavis, cranium, sciurus, circumferentia, logos, gravis admodum, et diaboli.
27. Siitoin-filmi oy.
26. Mitä Leo Meller sanoi Pekka Siitoimen kuolemasta?
25. Toinen todellisuus.
24. Mitä Pekka Siitoin sanoi Anton LaVeystä ja satanismin historiasta?
23. Pekka Siitoimen iltarukous.
22. Isän valtakunta kuvina.
21. Isän valtakunnan jälkipyykkiä.
20. Pekan parhaat, osa 7.
19. Pekan parhaat, osa 6.
18. Pekan parhaat, osa 5.
17. Pekan parhaat, osa 4.
16. Pekan parhaat, osa 3.
15. Pekan parhaat, osa 2.
14. Pekan parhaat, osa 1.
13. Isän valtakunta.
12. Arkistojen kätköistä.
11. Päivän lainaus ja kysymys.
10. Pekka Siitoin on nykyään vampyyri!
9. Hypnoottis-magneettinen katse ja sen alkuperä.
8. Mitä Pekka Siitoin sanoi äidilleni.
7. Luciferin arkkipiispan nauru.
6. Talo, jossa Pekka Siitoin asui.
5. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 4/4).
4. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 3/4).
3. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 2/4).
2. Achtung! Valtakunnanjohtaja puhuu! (osa 1/4).
1. Should I laugh or cry?

Ja jatkoa seuraa…

Mesikämmenen postit valtakunnanjohtajasta eivät tähän lopu. Postit jatkuvat Kursiivin tapauksen tonkimisella, minkä jälkeen pääsemme Pekan saaman vankeustuomion käsittelyyn, ja sen jälkeen Pekan vankilanjälkeiseen elämään. Materiaalia löytyy vielä hyväksi toviksi eteenpäin. Näiden sadan ensimmäisen postin jälkeiset Pekka-postit löytyvät helposti blogin oikeasta alapalkista “tags”-osiosta sanalla “Pekka Siitoin”. Siitä klikkaamalla löytyy lista kaikista blogin Pekka-aiheisista posteista, mitä tämän 100. postin jälkeen on julkaistu.

Read Full Post »

Mesikämmenen blogin postit koskien Pekka Siitointa ja erityisesti Kursiivin iskua sattuvat tällä kertaa oudon oloiseen maastoon. Syyt tähän löytyvät tietysti Norjan viime aikojen traagisista tapahtumista. Vaikka Anders Behring Breivik onkin varsin erilainen kuin Timo Pekka Olavi Siitoin oli, ja vaikka Oslon ja Utøyan iskut ovat varsin erilaiset kuin Kursiivin vuoden 1977 isku, niin jotain samaakin näiden miesten ja tapahtumien väliltä löytyy. Kummatkin henkilöt lasketaan poliittisesti äärioikeistolaiseen maastoon, kummatkin lasketaan omalla tavallaan uskonnollisiksi, ja kummatkin on nimetty syylliseksi ennen näkemättömän järkyttävään rauhan ajan terroritekoon omassa maassaan. Siitoin ja hänen porukkansa vastustivat 70-luvulla ennen kaikkea kommunismia, Breivik taas “marxilaisuutta” ja monikulttuurisuutta, missä on ideologisesti tietystä kulmasta katsoen suora yhteys Siitoimen 70-luvun poliittiseen pääviholliseen. 90-luvusta eteenpäin Siitoimen päävihollisiksi nousivat melko lailla samat asiat kuin mitä Breivik vastustaa tänään, vuonna 2011. Yhtymäpinnat ovat ehkä löyhähköjä, mutta kyllä niistä ajatuksia herää.

Keskitymme seuraavaksi jälleen Kursiivin iskun arkimateriaaleihin vuodelta 1977.

Tiedonantaja uutisoi 30.11. 1977: “Demari syyttää kommunisteja murhapoltosta!”. Lehti kirjoitti: “Sosdem puolueen pää-äänenkannattaja Demari julkaisi tiistaina lehden vakituisen pilapiirtäjän Stefanin laatiman piirroksen, jossa väitetään kommunistien olevan Kursiivin murhapolton takana” (…) “Tiedonantajan päätoimittaja Urho Jokinen toteaa, että Demarin piirros ei ole vain harhaanjohtava, vaan se saatetaan käsittää nimenomaiseksi kiihotukseksi fasisteille jatkaa kommunisteihin kohdistettua terroria. ‘Onko niin, että sosdem puolueen piirissä aletaan ilmiantaa kommunisteja fasisteille, niin kuin eräät tekivät 1930-luvulla Suomessa’, Jokinen kysyy. Asian vakavuuden huomioonottaen Tiedonantaja on tehnyt rikosilmoituksen Demarin piirroksen johdosta”.

Tiedonantaja uutisoi myös äärioikeiston raivostuneen presidentti Kekkosen fasismin vastaisesta lausunnosta: “Suomen äärioikeisto on katkerana ottanut vastaan tasavallan presidentti Urho Kekkosen lausunnon, jossa tämä totesi ‘ettei Suomi ole fasistien isänmaa enkä minä fasistien presidentti’. Avoimimmin raivostumisen ilmaisee Lahdessa ilmestyvä äärioikeistolainen Etelä-Suomen Sanomat. Tiistain pääkirjoituksessa lehti opettaa Kekkosta huomauttamalla, että ‘pelkästään laillisuusnäkökulmasta katsoen väite on tietysti väärä’. ‘Presidentti ei määrää kenenkään suomalaisen isänmaasta ja hän on, halusipa tai ei, laillisesti valittuna kaikkien presidentti'” (…) “Muutoinkin oikeistolehdissä on viime päivinä etsitty keinoja fasistien suojelemiseksi jälleen kun eräät Isänmaallisen Kansanrintaman jäsenet vangittiin epäiltynä Kursiivin murhapoltosta. Ilta-Sanomat, Kouvolan Sanomat jne. eivät enää voi jatkaa vihjailuaan siitä, että murhapoltto olisi muka ollut ‘omien sytyttämä’. Nyt väitetään sen sijaan, että ‘taistolaiset’ olisivat omalla jyrkkyydellään syypäitä fasistien riehuntaan, mitä arvovaltaisena itseään pitävä Suomen Kuvalehti mm. yrittää todistella uusimmassa numerossaan. Viimeisin keino fasismin vaaran vähättelyssä on se, että leimataan murhapoltto parin mielipuolen suorittamaksi. Oikeistolehdet ovat saaneet lisää vettä myllyyn sen johdosta, että yhdelle vangittuna olevalla Siitoinin lähimmistä miehistä on suositeltu mielentilatutkimusta”.

Tiedonantaja uutisoi 30.11. 1977 myös siitä, että “fasistit uhkaavat uusilla terroriteoilla”. Jutunteon aikaan oli Kursiivin iskun johdosta pidätetty yksi henkilö ja useita oli kuulusteltu. Rikospaikalta oli löytynyt Siitoimen firman mainosteippiä ja Siitoimelle myötämieliset tahot olivat tehneet uusia pommiuhkauksia. Samassa lehden numerossa kerrottiin myös Pravdan uutisoineen Kursiivin iskusta, Tauno Palon olleen iskun vuoksi järkyttynyt ja Hannu Salaman lahjoittaneen Kursiiville 500mk.

Tunteet olivat kuumenneet myös kommunistien leireissä siinä määrin, että eräs Kursiivin iskuista syytetty sai taloonsa polttopullosta:

Helsingin Sanomat tiesi 30.11. 1977, että “Turun fasistien jäsen pidätetty”. Lehti kirjoitti: “Tiettävästi kyseessä on tihutyön taustavoimaksi epäilty, äärioikeistolaiseen järjestöön kuulunut nuori mies. Tutkinnan yksityiskohdista ja pidätetyn henkilöllisyydestä tiukasti vaikeneva Vuono kertoi, ettei tuhopolton selviämisestä voida vielä puhua: ‘tutkimuksissa on edistytty, sen toki myönnän'”:

Helsingin Sanomat uutisoi saman päivän numerossaan myös otsakkeella “Kursiivin polttajien haku ulottuu yli Etelä-Suomen”. Lehti kirjoitti: “Kirjapaino Kursiivin tuhopolton tutkimukset ulottuvat useille paikkakunnille ympäri Etelä-Suomea. Poikkeuksellisen laajoista tutkimuksista tiedottava rikospoliisin osastonjohtaja Unto Vuono myöntää yhden pidätyksen, ei oikeastaan mitään muuta. Tutkimuksiin osallistuu kymmenittäin eri poliisiyksiköistä koottuja miehiä”:

Tiedonantaja kertoi 30.11. 1977 myös Kursiivin talonmiehen kokemuksia Kursiivin iskusta otsakkeella “Meidän perhe oli kuolemanvaarassa”. Talonmies muisteli: “Yhtäkkiä kuulin poksahduksia paperivaraston perältä. Silloin pelästyin. Mitä jos tulenarkojen aineiden varasto räjähtää ilmaan? Silloin menee meidän koti. Ja siellä on vaimo ja tytär. Samalla muistin uudestaan pommiuhan. Mielessään hän kirosi: Perkeleen, saatanan fasistit, saisinpa heidät kiinni…”

Read Full Post »

“Suuri kohokohta oli kun Siitoin osallistui erääseen suureen natsien tapaamiseen Belgiassa vuonna 1977. Pekan osalta kokous ei sujunut aivan toivotulla tavalla. ‘Menimme Flaamischen uusnatsijärjestön kokoukseen Belgiaan. Me menimme sinne univormuissa ja sen kokouksen ajan joka kesti kolme päivää, siellä oli poikkeuslaki, ettei saa esiintyä univormuissa. Sen takia meidät pidätettiin ja univormut takavarikoitiin. Saimme ne sitten myöhemmin takaisin suurlähettilään välityksellä. Vetosimme siihen, ettemme tienneet tästä asiasta'” – Pekka Siitoin Nordlingin ja Koskelan kirjassa Pekka Siitoin, Suomen Führer (1944-2003).

Ilta-Sanomien kansimainos jutusta

Ilta-Sanomat uutisoi 20.7.1977:

“Belgialaiseen poliisiputkaan päätyi neljän suomalaisen uusfasistin osallistuminen belgialaisen natsijärjestön juhliin”.

Demari uutisoi 21.7.1977:

“Suomalaiset uusnatsit olivat pilaamassa maamme mainetta Belgiassa. Neljä suomalaista osallistui belgialaisen natsijärjestön juhliin osallistuen ravintolatappeluun”.

Aamulehti uutisoi 21.7.1977:

“Suomalainen natsiryhmä putkaan Belgiassa (…) Pidätys oli aiheeton, sanoo suomalaisten ryhmää johtanut turkulainen Pekka Siitoin. Hänen mielestään ravintolatappelun aiheuttivat stalinistimieliset valleenit, jotka tunkeutuivat juhliin. – Starttipistoolia käytettiin pelotustarkoituksessa, hän sanoo”.

Tuntemattomaksi jäänyt lehti kirjoitti tapahtuneesta: “Suomen kuvaa maailmalla on taas kirkastettu. Neljä suomalaista uusnatsia päätyi heinäkuun alussa antwerpeniläiseen poliisiputkaan Belgiassa järjestetyn kansainvälisen fasistikokouksen yhteydessä tapahtuneen kapakkatappelun jälkeen”.

Turun Päivälehti uutisoi aiheesta 21.7.1977:

“Tappelun ollessa tuimimmillaan, sen pysäytti puoluesihteerimme Seppo Lehtonen ampumalla kaksi laukausta starttipistoolilla. Kommunistit pelästyivät pahanpäiväisesti ja ryntäsivät pakoon mm. ikkunoista, kertoo Siitoin (…) Pekka Siitoin oli tyytyväinen Euroopan matkaansa. Suosiota fasistit olivat hänen mukaansa saavuttaneet kaikkialla, mm. paikallisissa lehdissä ja ravintoloissa”.

Read Full Post »

Kuinka moni muistaa Steven Spielbergin elokuvan Minority report ja siinä olleet poliisit, jotka pidättivät ihmisiä ennaltaehkäisevästi, ennen kuin nämä tekivät rikoksia? Kaukaa haettua? Ei lainkaan. Sellaista on tapahtunut ennenkin ja tapahtuu nykyäänkin. Sitä varten on teknologiakin jo paikallaan. Pari päivää sitten ihmisiä pidätettiin ennaltaehkäisevästi Englannissa.

Seuraava teksti, “Eivätkö kuninkaalliset häät olleetkin ihanat?”, on suomennettu Annie Machonilta kotisivuilta. Annie Machon on entinen MI5:n tiedustelupalvelija, joka 1996 erosi MI5:n tehtävistään paljastaakseen Brittien salaisen palvelun epäeettisiä toimia. Machonilla on taustansa, tietojensa ja kokemuksiensa vuoksi huomattavan syvällistä pespektiiviä hallitusten toimiin, tiedustelupalveluihin ja mediaan, sekä kasvavaan tarpeeseen julkisen ja yksityisen sektorin avoimuuteen ja vastuullisuuteen. Hänet on noteerattu myös monia aiheita käsittelevänä kansainvälisenä puhuja. Hänen käsittelemänsä aihepiirit käsittelevät turvallisuutta ja tiedustelupalvelua, eettisyyttä ja kansalaisuutta, “terrorismin vastaista sotaa”, lehdistön ja median vapauksia, lakeja, kansalaisoikeuksia, totalitarismia ja polisiivaltiota, sekä hallituksen ja liiketoiminnan vastuullisuutta.

Alla olevan Machonin artikkelin lisäksi kannattaa katsoa myös Machonin Russia Today:lle antama haastattelu kuninkaallisia häitä koskien.

Eivätkö kuninkaalliset häät olleetkin ihanat?

No, varmasti joillekin olivat, epäilemättä ainakin onnelliselle parille.

Jotkut taas viettivät tuota upeaa päivää karussa putkassa. Heidät oli ennaltaehkäisevästi pidätetty sellaisesta, mitä he olisivat saattaneet tehdä. Pidätyksien jälkeen eivät pidätettyjen omaiset ja asianajatkaan saaneet heihin yhteyttä. Käytännössä he olivat siis “kadonneita”. Heidät oli poimittu talteen siltä varalta, että he olisivat sanoneet jotain joka olisi ollut ikävää niin hienona päivänä. Kuka ties he olisivat, herra paratkoon, aiheuttaneet käytöksellään vielä kansallista häpeää.

Muutama päivä sitten kirjoitin artikkelin, jossa alleviivasin huoleni koskien turvallisuudesta vastaavien tahojen suhtautumista mahdollisiin tilaisuuden protestoijiin. Tuossa artikkelissa vertasin turvallisuudesta vastaavien tahojen ajattelutapaa ja väkivaltaisia taktiikoita Syyrian turvallisuuspalvelun toimiin. Tästä huolimatta jossain syvällä mieleni perukoissa, vastoin kaikkea viimeisen 15 vuoden aikana eteeni kokoontunutta todistusaineistoa, huomasin, että minulla oli edelleen päässäni kaiku siitä, että Briteissä pelataan reilua peliä – että sellaista toimintaa mitä Syyriassa harjoitetaan ei tapahtu Briteissä. No, nuo kaiut ovat ajalta jolloin olin lapsi ja puhuin kuin lapsi…

Onnellisia häitä edeltävänä aikana poliisi totesi, ettei sillä ollut mitään erityistä tietoa mistään terroriuhasta sen enempää Irlannin tasavaltalaisilta kuin miltään mahdolliselta Lähi-Idän ryhmältä. Tästä huolimatta turvallisuudesta vastaavat viranomaiset olivat käynnistäneet massiivisen tiedustelupalveluoperaation, jotta tunnetut “anarkistit”, jotka kenties protestoisivat monarkiaa vastaan, saataisiin kiinni.

Aivan varmasti sellaisiakin tahoja on saattanut olla, jotka ovat halunneet saada aikaan väkivaltaa. Jos tällaista olisi tapahtunut, olisi heidät voitu lainmukaisesti sitten pidättää. Mitä poliisi kuitenkin teki, oli jotain aivan muuta. Syyrian mukhabaratin menetelmien, jos sentään ei brutaalisuuden, tavoin viranomaiset järjestivät kotiratsioita ja ihmisten kaappaamisia tekeviä yksiköitä. He kielsivät tiettyjä aktivisteja pääsemästä Lontooseen, joitain he taas pidättivät päiviä ennen häitä, ja joitain pidätettiin itse hääpäivänä.

Turvallisuuspalvelun pidättämäksi joutui mm. antropologian professori, Chris Knight, sekä hänen ystäviään jotka suunnittelivat humoristista katuteatteria, johon kuului mm. feikkigiljotiini ja prinssi Andrew-nukke (onkohan tämä tautologista?)

Pidätettyjen joukkoon kuului myös joukko ympäristöaktivistitalonvaltaajia, jotka hyvällä syyllä huolestuneen parlamentaarikko John McDonellin mukaan olivat pidätettäessä ahkerasti hoitamassa puutarhaansa. Pidätettyjen joukkoon kuului myös joitain satunnaisia “zombeja”, jotka halusivat mennä “ei kuninkaallisia häitä”-vaihtoehtotilaisuuteen. Kaikki tämä tuskin on vallankumouspainajaisen ainesta.

Näiden lisäksi on vielä Charlie Veichin tapaus. Englannin media on nyt tuominnut hänet tunnettuna anarkistina. On totta, että Charlie on kuningashuoneen vastainen ja että hän halusi saada asian tiimoilta sanoa sanottavansa, mutta voi nyt luojan tähden – hän pyörittää kansainvälisesti tunnettua aktivistiorganisaatiota nimeltä Love Police. Organisaation rauhanomaiset tarkoitusperät eivät varmaan paljoa paina…

Mitä oikein tapahtui? Torstai-iltana kaksi proto-Borg teknologialla varustautunutta poliisia rynnivät Veichin Cambridgen kotiin, jossa asuu myös hänen tyttöystävänsä, Silkie Carlo. Poliisit sanoivat tulleensa pidättämään Veichin ja tutkimaan paikan.

Mikä oli Charlien väitetty rikos? Se, että hän oli laittanut YouTubeen pelottavan ennakoivan videon, jossa hän sanoi että hän ajatteli, että häntä vakoillaan. Tästä huolimatta hän videossa kritisoi tulevia kuninkaallisia häitä ja ehdotti, että muut aktivistit kokoontuisivat hääpäivänä Lontoon Soho Squarella (joka on melko kaukana juhlapaikoilta). Kyllähän Charlie hieman paasasi videossaan, mutta sitä nyt ihmiset YouTubessa muutenkin tekevät. Oli Charlien kanssa samaa tai vahvasti eri mieltä, niin kyseessä on kuitenkin ilmaisunvapaus – joka on paljon kehuttu, perinteinen brittiläinen vapaus.

Poliisin silmissä hän ilmeisesti kuitenkin “juonitteli mahdollista säröä tilaisuuden rauhanomaisuuteen”, ja tämän vuoksi hänet piti pistää lukkojen taakse. Tämä on aivan kuin olisimme aikamatkustaneet esivallankumoukselliseen 1700-luvun Ranskaan, missä kuningas saattoi käyttää lettre de cachet:ia ja lähettää ihmisiä Bastillen vankilaan.

Täsmälleen samaan aikaan kun prinssi William ja hänen punasteleva morsiammensa tulivat Cambridgen herttuaksi ja herttuattareksi, tuossa samassa kaupungissa poliisi ratsasi saman maan kansalaisen ja laittoi hänet lukkojen taakse – sananvapauden harjoittamisesta.

Torstai-iltana hänet raahattiin kotoaan pois, eikä hänen ymmärrettävästi tyrmistyneelle tyttöystävälleen suostuttu kertomaan missä häntä oikein pidettiin, ennen kuin hänet perjantaiaamuna siirrettiin toisaalle poliisin huostaan. Tässä uudessakin putkassa häntä pidettiin muusta maailmasta eristettynä koko loppupäivän. Perheenjäsenet ja lakimiehet soittelivat tuloksetta tuntikaupalla ympäri Lontoon poliisiasemia, koettaen saada selville missä Charlie oikein oli. Tämä tarkoitti sitä, että hän oli käytännöllisesti katsoen “kadonnut” kuin toisinajattelija jossain totalitaarisessa valtiossa.

Laitetaanpa asiat selviksi: Suurkaupungin poliisi vakoilee tunnettuja aktivisteja (tämä tiedetään aiemmin tänä vuonna tapahtuneen poliisien soluttautumisskandaalin jälkeen hyvin) estääkseen heitä ilmaisemasta heidän poliittisia näkemyksiään (joiden ilmaisuun heillä on oikeus) Katen ja Williamsin häistä. Turvallisuusjoukot olivat jo valmiiksi kertoneet ettei mitään erityistä terroriuhkaa ollut, joten kyseessä oli nolon välikohtauksen estäminen tuona suurena päivänä. Anteeksi vain, mutta mielestäni nolouden estäminen ei millään tavalla kuulu lakiimme.

Tämän lisäksi, nämä pidätykset olivat ennalta ehkäiseviä, jottei mahdollisia rikoksia tehtäisi. Katsotaanpa tätäkin asiaa tarkemmin; kyseessä on ainoastaan rike tilaisuuden rauhallisuutta koskien. Tämä ei ole mikään suuri asia.

Pohjimmiltaan tässä on siis kyse siitä, että poliisi vakoilee ja sitten ennalta ehkäisevästi pidättää aktivisteja potentiaalisina toisinajattelijoina, koska he ovat tehneet ajatusrikoksen. Voiko tämä enää orwellilaisemmaksi mennä?

Mainitsin edellä Syyrian turvallisuusjoukkojen taktiikat ja brutaalit toimet. Olen aiemmin kirjoittanut myös siitä, miten siirtyminen fasismiin alkoi Saksassa 30-luvulla maan sisäisten toisinajattelijoiden brutalisoinnilla.

Pysähdytäänpä ja todella mietitään tätä – haluammeko, että nämä ensimmäiset merkit fasismista kehittyvät eteenpäin, kyseenalaistamattomina? Ensi vuonna meillä on olympialaiset ja kuningatar Elizabethin vallan kuusikymmentävuotisjuhlat, ja epäilemättä samanlaista, tai vielä suurempaa voimankäyttöä tullaan näkemään. Kuinka pitkälle annamme tämän mennä, ennen kuin heräämme tähän liittyvään uhkaan?

Olen asiaan liittyen kirjoittanut aiemmin näin, kiitollisena pastori Martin Niemoellerille:

First they came for the Irish in the 1980s,
But I was not Irish so I did not speak up.
Then they came for the Muslims after 9/11,
But I was not a Muslim, so I did not speak up.
Then they came for the “domestic extremists”,
But I was not an activist, so I did not speak up.
Then they came for me;
and there was nobody left to speak up for me.

Read Full Post »