Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon’

Esa Taberman julkaisi 20.6. kuluvaa vuotta seuraavan tekstinsä Facebookin Pekka Siitoin Fan Clubissa. Mesikämmen kommentoi tekstiä Tabermanin tekstin perään.

– – –

Pekka Siitoimen hengentieteelliset ulottuvuudet ja esikuvat

Kirjoittanut Esa Taberman

rituaalimenot2Vaikka Pekka kiinnosti minua lähinnä enemmänkin poliittisten näkemystensä ja toimiensa vuoksi kuin ns. ”hengentieteen” näkökulmasta en tietenkään voinut välttää kosketusta Pekan tuohonkaan puoleen jo siksi, että se vaikutti voimakkaasti Pekan kaikkeen ajatteluun ja tekemiseen. Hänen poliittiset näkemyksensä olivat tuon mainitun aspektin värittämiä ja väitteet siitä, että suuri osa Pekan siirtymisestä poliittiselle linjalleen johtui hänen tutustumisestaan noihin aikoihin ilmestyneeseen okkultistiseen kirjaan (Ravenscroft: Pyhä keihäs) eivät ole täysin tuulesta temmattuja.

Minkälaisia sitten olivat nuo Pekan ”hengentieteelliset” näkemykset? Itse hän väitti usein uskottavastikin saaneensa vaikutteita tuolloin 70-luvulla tunnetulta ”selvännäkijältä” Aino Kassiselta, mutta mielestäni Pekka kaikesta päätellen yksinkertaisti asioita huomattavastikin antaessaan ymmärtää, että oli pelkkä Aino Kassisen työn jatkaja. Itse asiassa uskallan väittää, että Pekan todellinen esikuva niin hyvässä kuin pahassakin oli ehkä jopa hänen tietämättäänkin aivan joku muu!

Käytännössä kaikki Pekan tunteneet panivat merkille hänen poikkeuksellisen voimakkaan seksuaalisuutensa. Se vaikutti niin hänen yksityiselämäänsä kuin hänen julkisiinkin tekoihinsa ja lausuntoihinsa. Vaikutus oli niin kaiken kattava, että minun ja Timo Pekkalan tapaiset aatteelliset puristit saimme syyn suhtautua kyynisesti ylipäätään kaikkiin Pekan tekemisiin. Olimmehan ns. nuoria vihaisia miehiä ja ainakaan minä en tuolloin ymmärtänyt, ettemme olleet tekemisissä ns. normaalin poliittisen toimijan kanssa vaan henkilön, joka oli pikemminkin omaa maailmanselitystään haparoiden ja jäsentymättömästi rakentava guru. Guru, jolla oli oma poliittinen agendansa ja hyvin erikoinen filosofiansa, mutta joka ei siis ollut poliittinen toimija vaan jotain samanlaista kuin Charles Manson, vaikka Pekan yhteydet Mansonin toimintatapoihin ovatkin eräitä kiinnostavia yhtäläisyyksiä ja ideologisia lausuntoja lukuunottamatta onneksi vain näennäisiä. Molemmat miehet olivat saman aikakauden luomuksia, mutta erosivat toisistaan merkittävillä tavoin ja ennenkaikkea Pekalta puuttui Mansonille ominainen äärimmäinen sosiopatia ts. ehkä joku psykologi saattaisi pitää Pekkaa narsistina, mutta hänessä ei ollut taipumuksia joukkomurhien organisointiin!

Pohjimmiltaan Pekan hengelliset näkemykset perustuivat hänen näkemyksiinsä seksuaalisuuden suuresta voimasta niin magian kuin ylipäätään kaikken muunkin takana. Pekalle Saatana oli seksuaalinen olento ja seksuaalisuus oli Saatanan tärkein vaikutuskeino. Koska Pekka oli hyvin seksuaalinen persoona hän toteutti tätä näkemystään omien seksuaalisten yllykkeittensä oikeutuksena. Ehkä Pekka ei itsekään tiennyt, mikä osa hänen toiminnastaan oli loppujen lopuksi hengellistä pyrkyä johonkin ja mikä vain pyrkimystä lieventää voimakkaan seksuaalivietin paineita. Kukaan muu ei sitä tiennyt senkään vähää ja Pekan tee mitä haluat -filosofia johti hänen mahdollisten henkisten päämäärien vaihtumiseen johonkin, jota Pekka itse harvinaisen osuvasti, kuinkas muuten, kutsui rivologiaksi. Ts. Pekasta ei loppujen lopuksi tullut gurua vaan pelleksi koettu ja löysiä puhuva kehno Hitler-Pastissi, joka tunnettiin lähinnä kiljun voimin naisseuraa etsivänä vitsinä!

En tiedä, kuinka paljon Pekka tiesi Aleister Crowleystä ylipäätään ja tämän aatemaailmasta erikseen. Ehkä Pekka oli omin päin päätynyt samanlaisiin päätelmiin kuin itseään ”Suureksi Pedoksi” nimittänyt Crowley ja yritti, kuten Crowleykin, elää filosofiaansa todeksi. Molempien elämänkaaret ja jopa näkemykset muistuttavat aavemaisesti toisiaan aina maineetonta loppua myöten, mutta toisin kuin Crowley, joka yhä edelleen jakaa mielipiteitä ja jolla on lähes 70-vuotta kuolemansa jälkeen yhä puolestapuhujia, Pekka on jäänyt paljon vähäisempään jälkimaineeseen ja hänestä ei ole tehty vakiohahmoa kauhuelokuviin jos myös -elokuviinkaan.

– – –

Mesikämmen kommentoi:

Kiitos Esa mielenkiintoisista näkemyksistäsi.

Tässä välissä olisi varmasti hyödyllistä määritellä muutamia termejä, mm. “rivologia” ja sen suhde “hengentieteeseen”, mutta eiköhän tässä pärjätä ilmankin.

Koska olit Pekan joukoissa mukana, todistit Pekan toimintaa 70-luvulla suoraan kentällä, on pohdinnoissasi kulttuurihistoriallisesti arvokkaita vaikutelmia ja havaintoja. Kaikkein mielenkiintoisinta tekstissäsi on mielestäni se, miten sinä ja Pekkala koitte Pekan omalaatuisen yhdistelmän politiikkaa, hengentieteitä ja Pekan münchausenmaista persoonaa. On helppo uskoa, että monille poliittisin painotuksin mukana olleille (”vihaisille nuorille miehille” kuin muillekin) tuo kokonaisuus oli enemmän tai vähemmän hämmentävä, vaikea sulattaa ja ottaa tosissaan – vaikka tuolloin, 70-luvulla, Pekka oli kuitenkin poliittisen vakavasti otettavuutensa kannalta vahvimmillaan (kts. tekstini Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi).

Kirjoitit mielenkiintoisesti siitä, miten ”käytännössä kaikki Pekan tunteneet panivat merkille hänen poikkeuksellisen voimakkaan seksuaalisuutensa” ja miten ”se vaikutti niin hänen yksityiselämäänsä kuin hänen julkisiinkin tekoihinsa ja lausuntoihinsa”. Nämä seikat ovat ilmiselvästi totta, myös niiden silmissä, jotka eivät Pekan toimintaa paikan päällä nähneet mutta jotka ovat Pekan legendaan eri lähteiden kautta myöhemmin tutustuneet. Näyttää siltä, että ”rivologia” oli Pekalla verissä jo 60-luvulla Siitoin-filmi oy:n alkuaikoina (kts. tekstini Porno-pekan kadonneet rivoilut) ja että Turun Hengentieteen Seuran puhtoisten ensimmäisten vuosien jälkeen asia pääsi kunnolla kukkaansa vuosien 74-76 välillä.

Pekka otti Aino Kassiseen yhteyttä jouduttuaan yrityksensä kanssa taloudellisiin vaikeuksiin 1970. Kassisen kautta Pekka tutustui erityisesti antroposofiaan ja teosofiaan, mutta myös tuohon aikaan hengentieteen kentällä olleisiin yleisiin teemoihin laajemminkin, mm. ufoihin. Vuoden 1971 lopussa perustettu Turun Hengentieeen Seura heijasteli tätä kaikkea hyvin (kts. Tri Kennet Granholmin teksti Pekasta nimeltä Worshipping the Devil in the name of God).

Puhtoisen alkunsa jälkeen Turun Hengentieteen Seura alkoi kuitenkin julkaista materiaalia, jossa oli selvästi ”rivologisia” ulottuvuuksia. Näihin kuuluvat erityisesti Musta Magia, osa I (1974) ja II (1975), sekä Paholaisen Katekismus (1977). Pekka alkoi kunnostautua myös julkisuudessa rivologisesti, tunnetuin tapaus näistä oli Jermu-lehden (8/1976) Pekasta tekemä juttu nimeltä Turun saatananpalvojien rituaalimenot. Huomionarvoinen seikka tässä yhteydessä on, että Pekan oppilassuhde Kassiseen katkesi näihin aikoihin. Huvittavaa asiassa on se, että Pekka myöhemmin kertoi Kassisen vihkineen hänet satanismiin, vaikka tosiasiassa Pekan liukuminen siihen suuntaan oli hänen samanaikaisesti ottamansa äärioikeistolaisen poliittisen linjauksen kanssa se syy, miksi Kassinen lopetti yhteydenpitonsa Pekkaan.

Kirjoitit tekstissäsi Kassisen ja Pekan väleistä: (…) uskallan väittää, että Pekan todellinen esikuva niin hyvässä kuin pahassakin oli ehkä jopa hänen tietämättäänkin aivan joku muu! Mitä tällä tarkoitat? Epäilemättä Pekalla oli moniakin “esikuvia” jo 70-luvun alussa, mutta on kiistatonta, että hengentieteellisen uransa alussa Aino Kassinen oli Pekalle tärkein opettaja ja tien viitoittaja.

Mainitsemasi Trevor Ravenscroftin Pyhä Keihäs (1973) oli Pekalle merkittävä teos, siitä ei ole epäilystäkään. Vaikka opus on historiallisesti ja tosiasiallisesti muutenkin enimmäkseen täyttä satua (ja sellaisena ennen kaikkea pseudohistoriaa, ei niinkään okkultismia), onnistui se nivomaan Pekalle mielekkäällä tavalla yhteen hengentieteitä ja politiikkaa. Kirjan vaikutus on nähtävissä jo Musta Magia, osa I:ssä (kts. tekstini Suomen Führer osa II sekä jo edellä mainitussa tekstissäni Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi).

Mutta mistä Pekka sitten sai hengentieteisiinsä ”rivologisia” vaikutteita? 70-luvun alussa ei suomeksi ollut magiaa käsittelevää kirjallisuutta liiemmin olemassa, eikä ns. seksimagiaa käsittelevää kirjallisuutta lainkaan. Englanniksi aiheesta löytyi maailmalta jo tuolloin joitain teoksia, mutta niistä kuuleminen ja niiden käsiinsä saaminen oli hivenen työlästä Suomesta käsin. Tämän lisäksi Pekan englannin kielen taidot eivät riittäneet niiden lukemiseen. Voidaan siis pitää varmana, että ”rivologiset” ulottuvuudet hengentieteelliseen repertuaariinsa Pekka loi luovasti itse, omaa mielikuvitustaan ja sopivia lähteitä yhdistellen. Tämä tietysti sopii kuvaan, sillä Pekan koko hengentieteellinen ajatusrakennelma on omalaatuinen kudelma “omaa ja lainattua”. Eräs teos, joka on saattanut Pekkaa asian rivologisissa ulottuuksissa inspiroida on Horst Knautin 1970 suomeksi julkaistu teos Paluu tulevaisuudesta (kts. tekstini Horst Knautin ja Pekka Siitoimen perverssiyden ylistys).

Mainitsit tekstissäsi yleisluontoisesti, että Pekalla olisi jotain yhtäläisyyksiä Charles Mansoniin. Eroavaisuuksia näiden miesten välillä löytyy monella tapaa, mutta löytyy niitä yhtäläisyyksiäkin. Molempia miehiä kiinnosti henkisyys ja molemmilla oli tavalla tai toisella kiinnostusta myös yhteiskunnallisiin asioihin. Molemmat olivat karismaattisia ja molempiin liitettiin jo tuolloin, no, sanokaamme ”rivologia”. Molemmilla oli oma ”kulttinsa”. Molemmat maastoutuivat ”vesimiehen ajan pimeälle puolelle” (kts. Gary Lachmannin Tajunnan alkemistit, joissa sekä Pekasta että Charliesta on juttua, sekä jo edellä mainitsemani tri. Granholmin artikkeli). Amerikkalaisista aikalaisista Mansonia luontevammin löydän Pekan vertailukohdaksi kuitenkin edesmenneen Anton LaVeyn, mistä artikkelin verran olen kirjoittanutkin (kts. Luciferin arkkipiispan nauru).

Tekstisi mielenkiintoisin pohdinta on tässä:

Pohjimmiltaan Pekan hengelliset näkemykset perustuivat hänen näkemyksiinsä seksuaalisuuden suuresta voimasta niin magian kuin ylipäätään kaiken muunkin takana. Pekalle Saatana oli seksuaalinen olento ja seksuaalisus oli Saatanan tärkein vaikutuskeino. Koska Pekka oli hyvin seksuaalinen persoona hän toteutti tätä näkemystään omien seksuaalisten yllykkeittensä oikeutuksena. Ehkä Pekka ei itsekään tiennyt, mikä osa hänen toiminnastaan oli loppujen lopuksi hengellistä pyrkyä johonkin ja mikä vain pyrkimystä lieventää voimakkaan seksuaalivietin paineita. Kukaan muu ei sitä tiennyt senkään vähää ja Pekan tee mitä haluat -filosofia johti hänen mahdollisten henkisten päämäärien vaihtumiseen johonkin, jota Pekka itse harvinaisen osuvasti, kuinkas muuten, kutsui rivologiaksi.

Pekan hengentieteellisessä kudelmassa seksuaalisuus ja Saatana todellakin liittyivät yhteen ja oleellisesti tähän konkreettiseen maailmaamme, kuten vaikka seuraavasta lainauksesta selviää:

Käärme, eli siitin, eli Paholainen ja niiden voima hallitsevat tätä aineellista maailmaa. Käärme kuvaa myös ikuisen elämän kiertokulkua munan, eli maapallon puitteissa. Muinaiset ihmiset pitivät siitintä Jumalan vertauskuvana, koska siitin oli elämän antaja ja jatkaja. Aineellisesti ajatellen he olivat uskossaan melko oikeassa, koska Paholainen on aineellisen maailman herra eli “Jumala”, ja juuri hän hallitsee siittimen käyttöön liittyviä voimia. Tästä johtuu, että katoliset papit ja buddhalaiset munkit eivät ollenkaan hyväksy siittimen käyttöä mihinkään muuhun kuin virtsaamiseen (teoksessa Ufot, uskonto ja Paholainen, 1974).

Asiasta kannattaa katsoa myös Musta Magia osa I:stä löytyvä lyhyt kuvailu Saatanasta (s. 58).

Pekka ei missään yksiselitteisesti kuitenkaan kirjoittanut, että seksuaalisuus olisi viime kädessä kaiken olemassa olevan (myös ”henkisen maailman”) takana oleva voima. Pekan tekstien pohjalta voisi päätellä jotain aivan päinvastaista, sillä kirjoittamissaan näkemyksissä ”tämän maailman herraa” palveltiin viime kädessä Jumalan kunniaksi – ja Jumala abstraktina otuksena oli Pekan käsityksissä jotain pelkän seksuaalisuuden tuolla puolen olevaa. Pekan henkiset päämäärät (mitä ne täsmällisesti ottaen sitten olivatkaan) eivät vuosien varrella nähdäkseni “vaihtuneet rivologiaan”, vaan ne ja hänen toimintansa muutenkin “rivologisoituivat” aiemmasta puhtoisesta antroposofiasta ja teosofiasta. Oma kysymyksensä sitten on, missä määrin münchausenmaista showta vetävä Pekka kirjaimellisesti uskoi kirjoittamaansa ja kertomaansa okkulttiseen maailmankuvaan. Ateisti Pekka ei kuitenkaan koskaan ollut, se on varmaa.

Voidaan pitää varmana, että Aleister Crowley oli Pekalle nimenä tuttu, sen verran häneen on viitattu jo suomenkielisessä kirjallisuudessakin. Crowleytä ei kuitenkaan Pekan elinaikana käännetty suomeksi, joten Crowleyn ajatuksiin tarkemmin tutustuminen jäi Pekalta kaikella todennäköisyydellä väliin. Crowleyn tekstit ovat myös aivan liian hienosyisiä, jotta Pekka olisi niistä sen enempää kiinnostunut. Pekka ei ole teksteissään tai missään tunnetuissa haastatteluissaan maininnut Crowleytä sanallakaan.

Kirjoitit, että molempien (Siitoin ja Crowley):

(…) elämänkaaret ja jopa näkemykset muistuttivat aavemaisesti toisiaan aina maineetonta loppua myöten, mutta toisin, kuin Crowley, joka yhä edelleen jakaa mielipiteitä ja jolla on lähes 70-vuotta kuolemansa jälkeen yhä puolestapuhujia, Pekka on jäänyt paljon vähäisempään jälkimaineeseen ja hänestä ei ole tehty vakiohahmoa kauhuelokuviin jos myös -elokuviinkaan.

En kyllä mitenkään näe, miten Siitoimen ja Crowleyn elämänkaaret tai näkemykset muistuttaisivat toisiaan mitenkään ”aavemaisesti”. Yleisellä tasolla yhtäläisyyksiä toki löytyy, ennen kaikkea kiinnostus salatieteisiin ja voimakas seksuaalisuus (mikä näkyi myös molempien magiassa niin sanoissa kuin teoissa) ynnä värikäs provokatiivinen persoonallisuus. Tällaiset yleiset seikat tosin yhdistävät varsin monia, jotka tietyn tyyppisestä esoteriasta ovat ylipäätään kiinnostuneita (kts. vaikka aiemmin mainitsemani Anton LaVey).

Merkittäviä eroavaisuuksia miesten välillä oli huomattavasti mm. oppineisuudessa, yleisessä sofistikoituneisuudessa sekä poliittisissa näkemyksissä. Aiheeseen liittyen suosittelen tutustumaan Richard Kaczynskin Perdurabo:n, Tobias Churtonin Aleister Crowley, the biography:n, sekä Oxford University Press:n julkaisemaan akateemiseen antologiaan Aleister Crowley and Western Esotericism. Mesikämmenen Aleister Crowleytä käsitteleviä tekstejä parin edellä mainitun tekstin lisäksi löytyy täältä.

Mitä Siitoimen ja Crowleyn legendan vertailuun tulee, on lähtökohdiksi huomioitava tietysti se, että Siitoin operoi ennen kaikkea suomeksi ja Suomessa, Crowley taas ennen kaikkea englanniksi ja ympäri maailmaa, erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Omassa kontekstissaan molempien miesten, ei vain Crowleyn, legendan ja suosion voidaan sanoa heidän kuolemansa jälkeen vain kasvaneen. Jo kursorinen vilkaisu vaikkapa LAShTAL – Home of the Aleister Crowley Societyn sivustoon ja Mesikämmenen Valtakunnanjohtajan elämä-sivun alasivuun post 2003 kertoo asiasta selkeää kieltään.

P.S. Tämä on Mesikämmenen blogin 666. posti.

Read Full Post »

kansalliskirjasto1Mesikämmen kävi jonkun aikaa sitten viimein tutkimassa Kansalliskirjaston 2010 auennutta Siitoin-kokoelmaa. Kokoelma on todella massiivinen ja pitää sisällään mm. Mount Everestin kokoisen vuoren Pekan kirjeenvaihtoa aina 70-luvun alusta 2000-luvun puolelle. Mukaan mahtuu varsin paljon sensitiivistä aineistoa, minkä vuoksi suuri osa siitä onkin luokiteltu käyttöehdon alaiseksi. Tämä tarkoittaa, että aineistossa on paljon sellaista, mistä ei voi ilman lupaa sanoa halaistua sanaa. Mukaan mahtuu kuitenkin paljon myös lehtileikkeitä, monisteita, yms. yleisesti muualtakin kaivettavissa olevaa aineistoa, yms. vähemmän sensitiivistä materiaalia.

Tiettävästi ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa tätä Siitoin-kokoelmaa kävi tonkimassa Iiro Nordling. Hän istui omien sanojensa mukaan ”useita viikkoja” kokoelman ääressä kirjaansa Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon (omakustanne, 2012) varten. On helppo uskoa, että tuon jättiläismäisen kokoelman parissa saa helposti vierähtämään viikkoja jos ei peräti kuukausia tai jopa vuosia. Mesikämmeneltä vierähti päivän verran kuin siivillä kokoelman parissa eikä siinä ajassa ehtinyt muuta kuin tehdä pari täsmäkaivelua ja aineiston yleishahmotuksen. Yhtä ja toista mielenkiintoista kyllä siinäkin ajassa tuli päivänvaloon…

– – –

Aiheeseen liittyen:

Suomen Führer, osa II.

Read Full Post »

Seuraava lyhyt elämäkerta Pekasta on vuodelta 1976. Tekstin tyyli ja sisältö viittaavat vahvasti siihen, että kirjoittaja “Klaus Jorvas” on Pekka itse. Teksti löytyy Iiro Nordlingin kirjasta Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon (s. 79-87) sekä Kansalliskirjaston Siitoin-kokoelmasta.

– – –

Siitoin der Führer – wir folgen dir!

Puolitotuudellinen kuvakertomus liikemies Timo Pekka Olavi Siitoinin menneestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä. Tehty edellä mainitun luvalla ilman ns. ennakkosensuuria.

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA ON AIVAN LIIKAA!

Tuottanut Klaus Jorvas, sekä joukko muita aiheen sankarin kannattajia.

Turku 1976.

Kaikki alkoi siitä kun joku, kuka lieneekin keksi kameran, paljon, paljon myöhemmin syntyi maailmaan Timo Pekka Siitoin. Jo hyvin varhain hän tutustui kameraan. Tähtien asennosta naapurin Kaisa muori ilmoitti Timo Pekasta tulevan kuulun kameramiehen, yms. Führerin ja okkultistin.

Timo-Pekka varttuu ja saa oman kameran. Sitä hän käyttää innokkaasti. Ensimmäisen kerran hän käyttää naapurin Jussin päähän. Myöhemmin hän siirtyy tosi kuvauksiin. Joskus tahtoi jopa kamera unohtua muiden mielenkiintoisempien harrastusten tähden.

PEKAN TARINA

Pekka Siitoin syntyi Varkaudessa 20.5.1944. Tätä ennen hänet oli tietenkin tehty suuren intohimon vallassa Mikkelissä. Tämä oli suuri kunnia jo tuolloin Pekalle. Miksi? No tietenkin siksi, että Pekka oli synnynnäinen militaristi ja Mikkelihän oli tuolloin Suomen kunniakkaan armeijan Päämaja-kaupunki, eikä rauhaakaan vielä oltu tuolloin solmittu punaisten paholaisten kanssa.

Pienenä äidin pieni Pekka oli todella suloinen lellivauva. Kaikki kauppalan lapset kadehtivat tuolloin Pekkaa ja hänen mahtavaa leikkikalukokoelmaansa. Lapsuutensa ensimmäiset 15 vuotta vietti Pekka Loimaan kauppalassa. Pekka oli kameramies ja “fasisti” jo neljä vuotiaasta lähtien. Eräs lähistöllä asunut vanha kommunisti meinasi usein saada hermoromahduksen, kun Pekka juoksi pitkin peltoja isän vanhat sotilasvarusteet päällä ja leikkikivääri kainalossa, huutaen “kuolema kurjille kommunisteille”! Se oli sitä lapsuuden kultaista aikaa se. Viidentoista ikävuoden jälkeen muutti Pekka ja hänen vanhempansa Turkuun, tuonne kulttuurin kehtoon. Siellä Pekasta tuli pärinäpoika surinasussuineen ja lemmenretkineen. Myöhemmin kaksipyöräiset vaihtuivat nelipyöräisiin.

Turkuun tultuaan Pekka pääsi liikeapulaiskouluun, josta hänet heitettiin ulos kolmen viikon kuluttua, liian levoton kun oli. Sitten alkoivat juoksupojan hommat monissa turkulaisissa liikkeissä. Tätä Pekka teki aikansa kunnes päätti pyrkiä kauppakouluun, jonne hänet hyväksyttiin, sillä olihan hän jo miehistynytkin. Koulussa Pekka filmasi ja politikoi niin, että meinasivat muut oppilaat mennä välillä lakkoon Pekan vuoksi, mutta aina sentään puhumalla selvittiin.

Kauppakoulun päättymisen jälkeen meni Pekka melkein heti armeijaan. Hän pääsi Mittauspatteristoon Niinisaloon. Siellä taas filmattiin kymmeneen kertaan kaikki varuskunnan jäsenet ja taas politikoitiin niin, että harmia meinasi tulla. Pekka oli kuitenkin synnynnäistä “upseeriainesta”, koska hänet määrättiin AUK:n tulenjohtolinjalle. Vähän myöhemmin Pekka nimitettiin myös Niinisalon varuskunnan joulupukiksi. Pukki kuin pukki, ajatteli Pekka ja oli onnellinen. Pekka puhui niin makeasti ja kauniisti lapsille juhlassa, etteivät muut upseerit kestäneet kuulla tekstiä, vaan menivät ulos jäähylle.

Pekka sai myös toimia armeijassa TK-miehenä ja sai näin etuoikeuksia, joka toisia kismitti. Kerran Pekka meinasi herätä yöllä vesirännissä, joka oli täynnä kylmää vettä.

Ensimmäisen filmi-studionsa Pekka perusti kesällä 1965, päästyään armeijasta. Tämä studio laitettiin vanhempien olohuoneeseen. Pekka sai ensimmäiset asiakkaansa tietenkin jakamalla kasarmeihin edullisia kuvatarjouskuponkeja. Myöhemmin, ts. v. 1966, Pekka hankki uuden asuin- ja studiohuoneiston läheltä keskustaa. Osoitteeksi tuli Kaskenkatu 1 A II kerros. Siellä Pekalla oli aluksi noin 200 neliömetrin tilat, kunnes niitä sitten taas laajennettiin noin 100 neliömetriä ja ostettiin vielä lisäksi noin 120 neliömetrin huoneisto omaksi. Tämän jälkeen Pekka perusti tuontiliikkeen ja alkoi matkustella ympäri Eurooppaa liikematkoilla, tai paremminkin “bordellikiertueilla”, kuten hänen tuttavansa aivan oikein arvelivat. Avioliittokin alkoi uhkaavasti lähestyä Pekkaa, olihan hän aiemmin jo ehtinyt monien muiden tuttavuuksien ohella tutustua Pirkko Orvokkiin, savitaipalelaisen maanviljelijän tyttäreen Helsingissä. Rakkaus syttyi heti ensi silmäyksellä. Kihloihin meno tapahtui viikossa ja avioliitto vajaassa kolmessa kuukaudessa. Avioliitto teki hyvää hurjalle Pekalle, eikä hän enään uskaltanut juuri nimeksikään filmata iltaisin alastomia tyttöjä, koska vaimo oli kuin Sherlock Holmes. Pekan oli siis pakko kokeilla rauhallista perhe-elämää hurjan nuoruutensa vastapainoksi. Mikään muu ei auttanut.

Avioliitto ilmeisesti sotki Pekan pasmat täysin, hän ei oikein uskonut pystyvänsä olemaan mamman pullapoikana ja siinä hän oli täysin oikeassa. Hän purki energiansa työhön ja perusti värilaboratorioyhtiön saman talon kellarikerrokseen. Vähän myöhemmin hän vuokrasi samasta talosta pienen myymälän, jossa putiikkia pidettiin vuoden verran, kunnes hän osti tuon pienen myymälän, jossa putiikkia idettiin vuoden verran kunnes hän osti tuon pienen myymälän vieressä olevan huonekaluliikkeen huoneiston, jonka neliömäärä oli noin 150. Pekka investoi liikaa ja, eikä tajunnut revalvaation vaaraa L-Saksassa, vaan joutui ansaan. Tuontiliike meni konkurssiin ja muutkin Pekan asiat joutuivat hankalaan vaiheeseen. Huvilakin oli juuri hankittu muutamaa kuukautta ennen vaikeuksia. Pekka joutui henkiseen ahdinkotilaan, mutta ei masentunut. Hän muisti lapsuutensa ja nuoruutensa ajan muistikuvat yliluonnollisista voimista ja olennoista, jotka voivat auttaa. Pekka uskoi näihin voimiin ehdottomasti ja päätti kirjoittaa Aino Kassiselle Helsinkiin. Aino vastasi Pekan kyselyihin nopeasti ja kertoi Pekalla olevan piileviä yliluonnollisia kykyjä, jotka heräävät eloon, jos hän niitä oikealla tavalla kouluttaa.

Pekka siis ryhtyi tuumasta toimeen ja jo muutaman vuoden kuluttua hän saavutti määrätyn koulutusasteen ja alkoi opettaa muita. Tätä tarkoitusta varten hän perusti Turun Hengentieteen Seuran, johon aluksi liittyi noin 130 jäsentä. Myöhemmin toimintaa laajennettiin ja perustettiin myös ns. poliittinen okkulttinen seura, jolle annettiin nimeksi Pegasos-seura. Tämän jälkeen päätettiin tulevaisuudessa perustaa puolue, jonka nimeksi tulisi Isänmaallinen Kansanrintama I.K.R. Tämän uuden organisaation valtakunnanjohtajaksi hyväksyttiin 99%:sesti Pekka Siitoin. Nyt edellämainituilla järjestöillä oli jo jäseniä ja kannattajia v. 1976, yli 2500 henkeä. Toimintaa oli myös laajennettu ympäri Eurooppaa suhdetoiminnan muodossa vastaavien järjestöjen kanssa. Pekka järjesteli kokouksia, mielenosoituksia, ryyppyjuhlia, filmauksia ym ym ym ja sai ilokseen joukon aktiivisia ja rohkeita äärioikeistolaisia patriootteja mukaan ns. aktiiviseen toimintaan isänmaan vapauden puolesta. Kommunistit ja siionistit olivat kauhuissaan ja yrittivät tehdä kaikkea vahinkoa Pekan järjestöjen toiminnalle, mutta turhaan.

Korkeampien voimien suojelu piti ja pitää, vaikka Pekka joutuikin monasti hyvinkin hankaliin tilanteisiin. Pekan rohkeus ei pettänyt. Kerran hän sanoi minulle, ettei pelkää muuta kuin Jumalaa ja sitä ettei ole liian passiivinen. Kohtuus kaikessa, niin viinassa kuin naisissakin, sanoi Pekka. Suopo ja rikospoliisi ovat olleet Pekan jokaviikkoisia tuttavuuksia, mutta koskaan ei Pekka ole joutunut aiheellisesti syytteeseen toimintansa vuoksi. Kommunistit ja muut rappiososialistit ovat kyllä koettaneet saada Pekkaa kiinni poliittisesta vehkeilystä, mutta turhaan. Pekan lapsilaumastakin on tulossa kovia “fasisteja”, kuten isästäkin. Nuorin lapsikin huusi jo 10 kk:n ikäisenä käsi ylhäällä “Heil Hitler!” Mutta ennenkaikkea Pekka on rehellinen ihminen ja ajattelee Suomen kansan parasta. Häntä ei ehkä nyt vielä ymmärretä, kuten ei ymmärretä muitakaan kehittyneitä okkultisteja. Henkisellä ajattelulla ja materialismilla on oleva suuri ero. Pekan mielestä suomalainen politiikka on hölmöläistarinoiden tasolla ja että demokratia ei sovi meille, koska kansan keskiarvon älykkyysosamäärä on pakkasen puolella. Saksassa on taas kehittyneempää rotua, toteaa Pekka. Pekan mielestä mikään muu ei ole syntiä, kuin se, että Jumalan henkimaailman olemassaolo kielletään ja kohtuuttomuus asiassa kuin asiassa, sekä se, että syyllistymme aloittavaan väkivaltaan. Jos taas joku toinen aloittaa väkivallan on meidän puolustauduttava toteaa Pekka ja sanoo, ettei viimeksimainittu ole syntiä.

Tämä kirjanen on puolitotuudellinen kertomus Pekka Siitoinin menneestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä.

Pekka Siitoin on ollut aina varsin eriskummallinen ihminen. Häntä on väitetty noidaksi, roistoksi, huijariksi, porno-Pekaksi, natsiksi ja miksi. Lehdet ovat hänestä kirjoitelleet jos jonkinlaisia juttuja, niin hyviä kuin pahojakin.

Koska Pekka Siitoimella on okkultistina eräällä tavalla varsin merkittävä mahdollisuus vaikuttaa eräisiin asioihin joita en halua tässä yksilöidä, niin on ollut välttämätöntä tehdä hänestä huumoriin perustuva kirjanen. Tällä en tietenkään tarkoita sitä, että haluaisin pilailla Pekan saavutusten kustannuksella, vaan päinvastoin. Tiedämmehän kaikki sen suuren voiman joka tahattomaan huumoriin kätkeytyy. Se joka ei ymmärrä huumoria on auttamattomasti kehityksestä jäljessä.

Tämä kuvitettu kirjanen antaa varmasti ystävästämme Pekasta meille kaikille hänen kannattajilleen reilun ja hauskan kuvan.

Tekijä K.J.

– – –

Read Full Post »

Post 2003

Tämä posti kuuluu Mesikämmenen blogin alasivuun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa Pekka Siitoimen elämää esitetään kronologisesti aikajalla.

Post 2003-postissa listataan Siitoimeen liittyviä mainintoja, tapahtumia, kirjoja, levyjä, yms., mitä hänen kuolemansa jälkeen on tullut esiin ja julkaistu.

– – –

Post 2003

2003

Pekan puhelinvastaajasta löytyi hänen kuolemansa jälkeen viestejä niin ajalta, jolloin hän oli vielä hengissä kuin myös ajalta, jolloin hän oli jo kuollut. Eräs näistä viesteistä oli Kai M. Aallon, jonka Siitoin oli ennen kuolemaansa nimennyt seuraavaksi valtakunnanjohtajaksi. Aallon viesti oli surunvalittelu Siitoimen poismenon johdosta (Mesikämmenen arkistot).

Pekan kuolinilmoitus ilmestyi Turun Sanomissa (Mesikämmenen arkistot).

Turun Sanomissa ilmestyi 14.12. pieni muistokirjoitus Pekasta (Mesikämmenen arkistot).

Nainen, jonka kanssa Pekka sai viimeisen lapsensa, soitti Leo Mellerin isännöimään hengelliseen radio-ohjelmaan ja puhui Mellerin kanssa mm. Pekan mahdollisesta taivaspaikasta (Mesikämmenen arkistot).

Tuntemattomaksi jäänyt uskovainen nainen osti Pekan kuolinpesän ostaneelta liikkeeltä kaikki myynnissä olleet Pekan painattamat Mustat Raamatut ja poltatutti ne (Mesikämmenen arkistot).

2006

Voimakyykkääjä-niminen legendaarinen nettihahmo mainitsi Siitoimen ”Johtajana” ”reklamaatiossaan R-kioskille” (Mesikämmenen arkistot).

nordling1Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirjoittama Pekka Siitoimen elämänkerta Suomen Führer: Valtakunnajohjata Pekka Siitoin (1944-2003)  ilmestyi omakustanteena.

“Jonathan Shedd/Video Werewolf archival outtake” julkaisi undergroundina DVD:n Pekka Siitoin: Taisteluni (Mesikämmenen arkistot).

2008

Black metal-yhtye Rivologi julkaisi ensimmäisen demo-kasettinsa. Bändin koko konsepti oli ja on kauttaaltaan Siitoimen inspiroima (Mesikämmenen arkistot).

Ajankohtainen kakkonen esitti ohjelman Abdullah Tammen salattu elämä. Ohjelmassa Tammi kertoi mm. soluttautuneensa Siitoimen joukkoihin 70-luvulla vakoilumielessä. Tammi julkaisi asiasta vuonna 2012 myös oman selontekonsa YouTubeen.

Vomit Pint-yhtye julkaisee levyn Abortion is service to mankind, jolta löytyy kappale “I’ve got crush on Pekka Siitoin”.

Näihin aikoihin ilmestyi myyntiin ensimmäinen versio ”Kiitos 1944-2003”-t-paidasta (Mesikämmenen arkistot).

Aamuset julkaisi Nostalginen Turku-juttusarjassaan Pekasta tekstin “Naantalin natsi” (Mesikämmenen arkistot).

2009

Suomi 24:llä ilmestyi posti ”Pekka Siitoin nähty Hangossa” (Mesikämmenen arkistot).

Rivologilta julkaistiin split-julkaisu S.A.D.O.S.-yhtyeen kanssa nimeltään Aamuruskon pojat ja tyttäret (Mesikämmenen arkistot).

Kivesveto Go Go:n Saatana kutsuu minua 7″ sisältää sarvilla tuunatun kuvan Pekasta.

Pekka Siitoimen siviilipalveluslehteen alunperin 1993 antama haastattelu julkaistiin Blood Ceremony-elokuvalehdessä ennenjulkaisemattomien valokuvien kera (Mesikämmenen arkistot).

rituaalimenot2Vuonna 2009 Nightsatan, The Seekrets ja Black Totem tekivät kolmen keikan minikiertueen. Tampereella lisänä oli myös Steel Mammoth. Kiertueen julisteessa ja muussa mainosmateriaalissa oli legendaarinen rituaalikuva Pekasta vuoden 1976 Jermu-lehdestä (Mesikämmenen arkistot).

Pekasta oli kappale Hannu Lauerman kirjassa Pahuuden anatomia (Edita).

2010

Miki Brunoun ohjaama dokumenttifilmi Isän valtakunta esitettiin YLE:llä. Filmi kertoo Siitointen elämästä Paul Adolf Siitoimen näkökulmulmasta.

Naantalilainen tuntemattomaksi jäänyt SDP:n jäsen kirjoitti muistojaan Pekasta Naantalin SDP:n nettisivuilla (Mesikämmenen arkistot).

Fingerporissa ilmestyi kaksi strippiä Siitoimesta (Mesikämmenen arkistot).

Mesikämmen julkaisi Das Fest! 50-postia Pekka Siitoimesta!-juhlapostin.

Uskontotieteilijä, tri Kennet Granholm kirjoitti Pekka Siitoimesta tekstin Worshipping the Devil in the name of God (Mesikämmenen arkistot).

Malheur toi julkisuuteen ensimmäisen tunnetun version Pekkagrammista.

Pekka Siitoin-soundboard sekä Pekka Siitoin-built my Panzerwagen-tribuutit ilmestyivät nettiin.

Pekka laitettiin etikettiin Hänvin-tribuuttikuvassa (Mesikämmenen arkistot).

Huutonetissä myytiin Pekka Siitoimen shortseja. Lähtöhintana oli 100e (Mesikämmenen arkistot).

Ruoveden Hengentieteen Seura laittoi valkoista ”pekkagrammi”-t-paitaa myyntiin. Paita oli hitti ja se myytiin loppuun nopeasti (Mesikämmenen arkistot).

pekkakortti1Turun Hengentieteen Seura perustettiin uudestaan joulukuussa Turussa (Mesikämmenen arkistot).

Mesikämmenen blogi julkaisi postin Pekka Siitoin on nykyään vampyyri! Postin perässä on kysely, ”oletko törmännyt vampyyri-Pekkaan?”

Pertti Jarla kertoi Metropolin haastattelussa pitävänsä Pekasta huumorimielessä sekä omistavansa Pekan omistuksessa olleita pieniä luita, yms. (Mesikämmenen arkistot).

Kokoomusnuorten Janne Pihjala mukaili Pekkaa sanomalla ”Kaikesta huolimatta olen kivenkova liberalisti, anarkisti ja kapitalisti. Siitä minä nautin. Sosialismi on sairautta”. Media noteeraa asian (Mesikämmenen arkistot).

2011

ihmisen_poikaMike Pohjolan Ihmisen Poika (Gummerus) ilmestyi. Kirjassa kerrotaan myös Siitoimesta (Mesikämmenen arkistot).

YouTubeen ilmestyi Pekka Siitoin überpartyremix-tribuutti.

Facebookiin perustettiin Pekka Siitoin Fan Club.

Turun Hengentieteen Seura painatti Siitoimesta useampaa erilaista postikorttia (Mesikämmenen arkistot).

Hardcore punk-yhtye Kiljuvelka-70:n CD:llä Näen ja kuulen… mutta puhe sammaltaa on kappale nimeltä Kiljukeisari, joka kertoo Pekasta (Mesikämmenen arkistot).

Total Fucking Underground Publishing uudelleenjulkaisi Pekan mustaa magiaa käsittelevät teokset Musta Magia I & II sekä Paholaisen katekismus yksissä kansissa nimellä Musta Magia trilogia. Julkaisu oli tehty ”Pekan muistoa kunnioittaen” (Mesikämmenen arkistot).

tfup161Esoteerista industrial-melua tekevän Will over Matter:n CD:llä Lust for Knowledge on kappale ”Viiden tunnin puhelu”, jossa on käytetty pitkä pätkä Pekan Radio Inarille antamaa haastattelua (Mesikämmenen arkistot).

Mesikämmen julkaisi Das Fest II! 100 postia Pekka Siitoimesta!-juhlapostin.

Pekan kuolinpäivää muisteltiin. Asiasta luotiin Facebookiin tilaisuus (Mesikämmenen arkistot).

Ruoveden Hengentieteen Seura laittoi mustan ”pekkagrammi”-t-paidan myyntiin. Paita, josta tehtiin 88 numeroitua kappaletta, oli jälleen suuri hitti ja se myytiin nopeasti loppuun (Mesikämmenen arkistot).

wachtKarvareuhka productions-ryhmän elokuva Wacht am Rhein ilmestyi nettiin. Pekka on eräs elokuvan päähahmoista ja hänen kuolemattomia lausahduksiaan kuullaan pitkin elokuvaa (Mesikämmenen arkistot).

Kai M. Aalto antoi Mesikämmenen blogille haastattelun. Haastattelussa käytiin läpi mm. Aallon tuttavuutta Pekkaan sekä Pekan ryhmien toimintaa (Mesikämmenen arkistot).

Esa Taberman antoi Mesikämmenen blogille haastattelun. Haastattelussa käytiin läpi Tabermannin tuttavuutta Pekkaan sekä Pekan ryhmien toimintaa 70-luvulla, ynnä Kursiivin iskua ja sitä seurannutta oikeudenkäyntiä (Mesikämmenen arkistot).

Nightsatan, The Seekrets ja Black Totem tekivät jälleen kolmen keikan minikiertueen. Kiertueen julisteissa ja muussa mainosmateriaalissa oli jälleen kuva Pekasta rituaalimenoissaan vuoden 1976 Jermu-lehdestä (Mesikämmenen arkistot).

Basso-lehti arvosteli Siitoimen teoksen Ufot, uskonto ja paholainen (Mesikämmenen arkistot).

Facebookiin ilmestyy ryhmä, jossa Pekalle vaaditaan patsasta Naantaliin (Mesikämmenen arkistot).

Esa Taberman muisteli Mesikämmenen blogissa Pekkaa ja ”arkkipiispatarta” (Mesikämmenen arkistot).

Mesikämmenen blogi järjesti ensimmäiset Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisat. Kisojen ylituomariksi ja suojelijaksi tuli Kai M. Aalto. Kisapalkintoina oli mm. uudelleen perustetun Turun Hengentieteen Seuran toimesta Pekka Siitoin-postikortteja. Kisat saivat osakseen suurta suosiota ja ne noteerattiin Helsingin Sanomien NYT-liitettä myöten (Mesikämmenen arkistot).

Kymenlaakson Esoteeris-Mytologisen Seuran Antti Joutsi suunnitteli uuden sadan markan setelin, jossa Pekka komeili kuvassa (Mesikämmenen arkistot).

2012

Esa Taberman muisteli Mesikämmenen blogissa Pekkaa ja Kemin ”komendantti H”:ta (Mesikämmenen arkistot).

Abdullah Tammi laittoi YouTubeen videon, joka on “Tammen kertomus miten soluttauduin Pekka Siitoimen järjestöön ja taistelussani fasismia sekä natsismia vastaan.”

Sauli Niinistön presidenttivaalikampanjaa varten tehty video päätyi hivenen tuunattuna versiona YouTubeen. Videolla Sauli puhelee vampyyri-Pekan kanssa.

Facebookiin perustetaan ruotsinkielinen fanisivu Pekalle: Vi som dyrkar Timo Pekka Olavi Siitoin.

Pekka pärjäsi postyyminä toiseksi parhaiten Mesikämmenen varjopresidentinvaaleissa (Mesikämmenen arkistot).

Halthan bongasi Helsingin alueelta ”Siitoin elää”-spraymaalauksen (Mesikämmenen arkistot).

Pekasta ilmestyi ”Pekkagram”-patchiä mm. Huutonettiin myyntiin (Mesikämmenen arkistot).

nordling2Iiro Nordlingin toinen Pekkaa käsittelevä kirja Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon ilmestyi omakustanteena (Mesikämmenen arkistot).

Mesikämmenen blogi julkaisi postin koskien Pekan syntymäpäivää. Juhlapuheen asiaa koskien kirjoitti Kai M. Aalto (Mesikämmenen arkistot).

Iron Sky-elokuvan teattereihin tulon aikoihin Mesikämmen julkaisi Iron Siitoin-artikkelin, joka sai paljon huomiota. Artikkelille myhäili hyväntuulisen huvittuneena mm. Iron Skyn ohjaaja Timo Vuorensola (Mesikämmenen arkistot).

Pekasta ilmestyi toinen ”Kiitos 1944-2003” t-paita. Samoihin aikoihin ilmestyi myös erilaisia ammattimaisesti teetettyjä Pekka-rintanappeja (Mesikämmenen arkistot).

nn2Nauravat Natsit-c-kasetti uudelleenjulkaistiin tuntemattoman tahon toimesta CD:nä. Painos myytiin loppuun alle kolmessa viikossa (Mesikämmenen arkistot).

Internettiin ilmestyi kuva jonkun muusikon tekemästä Pekka Siitoin-kitarapedaalista (Mesikämmenen arkistot).

Mesikämmenen blogi järjesti toiset Hypnoottis-magneettisen katseen SM-kisat ja kirjoitti niiden yhteydessä mm. Pekan hypnoottis-magneettisesta katseesta. Kisat olivat vielä suositummat kuin aiempana vuonna ja ne saivat jälleen osakseen huomiota mm. Helsingin Sanomien NYT-liitteessä (Mesikämmenen arkistot).

Dan Koivulaakso, Li Andersson ja Mikael Brunilan Äärioikeisto Suomessa julkaistiin. Kirjassa mainitaan myös Siitoin muutamaan kertaan (Mesikämmenen arkistot).

Olavi Koskelaa, Pekan joukoissa toiminutta miestä, haastateltiin YLE:n Suomalainen mies-ohjelmasarjassa. Haastattelussaan Koskela kertoi paljon myös Pekasta (Mesikämmenen arkistot).

Boyd Ricen ensimmäisellä Suomen keikalla kuultiin Pekka-aiheisia huutoja kappaleiden välissä (Mesikämmenen arkistot).

outokutsuTurun Hengentieteen Seura ilmoitti vihkivänsä Suomen Luciferille ja Saatanalle Pekan kuolinpäivänä ja julkaisevansa rituaalikaavan, jota kuka tahansa voi käyttää samaan rituaaliin. Asiasta nousi kohu. Facebookiin perustettuun Turun Hengentieteen Seuran tilaisuussivuun liittyi n. 18000 ihmistä ja sen vastarukoustapahtumaan n. 28000 ihmistä. Mm. Iltalehti uutisoi asiasta ja siitä kirjoittavat blogeissaan mm. Leo Meller ja Jouko Piho (Mesikämmenen arkistot).

Hokke Rädyn räp-biisi Fyyrerin uudet vaatteet ilmestyi nettiin. Kappaleessa räpätään Pekasta (Mesikämmenen arkistot).

Helsingin juhlaviikoilla oli “monitaiteellinen näyttämöteos” nimeltään Ufot, uskonto ja pakolainen. Nimi mukaili tietysti 1974 julkaistun Pekan teoksen Ufot, uskonto ja paholainen” nimeä (Mesikämmenen arkistot).

Unclean julkaisi äänitteen Deranged, jolta löytyi Pekka-raita H.P.S. (Mesikämmenen arkistot).

Pekkaa muisteltiin hänen kuolinpäivänään. Facebookissa oli asiasta oma tapahtumansa. Mesikämmen uutisoi asiasta (Mesikämmenen arkistot).

Mesikämmenen blogin haastatteluissa tänä vuonna Pekasta kertoivat mm. Kymenlaakson Esoteeris-Mytologinen seura, Leon Kosmos, Antti Joutsi, Ilmari Pöyhönen, Ötöpesän jengi ja Halthan. Blogissa ilmestyi juhlapostit Das Fest III ja IV – 150 ja 200 postia Pekka Siitoimesta (Mesikämmenen arkistot).

2013

Mesikämmen laittoi blogiinsa alasivun Valtakunnanjohtajan elämä, jossa esitetään kronologisesti Pekka Siitoimen elämän tapahtumia.

Rivologilta ilmestyi demo Sexuaalisuus ja Saatanan palvonta (Mesikämmenen arkistot).

Mesikämmen julkaisi Das Fest V! 300 postia Pekka Siitoimesta!-juhlapostin.

Bestial Burst julkaisi kasetin The Lost tapes of Bestial Burst, jolla on mukana neljä aiemmin julkaisematonta kappaletta Rivologilta (Mesikämmenen arkistot).

Turun Hengentieteen Seura myönsi Kai M. Aallolle seuran kunniajäsenyyden. Seura totesi asiasta näin: “Tämä johtuu tietysti siitä syystä, että Te olitte Mestari Siitoimen toiminnassa kunniakkaasti mukana ja koska Mestari Siitoin nimesi Teidät hänen seuraajakseen. Tämän lisäksi Te olette esimerkillisesti pitäneet kaikki nämä vuodet yllä niin Mestari Siitoimen mainetta, nimeä ja kunniaa, sekä jatkaneet Ikuista Taistelua kaikkien Oikeiden, Kauniiden, Hyvien ja Pyhien asioiden puolesta (Mesikämmenen arkistot).

Rytmihäiriö julkaisi kuvia tuoreista studiosessioistaan. Eräässä kuvassa eräällä bändin jäsenellä oli päällään Pekka Siitoin-kiitos-paita (Mesikämmenen arkistot).

Esa Taberman kirjoitti pienen muistelunsa Kaken ihmeellinen seikkailu Siitoin-universumissa. Mesikämmen julkaisi kirjoituksen.

Juho L. laittoi YouTubeen dokumentin Sieg Heil Suomi (1994) kokonaisena. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kyseinen dokumentti ilmestyi nettiin kokonaisena.

Helsingin Sanomat mainitsee Siitoimen Ilkka Malmbergin artikkelissa Aina vain paranee: Aina välillä nousee uusnatsijärjestöjä kuten Pekka Siitoinin Isänmaallinen Kansanrintama, Arjalaisen Veren Liitto ja Arjalainen Germaaniveljeskunta, mutta niiden kannatus on olematonta verrattuna niiden saamaan julkisuuteen.

bitcoinsiitoinJiri Keronen suunnitteli Pekka Siitoin-bitcoin setelin.

Iltalehdessä oli “Taistolaiset”-liite. Sen Tiedonantajaa käsittelevässä jutussa sivulla 44 kerrottiin näin:

Tiedonantaja sai sympatioita kun uusnatsit polttivat lehteä painaneen Kursiivin kirjapainon. Tiedonantajan mittatikulla joukkokokous syntyi aina silloin, jos paikalla oli vähintään kaksi ihmistä. Tämän opin mukaisesti otettiin kaikki irti suomalaisesta äärioikeiston noususta, vaikka hankkeen takaa paljastui höperön maineessa ollut turkulainen Pekka Siitoin (Mesikämmenen arkistot).

Valtakunnanjohtaja ja Luciferin arkkipiispa Pekka Siitoin mainittiin Rumba-lehdessä olleessa ruotsalaisen Year of the Goat-bändin haastattelussa.

Rytmihäiriö julkaisi uuden levyn Todellisuuden mestari. Levyltä löytyy pari selvää viittausta Siitoimeen ja hänen legendansa maastoon (Mesikämmenen arkistot).

NaantalinterveisetSarjakuvataiteilija ja kuvittaja Mika Lietzén teki Pekka & Muumi-piirroksen. Kuva löytyy Lietzénin sivuilta ja sen yhteydessä on teksti: “Iloiset kevätterveiset Naantalista! Toivottavat Pekka Siitoin ja Muumi. Heil from Naantali! From a local nazi drunkard and Moomin” (Mesikämmenen arkistot).

Helsingin Sanomien kuukausiliitteen N:o 494:n sivu 22 kertoi, että Mesikämmenen blogi on ensimmäisen kymmenen kisaan mukaan otetun blogin joukossa. Blogia kuvaillaan liitteessä sanoin: “kirjoituskokoelma aiheenaan Pekka Siitoin” (Mesikämmenen arkistot).

Mesikämmen kävi tutkimassa Suomen kansalliskirjaston Siitoin-kokoelmaa ja kirjoitti mm. arkistoissa olevasta Turun Hengentieteen Seuran vieras- ja jäsenkirjasta.

Mesikämmenen blogi järjesti Pekan virtuaaliset 69.-syntymäpäiväjuhlat. Juhliin otettiin osaa ympäri Suomea. Kai M. Aalto kirjoitti juhlapuheen.

Isänmaan toivoilta kysyttiin Nyt-lehden suuressa abikyselyssä 31.5. “Missä ammatissa toimit 30-vuotiaana ja paljonko ansaitset kuukaudessa?” Vastauksista löytyi myös “valtakunnan johtaja” 9000 euron kuukausipalkalla.

“Spugedeelista folkkia” soittava Belsebub & perisynnit julkaisi ep:n “Järjen isä”. Bändin Pekka-inspiroituneisuus näkyy levyn nimen lisäksi myös bändin logosta.

Mesikämmen julkaisi juhlapostin Das Fest VI! 350 postia Pekka Siitoimesta!

Mesikämmen haastatteli Rivologia.

Mesikämmen osti Pekan mainoskylttejä, leimasimia, yms. ja kirjoitti niistä postin.

Musiikkitoimittaja Nalle Österman kertoi Mesikämmenen tekemässä haastattelussa, että Pekka herättää hänessä “lämpimiä ajatuksia”. Nalle totesi Pekasta myös näin: “Pekka Siitoin oli väkevä kansallinen provokaattori, jolla tuntui olevan toimissaan myös pilkettä silmakulmassa.”

Pekka-seteliä käytettiin ensimmäisen kerran maksun välineenä ja Pekka ilmestyi ympäri Suomen ihmisten ikkunoihin.

Rytmihäiriön Otto ja Janne kertoivat ajatuksiaan Pekka Siitoimesta Mesikämmenen tekemässä haastattelussa.

Ylen Elävä arkisto-sivuille ilmestyi pätkiä Utopia on paikka jota ei ole – miksi sinne halutaan niin paljon?ohjelmasta. Mukana oli myös Pekan kommentteja Natsi-Saksasta.

“Tohtori Kronos” muisteli Pekkaa ja muita aiheeseen liittyviä juttuja vuosikymmenien varsilta Mesikämmenen blogille.

Pekan valokuva vilahti metallibändi Dark Days Aheadin musiikkivideolla kappaleeseen M.M.M.

Will over matter antaa esimakua tulevalta julkaisultaan Mesikämmenen blogin kautta. Kappaleessa Toisesta maailmasta on käytetty noin kahdentoista minuutin verran Pekan ja poikansa Petrin (tuolloin viisivuotias) jutustelua henkiolennoista ja ufoista. Pätkä löytyy kasetilta Petrin ufokokemukset, joka on äänitetty 8.3.1972. (Mesikämmenen arkistot).

Mesikämmen esitteli ennennäkemättömiä Pekka-filmejä: Kurssilaisten vapaatunnit, Muisto vain, The worryin’ kind, Iloinen leski, Luojan kiitos, Päijänne kutsuu (Mesikämmenen arkistot).

Malheur laittoi myyntiin tekemäänsä Pekka-paitaa (Mesikämmenen arkistot).

Nimerkki K-SAP.T.P kirjoitti Venomin In league with Satan-biisin Pekka-muotoon (Mesikämmenen arkistot).

Pekkaa siteerattiin Turmion Kätilöt-yhtyeen uudella levyllä Technodictator (Mesikämmenen arkistot).

pekkabaphomet2Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan vaaleissa oli mukana Kaakkois-Tampereen Nihilistiliitto (tunnus: SIITOIN).

Freak Animal Records julkaisi Will over Matterin Toisesta maailmasta c-kasetin. Kasetin nimikappaleessa on käytetty Pekan ääntä (Mesikämmenen arkistot).

Kymenlaakson Esoteeris-Mytologisen Seuran Frater Ignis Cultor teki kappaleen Tribute to master Siitoin (Mesikämmenen arkistot).

Horror-Shop laittoi myyntiin Pekka-paitaa “Saatana elää ja voi hyvin” (Mesikämmenen arkistot).

Facebookiin ilmestyi ryhmä nimeltä Pekka Siitoimen kuoleman muistopäivä 2013 (Mesikämmenen arkistot).

8.12. 2013 tuli kuluneeksi 10 vuotta valtakunnanjohtajan kuolemasta. Asiaa muistettiin ympäri maata.

– – –

2014

Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon legendaarinen dokumentti Vaaran merkki näytetään elokuvateatteri Orionissa 26. ja 29.3. (Mesikämmenen arkistot).

Helsingin Sanomien Nyt-sivusto uutisoi, että BrewDogin uuden Suomi-oluen nimeksi oli mielenkiintoisimpana ehdotuksena mukana Pekka Siitoin (Mesikämmenen arkistot).

Aavetaajuus julisti kirjoituskilpailun Pekasta (Mesikämmenen arkistot).

Pekka on esillä Kivesveto Go Go:n YouTubeen ilmestyneellä musiikkivideolla kappaleeseen Hautausmaa.

Perttu Häkkisen Yle-puhe -ohjelmassa oli 20.5. Pekka-teema.

Pekan 70v.-syntymäpäiviä vietettiin ympäri Suomea (Mesikämmenen arkistot).

Turun Hengentieteen Seura painatti Pekan 70v.-juhlien kunniaksi Pekan legendaarisen spiritismipelin uudelleen.

Vuoden aikana mm. Kymenlaakson esoteeris-mytologisen seuran jäsenten Facebookkiin Fingerporin aineksista tekemä Heil Hitlerpori käsitteli monet kerrat Pekkaa.

HH88-nettikauppa laittoi myyntii 3. version ns. Kiitos-paitaa.

Read Full Post »

Suomen Führer, osa II

Alkusoitto: Suomen Führer, osa I

Kolme vuotta Pekka Siitoimen kuoleman jälkeen ilmestyi Iiro Nordlingin ja Olavi Koskelan kirja Suomen Führer, Valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin 1944-2003. Teoksessa, jota tässä blogissa on useaan kertaan aiemmin siteerattu, käytiin läpi niin Pekan elämäntarinaa kuin kylmän sodan aikaista Suomen poliittista ilmapiiriä johon Pekan toiminta kontekstualisoitui, sekä tietysti nationalistisen tai kansallismielisen toiminnan muutoksia vuosien varsilla muutenkin.

Suurimman osan reilun 200-sivuisen teoksen tekstistä kirjoitti Nordling, Koskelan täydentäessä kuvaa varsin elävästi kirjoitetuilla muistoilla Pekan niiltä Naantalin vuosilta, jolloin Koskela asui Pekan kanssa samassa talossa ja oli Pekan puolueen KDP:n toiminnassa aktiivisesti mukana. Kai M. Aalto kertoi viime vuonna Mesikämmenelle antamassaan haastattelussa, että häntä oli alunperin myöskin pyydetty mukaan kirjoittamaan tuota kirjaa. Aalto oli syystä tai toisesta kuitenkin kieltäytynyt kunniasta. Hän valotti ensimmäisen kerran syvemmin menneisyyttään Pekan riveissä tuossa edellämainitussa haastattelussa.

Suomen Führer oli n. 200 kappaleen omakustanteena tehty laitos, joka olisi kaivannut kovasti oikolukua ja ammattimaisempaa taittoa, eikä muutama kuvakaan Pekan värikkään elämän varrelta olisi ollut pahitteeksi sisältöä tukemaan. Näiden seikkojen lisäksi kirja painottui esittämään ja pohtimaan Pekan elämää ja toimintaa sen poliittisen ulottuvuuden kautta. Tämä tarkoitti sitä, että Pekan tosissaan ottamat hengentieteet jäivät teoksessa hyvin pieneen rooliin, ja se mitä aiheesta kerrottiin osoitti sen, ettei uskontotieteen piiriin kuuluvat asiat ole Nordlingin ominta alaa. Jokainen kirjoittaa tietysti omasta näkökulmastaan, niin myös historiaa opiskellut Nordling, joka on myös myöntänyt Suomen Führerin puutteet.

Puutteistaan huolimatta tuo opus oli kuitenkin ensimmäinen Pekasta tehty elämänkerta ja se onnistui maalaamaan kohteestaan tietyistä kulmista katsoen varsin informatiivisen kuvan. Tietyllä tapaa teoksen hiomattomuus jopa sopi kohteeseensa, kun miettii niin Pekan elämää kuin hänen itse kustantamiaan kirjojaankin. Tarkkaavainen lukija löysi niistäkin kuitenkin homman ytimen ja sen mehut.

Suomen Führerin painos on sittemmin myyty loppuun, mutta halukkaat voivat pienellä pitkäjänteisyydellä löytää niitä silloin tällöin mm. Huutonetistä.

– – –

Suomen Führer, osa II

Nyt alkuvuodesta 2012 ilmestyi Huutonettiin Nordlingin uusin kirja Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon. Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012. Kuten Suomen Führer, niin myös tämä uusi teos olisi kaivannut kipeästi oikolukua ja muutakin hiomista, taitosta ja kansista alkaen, aina sisällysluetteloon (joka puuttuu kokonaan), ja sisältöön asti. Kirja on jälleen julkaistu omakustanteena, painosmäärän jäädessä tällä kertaa vain sataan kappaleeseen. Sivuja on jälleen reilu pari sataa. Sisältöä tukevaa kuvitusta ei teoksessa ole tälläkään kertaa. Mikäli kirja kiinnostaa, kannattaa kipin kapin suunnata Huutonettiin ja hankkia tämä opus, joka epäilemättä myydään pian loppuun.

Kirjan takakansi kertoo teoksesta ja sen tarkoituksesta seuraavaa:

Kirja pyrkii tarjoamaan katsauksen Suomen äärioikeiston vaiheisiin Pekka Siitoinin ajoista nykyhetkeen. Pekka Siitoinin arkiston aukeaminen vuonna 2010 tarjosi aiheen kirjalle. Vietin useita viikkoja kansalliskirjastossa penkomassa tuota valtavaa aineistoa. Havaitsin sen oivaksi aineistoksi tutkia kuinka antikommunismista ja kekkosvastaisuudesta alkanut äärioikeiston kehitys on kulkenut nykyiseen persuaikaan ja Halla-ahon maahanmuuttokriittisyyteen.

Lähtökohta on Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisin. Kansalliskirjaston Siitoin-kansiot tosiaan avautuivat vuonna 2010. Pekka lähetti elämänsä aikana runsaskätisesti itseään koskevaa aineistoa kansallisarkistoon, jossa ne ovat antaneet odottaa itseään. Eräs Mesikämmenen tuttu oli puhunut asiasta jo vuosia, aikomuksenaan hyödyntää noita arkistoja omaan akateemiseen jatkotutkintoonsa. Tarkoituksena oli, että Mesikämmen olisi hypännyt tämän tutun kyytiin ja Pekan arkistoja oltaisiin menty yksissä tuumiin tutkimaan, useampaankin kertaan. Ne reissut ovat antaneet odottaa itseään. Ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa arkistoille ehti Nordling. Voin kuvitella, miten kiehtovia hetkiä hän on noina kansallisarkistossa viettämiensä viikkojen aikana kokenut.

Nordlingin uuden teoksen suurin vahvuus onkin siinä käytetty ainutlaatuinen arkistomateriaali. Mikäli teoksessa olisi yleisen aihepiirin kontekstualisoinnin lisäksi viitattu aiempaan aihepiiriä sivuavaan tutkimukseen ja pureuduttu aineistoon jostain selkeästä ja hyvin valitusta näkökulmasta käsin, olisi tuo aineisto päässyt avautumaan ja puhumaan varmasti paljon nykyistä paremmin. On selvää, että Nordling ei ole pyrkinyt tekemään teoksestaan akateemista tutkimusta, mutta siitä huolimatta ainakin avainkäsitteiden määrittelyä olisi pitänyt tehdä huomattavasti nykyistä paremmin, sillä jo teoksen populaarimpikin käsittely sitä vaatisi edes jotenkin. Nyt avainkäsitteet jäävät hyvin väljästi pyörimään läpi teoksen. Mm. äärioikeistoa tai kansallismielisyyttä ei määritellä teoksessa juuri ollenkaan. Tästä seuraa yhtä ja toista, mm. hyvin väljästi tehtyä ja monin paikoin perusteetonta Siitoimen niputtamista samaan laatikkoon kuin Halla-aho.

Myös itse aineistosta, joka on kirjan suurin vahvuus, olisi ollut hyvä kuulla enemmän, ja aineistoon viittaaminenkin olisi voinut olla tarkempaa. Nordlingin teos on varsin yleisiä suuntaviivoja ja kirjan aihepiirin maastoa maalaileva. Kansallisarkiston materiaalien käsittely jää lähinnä kuvailevaksi, eikä aineiston syvempää analyysiä ole. Kaikki edellä oleva on harmillista, sillä aineisto olisi ollut varmasti kohtuullisen helppo saada avautumaan ja puhumaan enemmän kuin mitä lopputulos on nyt.

Tämän lisäksi jo teoksen aihepiirin rajaus olisi kannattanut jättää suosiolla itse Pekkaan, sillä teoksen aineisto käsittelee selvästi ennen kaikkea Pekkaa, on melko äsken avautunutta ja siksi ainutlaatuista ja tämän päälle sitä on vielä paljon. Halla-ahosta on teoksessa hyvin vähän, eikä teoksen nimeäminen Pekka Siitoinista Jussi Halla-ahoon ole sen vuoksi hyvin perusteltua. Kun katsoo, mitä Nordlingilla on Halla-ahosta sanottavaa, olisi Halla-aho kannattanut jättää kirjan nimestä yksinkertaisesti pois. Osuvampi nimi teokselle olisi vaikka Suomen Führer, osa II. En usko, että Nordling on kirjan raflaavalla nimeämisellä halunnut saada kirjalleen lisähuomiota, kun ottaa huomioon jo sen, miten pienestä painoksesta on kyse. Mutta jos tarkoituksena on ollut kirjoittaa “Suomen kansallismielisten lyhyt historia 1970-2012”, olisi niin Halla-ahosta kuin muistakin kenttään niputetuista nimistä pitänyt kirjoittaa huomattavasti enemmän. Nyt otsake ei vastaa sisältöä. Tämä kirja käsittelee ennen kaikkea Pekkaa.

Kaiken tämän kritiikin jälkeen on kuitenkin sanottava, että teoksen Pekkaa koskevan epäilemättä uutteran arkistonkaivuun kautta paperille tuodut löydöt ovat kenelle tahansa Pekasta kiinnostuneelle mitä herkullisinta luettavaa. Se antaa paljon anteeksi kirjan puutteista. Arkistojen löytöjen esittely ei jää vain Pekan poliittiseen ulottuvuuteen, vaan mukana on myös aimo annos Pekan hengentieteeseen liittyviä löydöksiä. Myös Pekan teatteritaustaa koskien kirjassa on hyvin mielenkiintoista materiaalia. Nordlingin heikkoudet uskontotieteen aihepiiriin kuuluvan materiaalin käsittelyssä ei tällä erää haittaa, koska hän on antanut Pekan oman äänen puhua puolestaan, jättäen liiallisen tulkinnan niistä viisaasti sikseen.

Puutteistaan huolimatta suosittelen tätä teosta kaikille, ketkä ovat Pekan sanomisista, tekemisistä ja legendasta kiinnostuneita. Opus täydentää Suomen Führeriä hienosti. Jos vain jomman kumman Nordlingin Pekka-kirjoista haluaa lukea, niin tämä voisi olla se parempi.

– – –

Otteita Suomen Führer II:sta

Seuraavassa muutamia otteita Nordlingin teoksesta, sekä niiden kommentointia. Lisäksi yhteenvetoa teoksen sisällöstä muutenkin.

Kuten edellä on jo tullut mainittua, on Nordlingin teoksessa sen keskeisten käsitteiden (mm. oikeisto, äärioikeisto, kansallismielisyys) määrittelemättömyys eräs teoksen vakava ongelma. Osittain tästä johtuen seuraa usein seuraavan tapaista maalailua, jossa ei ristiriitaisuuksia ja ilmeisiä perusteettomia yhteen niputtamisia puutu. Myös solvaamis-sanan käyttöä voidaan alla olevassa kritisoida parillakin tapaa. Jätän asian tarkemmin avaamisen lukijalle itselleen.

Jussi Halla-ahosta on mediassa tullut käsite ja häntä voisi pitää Pekka Siitoinin jälkeen maamme tunnetuimpana elossa olevana “natsina”, vaikkei hän sellaista viittaa haluakaan sovittaa itselleen. Eikä natsi-termi rehellisesti ajateltuna olekaan tänä päivänä muuta kuin leimaamistarkoituksessa käytetty pilkkakirves. Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen liittäminen kommunismiin on lähempänä totuutta, kuin Halla-ahon kytkeminen natsismiin. Halla-aho tunnetaan julkisuudessa maahanmuuttokriittisyydestään ja Islamin profeetta Muhammedin solvaamisesta. (s. 23)

Seuraava siteeraus pitää sisällään useampia huvittavia seikkoja:

Samoin homojen vastaisuutta oli mukana myös Pekka Siitoinilla, joka ei itse perverssejä juttuja harrastaneena ollut mikään koti, uskonto ja isänmaa-aatteen mannekiini. Helsingissä ja maassamme 2000-luvulla yleisemminkin vallitsevan ilmapiirin vuoksi Halla-aho ei halua profiloitua tuolla teemalla. Hänen kannattajissaan on jopa homoutta kannattavia ihmisiä mm. Muutos 2011 puolueen Jiri Keronen. Kerosen neronleimaus oli esittää avioliitto “homojen hommaksi” . (s. 29)

Pitääkö Nordling homoseksuaalisuutta perverssinä? Asia jää hivenen auki, mutta siltä vaikuttaa. Halla-aho ei varmaankaan ole profiloitunut homovastaisella teemalla koska sellainen ei ole hänen ajamiensa asioiden keskiössä – eikä Halla-aho ymmärtääkseni ole mitenkään homovastainen. Jiri Keronen taas ei tietääkseni “kannata homoutta”, vaan homojen tasa-arvoa.

Eräs mielenkiintoinen kirjan hengentieteitä koskeva seikka on se, miten tärkeäksi Pekka koki Trevor Ravenscroftin teoksen Pyhä Keihäs. Asian tiimoilta Mesikämmen oli muuten ensimmäinen, joka internetissä esitti, että juuri tuo teos onnistui niputtamaan Pekalle 70-luvun alussa niin hengentieteet kuin politiikankin yhteen, ja sai Pekan lopulta kallistumaan julkinatsiksi. Esitin tämän näkemyksen joulukuun 4. päivä vuonna 2010 artikkelissa Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi. Nordlingin arkistonpenkominen vahvistaa näkemykseni paikkansapitävyyden. Asiaan viitataan teoksessa useampaankin kertaan, mm. seuraavissa kohdissa:

Siitoinin suurin natsismiin innoittanut teos ennen Kursiivin tapausta oli Ravenscoftin Pyhä Keihäs. Tämä teos näyttää kolahtaneen Siitoiniin hänen opiskellessaan hengentieteitä 1970-luvun alussa. Siitoin kertoo monissa kirjeissä lukeneensa ko. teoksen heti tuoreeltaan 1974. (s. 45)

Kirjeenvaihdosta käy selväksi, että Siitoinille suurin totuus kansallissosialismista löytyi Ravenscoftin teoksesta Pyhä Keihäs. (s. 46)

Pekan istuessa vankilassa hän luki paljon kansallissosialismiin liittyvää historiankirjoitusta. Kirjojen ääressä hän koki toisinaan myös seuraavanlaisia maagisia ahaa-elämyksiä:

Siitoin kirjoittaa maagisesta yhtäläisyydestä oman ja Hitlerin elämän välillä Tuomiluodolle 23.7.1979: “Luin tässä eilen Hitler-kirjaa. Silmiini sattui mielenkiintoinen kohta. Vuonna 1923, sai Hitler 5 vuoden tuomion poliittisesta vehkeilystä. Minäkin sain RO:ssa 5 vuoden tuomion, myös poliittisista syistä. Hitler oli 34-vuotias, kun hän joutui linnaan. Niin olin minäkin. Hitler täytti vankilassa 35 vuotta. Hitler pääsi vankilasta pois ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin täytti 36 vuotta. Mikäli minä pääsen pois ennen 20.5.1980, niin tämäkin toistuu. Ihmeellistä yhteensattumaa, eikö totta? Tällä saattaa olla jokin “maaginen” merkitys?” (s.47)

Jo edellä mainitsemassani artikkelissani Pekka Siitoimen transformaatio poliittisesta uhkasta uusnatsismin ja okkultismin von Münchauseniksi pohdin Pekan elämän selkeitä eri vaiheita ja niiden osittaista päällekkäin nivoutumista. Rivologia ja ördäys kasvoi ajan saatossa, mutta merkkejä siitä oli jo varhain. Eräs tällainen esimerkki rivologiasta löytyy Pekan kirjeestä Suomen Uutisten päätoimittaja Enävaaralle 70-luvun alkupuolella. Siteerauksessa mainittu “asiantuntijaryhmä” oli epäilemättä Turun hengentieteen seura.

Lähetän ohessa erään varsin ajankohtaisen kirjoituksen Suomen Uutisiin julkaistavaksi, mielellään seuraavassa lehdessä. Kuulun erääseen ns. asiantuntijaryhmään täällä Turussa, jossa käsitellään seksuaalista käyttäytymistä eri tilanteissa… Kunnioittavasti samalla pyydän teitä järjestämään minulle lehtimieskortin, jotta pääsen tekemään helpommin juttuja politiikasta ja muista tärkeistä asioista. (s. 60)

Nordling painottaa teoksessaan useaan otteeseen Pekkaa asiassa kuin asiassa näyttelijänä, minkä painotuksen Mesikämmenkin allekirjoittaa. Tapa jolla Nordling asiasta teoksessaan kirjoittaa, herättää kysymyksen, että missä määrin Nordling on saanut tulkinnalleen ideaa vaikkapa juuri tuosta Mesikämmenen edellä mainitusta artikkelista. Kenties jossain määrin, mutta kenties Nordling on päätynyt tähän melko itsestään selvään näkökantaan aivan omillaan.

Turun hengentieteen seuraa ruoditaan kirjassa kiitettävästi. Kuuluisa rituaalimenokuva, jonka täsmällinen alkuperä on ollut Mesikämmenelle aiemmin hämärässä, paljastuu Nordlingin salapoliisityön jäljiltä Jermu-lehdeksi.

Myös Pekan elämän alamäkeen luisua valotetaan kirjassa Pekan omin dokumentein. Mukana on mm. Pekan vaimolle erään naapuruston asukkaan lähettämä kirje, joka pitää sisällään rajuja syytöksiä kavalluksista ja jopa väkisinmakaamisista. Mielenkiintoista asiaan liittyen on se, että Pekka pisti tällaistakin materiaalia itsestään kansallisarkistoon, eikä siivonnut kuvaansa, kuten varmasti moni olisi tehnyt. Nordling toteaakin, että “harva henkilö olisi yhtä rehellinen omien likaisten asioidensa jättämisestä muiden tutkittavaksi” (s. 77)

Pekan vankilasta vapautumisen jälkeen ilmestyi jakeluun “Klaus Jorvaksen” teksti Siitoin Der Führer – Wir Folgen Dir!, jossa puolitotuudellisesti maalaillaan kuvaa Pekasta. Lyhyehkö teksti on julkaistu kirjassa kokonaisuudessaan. Teksti on Pekkaa von Münchausenina parhaimmillaan, sen verran värikästä on sen kerronta ja sisältö. Mesikämmen pitää lähes varmana, että tuo teksti oli Pekan itsensä kynäilemä. “Jorvaksen” teksti päättyi seuraavaan perin pekkamaiseen julistukseen:

ILMAN HIRTEHISHUUMORIA ON MAAILMAMME KÖYHÄ, SILLÄ TOTISIA TOSIKKOJA, JOTKA EIVÄT YMMÄRRÄ HAUSKUUTTA, ON AIVAN LIIKAA!

Pekan harjoittamaa hengentiedettä on usein ja perustellusti pidetty karskin maanläheisenä ja pragmaattisena, vaikka sen teoreettinen pohja huitoo usein mitä korkeimmissa metafyysisissä sfääreissä. Kirjasta löytyy osuva esimerkki siitä, minkälaisia neuvoja ja mihin tyyliin Pekka saattoi antaa hänen puoleensa hengentieteellisistä syistä kääntyneille opastusta tarvitseville ihmisille. Seuraavan neuvon Pekka antoi jollekin nuorelle miehelle 21.1.1980:

…mutta kaikesta huolimatta täytyy aina muistaa, että naiset ovat maailman katalampia, kieroimpia ja ilkeimpiä olentoja, joihin ei voi koskaan luottaa ja joille ei koskaan saa antaa valtaa. Nainen on hyvä orja, mutta huono isäntä. Kaikki menee hyvin niin kauan kuin mies osaa pitää naisensa kurissa ja ojennuksessa, eikä anna tälle tilaisuutta hyppiä silmille”. Lisäksi: “Toinen asia, joka sinun on ehdottomasti opittava on se, että pidät turpasi kiinni. Et ikinä saa vakituista paikkaa ja kunnon ystäviä, jos lörpötät jokaiselle elämäntarinasi ikävät puolet. Siis päätä nyt itsellesi se, ettet kerro enään kenellekään yhtään mitään ja muista myös tämä. Mikäli minä olisin työnantajasi ja tietäisin ne jutut mitä olet minulle kertonut, niin saisit kallossinkuvan takapuoleesi. Ellet tätä opi, niin pirukaan ei voi sinua auttaa, vaan saat elää elämäsi liekki majoissa. OPI SIIS TÄMÄ! (s. 91)

Meno 70-luvun kylmän sodan Suomessa oli hurjaa. Kun Pekka joutui linnaan, jatkoivat Pekalle myötämieliset tahot silti touhujaan. Alla esimerkki.

Kotkassa toiminta oli myöskin Siitoinin käsistä pois, mutta antikommunistien aktivismi jatkui siellä vahvana. Siellä mm. maalattiin Leninin patsas punaiseksi Siitoinin vankilaan joutumisen jälkeen. Siitäkin tuli kansainvälinen selkkaus ja mm. ulkoministeri Paavo Väyrynen valitteli tapahtunutta maailmalle. (s. 93)

Muistaakohan Väyrynen tapahtuneen? Mesikämmenen blogissa haastateltu Esa Taberman tulee monen muun ohella teoksessa mainituksi. Tabermannista kirjoitetaan hivenen enemmän kuin monista muista Pekan joukoissa 70-luvulla olleista henkilöistä, ja häntä myös siteerataan Abdullah Tammen suhteen pitkästi. Pekka oli soluttautujien suhteen ilmeisen tarkkana, ja Tammen tapaus osoittaa, että hänellä oli siihen perustellut syynsä.

Pekan vankilaan saamat uhkaukset kirjeitse ovat karua luettavaa. Vankilasta käsin Pekka lähetti säännöllisesti myös presidentti Kekkoselle kirjeitä. Hän mm. kertoi olevansa valmis kulissien takaiseen korvaukseen siitä hyvästä, että hän joutui poliittisista syistä vankilaan. Vastakaikua ei tullut ja Pekan sävy Kekkoselle kiristyi kirjeissä. Romanssinnälkäänsä Pekka hoiti vankilasta käsin myöskin kirjeitse, viritteillä oli mm. pari avioliittoa. Romantiikan luokkaan meneviin siteerattuihin kirjeisiin kuuluu myös erään taideopiskelijaneidon kirje Pekalle, jossa neito tilittää olan takaa mm. siitä, miten Pekka piti häntä huorana. Tulikivenkatkuinen ja tahattoman humoristinen kirje on erokirje.

Kokonaisuudessaan on teoksessa julkaistu myös Kursiivin iskun tehneen Seppo Lehtosen nimiin laitettu kirje, jota Pekka yritti käyttää todistusaineistona Kursiivin jutussa omasta syyttömyydestään. Kirje, jossa Lehtosen nimeen on liitetty titteli “Lusiverin poika”, on mielenkiintoinen kuriositeetti, mutta kaikella todennäköisyydellä se on Pekan itsensä kirjoittama.

80-luvulla Pekan kurssi oli laskusuhdanteinen ja jäsenkato KDP:stä oli tosiasia. Tilanteen keskellä Pekka joutui puolustelemaan myös hengentieteiden harjoittamista, joka monille KDP:n jäsenille oli kuin punainen vaate:

Okkultismi on hyvä ja tärkeä asia ja kuten tiedättekin, niin koko kolmannen valtakunnan ylin johto harrasti sitä. Asiasta on monia kirjoja, kuten esimerkiksi Pyhä Keihäs, joka kertoo Hitlerin vihkiytymisestä asiaan, jne. Sanontasi, etteivät okkultismin harrastajat ole järki-ihmisiä on täysin väärä. Asia on täysin päinvastoin. Tietenkin on selvää, että monet häiriintyneet ihmiset kiinnostuvat okkultismista ja tulevat mukaan toimintaan siksi, etteivät ole löytäneet muilta tahoilta apua. Sama pätee myös muissa uskonlahkoissa. (s. 135)

Homma suistui 80-luvulla kovaan laskuun, mistä Nordling löytää pohjalukemat KDP:n Rautaristi-lehdestä:

Vuonna 1982 alkaa näkyä Siitoinin veltostuminen. Lehdessä on juttua mm. Dallas-sarjasta ja Sleepy Sleepersistä – KDP on yksimielisesti valinnut sleepparit Suomen suosituimmaksi yhtyeeksi. Vuonna 1984 jutut madaltuvat entisestään. Lehdessä pohditaan sitä, että Pirkka-Pekka Petelius on hyvä mies ja tosi arjalainen. Riman alitus lienee spermapankin perustaminen (s. 139)

80-luvun yhteydenotoista mainitaan ulkomailta David Dukelta ja National Alliancelta tulleet kirjeet. Duken kirje myös siteerataan kokonaisuudessaan. Pekalta siteerataan kokonaisuudessan kirje Pentti Linkolalle, jonka Pekka halusi nimetä KDP:n kunniajäseneksi. Linkola ei vastannut kirjeeseen.

Pekalle ominainen huumori on läsnä teoksen alusta loppuun. Loppupuolelta teosta löytyy tästä esimerkkinä huima teksti Suojelupoliisin puliukot:

Supon tärkein ase ääriryhmien oikealta/vasemmalle vakoilussa ovat puliukot. Kaikissa yleisissä tilaisuuksissa, joissa ns. ääriryhmät esiintyvät, on vähintään 1-2-naamioituneita ns. puliukkoja, likaiset vaatteet päällä ja lippalakki päässä. Yleensä niillä on Lasol-pullo taskussa, jossa ei tietenkään ole sitä ainetta, vaan vettä. He esiintyvät ko. juoppoina lähellä puhujankoroketta ja juovat vettä Lasol-pulloistaan. Osalla on kuulolaite, joka on käytännössä naamioitu radiolähetin, joka lähettää ko. tilaisuuden viestit Supon päämajaan. Välistä niillä on lähetin kauluksen alla näkymättömissä. Rinnassa heillä on usein kirkas merkki, jossa on piilokamera. Nämä valejuopot herättävät hilpeyttä yleisön keskuudessa Lasol-pullojensa kanssa, koska yleisesti ottaen suomalaiset juopot rakastavat kanssakumppaneitaan. Näin Supo saa äänitettyä ja kuvattua rauhassa ko. tilaisuudet ja yleisesti ottaen tyhmät nauris-aivo suomalaiset eivät “hoksaa” mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Führer ei voi todeta muuta kuin sen, että autuaita ovat puupäät sillä he eivät huku vaan kelluvat. Heil Hitler! (s. 196-197)

Olen hyvin kriittinen Nordlingin tavasta niputtaa Pekka samaan laatikkoon Halla-ahon kanssa, sekä hänen löyhästä tavastaan käyttää käsitteitä (oikeisto, äärioikeisto, jne.), kuten on jo aiemmin käynyt ilmi. Jostain olen kuitenkin hänen kanssaan samaakin mieltä, jos unohdetaan Halla-ahon laskeminen äärioikeistoon kuuluvaksi. Aivan teoksensa lopussa Nordling toteaa:

Vielä 1980-luvulla Euroopan äärioikeisto oli mieluummin arabien nationalismia tukevaa. Islam ei ehkä silloin ollut niinkään tapetilla. (s. 200)

Pekka itse on tästä hyvä esimerkki. Musta magia-teoksissaan hän viittasi positiiviseen sävyyn Koraaniin miehen ja naisen välisistä suhteista puhuessaan, ja yleissävy arabimaita kohtaan oli Pekalla muutenkin positiivinen.

Lopuksi voisi vielä sanoa, että on hyvä, että joku on kansallisarkiston Pekka-kansioita jo tutkinut ja aiheesta kirjoittanutkin. Olisi sääli, jos kukaan ei olisi näin jo tehnyt. Vaikka olen kautta tämän katsauksen kovinkin sanoin arvostellut Nordlingin uuttakin kirjaa, on Nordling kuitenkin saanut Pekasta jo kaksi kirjaa ulos. Muita kirjoja samasta aiheesta ei ole ilmestynyt. Kritisointi on aina tietysti helpompaa kuin se, että alkaa itse toimeen ja kirjoittaa aiheesta, kenties paremman teoksen. Alan harrastajille molemmat Nordlingin kirjat ovat joka tapauksessa kulttikamaa.

Read Full Post »