Feeds:
Posts
Comments

Posts Tagged ‘passi’

Laibach on tulossa jälleen Suomeen. Tämän lisäksi pian bändin 27. maaliskuuta olevan Nosturin keikan jälkeen elokuvateattereihin saapuu Iron Sky-elokuva, jonka soundtrackistä bändi vastaa.

Näiden ajankohtaisten aiheiden tiimoilta Mesikämmenelle tuli mieleen julkaista suomeksi Alan Cabalin Gallery-lehdelle maaliskuussa 2000 kirjoittama artikkeli, josta selviää, onko nyt kuunatsi-scifistely-komediaan musiikkia tehnyt bändi itse hiukkaakaan natsahtava.

– – –

Onko Laibach natsibändi?

Mielikuva vapaudesta muuttuu ajan myötä… Meille vapaus on kanssamme samalla lailla ajattelevien vapautta – Laibach, 1985.

Alan Cabal

Näin Laibachin ensimmäistä kertaa kesäkuussa 1992. Paikka oli Limelight New Yorkissa. Kieroon kasvaneet ystäväni olivat vuosien ajan koettaneet saada minua kiinnostumaan tästä bändistä, mutta minusta oli tullut vanha kyynikko joka ajatteli, että rock-musiikista oli tullut täysin korporatiivista. Oli vaikea löytää mitään syytä Tower Recordsin labyrintissä haahuiluun, etsien joidenkin nuorien pseudo-kapinallisten musiikkia, joka vain apinoi keski-ikäisten itsensä myyneiden muusikoiden juttuja. Mietitäänpä nyt. Oli aika, jolloin G.G. Allin nousi lavalle, paskansi lavalle ja viskasi tuotoksensa sitten yleisön niskaan – tästä transgressiivisestä aktista tuli suurimmalle osalle rock-muusikoita täysin tavoittamaton tavoite. Marilyn Manson on ainoastaan Alice Cooper steroideilla. Mieluummin hankin Hoagy Carmichaelin kokoelmaani kaikki hänen levynsä kuin alan kuuntelemaan Marilyn Mansonia. No, mitä tuohon Laibachin keikkaan tulee, niin sisäänpääsy ei maksanut paljoa eikä minulla ollut tuona iltana muutakaan tekemistä.

Keikka oli varsin huvittava. Paikalla oli paljon riidanhaluisia nuoria skinheadeja punaisissa Doc Martenseissaan. He näyttivät pahantuulisilta ja valmiilta pistämään hösseliksi. Laibach oli kiertueella Kapital-levynsä merkeissä. Konsertti alkoi karskilla Burundi-rumpaleiden soiton tulkinnalla sekä sellaisella seinälle heijastetulla taiteella, jota natsit olivat aikoinaan julistaneet kielletyksi. Tämä sisälsi Kahe Kollwtiziä, John Heartfieldiä, sekä Entarte Kunstia. Bändin jäsenet nousivat lavalle univormuissaan ja he onnistuivat kuorimaan pääni auki kaikkein mielettömimmältä kuulostavalla industriaalimelskeellä mitä olin koskaan kuullut. Paikalla olleilla nuorilla natsipunkkareilla ei ollut lainkaan asiaan kuuluvaa kielitaitoa tai taidehistorian tuntemusta, ja he olivat täysin tietämättömiä siitä mitä oikein tapahtui. Tämän bändin jäsenet eivät olleet natseja. He näyttävät sen sijaan pilkkaavan natseja. Heidän konseptinsa on melkoinen. Saksassa uusnatsit hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja laittoivat lavan tuleen. Heidän totalitaarisen oloinen konseptinsa voi hyvin olla viimeinen transgressiivinen akti mitä rock-musiikissa saattaa olla jäljellä – ja sellaisena se on todellinen Fin de siècle rock ‘n’ roll-akti.

Tämän bändin jäsenet eivät olleet natseja. He näyttävät sen sijaan pilkkaavan natseja.

Laibach on hieman kuin Itä-Eurooppalainen versio Devosta, mutta siinä missä Devo parodioi amerikkalaista korporatiivifasismia, niin Laibach menee suoraan asian historialliseen ytimeen ja manipuloi natsitaidetta ja Neuvostoliiton realistista propagandaa. Devo oli hauskaa sanan “ha ha”-mielessä. Laibach taas on yhtä hauska kuin joku kadulla elävä tyyppi joka harrastaa täytettyjä eläimiä. Laibachin taiteessa on paljon vähemmän ilmiselvää ironiaa kuin Devon taiteessa. Asia on itseasiassa niin, että jos kuuntelet ainoastaan mitä he sanovat, niin heidän taiteessaan ei näytä olevan minkäänlaista ironiaa.

Laibach perustettiin Trbovljessä, Sloveniassa 1979, missä kaivostyöläisten lakko sotien välissä laukaisi Jugoslavian vallankumouksen. Bändin nimi tulee slovenialaisen kaupungin Ljubljanan saksankielisestä versiosta, mikä on jo itsessään provokaatiota. Ljubljanaa on kutsuttu Laibachiksi kahdesti historiassa, ensimmäisen kerran Itävallan miehityksen aikana noin tuhat vuotta sitten, toisen kerran natsivuosina, jolloin Hitlerin joukot piirittivät kaupunkia heikoin tuloksin. Josef Titon hallinnon aikaan vanhassa yhdistyneessä Jugoslaviassa bändiä kiellettiin käyttämästä nimeään esiintymisiensä yhteydessä. Bändin situationistinen natsi-estetiikan omiminen yhdistettynä univormu- ja lippumieltymyksiin sopivat huonosti Jugoslavian viranomaisten käsityksiin siitä, mikä oli sopivaa.

Vuonna 1984 Laibach oli perustamassa kollektiivia nimeltä NSK, Neue Slowenische Kunst (Uusi Slovenialainen Taide). Kun Jugoslavia romahti, NSK julisti itsensä “virtuaaliseksi valtioksi”. Seuraavassa on ote NSK:n informaatiopamfletista:

MIKÄ ON NSK?

“NSK:n perusinformaatiota kysytään usein: mistä siinä on kyse, koska se perustettiin, mikä on Laibachin ja NSK:n filosofia, jne. Pähkinänkuoressa, NSK on rakenteeltaan yksinkertainen mutta monimutkainen mekanismi, jonka täsmällinen selittäminen muutamin sanoin on mahdotonta. NSK aloitti toimintansa suurena kollektiivina 1984. Kollektiivin muodostivat useat eri ryhmät, joita yhdisti heidän ajattelunsa ja samankaltainen itseilmaisunsa erilaisten medioiden kautta. Keskeisimmät NSK:n muodostavat ryhmät ovat Laibach, Irwin, Noordung, New Collectivism Studio ja Department of Pure and Applied Philosophy. Näiden lisäksi on olemassa eräitä joustavia alaosastoja, jotka nousevat esiin kun tarve niin vaatii, ja jotka sitten katoavat oman inertiansa voimasta. Jokainen edellämainituista ryhmistä toimii omana yksikkönään, vaikkakin ryhmien siteet ovat lujat ja hedelmälliset. Ryhmien jäsenet tapaavat toisiaan säännöllisesti, he puhuvat ja suunnittelevat suurempia yhteisiä kampanjoita, testaavat keskenään esteettisiä ja muita preferenssejä, vaihtavat ideoita ja konteksteja, matkustelevat yhdessä, jne.

Mitä näiden ryhmien filosofiaan tulee – sitä voidaan sanoa mahdottomaksi laittaa sanoiksi, mikä tarkoittaa tietysti sitä, että sen ymmärtävät ne ketkä sen ymmärtävät. Kyseessä on tietynlainen runous, joka heijastuu kaikessa Laibachin taiteessa, mikä pitää sisällään haastattelut, ja mikä voidaan tulkita monin eri tavoin.

Taide ja totalitarismi eivät ole toisiaan poissulkevia. Totalitaariset hallinnot tuhoavat illuusion vallankumouksellisesta, yksilöllisestä taiteellisesta vapaudesta. NSK perustuu yksilöllisen maun, arvioiden, ja vakaumuksien tietoisen hylkäämisen periaatteelle, vapaaehtoisiin depersoonallisuuksiin, sekä tahdonalaiseen ideologian omaksumiseen ja “ultramodernin” hallinnon naamioistariisumiseen ja päätökseen viemiseen.”

Oliko kyllin selvää tekstiä? Todennäköisesti ei, ellei taidehistoria ja Guy DeBordin ja Situationalist Internationalin työt ole sinulle tuttuja. Pieni Jugoslavian historian tunteminen ei sekään ole pahitteeksi. Jos palataan vielä bändin vertailuun Devoon, niin oli aina ilmiselvää, että Devo laski asioista vain leikkiä. NSK/Laibach taas on yhtä vakavasti otettava kuin sydänkohtaus. Asiaan liittyy huumoriakin, mutta se on hyvin Itä-Eurooppalaista ja sävyltään synkkää.

NSK on alkanut laskea liikkeelle omia passeja ja omaa valuuttaa. Tämän lisäksi he myyvät monenlaisia korkealaatuisia tuotteita aina solmioista, solmioneuloista, videonauhoista, huiveista, kirjoista, nallekarhuista, mukeista ja tuhkakupeista alkaen. Nallekarhujakin? Kyllä vain, kauniilla pikkukarhulla on asiaan kuuluvasti myös pahaenteinen Laibachin käsivarsinauha.

Laibach julkaisi 1994 NATO-nimisen albumin ja aloitti Occupied Europe NATO-kiertueensa. Kiertue kattoi 31 kaupunkia ja kesti vuodesta 1994 vuoteen 1995, kiertueen viimeisen konsertin sijoittuen sodan keskellä olevaan Sarajevoon. Laibach saapui kaupunkiin kaksi päivää aikaisemmin kuin NATO:n joukot ja he julistivat Sarajevon NSK:n alueeksi, myöntäen samalla satoja NSK:n passeja. Monet onnistuivat pakenemaan maasta näiden passien avulla. Tällainen kumouksellisuus yltää sellaiselle tasolle, mistä mikään aikaisempi rockbändi ei ole osannut edes unelmoida. Se on myös tuhannesti radikaalimpaa kuin happolappujen jakaminen tie-dyed-vaatteisiin pukeutuneille hemmotelluille urpoille, jotka kuluttavat pikkutuntejaan parkkipaikalla Birkenstock-kengilleen yrjöillen. Mute Records julkaisi 1996 pienilevikkisen video/CD-paketin, joka dokumentoi tätä kiertuetta ja tuolloisia Sarajevon tapahtumia. Näitä paketteja ei ole jakelussa kuin 2000 kappaletta.

Laibach saapui kaupunkiin kaksi päivää aikaisemmin kuin NATO:n joukot ja he julistivat Sarajevon NSK:n alueeksi, myöntäen samalla satoja NSK:n passeja. Monet onnistuivat pakenemaan maasta näiden passien avulla. Tällainen kumouksellisuus yltää sellaiselle tasolle, mistä mikään aikaisempi rockbändi ei ole osannut edes unelmoida.

Laibachin discografia on valtava ja vaikuttava. Omiin suosikkeihini kuuluvat heidän tekemänsä soundtrack Noodrungin tuottamaan Macbethiin, huomattavan fasistiselta kuulostava Opus Dei (joka sisältää Ezra Poundin vanhan sodanvastaisen puheen), sekä heidän Sympathy for the Devil ja Let it Be -coverinsa. Bändi äänitti ei enempää eikä vähempää kuin 18 erilaista versiota Sympathy for the Devil:stä ja laittoi The Beatlesin koko Let it be -albumin aivan uuteen muottiin. Aikaisempi inhottavan siirappinen ja sokerinen The Beatlesin kuolinhenkäys on Laibachin versiona laitettu tiukaksi ja äänekkääksi oluttupabakkanaaliksi. Kapital-levy miellyttää sellaisia industrial-musiikin kuuntelijoita jotka pitävät myös hip hopista. Bändin viimeisin levy Jesus Christ Superstars taas pitää sisällään sellaista oivaa metallista ulottuvuutta, joka sopii loistavasti pitkiin automatkoihin tai huoliteltuihin fantasioihin kaupunkielämän tuhoutumisesta.

Laibachin haastattelut ovat kinkkisiä tilanteita: bändin jäsenet tiukasti karttavat julkisuuden henkilöiden kulttia ja kieltäytyvät vastaamasta kysymyksiin yksilöinä. Jos bändiä haluaa haastatella, on varauduttava tähän: He tulevat vastaamaan kollektiivina. NSK on julkaissut suurikokoisen, kauniisti toteutetun kovakantisen kirjan joka pitää sisällään taidetta, runoja, manifesteja, sekä otteita haastatteluista, joita bändi on antanut vuosien 1985 ja 1989 välillä. Bändin haastatteluissa antamat vastaukset ovat hyvin osuvia ja huvittavia. Kun bändiltä kysyttiin “kiehtooko teitä fasistinen vaatetus?”, he vastasivat että “fasismi on seksikästä! – tämä on täsmälleen sama kaupallinen slogan, jota länsimaissa käytetään Carnaby-street-tyylisille tuotteille. Meidän näkökulmastamme natsi-fasismissa on kyse avoimen terroristisesta diktatuurista, jossa ilmenee finanssikapitaali kaikessa konservatiivisuudessaan, nationalismissaan ja imperialismissaan. Demokratiaan naamioidussa natsi-fasismissa on kyse FINASSIKAPITAALIN ITSENSÄ VALLASTA.” Kun bändiltä kysyttiin suoraan, ovatko he fasisteja, he vastasivat: “Me olemme samassa määrin fasisteja kuin Hitler oli taidemaalari”, minkä jälkeen he jatkoivat itsensä kuvailua “maailman ulkopuolella olevan Hengen tiiliskivinä”.

Me olemme samassa määrin fasisteja kuin Hitler oli taidemaalari.

On rohkaisevaa tietää, että rock-musiikissa on edelleen olemassa älyllisen elämän merkkejä, ja jollain tavalla tähän kuvaan sopii, että nuo merkit tulevat Balkanin niemimaalta. Winston Churchill totesi kerran, että “balkanialaiset tuottavat enemmän historiaa kuin he pystyvät sitä kuluttamaan”.

– – –

Sitten tämän artikkelin kirjoittamisen (maaliskuu 2000) on Laibach ja NSK saaneet aikaan yhtä ja toista, mitä artikkelista ei tietenkään selviä. Niiden, ja Laibachin historian suhteen muutenkin, kannattaa tutustua seuraaviin linkkeihin:

Laibachin viralliset sivut.

NSK:n viralliset sivut.

– – –

Dokumenettielokuvia:

Laibach: Victory under the Sun.

Laibach: Predictions of Fire.

Laibach: A Film from Slovenia.

Laibach: A film about WAT.

Laibach: Divided States of America.

– – –

Aiheesta aikaisemmin Mesikämmenen blogissa:

Art is fanaticism that demands diplomacy.

– – –

Advertisements

Read Full Post »

10 vuotta syyskuun 11. terrori-iskuista – Mitä todella tapahtui? (osa 9/10)

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

9/10) Syyskuun 11. tapahtumien merkitys.

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

Artikkelin osa 8/10 löytyy täältä, 10/10 täältä.

Read Full Post »

Syyskuun 11. 2001 terrori-iskuista tulee tänä vuonna kuluneeksi 10 vuotta. Mesikämmen julkaisee uusintana osissa viime vuonna kirjoittaneensa 10-osaisen artikkelisarjan aiheesta. Artikkelien perään on lisätty joitain vuoden varrella kerääntyneitä aihetta koskevia päivityksiä, uutisia, yms.

Mitä todella tapahtui?

5/10) Kaappaajat ja Osama bin Laden.

– – –

Katso aiheesta myös posti DUN:n 9/11-seminaari – 10 vuotta.

– – –

Artikkelin osa 6/10 löytyy täältä, osa 8/10 täältä.

Read Full Post »

SYYSKUUN 11. TAPAHTUMIEN MERKITYS

Jokainen kansakunta, jokainen maa, joutuu nyt tekemään valinnan: oletteko meidän vai terroristien puolella?

Älkäämme koskaan suvaitko törkeitä syyskuun 11. iskuja koskevia salaliittoteorioita… hirveitä valheita, jotka koettavat siirtää vastuun terroristeiltä, syyllisiltä, muille.

– Presidentti George W. Bush koko maailmalle puheissaan Yhdysvaltain kongressille 21.9.2001 ja Yhdistyneille Kansakunnille 10.11. 2001

(more…)

Read Full Post »

Kaappaajat ja Osama bin Laden

Oma kummallinen lukunsa päivän tapahtumissa ovat koneiden väitetyt kaappaajat. Vaikka virallisen tarinan mukaan kaappaajista ei tiedetty mitään etukäteen, oli viranomaisilla heistä täydellinen lista jo 72 tunnin kuluttua iskuista. FBI julkaisi listan valokuvien kera syyskuun 27. päivä. Nopeaa kaappaajien identifioimista oli avittanut se, että kaapparit olivat esiintyneet omilla nimillään ja että he jättivät jälkeensä paljon todistusaineistoa itsestään. Mitä tulee iskujen pääepäiltyyn, oli uutiskanavista Fox News syyttämässä Osama bin Ladenia syylliseksi jo toisen koneen iskeydyttyä kaksoistorneihin. CIA:n johtaja George Tenet piti jo ensimmäisen koneen törmäystä bin Ladenin työnä.

Kaappajien taustoja kaiveltaessa, alkoi esiin tulla melko merkillisiä seikkoja. Kaksi kaappaajista, Satam al-Suqami ja Ahmed Alghamdi, olivat ottaneet lentotunteja Yhdysvaltain armeijan lentokouluissa. Heidän lisäkseen myös Saeed Alghamdi antoi osoitteekseen Pentacolan ilmatukikohdan Florissa. Tämän lisäksi Muhammed Atta valmistui Yhdysvaltain kansainvälisestä toimitsijakoulusta Maxwellissa, Alabamassa 90-luvun lopussa. Abdul Rahman al-Omari kävi taas Aerospace Medical Schoolia Brooksin lentotukikohdassa Teksasissa, ja al-Ghamdi puolustusvoimien kieli-instituutissa Montereyssa, Kaliforniassa. Kaksi oletetuista kaappareista, Khalid Almihdhar ja Namaf Alhamzi, asuivat taas vuokralla erään FBI:n informantin asunnossa. Kun nämä merkilliset seikat vuotivat julkisuuteen, Yhdysvaltain ilmavoimista todettiin, että todennäköisesti kyseessä eivät ole samat henkilöt kuin ne, ketkä olivat iskujen takana. Keskustelu aiheesta tyssäsi valtamediassa tähän.

Mediaan ei päässyt vuotamaan sekään hyvin dokumentoitu seikka, että yksikään väitetyistä kaappaajista ei osannut lentää kunnolla edes yksipaikkaista Cessnaa, eikä heistä yksikään koskaan valmistunut lentokoulusta. Ilmailualan ammattilaiset, jotka ovat tutkineet iskuissa tarvittavaa armeijatason ammattitaitoa, ovat pitäneet väitteitä tällaisten amatöörien uskomattomista lentosuorituksista syyskuun 11. päivänä täysin mahdottomina.

Näiden merkillisten seikkojen lisäksi alkoi parin viikon kuluessa selvitä, että useat väitetyistä kaappareista olivat edelleen elossa, mm. eri puolilla Lähi-Itää. Nykyään 19:sta väitetystä kaappaajasta ainakin yhdeksän tiedetään olevan elossa. FBI paikkaili aluksi surkuhupaisasti kaappaajalistaansa parin kaapparin kohdalta, mutta kaikki loput esiintulleet elossa olleet ”kaapparit” jätettiin tästä huolimatta viralliseen kaappareiden nimilistaan. Pääkaappari Attan isä väitti puhuneensa poikansa kanssa iskua seuraavana päivänä puhelimessa. FBI:n mukaan Attan ja Marwan al-Shehhin yhteistä luottokorttia käytettiin myöhemmin syyskuussa ja lokakuussa samana vuonna. Kaiken kaikkiaan kaappaajien henkilöllisyyksiä on pidettävä  melko avoimina, koska asiaan liittyy niin paljon epävarmoja elementtejä. Tästä huolimatta virallisen tarinan toistamaa ”faktaa” 19:sta äärimuslimikaapparista on toistettu ja toistetaan edelleenkin mediassa.

Kaappaajat onnistuivat jättämään itsestään viranomaisille harvinaisen paljon ja harvinaisen tökeröin ja kummallisinkin tavoin tietoja itsestään. Mohammed Attan jäljiltä löydettiin kaksi reppua, jotka oli jätetty Portlandin matkaselvitykseen, mutta jotka eivät päätyneet itse kaapatulle Bostonin lennolle. Niistä löydettiin Boeing 757-koneen video-opas ja lento-opas, kannettava lentokoneohjelma, arabia-englanti-sanakirja, Koraani, ja hänen testamenttinsa. Miksi Atta olisi ottanut nämä mukaansa jos hän ajatteli, että ne tuhoutuisivat iskussa? Yhdysvaltain hallinto tietysti puhui näistä selvänä todistusaineistona siitä, että al-Qaida oli iskujen takana. Marwan al-Shehhin vuokra-autosta Loganin lentokentän ulkopuolelta löydettiin arabiankielinen lento-opas, arabiankielinen passi lentokentän matkustajilta rajatulle alueelle, sekä lentokoulupapereita. Nawaf Alhamzin vuokra-autosta Dallasin kentän ulkopuolelta löydettiin Attan ohjeet iskua koskien, lentokonekoululle osoitettu shekki, neljä piirrosta lentokoneen ohjaamosta, veitsi ja Washintonin ja New Yorkin kartat. Satam al-Suqamin passi taas löydettiin WTC-tornien juurelta. Sopii kysyä, miten passi selvisi iskun aiheuttamasta törmäyksestä, tulesta ja kuumuudesta ja sattui päätymään lähes priimakunnossa jalkakäytävälle? Majed Moqedin ja Nawaf Alhamzin henkilöllisyystodistuksien kerrottiin taas löytyneen Pentagonin raunioista. Myös näiden henkilöllisyystodistusten selviämistä iskusta voi pitää ihmeenä, koska itse koneesta ei jäänyt jäljelle mitään, minkä voidaan kiistatta osoittaa olevan väitetystä iskussa käytetystä koneesta.

Sama ihmeiden sarja jatkui myös Shanksvillessä, missä lennon 93 jäänteistä kerrotaan löydetyn Saeed Alghamdin passi, Ahmad Alnamin ajokortti, passikuvia ja käyntikortti. Seymour M. Hersh, entinen korkea-arvoinen CIA:n työntekijä kommentoikin myöhemmin New Yorker-lehdelle, että ”kaikki johtolangat mitä löydettiin, oli tarkoituksella jätetty FBI:lle”. Epäilyttävää viranomaisten taholta on sekin, että kaappauksessa käytettyjen lentokenttien turvakameranauhoista suurin osa on pidetty salaisina ja julkaistuissa pätkissä on merkillisiä epäselvyyksiä. Kuten Pentagonin turvakameranauhojenkin suhteen, herää tällaisesta useita kysymyksiä.

Ja jos tässä ei ollut tarpeeksi kummallisia kaappaajiin liittyviä piirteitä, on kaiken tämän päälle vielä tiedot siitä, miten nämä oletetut äärimuslimit viettivät aikaansa vain viikkoja ennen iskuja. Monet näistä kaappareista viettivät todistetusti kaikkea muuta kuin tyypillistä äärimuslimien elämää. He käyttivät runsaasti alkoholia, vierailivat striptease-paikoissa, ostivat seksileluja ja käyttivät prostituoitujen palveluja. Onko mahdollista, että äärimuslimit toimisivat näin valmistautuessaan itsemurhaiskuun, jonka he tekisivät Islamin nimessä ja jonka kautta he ajattelisivat pääsevänsä marttyyreinä paratiisiin? Onko mahdollista, että nämä kaappaajat olivatkin itse asiassa Yhdysvaltojen rahoittamia, kouluttamia ja suojelemia?

Yhdysvallat julisti syyskuun 14. 2001 virallisesti, että iskujen takana oli varmasti Osama bin Laden. Taleban ilmoitti pian tämän jälkeen, että jos Yhdysvallat antaa heille todistusaineistoa asiasta, he luovuttavat bin Ladenin Yhdysvalloille. Todistusaineistoa ei tullut. Bin Laden itse kielsi neljä kertaa iskujen jälkeen olevansa iskujen takana. Välittömästi iskujen jälkeen Yhdysvallat lennätti maasta siellä olleet bin Ladenin sukulaiset. Asiasta ei hiiskuttu julkisuuteen mitään. Miksi? Jotenkin luulisi, että he olisivat viimeisiä, keitä maasta lennätettäisiin pois aikana, jolloin maan ilmatila oli hyvin suljettu. Tuntuisi järkeenkäyvältä, että heitä kuulusteltaisiin iskujen julkisuudessa esitetystä pääepäillystä, jolle he ovat sukua. Mutta ei. Kenties asiaan vaikutti se, että Bushin suku oli ja on liiketoiminnan kautta niin läheisiä bin Ladenin kanssa kuin tuntuu mahdolliselta vain olla.

Joulukuun 13. 2001 Yhdysvaltain puolustusministeriö julkaisi videon, jolla sen mukaan bin Laden tunnustaa olleensa syyskuun 11. iskujen takana. Kansainvälisesti videon aitoutta epäiltiin laajasti. Vaikka tätä videota ei varmuudella ole osoitettukkaan huijaukseksi, myönsi toukokuussa 2010 kaksi CIA:n entistä työntekijää tehneensä bin Ladenista huijausvideoita. Pian bin Ladenin “tunnustusvideon” jälkeen ensimmäisiä huhuja hänen kuolemastaan alkoi liikkua. Tästä huolimatta bin Laden-videoita ja nauhoitteita alkoi ilmestyä julkisuuteen Bushin hallinnolle sopivina ajankohtina, mm. juuri ennen Yhdysvaltojen vuoden 2004 presidentinvaaleja. Mielenkiintoista asiassa on sekin, että FBI:n etsityimpien terroristien listalla bin Ladenia ei syytetä syyskuun 11. iskuista lainkaan – koska FBI:lla ei omien sanojensa mukaan ole kiistatonta näyttöä bin Ladenin syyllisyydestä iskuihin.  Onko mahdollista, että bin Laden oli Bushin hallinnolle vain sopiva syntipukki, jonka nojalla hyökätä Afganistaniin, ja jonka avulla psykologisesti manipuloida niin oman kuin muiden maiden kansalaisia? Bushin hallinto tiesi epäilyttävän paljon bin Ladenista ja hänen sijainnistaan ennen syyskuun 11. iskuja. Ranskalaisen Le Figaro-lehden mukaan bin Laden kävi Dubaissa sijaitsevassa yhdysvaltalaisessa sairaalassa, mm. päivää ennen syyskuun iskuja. Entinen FBI:n kääntäjä Sibel Edmonds on kertonut, että bin Laden työskenteli Yhdysvalloille aina syyskuun iskuihin asti. Samasta asiasta ovat puhuneet monet muutkin, mm. neljä pakistanilaista Good Morning America-ohjelman vierasta joulukuussa 2007, jotka sanoivat bin Ladenin olleen CIA:n agentti. Koko al-Qaida järjestökin on useaan kertaan eri yhteyksissä  mainittu olevan CIA:n luomus, mm. jopa BBC:n toimesta. Ehkä ei ole mikään ihme, että bin Ladenia ei ole saatu kiinni?

Syyskuun iskujen jälkeen presidentti George W. Bush sanoi haluvansa bin Ladenin kiinni “elävänä tai kuolleena”, koska hän oli iskujen pääepäilty. Vain kuukausia tämän jälkeen Bush kuitenkin jo sanoi, ettei bin Laden ole hänelle niin tärkeä, keskittäen huomionsa sen sijaan Irakiin – jolla ei hänen myöhempien sanojensa mukaan ollut “mitään tekemistä syyskuun iskujen kanssa”. Vuonna 2006 Bush kertoi, ettei bin Ladenin kiinni saaminen kuulunut Yhdysvaltain terrorismin vastaisen strategian prioriteetteihin. Jotenkin luulisi, että jos bin Laden todella oli syyskuun iskujen takana, tekisi Yhdysvallat kaikkensa hänen löytämisekseen, vangitsemisekseen ja lain edessä tuomitsemisekseen.

[Tämä on artikkelin osa 7/10. Osan 6/10 voit lukea täältä ja osan 8/10 täältä.]

Read Full Post »