Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘Pearl Harbor’

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

5/10) 9/11-Komission ja sen raportin saama kritiikki.

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

Artikkelin osa 7/10 löytyy täältä, osa 9 täältä.

Read Full Post »

Zbigniew Brezezinski pelaa Israelin pääministeri Menachem Beginiä vastaan shakkia Camp Davidissä vuonna 2004.

Shakinpelaajana Mesikämmen on huomannut, että shakki antaa varsin hyvin niin taktista kuin strategista perspektiiviä myös suuren luokan poliittiseen peliin. Saman on huomannut myös aiemmassa artikkelissani “Osama bin Ladenin elämä ja kuolemat” mainittu Zbigniew Brezezinski, joka kirjoitti teoksenkin nimeltä The Grand Chessboard (1997). Se löytyy .pdf-tiedostona täältä.

Ennen kuin esitän joitain suomennettuja otteita em. kirjasta, on pohjaksi hyvä verestää muistia ajatushautomosta nimeltä Project for new American century. Projektin viralliset kotisivut löytyvät täältä.

Projekti julkaisi noin vuotta ennen syyskuun 11. iskuja raportin nimeltä Rebuilding America’s defences. Strategy, forces and resources for a new century. Raportissa, jossa mietitään Amerikan hegemonisen aseman ylläpitämistä ja siihen liittyen Yhdysvaltain puolustukseen tarvittavan budjetin kasvattamisen tarpeellisuutta, todetaan yhtä ja toista lähihistoriaa tarkastellen kulmakarvoja kohottavaa. Kuuluisin tuon raportin yksittäisistä tällaisista lauseista on tämä (s. 51): “Tämä muodonmuutosprosessi tulee todennäköisesti olemaan pitkä ilman jotakin katastrofaalista ja aktivoivaa tapahtumaa; kuten uutta Pearl Harboria.”

Syyskuun 11. iskut tarjosivat PNAC:n mainitseman tapahtuman, ja asiat kehittyivätkin sitten nopealla vauhdilla PNAC:n visioiden mukaisesti. Massimo Mazzuccon tuottama dokumentti The new American century (PNAC) valottaa eräästä kulmasta syyskuun 11. iskuja, Osama bin Ladenin roolia iskujen syntipukkina, PNAC:tä ja sittemmin tapahtuneita maailmantapahtumia varsin hyvin. Dokumentti on tyrmistyttävä ja osoittaa hyvin, minkälaisesta porukasta PNAC:ssa on oikein kyse.

Brzezinski liittyy PNAC:n Amerikan hegemoniaa alleviivaavien arvojen, pyrkimysten ja suunnitelmien kautta – ne ovat molemmilla hyvin samanlaiset. Edellä mainitun Mazzuccon dokumentin esiin tuomat faktat Yhdysvaltain halusta saada Trans-Afganistanin putki rakennettua, yms. seikoista tulee yhtä ja toista geopoliittista ajatusta herättävää mieleen suhteessa Brezezinskin teoksen huomioihin öljy- ja maakaasuputkien vetämisestä Keski-Aasiassa, ja Keski-Aasian geopoliittisesta tärkeydestä yleisesti.

Eräs mielenkiintoinen juonne syyskuun 11. iskuissa ja sitä seuranneessa Yhdysvaltojen Afganistaniin hyökkäyksessä olikin se, että hyvä tovi ennen syyskuun 11. iskuja Yhdysvallat koetti sopia Talebanien kanssa putken rakentamiseen liittyvistä tekijöistä. Neuvottelut eivät oikein sujuneet. Jossain vaiheessa Yhdysvaltain edustaja oli sitten todennutkin talebanien edustajalle, että “‘joko hyväksytte tarjouksemme kultaisesta matosta, tai me hautaamme teidän pommimaton alle”. Asiasta voi lukea enemmän vaikka täältä.

Joidenkin mielestä öljy ja maakaasu olivat keskeisimpien syiden joukossa, miksi Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin ja sitten Irakiin. Tämän näkemyksen esittäjiin kuuluu mm. Michael Ruppert, jonka kattava esitys asiasta löytyy täältä.

Syyskuun 11. iskut, hyökkäys Afganistaniin ja sitten Irakiin, ja “terrorismin vastainen sota” yleisesti, ovat osa “suurta peliä”, jossa on ollut (ja on edelleen) hyvin monia elementtejä samaan aikaan ns. laudalla. Peli on moniulotteista, aivan kuten shakissakin, vaikka se shakin hienouksista tietämättömälle sivustaseuraajalle voi näyttää päällisin puolin melko suoraviivaiselta ja yksinkertaiseltakin. Mitään kovin yksinkertaisia selityksiä näihin geopoliittisen shakinkaan kuvioihin on tuskin olemassa. Selvää on, että Yhdysvallat on saanut geopoliittisesti itselleen vahvemman aseman “suurella shakkilaudalla”, öljy- ja maakaasuvarantoja käyttöönsä, uuden suuren vihollisen (“terrorismi”), joka siltä katosi Neuvostoliiton hajottua ja kylmän sodan loputtua, ja että tietyille yhdysvaltalaisille tahoille em. sodat ovat olleet huiman tuottoisia muutenkin. Qui bono-kysymyksellä voi jotain päätellä siitä, mitkä tai minkälaiset tahot viime kädessä ovat olleet strategisesti ajatellen siirtämässä nappuloita “suurella shakkilaudalla” siihen suuntaan kuin mihin on menty. On hyvä muistaa sekin, että taitava pelaaja osaa käyttää myös hämäyssiirtoja.

Bushin hallinnossa oli samanmielisiä ihmisiä Brzezinskin kanssa hyvä määrä. PNAC:n jäseninä ovat vaikuttaneetkin mm. presidentti George W. Bushin veli, Floridan kuvernööri Jeb Bush, varapresidentti Dick Cheney, entinen puolustusministeri Donald Rumsfeld, USA:n YK-suurlähettiläs John Bolton sekä Maailmanpankin pääjohtaja Paul Wolfowitz. Vaikka Brzezinski ei kuulunut Bushin hallintoon, hänen The Grand Chessboard teostaan arvostettiin kovasti Bushin hallinnon uuskonservatiivien piirissä.

“Aina siitä lähtien kun mantereet alkoivat olla poliittisesti vuorovaikutuksessa, mikä tapahtui noin 500 vuotta sitten, on Euraasia ollut maailman vallan keskus” (“Euraasia” tarkoittaa Lähi-Itää, s. xiii).

“…Mutta sillä välin, on välttämätöntä, että Euraasialle ei nouse haastajaa, joka on kykenevä hallitsemaan Euraasiaa ja siten myös haastamaan Amerikkaa. Tämän kirjan tarkoituksena on kattavan ja yhtenäisen Euraasian geostrategian muodostaminen” (s. xiv).

“Tässä kontekstissa, on oleellisen tärkeää, miten Amerikka “hoitaa” Euraasiaa. Valta, joka hallitsee Euraasiaa, voi hallita kahta maailman kolmesta kehittyneimmäistä ja taloudellisesti tuottavimmista alueista. Pelkkä kartan vilkaisu kertoo myös sen, että kontrolli Euraasiasta melkein automaattisesti voi taata myös Afrikan kontrolloinnin, mikä muodostaisi läntisen pallonpuoliskon ja Oceanian (Australian) geopoliittisesti toisarvoisiksi suhteessa maailman keskeiseen mantereeseen. N. 75% maailman ihmisistä elää Euraasiassa ja siellä on myös suurin osa maailman vauraudesta, niin liiketoiminnassa kuin maan alla. Euraasiassa on noin 3/4 maailman tunnetuista energiavarannoista” (s. 31).

“Pitkällä tähtäimellä, maailmanpolitiikasta tulee vääjäämättä kasvavassa määrin sellainen, joka ei tue yhden valtion keskittynyttä hegemonista valtaa. Tämän vuoksi Amerikka ei ole ainoastaan ensimmäinen ja ainut todellinen supervalta, vaan se tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan myös viimeinen sellainen” (s. 209).

“Lisäksi, kun Amerikasta tulee kasvavassa määrin monikulttuurinen yhteisö, voi ulkopolitiikan suhteen konsensuksen löytämisestä tulla vaikeampaa, paitsi sellaisissa olosuhteissa joissa havaitaan jokin todella valtava ja yleisesti nähty suora ulkoinen uhka” (s. 211).

“…1900-luvun viimeisellä vuosikymmenellä tapahtui maailmantilanteessa todella suuri muutos. Ensimmäisen kerran historian aikana, ei-euraasialainen valta nousi ei ainoastaan keskeiseksi välittäjäksi Euraasian valtasuhteissa, vaan siitä tuli myös maailman perustavanlaatuisen valta. Neuvostoliiton tappio ja romahdus oli viimeinen askel läntisen pallonpuoliskon vallan, Yhdysvaltojen, nousussa maailman ainoaksi, ja itse asiassa todelliseksi globaaliksi vallaksi…” (s. xiii)

“Amerikkalaisten yleinen suhtautuminen amerikkalaisen vallan ulkoiseen heijastamiseen on ollut paljon ristiriitaisempi. Kansa tuki Amerikan Toiseen maailmansotaan mukaan menoa yleisesti sen shokin vuoksi, minkä japanilaisten hyökkäys Pearl Harboriin aiheutti” (s. 24-25).

“Amerikan keskeinen geopoliittinen tavoite on Euraasia… ei-euraasialainen valta on nyt ylivoimainen Euraasiassa – ja Amerikan globaali johtoasema on suoraan riippuvainen siitä, miten pitkään ja miten tehokkaasti sen ylivoimaa ylläpidetään Euraasiassa” (s. 30).

“Jos Amerikka vetäytyisi nykyisestä maailmantilanteesta tai jos esiin nousisi yllättävä menestyksekäs kilpailija, seuraisi tästä valtavaa kansainvälistä epävakautta. Se voisi johtaa globaaliin anarkiaan” (s. 30).

“Myös se on tosiasia, että Amerikka on kotimaassaan liian demokraattinen ollakseen muualla maailmassa autokraattinen. Tämä rajoittaa Amerikan vallankäyttöä, erityisesti mitä tulee sen aseelliseen pelotteluun. Koskaan aiemmin ei populistinen demokratia saavuttanut kansainvälistä ylivaltaa. Mutta vallan tavoittelu ei ole populistisiin haluihin kuuluva päämäärä, paitsi sellaisissa olosuhteissa, joissa äkkinäinen uhka tai haaste kohtaa yhteiskunnan hyvinvoinnin tunnetta. Ekonominen itsensäkieltäminen (eli puolustusmenoihin kuluttaminen) ja ihmisuhrit (sodassa kaatuneet, jopa ammattisotilaat) ovat demokraattisten vaistojen vastaisia. Demokratia on imperiaaliselle mobilisaatiolle vahingollista” (s. 35)

“Tämän vuoksi tarvitaan kahta perussiirtoa: ensinnäkin, ne Euraasian valtiot, joilla on valtaa aiheuttaa potentiaalisesti tärkeitä muutoksia kansainvälisessä vallassa, tulee identifioida, ja näiden valtioiden poliittisen eliitin keskeiset ulkopoliittiset tavoitteet ja niidet tavoittelemisien todennäköiset seuraukset tulee selvittää… toiseksi, Yhdysvaltojen tulee muotoilla erityisiä linjauksia, joilla näitä asioita voidaan kompensoida, valita, ja/tai kontrolloida” (s. 40).

“Muinaisten brutaalimpien aikojen imperiumien terminologialla, imperiaalisen geostrategian kolme suurta sääntöä ovat alamaisten joukossa esiintyvän juonittelun estäminen ja heidän turvallisuudesta riippuvaisuutensa ylläpitäminen, verovelvollisten pitäminen kuuliaisina ja suojeltuina, ja sen estäminen, etteivät barbaarit ala liittoutua keskenään” (p. 40).

“Tämän vuoksi, Yhdysvallat saattaa joutua päättämään siitä, miten toimia mahdollisten alueellisten koalitioiden kanssa, jotka saattavat pyrkiä ajamaan Yhdysvallat ulos Euraasiasta – ja näin uhata Amerikan statusta maailmanvaltana” (s 55).

“Uzbekistan (joka on kansallisesti Keski-Aasian valtioista tärkein ja väkimäärältään suurin) edustaa suurinta estettä Venäjän mahdollisille pyrkimyksille saada uudelleen tuolla alueella valtaa. Sen itsenäisyys on oleellisen tärkeää muiden Keski-Aasian maiden selviytymiselle ja se on niistä vähiten haavoittuva Venäjän painostukselle” (s. 121).

“He (Keski-Aasian tasavallat) ovat tärkeitä myös turvallisuuden ja historiallisten pyrkimyksien näkökulmasta ainakin kolmelle heiden voimakkaimmille naapureilleen, Venäjälle, Turkille ja Iranille. Myös Kiina osoittaa kasvavaa poliittista kiinnostusta alueeseen. Euraasian Balkan on kuitenkin äärettömän paljon tärkeämpi poliittisena päämääränä: Sillä on valtavat maakaasu- ja öljyvarannot, sekä tärkeitä mineraaleja, mukaanlukien kulta” (s. 124).

“Maailman energiankulutus tulee vääjäämättä kasvamaan valtavasti seuraavan kahden tai kolmen vuosikymmenen aikana. Yhdysvaltain energiaministeriön mukaan maailman energiantarve tulee nousemaan yli 50% vuosien 1993 ja 2015 välisenä aikana, ja suurin kulutuksen lisääntyminen tulee tapahtumaan Kaukoidässä. Aasian taloudellisen kehityksen liike on jo nyt tuottamassa valtavia paineita uusien energialähteiden tutkimiseksi ja käyttämiseksi. Keski-Aasian alue ja Kaspian Meren syvänne ovat tunnettuja maakaasun ja öljynlähteitä, jotka voivat jättää jalkoihinsa Kuwaitin, Meksikonlahden ja Pohjanmeren” (s. 125).

“Uzbekistan on Keski-Aasian alueen johtoaseman todellinen ykkösehdokas” (s. 130).

“Kun putkisto alueelle on vedetty, tulee Turkmenistanin todella valtavat maakaasuvarannot takaamaan maan kansalaisille menestyksekkään tulevaisuuden” (s. 132).

“Islamin uudelleennousu, jota ei ole tuettu ulkopuolelta ainostaan Iranin vaan myös Saudi-Arabian toimesta, tulee todennäköisesti kokonaisvaltaisesti olemaan sellaisten uusien nationalismien liikkeelle paneva voima, jotka vastustavat Venäjän (ja täten vääräuskoisten, infidel) hallinnan alaiseksi uudelleen joutumista”. (s. 133).

“Pakistanille tärkeintä on saavuttaa geostrategista valtaa vaikuttamalla poliittisesti Afganistanissa, ja kieltää Irania harjoittamasta sellaista valtaa Afganistanissa ja Tadžikistanissa, sekä loppupeleissä hyötyä mistä tahansa putkistosta, joka yhdistää Keski-Aasian Arabianmereen” (s. 139).

“Turkmenistan… on aktiivisesti hahmottanut uuden putkiston rakentamista Afganistanin ja Pakistanin läpi Arabianmerelle…” (s. 145).

“Tästä seuraa, että Amerikan keskeisissä intresseissä on auttaa sen takaamisessa, että mikään yksittäin valtio ei päädy kontrolloimaan tätä geopoliittista aluetta, ja että globaalilla yhteisöllä on esteetön taloudellinen ja ekonominen pääsy siihen” (s. 148).

“Kiinan kasvava ekonominen läsnäolo alueella ja sen poliittinen vaikutus alueen itsenäisyyteen on myös oleellisesti yhteneväinen Amerikan intressien kanssa” (s. 149).

“Amerikka on nyt ainoa globaali maailmanvalta ja Euraasia on maailman keskeinen alue. Se, mitä Euraasian mantereen vaurauden jakamisen suhteen tapahtuu, tulee olemaan keskeisen tärkeää Amerikan globaalin ylivertaisuuden ja Amerikan historiallisen perinnön kannalta” (s. 194).

“Ilman Amerikan ylläpitämää ja ohjaamaa toimintaa voi globaalin epäjärjestyksen voimat päätyä hallitsemaan maailmaa. Sellaisen pirstaloitumisen mahdollisuus on sisäänrakennettu nykypäivän geopoliittisiin jännitteisiin, ei ainoastaan nykypäivän Euraasiassa, vaan myös maailmassa yleisestikin” (s. 194).

“Kun pitää mielessä horisontissa olevat varoitusmerkit halki Euroopan ja Aasian, tulee minkä tahansa menestyksekkään amerikkalaisen linjaukset kohdistua Euraasiaan kokonaisuutena, ja sellaisen linjauksen tulee noudattaa geostrategista mallia” (s. 197).

“Tämä asettaa manööverin ja manipulaation käytön ensiarvoisen tärkeäksi Amerikan ylivertaisuuden mahdollisesti haastavan koalition esiinnousemisen estämiseksi”… (s. 198)

“Tärkein välittömästi käsillä oleva tehtävä on taata, ettei mikään valtio tai valtioiden yhdistelmä saavuta kykyä karkottaa Yhdysvaltoja Euraasiasta, tai edes merkittävästi vähentää Yhdysvaltojen ratkaisevaa välimiehen roolia” (s. 198)

Read Full Post »

9/11-KOMISSION JA SEN RAPORTIN SAAMA KRITIIKKI

9/11-komission ryhmäkuva komission internetsivulta.

George W. Bushin hallinnon vuoden 2002 lopussa asettaman 9/11-komission raporttia on kritisoitu ankarasti. Komission jäsenet ja neuvonantaja ovat kertoneet, että komissiolta peiteltiin tietoja, että sen tutkimuksia vaikeutettiin Valkoisen talon ja eri viranomaisten, mm. puolustusministeriön taholta.  Tiedossa on myös, että komission käyttämiä todistajia peloteltiin. Washington Postille antamassaan haastattelussa vuonna 2006 komission neuvonantaja Farmer Jr. kertoi, että oli ”järkyttynyt siitä kuinka erilainen oikea totuus oli yleisölle annetusta”.

Huomattavaa komission suhteen on sekin, että Bushin hallinto alun alkaen vastusti sen perustamista. Varapresidentti Dick Cheneyn väitetään sanoneen vaadittujen tutkimusten suhteen: ”ei mitään tutkintaa kenenkään toimesta, piste”. Vasta kun kourallinen iskuissa kuolleiden miesten vaimoja, jotka tulivat tunnetuksi nimellä Jersey girls (joista on tehty dokumenttielokuva Press for Truth), sekä monet muut aktivistit saivat julkisuudessa tarpeeksi huomiota vaatimukselleen siitä, että syyskuun 11. tapahtumat tulisi perin pohjin tutkia, suostui Bushin hallinto 9/11-komission perustamiseen. Komission johtoon oltiin aluksi asettamassa Henry Kissingeriä, mutta hänen räikeiden eturistiriitojensa (erityisesti liiketoimet bin Laden-suvun kanssa) tultua päivänvaloon hänen tilalleen asetettiin Thomas H. Kean. Komission toiminnanjohtajaksi asetettiin Philip Zelikow. Myös häntä kritisoitiin voimakkaasti eturistiriitojen vuoksi, koska Zelikowilla oli läheiset suhteet Bushin perheeseen sekä kansallisen turvallisuuden neuvonantajaan. Zelikowilla oli myös varsin mielenkiintoinen tausta. Hän oli Harwardissa tutkinut ns. kansallisen yhteisen myytin tärkeyttä kansallisen identiteetin kannalta. Aiheen tiimoilta hän oli mm. 1998 julkaissut artikkelin nimeltä Catastrophic Terrorism, jossa hän tarkasteli katastrofaalisen suuren terrori-iskun vaikutuksia Yhdysvaltojen historiaan. Oliko sattumaa, että tällainen mies päätyi  9/11-komissiossa merkittävään asemaan?

Komissio sai aluksi käyttöönsä vain 3 miljoonaa dollaria, mutta summaa nostettiin lopulta yhteensä 15 miljoonaan dollariin. Vertailun vuoksi voi todeta, että Bill Clintonin Monica Lewinsky-tutkintaan annettiin 40 miljoonaa dollaria. Vertailun vuoksi voisi myös todeta, että siinä missä Pearl Harborin tutkinnan aloittamiseen meni 9 päivää, Kennedyn murhan 7 päivää, meni 9/11:n tutkinnan aloittamiseen 411 päivää.

Ei olekaan yllättävää, että komission neuvonantaja Farmer Jr. totesi myöhemmin, että ”jossain vaiheessa, jollain hallinnon tasolla, oli päätetty siitä, että totuutta tapahtumista ei kerrottaisi”. Koko tutkimus rajattiin pohtimaan lähinnä sitä, miksi Yhdysvaltojen tiedustelu epäonnistui estämään iskut. Komissio olikin myös lopullisessa muodossaan täynnä eturistiriitoja olevia henkilöitä, ja sen niukan budjetin, tutkimuksiin annetun vähäisen ajan ja sen toimien monenlaisen vastustuksen ja vaikeuttamisen pohjalta Farmer tosi, että ”komissio oli tuomittu epäonnistumaan”. Samaa mieltä oli moni komission julkisiin kuulemistilaisuuksiin osallistuneista iskuissa perheenjäseniä menettäneistä omaisista ja läheisistä, jotka huusivat asian silkkihansikkain käsittelyyn turhautuneina monia mieltään painaneita kysymyksiä ennen kuin heidät poistettiin yleisöstä.

Komission jäsenistä Thomas  H. Kean ja Lee Hamilton, sekä jo edellä mainittu komission neuvonantaja John Farmer Jr., ovat esittäneet kriittisiä näkemyksiä komissiosta ja sen raportista teoksissaan The Ground Truth: The Story Behind America’s Defense on 9/11 ja Without Precedent: The Inside Story of the 9/11 Commission.

9/11-komission kenties tunnetuin kriitikko, David Ray Griffin, kuvaa kirjassaan The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions komission raporttia ”571-sivuiseksi valheeksi”. Hän listasi kirjassaan 115 asiaa, joista 9/11-komissio valehteli tai jätti tarkoituksella kertomatta. Nämä 115 seikkaa ovat:

1. Sen todistusaineiston mainitsematta jättäminen, että ainakin kuusi väitetyistä kaappaajista on edelleen elossa. Näihin kuuluu mm. Waleed al-Shehri, jonka komissio sanoi todennäköisesti puukottaneen lento 11:sta lentoemännän ennen koneen iskeytymistä WTC:n pohjoistorniin.

2. Sen todistusaineiston mainitsematta jättäminen Mohamed Attasta, joka on ristiriidassa komission väitteen kanssa, että Attasta oli tullut uskonnollisesti fanaattinen. Tähän kuuluu mm. raportit siitä, että Atta piti alkoholista, sianlihasta, ja sylitansseista.

3. Sen todistusaineiston hämärtäminen, että Hani Hanjour oli liian huono pilotti pystyäkseen lentämään matkustajakoneen päin Pentagonia.

4. Sen faktan mainitsematta jättäminen, että julkisesti saatavilla olevissa matkustajalistoissa ei syyskuun iskuissa käytetyissä koneissa ole ensimmäistäkään arabiankielistä nimeä.

5. Sen faktan mainitsematta jättäminen, ettei koskaan ennen syyskuun iskuja ole tulipalo saanut teräsrakenteisia rakennuksia sortumaan.

6. Sen faktan mainitsematta jättäminen, että tulipalot kaksoistorneissa eivät olleet kovin suuria, kuumia, eivätkä pitkäkestoisia – verrattuna moniin tulipaloihin teräsrakenteisissa rakennuksissa, jotka eivät sortuneet.

7. Sen faktan mainitsematta jättäminen, että jos oletetaan kaksoistornien sortumisten johtuneen tulipaloista, olisi etelätornin kuulunut sortua pohjoistornia myöhemmin, koska se oli saanut iskun vasta pohjoistornin jälkeen ja koska siinä oli myös pienempiä tulipaloja kuin pohjoistornissa.

8. Sen faktan mainitsematta jättäminen, että WTC 7 (johon ei iskenyt yksikään lentokone ja jossa oli vain pieniä, eristäytyneitä paloja) sortui myös – ja että tämä on tapaus josta FEMA myönsi, ettei se pystynyt selittämään tapahtunutta.

9. Sen faktan mainitsematta jättäminen, että kaksoistornien (ja rakennus 7:n) sortumiseen liittyi ainakin 10 tunnusmerkkiä purkuräjäytyksistä.

10. Väite, että kummankin kaksoistornin ydin olisi ollut “ontto teräsrunko” – Tämä väite kielsi sen, että kummankin tornin ydin muodostui tosiasiassa 47:stä massiivisesta teräskolumnista, joiden olisi pitänyt jäädä huomattavalta matkalta pystyyn, vaikka ns. virallinen “pannukakku”-teoria sortumisesta pitäisi paikkansa.

11. Larry Silversteinin toteamuksen kertomatta jättäminen, jossa hän sanoo, että hän ja palolaitoksen esimies päättivät “purkuräjäyttää” rakennuksen 7 (engl. “pull”)

12. Sen faktan mainitsematta jättäminen, että WTC:n teräs siirrettiin nopeasti rikospaikalta ja rahdattiin Yhdysvaltojen ulkopuolelle ennen kuin sitä olisi voitu analysoida, ja katsoa löytyykö siitä todisteita räjähdysaineiden käytöstä.

13. Sen faktan mainitsematta jättäminen, että koska rakennus 7 oli evakuoitu ennen kuin se romahti, ei virallinen syy tuon rakennuksen teräksen nopeaan paikaltasiirtoon käy mitenkään järkeen – virallinen syy teräksen nopeaan paikalta siirtoon oli se, että raunioissa saattoi olla vielä ihmisiä.

14. Sen mainitsematta jättäminen, että kaupunginjohtaja Giuliani oli sanonut, että hän sai etukäteen tiedon siitä, että WTC tulisi sortumaan.

15. Sen faktan mainitsematta jättäminen, että presidentti Bushin veli Marwin ja hänen serkkunsa Wirt Walker III olivat molemmat johtajia yhtiössä, joka vastasi WTC:n turvatoimista.

16. Sen faktan mainitsematta jättäminen, että Pentagonin länsisiiven olisi pitänyt useista syistä johtuen olla kaikkein epätodennäköisin al-Qaida-terroristien iskukulma.

17. Sellaisesta keskustelusta mainitsematta jättäminen, oliko Pentagonin saamat vauriot mitenkään yhteneväiset suhteessa siihen, millaisen jäljen suurella nopeudella kulkeva Boeing 757 olisi saanut aikaan.

18. Sen faktan mainitsematta jättäminen, että on valokuvia, mitkä todistavat, että Pentagonin länsipuolen etusivu ei sortunut kuin vasta 30 minuuttia iskun jälkeen, ja että iskun jättämä aukko oli aivan liian pieni Boeing 757:n aiheuttamaksi.

19. Kaikkien niiden todistajalausuntojen mainitsematta jättäminen, jotka epäilivät sitä, oliko Pentagonin sisä- tai ulkopuolella nähtävissä jäänteitä Boeing 757:sta.

20. Kaiken sellaisen keskustelun mainitsematta jättäminen, jossa pohdittiin, oliko Pentagonilla oma ilmapuolustus, jolla se olisi voinut ampua alas matkustajakoneen – näin siitä huolimatta, että komissio piti todennäköisenä, että al-Qaidan terroristit eivät iskeneet ydinvoimalaan koneella juuri siitä syystä, että he epäilivät sellaisilla olevan ilmapuolustuksen.

21. Sen faktan kertomatta jättäminen, että useiden turvakameroiden filmit voisivat todennäköisesti vastata kysymykseen siitä, mikä todella iski Pentagoniin (näihin filmeihin kuuluu mm. Pentagonia vastapäätä olleen huoltoaseman filmi, jonka FBI takavarikoi välittömästi iskun jälkeen).

22. Sen mainitsematta jättäminen, että puolustusministeri Rumsfeld puhui “ohjusta käytetyn Pentagonin vaurioittamiseen”.

23. Täysin epätyydyttävän selityksen antaminen siihen, miksi salaisen palvelun agentit antoivat presidentti Bushin olla Sarasotan koululla, vaikka virallisen tarinan mukaan heidän olisi pitänyt olettaa, että joku kaapatuista koneista voisi iskeytyä tuohon kouluun.

24. Epäonnistuminen sen selittämisessä, miksi salainen palvelu ei määrännyt hävittäjiä antamaan Air Force One:lle suojaa.

25. Väitteet, joiden mukaan kukaan presidentin mukana olleesta ryhmästä ei tiennyt, että useita lentokoneita oli kaapattu.

26. Sen kertomatta jättäminen, että oikeusministeri Ashcroft oli saanut raportin, jossa häntä oli varoitettu matkustajakoneilla matkustamisesta ennen syyskuun 11. päivää.

27. Sen mainitsematta jättäminen, että David Schippers on kertonut, että hän epäonnistuneesti koetti kuusi viikkoa ennen syyskuun iskuja saada välitettyä oikeusministeri Ashcroftille FBI:n agenttien esille saamaa tietoa Manhattanille tehtävistä iskuista.

28. Kaikista sellaisista FBI:n agenttien sanomisista mainitsematta jättäminen, joissa sanottiin kerrotun iskun päivämäärät ja kohteet etukäteen.

29. Kehäpäättelyyn perustuva väite, jonka mukaan ennen iskuja tapahtuneissa optiokaupoissa ei ollut ostajien puolelta etukäteistietoa tulevista iskuista.

30. Sen kertomatta jättäminen, että sekä kaupunginjohtaja Willie Brown että eräät Pentagonin toimitsijat saivat varoituksia syyskuun 11. päivänä lentomatkustamisesta.

31. Sen kertomatta jättäminen, että Osama bin Ladenin, joka jo valmiiksi oli Yhdysvaltojen “kaikkein etsityin” rikollinen, tiedettiin olleen amerikkalaisen lääkärin hoidettavana amerikkalaisessa sairaalassa Dubaissa, ja että hänen luonaan siellä kävi myös paikallinen CIA:n agentti.

32. Sellaisista uutisista mainitsematta jättäminen, että syyskuun iskujen jälkeen Yhdysvaltain armeija olisi Afganistanissa tarkoituksella antanut Osama bin Ladenin paeta heiltä.

33. Sellaisista tiedoista mainitsematta jättäminen, jotka ovat ristiriidassa virallisen kuvauksen kanssa siitä, että Osaman perhe ja maa olisi hylännyt hänet. Näihin kuuluu mm. raportti siitä, että sauditiedustelupalvelu olisi vieraillut Osama bin Ladenin luona Dubain sairaalassa.

34. Sen mainitsematta jättäminen, mitä Gerald Posner kertoi Abu Zubaydahin todistajalausunnosta (jonka mukaan kolme kuninkaallisen saudiperheen jäsentä oli rahoittanut al-Qaidaa ja että heillä oli etukäteistietoa syyskuun iskuista – ja että nämä kaikki kolme henkilöä sittemmin kuolivat mysteerisesti kahdeksan päivän aikana).

35. Komission väite, ettei se löytänyt mitään todistusaineistoa siitä, että al-Qaida olisi saanut mitään rahoitusta saudeilta.

36. Komission väite, että se ei löytänyt mitään todistusaineistoa siitä, että prinssi Bandarin vaimo, prinsessa Haifa, olisi lähettänyt rahaa al-Qaidalle.

37. Komission väite (jossa yksinkertaisesti ei välitetty yksityisten ja kaupallisten lentojen eroista), että yksityislento, joka vei saudeja Tampasta Lexingtoniin syyskuun 13. päivä, ei mitenkään rikkonut tuolloin voimasssa olleita Yhdysvaltain ilmatilan sääntöjä.

38. Komission väite, että yhdenkään saudin ei annettu lähteä Yhdysvalloista pian syyskuun iskujen jälkeen ennen kuin heitä oltiin sopivasti tutkittu.

39. Siitä todistusaineistosta kertomatta jättäminen, minkä mukaan prinssi Bandar sai Valkoiselta talolta erityisluvan saudien lennoille.

40. Siitä kertomatta jättäminen, että Coleen Rowley kertoi, että jotkut virkailijat olivat nähneet Phonenix-agentti Kenneth Williamsin muistion FBI:n päämajassa.

41. Siitä kertomatta jättäminen, että chicagolainen FBI:n agnetti Robert Wright kertoi, että FBI:n päämaja sulki hänen tutkimuksensa terroristisolusta, ja tämän jälkeen uhkailua käyttäen saivat hänet olemaan julkaisematta kirjaa kokemuksistaan.

42. Siitä todistusaineistosta kertomatta jättäminen, että FBI:n päämaja sabotoi Coley Rowleyn ja muiden minneapolislaisten agenttien yritystä saada tutkia Zacarias Moussaouin tietokonetta.

43. Siitä kertomatta jättäminen, mitä entinen FBI:n kääntäjä Sibel Edmonds kertoi 3,5 tunnin todistajalausunnossaan komissiolle – tuossa todistajalausunnossaan hän myöhemmin komission puhemies Keanille lähettämänsä julkisen kirjeen mukaan kertoi paljastaneensa vakavia syyskuun iskuihin liittyviä FBI:n agenttien tekemiä asioiden salailuja FBI:n päämajassa.

44. Siitä tosiasiasta kertomatta jättäminen, että kenraali Mahmoud Ahmad Pakistanin tiedustelupalvelusta (ISI) oli Washingtonissa syyskuun iskuja edeltävänä viikkona ja tapasi tuolloni CIA:n johtaja George Tenetin ja muita Yhdysvaltain virkailijoita.

45. Siitä todistusaineistosta kertomatta jättäminen, että ISI:n johtaja Ahmad oli lähettänyt Mohamed Attalle 100000 dollaria ennen syyskuun iskuja.

46. Komission väite, ettei se löytänyt mitään todistusaineistoa siitä, että mikään ulkomaalainen hallitus, Pakistan mukaanlukien, olisi rahoittanut al-Qaidan jäseniä mitenkään.

47. Sen kertomatta jättäminen, että Bushin hallinto painosti Pakistania olemaan puhumatta Ahmadista ISI:n johtajana sen jälkeen, kun tarina siitä, että hän oli määrännyt ISI:n lähettämään rahaa Attalle, oli tullut julki.

48. Siitä todistusaineistosta kertomatta jättäminen, että ISI (eikä vain al-Qaida) oli Ahmad Shah Masoodin (Afganistanin pohjoisen allianssin johtajan) salamurhan takana, joka sattui juuri viikonmittaisen CIA:n ja ISI:n johtajien tapaamisen jälkeen.

49. Siitä todistusaineistosta kertomatta jättäminen, että ISI oli mukana Wall Street-toimittaja Daniel Pearlin kidnappauksessa ja murhassa.

50. Siitä kertomatta jättäminen, että Gerald Posner oli raportoinut, että Abu Zubaydah väitti Pakistanin armeijan virkamiehen Mushaf Ali Mirin olevan läheisissä väleissä sekä ISI:n että al-Qaidan kanssa, ja että hänellä oli etukäteistietoa syyskuun iskuista.

51. Siitä kertomatta jättäminen, että ISI:n agentti Rajaa Gulum Abbas oli 1999 ennakoinut, että kaksoistornit “tulevat sortumaan”.

52. Siitä tosiasiasta kertomatta jättäminen, että presidentti Bush ja muut hänen hallintonsa jäsenet toistuvasti puhuivat syyskuun iskuista “mahdollisuuksina”.

53. Siitä faktasta kertomatta jättäminen, että The Project for the New American Century, jonka jäsenistä monista tuli avainhahmoja Bushin hallinnossa, julkaisi vuonna 2000 dokumentin, jossa sanotaan, että “uusi Pearl Harbor” auttaisi sen tavoitteessa saada rahoitusta Yhdysvaltain armeijan nopeaan teknologiseen transformaatioon.

54. Siitä faktasta kertomatta jättäminen, että Donald Rumsfeld, joka Yhdysvaltain Avaruushallinnon johtajana oli suositellut sen rahoituksen lisäämistä, varmisti heti syyskuun 11. iltana, että sellainen rahoitus järjestyy.

55. Sen mainitsematta jättäminen, että ne kolme miestä, jotka olivat vastuussa syyskuun iskujen estämisen epäonnistumisesta – ministeri Rumsfeld, kenraali Richard Myers, ja kenraali Ralph Eberhart – olivat myös suurimmat Yhdysvaltain Avaruushallinnon puolestapuhujia.

56. Siitä faktasta kertomatta jättäminen, että Unocal oli kertonut, että Taliban ei pystynyt järjestämään sille tarpeellista turvallisuutta, jotta se olisi voinut toteuttaa öljy- ja kaasuputkensa Kaspianalueelta Afganistanin ja Pakistanin halki.

57. Siitä kertomatta jättäminen, että heinäkuussa 2001 Yhdysvaltain edustajat sanoivat, että koska Taliban kieltäytyi myöntymästä Yhdysvaltojen ehdotukseen, joka sallisi putkilinjaprojektin edetä, Yhdysvallat aloittaisi sotatoimet heitä vastaan lokakuussa.

58. Siitä tosiasiasta kertomatta jättäminen, että Zbigniew Brzezinski sanoi kirjassaan vuonna 1997, että jos Yhdysvallat aikoo ylläpitää johtoasemaansa maailmassa, sen tulisi saada haltuunsa Keski-Aasian valtavat öljyvarannot, ja että uusi Pearl Harbor olisi hyödyllinen, koska sen kautta Yhdysvallat saisi julkisen tuen tälle imperiaaliselle asialle.

59. Siitä todistusaineistosta mainitsematta jättäminen, että eräät Bushin hallinnon avainjäsenet, mukaanlukien Donald Rumsfeld ja hänen varamiehensä Paul Wolfowitz, olivat tahoillaan agitoineet sotaa Irakia vastaan jo useiden vuosien ajan.

60. Niistä Rumsfeldin keskustelujen kirjaamisista mainitsematta jättäminen, jotka osoittivat, että hän oli päättänyt käyttää syyskuun iskuja tekosyynä sotaan Irakin kanssa.

61. Siitä Project for the New American Centuryn sanomisesta mainitsematta jättäminen, että “Yhdysvaltojen huomattavan voiman läsnäolo Persianlahdella on tärkeämpi kuin Saddam Husseinin hallinto”.

62. Väite, jonka mukaan FAA:n protokolla syyskuun iskujen aikaan vaati aikaavievän useiden askelten komentoprosessin – näin siitä huolimatta, että komission raportti itsekin antaa todistusaineistoa tätä vastaan.

63. Väite, jonka mukaan noina päivinä oli ainoastaan kaksi ilmatukikohtaa NORAD:in koillisessa sektorissa, jotka pitivät hävittäjiä valmiudessa, ja erityisesti, että McGuiren tai Andrewsin tukikohdissa ei ollut hävittäjiä valmiudessa.

64. Siitä todistusaineistosta kertomatta jättäminen, että Andrewsin lentotukikohdassa oli kaikkina aikoina useita hävittäjiä valmiustilassa.

65. Sen kaksiosaisen väitteen hyväksyminen, että NEADS:in eversi Marrin tuli soittaa esimiehelleen, jotta hän sai luvan siirtää hävittäjiä Otisista, ja että tähän puheluun meni kahdeksan minuuttia.

66. Sen väitteen tukeminen, että lentokoneen signaalin katoaminen tekee Yhdysvaltain armeijan tutkille käytännössä mahdottomaksi jäljittää lentokoneita.

67. Väite, että Payne Stewardin sieppauksen keskeyttäminen ei osoittanut NORAD:n reaktion lento 11:n suhteen olleen poikkeuksellisen hitaan.

68. Väite, jonka mukaan Otisin hävittäjät eivät olisi olleet ilmassa kuin vasta seitsemän minuuttia sen jälkeen kun he saivat tehtävänsä, koska he eivät tienneet minne heidän piti lentää.

69. Väite, jonka mukaan Yhdysvaltain armeija ei tiennyt lennon 175 kaappauksesta kuin vasta klo 9.03, jolloin tuo kone oli jo syöksymässä päin etelätornia.

70. Selittämättä jättäminen, miksi (a) NORAD:n aikaisempi raportti, jonka mukaan FAA oli ilmoittanut armeijalle lennon 175 kaappauksesta klo 8.43, pidettiin nyt virheellisenä, ja (b) että jos tuo ensimmäinen raportti oli virheellinen, niin miten se tuli julkaistuksi ja pysyi korjaamattomana melkein kolmen vuoden ajan?

71. Väite, jonka mukaan FAA ei tuona aamuna aloittanut puhelinkonferenssia kuin vasta 9.20.

72. Siitä faktasta kertomatta jättäminen, että FAA:n Laura Brownin muistio kertoo, että puhelinkonferenssi aloitettiin n. 8.50 ja että sen aikana keskusteltiin lento 175:n kaappauksesta.

73. Väite, jonka mukaan NMCC:n puhelinkonferenssi ei alkanut kuin vasta 9.29.

74. Sen kertomatta jättäminen, että vaikka komissio väitti, että lento 77 ei poikennut kurssiltaan kuin vasta 8.54, sen aikaisemman raportin mukaan kerrottiin poikenneen kurssiltaan jo klo 8.46.

75. Sen mainitsematta jättäminen, että raportti suuren koneen putoamisesta Kentuckyssä, siihen aikaan kun lento 77 katosi FAA:n tutkasta, oli otettu niin vakavasti, että FAA:n ja FBI:n terrorisminvastainen yksikkö oli lähetetty Valkoiseen taloon.

76. Väite, että lento 77 lensi melkein 40 minuuttia Yhdysvaltain ilmatilassa kohti Washingtonia ilman, että armeijan tutkat olisivat onnistuneet sitä jäljittämään.

77. Sen selittämättä jättäminen, että jos NORAD:n aiempi raportti, jonka mukaan sille oltiin ilmoitettu lennosta 77 klo 9.24, oli “virheellinen”, niin miten tämä virheellinen raportti oli oikein saanut alkunsa; toisinsanoen, valehtelivatko NORAD:in virkailijat, vai olivatko he vain olleet hämillään asiasta melkein kolmen vuoden ajan?

78. Väite, että Langleyn hävittäjät, joiden NORAD oli aiemmin kertonut lähetetyn lennon 77 perään, olivatkin tosiasiassa lähetetty FAA:n virheellisen raportin vuoksi klo 9.21 lennon 11 perään, joka edelleen oli ilmassa ja lensi kohti Washingtonia.

79. Väite, jonka mukaan armeija ei kuullut FAA:lta mahdollisesta lennon 77 kaappauksesta kuin vasta sen jälkeen, kun Pentagoniin oli isketty.

80. Väite, jonka mukaan Jane Garvey ei liittynyt Richard Clarken videokonferenssiin kuin vasta klo 9.40, kun Pentagoniin oli jo isketty.

81. Väite, jonka mukaan mikään puhelinkonferensseistä ei onnistunut koordinoimaan FAA:ta ja armeijaa suhteessa kaappauksiin, koska “missään niistä ei ollut mukana oikeita virkailijoita FAA:lta ja puolustusministeriöstä” – näin siitä riippumatta, että Richard Clarke sanoi, että hänen videokonferenssissaan olivat mukana FAA:n johdosta Jane Garvey sekä puolustusministeri Rumsfeld ja kenraali Richard Myers.

82. Komission väite, ettei se tiennyt, ketkä osallistuivat Clarken videokonferenssiin – näin siitä huolimatta, että Clarken kirjan mukaan nämä henkilöt olivat Donald Rumsfeld ja kenraali Myers.

83. Kenraali Myearsin väitteen tukeminen, että hän oli Yhdysvaltain kongressilla iskujen aikaan, mainitsematta sitä, että Richard Clarke antaa asiasta toisenlaisen tiedon, jonka mukaan Myers oli tuolloin Pentagonissa ja otti osaa Clarken videokonferenssiin.

84. Sen mainitsematta jättäminen, että Clarken versio siitä, missä Rumsfeld tuona aamuna oikein oli, poikkeaa Rumsfeldin omasta versiosta asiasta.

85. Sen mainitsematta jättäminen, että liikenneministeri Norman Mineta antoi todistajalausunnun komissiolle, jonka mukaan varapresidentti Cheney ja muut henkilöt olivat maanalaisessa bunkkerissa klo 9.26 tietoisia, että lentokone lähestyi Pentagonia.

86. Väite, jonka mukaan Pentagonin virkailijat eivät tienneet Pentagonia lähestyvästä lentokoneesta kuin vasta klo 9.32, 9.34, tai 9.36 – joka tapauksessa, vasta vain muutamia minuutteja ennen, kuin rakennukseen iskettiin.

87. Kahden toisilleen ristiriitaisen tarinan tukeminen Pentagoniin iskeneestä lentokoneesta – toisen mukaan kone teki 330-asteen syöksykierteen (“huippunopean syöksyn”) ja toisessa versiossa taas tällaisesta koneen ohjauksesta ei ole mitään mainintaa.

88. Väite, jonka mukaan Langleyn hävittäjät, jotka oletettavasti oli lähetetty suojelemaan Washingtonia “haamulento 11:lta”, eivät olleet lähelläkään Washingtonia, koska ne oltiin erehdyksessä lähetetty merelle.

89. Siitä kaikesta todistusaineistosta kertomatta jättäminen, joka antoi ymmärtää, että kone joka Pentagoniin osui, ei ollut lento 77.

90. Väite, jonka mukaan FAA ei ilmoittanut armeijalle lennon 93 kaappauksesta kuin vasta sen jälkeen, kun se oli pudonnut.

91. Kaksiosainen väite, jonka mukaan NMCC ei seurannut FAA:n aloittamaa konferenssia ja että se tämän vuoksi ei kyennyt saamaan FAA:ta kytkettyä NMCC:n aloittamaan puhelinkonferenssiin.

92. Sen faktan kertomatta jättäminen, että salainen palvelu on kykenevä tietämään kaiken, mitä FAA tietää.

93. Sen kysymättä jättäminen, miksi NMCC aloitti oman puhelinkonferenssinsa, jos FAA:n Laura Brownin mukaan sellainen ei kuulu standardiprotokollaan.

94. Sen kysymättä jättäminen, miksi kenraali Montague Winfield ei ainoastaan laittanut kapteenia Leidigiä häneen asemaansa NMCC:n operaatioiden ohjaajana, vaan myös jätti hänet tähän asemaan senkin jälkeen, kun oli selvää, että Pentagonia oli kohdannut ennennäkemätön kriisi.

95. Väite, jonka mukaan FAA (virheellisesti) ilmoitti klo 10.10 ja 10.15 välisenä aikana salaiselle palvelulle, että lento 93 oli edelleen ilmassa ja matkalla kohti Washingtonia.

96. Väite, jonka mukaan varapresidentti Cheney ei antanut alasampumismääräystä kuin vasta kl0 10.10 jälkeen (useita minuutteja sen jälkeen, kun lento 93 oli jo pudonnut) ja että tätä määräystä ei toimitettu Yhdysvaltain armeijalle kuin vasta klo 10.31.

97. Kaikesta siitä todistusaineistosta kertomatta jättäminen, mikä osoittaa, että sotilaskone ampui lennon 93 alas.

98. Väite, jonka mukaan Richard Clarke ei saanut pyydettyä alasampumismääräystä kuin vasta klo 10.25

99. Clarken omasta todistajalausunnosta kertomatta jättäminen, mikä antaa ymmärtää, että hän sai alasampumismääräyksen klo 9.50.

100. Väite, jonka mukaan Cheney ei saapunut maanalaiseen bunkkeriin (Presidential Emergency Operations Center) kuin vasta 9.58.

101. Useista todistajalausnnoista kertomatta jättäminen, mukaanlukien Norman Minetan komissiolle antaman, että Cheney oli bunkkerissa ennen klo 9.20.

102. Väite, jonka mukaan alasampumismääräys pitää saada presidentiltä.

103. Niistä raporteista kertomatta jättäminen, joiden mukaan eversti Marr määräsi lennon 93 tulevan alasammutuksi ja joiden mukaan kenraali Winfield antoi ymmärtää, että hän ja muut NMCC:ssa olettivat hävittäjän saavan lennon 93 kiinni.

104. Niistä raporteista kertomatta jättäminen, joiden mukaan kaksi hävittäjää oli ilmassa muutamien kilometrien päässä NYC:stä ja kolme hävittäjää vain vähän yli 300 kilometrin päässä Washingtonista.

105. Siitä todistusaineistosta kertomatta jättäminen, että Yhdysvaltain koillisosassa oli ainakin kuusi tukikohtaa, joissa oli valmiustilassa olevia hävittäjiä.

106. Kenraali Myearsin väitteen tukeminen, jonka mukaan NORAD oli määritellyt tehtävänsä vain ulkomailta tulevien uhkien puolustamisena.

107. Kenraali Myersin väitteen tukeminen, jonka mukaan NORAD ei ollut pitänyt mahdollisena, että terroristit voisivat käyttää kaapattuja lentokoneita ohjuksina.

108. Epäonnistuminen todistusaineiston, joka on esillä jo raportissa, merkityksen osoittamisessa, ja muun todistusaineiston käytön mitätöinnissä, joka osoittaa, että NORAD itseasiassa oli pitänyt mahdollisena sitä uhkaa, että lentokonekaappaajat voisivat käyttää koneita ohjuksina.

109. Epäonnistuminen sen tutkimisessa, miten tuon päivän sotaharjoitukset suhteutuivat armeijan kyvyttömyyteen pysäyttää kaapatut lentokoneet.

110. Epäonnistuminen sen pohtimisessa, miten Operation Northwoods oli mahdollisesti relevantti suhteessa syyskuun iskuihin.

111. Väite, että FAA:n henkilökunta epäonnistui seuraamaan standardimenettelyitä 16 kertaa. Tämä väite tehtiin selittämään, miksi armeija ei saanut ajoissa tietoa kaappauksista, ja minkä vuoksi se ei niihin menestyksellä pystynyt puuttumaankaan.

112. Epäonnistuminen sen osoittamisessa, että komission “puolueettomuudessa” oli täysin epäonnistuttu, koska sen toiminnanjohtajaksi oli asetettu Philip Zelikow, joka käytännössä oli Bushin hallinnon jäsen.

113. Epäonnistuminen sen osoittamisessa, että alun alkaen Valkoinen talo pyrki estämään koko 9/11-komission perustamisen, ja vielä sen perustamisen jälkeenkin asetti komission tielle monia esteitä, mm. antaen sille äärettömän heikon rahoituksen.

114. Epäonnistuminen sen osoittamisessa, että komission puhemiehellä, suurimmalla osalla muita komission jäseniä, ja ainakin puolella komission henkilöstöä oli huomattavia eturistiriitoja komission tehtävän suhteen.

115. Epäonnistuminen sen osoittamisessa, että komission raportin “yksimielisyyteen”, jolla se kehui, liittyy se, että tuo yksimielisyys ei todennäköisesti ollut mahdollista ilman, että Max Cleland, komission jäsen, joka oli hyvin kriittinen Valkoisen talon suhteen (joka vannoi, ettei hän tule “katsomaan informaatiota vain osittain”), joutui eroamaan asemastaan – saadakseen aseman Export-Import Bank:sta, johon Valkoinen talo nimitti hänet sen jälkeen, kun hän alkoi melko lujaääniseksi kritiikissään.

Oman epäilyttävän lisänsä tähän kaikkeen tuo se, että kun komissio kutsui Bushin hallinnon virkamiehiä todistamaan asiaan liittyen, kieltäytyivät presidentti Bush ja varapresidentti Dick Cheney viimein suostuttuaan tulemaan kuultaviksi ottamasta todistajan valaa. Tämän lisäksi he myös vaativat saavansa todistaa komissiolle yhdessä. Heidän lausuntojaan ei myöskään äänitetty. Toimittajien esittämiin epäilyihin Bushin ja Cheneyn yhteistodistuksesta Bush totesi, että ”jos meillä olisi jotain salattavaa, emme olisi menneet todistamaan lainkaan”. Jos Bushilla, Cheneyllä ja monella muulla ei olisi ollut mitään salattavaa, miten olisi ollut aidosti puolueettoman 9/11-komission perustaminen välittömästi iskujen jälkeen?

9/11-komission raportti löytyy pdf-tiedostona täältä ja äänikirjana täältä. On jollain tavalla sopivaa, että raportista on tehty myös sarjakuvaversio… ehkäpä sellainen Yhdysvaltain hallinnon leimalla varustettuna olisi kutakuinkin ajanut saman asian kuin komission lopullinen raportti? David Ray Griffinin luento edellämainitun kirjansa The 9/11 Commission Report: Omissions and Distortions tiimoilta löytyy täältä. Siinä hän eräässä kohtaa mainitseekin, että 9/11-komission raportti on “sarjakuvamateriaalia”.

[Tämä on artikkelin osa 8/10. Osan 7/10 voit lukea täältä ja osan 9/10 täältä.]

Read Full Post »